P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Transkriptio

1 P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980

2 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Maastotutkimukset Näytteiden käsittely Kartat ja profiilit 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Heinolan kunnan suot Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet Suotyypit ja ojitustilanne 9 3,1.3 Turvelajit, turpeen maa.tuneisuu s ja pohjamaalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Suokohtainen tarkastelu SOIDEN KÄYTTC5MAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Polttoturve Edellytykset Polttoturpeeksi soveltuvat suot YHTEENVETO 6 3 KIRJALLISUUTTA 6 4 Tekijän osoite : Erkki Raikamo Geologinen tutkimuslaito s Espoo 15

3 2 1. JOHDANTO Heinolan maalaiskunnan alueella olevia soita tutkittii n geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kesinä 1978 ja Aikaisemmin kunnan alueelta on tutkittu v kandeksa n suota. Heinolan kaupungin alueella ei ole soita. Alueen turvetutkimukset liittyivät osana Päijät-Hämeen seutukaavaliiton alueella suoritettavaan turvevarojen kokonaisinventointiin,, mikä. tehtiin kauppa- ja teolli_ suusministeriön Tnyöntämän 'rnnäärärahan turvin.. Turveinventointiend tarkoituksenft on. palvella lähinnä turpeen teollista. hyväksikäyttöå.. Erityisesti on tarkas - teltu soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tämän lisäkst selv±ä:våt kuitenkin myös turpeen ja soiden- muu t käyttömuodo t p. kuten kas vuturva salt soiden soveltuvuu s suojelutarkoituksiin. PMijät-häneerr alueelta. on aikaisemmin - v tehty alustavaturvevaroja selvittelevä tutkimus (Päijät- Hämeen turvevarat jaa niiden käyttöä koskeva yleisselvi :-- tys= :. P-E:= seutukaaval.ittto julkaisu Kyseinen selvitys perustuu. pääpiirteissään vuoteen 1972 mennessä : tutkittuihin soihin, joita. on kaikkiaan 108 kpl eli 1/ 3 kaikista- Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yl i 10. ha :n suuruisista soista (yhteensä 329 kpll. Tässä. kokonaisselvityksessä on inventoitu kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan (1 ; L suokuvioitukse n mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.

4 7 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT 3.1 Heinolan kunnan suo t Heinolan kunnan alueella suoritetussa turvevarojen koko - naisinventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 ha :n suurui - set suot, jotka on peruskartalla varustettu suokuvioill a sekä joitakin pienempiäkin. Täten tutkittuja soita o n kunnan alueella yhteensä 32 kpl (n :ot 7 ja 9 muodostava t yhtenäisen suon). Heinolan soiden pinta-alan mukaine n luokittelu on seuraava : yli 100 ha 2 kpl ha 2 kpl ha 9 kpl ha 5 kpl ha 3 kp l alle - 15 ha 11 kpl Tutkittujen soiden sijoittuminen on esitetty kuvassa 2.

5 8 HEINOLAN MLK :SSA TUTKITTUJEN SOIDEN SIJAINT I Ig50 Linjaverkostotutkimu s 0 Hajapistetutkimus \ 10k m GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperbosasto Harjulansuo 18. Toulamminrahk a 2. Kurjensuo 19. Iso Hale a 3. Tahkivensuo ' 20. Vuorensuo 4. Muskasensuo 21. Märkjärvensuo 5. Salinmäensuo 22. Runtinsuo 6. Kylänalussuo 23. Kaå.ralammensu o Haikulansuo 24. Iso Hortosensuo 8. Laviassuo 25. Vennansuo 10. Koivistonsuo 26. Kuituunsuo 11. Muterlammensuo 27. Höyhtösensuo 12. Pitkänsillansuo 28. Koukkujoensuo 13. Kosenalasensuo 29.. Levesuo 14. Kilpilammensuo 30. Mettissuo 15. Huhdaslammensuo 31. Kaakkolamminsuo 16. Pessalansuo 32. Suojärvensuo 17. Suolammensuo 33. Lauhijoensuo Kuva 2. Heinolan mlk :ssa tutkitut suot.

