SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
|
|
- Saara Hyttinen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993
2 Toivonen. Tapio Seinäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 268, 26 sivua, 3 kuvaa ja 2 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 1982, 1990, 1992 ja 1993 Seinäjoen kaupungin alueella yhteensa 15 suota yhteispinta-alaltaan ha. Tämä on 95 % koko suoalasta. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensa 12,77 milj. suo-m3. Soiden keskisyvyys on 1,l m, josta heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 0,3 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8. Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on 159 ha ja turvemäärä 4,00 milj. suo-d. Turpeista on rahkavaltaisia 81 %, ja loput 19 % ovat saravaltaisia. Suurin osa soista on ojitettu. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,2 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 90,4 %, kuiva-aineen määrä 97 kglsuo-m? ja rikkipitoisuus 0,12 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,s MJIkg. Tutkituista soista soveltuu viisi energiaturvetuotantoon ja yksi ennen energiaturpeen nostoa kasvuturvetuotantoon. Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 130 ha. Käyttökelpoiset energiaturvevarat tällä alueella ovat 2,28 milj. suo-m3 ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 1,12 milj. MWh. Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, Seinäjoki Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND
3 Toivonen. Tapio Seinäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat - The mires and peat reserves of Seinajoki. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation pages, 3 figures, 2 appendices. The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the town of Seinajoki in 1982, 1990, 1992 and mires covering a total of hectares were studied. This is about 95 % of the total peatland area. The mires studied contain a total of million rd of peat in situ. The mean depth of the mires is 1.1 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0.3 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 5.8. The area deeper than 2 m covers 159 ha and contains 31 % of the total peat quantity (4.00 million d). Eighty-one per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 19 % Carex predominant. The majority of the mires are drained. The most common site type is Cotton grass pine bog. The average ash content of peat is 2.2 % of dry weight, the water content 90.4 % of wet weight, the dry bulk density 97 kg per rd in situ and the sulphur content 0.12 % of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 20.5 MJIkg. Five of the investigated mires are suitable for energy peat production, one of them being suitable also for horticultural peat production. The total area suitable for energy peat production is 130 ha. The available amount of peat is 2.28 million m3 in situ and the energy content at 50 % moisture 1.12 million MWh. Key words: mire, peat, inventory, energy peat, Seinajoki Tapio Toivonen Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND
4 1 JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset TUTKITUT SUOT TULOSTENTARKASTELU KIRJALLISUUTTA LIITTEET
5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin ja maaperäkartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Seinäjoen kaupungin alueella vuosina 1982, 1990, 1992 ja Kaupungin alueella on tutkittu kaikkiaan 15 suota yhteispintaalaltaan ha (kuva 1). Vuonna 1982 tutkittiin geologi Jouko Kokon toimesta maaperäkartoitukseen liittyen 2 suota (Kokko 1983). Allekirjoittanut on vastannut muiden soiden tutkimuksista. Tutkitut suot kattavat 95 % koko suoalasta. Suurimmaksi osaksi Nurmon puolelle sijoittuvan Isonevan tiedot ovat Nurmon turvetutkimusraportissa (Toivonen 1993). Kaikki teolliseen turvetuotantoon kokonsa puolesta mahdollisesti soveltuvat suot on tutkittu. Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset kaikista Seinäjoella tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa. Yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, on tilattavissa GTK:n Etelä-Suomen aluetoimistosta. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa Kenttatutkimukset Kenttatutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m:n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteillä maaritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 %:eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi maaritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka.
6 Kuva 1. Seinäjoella tutkitut suot. 1. Pentinnevat 6. Ruohoneva 11. Koninpaanneva 2. Kasperinneva 7. Joupinkytöperut 12. Heinineva 3. Alhonneva 8. Eskoonneva 13. Nevantausta 4. Kattilaneva 9. Kivenneva 14. Teerineva 5. Sahanneva 10. Karmesneva 15. Hautaneva
7 Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessa 2. SW fl UPY MRRTUNEISUUS SUOTYYPIT-LIEKO-OSUMATtTURVELAJIT JR POHJRMARLRJIT VSRnURRM,,~~nu IRHU RR K GK 010 L/O 4/0 o/o 4/3 3/2 TR RRflU 412 PTK GEOLOGIRN TUTKIUUSKESKUS Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 2.
8 Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm:n tarkkuudella paaturvelajien ja mahdollisten lisatekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus Von Postin 10- asteikolla, kosteus 5-asteikolla seka kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja maaritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) maaran arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m:n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-2 naytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Naytteista maaritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 "C:ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 f 25 "C:ssa hehkutettuna) kuivapainosta seka lampöarvo Leco AC-300 -kalorimetrilla (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista naytteista maaritettiin lisäksi kuiva-aineen maara (kg/suo-m3). Osasta näytteitä on maaritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. 3 AINEISTON KASITTELY JA TULOSTEET Turvemaarat, maatuneisuudet seka turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hanninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkaisen syvyyskayran tai syvyyskayran ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenaan (0,3-0,9 m, 1,O - 1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemaara, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemaara selville. Maatuneisuudet seka turvelajien ja turvetekijöiden maarat ja suhteet lasketaan turvemaarilla painottaen. Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m:n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemaarasta. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään: liekoja on erittain vahan (alle 1 %), vahan (1,O - 1,9 %), kohtalaisesti (2,O - 2,9 %) runsaasti (3,O - 3,9 %) ja erittain runsaasti (yli 4 %).
