GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985

2 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 4 Tulosten esitys 4 TUTKITUT SUOT 8 TULOSTEN TARKASTELUA 229

3 SONKAJÄRVELLÄ VUOSINA 1983 JA 1990 TUTKITUT SUOT. 1. KOIVUSUO 14. RIITASUO-KEKRISUO 27. TAVISUO 40. HIUKANSUO 53. 'MYLLYKANKAANSUO ' 2. PALOSUO 16. VEHKASUO -KATAJASUO 28. TAKKOSUO 41. SUURISUO 64. KEMULANSU O 3. MATOSUO 18. ITÄAHONSUO 29. LINKOKANKAANTAUSSUO 42. JARVENPÄÄNSUO 66. AHOSU O 4. RAHKASUO 17. MYLLYSUO 30. PYKÄLASUO-NISKASUO 43. KOIRAPURONSUO 68. ALUSSUO-HEINÄSU O 6. LEHMISUO 18. ALASUO-LIIMATONSUO 31. LIKOSUO 44. TÖYRISUO 67. 'PYÖREÄLEHDONSUO ' 8. PÖNKÄSUO-HIUKANSUO 19. TAVISUO 32. ROUDANSUO 46. SOIDINSUO 68. ISOSUO- PIKKUSU O 7. 'AHONPURONSUO' 20. KAAKKURISUO 33. SOIDINSUO-KURKISUO 48. LEPPIMÄENALUSSUO 59. KUIKKASUO 8. SAARISUO 21. HONKASUO 34. MUSTINSUO 47. 'OINASLAHDENSUO' 80. RUTAKONSU O 9. VELLISUO 22. 'VIINATSALONSUO ' 36. 'KULVEPURONSUO" 48. PIIPPOLANSUO 61. PITKÄNLAHDENSUO 10. KURENSUO 23. SOIDINSUO -KURKISUO 38. YLIMMÄISENSUO 49. TAMMISUO 11. HELMISUO 24. LEPPISUO 37. HEPOSUO 60. MUSTIKKASU O 12. 'KÖLKÄNSUO' 26. LILLINSUO 38. VAHTISUO-SALMENSUO 61. VOLONSUO 13. 'KOIRAHUUHONMÄENSUO 28. 'SAMMAKKOLAMMENSUO 39. KILPOSUO 62. KULJUNSUO

4 - 3 - JOHDANTO Tähän raporttiin on koottu Geologian tutkimuskeskukse n vuonna 1983 Sonkajärven kunnan alueella tekemien turvetutkimusten tulokset. Osassa 1 selvitettiin vuosina 1976 ja 1982 tehty - jä turvetutkimuksia Sonkajärvellä. Tutkimukset ovat osa valta - kunnan turvevarojen kokonaisinventointia. Inventoinnin tarkoituksena on ensisijaisesti palvella turpeen teollista käyttöä. Tutkimuksissa on tämän perusteella selvitetty soiden eri käyttö - mahdollisuuksia ja erityisesti soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Vuonna 1983 tutkittiin Sonkajärvellä 57 suota, joiden yh - teenlaskettu pinta-ala on 6018 ha. Tutkimukset keskittyivä t pääasiassa kunnan pohjoisosaan. Yhdessä aikaisempien tutkimus - ten kanssa Sonkajärvellä on tutkittu vuoden 1983 loppuun mennes - sä yhteensä ha suota, mikä on 39 % kunnan yli 20 ha : n laajuisten soiden yhteisalasta ( ha). TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukset Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä (Lappalainen, Sten ja Häikiö. Turvetutkimusten maasto-opas, Geologinen tut - kimuslaitos, Opas no. 6, Espoo 1978). Linjaverkosto käsittä ä suon hallitsevan osan halki kulkevan selkälinjan ja sitä vas - taan kohtisuoraan vedetyt poikkilinjat. Poikkilinjojen väl i on yleensä 400 metriä, mutta maastosuhteiden mukaan väli vo i vaihdella. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastolla 100 m :n vä - lein. Lisäksi turvepaksuus mitattiin linjastoilta 50 m :n välein. Syvyystutkimuksia tehtiin myös poikkilinjojen välissä. Suon pinnan korkeuden ja kuivatusmahdollisuuksien selvittämi - seksi tutkimuslinjastot on vaaittu. Jokaisella tutkimuspisteellä on määritetty suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäiden korkeus ja peittävyys, puulaji - suhteet, mahdolliset hakkuut, puuston kehitysluokka ja tihey s sekä maatumattoman puuaineksen eli liekojen määrä luotaamall a 10 kertaa 2 m :n tangolla tutkimuspisteen ympäristössä. Turvelajit lisätekijöineen sekä turpeen maatuneisuus ja kosteus mää - ritettiin pinnasta pohjaan saakka.

5 - 4 - Maastotutkimusten turvenäytteet otettiin ns. venäläisellä kairalla ja laboratorionäytteet joko tilavuustarkalla tai ta - vallisella mäntäkairalla. Vuosina 1976, 1982 ja 1983 tutkitu t suot on esitetty kuvissa 1 ja 2. Laboratoriotutkimukse t Turvenäytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin si - ten, että ne edustaisivat mandollisimman hyvin suon turvekerros - tumaa. Laboratorionäytteistä määritettiin GTK :n Väli-Suome n laboratoriossa happamuus (märästä näytteestä), vesipitoisuus pro - sentteina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuivatilavuus - paino 1. suokuution sisältämä kuiva-ainemäärä tilavuustarkoist a näytteistä, tuhkapitoisuus (prosentteina turpeen kuivapainost a 815 ± 25 C :ssa hehkutettuna)sekä lämpöarvo Leco AC-200 isotermi - sellä kalorimetrillä. Tehollinen lämpöarvo on määritetty edellisestä laskennallisesti kuivalle turpeella ja edelleen lämpöarvo turpeelle käyttökosteudessa. Tuhkapitoisuuksien keskiarvoja laskettaessa on yleensä jätetty alin ja ylin näyte huomioimatta. Alin näyte edustaa kerrosta, joka jää tuotannossa ulkopuolelle ja ylin kunnostusvaiheessa tavallisesti poistettava a heikosti maatunutta rahkaturvekerrosta. Tulosten esity s Jokaisesta suosta on piirretty suokartta, josta käy ilm i tutkimuslinjastojen ja -pisteiden sijainti, turpeiden keskimää - räinen maatuneisuus sekä huonosti maatuneen pintakerroksen pak - suus ja turvekerroksen koko syvyys kullakin pisteellä. Lisäksi karttaan on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittavat käyrät. Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistettu sek ä turvelajeja että maatumisastetta esittävin poikkileikkauskuvin. Poikkileikkauksissa samoin kuin kartoissa käytettyjen merkkie n ja lyhenteiden selitykset ovat liitteessä 1. Soita ja niiden turvekerrostumia koskevia numerotietoj a on kerätty taulukoihin, jotka ovat raportin lopussa. Taulukois - sa on esitetty tietoja pinta-aloista, turvepaksuuksista, maatuneisuudesta ja turvemääristä sekä suotyyppien ja turvelajien ja - kaantumisesta.

6 KOIVUSUO 13. "KOIRAHUUHONMÄENSUO" 25. L ILL INSUO 37. HEPOSUO 49. TAMMISU O PALOSUO 14. RIITASUO - KEKRISUO 26. "SAMMAKKOLAMMENSUO" 38. VAHTISUO-SALMENSUO 50. MUSTIKKASU O 3. MATOSUO 15. VEHKASUO - KATAJASUO 27. TAVISUO 39. KILPOSUO 51, VOLONSU O 4. RAHKASUO 16. ITÄAHONSUO 28, TAKKOSUO 40. HIUKANSUO 52. KULJUNSU O 5. LEHMISUO 17. MYLLYSUO 29. LINKOKANKAANTAUSSUO 41. SUURISUO 53. "MYLLYKANKAANSUO " 6. PöNKÄSUO-HIUKANSUO 18. ALASUO-LIIMATONSUO 30. PYKÄLÄSUO-NISKASUO 42. JÄRVENPÄÄNSUO 54. KEMULANSU O 7, "AHOPURONSUO" 19. TAVISUO 31. LIKOSUO 43. KOIRAPURONSUO 55, AHOSU O 8. SAARISUO 20. KAAKKURISUO 32. ROUDANSUO 44. TÖYRISUO 56. ALUSSUO-HEINÄSU O 9. VELLISUO 21. HONKASUO 33. SOIDINSUO-KURKISUO 45. SOIDINSUO 57. "PYÖREÄLEHDONSUO " 10. KURENSUO 22, "VIINATSALONSUO" 34. MUSTINSUO 46. LEPPIMÄENALUSSU O 11. HELMISUO 23. SOIDINSUO - KURKISUO 35, "KULVEPURONSUO" 47. "OINASLAHDENSUO " 12. "KÖLKÄNSUO" 24. LEPPISUO 36. YLIMMÄISENSUO 48. PIIPPOLANSU O Kuva 1. Sonkajärvellä vuonna 1983 tutkitut suot.

7 - 7 - Soista on laadittu tutkimusselostukset, joista ilmene e mm. suon sijainti, tieyhteydet ja suon ympäristön topografia. Lisäksi on kuvattu suotyyppien esiintymistä ja puuston laatua. Samoin on kuvattu suon laskusuhteet, tutkimusajankohdan ojitus - tilanne ja selvitetty kuivatusmahdollisuuksia. Keskisyvyys o n esitetty koko suolle, yli metrin ja yli puolentoista metrin sek ä yli kahden metrin syvyiselle alueelle sekä pintaturpeen (maatu - neisuus H 1-4) että koko turvekerroksen osalta. Keskisyvyydet ja turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykelaskutapaa. Tällöi n on metrin syvyysvälein laskettu vuohykkeiden keskisyvyyden j a pinta-alan perusteella turvemäärät. Edelleen on selvitetty suo n pohjan muotoa ja pohjamaalajeja. Tutkimusselostuksessa selvittiin lisäksi pääturvelajie n jakaantumista, lisätekijöitä ja puuainesta sisältävän turpeen osuus. Myös suon stratigrafia on selvitetty. Keskimaatuneisuu s on esitetty erikseen pintaturpeen, pohjaturpeen ja koko turveker - roksen osalta. Pintaturpeella tarkoitetaan heikosti maatunutta turvett a (H 1-4). Pohjaturve on yleensä keskinkertaisesti (H 5-6) ta i hyvin (H 7-10) maatunutta, mutta heikosti maatuneen turpeen ker - roksia saattaa esiintyä seassa. Toisaalta heikosti maatunu t kerros saattaa puuttua pintaosasta kokonaan. Maatumattoman puuaineksen, liekojen, määrä on laskett u Pavlovin menetelmää soveltaen. Liekoisuus on ilmoitettu erikseen 0-1 m ja 1-2 m syvyyksille liekoisuusprosentteina tur - vemäärästä. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäi n pieni (liekoisuus alle 1 %), pieni (liekoisuus 1-2 %), keski - määräinen (liekoisuus 2-3 %), suuri (liekoisuus 3-4 %) j a erittäin suuri (liekoisuus yli 4 %). Lopuksi on annettu arvio kyseisen suon turvekerrostuma n käyttömahdollisuudesta ja siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Turvetuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotanto - kelpoisesta alasta ja soveltuvan turpeen määrästä.

8 - 8 - TUTKITUT SUOT 1. Koivusuo (kl , x = 7076, y = 526) sijaitse e Sonkajärven ja Sukevan puolivälissä noin 4 km Hirvijärveltä itään. Tieyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu itä- j a länsireunoilta luode-kaakkosuuntaisiin mäkiin. Muualla suo n ympäristö jatkuu soisena. Pinta-ala on 95 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 68 ha, yli 1,5 m syvää 49 ha ja yli kahden metrin syvää 38 ha. Avosuota on 17 ha (kuva 3). Vedet laskevat kolmeen suuntaan ; etelässä Koivupuroon, koillisessa Jauhosuolle ja luoteessa Honkasuolle. Ainoastaa n suon pohjoisosa on ojitettu. Suo on kuivattavissa. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Rämeiden osuus on 59 %, nevojen 36 % ja korpien 5 % kaikista suotyypeis - tä. Yleisimmät yksittäiset suotyypit ovat varsinainen saranev a ja lyhytkortinen neva. Puustosta 70 % on mäntyjä ja 19 % koivu - ja. Tiheys vaihtelee aukeasta keskinkertaisen tiheään ja kehitysluokka on yleensä taimiaste. Paikoin puusto on myös vajaatuottoista. Keskisyvyys koko suolla on 1,8 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,3 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Tutkittu alue muodostuu kolmesta erillisestä altaasta ja suurin havaittu turvepak - suus on 5,0 m. Yleisin pohjamaalaji on moreeni ja eteläise n altaan pohjalla on moreenin päällä liejua. Koivusuossa on puolet rahka- ja puolet saravaltaisia tur - peita. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahka- j a tupasvillarahkaturpeet. Saravaltaiset turpeet ovat suon pohja - osassa ja rahkaturpeet näiden päällä pintakerroksena (kuvat ja 6). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,8 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, paitsi eteläosan kes - kiosassa, jossa heikosti maatunut kerros ulottuu pohjaan saakk a (kuvat 4,5 ja 6).

9 - 9 - Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pien i (0,9 %) samoin kuin syvemmälläkin (1-2 m, 1 %). Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 40 0 suon keskialueelta. Turpeen tuhkapitoisuus on varsin pieni, keskimäärin 2,3 %. Turpeen happamuus (ph) on keskimäärin 4,5. Turvenäytteiden vesipitoisuus vaihtelee välillä 88,3-93,5 % ja keskiarvo on 91,9 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin vai n 75 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on 21,3 MJ/k g ja 50 % :n käyttökosteudella laskettuna 9,4 MJ/kg (taulukko 1). Koivusuossa on turvetta noin 1,69 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 1,53 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 1,31 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueel - la noin 1,12 milj. m3. Suon eteläosan altaan alue soveltuu kohtalaisesti jyrsinturvetuotantoon ja varsinkin heti itäpuolella sijaitsevan Jauho - suon (ks. Osa 1, s. 213) lisäalueeksi. Pohjoisosassa pintaosie n heikosti maatuneet rahkavaltaiset turpeet heikentävät polttotur - vearvoa. Näiden alla oleva keskinkertaisesti maatunut turve soveltuu jyrsin- ja palaturpeeksi. Tuotantoon sopivalla 49 hai n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 1,0 milj. suo- m 3.

10 2. Palosuo (kl , x = 7076, y = 525) sijaitse e Sonkajärven ja Sukevan puolivälissä noin 4 km Hirvijärvelt ä itään Koivusuon lounaispuolella. Suon keskialueelta on tiell e matkaa noin 1 km. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin luode-kaak - kosuuntaisiin mäkiin ja suomaastoon. Pinta-ala on 50 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 11 ha, yli 1,5 m syvää 5 ha ja yli kaksi metriä syvää 2 ha (kuva 3). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää jyrkästi etelään ja vedet valuvat Koivupuroon. Suo on kuivattavissa pohjaa n saakka. Suo on valtaosin ojikko- ja muuttumatyyppinen. Rämeide n osuus on 68 % ja korpien 28 % kaikista suotyypeistä. Yleisi n yksittäinen suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Vallitsevat puulajit ovat mänty (50 %), koivu (29 %) ja kuusi (21 %). Puusto on tiheää ja kehitysluokaltaan taimi- ja riukuasteista. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,1 m. Suo muodostuu yhdest ä altaasta ja suurin havaittu turvepaksuus on 2,3 m. Suon pohj a on lähes kauttaaltaan moreenia.

11 Turvelajeista on puolet rahka- ja puolet saravaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Ruskosammalrahkaturvetta on noin 10 %. Rahkavaltainen turve o n pintaosassa ohuena kerroksena ja suon ohutturpeisissa osissa s e ulottuu pinnasta pohjaan (kuva 7). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,5 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuva 7). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,4 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,8 %). Liekoja on tasaisesti suo n kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu suon keskeltä tutkimuspisteeltä A 200. Näytteiden tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,3-5,6 % ja keskiarvo on 2,7 %. Turpeen ph on keskimäärin 4,3. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 84,9-94,6 % ja keskiarvo o n 91,8 %. Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimäärin 75 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 21,1-23,2 MJ/kg ja keskiarvo on 22,4 MJ/kg (taulukko 2). Palosuossa on turvetta noin 0,45 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,17 milj.m3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,10 milj. m3 ja yli kahden metrin syvällä alueel - la noin 0,04 milj. m 3. Pienen pinta-alan, vähäisen turvemäärän ja hyvän puusto n kasvun takia Palosuo ei sovellu polttoturvetuotantoon.

12 Matosuo (kl , x = 7079, y = 522) sijaitse e Sonkajärven ja Sukevan puolivälissä Venäänjärvellä Sukeva-Sonkakoski tien itäpuolella. Suo rajoittuu voimakkaasti huuhtou - tuneisiin moreenikankaisiin. Pohjoispuolella on hiekkakerrostumia. Pinta-ala on 25 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 13 ha, yli 1,5 m syvää 10 ha ja yli kaksi metriä syvää 7 ha (kuva 8). Suota ei ole varsinaisesti ojitettu, mutta suolle on tehty kuitenkin laskuojat. Pinta viettää pohjoiskoilliseen ja su o on kuivattavissa. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Rämeide n osuus on 65 % kaikista suotyypeistä. Yleisimmät yksittäise t suotyypit ovat rahkaräme, isovarpuinen- ja tupasvillaräme. Mänty on valtapuulaji ja tiheys vaihtelee aukeasta tiheään. Kehitysluokaltaan puusto on riuku- tai harvennusasteista j a paikoin tuottamatonta. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueella 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Matosuo o n kehittynyt yhteen altaaseen ja suurin havaittu turvepaksuus o n 4,3 m. Pohjamaalaji on vallitsevasti moreeni, mutta suolla o n myös hiesu- ja hietapohjaa. Eteläisessä landekkeessa on turpee n alla myös 1,1 m liejua.

13 Matosuon turpeista 90 % on rahkavaltaisia ja 10 % saravaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat puhdas rahkaturve ja varpurahkaturve. Rahkaturve ulottuu lähes kauttaaltaan pinnasta pohjaan (kuva 9). Ainoastaan syvimpien alueiden pohjaosissa on saravaltaista turvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,6. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,8 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Valtaosa turpeesta on heikosti maatunutta. Keskinkertaisesti maatuneen turpeen linssejä on siellä täällä suossa ja hyvin maatunutta turvetta on aivan suon pohjalla (kuva 9). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (4,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,7 %). Liekoja on tasaisesti suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 40 0 suon pohjoisreunalta. Turpeen tuhkapitoisuus on erittäin pieni, keskimäärin 1,2 % ja ph on 3,7. Vesipitoisuus on keskimääri n 92,5 % ja kuivatilavuuspaino vain 75 kg/m 3, Tehollinen lämpö - arvo kuivalla turpeella on 19,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 8,4 MJ/kg (taulukko 3).

14 Matosuossa on turvetta noin 0,35 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,28 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,24 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,19 milj. m 3, Suo ei sovellu polttoturvetuotantoon. Pinta-ala on pien i ja valtaosa turpeesta on heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka on polttoturpeeksi sopimatonta.

15 Rahkasuo (kl , x = 7079, y = 523) sijaitse e Sonkajärven ja Sukevan puolivälissä Matosuon itäpuolella. Tie - yhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu voimakkaasti huuhtoutuneisiin ja louhikkoisiin moreenikankaisiin. Pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 38 ha, yli 1,5 m syvää 20 ha ja yli kaksi metriä syvää 12 ha. Avosuota on noin 10 ha (kuva 10). Suo on ojitettu pohjois- ja eteläosasta. Pinta viettä ä eteläosassa etelään ja pohjoisosassa pohjoiseen. Aivan etelä - osaa lukuunottamatta suo on kuivattavissa. Rahkasuon suotyypeistä 75 % on rämeitä ja 15 % korpia. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme, jota on suon eteläosassa. Korpityypeistä yleisin on kangaskorpi, jota on suon pohjois - osassa ja suon reunoilla. Puusto on mäntyvaltaista, tihey s vaihtelee harvasta tiheään ja kehitysluokaltaan puusto kuulu u taimi- ja riukuasteelle sekä osittain harvennusvaiheen puustoon. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueella 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suo on kehittynyt pitkänomaiseen pohjois-eteläsuuntaiseen altaaseen. Suuri n havaittu turvepaksuus on 4,6 m. Pohjoisosassa hiesu ja moreen i vuorottelevat pohjamaalajeina ja eteläosassa pohjamaa on hiesua.

16 Rahkasuon turpeista 85 % on rahkavaltaisia ja 15 % on sa - ravaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Selkälinjan alueella tupasvillarahkaturve on pintakerroksena, joka on etelä - osassa yli 2 m paksu. Tämän alla on sararahkaturvetta ja pohjalla on saravaltaisia turpeita (kuva 11). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa. Eteläosassa aiva n pohjalla on kuitenkin keskinkertaisesti ja heikosti maatuneit a turpeita (kuva 11). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,8 %) j a 1-2 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,9 %). Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 60 0 suon keskiosasta. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus vaihtele e välillä 1,0-7,3 %ja keskiarvo on 3,3 %. Turpeen happamuus (ph ) on keskimäärin 3,8. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 82,3-92,2 % ja keskiarvo on 89,0 %. Kuivatilavuuspaino on varsi n korkea, keskimäärin 101 kq /m3. Turpeen tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on välill ä 18,9-22,0 MJ/kg ja keskiarvo on 20,1 MJ/kg. 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna lämpöarvo on keskimäärin 8,9 MJ/kg (tau - lukko 4). Rahkasuossa on turvetta noin 0,90 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,69 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,49 milj. m3 ja yli kahden metrin syvällä alu - eella noin 0,35 milj. m 3. Tutkitun alueen keskiosassa on syvä allas, jonka turve o n valtaosaltaan heikosti tai keskinkertaisesti maatunutta rahka - valtaista turvetta. Hyödynnettävä turvemäärä on vähäinen, vain 0,24 milj. suo-m 3, joten suota ei kannata ottaa tuotantoon.

