Turvetutkimusraportti 394

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras torvtillgångar Tapio Toivonen ja Onerva Valo

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 394 Tapio Toivonen ja Onerva Valo ORAVAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstrakt: Undersökta myrar i Oravais och deras torvtillgångar Espoo 2009

3 Toivonen, Tapio ja Valo, Onerva Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turve varat. Geologian tutkimus keskus, Turve tutkimus raportti 394, 60 sivua, 29 kuvaa, 3 tauluk koa ja 4 liitettä. Geologian tutkimuskeskus (GTK) tutki Oravaisten alueella vuonna 2007 valta kunnan turve varojen kartoitukseen 21 suoaluetta yhteis pinta-alaltaan ha. Oravaisissa on tutkittu kaikki kokonsa puolesta turve tuotantoon mahdollisesti soveltuvat suot. Oravaisissa tutki tuissa soissa on turvetta yhteensä 15,9 milj. suo-m 3. Soiden keski syvyys on 0,9 m, josta heikosti maatu neen rahka valtaisen pintaturvekerroksen osuus on 0,3 m. Turpeen keski maatu neisuus on 5,0. Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on 174 ha ja turve määrä 4,4 milj. suo-m 3. Turpeista on rahka valtaisia 56 % ja loput 44 % sara valtaisia. Oravaisten soille on tyypillistä ohuehko heikosti maatunut rahka valtainen pinta kerros, jonka alla on maatu neempaa sararahka- tai rahkasaraturvetta. Suoalasta on ojitettu 85 %. Yleisimpiä suo tyyppejä ovat turvekankaiden ohella rahka räme, isovarpu räme ja tupasvillaräme. Turpeen keski määräinen tuhka pitoisuus on 4,9 % kuiva painosta, vesipitoisuus märkä painosta 91,2%, kuiva-aineen määrä eli tiheys 91 kg/suo-m 3 ja rikkipitoisuus 0,23 % kuiva painosta. Kuivan turpeen teholli nen lämpö arvo on keski määrin 19,2 MJ/kg. Tutkituista soista 10 soveltuu turve tuotantoon. Niistä 2 suota soveltuu pelkästään kasvu- tai ympäristöturvetuotantoon ja 4 aluksi kasvu- tai ympäristö turve tuotantoon ja sen jälkeen energia turve tuotantoon ja loput 4 energiaturvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaispintaala on 194 ha. Tuotanto kelpoiset energia turve varat ovat 1,67 milj. suo-m 3 ja energia sisältö 50 %:n kosteu dessa 0,76 milj. MWh. Kasvu- ja ympäristö turpeen tuotantoon soveltuvien alueiden pinta-ala on 129 ha ja tuotanto kelpoinen turvemäärä 2,06 milj. suo-m 3. Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Oravainen Tapio Toivonen ja Onerva Valo Geologian tutkimuskeskus PL Kokkola Sähköposti: [email protected] [email protected] ISBN ISSN

4 Toivonen, Tapio and Valo, Onerva Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. The peatlands and peat reserves of Oravainen. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 394. Geological Survey of Finland, Peat Researches, Report of Peat Investigation 394, 60 pages, 29 figures, 3 tables and 4 appendices. The Geological Survey of Finland studied peatlands and peat reserves in the municipality of Oravainen in 2007.Twenty one mires covering a total of hectares were studied. The peatlands studied contain a total of 15.9 million m 3 of peat in situ. The mean depth of the mires is 0.9 m, including the averagely 0.3 m thick poorly humified Sphagnum predominant sur face layer. The mean humification degree (H) of the peat is 5.0. The area deeper than 2 m covers 174 ha and contains 28% of the total peat quantity (4.4 million m 3 ). Fifty-six per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 44% is Carex predominant. The majority of the mires is drained. The most common mire site types are Sphagnum fuscum pine bog, dwarf-shrub pine bog and cottongrass pine bog. The average ash content of peat is 4.9% of dry weight, the water content 91.2% of wet weight, the dry bulk density 91 kg per m 3 in situ and the sulphur content 0.23% of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 19.2 MJ/kg on an average. Ten of the investigated peatlands are suitable for peat production. Two mires suit only for horticultural peat production, and four of them for horticultural peat production before fuel peat production. The total area suitable for peat production is 194 ha. The available amount of fuel peat is 1.67 million m 3 in situ and the energy content at 50% moisture content is 0.76 million MWh. The area suitable for horticultural and environmental peat production is 129 ha and the available amount of the peat is 2.06 million m 3 in situ. Key words: raised bog, peatland, mire, peat, inventory, fuel peat, horticultural peat, Oravainen Tapio Toivonen and Onerva Valo Geological Survey of Finland P.O. Box 97 FI Kokkola Finland [email protected] [email protected]

5 Toivonen, Tapio och Valo, Onerva Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Undersökta myrar i Oravais och deras torvtillgångar. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geologiska forskningscentralen, Torvundersökningsrapport 394, 60 sidor, 29 figurer, 3 tabeller och 4 bilagor. Geologiska forskningscentralen har år 2007 undersökt 21 myrar med en sammanlagd areal av ha inom Oravais kommuns område. Torvmängden i de undersökta myrarna är sammanlagt 15,9 milj. myr-m 3. Myrarnas medeldjup är 0,9 m, varav det låghumifierade, vitmossdominerade ytlagrets andel är 0,3 m. Torvens medelhumifieringsgrad är 5,0. Det över 2 m djupa områdets areal är 174 ha och torvmängden 4,4 milj. myr-m 3. Den vitmossdominerade torven uppgår till 56 % och resten, 44 %, är starrdominerad. Typiskt för myrarna i Oravais är det grunda låghumifierade, vitmossdominerade ytlagret, under vilket det finns en mera humifierad starrvitmosstorv. Myrarealen har till 85 % utdikats. De allmännaste myrtyperna är fuscum-tallmyr (RR), rismyr (IR) och tuvdunmyr (TR). Askhalten i torven är i medeltal 4,9 % av torrvikten. Vattenhalten är 91,2 % av våtvikten, torrsubstansen eller torvens täthet är 91 kg/myr-m 3 och svavelhalten är 0,23 % av torrvikten i medeltal. Torrsubstansens effektiva värmevärde är i medeltal 20,3 MJ/kg. Tio av de undersökta myrarna är lämpliga för torvproduktion. Två av myrarna är enbart lämpade för växt- eller miljötorvproduktion och fyra av dom i första handen för växt- eller miljötorvproduktion och sedan för energitorvproduktion. De sista fyra myrarna är lämpliga för energitorvproduktion. Den sammanlagda arealen som lämpar sig för torvproduktion är 194 ha. De energitorvtillgångar som är lämpade för torvproduktion uppgår till 1,67 milj. myr-m 3 och energiinnehållet med 50 %:s fukthalt är 0,76 milj. MWh. Växt- och miljötorvmängden uppgår till 2,06 milj. myr-m 3. Nyckelord: myr, torv, inventering, energitorv, växttorv, Oravais Tapio Toivonen och Onerva Valo Geologiska forskningscentralen PB Karleby E-post: [email protected] [email protected]

6 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 7 Kenttätutkimukset... 7 Laboratoriotutkimukset... 7 AINEISTON KÄSITTELY ARVIOINTIPERUSTEET Energiaturve Kasvu- ja ympäristöturve TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET ORAVAISISSA TUTKITUT SUOT Pelkurmossen Storkärr Simossen Hampträskmossen Lekmossen Kackurlampsmossen Björnkärret Synimossen Sarjärvmossen Kokkineva Brännmossen Stormossen Gjutarmossen Paljakträsket Nedre Skatan Vargitmossen Vesineva Stora Vattumossen Kangändsmossen Jenjärvmossen Larvorna Hemskogen TULOSTEN TARKASTELU Suot ja turvekerrostumat Laboratoriomääritysten tulokset Soiden soveltuvuus turvetuotantoon Soidensuojelu Kiitokset KIRJALLISUUTTA LIITTEET... 51

7

8 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt valtakunnan turvevarojen kartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Oravaisten kunnan alueella vuonna Turvetutkimusten tarkoituksena on etsiä kasvu- ja ympäristö turve tuotantoon sekä energiaturve tuotantoon soveltuvat suoalueet huomioiden myös soiden mahdolliset luontoarvot. Oravaisissa on tutkittu kaikkiaan 21 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1). Tutkimukset ovat kohdis tuneet yli 20 ha suuruisiin soihin. Kaikki kokonsa puolesta turve tuotantoon mahdolli sesti soveltuvat suot on tutkittu. Tässä tutkimus tuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suo selostukset kaikista Oravaisissa tutkituista soista sekä kunta kohtainen tulosten tarkasteluosa. Jokaisesta tutkitusta suosta esitetään tutkimuspistekartta, jonka mittakaava on 1:20 000, ellei muuta mainita. Tämä paperitulosteena tehty raportti löytyy myös GTK:n internet-sivuilta ( Raportissa esitettyjen soiden yksityis kohtaisemmat suo selostukset, jotka sisältävät suo kartan, suurimmista soista poikki leikkaus kuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, ovat tilattavissa GTK:n Länsi- Suomen yksiköstä. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja suon poikki leikkauksesta kuvassa 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että suurimmille tutkit taville soille laadittiin karttapohjalle linjaverkosto, joka koostuu suon hallit sevan osan poikki vedetystä selkä linjasta ja sitä vastaan kohti suoraan sijoittuvista poikki linjoista (Lappalainen, Stén ja Häikiö 1984). Tutkimus pisteet ovat linjoilla 100 m:n välein. Useimmat tutkimus linjat vaaittiin suon pinnan kaltevuus suhteiden selvit tämiseksi. Pieni alaiset ja rikkonaiset suoalueet tutkittiin hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suo tyyppi (liite 1), mättäisyys peittävyys prosentteina taso pinnasta ja mättäi den keski määräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puu laji suhteet, tiheys luokka ja kehitysluokka. Kairauksin tutkittiin turve kerros tuman rakenne 10 cm:n tark kuudella. Pääturve lajien ja mahdollisten lisä tekijöiden suhteel liset osuudet määritettiin 6-asteikolla, turpeen maatu neisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuitui suus asteikolla 0 6. Lisäksi ero tettiin mahdol liset liejukerros tumat ja määri tettiin pohja maalaji. Tutkimustiedot tallennettiin maastossa tietokoneelle paikkatietoineen. Heikosti maatunut (H1 4) rahka turve on kenttätutkimuksen yhteydessä jaoteltu kasvijäännekoostumuksen mukaan kol meen ryhmään (Acuti folia-, Cuspi data- ja Palustria -ryhmät). Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvi oimi seksi kunkin yli metrin syvyisen tutkimus pisteen ympäristö pliktattiin metallisauvalla 2 m:n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka kenttä tutkimusten perusteella soveltuvat turve tuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1 2 näyte sarjaa laboratorio tutkimuksia varten. Näytt eistä määri tettiin Kuopiossa Labtium Oy:n laborato riossa ph-arvo, vesi pitoisuus paino prosentteina (105 C:ssa kuivaa malla), tuhkapitoisuus prosent teina (815 ± 25 C:ssa hehkutettuna) kuiva painosta. Lämpö arvot on määri tetty laboratoriossa IKA (C 5000 DUO) -kalorimetrillä (ASTM D ). Samoista näyt teistä analysoitiin rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta Leco SC rikkianalysaattorilla. Tilavuus tarkoista näytteistä määri tettiin lisäksi kuiva-aineen määrä eli tiheys (kg/suo-m 3 ). Laboratoriotutkimusten perusteella määritetään mm. energiaturpeen laatu uusien ohjearvojen mukaisesti (Energia turpeen laatuohje 2006). 7

9 Tapio Toivonen ja Onerva Valo Kuva 1. Oravaisissa tutkitut suot. 1 Pelkurmossen 2 Storkärr 3 Simossen 4 Hampträskmossen 5 Lekmossen 6 Kackurlampsmossen 7 Björnkärret 8 Synimossen 9 Sarjärvmossen 10 Kokkineva 11 Brännmossen 12 Stormossen 13 Gjutarmossen-Paljakträsket 14 Nedre Skatan 15 Vargitmossen 16 Vesineva 17 Stora Vattumossen 18 Kangändsmossen 19 Jenjärvmossen 20 Larvorna 21 Hemskogen 8

10 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Tutkimuspisteen yläpuolella oleva luku ilmoittaa keski maatuneisuuden ja alapuolella olevat heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuuden ja koko turvekerroksen paksuuden desimetreinä. 9

11 Tapio Toivonen ja Onerva Valo Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. 10

12 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat AINEISTON KÄSITTELY Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turve lajien ja turve tekijöiden osuudet on laskettu GTK:ssa laaditulla uudella 2009 käyttöön otetulla laskentaohjelmalla ns. vyöhyke lasku tapaa käyttäen, joka perustuu v kehitettyyn laskentamenetelmään (Hänninen, Toivonen ja Grund ström 1983). Siinä jokainen suo kartalle piir retyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyys käyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyys vyöhyk keensä (0,3 1 m, 1 1,5 m, 1,5 2 m jne). Jokaiselta syvyys vyöhykkeeltä lasketaan erikseen turve määrä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatu neisuudet sekä turve lajien ja turve tekijöiden määrät ja suhteet on laskettu turve määrillä painottaen. Pliktauksien lieko-osumat on laskettu erikseen 0 1 ja 1 2 m:n välisissä syvyys kerroksissa kantopitoisuusprosentteina turve määrästä. Kun liekoisuusprosentti on alle 1 %, liekoja on ilmoitettu olevan erittäin vähän. Liekoisuusprosentissa 1 2 % liekoja on vähän, 2 3 %:ssa kohtalaisesti, 3 4 %:ssa runsaasti ja yli 4 %:ssa erittäin runsaasti. Tuotantokelpoisen turpeen energia sisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että jyrsin turpeen tuotanto kosteu dessa (50 %) olevalle turpeelle. Jos suolta ei ole otettu tilavuustarkkoja laboratorionäytteitä, on energia sisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1994) esittämää laskenta menetelmää. ARVIOINTIPERUSTEET Turvekerrostuman koko ja paksuus, turvelaji, turpeen maatuneisuus sekä turpeen muut fysikaaliset ja tietyt kemialliset ominaisuudet ja kuivatettavuus ovat tärkeimpiä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Käyttösuosituksissa otetaan huomioon myös luonnonsuojelulliset arvot. Jos turvetuotantoalue on yli 10 hehtaaria, suon ojittamiselle tai turvetuotannolle on oltava ympäristölupa. Sen myöntää ympäristölupavirasto (Väyrynen ym. 2008). Luvassa lupa viranomainen ottaa kantaa hankkeen toteutukseen, vesienkäsittelyyn ja ympäristövaikutuksiin. Ympäristöluvassa määrätään mm. sallituista päästöistä suoja-alueista ja puhdistuslaitteista, sekä velvoitetarkkailusta ja mahdollisista korvausvelvoitteista. Alle 10 ha:n alueesta on tehtävä ilmoitus ympäristökeskukselle. Mikäli turvetuotantoalue on yli 150 ha, alueelle pitää tehdä YVA-lain mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Uusille turvetuotantoon otettaville alueille tehdään luontoselvitys, jossa selvitetään mm. suon kasvillisuus, linnusto, pöly- ja meluvaikutukset, maiseman muutokset, sekä vaikutukset terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen (Turveteollisuusliitto 2002). Energiaturve Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelaji koos tumuksesta, maatu neisuudesta ja tuhka pitoisuudesta. Rahka turpeen (S) katsotaan soveltuvan energia turpeeksi, jos sen maatuneisuus on korkeampi kuin H4, kun taas sara valtainen (C) turve sopii energia turpeeksi heikom minkin maatuneena. Toisinaan käyte tään myös H1 3-maatunutta rahka turvetta ja H4-maatu nutta rahka valtaista turvetta energia turpeena jyrsin menetelmällä tuotettuna varsinkin, jos kuljetusetäisyys tuotantoalueelta käyttökohteeseen ei ole kovin pitkä. Suon on tässä raportissa katsottu soveltuvan energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähin tään 5 ha:n laajuinen yhtenäinen, turve lajiltaan ja maatuneisuudeltaan tuotan toon soveltuva yli 1,5 m syvä alue. Paksu, heikosti maatunut rahka valtainen pintaturve kerros eli ns. pinta rahka on usein este palaturve tuotannon aloitta miselle. Ohutta pinta rahkakerrosta ei kuitenkaan ole vähen netty tuotantokelpoista turve määrää lasket taessa, koska se voidaan sekoittaa alla olevaan turpeeseen ja tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena. Tuotantokelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keski syvyydestä vähennetty pohjan epä tasaisuu desta riippuen 0,2 0,5 m, mikä vastaa suon pohjalle jäävää, yleensä vaikeasti hyödyn nettävää, usein runsas tuhkaista kerrosta. Suo kohtaisissa selos tuksissa on ilmoitettu turve tuotantoon soveltuvaksi määritelty pinta-ala ja alueen tuotanto kelpoinen turvemäärä. Nämä suot ovat mukana turve tuotantoon sovel tuvien alueiden kokonaismäärässä. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta poltto aineeksi on nojauduttu energia turpeen uusiin laatu ohjeisiin (Energia turpeen laatuohje 2006). Soista, joista on 11

