GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984

2 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist o PL ROVANIEMI 1 0 Monistus : Keuhkovammayhdistys r.y. Kuopion Työkeskus 1984

3 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 3 Tulosten esitys 3 TUTKITUT SUOT 4 TULOSTEN TARKASTELU 3 3 LIITTEET

4 1 - JOHDANT O Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyen suoritettiin kesällä 1982 turvetutkimuksia Simon kunnan alueella. Tutkimusten tarkoituksena oli selvittää inventoinnin kohteiks i valittujen kymmenen suon turvevarat ja soiden soveltuvuus polt - toturvetuotantoon. Tutkittujen soiden sijainti käy ilmi kuvasta 1. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että kullekin tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten, Häikiö 1978). Koska muutamat tutkituista soista osoittautui - vat jo ns. linjoitusvaiheessa mataliksi, suoritettiin varsinai - nen tutkimus vain osalla tutkimuslinjoista ja loput jätettii n syvyysmittauslinjoiksi. Näillä mitattiin vain turvekerrostuma n paksuus. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sadan metrin välein. Tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet kiinnitettiin valtakun - nalliseen kiintopisteverkkoon. Kullakin tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinna n vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus sekä puuston tila. Kairauksissa turvekerrostumasta määritettiin turvelajit lisätekijöineen, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Lisäksi tehtiin havaintoja turvekerrostuman alla olevasta maalajista. Lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän selvittämiseksi kun - kin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin kymmenen kertaa kahden metrin syvyyteen asti. Laboratoriossa suoritettavia tutkimuksia varten otettiin eräistä soista turvenäytteitä tilavuus-

5 - 2 - Kuva 1. Simossa tutkitut suot

6 3 - tarkalla mäntäkairalla. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa turvenäytteistä määritettiin happamuus (ph ) märästä näytteestä, vesipitoisuus kuivattamalla turve +105 C :ssa, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus hehkuttamalla kuiva näyt e 815 ± 25 C :ssa ja turpeen lämpöarvo Gallenkamp-pommikalorimet - rillä. Tulosten esity s Jokaisesta tutkitusta suosta on kirjoitettu selostus. Siinä käsitellään suon yleispiirteitä, kuten sijaintia, eri syvyys - alueiden pinta-aloja, suotyyppejä, ojitussuhteita, turvekerros - tuman ominaisuuksia ja turvemääriä. Laboratorioanalyysien tuloksia esitetään taulukkoina ja osin keskiarvotietoina. Lopuk - si on annettu arvio suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, tuotantokelpoisesta alasta ja turvemäärästä. Turvetuotantoo n kelvollisen alueen minimisyvyytenä on pidetty 1,5 metriä. Tutkituista soista on piirretty myös kartta, josta ilmenevät tutkimuslinjaverkosto ja tutkimuspisteittäin keskimääräine n maatuneisuus sekä heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpeen j a koko turvekerrostuman paksuus. Karttoihin on piirretty myö s turpeen paksuutta esittävät syvyyskäyrät. Osasta soita on piirretty maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Maatuneisuusprofiileissa on turpeet jaettu maatuneisuuden mu - kaan neljään ryhmään : H 1-3, H 4, H 5-6 ja H Turvelaji - profiileissa on kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyypp i ja liekoisuus. Piirroksissa käytetyt symbolit on esitett y liitteessä 3. Lisäksi on esitetty kunkin kairauspisteen pohjamaan laatu.