17 Lehmisuo (kl , x = 7075, y = 525) sijaitse e Sonkajärven ja Sukevan puolivälissä noin 4 km Hirvijärvelt ä itään Koivu- ja Palosuon lounaispuolella. Tielle on matkaa noi n kilometri. Suo rajoittuu länsireunaltaan Likomäkeen, itäosast a matalaan moreenimaastoon ja koillispuolella maasto jatkuu soi - sena. Pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 18 ha, yli 1,5 m syvää 6 ha ja yli kaksi metriä syvää 1 ha (kuva 3). Suo on ojitettu kauttaaltaan ja pinta viettää jyrkäst i kaakkoon. Suo on helppo kuivattaa pohjaan saakka. Suo on vallitsevasti ojikko- ja muuttumatyyppinen. Rä - meiden osuus on 75 % ja korpien 25 % kaikista suotyypeistä. Yleisin rämetyyppi on tupasvillarämeojikko ja korpityypeist ä yleisimpiä ovat kangaskorven ja varsinaisen korven ojikot. Puustosta mäntyjä on 53 %, kuusia 24 % ja koivuja 23 %. Puusto on taimikko ja riukuasteista ja keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,0 m ja yli 1 m syvällä alu - eella 1,3 m. Suo muodostuu eteläosan ja pohjoisosan pienest ä altaasta. Suurin havaittu turvepaksuus on 2,0 m. Suon pohjamaalaji on vallitsevasti moreeni. Lehmisuon turpeista 65 % on saravaltaisia ja 35 % rahka - valtaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. A-selkälinja n alueella rahkasaraturve on vallitsevana ja rahkavaltaista turvetta on ohuena kerroksena suon pinnalla ja pohjoispäässä myö s suon pohjalla (kuva 12). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (6 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,6 %). Liekopuita o n tasaisesti suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 600. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,0 % ja ph 4,5. Näyte - sarjan vesipitoisuus vaihtelee välillä 89,8-91,9 % ja keski - arvo on 91,3 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 78 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin 21,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,5 MJ/kg (taulukko 5). Lehmisuossa on turvetta noin 0,39 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,23 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,10 milj. m3 ja yli kahden metrin syvällä alueel - la noin 0,02 milj. m 3.

18 Pönkäsuo-Hiukansuo (kl , x = 7080, y = 539 ) sijaitsee noin 4 km Jyrkältä luoteeseen. Matkaa Sonkajärvell e on noin 25 km. Metsäautotie kulkee suon itäpuolitse. Suo rajoittuu soistuneeseen maastoon, jota rikkovat laakeat moreeni - mäet. Pinta-ala on 290 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 46 ha, yli 1,5 m syvää 13 ha ja yli kaksi metriä syvää 2 ha. Avosuota on noin 48 ha (kuva 13). Suo on ojitettu kahta luoteisosan aluetta lukuunottamatt a kauttaaltaan. Pinta viettää tasaisesti kaakkoon ja vedet laske - vat suurimmaksi osaksi kaivettuja ojia pitkin Valtapuroon. Tutkitun alueen suotyypeistä 58 % on rämetyyppejä ja 13 % nevoja. Turvekankaiden osuus on 29 % ja karhunsammalmuuttum a on yleisin suotyyppi. Puustosta 80 % on mäntyjä, 17 % koivuj a ja 3 % kuusia. Puuston kehitysluokka on vallitsevasti taimi - ja riukuaste ja tiheys on keskinkertainen. Keskisyvyys koko suolla on 0,7 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,3 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo on kehittyny t useaan matalaan altaaseen, joista havaittu suurin turvepaksuu s on 2,6 m. Pohjamaa on kauttaaltaan moreeni. Tutkitun alueen turpeista on 67 % rahkavaltaisia, 31 % saravaltaisia ja 2 % ruskosammalturpeita. Yleisin turvelaji o n sararahkaturve. Turvelajien kerrosjärjestys vaihtelee suoll a varsin paljon, mutta yleispiirteisesti katsottuna saravaltaiset

19 turpeet ovat syvimpien altaiden alueella ja rahkavaltaiset tur - peet matalilla ja reuna-alueilla (kuvat 14,15,16 ja 17). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,1 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. i4aatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, mutta hyvin maa - tuneita turvekerroksia on keskinkertaisesti maatuneen turpee n seassa (kuvat 14,15,16 ja 17). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,9 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Liekopuita on tasaisesti suon kaikilla alueilla. Laboratorionäytteet on otettu suon itäosasta tutkimuspis - teeltä C 200. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus vaihtelee välill ä 2,9-5,9 % ja keskiarvo on 3,9 %. Turpeen ph on keskimäärin 4,3. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 83,9-92,6 % ja kuivatilavuuspaino on keskimäärin 91 kg/ m 3. Kuivan turpeen teholli - nen lämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteu - delle laskettuna 9,6 MJ/kg (taulukko 6). Pönkäsuo-Hiukansuossa on turvetta noin 2,07 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,60 milj. m 3, yl i 1,5 m syvällä alueella noin 0,23 milj. m3 ja yli kanden metri n syvällä alueella noin 0,05 milj. m 3. Polttoturvetuotantoon soveltuvalla yli 1,5 m syvällä alu - eella on turvetta 0,16 milj. suo-m 3. Käyttöön sopiva turvemäär ä on kuitenkin vähäinen ja useassa eri altaassa, joten suota e i kannata ottaa polttoturvetuotantoon.

20 "Ahopuronsuo" (kl , x = 7082, y = 538) sijait - see noin 5 km Jyrkältä luoteeseen. Matkaa Sonkajärvelle on noi n 26 km. Metsäautotie kulkee suon etelä- ja pohjoispuolitse. Suo rajoittuu eteläreunalla Ahopuroon ja tämän takana maasto jatku u soisena. Pohjoisreunalla alkaa Tannermäki, jonka laki on yl i 200 m mpy. Pinta-ala on 110 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 18 ha, yli 1,5 m syvää 9 ha ja yli kaksi metriä syvää 4 ha (kuva 1 8). Suo on ojitettu kauttaaltaan ja pinta viettää etelään. Vedet valuvat ojia pitkin Ahopuroon. Suo on kuivattavissa poh - jaan saakka. "Ahopuronsuo" on lähes kokonaan rämetyyppinen (97 %) j a vallitsevasti muuttuma-asteella. Yleisin rämetyyppi on isovar - puisen rämeen muuttuma. Puusto on vallitsevasti mäntyvaltaine n ja kehitysluokaltaan se kuuluu taimi- tai riukuasteelle ja o n keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 0,8 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo on luode-kaakko - suuntaisessa kapeassa altaassa. Syvin tutkimuspiste on 2,7 m. Suon pohjamaalaji on vallitsevasti moreeni, mutta suon länsireu - nalla ja syvimmän altaan alueella on hiekkapohja. "Ahopuronsuon" turpeista on 82 % rahkavaltaisia ja 18 % saravaltaisia. Yksittäisistä turvelajeista yleisimpiä ovat sara - rahka-, rahkasara- ja rahkaturpeet. Suon turvekerrostuma on lä - hes kauttaaltaan rahkavaltainen, mutta suon syvimmillä alueill a pohjaturpeena on saraturvetta (kuva 19). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Heikosti maatunut pintakerros on ohut ja eniten on keskinkertaise s- ti maatunutta turvetta (kuva 19). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (5,0 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,7 %). Lieko - puita on tasaisesti suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 40 0 suoaltaan kaakkoispäästä. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimääri n 2,8 % ja ph 5,2. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 87,5-94,0 %. Turvenäytteiden kuivatilavuuspaino on keskimäärin 79 kg/m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 10,0 MJ/kg (taulukko 7).

21 "Ahopuronsuossa" on turvetta noin 0,86 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvällä alueella noin 0,28 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,18 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,10 milj. m 3, Suo soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon. Suossa on yl i 1,5 m syvällä 9 ha ;n alueella noin 0,13 milj. suo-m 3 turvetta.

22 34-8. Saarisuo (kl , x = 7082, y = 532) sijaitse e Sukevan ja Jyrkän puolivälissä noin kilometri Kölkänjärven koil - lispuolella. Metsäautotie kulkee suon koillisosan läpi. Suo rajoittuu selännemäisiin moreenipeitteisiin mäkiin ja mäkien väli - set soiset alueet yhtyvät muihin ympäristön soihin. Pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 34 ha, yli 1,5 m syvää 26 ha ja yli kaksi metriä syvää 18 ha. Avosuot a on noin 10 ha (kuva 20). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää jyrkästi ete - lään ja vedet valuvat Rumonpuroon. Suo on kuivattavissa pohjaa n saakka. Suotyypeistä 53 % on rämeitä ja 45 % nevoja. Korpien osuus on 2 %. Suolla yleisimpänä esiintyvää lyhytkortista nevan ojik - koa on suon keski- ja koillisosissa. Mäntyjen osuus on 76 %, koivujen 15 % ja kuusien 9 % puustosta. Puuston kehitysluokk a on taimi- tai riukuaste ja puusto on enimmäkseen harvaa. Keskisyvyys koko suolla on 1,5 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suo on kehittynyt mäkien väliseen rinnemaastoon, jossa maaperä on moreenia. Suuri n havaittu turvepaksuus on suon eteläosassa 4,8 m. Myös suon poh - jamaa on moreenia. Saarisuon turpeista on 81 % saravaltaisia ja 19 % rahkaval - taisia. Suon pinnassa on ohut rahkavaltaisen turpeen kerros j a sen alla turve on saravaltaista. Saravaltaisen turpeen lisätekijöinä ovat varvut, suoleväkkö ja puunjäänteet (kuva 21). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,9 m. Heikosti maatunut pintakerros on paksu etenkin suon pohjoisosassa. Hyvin maatunutta turvetta on vain aivan suon pohjaosassa (kuva 21). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (4,7 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,7 %). Liekoja on vähiten pohjois - osan neva-alueella. Tutkimuspisteeltä A 900 suon pohjoisosasta otetussa näytesarjassa turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,6-3,7 % j a keskiarvo 2,0 %. Turpeen ph on keskimäärin 4,4. Vesipitoisuu s vaihtelee välillä 92,3-94,6 % ja keskiarvo on 93,1 %. Korkean vesipitoisuuden takia kuivatilavuuspaino on keskimäärin vai n 63 kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin

23 ,8 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 9,2 MJ/kg (taulukko 8). Saarisuossa on turvetta noin 0,95 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,76 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,67 milj. m 3 ja kanden metrin syvällä alueell a noin 0,53 milj. m 3, Saarisuo soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon. Turpee n keskimaatuneisuus on heikko ja kuivatilavuuspaino pieni. Lisäksi vietto etelään on liian suuri (kuva 21), jotta tuotantokenttien teko suon pituussuunnassa olisi mandollista.

24 Vellisuo (kl , x = 7083, y = 533) sijaitse e Sukevan ja Jyrkän puolivälissä noin 3 km Kölkänjärven koillis - puolella. Metsäautotie kulkee suon luoteisosassa. Suo rajoittuu luode-kaakkosuuntaisiin moreenipeitteisiin mäkiin, jotk a tekevät suosta landekkeisen ja niemekkeisen. Pinta-ala on 95 ha,josta yli metrin syvää aluetta o n 63 ha, yli 1,5 m syvää 41 ha ja yli kaksi metriä syvää 27 ha. Avosuota on noin 15 ha (kuva 22). Suo on ojitettu kauttaaltaan ja se on vedenjakaja-alueella. Vedet laskevat vallitsevasti kuitenkin kaakkoon Yöpuroon. Aivan luoteisosasta vedet valuvat luoteeseen Lukkaropuroon. Suo o n kuivattavissa. Suotyypeistä 59 % on rämeitä ja 36 % nevoja. Suon keski - osissa vallitsee lyhytkortinen neva ja tupasvillarämeen ojikko. Luoteisosassa yleisin suotyyppi on tupasvillarämeen muuttuma j a kaakkoisosassa tupasvillarämeen ojikko ja muuttuma. Puustost a 71 % on mäntyjä ja 25 % koivuja. Puusto on taimi- ja riukuasteista ja tiheydeltään harvaa.

25 Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,1 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,1 m. Suo muodostuu useasta erillisestä, pitkänomaisesta altaasta, joista havaittu suuri n turvepaksuus on 5,7 m. Pohjamaa on kauttaaltaan moreenia. Vellisuon turpeista 64 % on saraturpeita, 35 % rahkaturpeita ja 1 % ruskosammalturpeita. Yleispiirteisesti katsottun a rahkavaltaiset turpeet ovat suon pinnalla ja saravaltaiset suon pohjalla. Kuitenkin suon luoteisosassa lähinnä B-selkälinja n alueella on saraturpeen seassa rahkaturvelinssejä (kuvat 23,24,2 5 ja 26). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,3. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,8 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen samoin 0,8 m. Noin puolet turpeesta on siis heikosti maatunutta (kuva t 23,24,25 ja 26). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,0 %) j a 1-2 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,2 %). Liekoja on tasai - sesti suon kaikissa osissa. Tutkimuspisteeltä A 300 suon keskialueelta otetussa näyte - sarjassa turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin vain 1,8 %. Turpeen ph on 4,1. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 88,7-93,6 % ja keskiarvo on 91,1 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 89 kg/m 3. Kuivaturpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välill ä 17,9-22,3 MJ/kg ja keskiarvo on 21,1 MJ/kg. 50 % :n käyttökos - teudelle laskettuna lämpöarvo on 9,3 MJ/kg (taulukko 9). Vellisuossa on turvetta noin 1,55 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 1,34 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 1,07 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueel - la noin 0,84 milj. m 3. Vellisuon epäedullisen muodon ja jyrkkien viettojen sek ä turpeen huonon laadun vuoksi suo ei sovellu polttoturvetuotantoon.

26 Kurensuo (kl , x = 7079, y = 534) sijaitse e Sukevan ja Jyrkän puolivälissä. Maantie ja metsäautotie kulke - vat suon poikki. Suo on pitkä ja hyvin kapea. Sa rajoittuu selvästi suuntautuneisiin kallioydindrumliineihin. Pinta-ala on 185 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 53 ha, yli 1,5 m syvää 42 ha ja yli kaksi metriä syvää 38 ha. Avosuota on noin 29 ha (kuva 27). Suo on kokonaan ojitettu. Pohjoisosassa ojikko on aiva n uutta. Etelä- ja keskiosasta vedet laskevat etelään Kurenpuroo n ja aivan pohjoisessa luoteeseen Rumonpuroon. Kurensuo on vallitsevasti muuttuma-asteella. Suotyypeist ä rämeitä on 61 % ja nevoja 13 %. Turvekankaiden osuus on 25 %. Yleispiirteisesti katsottuna Kurensuo on varsin vaihteleva suo - tyypeiltään. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeen muuttumaa ja karhunsammalmuuttumaa. Puusto on mäntyvaltaista, tai - mi- tai riukuasteista ja tiheydeltään keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueella 2,4 ja yli 2 m syvällä alueella 2,8 m. Suo on kehittyny t pitkään, kapeaan laaksoon, jonka luoteispäässä on umpeenkasvav a lampi. Suurin havaittu turvepaksuus on 4,5 m. Pohjamaalaji o n kauttaaltaan moreeni, joskin luoteisosan lammen ympäristössä on liejua. Kurensuon turpeista 66 % on saravaltaisia ja 34 % rahkavaltaisia. Yleisin yksittäinen turvelaji on rahkasaraturve. Turpeiden kerrosjärjestys A- ja B-selkälinjojen alueella on varsin selväpiirteinen ; rahkavaltainen turve on pinnassa ja alla o n joko sara- tai rahkasaraturve. Luoteisosassa (C-sl) turvelaji t ovat vaihtelevampia kuin kaakossa (kuvat 28 ja 29). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Hei - kosti maatunut kerros on paksuin keski- ja kaakkoisosassa. Maatuneisuus paranee kuitenkin tasaisesti kohti pohjaa (kuvat 28 j a 29). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,9 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,0 %). Liekopuita on eniten suo n luoteisosassa C-selkälinjan alueella. Tutkimuspisteiltä A 500 ja B 500 otetuissa turvenäytteiss ä tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,7 %. A-linjaston alueen näytteissä tuhkapitoisuus on pienempi kuin B-linjaston näytteissä. Turpeen happamuus on keskimäärin 4,6. Vesipitoisuus vaihtelee

27 välillä 89,4-93,3 % ja keskiarvo on 92,4 %. Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimäärin 75 kg/m 3, Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo on keskimäärin 20,8 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudess a 9,2 MJ/kg (taulukko 10). Kurensuossa on turvetta noin 2,09 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 1,26 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 1,12 milj. m3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 1,06 milj. m 3, Kurensuo soveltuu kohtalaisesti pienimuotoiseen jyrsinturvetuotantoon. Parhaiten polttoturvetuotantoon soveltuu keski - ja kaakkoisosan yli 1,5 m syvät alueet. Muutamin paikoin pinta - osan heikosti maatunut turve heikentää alkuvaiheessa turpee n polttoarvoa. Tuotantoon sopivalla keski- ja eteläosien 35 hai n alueella on 0,77 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

28 Helmisuo (kl , x = 7084, y = 531) sijaitse e Kölkänjärven ja Rahonmäen puolessavälissä Vellisuon luoteispuolella. Metsäautotie kulkee suon itäpuolella. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin, jyrkkärinteisiin mäkiin. Pinta-ala on 24 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 17 ha, yli 1,5 m syvää 11 ha ja yli kaksi metriä syvää 9 ha (kuva 19). Suo on kokonaan ojitettu. Pinta viettää luoteeseen ja ve - det valuvat Lukkaropuroon. Suo on kuivattavissa.

29 Suo on kokonaan rämetyyppinen ja suotyypit ovat ojikoit a ja muuttumia. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämeen ojikko. Puista 44 % on mäntyjä, 41 % koivuja ja 15 % kuusia. Puusto on taimi- ja riukuasteista ja tiheys vaihtelee harvasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,1 m ja 2 m syvällä alueella 2,7 m. Suo on pienessä, syvässä altaassa, josta havaittu suurin turvepaksuus on 3,9 m. Pohjamaalaji on vallitsevasti moreeni. Helmisuon turpeista 68 % on saravaltaisia, 31 % rahkavaltaisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Suon pinnalla on epäyhtenäinen kerros rahkavaltaista turvetta, joka sisältää tupasvillaa. Tämän alla vuorottelevat sara- ja rahkavaltaiset turpeet (kuva 31). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,7, Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,3. Keski - määrin heikosti maatunut pintakerros on ohut. Maatuneisuu s suossa on kuitenkin vaihteleva (kuva 31). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (6,1 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,2 %). Liekoja on run - saasti suon kaikissa osissa 0-1 m :n syvyydessä. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 300. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,7 % ja ph 4,3. Vesipi - toisuus vaihtelee välillä 86,4-92,4 % ja keskiarvo on 90,3 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 94 kg/ m 3. Kuivan turpeen te - hollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,4 MJ/kg ja 50 % :n käyttö - kosteudessa 9,5 MJ/kg (taulukko 11). Helmisuossa on turvetta noin 0,40 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,35 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,28 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueel - la noin 0,24 milj. m 3. Helmisuon turpeiden tuhkapitoisuus on pieni ja lämpöarv o kohtalainen. Turpeet ovat lähinnä jyrsinturpeeksi soveltuvia. Vaihteleva maatuneisuus, suuri liekojen määrä ja pieni tuotanto - ala ovat haittaavia tekijöitä, joten suota tuskin kannattaa ot - taa polttoturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla 11 ha :n alueel - la on 0,22 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

30 "Kölkänsuo" (kl , x = 7079, y = 533) sijait - see noin 9 km Jyrkältä luoteeseen Sukeva-Jyrkkä tien eteläpuo - lella. Suo rajoittuu loivapiirteisiin, paikoin soistuviin moreenikankaisiin. Eteläpuolella maasto jatkuu soisena. Pinta-ala on 90 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 17 ha, yli 1,5 m syvää 11 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha (kuva 32). Suo on ojitettu ja hyvin kuivunut. Pinta viettää pääasiassa etelään ja vedet valuvat Pitkänjärveen. Aivan pohjoisosas - sa vedet valuvat kuitenkin pohjoiseen. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen. Rämetyyppie n osuus on 66 %, korpien 3 % ja turvekankaiden 31 %. Yleisin suo - tyyppi on suon keskialueilla esiintyvä tupasvillarämeen muuttu - ma. Puustosta 2/3 on mäntyjä. Kehitysluokka on taimi- tai riukuaste ja puusto on harvaa. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,5 m. Tutkittu alue muodostuu kolmesta altaasta. Suurin turvepaksuus havaittiin eteläisimmästä altaasta, 3,2 m. Pohjamaa on kauttaaltaan moreenia. Turpeista 84 % on rahkavaltaisia ja 16 % saravaltaisia. Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve. Selkälinjojen aluella on kuitenkin saraturvetta eniten. Rahkaturve on suon ohut - turpeisilla alueilla ja selkälinjojen alueella suon pintaosass a (kuvat 33 ja 34). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerrokse n 2,7 ja pohjakerroksen 5,3. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, joskin heikosti maa - tunut pintakerros on paikoin varsin paksu (kuvat 33 ja 34). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (4,7 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,8 %). Lieko - ja on eniten suon pohjoisosassa. Tutkimuspisteeltä A 300 suon pohjoisosan altaasta otetus - sa näytesarjassa on turpeen tuhkapitoisuus keskimäärin 3,0 %. Turpeen happamuus (ph) on keskimäärin 4,7. Näytteiden vesipitoisuus vaihtelee välillä 85,2-92,4 % ja keskiarvo on 87,9 %. Kuivatilavuuspaino on 119 kg/ m3. Kuivan turpeen tehollinen lam - pöarvo vaihtelee välillä 17,4-24,1 MJ/kg ja keskiarvo on 23, 0 MJ/kg. 50 %:n käyttökosteudessa turpeen lämpöarvo on 10,3 MJ/kg (taulukko 12).