13 Tapio Toivonen ja Onerva Valo otettu näytteitä laboratorio määrityksiä varten, ja jotka soveltuvat energia turve tuotantoon, on ilmoitettu jyrsinturpeen laatuluokka energiaturpeen laatuohjeessa olevan taulukon 6 mukaisesti (liite 3). Oletuksena on ollut, että turpeen kosteus vastaa M50-kosteusarvoa. Palaturpeen laatuluokat ovat taulukossa 5 (liite 3). Kasvu- ja ympäristöturve Heikosti maatunutta rahkaturvetta käytetään ympäristö- ja kasvualustakäytössä. Ympäristöturpeella tarkoitetaan viherrakentamiseen, maatalouskäyttöön, nesteiden, kaasujen, ravinteiden ja raskasmetallien sitomiseen sekä erilaisten jätteiden kompostointiin ja biologiseen hajotukseen soveltuvia turpeita. Heikosti maatunut rahkaturve soveltuu hyvin karjan ja turkiseläinten kuivikkeeksi. Jätehuollossa turve soveltuu orgaanisten yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden, kuten jätevesilietteiden ja elintarviketeollisuusjätteiden kompostointiin. Heikosti maatunutta rahkaturvetta käytetään myös jonkin verran öljyntorjunnassa sekä suodatinaineena ilman ja jäteveden puhdistuksessa. Teollisuudessa ja jätevesien puhdistuk sessa turve toimii paitsi ravinteiden pidättäjänä, myös tehokkaana raskasmetallien sitojana. Vaaleaa rahkaturvetta käytetään lisäksi maataloudessa maanparannusaineena lisäämässä maaperän kuohkeutta ja orgaanisen aineksen määrää. Korkealaatuisen kuivike- ja jätevesien imeytysturpeen tunnus merkkejä ovat hyvä nesteen ja hajun pidätyskyky sekä kompostoitavuus. Parhaiten ne täyttyvät tutkimusten mukaan Acutifolia-valtaisella rahkaturpeella (mätästurve) ja heikoimmin Cuspidatavaltaisella rahkaturpeella (kuljuturve). Kasvualustakäytössä vaalea rahkaturve on kasvien lasinalaisviljelyn tuotantomenetelmien uudistumisen myötä menettämässä aiempaa valta-asemaansa tummille turvelaaduille. Heikosti maatuneiden vaaleiden rahkaturpeiden käyttö kasvuturpeina perustuu rahka sammalten veden ja ravinteiden pidätyskykyyn sekä suureen huokostilavuuteen, joilla ei ole nykyisessä lasinalaisviljelytekniikassa niin suurta merkitystä kuin aiemmin. Vihannesten ja kukkien kasvihuoneviljelyssä ollaan usein siirtymässä maatuneen kasvuturpeen käyttöön. Uudet kasvuturpeet koostuvat usein eri maatumisasteella olevien turvelaatujen ja muiden materiaalien sekoituksista. Arvioitaessa suon soveltu vuutta kasvu turvetuotantoon on arviointi perus teina huomioitu myös Maa- ja metsä talous ministeriön päätöstä eräistä lannoite valmisteista (Suomen säädös kokoelma N:o ) ja Kauppapuutarhaliiton, Turveteollisuusliiton ja Viherympäristöliiton (2009) laatima Kasvuturpeen ja turvepohjaisten kasvualustojen laatuohje. Kasvu- ja maanparannusturpeen määritelmä on melko väljä. Turpeen on oltava koostu mukseltaan vain pääosin suo kasvien jäännöksiä ja orgaanisen aineksen määrän on oltava vähintään 80 % kuiva-aineesta. Kasvu- ja ympäristö turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on ilmoitettu raportissa vain sellaisten soiden kohdalla, joissa on ainakin 5 ha:n laajuisella alueella vähintään 0,6 m paksu H1 4-maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Tutkittujen soiden tuotanto kelpoisen alueen heikosti maatunut (H1 3) rahka turve on tässä raportissa jaettu rahkasammalkoostumuksen perusteella kolmeen pää laatu luokkaan, joiden määräytymisperusteet on selitetty liitteessä 2 (Toivonen 1997). H4-maatunut rahka valtainen väli turve on jaettu kahteen laatu luokkaan, mikäli kerros on yhtenäinen. Usein tämä kerros on kuitenkin hyvin epäyhtenäinen. Pintakerroksen maatuneisuusvaihtelun takia kaikkien tuotantoon soveltuvien soiden rahkavaltaista pinta kerrosta ei ole voitu jakaa eri laatuluokkiin. 12

14 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan selostuksen lisäksi laadittu yksityis kohtaisempi tutkimus selostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suo tyypeistä, ojitus tilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatuneisuudesta, liekoi suudesta, laboratorio tuloksista sekä soveltu vuudesta turve tuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimus selostukseen liittyy suo kartta, johon on merkitty tutkimus linjat ja -pisteet, turve paksuudet sekä turpeen keski mä äräinen maatumis aste tutkimuspisteillä. Suo kartassa on erotettu turve kerrostuman paksuutta osoit tavat syvyysvyöhykkeet eri väreillä (kuva 2). Turvekerrostuman rakenteen selven tämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikki leikkaus profiileja, joihin maatu neisuudet, turve lajit ja pohja maa lajit on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhen tein suo tyypit sekä lieko-osumien määrät (kuva 3). Edellä mainittujen perus tulosteiden lisäksi GTK:n turve tutkimuksista on laadittu atk-ohjelmia, joiden avulla on mahdollista saada moni puolisia tulosteita suosta tai halutusta suon osasta. Tulosteet voivat olla karttoja, taulukko muotoisia listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esi merkiksi kartat, joilla tutkimus pisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohja maa laji, lieju kerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäi syys ja vetisyys. Samaan karttaan yhdelle tutkimus pisteelle voidaan merkitä kerralla kaksi edellä mainittua tietoa. 13

15 Tapio Toivonen ja Onerva Valo ORAVAISISSA TUTKITUT SUOT 1. Pelkurmossen Pelkurmossen (kl , x = 7012,8, y = 3272,8) sijaitsee noin 21 km Oravaisten keskustasta etelään, osittain Vöyri Maksamaan puolella. Se rajoittuu pohjoisessa ja kaakossa peltoihin, lännessä moreenimaastoon ja muualla Keskisenjärveen (36,4 m mpy). Suon kaakkois- ja luoteispuolelle ulottuu tilustie ja länsipuolelle metsäautotie. Suolla on 71 tutkimuspistettä ja 55 syvyyspistettä (kuva 4). Tutkimuspisteitä on 5,2/10 ha. Suon kokonaispintaala on 134 ha, yli 1 m syvän alueen 62 ha, yli 1,5 m syvän 28 ha ja yli 2 m syvän 1 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on tasainen. Pelkurmossen on länsi- ja pohjoisreunasta ojitettu. Suon vedet valuvat laskuojien kautta Keskisenjärveen, siitä Dammbäckenin kautta Röykasjärveen ja edelleen Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Agnisbäckin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,0 m. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (55 %), hiekka (21 %) ja hieta (12 %). Pohjoisosassa on suon pohjalla paksu (paikoin yli 2 m) liejukerros, joka koostuu pääosin hiesuisesta liejusta. Pelkurmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 61 %, avosuolla 4 %, korvessa 16 % ja turvekankaalla 19 %. Suon pohjoisosassa on reunoilla mustikka- ja puolukkaturvekangasta, keskemmällä tupasvillarämemuuttumaa ja lähempänä Keskisenjärveä nevakorpea. Eteläosan länsireunassa on ruohoturvekangasta ja keskemmällä ojitusalueella yleisesti isovarpuräme muuttumaa. Ojittamattomalla alueel- la ovat lyhytkorsinevaräme ja isovarpuräme yleisiä. Alueen itäosassa on nevakorpea. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 4 % ja mättäiden korkeus 2,6 dm. Puusto on varsinkin nevakorpialueilla kitukasvuista koivua. Muualla on kehitys- ja tiheysluokaltaan vaihtelevaa mäntyvaltaista sekapuustoa. Pelkurmossenin turpeista on rahkavaltaisia 47 % ja saravaltaisia 53 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 21 %, sararahkaturve (CS) 26 %, saraturve (C) 3 % ja rahkasaraturve (SC) 50 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 34 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 51 % kokonaisturvemäärästä. Turvekerros on suon pohjoisosassa yleensä kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, jossa on puun jäännökset ovat erittäin yleinen lisätekijä. Paikoin on myös tupasvillan jäännöksiä. Suon eteläosassa turvekerros on yleensä ohut. Pinnassa on alle puolen metrin paksuinen kerros heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta, jossa on lisätekijänä tupasvillan jäännöksiä. Tämän kerroksen alla on yleensä kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- tai rahkasara turvetta. Tupasvillan jäännökset ovat alueella yleinen turpeen lisätekijä, mutta paikoin on myös kortteen ja puun jäännöksiä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,8 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,5. Liekoja on vähän. Pelkurmossen sijoittuu Keskisenjärven ympärille, joten suota ei suositella turvetuotantoon. 14

16 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 4. Pelkurmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 15

17 Tapio Toivonen ja Onerva Valo Kuva 5. Pelkurmossenin luonnontilaista lyhytkorsineva-aluetta (kuva Samu Valpola). Kuva 7. Luhtanevaa Storkärrillä (kuva: Samu Valpola). 16

18 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat 2. Storkärr Storkärr (kl , x = 7014,8, y = 3273,9) sijaitsee noin 19 km Ora vaisten keskustasta etelään. Se rajoittuu pohjoisessa säännösteltyyn Röykasjärveen (35,2 37,0 m mpy), lännessä hiekka- ja hietamuodostumaan ja muualla pääasiassa peltoihin. Suon länsireunaa sivuaa tie. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 5 syvyyspistettä (kuva 6). Tutkimuspisteitä on 1,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvän alueen 21 ha, yli 1,5 m syvän 16 ha ja yli 2 m syvän 6 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on tasainen. Storkärrin eteläpäässä on ojitusta. Suon vedet virtaavat Röykasjärvestä Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Röykasjärven alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,1 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (38 %), hiekka (23 %) ja moreeni (23 %). Liejua on suon pohjalla laajalla alueella paikoin yli metrin paksuinen kerros. Storkärrin tutkimuspisteistä on rämeellä 8 %, avosuolla 69 %, korvessa 15 % ja turve kankaalla 8 %. Yleisimmät suotyypit ovat luhtaneva, ruohoinen saraneva, lyhytkorsineva ja varsinainen saraneva. Reunaosissa on koivuvaltaista sekapuustoa. Storkärrin turpeista on rahkavaltaisia 31 % ja saravaltaisia 69 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 25 %, sararahkaturve (CS) 6 % ja rahkasaraturve (SC) 69 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 3 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 60 % kokonais turvemäärästä. Suon yli 1 m syvällä alueella on vaihtelevan paksuinen rahkavaltainen pintaturve kerros, joka koostuu pääasiassa Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Sen alla on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasaraturvetta. Paikoin sara pitoinen turve ulottuu lähelle pintaa. Puun jäännökset ovat erittäin yleinen turpeen lisätekijä, Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,8 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoja on erittäin vähän. Storkärr rajoittuu säännösteltyyn Röykasjärveen eikä siten sovellu turvetuotantoon. Kuva 6. Storkärrin tutkimus- ja syvyyspisteet. 17

19 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 3. Simossen Simossen (kl , x = 7016,8, y = 3273,9) sijaitsee noin 17 km Oravaisten keskustasta etelään. Se rajoittuu idässä peltoihin, etelässä paikoin moreenimäkiin ja muualla Röykas järveen (36,4 m mpy). Suon eteläpäähän ulottuu tie. Suolla on 43 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä (kuva 8). Tutkimuspisteitä on 6,4/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 66 ha, yli 1 m syvän alueen 57 ha, yli 1,5 m syvän 47 ha ja yli 2 m syvän 27 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 37 m, ja pinta on tasainen. Simossen on suurimmaksi osaksi ojittamaton. Vedet virtaavat Röykasjärvestä Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Röykasjärven alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,0 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat liejuinen hieta (42 %), hiekka (26 %) ja moreeni (16 %). Liejua on suon pohjalla paikoin vaihtelevan paksuinen kerros. Simossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 16 %, avosuolla 75 %, korvessa 8 % ja turvekankaalla 1 %. Suon keskiosa on pääasiassa lyhytkorsinevaa. Pohjois- ja eteläosassa on tupasvillarahkanevaa. Röykasjärven rannalla on luhtanevaa. Keskimääräinen pinnan rahka mättäisyys on 16 % ja mättäiden korke- us 2,0 dm. Suurin osa suosta on puutonta nevaa. Itäja eteläreunassa on männyn ja koivun sekapuustoa. Simossenin turpeista on rahkavaltaisia 49 % ja saravaltaisia 51 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 33 %, sararahkaturve (CS) 16 % saraturve (C) 2 % ja rahkasaraturve (SC) 49 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 44 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % kokonais turvemäärästä. Suurimmassa osassa suota on vajaan metrin paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu vaihtelevasti Cuspidata- ja Acutifolia-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Tupasvillan jäännökset ovat kerroksessa yleinen turpeen lisätekijä. Pinta kerroksen alla on kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta. Puun jäännökset ovat tässä kerroksessa erittäin yleinen turpeen lisätekijä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,1. Liekoja on vähän. Simossen rajoittuu suureksi osaksi säännösteltyyn Röykasjärveen, joten suota ei suositella turvetuotantoon. 18

