LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994

2 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut suot ja niiden turvevarat Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 278, 49 sivua, 3 kuvaaja 2 liitettä Lapuan kaupungin alueella tutkittiin Geologian tutkimuskeskuksen toimesta vuosina 1979, 1980, 1982, suota yhteispintaalaltaan ha Tämä on 92 % koko suoalasta Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 207,0 milj suo-m' Soiden keskisyvyys on 1,7 m, josta heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 0,6 m Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1 Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on haja turvemäärä 126,1 milj suo-m' Turpeista on rahkavaltaisia 73 %, ja loput 27 % ovat saravaltaisia Suurin osa soista on ojitettu Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,7 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 91,4 %, kuiva-aineen määrä 86 kg/suom3 ja rikkipitoisuus 0,17 % kuivapainosta Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,1 MJ/kg Tutkituista soista soveltuu 38 turvetuotantoon, näistä 14 ennen energiaturpeen nostoa kasvuturvetuotantoon ja kolme pelkästään kasvuturvetuotantoon Turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaispinta-ala on ha Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on ha Käyttökelpoiset energiaturvevarat tällä alueella ovat 43,1 milj suo-m' ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 19,2 milj MWh Lähinnä 2 luokan kasvuturpeeksi soveltuvien alueiden pinta-ala on ha ja käyttökelpoinen turvemäärä 14,5 milj suo-m' Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Lapua Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND

3 Toivonen Tapio1994 Lapualla tutkitut suot ja niiden turvevarat - The mires and peat reserves of Lapua Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation 278, 49 pages, 3 figures, 2 appendices The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the town of Lapua in 1979, 1980, 1982, Eighty-five mires covering a total of hectares were studied This is about 92 % of the total peatland area The mires studied contain a total of million m of peat in situ The mean depth of the mires is 1 7 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 06 m in thickness The mean humification degree (H) of the peat is 5 1 The area deeper than 2 m covers ha and contains 61 % of the total peat quantity (126 1 million n>3) Seventy-three per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 27 % Carex predominant The majority of the mires are drained The most common site type is a cotton grass pine bog The average ash content of peat is 2 7 % of dry weight, the water content 91 4 % of wet weight, the dry bulk density 86 kg per n? in situ and the sulphur content 0 17 % of dry weight The effective calorific value of the dry peat is 20 1 MJ/kg Thirty-eight of the investigated mires are suitable for peat production ; 14 of them are suitable for horticultural peat production before fuel peat production and three only for horticultural peat production The total area suitable for peat production is ha The total area suitable for fuel peat production is ha The available amount of peat is 43 1 million m3 in situ and the energy content at 50 % moisture 19 2 million MWh The area suitable for second class horticultural peat is ha and the available amount of the peat is 14 5 million d in situ Key words : mire, peat, inventory, energy peat, horticultural peat, Lapua Tapio Toivonen Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 10 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 TUTKITUT SUOT 12 1 Koirainneva 12 2 Järvineva 12 3 "Heikkilänneva" 12 4 Varattomanneva 13 5 Pahaneva 13 6 Säilynneva 14 7 Kissanneva 14 8 Nurmonneva 14 9 Virpineva Kangastenneva Leviäneva Pitkärämäkkö Toristajanneva Hautalanneva Löyhinkineva Käräjäkivenneva Talasneva Särkymäneva "Haapasaarenneva" "Luhtasaarenneva" Vähä Teerineva Äijänneva Tiisineva Hirvineva Kiimaneva "Marelmaanneva" Hietikonneva Koivusneva Harjunneva Kivimäenkorpi Niskasuonenneva Kärmeskallionneva Torpanneva "Korvenperänneva" Ruohomaanneva Ylisenkonto Huhdanneva S Huhdanneva N Pikkuneva Heinineva Rahkaneva 26

5 42 Peräneva Teerineva Haapaneva "Hautamäenneva" Lamminneva Riihineva Rahkaneva Peräneva Järvineva Isoneva Hietaharjunneva Kotokonto Porrasneva Paasikkaanneva "Roomionneva" Kaitasuunneva Teerineva "Teerikankaanneva" Aittooräme Ilveshonganneva Vihvilänneva Kultasilmänneva Kakkaraneva Leipärämäkkö Kankaanpäänneva 35 Lintukankaankonto Sarvikankaanneva Prunttineva Kampinneva Honkamaanneva Perähaudanneva Vanhaneva Sikaneva Lassinsalonneva Polvenneva Lamminneva Hirvineva Tervakankaanneva Kusiaissalonneva Riita-ahonneva Isoneva Isoneva W Tuppisaarenneva Kirkkoneva 42 TULOSTEN TARKASTELU 43 KIRJALLISUUTTA 45 LIITTEET

6 7 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin ja maaperäkartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Lapuan kaupungin alueella vuosina 1979, 1980, 1982, Vuonna 1982 tutkittiin geologi Jouko Kokon johdolla maaperäkartoitukseen liittyen 13 suota, joista on tietoja erillisessä raportissa (Kokko 1983) Kaikkiaan on tutkittu 85 suota yhteispinta-alaltaan kiöl2 420 ha (kuva 1) Tutkitut suot kattavat 92 % Lapuan koko ha :n suoalasta (Lappalainen ja Häikiö 1985) Lähes kaikki kaupungin alueella olevat 20 ha ja sitä suuremmat yhtenäiset suoalueet on tutkittu Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset kaikista Lapualla tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa Yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, on tilattavissa GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistosta Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Stan ja Häikiö 1984) Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus Lisäksi määritettiin puustonpuulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :ntarkkuudellapääturvelajienjamahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10- asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6 Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa

7 ~/ ^\ r Kav brw 1 m r i O 0 0 e s< sz HirriJdrve (eko e km GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 49 i r~u 16011%, Kuva 1 Lapualla tutkitut suot 1 Koirainneva 23 Tiisineva 45 "Hautamäenneva" 2 Järvineva 24 Hirvineva 46 Lamminneva 3 "Heikkilänneva" 25 Kiimaneva 47 Riihineva 4 Varattomanneva 26 "Marelmaanneva" 48 Rahkaneva 5 Pahaneva 27 Hietikonneva 49 Peräneva 6 Säilynneva 28 Koivusneva 50 Järvineva 7 Kissanneva 29 Harjunneva 51 Isonva 8 Nurmonneva 30 Kivimäenkorpi 52 Hietaharjunneva 9 Virpineva 31 Niskasuonenneva 53 Kotokonto 10 Kangastenneva 32 Kärmeskallionneva 54 Porrasneva 11 Leviäneva 33 Torpanneva 55 Paasikkaanneva 12 Pitkärämäkkö 34 Korvenperänneva 56 "Roomionneva" 13 Toristajanneva 35 Ruohomaanneva 57 Kaitasuunneva 14 Hautalanneva 36 Ylisenkonto 58 Teerineva 15 Löyhinkineva 37 Huhdanneva S 59 "Teerikankaanneva" 16 Käräjäkivenneva 38 Huhdanneva N 60 Aittooräme 17 Talasneva 39 Pikkuneva 61 Ilveshonganneva 18 Särkymäneva 40 Heinineva 62 Vihvilänneva 19 Haapasaarenneva 41 Rahkaneva 63 Kultasilmänneva 20 Luhtasaarenneva 42 Peräneva 64 Kakkaraneva 21 Vähä Teerineva 43 Teerineva 65 Leipärämäkkö 22 Äijänneva 44 Haapaneva 66 Kankaanpäänneva 67 Lintukankaankonto 68 Sarvikankaanneva 69 Prunttineva 70 Kampinneva 71 Honkamaanneva 72 Perähaudanneva 73 Vanhaneva 74 Sikaneva 75 Lassinsalonneva 76 Polvenneva 77 Lamminneva 78 Hirvineva 79 Tervakankaanneva 80 Kusiaissalonneva 81 Riita-ahonneva 82 Isoneva 83 Isoneva W 84 Tuppisaarenneva 85 Kirkkoneva

8 8500m m7/ m_6~1 5~7 5 8 T- B m 0/53/ 5/27 5 /210/ / B 0/18 A OM / \3 5 12/27 Si B 7/ /23 3/ A O"/5 1 15/21 I I Kuva 2 Esimerkki suokartasta Merkkien selite liitteessä 2 M MPY MRRTUNEISUUS M MPY _ vq~ I _92 _91 _ s M MPY SUOTYYPIT LIEKO-OSUMRT TURVELRJIT JA POHJRMRRLRJIT KGR 0/ _86 B B 1360m GEOLOGIRN TUTKIMUSKESKUS Kuva 3 Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista Merkkien selite liitteessä 2

9 1 0 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-4 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamaila), tuhkapitoisuus prosentteina (815± 25 C : ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286) Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suo-mm) Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta Leco SC-39 -rikkianalysaattorilla AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Turvemäärät, maatuneisuudetsekäturvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983) Siinä jokainen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeesä (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne ) Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen Koko tutkimusaineisto on käsitelty uusimmalla atk-ohjelmalla, jolloin yksityiskohdissa voi olla pieniä eroja verrattuna ennen vuotta 1988 julkaistuihin tietoihin (mm Kokko 1983) Myös arvioitaessa soiden soveltuvuutta turvetuotantoon on käytetty yhtenäistä kriteeriä Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä Prosenttiluvut on laskettu ns Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %) runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %) Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii ener- giaturpeeksi heikomminkin maatuneena Toisinaan käytetään myös H4 maatunutta rahkavaltaistapintaturvettaheikkolaatuisenaenergiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään noin 10 ha yhtenäistä turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 'h tai 2 m syvää aluetta Joillakin soilla tuotantokelpoiseksi alueeksi on laskettu yli 1 m syvä suon osa Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu Paksu pintarahka on usein estepalaturvetuotannon aloittamiselle Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se voidaan tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena, jos suo otetaan turvetuotantoon Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman suuria pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävää runsastuhkaista kerrosta Vain ne suot ovat mukana turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaismäärässä, joille on ilmoitettu selostuksissa käyttökelpoinen pinta-ala Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeisiin (liite 1) Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää menetelmää

10 1 1 Hyvälaatuisen (1 lk) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat melko tiukat Siihen soveltuu vain H1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperustanapidettyturveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980) Kasvuturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on ilmoitettu vain sellaisten soiden kohdalla, mikäli niiltä löytyy vähintään 10 ha yli 0,6 m paksu H1-3 maatunut pintarahkakerros, josta osa kuuluu Acutifolia-ryhmään Eli ainakin osa tästä turpeesta soveltuu 1 luokan kasvuturpeeksi Pelkästään tai valtaosin Cuspidata- ja Palustria-ryhmiin kuuluva pintarahkakerros soveltuu yleensä 2 luokan kasvuturpeeksi tai kuiviketurpeeksi Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste pisteellä Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausproflileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä Tällaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla kaksi edellä mainittua tietoa

11 12 TUTKITUT SUOT 1 Koirainneva Koirainneva (kl ) sijaitsee noin 13 km Lapuan keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu lännessä, pohjoisessa ja idässä peltoihin ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon länsi-, pohjois- ja itäpuolella kulkee paikallistie Suolla on 60 tutkimuspistettä ja 54 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 165 ha, yli 1 m syvän alueen 146 ha ja 2 m syvän 120 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itäosassa loivasti itään Koirainnevan kaakkoisosa ja reunat ovat ojitetut Itäosasta on laskuoja läheiseen Nurmonjokeen Samoin luoteisosasta lähtee laskuojia länteen kohti Kyrönjokea Koirainnevan luonnontilaisella keskiosalla on pääasiassa lyhytkorsinevaa sekä paikoin keidasrämettä ja rahkarämettä Pohjoispäässä on puolukkaturvekangasta Reunaosien ojitusalueella ovat turvekankaat tupasvillarämemuuttuman ohella yleisiä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 Yleisin pohjamaalaji on savi Reunaosissa on paikoin moreenia Turpeista on rahkavaltaisia 90 % ja saravaltaisia 10 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 74 %, CS 16 %, C 1 % ja SC 9 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 13 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 % Koirainnevan soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon heikentää pintarahkan heikko laatu Maatuneemman pohjaturpeen hyödyntäminen energiaturpeena edellyttää ensinpintakerroksen käyttöä Yli 2 m syvän 120 ha :n alueen H1-3 maatunut pintakerros soveltuu pääasiassa 2 luokan kasvuturpeeksi Pintarahkan käytön jälkeen alapuolista suon osaa on mahdollista käyttää energiaturvetuotantoon jyrsinmenetelmällä 2 Järvineva Järvineva (kl ) sijaitsee noin 17 km Lapuan keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Reunaosiin ulottuu useita metsäautoteitä Suolla on 47 tut- kimuspistettä ja 38 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 114 ha, yli 1 m syvän alueen 81 ha ja yli 2 m syvän 58 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m Järvinevan reunaosat ja itäpää ovat ojitetut Vedet laskevat suon eteläosassa sijaitsevaan Martikkalanjärveen (51,8 m mpy), josta on laskuoja Kyrönjokeen Järvinevan yleisin suotyyppi etenkin suon keskiosassa on rahkaräme (48 %) Paikoin on myös isovarpurämettä Reunemmalla on lisäksi tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttumia Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (69 %), hiekka ja savi Liejua on suon pohjalla laajalla alueella noin 0,5 m paksu kerros Järvinevan turpeista on rahkavaltaisia 99 ja saravaltaisia 1 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 93 %, CS 6 % ja SC 1 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 13 % Järvinevan eteläosassa sijaitseva Martikkalanjärvi haittaa pohjaosien kuivatusta Suon yli 2 m syvällä 58 ha :n alueella on paksuhko H1-3 maatunut pintarahka, josta suuri osa soveltuu rahkalaatunsa takia vain 2 luokan kasvuturpeeksi Tämän kerroksen alapuolella olevaa turvetta voidaan käyttää välttävästi energiaturvetuotantoon 3 "Heikkilänneva" "Heikkilänneva" (kl ) sijaitsee Ylistaron vastaisella rajalla noin 17 km Lapuan keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu idässä moreenimäkeen ja muualla peltoihin Länsireunaa sivuaa paikallistie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 7 tutkimuspistettä ja 7 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 55 ha, yli 1 m syvän alueen 40 ha ja yli 2 m syvän 13 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen Heikkilänneva on ojitettu, ja vedet laskevat ojia myöten länteen läheiseen Kyrönjokeen Heikkilänneva on suureksi osaksi raivattu pelloksi, joka suon eteläosassa on melko uutta Suon pohjoissaare-

12 1 3 ke ja paikoin itäreuna ovat osittain metsittynyttä kytöheittoa Muualla ovat rahkarämemuuttuma ja reunaosissa puolukkaturvekangas tyypillisiä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiesu Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros Turpeista on saravaltaisia 53 % ja rahkavaltaisia 47 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 27 %, CS 20 %, C 9 % ja SC 44 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 17 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 13 % Heikkilännevanvarsinainen suoaluekoostuu nykyisin kolmesta erillisestä turvepohjaisten peltojen erottamasta osasta Tämä yhdessä paikoin paksuhkon pintarahkan kanssa heikentää suon soveltuvuutta turvetuotantoon Eteläosan paksuturpeisella alueella pienimuotoinen kuiviketurpeen nosto on mahdollista Pintarahka ei sovellu 1 luokan kasvuturpeeksi 4 Varattomanneva Varattomanneva (kl ) sijaitsee Ylistaron vastaisella rajalla noin 15 km Lapuan keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu joka puolella peltoihin Länsipuolella kulkee paikallistie, ja suon reunaosiin johtaa tilusteitä Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 36 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 95 ha, yli 1 m syvän alueen 86 ha ja yli 2 m syvän alueen 53 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti länteen Varattomannneva on lähes kokonaan ojitettu Keskiosan poikki on kaivettu kunnanrajaa pitkin pohjois-eteläsuuntainen valtaoja Suolta lähtee useita laskuojia länteen kohti läheistä Kyrönjokea Varattomannevan yleisimmät suotyypit ovat varpu- ja puolukkaturvekangas Paikoin on tupasvillarämemuuttumaa Eteläosan pienehköllä luonnontilaisella alueella on rahkanevaa ja tupasvillarämettä Turvekerroksen keskimaatuneisuus on 4,9 Yleisin pohjamaalaji on savinen hiesu Turpeista on rahkavaltaisia 99 % ja saravaltaisia 1 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 70 %, CS 29 % ja SC 1 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 40 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 9 % Suuri osa suosta on aikoinaan raivattu pelloksi Jäljelle ovat jääneet vain suon niukkaravinteisimmat osat Nykyinen suoalue koostuu useasta peltojen ja suon poikki kaivetun valtaojan rajaamasta osasta Tämä yhdessä kookkaan puuston j a paksuhkon pintarahkakerroksen kanssa heikentää oleellisesti suon soveltuvuutta turvetuotantoon Pienimuotoinen kasvu- tai kuiviketurpeen nosto on mahdollista noin 10 hain alueella 5 Pahaneva Pahaneva (ki ) sijaitsee noin 10 km Lapuan keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu pohjoisessa ja idässä peltoihin, etelässä ja lännessä moreenimaastoon j a luoteessa lyhyellä matkalla Koirainnevaan Pohjoisreunaa sivuaa tilustie Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 20 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 51 ha, yli 1 m syvän alueen 44 ja yli 2 m syvän 25 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin m, ja pinta viettää itään Pahaneva on kokonaan ojitettu Suon itäreunasta lähtee laskuojia Ohmenluomaan, joka laskee läheiseen Nurmonjokeen Pahanevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme-, tupasvillaräme- j a isovarpurämemuuttuma Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (74 %), hiesu ja moreeni Turpeista on rahkavaltaisia 93 % ja saravaltaisia 7 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 69 %, CS 24 % ja SC 7 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 30 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 9 % Pahanevalla on yli 2 m syvällä 25 ha :n alueella melko paksu pintarahkakerros, josta huomattava osa soveltuu jopa 1 luokan kasvuturpeeksi Tuotantoa haittaava tekijä on verraten kookas puusto Kasvuturvekerroksen alapuolella on lisäksi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta

13 14 6 Säilynneva Säilynneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Lapuan keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelässä peltoihin ja muualla moreenimäkiin Paikallistiet sivuavat suota idässä, etelässä ja luoteessa Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 20 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 65 ha, yli 1 m syvän alueen 47 ha ja yli 2 m syvän 25 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti länteen Säilynneva on lähes kokonaan ojitettu Vedet virtaavat länsi- ja pohjoisosan laskuojien kautta länteen kohti Kyrönjokea Säilynnevan keskiosa on pääasiassa rahkarämemuuttumaa Paikoin on lisäksi isovarpu- ja tupasvillarämemuuttumia Reunaosissa on varpu- tai puolukkaturvekangasta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, moreeni ja hiesu Turpeista on rahkavaltaisia 96 % ja saravaltaisia 4 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 66 %, CS 30 % ja SC 4 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 30 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 22 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 10 % Säilynnevalla oleva paksuhko pintarahkakerros on heikkolaatuista sekä kasvu- että energiaturpeena käytettäessä Suota ei suositella turvetuotantoon 7 Kissanneva Kissanneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Lapuan keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu koillisessa Nurmonnevaan ja muualla loivapiirteiseen moreenimastoon Länsireunaa sivuaa ja pohjoisosan poikki kulkee paikallistie Suolla on 39 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 106 ha, yli 1 m syvän alueen 80 ha ja yli 2 m syvän 47 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti luoteeseen Kissanneva on suurimmaksi osaksi ojitettu Vain suon keskellä on pieni ojittamaton alue Kaakkoisosan vedet laskevat Ohmenluomaan, joka johtaa Lapuanjokeen Osa vesistä laskee ojia pitkin luoteeseen Kyrönjokeen Kissannevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, rahkaräme- ja isovarpurämemuuttuma Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (63 %), savi ja hiesu Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 93 % ja saravaltaisia 7 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 73 %, CS 20 % ja SC 7 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 47 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 8 % Turvetuotannon haittana on paksuhko pintarahkakerros, joka soveltuu huonosti sekä kasvu- että energiaturpeeksi Suota ei suositella turvetuotantoon 8 Nurmonneva Nurmonneva (kl ) sijaitsee noin 9 km Lapuan keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu etelässä ja idässä peltoihin, lännessä lyhyellä matkalla Kissannevaan, pohjoisessa paikoin Pitkärämäkköön ja muualla moreenimäkiin Pohjoisosan poikki kulkee paikallistie Suolla on 93 tutkimuspistettä ja 84 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 275 ha, yli 1 m syvän alueen 249 ha ja yli 2 m syvän 188 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kaakkoon Nurmonnevan pohjoispää ja reunat on ojitettu Suon itä- ja kaakkoisosasta lähtevät laskuojat kohti Nurmonjokea Nurmonnevan luonnontilaisella keskiosalla on rahkanevaa, lyhytkorsinevaa ja rahkarämetta Reunaosien oj itusalueilla on rahkarämeisovarpuräme- ja tupavillarämemuuttumia Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (85 %) ja hiesu Turpeista on rahkavaltaisia 100 % Pääturvelajeittainjakaantuma on S 93 %, ja CS 7 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 22 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 26 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Nurmonnevan yli 2 m syvällä 188 ha :n alueella on paksu Hl - 3 maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu hyvin 2 luokan kasvuturpeeksi ja paikoin 1 luokan kasvuturpeeksi Pintarahkan alla on noin metrin paksuinen jyrsinmenetelmällä energiaturvetuotantoon soveltuva kerros

14 1 5 9 Virpineva Virpineva (kl ) sijaitsee noin 5 km Lapuan keskustasta etelään Suo on joka puolelta peltojen ympäröimä Länsi- jalounaispuolella kulkee maantie, ja lisäksi suota halkoo rautatie Suolla on 45 tutkimuspistettä ja 43 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 100 ha, yli 1 m syvän alueen 87 ha ja yli 2 m syvän 67 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Virpineva on suurimmaksi osaksi ojitettu mutta keskellä on pienehkö luonnontilainen alue Vedet laskevat länteen läheiseen Lapuanjokeen Virpinevanyleisimmät suotyypitovatrahkaräme-, isovarpuräme- ja rahkanevamuuttuma Luonnontilaisella alueella on pääasiassa rahkanevaa, joskin paikoin on myös keidasrämeen piirteitä Suon reunat ovat turvekangasasteella Suon keskiosassa on vanhoja turvehautoja, joiden itäpäässä on läheisen taimitarhan kaatopaikka Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hiesu ja hiekka Turpeista on rahkavaltaisia 98 % ja saravaltaisia 2 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 80 %, CS 18 % ja SC 2 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 14 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 25 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % Virpinevan yli 2 m syvällä 67 ha :n alueella on paksu H1-3 maatunut pintarahkakerrros, joka on mahdollista käyttää kasvuturpeen raaka-aineena Suurin osa pintarahkasta kuuluu Acutifolia-ryhmään, joten myös 1 luokan kasvuturpeen nosto on mahdollista Haittaavina tekijöinä ovat suota halkova rautatie ja paikoin kookas tiheä puusto Pintakerroksen käytön jälkeen on alla oleva turvekerros mahdollista käyttää energiaturpeena 10 Kangastenneva Kangastenneva (kl ) sijaitsee noin 7 km Lapuan keskustasta etelään Suo rajoittuu pohjoisessa, etelässä ja lännessa peltoon ja idässä moreenikumpareeseen Suo on teiden ympäröimä lähes joka puolelta, ja lisäksi sen poikki kulkee tilustie Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 6 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 50 ha, yli 1 m syvän alueen 44 ha ja yli 2 m syvän alueen 33 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 40 m, ja pinta viettää loivasti luoteeseen Kangastenneva on kokonaan ojitettu Vedet laskevat ojia myöten luoteeseen läheiseen Nurmonjokeen Kangastennevan keskiosassa on keidasrämemuuttumaa, joka vaihtuu reunoille päin tupasvilla-ja isovarpurämemuuttumien kautta reunaosien turvekankaiksi Lounaisosassa on laikuittain lyhytkorsi- ja rahkanevamuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat liejuinen hiesu ja savi Turpeista on rahkavaltaisia 96 % ja saravaltaisia 4 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 61 %, CS 35 %, C 1 % ja SC 3 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 9 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 35 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 0,4 % Suon yli 2 m syvällä 33 ha :n alueella on paksuhko kerros H1-3 maatunutta rahkaturvetta, josta noin puolet soveltuu kasvijäännöskoostumuksen perusteella 1 luokan kasvuturpeen raaka-aineeksi Pintarahkan alapuolinen turvekerros voidaan hyödyntää energiaturpeena jyrsinmenetelmällä 11 Leviäneva Leviäneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Lapuan keskustasta länsilounaaseen Suo rajoittuu etelässä peltoon ja muualla moreenimaastoon Pohjoispuolella noin 400 m :n etäisyydellä kulkee kylätie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 6 tutkimuspistettä ja 3 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 28 haja yli 1 m syvän alueen 10 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin m, ja pinta viettää etelään Leviäneva on kokonaan ojitettu Suolta on laskuoja etelään Kyrönjokeen Leviänevan yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarämemuuttuma Pohjoisosassa on myös turvekangasta Turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 5,0 Yleisimmätpohjamaalajitovatsyvimmissä kohdissa hiesu ja muualla moreeni Turpeista on rahkavaltaisia 90 % ja saravaltaisia 10 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 67 %, CS 23 % ja SC 10 % Tupasvillaa

15 16 lisätekijänä sisältäviä turpeita on 30 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 16 % Ohuehkon turvekerroksen, paksuhkon pintarahkan ja paikoin korkean liekoisuuden takia Leviänevaa ei suositella turvetuotantoon 12 Pitkärämäkkö Pitkärämäkkö (kl ) sijaitsee noin 6 km Lapuan keskustasta länteen Suo koostuu neljästä lähes erillisestä altaasta, ja se rajoittuu mäkiseen ja rikkonaiseen moreenimaastoon Metsäauto- ja paikallistiet ympäröivät ja halkovat suota lähes joka puolelta Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 32 tutkimuspistettä ja 46 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 190 ha, yli 1 m syvän alueen 138 ha ja yli 2 m syvän 38 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää yleensä etelään Pitkärämäkkö on kokonaan ojitettu Suurin osa vesistä laskee Nurmonnevan kautta kaakkoon Lapuanjokeen Pohjoispäästä on myös ojayhteys Lapuanjokeen Lounaiskulmasta on lisäksi laskuoja, joka johtaa Kyrönjokeen Pitkärämäkön eri altaiden keskiosat ovat rahkarämemuuttumaa sekä paikoin tupasvillarämemuuttumaa Kapeimmissa kohdissa ja ohutturpeisilla alueilla on yleensä turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja syvimmissä kohdissa hiesu Liejua on pisteiden P 18 - P 20 välisellä alueella yli metrin paksuinen kerros suon pohjalla Turpeista on rahkavaltaisia 96 % ja saravaltaisia 4 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 61 %, CS 35 %, ja SC 4 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 33 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 12 % Pitkärämäkön rikkonaisuus ja epätasainen pohja sekä paikoin paksuhko pintarahka heikentävät selvästi suon käyttöä turvetuotantoon Yli 2 m syvä alue koostuu neljästä erillisestä pienestä altaasta Tilakohtainen kuivike- ja energiaturpeen nosto on mahdollista 13 Toristajanneva Toristajanneva (kl ) sijaitsee noin 6 km Lapuan keskustasta länteen Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon Eteläpuolella kulkee paikallistie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 8 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 40 ha, yli 1 m syvän alueen 33 ha ja yli 2 m syvän 16 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 49 m, ja pinta viettää pohjoiseen ja länteen Toristajanneva on ojitettu Pohjois- ja länsireunasta lähtevät laskuojat kohti pohjoista päätyen Lapuanjokeen Toristajannevan länsi- ja, keskiosassa on rahka- ja isovarpurämemuuttumia Itäosa on suurimmaksi osaksi varsinaista korpimuuttumaa Paikoin on turvekangasta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu Liejua on suon pohjalla laajahkolla alueella cm paksu kerros Turpeista on rahkavaltaisia 82 %, saravaltaisia 16 % ja ruskosammalvaltaisia 2 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 42 %, CS 40 %, SC 16 % ja B 2 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 12 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 45 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % Toristajannevalla on yhtenäinen yli 2 m syvä alue, jolla on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka estää energiaturvetuotannon Pintakerros soveltuu 2 luokan kasvuturpeeksi tai kuiviketurpeeksi lähinnä tilakohtaiseen käyttöön 14 Hautalanneva Hautalanneva (kl ) sijaitsee noin 9 km Lapuan keskustasta luoteeseen Suo rajoittuu kaakossa moreenimaastoon ja muualla peltoihin Pohjoispään poikki kulkee maantie Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 95 ha, yli 1 m syvän alueen 83 ha ja yli 2 m syvän 60 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Hautalanneva on kokonaan ojitettu Vedet laskevat pohjoiseen Löyhinkiluomaan ja siitä edelleen Lapuanjokeen

16 1 7 Hautalannevan yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa isovarpu- ja tupasvillarämemuuttuma Reunoilla on puolukkaturvekangasta Turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 4,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hieta Liejua on suon pohjalla laajahkolla alueella ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 65 % ja saravaltaisia 35 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 28 %, CS 37 %, C 14 % ja SC 21 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 51 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 11 % Hautalannevalla on selvästi yli metrin paksuinen H1-4 maatunut pintarahkakerros, jonka rahkasammallajien suhteellisia osuuksia ei ole tutkittu Pintarahkaa on mahdollista kuitenkin käyttää joko 2 luokan kasvuturpeena tai kuiviketurpeena, mutta ei energiaturpeena 15 Löyhinkineva Löyhinkineva (kl ) sijaitsee Lapuanjokilaakson savi- ja hiesutasangolla noin 6 km Lapuan keskustasta luoteeseen Suo on lähes joka puolelta peltojen ympäröimä Eteläosan poikki kulkee Vaasaan johtava valtatie, ja itäpuolella on paikallistie Suolla on 207 tutkimuspistettä ja 196 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 731 ha, yli 1 m syvän alueen 716 ha ja yli 2 m syvän 610 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koilliseen Löyhinkineva on suurimmaksi osaksi luonnontilainen, ja vain reunaosissa on ojitusta Suon eteläpään poikki on kaivettu leveä valtaoja Syvimpien osien kuivattaminen voi paikoin olla vaikeaa, koska ympäröivän peltotasangon korkeus on noin 26,7 m mpy Länsiosan vedet laskevat Löyhinkiluoman kautta Lapuanjokeen Itä- ja eteläosasta on myös laskuojia Lapuanjokeen Läheinen perunajauhotehdas on laskenut jätevesiä suon eteläosaan Löyhinkinevan keskiosassa on lyhytkorsinevaa, keidasrämettä ja paikoin lyhytkorsinevarämettä Reunemmalla ja eteläosassa ovat rahkaräme ja tupasvillaräme yleisiä Reunaosissa on lisäksi paikoin turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (59 %) ja hieta Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 79 % ja saravaltaisia 21 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 52 %, CS 27 %, C 8 % ja SC 13 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 30 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 12 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 9 % Löyhinkinevalla on lähes kaksi metriä paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi H1-3 maatuneesta turpeesta Pintarahkan kasvilajikoostumusta ei ole erikseen tutkittu, mutta suurimman osan siitä on katsottu alustavissa tutkimuksissa kuuluvan Cuspidata-ryhmään ja soveltuvan siten vain 2 luokan kasvuturpeeksi Suota ei siten ole suositeltu turvetuotantoon 16 Käräjäkivenneva Käräjäkivenneva (kl ) sijaitsee noin 3 km Lapuan keskustasta luoteeseen Suo rajoittuupeltoihin Pohjoisreunaa sivuaa valtatie, ja eteläosan poikki kulkee paikallistie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 12 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 48 ha, yli 1 m syvän alueen 38 ha ja yli 2 m syvän 22 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koilliseen Käräjäkivenneva on ojitettu Vedet laskevat ojia myöten läheiseen Lapuanjokeen Käräj äkivennevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme-, isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä reunoilla turvekankaat Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja hiekka Turpeista on rahkavaltaisia 94 % ja saravaltaisia 6 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 75 %, CS 19 % ja SC 6 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 30 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 39 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Turvetuotantoa haittaava tekijä on paikoin korkea liekoisuus varsinkin yli 1 m :n syvyydessä Käräjäkivennevan pohjoisosan yli 2 m syvällä alueella pienimuotoinen kuiviketurpeen tai 2 luokan kasvuturpeen nosto on mahdollista