31 "Kölkänsuossa" on turvetta noin 0,81 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,30 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,23 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,12 milj. m 3. "Kölkänsuossa" on syvyytensä puolesta turvetuotantoon sopivaa aluetta 11 ha. Turve on palaturpeeksi sopivaa, mutta paikoin paksu heikosti maatunut kerros ja suuri liekojen määrä ova t tuotantoa haittaavia tekijöitä, joten suota tuskin kannattaa ottaa polttoturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla alueella o n 0,17 milj, suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

32 "Koirahuuhonmäensuo" (kl. 3342, x = 7081, y = 534 ) sijaitsee Sukevan ja Jyrkän puolessavälissä Saarisuon kaakkois - puolella. Metsäautotie kulkee suon länsi- ja itäpuolitse. Tutkittu alue on haarakkeinen ja saarekkeinen ja se rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Pinta-ala on 50 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 32 ha, yli 1,5 m syvää 24 ha ja yli kaksi metriä syvää 15 ha. Avosuota on noin 5 ha (kuva 20). Alueen länsiosan ojitus on uusi ja itäosakin on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää jyrkästi kaakkoon ja vedet valuva t Kurensuolle ja Oinassuolle. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Suolla on ainoastaan räme- (61 %) ja nevatyypejä (39 %). Yleisin suotyyppi on lyhytkortisen nevan muuttuma. Puustost a on 69 % on mäntyjä, 23 % koivuja ja 8 % kuusia. Kehitysluokaltaan puusto on taimi- ja riukuasteista sekä enimmäkseen harvaa. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,9 m. Suo on kehittynyt haarakkeiseen laaksoon, jossa suurin havaittu turvepaksuus o n 4,9 m. Pohjamaalaji on kauttaaltaan moreeni. Tutkitun alueen turpeista 65 % on saravaltaisia, 34 % rahkaturpeita ja 1 % ruskosammalturpeita. Suon pinnalla o n kerros tupasvillarahkaturvetta ja tämän alla rahkasaraturvetta. Pohjaan saakka ulottuvassa rahkasaraturpeessa on välikerroksen a suoleväkköä sisältävää saraturvetta (kuvat 35 ja 36).

33 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,6. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Suo n itäosassa maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, kun taa s länsiosassa eri maatuneisuusasteessa olevat turvekerrokset vuorottelevat (kuva 35 ja 36 ) Liekojen määrä on 1-0 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (2,0 %). Liekoja on tasaisesti suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 100 suo n kaakkoisosasta. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 0,8-4,8 % ja keskiarvo on 2,4 Turpeen ph on keskimäärin 4,0. Vesipitoisuus on keskimäärin 89,8 % ja kuivatilavuuspaino 9 5 kg/m 3, Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 22 MJ/kg ja 50 % : n käyttökosteudelle laskettuna lämpöarvo on 9,8 MJ/kg (taulukko 13). "Koirahuuhonmäensuossa" on turvetta noin 0,82 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,69 milj. m 3 ja yl i kanden metrin syvällä alueella noin 0,44 milj. m 3. "Koirahuuhonmäensuo" ei sovellu polttoturvetuotantoon suo n epäedullisen muodon, jyrkän vieton ja turpeen huonon laadun ta - kia.

34 Riitasuo-Kekrisuo (kl , x = 7081, y = 531 ) sijaitsee Sukeva-Jyrkän tien pohjoispuolella noin kilometri n päässä Kölkänjärvestä. Suon poikki kulkee metsäautotie. Su o rajoittuu luode-kaakkosuuntaisiin moreenipeitteisiin mäkiin. Pinta-ala on 45 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 22 ha, yli 1,5 m syvää 13 ha ja yli kaksi metriä syvää 9 ha (kuva 37).

35 Suo on ojitettu kauttaaltaan yli 15 v. sitten. Pint a viettää kaakkoon. Länsiosan vedet laskevat etelään ojaa pitki n päätyen Kölkänjärveen ja itäosan vedet laskevat Rumonpuroon j a päätyvät myös Kölkänjärveen. Suo on lähes kokonaan muuttumatyyppinen. Suotyypeist ä rämeitä on 51 %, korpia 10 % ja turvekankaita 39 %. Yleisimmä t suotyypit ovat varputurvekangas ja tupasvillarämeen muuttuma. Puustosta 71 % on mäntyjä,16 % koivuja ja 13 % kuusia. Puusto on keskitiheää ja kehitysluokka taimi- ja riukuaste. Keskisyvyys koko suolla on 1,3 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,9 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Tutkittu alue muodostuu kandesta erillisestä altaasta ja suurin havaittu turvepaksuus on 4,3 m Riitasuon alueella. Pohjamaalaji on kauttaaltaa n moreeni. Riitasuon altaan pohjalla on paikoin liejua. Tutkitun alueen turpeista 58 % on saravaltaisia ja 42 % rahkavaltaisia. Eniten on kortetta ja suoleväkköä sisältävä ä saraturvetta. Suon pinnalla on ohut epäyhtenäinen kerros rahka - valtaista turvetta ja sen alla turve on saravaltaista (kuvat 3 8 ja 39). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,9 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on Riitasuon alueella paksumpi kui n Kekrisuolla. Riitasuolla on pohjaturpeena myös heikosti maatunutta turvetta kun taas pohjaturve on hyvin maatunutta (kuva t 38 ja 39). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,9 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,5 %). Liekopuita on tasaisest i suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu Riitasuon alueelta tutkimuspisteeltä A 400. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,7 % j a happamuus (ph) 4,2. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 89,2-92,6%. Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimäärin 90 kg/m 3. Teholline n lämpöarvo kuivalla turpeella vaihtelee välillä 20,0-21,8 MJ/k g ja keskiarvo on 21,2 MJ/kg. 50 % :n kosteudelle laskettuna lämpö - arvo on keskimäärin 9,4 MJ/kg (taulukko 14). Riitasuo-Kekrisuossa on turvetta noin 0,59 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,42 milj. m3, yli 1,5 m syvallä alueella noin 0,31 milj. m 3 ja yli kanden metrin syväll ä alueella noin 0,24 milj. m3.

36 Alueen turpeet ovat heikosti tai keskinkertaisesti maatuneita saraturpeita, jotka sopisivat lähinnä jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla 13 hain alueella on 0,25 milj. suo-m3 käyttökelpoista turvetta. Tuotantoalan pienuus vähentää kuitenkin suon käyttöarvoa.

37 Vehkasuo-Katajasuo (kl , x = 7085, y = 535 ) sijaitsee noin 9 km Jyrkältä luoteeseen. Matkaa Sonkajärvell e on noin 28 km. Kulkuyhteydet suolle ovat erittäin hyvät. Suo on niemekkeinen ja landekkeinen ja se rajoittuu drumliineihin. Tämän vuoksi suo on pitkänomainen ja kapea. Pinta-ala on 315 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 192 ha, yli 1,5 m syvää 134 ha ja yli kaksi metriä syvää 89 ha. Avosuota on noin 80 ha (kuva 40). Suon kaakkoispää, länsireuna ja luoteispää ovat ojitettuja. Suo on vedenjakaja-alueella. Pinta viettää luoteeseen ja kaakkoon. Luoteisosan vedet valuvat Rahonpuroon ja kaakkoisosa n Ahopuroon. Suo on kuivattavissa. Suurimmaksi osaksi suo on luonnontilainen. Suotyypeist ä rämeitä on 67 % ja avosoita 27 Yleisimmät suotyypit ovat ly - hytkortinen neva ja isovarpuinen rämeojikko. Puustosta 73 % on mäntyjä ja 17 % koivuja. Puusto on taimi- ja riukuasteista ja tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suo muodostuu yhdest ä isosta ja muutamasta pienestä altaasta. Altaat ovat pitkänomaisia ja luode-kaakkosuuntaisia. Syvimmän altaan alueella on lam - pi. Pohjamaalaji on lähes kauttaaltaan moreeni.

38 Tutkitun alueen turpeista 52 % on saravaltaisia ja 48 % rahkavaltaisia. Yleisin yksittäinen turvelaji on rahkasaraturve. A-selkälinjan alue on ohutturpeinen. Yleispiirteisesti katsot - tuna päällimmäisenä on rahkavaltaista turvetta. Suon itäosass a pintaturpeena on rahka- tai tupasvillarahkaturve. Rahkavaltaisen turpeen alla on saravaltaista turvetta, joka ulottuu pohjaa n saakka (kuvat 41,42,43 ja 44). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 2,8 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,2 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on ohuin A-selkälinjan alueella. Maa - tuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, mutta valtaosa turpeesta on kuitenkin keskinkertaisesti maatunutta (kuvat41,42,4 3 ja 44). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,8 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,3 %). Liekopuita o n vähiten avoimilla neva-alueilla. Laboratorionäytteet on otettu suon keski- ja pohjoisosast a tutkimuspisteeltä A ja D 500. Pohjoisosan näytteiss ä tuhkapitoisuus (ka 2,2 %) on pienempi kuin keskiosan näytteiss ä (ka 3,1 %). Turpeen ph pohjoisosan näytteissä on 3,6 ja keski - osan 4,4. Turvenäytteiden vesipitoisuus on keskiosassa (ka 90,7 % ) pohjoisosaa (ka 89,2 %) suurempi ja näin kuivatilavuuspaino o n pohjoisosassa suurempi. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo o n keskimäärin 21,0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,3 i4j/kg (taulukko 1 5). Vehkasuo-Katajasuossa on turvetta noin 4,89 milj. m3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 4,13 milj. m 3, yl i 1,5 m syvällä alueella noin 3,46 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueella 2,69 milj. m 3. Tutkitun alueen länsi- ja keskiosa soveltuu hyvin poltto - turvetuotantoon. Turpeet ovat valtaosaltaan keskinkertaisest i maatuneita saraturpeita, jotka soveltuvat jyrsinturpeeksi. Alueen koillisosassa (D-selkälinja) heikosti maatunut, paksu, nahkainen pintakerros haittaisi mahdollista tuotantoa. Tuotantoo n sopivalla 134 ha :n alueella on 2,7 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. Suon keski- ja eteläosaan on valmisteilla kuitenki n luonnonravintolammikko kalojen kasvatukseen, joten Vehkasuo - Katajasuota ei otettane polttoturvekäyttöön.

39 Itäahonsuo (kl , x = 7084, y = 534) sijaitsee noin 15 km Sukevalta itään Juhonmäen itäpuolella. Tieyhtey - det suolle on hyvät. Suo rajoittuu länsireunaltaan Juhonmäkeen. Itäreunalla on moreenipeitteisiä mäkiä ja Itäahonsuo on suorass a yhteydessä Vehkasuohon. Pinta-ala on 100 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 9ha, yli 1,5 m syvää 3 ha ja yli kaksi metriä syvää 1 ha (kuva 45). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Itäahonsuo on vedenjakaja - alueella ja pinta viettää luoteeseen, kaakkoon ja itään. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Suo on lähes kokonaan muuttumatyyppinen. Rämeiden osuu s on 91 % ja korpien 9 % suotyypeistä. Selvästi yleisin suotyypp i on isovarpuisen rämeen muuttuma. Puustosta 65 % on mäntyjä, 29 % koivuja ja 6 % kuusia. Kehitysluokka on vallitsevasti taimi- j a riukuaste ja tiheys vaihtelee harvasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 0,7 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,4 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo muodostuu pitkän - omaisesta länsiosasta ja laajasta, ohutturpeisesta itäosasta. Syvin havaittu piste on 3,3 m. Pohjamaa on kauttaaltaan moreenia. Itäahonsuon turpeista 75 % on rahkavaltaisia ja 25 % sara - valtaisia. Yleisin yksittäinen turvelaji on sararahkaturve. A-selkälinjan alueella suon luoteispäässä turve on lähes kauttaaltaan muutamia rahkasaraturvelinssejä lukuunottamatta rahka - valtaista. Saravaltaista turvetta on suon kaakkoispäässä pohja - turpeena (kuva 46). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,4 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa ja heikosti maatunut kerros on paksuin kaakkoisosassa suota (kuva 46), Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Lieko - puita on eniten suon luoteispäässä. Itäahonsuossa on turvetta noin 0,66 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,12 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,05 milj. m3 ja yli kahden metrin syvällä alueel - la noin 0,02 milj. m 3. Pienen pinta-alan ja vähäisen turvemäärän takia suo ei so - vellu polttoturvetuotantoon.

40 Myllysuo (kl , x = 7089, y = 532) sijaitse e noin 13 km Sukevalta itäkoilliseen, Rahonmäen pohjoispuolella. Suolle ei ole tieyhteyksiä. Suo rajoittuu luoteisosassa Raudan - jokeen. Muualta Myllysuo rajoittuu luode-kaakkosuuntaisiin moreenipeitteisiin mäkiin. Pinta-ala on 85 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 30 ha, yli 1,5 m syvää 8 ha ja yli kaksi metriä syvää 4 ha (kuva 47). Pohjoisosaa lukuunottamatta suo on ojitettu kauttaaltaa n tasaisin välein. Pinta viettää tasaisesti luoteeseen kohti Rau - danjokea, jonne myös vedet valuvat. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Noin puolet suotyypeistä on luonnontilaisia ja valtaosal - taan rämetyyppejä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme j a sen ojikko ja muuttuma sekä isovarpuinen räme. Suon valtapuulaji on mänty. Kehitysluokka on joko taimi- tai riukuaste ta i sitten puusto on vajaatuottoista. Puusto on tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,4 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo muodostuu yhdest ä altaasta, joka on suon itäosassa. Kokonaisuutena suo on varsi n ohutturpeinen. Pohjamaalaji on lähes kauttaaltaan moreeni. Myllysuon turpeista 82 % on rahkavaltaisia ja 18 % saraval - taisia. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja tupasvillarahkaturve. Pintakerroksena on lähes kauttaaltaan tupasvillarahkaturve. Tämän alla turve on sararahkaturvetta ja pohjalla o n epäyhtenäinen kerros saravaltaista turvetta (kuva 48). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 6,2. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,5 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuva 48). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,8 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,6 %). Liekoj a on havaittu vain muutamissa pisteissä eri puolilla suota. Suon keskiosasta tutkimuspisteeltä A 600 otetuissa turve - näytteissä tuhkapitoisuus on keskimäärin 1,3 % ja ph 3,8. Vesi - pitoisuus on vain 86,2 % ja kuivatilavuuspaino on keskimäärin. 137 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimääri n 22,4 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 10,0 MJ/kg (taulukko 16). Myllysuossa on turvetta noin 0,74 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,42 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä

41 alueella noin 0,17 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alu - eella noin 0,10 milj. m 3. Syvyyden puolesta itäosa suosta soveltuu polttoturvetuotantoon, mutta hyödynnettävissä oleva turvemäärä on pieni ja heikos - ti maatunut pintakerros paksu. Näiden seikkojen takia ei suot a kannata ottaa turvetuotantoon.

42 Alasuo-Liimatonsuo (kl , x = 7088, y = 521 ) sijaitsee noin 12 km Sukevalta itään Rahonmäen koillispuolella. Suolle ei ole tieyhteyksiä. Suo rajoittuu länsi- ja lounaisreu - naltaan Rahonmäkeen ja itäpuolella on loivia mäkiä. Itä- j a kaakkoispuolella maasto jatkuu soisena. Pinta-ala on 105 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 19 ha, yli 1,5 m syvää 10 h a ja yli kaksi metriä syvää 3 ha (kuva 49). Suo on ojitettu tiheästi kauttaaltaan. Pinta viettää reu - noilta kohti keskiosan läpi virtaavaa Rahonpuroa, joka laske e luoteeseen,raudanjokeen. Tutkitun alueen suotyypeistä 95 % on rämeitä, 3 % korpi a ja 2 % turvekankaita. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuise n rämeen ja pallosararämeen muuttuma. Puustosta 56 % on mäntyjä, 28 % koivuja ja 16 % kuusia. Kehitysluokka on taimi- ja riuku - aste ja puusto on tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 0,8 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,3 m. Tutkittu alue muodostuu kolmesta altaasta, joista havaittu suurin turvepaksuus o n 2,9 m. Pohjamaa on lähes kauttaaltaan moreeni. Alasuo-Liimatonsuon turpeista 55 % on saravaltaisia j a 45 % rahkavaltaisia. Yleisin yksittäinen turvelaji on rahkasa - raturve (41 %). Turpeiden kerrosjärjestys on varsin vaihteleva, mutta yleispiirteisesti katsottuna rahkavaltaiset turpeet ova t pinnalla ja saravaltaiset pohjalla (kuvat 50 ja 51). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Heikosti maatunut pintakerros on ohut ja paikoin se puuttuu kokonaan (kuvat 50 ja 51). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (5,0 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,6 %). Liekoj a on runsaasti kaikilla yli 1 m syvillä alueilla pintaturpeessa. Alasuo-Liimatonsuossa on turvetta noin 0,81 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,30 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 0,20 milj. m3 ja yli kahden metrin syväll ä alueella noin 0,07 milj. m3. Pienen pinta-alan ja vähäisen turvemäärän takia suo ei so - vellu polttoturvetuotantoon.

43 Tavisuo (kl , x = 7088, y = 531) sijaitse e Raudanjoen ja Rahonmäen välisellä alueella noin 10 km Sukevalt a itään. Suo rajoittuu pohjoisreunaltaan Raudanjoen varrella ole - viin peltoihin. Muualla suo rajoittuu moreenikankaisiin. Pinta-ala on 30 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 4 ha (kuva 49). Suo on ojitettu kauttaaltaan ja pinta viettää luoteesee n kohti Raudanjokea. Suo on lähes kokonaan muuttumatyyppinen ja rämeet ova t yleisimpiä suotyyppejä. Suon pohjoisosassa päätyyppinä on kangas - rämeen muuttuma, keskiosassa varsinaisen sararämeen muuttuma j a eteläosassa isovarpuisen rämeen muuttuma. Mänty (69 %) ja koiv u (25 %) ovat valtapuulajeina. Puusto on riuku- tai harvennusasteista ja yleensä tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 0,5 m ja yli 1 m syvällä alueel - la 1,1 m. Suo on ohutturpeinen ja syvintä aluetta on kaakkois - osa. Pohjamaa on lähes kauttaaltaan moreeni ja luoteisosass a paikoin hiekka. Tavisuon turpeista 65 % on rahkavaltaisia ja 35 % saraval - taisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve (45 %). Saravaltais - ta turvetta on suon syvimmällä alueella kaakkoisosassa. Muuall a turve on kauttaaltaan rahkavaltaista (kuva 52). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,3 m. Maatu - neisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuva 52). Liekojen määrä suossa on erittäin suuri(7,4 %). Tavisuossa on turvetta noin 0,16 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,05 milj. m 3. Pienen pinta-alan ja vähäisen turvemäärän takia suo e i sovellu polttoturvetuotantoon.

44 Kaakkurisuo (kl , x = 7090, y = 518) sijaitsee noin 6 km Sukevalta pohjoiseen Sukevanjärven pohjoispuolella. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Koillispuolella maast o kohoaa kuitenkin jyrkästi. Pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 18 ha, yli 1,5m syvää 10 ha ja yli kaksi metriä syvää 2 ha (kuva 53). Suo on ojitettu kauttaaltaan m :n välein. Pinta viettää länteen ja aivan eteläosassa etelään. Vedet valuvat oji a pitkin Talasjokeen. Suotyypeistä rämeitä on 73 %, korpia 22 % ja nevoja 5 %. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen ja yleisin suotyyppi o n varsinaisen sararämeen muuttuma. Puustosta 65 % on mäntyjä, 19 % koivuja ja 16 % kuusia. Puusto on taimi- ja riukuasteista j a tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 0,8 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,0 m. Suo muodostuu yhdestä altaasta ja länsireuna on syvintä aluetta ; suurin havaittu turve - paksuus on 2,6 m. Suon itä- ja pohjoisosissa pohjamaalaji o n vallitsevasti moreeni ja länsireunalla hiesu. Kaakkurisuon turpeista 75 % on rahkavaltaisia ja 25 % saravaltaisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve (36 %). A-selkälinjan alueella pohjois- ja eteläpäässä rahkavaltaiset turpee t ovat vallitsevia ja keskiosassa on saravaltaista turvetta samoi n kuin suon länsiosassa (kuva 54). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,1. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,5 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa ja suurin osa turpeest a on keskinkertaisesti maatunutta (kuva 54). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,0 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,7 %). Liekopuita on tasaisest i suon kaikissa osissa (kuva 54). Tutkimuspisteeltä A suon keskialueelta otetuss a näytesarjassa turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,8 %. Näytteiden ph on 4,6. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 84,4-92,2 % ja keskiarvo 91,2 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 85 kg/ m3. Lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin 21,7 MJ/k g ja 50 % :n kosteudessa 9,6 MJ/kg (taulukko 17).

45 Kaakkurisuossa on turvetta noin 0,55 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvällä alueella noin 0,28 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä alueella noin 0,19 milj. m 3 ja yli kanden metrin syväll ä alueella noin 0,04 milj. m 3, Turvelajin ja syvyyden puolesta polttoturvetuotantoon soveltuu noin 10 ha :n alue suosta. Tällä alueella on noin 0,1 3 milj. suo-m3 käyttökelpoista turvetta.