20 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 8. Simossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. Kuva 9. Lyhytkorsinevaa Simossenin keskiosassa (kuva: Samu Valpola). 19

21 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 4. Hampträskmossen Hampträskmossen (kl , x = 7024,8, y = 3270,3) sijaitsee noin 8 km Oravaisten keskustasta kaakkoon. Se rajoittuu pohjoisessa peltoihin ja muualla osin lohkareiseen moreenimaastoon. Suon itäpuolella on turkistarhoja. Suon pohjoisreunaan ulottuu tilustie. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä (kuva 10). Tutkimuspisteitä on 5,5/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 22 ha, yli 1 m syvän alueen 10 ha, yli 1,5 m syvän 6 ha ja yli 2 m syvän 3 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on tasainen. Hampträsk mossen on lähes luonnontilainen. Suon vedet virtaavat pohjoispään ojan kautta itään Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Kimojoen alaosan alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,5 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajit ovat hiesu (82 %) ja moreeni (18 %). Liejua ei ole havaittu. Hampträskmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 95 % ja turvekankaalla 5 %. Tupasvillaräme on lähes vallitseva suotyyppi. Suolla on lisäksi mm. isovarpurämettä, rahkarämettä ja lyhytkorsinevarämettä. Puusto on keskitiheää mäntyvaltaista riukua tai harvennusmetsikköä. Hampträskmossenin turve on kokonaan rahkavaltaista. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 62 % ja sararahkaturve (CS) 38 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 4 % kokonais turvemäärästä. Suolla on paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu suureksi osaksi Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Tupasvillan jäännökset ovat yleinen turpeen lisätekijä. Pohjalla on jonkin verran sararahkaturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,3. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Liekoja on erittäin vähän. Hampträskmossenilta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten yhdeltä pisteeltä. Hampträskmossenin 6 ha:n laajuinen yli 1,5 m syvä alue soveltuu pieni muotoiseen ympäristö turvetuotantoon. Turpeen laatu ei ole kovin hyvä. Alueella on 0,10 milj. suo-m 3 tuotantoon soveltuvaa H1 4-maatunutta turvetta, joka kuuluu laatuluokkaan 3. Kuva 10. Hampträskmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 20

22 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat 5. Lekmossen Lekmossen (kl , x = 7027,5, y = 3269,6) sijaitsee noin 3 km Oravaisten keskustasta kaakkoon. Suo on muodoltaan rikkonainen, ja se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen moreeni maastoon. Itäosassa on vanha kaatopaikka. Suon pohjoisreunaa sivuaa paikallistie. Suolla on 46 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä (kuva 11). Tutkimuspisteitä on 5,4/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 85 ha, yli 1 m syvän alueen 57 ha, yli 1,5 m syvän 44 ha ja yli 2 m syvän 29 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää eri suuntiin. Lekmossen on suurimmaksi osaksi ojittamaton, itä- ja koillispäässä on hieman ojitusta. Suon länsireunasta on ojayhteys Ölandsbäckeniin, mikä johtaa Fjärdsbäckenin kautta Oravaisten lahteen. Kaakkoispuolen vedet valuvat ojia pitkin itään Kimojokeen. Suon lounaispuoli kuuluu vesistöalueeseen , Fjärdsbäckenin valuma-alue; koillispuoli kuuluu vesistö alueeseen , Kimojoen alaosan alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,0 m. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (48 %), hiesu (43 %) ja hieta (6 %). Liejua on suon pohjalla laajalla alueella vaihtelevan paksuinen kerros. Lekmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 90 %, avosuolla 7 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, isovarpuräme ja rahkaräme. Lisäksi suolla on mm. ruohoista saranevaa ja lyhytkorsinevarämettä. Ojitusalueella on pääasi- assa isovarpuräme- ja rahkarämemuuttumaa. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 28 % ja mättäiden korkeus 1,3 dm. Puusto on keskitiheää kehitysluokaltaan vaihtelevaa mäntyä. Lekmossenin turpeista on rahkavaltaisia 88 % ja saravaltaisia 12 %. Pääturve lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 75 %, sararahka turve (CS) 13 %, saraturve (C) 3 % ja rahka sara turve (SC) 9 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 54 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 5 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 3 % kokonais turvemäärästä. Suolla on paksu heikosti (H1-4) maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu vaihtelevasti Acutifolia- ja Cuspidata-ryhmien rahkasammalien jäännöksistä. Tupasvillan jäännökset ovat erittäin yleinen turpeen lisätekijä tässä kerroksessa. Pohjalla on vaihtelevan paksuinen kerros kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,4. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Liekoja on erittäin vähän. Lekmossenilla on kaksi yli 5 ha:n laajuista yli 1,5 m syvää aluetta, jotka soveltuvat pienimuotoiseen turvetuotantoon. Alueiden yhteispintaala on noin 21 ha. Pintakerroksesta on tuotettavissa lähinnä ympäristöturvetta noin 0,36 milj. suo-m 3. Pohjalla on lisäksi hieman energiaturvetta. Itäosan vanha kaatopaikka on otettava huomioon tuotantoa suunniteltaessa. Kuva 11. Lekmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 21

23 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 6. Kackurlampsmossen Kackurlampsmossen (kl , x = 7024,2, y = 3273,6) sijaitsee noin 9 km Oravaisten keskustasta kaakkoon. Se rajoittuu pääasiassa moreenimaastoon, itäreunassa Kåtajärveen (46,3 m mpy). Itäreunaan ulottuu myös metsäautotie. Suolla on 28 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä (kuva 12). Tutkimuspisteitä on 5,1/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 52 ha, yli 1 m syvän alueen 32 ha, yli 1,5 m syvän 22 ha ja yli 2 m syvän 7 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään noin 2 m/km. Kackurlampsmossen on suurimmaksi osaksi ojittamaton, pohjoispäässä on hieman ojitusta. Eteläosan vedet virtaavat Kåtajärvestä lähtevän ojan kautta Kimojokeen. Myös pohjoispäästä on ojayhteys Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Kimojoen yläosan alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,6 m. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (41 %), hieta (41 %) ja hiesu (18 %). Liejua on suon pohjalla laajalla alueella alle puolen metrin paksuinen kerros. Kackurlampsmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 94 % ja turvekankaalla 6 %. Suon keskiosan luonnontilaisella alueella on pääasiassa rahkarämettä ja tupasvillarämettä. Pohjoispään ojitusalueella on isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttumaa. Reunaosissa on mm. pallosararämettä ja puolukkaturvekangasta. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 23 % ja mättäiden korkeus 1,5 dm. Puusto on yleensä keskitiheää riuku- tai pinotavara-asteen männikköä. Kackurlampsmossenin turpeista on rahkavaltaisia 96 % ja saravaltaisia 4 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 71 %, sararahkaturve (CS) 25 % ja rahkasaraturve (SC) 4 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 50 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 32 % kokonaisturvemäärästä. Suolla on vaihtelevan paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, jossa on lisätekijänä yleisesti tupasvillan jäännöksiä. Kerroksen alla on maatuneempaa rahkaturvetta ja pohjalla sararahkaturvetta. Puun jäännökset ovat pohjaturpeessa yleinen turpeen lisätekijä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Liekoja on yleensä vähän. Kackurlampsmossen rajoittuu kaakossa Kåtäjärveen. Syvimpien kohtien kuivattaminen voi olla hankalaa. Länsi- ja pohjoisosan yli 1,5 m syvällä alueella on pienimuotoinen ympäristö- tai energiaturpeen tuotanto mahdollista. Noin 12 ha:n laajuisella, yli 1,5 m syvällä alueella on 0,07 milj. suo-m 3 H1 3-maatunutta ympäristöturvetuotantoon soveltuvaa turvetta. Vastaavaa lähinnä H4-maatunutta turvetta on 0,08 milj. suo-m 3. Heikosti maatuneen rahkakerroksen alla on noin 0,06 milj. suo-m 3 energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta. 22

24 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 12. Kackurlampsmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 23

25 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 7. Björnkärret Björnkärret (kl , x = 7028,3, y = 3272,8) sijaitsee noin 9 km Oravaisten keskustasta itään. Se rajoittuu etelässä peltoihin ja muualla kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon. Suon luoteispuolella on muinaishauta. Suon pohjoisreunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 25 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä (kuva 13). Tutkimuspisteitä on 6,0/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 41 ha, yli 1 m syvän alueen 29 ha, yli 1,5 m syvän 22 ha ja yli 2 m syvän 11 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään noin 2 m/km. Björnkärret on suurimmaksi osaksi ojitettu. Luoteisosassa on pieni lampi. Suon eteläpään lahdekkeista on laskuojat Remsbäckeniin, joka johtaa Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Björkkärrdiketin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,1 m. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (53 %) ja moreeni (43 %). Liejua on suon pohjalla muutamassa kohdassa ohut kerros. Björnkärretin tutkimuspisteistä on rämeellä 81 % ja turvekankaalla 19 %. Tupasvillaräme muuttuma on selvästi yleisin suotyyppi. Lisäksi suolla tavataan mm. isovarpuräme-, rahkaräme ja keidasrämemuuttumaa sekä reunaosissa mustikka- ja puolukkaturvekangasta. Puusto on keskitiheää mäntyvaltaista harvennus- tai riukuasteen metsää. Björnkärretin turpeista on rahkavaltaisia 72 % ja saravaltaisia 28 %. Pääturve lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 44 %, sararahkaturve (CS) 28 %, saraturve (C) 6 % ja rahkasara turve (SC) 22 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 30 % kokonaisturvemäärästä. Suolla on paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu pääasiassa Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Paikoin heikosti maatunut turvekerros ulottuu pohjaan asti. Yleensä syvemmällä on kohtalaisesti maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Liekoja on erittäin vähän. Björnkärretiltä on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten yhdeltä pisteeltä. Björnkärretin paksuhko heikosti maatunut pintaturvekerros soveltuu ympäristöturve tuotantoon. Suon 22 ha:n laajuisella, yli 1,5 m syvällä alueella on 0,16 milj. suo-m 3 tuotantoon soveltuvaa H1 3-maatunutta rahkaturvetta, joka kuuluu laatuluokkaan 3a. Lähinnä H4-maatunutta ympäristö turvetuotantoon soveltuvaa, laatuluokkaan 3b sijoittuvaa rahka valtaista turvetta on 0,11 milj. suo-m 3. Heikosti maatuneen rahkakerroksen alla on noin 0,11 milj. suo-m 3 energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A2.0, Q8.0, S0.20. Kuva 13. Björnkärretin tutkimus- ja syvyyspisteet. 24

26 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat 8. Synimossen Synimossen (kl , x = 7034,3, y = 3272,4) sijaitsee noin 6 km Oravaisten keskustasta koilliseen, osittain Uudenkaarlepyyn puolella. Se rajoittuu mäkiseen ja osin lohkareiseen moreenimaastoon. Kaakkoispuolella kulkee suurjännite sähkölinja. Suon lounais reunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä (kuva 14). Tutkimuspisteitä on 4,6/10 ha. Suon kokonaispintaala on 47 ha ja yli 1 m syvän alueen 5 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen noin 3 m/km. Synimossen on kokonaan ojitettu. Vedet valuvat ojia pitkin länteen Rutubäckeniin ja siitä Munsolbäckenin kautta Kimojokeen. Suo kuuluu vesistö alueeseen , Munsolbäckenin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 1,8 m. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (92 %), hiekka (5 %) ja hieta (3 %). Liejua on suon pohjalla laajahkolla alueella ohuehko kerros. Synimossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 23 %, turvekankaalla 77 %. Erilaiset turvekankaat ovat suolle luonteenomaisia. Yleisimpiä ovat mustikka- puolukka ja varpu turvekankaat, mutta paikoin on myös ruohoturvekangasta. Lisäksi suolla on mm. tupasvilla räme- ja isovarpurämemuuttumaa. Puusto on kehitysluokaltaan vaihtelevaa, keskitiheää tai tiheää männyn, koivun ja kuusen sekapuustoa. Synimossenin turpeista on rahkavaltaisia 34 % ja saravaltaisia 66 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 10 %, sararahkaturve (CS) 24 % ja rahkasaraturve (SC) 66 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 14%, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 71 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 6 % kokonaisturvemäärästä. Suolla on hyvin ohut tai monin paikoin kokonaan heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Suurin osa suon turvekerroksesta on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasaraturvetta. Puun jäännökset ovat erittäin yleinen turpeen lisätekijä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 1,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Liekoja on erittäin vähän. Ohuen turvekerroksen takia Synimossen ei sovellu turvetuotantoon. Kuva 14. Synimossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 25

27 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 9. Sarjärvmossen Sarjärvmossen (kl , x = 7029,4, y = 3274,2) sijaitsee noin 10 km Oravaisten keskustasta itään. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Pohjoisosassa on umpeenkasvava Sarjärv (26,2 m mpy). Suon itä- ja pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 65 tutkimuspistettä ja 62 syvyyspistettä (kuva 15). Tutkimuspisteitä on 4,1/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 160 ha, yli 1 m syvän alueen 44 ha ja yli 1,5 m syvän 9 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen noin 2 m/km. Sarjärvmossen on kokonaan ojitettu. Suon luoteispäästä vedet laskevat Sarjärvbäckenin kautta Munsolbäckeniin ja edelleen Kimojokeen. Suo kuuluu vesistö alueeseen , Munsol bäckenin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,0 m. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (53 %), hiesu (39 %) ja hieta (7 %). Liejua on suon pohjalla ohut kerros laajalla alueella. Sarjärvmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 44 % ja turvekankaalla 56 %. Yleisimmin turvekankaista esiintyy puolukka turvekangasta, mutta myös mustikka turvekangasta on monin paikoin. Isovarpuräme- ja tupasvillaräme muuttuma ovat yleisimmät muuttuneista suotyypeistä. Lisäksi suolla esiintyy mm. varsinaista sararämemuuttumaa ja ruoho turve- kangasta. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 11 % ja mättäiden korkeus 2,3 dm. Puusto on kehitysluokaltaan vaihtelevaa, keskitiheää tai tiheää sekapuustoa, joskin mäntyä esiintyy runsaimmin. Sarjärvmossenin turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia 47 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 29 %, sararahkaturve (CS) 24 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasara turve (SC) 46 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 24 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 41 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 3 % kokonaisturvemäärästä. Suurin osa suosta on ohutturpeista. Suolla on yleensä ohut heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Suurin osa turvekerroksesta on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasara- ja sararahkaturvetta. Puun jäännökset ovat yleinen turpeen lisätekijä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on kohtalaisesti. Sarjärvmossen itäosassa on noin 7 ha:n laajuinen yli 1,5 m syvä alue, joka soveltuu pieni muotoiseen energiaturvetuotantoon. Alueella on noin 0,10 milj. suo-m 3 energia turve tuotantoon soveltuvaa turvetta. 26