17 Talasneva Talasneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Lapuan keskustasta luoteeseen Suo rajoittuu peltoihin Pohjoispäätä sivuaa paikallistie, ja muualle suon reunaosiin johtaa tilusteitä Suon pohjoisosassa on turvetuotantoalue Suolla on 77 tutkimuspistettä ja 57 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 167 ha, yli 1 m syvän alueen 145 ha ja yli 2 m syvän 51 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään ja pohjoiseen Talasneva on suureksi osaksi ojitettu, mutta keskustassa on luonnontilaisia alueita Vedet laskevat ojia myöten ensin Löyhinkiluomaan ja siitä edelleen Lapuanjokeen Talasnevan keskiosassa on rahkanevaa ja rahkarämettä, jotka vaihettuvat reunoille päin mentäessä isovarpurämeojikoksi ja -muuttumaksi sekä turvekankaiksi Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja savi Turpeista on saravaltaisia 51 % ja rahkavaltaisia 49 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 29 %, CS 20 %, C 25 % ja SC 26 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 42 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 56 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 16 % Varsinkin Talasnevan pohjoisosassa on paksu heikosti maatunutpintarahkakerros, joka soveltuu varauksin kasvuturvetuotantoon Soveltuvuus 1 luokan kasvuturpeeksi vaatii lisätutkimuksia, joskin suotyyppi- ja muiden havaintojen perusteella ainakin osa turpeesta kuuluu tähän luokkaan Suon eteläosassa on noin 55 ha :n alue, joka soveltuu energiaturvetuotantoon, mikäli noin 0,4 m paksu pintarahka käytetään tai poistetaan ensin 18 Särkymäneva Särkymäneva (kl ) sijaitsee Lapuanjoen tulvatasangolla noin 8 km Lapuan keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu idässä kallioisiin moreenimäkiin ja muualla peltoihin Suon poikki kulkee maantie Suolla on 120 tutkimuspistettä ja 96 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 355 ha, yli 1 m syvän alueen 322 ha ja yli 2 m syvän 274 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen Särkymäneva on kokonaan ojitettu Vedet laskevat pääosin Särkymäluomaa pitkin Lapuanjokeen Pohjoisosan vedet laskevat Kauhavanjokeen Särkymänevan yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosissa rahkaräme-, tupasvillarämeja keidasrämeojikko ja -muuttuma Reunemmalla on tupasvillarämemuuttuman ohella isovarpurämemuuttumaa Reunat ovat turvekangasasteella Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (97 %) ja hieta Liejua on laajahkolla alueella suon keskiosassa ohuehko kerros pohjalla Turpeista on rahkavaltaisia 59 % ja saravaltaisia 41 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S27%,CS32%,C18% ja SC23% Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 %,puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 30 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 26 % Särkymänevalla on melko paksu H1-4 maatunut pintarahkakerros, josta suurin osa on maatumisasteeltaan H4 Kerros sisältää runsaasti lisätekijöitä Suurin osa pintakerroksesta ei kelpaa 1 luokan kasvuturpeeksi, mutta lopullinen arvio soveltuvuudesta vaatii lisätutkimuksia Pohjaturve soveltuu energiaturvetuotantoon, mutta vaatii sitä ennen pintarahkan hyödyntämistä 19 "Haapasaarenneva" "Haapasaarenneva" (kl ) sijaitsee osittain Nurmon puolella noin 20 km Lapuan - keskustasta etelään Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Länsipuolella kulkee uusi metsäautotie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 4 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 65 ha ja yli 1 m syvän alueen 26 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 89 m, ja pinta viettää suon keskeltä loivasti etelään Haapasaarenneva on ojitettu, ja suon keskiosassa ojilla on taipumus tulvia Eteläosasta on laskuoja läheiseen Hirvijärven tekojärveen Pohjoisosasta on ojayhteys länteen Nurmonjokeen Haapasaarennevan yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarämemuuttuma sekäpuolukkaturvekangas Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,6 Yleisimmätpohjamaalajit ovat moreeni ja hieta

18 1 9 Turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 37 %, CS 40 % ja SC 23 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 7 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 80 % Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon 20 "Luhtasaarenneva" "Luhtasaarenneva" (kl ) sijaitsee Hirvijärven tekojärven länsireunassa noin 20 km Lapuan keskustasta etelään Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Itäreunaa sivuaa maantie Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 48 ha, yli 1 m syvän alueen 11 ha ja yli 2 m syvän 1 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 89 m Luhtasaarenneva on ojitettu Eteläpäästä on ojayhteys Hirvijärven tekojärveen Osa vesistä kulkeutuu Haapasaarennevan kautta länteen Nurmonjokeen Luhtasaarennnevan yleisimmät suotyypit ovat rahka- j a isovarpurämemuuttuma Paikoin tavataan tupasvilla- j a pallosararämemuuttumia sekä puolukkaturvekangasta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (83 %) ja hieta Turpeista on rahkavaltaisia 96 % ja saravaltaisia 4 % Pääturvel aj eittain jakaantuma on S 79 %, CS 17 % ja SC 4 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 34 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 0,3 % Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon 21 Vähä Teerineva Vähä Teerineva (kl ) sijaitsee noin 21 km Lapuan keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu lännessä pienellä matkalla Isoon Teerinevaan ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Itä- ja pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie Suolla on 34 tutkimuspistettä ja 29 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 102 ha, yli 1 m syvän alueen 49 ha ja yli 2 m syvän 13 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen ja luoteeseen Vähä Teerineva on ojitettu Eteläosan poikki kulkee valtaoja, joka johtaa Hirvijärven tekojärveen Samoin suon pohjoispäästä on ojayhteys tekojärveen Vähän Teerinevan keskiosassa on rahkaräme- ja rahkanevamuuttumia Reunemmalla on tupasvillaräme-, sararäme- ja pallosararämemuuttumia Luoteisreunan pienellä luonnontilaisella alueella on mm varsinaista sararämettä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 Vallitseva pohjamaalaji on moreeni Turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 49 %, CS 32 %, C 1 % ja SC 18 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 39 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1,0 % Turvetuotantoa haittavia tekijöitä ovat paksuhko pintarahka, joka ei sovellu 1 luokan kasvuturpeeksi, paikoin korkea liekoisuus ja yli 2 m syvän alueen pieni koko Suota ei suositella turvetuotantoon 22 Äijänneva Äijänneva (kl ) sijaitsee Hirvijärven tekojärven pohjoispuolella noin 19 km Lapuan keskustasta etelään Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Eteläosan poikki kulkee paikallistie Suolla on 37 tutkimuspistettä ja 42 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 116 ha, yli 1 m syvän alueen 87 ha, yli 1,5 m syvän 69 haja yli 2 m syvän 38 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään Äijännevan reunaosat on ojitettu Vedet laskevat ojia myöten etelään läheiseen Hirvijärven tekojärveen, jonka korkein pinta (88,8 m mpy) on lähes sama kuin suon eteläosan pinnan korkeus Äijännevan yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa lyhytkorsinevaräme, varsinainen saraneva ja varsinainen sararäme Paikoin on myös tupasvillarämettä Reunaosissa on tupasvillaja isovarpurämemuuttumaa sekä puolukkaturvekangasta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2 Yleisin pohjamaalaji on moreeni, mutta paikoin on myös hiekkaa, hiesua ja hietaa Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros

19 20 Turpeista on rahkavaltaisia 46 % ja saravaltaisia 54 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 17 %, CS 29 %, C 7 % ja SC 47 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 49 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 26 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 8 % Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Äijänneva soveltuu energiaturpeen tuotantoon Tuotantoa vaikeuttava tekijä on suon eteläosan kuivatusvaikeudet Suon keski- ja pohjoisosassa on noin 35 ha yli 1,5 m syvää tuotantoon soveltuvaa aluetta, jonka poikki kulkee korkea] ännitelinj a 23 Tiisineva Tiisineva (kl ) sijaitsee noin 18 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu lounaassa Hirvijärven tekojärveen ja muualla loivapiirteiseen, usein kallioiseen tai lohkareiseen moreenimaastoon Lounaisreunaa sivuaa metsäautotie Suolla on 147 tutkimuspistettä ja 138 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 490 ha, yli 1 m syvän alueen 302 ha ja yli 2 m syvän 112 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää A-linjaston alueella suon eteläosassa länteen ja suon pohjoisosassa loivasti pohjoiseen Tiisinevan reunaosat on ojitettu Lisäksi joitakin ojia on kaivettu suon poikki Suon eteläosan halki Tiisijärvestä Hirvijärven tekojärveen on kaivettu valtaoja Etelä- ja keskiosien vedet laskevat ojia myöten Hirvijärven tekojärveen Pohjoisosasta on useita ojayhteyksiä pohjoiseen Lapuanjokeen Tiisinevan yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 62 % havainnoista Nevaalueita on myös runsaasti Suon eteläosassa A- linjaston alueella on lyhytkorsineva yleisin suotyyppi Linjaston pohjoisosassa on paikoin varsinaista saranevaa Reunaosissa ovat tupasvillarämeojikot ja paikoin kangasräme- ja pallosararämeojikot ja -muuttumat yleisiä B-linjaston keskiosissa on lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa Paikoin on heikosti muodostunutta keidasrämettä Reunemmalla ovat tupasvillaja pallosararämeojikot ja -muuttumat tyypillisiä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (79 %), hiekka ja hiesu Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltaisia 27 % Pääturvelaj eittain j akaantuma on S 56 %, CS 17 %, C 3 % ja SC 24 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 31 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 9 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1 % Turvetuotannon kannalta Tiisineva on ongelmallinen Suuri osa suosta on ohutturpeista Laajin yhtenäinen yli 2 m syvä alue on suon eteläosassa, ja senkin halki kulkee valtaoja Paksuhko pintarahkakerros ei sovellu 1 luokan kasvuturpeeksi, joten suota ei suositella turvetuotantoon 24 Hirvineva Hirvineva (kl ) sijaitsee Hirvij ärven tekojärven pohjoispuolella Lapuan ja Nurmon rajalla noin 18 km Lapuan keskustasta etelään Suo rajoittuu etelässä Hirvijärven tekojärveen, koillisessakiimanevaanja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Paikoin on ohuita rantahiekkakerrostumia Eteläosan poikki kulkee maantie Suolla on 66 tutkimuspistettä Kokonaispinta-ala on 376 ha, yli 1 m syvän alueen 123 ha ja yli 2 m syvän alueen 36 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pääaosin lounaaseen Hirvinevan länsiosa ja reunat on ojitettu Läheisen tekojärven korkein pinta on selvästi suon eteläosan pohjaa ylempänä Suon länsiosasta on laskuoja länteen Käenluomaan, joka laskee Nurmonjokeen Hirvinevan keskiosan yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva, rahkaneva ja paikoin keidasräme Tämän alueen ympärillä on rahkarämettä, tupasvillarämettä ja isovarpurämettä sekä näiden ojikko- ja muuttumamuotoja Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, sora ja moreeni Liejua on pienellä alueella pohjoisosassa ohut kerros suon pohjalla Turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S38%,CS17%, C 9 % ja SC 36 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 58 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 22 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 5 % Hirvijärventekojärvenläheisyys,pohjaosien

20 2 1 kuivatusongelmat ja paksuhko heikkolaatuinen pintarahka vaikeuttavat mahdollista turvetuotantoa 25 Kiimaneva Kiimaneva (kl ) sijaitsee noin 14 km Lapuan keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu lounaassa Hirvinevaan ja muualla loivapiirteiseen ja paikoin kallioiseen moreenimaastoon Itäreunaa sivuaa paikallistie Suolla on 60 tutkimuspistettä Kokonaispintaala on 144 ha, yli 1 m syvän alueen 51 ha ja yli 2 m syvän 10 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti koilliseen Kiimanevan länsireuna ja pohjoispää on ojitettu Suon eteläpäästä on laskuoja Hirvijärven tekojärveen ja pohjoispäästä Paskoluoman ja Tiisipuron kautta Lapuanjokeen Kiimanevan keskiosassa on rahkanevaa ja paikoin lyhytkorsinevaa Neva-alueen ympärillä on yleensä rahkarämettä Pohjois- ja eteläpäässä on tupasvillaräme yleinen suotyyppi Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 Yleisin pohjamaalaji on hiekkamoreeni, jonka päällä on paikoin hiekkakerros Turpeista on rahkavaltaisia 64 % ja saravaltaisia 36 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 44 %, CS 20 %, C 4 % ja SC 32 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 56 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 13 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % Turvetuotantoa haittaa paksuhko heikosti maatunut tupasvillaa sisältävä pintarahkakerros, joka on heikkolaatuista kasvuturpeena käytettäessä Suota ei suositella turvetuotantoon 26 "Marelmaanneva" "Marelmaanneva" (kl ) sijaitsee noin 13 km Lapuan keskustasta etelään Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon ja itäpuolelle ulottuu metsäautotie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 5 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 36 ha ja yli 1 m syvän alueen 11 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m Marelmaanneva on kokonaan ojitettu Eteläosasta on ojayhteys Kiimanevalle Pohjoisosasta lähtee oja Koivusnevan ja Ruohomaannevan kautta Lapuanjokeen Marelmaannevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttuma Paikoin on rahkaneva- ja kangasrämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 Vallitseva pohjamaalaji on moreeni Turpeista on rahkavaltaisia 99 % ja saravaltaisia 1 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 66 % ja SC 1 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 77 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 7 % Ohuen turvekerrostuman takia suo ei sovellu turvetuotantoon 27 Hietikonneva Hietikonneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Lapuan keskustasta etelään Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon itä ja länsipuolelle ulottuu metsäautotie Suolla on 36 tutkimuspistettä ja 30 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 85 ha, yli 1 m syvän alueen 50 ha ja yli 2 m syvän 9 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen ja koilliseen Hietikonneva on kokonaan ojitettu Pohjois- ja koillisreunasta lähtevät laskuojat Niskasuonennevan kautta Telskonluomaan, joka päätyy Lapuanjokeen Hietikonnevan keskiosassa on tupasvillaräme-, rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumia Ohutturpeisilla reunaosilla on pallosararämemuuttuma tyypillinen Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (80 %) ja hiekka Turpeista on rahkavaltaisia 97 % ja saravaltaisia 3 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 42 %, CS 55 % ja SC 3 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 38 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 36 % Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Hietikonneva sopisi energiaturvetuotantoon, mutta turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat ohuehko turvekerros ja erittäin korkea liekoisuus Suota ei suositella turvetuotantoon

21 22 28 Koivusneva Koivusneva (kl ) sijaitsee noin 12 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon Suon itäpuolitse kulkee metsäautotie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 10 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 65 ha ja yli 1 m syvän alueen 37 ha ja yli 2 m syvän 2 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää voimakkaasti pohjoiseen Koivusneva on kokonaan ojitettu, ja pohjoispäästä on laskuoja Ruohomaannevan kautta Karjannevanojaan, joka laskee Lapuanjokeen Koivusnevan keskiosan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme-, tupasvillaräme-, isovarpuräme- ja rahkanevamuuttuma Reunemmalla on varsinaista sararämemuuttumaa ja pallosararämemuuttumaa Paikoin esiintyy lisäksi lyhytkorsinevaojikkoa ja-muuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (77 %), hieta ja hiekka Turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 14 %, CS 43 %, C 11 % ja SC 32 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 32 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 46 % Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon 29 Harjunneva Harjunneva (kl ) sijaitsee noin 11 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu hieta- ja hiekkaperäiseen maastoon Luoteisreunaa sivuaa paikallistie Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 58 ha, yli 1 m syvän alueen 23 ha ja yli 2 m syvän 12 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koilliseen Harjunneva on ojitettu Vedet laskevat pohjoisreunan pelto-ojien kautta Karjannevanojaan ja siitä edelleen Lapuanjokeen Harjunnevan länsiosa on lähes biologista suota, ja suotyypit ovat turvekangasasteella muistuttaen varpu- ja puolukkaturvekangasta Itäosa on osittain raivattu pelloksi Itäosan suoalueella on rahka- ja tupasvillarämemuuttumia Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka Liejua on suon syvimmässä kohdassa ohut kerros pohjalla Turpeista on rahkavaltaisia 89 % ja saravaltaisia 11 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 54 %, CS 35 % ja SC 11 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 12 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 34 % Harjunnevan paksuturpeinen itäosa on suurimmaksi osaksi raivattu pelloiksi, joiden pinnalle on ajettu hietakerros, joten suota ei suositella turvetuotantoon 30 Kivimäenkorpi Kivimäenkorpi (kl ) sijaitsee noin 12 km Lapuan keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Pohjois- ja itäpuolella on metsäautotie Suolla on 32 tutkimuspistettä ja 26 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 64 ha, yli 1 m syvän alueen 41 ha ja yli 2 m syvän 25 ha Suön pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää voimakkaasti pohjoiseen Kivimäenkorpi on kokonaan ojitettu Vedet laskevat Niskasuonennevan kautta pohjoiseen Telskonluomaan, joka johtaa Lapuanjokeen Kivimäenkorven keskiosan yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme-, rahkaräme- ja rahkanevamuuttuma Suon reuna- ja pohjoisosassa on varsinainen sararämemuuttuma yleinen Paikoin on myös turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Turpeista on rahkavaltaisia 45 % ja saravaltaisia 55 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 16 %, CS 29 %, C 29 % ja SC 26 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 5 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Kivimäenkorven yli 2 m syvä 25 ha :n alue soveltuu energiaturpeen tuotantoon 31 Niskasuonenneva Niskasuonenneva (kl ) sijaitsee noin 11 km Lapuan keskustasta etelään, ja se