46 Honkasuo (kl , x = 7070, y = 526) sijaitse e Sonkakoskella noin 7 km Sonkajärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisreunaltaan korkeisiin mäkiin ja muualla loiva - piirteiseen moreenimaastoon, Pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 5 ha, yli 1,5 m syvää 2 ha ja yli kaksi metriä syvää 1 ha (kuva 55). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Suon pohjoisosan pinta viet - tää jyrkästi etelään ja keski- ja itäosa loivasti kaakkoon. Honkasuon suotyypeista rämeitä on 88 %, korpia 6 %, turve - kankaita 6 %. Yli puolet suotyypeistä on muuttumatyyppisiä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeen ja korpirämeen muut - tumat. Mänty (69 %) ja koivu (20 %) ovat valtapuulajeina. Kehitysluokka on joko taimi- ja riukuaste tai harvennuspuuaste. Keskisyvyys koko suolla on 0,7 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo on ohutturpeinen lukuunottamatta aivan pientä allasta suon itäosassa ; suurin havaittu turvepaksuus on 2,8 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat mo - reeni ja hiekka. Honkasuon turpeista 85 % on saravaltaisia ja 15 % rahkaval - taisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (71 %). Rahkavaltaista turvetta on ainoastaan ohuena pintakerroksena ja itäosan altaassa välikerroksena saraturpeessa (kuvat 56 ja 57). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,6. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,5 m (kuva t 56 ja 57). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,0 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,4 %). Liekopuita on ta - saisesti suon kaikissa osissa. Honkasuossa on turvetta noin 0,26 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,07 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä noin 0,04 mi l j. m3 ja yli kahden metrin syvällä alueella noi n 0,02 milj. m 3. Pienen pinta-alan, vähäisen turvemäärän ja hyvän puusto n kasvun takia Honkasuo ei sovellu polttoturvetuotantoon.

47 "Viinatsalonsuo" (kl , x = 7087, y = 524 ) sijaitsee noin 4 km Sukevalta koilliseen Raudanjoen eteläpuolella. Suolle ei ole tieyhteyksiä. Suo rajoittuu pohjoisreunaltaan Raudanjokeen. Paikoin su o rajoittuu hiesumaastoon, mutta länsi- ja eteläreunalla on kuitenkin moreenimaastoa. Pinta-ala on 90 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 45 ha, yli 1,5 m syvää 33 ha ja yli kaksi metriä syvää 19 ha. Avosuota on noin 25 ha ja peltoa 5 ha (kuva 58). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää tasaisest i luoteeseen ja vedet valuvat Raudanjokeen. Suo on helppo kuivattaa pohjaan saakka. "Viinatsalonsuon"suotyypeistä rämeitä on 51 %, nevoja 24 % ja korpia 6 Peltojen ja turvekankaiden osuus on 19 Suon pohjoisosassa on tupasvillarämemuuttumaa ja lähes kytöheitto -

48 asteella olevia peltoja. Keskiosassa on varsinaisen saraneva n ojikoita ja kalvakkanevaa. Eteläosassa on lyhytkorsinevarämeen ojikoita, joka on suon yleisin suotyyppi. Aivan länsireu - nalla on karhunsammalmuuttumaa. Mänty (66 %) ja koivu (22 % ) ovat valtapuulajeja. Kehitysluokka on vallitsevasti taimi- j a riukuaste ja puuston tiheys vaihtelee lähes aukeasta keskitihe - ään. Keskisyvyys koko suolla on 1,2 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,9 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo muodostuu yhdest ä selväpiirteisestä altaasta. Suurin havaittu turvepaksuus o n 2,8 m. Suon pohjamaalaji on lähes kauttaaltaan hiesu ja suo n pohja on tämän takia varsin tasainen. Tutkitun alueen turpeista 66 % on saravaltaisia ja 34 % rahkavaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat sara- ja rahkasara - turpeet. Suon keskiosassa turve on pääasiassa saraturvetta j a sen ympärillä rahkasaraturvetta. Rahka- tai sararahkaturvett a on muutamin paikoin suon pinnalla ja suon ohutturpeisilla reuna-alueilla (kuva 59). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,8 m. Heikosti maatunut pintakerros on paksu, jopa 2 m suon syvimmäll ä alueella. Keskinkertaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on eni - ten suoaltaan pohjoisosassa (kuva 59). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1, 0 %). Liekopuita o n eniten suon kaakkoisosassa. Suon keskeltä tutkimuspisteeltä A 800 otetussa näytesarjassa turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,7 %. Turpeen hap - pamuus (ph) on keskimäärin 4,7. Vesipitoisuus turpeessa vaihte - lee välillä 83,1-93,1 % ja keskiarvo on 91,5 %. Kuiva-ainemäärä on keskimäärin 84 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo kuivall a turpeella on keskimäärin 21,7 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudess a 9,6 MJ/kg (taulukko 18). "Viinatsalonsuossa" on turvetta noin 1,05 milj. m 3, mist ä on yli metrin syvällä alueella noin 0,84 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 0,70 milj. m 3 ja yli kahden metrin syväll ä alueella noin 0,46 milj. m 3.

49 Tutkittu alue soveltuu varsin hyvin polttoturvetuotantoon. Heikosti maatunut pintakerros on paikoin paksu, mutta turve o n saravaltaista ja sopii heikosti maatuneenakin jyrsinturpeeksi. Tuotantoon sopivalla noin 33 ha :n alueella on 0,54 milj. suo-m 3 teollisesti käyttökelpoista turvetta.

50 Soidinsuo-Kurkisuo (kl , x = 7076, y = 518 ) sijaitsee 10 km :n päässä Sukevalta etelään Kainuunmäen ja Oravi - järven välisessä maastossa. Suon pohjoisreunalle tulee metsäau - totie. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin, kallioperän muotoj a noudatteleviin mäkiin. Pinta-ala on 105 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 52 ha, yli 1,5 m syvää 30 ha ja yli kaksi metriä syvää 24 ha. Avosuota on 27 ha (kuva 60). Suo on ojitettu kaakkois-, keski- ja luoteisosista. Pinta viettää kaakkoon kohti Löytynlampea, jonne myös vedet valuvat. Aivan pohjoispäässä vedet valuvat myös etelään Leppisuolle. Suo on kuivattavissa. Suotyypeistä rämeitä on 66 % ja nevoja 25 %. Yleisimmä t suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpuisen rämeen muuttuma t sekä varsinainen saraneva. Valtapuulajina on mänty (70 %). Puusto on tiheää ja kehitysluokka vaihtelee taimiasteisest a harvennusasteelle. Keskisyvyys koko suolla on 1,5 m, yli 1 m syvällä alueel - la 2,3 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,5 m. Suo on kehittyny t pitkänomaiseen laaksoon, jossa on useita altaita. Suurin havaittu turvepaksuus on 5,3 m. Keski- ja luoteisosassa pohjamaalaji on vallitsevasti moreeni ja kaakkoisosassa syvimmä n altaan alueella hiesu ja sen päällä lieju. Tutkitun alueen turpeista 56 % on saravaltaisia ja 44 % rahkavaltaisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Puhdast a saraturvetta on 16 % ja rahkasaraturvetta 15 %. Suon kaakkois - osassa turpeet ovat vallitsevasti saravaltaisia ja luoteisosass a rahkavaltaisia. Kaakkoisosassakin on rahkaturvetta suon pinnal - la (kuvat 61 ja 62). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,4. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, mutta heikosti maatu - nut pintakerros on kaakkoisosassa varsin paksu (kuvat 61 ja 62). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2, %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,2 %). Suon kaakkoisosasta tutkimuspisteeltä A 200 otetuissa näyt - teissä turpeen tuhkapitoisuus on keskimmärin 2,8 %. ph-arvo on keskimäärin 4,5. Turpeen vesipitoisuus on varsin suuri, keski - määrin 93,8 % ja kuivatilavuuspaino tämän takia pieni, keskimää -

51 rin 59 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on 20, 9 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,2 MJ/kg (taulukko 19). Soidinsuo-Kurkisuossa on turvetta noin 1,56 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 1,20 milj. m 3, yl i 1,5 m syvällä alueella noin 0,94 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvällä alueella noin 0,84 milj. m 3. Soidinsuo-Kurkisuossa on yhteensä 30 ha syvyyden puolest a turvetuotantoon soveltuvaa aluetta. Heikosti maatunut pintakerros on paksu ja tuotantoon sopiva alue koostuu useasta eri altaasta, joten suoalue ei sovellu hyvin polttoturvetuotantoon.

52 Leppisuo (kl , x = 7076, y = 518) sijaitse e noin 11 km päässä Sukevalta etelään Kainuunmäen ja Oravijärve n välisessä maastossa. Tieyhteydetsuolle on huonot. Suo rajoittuu useisiin erillisiin moreenipeitteisiin saarekkeisiin. Kaakkoisosassa on 190 mpy oleva Leppikallio. Pinta-ala on 145 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 87 ha, yli 1,5 m syvää 58 ha ja yli kaksi metriä syvää 42 ha. Avosuota on 12 ha (kuva 63). Suon pohjoisosassa on vanha harva ojitus ja eteläosass a on Saarisen lammen pohjoispuolella uutta ojitusta. Pinta viettää loivasti etelään ja vedet valuvat suurimmaksi osaksi Saa - risen lampeen. Suo on kuivattavissa. Suotyypeistä 53 % on rämeitä, 26 % nevoja ja loput o n korpia ja turvekankaita. Yleisin suotyyppi on lyhytkortise n nevan muuttuma. Puustosta on mäntyjä 53 %, koivuja 25 % j a kuusia 20 %. Puusto on tiheää ja kehitysluokka yleensä riuku - tai harvennusaste. Keskisyvyys koko suolla on 1,5 m, yli 1 m syvällä alueel - la 2,0 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Suo on kehittyny t useaan eri altaaseen, joita erottaa rikkonainen maasto. Suuri n havaittu turvepaksuus on 4,5 m. Altaiden pohjamaalaji on vallitsevasti hiesu. Leppisuon turpeista 62 % on saravaltaisia ja 38 % rahka - valtaisia. Rahkasaraturvetta on 18 % ja raatetta sekä leväkkö ä sisältävää rahkasaraturvetta 16 %. Rahkavaltaiset turpeet ova t ohuena kerroksena suon pinnalla ja saravaltaiset turpeet edel - listen alla. Paikoin on saravaltaisen turpeen alla rahkaturve - linssejä (kuvat 64 ja 65). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. B-sel - kälinjan alueella maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, mutta A-selkälinjan alueella heikosti ja keskinkertaisesti maa - tuneet kerrokset vuorottelevat (kuvat 64 ja 65). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (3,0 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,9 %). Liekoja on tasaisesti suon kaikissa osissa.

53 Laboratorionäytteet on otettu suon keskiosasta tutkimuspisteeltä A Tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,2 % j a ph-arvo 4,6. Turpeen vesipitoisuus on 92,3 % ja kuivatilavuuspaino 71 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 8,4 MJ/k g (taulukko 20). Leppisuossa on turvetta noin 2,14 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 1,77 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 1,41 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä alueella noi n 1,12 milj. m 3, Leppisuo soveltuu kohtalaisesti polttoturvetuotantoon. Turpeen polttoturvearvoa alentaa paksu heikosti maatunut pinta - kerros. Turve on kuitenkin saravaltaista ja se soveltuu heikosti maatuneenakin jyrsinturpeeksi. Tuotantoon sopivaa aluetta o n yhteensä 58 ha, jossa on 1,13 milj. suo-m3 käyttökelpoista tur - vetta.

54 Lillinsuo (kl , x = 7074, y = 517) o n Kainuunmäen itäpuolella. Matkaa Sonkajärvelle on noin 17 km. Suo rajoittuu pinnanmuodoltaan vaihtelevaan moreenipeitteisee n maastoon. Itäpuolella maasto jatkuu mäkien välisillä alueill a soisena. Pinta-ala on 20 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 10 ha, yli 1,5 m syvää 6 ha ja yli kaksi metriä syvää 4 ha (kuva 66). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää lounaaseen j a vedet valuvat ojia pitkin Myllypuroon. Suo on kuivattavissa poh - jaan saakka. Suo on vallitsevasti rämeinen ja ojikkotyyppinen. Suon avoin keskialue on lyhytkortista nevaa ja sen ojikkoa. Rämealu - eet ovat yleisimmin tupasvillarämettä tai sen ojikoita ja muut - tumia. Puustosta 71 % on mäntyjä, 17 % koivuja ja 12 % kuusia. Kehitysluokka on taimi- ja riukuaste ja puusto on keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,3 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,9 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,8 m. Suo muodostuu yhdest ä selväpiirteisestä altaasta, josta havaittu suurin turvepaksuu s on 3,7 m. Pohjamaalaji reuna-alueilla on moreeni ja keskialueil - la vaihtelevasti joko hiesu tai hieta. Lillinsuonturpeista 83 % on rahkavaltaisia ja 17 % saraval - taisia. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- ja tupasvil - lasararahkaturpeet. Suon pinnalla on lähes kauttaaltaan tupasvillarahkaturvekerros ja sen alla tupasvillasararahkaturvetta. Avoimen nevan alueella näiden alla on saravaltaista turvett a (kuva 67). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,7 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Hei - kosti maatunut kerros on paksu kautta koko suon aivan länsi- j a pohjoisosaa lukuunottamatta (kuva 67). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,2 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,4 %). Liekopuita on lä - hinnä suon reuna-alueilla. Tutkimuspisteeltä A 300 otetuissa turvenäytteissä tuhka -. pitoisuus on keskimäärin 2,8 % ja ph 4,2. Vesipitoisuus vaihte - lee välillä 91,4-94,4 % ja keskiarvo on 92,9 %. Kuivatilavuus - 3 paino on keskimäärin vain 65 kg/m. Tehollinen lämpöarvo kuival - la tarpeella on keskimäärin 19,4 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteu - dessa 8,5 MJ/kg (taulukko 21).

55 Lillinsuossa on turvetta noin 0,25 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,19 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,14 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,11 milj. m 3, Tuotantoon sopivan alueen pinta-ala on pieni ja heikost i maatunut kerros on suon pinnassa paksu, joten turve ei sovell u polttoturpeeksi.

56 "Sammakkolammensuo" (kl , x = 7073, y = 518 ) on Kainuunmäen itäpuolella. Matkaa Sonkajärvelle on noin 16 km. Suo rajoittuu pinnanmuodoltaan vaihteleviin moreenipeitteisii n mäkiin. Pinta-ala on 50 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 28 ha, yli 1,5 m syvää 17 ha ja yli kaksi metriä syvää 14 ha. Avosuota on noin 8 ha ja peltoa 1 ha (kuva 66). Aivan pohjoisosaa lukuunottamatta suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää etelästä ja pohjoisesta kohti suon keskus - tassa sijaitsevaa Sammakkolampea, joka laskee vetensä itään. Suo on kuivattavissa. Tutkitun alueen suotyypeistä rämeitä on 83 korpia 10 % ja loput turvekankaita. Suon pohjoisosassa on tupasvillarämee n ja lyhytkortisen nevarämeen muuttumat päätyyppejä. Keski- j a eteläosissa hallitsevana tyyppinä ovat tupasvillarämeen muuttum a ja ojikot. Suon reunoilla on kangaskorpia- ja rämeitä. Mänt y (74 %) on vallitseva puulaji. Kehitysluokka vaihtelee taimi- j a riukuasteisesta harvennusasteelle ja puusto on yleensä tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,5 m, yli 1 m syvällä alueella 2,9 m. Tutkittu alue muodostuu useasta altaasta. Suurin havaittu turvepaksuus on eteläisimmässä altaassa 5,5 m. Suon poh -

57 jamaalajeista noin puolet on hiesua ja kolmannes moreenia. Loput on joko hiekkaa tai hietaa. Tutkitun alueen turpeista 76 % on rahkavaltaisia, 23 % sa - ravaltaisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Yleisin turvelaji o n tupasvillarahkaturve. Suon pinnalla on lähes kauttaaltaan paks u tupasvillarahkaturvekerros. Tämän alla vuorottelevat sararahka - ja rahkasaraturvekerrokset (kuvat 68 ja 69). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Tur - peen maatuneisuus suossa on varsin vaihteleva ja heikosti maatu - nut pintakerros on paksuin suon eteläpäässä (kuvat 68 ja 69). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,0 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Liekopuita on eni - ten suon keskialueella A- ja B-selkälinjojen alkupäässä. Laboratorionäytteet on otettu suon lounaisosasta tutkimus - pisteeltä B Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,8 % ja happamuus (ph) 4,0. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 86,0-90,4 % ja keskiarvo on 88,4 %. Pienen vesipitoisuuden taki a kuivatilavuuspaino on varsin korkea, ka 115 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,9 MJ/kg ja 50 % : n käyttökosteudelle laskettuna 9,7 MJ/kg (taulukko 22). "Sammakkolammensuossa" on turvetta noin 0,74 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,59 milj. m3, yl i 1,5 m syvällä alueella noin 0,46 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueella noin 0,41 milj. m3. "Sammakkolammensuon" yli 1,5 m syvällä alueella on poltto - turpeeksi sopivaa turvetta 0,34 milj. m3. Heikosti maatunee n pintakerroksen paksuuden ja alueen useaan osaan jakautumisen takia suota ei kuitenkaan kannata ottaa polttoturvetuotantoon.

58 Tavisuo (kl , x = 7070, y = 514) sijaitse e Kauppilanmäen ja Kainuunmäen välisellä alueella noin 16 km Sonkajärveltä luoteeseen. Suo rajoittuu lounais-, itä- ja pohjoisosistaan moreenimaastoon. Eteläreunalla on hiekkaa ja hietaa. Luoteisosissa on hiesumaastoa. Pinta-ala on 90 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 59 ha, yli 1,5 m syvää 47 ha ja yli kaksi metriä syvää 36 ha. Avosuota on noin 7 ha ja peltoa noin 5 ha (kuva 70). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää etelästä, pohjoisesta ja idästä kohti keskiosan poikki virtaavaa Kohisevanpuroa, joka virtaa Kauppilanjokeen. Suo on kuivattavissa pohjaa n saakka. Suo on vallitsevasti ojikko- ja muuttumatyyppinen. Rämeitä on 64 %, korpia 22 % ja nevoja 4 % kaikista suotyypeistä. Turvekankaiden ja peltojen osuus on 10 Selvästi yleisin suo - tyyppi on isovarpuisen rämeen ojikko. Puustosta 61 % on mäntyjä, 24 % kuusia ja 15 % koivuja. Kehitysluokka vaihtelee taimi- j a riukuasteista tukkipuuasteelle ja puusto on yleensä keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,9 m yli 1 m syvällä alueell a 2,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,1 m. Suo muodostuu neljästä

59 yli 3 m syvästä altaasta. Suurin havaittu turvepaksuus on suon pohjoispäässä 5,4 m. Pohjamaalajeista yleisin on hiesu. Hiesua on lähes kauttaaltaan selkälinjan alueella. Reuna-alueilla o n yleisimmin moreenia. Suon pohjalla on muutamin paikoin väliker - roksena turpeen seassa detritusliejua. Tavisuon turpeista 66 % on rahkavaltaisia ja 34 % saraval - taisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Suon pinnalla on epäyhtenäinen, ohut kerros tupasvillarahkaturvetta. Tämän all a on vuorottelevina kerroksina sararahka- ja rahkasaraturvetta. Suon keskialueella on vallitsevista rahkasaraturve (kuva 71). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,5. Heikosti maatunut pintakerros on varsin ohut ja valtaosa turpeesta o n maatumisasteella H5-6 (kuva 71). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,8 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,6 %). Liekopuita on runsaast i pintaosassa suon keskiosaa lukuunottamatta. Suon keskiosasta tutkimuspisteeltä A 800 otetuissa näytteissä turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 14,0 %. Tuhkapitoisuus kasvaa huomattavasti suon pohjaosassa. Turpeen ph on keski - määrin 4,9. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 91,6-86,9 % j a keskiarvo on 89,1 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 108kg/m 3 Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin 19,4 MJ/k g ja 50 % :n kosteudelle laskettuna 8,5 MJ/kg (taulukko 23). Tavisuossa on turvetta noin1,69 milj. m 3, mistä on yli met - rin syvällä alueella noin 1,47 milj. m3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 1,32 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueell a noin 1,13 milj. m 3. Tavisuo soveltuu kohtalaisesti pienimuotoiseen polttoturpeen tuotantoon. Parhaiten palaturpeen nostoon soveltuu suo n eteläosan turpeet, joskin heikosti maatunut pintakerros on pois - tettava ensin. Turpeen korkea tuhkapitoisuus tulisi selvittä ä tarkemmin ennen mahdollista tuotantoa. Tuotantoon sopivalla noi n 47 ha :n alueella on 1,00 milj. suo- m 3 käyttökelpoista turvetta.

60 Takkosuo (kl , x = 7066, y = 517) on Takko - mäessä 5-tien varrella 11 km Sonkajärveltä länteen. Suo rajoittuu omamuotoisiin, pieniin moreenikumpareisiin ja on tämän taki a lahdekkeinen. Pinta-ala on 21 ha, josta yli metrin syvää aluetta on13 ha, yli 1,5 m syvää 7 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha. Avosuot a on noin 3 ha (kuva 72). Suo on lähes ojittamaton. Ainoastaan pohjoisosan poikk i on tehty yksin oja. Pinta on varsin tasainen. Suo purkaa vetensä länteen ja itään. Takkosuo on lähes kokonaan luonnontilainen. Suotyypeist ä 68 % on rämetyyppejä, nevoja on 19 % ja korpia 13 %. Yleisimmä t suotyypit ovat reunoilla esiintyvä tupasvillaräme ja neva-alueel - la lyhytkortinen neva. Puusto on mäntyvaltainen ja kehitysluokka yleisimmin taimi- ja riukuaste. Tiheys vaihtelee harvasta keski - tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,3 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,6 m. Suo on kehittynyt kah - teen pieneen altaaseen, joista havaittu suurin turvepaksuus o n yli 5 m. Pohjamaalaji on vallitsevasti moreeni. Takkosuon turpeista 82 % on rahkavaltaisia ja 18 % sara - valtaisia. Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve. Turve o n lähes kauttaaltaan rahkaturvetta. Ainoastaan suon itäosan neva - alueella pohjaturpeena on saravaltaista turvetta (kuva 73). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerroksen 2,7 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m (kuva 73). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pien i (0,7 %) samoin kuin 1-2 m :n syvyydessä (0,5 %). Suon itäreunalta tutkimuspisteeltä A otetuiss a näytteissä turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,3 %. Turpee n ph on keskimäärin 4,0. Vesipitoisuus on 93,5 % ja kuivatilavuu s - paino vain 62 kg/ m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on kes - kimäärin 19,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 8,4 MJ/kg (tau - lukko 24). Takkosuossa on turvetta noin 0,34 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,29 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,22 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueell a noin 0,19 milj. m 3.