7 4 - TUTKITUT SUO T 1. Torosuo (kl , x= 7279, y= 549) sijaitsee noin 10 km Simosta pohjoiseen. Suon pinta-ala on 401 ha, josta yli yhde n metrin syvyistä aluetta on 204 ha ja yli kanden metrin vai n 12 ha (kuva 2). Suo viettää etelään, jonne myös pääosa vesis - tä laskee. Lähellä suon eteläosaa kulkee metsäautotie. Suo on metsäojitettu ja sen vallitsevat suotyypit ovat varsi - nainen ja ruohoinen saranevaojikko. Suon reunamat ovat yleensä ruohoista sararämettä tai ruohokorpea. Paikoin suotyypi t ovat jo muuttuma-asteella. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,04 m, pääosan ollessa hei - kosti maatunutta turvetta. Yli metri n.syvyisellä alueella o n keskipaksuus 1,40 m ja yli kanden metrin alueella 2,47 m. Torosuossa on saravaltaisia turpeita noin 96 % ja loput rahka - ja ruskosammalvaltaisia (kuva 3). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, josta heikosti maa - tuneen pintakerroksen keskimäärin 3,9 ja hyvin maatuneen pohja - kerroksen 4,9. Torosuon turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 6,1 %. Sit ä kohottavat suonpintaosien korkeat tuhkapitoisuudet. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 89 kg/ m 3 ja turpeen tehollinen läm - pöarvo on 19,4 MJ/kg (taulukko 1). Torosuossa on turvetta 4,19 milj. m 3, mistä yli metrin syvyisellä alueella on 2,86 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisell ä alueella 0,30 milj. m 3. Suo soveltuu polttoturpeen tuotantoon. Tuotantoa haittaavana tekijänä ovat korkea tuhkapitoisuus suon pintaosissa ja sovel - tuvan alan jakautuminen useampaan erilliseen alueeseen. Koska turvekerrostuma on pääosin heikosti maatunutta saraturvetta,

8 - 8 - kyseeseen tulee vain jyrsinturvetuotanto. Tuotantoon soveltuvaa aluetta on noin 70 ha ja sen käyttökelpoiset turvevara t 0,97 milj. m 3. Energiasisältö 50 % :n käyttökosteudessa oleval - le turpeelle laskettuna on 0,41 milj. MWh. 2. Kallensuo (kl , x= 7296, y= 550) sijaitsee noin 10 k m Simon kirkonkylästä pohjoiseen, välittömästi Torosuon vieress ä (kuva 2). Suon pinta-ala on 48 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 23 ha ja yli kanden metrin syvyistä aluett a on 1 ha. Suo viettää etelään. Kallensuo on luonnontilainen avosuo, jonka vallitsevat suotyypi t ovat varsinainen saraneva ja lyhytkorsineva. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,01 m, pääosan ollessa H 1-4 -maat.unutta turvetta. Yli metrin syvyisellä alueella on kes - kipaksuus 1,43 m. Kallensuossa on saravaltaisia turpeita noin 66 % ja rahkavaltai - sia 34 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Yleisin lisätekijä turpeissa on korte. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on vain 3,5, heikosti maatu - neessa pintakerroksessa 3,2 ja hyvin maatuneessa pohjakerroksessa 5,1. Kallensuossa on turvetta yhteensä 0,48 milj. m 3, josta yli met - rin syvyisellä alueella on 0,33 milj. m 3. Kallensuo ei sovellu turvetuotantoon mataluuden takia. 3. Kaupinlamminaapa (kl , x= 7299, y= 550) sijaitsee noi n 13 km Simosta pohjoiseen. Suon pinta-ala on 420 ha, josta yl i metrin syvyistä aluetta on 146 ha ja yli kanden metrin syvyist ä aluetta 18 ha (kuva 4). Vedet laskevat suon keskiosissa kulke-

9 vaan Viantienjokeen. Metsäautotie kulkee suon läpi. Suo on lähes kokonaan luonnontilainen. Sen vallitsevat suo - tyypit ovat lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva suo n keskiosissa ja reunalla varsinainen sararäme ja isovarpuräme. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,89 m, josta 0,60 m on hei - kosti maatunutta pintaturvetta. Yli metrin syvyisellä alueell a on keskipaksuus 1,43 m ja yli kanden metrin 2,05 m. Kaupinlamminaavalla on saravaltaisia turpeita noin 67 % ja rah - kavaltaisia noin 33 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on vain 3,9, heikosti maatu - neessa pintakerroksessa se on keskimäärin 3,3 ja paremmin maa - tuneessa pohjakerroksessa 5,3. Kaupinlamminaavalla on luonnontilaista turvetta 3,73 milj. m 3, yli metrin syvyisellä alueella 2,09 milj. m 3 ja yli kanden met - rin alueella 0,37 milj. m 3. Kaupinlamminaapa ei mataluutensa takia sovellu turvetuotantoon. 4. Lähdesuo (kl , x= 7299, y= 562) sijaitsee noin 18 km Simosta koilliseen (kuva 5). Suon pinta-ala on 327 ha, jost a yli metrin syvyistä aluetta on 151 ha ja yli kanden metrin 20 ha. Suon etelä- ja itäpuolitse kulkee metsäautotie. Suo viettää pääosin pohjoiseen, eteläosassa osin lounaaseen. Suo on keskiosistaan luonnontilainen ja vallitsevat suotyypi t ovat varsinainen saraneva ja lyhytkorsineva. Reunamien räme - alueet on paikoin ojitettu ja vallitsevat tyypit ovat varsi - nainen sararäme ja tupasvillaräme. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,06 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,52 m ja yli kanden metrin alueella 2,57 m.

