GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983

2 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimisto PL ROVANIEMI 1 0 Monistus : Keuhkovammayhdistys r.y. Kuopion Tyäkeskus 1984

3 SISALLYSLUETTEL O JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset. 3 Tutkimusaineiston käsittely ja tulosten esitys TUTKITUT SUOT 4 TULOSTEN TARKASTELUA 2 4 LIITTEET

4 JOHDANT O Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittye n Geologinen tutkimuslaitos suoritti kesällä 1982 turve - tutkimuksia Tervolan kunnan alueella. Inventoinnin tarkoituksena oli selvittää tutkimuksen kohteiksi valittuje n viiden suon turvevarat ja soiden soveltuvuus lähinnä polt - toturvetuotantoon. Kesällä 1982 tutkittujen soiden sijainti käy ilmi kuvasta 1. Aikaisemmin on Geologinen tut - kimuslaitos suorittanut turvetutkimuksia Tervolan kunna n suoalueilla vuosina 1969 ja Tällöin on tutkittu 1 5 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa käytettiin Geologisen tutkimuslaitoksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" (Lappalainen, Sten, Häi - kiö 1978) kuvattuja menetelmiä. Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmää käyttäen, jolloin suon hallitsevan osan halki vedettiin selkälinja ja sitä vastaan kohtisuoraan poikki - linjoja. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sadan metrin välein. Tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet pyrittiin kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Kullakin tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden keskimääräinen korkeu s sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja

5 Kuva 1. Tervolassa v tutkitut suot 1.Kieriaap a 2.Kathunap a 3.Pikkulamminaap a 4.Sortomaanaap a 5.Metsoaap a

6 3 - kehitysluokka sekä mandolliset hakkuut. Kairauksissa turvekerrostumasta määritettiin turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Lisäks i huomioitiin suon pohjamaalaji. Lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän selvittämiseksi kunkin tutkimuspisteen ym - päristö pliktattiin kymmenen kertaa kanden metrin syvyytee n asti. Laboratoriotutkimuksia varten otettiin turvenäytteit ä tilavuustarkalla mäntäkairalla. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa turvenäytteistä määritettiin happamuus (ph ) märästä näytteestä, vesipitoisuus kuivattamalla turv e +105 C :ssa, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus hehkuttamall a kuiva näyte C :ssa ja turpeen lämpöarvo Gallenkamp - pommikalorimetrillä. Tutkimusaineiston käsittely ja tulosten esitys Tutkituista soista on piirretty kartta, josta ilmenevät tut - kimuslinjaverkosto ja tutkimuspisteittäin keskimääräinen maa - tuneisuus sekä heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpeen j a koko kerrostuman paksuus. Karttoihin on piirretty myös tur - peen paksuutta esittävät syvyyskäyrät. Osasta soita on piirretty maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Maatuneisuusprofiileissa on turpeet jaettu maatuneisuude n, mu - kaan neljään ryhmään : H 1-3, H 4, H 5-6 ja H Turvelaji - profiileissa on kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyypp i ja liekoisuus. Piirroksissa käytetyt symbolit on esitett y liitteessä 3. Lisäksi on esitetty kunkin kairauspistee n pohjamaan laatu.

7 - 4 - Jokaisesta tutkitusta suosta on kirjoitettu selostus. Siinä käsitellään suon yleispiirteitä, kuten sijaintia, eri syvyys - alueiden pinta-aloja, ojitussuhteita, suotyyppejä, turveker - rostuman ominaisuuksia ja turvemääriä. Laboratorioanalyysie n tuloksia esitetään taulukkoina ja osin keskiarvotietoina. Lopuksi on annettu arvio suon turvekerrostuman käyttökelpoi - suudesta, tuotantokelpoisesta alasta ja turvemäärästä. Turvetuotantoon kelvollisen alueen minimisyvyytenä on pidett y 1,5 metriä. TUTKITUT SUO T 1. Kieriaapa (kl , x= 7327, y= 556) sijaitsee noin 2 0 km Tervolan kirkonkylästä itään (kuva 2). Suon pinta-ala o n 648 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 346 ha j a yli kanden metrin vain 34 ha. Vedet laskevat suolta alkavi a Lavakankaan- ja Kierilamminojia pitkin Ala-Raunkausjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa lyhytkortinen nev a ja varsinainen saraneva, reunaosissa varsinainen sararäme j a lyhytkorsinevaräme. Kieriaavan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,14 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,68 m. Yli metrin sy - vyisellä alueella on keskimääräinen turvepaksuus 1,49 m j a yli kanden metrin alueella 2,15 m. Kieriaavalla on saravaltaisia turpeita 53 % ja rahkavaltaisi a 47 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (kuva 3). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, josta heikosti maatuneen 3,8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 4,8. Suossa on luonnontilaista turvetta yhteensä 7,36 milj. m 3, yli metrin syvyisellä alueella 5,14 milj. m 3 ja yli kande n metrin alueella 0,73 milj. m 3.