9 Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna. Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään noin 10 ha yhtenaista turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1,5 tai 2 m syvää yhtenaista aluetta. Joillakin soilla tuotantokelpoiseksi alueeksi on laskettu yli 1 m syvä suon osa. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu. Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittamiselle. Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vahennetty käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se useimmiten kuitenkin tuotetaan heikkolaatuisena energiaturpeena, jos suo otetaan turvetuotantoon. Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa. Kayttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vahennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävissä olevaa runsastuhkaista kerrosta. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu Energiataloudellisen yhdistyksen, Lämpölaitosyhdistyksen ja Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin (liite 1). Kayttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää menetelmää. Hyvälaatuisen (1. lk) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat melko tiukat. Siihen soveltuu vain H 1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperustana pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980) (liite 1). Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyy-
10 peistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemaarista, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet seka turpeen keskimaärainen maatumisaste pisteellä. Suokartassa on lisaksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskayrat. Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileik- kausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Niihin on lisaksi merkitty lyhentein suotyypit seka lieko-osumien määrät. Edellä mainittujen perustulostusten lisaksi GTK:n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan varsin monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla tutkimuspisteittain voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mattaisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla kaksi edellä mainittua tietoa.
11 4 TUTKITUT SUOT 1. Pentinnevat (kl ) sijaitsee noin 5 km Seinajoen keskustasta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitsee Pappilankallioiden kahta puolen kallioisten moreenimaiden ympäröimissä painanteissa. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Suoaltaita erottavan kallioharjanteen halki kulkee paikallistie. Pentinnevat on tutkittu hajapistein. Suolla on 10 tutkimuspistetta ja 13 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 85 ha, yli 1 m syvan alueen 25 haja yli 2 m syvan 5 ha. Pentinnevat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Eteläosan vedet laskevat länteen Pajuluomaan ja pohjoisosan suon halki virtaavan Perkiönojan kautta Seinäjokeen. Yleisimmat suotyypit ovat pohjoisosassa isovarpuramemuuttuma seka reunoilla ja ojien varsilla ruohoturvekangas. Eteläisen suoaltaan pohjoispaassa on tupasvillaramemuuttumaa, länsireunassa rahkanevaojikkoa, eteläosassa rahkaramemuuttumaa ja reunoilla pallosararamemuuttumaa. Turpeista on saravaltaisia 51 % ja rahkavaltaisia 49 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 23 %, C 7 % ja SC 44 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, jota peittää syvimmissa paikoissa ohut liejukerros. Pentinnevoilla on 18 ha yli 1 m syvää valttavasti pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta. Tuotantoa haittaava tekijä on erittäin korkea liekoisuus. 2. Kasperinneva (kl ) sijaitsee noin 4 km Seinajoen keskustasta kaakkoon Parkanon ja Haapamäen radan risteyksessä. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvat. Länsireunaan ulottuu asuntoalue. Kasperinneva on tutkittu hajapistein, ja sillä on 4 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 40 haja yli 1 m syvan alueen 10 ha.
12 Kasperinneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Vedet laskevat pohjoiseen Lellunnevalle ja länteen Perkiönojaan. Yleisimmat suotyypit ovat isovarpurame-, rahkarame- ja pallosararamemuuttumat. Turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia 40 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 9 %, CS 51 % ja SC 40 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,s. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon halki kulkeva rautatie, paikoin korkea liekoisuus ja asuntoalueen läheisyys. Kasperinnevaa ei suositella turvetuotantoon. 3. Alhonneva (kl ) sijaitsee noin 5 km Seinäjoen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lounaassa Kattilanevaan ja muualla makiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon pohjoispuolelle ulottuu metsäautotien pää. Pohjoisosan poikki kulkee suurjännitelinja. Suolla on 26 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 42 ha, yli 1 m syvan alueen 17 haja yli 2 m syvan 3 ha. Alhonneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Suon pohjoispaasta lähtee laskuoja pohjoiseen kohti Seinäjokea. Yleisimmat suotyypit ovat suon eteläosassa rahkaramemuuttuma ja pohjoisosassa varsinainen sararamemuuttuma seka ruohoinen sararamemuuttuma. Paikoin on myös sa- ranevamuuttumaa. Reunaosissa on pallosararamemuuttumia. Alhonnevan turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 27 %, CS 28 %, C 12 % ja SC 33 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Suon pohja on melko epätasainen. Yleisimmat pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja savi. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Alhonneva soveltuu pienimuotoiseen energiatur- vetuotantoon. Haittana ovat käyttökelpoisen alueen pieni koko ja korkea liekoisuus, joten suota ei suositella turvetuotantoon.