28 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 15. Sarjärvmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 27

29 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 10. Kokkineva Kokkineva (kl , x = 7018,1, y = 3277,9) sijaitsee noin 18 km Oravaisten keskustasta kaakkoon, osittain Vöyri Maksamaan puolella. Se rajoittuu mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät, suon etelä- ja lounaisreunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 53 tutkimuspistettä ja 45 syvyyspistettä (kuva 16). Tutkimus pisteitä on 6,6/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 80 ha, yli 1 m syvän alueen 42 ha, yli 1,5 m syvän 27 ha ja yli 2 m syvän 15 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen noin 1 m/km. Kokkinevan pohjoisosa on kokonaan ojitettu, eteläosassa on vain reunoilla. ojitusta. Eteläosan vedet valuvat lounaisreunasta Samulsmoss bäckenin kautta Röykasjärveen ja edelleen Kimojokeen. Pohjoisosasta on ojayhteys Ränkinevan kautta Röykasjärveen. Suo kuuluu vesistö alueeseen , Röykas järven alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,7 m. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (45 %), hiesu (29 %) ja reunoilla moreeni (23 %). Kokkinevan tutkimuspisteistä on rämeellä 41 %, avosuolla 29 %, korvessa 8 %, turve kankaalla 21 % ja turvetuotantoalueella 1 %. Suon eteläosan luonnontilaisella alueella on lyhytkorsinevaa, ruohoista saranevaa ja nevakorpea. Reunaosissa on mm. ruohoista sararäme muuttumaa. Pohjoisosan ojitusalueella on varsinaista sararäme muuttumaa ja puolukkaturvekangasta. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 3 % ja mättäiden korkeus 2,3 dm. Puusto on rämealueilla kehitys- ja tiheysluokaltaan vaihtelevaa männyn ja koivun sekapuustoa. Kokkinevan turpeista on rahkavaltaisia 41 % ja saravaltaisia 59 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 12 %, sararahkaturve (CS) 29 % ja rahkasaraturve (SC) 59 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 6 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 41 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 2 % kokonaisturvemäärästä. Suon eteläosan luonnontilaisella alueella on vetinen, vaihtelevan paksuinen heikosti (H1-4) maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu pääasiassa Cuspidata-ryhmän rahka sammalien jäännöksistä. Paikoin sarapitoinen turve ulottuu lähelle pintaa. Turve muuttuu syvemmällä melko nopeasti sarapitoiseksi tai -valtaiseksi, mutta maatumisaste jää alhaiseksi. Pohjalla on ohuehko kerros hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Pohjoisosan ojitusalueella turve on pinnasta asti saravaltaista ja kohtalaisen hyvin maatunutta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on erittäin vähän. Kokkinevalta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten yhdeltä pisteeltä. Kokkinevan eteläosassa on noin 22 ha:n laajuinen yhtenäinen yli 1,5 m syvä alue. Turve on kuitenkin hyvin vetistä ja maatumisasteeltaan alhaista sararahka- ja rahkasaraturvetta, ja soveltuu siten huonosti sekä ympäristö- että energiaturvetuotantoon. Mikäli alue halutaan turvetuotantoon, siltä saadaan lähinnä jyrsimällä noin 0,42 milj. suo-m 3 varauksin energiaturve tuotantoon soveltuvaa turvetta. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q6.0, S0.35. Yhden suokuutiometrin energiasisältö tuotanto kosteudessa on näytepisteen perusteella keskimäärin 0,26 MWh, mikä on alhainen arvo. 28

30 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 16. Kokkinevan tutkimus- ja syvyyspisteet. 29

31 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 11. Brännmossen Brännmossen (kl , x = 7021,9, y = 3275,2) sijaitsee noin 13 km Oravaisten keskustasta kaakkoon. Se rajoittuu lännessä ja pohjoisessa peltoihin ja muualla moreenimaastoon. Itäpuolella, lähellä suon reunaa, on muinaishautoja. Suon länsi- ja pohjoisreunan tuntumaan ulottuu metsäautoteitä. Suolla on 26 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä (kuva 17). Tutkimuspisteitä on 5,6/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 46 ha, yli 1 m syvän alueen 38 ha, yli 1,5 m syvän 34 ha ja yli 2 m syvän 28 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen noin 3 m/km. Brännmossen on suurimmaksi osaksi ojittamaton. Suon länsireunasta vedet virtaavat ojia pitkin lounaaseen Kimojokeen. Suo kuuluu suurimmaksi osaksi vesistöalueeseen , Kimojoen yläosan alue. Itäosan vedet valuvat kaakkoispäästä ojia pitkin Komossaträsketin ja Röykasjärven kautta Kimojokeen. Suon itäosa kuuluu vesistöalueeseen , Röykasjärven alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,2 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajit ovat hiesu (88 %), savi (10 %) ja moreeni (2 %). Liejua ei ole havaittu. Brännmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 86 %, turvekankaalla 10 % ja pellolla 4 %. Suon keskiosa on pääasiassa rahka- ja keidasrämettä. Reunemmalla ovat tupasvillaräme ja isovarpuräme tyypillisiä. Reunaosissa on paikoin turvekangasta. Puusto on suon keskellä kitukasvuista ja harvaa, muualla kehitys- ja tiheysluokaltaan vaihtelevaa männikköä. Brännmossenin turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 54 %, sararahkaturve (CS) 38 %, saraturve (C) 3 % ja rahkasara turve (SC) 5 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 11 % kokonaisturvemäärästä. Suolla on pinnassa paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros, joka koostuu pääosin Cuspidataryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Pohjalla on ohuehko kerros kohtalaisesti maatunutta sararahkaja rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,0. Liekoja on erittäin vähän. Brännmossenilta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten kahdelta pisteeltä. Brännmossen soveltuu turvetuotantoon. Suon 34 ha:n laajuisella, yli 1,5 m syvällä alueella on 0,35 milj. suo-m 3 tyydyttävästi kasvu- ja ympäristöturveturvetuotantoon soveltuvaa H1 3-maatunutta turvetta, joka kuuluu laatuluokkaan 3a. Lähinnä H4-maatunutta ympäristö turve tuotantoon soveltuvaa, laatuluokkaan 3b sijoittuvaa turvetta on 0,30 milj. suo-m 3. Heikosti maatuneen rahkakerroksen alla on noin 0,13 milj. suo-m 3 energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A2.0, Q8.0, S0.20. Kuva 17. Brännmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 30

32 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat 12. Stormossen Stormossen (kl , x = 7023,7, y = 3274,6) sijaitsee noin 10 km Oravaisten keskustasta kaakkoon. Se rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Suon länsireunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 28 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä (kuva 18). Tutkimuspisteitä on 4,5/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 62 ha, yli 1 m syvän alueen 45 ha, yli 1,5 m syvän 34 ha ja yli 2 m syvän 25 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen 1 2 m/km. Stormossen on suurimmaksi osaksi ojittamaton, suon reunoilla ja etelälahdekkeessa on ojitusta. Suon eteläpäästä vedet virtaavat ojia pitkin etelään Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Kimojoen yläosan alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus, 3,7 m, on pisteellä A Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta (29 %), moreeni (27 %) ja hiekka (25 %). Liejua on suon pohjalla laajahkolla alueella keskimäärin alle puolen metrin paksuinen kerros. Stormossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 90 % ja turvekankaalla 10 %. Suon keskiosa on pääasiassa rahkarämettä. Paikoin on keidasrämettä ja tupasvillarämettä. Ojitetulla alueella on rahkarämemuuttuman ohella tupasvillaräme- ja isovarpu rämemuuttumaa. Reunaosissa on yleisesti puolukkaturvekangasta. Puusto on suon keskellä osin kitukasvuista ja harvahkoa männikköä, reunoilla on kookkaampaa mäntyvaltaista puustoa. Stormossenin turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 %. Pääturve lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 57 %, sararahkaturve (CS) 25 % ja rahkasara turve (SC) 18 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 53 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 25 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 2 % kokonais turvemäärästä. Suon keskellä on yli 1,5 m paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros, joka koostuu vaihtelevasti Cuspidata- ja Acutifolia-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä ensin mainitun ryhmän ollessa yleisempi. Tupasvillan jäännökset ovat erittäin yleinen turpeen lisätekijä. Syvemmällä on kohtalaisen hyvin maatunutta rahka- ja sararahkaturvetta. Pohjalla on paikoin saravaltaista turvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja on erittäin vähän. Stormossenilta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten yhdeltä pisteeltä. Stormossen soveltuu turvetuotantoon. Suon 34 ha:n laajuisella, yli 1,5 m syvällä alueella on 0,30 milj. suo-m 3 kasvu- ja ympäristöturvetuotantoon soveltuvaa H1 3-maatunutta turvetta. Lähinnä H4-maatunutta ympäristöturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on 0,23 milj. suo-m 3. Heikosti maatuneen rahkakerroksen alla on noin 0,30 milj. suo-m 3 energia turve tuotantoon soveltuvaa turvetta, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0, S0.15. Kuva 18. Stormossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 31

33 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 13. Gjutarmossen Paljakträsket Gjutarmossen Paljakträsket (kl , x = 7024,6, y = 3276,1) sijaitsee noin 11 km Oravaisten keskustasta kaakkoon, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Se rajoittuu etelässä peltoihin ja muualla osin hiekkamaastoon osin kallioiseen moreenimaastoon. Suon itäpuolella on laaja Paljakannevan Natura-alue. Suon pohjoisreunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 57 tutkimuspistettä ja 47 syvyyspistettä (kuva 19). Tutkimuspisteitä on 5,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 97 ha, yli 1 m syvän alueen 34 ha, yli 1,5 m syvän 12 ha ja yli 2 m syvän 4 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen. Gjutarmossen Paljakträsket on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon vedet valuvat ojia pitkin etelään Skatabäckeniin, siitä edelleen Sarjärv bäckenin ja Munsolbäckenin kautta Kimojokeen. Suo kuuluu vesistö alueeseen , Munsolbäckenin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,1 m. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (63 %) ja moreeni (36 %). Liejua on suon pohjalla itäosassa paikoin yli metrin paksuinen kerros. Gjutarmossen Paljakträsketin tutkimuspisteistä on rämeellä 63 %, avosuolla 17 % ja turvekankaalla 20 %. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämeja rahkaräme muuttuma. Paikoin esiintyy varsinaista sararäme muuttumaa ja tupasvilla rämemuuttumaa. Alueen itäosassa on ruohoista ja varsinaista saranevaa (osin muuttumaa). Reunaosissa puolukkaturvekangas on yleinen. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 12 % ja mättäiden korkeus 1,4 dm. Puusto on yleensä mäntyvaltaista, keskitiheää riukutai pinotavara-asteen metsää. Gjutarmossen Paljakträsketin turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltaisia 27 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 37 %, sararahkaturve (CS) 36 %, saraturve (C) 2 % ja rahkasaraturve (SC) 25 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 41 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 14 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 2 % kokonaisturvemäärästä. Suolla on vaihtelevan paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, jossa on lisätekijänä yleisesti tupasvillan jäännöksiä. Varsinkin suon itäosan saraneva-alueella ja paikoin muuallakin saravaltainen tai -pitoinen turve ulottuu paikoin pintaan asti. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on erittäin vähän. Gjutarmossen Paljakträsket on suureksi osaksi ohutturpeinen. Yli 1,5 m syvä alue koostuu kolmesta erillisestä pienestä altaasta. Suota ei suositella turvetuotantoon. Kuva 19. Gjutarmossen-Paljakträsketin tutkimus- ja syvyyspisteet. 32

34 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat 14. Nedre Skatan Nedre Skatan (kl , x = 7025,1, y = 2174,5) sijaitsee noin 9 km Oravaisten keskustasta kaakkoon. Se rajoittuu moreenimaastoon. Suon länsireunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä (kuva 20). Tutkimuspisteitä on 5,3/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 30 ha, yli 1 m syvän alueen 12 ha, yli 1,5 m syvän 7 ha ja yli 2 m syvän 1 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen noin 2 m/km. Nedre Skatan on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat suon poikki virtaavaan Skatabäckeniin, siitä pohjoiseen Sarjärvbäckenin ja Munsolbäckenin kautta Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Munsolbäckenin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,2 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (97 %) ja hiesu (3 %). Liejua on suon pohjalla laajahkolla alueella ohut kerros. Nedre Skatan on kokonaan turvekangasta. Puolukka- ja mustikkaturvekangas ovat alueelle luonteenomaisia. Paikoin on myös ruohoturvekangasta. Itäreunassa on kytöheittoa. Rahkamättäisyyttä ei ole havaittu. Puusto on keskitiheää ja kookasta kuusen, koivun ja männyn sekapuustoa. Nedre Skatanin turpeista on rahkavaltaisia 2 % ja saravaltaisia 98 %. Pääturvelajeittain jakauma on: sararahkaturve (CS) 2 % ja rahkasaraturve (SC) 98 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 96 % kokonais turvemäärästä. Vallitseva turvelaji on kohtalaisen hyvin maatunut, puuta lisätekijänä sisältävä rahkasara turve. Heikosti maatunutta rahka valtaista pintakerrosta ei tutkimuspisteillä havaittu. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Liekoja on kohtalaisesti. Nedre Skatanilta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten yhdeltä pisteeltä. Nedre Skatan soveltuu turvelajin ja turpeen maatuneisuuden puolesta pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. Haittaavina tekijöinä ovat turpeen korkea tuhka- ja rikkipitoisuus. Myös kookas puusto on huomioitava. Suon 7 ha:n laajuisella, yli 1,5 m syvällä alueella on 0,11 milj. suo-m 3 välttävästi energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A8.0, Q8.0, S0.50+ (0,66 %). Yhden suokuutiometrin energiasisältö tuotantokosteudessa on keskimäärin 0,59 MWh. Kuva 20. Nerde Skatanin tutkimus- ja syvyyspisteet. 33