61 Pienen pinta-alan ja paksun heikosti maatuneen pintakerroksen takia suota ei kannata ottaa polttoturvetuotantoon. Suo olisi säilytettävä edelleen luonnontilaisena.

62 Linkokankaantaussuo (kl , x = 7093, y = 518 ) sijaitsee 5-tien itäpuolella noin 10 km Sukevalta pohjoiseen. Suo rajoittuu kallioperän muotoja noudatteleviin moreenikanka i- siin. Suon itäpuoli on lohkareinen. Pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 24 ha, yli 1,5 m syvää 14 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha (kuva 74). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää tasaisen jyr - kästi kaakkoon ja suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen ja yleisimpiä suo - tyyppejä ovat rämeet (81 %). Suon keskialueilla on hallitsevan a tupasvillarämeen muuttuma ja reuna-alueilla kangasrämeen muuttuma. Puusto on mäntyvaltaista, kehitysluokaltaan taimi- ja riukuastei s - ta ja keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,0 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,5 m. Kokonaisuutena suo o n saarekkeinen. Länsiosassa on kuitenkin yksi selväpiirteinen allas, (osta havaittu suurin turvepaksuus on 2,5 m. Pohjamaalaji o n kauttaaltaan moreeni. Linkokankaantaussuon turpeista 57 % on rahkavaltaisia ja 43 % saravaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Selkälin - jan pohjoisosassa on tupasvillarahkaturvekerros päällimmäisenä. Sen alla on sararahkaturvetta ja pohjalla on saravaltaista tur - vetta. Suon eteläosassa on pääasiassa saravaltaisia turpeit a (kuva 75). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, pintakerrokse n 2,8 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,5 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on varsin paksu ja parhaiten maatunei - ta on suon eteläpään turpeet (kuva 75). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,6 %) j a 1-2 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,5 %). Liekopuita on suo n kaikissa osissa. Suon luoteisosasta tutkimuspisteeltä A 200 otetussa näyte - sarjassa turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,5 % ja happa - muus (ph) 3,9. Turpeen vesipitoisuus vaihtelee välillä 81,6-92,4 % ja keskiarvo on 89,2 %. Pienen vesipitoisuuden taki a kuivatilavuuspaino on korkea (ka 108 kg/ m 3 ) suon pohjaosassa. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ/k g ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg (taulukko 25).

63 Linkokankaantaussuossa on turvetta noin 0,66 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,28 milj. m 3 ja yl i kanden metrin syvällä alueella noin 0,13 milj. m 3, Linkokankaantaussuon yli 1,5 m syvällä alueella on polttoturpeeksi sopivaa turvetta 0,20 milj. suo-m 3. Heikosti maatu - neen pintakerroksen paksuuden ja pienen pinta-alan vuoksi suot a ei kuitenkaan kannata ottaa polttoturvetuotantoon.

64 Pykäläsuo-Niskasuo (kl , x = 7081, y = 524 ) on Akonjoella noin 5 km Sukevalta kaakkoon. Tutkittu alue rajoittuu itäosasta Pykälämäkeen. Muualla suo rajoittuu moreenikankaisiin tai niiden välissä jatkuu soisena yhtyen alueen muihin soihin. Pinta-ala on 125 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 43 ha, yli 1,5 m syvää 23 ha ja yli kaksi metriä syvää 9 ha (kuva 76). Suo on ojitettu kauttaaltaan m :n välein. Suo laskee vetensä kolmeen suuntaan pohjoisesta koilliseen Akan - jokeen, luoteisosasta länteen Lahnapuroon ja keskiosasta län - teen Pykäläpuroon. Suo on lähes kokonaan muuttuma- tai turvekangastyyppinen. Rämeiden osuus on 61 turvekankaiden 33 % ja korpien 6 Yleisimmät suotyypit ovat karhunsammalmuuttuma ja tupasvillarämeen muuttuma. Puustosta valtaosa on mäntyjä (80 %). Kehitys - luokka vaihtelee taimi- ja riukuasteisesta harvennusasteelle. Tiheys vaihtelee harvasta keskitiheään. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,3 m. Suo on kapea ja rikkonainen sekä kokonaisuutena varsin ohutturpeinen. Suolla on kui -

65 tenkin kaksi allasta, joista havaittu suurin turvepaksuus o n 2,8 m. Suon pohjoisosassa pohjamaa on moreeni. Myös suon ete - läosa on moreenipohjainen, mutta paikoin syvimmillä alueilla o n hiesua ja detritusliejua. Tutkitun alueen turpeista 53 % on rahkavaltaisia, 35 % sa - ravaltaisia ja 12 % ruskosammalvaltaisia. Yleisin turvelaji o n sararahkaturve. B- ja C-selkälinjojen alueella pintaturpeena o n tupasvillarahkaturve tai ruskosammalturve. Näiden alla on pää - asiassa sararahkaturpeita. A-selkälinjan alueella turpeet ova t pääasiassa saravaltaisia (kuvat 77,78 ja 79). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,4 m (kuva t 77,78 ja 79). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (5,1% ) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,3 %). Liekopuita on runsaast i suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimusalueen keskiosast a pisteeltä A 800. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,0 % ja ph 4,0. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 81,9-91,6 % ja kes - kiarvo on 89,6 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 100 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,2 MJ/kg j a 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,4 MJ/kg (taulukko 26). Pykäläsuo-Niskasuossa on turvetta noin 1,16 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,67 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 0,45 milj. m 3 ja yli kahden metrin syväll ä alueella noin 0,21 milj. m3. Tutkitulla alueella on kahdessa altaassa polttoturvetuotantoon sopivaa aluetta yhteensä 22 ha. Turpeet ovat pääasiass a rahkasara- ja sararahkaturpeita, jotka soveltuvat lähinnä jyrsin - turvetuotantoon. Suon eteläosassa paksu pintakerros haitta a aluksi tuotantoa. Tuotantoon sopivalla alueella on noin 0,3 2 milj. suo-m3 käyttökelpoista turvetta.

66 Likosuo (kl , x = 7074, y = 524) sijaitse e 4 km Sonkakosken pohjoispuolella. Metsäautotie kulkee aivan suo n eteläpään läheisyydessä. Suo rajoittuu koillis- ja lounaisreunaltaan korkeisiin mäkiin ja luoteis- ja kaakkoispäässä maast o jatkuu soisena. Pinta-ala on 23 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 15 ha, yli 1,5 m syvää 10 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha (kuva 80). Suo on ojitettu harvakseen kauttaaltaan. Pinta viettä ä loivasti kaakkoon ja vedet valuvat Toivakkojokeen. Suo on kui - vattavissa pohjaan saakka. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rämeet, joita on 76 %. Korpia on 18 % ja nevoja 6 %. Suon kaakkois- ja luoteisosassa on korpityyppejä ja keskisuolla on yleisinä tyyppeinä tupasvillaja rahkarämeen ojikot. Mäntyjä on 66 %, koivuja 24 % ja kuusi a 10 % puustosta. Puusto on kehitysluokaltaan taimi- ja riukuasteella tai paikoin tuottamatonta. Tiheys vaihtelee harvasta kes - kitiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,5 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,9 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Likosuo on kehittyny t selväpiirteiseen pitkänomaiseen altaaseen. Suurin havaittu tur - vepaksuus on 3,4 m. Selkälinjan alueella pohjamaa on lähes kaut - taaltaan hiesu. Reuna-alueilla pohjamaalaji on kuitenkin moree - ni. Likosuon turpeista 54 % on saravaltaisia ja 46 % rahkaval - taisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Suon pinnalla on yhtenäinen kerros rahka-, tupasvillarahka- tai sararahkaturvetta. Näiden alla turve on pohjaan saakka saravaltaista (kuva 81). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,1 m. Heikosti maatunut kerros on paksuin suon syvimmällä alueella. Val - taosa turpeesta on maatumisasteella H5-6 (kuva 81). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,8 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,4 %). Liekopuita o n eniten suon kaakkois- ja luoteispäässä. Tutkimuspisteeltä A 400 otetuissa turvenäytteissä tuhka - pitoisuus on keskimäärin 1,7 %. Turpeen ph on keskimäärin 3,9. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 90,8-94,1 % ja keskiarvo o n 92,0 %. Kuivatilavuuspaino on pieni (ka 75 kg/ m 3 ) suuren vesi - pitoisuuden takia. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on kes-

67 kimäärin 20,0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 8, 8 MJ/kg (taulukko 27). Likosuossa on turvetta noin 0,35 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,28 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,22 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,13 milj. m 3, Likosuon yli 1,5 m syvällä alueella on polttoturpeeksi sopivaa turvetta 0,17 milj. suo-m 3. Paikoin paksun heikosti maatuneen pintakerroksen ja pienen pinta-alan takia suota ei kuitenkaan kannata ottaa polttoturvetuotantoon.

68 Roudansuo (kl , x = 7077, y = 533) on 7 k m Jyrkältä länteen Iso-Löytölän ja Pitkänjärven välisessä maastos - sa. Suolle ei ole tieyhteyksiä. Suo rajoittuu luode-kaakkosuu n- taisiin moreenipeitteisiin mäkiin. Luoteispuolella on Hankasuo. Pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 25ha, yli 1,5 m syvää 20 ha ja yli kaksi metriä syvää 13 ha. Avosuot a on noin 6 ha (kuva 82). Suon länsi- ja pohjoisosa on ojitettu tiheästi. Itäosassa on vain muutamia reuna-ojia. Pinta viettää lounaisosassa läntee n ja muualla pohjoiseen. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Hieman yli puolet suon suotyypeistä on muuttuma-asteella. Rämeiden osuus on 66 %, nevojen 19 %, korpien 12 % ja turvekankaiden 3 %. Yleisin suotyyppi on varsinaisen sararämeen muuttuma. Valtapuulajina on mänty (63 %). Puuston kehitysluokka vaihtelee taimi- ja riukuasteisesta varttuneisiin kasvatusmetsikkö i- hin ja tiheys harvasta erittäin tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,8 m. Suo on kehittynyt lahdekkeiseen altaaseen, josta havaittu suurin turvepaksuus on 3,7 m. Suon pohjamaalaji on kauttaaltaan moreeni. Roudansuon turpeista 82 % on saravaltaisia ja 18 % rahka - valtaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Suon pinnall a on ohut epäyhtenäinen kerros rahkavaltaista turvetta. Alla on pohjaan asti ulottuva saravaltainen turve (kuva 83). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 5,6. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Paikoin heikosti maatunut pintakerros on varsin paksu. Alla vuorot - televat heikosti, keskinkertaisesti ja hyvin maatuneet turveke r- rokset (kuva 83). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,4 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,7 %). Liekoj a on ainoastaan suon ohutturpeisimmilla alueilla. Suon itäosasta tutkimuspisteeltä A 700 otetuissa turvenäyt - teissä tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,9 %. Turpeen happamuude n. keskiarvo on 5,6. Näytteiden vesipitoisuus vaihtelee välill ä 92,5-94,6 % ja keskiarvo on 94 %. Suuren vesipitoisuuden taki a kuivatilavuuspaino on erittäin pieni, ka 59 kg/m 3. Teholline n lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin 20,1 MJ/kg ja 50 % : n käyttökosteudessa 8,8 MJ/kg (taulukko 28).

69 Roudansuossa on turvetta noin 0,63 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,55 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,48 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueell a noin 0,37 milj. m 3. Roudansuo soveltuu turvetuotantoon luoteispuolella sijaitsevan Hankasuon lisäalueena. Turve soveltuu jyrsinturpeeksi. Tuotantoon sopivalla 20 ha :n alueella on 0,38 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

70 Soidinsuo-Kaposuo (kl , x = 7075, y = 529 ) sijaitsee noin 7 km Sonkakoskelta koilliseen. Suo on Löytölän - mäen länsipuolella ja suon pohjoisreunalle tulee metsäautotie. Suo rajoittuu moreenikankaisiin ja yhtyy ympäristön soihin, Jauhosuohon ja Viidansuohon. Pinta-ala on 245 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 42 ha, yli 1,5 m syvää 16 ha ja yli kaksi metriä syvää 6 ha (kuva 84). Hallapuron pohjoispuoli on ojitettu tiheästi. Suon eteläosa on ojittamaton. A-selkälinjan alue on melko tasainen. B- ja C-selkälinjojen alueella suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat länteen Halla- ja Kapopuroon. Tutkitun alueen suotyypeistä 71 % on rämeitä, 19 % korpi a ja 10 % turvekankaita. Noin puolet suosta on luonnontilassa. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen- ja varsinainen sararäme, mutta suolla on varsin monia suotyyppejä. Puustosta 58 % o n mäntyjä, 24 % koivuja ja 18 % kuusia. Kehitysluokaltaan puust o kuuluu taimi- ja riukuasteelle tai harvennusasteelle. Tihey s vaihtelee harvasta erittäin tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 0,8 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,4 ja yli 2 m syvällä 2,5 m. Kokonaisuutena tutkittu suoalue on varsin ohutturpeinen. Alueen eteläosassa on kuitenkin kolme yli

71 ,5 m syvää allasta, joista havaittu suurin turvepaksuus on 3,0m. Pohjamaalaji on lähes kauttaaltaan moreeni. Eteläosan syvimmässä altaassa on kuitenkin hiesupohja ja sen päällä on detrituslie - jua. Soidinsuo-Kaposuon turpeista 59 % on rahkavaltaisia, 38 % saravaltaisia ja 3 % ruskosammalvaltaisia. Turpeiden kerrosjärjestys suossa on varsin vaihteleva. Yleispiirteisesti katsottun a paksuturpeisilla alueilla turpeet ovat saravaltaisia ja ohuttur - peisilla alueilla rahkavaltaisia (kuvat 85 ja 86). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,4 m. Maatu - neisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa. Suon eteläosan syvimmä n altaan alueella turve on valtaosin keskinkertaisesti maatunutt a (kuvat 85 ja 86). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (7,1 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,2 %). Lieko - puita on havaittu runsaasti suon kaikissa osissa. Suon eteläpäästä tutkimuspisteeltä A 2400 otetuissa turve - näytteissä tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,8 %. Turpeen happamuus (ph) on 5,5. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 86,3-92,0 % ja keskiarvo on 89,9 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 98kg/m. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,4 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,5 MJ/kg (taulukko 29). Soidinsuo-Kaposuossa on turvetta noin 1,91 milj. m3, mist ä on yli metrin syvällä alueella noin 0,59 milj. m3, ja yli 1,5 m syvällä alueella 0,31 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alu - eella noin 0,15 milj. m3. Tutkittu alue ei sovellu polttoturvetuotantoon. Suo jakau - tuu useaan pieneen altaaseen, turvemäärä on pieni ja liekoisuu s korkea.

72 Mustinsuo (kl , x = 7074, y = 528) sijaitse e 5 km Sonkakoskelta koilliseen. Suon poikki kulkee huonokuntoinen pihatie. Suo rajoittuu loivapiirteisiin hietaisiin moreenikankaisiin. Pohjoispäässä suo yhtyy Viidansuohon. Pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 27 ha, yli 1,5 m syvää 19 ha ja yli kaksi metriä syvää 15 ha. Peltoa on noin 8 ha (kuva 87). Ainoastaan suon kaakkoisosassa on ojittamattomia alueita. Pinta viettää loivasti kohti eteläosan poikki virtaavaa Kapopu - roa, jonka kautta vedet valuvat Kokkopuroon. Mustinsuon suotyypeistä rämeitä on 81 %, korpia 51 %, ne - voja 4 % ja peltoja 10 %. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen ja yleisin suotyyppi on pallosararämeen muuttuma. Puustosta 67 % on mäntyjä, 18 % koivuja ja 15 % kuusia. Puusto on tai - mi- ja riukuasteista ja keski- tai erittäin tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,3 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,9 m. Suon eteläosassa o n yksi selväpiirteinen allas, jonka jakaa kahtia läpi virtaava Kapo - puro. Suurin havaittu turvepaksuus on 4,8 m. Selkälinjojen alueella pohjamaa on pääasiassa hiesua ja suon reunaosissa moreenia. Mustinsuon turpeista 64 % on saravaltaisia ja 36 % rahka - valtaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Suon pohjoisosassa turpeet ovat lähinnä rahkavaltaisia. Ainoastaan pohjall a on ohut saravaltaisen turpeen kerros, Suon eteläosassa turve o n lähes kauttaaltaan saravaltaista (kuva 88 ja 89). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 6,1. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Heikosti maatunut pintakerros on varsin ohut ja pääosa turpeesta o n keskinkertaisesti maatunutta (kuvat 88 ja 89). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (5,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,8 %). Liekoja on eniten suon pohjoisosassa ja eteläosan reuna-alueilla. Laboratorionäytteet on otettu suon eteläpäästä tutkimus - pisteeltä A 200. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,5 % ja happamuus (ph) 5,2. Turvenäytteiden vesipitoisuus on 91,8 % ja kuivatilavuuspaino 77 kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivall a turpeella on keskimäärin 20,9 MJ/kg ja 50 % :n kosteudelle laskettuna 9,3 MJ/kg (taulukko 30).

73 Mustinsuossa on turvetta noin 0,85 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,59 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,51 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,44 milj. m 3, Mustinsuo soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon. Etelä - osan turve on kuitenkin jyrsinturpeeksi sopivaa, joskin liekoje n määrä on suuri ja tuhkapitoisuus olisi selvitettävä tarkemmin. Tuotantoon sopivalla 19 ha :n alueella on 0,41 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

74 "Kulvepuronsuo" (kl , x = 7073, y = 531 ) sijaitsee Sonkakosken ja Jyrkän puolivälissä Kulvemäen lounais - puolella. Suo rajoittuu lounaisreunaltaan mataliin moreenikankaisiin ja koillispuolella on 228 m mpy oleva Kulvemäki. Pinta-ala on 80 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 53 ha, yli 1,5 m syvää 40 ha ja yli kaksi metriä syvää 29 ha. Avosuot a on noin 10 ha (kuva 90). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää luoteeseen j a vedet valuvat Kulvepuroon. Jotta suo saataisiin kuivattua perusteellisesti, on suolammet kuivattava. "Kulvepuronsuon" suotyypeistä rämeitä on 81 %, nevoja 15 %, korpia 1 % ja turvekangasta 3 %. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen sararämeen muuttuma ja pallosararämeen ojikko. Puustosta 75 % on mäntyjä, 19 % koivuja ja 6 % kuusia. Kehitysluokaltaan puusto on joko taimi- ja riukuasteista tai tuottamatonta. Tiheys vaihtelee harvasta erittäin tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m ja 2 m syvällä alueella 2,8 m. Suo on kehittynyt lampie n umpeenkasvusuona ja muodostuu kahdesta altaasta. Suurin havaitt u turvepaksuus on 4,8 m. Suon syvimmillä alueilla on hiesupohja j a hiesun päällä on yleensä detritusliejua. Reuna-alueilla on moreenipohja. Tutkitun alueen turpeista on 77 % saravaltaisia j a 23 % rahkavaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Suon pinnalla on paikoin ohut rahkavaltaisen turpeen kerros. Tämän alla on rahkasaraturvetta, joka sisältää suoleväkön ja varpuje n jäännöksiä (kuva 91). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,3 m. Hei - kosti maatunut pintaturve on varsin ohut, joskin heikosti maatunutta turvetta on suon syvimmissä osissa paremmin maatuneen tur - peen alla (kuva 91). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,1 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,1 %). Liekopuita on ainoastaan rämealueilla. Tutkimuspisteeltä A 500 suon keskeltä otetussa näytesarjassa turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,0 %. Turpeen ph o n 4,4. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 87,6-93,2 % ja keskiarv o on 90,6 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 92 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin 21,8 MJ/kg ja 5 0 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,7 MJ/kg (taulukko 31).

75 "Kulvepuronsuossa" on turvetta noin 1,28 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 1,15 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä alueella noin 1,00 milj. m 3 ja yli kanden metrin syväll ä alueella noin 0,80 milj. m 3, Tutkittu alue soveltuu kohtalaisesti polttoturvetuotantoon. Heikosti ja keskinkertaisesti maatuneiden saraturpeiden takia sopivin tuotantotapa on jyrsinmenetelmä. Tuotantoon sopivalla noi n 40 ha :n alueella on 0,61 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

76 Ylimmäisensuo (kl , x = 7082, y = 524) o n Akonjoella noin 4 km Sukevalta kaakkoon. Tie on lähellä suo n kaakkoispäätä. Suo rajoittuu lounais- ja koillisreunalta moreenikankaisiin. Luoteispäässä maasto jatkuu soisena ja kaakkois - reunalla on peltoja. Pinta-ala on 45 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 21ha, yli 1,5 m syvää 14 ha ja yli kaksi metriä syvää 7 ha (kuva 92). Suolta on vain kaksi laskuojaa, se on siis lähes luonnontilainen. Pinta viettää luoteeseen ja kaakkoon ja vedet valuva t laskuojia pitkin Akonjokeen. Suo on kuivattavissa. Ylimmäisensuon suotyypeistä rämeitä on 77 korpia 12 % ja turvekankaita 11 %. Yleisin suotyyppi on isovarpuinen räme, jota on pääasiassa suon kaakkoisosassa. Puustosta 68 % on mäntyjä 20 % kuusia ja 12 % koivuja. Puusto on enimmäkseen taimi - ja riukuasteista ja tiheys vaihtelee harvasta erittäin tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,7 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,2 m. Suo muodostuu yhdest ä kapeasta pitkänomaisesta altaasta, josta havaittu suurin turve - paksuus on 2,5 m. Ylimmäisensuon pohjamaa on kauttaaltaanmoreenia.