8 - 7 - Kieriaavan turpeiden tuhkapitoisuus on alhainen, ollen keski - määrin 4,2 %. Keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 93 kg/m 3 ja tehollinen lämpöarvo 20,6 MJ/kg (taulukko 1). Kieriaavan polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-al a on noin 150 ha. Se käsittää suon keskiosien yli 1,5 m syvyisen alueen. Vaikka heikosti maatunut pintakerros on verraten

9 - 8 - paksu, on se pääosin H 4 -maatunutta saravaltaista turvett a ja soveltuu jyrsinturpeeksi. Suolla olevat lammet vaikeutta - vat osin kuivatusta. Tuotantokelpoista turvetta on arvio n mukaan 2,19 milj. suo-m 3 ja sen energiasisältö on 50 % :n käyt - tökosteudella noin 1,02 milj. MWh. 2. Kalhuaapa (kl , x= 7326, y= 550) sijaitsee noin 1 5 km Tervolasta itään (kuva 4). Suon pinta-ala on 546 ha, jost a yli metrin syvyistä aluetta on 401 ha ja yli kanden metrin 99 ha. Suo viettää luoteeseen, eteläosassa myös lounaaseen. Suo on lähes luonnontilainen. Vallitsevat suotyypit ovat suo n keskiosissa saraneva ja lyhytkortinen neva sekä reunamienrä - mealueilla varsinainen sararäme. Kalhuaavan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,38 m, josta vain 0,20 m on paremmin (H 5-10) maatunutta kerrosta. Yli metri n syvyisellä alueella on keskipaksuus 1,67 m ja yli kanden metri n 2,43 m. Kalhuaavalla on saravaltaisia turpeita 79 % ja loput rahkaval - taisia. Lisätekijänä tavataan eniten kortetta (kuva 5). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, josta heikommin maatuneen pintaturpeen 3,8 ja paremmin maatuneen pohjan 4,9. Kalhuaavalla on turvetta yhteensä 7,52 milj. m 3, yli metrin sy - vyisellä alueella 6,09 milj. m 3 ja yli kanden metrin alueell a 2,41 milj. m 3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,4 % ja kuivatila - vuuspaino 91 kg/m 3 (taulukko 2). Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo on 20,1 MJ/kg.

10 Taulukko 2. Tutk. Syvyys Turve- Naatu- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- Teholl. piste (cm) laji neisuus pit. ainetta pit. lämpöarvo(hj/kg ) Suo- (H) (2) (kg/m 1 ) (2) kuiva 50 2 : n tyyppi turve kost SC 4 5,7 91,6 86,0 3,5 19,6 8, SC 4 5,7 92,3 79,0 3,9 19,2 8, SC 4 5,8 92,4 77,0 3,1 20,1 8, SC 4 5,8 92,2 80,0 3,2 19,1 8, ShSC 4 5,8 92,5 69,0 3,5 19,2 8, ShSC 4 5,7 93,4 67,0 3,6 20,6 9, 1 A CS 2 5,4 91,5 3,3 19,8 8, CS 4 5,3 90,7 94,0 2,9 20,8 9, 2 LKN -70 SC 4 5,3 90,0 102,0 3,2 20,5 9, 0-90 SC 4 5,4 89,9 103,0 3,7 20,3 8, SC 4 5,3 90,2 101,0 3,5 19,8 8, SC 4 5,3 90,8 94,0 3,7 20,1 8, SC 4 5,5 90,4 98,0 4,3 20,0 8, SC 4 5,3 90,7 96,0 4,2 19,8 8, SC 4 5,5 92,1 80,0 4,3 19,6 8, SC 4 5,6 92,2 79,0 4,6 19,5 8, SC 4 5,7 93,2 69,0 3,7 20,8 9, ShSC 4 5,7 92,3 72,0 4,6 20,0 8,8 Kalhuaavan turpeet ovat heikohkosti maatuneita saravaltaisi a turpeita ja niiden tuhkapitoisuus on alhainen. Jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on suolla arvioitu olevan noin 180 ha. Se muodostuu kandesta yli 1,5 metriä turvetta sisältävästä altaasta suon etelä- ja pohjoisosassa. Eteläosassa oleva Kalhulampi vaikeuttaa kuivatusta. Tuotantokelpoista turvetta suoss a on 3,01 milj. m 3 ja sen energiasisältö on 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 1,35 milj. MWh.