35 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 15. Vargitmossen Vargitmossen (kl , x = 7026,4, y = 3276,4) sijaitsee noin 11 km Oravaisten keskustasta itään. Se rajoittuu vaihtelevasti hiekka- ja moreenimaastoon. Suon poikki kulkee metsäautotie. Suolla on 191 tutkimus pistettä ja 175 syvyyspistettä (kuva 21). Tutkimuspisteitä on 4,6/10 ha. Suon kokonaispintaala on 412 ha, yli 1 m syvän alueen 81 ha, yli 1,5 m syvän 32 ha ja yli 2 m syvän 12 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen noin 5 m/km. Vargitmossen on kokonaan ojitettu. Kuivatus mahdollisuudet ovat hyvät. Suon vedet virtaavat ojia pitkin luoteeseen Skatabäckeniin, siitä edelleen Sarjärv bäckenin ja Munsolbäckenin kautta Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Munsolbäckenin valumaalue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,9 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajit ovat hiekka (68 %), hieta (21 %) ja moreeni (11 %). Liejua ei ole havaittu. Vargitmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 12 %, avosuolla 3 % ja turvekankaalla 85 %. Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi, mutta myös mustikka- ja varputurvekangasta on runsaasti. Paikoin esiintyy ruohoturvekangasta. Muita suotyyppejä ovat mm. varsinainen sararäme-, isovarpuräme- ja rahkarämemuuttuma. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 4 % ja mättäiden korkeus 2,6 dm. Puusto on keskitiheää harvennusmetsää tai tukkipuustoa. Mänty on yleisin puulaji, mutta myös männyn, koivun ja kuusen sekapuustoa esiintyy. Vargitmossenin turpeista on rahkavaltaisia 28 % ja saravaltaisia 72 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 11 %, sararahkaturve (CS) 17 %, saraturve (C) 23 % ja rahkasara turve (SC) 49 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 7 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 51 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 4 % kokonaisturvemäärästä. Suurin osa tutkitusta suoalueesta on ohutturpeista (turvekerroksen paksuus 0,1 0,4 m), usein lähes biologista suota. Itäosassa on laajahko pohjois-eteläsuuntainen yli metrin syvyinen alue. Tällä alueella turvekerroksessa on paikoin rautasaostumia. Suurin osa suon turve kerrostu masta on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasara- tai saraturvetta. Puun jäännökset ovat erittäin yleinen turpeen lisätekijä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,9. Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella erittäin vähän. Vargitmossenilta on otettu näytteet laboratorio määrityksiä varten yhdeltä pisteeltä. Vargitmossenin itäosassa on noin 29 ha:n laajuinen yhtenäinen yli 1,5 m syvä alue, joka soveltuu turvelajin ja maatuneisuuden puolesta energiaturvetuotantoon. Paikalliset rauta saostumat heikentävät kuitenkin oleellisesti turpeen laatua nostamalla tuhkapitoisuutta. Tämä näkyy myös näytepisteen korkeana tuhkapitoisuutena. Mikäli alue halutaan turvetuotantoon, sillä on noin 0,46 milj. suo-m 3 energiaturvetuotantoon välttävästi soveltuvaa turvetta, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A10.0, Q8.0, S

36 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 21. Vargitmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 35

37 Tapio Toivonen ja Onerva Valo Kuva 22. Rautasaostumaa Vargitmossenin turvekerrostumassa (kuva: Tapio Toivonen). 36

38 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat 16. Vesineva Vesineva (kl , x = 7026,8, y = 3277,4) sijaitsee noin 14 km Oravaisten keskustasta itään, Kauhavan (Alahärmä) rajan tuntumassa. Se rajoittuu lännessä hiekkamaastoon ja muualla moreenimaastoon. Suon pohjoisreunaan ulottuu kylätie. Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä (kuva 23). Tutkimus pisteitä on 3,2/10 ha. Suon kokonaispintaala on 56 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään noin 2 m/km. Vesineva on kokonaan ojitettu. Suon vedet virtaavat suo-ojia pitkin itään Skatabäckeniin, siitä edelleen Sarjärv bäckenin ja Munsol bäckenin kautta Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Munsol bäckenin valumaalue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalaji on moreeni. Liejua ei ole havaittu. Vesinevan tutkimuspisteistä on rämeellä 12 % ja turvekankaalla 88 %. Suon eteläosassa on kytöheittoa. Muualla puolukkaturvekangas on luonteenomainen. Lisäksi suolla on mm. mustikka turvekangasta ja varsinaista sararäme muuttumaa. Puusto on yleensä keskitiheää mäntyvaltaista harvennusmetsää, paikoin tukkipuustoa. Vesinevan turpeista on rahkavaltaisia 26 % ja saravaltaisia 74 %. Pääturvelajeittain jakauma on: sararahkaturve (CS) 26 % ja rahkasaraturve (SC) 74 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 78 % kokonaisturvemäärästä. Suo on hyvin ohutturpeinen. Turvekerros koostuu kohtalaisen hyvin maatuneesta rahkasara- ja sararahkaturpeesta. Puun jäännökset ovat hyvin yleinen turpeen lisätekijä. Koko turve kerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Ohuen turvekerroksen takia Vesineva ei sovellu turvetuotantoon. Kuva 23. Vesinevan tutkimus- ja syvyyspisteet. 37

39 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 17. Stora Vattumossen Stora Vattumossen (kl , x = 7027,7, y = 3277,5) sijaitsee noin 12 km Oravaisten keskustasta itään. Se rajoittuu loivapiirteiseen, osin lohkareiseen moreenimaastoon. Suon pohjois- ja itäreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä (kuva 24). Tutkimuspisteitä on 5,2/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 42 ha ja yli 1 m syvän alueen 2 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koilliseen. Stora Vattumossen on kokonaan ojitettu. Kuivatus mahdollisuudet ovat hyvät. Suon vedet valuvat pohjoispäästä ojia myöten Salmdiketin ja Rauskasbäcketin kautta Munsalajokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Munsalajoen valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 1,4 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajit ovat hietamoreeni (80 %) ja hiesu (20 %). Liejua ei ole havaittu. Stora Vattumossen on kokonaan turvekangasta. Puolukka-, mustikka- ja varputurvekankaat vuorottelevat. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, kes- kitiheää tukkipuustoa. Paikoin on männyn, koivun ja kuusen sekapuustoa. Stora Vattumossenin turpeista on rahkavaltaisia 35 % ja saravaltaisia 65 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 7 %, sararahkaturve (CS) 28 % ja rahkasaraturve (SC) 65 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 79 % kokonaisturvemäärästä. Suon turvekerros on yleensä hyvin ohut. Kohtalaisen hyvin maatunut rahkasaraturve on vallitseva turvelaji. Puun jäännökset ovat erittäin yleinen turpeen lisätekijä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Ohuen turvekerroksen takia Stora Vattumossen ei sovellu turvetuotantoon. Kuva 24. Stora Vattumossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 38

40 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat 18. Kangändsmossen Kangändsmossen (kl , x = 7029,0, y = 3276,3) sijaitsee noin 11 km Oravaisten keskustasta itään. Se rajoittuu lännessä hiekkamuodostumaan ja muualla moreenimaastoon. Suon lounaispuolella on vedenottamo. Koillisreunaa sivuaa kylätie. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä (kuva 25). Tutkimuspisteitä on 5,9/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 25 ha, yli 1 m syvän alueen 10 ha ja yli 1,5 m syvän 6 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Kangändsmossen on reunoiltaan ojitettu. Suon pohjoisosan vedet virtaavat Salmdiketin ja Rauskasbäcketin kautta Munsalajokeen; pohjoisosa kuuluu vesistöalueeseen , Munsalajoen valumaalue. Eteläosasta vedet valuvat ojia pitkin luoteeseen Skatabäckeniin ja edelleen Sarjärv bäckenin ja Munsolbäckenin kautta Kimojokeen; eteläosa kuuluu vesistö alueeseen , Munsolbäckenin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 1,8 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta (50 %), moreeni (21 %) ja hiesu (13 %). Liejua ei ole havaittu. Kangändsmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 77 % ja turvekankaalla 23 %. Suon keskiosa on pääasiassa tupasvillarämettä. Reunaosissa on tupasvillarämemuuttuman ohella turve kankaita. Puusto on pääasiassa tiheys- ja kehitysluokaltaan vaihtelevaa mäntyä. Reunaosissa on usein sekapuustoa. Kangändsmossenin turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 44 %, sararahkaturve (CS) 48 % ja rahkasaraturve (SC) 8 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 23 % kokonaisturvemäärästä. Suon keskiosassa on pinnassa noin metrin paksuinen kerros heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka koostuu valtaosin Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Tupasvillan jäännökset ovat yleinen turpeen lisätekijä. Syvemmällä on kohtalaisesti maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,9 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Liekoja on erittäin vähän. Pohjavedenottamon läheisyys heikentää suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Kuva 25. Kangändmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 39

41 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 19. Jenjärvmossen Jenjärvmossen (kl , x = 7029,5, y = 3275,4) sijaitsee noin 10 km Oravaisten keskustasta itään. Se rajoittuu idässä hiekkakankaaseen (osin veden täyttämään hiekka kuoppaan) ja muualla hiekka- ja moreenimaastoon. Suon länsireunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 48 tutkimuspistettä ja 45 syvyyspistettä (kuva 26). Tutkimuspisteitä on 4,2/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 114 ha, yli 1 m syvän alueen 22 ha ja yli 1,5 m syvän 7 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää eri suuntiin. Jenjärvmossen on keskiosaa (umpeenkasvanut Jenjärv) lukuun ottamatta ojitettu. Jenjärv on pengerretty, ja sen pintaa on kohotettu. Suon vedet virtaavat luoteeseen Jenjärvbäckeniin ja edelleen Munsolbäckenin kautta Kimojokeen. Suo kuuluu vesistö alueeseen , Munsolbäckenin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 1,9 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (78 %), hieta (9 %) ja hiesu (6 %). Liejua on suon pohjalla laajahkolla alueella Jenärven ympärillä. Jenjärvmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 44 % ja turvekankaalla 56 %. Jenjärven pohjoisja eteläpuolella on rahkaräme muuttumaa ja pohjoispuolella paikoin keidasräme muuttumaa. Itäpuolella on varsinaista sararämemuuttumaa. Suon eteläosassa on puolukka turvekangasta. Keskimääräinen pin- nan rahkamättäisyys on 13 % ja mättäiden korkeus 2,3 dm. Puusto on yleensä keskitiheää ja kehitysluokaltaan vaihtelevaa. Mänty on enemmistönä, mutta paikoin on koivuvaltaisia kohtia. Jenjärvmossenin turpeista on rahkavaltaisia 39 % ja saravaltaisia 61 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 32 %, sararahkaturve (CS) 7 %, saraturve (C) 12 % ja rahkasara turve (SC) 49 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 30 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 1 % kokonaisturvemäärästä. Jenjärven pohjois- ja eteläpuolen paksuturpeisella alueella on pinnassa paikoin metrin paksuudelta heikosti maatunutta rahkaturvetta. Kerroksen alapuolella on hyvin maatutta rahka- tai sararahkaturvetta. Muualla turvekerros on ohut ja turve on yleensä kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasaraturvetta. Puun jäännökset ovat pohjakerroksessa yleinen turpeen lisätekijä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,9 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,7. Liekoja on erittäin vähän. Jenjärvmossen on suurimmaksi osaksi ohutturpeinen. Yli 1,5 m syvä alue koostuu kahdesta erillisestä altaasta Jenjärven ympärillä. Suota ei suositella turvetuotantoon. 40

42 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 26. Jenjärvmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 41

43 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 20. Larvorna Larvorna (kl , x = 7028,7, y = 3277,9) sijaitsee noin 12 km Oravaisten keskustasta itään, lähellä Uudenkaarlepyyn rajaa. Se rajoittuu moreenimaastoon. Suon lounaisreunaan ulottuu kylätie. Suolla on 34 tutkimuspistettä ja 26 syvyyspistettä (kuva 27). Tutkimuspisteitä on 2,1/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 165 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen noin 5 m/km. Larvorna on kokonaan ojitettu. Suon vedet valuvat ojia pitkin luoteeseen Salmdiketiin ja edelleen Rauskasbäckenin kautta Munsalajokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Munsalajoen valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (62 %), hiekka (35 %) ja hiesu (3 %). Liejua ei ole havaittu. Larvornan tutkimuspisteistä on rämeellä 2 % ja turvekankaalla 98 %. Mustikkaturvekangas on yleisin, mutta myös puolukkaturvekangasta on paikoin. Larvornan turpeista on rahkavaltaisia 24 % ja saravaltaisia 76 %. Pääturvelajeittain jakauma on: sararahkaturve (CS) 24 % ja rahkasaraturve (SC) 76 %. Kaikista tutkituista turvenäytteistä on löytynyt puun jäännöksiä (L) turpeen lisätekijänä. Suon turvekerros on ohut. Turvekerros on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasara- ja sararahkaturvetta. Puun jäännökset ovat erittäin yleinen turpeen lisätekijä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Ohuen turvekerroksen takia Larvorna ei sovellu turvetuotantoon. Kuva 27. Larvornan tutkimus- ja syvyyspisteet. 42

44 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat 21. Hemskogen Hemskogen (kl , x = 7032,0, y = 3277,5) sijaitsee noin 10 km Oravaisten keskustasta itään, osittain Uudenkaarlepyyn puolella. Se rajoittuu lännessä ja pohjoisessa peltoihin ja muualla kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon.suon länsireunaan ulottuu tilustie. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä (kuva 28). Tutkimuspisteitä on 1,9/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 73 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen noin 5 m/km. Hemskogen on kokonaan ojitettu. Suon vedet virtaavat ojia pitkin luoteeseen Rauskasbäckeniin ja siitä Munsalajokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Munsalajoen valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 0,3 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (65 %) ja hiekka (35 %). Hemskogenin tutkimuspisteet ovat turvekankaalla. Puolukka- ja mustikkaturvekankaat ovat vallitsevia. Puusto on keskitiheää tai tiheää tukkipuuasteen männyn, kuusen ja koivun sekapuustoa. Hemskogenin turpeista on rahkavaltaisia 39 % ja saravaltaisia 61 %. Pääturvelajeittain jakauma on: sararahkaturve (CS) 39 % ja rahkasaraturve (SC) 61 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 100 % kokonaisturvemäärästä. Suon ohut turvekerros on hyvin maatunutta puun jäännöksiä lisätekijänä sisältävää rahkasara- tai sararahkaturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8. Ohuen turvekerroksen takia Hemskogen ei sovellu turvetuotantoon. Kuva 28. Hemskogenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 43