6 3.1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sekä soiden laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on 783 ha eli 76 % ja yli 2 metri n 476 ha eli 46 %. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 5 ja lopu t on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on kaik - kiaan m ja tutkimuspisteitä 234 kpl, joista 216 o n yli 1 m :n ja 150 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetihey s on 2,3/10 ha. Heinolan suot sijoittuvat korkeustasojen m mp y (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Suot kuuluvat Kymi - joen vesistön alueeseen Suotyypit ja ojitustilanne Heinolan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin " Sisä-Suome n keidassuot" ja edelleen osa-alueeseen "Järvi-Suomen keidas - suot" (Eurola 1962). Näille tunnusomaisena piirteenä on se, että suon keskusta kohoaa vain loivasti tai ei lainkaa n laitaosia korkeammalle. Tällainen suon muoto on nähtäviss ä mm. Laviassuon profiileissa (kuva 7). Keidassoiden tyypilli - set suurmuoto-osat - laide, reunaluisu ja keskusta - ovat - kin yleensä erotettavissa vain kasvillisuuden perusteella. Suuri osa Heinolan soista on niin pienialaisia, että kerrostumat ovat usein lähes kauttaaltaan ravinnepitoiste n valuvesien saavutettavissa. Täten soissa luontaisest i tapahtuvaa ns. progressiivista kehitystä, jonka tuloksen a on tyypillinen, niukkaravinteinen keidassuo, ei pääse täydellisesti tapahtumaan. Erityyppiset rämeet ovat yleisimpinä suotyyppeinä. Soiden keskialueilla ne ovat yleensä karuja (pääasiassa rahka-, tupasvilla- ja isovarpuista rämettä) ja muuttuvat astei t- tain suon reunoille päin siirryttäessä ravinnerikkaauuuiksi

7 (korpiräme, pallosararäme ja sararame). Reuna-alueill a vallitsevat yleisesti korvet (varsinainen sekä ruoho- j a heinäkorpi). Avosuotyypit ovat hyvin harvinaisia. Milte i kaikki suotyypit ovat ojituksen ansiosta joko ojikko- ta i muuttuma-asteella. Yleistä on myös se, että alkuperäise t suotyypit ovat jo täysin muuttuneina kangaskasvillisuutt a kasvaviksi turvekankaiksi. Heinolan suot ovat miltei kaikki jo kauttaaltaan ojitetut. Vain pienialaisia osia muutamista soista, osittain kesku s - tojen yksittäisiä suokuvioita, on luettavissa luonnont i - laisiksi ja nekin yleensä harvan ojituksen tuottamall a välialueella. Ojitetuilla soilla on nähtävissä usein er i ikäistä ojitusta ; vanhaa ojitusta, jota on usein myö s perattu ja syvennetty, tai vanhojen ojien väleihin on ka i - vettu tiheämpi ojaverkosto Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteiltaan Heinolan soilla vallitsevat sarava l - taiset turpeet, noin 67 % :lla. Rahkavaltaisten turpeide n osuus on 32 % ja ruskosammalvaltaisten 1 %. Yllä olevat turvelajisuhteet - ravinnepitoisten, minerotrofiaa ilmen - tävien lajien vallitessa - kuvastavat samantyyppisest i soiden ei äärimmäisen karua kehitystä kuin edempänä mai - nittu suotyyppijakautuma. Saravaltaisissa turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin järviruokoa (14 %), kortetta (8 %) ja puunjäännöksiä (16 %) sekä rahkavaltaisiss a tupasvillaa (10 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 20 % (vrt, taulukko, liitteessä 2). Heinolan soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s (H1-10) on 6,1, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osan on 3,5 ja paremmin maatuneen (H ,5. Soiden topografinen sijainti vaihtelee siten, että Salpau s - selän pohjoispuolella useimmat suot joko sijaitseva t kallioperän painanteissa tai ovat vesistöjen rantasoistumia.

8 Salpausselän päällä soistumista on tapahtunut harjukuopi s - sa ja muissa painanteissa. Soiden pohjamaalajeina on ylei - simmin siltti tai savi. Allasmaisten soiden pohjalla, saven päällä on toisinaan liejukerros osoittamassa suo n syntyneen vesistön umpeenkasvun seurauksena. Osa Heinola n soista on syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein met - säpalojen seurauksena. Metsäpaloja on saattanut suo n kehityksen aikana olla useitakin. Näistä muistoina on ny - kyisin nähtävissä turvekerrostumissa olevat hiilikerrost u- mat. Monilla soilla ovat niiden kehityksen ajan vallinnee t erilaiset puita kasvavat suotyypit, niistä osoituksen a on edellä mainittu puunjäännöksiä sisältävien turpeide n suuri kokonaisosuus ja kohtalaisen tunsas liekoisuus Turvekerrostumat ja liekoisuus Heinolan soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 metriä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,5 m j a paremmin maatuneen 1,9 m. Yli yhden metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,5 m ja yli 2 m :n 3,0 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 6,4 m (Laviassuossa). Tutkituissa soista on turvetta yhteensä noin 24 milj. m3, josta heikosti maatunutta on noin 20 % (5 milj. m3 ) j a paremmin maatunutta 80 % (19 milj. m3 ). Koko turvemääräst ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 80 % (19 milj. m 3 ) ja yli 2 metrin 58 % (14 milj. m3 ). Soissa esiintyy liekoja 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä koh - talaisesti (2,1 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittava t lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkee n sisältämästä turvemäärästä. Niinpä Heinolan soiden pinta - osassa on puuta yhteensä m 3 ja pohjaosass a m 3.