77 Ylimmäisensuon turpeista 56 % on rahkavaltaisia ja 44 % on saravaltaisia. Yleisin turvelaji on saraturve. Suon pinnalla on kerros rahkavaltaista turvetta, joka on joko sararahka- ta i ruskosammalrahkaturvetta. Aivan suon kaakkoisosassa rahkavaltai - nen turve ulottuu pohjaan saakka. Suon keski- ja luoteisosass a turve on pohjaosassa rahkasara- tai saraturvetta. Paikoin turv e on pohjasta pintaan asti saraturvetta (kuva 93). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,5 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on paksu suon luoteisosassa. Suo n kaakkoisosassa turve on lähes kokonaan keskinkertaisesti tai hy - vin maatunutta (kuva 93). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (6,0% ) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,4 %). Liekopuita o n kaikkialla suon pintaosassa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 200. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,6 % ja ph 5,0. Turpeen vesipitoisuus on 89,0 % ja kuivatilavuuspaino 104 kg/m3. Turpeen tehollinen lämpöarvo kuivana on 21,7 MJ/kg ja 50 % :n käyt - tökosteudessa 9,6 MJ/kg (taulukko 32). Ylimmäisensuossa on turvetta noin 0,49 milj. m3, mistä o n yli metrin syvällä alueella noin 0,36 milj. m3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,27 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueell a noin 0,16 milj. m3. Tuotantoon soveltuvalla 14 ha :n alueella on 0,20 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. Luoteisosan saravaltaiset turpeet sopivat jyrsinturpeeksi ja kaakkoisosan rahkaturpeet sopivat myö s palaturpeeksi.

78 Heposuo (kl , x = 7072, y = 529) sijaitse e 5 km Sonkakoskelta koilliseen. Jyrkälle vievä tie kulkee suo n poikki. Suo rajoittuu koillis- ja luoteisreunalta korkeisii n mäkiin. Eteläreunalla maasto on loivapiirteistä moreenikangasta. Pinta-ala on 60 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 24 ha, yli 1,5 m syvää 13 ha ja yli kaksi metriä syvää 6 ha. Peltoa on noin 6 ha (kuva 94). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää A-selkälinja n alueella pohjoiseen ja etelään ja B-selkälinjan alueella länteen. Vedet laskevat pohjoiseen Mustinpuroon ja etelään Kivipuroon. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen. Rämetyyppien osuu s on 81 %, nevojen 4 % ja turvekankaiden ja peltojen 15 Yleisi n suotyyppi on varsinaisen sararämeen muuttuma. Valtapuulajina o n mänty, mutta koivuja ja muita lehtipuita on neljännes puustosta. Kehitysluokka vaihtelee, mutta valtaosa puustosta on taimi- j a riukuasteista. Puusto on tiheää tai erittäin tiheää.

79 Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,7 m ja yli 2 m syvällä aluella 2,5 m. Suoallas on kaareva n muotoinen ja syvin alue on itäosassa ; suurin havaittu syvyys o n 3,6 m. Suurin osa pohjasta on moreenia, mutta paikoin on myö s hiesupohja. Heposuon turpeista 73 % on saravaltaisia ja 27 % o n rahkavaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (60 %). Suon pinnalla on paikoin ohut rahkavaltaisen turpeen kerros. Tämän alla turve on rahkasaraturvetta. Pohjalla on paikoin sa - ravaltaisen turpeen lisäksi rahkavaltaista turvetta (kuvat 95 j a 96). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,8 m. Hei - kosti maatunut kerros on paksuin suon pohjoisosassa. Pohjois - osan turpeet ovat kauttaaltaan keskinkertaisesti ja hyvin maatu - neita (kuvat 95 ja 96). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (5,3% ) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,0 %). Liekopuita on suon kai - kissa osissa. Heposuon laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteelt ä A suon itäosasta. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus on 3,1 % ja ph 4,8. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 92,2 % ja kuiva - ainemäärä 73 kg/ m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20, 9 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,4 MJ/kg (taulukk o 33). Heposuossa on turvetta noin 0,66 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,40 milj. m3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,27 milj. m3 ja yli kahden metrin syvällä alueell a noin 0,15 milj. m 3. Turvelajiensa ja maatuneisuutensa puolesta suo soveltu u jyrsinturvetuotantoon. Pieni pinta-ala ja suuri liekojen määrä vaikeuttaa kuitenkin tuotantoa. Tuotantoon sopivalla noin 13ha : n alueella on 0,20 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

80 nutta ja hyvin maatunutta turvetta (yli H 7 ) on varsin vähän (kuvat 98,99,100 ja 101). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,6 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,2 %). Liekopuita on eniten suon rämealueilla syvyydessä 0-1 m. Laboratorionäytteet on otettu suon keski- ja luoteisosast a tutkimuspisteeltä A ja B Keskiosan näytteissä tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,4 % ja luoteisosan (Salmisuo) näytteissä 8,3 %. Happamuus (ph) vaihtelee välillä 3,7-5,1 ja keskiarvo on 4,8. Turpeen vesipitoisuus suon keskiosissa on keski - määrin 92,1 % ja luoteisosassa 91,9 %. Kuivatilavuuspaino on keskiosassa 76 kg/m 3 ja luoteisosassa 79 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,3 MJ/kg (taulukko 34). Vahtisuo-Salmensuossa on turvetta noin 7,38 milj. m 3, mist ä on yli metrin syvällä alueella noin 6,57 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä alueella noin 5,68 milj. m 3 ja yli kahden metrin syväll ä alueella noin 4,66 milj. m 3. Vahtisuo-Salmensuon alueella on teollisesti käyttökelpoist a jyrsinturpeeksi sopivaa turvetta noin 214 ha :n alueella 4,60 milj. suo-m 3. Tutkitusta alueesta kuuluu 290 ha soidensuojelun perusohjelman suojelukohteeksi.

81 Kilposuo (kl , x = 7089, y = 534) on Raudan - veden lounaisrannalla noin 15 km Sukevalta koilliseen. Suon kaakkoispään läheisyydessä on metsäautotie. Suo rajoittuu pohjois- ja koillisreunaltaan Raudanveteen. Länsireunalla suo yhtyy Hiukansuohon. Ainoastaan muutamat moreenisaarekkeet erottavat suoaltaita.

82 Pinta-ala on 180 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 80 ha, yli 1,5 m syvää 45 ha ja yli kaksi metriä syvää 24 ha. Avosuota on noin 130 ha (kuva 102). Suota on ojitettu keskiosan reuna-alueilta ja kaakkoispääs - tä. Pinta viettää kaakkoisosassa luoteeseen ja pohjoisosass a koilliseen kohti Raudanvettä. Suo on kuivattavissa. Lähes kaksi kolmasosaa suosta on luonnontilassa. Muuttuma - alueita on suon kaakkoispäässä. Yleisimpiä suotyyppejä ovat var - sinainen sararäme ja varsinainen saraneva. Kaikista suotyypeist ä rämeitä on 57 % ja nevoja 43 %. Puusto on valtaosaltaan männik - köä (80 %). Lähes puolet puustosta on tuottamatonta ja loput o n taimi- ja riukuasteella. Tiheys vaihtelee lähes aukeasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,2 m. Kilposuon pohjoisosa o n varsin ohutturpeinen. Suon keski- ja kaakkoisosa muodostuu yhdestä altaasta, josta havaittu suurin turvepaksuus on 2,8 m. Suon keski- ja kaakkoisosa muodostuu yhdestä altaasta, josta ha - vaittu suurin turvepaksuus on 2,8 m. Suon etelä- ja keskiosa n pohjamaa on moreenia ja pohjoisosassa on hiekka- ja moreenipohja. Kilposuon turpeista 66 % on saravaltaisia ja 34 % rahkaval - taisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Suon pinnalla o n ohut kerros rahkavaltaista turvetta. Aivan suon reunoilla rahkavaltainen turve ulottuu pinnasta pohjaan. Keskialueilla pinta - kerroksen alla on rahkasara- tai saraturvetta, joka ulottuu poh - jaan asti (kuvat 103 ja 104). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Hei - kosti maatunut kerros ulottuu lähes pohjaan asti suon keski- j a eteläosassa. Suon pohjoisosassa maatuneisuus paranee tasaisest i kohti pohjaa (kuvat 103 ja 104). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,3 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,4 %). Liekopuita on ha - vaittu eri puolilla suota niin neva- kuin räme-alueillakin. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A ja B 400 suon keski- ja eteläosasta. Turpeen tuhkapitoisuus suo n keskiosassa on 5,3 % ja eteläosassa 2,8 %. Näytteiden happamuu s on keskimäärin 4,6. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 89,0-95,4 % ja keskiarvo on 91,0 %. Turpeen kuivatilavuuspaino on suon kes -

83 kiosassa pienempi (ka 78 kg/m 3) kuin suon eteläosassa (ka 93 kg/ m 3 ). Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,1 MJ/kg j a 50 % :n kosteudessa 9,8 MJ/kg (taulukko 35). Kilposuossa on turvetta noin 1,97 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 1,30 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,90 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueell a noin 0,53 milj. m 3, Kilposuossa on polttoturvetuotantoon sopivaa aluetta suo n keski- ja kaakkoisosassa. Pohjoisosa on ohutturpeinen tuotanto a ajatellen. Tuotantokelpoisella 45 ha :n alueella on teollisest i käyttökelpoista turvetta 0,67 milj. suo-m 3. Toisaalta suurin os a suosta on ojittamatonta, joten sillä on myös luonnontilaisen a suona oma merkityksensä.

84 Hiukansuo (kl , x = 7089, y = 532) on Raudan - veden lounaispuolella Kilposuon vieressä. Matkaa Sukevalle o n noin 14 km. Suo rajoittuu pohjoisreunaltaan Raudanveteen ja Raudanjokeen. Itäreunalla suo yhtyy Kilposuohon ja suon länsipuolella on Myllypuro. Pinta-ala on 225 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 110 ha, yli 1,5 m syvää 60 ha ja yli kaksi metriä syvää 32 ha. Avosuota on noin 65 ha (kuva 102). Ainoastaan suon kaakkoisosassa on ojituksia. Pinta viettää tasaisesti pohjoiseen ja kohti Kilposuota. Suo on kuivattavissa. Suo on valtaosaltaan luonnontilainen (94 %) ja muuttuma- j a turvekangasalueita on ainoastaan aivan suon kaakkoispäässä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme ja rimpineva. Rä - meiden osuus on 62 % ja nevojen 35 % kaikista suotyypeistä. Puustosta 88 % on mäntyjä. Puusto on kehitysluokaltaan joko tuot - tamatonta tai taimi- ja riukuasteista. Tiheys vaihtelee lähe s aukeasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,2 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Tutkittu alue on kape a ja pitkänomainen ja se muodostuu kahdesta yli 1,5 syvästä altaas - ta. Suurin havaittu turvepaksuus on 5,3 m. Selkälinjan alueell a pohjamaa on pääasiassa hiekkaa. Reunoilla ja ohutturpeisill a alueilla pohja on moreenia. Suon kaakkoispäässä lammen ympäris - tössä suon pohjalla on myös detritusliejua. Hiukansuon turpeista 54 % on saravaltaisia, 43 % rahkaval - taisia ja 3 % ruskosammalvaltaisia. Yleisin turvelaji on sara - turve (23 %). Suon kaakkois- ja luoteisosassa turve on pääasia s- sa saravaltaista ja keskiosassa rahkavaltaista, joskin saraturve - linssejä on rahkaturpeen seassa (kuva 105). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m (kuv a 105). Heikosti maatunut pintakerros on paksuin suon eteläpääss ä lammen kaakkoispuolella, jopa 3,4 m. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (4,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,3 %). Liekoj a on eniten rämealueilla, mutta paikoin myös neva-alueilla liekoi - suus on korkea. Laboratorionäytteet on otettu suon luoteis- ja kaakkois - osasta tutkimuspiseeltä A 700 ja A Turpeen tuhkapitoi - suus on keskimäärin 6,5 %.

85 Näytteiden happamuus on keskimäärin 5,3. Vesipitoisuu s vaihtelee 85,9-94,9 % ja keskiarvo on 91,3 %. Kuivatilavuus - paino on suon luoteispäässä keskimäärin 97 kg/m3 ja kaakkoispääs - sä 73 kg/m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimääri n 20,9 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,2 MJ/kg (taulukko 36). Hiukansuossa on turvetta noin 2,78 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 2,00 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 1,42 milj. m3 ja yli kahden metrin syvällä alueell a noin 0,96 milj. m 3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta tutkittu alue sovel - tuu jyrsinturvetuotantoon. Rahkaturvealueilla heikosti maatunu t pintakerros heikentää suon polttoturvearvoa. Tuotantoon sopival - la 60 ha :n alueella on 1,12 milj. suo-m 3 teollisesti käyttökelpoista turvetta. Suon ojittamattomilla alueilla on myös luonnontilaisena suona oma merkityksensä.

86 Suurisuo (kl , x = 7086, y = 536) sijaitse e noin 10 km Jyrkältä pohjoiseen. Matkaa Sonkajärvelle on noi n 29 km. Tieyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suo rajoittuu länsireunalta luode-kaakkosuuntaisiin moreeniselänteisiin ja itä - reunalla maasto on erittäin rikkonaista kumpumaastoa. Luoteis - ja kaakkoispäässä maasto jatkuu soisena. Pinta-ala on 540 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 172 ha, yli 1,5 m syvää 135 ha ja yli kaksi metriä syvää 105 ha. Avosuota on noin 150 ha (kuva 106). Suon länsi- ja pohjoisreuna on ojitettu kauttaaltaan tiheästi. Suon itäosassa on paikoin reunaojia. Suo on vedenjakaja - alueella. Länsi-, keski- ja pohjoisosan vedet valuvat pohjoisee n Eteläpuroon ja itä- ja eteläosan vedet etelään Öljäkänpuroon. Suo on kuivattavissa. Suurisuon suotyypeistä rämeitä on 43 %, nevoja 40 %, kor - pia 5 % ja turvekankaita 12 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva, sen ojikot ja muuttumat. Puustosta 78 % on mäntyjä, 14 % koivuja ja 8 % kuusia. Kehitysluokka vaihtelee taimi- ja riukuasteisesta harvennusasteelle ja tiheys melkein avoimesta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,3 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,9 m. Suo muodostuu länsireunalla yhdestä selväpiirteisestä altaasta ja itäreunalla on useit a pieniä altaita kumpumoreenien välisillä alueilla. Suurin havaittu turvepaksuus on 5,8 m. Pohjamaalaji on lähes kauttaaltaan moreeni. Suurisuon turpeista 60 % on saravaltaisia ja 40 % rahkavaltaisia. Yleisimmdt turvelajit ovat sara- ja sararahkaturve. A- selkälinjalla turve on paksuturpeisella alueella saravaltaista. Turpeet ovat rahkavaltaisia länsi- ja pohjoisosassa. B-selkälinjan alueella turpeet ovat kauttaaltaan saravaltaisia. C-selkälinjalla on pintaturpeena rahkavaltainen turve ja alla on sara - valtaisia turpeita. C-linjalla on paikoin myös pohjaturpeen a rahkavaltaista turvetta (kuvat 107,108 ja 109). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on selkälinjojen alueella varsin paksu, mutta valtaosa turpeesta on kuitenkin keskinkertaisesti j a hyvin maatunutta (kuvat 107,108 ja 109).

87 Järvenpäänsuo (kl , x = 7081, y = 531) sijaitsee Sukeva-Jyrkkä tien pohjoispuolella Kölkänjärven luoteis - puolella. Suon poikki kulkee metsäautotie. Suo rajoittuu luodekaakkosuuntaisiin selännemäisiin moreenimäkiin. Kaakkoispääss ä on Kölkänjärvi. Pinta-ala on 30 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 10 ha, yli 1,5 m syvää 4 ha ja yli kaksi metriä syvää 1 ha (kuva 37). Suo on ojitettu kauttaaltaan m :n välein. Pint a viettää jyrkästi kaakkoon ja vedet valuvat Kölkänpuroon. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeen muuttumaja varputurvekangas. Kaikist a suotyypeistä rämeitä on 52 %, korpia 9 % ja turvekankaita 39 %. Puusto on vallitsevasti tiheää tai erittäin tiheää männikköä, jonka kehitysluokka on taimi- ja riukuaste tai harvennusaste. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,3 m. Suo on pitkänomaine n ja ohutturpeinen. Suurin havaittu turvepaksuus on 2,0 m. Pohjamaa on kauttaaltaan moreenia. Järvenpäänsuon turpeista 55 % on saravaltaisia ja 45 % rahkavaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Suon pohjois - päässä turpeiden kerrosjärjestys on vaihteleva. Eteläosassa o n pintakerroksena ohut tupasvillarahkaturvekerros ja alla on rahkasara- ja sararahkaturvetta (kuva 110). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuva 110). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (5,0 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,4 %). Liekopuita on eniten suon pohjoisosassa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 600. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 89,5-92,4 % ja keskiarvo on 91,4 %. Kuivatilavuuspaino on keskimääri n 81 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on 21,7 MJ/k g ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,6 MJ/kg (taulukko 38). Järvenpäänsuossa on turvetta noin 0,27 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvällä alueella noin 0,15 milj. m3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,07 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alu - eella noin 0,02 milj. m 3. Pienen pinta-alan, vähäisen turvemäärän ja hyvän puusto n kasvun takia suo ei sovellu polttoturvekäyttöön.

88 Koirapuronsuo (kl , x = 7084, y = 523) sijaitsee noin 2 km Sukevalta itään Sukeva-Jyrkkä tien eteläpuolella. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon. Suon itä - puolella on Petäjäsuo ja eteläpuolellakin maasto jatkuu soisena. Pinta-ala on 120 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 44 ha, yli 1,5 m syvää 28 ha ja yli kaksi metriä syvää 17 ha (kuva 111). Suon keskinen länsiosa on ojitettu harvasti. Pinta viettää länteen ja vedet valuvat Koirapuron kautta Akonjokeen. Suo on kuivattavissa. Koirapuronsuon suotyypeistä 73 % on rämeitä, 14 % korpia, 11 % nevoja ja 2 % turvekankaita. Yleisimmät suotyypit ova t varsinaisen sararämeen ja tupasvillarämeen ojikot. Puusto on mäntyvaltaista (63 %). Kehitysluokka vaihtelee laajasti,mutt a eniten on taimi- ja riukuasteen puustoa. Puusto on tiheää ta i erittäin tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueella 1,9 ja yli kahden metrin syvällä alueella 2,8 m. Suo muodostuu kahdesta altaasta, joista havaittu suurin turvepaksuus on 3,5 m. Länsiosan syvimpien alueiden pohja on hiesua, muualla on moreenipohj a. Koirapuronsuon turpeista on 78 % saravaltaisia, 17 % rahka - m

89 valtaisia ja 5 % ruskosammalvaltaisia. Yleisin turvelaji o n rahkasaraturve (56 %). Ruskosammalturvetta on muutamin paikoi n suon pinnalla. Suon pinnalla on ohut kerros tupasvillarahkatai sararahkaturvetta. Tämän alla turve on pääasiassa rahkasa - raturvetta (kuvat 112,113 ja 114). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Hei - kosti maatunut kerros on varsin paksu suon syvimmillä alueilla. Muuten turpeen maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuvat 112,113 ja 114). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,5 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,4 %). Liekoj a on havaittu tasaisesti suon kaikista osista. Suon länsiosasta tutkimuspisteeltä A 500 otetuissa näyt - teissä turpeen tuhkapitoisuus on 3,8 %. Happamuus on keskimäärin 4,4. Turpeen vesipitoisuus on 91,0 % ja kuivatilavuuspain o keskimäärin 82 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeell a on keskimäärin 21,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettun a 9,4 MJ/kg (taulukko 39). Koirapuronsuossa on turvetta noin 1,26 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,85 milj. m 3, yli 1,5 m syvä l la alueella noin 0,66 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alu - eella noin 0,47 milj. m3. Koirapuronsuon turpeet ovat pääasiassa heikosti tai keskin - kertaisesti maatuneita saraturpeita, jotka sopivat lähinnä jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla 28 ha :n alueella o n 0,52 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. Tuotantoalan pienuus ja alueen jakautuminen kahteen altaaseen vähentävät suon käyttöarvoa.