22 2 3 rajoittuu pohjoisessa Kärmeskallionnevaan ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon ja mineraalimaan raja on melko epäselvä Metsäautotiet ympäröivät suota Suolla on 45 tutkimuspistettä ja 40 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 100 ha, yli 1 m syvän alueen 75 ha ja yli 2 m syvän 50 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen ja koilliseen Niskasuonenneva on suurimmaksi osaksi ojitettu, mutta keskellä on pieni luonnontilainen alue Vedet laskevat Telskonluoman kautta Lapuanjokeen Länsireunasta on ojayhteys länteen Nurmonjokeen Niskasuonennevan yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa rahkaneva ja lyhytkorsineva Reunoille päin mentäessä on rahkanevaojikon lisäksi rahkarämeojikkoa Kaakkoisosassa on tupasvillarämemuuttumaa ja itäosassa sararämemuuttumaa Reunaosissa on turvekankaita ja kangasrämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja reunoilla moreeni Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 61 % ja saravaltaisia 39 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 36 %, CS 25 %, C 31 % ja SC 8 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 31 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 25 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 27 % Niskasuonennevalla on kohtalaisen paksu yleensä H4 maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu huonosti sekä kasvu- että energiaturvetuotantoon Käyttö energiaturpeena vaatisi yli puolen metrin paksuisen pintakerroksen poistoa 32 Kärmeskallionneva Kärmeskallionneva (kl ) sijaitsee noin 7 km Lapuan keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu pohjoisessa Torpannevaan, etelässä Niskasuonennevaan ja muualla pääasiassa loivapiirteiseen moreenimaastoon Itäreunassa on paikoin hiekkakangasta Pohjoispään poikki kulkee maantie Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 48 ha, yli 1 m syvän alueen 32 ha ja yli 2 m syvän 13 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään Kärmeskallionneva on ojitettu Vedet laskevat itään läheiseen Telskonluomaan ja siitä edelleen Lapuanjokeen Kärmeskallionnevan keskiosa on suureksi osaksi tupasvillarämemuuttumaa Paikoin on isovarpurämemuuttumaa Reunoilla onkangasrämemuuttumaa j a turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu Liejua on syvimmällä alueella suon pohjalla ohuehko kerros Turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 40 %, CS 38 %, C 4 % ja SC 18 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 54 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 24 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 5 % Kärmeskallionnevanyhtenäinenyli2 msyvä 12 hain alue soveltuu välttävästi pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon Haittana ovat korkea liekoisuus ja tupasvillan runsas määrä 33 Torpanneva Torpanneva (kl ) sijaitsee noin 7 km Lapuan keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu etelässä Kärmeskallionnevaan ja muualla moreenimaastoon Eteläpään poikki kulkee maantie Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 28 ha, yli 1 m syvän alueen 17 ha ja yli 2 m syvän 5 ha Torpannevan pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti itään Suo on kokonaan ojitettu Vedet laskevat suon koillisnurkasta Lapuanjokeen Suon keski- ja pohjoisosassa on varsinainen sararämemuuttuma yleisin suotyyppi Eteläosassa on tupasvilla- ja rahkarämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia 29 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 20 %, CS 51 %, C 1 % ja SC 28 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 26 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 13 % Yli 2 m syvän alueen pieni koko ja erittäin korkea liekoisuus tekevät Torpannevan soveltumattomaksi turvetuotantoon

23 24 34 "Korvenperänneva" "Korvenperänneva" (kl ) sijaitsee noin 9 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu lounaassa kallioihin ja muualla moreenimaastoon Koillisreunaa sivuaa maantie Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 55 ha, yli 1 m syvän alueen 31 ha ja yli 2 m syvän 9 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään ja pohjoiseen Korvenperänneva on kokonaan ojitettu Suon eteläosasta on laskuoja koilliseen Ruohomaannevan kautta Karj annevanoj aan j a siitä edelleen Lapuanjokeen Pohjoispäästä on niin ikään ojayhteys Lapuanjokeen Korvenperännevan vallitseva suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (73 %) ja hiesu Liejua on kaakkoisosassa pienellä alueella suon pohjalla ohut kerros Turpeista on saravaltaisia 62 % ja rahkavaltaisia 38 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 6 %, CS 32 %, C 7 % ja SC 55 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 7 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 39 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 % Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Korvenperännevan yli 2 m syvä 10 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon Haittaavina tekijöinä ovat käyttökelpoisen alueen pienehkö koko ja paikoin kookas puusto 35 Ruohomaanneva Ruohomaanneva (kl ) sijaitsee noin 9 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu etelässä kallioon, idässä peltoon ja hiesumaastoon sekä muualla moreenimaastoon Lounais- ja kaakkoisreunaa sivuaa maantie Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 36 ha ja yli 1 m syvän alueen 22 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään Ruohomaanneva on kokonaan ojitettu Itäreunasta lähtee laskuoja Karjannevanojaan, joka johtaa Lapuanjokeen Ruohomaannevan keskiosassa vuorottelevat varsinainen sararäme-, tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma Paikoin on puolukkaturvekangasta, rahkarämemuuttumaa ja pallosararämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni Turpeista on rahkavaltaisia 72 % ja saravaltaisia 28 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 39 %, C 3 % ja SC 25 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 39 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1 % Ohuen turvekerroksen ja erittäin korkean liekoisuuden takia Ruohomaanneva ei sovellu turvetuotantoon 36 Ylisenkonto Ylisenkonto (kl ) sijaitsee noin 12 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu lännessä ja etelässä peltoon ja muualla osin kallioiseen hieta- ja moreenimaastoon Suon lähelle ulottuu tilusteitä Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 5 tutkimuspistettä ja 6 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 27 ha ja yli 1 m syvän alueen 13 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen Ylisenkonto on ojitettu Vedet laskevat luoteispään laskuojan kautta Karjannevanojaan ja siitä edelleen Lapuanjokeen Ylisenkonnon keskiosassa on tupasvillarämemuuttumaa ja paikoin isovarpurämemuuttumaa Reunaosissa on varsinaista sararämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4 Vallitseva pohjamaalaji on hieta Turpeista on rahkavaltaisia 95 % ja saravaltaisia 5 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 48 %, CS 47 % ja SC 5 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 41 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 27 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 12 % Ohuen turvekerroksen ja kookkaan puuston takia suota ei suositella turvetuotantoon 37 Huhdanneva S Huhdanneva S (kl ) sijaitsee Nurmonjokeen viettävällä hieta- ja hiesutasangolla noin 5 km Lapuan keskustasta etelään Suo rajoittuu idässä moreenimäkeen ja muualla

24 25 lähinnä peltoihin Itäreunaa sivuaa Seinäjoen ja Lapuan välinen maantie Luoteisosan poikki kulkee rautatie Suolla on 66 tutkimuspistettä ja 61 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 165 ha, yli 1 m syvän alueen 137 ha ja yli 2 m syvän 104 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen ja luoteeseen Huhdanneva on suureksi osaksi ojitettu, mutta suon keskiosassa on laajahko luonnontilainen alue Vedet laskevat läheiseen Nurmonjokeen Huhdannevan yleisimmät suotyypit ovat luonnontilaisella alueella keidasräme ja silmäkeneva Ojitusalueella on näiden lisäksi varsinkin reunemmalla rahkaräme- ja isovarpurämeojikkoa ja -muuttumaa Reunaosat ovat usein turvekangasasteella Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon itä- ja keskiosassa hiekka ja länsiosassa hieta ja hiesu Turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 74 %, CS 8 %, C 3 % ja SC 15 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 15 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 11 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 5 % Huhdannevalla on erittäin paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, jota voidaan käyttääkasvuturpeenraaka-aineena Rahkasammalkoostumusta ei ole erikseen tutkittu, mutta suotyyppien perusteella ainakin osa pintarahkasta soveltuu 1 luokan kasvuturpeeksi Kasvuturpeeksi soveltuvan alueen pinta-ala on 105 ha 38 Huhdanneva N Huhdanneva N (kl ) sijaitsee noin 2 km Lapuan keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu idässä moreenimäkiin, luoteessa Lapuan taajamaan ja muualla hiesupeltoihin Suolle on rakennettu useita paikallisteitä, ja maantiet ympäröivät suota joka puolelta Länsiosan halki kulkee rautatie, ja pohjoisosassa on ravirata Suolla on 67 tutkimuspistettä ja 75 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 257 ha, yli 1 m syvän alueen 228 ha ja yli 2 m syvän 140 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen ja pohjoiseen Huhdanneva on lähes kokonaan ojitettu Poh- joisosanvedet laskevat läheiseen Lapuanjokeen ja eteläosan Nurmonjokeen Huhdanneva yleisimmät suotyypit ovat keidasräme- ja silmäkenevaojikko ja -muuttuma Reunemmalla on rahkarämemuuttumaa sekä reunaosissaturvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja hiesu Turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisia 14 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 76 %, CS 10 %, SC 13 % ja BC 1 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 17 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 14 % Heikosti maatunutta pintarahkaa voidaan käyttää kasvuturpeena Vaikkarahkasammalien lajimääritystä ei ole tehty, soveltunee ainakin osa pintaturpeesta suotyyppien perusteella 1 luokan kasvuturpeeksi Asutuksen läheisyys, pohjoisosassa risteilevät tiet ja ravirata estävät käytännössä turvetuotannon suon pohjoisosassa Suon eteläosassa on noin 45 ha yli 2 m syvää aluetta, jossa on käyttökelpoista H1-3 maatunutta pintarahkaa 39 Pikkuneva Pikkuneva (kl ) sijaitsee noin 9 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu idässä peltoon ja muualla moreenimaastoon Pohjoisreunaa sivuaa paikallistie Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 39 ha, yli 1 m syvän alueen 30 ha ja yli 2 m syvän 7 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään Pikkuneva on ojitettu Vedet laskevat ojia myöten itään Heiniluomaan, joka johtaa lopulta Kauhavanjokeen Pikkunevan yleisin suotyyppi on rahkarämemuuttuma Lisäksi suolla on runsaasti tupasvilla- ja isovarpurämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni Turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 28 %, CS 47 % ja SC 25 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 40 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 22 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 5 % Suurin osa suosta on ohutturpeista Itäosassa

25 26 on pienialainen yli 2 m syvä alue, jolla tilakohtainen energiaturvetuotanto on varauksin mahdollista 40 Heinineva Heinineva (kl ) sijaitsee noin 10 m Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu pohjoisessa ja kaakossa turvepohjaisiin peltoihin ja muualla moreenimäkiin Suon itäpuolella kulkee maantie Suolla on 75 tutkimuspistettä ja 75 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 215 ha, yli 1 m syvän alueen 186 haja yli 2 m syvän 112 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Heinineva on ojitettu Vedet virtaavat suon halki virtaavan Heiniluoman kautta pohjoiseen Kauhavanjokeen Heininevan yleisin suotyyppi etelä- ja keskiosassa on rahkarämeojikko Paikoin on isovarpuräme- ja rahkanevaojikkoa Pohjoisosassa on varsinaista sararämemuuttumaa ja puolukkaturvekangasta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (90 %) ja hieta Liejua on monin paikoin ohut kerros suon pohjalla Turpeista on rahkavaltaisia 39 % ja saravaltaisia 61 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 24 %, CS 15 %, C 38 % ja SC 23 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 22 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 7 % Heininevan keski- ja pohjoisosan yli 1,5 m syvä noin 122 hain alue soveltuu energiaturvetuotantoon Suon eteläosassa energiaturvetuotantoa vaikeuttaa paksu heikosti maatunut pintarahka, joka on ehkä mahdollista hyödyntää heikkolaatuisena kasvuturpeena 41 Rahkaneva Rahkaneva (kl ) sijaitsee noin 8 km Lapuan keskustasta koilliseen Suo rajoittuu lännessä ja pohjoisessa peltoihin ja muualla lohkareisiin moreenimäkiin Suon halki kulkee Alajärvelle johtava maantie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 5 tutkimuspistettä ja 7 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 67 ha, yli 1 m syvän alueen 54 ha ja yli 2 m syvän 41 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen ja lounaaseen Rahkaneva on ojitettu, ja vedet laskevat lounaisosasta Koivuluoman kautta Lapuanjokeen Rahkanevan keski- ja lounaisosassa on rahkanevamuuttumaa, pohjoisosassa tupasvillarämemuuttumaa ja muualla rahkarämemuuttumaa Suolta on nostettu turvetta Siitä ovat merkkkeinä turvehaudat suon lounais- ja itäreunassa sekä keskiosassa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 Yleisimmät pohjaamaalajit ovat hiesu, savi ja hieta Liejua on suon pohjalla laajalla alueella monin paikoin yli metrin paksuinen kerros Turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisia 14 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 80 %, CS 6 %, C 9 % ja SC 5 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 12 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 13 % Paksu kohtalaisen heikosti maatunut pintarahka ei sovellu 1 luokan kasvuturpeeksi, joten Rahkanevaa ei suositella teolliseen turvetuotantoon Tilakohtainenkuiviketurpeennosto on mahdollista 42 Peräneva Peräneva N (kl ) sijaitsee noin 7 km Lapuan keskustasta koilliseen Suo rajoittuu idässä peltoihin ja muualla mäkiseen ja paikoin lohkareiseen moreenimaastoon Suon koillispuolella noin 400 m :n etäisyydellä on maantie Suolla on 69 tutkimuspistettä ja 64 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 210 ha, yli 1 m syvän alueen 153 ha ja yli 2 m syvän 76 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kaakkoon Peräneva on suurimmaksi osaksi ojitettu Vedet laskevat suon läpi virtaavien Koivulanluoman ja siihen yhtyvän Riitaojan kautta eteläänlapuanjokeen Peränevan keskiosassa ovat rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttuma yleisiä Monin paikoin on lisäksi varsinaista sararäme- ja korpirämemuuttumaa Reunaosissa on varsinaista korpimuuttumaa ja turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni Moreeni on paikoin lohkareista Paikoin lohkareita on näkyvissä suon pinnalla

26 2 7 asti Liejua on parissa kohtaa ohut kerros suon pohjalla Turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 31 %, C 15 % ja SC 28 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 22 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 42 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 18 % Peränevan länsiosan yli 2 m syvä noin 48 hain alue soveltuu tyydyttävästi energiaturvetuotantoon Haittana on epätasainen ja lohkareinen moreenipohj a sekä paikoin paksuhko heikosti maatunut pintarahka 43 Teerineva Teerineva (kl ) sijaitsee noin 7 km Lapuan keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon Kauhavalle johtava maantie kulkee suon länsiosan poikki ja itäreunassa on lisäksi metsäautotie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 9 tutkimuspistettä ja 2 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 41 ha, yli 1 m syvän alueen 14 ha ja yli 2 m syvän 1 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itäosassa koilliseen Teerineva on kokonaan ojitettu Suon koillisreunasta on laskuoja Haapanevalle, sekä länsireunasta etelään Voitilanjärveen, josta on ojayhteys Lapuanjokeen Teerinevanvallitseva suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 Vallitseva pohjamaalaji on moreeni Liejua on ohut kerros pienellä alueella suon pohjalla Turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 42 %, CS 33 %, C 2 % ja SC 23 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 48 ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 26 Ohuen turvekerroksen ja korkean liekoisuuden takia Teerineva ei sovellu turvetuotantoon 44 Haapaneva Haapaneva (kl ) sijaitsee osittain Kauhavan puolella noin 8 km Lapuan keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon Itäreunalla on runsaasti lohkareita Suolle ei ole ajokelpoista tietä Kauhavalle johtava maantie on noin 900 m :n päässä suon länsipuolella Suolla on 35 tutkimuspistettä ja 68 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 131 ha, yli 1 m syvän alueen 80 ha ja yli 2 m syvän 34 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään ja koilliseen Haapanevan lounaisosa ja pohjoisreuna on ojitettu Suon eteläosasta on laskuoja Peränevalle ja edelleen etelään Lapuanjokeen Pohjoisreunasta lähtee laskuoja Korvenluomaan, joka laskee Kauhavanjokeen Haapanevan keskiosassa on lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa Länsiosassa on keidasrämettä Reunemmalla ovattupasvillaräme ja rahkaräme tyypillisiä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 Pohjamaalaji on suon itäosassa moreeni, jota peittää usein ohut liejuinen hiesukerros Länsiosassa paksuturpeisilla alueilla pohjalla on hiesua, jonka päällä on ohuehko liejukerros Reunaosissa on moreenia Turpeista on rahkavaltaisia 97 % ja saravaltaisia 3 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 73 %, CS 24 %, C 1 % ja SC 2 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 63 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Turvetuotannon esteinä Haapanevalla ovat lohkareinen moreenipohja ja paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, josta suurin osa soveltuu vain 2 luokan kasvuturpeeksi 45 "Hautamäenneva" "Hautamäenneva" (kl ) sijaitsee noin 8 km Lapuan keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu idässä harjuun ja muualla mäkiseen ja lohkareiseen moreenimaastoon Lähin maantie kulkee suon itäpuolen harjulla Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 13 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 68 ha, yli 1 m syvän alueen 37 ha ja yli 2 m syvän 8 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään Hautamäenneva on suurimmaksi osaksi ojitettu Suon itäreunasta on valtaojayhteys ja eteläreunasta oja etelään Koivulanluomaan, joka johtaa Lapuanjokeen