9 Suokohtainen tarkastel u Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Turve - teollisuuden kannalta merkittävimmistä soista on ohess a suokartta sekä joistakin linjaverkostomenetelmällä tutki - tuista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Käytetty suo - numerointi noudattelee aikaisemmassa Päijät-Hämeen turve - varoja käsitelleessä selvityksessä (P-H :n seutukaavaliitto, julkaisu 4/72) käytettyä numerointia. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtaises - ti tekstissä esitetty, on lisää taulukossa (mm. keski - syvyys- ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa (liitteet 1 ja 2). Viime mainitussa on eriteltynä turvelajien suhteel - linen (= prosenttinen) jakutuminen eri lisätekijöide n osalta suokohtaisesti esitettynä. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttö - kelpoisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joide n turve on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarka s - teltu erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysien perusteell a kaplaleessa : " Polttoturpeeksi soveltuvat suot". 1. Harjulansuo (x = 67784, y = 4400) sijaitsee noin 13 k m Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän rinteellä. Suon pinnan korkeus on noi n 121 m mpy. Suo on tutkittu v Harjulansuon pinta-ala on 48 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 14 kpl, joista 10 kp l on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,9/10 ha (kuva 3). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Evattujärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja isovarpuine n räme.

10 Harjulansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 2,3 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,7 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Harjulansuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 % ja rahkavaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2, josta heikosti maatunee n osan 4,0 ja paremmin maatuneen osan 7,4.

11 Liekoja ei ole tähystetty. Harjulansuossa on turvetta 1,152 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 4 % (0,048 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 96 % (1,104 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 73 % (0,840 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 58 % (0,675 milj. m3 ). Harjulansuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 2. Kurjensuo (x = 67748, y = 4424) sijaitsee noin 15 k m Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän tuntumassa. Suon pinnan korkeus on noi n 106 m mpy. Suo on tutkittu v Kurjensuon pinta-ala on 105 ha, josta yli yhden metrin s y - vyistä aluetta on 80 ha ja yli 2 m :n 70 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 28 kpl, joista 24 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha (kuva 4). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Oksjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat sararäme, saraneva ja rahka - neva. Suo on harvakseen ojitettu. Kurjensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m ja paremmin maat u- neen osuus 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,8 m ja yli 2 metrin 2,9 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,1 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiek - kaa (kuva 5). Kurjensuossa on saravaltaisia tarpeita noin 70 % ja rahk a- valtaisia on loput. Turpeen!lisätekijöinä tavataan sarava l - taisissa runsaimmin järviruokoa. Turvekerrostuman keskima a- tuneisuus on 4,7, josta heikosti maatuneen osan 3,0 j a paremmin maatuneen osan 6,4. Liekoja ei ole tähystetty.

12 Kurjensuossa on turvetta 2,783 milj. m 3, josta hiekost i maatunutta on 49 % (1,365 milj. m 3 ja paremmin maatunutt a 51 % (1,418 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (2,240 milj. m 3 ) ja yl i 2 m : n 73 % (2,030 milj. m 3 )

13 Kurjensuon turve soveltuu osittain käytettäväksi kasvuturpeena ja osittain polttoturpeena. 3. Tahkivensuo (x = 67764, y = 4423) sijaitsee noin 13 km Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän rinteellä. Suon pinnan korkeus on noi n 120 m mpy.

14 Tahkivensuon pinta-ala on 17 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 18 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 3 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyistä. Tutkimuspistetiheys on 1,8/10 ha. Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Oksjärveen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka o n tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella. Tahkivensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maa - tuneen osuus 1,6 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Tahkivensuossa on saravaltaisia turpeita noin 89 % ja rahk a- valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin suoleväkköä ja järviruokoa. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 20 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, josta heikost i maatuneen osan 3,7 ja paremmin maatuneen osan 4,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,3 % ) ja 1-2 metrin syöhykkeessä ei lainkaan. Tahkivensuossa on turvetta 0,300 milj, m 3, josta heikost i maatunutta on 7 % (0,022 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 93 % (0,278 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 68 % (0,204 milj. m3 ) ja yl i '2 m :n 56 % (0,168 milj. m 3 ). Tahkivensuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön. 4. Muskasensuo (x = 67770, y = 4447) sijaitsee noin 12 k m Heinolan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän etelärinteellä. Suon pinnan korkeus on noin 113 m mpy. Suo on tutkittu v Muskasensuon pinta-ala on 38 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinjaa

15 on m ja tutkimuspiteitä 18 kpl, joista 17 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Salajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat olleet korpiräme ja isovar - puinen räme. Nykyisin puusto on raivattu ja suo ojitett u tiheään. Muskasensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maa - tuneen osuus 3,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 5,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Muskasensuossa on saravaltaisia turpeita noin 75 % ja rahk a- valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0, josta heikosti maatu - neen osan 3,1 ja paremmin maatuneen osan 7,3. Liekoja ei ole tähystetty. Muskasensuossa on turvetta 1,330. milj, m 3, josta heikost i maatunutta on 8 % (0,114 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 92 % (1,216 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 79 % (1,050 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 68 % (0,900 milj. m3 ). Muskasensuo on kunnostettu turpeennostoalueeksi. 5. Salinmäensuo (x = 67773, y = 4425) sijaitsee noin 12 k m Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän etelärinteellä. Suon pinnan korkeus o n noin 118 m mpy. Suo on tutkittu v Salinmäensuon pinta-ala on 45 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimu s - pisteitä on 9 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat pääasiassa Mustajokeen.

16 1 9 Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat osaksi ojikko-, osaksi muuttuma asteella. Salinmäensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,6 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,0 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Salinmäensuossa on saravaltaisia turpeita noin 80 %, j a rahkavaltaista on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sa - ravaltaisissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0, josta heikost i maatuneen osan 3,8 ja paremmin maatuneen osan 7,2. Liekoja ei ole tähystetty. Salinmäensuossa on turvetta 0,765 milj, m 3, josta heikost i maatunutta on 6 % (0,045 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 94 % (0,720 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 67 % (0,510 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 15 % (0,115 milj. m 3 ). Salinmäensuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyttöön. 6. Kylänalussuo (x = 67777, y = sijaitsee noin 13 k m Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 122 m mpy. Kylänalussuon pinta-ala on 10 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 9 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 2 kpl, jotka ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha. Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Oksjärveen. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on ojikkoa s - teella.

17 Kylänalussuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen osuus 2,4 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Kylänalussuossa on saravaltaisia turpeita noin 75 % ja rahkavaltaisia on loput. Turpeenlisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin järviruokoa. Puun jäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 18 %. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 5,4, josta heikosti maatuneen osan 4,0 j a pareitunin maatuneen osan 5, 6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (6,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,1 %I. Kylänalussuossa on turvetta 0,265 milj.. m3, josta heikost i maatunutta on 9 % (0,025 milj. m 3 > ja paremmin maatunutt a 91 % (0,240 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 88 % (0,234 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 78 % (0,208 milj. m 3 )_. Kylänalussuon turve soveltuu polttoturpeeksi Haikulansuo (x = 67778, y = 4480) sijaitsee noi n 10 km Heinolan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noin 121 m mpy. Suo on tutkittu v Haikulansuon pinta-ala on 58 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Hajatutkimuspisteitä on 8 kpl, joista 5 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha. Suo kallistuu itään. Vedet laskevat Läpiänjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme. Haikulansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maa - tuneen osuus 1,8 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa.

18 Haikulansuossa on saravaltaisia turpeita noin 68 % ja rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saraval - taisissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,3, josta heikosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatuneen osan 7,8. Liekoja ei ole tähystetty. Haikulansuossa on turvetta 1,160 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 10 % (0,116 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 90 % (1,044 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 69 % (0,800 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 36 % (0,420 milj. m3 ). Haikulansuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön. 8. Laviassuo (x = 67785, y = sijaitsee noin 10 k m Heinolan kirkolta etelälounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus o n noin 120 m mpy. Suo on tutkittu v Laviassuon pinta-ala on 145 ha, josta yli yhden metrin s y - vyistä aluetta on 130 ha ja yli 2 m :n 110 ha. Tutkimuslin - jaa on m ja tutkimuspisteitä 40 kpl, joista 30 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,7/lo ha (kuva 6). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Myllyojan kautt a Ruotsalaiseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja rahka - räme. Nykyisin suo on täysin raivattu ja ojitettu. Laviassuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m ja paremmin maa - tuneen osuus 2,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,4 m ja yli 2 metrin 3,7 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 6,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a hiekkaa (kuva 7).

19 Liekoja ei ole tähystetty. Laviassuossa on turvetta 4,640 mi3j, m 3, josta heikost i maatunutta on 28 % (1,305 milj. m ja paremmin maatunutt a 72 % (3,335 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 95 % (4,420 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 87 % (4,070 milj. m 3 ),

20 Laviassuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % ja sara - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen osan 3, 1 ja paremmin maatuneen osan 6,7.