90 Töyrisuo (kl , x = 7067, y = 514) sijaitse e Kauppilanmäen ja Takkomäen välisellä alueella Mattilan talo n länsipuolella. Suolle ei ole tieyhteyksiä. Matkaa Sonkajärvelle on noin 15 km. Suo rajoittuu pohjois- ja eteläreunoilta moreenipeitteisiin kalliomäkiin. Länsireunalla on kumpumoreeneita. Pinta-ala on 17 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 10 ha, yli 1,5 m syvää 7 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha. Avosuotaon noin 4 ha (kuva 115). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää tasaisest i itäkoilliseen ja vedet valuvat ojia pitkin Mattilanlammesta las - kevaan puroon. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Töyrisuo on vallitsevasti ojikkotyyppinen. Yleisimmät suo - tyypit ovat isovarpuinen räme ja sen ojikot sekä rahkaneva j a sen ojikot. Kaikista suotyypeistä rämeitä on 57 %,nevoja 30 % ja korpia 13 %. Puustosta 55 % on mäntyjä ja 33 % koivuja. Kehitysluokka on vallitsevasti taimi- ja riukuaste ja puuston tiheys vaihtelee melkein aukeasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suo muodostuu kahdest a yli 2 m syvästä altaasta. Suurin havaittu turvepaksuus on 4,8 m suon eteläreunalla. Suon pohja on pääosin moreenia, mutta paikoin on myös hiekkapohjaa. Töyrisuon turpeista 72 % on rahkavaltaisia ja 28 % sara - valtaisia. Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve (33 %). Suon pinnalla on kauttaaltaan kerros tupasvillarahkaturvetta. Sen alla on kerros sararahkaturvetta ja suon länsiosassa on poh - jaturpeena rahkasaraturvetta (kuva 116). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,2. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,9 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on varsin paksu ja alla oleva turv e on pääasiassa keskinkertaisesti maatunutta (kuva 116). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,5 % ) samoin kuin 1-2 m :n syvyydessäkin (1,4 %). Tutkimuspisteeltä A 200 suon itäosasta otetussa näytesarjassa turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,0 %. Turpeen happamuus (ph) on 3,9. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 86,3-93,8 % ja keskiarvo on 91,5 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 8 4 kg/m3.

91 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20, 3 MJ/kg (taulukko 40). Töyrisuossa on turvetta noin 0,27 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvällä alueella noin 0,22 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,19 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueella noin 0,15 milj. m 3, Suo ei sovellu paksun heikosti maatuneen rahkaturvekerroksen ja pienen pinta-alan takia polttoturvetuotantoon. Turvelajin ja maatuneisuuden puolesta suon pintaturve soveltuisi kasvuturpeeksi, mutta pienen pinta-alan takia tuotanto ei ole kannattavaa.

92 Soidinsuo (kl , x = 7065, y = 512) sijaitse e Kauppilanmäen kaakkoispuolella, Vieremän ja Sonkajärven pitäjie n rajalla. Matkaa Sonkajärvelle on 17 km. Suo rajoittuu itäreunalta korkeaan mäkeen. Länsi- ja eteläreunalla maasto on loiva - piirteistä moreenimaastoa. Pinta-ala on 23 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 8 ha, yli 1,5 m syvää 6 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha. Avosuot a on noin 3 ha ja peltoa 2 ha (kuva 117). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Länsireunan pinta viettä ä itään ja vedet valuvat kaakkoon. Aivan pohjoisosassa vedet va - luvat luoteeseen. Soidinsuo on vallitsevasti ojikko- ja muuttumatyyppinen. Yleisimmät suotyypit ovat korpirämeen ojikot ja muuttumat. Kai - kista suotyypeistä rämeitä on 69 %, nevoja 10 %, korpia 10 % j a turvekankaita 11 %. Puusto on tiheää mänty- (56 %), kuusi- (23% ) ja koivupuustoa (21 %). Kehitysluokka on taimi- ja riukuast e tai harvennusaste. Keskisyvyys koko suolla on 1,2 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,4 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,1 m. Suo muodostuu yhdest ä altaasta, josta havaittu suurin turvepaksuus on 4,6 m. Suo n eteläosa on ohutturpeinen ja paikoin lähes turpeeton. Pohjamaalaji on syvillä alueilla hiesu ja matalilla alueilla pääasiass a hieta. Soidinsuon turpeista 61 % on rahkavaltaisia, 32 % saravaltaisia ja 7 % ruskosammalvaltaisia. Yleisimmät turvelajit ova t sararahka- ja rahkasaraturpeet. Suon eteläosassa ja syvimmä n alueen pohjaosassa turpeet ovat rahkavaltaisia. Saravaltaisi a turpeita on suon syvimmällä alueella (kuva 118). Ruskosammalturpeita on suon ohutturpeisilla reuna-alueilla. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Hei - kosti maatunut kerros on jopa 2 m paksu suon syvimmällä alueell a (kuva 1 1 8). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,4 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,4 %). Liekoja on enite n suon reuna-alueilla. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 400 suo n keskeltä. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,6% ja ph 4,3. Turpee n vesipitoisuus vaihtelee välillä 89,1-94,0 % ja keskiarvo on

93 ,8 %. Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimäärin 76 kg/m 3, Lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin 20,3 MJ/kg ja 50 % : n käyttökosteudelle laskettuna 8,9 MJ/kg (taulukko 41). Soidinsuossa on turvetta noin 0,27 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,20 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,17 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueell a noin 0,16 milj. m 3. Suo ei sovellu polttoturvetuotantoon. Suon pinta-ala o n pieni, heikosti maatunut kerros on paksu ja peltoalueella o n turpeen päälle ajettu mineraalimaita.

94 Leppimäenalussuo (kl , x = 7096, y = 517 ) sijaitsee noin 12 km Sukevalta pohjoiseen Lika-Pyöree-järven itä - puolella. Tutkitun alueen etelä- ja pohjoispuolella maasto jat - kuu soisena. Länsireunalla on Lika-Pyöree ja itäpuolella moreenimäkiä. Pinta-ala on 165 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 73 ha, yli 1,5 m syvää 39 ha ja yli kaksi metriä syvää 17 ha. Avosuota on 9 ha (kuva 119). Suon pohjoisosa (A-linjasto) on lähes ojittamaton, ku n taas eteläosa on ojitettu tiheästi kauttaaltaan. Suon pint a viettää luoteeseen ja vedet valuvat Lika-Pyöreeseen. Suo o n kuivattavissa. Leppimäenalussuon suotyypeistä rämeitä on 90 %, nevoja 3 %, korpia 3 % ja turvekankaita 4 %. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuisen rämeen muuttuma ja varsinainen sararäme. Puusto o n pääasiassa tiheää ja mäntyvaltaista, jonka kehitysluokka on tai - mi- ja riukuaste. Noin viidennes puustosta on tuottamatonta. Keskisyvyys koko suolla on 1,0 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Tutkittu alue muodostuu viidestä yli 1,5 m syvästä altaasta. Suurin turvepaksuus, 3,5 m, on havaittu suon pohjoisosasta. Pohjamaalaji suon pohjoisosassa on yleisemmin hiesu ja eteläosassa hiekka ja moreeni.

95 Leppimäenalussuon turpeista 53 % on saravaltaisia ja 47 % rahkavaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. A-selkälinjan alueella päällimmäisenä kerroksena on rahkasaraturvett a ja sen alla on sararahkaturvetta. Linjan eteläpäässä pohjaturpeena on saravaltaista turvetta. B-selkälinjalla turpeet ova t pääasiassa rahkavaltaisia (kuvat 120 ja 121). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Hei - kosti maatunut kerros on paksuin suon pohjoisosan paksuturpeisimmalla alueella (kuvat 120 ja 121). Tutkimuspisteeltä A 700 otetuissa turvenäytteissä tuhka - pitoisuus on 4,1 % ja ph 4,7. Turpeen vesipitoisuus vaihtele e välillä 83,6-92,8 % ja keskiarvo on 90,6 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 94 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpö - arvo on keskimäärin 22,5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 10,0 MJ/k g (taulukko 42). Leppimäenalussuossa on turvetta noin 1,67 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 1,15 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä alueella noin 0,78 milj. m 3 ja yli kahden metrin syväll ä alueella noin 0,78 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueella noin 0,41 milj. m 3. Leppimäenalussuo on kohtalainen polttoturvesuo. Tuotantokelpoisella 39 hain alueella on teollisesti käyttökelpoista tur - vetta noin 0,58 milj. suo-m 3, Vaikka pintaosan heikosti maatu - nut kerros on paikoin paksu, soveltuu turve laatunsa puolest a jyrsinturpeeksi.

96 "Oinaslandensuo" (kl , x = 7056, y = 539) o n Koirakoskella noin 15 km Sonkajärveltä itäkaakkoon. Maanti e kulkee suon poikki. Suo rajoittuu pohjoisosassa ja keskisess ä eteläosassa loiviin moreenimäkiin. Itäreunalla on peltoja j a lounaisosassa Oinaslahti. Pinta-ala on 17 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 5 ha ja yli 1,5 m syvää 2 ha. Peltoa on noin 4 ha (kuva 122). Suo on ojitettu harvakseen kauttaaltaan. Pinta viettä ä itään ja lounaisosassa lounaaseen. Vedet valuvat Nurmijokeen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme ja sen ojikot. Suon eteläosassa on myös mustikkaturvekangasta. Puusto on tiheää ja mäntyvaltaista. Kehitysluokaltaan puusto on harvennusasteista. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m ja yli 1 m syvällä alueella 1,4 m. Suo on ohutturpeinen ja siinä on kaksi pientä yli

97 ,5 m :n syvyistä allasta. Pohjamaasta 2/3 on hiesua ja loput moreenia. Paikoin on myös detritusliejua. Suon turpeista 77 % on rahkavaltaisia ja 23 % saravaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Suo n pinnalla on ohut rahka- tai ruskosammalrahkaturvekerros. Se n alla turve on pääasiassa sararahkaturvetta ja paikoin aivan poh - jalla on saravaltaista turvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 2,2 ja pohjakerroksen 6,6. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on ohut ja alla oleva turve on pää - asiassa keskinkertaisesti maatunutta. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (4,0 %). Liekopuita on havaittu suon kaikissa osissa. "Oinaslahdensuossa" on turvetta noin 0,15 milj. n 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,07 milj. m 3 ja yli 1,5 m syvällä alueella noin 0,04 milj. m 3. Pienen pinta-alan, vähäisen turvemäärän ja hyvän puusto n kasvun takia suo ei sovellu polttoturvetuotantoon.

98 Piippolansuo (kl , x = 7098, y = 514) o n Lika-Pyöree-järven pohjoispuolella noin 12 km Sukevalta pohjoiseen. Suon länsi- ja itäreunalle tulee metsäautotie. Suo rajoittuu eteläreunalta Lika-Pyöree-järveen. Muuall a maasto on loivapiirteistä moreenimaastoa. Koillispuolella kapean kankaan takana maasto jatkuu soisena. Pinta-ala on 240 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 78 ha, yli 1,5 m syvää 45 ha ja yli kaksi metriä syvää 26 ha. Avosuot a on noin 2 1 ha (kuva 1 2 3). Suota ei ole ojitettu, mutta suon eteläosa on kuivunu t Lika-Pyöreen pinnan laskun jälkeen. Pinta viettää jyrkähköst i kaakkoon. Suo on kuivattavissa. Piippolansuon suotyypeistä rämeitä on 70 %, nevoja 9 %, korpia 4 % ja turvekankaita 17 %. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuinen räme ja lyhytkortinen nevaräme. Turvekankaita (karhunsammalmuuttumaa) on suon eteläreunalla ja suon läpi virtaava n puron varrella. Puustosta 74 % on mäntyjä, 16 % koivuja ja 10 % kuusia. Puuston kehitysluokka on vallitsevasti taimi- ja riukuaste tai harvennusaste ja se on tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,0 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Suo muodostuu neljäst ä eri altaasta, joista pohjoisin on syvin ( max. 3,9 m). Suurin osa suon selkälinjojen alueen pohjasta on hiekkapohjia. Paksu - turpeisilla alueilla on myös hiesupohjia ja reuna-alueilla pohjamaa on moreenia. Piippolansuon turpeista 74 % on rahkavaltaisia, 23 % sara - valtaisia ja 3 % ruskosammalvaltaisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Suon pinnalla ja ohutturpeisilla alueilla turve on rahkavaltaista. Saravaltaisia turpeita on suon syvimmill ä alueilla, joskin A-selkälinjan pohjoisosassa pohjaturpeena on rahkavaltaista turvetta (kuvat 124 ja 125). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on ohut. Länsiosassa maatuneisuu s paranee tasaisesti kohti pohjaa ja itäosassa eri maatumisasteella olevat turpeet vuorottelevat (kuvat 124 ja 125). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (5,0 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,3 %). Liekoj a on havaittu runsaasti suon kaikissa osissa.

99 Tutkimuspisteeltä A otetuissa turvenäytteiss ä tuhkapitoisuus on 3,2 % ja happamuus 4,5. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 92,4 % ja kuivatilavuuspaino 76 kct/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella vaihtelee välillä 18,4-22,0 MJ/kg ja keskiarvo on 20,9 MJ/kg. 50 % :n kosteudessa lämpöarvo on 9,2 MJ/kg (taulukko 43). Piippolansuossa on turvetta noin 2,34 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 1,01 milj. m 3 ja yli kahde n metrin syvällä alueella noin 0,70 milj. m 3. Tutkittu alue soveltuu kohtalaisesti polttoturvetuotantoon. Pohjoisosassa (A-sl.) heikosti maatunut pintakerros on haittaav a tekijä samoin kuin se, että suo on jakaantunut useaan osaan. Turvetuotantoon sopivalla 45 hain alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta noin 0,78 milj. suo-m 3.

100 Tammisuo(kl , x = 7095, y = 515)on Lika-Pyöreejärven eteläpuolella noin 11 km Sukevalta pohjoiseen. Tieyhteydet suolle on hyvät. Suo rajoittuu pohjoisreunaltaan Lika-Pyöreeseen. Länsi-, etelä- ja itäreunalla on epäyhtenäisiä moreenimäkiä, joiden välisillä alueilla maasto on soista. Pinta-ala on 155 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 51 ha, yli 1,5 m syvää 31 ha ja yli kaksi metriä syvää 13 ha. Avosuota on noin 3 ha (kuva 126). Suon itäosa on ojitettu tiheästi. Pinta viettää kohti suo n keskellä virtaavaa Pyöreenjokea. Suon kuivattaminen pelkästää n ojittamalla on mahdotonta, ellei Pyöree-järvien pintoja lasketa. Puolet Tammisuosta on luonnontilassa ja puolet muuttumi a ja ojikkoja. Kaikista suotyypeistä laskettuna rämeitä on 91 %, korpia 5 %, nevoja 3 % ja turvekangasta 1 %. Yleisin suotyypp i on isovarpuinen räme ja sen muuttumat. Puusto on pääasissa tiheää ja mäntyvaltaista. Kehitysluokaltaan puusto on taimi- j a riukuasteella. Noin kolmannes puustosta on tuottamatonta. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,3 m. Suon keskellä on lamp i ja sen ympärillä on yksi selväpiirteinen allas. Tutkitun aluee n länsiosassa on kaksi pientä allasta. Pohjamaalaji on pääasiass a moreeni, mutta syvillä alueilla on myös hiesua ja hiekkaa. Lammen ympäristössä on detritusliejua. Tammisuon turpeista 74 % on rahkavaltaisia ja26 % saravaltaisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Suon pinnalla o n kauttaaltaan rahkavaltaista turvetta. Pohjaturpeet ovat saravaltaisia lukuunottamatta B-tutkimuslinjan aluetta (kuvat 127, 128, 129 ja 130). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6. Heikosti maatunut kerros on ohut ja parhaiten maatuneita ovat suon itä - osan turpeet (kuva 127,128,129 ja 130). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,1 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,2 %). Liekopuita on suon kaikissa osissa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 500 suo n keskeltä. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 1,5 %. ph : n keskiarvo on 3,8. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 85,1-93,4 % ja keskiarvo on 89,1 %. Kuivatilavuuspaino on varsin korkea

101 (ka 107 kg/m 3 ) alhaisen vesipitoisuuden takia. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9, 5 MJ/kq (taulukko 44). Tammisuossa on turvetta noin 1,47 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,82 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,60 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueella noin 0,29 milj. m 3. Tammisuon turpeiden tuhkapitoisuus on pieni ja kuivatilavuuspaino suuri. Turpeet sopisivat sekä jyrsin- että palaturpeeksi. Tuotantoon sopivalla 31 hain alueella on 0,44 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. Kuivatusvaikeuksien takia suot a ei kuitenkaan voida ottaapolttoturvetuotantoon.

102 Mustikkasuossa on turvetta noin 0,79 milj. m, mistä o n yli metrin syvällä alueella noin 0,46 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,31 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueella noin 0,18 milj. m 3. Mustikkasuo soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon piene n pinta-alan ja itäosan kuivatusvaikeuksien takia. Myös heikost i maatunut pintakerros on paikoin paksu.

103 Mustikkasuo (kl , x = 7094, y = 517) sijaitsee noin 10 km Sukevalta pohjoiseen 5-tien länsipuolella. Su o rajoittuu itäreunalta yhtenäiseen moreenimaastoon. Länsipuole l - la on moreenimäkiä ja niiden välisellä alueella maasto on soista. Pinta-ala on 75 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 27 ha, yli 1,5 m syvää 14 ha ja yli kaksi metriä syvää 6 ha. Avosuota on noin 7 ha (kuva 119). Suo on ojitettu kauttaaltaan n. 50 m :n välein. Pint a viettää itäosassa jyrkästi länteen ja länsiosassa lounaaseen. Vedet valuvat ojia pitkin Ruokosuolle. Suo on kuivattaviss a mikäli Mustikkalampi kuivataan. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen. Kaikista suotyy - peistä laskettuna rämeitä on 71 %, nevoja 11 %, korpia 8 % j a turvekånkaita 10 %. Yleisin suotyyppi on isovarpuisen rämee n muuttuma. Puusto on tiheää männikköä ja kehitysluokka on vallitsevasti taimi- ja riukuaste tai harvennusaste. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,7 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,9 m. Suo muodostuu kahdest a altaasta, joista idänpuoleisessa on lampi. Suurin havaittu tur - vepaksuus on 3,7 m. Pohjamaalaji on pääasiassa moreeni,. Hiek - kapohjaa on suon läntisessä altaassa. Mustikkasuon turpeista 52 % on saravaltaista, 45 % rahka - valtaisia ja 3 % ruskosammalvaltaisia. Yleisin turvelaji o n rahkasaraturve. Rahkasaraturpeita on suon syvimmillä alueill a ja rahkavaltaisia turpeita on suon reuna-alueilla ja pohjaturpeena lähes koko suolla (kuva 131). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Hei - kosti maatunut kerros on paksuin suon koillisosassa (kuva 131). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (6,1 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,4 %). Liekopuita on havaittu suon kaikista osista. Tutkimuspisteeltä A otetuissa turvenäytteissä tuh - kapitoisuus on keskimäärin 2,5 %. Turpeen happamuus (ph) on 4,4. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 75,1-93,8 % ja keskiarvo on 91,8 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 80 kg/m3. Turpee n tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 21,0-22,6 MJ/kg ja kes - kiarvo on 21,8 MJ/kg 50 % :n kosteudessa lämpöarvo on keskimääri n 9,7 MJ/kg (taulukko 45).

104 Volonsuo (kl , x = 7093, y = 512) sijaitse e noin 13 km Sukevalta luoteeseen. Metsäautotie kulkee suon eteläosan poikki. Suo rajoittuu luode-kaakkosuuntaisiin moreenipeitteisiin kalliomäkiin. Suon itäpuolella on Talasjoki. Pinta-ala on 130 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 66 ha, yli 1,5 m syvää 37 ha ja yli kaksi metriä syvää 16 ha. Avosuota on noin 6 ha (kuva 132). Suolla on vain muutamia ojia. Pinta viettää pohjoisosass a lännestä itään ja vedet valuvat Talasjokeen. Eteläosassa pint a viettää etelään ja vedet valuvat Susipuroon. Suo on vallitsevasti luonnontilainen. Kaikista suotyypeistä laskettuna rämeitä on 79 %, nevoja 11 % ja korpia 10 %. Yleisin suotyyppi on rahkaräme ja sen ojikot ja muuttumat. Puustosta 81 % on mäntyjä, 10 % kuusia ja 9 % koivuja. Kehitysluokka on pääasiassa taimi- ja riukuaste ja noin kolmannes puustost a on tuottamatonta. Tiheys vaihtelee harvasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,6 ja yli 2 m syvällä alueella 2,3 m. Tutkittu alue muodostu u neljästä yli 1,5 m syvästä altaasta. Suurin havaittu turvepaksuus on 2,9 m aivan suon eteläpäässä. Pohjamaalaji on lähe s kauttaaltaan moreeni. Paikoin on myös hiekkapohjaa. Volonsuon turpeista 53 % on rahkavaltaisia ja 47 % sara - valtaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Rahkavaltaist a turvetta on eniten rahkarämeiden ja lyhytkortisten nevarämeide n alueilla. Saravaltaisia turpeita on harvapuustoisilla- ja neva - alueilla sekä ruohoisten sararämeiden alueella (kuvat 133,134 j a 135). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Hei - kosti maatunut kerros on paksuin suon keskiosan syvimmissä altaissa, jopa 2,4 m (kuvat 133, 134 ja 135). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (4,0 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,7 %). Lieko - puita on havaittu eniten B- ja C-selkälinjojen eteläpäistä. Tutkimuspisteeltä A otetuissa turvenäytteiss ä tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,3 %. Turpeen ph on 4,4. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 92,4-94,1 % ja keskiarvo on 93,0%. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 66 kg/m 3. Turpeen tehollinen

105 lämpöarvo kuivana on 20,9 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudess a 9,2 MJ/kg (taukukko 46). Volonsuossa on turvetta noin 1,52 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 1,08 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,74 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueella noin 0,37 milj. m 3. Suon pohjoisosan saraturvevaltaiset turpeet soveltuva t kohtalaisesti jyrsinturpeeksi. Keskiosassa ja koillisosass a rahkaturpeiden alueella heikosti maatunut kerros on liian paks u turvetuotantoa ajatellen. Tuotantoon sopivalla noin 27 hain alueella on 0,41 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

106 Kuljunsuo (kl , x = 7098, y = 512) sijaitse e noin 15 km Sukevalta luoteeseen Kuopion ja Oulun läänien rajalla. Suon eteläpäähän tulee metsäautotie. Suolla on useita saarekkeita ja niemekkeitä. Ne tekevät suosta rikkonaisen. Pinta-ala on 205 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 128 ha, yli 1,5 m syvää 88 ha ja yli kaksi metriä syvää 74 ha. Avosuota on 33 ha (kuva 136). Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Pinta viettää pääpiirteisesti etelään ja vedet valuvat Kortepuroon. Suo on kuivattavissa pohjaan saakka. Kuljunsuon suotyypeistä 68 % on rämeitä ja 22 % avosoita. Yleisin yksittäinen suotyyppi on isovarpuisen rämeen muuttuma.