45 Tapio Toivonen ja Onerva Valo TULOSTEN TARKASTELU Suot ja turvekerrostumat Oravaisten maapinta-ala on 204 km 2. Peruskartoilta tehdyssä soiden pinta-alamittauksissa (Virtanen ym. 2003) on Oravaisissa saatu geologisten, 20 ha ja sitä suurempien soiden pinta-alaksi ha, mikä on 7,7 % maa-alasta. Kaikkien soiden ja soistumien pinta-ala on ha, mikä on 19,2 % maa-alasta (Tomppo ym. 1998). Oravaisten suot kuuluvat suur alueellisesti viettokeitaiden alueeseen, jossa tyypilliset keidas suot ovat pinnan- ja pohjan muodoltaan johonkin suuntaan viettäviä. Joillakin soilla on kuitenkin selviä aapasoiden piirteitä. Suurin suoalue on 412 ha:n laajuinen Vargitmossen (15). Tutkittujen soiden keski koko on 88 ha, mutta koko vaihtelee huomatta vasti. Suot sijaitsevat pääasiassa kunnan itäosassa m nykyisen merenpinnan yläpuolella. Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan suotyyppihavaintoa. Yleisimpiä suo tyyppejä ovat erilaiset turvekankaat, joita on 54 % pinta-alasta (suo kohtaisesti pinta-aloihin painotettu keski arvo). Turvekankaista yleisimpiä ovat puolukka- ja mustikkaturvekangas. Joillakin soilla turve kankaiden osuus on 100 % (Hemskogen (21), Stora Vattumossen (17) ja Nedre Skatan (14). Turvekankaiden runsaus merkitsee sitä, että useat suot ovat olleet jo pitkään ojitettuina, metsäkasvillisuus vallannut tilan alkuperäiseltä suokasvillisuudelta ja puuston kasvu on ollut voimakasta. Rämeitä on 36 % pinta-alasta. Rämetyypeistä yleisimpiä ovat rahka räme, isovarpu räme ja tupasvillaräme. Avosoita eli nevoja on 8 % ja korpia 2 % pinta-alasta. Lyhytkorsi neva ja rahka neva ovat useimmin esiintyviä nevatyyppejä. Ojikkovaiheessa olevaa suota on 19 % tutkitusta suopinta-alasta ja muuttuma vaiheessa on 43 %. Luonnon tilaisen suon osuus on 18 %. Kytöheittojen, vanhojen turvepehkun nosto alueiden ja turvepeltojen osuus on yhteensä 6 %. Ojituksen vaikutuksen alaista suota on havainnoista kaikkiaan 85 %. Lähes kaikki tutkitut suot ovatkin joko kokonaan tai ainakin osittain ojitettuja, mutta joidenkin soiden keski osat ovat luonnon tilassa, vaikka reunoilla on ojitusta. Useimmat suot ovat kasvilli suudeltaan melko karuja. Laajimmat suureksi osaksi luonnon tilaiset suot ovat Pelkurmossen (1), Storkär (2) ja Simossen (3). Lisäksi Hampträsk mossen (4) on kooltaan pieni mutta valtaosin luonnontilainen. Oravainen kuuluu suurimmaksi osaksi Kimojoen vesistöalueeseen (nro 43). Itäosassa kaksi suota sijoittuu vesistöalueelle nro 84, Perämeren rannikkoalue (Ekholm 1993). Useimpien soiden kuivatusmahdolli suudet turve tuotannon tai metsänkasvatuksen kannalta ovat melko hyvät. Muutama suo (suot 1 3) rajoittuu kuitenkin vesistöön, jolloin niiden kuivatus mahdollisuudet ovat rajalliset. Taulukossa 1 esitetään tutkittujen soiden turvemäärät pää turve lajin ja maatunei suuden mukaan. Heikosti maatuneen rahka valtaisen (S) pintaturpeen (H1 4) osuus on 31 % koko turve määrästä. Yli 1,5 m syvällä alueella sen osuus on 46 %. Koko turve määrästä 47 % on yli 1,5 m syvällä alueella. Oravaisissa tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 0,9 m, josta heikosti (H1 4) maatu neen rahka valtaisen pinta kerroksen paksuus on 0,3 m. Turvekerroksen keskipaksuutta laskevat muutamat laaja-alaiset ja ohutturpeiset suot (Pelkurmossen (1), Sarjärvmossen (9), Vargitmossen (15) ja Larvorna (20). Yli 1,5 m syvän alueen osuus tutkitusta suo alasta on 19 %. Tutkittujen soiden yli metrin syvyisten alueiden turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m, yli 1,5 m syvien 2,1 m ja yli 2 m syvien alueiden 2,5 m. Suurin havaittu piste kohtainen turvepaksuus, 3,7 m, on Stormossenilla (12). Taulukko 1. Oravaisissa tutkittujen soiden turvemäärät eri syvyysalueilla. Syvyysalue Pinta-ala Pintarahka (S) milj. suo-m 3 Muu turve S H5-10 Yhteensä milj. ha H1 3 H4 C H1-10 milj. suo-m 3 suo-m 3 Kokonaissuoala ,14 1,81 10,99 15,94 Yli 1 m syvä alue ,59 1,60 1 6,29 10,48 Yli 1,5 m syvä alue ,17 1,29 1 4,05 1 7,51 Yli 2 m syvä alue ,54 0,92 1 1,94 1 4,40 44

46 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Tutkituissa soissa rahkavaltaisen turpeen osuus on 56 %, kun se Pohjanmaalla on keskimäärin 77 % (Virtanen ym. 2003). Sara valtaisten turpeiden osuus on 44 %. Alueen soille on tyypillistä vaihtelevan paksuinen heikosti (H1 4) maatunut rahka valtainen pinta kerros. Paksuturpeisilla soilla kerros voi olla selvästi yli metrin paksuinen, kun taas ohutturpeisilla soilla se voi puuttua lähes kokonaan. Joillakin, usein ohutturpeisilla soilla tai alueilla turvekerros voi olla pinnasta asti saravaltaista. Turpeen lisätekijöistä puun jäännökset ovat yleisimpiä. Puunjäännepitoisia turpeita on 39 % kokonaisturvemäärästä. Puun jäännökset sijoittuvat yleensä turvekerroksen pohjaosiin ja ohutturpeisille alueille. Tupasvillapitoisia turpeita on 25 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % kokonais turvemäärästä. Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turpeen keski maatuneisuus on 5,0 (von Postin kymmenasteikko). Heikosti (H1 4) maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen keski maatu neisuus on 2,9 ja maatu neemman pohjaosan 6,0. Turvekerroksessa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä on suurimmilla tutki - tuilla soilla yleensä alhainen, mutta joillakin pienillä ja usein metsäisillä soilla liekoisuus on paikoin korkea. Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa lisäkustannuksia turve tuotannossa, varsinkin jos kyseessä on pien tuotanto tai tila kohtainen pala turvetuotanto. Nykyisillä tuotanto menetelmillä se ei kuitenkaan ole este tuotannon aloittamiselle. Tutkittujen soiden yleisin pohja maa laji on moreeni, jota esiin tyy 37 %:ssa suoalasta (suo kohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo). Hiekkaa esiintyy 29 %:ssa suo alasta, hietaa 16 %:ssa, hiesua 15 %:ssa ja savea 3 %:ssa. Sulfidipitoiset hiesut ovat paikoin yleisiä. Liejua on havaittu 14 suon pohjalla. Liejukerrokset ovat paikoin paksuja ja laaja-alaisia. Tutkittujen soiden tutkimuspisteistä laskettu ja pintaaloihin painotettu liejun esiinty mis prosentti on 14. Liejuja on soiden pohjalla kaikkiaan noin 260 ha:n alueella. Lieju on merkkinä suon synnystä vesistön umpeen kasvun tuloksena. Laboratoriomääritysten tulokset Laboratoriomäärityksiä varten Oravaisissa otettiin 7 suosta 9 näyte pisteeltä yhteensä 97 turve näytettä. Turpeiden keski määräinen tuhka pitoisuus on 4,9 % kuiva painosta. Tuhka pitoisuudet ovat joillakin soilla kohtalaisen korkeita. Turpeen vesipitoisuus riippuu mm. turve lajista, maatunei suudesta sekä suon ojituksesta. Keskimääräinen vesi pitoisuus on 91,2 % märkä painosta. Turpeen tiheydellä eli kuiva-aineen määrällä tarkoitetaan sitä, minkä verran luonnon tilassa olevassa tilavuus yksikössä on kuiva-ainetta. Suhde ilmaistaan tavallisesti kilogrammoina suokuutiometriä kohti. Oravaisten soissa on kuiva-ainetta keski määrin 91 kg/suo-m 3. Suossa olevan turpeen kuiva-aine pitoisuuteen vaikuttaa ennen kaikkea vesi pitoisuus sekä maatuneisuus ja turvelaji. Turpeen kuiva-ainemäärä on tärkein vaikut taja suo kuution energia sisältöä laskettaessa. Ojitetun suon pinta osan turpeen energia sisältö tilavuus yksikköä kohden on usein selvästi korkeampi luonnon tilaiseen suohon verrattuna. Energiaturpeen yhtenä tärkeänä kelpoi suuden mittana on sen tehol linen lämpö arvo. Se riippuu turvelajista, maatu neisuudesta, tuhka pitoisuudesta sekä vesi pitoisuudesta. Tutkittujen soiden turve määriin painotettu keskimääräinen tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on 19,2 MJ/kg. Vastaava arvo 50 %:n kosteu dessa on 8,4 MJ/kg. Turpeen keski määräinen rikki pitoisuus on 0,23 % kuiva painosta. Energiaturpeen laatu ohjeen (liite 3) mukaan turpeen eräänä velvoittavana luokitteluarvona on sen rikkipitoisuus, jonka todellinen arvo tulee ilmoittaa, mikäli se ylittää 0,50 %:n pitoisuuden. Rikki pitoisuus nousee yleensä jonkin verran suon pohjalla, ja varsinkin järvi ruoko turpeen lisä tekijänä kohottaa arvoja. Soiden soveltuvuus turvetuotantoon Oravaisissa turve tuotantoon soveltuu 10 tutkittua suota turvelajin, maatu neisuuden ja turve määrän perusteella (kuva 29, taulukko 2). Suon pinta kerroksesta on ensin nostet tavissa vaaleaa rahkaturvetta kasvu- tai ympäristö turpeeksi neljästä suosta, minkä jälkeen loppuosa turpeesta soveltuu energia turvetuotantoon. Taulukossa 2 lueteltujen soiden lisäksi on joillakin soilla pieni alaisia, lähinnä tila kohtaiseen turve tuotantoon soveltuvia alueita, joista ei ole erikseen laskettu tuotanto kelpoista turve määrää. Turve- 45

47 Tapio Toivonen ja Onerva Valo tuotantoon (sekä kasvu- että energia turve) soveltuvien alueiden yhteis pinta-ala on 194 ha. Kasvu- ja ympäristö turve tuotantoon soveltuu kuusi suota, joiden tuotanto kelpoinen pinta-ala on yhteensä 129 ha. Näistä kaksi soveltuu pelkästään kasvu- ja ympäristöturvetuotantoon. Tuotanto kelpoiset, heikosti maatuneet pinta turve varat ovat 2,06 milj. suo-m 3. Turve soveltuu lähinnä vaalean kasvuturpeen tai kuivike- ja imeytys turpeen (ympäristöturve) raaka-aineeksi. Hyvälaatuista viljely turvetuotantoon soveltuvaa aluetta ja turvetta on vähän. Energiaturve tuotantoon soveltuvaa aluetta on kahdeksalla suolla, ja tuotanto kelpoinen pinta-ala on 167 ha. Neljän suon yhteensä 65 ha:n laajuinen alue soveltuu pelkästään energia turve tuotantoon. Muilla alueilla on hyödyn nettävä ensin heikosti maatunut rahka valtainen pinta kerros kasvu- tai ympäristöturpeena. Tuotantokelpoisen energia turpeen kokonais määrä on 1,67 milj. suo-m 3, ja kuivan turpeen energia sisältö on 0,88 milj. MWh. Jyrsinturpeelle lasketussa tuotanto kosteudessa (50 %) energia sisältö on 0,76 milj. MWh, jolloin yhden suokuution keskimääräinen energiasisältö on 0,46 MWh. Palaturpeen tuotantokosteuteen (35 %) lasket tuna suo kuution energia sisältö on noin 5,5 % korkeampi. Koska energia turpeen laatu vaatimukset ovat melko väljät, on kasvu- tai ympäristö turvetuotantoon suositeltuja pinta kerroksia mahdollista käyttää myös energia turpeen raaka-aineeksi. Soista, joista on otettu näytteitä laboratoriomäärityksiä varten, ja jotka soveltuvat energia turvetuotantoon, on määritetty Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaisesti laatuluokat tuhka pitoisuudelle (A), teholliselle lämpöarvolle (Q) ja rikkipitoisuudelle (S). Oletuksena on ollut, että turpeen kosteus on 50 % (M50). Useimmat suot sijoittuvat tuhkapitoisuuden perusteella luokkiin A2.0 ja A4.0, tehollisen lämpöarvon perusteella luokkaan Q8 ja rikkipitoisuuden perusteella luokkiin S0.15 ja S0.20. Mikäli heikosti maatunutta pintaturvetta käytetään energiaturpeena, sen lämpöarvoluokka on usein Q6. Ilmoitetut laatuluokat ovat lähinnä suuntaa antavia, ja ne ovat riippuvaisia mm. toimitetun turpeen kosteudesta ja mineraalimaan sekoittumisesta turpeeseen tuotantoprosessissa. 46

48 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 29. Turvetuotantoon soveltuvat suot Oravaisissa. 47

49 Tapio Toivonen ja Onerva Valo Taulukko 2. Turvetuotantoon soveltuvat suot Oravaisissa. Energiaturve Kasvu- ja ympäristöturve Nro Suon nimi Tuotantokelp. pinta-ala ha Tuotantokelp. turvemäärä milj. suo-m³ Energiasis. 50 %:n kosteudessa milj. MWh Tuotantokelp. pinta-ala ha Tuotantokelp. turvemäärä milj. suo-m³ 14 Hampträskmossen ,10 15 Lekmossen ,36 16 Kackurlampsmossen 112 0,06 0, ,15 17 Björnkärret 122 0,09 0, ,27 19 Sarjärvmossen 17 0,10 0, Kokkineva 122 0,42 0, Brännmossen 134 0,13 0, ,65 12 Stormossen 134 0,30 0, ,53 14 Nedre Skatan 17 0,11 0, Vargitmossen 129 0,46 0, Yhteensä 167 1,67 0, ,06 48

50 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Taulukko 3. Oravaisissa tutkittujen soiden pinta-ala, heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus, keskisyvyys, keskimaatuneisuus, kokonaisturvemäärä ja vesistöalueen numero. Nro Suon nimi Karttalehti Pintaala ha Pintakerros H1-4S m Keskisyvyys m Keskimaatuneisuus Turvemäärä milj. suo-m³ Vesistöalueen numero 11 Pelkurmossen ,7 0,19 0,97 5,7 1, Storkärr ,2 0,19 1,20 5,6 0, Simossen ,8 0,73 1,72 5,2 1, Hampträskmossen ,9 0,76 1,08 3,3 0, Lekmossen ,9 1,01 1,44 3,4 1, Kackurlampsmossen ,9 0,64 1,26 4,6 0, Björnkärret ,8 0,75 1,39 4,0 0, Synimossen ,6 0,02 0,55 6,2 0, Sarjärvmossen ,2 0,14 0,77 5,7 1, Kokkineva ,3 0,32 1,21 5,1 0, Brännmossen ,3 1,43 2,10 3,9 0, Stormossen ,1 0,91 1,91 4,5 1, Gjutarmossen- Paljakträsket ,6 0,37 0,89 4,5 0, Nedre Skatan ,4 0,00 0,95 6,5 0, Vargitmossen ,2 0,03 0,61 5,7 2, Vesineva ,5 0,00 0,20 6,0 0, Stora Vattumossen ,2 0,03 0,51 5,6 0, Kangändsmossen ,5 0,42 0,86 4,1 0, Jenjärvmossen ,5 0,12 0,68 5,2 0, Larvorna ,4 0,00 0,33 6,0 0, Hemskogen ,4 0,00 0,16 6,8 0, Yhteensä/keskimäärin 1858,5 0,27 0,68 5,0 15,94 Soidensuojelu Pääasiassa Oravaisten itäpuolella sijaitsevat Paljakanneva, Aitasaarenneva ja Åkantmossen kuuluvat soidensuojelun (Natura) piiriin. Näiden soiden tiedot on julkaistu Alahärmän turvetutkimusraportissa (Toivonen ja Valo 2007). Oravaisissa tutkittujen soiden alueella ei ole suojelualueita. Yleisesti ottaen Oravaisissa tutkitut suot ovat melko karuja. Useimmat suot ovat ojituksen vuoksi suo tyypeiltään usein pitkälle alku peräisestä muuttuneita. Kiitokset Oravaisten turvetutkimusten maastotöihin osallistuivat kesällä 2007 geologi Samu Valpola ja kausiapulaiset Asta Harju ja Janne Kivilompolo sekä tutkimus työntekijät Jouko Pöytä laakso, Joni Palola, Dan Saarenpää, Panu Breilin ja Sven Larsson. Laboratorio näytteet analysoitiin Labtium Oy:n Kuopion laboratoriossa. Suokarttojen digitoinnista on vastannut tutkimus avustaja Heikki Kujala ja indeksikartat on laatinut geologi Tuija Vähäkuopus. Raportin on tarkas tanut geologi Timo Suomi ja taittanut Edita Prima Oy. Tekijät esittävät parhaat kiitoksensa kaikille raportin eri vaiheisiin osallistuneille. 49