11 13-3. Pikkulamminaapa (kl , x= 7326, y= 554) sijaitsee noi n 17 km Tervolan kirkonkylästä itään (kuva 6). Suon pinta-al a on 355 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 181 ha ja yl i kanden metrin syvyistä aluetta vain 28 ha. Suo on keskiosistaan luonnontilainen ja ojitusta esiintyy lähinnä vain suon koillisosassa. Vallitsevat suotyypit ovat var - sinainen sararäme, lyhytkorsinevaräme ja varsinainen saraneva. Pikkulamminaavan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,04 m, jos - ta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,68 m. Yli metrin syvyisellä alueella keskipaksuus on 1,47 m ja yli kanden metrin 2,25. Suon turpeista on saravaltaisia 61 % ja rahkavaltaisia 39 %. Lisätekijänä turpeissa tavataan eniten kortetta (kuva 7). Tur - vekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,2, heikosti maatunee n pintakerroksen 3,8 ja paremmin maatuneen pohjan 4,9. Pikkulamminaavalla on luonnontilaista turvetta 3,69 milj. m 3, josta heikosti maatunutta 2,42 milj. m 3 (66 %). Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 2,66 milj. m 3 ja yli kanden met - rin alueella 0,63 milj. m 3. Turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 6,7 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa 8,8 MJ/kg (taulukko 3). Pikkulamminaapa on rikkonainen ja muodostuu kolmesta eri al - taasta. Turpeiden korkeahkon tuhkapitoisuuden ja lämpöarvo n alhaisuuden johdosta suo soveltuu vain välttävästi turvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on suon itäosass a noin 50 ha ja sen käyttökelpoiset turvevarat 0,79 milj. m 3. Energiasisältö 50 % :n kosteudella on 0,39 milj. MWh. Suo so - veltuu turpeen laadun vuoksi tuotettavaksi vain jyrsinturveme - netelmällä.

12 Sortomaanaapa (kl , x= 7329, y= 551) sijaitsee noi n 15 km Tervolan kirkonkylästä itään (kuva 8). Suon pinta-al a on 380 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 221 ha ja yl i kanden metrin vain 17 ha. Suo viettää pohjoiseen. Vallitseva t suotyypit ovat varsinainen sararäme, ruohoinen sararäme ja varsinainen saraneva. Ojitusta esiintyy jonkin verran, lähinn ä matalaturpeisilla alueilla.

13 20 - Sortomaanaavan turvekerroksen paksuus on keskimäärin 1,12 m, josta pääosa heikosti (H 1-4) maatunutta. Yli metrin syvyi - sellä alueella on keskipaksuus 1,52 m ja yli kanden metri n 2,46 m. Sortomaanaavalla on saravaltaisia turpeita noin 78 % ja rahka - valtaisia 22 % (kuva 9). Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 4,0, heikommin maatuneessa pintakerroksessa 3,8 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 4,7. Suossa on luonnontilaista turvetta yhteensä 4,27 milj. m 3, yl i metrin syvyisellä alueella 3,36 milj. m 3 ja yli kanden metrin 0,42 milj. m 3. Sortomaanaavan tuhkapitoisuus on korkeahko, ollen keskimääri n 6,9 % (taulukko 4). Vastaavasti tehollinen lämpöarvo on kes - kimäärin vain 19,6 MJ/kg. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 95 kg/m 3. Mainitut tekijät huomioonottaen Sortomaanaapa soveltuu vai n välttävästi turvetuotantoon. Heikon maatuneisuuden ja turpeiden saravaltaisuuden johdosta kyseeseen tulee vain jyrsin - turvetuotanto. Paikoin saattaa myös kuivatuksessa esiinty ä ongelmia. Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on noin 100 ha ja sen teollisesti käyttökelpoiset turvevarat noin 1,45 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna on 0,66 milj. MWh. 5. Metsoaapa (kl , x= 7345, y= 446) sijaitsee noi n 50 km Tervolan kirkolta koilliseen (kuva 10). Suon pinta-al a on 275 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 181 ha ja yl i kanden metrin 81 ha. Suo on metsäojitettu lähes kokonaan. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen ja varsinainen sararäme.