107 Puista valtaosa on mäntyjä. Kehitysluokka vaihtelee tuottamattomasta harvennusasteella olevaan puustoon. Tiheys vaihtelee har - vasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,5 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,0 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,5 m. Suo muodostuu kolmest a altaasta, joista havaittu suurin turvepaksuus on 4,5 m. Pohjamaa on vallitsevasti moreenia. Suon länsiosassa Bo-pisteen ympäristössä on liejua. Kuljunsuon turpeista 58 % on saravaltaisia, 39 % rahkavaltaisia ja 3 % ruskosammalvaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Suon pohjois- ja luoteisosissa turpeet ovat sara - valtaisia, kun taas keskiosan ohuturpeisilla alueilla ja etelä - osassa on eniten rahkavaltaisia turpeita. Ruskosammalturpee t ovat aivan suon pohjaosissa (kuvat 137,138 ja 139). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,9 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, joskin heikosti maatunu t kerros on varsin paksu etenkin suon koillisosassa (kuvat 137,13 8 ja 139). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,6 %) j a 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,1 %). Liekopuita on vähiten suon koillisosassa. Tutkimuspisteeltä A 500 suon kaakkoisosasta otetuissa näytteissä turpeen tuhkapitoisuus on 2,4 %. ph-arvo on keskimääri n 4,1. Turpeen vesipitoisuus on 90,8 % ja kuivatilavuuspaino 10 0 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimääri n 22,4 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 10,0 MJ/k g (taulukko 47). Kuljunsuossa on turvetta noin 3,05 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 2,53 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 2,06 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueella noin 1,80 milj. m 3. Kuljunsuo soveltuu kohtalaisesti jyrsinturvetuotantoon. Muutamin paikoin heikosti maatunut rahkaturvekerros pinnassa heikentää satoa tuotannon alkuvuosina. Tuotantoon sopivaa aluett a on noin 88 ha ja tällä 1,6 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta.

108 "Myllykankaansuo" (kl , x = 7097, y = 510 ) sijaitsee noin 15 km Sukevalta luoteeseen. Metsäautotie kulke e suon eteläpuolitse. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenipeit - teisiin mäkiin. Pinta-ala on 27 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 17 ha, yli 1,5 m syvää 11 ha ja yli kaksi metriä syvää 8 ha. Avosuota on noin 10 ha (kuva 140). Ainoastaan suon itäreunalla on yksi reunaoja. Pinta viettää luoteeseen ja kaakkoon ja vedet valuvat Talasjokeen ja Korte - puroon. Suo on kuivattavissa. Yli puolet suotyypeistä on luonnontilaisia. Ainoastaan itäreunalla ja luoteis- ja kaakkoispäässä on muuttuneita suo - tyyppejä. Kaikista suotyypeistä laskettuna rämeitä on 68 %, nevoja 23, korpia 3 % ja turvekankaita 6 %. Puusto on keskitiheää ja mäntyvaltaista. Kehitysluokaltaan puusto on joko taimi - ja riukuasteista tai tuottamatonta. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo on kehittynyt sel -

109 väpiirteiseen altaaseen, josta havaittu suurin turvepaksuus o n 3,0 m. Pohjamaa on kauttaaltaan moreeni. "Myllykankaansuon" turpeista 67 % on rahkavaltaisia, 25 % saravaltaisia ja 8 % ruskosammalvaltaisia. Yleisin turvelaji o n sararahkaturve. Saravaltaista turvetta on suon pohjois- ja ete - läosassa pohjaturpeena. Ruskosammalturvetta on aivan suon pohjoispäässä (kuva 141). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,8 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuva 141). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,5 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Liekoj a on lähinnä suon pohjoispäässä. Tutkimuspisteeltä A 300 otetuissa näytteissä tuhkapitoisuu s on 2,1 % ja ph 3,9. Vesipitoisuus on keskimäärin 90,3 % ja tur - peen kuivatilavuuspaino 100 kg/ m 3. Turpeen tehollinen lämpöarv o kuivana on 21,1 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettun a 9,3 MJ/kg (taulukko 48). "Myllykankaansuossa" on turvetta noin 0,38 milj. m 3, mist ä on yli metrin syvällä alueella noin 0,31 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vallä alueella noin 0,25 milj. m3 ja yli kahden metrin syväll ä alueella noin 0,19 milj. m 3. Suo ei sovellu pienen pinta-alan, vähäisen turvemää - rän ja paksun heikosti maatuneen pintakerroksen takia polttotur - vetuotantoon. Suo kannattaisi säilyttää ilman lisäojituksia.

110 Kemulansuo (kl , x = 7096, y = 510) sijaitsee noi n 14 km Sukevalta luoteeseen ja on jatkoa Volonsuon luoteispääl - le. Suolle ei ole tie.yhteyksiä. Suo rajoittuu luode-kaakko - suuntaisiin moreenipeitteisiin mäkiin. Suon pohjoisreunall a virtaa Talasjoki. Pinta-ala on 30 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 2L -a, yli 1,5 m syvää 16 ha ja yli kaksi metriä syvää 11 ha. Avosuota on noin 10 ha (kuva 142). Suota ei ole varsinaisesti ojitettu. Itäreunalla on ai - noastaan kaksi lyhyttä ojaa. Suon pinta viettää pohjoiseen j a vedet valuvat Talasjokeen. Suo on kuivattavissa. Suo on lähes kokonaan luonnontilainen (97 %). Kaikist a suotyypeistä laskettuna rämeitä on 72 %, nevoja 22 % ja korpi a 6 %. Yleisin suotyyppi on varsinainen sararäme. Mänty on valtapuulajina. Kehitysluokka on joko taimi- ja riukuaste ta i puusto on tuottamatonta. Tiheys vaihtelee lähes aukeasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,0 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,5 m. Suo on kehittynyt yhteen selväpiirteiseen pitkänomaiseen altaaseen, josta havaitt u suurin turvepaksuus on 3,2 ra. Altaan pohjoisosan pohja on jok o hiesua tai hiekkaa ja muualla pohja on lähes kauttaaltaan moree - nia. Kemulansuon turpeista 88 % on saravaltaisia ja 12 % rahka - valtaisia. Suurin osa turpeesta on saraturvetta, jonka lisätekijöinä ovat korte, raate ja suoleväkkö. Suon pinnalla on paikoin ohut rahkaturvekerros ja alla turve on kauttaaltaan sara - valtaista (kuva 143). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,1 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on paksuin suon etelä- ja keskiosass a (kuva 143). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri(3,9 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 500 suo n keskeltä. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,7 %. ph-arv o on 4,4. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 88,7-96,3 % ja keski - arvo on 91,8 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 78 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin 21,6 MJ/kg

111 ja 50 % :n kosteudessa 9,6 MJ/kg (taulukko 48). Kemulansuossa on turvetta noin 0,46 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,40 milj. m 3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,36 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueella noin 0,28 milj. m 3. Suo soveltuu pienen pinta-alan takia huonosti polttoturvetuotantoon, mutta Volonsuon lisäalueeksi alue kuitenkin soveltuisi. Heikosti ja keskinkertaisesti maatuneiden saraturpeide n takia sopivin tuotantotapa on jyrsinmenetelmä. Tuotantoon sopi - valla noin 16 hain alueella on 0,28 milj. suo- m 3 käyttökelpoist a turvetta.

112 Ahosuo (kl , x = 7094, y = 512) sijaitsee noi n 13 km Sukevalta luoteeseen. Metsäautotie kulkee suon itäpuolitse. Suo rajoittuu luode-kaakkosuuntaisiin selännemäisiin mäkiin. Suon länsipuolella virtaa Talasjoki. Pinta-ala on 41 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 23 ha, yli 1,5 m syvää 13 ha ja yli kaksi metriä syvää 7 ha. Avosuot a on noin 3 ha (kuva 132). Suo on ojittamaton. Pinta viettää loivasti luoteeseen j a aivan kaakkoisosassa etelään. Vedet valuvat pääasiassa Talas - jokeen. Suo on kuivattavissa. Suo on vallitsevasti luonnontilainen. Muuttuma-alueita o n suon poikki tehdyn sähkölinjan alueella. Kaikista tyypeist ä laskettuna rämeitä on 84 %, nevoja 8 % ja turvekankaita 8 %. Yleisin suotyyppi on lyhytkortinen nevaräme. Puustosta 76 % o n mäntyjä, 22 % koivuja ja 2 % kuusia. Puolet puustosta on tuottamatonta ja loput taimi- ja riukuasteella tai tukkipuuasteella. Puusto on pääasiassa harvaa. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,9 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,1 m. Tutkittu alue muodostuu neljästä altaasta, joista suurin on selkälinjan alueen allas.

113 Suurin havaittu turvepaksuus on 3,8 m. Pohjamaalaji on selkälinjan alueella pääasiassa hiesu. Suo reuna-alueilla on hietaa j a moreenia. Ahosuon turpeista 56 % on rahkavaltaisia ja 44 % saravaltaisia. Yleisin turvelaji on tupasvillaa ja tupasluikkaa sisältävä rahkaturve, jota on suon pinnalla yhtenäisenä kerroksena. Tämän alla on kerros sararahka- ja rahkasaraturvetta ja pohjall a on saraturvetta (kuva 144). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,8 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa ja valtaosa turpeest a on keskinkertaisesti maatunutta (kuva 144). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (4,0 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,2 %). Liekopuita on eniten suon pohjoisosassa. Tutkimuspisteeltä A 500 suon keskeltä otetuissa näytteiss ä tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,9 %. Turpeen ph-arvo on 4,8. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 88,7-95,6 % ja keskiarvo o n 91,1 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 88 kg/m 3. Kuiva n turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,8 % MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,7 MJ/kg (taulukko 49). Ahosuossa on turvetta noin 0,57 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,44 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 0,32 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvällä alueell a noin o,22 milj. m 3. Ahosuon turpeet ovat valtaosin heikosti tai keskinkertaisesti maatuneita saraturpeita, jotka sopivat lähinnä jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla 13 hain alueella on 0,25 milj. suo-m3 käyttökelpoista turvetta. Tuotantoalan pienuus vähentä ä kuitenkin suon käyttöarvoa.

114 Alussuo-Heinäsuo (kl , x = 7086, y = 530 ) sijaitsee noin 10 km Sukevalta itään Rahonmäen tien eteläpuolella. Suo rajoittuu drumliinimaastoon ja reunamaalajina on moreeni. Pinta-ala on 70 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 36 ha, yli 1,5 m syvää 15 ha ja yli kaksi metriä syvää 6 ha. Avosuot a on noin 4 ha (kuva 145). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää varsin jyr - kästi etelään ja vedet valuvat länteen Mylly- ja Lukkaropuro a pitkin. Suo on kuivattavissa. Tutkittu alue on vallitsevasti muuttuma- ja ojikkotyyppi - nen. Kaikista tyypeistä laskettuna rämetyyppien osuus on 89 %, korpien 4 % ja turvekankaita on 7 %. Yleisin suotyyppi on iso - varpuisen rämeen muuttuma. Puustosta 64 % on mäntyjä 24 % koi - vuja ja 12 % kuusia. Kehitysluokka on vallitsevasti taimi- j a riukuaste. Tiheys vaihtelee harvasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueella 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suo on pitkänomainen j a lahdekkeinen. Tutkitulla alueella on viisi yli 1,5 m syvää pientä allasta. Suurin havaittu turvepaksuus on 3,0 m. Pohja - maa on pääasiassa moreenia. Alussuo-Heinäsuon turpeista on 62 % rahkavaltaisia, 36 % saravaltaisia ja 2 % ruskosammalvaltaisia. Yleisin turvelaj i on sararahkaturve. Suon pohjoisosassa (B-selkälinja) turve o n lähes kauttaaltaan rahkavaltaista. A-selkälinjalla syvimmill ä alueilla on saraturpeita eniten ja matalilla alueilla turve o n kauttaaltaan rahkavaltaista (kuvat 146 ja 147). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,1. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,8 m. Heikosti maatunut pintakerros on ohut ja maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuvat 146 ja 147). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (5,4 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,3 %). Liekopuita on havaittu tasaisesti suon kaikista osista. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä B 30 0 suon pohjoispäästä. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,5 % ja ph-arvo on 4,3. Näytteiden vesipitoisuus vaihtelee välill ä 90,3-93,9 % ja keskiarvo on 91,7 kg/m 3. Kuivatilavuuspaino on 80 kg/ m 3. Turpeen tehollinen lämpöarvo kuivana on 20,9MJ/k g ja 50 % :n kosteudessa 9,2 MJ/kg (taulukko 50).

115 Alussuo-Heinäsuossa on turvetta noin 0,76 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,55 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä alueella noin 0,30 milj. m 3 ja yli kahden metrin syväll ä alueella noin 0,14 milj. m 3, Tutkitulla suolla syvyytensä puolesta tuotantoon sopiv a alue on useana pienenä altaana ja heikosti maatunut kerros o n paikoin paksu, joten suo ei ole sovelias polttoturvetuotantoon.

116 "Pyöreälehdonsuo" (kl , x = 7084, y = 532 ) sijaitsee noin 1,5 km Juhonmäen länsipuolella. Matkaa Sukevalle on noin 12 km. Suon lounaispuolella on metsäautotie. Suo rajoittuu useaan erilliseen luode-kaakkosuuntaiseen mäkeen. Tut - kitun alueen kaakkoispäässä maasto jatkuu soisena ja yhtyy Haa - rasuohon. Pinta-ala on 55 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 30 ha, yli 1,5 m syvää 20 ha ja yli kaksi metriä syvää 14 ha. Avosuota on noin 5 ha (kuva 148). Suon pohjoisosa on ojitettu ja eteläosa on ojittamaton. Pinta viettää luoteeseen, paikoin jyrkästikin, ja vedet valuva t joko Mylly- tai Lukkaropuroon. Suotyypeistä on rämeitä 71 %, nevoja 20 %, korpia 4 % j a turvekankaita 5 %. Yleisin suotyyppi on isovarpuisen rämee n muuttuma ja ojikot. Neva-alueella yleisiä tyyppejä ovat rahkaräme ja lyhytkortinen neva. Puusto on mäntyvaltaista. Kehitys - luokka vaihtelee taimiasteisesta harvennusasteelle ja puusto o n yleensä tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,5 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suo muodostuu yhdest ä pitkänomaisesta altaasta, jonka katkaisee Pyöreälehto. Suurin havaittu turvepaksuus on 3,9 m suon kaakkoispäässä. Pohjama a on kauttaaltaan moreeni. "Pyöreälehdonsuon" turpeista on 59 % saravaltaisia ja 41 % rahkavaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Suon pohjoispäässä ohutturpeisella alueella turve on kauttaaltaan rahka - valtaista. Paksuturpeisilla alueilla pinnassa on ohut rahkaval - taisen turpeen kerros ja alla turve on saravaltaista (kuvat 14 9 ja 150). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,6. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,2 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on paksuin suon kaakkoispäässä, pai - koin jopa 2,5 m. Valtaosa turpeesta on keskinkertaisesti maatunutta (kuvat 149 ja 150). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,3 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,6 %). Liekopuita on eni - ten suon rämealueilla.

117 Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A suon pohjoisosasta. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus on keski - määrin 3,5 %. ph-arvo on 4,7. Turpeen vesipitoisuus vaihtele e välillä 88,9-92,8 % ja keskiarvo on 91,3 %. Kuivatilavuuspaino on 86 kg/m 3, Turpeen tehollinen lämpöarvo kuivana on 22, 0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,8 MJ/kg (tauluk - ko 51). "Pyöreälehdonsuossa" on turvetta noin 0,81 milj. m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,64 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä alueella noin 0,52 milj. m 3 ja yli kanden metrin syväll ä alueella noin 0,42 milj. m 3. "Pyöreälehdonsuo" on yksistään huono polttoturvesuo, mut - ta itäpuolella sijaitsevan Haarasuon lisäalueena "Pyöreälehdonsuo" soveltuu jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoon sopivall a 20 hain alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 0,4 3 3 milj. suo-m

118 TULOSTEN TARKASTELUA Sonkajärvellä vuonna 1983 tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 6018 ha, josta yli metrin syvyistä aluett a on 2576 ha, yli 1,5 m syvyistä 1644 ha ja yli kahden metrin aluetta 1067 ha. Tutkittujen soiden turvemäärä on 72,13 milj. m 3, josta yli metrin syvällä alueella on 50,65 milj. m3, yli 1,5 m syvällä 39,90 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä 30,02 milj. m 3 (tau - lukko 53). Tutkittujen soiden suotyypeistä luonnontilaisia on noi n kolmannes (32 %). Useimpia soita on ojitettu ja tämän vuoks i suotyyppimäärityksistä 39 % on sattunut muuttumille ja 21 % ojikoille. Turvekankaiden osuus on 7 % ja 1 % tutkimuspisteist ä on sattunut pellolle. Rämeet on selvästi yleisin suotyyppiryhmä. Niiden osuus on 71 % määrityksistä. Avosoiden osuus on 14 % ja korpien 7 % (taulukko 54). Tutkimuspisteiden syvyyden perusteella laskettu soide n keskisyvyys on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,0 m, yli 1,5 m syvän 2,4 m ja yli 2 m syvän alueen 2,8 m. Heikosti maatunutta (H1-4) pintaturvetta on keskimäärin 0,43 m, keskinkertaisesti (H5-6) ja hyvin maatunutta (7-10) pohjaturvetta on 0,76 m. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,9. Hei - kosti maatuneen pintaturpeen keskimaatuneisuus on 3,3 ja keskinkertaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 5,8. Tutkittujen soiden turpeista on rahkavaltaista turvett a 51 % ja saravaltaista turvetta 48 %. Ruskosammalturpeita o n 1 %. Rahkavaltaisista turpeista yleisimpiä ovat sararahka-, tupasvillarahka- ja tupasvillasararahkaturpeet. Saravaltaisista turpeista yleisin on rahkasaraturve. Puunjäänteitä sisältävi ä turpeita on 4 % ja varpujen jäänteitä sisältäviä 7 % (taulukk o 55). Soiden sisältämän maatumattoman puuaineksen eli liekoisuu - den määrä pintaosassa (0-1 m) on suuri (3,6 %). Syvemmäll ä (1-2 m) liekoisuus on erittäin pieni (0,9 %1. Tutkittujen turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus o n 3,6 %. Pienimmät tuhkapitoisuudet ovat Matosuolta, Myllysuolta, Tammisuolta, Likosuolta ja Vellisuolta tutkituissa näytteissä. Tuhkapitoisuusarvot alittavat Turveteollisuusliitto ry :n laadunmäärittämisohjeessa antamat ohjearvot lukuunottamatta Tavisuot a (27). Turpeiden vesipitoisuus on keskimäärin 91,3 %. Turpeide n kuivatilavuuspaino on keskimäärin 85 kg/m 3. Näytesarjojen keski-

119

120 Taulukko 54. Suotyyppien prosentuaalinen jakauma. Laskett u tutkimuspisteillä tehtyjen määritysten perusteella.

121 - 232, - Taulukko 55. Turvelajien prosentuaalinen jakauma.

122 määräiset teholliset lämpöarvot kuivalla turpeella ovat keski - määrin 21,2 MJ/kg. 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna keski - määräinen tehollinen lämpöarvo on 9,4 MJ/kg (taulukko 56). Soiden soveltuvuus turvetuotantoo n Parhaiten polttoturpeeksi soveltuvia ovat hyvin maatunee t ja vähän tuhkaa sisältävät turpeet. Arvioitaessa tarkemmin suo n soveltuvuutta polttoturvetuotantoon on otettu lisäksi huomioo n mm. suon turvelajit ja niissä olevat lisätekijät, turvekerrostu - man paksuus, suon pinta-ala ja kuivatusmahdollisuudet, tieyhtey - det suolle jne. Turvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty 1,5 m :ä. Rahkaturpeen on katsottu soveltuva n polttoturpeeksi, kun se on vähintään keskinkertaisesti maatunut - ta (H5). Saraturve soveltuu polttoturvekäyttöön, lähinnä jyrsin - turpeeksi, heikostikin maatuneena. Vuonna 1983 tutkituista soista tuotantoon sopivaa aluett a on 1403 ha eli 23 % koko alasta. Suurin osa soista on sellaisia, joissa tuotantoon sopiva ala on alle 50 ha. Tuotantokelpoiste n alueiden teollisesti käyttökelpoisen turpeen määrä on 26,57 milj. suo-m3 (taulukko 57). Turvemääriä laskettaessa on arvioitu suo n pohjalle jäävän keskimäärin 0,5 m :n paksuinen turvekerros. Tutkituissa soissa on tuotantokelpoista kuiva-ainetta yhteensä 2,24 0 milj. tn. Lämpöarvomäärityksien pohjalta on laskettu turpeide n energiasisältö kuivalle turpeelle. Tuotantokelpoiset alueet sisältävät energiaa 47,2 milj. GJ eli 12,96 milj. MWh. Lopuks i taulukossa 57 on turpeen ominaisuuksien perusteella kunkin suo n kohdalla mainittu sopivin tuotantotapa.

123 Taulukko 56. Yhteenveto laboratoriomäärityksistä.

124 Taulukko 57. Yhteenveto tuotantokelpoisista alueista.