13 4. Kattilaneva (kl ) sijaitsee Ilmajoen vastaisella rajalla noin 6 km Seinajoen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Kyrkösjarven tekojarveen, pohjoisessa Alhonnevaan ja muualla moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat heikot. Suon itareunaan ulottuu padon paalla kulkeva heikkokuntoinen tie. Suolla on 22 tutkimuspistetta ja 21 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 56 haja yli 1 m syvan alueen 20 ha. Lähellä Kyrkösjarvea on pieni ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Pohjoispaasta on ojayhteys Alhonnevalle. Länsireunasta lahtee lisaksi laskuoja Tuomi- luomaan, joka laskee Kyrönjokeen. Kattilanevan keskiosissa on rahkarame- ja tupasvillaramemuuttumia. Reunaosissa ja ohutturpeisilla alueilla on pallosara- ja kangasrämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 98 % ja saravaltaisia 2 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 91 %, CS 7 % ja SC 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,O. Suon pohja on melko epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Ohuen turvekerroksen takia Kattilannevaa ei suositella turvetuotantoon. 5. Sahanneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Seinajoen keskustasta etelään. Suo rajoittuu etelässä Sauralaksonnevaan ja muualla loivapiirteiseen ja usein kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvat. Suon itapuolitse kulkee Seinajoen ja Peraseinajoen välinen maantie. Pohjoispaan poikki kulkee lisaksi paikallistie. Suolla on 70 tutkimuspistetta ja 59 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 200 ha, yli 1 m syvan alueen 118 haja yli 2 m syvan 59 ha. Sahannevan itareuna ja pohjoispaa on ojitettu. Keskiosan halki on kaivettu lisaksi luode- kaakkosuuntainen valtaoja. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Suon pohjoispaasta lahtee laskuojia pohjoiseen ja luoteeseen kohti Seinäjokea. Sahannevan keskiosan vallitseva suotyyppi on rahkarame. Paikoin on myös keidasrametta, rahkanevaa ja tupasvillarametta. Reunaosissa ja varsinkin suon etelapaassä on varsinaista sararametta. Reunoilla on lisaksi kangasrame- ja pallosararamemuuttumia. Suotyyppihavainnoista on 69 % luonnontilaisella alueella.
14 Turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisia 14 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 66 %, CS 20 %, C 1 % ja SC 13 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,l. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Sahanneva soveltuu energiaturvetuotantoon, mikäli heikosti maatunut pintarahka hyödyn- netään ensin kasvu- tai kuiviketurpeena. Käyttökelpoisen yli 2 m syvan alueen pinta-ala on 59 ha. 6. Ruohoneva (kl ) sijaitsee noin 7 km Seinajoen keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu lähes joka puolella peltoihin. Kulkuyhteydet ovat hyvat. Itäreunaa sivuaa paikallistie. Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 6 tutkimuspistetta ja 2 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 29 ha, yli 1 m syvan alueen 25 haja yli 2 m syvan 16 ha. Ruohoneva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon keskiosassa on pienehkö ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvat. Pohjois- ja eteläosasta on laskuojia läheiseen Kyrönjokeen. Ruohonevan yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme-, rahkaräme- ja tupasvillarämemuut- tuma. Keskiosassa on lisäksi pienehkö rahkanevamuuttuma-alue. Reunaosat ovat turve- kangasasteella. Turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 63 %, CS 13 % ja SC 24 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,l. Vallit- seva pohjamaalaji on savi. Liejua on suon pohjalla paikoin paksuhko kerros. Paksuhko pintarahka, paikoin korkea liekoisuus ja tiheä puusto haittaavat oleellisesti Ruohonevan käyttöä turvetuotantoon. 7. Joupinkvtöperut (kl ) sijaitsee noin 7 km Seinäjoen keskustasta etelään. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvat. Suon itä- ja länsipuolelle johtaa metsäautotie. Suolla on 23 tutkimuspistetta ja 23 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 67 ha, yli 1 m syvan alueen 18 haja yli 2 m syvan 6 ha.
15 Joupinkytöperut on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon keskiosassa on pienehkö luonnonti- lainen alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Luoteisreunasta lähtee laskuoja läheiseen Seinajokeen. Yleisin suotyyppi suon keskiosassa on rahkarame. Paikoin on myös rahkanevaa ja tupasvillarametta. Reunemmalla on tupasvillaräme-, isovarpurame- ja kangasramemuut- tumia seka turvekangasta. Turpeista on rahkavaltaisia 93 % ja saravaltaisia 7 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 71 %, CS 22 % ja SC 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua pohjoisosassa suon pohjalla pienellä alalla ohut kerros. Suurin osa suosta on melko ohutturpeista. Paksuturpeisimmalla alueella suon keskiosassa on noin 0,6 m paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suureksi osaksi Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jaanteista. Joupinkytöperuja ei suositella turvetuotantoon. 8, Eskoonneva (kl ) sijaitsee noin 6 km Seinäjoen keskustasta etelään. Suo rajoittuu loivapiirteiseen ja paikoin kallioiseen moreenimastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvat. Peraseinajoelle johtava tie sivuaa suon itäreunaa. Suolla on 15 tutkimuspistetta ja 23 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 117 haja yli 1 m syvän alueen 8 ha. Eskoonneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Vedet virtaavat ojia myöten pohjoiseen Seinajokeen. Yleisimmat suotyypit suon pohjoisosassa ovat pallosararame- ja varsinainen sararamemuuttuma. Eteläosassa on lisäksi mm. isovarpuramemuuttumaa. Ohuen turvekerroksen takia suuri osa suosta on ns. biologista suota. Turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisia 14 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 17 %, CS 69 % ja SC 14 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,l. Suon pohja on melko epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Ohuen turvekerroksen takia Eskoonneva ei sovellu turvetuotantoon. Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvat.