51 Tapio Toivonen ja Onerva Valo KIRJALLISUUTTA Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja A s. Energiaturpeen laatuohje Polttoaineluokitus ja laadunmääritys, näytteenotto ja ominaisuuksien määritys. Nordic Innovation Centre Nordtest, NT ENVIR 009. Method. 23 s. Hänninen, P., Toivonen, T. ja Grundström, A Turvetutkimustietojen laskentamenetelmät. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/83/ s. Kauppapuutarhaliitto ry, Turveteollisuusliitto ry ja Viherympäristöliitto ry Kasvuturpeen ja turvepohjaisten kasvualustojen laatuohje. 12 s. Lappalainen, E., Stén, C-G. ja Häikiö, J Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, Opas N:o s. Maa- ja metsätalousministeriö Valtakunnallinen soiden suojelun perus ohjelma. 164 s. ja 1 liite. Mäkilä, M Suon energiasisällön laskeminen turpeen ominaisuuksien avulla. Geologian tutkimus keskus, Tutkimusraportti s. Suomen säädöskokoelma N:o 45-47, Maa- ja metsätalous ministeriön päätös eräistä lannoite valmisteista N:o Toivonen, T Heikosti maatuneen rahkaturpeen laatuluokitus. Geologian tutkimus keskus, Turvetutkimusraportti s. Toivonen, T. ja Valo, O Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimusraportti s. Tomppo, E., Katila, M., Moilanen, J., Mäkelä, H. ja Peräsaari, J Kunnittaiset metsävaratiedot Folia Forestalia 4B/1998: Turveteollisuusliitto Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. Ohjeita turvetuotannon luonto- ja naapuruussuhdevaikutusten arvioimiseksi. 66 s. Virtanen, K., Hänninen, P., Kallinen R.-L., Vartiainen, S., Herranen, T. & Jokisaari, R Suomen turvevarat Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti s. Väyrynen, T., Aaltonen, R., Haavikko, H., Juntunen, M., Kalliokoski, K., Niskala, A-L. ja Tukiainen, O Turvetuotannon ympäristönsuojeluopas. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 87 s 50

52 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat LIITTEET LIITE 1 Suotyyppien sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat: I Avosuot II Rämeet 1, Varsinainen letto VL 1, Lettoräme LR 2, Rimpiletto RIL 2, Ruohoinen sararäme RHSR 3, Ruohoinen saraneva RHSN 3, Varsinainen sararäme VSR 4, Varsinainen saraneva VSN 4, Lyhytkorsinevaräme LKNR 5, Rimpineva RIN 5, Tupavillaräme TR 6, Lyhytkortinen neva LKN 6, Pallosararäme PSR 7, Kalvakkaneva KN 7, Korpiräme KR 8, Silmäkeneva SIN 8, Kangasräme KGR 9, Rahkaneva RN 9, Isovarpuräme IR 10, Luhtaneva LUN 10, Rahkaräme RR 11, Keidasräme KER III Korvet IV Muuttuneet suotyypit 1, Lettokorpi LK 1, Ojikko OJ 2, Koivuletto KOL 2, Muuttuma MU 3, Lehtokorpi LHK 3, Karhunsammalmuuttuma KSMU 4, Ruoho- ja heinäkorpi RHK 4, Ruohoturvekangas RHTK 5, Kangaskorpi KGK 5, Mustikkaturvekangas MTK 6, Varsinainen korpi VK 6, Puolukkaturvekangas PTK 7, Nevakorpi NK 7, Varputurvekangas VATK 8, Rääseikkö RAK 8, Jäkäläturvekangas JATK 9, Kytöheitto KH 10, Pelto PE 11, Palaturpeen nostoalue PTA 12, Jyrsinturpeen nostoalue JTA Pääturvelajit Lisätekijät 1, Rahkaturve S 1, Tupasvilla (Eriophorum) ER 2, Sararahkaturve CS 2, Puuaines (Lignidi) L 3, Ruskosammalrahkaturve BS 3, Varpuaines (Nanolignidi) N 4, Saraturve C 4, Korte (Equisetum) EQ 5, Rahkasaraturve SC 5, Järviruoko (Phragmites) PR 6, Ruskosammalsaraturve BC 6, Suoleväkkö (Scheuchzeria) SH 7, Ruskosammalturve B 7, Tupasluikka (Trichophorum) TR 8, Rahkaruskosammalturve SB 8, Raate (Menyanthes) MN 9, Sararuskosammalturve CB 9, Siniheinä (Molinia) ML 10, Järvikaisla (Scirpus) SP 51

53 Tapio Toivonen ja Onerva Valo LIITE 2 HEIKOSTI MAATUNEEN RAHKATURPEEN LAATULUOKITUS, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Tapio Toivonen Peruslähtökohta käyttökelpoiselle suolle: Vähintään 10 ha:n laajuinen yhtenäinen alue, jossa on yli 0,6 m paksu pintaker ros heikosti maa tunutta rahkatur vetta, jonka keskimaatuneisuus on korkeintaan 3,0, 1-laatuluokka eli viljelyturve Heikosti maatunutta (H1-3) turvetta, jossa on vähintään 90 % rah kasammalien jään nöksiä, Näistä yli 80 % täytyy kuulua Acutifolia-ryhmään, Acutifolia-turvetekijää on oltava koko turvemääräs tä yli 72 %, Turveinven toinnissa heikosti maatunut rahkaturve jaetaan kolmeen ryhmään (A, Q, P), Lisätekijöinä saa paikallisesti olla tupasvillan, tupas luikan ja varpujen jään nöksiä, Tupasvillaturvetekijän määrä ei saisi ylittää 6 % eikä varputurvetekijän määrä 3 %, Muutamia ohuita maa tuneem pia rahka valtaisia lins sejä saa olla, Laa tuluok kaan 1 kuuluvaa turvetta on pääasias sa keidassuo alu een soissa, joiden val litsevia suotyyppe jä ovat rah kaneva, rahkaräme, keidasräme sekä näiden ojik ko- ja muuttuma muodot, Mättäi syys on runsasta, Mikäli suolla on sarapi toisia alueita, on ne rajat tava käyttö kelpoisen alueen ulkopuo lelle, Vaihtoka pasiteettimää rityk sissä näyttei den kes kiarvon tulee olla yli 100 mek/100 g, Mikäli turve koostuu lähes puhtaasta H1-3 maatuneesta Acutifolia-turvetekijästä, eikä siinä ole juuri lainkaan havaittavissa varpujen jäännöksiä, ja turvekerros on vähintään 1 m paksu, voidaan puhua EKSTRA-laatuluo kan viljelyturpeesta, Tällaiset turvealueet ovat harvinaisia, 1-laatuluokkaan sijoittuva suo ja turve soveltuu viljelyturpeen, vaalean kasvuturpeen sekä kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi, 2-laatuluokka Heikosti maatunutta (H1-4) turvetta, jossa on vähintään 80 % rahkasammalien jäännöksiä, Keskimaa tunei suus on korkeintaan H4, Maatuneempia cm paksuja rahkavaltaisia linssejä saa olla, Turvetekijöiden kokonaismää rästä tulee yli 50 % kuulua Acutifolia- tai Palustria-ryhmään, Lisätekijöiden kokonaismäärä ei saa ylittää 20 %, Tyypillisiä suotyyppe jä, joiden alueella on 2-laatuluokan turvetta, ovat 1-laatuluokan kohdalla mainittujen suotyyppien lisäksi isovarpuräme, lyhytkorsinevaräme ja silmä kene va sekä näiden ojikko- ja muuttu ma muodot, Mättäisyys on yleensä runsasta, Tämä laatuluok ka voidaan jakaa maatu misasteen perusteella kahteen alaluokkaan: 2a-laatuluokka Maatumisaste on H1-3, 2b-laatuluokka Maatumisaste on keskimäärin H4, 2-laatuluokkaan sijoittuva suo ja turve soveltuu osin vaalean kasvuturpeen (2a), osin tumman kasvuturpeen (2b) sekä kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi, 3-laatuluokka Tähän ryhmään kuuluu kaikki muu heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen pintatur ve, jossa on vähintään 80 % rahkasammalien jäännöksiä, Eli ryhmään kuuluu mm, lähes kaikki heikosti maatunut (H1-4), selvästi Cuspidata-valtainen rahkaturve, Tyypillisiä suo tyyppejä, joiden alueella on 3-laatuluo kan turvetta, ovat lyhytkor sineva, kalvak kaneva, lyhytkorsinevaräme ja tupasvilla räme sekä näiden ojikko- ja muuttumamuodot, Mättäisyys on ojittamatto malla alueella vähäistä, Tämä laatuluokka voidaan jakaa maatumisasteen perusteella kahteen alaluokkaan: 3a-laatuluokka Maatumisaste on H1-3, 3b-laatuluokka Maatumisaste on keskimäärin H4, 3-laatuluokkaan sijoittuvaa suota tai turvetta ei yleensä suositella kasvu-, kuivike- tai imeytysturvetuotantoon, mutta tähän ryhmään sijoittuvia turpeita on käytetty jonkin verran kuivike- ja imeytysturpeena, Määrittelemätön rahkaturve sijoittuu aina 3-luokkaan, Raja 1- ja 2-luo kan välillä on helppo, Se on suoraan luettavissa lannoitelaissa, 2- ja 3-luokan välistä rajaa ei ole missään määritelty, mutta käytännössä paksun heikosti maatuneen, selvästi Cuspidata-valtaisen pintaturpeen omaavat suot ovat jääneet hyödyntämättä, Edellä kuvatun luokituksen lisäksi voidaan suot esimerkiksi kunta- tai kuntainliit tokohtaisessa tarkastelussa asettaa heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen sisältämien turvetekijöi den osuuksi en perusteella parem muus järjes tykseen, jolloin on entistä helpompi valita kiinnostavimmat suot lähemmän tarkastelun kohteeksi, Yksinkertaistettuna 1-laatuluokkaan sijoittuva turve on hyvää kasvu-, kuivike- ja imeytysturpeen raaka-ainetta, 2-laatuluokkaan kuuluva turve keskinkertaista ja 3-laatuluokkaan kuuluva huonoa raaka-ainetta, 52

54 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Liite 3 (1) 53

55 Tapio Toivonen ja Onerva Valo Liite 3 (2) 54

56 VUOSIEN AIKANA ILMESTYNEET TURVETUTKIMUSRAPORTIT 1. Erkki Raikamo (1980). Sysmän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 55 s. 3. Erkki Raikamo (1980). Hollolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 71 s. 5. Markku Mäkilä (1980). Tutkimus Toholammin soiden käyttökelpoisuudesta ja turpeen eri ominaisuuksien riippuvuuksis ta. 149 s. 6. Erkki Raikamo (1980). Kärkölän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 65 s. 7. Erkki Raikamo (1980). Koski HL:n turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 40 s. 8. Erkki Raikamo (1980). Hartolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 128 s. 10. Jukka Leino (1980). Rantasalmen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 81 s. 13. Erkki Raikamo (1980). Asikkalan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 63 s. 14. Erkki Raikamo (1980). Orimattilan ja Artjärven turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 70 s. 15. Erkki Raikamo (1980). Nastolan ja Lahden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 57 s. 16. Erkki Raikamo (1980). Heinolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 64 s. 17. Erkki Raikamo (1980). Padasjoen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 76 s. 20. Eino Lappalainen ja Hannu Pajunen (1980). Lapin turvevarat, yhteenveto vuosina Lapissa tehdyistä turvetutki muksista. 229 s. 23. Erkki Raikamo (1980). Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 110 s. 55. Carl-Göran Stén ja Timo Varila (1981). Raportti Punkalaitumen turvevaroista ja niiden käyttömahdollisuuksista. 67 s. 60. Helmer Tuittila (1981). Laitilan turvevarat. 150 s. 61. Jukka Leino (1981). Karttulassa tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 59 s. 62. Jukka Leino (1981). Pielavedellä tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 61 s. 63. Markku Mäkilä ja Tapio Toivonen (1981). Pyhäjärven (01.) turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 215 s. 64. Jukka Häikiö ja Hannu Pajunen (1981). Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. 58 s. 91. Helmer Tuittila (1982). Mynämäen turvevarat. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. 175 s. 98. Tapio Toivonen (1982). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevarojen koko naisinventoinnista. 73 s. 99. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoja (1982). Sotkamon kunnassa inventoidut turvevarat ja niiden soveltu vuuspolttoturvetuotantoon. 84 s Ari Luukkanen (1982). Väliraportti Pielavedellä 1981 tutkittujen soiden turvevaroista ja niiden käyttökelpoisuudesta. 137 s Jukka Häikiö (1982). Tutkimus Kiimingin soista ja turvevaroista. 73 s Jukka Leino (1982). Joroisten turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 145 s Jukka Leino ja Juha Saarinen (1982). Tuupovaaran turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 283 s Carl-Göran Stén, Riitta Korhonen ja Lasse Svahnbäck. Petäjäveden karttalehden (2234) itäosan suot. Väliraportti Petäjävedellä, Korpilahdella, Jyväskylän mlk:ssa ja Jämsänkoskella tehdyistä turvetutkimuksista. 119 s Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoja (1982). Kuhmon kunnassa tutkitut turvevarat ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. 141 s Erkki Raikamo ja Jouko Kokko (1982). Isojoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 287 s Erkki Raikamo ja Pertti Silén (1982). Kauhajoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. Loppuraportti Kauhajoen turvevarojen kokonaisinventoinnista. 311 s Timo Varila (1982). Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa ll. 116 s Pauli Hänninen (1983). Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 229 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1983). Luumäen ja lähikuntien eräiden soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 83 s Helmer Tuittila (1983). Pöytyän turvevarat. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. 97 s Tapio Toivonen (1983). Jaalan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 88 s Kimmo Virtanen (1983). Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 45 s Kimmo Virtanen ja Olli Ristaniemi (1983). Kuivaniemellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 169 s Jukka Leino (1983). Virtasalmen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 119 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1990). Miehikkälän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Uusittu ja täydennetty painos. 109 s Juha Saarinen (1983). Jäppilän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 65 s Ari Luukkanen (1983). Pielavedellä 1981 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 196 s Erkki Raikamo ja Pertti Silén (1983). Karijoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 84 s Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalainen (1983). Teuvan suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 179 s Jukka Leino (1983). Kerimäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 85 s Kimmo Virtanen (1983). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa II. Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevarojen kokonaisselvityksestä. 94 s.