21 Laviassuo on nykyisin jyrsinturpeennostoalueena. 10. Koivistonsuo (x = 67798, y = 4421 ).. sijaitsee noin 10 km Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 120 m mpy. Koivistonsuon pinta-ala on 29 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 5 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha. Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Ruotsalaiseen. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on tiheän oji - tuksen seurauksena ojikko- ja muuttuma-asteella. Koivistonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 3,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,8 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Koivistonsuossa on saravaltaisia turpeita noin 89 % ja rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 46 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Liekoja on 0-1 metrinsyvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,1 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %). Koivistonsuossa on turvetta 0,655 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 70 % (0,460 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 27 % (0,175 milj. m3 ). Koivistonsuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön.

22 Muterlammensuo (x = 67795, y 4458) sijaitsee noin 9 km Heinolan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijait - see Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 116 m mpy. Muterlammensuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimuspisteitä on 2 kpl. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Myllyojaan. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on lähe s luonnontilaista. Muterlammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jo - ka on kokonaan paremmin maatunutta. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa hiekkaa. Muterlammensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 90 % j a saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin varpujen jäännöksiä. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,5. Liekoja ei havaittu lainkaan. Muterlammensuossa on turvetta 0,186 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 64 % (0,120 milj. m3 ). Muterlammensuo soveltuu parhaiten säilytettäväksi sellaise - naan Vierumäen urheiluopiston ympäräistön virkistysalueena. 12. Pitkänsillansuo (x = 67806, y = 4439) sijaitsee noi n 9 km Heinolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijait - see Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 115 m mpy. Pitkänsillansuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutki - muspisteitä on 3 kpl.

23 26 - Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Myllyojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat ojikkoasteella. Pitkänsillansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 1,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiass a ohuen liejukerroksen peittämää silttiä. Pitkänsillansuossa on saravaltaisia turpeita 100 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin järviruokoa ja kortetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,0 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,6 %). Pitkänsillansuossa on turvetta 0,120 milj. m3. Koko turve - määrästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 46 % (0,055 milj. m 3 ). Pitkänsillansuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätaloude n käyttöön. 13. Kosenalasensuo (x = 67806, y = 4459) sijaitsee noin 8 km Heinolan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noin 115 m mpy. Kosenalasensuon pinta-ala on 38 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Hajatutkimu s - pisteitä on 5 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,3/10 ha. Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Myllyojaan. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka o n osaksi ojikkoasteella. Suon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m. Tästä on hei - kosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen

24 osuus 1,7 m. Yli 2 metrin syvyinen alueen keskisyvyys o n 2,3 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Kosenalasensuossa on saravaltaisia turpeita noin 69 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 24 %. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatuneen osan 3,7 j a paremmin maatuneen osan 5,9. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (4,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Kosenalasensuossa on turvetta 0,775 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 17 % (0,129 milj. m3 ja paremmin maatunutt a 83 % (0,646 milj. m3. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 77 % (0,600 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 59 % (0,460 milj, m3 ). Kosenalasensuo soveltuu parhaiten metsätalouden käyttöön. 14. Kilpilammensuo (x = 67943, y = 4584) sijaitsee noi n 12 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo si - jaitsee kalliopainanteessa, Viilajärven rannassa. Suon pinnan korkeus on noin 83 m mpy. Kilpilammensuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 3 kpl, joista yksi on yli 2 metrin syvyinen. Suo kallistuu osaksi itään ja osaksi länten. Vedet laskeva t Viilajärveen ja Pursjärveen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme. Kilpilammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa silttiä. Kilpilammensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % ja

25 saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin varpuja ja tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 4 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,6. Liekoja ei havaittu lainkaan. Kilpilammensuossa on turvetta 0,208 milj. m 3, joka on koko - naan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 65 % (0,136 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 53 % (0,110 milj. m 3 ). Kilpilammensuo soveltuu parhaiten metsätalouden käyttöön. 15. Huhdaslammensuo (x = 67979, y = 4512) sijaitsee noi n 10 km Heinolan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topografisest i suo sijaitsee kallioperän painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 105 m mpy. Huhdaslammensuon pinta-ala on 13 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 3 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha. Suo kallistuu loivasti koilliseen. Vedet laskevat Rääveliin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa ruoho- ja hei - näkorpi sekä eteläosassa karua rahkarämettä. Suolla on har - va, vanha ojitus. Huhdaslammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 2,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 0,7 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 3,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,9 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa liejun ja mudan peittämä ä savea. Huhdassuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 87 % ja sara - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka-