27 2 8 Hautamäennevan yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma Paikoin on rahkarämemuuttumaa ja reunaosissa turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni Suon pohjalla on monin paikoin lohkareita Turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia 29 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 42 %, CS 29 % ja SC 29 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 43 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 37 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 6 % Hautamäenneva ei sovellu turvetuotantoon Esteinä ovat yleensä ohut turvekerros, lohkareinen moreenipohj aja pienellä paksuturpeisella alueella paksu pintarahkakerros 46 Lamminneva Lamminneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Lapuan keskustasta koilliseen Suo rajoittuu lounaassa peltoihin, pohjoisessa lohkareiseen moreenimaastoon ja idässä Riihinevaan Suon eteläpuolen pelloille johtaa tilusteitä Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 4 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 94 ha, yli 1 m syvän alueen 53 ha ja yli 2 m syvän 20 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään Lamminneva on kokonaan ojitettu Vedet laskevat etelään osaksi Riihiluomaan, joka yhtyy Heiniluomaan ja siitä edelleen Kauhavanjokeen Eteläosasta on toinen ojayhteys Koivuluoman kautta Lapuanjokeen Lamminnevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma, rahkarämeojikko ja tupasvillarämeojikko Reunoilla on isovarpurämeojikkoa ja -muuttumaa sekä turvekankaita Suon eteläosassa on pienialaisia turpeennostoalueita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 Yleisin pohjamaalaji suon keskellä on hiesu Pohjoisosassa on moreeni Turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja saravaltaisia 32 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 42 %, C 8 % ja SC 24 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 56 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 17 % Lamminnevan lounaisosassa on noin 15 ha yli 2 m syvää tyydyttävästi energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 47 Riihineva Riihineva (kl ) sijaitsee osittain Kauhavan puolella noin 11 km Lapuan keskustasta koilliseen Suo rajoittuu lounaassa Lamminnevaan ja turvepeltoihin sekä muualla mäkiseenmoreenimaastoon Etelä-ja itäpuolelle ulottuu tilusteitä Suolla on 102 tutkimuspistettä ja 120 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 370 ha, yli 1 m syvän alueen 270 ha ja yli 2 m syvän 156 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen Riihinevan reunat, lahdekkeet ja keskellä olevien moreenisaarekkeiden ympäristö on ojitettu Suon eteläosan vedet johtavat Riihiluomaan, joka laskee Heiniluomaan ja edelleen Kauhavanjokeen Pohjoispäästä on myös ojayhteys Kauhavanjokeen Riihinevan luonnontilaisilla alueilla suon keskiosassa on pääasiassa rahkanevaa ja lyhytkorsinevaa, joiden ympärillä on usein rahkarämettä ja lyhytkorsinevarämettä Reunaosissa ja ojitetuilla alueilla on tupasvillaräme-, rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumaa Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni sekä lounais- ja itäosan lahdekkeissa hiesu ja hieta Liejua on suon pohjalla paikoitellen vaihtelevan paksuisena kerroksena Turpeista on rahkavaltaisia 61 % ja saravaltaisia 39 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 42 %, CS 19 %, C 19 % ja SC 20 % Tupasvillaa lisätekijänä' sisältäviä turpeita on 34 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 27 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 14 % Riihinevalla on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu pääasiassa 2 luokan kasvuturpeeksi Suota ei siten suositella energiaturvetuotantoon 48 Rahkaneva Rahkaneva (kl ) sijaitsee noin 13 km Lapuan keskustasta koilliseen Se rajoittuu pohjoisessa peltoon ja muualla moreenimaastoon Suon keskiosa on peltona Itä-

28 29 reunaan ulottuu tilustie Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 20 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 52 ha, yli 1 m syvän alueen 36 ha ja yli 2 m syvän 14 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Rahkaneva on suurimmaksi osaksi ojitettu, mutta pohjoisosassa on pieni luonnontilainen alue Suon pohjoispäästä lähtee laskuoja Hirvijokeen, joka laskee Kauhavanjokeen Rahkanevan eteläosassa ovat tupasvillarämelyhytkorsinevamuuttuma yleisiä Paikoin on rahkanevamuuttumaa Pohjoisosan luonnontilaisella alueella on pääasiassa rahkarämettä sekä paikoin tupasvillarämettä Ojitusalueella on näiden lisäksi isovarpurämemuuttumaa Reunoilla on usein puolukkaturvekangasta ja pallosararämemuuttumaa Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu Liejua on suon pohjalla pienellä alueella etelä- ja pohjoisosassa ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 36 %, CS 22 %, C 1 % ja SC 41 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 27 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 % Turvetuotannon haittana ovat Rahkanevan pieni koko ja eteläosan paksuhko pintarahka Pienimuotoinen energiaturvetuotanto on mahdollista suon pohjoisosassa 49 Peräneva Peräneva (kl ) sijaitsee lähellä Lapuan ja Kuortaneen rajaa noin 24 km Lapuan keskustasta kaakkoon Peränevan alueeseen on laskettu mukaan siihen pohjoisessa liittyvä Mikonneva Suo rajoittuu kaakossa Rimminnevaan ja muualla loivapiirteiseen usein kallioiseen tai lohkareiseen moreenimastoon Metsäautotie kiertää lähes suon ympäri Suolla on 171 tutkimuspistettä ja 149 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 580 ha, yli 1 m syvän alueen 414 ha ja yli 2 m syvän 147 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pääasiassa pohjoiseen Peräneva on osittain ojitettu Etelä- ja keskiosa on suurimmaksi osaksi luonnontilassa Ojitus keskittyy suon länsiosaan, pohjoispäähän ja reunoille Suon halki kaakosta luoteeseen on kaivettu valtaoja, joka laskee Hirvijärven tekojärveen Pohjoispäästä lähtee laskuoja Koivuluomaan Peränevan yleisimmät suotyypit pohjoisessa ovat varsinainen sararämemuuttuma, lyhytkorsineva ja varsinainen saraneva Suon eteläosassa on lyhytkorsineva yleisin suotyyppi Paikoin on myös saranevaa ja rahkanevaa Muita yleisiä suotyyppejä suolla ovat tupasvillaräme ja pallosararäme Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on monin paikoin lohkareista Turpeista on saravaltaisia 74 % ja rahkavaltaisia loput 26 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 12 %, CS 14 %, C 24 % ja SC 50 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 13 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 6 % Peräneva on keskimäärin melko ohutturpeinen Suurimmassa osassa suota turvekerros on vain runsaan metrin paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat lisäksi paikoin vetinen, joskin usein sarapitoinen, pintakerros sekä epätasainen ja usein lohkareinen moreenipohja Energiaturvetuotantoon sopivien yli 2 m syvien aluiden pinta-ala on 138 ha 50 Järvineva Järvineva (kl , ) sijaitsee noin 21 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Lounais- ja pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie, ja länsi- ja itäreunaan johtaa metsäautotien pää Suolla on 69 tutkimuspistettä ja 57 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 193 ha, yli 1 m syvän alueen 82 ha ja yli 2 m syvän 46 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koilliseen Järvineva on suurimmaksi osaksi ojitettu Pohjoisosassa on pienehkö ojittamaton alue Lounaisosan kautta kulkee valtaoja länteen Varpulan tekojärveen Samoin pohjoisosan poikki johtaa valtaoja läheiseen Tiisijärveen (90,9 m mpy) Järvinevan lounaisreunasssa on laajahko alue ohutturpeista kangasrämemuuttumaa Pisteiden A 400 ja A 700 välissä on tupasvillarämemuuttumaa, joka muuttuu pohjoiseen

29 3 0 päin mentäessa lyhytkorsineva- ja saranevamuuttumaksi A-linjaston pohjoisosassa on varsinaista sararämemuuttumaa B-linjaston keskiosassa on keidasrämettä ja reunemmalla lyhytkorsinevarämettä, varsinaista sararämemuuttumaa ja pallosararämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (91 % ) ja hieta Turpeista on saravaltaisia 52 % ja rahkavaltaisia 48 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 18 %, CS 30 %, C 13 % ja SC 39 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 39 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 26 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 17 % Järvinevan yli 2 m syvät 46 hain alueet soveltuvat turvelajin ja maatumisasteen puolesta energiaturvetuotantoon 51 Isoneva Isoneva (kl ) sijaitsee noin 21 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu luoteessa peltoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Länsireunasta on paikoin hiekkaa ja hietaa Suon luoteispuolella on tilustie ja eteläpäätä sivuaa metsäautotie Suolla on 53 tutkimuspistettä ja 50 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 189 ha, yli 1 m syvän alueen 135 ha ja yli 2 m syvän 69 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen Isoneva on suurimmaksi osaksi luonnontilainen Pohjois- ja eteläpää sekä reunat on ojitettu Suon pohjois- ja länsireunasta on useita ojayhteyksiä Vähäluomaan, joka laskee Tiistenjokeen ja edelleen Lapuanjokeen Kaakkoisreunasta on laskuoj a Koukkuluomaan, joka niin ikään laskee Tiistenjokeen Isonevan keskiosan laaja avosuoalue on pääosin lyhytkorsinevaa Paikoin on rahkanevalaikkuja Reunaosia kohti suotyyppi vaihettuuyleensärahkarämeenkauttatupasvillarämeeksi Reunoilla on monin paikoin kangasrämettä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (70 %), joka on reunoilla paikoin lohkareista sekä hieta ja hiekka Turpeista on rahkavaltaisia 89 % ja saravaltaisia 11 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 61 %, CS 28 %, C 2 % ja SC 9 % Tupas- villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 49 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 25 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 7 % Isonevalla on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu huonosti sekä kasvu- että energiaturvetuotantoon 52 Hietaharjunneva Hietaharjunneva (kl ) sijaitsee noin 21 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu lännessä lyhyellä matkalla Tiisijärveen, etelässä Järvinevaan ja muualla moreenimaastoon Suon itäosassa on lähes umpeenkasvanut Vähäjärvi Itäpuolelle ulottuu tilustie ja eteläpäätä sivuaa metsäautotie Suolla on 85 tutkimuspistettä ja 79 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 248 ha, yli 1 m syvän alueen 184 ha ja yli 2 m syvän 101 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoisessa kaakkoon ja muualla itään kohti Vähäjärveä Hietaharjunneva on suurimmaksi osaksi luonnontilainen ja vain reunaosissa ja keskellä on paikoin ojitusta Länsireunasta on ojayhteys Tiisijärveen (90,9 m mpy), jonka pinta on selvästi suon länsiosan pohjan yläpuolella Pääosa vesistä kulkeutuu kuitenkin Vähäjärvestä lähtevän Vähäluoman kautta pohjoiseen Tiistenjokeen, joka laskee Lapuanjokeen Hietaharjunnevan keskiosassa rahkaräme vaihtuu paikoitellen keidasrämeeksi Eteläosan ojitetuilla alueilla on isovarpurämemuuttumaa sekä rahka- ja tupasvillarämelaikkuja Itä- ja kaakkoisosassa varsinainen saraneva muuttuu Vähäjärven reunoilla ruohoiseksi saranevaksi Suon reunaosissa on puolukkaturvekangasta, kangasrämettä sekä paikoin isovarpuräme- ja korpirämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0 Yleisin pohjamaalaji on moreeni Suon keski- ja eteläosissa on monin paikoin lisäksi hiekkaa ja hietaa Liejua on suon pohjalla keski- ja eteläosassa paikoin ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 91 % ja saravaltaisia 9 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 63 %, CS 28 %, C 1 % ja SC 8 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 38 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 17 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 11 % Tiisijärvi voi haitata Hietaharjunnevan

30 3 1 länsiosan pohjaosien kuivatusta Suon yli 2 m syvyinen 101 ha :n alue soveltuu välttävästi energiaturvetuotantoon 53 Kotokonto Kotokonto (ki ) sijaitsee noin 17 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu peltoihin Paikallistiet sivuavat suota pohjoisessa ja lännessä Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 33 ha, yli 1 m syvän alueen 24 ha ja yli 2 m syvän 7 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Kotokonto on suurimmaksi osaksi ojitettu Suon pohjoispäästä on laskuoja läheiseen Lapuanjokeen, samoin eteläpäästä, mutta vain Tiistenjoen kautta Kotokonnon keskiosa on isovarpurämemuuttumaa ja reunat varputurvekangasta Suon itäosan pienellä ja lähes luonnontilaisella alueella on isovarpurämettä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta Kotokonnon turpeet ovat rahkavaltaisia Pääturvelajeittain jakaantuma on S 74 % ja CS 26 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 41 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Kotokonto soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon Suolla on kuitenkin kookas puusto ja erittäin korkea liekoisuus, eikä sitä siksi suositella turvetuotantoon 54 Porrasneva Porrasneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu lännessä hieta- ja moreenimaastoon Pohjoisessa ja idässä reunoilla on osittain turvepohjaisia peltoja Suota halkoo useita tilusteitä Suolla on 63 tutkimuspistettä ja 55 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 204 ha, yli 1 m syvän alueen 129 ha ja yli 2 m syvän 94 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Porrasneva on suureksi osaksi ojitettu, mutta suon keskellä ja eteläpäässä on luonnontilaisia alueita Pohjoispäästä on laskuoja läheiseen Lapuanjokeen Porrasnevan A-linjaston keskiosat ovat keidas- ja rahkarämettä Paikoin on myös lyhytkorsinevaa Pohjois- ja eteläosassa ovat rahkarämeojikko ja -muuttuuma tyypillisiä Lisäksi esiintyy tupasvillarämeojikkoa ja - muuttumaa Eteläosassa B-linjaston alueella ovat keidasräme, rahkaräme ja tupasvillaräme sekä näiden ojikko- ja muuttumamuodot tyypillisiä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 Yleisimmätpohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja reunoilla moreeni Liejua on pohjois- ja keskiosassa ohuehko kerros suon pohjalla Turpeista on rahkavaltaisia 79 % ja saravaltaisia 21 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 47 %, CS 32 %, C 3 % ja SC 18 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 21 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 7 % Porrasnevalla on noin 30 ha kasvuturvetuotantoon soveltuvaa aluetta H4-5 maatuneet linssit ja kerrokset heikentävät kuitenkin soveltuvuutta 1 luokan kasvuturpeeksi Suon poikki kulkevat tilustiet estävät laajan yhtenäisen tuotantoalueen muodostamisen Suolla on lisäksi noin 30 ha yli 2 m syvää energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 55 Paasikkaanneva Paasikkaanneva (kl ) sijaitsee noin 19 km Lapuan keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelässä osittain turvepohjaisiin peltoihin Idässä ja lännessä suota rajoittavat hiekkaiset moreenikankaat Eteläja pohjoispäähän johtaa tilustie Suolla on 32 tutkimuspistettä ja 34 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 133 ha, yli 1 m syvän alueen 83 ha ja yli 2 m syvän 25 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen Paasikkaanneva on kokonaan ojitettu Keskiosan poikki on kaivettu pohjoiseen viettävä valtaoja, joka johtaa läheiseen Lapuanjokeen Paasikkaannevan keskiosa on tupasvilla- ja rahkarämemuuttumaa Reunaosissa on turvekankaita sekä paikoin kangasräme- ja pallosararämemuuttumaa Suon pohjois- ja eteläpää sekä koillisosa ovat nykyisin peltoina Turve-