16 9. Kivenneva (kl ) sijaitsee noin 6 km Seinäjoen keskustasta etelaan. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvat. Länsi- ja etelareunaa sivuaa maantie. Suolla on 4 tutkimuspistetta ja 4 syvyyspistetta. Suon kokonaispintaala on 35 haja yli 1 m syvan alueen 1 ha. Kivenneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Vedet virtaavat ojia myöten luoteeseen ja pohjoiseen Karmesnevalle ja edelleen Seinajokeen. Yleisimmat suotyypit ovat pitkälle muuttuneet pallosara- ja kangasrame seka kangaskorpi. Paikoin on myös turvekankaita. Suuri osa suosta on ns. biologista suota. Turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia 38 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 6 %, CS 56 % ja SC 38 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 73. Vallit- seva pohjamaalaji on moreeni. Ohuen turvekerroksen takia Kivenneva ei sovellu turvetuotantoon. Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvat. 10. Karmesneva (kl ) sijaitsee noin 5 km Seinajoen keskustasta etelaan. Suo rajoittuu etelässä turvepeltoon ja Koninpaannevaan seka muualla paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Suon etelapaahan ulottuu tilustie. Suolla on 25 tutkimuspistetta ja 22 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 57 ha, yli 1 m syvan alueen 30 haja yli 2 m syvan 14 ha. Karmesneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Lansireunassa virtaa valtaoja pohjoiseen Seinajokeen. Karmesnevan keskiosassa on isovarpuramemuuttumaa. Reunemmalla on tupasvillaramemuuttumien ohella kangasramemuuttumia seka paikoin ruohoheinakorpimuuttumia. Suon etelapaassa on kytöheittoa. Turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 29 %, CS 51 %, C 2 % ja SC 18 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,9. Yleisimmat pohjamaalajit ovat suon keskellä hiesu ja muualla moreeni. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros.
17 Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Karmesnevan yli 2 m syva 14 ha alue soveltuu energiaturvetuotantoon. Suurin haittaava tekijä on kookas ja paikoin tiheä puusto. 11. Koninpaanneva, (kl ) sijaitsee noin 5 km Seinajoen keskustasta etelaan. Suo rajoittuu pohjoisessa turvepeltoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Pohjoispaan pellolle ulottuu tilustie. Suolla on 12 tutkimuspistetta ja 14 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 35 ha, yli 1 m syvan alueen 25 haja yli 2 m syvan 6 ha. Koninpaanneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Vedet virtaavat ojia myöten Kärmesnevan kautta pohjoiseen päätyen Seinajokeen. Yleisimmat suotyypit ovat suon keskiosissa isovarpu- ja varsinainen sararamemuuttuma. Reunemmalla on runsaasti pallosararamemuuttumia ja paikoin tupasvillaramemuuttumaa., Turpeista on rahkavaltaisia 87 % ja saravaltaisia 13 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 14 %, CS 73 %, C 3 % ja SC 10 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,s. Yleisimmat pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat Koninpaannevan pieni koko ja kookas puusto. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta suon yli 2 m syva 6 ha:n alue soveltuu energiatur- vetuotantoon. 12. Heininevq (kl ) sijaitsee noin 7 km Seinajoen keskustasta etelaan. Suo rajoittuu yleensä loivapiirteiseen moreenimaastoon, koillisessa kuitenkin hiekka-alueeseen. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Suon itäreunaan ulottuu metsäautotie, ja pohjoisreunaa sivuaa maantie. Suolla on 75 tutkimuspistetta ja 66 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 210 ha, yli 1 m syvan alueen 88 haja yli 2 m syvan 3 ha. Heinineva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Suolta lähtee useita laskuojia pohjoiseen, joista osa johtaa Pajuluoman kautta ja osa suoraan Seinajokeen.
18 Heininevan pohjoisosassa on pääosin tupasvillaramemuuttumaa. Etelämpänä isovarpuräme vaihtuu rahkarameeksi. Reunaosissa on tupasvillaramemuuttumien ohella mm. turvekan- kaita, korpiramemuuttumia seka pallosararamemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 93 % ja saravaltaisia 7 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 53 %, CS 40 % ja SC 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisimmat pohjamaalajit ovat moreeni (89 %) ja hieta. Heinineva on melko ohutturpeinen. Heikosti maatunut pintarahkakerros on lisäksi paikoin yli 0,5 m paksu. Yli 2 m syvä alue koostuu kolmesta pienestä altaasta, joten teollinen turvetuotanto ei ole mahdollista. Pienimuotoinen palaturvetuotanto on kuitenkin paikoin mahdollista. 13. Nevantausta (kl ) sijaitsee Ämmalankylassa noin 19 km Nurmon keskustasta etelaan. Suo rajoittuu etelässä ja pohjoisessa peltoihin. Myös suon keskiosaan on raivattu peltoja. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Suon keskiosan poikki kulkee tilustie. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 74 haja yli 1 m syvän alueen 3 ha. Nevantausta on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Suon etelä- ja pohjoispaasta lähtee laskuoja länteen Pajuluomaan, joka laskee Nurmonjokeen. Suo on suureksi osaksi lähes biologista suota. Yleisimmat suotyypit paksuturpeisimmalla alueella ovat pallosara-, isovarpu-, tupasvilla- ja rahkaramemuuttumat. Turpeista on rahkavaltaisia 99 % ja saravaltaisia 1 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 48 % ja SC 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,3. Ylei- simmat pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu. Ohuen turvekerroksen takia Nevantausta ei sovellu turvetuotantoon. 14. Teerineva (kl ) sijaitsee Peraseinajoelle johtavan tien itäpuolella noin 10 km Seinäjoen keskustasta etelaan. Suo rajoittuu itäosassa monin paikoin Karvasuohon, lounaassa maantiehen ja muualla moreenimakiin. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvat.