26 valtaisissa runsaimmin suoleväkköä. Turvekerrostuman kes - kimaatuneisuus on 4,1, josta heikosti maatuneen osan 3, 3 ja paremmin maatuneen osan 6,6. Liekoja ei havaittu lainkaan. Huhdaslammensuossa on turvetta 0,364 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 76 % (0,277 milj. m3 ) ja paremmin maatunut - ta 24 % (0,087 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 77 % (0,280 milj. m3 ) ja yl i 2 metrin 50 % (0,180 milj. m3 ). Huhdaslammensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 16. Pessalansuo (x = 67992, y = 4510) sijaitsee noin 11 k m Heinolan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topografisesti suo si - jaitsee moreenipainanteessa järvialtaan jatkeena. Suon pinnan korkeus on noin 80 m mpy. Suo on tutkittu v Pessalansuon pinta-ala on 11 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m ;n 5 ha. Hajatutkimu s - pisteitä on 7 kpl, joista 4 1 on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha. Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Heinänenjärveen. Vallitsevana suotyyppinä on nevakorpi. Pessalansuon turvekerrostumien keskiapksuus on 1,9 m. Täs - tä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa paksuhkon lie - jun peittämää savea. Pessalansuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 % ja rahkavaltaisia on 40 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sarava l - taisissa runsaimmin kortetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, josta heikosti maatuneen osan 3,5 ja parem - min maatuneen osan 6,2. Liekoja ei ole tähystetty.

27 Pessalansuossa on turvetta 0,209 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 21 % (0,044 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 79 % (0,165 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 90 % (0,190 milj. m3 ) ja yl i 2 m : n 48 % (0,100 milj. m3 ). Pessalansuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalousmaaksi. 17. Suolammensuo (x = 67908, y = 4665) sijaitsee noin 18 k m Heinolan kirkolta itäkoilliseen. Topografisesti suo sijait - see moreenimaaston hienolajitepohjaisessa painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Suolammensuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 4 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,3110 ha. Suo kallistuu itään. Vedet laskevat Salajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen korpi ja isovar - puinen räme, jotka ovat osaksi muuttuma-, osaksi ojikkoasteella. Suolammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m ja paremmin maatuneen osuus 1,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,8 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa liejun peittämää savea. Suolammensuossa on saravaltaisia turpeita noin 86 %, rahka - valtaisia 10 % ja loput 4 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, jost a heikosti maatuneen osan 3,8 ja paremmin maatuneen osan 6,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,7 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,6 %). Suolammensuossa on turvetta 0,234 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 42 % (0,099 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta

28 % (0,135 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 94 % (0,220 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 49 % (0,115 milj. m3 ). Suolammensuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön. 18. Toulamminrahka (x = 67920, y = 4656) sijaitsee noi n 18 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenipeitteisten kallioiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 103 m mpy. Toulamminrahkan pinta-ala on 52 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 6 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha (kuva 8). Suo kallistuu etelän ja luoteen suuntiin. Vedet laskeva t Lyömiäiseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupas - villaräme, jotka ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Toulamminrahkan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m, joka ko kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,9. Suurin havaittu tureen paksuus on 4,1 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä, paikoin pohjalla on kalliota. Toulamminrahkassa on saravaltaisia turpeita noin 92 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan s a - ravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 36 %. Turvekerrostuman keskima a- tuneisuus on 6,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeesäs kohtalaisest i (2,6 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,5 %). Toulamminrahkassa on turvetta 1,282 milj. m3, joka on

29 kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 78 % (1,000 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 56 % (0,725 milj. m 3 ). Toulamminrahka ei sovellu polttoturpeen tuottamiseen erittäi n rikkonaisen kuvioituksensa ja syrjäisen sijaintinsa puolesta.

30 Iso Halea (x = 67924, y = 4688) sijaitsee noin 20 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun ja moreenimäkien välisessä painanteessa, Märkäjärve n rannalla. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Iso Halean pinta-ala on 35 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 5 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,5/1.0 ha (kuva 9). Suo kallistuu itään. Vedet laskevat suoraan Märkjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat muuttuma-asteella tiheän ojituksen seurauksena. Iso Halean turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen turpeen osuus 1,5 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen ke s - kisyvyys on 2,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Iso Haleassa on saravaltaisia turpeita noin 80 %,,rahkavalta i - sia on 15 % ja loput, 5 %, on ruskosamznalvaltaisia. Turpee n lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin järviruo - koa. Puunjäännöksiä sisältävienturpeiden kokonaisosuus on 10 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikost i maatuneen osan 3,5 ja paremmin maatuneen osan 3,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,5 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %). Iso Haleassa on turvetta 0,644 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 18 % (0,119 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a (0,525 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 70 % (0,450 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 16 % (0,105 milj. m3 ). Iso Halea soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen.