31 3 2 kerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka Turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 21 %, CS 36 %, C 6 % ja SC 37 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 36 ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 20 % Paasikkaannevalla on noin 15 ha energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta Haittaavina tekijöinä ovat ohuehko turvekerros, suota halkova valtaoja ja paikoin kookas puusto 56 "Roomionneva" "Roomionneva" (kl ) sijaitsee noin 21 km Lapuan keskustasta itään, ja se rajoittuu mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon Suon halki kulkee metsäautotie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 12 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 45 ha, yli 1 m syvän alueen 30 ha ja yli 2 m syvän 16 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen Roomionneva on suurimmaksi osaksi ojitettu Pohjois-, eteläja länsipäästä lähtee laskuoja eri suuntiin Suolta on ojayhteys etelään Lapuanjokeen Roomionnevan itä- ja keskiosissa on rahkaräme- ja lyhytkorsinevaojikkoa sekä -muuttumaa Länsiosassa on paikoin kalvakkanevaojikkoa Kaakkoislahdekkeesta on nostettu joskus turvepehkua Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 Yleisimmätpohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu Liejua on syvimmissä kohdissa suon pohjalla paikoin ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 64 %, CS 18 % ja SC 18 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 5 % Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon lahdekkeinen muoto, pieni koko ja paksuhko pintarahka Roomionnevaa ei suositella turvetuotantoon 57 Kaitasuunneva Kaitasuunneva (kl ) sijaitsee noin 20 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon Suolla on useita kallio- ja moreenisaarekkeita Luoteis- ja pohjoispuolella kulkee metsäautotie Suolla on 32 tutkimuspistettä ja 26 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 112 ha, yli 1 m syvän alueen 76 ha ja yli 2 m syvän 49 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen Kaitasuunneva on suurimmaksi osaksi ojitettu, mutta länsi- ja kaakkoisosassa on pienehkö luonnontilainen alue Länsireunasta on laskuoja umpeenkasvaneeseen Kotajärveen, josta on laskuoja Hirvijokeen Eteläreunasta lähtee lisäksi laskuojia Lakajokeen, joka yhtyy Lapuanjokeen Kaitasuunnevan itä- ja länsiosan luonnontilaisella alueella yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva, rahkaneva ja rahkaräme Ojitusalueella ovat tupasvillaräme- ja rahkarämemuuttuma tyypillisiä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja hieta Liejua on länsiosassa laajahkolla alueella pohjalla keskimäärin puolen metrin paksuinen kerros Turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 41 %, CS 36 % ja SC 23 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 18 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat paksu pintarahka ja suon saarekkeisuus Myös liekoisuus on paikoin korkea Kaitasuunnevaa ei suositella turvetuotantoon 58 Teerineva Teerineva (kl ) sijaitsee noin 21 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu etelässä hiekkakankaaseen ja muualla mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon Länsi- ja kaakkoisreunaa sivuaa metsäautotie Suolla on 52 tutkimuspistettä ja 44 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 96 ha, yli 1 m syvän alueen 40 ha ja yli 2 m syvän 14 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kaakkoon ja etelään Teerineva on suureksi osaksi ojitettu Luoteisja eteläosassa on pienehkö luonnontilainen alue Vedet laskevat ojia myöten suon etelä-

32 3 3 päästä Lakajoen kautta Lapuanjokeen Teerinevan yleisimmät suotyypit ovat luoteisosassa rahkaneva ja rahkaräme Muualla on tupasvillarämemuuttuma tyypillinen Paikoin on lisäksi rahkaräme-, pallosarararäme- ja kangasrämemuuttumaa sekä turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja saravaltaisia 32 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S47%,CS21 %,C10% ja SC22% Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 39 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 16 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 15 % Suurin osa Teerinevasta on liian ohutturpeista turvetuotantoon Suolla on kuitenkin noin 13 ha :n laajuinen yli 2 m syvä alue, jolla pienimuotoinen energiaturvetuotanto on varauksin mahdollista Haittana on vajaan puolen metrinpaksuinenheikostimaatunutpintarahkakerros 59 "Teerikankaanneva" "Teerikankaanneva" (kl ) sijaitsee noin 22 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon, ja sillä on useita mineraalimaasaarekkeita Itäpuolelle ulottuu metsäautotien pää Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 14 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 96 ha, yli 1 m syvän alueen 41 ha ja yli 2 m syvän 12 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää voimakkaasti pohjoiseen Teerikankaanneva on suurimmaksi osaksi ojitettu Suon pohjoispäästä on laskuoja Vihvilänevan kautta Hirvijokeen, joka yhtyy Kauhavanj okeen Teerikankaannevan yleisimmät suotyypit ovatiyhytkorsinevaräme, tupasvillarämeojikko ja rahkaräme Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista Turpeista on rahkavaltaisia 61 % ja saravaltaisia 39 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 12 %, CS 49 % ja SC 39 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 36 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 8 % Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Teerikankaannneva soveltuu tyydyttävästi energiaturvetuotantoon Paksuturpeisen alueen pieni koko ja epätasainen pohja heikentävät kuitenkin sopivuutta tähän tarkoitukseen 60 Aittooräme Aittooräme (kl ) sijaitsee noin 12 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu lounaassa turvepohjaiseen peltoon, pohjoisessa Ilveshongannevaan ja muualla mäkiseen ja osin kallioiseen moreenimaastoon Suon itäpuolella noin 400 m :n etäisyydellä kulkee metsäautotie Suolla on 44 tutkimuspistettä ja 39 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 94 ha, yli 1 m syvän alueen 80 ha ja yli 2 m syvän 42 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen ja länteen Aittooräme on osittain ojitettu, mutta suon keskellä on luonnontilainen alue Pohjoispään vedet laskevat Ilveshongannevalle ja eteläosan länteenjäätteenluomaan, joka laskeelapuanjokeen Aittoorämeen yleisimmät suotyypit ovat suon pohjois-ja länsiosassa varsinainen sararäme j a tupasvillaräme Paikoin on rahkarämettä Reunaosissa on pallosararämemuuttuma yleinen Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, savi ja hiekka Liejua on suon pohjalla paikoin ohuehko kerros Turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 24 %, CS 32 %, C 2 % ja SC 42 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 28 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Aittoorämeen yli 2 m syviä 42 ha :n alueita on mahdollista käyttää energiaturvetuotantoon 61 Ilveshonganneva Ilveshonganneva (kl ) sijaitsee noin 11 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu lounaassa peltoon, idässä kallioon ja muualla moreenikankaisiin Suon itä- ja länsipuolelle ulottuu ajokelpoinen tie Suolla on 26 tutkimuspistettä ja 24 syvyyspistettä Kokonaispin-

33 34 ta-ala on 65 ha, yli 1 m syvän alueen 52 ha ja yli 2 m syvän 23 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m Ilveshongannevan reunaosat on ojitettu Suurin osa vesistä kulkeutuu ojia myöten länteen Jäätteenluomaan ja siitä edelleen Lapuanjokeen Ilveshongannevanyleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 92 % havainnoista Suon keskiosassa on rahkarämettä ja tupasvillarämettä sekä reunemmalla näiden muuttumamuotojen lisäksi pallosararämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (50%), savi ja hiesu Turpeista on rahkavaltaisia 96 % ja saravaltaisia 4 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 76 %, CS 20 % ja SC 4 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 35 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 15 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % Turvetuotantoa haittaa lähes metrin paksuinen heikosti maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu huonosti kasvuturvetuotantoon IIveshongannevaa ei suositella turvetuotantoon 62 Vihvilänneva Vihvilänneva (kl ) sijaitsee noin 9 km Lapuan keskustasta itään Suo koostuu neljästä lähes erillisestä altaasta Se rajoittuu pohjoisessa peltoihin ja muualla kallioisiin moreenimäkiin Suon pohjoispuolitse kulkee Lapuan ja Alajärven välinen maantie ja itä- ja länsipuolella metsäautotie Suolla on 115 tutkimuspistettä ja 102 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 252 ha, yli 1 m syvän alueen 116 ha ja yli 2 m syvän 26 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Vihvilänneva on lähes kokonaan ojitettu, ja vedet laskevat pohjoiseen Vastilaisenluoman kautta Lapuanjokeen Vihvilännevan suotyypit ovat melko karuja Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, rahkaräme-, isovarpuräme- ja pallosararämemuuttuma Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (59 %), hieta ja savi Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 97 % ja saravaltaisia 3 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 77 %, CS 20 % ja SC 3 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 32 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 24 % Suurin osa Vihvilännevasta on ohutturpeista Paksuturpeisimmilla alueilla on paksuhkoheikosti maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu korkeintaan 2 luokan kasvuturpeeksi Suota ei suositella turvetuotantoon 63 Kultasilmänneva Kultasilmänneva (kl ) sijaitsee noin 15 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu pohjoisessa ja lännessä turvepohjaisiin peltoihin sekä muualla moreenimaastoon Pohjoisreunaan ulottuu tilustie Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 84 ha, yli 1 m syvän alueen 57 ha ja yli 2 m syvän 38 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen Kultasilmänneva on suurimmaksi osaksi ojitettu Pohjoispäästä on laskuoja Heiniluomaan, joka yhtyy Kauhavanjokeen Kultasilmännevan keskiosa on suurimmaksi osaksi rahkarämeojikkoa tai -muuttumaa Paikoin ontupasvillaräme-jalyhytkorsinevarämeojikkoa ja -muuttumaa Reunaosissa on usein korpimuuttumia ja turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja savi Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 83 % ja saravaltaisia 17 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 32 %, CS 51 % ja SC 17 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 35 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 37 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 15 % Kultasilmännevan yli 2 m syvä 38 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon Haittana on paikoin paksuhko pintarahka 64 Kakkaraneva Kakkaraneva (kl ) sijaitsee noin 11 km Lapuan keskustasta itään Alajärvelle johtavan valtatien kummallakin puolella Kakkaranevan pinta-alaan on laskettu mukaan myös pohjoisosassa (B-linjasto) sijaitseva

34 3 5 Kärppäkonto Suo rajoittuu lähes joka puolelta osittain turvepohjaisiin peltoihin sekä paikoin moreenimäkiin Suon poikki kulkee valtatie ja tilustie Suolla on 124 tutkimuspistettä ja 166 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 377 ha, yli 1 m syvän alueen 306 ha ja yli 2 m syvän 137 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m Pinta viettää eteläosassa yleensä länteen ja pohjoisosassa sekä länteen että itään Kakkaraneva on kokonaan ojitettu Etelä- ja länsiosan vedet laskevat ojia myöten läheiseen Heiniluomaan, joka päätyy Lapuanjokeen Koillisosan vedet laskevat itään Hirvijokeen, joka niin ikään päätyy lopulta Kauhavanjoen kautta Lapuanjokeen Kakkaranevan yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa A-linjaston alueella rahka- ja tupasvillarämemuuttumat Paikoin on myös rahkaneva- ja lyhytkorsinevaojikkoa ja -muuttumaa B-linjaston eteläosassa on rahkarämeojikoita ja -muuttumia Pohjoislahdekkeissa on pääasiassa tupasvillarämeojikkoa ja -muuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (43 %), hiekka ja hiesu Liejua on suon pohjalla A-linjaston länsiosassa Turpeista on rahkavaltaisia 85 % ja saravaltaisia 15 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 60 %, CS 25 %, C 2 % ja SC 13 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 30 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 20 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 6 % Kakkaranevalla on kohtalaisen paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, jota paikoin voidaan käyttää kasvuturpeena Turpeesta suurin osa on kuitenkin 2 luokan kasvuturvetta Alapuolinen kerros voidaan hyödyntää energiaturpeena, mutta se edellyttää ensin pintarahkan käyttöä tai poistoa Käyttökelpoisten alueiden yhteispinta-ala on 145 ha 65 Leipärämäkkö Leipärämäkkö (kl ) sijaitsee noin 16 km Lapuan keskustasta koilliseen, ja se rajoittuu loivapiirteiseen moreenimastoon Suon poikki kulkee metsäautotie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 17 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 111 ha, yli 1 m syvän alueen 40 ha ja yli 2 m syvän 4 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen ja länteen Leipärämäkkö on kokonaan ojitettu Länsi- ja pohjoisosasta on laskuojia läheiseen Hirvijokeen, joka johtaa Kauhavanjokeen Leipärämäkön yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja rahkarämemuuttumat Paikoin on pallosara-, isovarpu- ja korpirämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (80 % ) ja hieta Turpeista on rahkavaltaisia 87 % ja saravaltaisia 13 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 49 %, CS 38 % ja SC 13 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 40 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1 % Ohuen turvekerroksen, suoaltaan rikkonaisuuden ja korkean liekoisuuden takia Leipärämäkkö ei sovellu turvetuotantoon 66 Kankaanpäänneva Kankaanpäänneva (kl ) sijaitsee noin 19 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu lännessä ja pohjoisessa paikoin hiekkakankaaseen, etelässä peltoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Pohjoisreunaa sivuaa valtatie Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 57 ha ja yli 1 m syvän alueen 9 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää voimakkaasti etelään Kankaanpäänneva on kokonaan ojitettu Suon etelä- ja länsiosasta on laskuoja läheiseen Hirvijokeen, joka johtaa Kauhavanjokeen Kankaanpäännevan keskiosassa on tupasvil- 1arämemuuttumaa ja paikoin rahkarämemuuttumaa Reunoilla ja ohutturpeisilla alueilla on kangasräme- ja pallosararämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta Turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 57 %, CS 35 % ja SC 8 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 35 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 29 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 6 % OhuenturvekerroksentakiaKankaanpäänneva ei sovellu turvetuotantoon

35 36 67 Lintukankaankonto Lintukankaankonto (kl ) sijaitsee noin 22 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu pohjoisessa Sarvikankaannevaan ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Eteläosaan on raivattu laajahko peltoalue Suon itäpuolitse kulkee metsäautotie Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 59 haja yli 1 m syvän alueen 23 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään Lintukankaankonto on kokonaan ojitettu Vedet laskevat suon eteläpuolella virtaavaanhirvijokeen, joka päätyy lopulta Lapuanjokeen Lintukankaankonnon yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma Paikoin on rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumaa sekä turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (76 %) j a hiekka Turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 57 %, CS 35 % ja SC 8 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 18 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 44 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Lintukankaankonto soveltuu energiaturpeen tuotantoon Haittaavina tekijöinä ovat melko ohut turvekerros ja paikoin korkea liekoisuus Pienimuotoinen turvetuotanto on mahdollista yli 1 m syvällä 23 ha :n alueella 68 Sarvikankaanneva Sarvikankaanneva (kl ) sijaitsee noin 21 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu etelässä Lintukankaankontoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Paikoin suon pohjalla esiintyy rantahiekkakerrostumia Itäreunaa sivuaa metsäautotie Suolla on 23 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 78 ha, yli 1 m syvän alueen 21 ha ja yli 2 m syvän 7 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää sekä länteen että etelään Sarvikankaanneva on kokonaan ojitettu Suon länsi- ja eteläosasta lähtee laskuoja läheiseen Hirvijokeen, joka päätyy lopulta Kauhavanjokeen Sarvikankaannevan pohjoisosan yleisimmät suotyypit ovat kangasräme- ja pallosararämemuuttuma Keskiosassa on rahkarämemuuttumaa ja eteläosassa varsinaista sararämemuuttumaa Itälahdekkeessa on tupasvillarämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu Turpeista on rahkavaltaisia 67 % ja saravaltaisia 33 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S29%,CS38%, C 3 % ja SC 30 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 42 % Sarvikankaanneva on suurimmaksi osaksi hyvin ohutturpeinen Vain suon eteläosassa on pienialainen yli 2 m syvä alue, jossa pienimuotoinen energiaturpeen tuotanto on mahdollista 69 Prunttineva Prunttineva (kl ) sijaitsee noin 16 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Alueella on myös rantahiekkakerrostumia Eteläreunaa sivuaa valtatie ja länsireunaa metsäautotie Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 82 ha, yli 1 m syvän alueen 8 ha ja yli 2 m syvän 1 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää voimakkaasti etelään ja länteen Prunttineva on kokonaan ojitettu Länsiosasta on laskuoja läheiseen Hirvijokeen, joka johtaa Kauhavanjokeen, joka taas laskee Lapuanjokeen Prunttinevan yleisin suotyyppi on pallosararämemuuttuma (45 Te) Lisäksi suolla on runsaasti tupasvillarämemuuttumaa sekä paikoin isovarpuräme-, kangasräme- ja sararämemuuttumaa Suuri osa suoalasta on lähes biologista suota Turvekerrostumankeskimaatuneisuuson 5,9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (92 %) ja hiekka Turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 47 %, CS 29 % ja SC 24 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 30 % Ohuen turvekerroksen takia Prunttineva ei sovellu turvetuotantoon