57 134. Jouko Kokko (1983). Karttalehdillä 2222 (Seinäjoki) ja 2311 (Lapua) v tutkitut suot ja niiden turvevarat. 111 s Jouko Kokko (1983). Ylihärmän suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 35 s Pauli Hänninen (1983). Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. 138 s Jukka Häikiö, Hannu Pajunen ja Kimmo Virtanen (1983). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 100 s Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1983). Jämijärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. 68 s Helmer Tuittila (1983). Yläneen turvevarat. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. 144 s Ari Luukkanen (1983). Juankosken turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. 114 s Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen (1984). Laskelmat Suomen turvevaroista. 104 s Matti Maunu (1983). Tervolassa vuonna 1982 tutkitut suot ja niiden turvevarat. 26 s Jouko Saarelainen (1984). Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 254 s Matti Maunu (1984). Simossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 34 s Jukka Leino (1984). Pieksämäen mlk:ssa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Olli Ristaniemi (1984). Petäjäveden kunnan länsiosan turvevarat. 108 s Olli Ristaniemi ja Carl-Göran Sten (1984). Petäjäveden kunnassa suoritetut turvetutkimukset. 12 s Jukka Häikiö ja Heimo Porkka (1984). Ristijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s Hannu Pajunen (1984). Yli-Iissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 100 s Jukka Leino ja Juha Saarinen (1984). Haukivuorella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Muurinen ja Anne Nokela (1984). Kittilässä vuosina tutkittujen soiden turvevarat ja niiden tuotantokel poisuus. 441 s Pauli Hänninen (1984). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. 95 s Eino Lappalainen, Pauli Hänninen, Pekka Hänninen, Leevi Koponen, Jukka Leino, Heikki Rainio ja Raimo Sutinen (1984). Geofysikaalisten mittausmenetelmien soveltuvuus maaperätutkimuksiin. 36 s Tapio Toivonen (1984). Valkealan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 331 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1984). Anjalankosken turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 280 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1984). Elimäen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 53 s Markku Mäkilä, Kari Lehmuskoski ja Ale Grundström (1984). Savitaipaleen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 114 s Ari Luukkanen (1984). Pielavedellä 1982 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 85 s Juha Saarinen ja Riitta Lappalainen (1984). Jurvan suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 171 s Hannu Pajunen ja Timo Varila (1984). Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa III. 167 s Jukka Häikiö ja Heimo Porkka (1984). Kajaanissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 110 s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1984). Sievissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 288 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1984). Vihannissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 169 s Ari Luukkanen (1985). Kaavilla 1982 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 66 s Jukka Leino (1985). Kuopiossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 95 s Eino Lappalainen ja Pauli Hänninen (1985). Maatutkaluotaimen ja suosondin soveltuvuus turvetutkimuksiin. 24 s Jouko Saarelainen (1985). Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa s Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka (1985). Kajaanissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 178 s Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1985). Kankaanpään itäosan suot ja niiden turvevarojen käyttökelpoisuus. 115s Pauli Hänninen (1985). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. 113 s Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka (1985). Kajaanissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. 142 s Kimmo Virtanen (1985). Pattijoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 163 s Matti Maunu (1985). Ranualla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 234 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1985). Virolahden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 90 s Erkki Raikamo ja Pertti Silén (1985). Kristiinan kaupungin suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 203 s Ari Luukkanen (1986). Pielavedellä 1983 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 174 s Riitta Korhonen (1986). Jämsässä ja Jämsänkoskella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 160 s Hannu Pajunen (1986). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 135 s Jouko Saarelainen (1986). Vieremän suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 208 s Jukka Leino ja Jouko Kokko (1986). Lieksan suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa I. 212 s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1986). Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 179 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1986). Vehkalahden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 195 s Tapio Muurinen (1986). Rovaniemen alueen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa I. 185 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1986). Vihannissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 207 s Hannu Pajunen (1986). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 98 s.

58 190. Jukka Häikiö (1986). Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 98 s Tapio Toivonen (1986). Virtain turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 225 s Pauli Hänninen (1986). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. 121 s Jukka Leino (1987). Kerimäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 191 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1987). Haapavedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 131 s Jouko Saarelainen (1987). Vieremän suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. 221 s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1987). Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 77 s Ari Luukkanen (1987). Siilinjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat sekä turpeiden soveltuvuus jätevesilietteen käsittelyyn ja polttoturvetuotantoon. 57 s Tapio Muurinen (1987). Turvevarojen inventointi Kittilässä vuonna s Tapio Toivonen (1987). Mäntyharjun turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 217 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1987). Kotkan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 99 s Tapio Muurinen (1987). Rovaniemen alueen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa II. 73 s Pauli Hänninen ja Eino Lappalainen (1987). Maatutkan ja suosondin soveltuvuus turvevarojen määrän ja laadun selvittämi seen. 31 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1987). Ruukissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 163 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1987). Pyhtään turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 88 s Sirkka Lojander (1987). SPSSX-tilasto-ohjelmiston käyttö turvetutkimuksissa. 51 s Hannu Pajunen (1987). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. 83 s Jukka Häikiö ja Heimo Porkka (1987). Vuolijoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 192 s Tapio Toivonen (1988). Närpiön turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 275 s Jukka Leino (1988). Pieksämäen mlk:ssa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1988). Ruukissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 158 s Tapio Muurinen (1988). Turvetutkimukset Tervolassa vuonna s Pauli Hänninen (1988). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. 136 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1988). Kuusankoskella ja Kouvolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 56 s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1988). Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1988). Kankaanpään länsiosan suot ja niiden turvevarojen käyttökelpoisuus. 93 s Jouko Saarelainen (1988). Juuan kunnassa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 242 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1988). Iitin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 102 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1988). Oulaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 239 s Jukka Leino ja Pertti Silén (1988). Suonenjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 270 s Pekka Hänninen (1988). Atk:n hyväksikäyttö turveinventoinnin ja tutkimuksen apuna. 37 s Riitta Korhonen (1988). Keuruulla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1988). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 168 s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1989). Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s Jukka Leino (1989). Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 ja yhteenveto. 116 s Tapio Toivonen (1989). Ähtärin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa s Jouko Saarelainen (1989). Ilomantsin kunnassa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa s Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen (1989). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. 324 s Timo Suomi (1989). Isokyrössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 69 s Hannu Pajunen (1989). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. 137 s Tapio Muurinen (1989). Simossa vuosina tutkitut suot ja niiden turvevarat. 213 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1989). Ylämaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 142 s Jukka Leino (1989). Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1989). Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 96 s Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1989). Parkanon suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa s Ari Luukkanen (1989). Nilsiässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 109 s Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen (1990). Kihniössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 151 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1990). Limingassa, Lumijoella ja Temmeksellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 148 s Jukka Leino ja Jouko Saarelainen (1990). Outokummussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Muurinen (1990). Simon suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa II. 238 s Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen (1990). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. 403 s Hannu Pajunen (1990). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. 141 s Tapio Toivonen (1990). Kuortaneen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 212 s.

59 243. Timo Suomi (1991). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa II. 150 s Martti Korpijaakko (1991). Kannonkoskella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 58 s Tapio Toivonen (1991). Töysässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 107 s Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen (1991). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IX. 129 s Tapio Toivonen (1991). Ähtärin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa s Jukka Leino (1992). Pieksämäen mlk:ssa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1992). Mäntsälän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 50 s Hannu Pajunen (1992). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. 22 s Jukka Leino (1992). Pieksämäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 19 s Pauli Hänninen ja Satu Jokinen (1992). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa X. 20 s Tapio Toivonen (1992). Alavudella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 48 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1992). Tuuloksen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 36 s Carl-Göran Stén (1992). Valkeakosken suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 38 s Riitta Korhonen (1992). Leivonmäellä tutkitut suot ja niiden käyttökelpoisuus. 34 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1992). Haapavedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (1993). Nurmossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 50 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1993). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1993). Lammin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 58 s Timo Suomi (1993). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa III. 24 s Jukka Häikiö, Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1993). Paltamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoi suus. 39 s Timo Suomi (1993). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa IV. 25 s Tapio Muurinen (1993). Kuivaniemen soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa II. 95 s Riitta Korhonen (1993). Peräseinäjoella tutkitut suot ja niiden käyttökelpoisuus. 40 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1993). Ristijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa s Tapio Toivonen ja Pertti Silén (1993). Kurikassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s Tapio Toivonen (1993). Seinäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 26 s 269. Hannu Pajunen (1993). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. 27 s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1993). Karkkilan suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 44 s Jukka Häikiö (1993). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XI. 27 s Riitta Korhonen (1993). Multialla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1994). Hyrynsalmella tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus. 55 s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1994). Humppilan ja Jokioisten suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 41 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1994). Pyhäsalmella tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa II.18 s Jukka Häikiö ja Heikki Sutinen (1994). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XII. 37 s Jukka Leino ja Heimo Porkka (1994). Uuraisten kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (1994). Lapualla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 49 s Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen (1994). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIII, 43 s Hannu Pajunen (1994). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Timo Suomi (1994). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa V. 41 s Hannu Pajunen ja Heikki Sutinen (1994). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. 30 s Tapio Toivonen (1994). Eurassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 33 s Carl-Göran Stén & Markku Moisanen (1994). Tammisaaren suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa s Hannu Pajunen ja Heikki Sutinen (1995). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. 44 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1995). Kärsämäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 88 s Carl-Göran Stén & Markku Moisanen (1995). Karvian suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa s Riitta Korhonen (1995). Lehtimäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 34 s Tapio Toivonen (1995). Ilmajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 41 s Hannu Pajunen (1995). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IX. 28 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1995). Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. 83 s Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen (1995). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIV. 33 s Tapio Toivonen (1995). Ylistarossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 36 s Martti Korpijaakko (1995). Perhossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 32 s Hannu Pajunen (1996). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1996). Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 23 s.

60 297. Tapio Toivonen (1996). Isossakyrössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1996). Lappi Tl:n suot ja niiden turvevarat. 26 s Timo Suomi (1996). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa VI. 40 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1996). Nurmeksessa tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa s Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen (1996). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV. 29 s Riitta Korhonen (1996). Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (1997). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. 33 s Tapio Toivonen (1997). Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 37 s Tapio Muurinen (1997). Yli-Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1997). Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummen tutkitut suot sekä turpeen käyttökelpoisuus. 61 s Martti Korpijaakko (1997). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 19 s Tapio Toivonen (1997). Heikosti maatuneen rahkaturpeen laatuluokitus. 38 s Carl-Göran Stén (1997). Huittisten tutkitut suot ja turpeen käyttökelpoisuus. 41 s Jukka Häikiö, Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1997). Sotkamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa II. 48 s Hannu Pajunen (1998). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. 43 s Martti Korpijaakko (1998). Kyyjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 23 s Markku Mäkilä ja Tapio Toivonen (1998). Turvetutkimusten ja johtavuusluotausten käyttömahdollisuudet suoalueen ympäristötutkimuksissa: esimerkkinä Lapuan Löyhinkinevan jätevesialue. 25 s Carl-Göran Stén (1998). Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa s Jukka Leino ja Heimo Porkka (1998). Kangasniemellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. 62 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1998). Sonkajärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa s Heikki Sutinen (1999). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XVI. 30 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1999). Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s 319. Tapio Toivonen (1999). Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 42 s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1999). Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. 40 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1999). Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa s Martti Korpijaakko (2000). Vetelissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 57 s Tapio Muurinen (2000). Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 44 s Martti Korpijaakko (2000). Evijärven kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Martti Korpijaakko (2000). Kaustisen kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 34 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (2000). Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa s 327. Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2000). Espoon ja Kauniaisten suot. 59 s Hannu Pajunen (2001). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Martti Korpijaakko (2001). Evijärven kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Martti Korpijaakko (2001). Kortesjärven kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 49 s Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2001). Sallassa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa s Heikki Sutinen (2001). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XVII. 31 s 333. Ari Luukkanen (2001). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (2001). Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 29 s Martti Korpijaakko ja Pertti Silén (2002). Halsualla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s Jukka Leino (2002). Mikkelin kunnassa tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. 106 s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2002). Hämeenlinnan suot. 34 s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2002). Rengon suot ja niiden turvevarat. 53 s Tapio Toivonen (2002). Alajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (2002). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen (2002). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2002). Tutkimus Haukiputaan soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta. 58 s Riitta Korhonen ja Timo Suomi (2003). Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (2003). Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s.

61 345. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo Herranen (2003). Alavieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 47 s Ari Luukkanen (2003). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (2003). Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 40 s Ari Luukkanen (2003). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Jukka Häikiö ja Teuvo Herranen (2004). Merijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Riitta-Liisa Kallinen (2004). Kaavilla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2004). Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa s Tapio Toivonen (2004). Multialla tutkitut suot ja niiden käyttökelpoisuus. Osa s Tapio Toivonen (2004). Pernajassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 26 s Ari Luukkanen (2004). Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s 355. Jukka Leino (2004). Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (2004). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Timo Suomi ja Riitta Korhonen (2004). Karviassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2004). Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa s.

62 Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen (2005). Kokemäen suot ja niiden turvevarat. 44 s Jukka Turunen ja Teuvo Herranen (2005). Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Jukka Häikiö ja Teuvo Herranen (2005). Merijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen (2005). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (2005). Siikaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 64 s Tapio Toivonen ja Timo Suomi (2006). Merikarvialla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 48 s Riitta Liisa Kallinen (2006). Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (2006). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niden turvevarat. Osa s Jukka Turunen (2006). Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen (2006). Iisalmessa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (2006). Noormarkussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 50 s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2006). Hämeenkyrössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 52 s Carl-Göran Stén (2006). Ahvenanmaan tutkitut suot. 65 s Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski (2006). Kalvolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 59 s Hannu Pajunen (2007). Oulun turvevarat. Osa s Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2007). Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2007). Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 98 s Ari Luukkanen (2007). Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Jukka Turunen ja Matti Laatikainen (2007). Pyhäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2007). Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 80 s Kimmo Virtanen ja Timo Hirvasniemi (2007). Turvetuotantoalueiden hankintaopas PK-turvetuottajille. 44 s Tapio Toivonen ja Samu Valpola (2007). Pomarkussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 82 s Tapio Toivonen ja Teuvo Herranen (2008). Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Riitta-Liisa Kallinen (2008). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Jukka Häikiö (2008). Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen (2008). Iisalmessa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2008). Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 106 s Matti Maunu, Jukka Räisänen ja Timo Hirvasniemi (2008). Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. 47 s Jukka Turunen (2008). Pyhäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2008). Kankaanpäässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen (2008). Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (2008). Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (2009). Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen ja Heikki Meriluoto (2009). Siikalatvan turvevarat. Osa s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2009). Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 60 s. Tutustu turvepaikkaan: Julkaisun myynti: Geologian tutkimuskeskus / Kirjasto PL 1237, Kuopio Puh tai Fax s-posti: [email protected] EDITA PRIMA OY Helsinki 2009 ISBN ISSN