31 Vuorensuo (x = 67934, y = 4684) sijaitsee noin 21 k m Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun ja moreenimäkien välisessä painanteessa, Viipiänjärven rannalla. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Vuorensuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 5 kpl, joista yksi on yli 2 metrin syvyinen. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha (kuva 9, s. 33.). Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat suoraan Viipiä n- järveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen ja rahkaräme, jotka ovat tiheän ojituksen seurauksena osittain ojikko-, osittain muuttuma-asteella. Vuorensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maa - tuneen osuus 1,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Vuorensuossa on saravaltaisia turpeita noin 71 % ja rahka - valtaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 13 %. Turvekerrostuman keskima a - tuneisuus on 6,4, josta heikosti maatuneen osan 2,8 j a paremmin maatuneen osan 7,0. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,3 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %). Vuorensuossa on turvetta 0,276 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 15 % (0,040 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 85 % (0,236 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 92 % (0,255 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 42 % (0,115 milj. m3 ). Vuorensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen.

32 Märkjärvensuo (x = 67935, y = 4694) sijaitsee noi n 22 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo si - jaitsee harjun ja moreenimäkien välisessä painanteess a rajoittuen etelässä Märkjärveen. Suon pinnan kokeus o n noin 100 m mpy. Märkjärvensuon pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Suon kokonais - pinta-alasta 10 ha kuuluu Jaalan puolelle. Hajatutkimuspisteitä on 6 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,5/10 ha (kuva 9, s. 34). Suo kallistuu pohjoisen ja idän suuntiin. Vedet laskeva t Märkjärvenojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva ja luhtaneva sek ä isovarpuinen räme. Suotyypit ovat osaksi muuttuma-asteella. Märkjärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,3 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa ja silttiä. Märkjärvensuossa on saravaltaisia turpeita noin 81 %, rah - kavaltaisia on 16 % ja loput 3 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen lisätekijö inä tavataan saravaltaisissa runsaimmi n puunjäännöksiä ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 49 %. Turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 5,5, josta heikosti maatuneen osan 3,8 j a paremmin maatuneen osan 6,2. Liekoja on 0,1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,3 % ) mutta 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Märkjärvensuossa on turvetta 0,760 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 32 % (0,240 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 68 % (0,520 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 74 % (0,565 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 32 % (0,240 milj. m3 ).

33 Märkjärvensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 22. Runtinsuo (x = 67935, y = 4694) sijaitsee noin 18 k m Heinolan kirkolta itäkoilliseen. Topografisesti suo sijait - see harjun ja moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Runtinsuon pinta-ala on 31 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimus - pisteitä on 5 kpl, joista yksikään ei ole yli 2 metrin syvyi - nen. Tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha. Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Korpijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat erityyppisten rämeiden muut - tumat ja varputurvekangas. Runtinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, joka o n kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Runtinsuossa on saravaltaisia turpeita noin 93 % ja rahka - valta,isia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sarava l - taisissa runsaimmin järviruokoa. Turvekerrostuman keskima a- tuneisuus on 5,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,2 %), mutta 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Ruutinsuossa on turvetta 0,465 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 65 % (0,300 milj. m3 ). Runtinsuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käy t- töön. 23. Koiralammensuo (x = 67956, y = 4616) sijaitsee noi n 15 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo si - jaitsee moreenipeitteisten kallioiden painanteessa.

34 Suon pinnan korkeus on noin 87 m mpy. Koiralammensuon pinta-ala on 24 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspisteitä on 6 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha (kuva 10). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Imjärveen.

35 Suotyypit ovat muuttuneet pääasiassa turvekankaiksi. Koiralammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jo - ka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa silttiä. Koiralammensuossa on saravaltaisia turpeita noin 68 %, rah - kavaltaisia on 23 % ja loput 9 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmi n kortetta ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 20 %. Turvekerrostuman keskimaatu - neisuus on 7,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,2 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,2 %). Koivulammensuossa on turvetta 0,450 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 98 % (0,440 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 77 % (0,345 milj. m3 ). Koiralammensuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 24. Iso-Hartosensuo (x = 67965, y = 4641) sijaitsee noi n 18 km Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo si - jaitsee kalliopainanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 85 m mpy. Iso-Hartosensuon pinta-ala on 28 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 6 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspisteitheys on 2,1/10 ha (kuva 11). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Ylä-Kesiöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja rahkaräme, jotka ovat muuttuma-asteella.