36 37 70 Kampinneva Kampinneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu mäkiseen ja paikoin kallioiseen moreenimaastoon Länsi- ja pohjoispuolelle ulottuu metsäautotie Osa suosta on tutkimusajankohdan jälkeen raivattu turvetuotantoa varten Suolla on 109 tutkimuspistettä ja 204 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 328 ha, yli 1 m syvän alueen 268 ha ja yli 2 m syvän 179 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen ja länteen Kampinneva on suureksi osaksi ojitettu, mutta keski- ja pohjoisosassa on ojittamatonta aluetta Suolta on useita laskuojia pohjoiseen Haisunevalle, länteen ja etelään kohti Hirvijokea sekä koilliseen Honkamaannevalle Kampinnevan länsiosanvallitseva suotyyppi on tupasvullarämemuuttuma Suon keskiosassa on tupasvillarämeen ohella runsaasti varsinaista sararämemuuttumaa Idempänä luonnontilaisella alueella on lyhytkorsinevaa, saranevaa ja paikoin rahkanevalaikkuja Itäosassa on tupasvillaräme- ja lyhytkorsinevamuuttumaa Koillislahdekkeessa esiintyy yleisesti varsinaista saranevaa ja sararämettä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (84 %), savi ja hiekka Liejua on suon pohjalla paikoitellen ohut kerros Turpeista on saravaltaisia 52 % ja rahkavaltaisia 48 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 30 %, CS 18 %, C 18 % ja SC 34 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 21 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 % Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä Kampinnevalla ovat paikoin paksuhko heikkolaatuinen pintarahkakerros ja suolla olevat mineraalimaasaarekkeet Suon yli 2 m syvä 179 ha :n alue soveltuu kuitenkin tyydyttävästi energiaturvetuotantoon 71 Honkamaanneva Honkamaanneva (kl ) sijaitsee osittain Kauhavan puolella noin 23 km Lapuan keskustasta koilliseen Suo rajoittuu pohjoisessa turvepohjaiseen peltoon, idässä lyhyellä matkalla Kaidesnevaan ja muualla mäkiseen moreenimaastoon Suolle ei ole kunnollista autotietä Suolla on 64 tutkimuspistettä ja 61 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 201 ha, yli 1 m syvän alueen 166 ha ja yli 2 m syvän 105 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää voimakkaasti pohjoiseen Honkamaanneva on kokonaan ojitettu Pohjoispäästä on laskuoja Kärmesluomaan ja siitä edelleen Kauhavanjokeen Itäosasta on ojayhteys Kaidesnevan kautta Kauhavanjokeen Honkamaannevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja saranevamuuttuma Paikoin on tupasvillaräme-ja lyhytkorsinevarämemuuttumaa sekä karhunsammalmuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Yleisimmät pohj amaalaj it ovat moreeni (65 %), hiesu ja hieta Liejua on muutamassa kohdassa pienellä alueella ohut kerros pohjalla Turpeista on saravaltaisia 66 % ja rahkavaltaisia 34 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 8 %, CS 26 %, C 17 % ja SC 49 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 12 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 16 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 9 % Turvelajin puolesta Honkamaannevan yli 2 m syvä 105 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon Alhaisesta maatumisasteesta ja saravaltaisesta turpeesta johtuen kuivatilavuuspaino on melko alhainen 72 Perähaudanneva Perähaudanneva (kl ) sijaitsee noin 24 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu loivapiirteiseen joskin kallioiseen moreenimaastoon, ja se koostuu kahdesta lähes erillisestä altaasta Suon poikki kulkee paikallistie Suolla on 35 tutkimuspistettä ja 29 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 95 ha, yli 1 m syvän alueen 48 ha ja yli 2 m syvän 14 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 90,7-93,3 m, ja pinta viettää etelään ja lounaaseen Perähaudanneva on osittain ojitettu Vedet laskevat lounaaseen läheiseen Lakajokeen ja siitä edelleen Lapuanjokeen Perähaudannevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaneva ja lyhytkorsineva Reunemmalla on tupasvilla-j arahkarämemuuttumaa Reunaosissa on kangasräme- ja tupasvillarämemuut-

37 3 8 tumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu Liejua on suon pohjalla pienellä alueella ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 97 % ja saravaltaisia 3 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 78 %, CS 19 ja SC 3 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 22 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 21 % Perähaudannevalla on yli 2 m syvällä 14 ha :n alueella H1-3 maatunutta lähinnä 2 lk :n kasvuturvetta Tämän kerrok sen alapuolella on lisäksi energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 73 Vanhaneva Vanhaneva (kl ) sijaitsee noin 22 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon Etelä-, länsi- ja pohjoispuolella on metsäautoteitä Suolla on 57 tutkimuspistettä ja 80 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 260 ha, yli 1 m syvän alueen 155 ha ja yli 2 m syvän 106 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen Vanhanevan pohjoispää ja reunat on ojitettu Suurin osa suosta on luonnontilassa Eteläosan vedet laskevat Rasvalampeen, josta lähtee Rasvalamminpuro pohjoiseen kohti Lapuanjokea Itä- ja pohjoisosan vedet laskevat Hirvijokeen, joka johtaa Kauhavanjoen kautta Lapuanjokeen Vanhanevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme, rahkaneva ja keidasräme Paikoin on lyhytkorsinevaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on4,9 Yleisimmätpohjamaalajit ovat moreeni (73 %), hiekka ja savi Liejua on suon keskiosassa pohjalla paikoin ohuehko kerros Turpeista on rahkavaltaisia 97 % ja saravaltaisia 3 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 77 %, CS 20 % ja SC 3 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 25 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 9 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1 % Vanhanevalla on paksu H1-4 maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu kuitenkin huonosti hyvälaatuisen kasvuturpeen raakaaineeksi sammallajin ja maatumisastevaihtelun takia Yli 2 m syvältä 106 ha :n alueelta on saatavissa lähinnä 2 luokan kasvuturvetta Mikäli koko pintakerros hyödynnetään ensin, on tämän kerroksen alla lisäksi välttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta 74 Sikaneva Sikaneva (kl ) sijaitsee noin 25 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu kaakossa turvepohjaiseen peltoon ja muualla mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon Kaakkoisreunaa sivuaa maantie, ja muualla suota ympäröivät metsäautotiet Suolla on 111 tutkimuspistettä ja 119 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 295 ha, yli 1 m syvän alueen 228 ja yli 2 m syvän 162 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää suon keskeltä sekä länteen että etelään Sikanevan reunaosat sekä lahdekkeet on ojitettu Pohjoisosan vedet laskevat ojia myöten Hirvijokeen, joka johtaa Kauhavanjokeen Länsipäästä on ojayhteys Rasvalammen kautta Hirvijokeen Eteläosan vedet laskevat Lakajokeen, joka niin ikään yhtyy lopulta Lapuanjokeen Sikanevan keski ja kaakkoisosan yleisin suotyyppi on lyhytkorsineva Eteläosassa on keidasrämettä Koillisosassa on lyhytkorsinevan ohella rahkanevaa ja -rämettä sekä tupasvillarämemuuttumaa Suon pohjoisosassa on paikoin varsinaista saraneva- ja sararämemuuttumaa Länsipäässä ovat rahkaneva ja - räme tyypillisiä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat syvimmissä kohdissa hiesu ja hieta Reunaosissa on moreenia Liejua on suon pohjalla syvimmissä kohdissa ohut kerros melko laajalla alueella Turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 44 %, CS 32 %, C 3 % ja SC 21 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 32 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 20 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % Sikanevalla on hankalan paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu huonosti sekä kasvu- että energiaturvetuotantoon Mikäli H1-3 maatunut pintarahka käytetään 2 luokan kasvuturpeena, voidaan alapuolista turvekerrosta käyttää energiatur-

38 3 9 peena Käyttökelpoisen yli 2 m syvän alueen pinta-ala on noin 150 ha 75 Lassinsalonneva Lassinsalonneva (kl ) sijaitsee noin 26 km Lapuan keskustasta itään Tutkittu alue käsittää myös eteläisen Häijynevan alueen Suo rajoittuu pohjoisessa ja idässä peltoihin, ja muualla sitä ympäröi mäkinen ja kallioinen moreenimaasto Eteläreunaa sivuaa maantie ja itäreunaa tilustie Suolla on 61 tutkimuspistettä ja 59 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 167 ha, yli 1 m syvän alueen 107 haja yli 2 m syvän 54 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoisosassa pohjoiseen Lassinsalonnevan pohjois- ja eteläpää sekä reunat on ojitettu Suolta lähtee useita laskuojia läheiseen Hirvijokeen, joka laskee Kauhavanjokeen Lassinsalonnevan keskiosan yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva ja rahkaräme Reunaosissa on tupasvillarämemuuttuma tyypillinen Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (43 %), hiekka ja hieta Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros Turpeista on rahakavaltaisia 51 % ja saravaltaisia 49 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 28 %, CS 23 %, C 4 % ja SC 45 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 34 %,puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 22 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 % Turvetuotantoa haittaava tekijä on paksuhko heikosti maatunut turvetuotannon kannalta heikkolaatuinen pintarahkakerros Mikäli yli 2 m syvän 54 ha :n alueen pintarahka käytetään ensin 2 luokan kasvu- tai kuiviketurpeena, voidaan alapuolista maatuneempaa kerrosta käyttää energiaturpeena 76 Polvenneva Polvenneva (kl ) sijaitsee noin 27 km Lapuan keskustasta itään Suo on erittäin rikkonainen ja lahdekkeinen, ja se rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon Koillisosassa on peltoa Suolla on paikoin rantahiekkakerrostumia, ja sitä halkoo metsäautotie Suolla on 54 tutkimuspistettä ja 58 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 222 ha, yli 1 m syvän alueen 102 ha ja yli 2 m syvän 10 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää yleensä länteen Polvenneva on kokonaan ojitettu Vedet laskevat Hirvijokeen, joka virtaa suon itäosan halki ja sivuaa vielä suon länsireunaa Polvennevan yleisin suotyyppi koko suon alueella on tupasvillarämemuuttuma (43 %) Lisäksi suolla esiintyy mm kangasräme-,rahkaräme- ja lyhytkorsinevamuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu Turpeista on rahkavaltaisia 79 % ja saravaltaisia 21 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 52 %, CS 27 %, C 3 % ja SC 18 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 32 ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 38 % Polvenneva on erittäin rikkonainen ja suurimmaksi osaksi ohutturpeinen, joten sitä ei suositella turvetuotantoon 77 Lamminneva Lamminneva (kl ) sijaitsee noin 22 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu pohjoisessa Isonevaan, etelässä ja lännessa paikoin peltoihin sekä muualla moreenimäkiin Metsäautotiet ympäröivät suota pohjoisessa, idässä ja lännessä Suolla on 60 tutkimuspistettä ja 55 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 154 ha, yli 1 m syvän alueen 89 ha ja yli 2 m syvän 8 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään Lamminneva on kokonaan ojitettu Vedet laskevat suon eteläja länsireunasta lähtevien ojien kautta läheiseen Hirvijokeen, joka päätyy Kauhavanjokeen Lamminnevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme-, tupasvillaräme- että varsinainen sararämemuuttumat Reunaosissa on paikoin turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (73 %) ja hiekka Liejua on suon pohjalla muutamalla pisteellä ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 69 % ja saravaltaisia 31 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 36 % ja SC 31 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 39 %, puun

39 40 jäännöksiä sisältäviä turpeita 29 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 9 % Suurin osalamminnevasta onohutturpeista Yli 1,5 m syvää aluetta on suuressa osassa suota vain kapeahkona vyöhykkeenä suon keskiosissa Pienimuotoinen energiaturvetuotanto on mahdollista 78 Hirvineva Hirvineva (kl ), joka käsittää myös läntisen Pitkäkankaannevan alueen, sijaitsee noin 27 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu kaakossa ja osin idässä Hirvikankaan hiekka-alueeseen, koillisessa peltoon ja muualla mäkiseen moreenimaastoon Länsi- ja kaakkoisreunaa sivuaa ajokelpoinen tie Suolla on 113 tutkimuspistettä ja 182 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 320 ha, yli 1 m syvän alueen 236 ha ja yli 2 m syvän 149 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää suon keskiosista pohjoiseen ja etelään Hirvineva on suurimmaksi osaksi ojitettu Suon länsiosassa (Pitkäkankaanneva) on laajahko luonnontilainen nevaalue Lisäksi suon keskellä on pari pienehköä ojittamatonta laikkua Keski-ja eteläosan vedet virtaavat laskuojia myöten etelään Hirvijokeen (noin 90,0 m mpy) Pohjoisosasta lähtee laskuojia Kauhajärveen Hirvinevan keskiosissa sekä lännessä että idässä on keidasrämettä Länsiosan luonnontilaisella alueella on paikoin lyhytkorsinevaa Keidasrämealueiden ympärillä on usein rahkarämeojikkoa ja tupasvillarämeojikkoa Kaakkoisreunassa on varsinaista sararämeojikkoa ja -muuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (43 %), hiekka ja hiesu Liejua on suon pohjalla syvimmissä kohdissa ohuehko kerros Turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 65 %, CS 12 %, C 10 % ja SC 13 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 36 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 9 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Hirvinevanturvekerrostuma onturvetuotannon kannalta ongelmallinen Suolla on monin paikoin paksu pintarahkakerros, josta H1-3 maatunutta turvetta on alle puolet ja suuri osa tästäkin turpeesta kuuluu Cuspidata-ryhmään Suurin osa pintakerroksesta soveltuu siten vain 2 luokan kasvuturpeeksi Tällaista kasvuturpeeksi soveltuvaa aluetta on noin 40 ha Mikäli koko muu suo halutaan energiaturvetuotantoonsijainnin, paksuhkonturvekerroksen ja laajahkon pinta-alan perusteella, soveltuu tähän tarkoitukseen yli 1,5 m syvä 190 ha :n alue 79 Tervakankaanneva Tervakankaanneva (kl ) sijaitsee noin 25 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu luoteessa peltoihin, lännessä ja etelässä hiekkakankaasen ja muualla moreenimaastoon Pohjois- ja itäreunaa sivuaa maantie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 11 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 45 haja yli 1 m syvän alueen 11 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen Tervakankaanneva on ojitettu, ja siltä on ojayhteys pohjoiseen Kauhajärveen Suon pohjois- ja kaakkoisosassa ovat tupasvillaräme-j a rahkarämemuuttuma tyypillisiä Länsiosassa on isovarpurämemuuttumaa ja keskiosassa paikoin varsinaista sararämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8 Vallitseva pohjamaalaji on hiekka Turpeista on saravaltaisia 60 % ja rahkavaltaisia 40 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 19 %, CS 21 %, C 3 % ja SC 57 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 22 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % Ohuen turvekerroksen takia Tervakankaanneva ei sovellu turvetuotantoon 80 Kusiaissalonneva Kusiaissalonneva (kl ) sijaitsee noin 23 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu koillisessa ja luoteessa peltoon, etelässä Hirvinevaan ja muualla moreenimaastoon Luoteisreunaasivuaametsäautotie, jakoillispuolelle johtaa tilustie Suolla on 31 tutkimuspistettä ja 37 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 85 ha, yli 1 m syvän alueen 5 ha ja yli 2 m syvän 1 ha