10 Lähdesuolla on saravaltaisia turpeita noin 89 % ja rahkavaltaisia 11 Yleisin lisätekijä turpeissa on korte (kuva 6). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, heikosti maatuneess a pintakerroksessa keskimäärin 3,6 ja maatuneessa pohjakerroksess a 4, 9. Lähdesuon turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,4 Tur - peen kuivatilavuuspaino on 97 kg/m 3 ja tehollinen lämpöarv o keskimäärin 20,9 MJ/kg (taulukko 2). Lähdesuossa on turvetta 3,46 milj. m 3, josta yli metrin syvyisellä alueella on 2,30 milj. m 3 ja yli kanden metrin 0,51 milj. m 3.

11 Lähdesuon turpeet ovat heikosti maatuneita saraturpeita ja laadultaan soveltuvat jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvaa alaa on noin 50 ha ja se jakautuu kahtee n eri alueeseen. Tuotantokelpoista turvetta Lähdesuolla o n 0,76 milj. m 3 ja sen energiasisältö 50 % :n kosteudessa 0,79 milj. MWh. Tuotantoa haittaava, paikoin mandollisesti jopa estävä tekijä on suon itäreunassa olevien ojien tuoma hiekka ja pohja n epätasaisuus. 5. Isoaapa (kl , x= 7315, y= 561) sijaitsee noin 34 k m Simosta koilliseen. Isoaavan pinta-ala on 668 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 105 ha (kuva 7). Suo viettää etelään, jonne myös vedet laskevat.

12 Suo on ojitettu lähes kokonaan. Yleisimmät suotyypit ovat var - sinainen saranevamuuttuma ja varsinainen saranevaojikko sekä karhunsammalmuuttuma. Turvekerrostuman keskipaksuus on vain 0,68 m, josta yli puolet on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yli metrin syvyisell ä alueella on keskipaksuus 1,33 m. Isoaavan turvekerrostuma muodostuu lähes täysin saravaltaisist a turpeista. Niiden osuus on noin 97 % koko tutkitusta turvemää - rästä. Yleisin turpeista tavattava lisätekijä on korte. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikommin maatunees - sa pintakerroksessa 3,9 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksess a 4,9. Isoaavalla on turvetta yhteensä noin 4,57 milj. m 3, josta yl i metrin syvyisellä alueella 1,39 milj. m 3. Isoaapa on rikkonainen ja matala, eikä sovellu turvetuotantoon. Suo soveltuu parhaiten metsätalouden käyttöön. 6. Mustakummunlamminaapa (kl , x= 7317, y= 559) sijait - see noin 35 km Simosta pohjoiseen. Suon tutkittu pinta-ala o n 507 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 159 ha ja yli kahden metrin vain 3 ha (kuva 8). Suo viettää etelään ja vede t laskevat pääosaltaan suolla olevien lampien kautta kulkevaan ojaan. Mustakummunlamminaapa on ojitettu lähes kokonaan. Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen ja ruohoinen saraneva, joko ojikkona tai muuttumana. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,83 m, josta heikosti maatu - neen pintaturpeen osuus on 0,44 m. Yli metrin syvyisellä alu - eella on turvepaksuus keskimäärin 1,29 m ja yli kanden metrin 2,19 m.