36 Iso-Hartosensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,6 m. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä. Iso-Hartosensuossa on saravaltaisia turpeita noin 57 % j a rahkavaltaisia 43 Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 17 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 7, 9.

37 Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähä n (0,8 ja 0,1 %). Iso-Hartosensuossa on turvetta 0,536 milj. m3, joka on koko - naan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 89 % (0,415 milj. m3 )ja yli 2 m : n 48 % (0,260 milj. m 3 ). Iso-Hartosensuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 25. Vennansuo (x = 67953, 4713) sijaitsee noin 25 km Heino - lan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitsee harju n ja Saarijärven sälissä. Suon pinnan korkeus on noin 96 m mpy. Vennansuon pinta-ala on 34 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 6 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspi s - tetiheys on 1,8/10 ha (kuva 12). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat suoraan Saarijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja rahkaräme, jotka ovat ojikkoasteella tiheän ojituksen seurauksena. Vennansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Vennansuossa on saravaltaisia turpeita 51 % ja rahkavaltaisia 49 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien trpeiden kokonaisosuus on 3 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 8,0. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,9 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %).

38 Vennansuossa on turvetta 0,663 milj. m 3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 75 % (0,500 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 38 % (0,250 milj. m 3 ). Vennansuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 26. Kaituunsuo (x = 67966, y = 4733) sijaitsee noin 26 k m Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjupainanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy.

39 Kaituunsuon pinta-ala on 14 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha (kuva 13). Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Kaittujärveen.

40 Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on ti - heän ojituksen seurauksena ojikko-asteella. Kaituunsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,8 m, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiek - kaa. Kaituunsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 64 % ja sara - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin varpujen jäännöksiä. Puunjäännöksiä si - sältävien turpeiden kokonaisosuus on 31 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 7,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (4,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä runsaasti (3,8 %). Kaituunsuossa on turvetta 0,392 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 86 % (0,336 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 71 % (0,280 milj. m3 ). Kaituunsuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 27. Höyhtösensuo (x = 67970, y = sijaitsee noin 25 k m Heinolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 95 m mpy. Höyhtösensuon pinta-ala on 13 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä, aluetta on 11 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 13, s. 40). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Höyhtösen järveen.. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupasvil - laräme, jotka ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella.

41 Höyhtösensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmi n maatuneen osuus 3,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä j a hiekkaa. Höyhtösensuossa on saravaltaisia turpeita noin 53 %, rahkavaltaisia on 45 % ja ruskosammalvaltaisia loput 2 %. Turpee n lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 22 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikost i maatuneen osan 3,8 ja paremmin maatuneen osan 6,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,2 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,5 %). Höhtösensuossa on turvetta 0,425 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 7 % (0,029 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 93 % (0,396 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 83 % (0,352 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 75 % (0,320 milj. m 3 ). Höyhtösensuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 28. Koukkujoensuo (x = 68004, y = 4533) sijaitsee noin 13 k m Heinolan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topografisesti suo sijaitsee harjumuodostuman painanteessa. Tuusjärven jatkeena. Suon pinnan korkeus on noin 80 m mpy. Koukkujoensuon pinta-ala on 11 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatut - kimuspisteitä on 4 kpl. Tutkimuspistetiheys on 3,6/10 ha. Suo kallistuu itään. Vedet laskevat Tuusjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat Luhtaneva ja lehtokorpi. Suota on osaksi käytetty hakamaana. Koukkujoensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 0,9 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpeen

42 paksuus on 1,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa pak - sun liejukerroksen peittämää savea. Koukkujoensuossa on saravaltaisia turpeita 100 %. Turpee n lisätekijöinä tavataan runsaimmin kortetta ja j :ärviruokoa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Liekoja ei havaittu lainkaan. Koukkujoensuossa on turvetta 0,099 milj. m3, joka on koko - naan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 55 % (0,055 milj. m 3 ). Koukkujoensuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätaloude n käyttöön. 29. Levesuo(x = 68086, y = 4567) sijaitsee noin 22 km He i - nolan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topografisesti suo sijait - see moreenimaaston painanteessa. Suon pinnan korkeus o n noin 110 m mpy. Levesuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 14). Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Nuutinlampeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat reuna-alueilla korpiräme j a sararäme sekä suon keskiosassa heikosti kehittynyt keidas - räme. Suotyypit ovat tiheähkön ojituksen seurauksen a ojikko-asteella. Levesuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,7 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m ja paremmin maatuneen osuus 2,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Levesuossa on saravaltaisia turpeita noin 71 %. Rahkava l - taisia on 28 % ja 1 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen