HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Haapavesi. Part 2 Kuopio 1992

2 Virtanen, Kimmo&Herranen, Teuvo Haapavedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti sivua, 3 kuvaa, 3 liitettä. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Haapavedellä 194 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 100 m :n välein. Jokaisella pisteellä määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratorionäytteistä määritettiin turpeen vesipitoisuus, tuhkapitoisuus, kuiva-ainepitoisuus ja lämpöarvo. Haapaveden soista yli metrin syvyistä on ha (38 % suoalasta) ja yli kahden metrin syvyistä ha soiden yhteenlaskettu turvemäärä on 382 milj. suo-m3. ph, (15 % suoalasta). Haapaveden Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 90 suolla ja kasvuturvetuotantoon soveltuvia 10 suolla. Yhteensä turvetuotantoon Haapaveden soista soveltuu ha eli 20 % suopinta-alasta. Avainsanat : suo, turve, turveinventointi, energiaturve, Haapavesi Kimmo Virtanen & Teuvo Herranen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 SF KUOPIO FINLAND

3 Virtanen, Kimmo&Herranen.Teuvo Haapavedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat - The Mires and Peat Reserves of the Commune of Haapavesi. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of peat investigation pages, 3 figures, 3 appendices. The Geological Survey of Finland made a peatland study in the Commune of Haapavesi in mires were studied. They cover hectares, which is 93 % of the mire area of Haapavesi, they contain about 382 million cubic meters of peat "in situ". The detailed surveys were made using survey line grids, where study sites were staked out at 100 meters intervals. The cover type, the peat type, the decomposition degree of peat and the substratum of the mire were determined at each study site. Laboratory samples were taken from selected sites to determine the ph value, ash content, heating value and bulk density of peat. Samples were also analysed for sulphur and other trace elements. Altogether 90 mires covering hectars land were evaluated suitable for energy peat production and ten mires for horticulture peat production. Key words : mire, peat, peat inventory, energy peat, Haapavesi Kimmo Virtanen & Teuvo Herranen Geological Survey of Finland P.O.Box 1237 SF KUOPIO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 7 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriomääritykset Tulosten esitys SOIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON TUTKITUT SUOT YHTEENVETO Suotyypit ja turvekerrostumat Soiden käyttömahdollisuudet 70 KIRJALLISUUS 72 LIITTEET

5 7 1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Haapaveden turvevaroja vuosina 1958, 1961, Näistä on jo julkaistu GTK :n turveraportti 194 (Virtanen & Herranen 1987) ja arkistoitu raportit "Haapaveden turvevarat - Osat II, III ja IV" (Virtanen & Herranen 1990, 1991 ja 1992). Osa I käsittää tiedot lähinnä kunnan pohjoisosan soista ja niiden soveltumisesta turvetuotantoon. Arkistoraportit käsittävät kunnan muut suot. Tähän raporttiin on koottu arkistoraporttien tiedot lyhennettyinä. Haapavedellä on tutkittu kaikki suot, joilla on mahdollisia energia- tai kasvuturvetuotantoon soveltuvia turvevaroja. Haapaveden turvetutkimukset liittyvät osana valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Turvetutkimusten tarkoituksena on ollut käyttökelpoisten energia- ja kasvuturvevarojen selvittäminen. Lisäksi on huomioitu myös turpeen ja soiden muut käyttömahdollisuudet. Haapavedellä tutkittiin 194 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha (kuva 1). Tämä on noin 93 % kunnan yli 20 ha :n suuruisten soiden pinta-alasta ( ha) (Lappalainen ym. 1980). Tutkimatta Haapavedellä on ainoastaan joukko pieniä soita, joilla ei ole edellytyksiä turvetuotantoon. Tutkituista soista on aakkosellinen hakemisto liitteessä 3. Haapaveden turvevaroja käsittelevään raporttiin on koottu lyhyet selostukset kaikista Haapavedellä tutkituista soista lukuunottamatta niitä, jotka on julkaistu Haapaveden Turveraportissa, Osa I. Arkistoiduista suotiedoista on mahdollisuus tilata yksityiskohtaisia suoselostuksia, karttoja ja turvekerrostuman poikkileikkauskuvia sekä tietoja turpeen laadusta ja määrästä esimerkiksi palstoittain, koko suon osalta, kunnittain, tai esimerkiksi vesistöalueittain. Lisäksi on mahdollista saada tietoja laboratorioanalyyseistä. Tietoja toimittaa Geologian tutkimuskeskuksen Väli-Suomen aluetoimisto.

6 8 0 10km I I I I I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimus 1989 Kuva 1. Haapavedellä tutkitut suot.

7 9 LUETTELO HAAPAVEDEN SOISTA (suot 1-36 ovat Haapaveden Turveraportissa Osa I) 37. Pääneva 91. Likasuo 145. Kuikanneva 38. Teerineva 92. Nikkarinneva 146. Sääskiräme 39. Talasräme 93. Teerineva 147. Pieni Susineva 40. Tiaistenneva 94. Joroistenneva 148. Siltaräme 41. Rahkaneva 95. Kivineva 149. Viitasenneva 42. Kaijanneva 96. Härkäneva 150. Sarvineva 43. Kokkoneva 97. Varesneva 151. Kuljunneva 44. Kainuunneva 98. Porrasneva 152. Hankilanneva 45. Pyöriäneva 99. Kivikorpi 153. Kurmunneva 46. Raumanmajansuo 100. Paskonneva 154. Katajaneva 47. Kana-aro 101. Takkunen 155. Vattuperkiönräme 48. Naatusmäensuo 102. Isoneva 156. Kallioräme 49. Kehulanräme 103. Kirvesräme 157. Hautalanräme 50. Kalhunneva 104. Kotisuo 158. Honkasenneva 51. Petäjistönneva 105. Vatturäme 159. Länkänräme 52. Länkkäneva 106. Kokkoräme 160. Länkänneva 53. Pieni Länkkäneva 107. Pitkäräme 161. Veneneva 54. Nauriskannokonsuo 108. Kortehaka 162. Lamminneva 55. Honkaneva 109. Jouhtenenneva 163. Korteneva 56. Hämeenneva 110. Kupukkaräme 164. Jalasmaankankaansuo 57. Koniräme 111. Pyöriäneva 165. Heikinperkkiö 58. Kesonneva 112. Kassilankorpi 166. Savaineva 59. Nälj änneva 113. Hararäme 167. Ojantausneva 60. Savikorpi 114. Pukinkorpi 168. Porrasräme 61. Tuohiniitty 115. S aunaräme 169. Pataneva 62. Uudenmaanlehto 116. Pieni Haaponeva 170. Siikaniemenkallionsuo 63. Karsikasneva 117. Heinistönräme 171. Heikinneva 64. Rekineva 118. Hirsiräme 172. Pirkonräme 65. Haaraneva 119. Kololahdenräme 173. Rautionneva 66. Pöhlöneva 120. Kokkisaarensuo 174. Kauppisenneva 67. Teerineva 121. Hirvineva 175. Saarenneva 68. Murronräme 122. Heikinneva 176. Kurunneva 69. Hautaneva 123. Äijönneva 177. Kukonneva 70. Saarineva 124. Kotakankaanlammensuo 178. Koirakorpi 71. Murhiräme 125. Kiimaneva 179. Valkamaräme 72. Järvineva 126. Marjoneva 180. Sonniräme 73. Likaneva 127. Manninneva 181. Hangasneva 74. Niskanneva 128. Moisanräme 182. Pihtineva 75. Iso kyläneva 129. Puiraanneva 183. Sadinkorpi 76. Aittoneva 130. Loppikaarronsuo 184. Savisaarenneva 77. Iso rimpineva 131. Rutakonneva 185. Pikkusuo 78. Rahkaräme 132. Perkkiö 186. Rahkaneva 79. Ängesneva 133. Tammaräme 187. Tuliniemenräme 80. Honkiräme 134. Lahnaneva 188. Sammalneva 81. Veihtineva 135. Litukkaneva 189. Murronpäänräme 82. Ruukkoneva 136. Akanmaanneva 190. Mätäsneva 83. Rahkolansuo 137. Haaponeva 191. Rahkaneva 84. Mäyränneva 138. Tervalamminneva 192. Paskoneva 85. Vihkolanneva 139. Kylmäpuronneva 193. Nurkkaneva 86. Sameli 140. Kuoppasenmetsä 194. Harsunräme 87. Puutionneva 141. Pikku Hakkaranneva 88. Äijönneva 142. Iso Hakkaranneva 89. Mäyränneva 143. Hakkarankuru 90. Konttineva 144. Valkeisensuo

8 10 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maastooppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten, Häikiö 1984). Isot, yhtenäiset suot tutkittiin käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan poikki vedettiin selkälinja ja tälle poikkilinjoja, jotka ovat yleensä 400 metrin etäisyydellä toisistaan. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sadan metrin välein ja ne on merkitty maastoon paaluin. Lisäksi soille on tehty syvyysmittauslinjoja, joilta mitattiin turvekerrostuman paksuus 50 m :n välein. Pienet ja rikkonaiset suot tutkittiin hajapistemenetelmällä. Yleensä soilla on tutkimuspisteitä 0,5-4 kappaletta 10 hehtaaria kohti. Jokaiselta tutkimuspisteeltä havainnoitiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (5-asteikko) ja mättäisyys (peittävyysprosentti ja korkeus) sekä puuston tila (kehitysluokka ja tiheys). Kairauksin selvitettiin turvelajit lisätekijöineen (6-asteikko), kosteus (5-asteikko), tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikko), liekoisuus (%-osuus) ja turpeen maatuneisuus (10-asteikko). Lisäksi tehtiin havaintoja turvekerrostuman alla olevista maalajeista. Tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet yhdistettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. 2.2 Lab oratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa. Näytteistä määritettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Kuopiossa happamuus, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo. Osasta näytteistä on analysoitu turpeen rikkipitoisuus ja typpi-, hiili- ja vetypitoisuus analysoitu myös runsaasti eri metalleja ja ravinteita.. Lisäksi osasta näytteistä on 2.3 Tulosten esitys Jokaisesta tutkitusta suosta on kirjoitettu selostus sekä piirretty kartta ja poikkileikkausprofiileja. Selostuksissa käsitellään tietoja suon sijainnista, ympäristöstä, suon pinta-aloista ja syvyyksistä, suotyypeistä, ojitustilanteesta ja laskusuhteista sekä suon turvelajeista ja maatunei

9 1 1 suudesta. Laboratoriotuloksia on käsitelty lyhyesti ja lisäksi ne on esitetty taulukoissa. Suon käyttökelpoisuudesta on tehty selvitys, jossa on pyritty huomioimaan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät. Suokartasta ilmenee tutkimuslinjojen sijainti, tutkimuspisteiden syvyydet, heikosti maatuneen pintaturvekerroksen paksuudet ja turpeen keskimaatuneisuudet. Kartalle on piirretty suon syvyyskäyrät (kuva 2). Poikkileikkausprofiileista ilmenevät turvekerrostuman rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit ja suon kaltevuus (kuva 3). I I 2%5 4 7 Z%6 _ ~~ 1m % / 11 OO +265m 66. /I6-\Irrn n I -- 61' R~ 2/ N / 54. ~%19 216,-, l 3.9 %10 "-.3/19 t A m 6% \ s 13 4., 6 ~ ~ % /8 R' ". ~ 15 \t%1\ 1 ;a7_15 \ 5 4.E 1/ \ 14 : 2/5~ - 13_ : 1 m /- 1/19~ ', -230m 4/8 46 1/ /9 5 1/ /4-30%m 3 4/ m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto 1986 Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selitys liitteessä 1.

10 12 M MPY MRRTUNEISUUS 102 M MPY _ TIE _ _ M _ '11~l ~~~~ ~~ffin!..,i /i~ llllllllllll ~ o ~1,rllll~ l!~ II :11;~r~iii~,,_., -99 _ M MPY 102 SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT 95 M MPY AO A1550m NaeolN TUTRTIWNCNN TUTUINUNUUI.N NwuNIUTO Kuva 3. Esimerkki suon poikkileikkausprofiilista. Merkkien selitys liitteessä 1.

11 SOIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa kolme tuotantomuotoa : teollinen, pienimuotoinen ja tilakohtainen. Teollinen turvetuotanto on joko jyrsinturve- tai palaturvetuotantoa ja kaksi viimeksi mainittua tuotantomuotoa ovat pelkästään palaturvetuotantoa. Tilakohtaisella turvetuotannolla tarkoitetaan kotitarvetuotantoa, jossa palaturve käytetään omalla tai lähitiloilla. Pienimuotoisella tuotannolla tarkoitetaan sellaista turvetuotantoa, pieni, mutta turve markkinoidaan muualle. jolloin tuotantoyksikkö on Tilakohtaiseen tuotantoon soveltuvien soiden turpeille ei ole asetettu tuhkapitoisuuden, turvelajin ja tilavuuspainon suhteen niin suuria laatuvaatimuksia kuin pienimuotoiseen ja teolliseen tuotantoon soveltuvien soiden turpeille. Pienimuotoisen tuotantoalueen vähimmäispinta-alana on pidetty 5 ha. Tämä voi koostua useasta lähekkäin olevasta alueesta. Tilakohtaiselle tuotantomuodolle ei ole asetettu pinta-alarajaa. Tilakohtaisessa ja pienimuotoisessa turvetuotannossa kulkuyhteys suolle olisi syytä olla valmiina jo ennen tuotannon aloittamista alkukustannusten pienentämiseksi. Puuston ei katsota nykyisin olevan ongelmana teollista turvetuotantoa suunniteltaessa, mutta pienimuotoisessa ja tilakohtaisessa tuotannossa se on kuitenkin kustannuksia lisäävän vaikutuksensa vuoksi rajoittava tekijä. Suon muoto, pohjan topografia ja kuivatusmahdollisuudet on myös turvetuotantoa suunniteltaessa. otettava huomioon Turvekerrostuman maatuneisuus, turvelaji ja paksuus sekä turpeen fysikaaliset ominaisuudet ovat määrääviä tekijöitä, kun arvioidaan suon soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Fysikaalisten ominaisuuksien osalta on noudatettu turveteollisuusliiton esittämiä laatuvaatimuksia jyrsin- ja palapolttoturpeille sekä kasvuturpeelle (liite 2). Arvioitaessa soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon kiinnitetään huomiota erityisesti turpeen maatuneisuuteen, sen rahkasammaltyyppiin ja kerrostuman paksuuteen. Seuraavassa esitetään arvoja turvelajin, maatuneisuuden ja suon syvyyden suhteen, joita on käytetty määrättäessä suon soveltuvuutta polttoturve- ja kasvuturvetuotantoon. Palaturvemenetelmällä polttoturpeeksi soveltuvalta suolta edellytetään, turpeen maatuneisuus on yli H4 turve ei ole puhdasta saraturvetta (puhtaasta saraturpeesta murenevat helposti) että tehdyt turvepalat luonnontilaisen alueen vähimmäissyvyytenä on 1,5 metriä (ei koske tilakohtaiseen tuotantoon otettavia turvepeltoja)

12 1 4 - heikosti maatuneen pintakerroksen (H1-4) on oltava alle 0,3 metrin paksuinen (luonnontilaisella suolla). - pienimuotoisen tuotantoalueen pinta-ala on vähintään 5 ha. Jyrsinturvemenetelmällä polttoturpeeksi soveltuvalta suolta edellytetään, että - mikäli turve on puhdasta rahkaturvetta, sen maatuneisuuden on oltava yli H4. Saraturpeelle ei tätä rajoitusta ole. - luonnontilaisen suon tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on 1,5 metriä - heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen (H1-3) on oltava alle 0,6 metrin paksuinen (luonnontilaisella suolla) - tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan noin 20 ha. Jyrsinturvemenetelmällä kasvuturpeeksi soveltuvalta suolta edellytetään, että - turve on heikosti maatunutta (H1-4) ja valtaosa acutifolia-tyypin rahkaturvetta - turpeessa ei ole haittaavia määriä lisätekijöitä (tupasvillaa, leväkköä, varpua, saraa yms.) - luonnontilaisen suon tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on 1,5 metriä, josta kasvuturpeeksi sopivaa raaka-ainetta vähintään 0,8m - tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan noin 20 ha

13 TUTKITUT SUOT 37. Pääneva (kl ) sijaitsee 16 km lounaaseen Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteisiin, soistuneisiin moreenimaihin, jotka ovat osittain hiekkakerrostumien peitossa. Vedet laskevat suolta ojia pitkin Sarjanojaan, jota pitkin edelleen Kalajokeen. Suon kaakkoispuolella on paikallistie. Yleisimmät suotyypit ovat suon pohjoisosissa rahkaneva ja rahkaräme, sekä eteläosissa kangasrämemuuttuma ja ruohoturvekangas. Turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Suon pinta-ala on 60 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 9 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 3 ha. Suolla on n. 5 ha alue, joka soveltuu tilakohtaiseen energiaturvetuotantoon. 38. Teerineva (kl ) sijaitsee 16 km lounaaseen Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreeni- ja hiekkakankaisiin. Alueella on myös paikoin kalliomaastoa. Suon etelä- ja pohjoisosissa on peltoa, joille on tilustiet. ojia pitkin Sarjanojaan, josta edelleen Kalajokeen. Vedet laskevat Yleisimmät suotyypit ovat suon eteläosassa sararämemuuttuma ja pohjoisosassa rimpinevamuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 1/4 rahka- ja 3/4 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Teerinevan pinta-ala on 195 ha, josta on yli metrin syvyistä 76 haja yli 1,5 metrin syvyistä 39 ha. Teerineva soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,4 m syviltä osiltaan (n. 45 ha). 39. Talasräme (kl ) sijaitsee 14 km lounaaseen Haapaveden keskustasta. Se rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suon keskiosassa on peltoa. Lisäksi suon koillispuolella on metsäautotie. Vedet laskevat suolta ojia pitkin Sarjanojaan, josta edelleen Malisjokeen ja lopulta Kalajokeen. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva ja rahkanevamuuttuma. Lähes koko suo on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat suon pinnan tasaisuudesta johtuen huonot. Turpeesta on 3/4 rahka- ja 1/4 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4.

14 1 6 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Talasrämeen pinta-ala on 100 ha, josta on yli metrin syvyistä 50 ha, yli 1,5 metrin 34 ha ja yli 2 metrin 7 ha. Talasräme soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan. Turvetuotantoa haittaa paikoin paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. 40. Tiaistenneva (kl ) sijaitsee 16 km lounaaseen Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu moreenimaihin. Sen eteläpäässä on peltoja. Suon koillis- ja kaakkoispuolella on maantie. Vedet laskevat metsäojia pitkin etelään, Ratinojan kautta Sarjanojaan ja edelleen Kalajokeen. Yleisimpiä suotyyppejä ovat sararämemuuttumat. Suon itäosassa on ravinteikasta nevakorpimuuttumaa. Suoalasta on n. 1/2 ojitettu. Turpeesta on valtaosa on rahkavaltaista turvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Tiaistennevan pinta-ala on 145 ha, josta on yli metrin syvyistä 23 ha, yli 1,5 m :n 9 ha ja yli kahden metrin 3 ha. Tiaistennevasta soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen yhtenäinen alue (n. 7 ha). selvittää ennen mahdollista tuotannon aloittamista. Alueen tuhkapitoisuus tulisi 41. Rahkaneva (kl ) sijaitsee 18 km Haapaveden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu topografialtaan vaihtelevaan kallioiseen moreenimaastoon. tietä. Suolle ei ole Vedet laskevat suolta kahteen eri vesistöön : Suon länsiosasta vedet laskevat Vesiperänojaan ja päätyvät lopulta Pyhäjokeen. Suon itäosan vedet päätyvät lopulta Kalajokeen. laskevat Rantaojaan ja Yleisimmät suotyypit ovat luonnontilainen rahkaneva sekä muuttuma-asteella olevat rahkaneva ja rahkaräme. Turpeesta valtaosa on rahkavaltaisia turpeita. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Rahkanevan pinta-ala on 100 ha, josta on yli metrin syvyistä 50 ha, yli 1,5 m :n 34 ha ja yli kahden metrin 7 ha. Turvetuotantoon soveltuu suon yli 1,5 m :n syvyinen alue (34 ha). Tästä pintaturvekerros soveltuu kasvuturvetuotantoon ja pohjaturvekerros energiaturvetuotantoon.

15 Kaijanneva, (kl ) sijaitsee 12 km lounaaseen Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu loivasti kumpuileviin, paikoin soistuneisiin moreenimaihin. Sen lounaisosassa on peltoja. Suon itäpuolella on metsäautotie ja länsipuolella paikallistie. Peltoalueelle tulee viljelystie. Vedet laskevat metsäojia pitkin etelään Sarjanojaan, jota pitkin lopulta Kalajokeen. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, kalvakkaneva- ja lyhytkorsinevamuuttuma. Koko suo on ojitettu metsän kasvatusta varten tai raivattu pelloksi. Turpeesta puolet on rahka- ja puolet saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Kaijannevan pinta-ala on 140 ha, josta on yli metrin syvyistä 30 ha, yli 1,5 m :n 8 ha ja yli kahden metrin 3 ha. Kaijannevan yli 1,5 m syvyinen alue (8 ha) soveltuu tilakohtaiseen energiaturvetuotantoon. 43. Kokkoneva (kl ) sijaitsee 16 km lounaaseen Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu länsiosassa kallioihin, muilta osin moreenimaastoon. pitkin Sarjanojaan, josta edelleen Malisjoen kautta Kalajokeen. Vedet laskevat ojia Yleisin suotyyppi on lyhytkortinen neva, suon etelä- ja pohjoisosassa sararäme. Suo on, pohjoisosia lukuunottamatta lähes ojittamaton. Turpeesta puolet on rahka- ja puolet saravaltaista. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Kokkonevan pinta-ala on 60 ha, josta on yli metrin syvyistä 34 ha, yli 1,5 m :n 23 ha ja yli kahden metrin 14 ha. Kokkoneva soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan. Tuotantoa haittaa paksu heikosti maatunut rahkainen pintaturvekerros. 44. Kainuunneva (kl ) sijaitsee 15 km lounaaseen Haapaveden keskustasta. Suo on muodostunut kapeaan luode - kaakko suuntaiseen altaaseen. Se rajoittuu moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta pohjoisosasta ojia pitkin Sarjanojaan ja eteläosasta Kesonojaan, jota pitkin Malisjokeen ja edelleen Kalajokeen. Yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet. Suo on pääosin ojitettu. Turpeesta valtaosa on rahkavaltaista turvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni.

16 1 8 Kainuunnevan pinta-ala on 80 ha, josta on yli metrin syvyistä 24 ha, yli 1,5 m :n 8 ha ja yli 2 metrin syvyistä 2 ha. Kainuunneva ei sovellu turvetuotantoon, sillä suolla on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros ja lisäksi suon muoto on sellainen, että tuotantoalueen muodostaminen suolle on hankalaa. 45. Pyöriäneva (kl ) sijaitsee 14 km Haapaveden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenin verhoamaan kalliomaastoon. Vedet laskevat ojia pitkin Kana-aron läpi Pakkasojaan ja edelleen Malisjokeen, joka laskee Kalajokeen. Yleisimmät suotyypit ovat erilaisia turvekankaita. Koko suo on ojitettu. Turpeet ovat rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Suon pinta-ala on 50 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Pyöriäneva ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 46. Raumanmajansuo (kl ) sijaitsee 12 km Haapaveden keskustasta etelälounaaseen. Suo rajoittuu tasaiseen moreenimaastoon. Sinne ei johda tietä. Vedet laskevat etelään Pakkasojaan ja edelleen Malisjoen kautta Kalajokeen. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoturvekangas ja sararäme. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 1/4 osa rahka- ja 3/4 osaa saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka. Raumanmajan suon pinta-ala on 45 ha, josta on yli metrin syvistä 19 ha ja yli 1,5 m :n syvyistä 7 ha. Suo soveltuu korkeasta tuhkapitoisuudesta huolimatta tilakohtaiseen energiaturvetuotantoon. Tuotantokelpoinen suoala on n. 6 ha. 47. Kana-aro (kl ) sijaitsee 14 km Haapaveden keskustasta etelä-lounaaseen. Suon ympäristö on loivapiirteistä soistunutta moreenimaastoa, jota itä- ja pohjoispuolella verhoaa hiekkakerros. Vedet laskevat ojia pitkin Pakkasojaan ja edelleen Malisjokeen, joka laskee Kalajokeen. Kana-aro on ojitettu lähes kokonaan. Turpeesta on 1/4 osa rahka- ja 3/4 osaa saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisin pohjamaalaji on hiekka.

17 19 Kana-aron pinta-ala on 55 ha, josta on yli metrin syvyistä 27 ha ja yli 1,5 m :n 15 ha. Kana-aron yli 1,5 metrin syvyinen alue (15 ha) soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. Ennen mahdollista tuotannon aloittamista tulisi selvittää. turpeen tuhkapitoisuus 48. NaatusmÄensuo (kl ) sijaitsee 12 km Haapaveden keskustasta etelään. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta ojia myäten Koivulammennevalle, jolta ne valuvat Pakkasojaan ja Malisjokeen ja edelleen PidisjÄrven kautta Kalajokeen. TutkimuspisteistÄ on 3/4 rämeellä ja 1/4 turvekankaalla. Turpeesta on 60 % rahkaja 40 % saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. NaatusmÄensuon kokonaispinta-ala on 40 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 3 ha. Suo ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 49. KehulanrÄme (kl ) sijaitsee 10 km Haapaveden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen ja rikkonaiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta kahteen eri vesistään. Osa vesistä laskee MÄyrÄnojaan ja edelleen PyhÄjokeen. Muu osa vesistä valuu Sarjanojaa ErkkisjÄrven läpi Malisjokeen, jonka vedet virtaavat Kalajokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat muuttuma-asteella olevia rämeitä sekä turvekankaita. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 3/4 osaa rahka- ja 1/4 osa saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. KehulanrÄmeen pinta-ala on 55 ha, josta on yli metrin syvyistä 14 haja yli 1,5 m :n 7 ha. KehulanrÄme ei sovellu turvetuotantoon paksun, heikosti maatuneen pintaturvekerroksen takia. 50. Kalhunneva (kl ) sijaitsee 16 km Haapaveden keskustasta etelälounaaseen. Suo rajoittuu soistuneeseen moreenimaastoon, joka suon pohjoispuolella on korkokuvaltaan vaihtelevaa. Maantie kulkee suon eteläpuolitse. Vedet laskevat metsäojia pitkin Kesonojaan ja sitä myäten Malisjokeen, josta edelleen Kalajokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat ravinteisuudeltaan käyhiä rämeitä. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Turpeesta on 2/3 osaa on rahka- ja 1/3 osaa saravaltaisia. Turvekerrostuman

18 20 keskimaatuneisuus on 4,5. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Kalhunnevan pinta-ala on 130 ha, josta yli metrin syvyistä 30 ha, yli 1,5 m :n 5 ha ja yli kahden metrin 3 ha. Kalhunnevasta voidaan ottaa tilakohtaiseen energiaturvetuotantoon n. 10 ha turvepeltoa ja turvekangasta. 51. PetÄjistänneva (kl ) sijaitsee 16 km etelään Haapaveden keskustasta. Osa suosta kuuluu Nivalan kuntaan. Suo rajoittuu moreenimaastoon, joka suon etelä- ja länsipuolella on loivapiiirteisten hiekkakankaiden verhoama. Suon itäpuolen pelloille tulee tilusteitä. Vedet laskevat metsäojia pitkin Kesonojaan ja edelleen Malisjokeen, joka laskee Kalajokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat käyhäravinteisia rämeitä, jotka ovat muuttuma-asteella. Suon pohjoisosa on peltoa. Koko suo on ojitettu. Turpeesta 1/2 on rahka- ja 1/2 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Paikoin turpeen ja hiekan välillä tavataan mutakerros. PetÄjistännevan pinta-ala on 140 ha, josta on yli metrin syvyistä 36 ha, yli 1,5 m :n 17 ha ja yli kahden metrin 4 ha. Suon yli 1,5 m :n alue on osittain peltoa, mutta suo voidaan ottaa pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. 52. LÄnkkÄneva (kl ) sijaitsee 17 km etelään Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu pääosin moreenimaastoon. Sen pohjoisreunalla kulkee Haapavesi-MaliskylÄ - maantie ja eteläreunalla on tilustie. Vedet laskevat ojia myäten länteen Kesonojaan, josta edelleen Malisjokea pitkin Kalajokeen. Vallitseva suotyyppi on rahkaneva. LÄhes koko suo on ojitettu. Turpeesta on 2/3 rahka- ja 1/3 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus pohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja hiekka. on 4,1. YleisimmÄt LÄnkkÄnevan pinta-ala on 120 ha, josta on yli metrin syvyistä on 55 ha ja yli 1,5 m:n 16 ha. Suolta voidaan tuottaa ensin kasvuturvetta sen pintaturvekerroksesta n. 30 ha alueelta ja kasvuturvetuotannon jälkeen voidaan tuottaa vielä jonkin verran energiaturvetta. 53. Pieni LÄnkkÄneva (kl ) sijaitsee 17 km Haapaveden keskustasta etelään. Suo rajoittuu lännessä kallioiseen moreenimaastoon. Muualla alue on tasaista

19 2 1 hiesu-hieta maastoa. Haapavesi-Nivala tie kulkee suon poikki. Vedet laskevat Kesonojaa Malisjokeen ja edelleen Kalajokeen. Maantien eteläpuoli on pääosin rahkanevaa ja tien pohjoispuoli isovarpu- ja tupasvillarämemuuttumaa. Maantien pohjoispuoli on kokonaan ojitettu ja eteläpuoli osittain. Suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu. Pienen LÄnkkÄnevan pinta-ala on 44 ha, josta on yli metrin syvyistä on 19 haja yli 1,5 m :n 6 ha. Suosta voidaan ottaa tilakohtaiseen energiaturvetuotantoon n. 8 ha :n alue. 54. Nauriskannokonsuo (kl ) sijaitsee 15 km etelään HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Vedet laskevat ojia myäten Kesonojan kautta Pakkasojaan ja edelleen Malisjokea PidisjÄrveen, jonka kautta virtaa Kalajoki. Vallitseva suotyyppi on nevakorpimuuttuma. Koko suo on ojitettu. Suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Nauriskannokonsuon kokonaispinta-ala on 43 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Suon kokonaisturvemäärä on n. 0,2 milj. suo-m3. sovellu turvetuotantoon. Nauriskannokonsuo ei matalana 55. Honkaneva (kl ) sijaitsee 12 km etelään HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Sen länsipuolella kulkee Haapavesi-Nivala-kantatie. Vedet laskevat ojia myäten Pakkasojan kautta Malisjokeen ja edelleen PidisjÄrveen, jonka läpi virtaa Kalajoki. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja kalvakkaneva. Koko suo on ojitettu. Turpeesta valtaosa on rahkavaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus 5,7. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. on Honkanevan pinta-ala on 50 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 12 ha ja yli 1,5 m :n 7 ha. Suon yli 1,5 m syvä alue soveltuu tilakohtaiseen energiaturpeen tuottamiseen Paikoin tuotetun turpeen laatua alentaa paksu, heikosti maatunut rahkainen pintaturvekerros.

20 HÄmeenneva (kl ) sijaitsee 10 km Haapaveden keskustasta etelään. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. edelleen Malisjoen kautta Kalajokeen. Vedet laskevat ojia pitkin Kesonojaan ja YleisimmÄt suotyypit ovat muuttuma-asteella olevat tupasvillaräme, isovarpuräme ja rahkaräme. Koko suolla on vanha ojitus. Suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suon kokonaispinta-ala on 85 ha ja turvemäärä n. 0,5 milj. suo-m3. Yli metrin syvyistä aluetta on 3 ha. Suo ei sovellu turvetuotantoon ohutturpeisuutensa vuoksi. 57. KonirÄme (kl ) sijaitsee 12 km etelään HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Vedet laskevat ojia myäten Pakkaojan kautta Malisjokeen ja edelleen PidisjÄrveen ja Kalajokeen. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme. Koko suo on ojitettu. Turpeesta valtaosa on rahkavaltaista turvetta, jonka lisätekijänä on tupasvillan jäänteitä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus 6,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. KonirÄmeen pinta-ala on 32 ha, josta on yli metrin syvyistä 4 ha. KonirÄme ei matalana sovellu turvetuotantoon. 58. Kesonneva (kl ) sijaitsee 14 km Haapaveden keskustasta etelään. Suo rajoittuu hiekkakankaisiin. Suon pohjoispuolella kulkee metsäautotie. Vedet laskevat ojia myäten Kesonojaan ja sieltä edelleen Kalajokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat ravinteisuudeltaan vaihtelevia rämeitä ja turvekankaita. Suoalasta on valtaosa ojitettu. Turpeesta on 40 % rahka- ja 60 % saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Liekoja on koko suossa erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Paikoin tavataan ohut liejukerros turpeen ja mineraalimaan välillä. Kesonnevan pinta-ala on 235 ha, josta on yli metrin syvyistä on 77 ha, yli 1,5 m :n syvyistä 49 ha ja yli kahden metrin 28 ha. Kesonnevasta voidaan ottaa energiaturvetuotantoon noin 40 ha. 59. NÄljÄnneva (kl ) sijaitsee 19 km etelään Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteiseen soistuneeseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta Karsi-

21 23 kasojaan ja Kesonojaan. NÄistÄ vedet valuvat Malisjokeen ja edelleen Kalajokeen. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Suoalasta on ojitettu 4/5 osaa. LÄhes kaikki suon turpeet ovat rahkavaltaisia turpeita, joissa usein on lisätekijänä tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. NÄljÄnnevan pinta-ala on 140 ha, josta on yli metrin syvyistä 30 ha, yli 1,5 m :n 8 ha. NÄljÄnneva ei sovellu energiaturvetuotantoon paksun, heikosti maatuneen tupasvillan kuituja sisältävän pintaturvekerroksensa takia. Suo ei myäskään sovellu kasvuturvetuotantoon syvänteiden pienialaisuuden ja turpeiden laadun takia. 60. Savikorpi (kl ) sijaitsee 17 km Haapaveden keskustasta etelään. Suo rajoittuu pääosin lohkareiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat ojia myäten Kesonojaan, josta Malisjoen kautta Kalajokeen. Suo on suotyypeiltään rämettä, turvekagasta ja peltoa. Turpeesta on 2/3 rahka- ja 1/3 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta, moreeni ja hiekka. Savikorven kokonaispinta-ala on 55 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Suon kokonaisturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m 3. sovellu turvetuotantoon. Savikorpi ei mataluudestaan johtuen 61. Tuohiniitty (kl ) sijaitsee 16 km etelään Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu pääosin lohkareiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat ojia pitkin Kesonojaan, josta edelleen Malisjokeen ja Kalajokeen. Koko suo on turvekangasta. Suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Suon pinta-ala on 35 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Tuohiniitty ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon. 62. Uudenmaanlehto (kl ) sijaitsee 17 km etelään HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu pääosin alaviin, paikoin soistuneisiin moreenimaihin. LÄnnessÄ ja kaakossa suo rajoittuu peltoihin. Vedet laskevat Karsikasojan ja Kesonojan kautta Malisjokeen, joka laskee Kalajokeen.

22 24 Vallitseva suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Turpeesta on 60 % rahka- ja 40 % saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Suon pinta-ala on 79 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 3 ha. Suo ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 63. Karsikasneva (kl ) sijaitsee 17 km etelään Haapaveden keskustasta. LÄhes koko suo on viljeltyä peltoa. Se on muodostunut tasaisessa jokilaaksossa olevaan matalaan painanteeseen. Suolle johtaa useita tilusteitä. Vedet laskevat HÄrkÄpuroa pitkin Malisjokeen ja edelleen Kalajokeen. Suon turve on saravaltaista turvetta, jossa usein lisätekijänä on ruskosammalta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. HeinÄpuron läheisyydessä on liejukerrostumia mineraalimaan ja turpeen välissä. Karsikasnevan pinta-ala on 105 ha, josta on yli metrin syvyistä 50 ha, yli 1,5 m :n 29 ha ja yli kahden metrin 12 ha. Karsikasnevalla on n. 30 ha alue yli 1,4 m syvyistä, pääosin viljelykäytässä olevaa suota, joka voidaan ottaa pienimuotoiseen turvetuotantoon, mikäli turpeen tuhkapitoisuudet todetaan analyyseissä riittävän alhaisiksi. 64. Rekineva (kl ) sijaitsee 17 km etelään Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteisiin, soistuneisiin hiekkakankaisiin. Suon länsipuolella on paikallistie. Vedet laskevat Kesonojaan ja HÄrkÄpuroon, josta edelleen Malisjokeen ja Kalajokeen. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 3/4 rahka- ja 1/4 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Rekinevan pinta-ala on 90 ha, josta on yli metrin syvyistä 12 ha ja yli 1,5 m :n syvyistä 4 ha. Rekinevan yli 1,5 m syvyinen alue (4 ha) voidaan ottaa tilakohtaiseen energiaturvetuotantoon. 65. Haaraneva, (kl ) sijaitsee 21 km Haapaveden keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa kantatiehen n :o 85 ja lännessä paikallistiehen. Suon itäpuolella on mineraalimaapeltoja. Karsikasoja virtaa suon läpi. Vedet laskevat Karsikasojaan, josta

23 25 Malisjoen ja PidisjÄrven kautta Kalajokeen. LÄhes koko turvekerrostuma on nykyisin viljelysalueena. Sen turpeista valtaosa on rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja hieta. Haaranevan pinta-ala on 125 ha, josta on yli metrin syvyistä 12 ha. Suon kokonaisturvemäärä on noin 0,8 milj suo-m3. Haaraneva ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 66. Pähläneva (kl ) sijaitsee 22 km etelään Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenimaihin. Vedet laskevat suolta ojia pitkin luoteeseen Karsikasojan kautta Malisjokeen, joka laskee Kalajokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat suon keskellä tupasvillarämemuuttuma ja reunoilla pallosararämemuuttuma. Turpeesta on 2/3 rahka- ja 1/3 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Pählänevan kokonaispinta-ala on 310 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on vain 1 ha. Suon kokonaisturvemäärä on n. 2 milj. suo-m3. Mataluutensa vuoksi Pähläneva ei sovellu turvetuotantoon. 67. Teerineva (ki ) sijaitsee 17 km etelään Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenimaihin. Suo jatkuu pohjoiseen ja liittyy siellä Rahkanevaan. Suon etelä puolella on kantatie N.o 85. Vedet laskevat ojia pitkin lounaaseen Malisjokeen ja edelleen Kalajokeen. Vallitsevat suotyypit suon keskellä ovat rahkaneva ja -räme. Reunoilla on rämemuuttumia. Valtaosa suosta on ojitettu, mutta suon keskellä oleva rahkaneva- ja rahkarämealue on luonnontilainen. Suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Teerinevan pinta-ala on 315 ha, josta on yli metrin syvyistä on 44 haja yli 1,5 m :n syvyistä 19 ha. Suosta voidaan ottaa turvetuotantoon 20 hehtaaria yli 1,4 m :n syvyistä aluetta. Heikosti maatunut rahkainen pintaturvekerros soveltuu kasvuturpeen raaka-aineeksi ja tämän alla oleva turve energiaturpeeksi.

24 MurronrÄme (kl ) sijaitsee 20 km etelään Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu pääosin loivapiirteiseen moreenimaastoon. Pohjoisessa suo rajoittuu kantatiehen n :o 85 ja idässä metsäautotiehen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Malisjokeen ja edelleen Kalajokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat isovarpu-, tupasvilla- ja sararäme. Koko suo on ojitettu. LÄhes kaikki suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus 4,9. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. on MurronrÄmeen pinta-ala on 155 ha, josta on yli metrin syvyistä 5 ha. Koko suon turvevarat ovat 0,9 milj. suo-m3. MurronrÄme ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon. 69. Hautaneva (kl ) sijaitsee 21 km etelään Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon, joka osittain on hiekkakerrostumien verhoama. Suon koillispuolella kulkee tie. Vedet laskevat Tikkapuron ja KuusaanjÄrven kautta sekä Eskolanojan ja Malisjoen kautta Kalajokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat suon keskiosan lyhytkorsineva ja rahkaneva sekä laitojen rämemuuttumat. Suoalasta on 1/2 ojitettu. Turpeesta 4/5 on rahkavaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Hautanevan pinta-ala on 245 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta on 92 ha, yli 1,5 m :n 61 ha ja yli kahden metrin 24 ha. Hautanevasta voidaan ensin tuottaa kasvuturvetta noin 50 ha :n alueelta. Kasvuturvetuotannon jälkeen voidaan tuottaa energiaturvetta koko suon yli 1,5 m syvyisiltä alueilta (61 ha). 70. Saarineva (kl ) sijaitsee 23 km etelään Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu soistuneeseen, loivapiirteiseen moreenimaastoon ja ympäräiviin laskevat metsäojia länteen Malisjokeen ja siitä Kalajokeen. soihin. Vedet YleisimmÄt suotyypit ovat erilaisia karuja rämemuuttumia ja -ojikoita. LÄhes koko suo on ojitettu. Suon turpeet ovat kokonaan rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suon kokonaispinta-ala on 115 ha ja turvemäärä n. 0,9 milj. suo-m3. Yli metrin syvyistä aluetta on 4 ha. sovellu turvetuotantoon. Suon keskisyvyys on 0,8 m. Saarineva ei mataluutensa vuoksi

25 MurhirÄme (kl ) sijaitsee 24 km kaakkoon Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu soistuneeseen, loivapiirteiseen moreenimaastoon ja ympäräiviin soihin. Vedet laskevat metsäojia pitkin itään JÄrvinevalle, josta KuusaanjÄrven kautta Settijokeen ja edelleen Kalajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja -neva. Suon turpeet ovat valtaosin tupasvillarahkaturpeita. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. YleisimmÄt MurhirÄmeen pinta-ala on 90 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 8 ha. Suon kokonaisturvemäärä on 0,66 milj. suo-m3. Matalana suo ei sovellu turvetuotantoon. 72. JÄrvineva (kl ) sijaitsee 24 km kaakkoon Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu huuhtoutuneisiin moreenikankaisiin ja matalaturpeisiin suoalueisiin. Sen itäpuolella on turvetuotantoon valmisteltua suota ja JÄrvinevan eteläpuolinen (HaapajÄrveen kuuluva) osa on otettu turvetuotantoon. Suon koillispuolella on Patanevan turvetuotantoalueelle kulkeva tie. Vedet laskevat ojia pitkin KuusaanjÄrveen, josta Settijokea pitkin Kalajokeen. Vallitsevana suotyyppinä on suon pohjoisosassa tupasvillarämeojikko. EtelÄosassa ovat vallitsevina rahkaneva, rahkaräme ja lyhytkortinen neva. Suoalasta on n. 50 ojitettu. Turpeesta on 1/2 rahka- ja 1/2 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. JÄrvinevan pinta-ala on 190 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 64 ha, yli 1,5 m:n 50 ha ja yli kahden metrin 42 ha. Suo voidaan ottaa teolliseen turvetuotantoon yli 1,5 m syvyisiltä osiltaan (50 ha) lisäalueeksi jo tuotannossa olevalle suoalueelle. 73. Likaneva (kl ) sijaitsee 21 km länteen HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu moreeni- ja hiekkamaihin, Vedet laskevat soiden kautta Mato-ojaan, josta PyhÄjokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat ruohoturvekangas ja rämemuuttumat. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 1/3 rahka- ja 2/3 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Likanevan kokonaispinta-ala on 27 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 1 ha. Suon kokonaisturvemäärä on n. 0,2 milj. suo-m 3. Likaneva ei matalana sovellu turvetuotantoon.

26 Niskanneva (kl ) sijaitsee 22 km länteen HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu moreenimaastoon, jossa on runsaasti kalliopaljastumia. Nevan koillispuolella on kaksi lampea nimeltään öngeslammit. Suon luoteispuolella kulkee paikallistie. Vedet laskevat osittain öngeslampien kautta Mato-ojaan, josta Vaikonojan kautta PyhÄjokeen. Suon länsi- osasta vedet valuvat Pinolanojaan, josta Kalajokeen. Suon etelä- ja keskiosassa suotyypit ovat reheviä, pohjoisosassa on karuja rämeitä ja reunoilla reheviä lettorämemuuttumia. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 1/4 rahkaja 3/4 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta, hiekka ja moreeni. Niskannevan pinta-ala on 145 ha, josta on yli metrin syvyistä on 50 ha, yli 1,5 m :n 22 ha ja yli kahden metrin 7 ha. Suolla on 20 hehtaaria yli 1,5 m syvyistä aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon. Turpeen tuhkapitoisuus on paikoin kohtalaisen korkea. Suon koillispuolella olevien öngeslampien veden pinta on korkeammalla tasolla Niskannevan tuotantoon soveltuva alue. kuin 75. IsokylÄnneva (kl ) sijaitsee 21 km HaapavedeltÄ länteen. Suo on kalliopaljastumien välisessä painanteessa. Vedet laskevat Mato-ojaan, josta Vaikonojaan ja edelleen PyhÄjokeen. Yleisin suotyyppi on ruohoinen sararämemuuttuma. Suon keskiosasta tavataan myäs lettoisuutta. Turve on saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. pohjamaalaji on moreeni. Yleisin Iso kylännevan pinta-ala on 45 ha, josta yli metrin syvyistä 12 ha. Suo ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon. 76. Aittoneva (kl ) sijaitsee 23 km länteen HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu länsipuolella loivapiirteiseen, soistuneeseen hiekkakankaaseen, muilta osin ohuen moreenikerroksen verhoamaan kalliomaastoon. Suon keskiosan poikki kulkee metsäautotie. Vedet laskevat Mato-ojaan ja edelleen Vaikonojan kautta PyhÄjokeen. YleisimmÄt suotyypit suon pohjois- ja keskiosassa ovat sararämeitä, eteläosassa lyhytkortisia nevoja ja rämemuuttumia. Suon pohjoisosa on ojittamatta, muuten suo ojitettu. Turpeesta on 2/5 rahka- ja 3/5 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Yleisin pohjamaalaji on moreeni.

27 29 Aittonevan pinta-ala on 125 ha, josta on yli metrin syvyisen alueen 18 ha ja yli kahden metrin 3 ha. Suolla on paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joten suo ei sovellu energiaturvetuotantoon. 77. Iso Rimpineva (kl ) sijaitsee 22 km länteen HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenimaihin. Suon länsiosiin tulee metsäautotie. Mato-ojan ja Vaikonojan kautta PyhÄjokeen. Vedet laskevat Vallitsevana suotyyppinä on suon keskellä rimpineva, eteläosassa sararämemuuttumat. Suo on ojitettu pohjoista keskiosaa lukuunottamatta. Turpeesta on 2/5 rahka- ja 3/5 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. ovat moreeni ja hiekka. YleisimmÄt pohjamaalajit Iso Rimpinevan pinta-ala on 120 ha, josta on yli metrin syvyistä 48 ha, yli 1,5 metrin 29 haja yli kahden metrin 9 ha. Suo voidaan ottaa energiaturvetuotantoon sen yli 1,5 m syvyisiltä osiltaan, vaikka suolla on paikoin korkeita tuhkapitoisuuksia. 78. RahkarÄme (kl ) sijaitsee 20 km länteen HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu loivapiirteiseen, kallioiseen moreenimaastoon. RahkarÄmeen länsipuolella on metsäautotie. Vedet laskevat Mato-ojan ja Vaikonojan kautta PyhÄjokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat sararäme, tupasvillaräme ja isovarpuinen räme. Kaikki tutkimuspisteet ovat rämeellä. Koko suo on ojitettu. Turve on valtaosin saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Turpeen ja pohjamaalajien välillä on ohut liejukerrostuma. RahkarÄmeen pinta-ala on 35 ha, josta 18 ha on yli metrin syvyistä. Suolla on 5 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka voidaan ottaa pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. 79. öngesneva (kl ) sijaitsee 20 km länteen HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu lännessä öngeslampiin ja Niskannevaan, muualla kalliomaastoon, jota peittää ohuehko moreenikerros. Suon pohjoisosasta on paikallistielle matkaa 300 m. Vedet laskevat Vaskonojan kautta PyhÄjokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat ruohoinen sararäme, tupasvillaräme ja isovarpuräme. Suoalasta on 85 % ojitettu. Turve on saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka.

28 30 öngesnevan pinta-ala on 218 ha, josta on yli metrin syvyistä 112 ha, yli 1,5 m 83 haja yli kahden metrin syvyistä 50 ha. Turpeen tuhkapitoisuus on paikoin korkea. Myäs raskasmetallipitoisuudet ovat paikoin huomattavan korkeita. Suolta voidaan ottaa energiaturvetuotantoon n. 50 ha :n alue yli 1,5 m syvyistä aluetta, mikäli runsastuhkaiset alueet jätetään tuotannon ulkopuolelle ja mikäli tuhkaa ja raskasmetalleja sisältävä suon pintakerros (30 cm) jätetään hyädyntämättä. 80. HonkirÄme (kl ) sijaitsee 18 km länteen HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu alavaan moreenimaastoon, jota ohut hiekkakerros verhoaa. Suon lounaispuolella on paikallistie. Vedet laskevat öngeslampien kautta Mato-ojaan ja PyhÄjokeen. edelleen Vaikonojaa YleisimmÄt suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarämemuuttuma sekä sararämemuuttuma. Turpeesta on 1/3 rahka- ja 2/3 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. HonkirÄmeen pinta-ala on 16 ha, josta 5 ha on yli metrin syvyistä. Suolta voidaan ottaa n. 3 ha alue tilakohtaiseen turvetuotantoon. 81. Veihtineva (kl ) sijaitsee 18 km länteen HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Vedet laskevat öngesnevalle ja sieltä Mato-ojaa pitkin Vaikonojaan ja edelleen PyhÄjokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat saraneva- ja sararämemuuttumat. Koko suo on ojitettu. Turve on saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Veihtinevan pinta-ala on 85 ha. Suossa on turvetta kaikkiaan n. 0,7 milj. suo-m3, mutta mataluudestaan johtuen se ei sovellu turvetuotantoon. 82. Puukkoneva (kl ) sijaitsee 18 km länteen HaapavedeltÄ. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Vedet laskevat aluksi MÄyrÄojaan ja Mato-ojaan, joista Vaikonojaa pitkin PyhÄjokeen. Vallitseva suotyyppi on rahkaneva. Suon keskiosassa on kapea ojittamaton kaistale. Muuten suo on ojitettu. Suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni.

29 3 1 Puukkonevan pinta-ala on 65 haja turvemäärä 0,5 milj. suo-m3. Yli metrin syvyistä aluetta on 2 ha. Suon keskisyvyys on 0,8 m. Puukkoneva ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 83. Rahkolansuo (kl ) sijaitsee 19 km länteen Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu tasaiseen moreenimaastoon, jossa on paikoin kalliopaljastumia. Vedet laskevat ojia myäten Mato-ojaan ja edelleen Vaikonojaa PyhÄjokeen. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Suon kokonaispinta-ala on 70 ha ja turvemäärä n. 0,3 milj. suo-m3. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Rahkolansuo ei mataluudesta johtuen sovellu turvetuotantoon. 84. MÄyrÄnneva (kl ) sijaitsee 17 km länteen Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu länsipuolella loivapiirteiseen soistuneeseen moreenimaastoon, muilta osin hiekkakankaisiin. Suolle kulkee pohjoisesta tilustie. Vedet laskevat ojia pitkin MÄyrÄnojaan ja edelleen PyhÄjokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat karhunsammal- ja rimpinevamuuttuma sekä sararämemuuttuma. Turpeesta on 1/5 rahka- ja 4/5 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. MÄyrÄnevan pinta-ala on 370 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 83 haja yli 1,5 m:n 34 ha. Suolla on n. 55 ha peruskuivattua, lähes 1,5 m syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon. Suolla on paikoin korkeita tuhkapitoisuuksia. Alue voidaan ottaa turvetuotantoon, mikäli turpeen tuhkapitoisuus matalaksi. todetaan jatkotutkimuksissa riittävän 85. Vihkolanneva (kl ) sijaitsee 17 km länteen Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu tasaiseen moreenimaastoon, jossa on jonkin verran kalliopaljastumia. Vedet laskevat koilliseen MÄyrÄnojaan, jota pitkin PyhÄjokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvilla- ja rahkarämemuuttuma sekä erilaiset turvekankaat. Turpeet ovat rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisin pohjamaalaji on moreeni.

30 32 Vihkolannevan kokonaispinta-ala on 100 ha ja turvemäärä n. 0,6 milj. suo-m3. Yli metrin syvyistä aluetta on 1 ha. Vihkolanneva ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 86. Sameli (kl ) sijaitsee 15 km länteen Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Vedet laskevat ojia pitkin suon keskiosan halki kulkevaan MÄyrÄnojaan ja edelleen PyhÄjokeen. Vallitseva suotyyppi on ruoho- ja heinäkorpimuuttuma. Turpeesta on 3/4 rahka- ja 1/4 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Samelin kokonaispinta-ala on 75 ha ja turvemäärä n. 0,4 milj. suo-m 3. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Sameli ei matalana sovellu turvetuotantoon. 87. Puutionneva (kl ) sijaitsee 16 km länteen Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu pääasiassa moreenimaastoon. Sen eteläpuolella kulkee Haapavesi- Ylivieska -maantie ja sinne on rakennettu myäs metsäautotie. Puutioneva on osittain valmisteltu turvetuotantoon ja suon eteläosassa on jo valmis turvetuotantoalue. Vedet laskevat ojia pitkin MÄyrÄnojaan ja edelleen PyhÄjokeen. YleisimmÄt suotyypit ovat keskiosassa ruohoturvekangas ja erilaiset sararämemuuttumat, pohjoisosassa rimpinevamuuttuma ja rahkaneva. LÄhes koko suo on ojitettu. Turpeesta on 1/5 rahka- ja 4/5 saravaltaista. LisÄksi tavataan vähän ruskosammal turpeita suon pohjakerroksissa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Suon keskiosassa on liejua turpeen ja mineraalimaan välissä. Puutionevan pinta-ala on 690 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 440 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 320 ha ja yli kahden metrin 210 ha. Puutionevan yli 1,5 m syvät alueet soveltuvat turvetuotantoon. Suolla on paikoin korkeita tuhkapitoisuuksia. 88. öijänneva (kl ) sijaitsee 17 km lounaaseen Haapaveden keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenimaihin. Suon läpi kulkee öijänkanava. Vedet laskevat öijänkanavaa pitkin luoteeseen Puutionkanavaan, jota pitkin PyhÄjokeen.