40 4 1 Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Kusiaissalonneva on ojitettu Pohjoisosasta lähtee laskuojia kohti läheistä Kauhajärveä Yleisimmätsuotyypit ovat tupasvillaräme-, isovarpuräme-, kangasräme- ja pallosararämemuuttuma Monin paikoin on turvekankaita Suuri osa suosta on lähes biologista suota Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 Vallitseva pohjamaalaji on moreeni Turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 42 %, CS 42 % ja SC 16 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 52 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1 % OhuenturvekerroksentakiaKusiaissalonneva ei sovellu turvetuotantoon Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvät 81 Riita-ahonneva Riita-ahonneva (ki ) sijaitsee noin 25 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu pohjoisessa Kokkonevaan, kaakossa Nyöreinnevaan, lännessä peltoihin ja muualla mäkiseen moreenimaastoon Lounaisreunaa sivuaa paikallistie Suolla on 51 tutkimuspistettä ja 49 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 109 ha, yli 1 m syvän alueen 74 ha ja yli 2 m syvän 32 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Riita-ahonneva on kokonaan ojitettu Vedet laskevat ojia myöten pohjoiseen Kauhajärveen Riita-ahonnevan yleisin suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma, jota esiintyy lähes joka puolella suota, mutta erityisesti suon pohjois- ja eteläosassa Lisäksi suolla on runsaasti tupasvillarämemuuttumaa Paikoin on rahka- ja isovarpurämeojikkoa ja -muuttumaa sekä turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 Yleisimmätpohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Liejua on suon pohjoisosassa pohjalla ohuehko kerros Turpeista on saravaltaisia 67 % ja rahkavaltaisia 33 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 14 %, CS 19 %, C 19 % ja SC 48 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 18 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 24 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 6 % Turvelajin ja maatumisasteenpuolesta Riita- ahonnevan yli 1,5 m syvä 48 ha :n alue soveltuu energiaturpeen tuotantoon Haittaavana tekijänä on paikoin epätasainen pohja 82 Isoneva Isoneva (kl , 04) sijaitsee noin 20 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon Pohjoispään poikki kulkee Lapualta Alalärvelle vievä maantie, ja eteläpäätä halkoo metsäautotie Suolla on 94 tutkimuspistettä ja 165 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 280 ha, yli 1 m syvän aluen 204 ha ja yli 2 m syvän 123 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koillisosassa pohjoiseen Muutoin suon pinta on melko tasainen Isoneva on suurimmaksi osaksi ojitettu, mutta suon keskiosassa on laajahko luonnontilainen nevaalue Pohjois- ja koillisosasta on laskuojia läheiseen Kauhajärveen (76,3 m mpy) Eteläja länsiosasta on lisäksi ojayhteyksiä Hirvijokeen Isonevan luonnontilaisella keskiosalla on lyhytkorsinevaa, keidasrämettä ja paikoin rahkanevaa Pohjoisosaa halkovan tien lähellä on heikosti muodostunuttakeidasräme- ja rahkarämeojikkoa Muualla ojitetulla alueella on keidasrämettä, rahkarämettä ja tupasvillarämettä ja lyhytkorsinevaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (82 %), hiekka ja savi Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros Turpeista on rahkavaltaisia 97 % ja saravaltaisia 3 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 83 %, CS 14 % ja SC 3 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 36 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 6 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % Turvepaksuuden puolesta Isoneva soveltuu turvetuotantoon Ongelmia aiheuttaa kuitenkin paksu pintarahkakerros Kerros soveltuu melko huonosti kasvu- tai energiaturvetuotantoon, koska pintarahkasta suurin osa kuuluu Cuspidata-ryhmään, joka ei kelpaa 1 luokan kasvuturpeeksi Mikäli koko suo halutaan kuitenkin sijainnin ja turvemäärän takia turvetuotantoon, soveltuu yli 1,5 m syvän 170 ha alueen Hi -3 maatunut pintarahka lähinnä 2 luokan kasvuturpeeksi tai kuiviketurpeeksi Tämän kerroksen alapuolella on energiaturpeeksi jyrsinmenetelmällä soveltuvaa turvetta

41 42 83 Isoneva W Isoneva W (kl ) sijaitsee noin 21 km Lapuan keskustasta itään, ja se rajoittuu idässä Isonevaan ja muualla moreenimaastoon Suon länsipuolella kulkee metsäautotie Suolla on 45 tutkimuspistettä ja 36 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 95 ha, yli 1 m syvän alueen 46 ha ja yli 2 m syvän 20 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää suon keskeltä sekä luoteeseen että etelään Isoneva on kokonaan ojitettu Suon eteläpäästä on laskuoja Hirvijokeen, joka päätyy Kauhavanjokeen Lisäksi pohjoisosasta on ojayhteyksiä läheiselle Sarvikankaannevalle Isonevan pohjoisosan yleisimmät suotyypit ovatrahkaräme-, rahkaneva-j atupasvillarämemuuttuma Eteläosassa alueella ontupasvillarämemuuttumaa ja puolukkaturvekangasta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hiekka Eteläosassa esiintyy hiekka- ja hietakerrostumia Turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja saravaltaisia 32 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 38 %, CS 30 %, C 5 % ja SC 27 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 31 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 33 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Isonevan pohjoisosan yli 2 m syvä 20 ha :n alue soveltuu välttävästi energiaturpeen tuotantoon Haittana on paikoin paksuhko pintarahka, joka olisi hyvä poistaa tai käyttää esim kuiviketurpeeksi ennen energiaturpeen nostoa 84 Tuppisaarenneva Tuppisaarenneva (kl ) sijaitsee Lappajärven vastaisella rajalla noin 29 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu pohjoisessa peltoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Pohjois- ja länsipuolelle ulottuu tilusteitä Suolla on 49 tutkimuspistettä ja 42 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 134 ha, yli 1 m syvän alueen 76 ha ja yli 2 m syvän 52 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen Tuppisaarenneva on kokonaan ojitettu Länsireunasta lähtee laskuoja läheiseen Kauhajärveen Tuppisaarennevan keskiosa on pääasiassa rahkarämemuuttumaa Paikoin on rahkanevamuuttumaa Reunemmalla on tupasvillarämemuuttuma tyypillinen Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (80 %) ja hiekka Turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 76 %, CS 16 % ja SC 8 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 22 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 14 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1 % Tuppisaarenneva onturvetuotannon kannalta ongelmallinen Hyvin maatunut välikerros heikentää oleellisesti turpeen käyttöä kasvuturpeeksi, ja alapuolinen heikosti maatunut rahkakerros on melko heikkolaatuista energiaturpeena (alhainen lämpöarvo) käytettäessä Mikäli suon yli 2 m syvä 52 ha :n alue halutaan turvetuotantoon, tulee kysymykseen lähinnä energiaturvetuotanto jyrsinmenetelmällä Tarpeen mukaan on osa turpeesta mahdollista tuottaa myös jopa 1 luokan kasvuturpeena 85 Kirkkoneva Kirkkoneva (kl ) sijaitsee osittain Lappajärven puolella noin 30 km Lapuan keskustasta itään Suo rajoittuu moreenimaastoon Eteläreunaa sivuaa paikallistie Suo on tutkittu hajapistein, ja sillä on 15 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä Kokonaispinta-ala on 60 ha ja yli 1 m syvän alueen 6 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen ja etelään Kirkkoneva on kokonaan ojitettu Eteläpäästä on laskuoja läheiseen Kauhajärveen Kirkkonevan yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme-, kangasräme-, pallosararämeja tupasvillarämemuuttuma Suo on monin paikoin ohututurpeista ns biologista suota Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta Turpeista on rahkavaltaisia 79 % ja saravaltaisia 21 % Pääturvelajeittain jakaantuma on S 29 %, CS 50 % ja SC 21 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 10 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 41 % Ohuen turvekerroksen takia Kirkkoneva ei sovellu turvetuotantoon

42 4 3 TULOSTEN TARKASTELU Lapuan pinta-ala on 737 km 2 Tästä alasta on 20 ha ja sitä suurempia yhtenäisiä suoalueita 103 kappaletta yhteispinta-alaltaan ha eli 18,3 % pinta-alasta Luku on lähellä Vaasan läänin keskiarvoa, joka on 20,1 (Lappalainen ja Toivonen 1985) Tutkittuja soita on kaikkiaan 85 Lapuan suot kuuluvat suurimmaksi osaksi Sisä-Suomenviettokeitaisiin Osa soista kuuluu selvästi Pohjanmaan aapasoihin Suurin yksittäinen suoalue on 731 ha :n laajuisen Löyhinkineva Lapualla tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,7 m, josta heikosti (H1-4) maatuneenrahkavaltaisenpintakerroksenosuus on 0,6 m Soiden keskisyvyys on selvästi Vaasan läänin keskiarvon yläpuolella, joka on 1,26 m (Lappalainen ja Toivonen 1985) Tutkittujen soiden yli 1 m syvien alueiden turvekerrosten keskipaksuus on 2,2 m ja yli 2 m syvien alueiden 2,7 m Tutkituissa 85 suossa, joiden yhteispinta-ala on ha, on turvetta kaikkiaan 207,0 milj suo-m3, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 78,0 milj suo-m 3 eli 38 % Pintarahkasta 45 % koostuu H4 maatuneesta turpeesta Yli 1 m :n syvyisillä ha :n alueilla on turvetta 183,5 milj suoma, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen ja saravaltaisen turpeen osuus on 61 % eli 112,5 milj suo-m3 Yli 2 m :n syvyisillä ha :n alueilla on turvetta 126,1 milj suo-m3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen ja saravaltaisen turpeen osuus on 57 % eli 72,1 milj suoma Yli 2 m :n syvyisten alueiden turvemäärän osuus koko turvemäärästä on 61 % Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan suotyyppihavaintoa Yleisimpiä suotyyppejä ovat erilaiset rämeet, joita on 73 % kaikista suotyypeistä Rämetyypeistä ovat tupasvillaräme ja rahkaräme yleisimmät Avosoita eli nevoja on 17 % ja korpia 1 % Suotyypeistä on 14 % ojikkoasteella (OJ) ja 47 % muuttuma-asteella (MU) Luonnontilaisia suotyyppejä on 29 % Turvekankaiden (TK), peltojen (PE) ja turpeennostoalueiden (PTA) osuus on yhteensä 9 % Kaikkiaan ojituksen vaikutuksen alaisia suotyyppejä on 70 % Rahkavaltaisia turpeita on 73 % Vaasan läänissä rahkavaltaisten turpeitten osuus on keskimäärin 68 % Saravaltaisia turpeita on 27 % Ruskosammalvaltaisia turpeita on löydetty vain yhdeltä suolta Lisätekijöistä ovat tupasvillan (ER) jäänteet yleisimpiä, ja niitä esiintyy turpeessa jokaisella tutkitulla suolla Tupasvillapitoisen turpeen osuus kokonaisturvemäärästä on 29 % Tupasvilla on yleisin lisätekijä rahkavaltaisessa pintakerroksessa Puun jäänteitä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 22 %, ja ne keskittyvät yleensä suon pohjaosiin Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,1 Heikosti (H1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja muun osan 6,3 Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on lähes sama kuin Vaasan läänissä keskimäärin, jossa se on 5,0 Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä on tutkituilla soilla yleensä alhainen Joillakin pienillä ja yleensä puustoisilla soilla liekoisuus on paikoin korkea Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa usein tuntuvia lisäkustannuksia turvetuotannossa, varsinkin jos kyseessä on pientuotanto tai tilakohtainen palaturvetuotanto Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota esiintyy 44 % :ssa suoalasta (suokohtaisestipinta-aloihin painotettukeskiarvo) Hiesua esiintyy 20 % :ssa suoalasta, hiekkaa 14 % :ssa, hietaa 11 % :ssa ja savea 9 % :ssa Liejua on 56 suon pohjalla Liejukerrokset ovat yleensä pienialaisia ja ohuita Tutkittujen soiden pinta-aloihin painotettu liejun esiintymisprosentti on 9,8 Siten liejuja olisi soiden pohjalla karkeasti laskien noin 1200 ha Lieju kuvastaa suon syntytapaa, ja se on merkkinä suon synnystä vesistön umpeenkasvun tuloksena Turpeiden keskimääräinen ph-arvo on 3,9 Pintanäytteet ovat happamampia kuin syvemmältä otetut näytteet Samoin rahkavaltaiset turpeet ovat saravaltaisia happamampia Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,7 % kuivapainosta Suokohtaiset tuhkapitoisuudet ovat niin alhaisia, että ne eivät ole esteenä turvetuotantoasuunniteltaessa Korkeimmattuhkapitoisuudet ovat lähellä suon pohjaa, koska turve voi siellä sisältää runsaasti sekundääristä mineraalimaa-ainesta Turpeen vesipitoisuus riipuu mm turvelajis-

43 44 ta, maatumisasteesta sekä suon ojituksesta kuivatussyvyyteen asti Keskimääräinenvesipitoisuus Lapualla on 91,4 % märkäpainosta Turpeen tiheydellä eli kuiva-aineen määrällä tarkoitetaan sitä painoa, minkä verran tietyn tilavuusyksikön (yleensä yksi suokuutiometri) sisältämä täysin kuiva turve painaa Keskimäärin kuiva-ainetta on 86 kg/suo-m3 Kuivaaineen määrä on lähes sama kuin Vaasan läänissä keskimäärin Suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrään (kg/suo-m 3 ) vaikuttaa ennenkaikkea vesipitoisuus sekä maatumisaste ja turvelaji Ojitetulla suolla pintaturpeen kuiva-aineen määrä on yleensä keskimääräistä korkeampi turvelajista tai maatumisasteesta riippumatta Tämä johtuu pintakerroksen alhaisesta vesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymisestä Turpeen kuiva-ainemäärä on tärkein vaikuttaja suokuution energiasisältöä laskettaessa Ojitetun suon pintaosan turpeen energiasisältö tilavuusyksikköä kohden on usein selvästi korkeampi ojittamattomaan suohon verrattuna Energiaturpeen yhtenä tärkeänä kelpoisuuden mittana on sen tehollinen lämpöarvo Se riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudesta sekä vesipitoisuudesta Suokohtaisesti turvemääriin painotettu keskimääräinen tehollinen lämpöarvo täysin kuivalla turpeella on 20,1 MJ/kg Vastaava arvo 50 % :n kosteudessa on 8,8 MJ/kg Vaasan läänin tutkittujen soiden turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/kg Tutkittujen soiden keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,17 kuivapainosta Polttoturpeen laatuohjeen (liite 1) mukaan rikkipitoisuus tulee ilmoittaa, mikäli se ylittää arvon 0,30 % Rikkipitoisuus nousee yleensä jonkin verran syvyyden kasvaessa, ja varsinkin turpeessa lisätekijänä esiintyvä järviruoko kohottaa arvoja Monet Lapuan soista ovat turvetuotannon kannalta ongelmallisia Ehkä osaksi siksi alueella on melko vähän turvetuotannossa olevia soita Ongelma johtuu suurimmaksi osaksi paksusta pintarahkakerroksessa, joka on yleensä heikkolaatuista kasvu- tai energiaturpeena käytettäessä Suurelle osalle soita on ominaista melko paksu H1-4 maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Cuspidata-ryhmänrahkasammalienj äännöksistä Pintakerros ei siten sovellu yksinomaan 1 luokan kasvuturpeeksi Joillakin soilla osa pintarahkasta sisältää huomattavia määriä Acutifolia-ryhmänrahkasammalienjäännöksiä Mikäli tällaisen suon käyttökelpoinen pinta-ala on vähintään 10 ha, ja alapuolinen turvekerros (paksuus vähintään 1,0 m) on mahdollista käyttää energiaturpeena, on suota suositeltu turvetuotantoon edellyttäen että pintarahka käytetään lähinnä 2 luokan kasvuturpeena tai kuiviketurpeena Osa pintarahkasta soveltuu tällöin yleensä myös 1 luokan kasvuturpeeksi Sivulla 12 esitettyjen kriteerien perusteella kasvu- tai kuiviketurpeen nostoon soveltuvia soita Lapualla on 17 kappaletta, ja niiden käyttökelpoisten alueiden yhteispinta-ala on ha ja käyttökelpoiset turvevarat 14,5 milj suo-m3 Kolme näistä soista soveltuu yksinomaan kasvu- tai kuiviketurpeen tuotantoon Muilla soilla pintarahkan alapuolinen osa voidaan hyödyntää energiaturpeena Tutkituista 85 suosta soveltuu 35 energiaturvetuotantoon Turvetuotantoon soveltuviksi osoitettujen soiden lisäksi on joillakin soilla pienialaisia lähinnä tilakohtaiseen palaturvetuotantoon soveltuvia alueita, joista ei ole erikseen laskettu käyttökelpoista turvemäärää Osassa soista on ennen energiaturpeen nostoa hyödynnettävä tai poistettava paksu heikosti maatunut pintarahkakerros Energiaturvetuotantoon soveltuvien alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha eli noin 20 % tutkitusta suoalasta Käyttökelpoisen turpeen määrä on 43,1 milj suo-m3 ja kuivan turpeen energiasisältö 21,7 milj MWh Jyrsinturpeelle lasketussa tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältö on 19,2 milj MWh, jolloin yhden suokuution keskimääräiseksi energiasisällöksi saadaan 0,45 MWh Palaturpeentuotantokosteuteen (35 %) laskettuna energiasisältö on noin 5,5 % korkeampi Suurin osa soista soveltuu maatumisastevaihteluiden takia parhaiten jyrsinturvetuotantoon Lopullinen tuotantomuotojyrsin-ja palaturpeenvälillä jää kuitenkin tuottajan harkittavaksi Sellaisia soita, joista osa on paksuturpeisia ja laaja-alaisia, ja joiden heikosti maatunut pintarahkakerros ulottuu lähelle pohjaa sekä koostuu pääasiassa Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä, ei ole suositeltu turvetuotantoon Tällaisia ovat mm Löyhinkineva (15), Särkymäneva (18), Riihineva (47) ja Isoneva (51) Mikäli 2 luokan kasvuturpeelle ilmenee tulevaisuudessa laajoja markkinoita, voidaan näitä soita käyttää tähän tarkoitukseen