14 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,55 m, josta heikommi n maatuneen pintaturpeen osuus on 0,95 m. Yli metrin syvyi - sellä alueella on keskipaksuus 2,04 m ja yli kanden metri n alueella 2,79 m. Metsoaavalla on saravaltaisia turpeita 73 % ja rahkavaltaisia 27 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 4,2, heikommin maatuneen ' pintakerroksen 3,8 ja paremmin maatuneen pohjan 4,9. Suossa on luonnontilaista turvetta yhteensä 4,28 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella 3,69 milj. m 3 ja yli kanden metrin alueella 2,26 milj. m 3. Metsoaavan turpeiden tuhkapitoisuus on-alhainen, ollen keski - määrin 4,2 % (taulukko 5). Keskimääräinen tehollinen lämpö - arvo on vain 19,3 MJ/kg ja kuivatilavuuspaino 73 kg/m 3. Metsoaapa on muodoltaan melko yhtenäinen ja sen turve on hei - kohkosti maatunutta saraturvetta. Turvetuotantoon soveltuvan a alueena voidaan pitää yli 1,5 metrin syvyistä noin 100 ha : n aluetta. Sen käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,89 milj. m 3 ja energiasisältä 50 % :n kosteudella 0,74 milj.mwh. Paksun heikosti maatuneen pintakerroksen johdosta kyseeseen tule e vain jyrsinturvetuotanto.

15 24 - TULOSTEN TARKASTELUA Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on ha el i 60,3 % ja yli kanden metrin aluetta vain 259 ha eli 11,8 %. Koko aineiston perusteella laskettu turvekerrostumien kes - kipaksuus on 1,23 m. Tästä on H 1-4 maatuneen pintakerroksen osuus 0,89 m. Yli metrin syvyisellä alueella on keskipaksuus 1,62 m ja yli kanden metrin 2,49 m. Pienin keskipaksuus on Pikkulamminaavalla (1,02 m) ja suurin Metsoaa - valla (1,55 m). Suot ovat pääosin luonnontilaisia. Ojitusta esiintyy yleen - sä vain soiden reuna-alueilla. Yleisimmät nevatyypit ovat varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva. Rämetyypeistä yleisimpiä ovat varsinainen sara - räme ja ruohoinen sararäme. Tutkittujen soiden keskimaatuneisuus on 4,1. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 3,8 ja paremmin maatuneess a pohjakerroksessa 4,8. Eri soiden välillä ei ole suuria eroja. Tutkitusta turvemäärästä on saravaltaisia turpeita 68 % j a rahkavaltaisia 32 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve j a yleisin turpeessa tavattu lisätekijä korte. Tutkittujen soiden kokonaisturvemäära on 27,11 milj. m 3, josta yli metri n syvyisellä alueella on 21,54 milj. m 3 ja yli kanden metri n 6,45 milj. m 3. Tuhkapitoisuus on turpeissa keskimäärin 4,7 % kuivapainosta, mutta varsinkin pinta- ja pohjanäytteissä tavataan huomattavan korkeitakin tuhkapitoisuuksia. Turpeiden vesipitoisuus

16 on keskimäärin 90,7 % ja kuivatilavuuspaino 94 kg/m 3. Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo on 20,1 MJ/kg ja 50 % : n tuotantokosteudella 8,8 MJ/kg. Muutamia näytteitä lukuunot - tamatta tuhkapitoisuudet ja lämpöarvot täyttävät Turveteol - lisuusliitto ry :n laadunmäärittelyohjeen vaatimukset. Yhteenveto turvetuotantoon soveltuvista suoalueista on esitet - ty taulukossa 6. Polttoturvetuotantoon soveltuvan aluee n minimiturvepaksuutena on pidetty 1,5 metriä. Tuotantokelpois - ta turvemäärää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tuotannossa pohjalle jäävän kerroksen osuus. Taulukko 6. Yhteenveto soista saatavista turve- ja energia - määristä. Suon numero Tuotanto Tuotanto- Turpee n ja nimi pinta - kelp. turve - energiasisält ö ala määrä (50 % :n kost. ) (ha) (milj. suo-m 3 ) (milj. GJ) (mil j.mwh ) 1. Kieriaapa 150 2,19 3,67 1, Kalhuaapa 180 3,01 4,85 1, Pikkulamminaapa 50 0,79 1,40 0, Sortomaanaapa 100 1,45 2,37 0, Metsoaapa 100 1,89 2,65 0,74 Tutkituista soista kaikki sopivat ainakin osittain polttoturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-alaksi o n arvioitu 580 ha, mikä on noin 26 % koko tutkitusta suoalasta. Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen turvemäärä on 9,3 3 milj. suo-m3 ja sen energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudell e laskettuna 4,16 milj. MWh. Koska turvekerrostumat koostuva t heikosti maatuneista saravaltaisista turpeista, soveltuvat

17 -26 - suot pääasiallisesti vain jyrsinturvetuotantoon. Tuotanto a haittaavana tekijänä on tutkituilla soilla ainakin paikoin pidettävä huonoja kuivatusmandollisuuksia. Lähelle kaikki a tutkittuja soita on jo tällä hetkellä metsäautotieyhteys.

18 Taulukko 7. Yhteenveto tutkituista soist a Pinta-ala (ha) Koko suo ( > 0,3 m syvyinen alue) Suon nimi Karttalehti Koko Yli l m:n Yli 1,5 m :n Yli 2 m :n Keskis s Keskimaatuneisuus Turvemäärä mil '. m 1 suo syv.alue syv.alue syv.alue H 1-10 H 1-4 : 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H I-10 H 1-4 r Kieriaapa ,14 0,68 0,45 4,2 3,8 4,8 7,36 4,43 2, Kalhuaapa ,38 1,20 0,18 4,0 3,8 4,9 7,52 6,56 0, Pikkulamminaapa ,04 0,68 0,36 4,2 3,8 4,9 3,69 2,41 1, Sortomaanaapa ,12 0,93 0,19 4,0 3,8 4,7 4,27 3,54 0, Metsoaapa ,55 0,95 0,61 4,2 3,8 4,9 4,27 2,61 1,68 ;Yhteensä/keskiarvo ,23 0,891 0,34 4,1 3,8 4,8 27,11 19,56 7,5 5 Yli i m syvyinen alue Yli 1,5 m syvyinen alue I Yli 2 m syvyinen alue Keskisyvyvs (m) Tun/määrä (milj. m ) Keskisvvyys (m) Turvemäärä (milj. m ) Keskisyvvys (m) Turvemäärä (milj. Suon nimi H H5-10 I HI-10 H 1-4 ; H 5-10 H1-10 H1-4 H H 1-10~ H 1-4 H 5-10 H 1-10~H 1-4 1H 5-10 ; H i-16 H1-4 H Kieriaapa 1,49 0,91 0,58.5,14 3,14 2,00 1,76 1,09 0,67 3,37 2,09 1,28 2,15 1,71 0,44 0,73 0,58 0, Kalhuaapa 1,67 1,48 0,19 6,69 5,94 0,75 1,97 1,77 0,20 4,99 4,48 0,51 2,43 2,29 0,14 2,41 2,27 0, Pikkulamminaapa 1,47 0,90 0,57 2,66 1,64 1,02 1,88 1,03 0,85 1,52 0,83 0,69 2,25 1,21 1,05 0,63 0,34 0, Sortomaanaapa 1,52 1,22 0,30 3,36 2,70 0,66 1,75 1,45 0,29 2,25 1,87 0,38 2,46 2,23 0,23 0,42 0,38 0, `letsoaapa 2,04 1,30 0,74 3,69 2,36 I 1,33 2,39 1,56 0,83 3,04 1,99 1,05 2,79 2,05 0,74 2,26 '1,66 0,6 0 f 1,62 11,19 0,43 21,54 15,78 1 5,76 1,94 1,4 4 0,50 15,1 7 I11,27 3,9 1 2,49 2,02 0,47 6,45 5,23 1,22 f 1 1 f ~ 1,

19 Taulukko 8. Turvelajien prosenttinen jakauma turvemääräst ä Suon nimi Rahkavaltaise t Saravaltaiset Ruskosammal - S C S BS ES C SC BC EC valtaiset 1. Kieriaapa 4,1 43,3 0,1 47,5-52,5-52,5-2. Kalhuaapa 1,1 19,9-21,0-79,0-79,0-3. Pikkulamminaapa 0,3 38,8-39,1-60,9-60,9-4. Sortomaanaapa 1,0 20,6-21,6-78,4-78,4-5. Metsoaapa 1,8 24,4 0,4 26,6-72,9 0,5 73,4 -

20 SUOKARTTA Liite 3