19 Suolla on 60 tutkimuspistettä ja 52 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 129 ha, yli 1 m syvan alueen 97 haja yli 2 m syvan 46 ha. Teerinevan pohjoisosa on ojitettu. Eteläosa on suurimmaksi osaksi luonnontilassa. Kuiva- tusmahdollisuudet ovat melko hyvat. Vedet virtaavat pohjoiseen Heininevan kautta Pajuluomaan, joka johtaa lopulta Kyrönjokeen. Teerinevan pohjoisosassa on tupasvillarame-, rahkaräme- ja paikoin keidasramemuuttumia. Keskiosassa on rehevahkö ruohoinen sararame- ja -neva-alue seka varsinaista saranevaa. Etelapaa on selvästi karumpi, ja siellä on rahkarametta, tupasvillarametta ja lyhytkorsinevaa. Turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltaisia 34 %. Paaturvelajeittain jakaantuma on S 45 %, CS 21 %, C 8 % ja SC 26 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,l. Suon pohja on paikoin epatasainen. Y leisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (64 %), hieta ja hiekka. Teerinevalla on 33 ha yli 2 m syvää energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta. 15. Hautanevq (kl ) sijaitsee noin 8 km Seinäjoen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvat. Suon eteläpuolella kulkee metsäautotie. Suolla on 6 tutkimuspistetta ja 5 syvyyspistetta. Suon kokonaispinta-ala on 31 ha, yli 1 m syvan alueen 16 haja yli 2 m syvan 1 ha. Hautaneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvat. Suon kaakkoispäästä lähtee laskuoja etelään kohti Tuomiluomaa, joka päätyy Kyrönjokeen. Yleisimmat suotyy- pit ovat rahkarame- ja isovarpurameojikot ja -muuttumat. Hautanevan turpeet ovat rahkavaltaisia. Paäturvelajeittain jakaantuma on S 75 % ja CS 25 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Suon pohja on epatasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Ohuen turvekerroksen ja epätasaisen pohjan takia Hautaneva ei sovellu turvetuotantoon.
20 5 TULOSTEN TARKASTELU Seinajoen maapinta-ala on 134,3 km2. Tästä alasta on 20 haja sitä suurempia yhtenäisiä pääosin Seinajoen alueella sijaitsevia soita ha eli 9,5 % pinta-alasta. Luku on selvästi alhaisempi kuin Vaasan läänin keskiarvo, joka on 20,5 % (Lappalainen ja Toivonen 1985). Suurin osa soista sijoittuu lohkareiselle moreenialueelle kunnan eteläosaan. Suot ovat yleensa melko karuja ja ohutturpeisia. Suurin turvepaksuus, 4,4 m, on Sahannevalla (5). Suurin yksittäinen suoalue on Heinineva, jonka kokonaispinta-ala on 210 ha. Seinäjoella tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,l m, josta heikosti (H 1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,3 m. Soiden keskisyvyys on alhaisempi kuin kaikkien Vaasan läänissä tutkittujen soiden keskisyvyys, joka on 1,26 m (Lappalainen ja Toivonen 1985). Tutkittujen soiden yli 1 m:n syvyisten alueiden turvekerrosten keskipaksuus on 1,8 m ja yli 2 m:n syvyisten alueiden 2,5 m. Tutkituissa 15:ssä suossa, joiden yhteispinta-ala on ha, on turvetta kaikkiaan 12,77 milj. suo-m3, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 3,43 milj. suo-m3 eli 26,8 %. Yli 1 m:n syvyisillä 497 ha:n alueilla on turvetta 8,86 milj. suo-m3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen ja saravaltaisen turpeen osuus on 71,8 % eli 6,36 milj. suo-m3. Yli 2 m:n syvyisilla 159 ha:n alueilla on turvetta 4,00 milj. suo-m3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen ja saravaltaisen turpeen osuus on 71,2 % eli 2,85 milj. suo-m3. Yli 2 m:n syvyisten alueiden turvemaärän osuus koko turvemäärästä on 31,3 %. Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 695 suotyyppihavaintoa. Suotyypit ovat yleensa melko karuja. Yleisimmat suotyypit ovat erilaiset rameet, joita on 84 % kaikista suotyypeistä. Rämetyypeistä ovat tupasvillaräme ja varsinainen sararäme yleisimmat. Avosoita eli nevoja on 7 % ja korpia 1 %. Suotyypeistä on 9 % ojikkoasteella (OJ) ja 60 % muuttuma-asteella (MU). Luonnontilaisia suotyyppejä on 24 %. Turvekankaiden (TK), peltojen (PE) ja turpeennostoalueiden (PTA) osuus on yhteensä 8 %. Kaikkiaan ojituksen vaikutuksen alaisia suotyyppejä on 76 %. Laajoja ojittamattomia alueita ei tutkituilla soilla ole. Suurimmat lähes luonnontilaiset alueet löytyvät Sahannevan (5) keskiosista sekä Teerinevalta (14).
21 Turpeista on rahkavaltaisia 81 %. Saravaltaisia turpeita on 19 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita ei tutkituissa soissa juuri ole. Keskimäärin Vaasan läänissä on rahkavaltaisia turpeita noin 68 %. Lisätekijöistä ovat tupasvillan (ER) jäänteet yleisimpiä. Niitä on jokaisen tutkitun suon turpeessa. Tupasvillapitoisen turpeen osuus kokonaisturvemäarasta on 32 %. Tupasvilla on yleisin lisatekijä rahkavaltaisessa pintakerroksessa. Puun jäänteitä sisältäviä turpeita on 30 %, ja ne keskittyvät yleensa suon pohjaosiin. Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti (H 1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,8 ja hyvin maatuneen pohjaosan 6,8. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on selvästi korkeampi kuin Vaasan läänin kaikkien tutkittujen soiden keskiarvo, joka on 5,O. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä on tutkituilla soilla yleensa alhainen. Joillakin pienillä ja yleensa puustoisilla soilla liekoisuus on paikoin korkea. Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa yleensa tuntuvia lisäkustannuksia turvetuotannossa, varsinkin jos kyseessä on pientuotanto tai tilakohtainen palaturvetuotanto. Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota esiintyy 81 %:ssa suoalasta (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo). Hiekkaa esiintyy 6 % : ssa suoalasta, hietaa 5 %:ssa, hiesua 4 %:ssa, savea 3 %:ssa ja kalliota 1 %:ssa. Liejua on suon pohjalla 7 suolla 15:stä. Liejukerrokset ovat yleensa melko pienialaisia ja ohuita. Soiden pinta-aloihin painotettu liejun esiintymisprosentti on 5,4. Siten liejuja olisi suon pohjalla karkeasti laskien noin 65 ha. Lieju kuvastaa suon syntytapaa. Se on merkkinä suon synnystä vesistön umpeenkasvun tuloksena. Turpeiden keskimääräinen ph-arvo on 33. Pintanäytteet ovat happamampia kuin syvemmältä otetut näytteet. Samoin rahkavaltaiset turpeet ovat saravaltaisia happamampia. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,2 % kuivapainosta. Suokohtaiset tuhkapitoisuudet ovat yleensa niin alhaisia, että ne eivät ole esteenä turvetuotantoa suunniteltaessa. Korkeimmat tuhkapitoisuudet ovat lähellä suon pohjaa, koska turve voi siellä sisältää runsaasti sekundaäristä mineraalimaa-ainesta.
22 Turpeen vesipitoisuus riipuu mm. turvelajista, maatumisasteesta sekä suon ojituksesta kuivatussyvyyteen asti. Keskimääräinen vesipitoisuus Seinäjoella on 90,4 % märkäpainosta. Turpeen kuivatilavuuspainolla eli kuiva-aineen määrällä tarkoitetaan sitä painoa, minkä verran tietyn tilavuusyksikön (yleensa yksi suokuutiometri) sisältämä täysin kuiva turve painaa. Keskimäärin kuiva-ainetta on 97 kglsuo-m3. Kuiva-aineen maara on sama kuin Vaasan läänissä keskimaarin. Suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrään (kglsuom3) vaikuttaa ennen kaikkea vesipitoisuus sekä maatumisaste ja turvelaji. Ojitetulla suolla pintaturpeen kuiva-aineen maara on yleensa keskimääräistä korkeampi turvelajista tai maatumisasteesta riippumatta. Tämä johtuu pintakerroksen alhaisesta vesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymisestä. Turpeen kuiva-ainemäärä on tärkein vaikuttaja suokuution energiasisältöä laskettaessa. Ojitetun suon pintaosan turpeen energiasisältö tilavuusyksikköä kohden on usein selvästi korkeampi ojittamattomaan suohon verrattuna. Energiaturpeen yhtenä tärkeänä kelpoisuuden mittana on sen tehollinen lampöarvo. Se riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudesta sekä vesipitoisuudesta. Suokohtaisesti turvemääriin painotettu keskimaarainen tehollinen lampöarvo,täysin kuivalla turpeella on 20,5 MJIkg. 50 %:n kosteudessa vastaava arvo on 9,O MJIkg. Vaasan läänin tutkittujen soiden turpeen tehollinen lampöarvo on keskimaarin 21,6 MJIkg. Tutkittujen soiden keskimaarainen rikkipitoisuus on 0,12 % kuivapainosta. Turveteollisuusliiton energiaturveluokituksen (liite 1) mukaan rikkipitoisuus tulee ilmoittaa, mikäli se ylittää arvon 0,30 %. Rikkipitoisuus nousee yleensa jonkin verran syvyyden kasvaessa, ja varsinkin turpeessa lisätekijänä esiintyvä järviruoko kohottaa arvoja. Tutkituista 15 suosta soveltuu 5 energiaturvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuviksi osoitettujen soiden lisäksi on joillakin soilla pienialaisia lähinnä tilakohtaiseen palaturvetuotantoon soveltuvia alueita, joista ei ole erikseen laskettu käyttökelpoista turvemäärää. Turvetuotannon haittana tai esteenä on monilla soilla ohut turvekerros ja joillakin soilla paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka sisältää yleensa runsaasti tupasvillan jäänteitä. Kerroksen paksuus vaihtelee usein samallakin suolla huomattavasti, ja suuri osa siitä on maatumisasteeltaan H 4. Lisäksi osa tästä turpeesta voi olla hyvinkin sarapitoista. Siksi pintakerrosta ei ole erikseen suositeltu kasvuturpeeksi. Pintakerrosta
23 ei ole vähennetty näillä soilla käyttökelpoisesta turpeesta, koska kerros tiivistyy ja ohenee ojituksen ja tuotantokentän muotoilun aikana oleellisesti. Suositeltavin tuotantomuoto tällaisilla soilla on jyrsinturvemenetelmä. Tuotantomuoto jyrsin- ja palaturpeen välillä jää kuitenkin aina viime kädessä tuottajan harkittavaksi. Energiaturvetuotantoon soveltuvien alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 130 ha eli noin 10,8 % tutkitusta suoalasta. Käyttökelpoisen turpeen määrä on 2,28 milj. suo-m3 ja täysin kuivan turpeen energiasisaltö 1,24 milj. MWh. Jyrsinturpeelle lasketussa tuotantokosteudessa (50 %) energiasisaltö on 1,12 milj. MWh, jolloin yhden suokuution keskimaaräiseksi energiasisällöksi saadaan 0,49 MWh. Lähinnä II luokan kasvuturvetta on saatavissa Sahannevalta 59 ha:n alueelta ennen energiaturpeen nostoa noin 0,32 milj. suo-m3. Kasvuturvetuotantoon soveltuva pinta-ala sisältyy energiaturpeeksi soveltuvaan pinta-alaan.
24 KIRJALLISUUTTA Energiataloudellinen yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry ja Turveteollisuusliitto ry Polttoturpeen laatuohje. Hänninen, P., Toivonen, T. ja Grundström, A Turvetutkimustietojen laskenta- menetelmät. Geologinen tutkimuslaitos, maaperaosasto, raportti P s. Kokko, J Karttalehdillä 2222 (Seinäjoki) ja 2311 (Lapua) V tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologinen tutkimuslaitos, maaperaosasto, raportti P s. Lappalainen, E., Stén, C-G. ja Häikiö, J Turvetutkimusten maasto-opas. Geolo- gian tutkimuskeskus, Opas N:o s. Lappalainen, E. ja Toivonen, T Laskelmat Suomen turvevaroista. Yhteenveto vuosien turvetutkimuksista. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti s. Mäkilä, M Suon energiasisällön laskeminen turpeen vesipitoisuuden ja maatumis- asteen perusteella. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti s. Toivonen, T Nurmossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskes- kus, turvetutkimusraportti s. Turveteollisuusliitto, Kasvuturvestandardi. Helsinki.
25 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE LIITE 1 (1) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohin Ominnisuus Raja-mm kobdinmiincn Yksi!& Ilmoitusinrkhais Raja-arvot Lanluluokiiinin Townieinpp - hslinwus ja laajuus KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA Toimituserä -v&i,,,&, P% 91 40,O P% Yhiittoi hu>rmn -~&i,,,&, P% ,O P% v 40,O ,o 63,O o,o 38.0 M.0 A, l/vrk A, Ilvrk C 2. TEHOLLINEN LAMMARVO SAAPUMIS- TiLASSA Toimiitmerä, vähin& Mlk ,O A, lfvrk 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA ToLnituscrä, vihlitmn MWWd ,m 0,m A, Ihrk 4. TEHOUEN L~IF~ARVO KUIVA- AINEESSA Kuukuusierä, MJk 0, , B, Ihrk 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukuusierä.ntiianO Toimituscrä ja ~ ~ i e r ä yldclin toimi- Nspsihlin P% F- % 091 0, ,O ,O ,O B, Iikk C 6. TUHKAN SULAMIS KÄYTI'ÄWYM. Kuukuusierä, piolipsllopistc vähintään 'C 10 +lla) +IIa) +11a) cllei clukä(cni toisin ok ilmoitctlu C 7. RMKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukuusierä, P% 0,Ol ellei ctukiiicni toisin ob ilmoitcitu B, I/kk 8. SUURET KAF'PALEEF Kuomip. silmäblisnn mm mm inryritilälk jäävä ceuus enin& P% 0~ C Yksitläii m C cllci clukä1.cn Mm olo swiilu Raja-arvo( Kallawus Tsnjw Omlliaiuuien arvon katso(aan okwn ihnoitciun m m mukiin, mikäli 8c poikkcsn raja-awcein enintään puokl ilmoiiuslarlhadssin epkduliiin suumm. A. Koko huvcmöärän kalinvn sapnmu'i aninniindcn miärilys turpeen arvon mäirittamistä vartcn. B. Koko huvcmää ran - kailava dbmöllhn OMMidn määritys, ei ole suoraan sidottu t~upccn arvoon. C. Ominaiiiols mapritc& sntunnaieceli lai laipocn vanlicssa. Ilmoitctiu laajuus m vähimmäistssjuus, jolla aninsisuus määritctaan.
26 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 1 (2) PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Rajn-arvot KAYITÄYTYM. ~imää,, clki etukäteen toisi ok ilmoilctlu 7. RIKKI- PITOISUUS KUNA- AINEESSA Kuulrsusicri, enininpn P% ,30 0,30 clki ctukäiscn toisi ok ilmoitettu B, l/kk 8. s m KAPPALEEC K-, suuria ulottwinri mm a X ) C muu9 enin& P% " elki etukäteen toisi ok sovittu 9. PALAKOKO KcslMuu<Iäiit mitat -hallraisijn mm 10 m clki ctukäiccn toisi C -pituw mm 10 SU...m ok sovittu 10. HIENOAINEKSEN OSWS K-, silmblooli~~n ahia) mm wrk- Loseulna Iäpäisnn osuw P% ") tai 10 5") C ellei etukäteen toisi ok ilmoitettu 11. IRTOTMEYS Kuom -vähintään ir%d C snintään Wd HUOMAWUKSET: 3 nniláyttöluokka, jo& osalta to(camiptapa (-knttawus ja laajuus) sovitaan tapuskohtaisceti. 7 Erityisrajoitus kddaesa Sovitaan (OimiiwopimUJf9CBBP koytetäänkö Mlkg vai MWhld, ci mola@a snmnnnilraiti. Liiutus: MJ/l;g- ja MWh/m'- arvoja ci ok Iáetä syystä synkrmoitu hskdän. ") scd~l~hw>niiplg~ihkssn. Raja-arvot omin&& arvon katsotaan obvan ilmoitetun arvon m uhii mikäli sc poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilwitustarlhadcsta epkidlisocn smintapn. Kaltaviaa Taajuw A. Koko hwc4ä mn kattava säädlli omlliaiuudm määritys turptcn arvon määritlamisl var(cn. B.Kokohwc4ä mn - kattava säädllimn ominamuudm määritys ei ole s u m sidottu turpstn arvoon. C. Omtisisuw miärite(pm saluminiaesti tai tarpeen vsaticsss. Ilmoitettu mjuw on vwistaajuus, jolla ominaisuus määritetaän.
27 LIITE 2 SUOKARTTA: ''. Epamaarainen. rantaviiva Suon ja mineraalimaan raja fl ' Järvi tai lampi Lohkare Puro ja o'a seka veden vir/aussuunta 6,O Keskimaarainen maatuneisuus 3/1L Heikosli maatuneen rahkavaltoisen pintakerroksen 1 koko turvekerroslumon paksuus dm P3, Hajapiste x 22 Turvekerrostuman paksuus dm & Tie 1 Rautatie Q Naytepiste gl!;num) Pl:ex) I_PI Ruskosammal (Bryales) Dl Sararahka (Carex-Sphagnum) KQI Rahkasara (Sphagnum-Carex) Ruskosammalsara (Bryales-Carex) S PROFIILIT: Turvelajit: Tupasvilla E R Tupasluikka C (Trichophorum) TR Suoleväkkö B (Scheuchzeria) SH Siniheina CS (Molinial ML SC BC Lohkareita LO Hiekka.,;:.,'.,.'..',..:.; Pohjamaalajit: E Q MR Hieta HT Järvikaisla (Scirpus) Jarviruoko (Phragmites) Liejusavi SP PR S A LJSA 0 SR - Hiesu Liejut: Savilieju Karkeadetrituslieju KDLJ Levalieju LEL J JAMU Piilevälieju PILJ Kalkkiiieju KALJ Hienodetrituslieju HDLJ Muita symboleja: Hiilikerros Saostuma B Piimaa Liekoisuus: PIMA, Lieko-osumien mäara m:n syvyydessä Simpukkamaa ja kuorisora SMLJ Turpeen maatuneisuus: Rekurenssipinta v Veden pinta Käytetyt symbolit ja lyhenteet.
ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut
LisätiedotALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves
LisätiedotYLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar
LisätiedotTOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo
LisätiedotNURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut
LisätiedotTurvetutkimusraportti 413
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotThe peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa
LisätiedotTurvetutkimusraportti 389
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku
LisätiedotKIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotRENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo
LisätiedotTurvetutkimusraportti 391
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen
Lisätiedot,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.
345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo
LisätiedotTurvetutkimusraportti 415
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotTurvetutkimusraportti 394
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras
LisätiedotTurvetutkimusraportti 406
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotForssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus
TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland
LisätiedotHUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
LisätiedotTURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and
LisätiedotTurvetutkimusraportti 421
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotLAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut
LisätiedotLAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993
LisätiedotKURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja
LisätiedotYLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western
LisätiedotKALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotP13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotTurvetutkimusraportti 377
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen
LisätiedotTUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.
LisätiedotKALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources
LisätiedotMaaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian
LisätiedotTurvetutkimusraportti 432
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),
LisätiedotJÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto
LisätiedotTurvetutkimusraportti 402
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 385
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,
LisätiedotTURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.
LisätiedotPUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.
LisätiedotPUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN
LisätiedotAbstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.
LisätiedotANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,
LisätiedotEURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut
LisätiedotTurveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist
LisätiedotKIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita
LisätiedotVEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality
LisätiedotKUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The peat resources of Kuortane and their potential use Espoo 1990 Toivonen,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of
LisätiedotPotentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2
Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 447
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN
LisätiedotPERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta
LisätiedotTurvetutkimusraportti 404
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 446
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern
LisätiedotKAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality
LisätiedotTurvetutkimusraportti 449
436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 386
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 453
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands
LisätiedotTurvetutkimusraportti 452
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotTurvetutkimusraportti 435
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu
LisätiedotÄHTÄRIN.TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
GELGA TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 247 Tapio Toivonen ÄHTÄR.TURVEVARAT JA DE KÄYTTÖKELPSUUS sa 2 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 2 Espoo 1991 Toivonen,Tapio,
LisätiedotTÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ
LisätiedotTurvetutkimusraportti 434
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen
LisätiedotMÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotHUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources
LisätiedotTURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotPERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 422
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
LisätiedotTurvetutkimusraportti 409
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo
LisätiedotSIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotRISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves
LisätiedotHAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Haapavesi.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 436
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino
LisätiedotTurvetutkimusraportti 380
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 380 2007 Pomarkussa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Pomarkku, Southwest Finland Tapio Toivonen ja Samu Valpola
LisätiedotMÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 199 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N MÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Mäntyharju and their potential us e Geological
LisätiedotALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 345 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 345 ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves in
LisätiedotTurvetutkimusraportti 445
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja
LisätiedotTurvetutkimusraportti 412
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part
LisätiedotKARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 357 Timo Suomi ja Riitta Korhonen KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karvia Part 2 Geologian
LisätiedotKOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 359 Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands and peat reserves of Kokemäki, Southwest Finland Geologian
LisätiedotTurvetutkimusraportti 378
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo
LisätiedotTurveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 390
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 390 2008 Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Liminka, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN
LisätiedotTURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki
LisätiedotTurvetutkimusraportti 423
391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut
LisätiedotKESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN
Itä-Suomen yksikkö/länsi-suomen yksikkö Turvetutkimusseloste 115/2008 17.12.2008 Kuopio/Kokkola KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA
Lisätiedot