13 Mustakummunlamminaavan turpeista on saravaltaisia 91 % j a rahkavaltaisia 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat saraturve j a rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikommin maatunees - sa pintakerroksessa 3,7 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 4,9. Suolla on turvetta yhteensä 4,19 milj. m 3, josta yli metrin sy - vyisellä alueella 2,06 milj. m 3 ja yli kanden metrin 0,0 7 milj. m3. Mustakummunlamminaapa on saarekkeiden rikkoma epäyhtenäinen suo. Koska turvekerrostuma on lisäksi ohut, ei suo sovell u polttoturvetuotantoon. 7. Vähäjärvenaapa (kl , x= 7312, y= 561) sijaitsee noi n 28 km Simosta koilliseen. Vähäjärvenaavan pinta-ala on 236 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 52 ha ja yli kanden met - rin 5 ha (kuva 9). Suon itä- ja eteläreunassa kulkee metsäau - totie. Vedet laskevat suolta alkavia ojia pitkin etelään. Suo on ojitettu, lukuunottamatta pientä aluetta suon keskustas - sa. Vallitsevat suotyypit ovat karhunsammalmuuttuma, varsinai - nen saranevaojikko ja varsinainen sararämeojikko. Turvekerrostuman keskipaksuus koko suolla on 0,74 m. Yli met - rin syvyisellä alueella keskipaksuus on 1,40 ha, josta 0,88 m on heikosti maatunutta pintakerrosta. y Vähäjärvenaavan turpeista on saravaltaisia 73 % ja rahkavaltai - sia 27 %, yleisimmin turvelajin ollessa rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikosti maatuneess a pintakerroksessa 3,8 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksess a 5,2.

14 Vähäjärvenaavalla on luonnontilaista turvetta noin 1,74 milj. m 3 josta yli metrin syvyisellä alueella on 0,73 milj. m 3. Vähäjärvenaapa ei mataluutensa takia sovellu teolliseen polttoturvetuotantoon.

15 Kellonkoukanaapa (kl , x= 7328, y= 446) sijaitse e noin 52 km Simosta koilliseen (kuva 10). Suon pinta-ala o n 759 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 376 ha ja yli kah - den metrin 161 ha. Lähellä suon länsireunaa kulkee metsäauto - tie. Vedet laskevat suolta Pikkujokeen ja Iso-Tainijokeen. Vallitsevat suotyypit ovat rimpineva- ja varsinainen saranevaojikko suon keskiosissa sekä reunamilla erilaiset rämeet. 0ji - tusta esiintyy lähes koko suon alueella. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,22 m, josta heikosti maatu - neen pintaturpeen osuus on keskimäärin 0,34 m. Yli metrin sy - vyisellä alueella on keskipaksuus 1,88 m ja yli kanden metri n alueella 2,55 m. Kellonkoukanaavan turpeista on saravaltaisia 86 % ja rahkaval - taisia 13 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (67 %). Turpeissa tavattavista lisätekijöistä esiintyvät runsaimpina kort e ja varpujen jäänteet (kuvat 11 ja 12). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikosti maatuneess a pintakerroksessa keskimäärin 3,8 ja paremmin maatuneessa pohja - kerroksessa 5,5. Kellonkoukanaavan turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,8 % ja kuiva-ainemäärä 91 kg/ m 3. Turpeen tehollinen lämpöarvo o n keskimäärin 19,6 MJ/kg (taulukot 3 ja 4). Kellonkoukanaavalla on turvetta noin 9,29 milj. m 3, mistä yl i metrin syvyisellä alueella 7,06 milj. m3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella 4,10 milj. m 3. Kellonkoukanaavalla on teolliseen polttoturvetuotantoon sovel - tuvaa kolmesta eri alueesta muodostuvaa alaa noin 220 ha.

16 Turve sopii laadullisesti jyrsinturvetuotantoon. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 3,82 milj. m 3 ja energiasisäl - tö 50 % :n kosteudella 1,72 milj. MWh. Pohjoisosan ojitusalueella kasvaa paikoin riukuasteen mänty - metsää, osan ollessa taimikkoa. Näitä alueita on myös lannoitettu ja alue soveltuu metsätalouden käyttöön.

17 Simoskanaapa (kl , x= 7306, y= 563) sijaitsee noi n 24 km Simosta koilliseen, välittömästi Alaniemen kylän itäpuolella. Suon kokonaispinta-ala on 452 ha, josta yli metrin sy - vyistä aluetta on 111 ha ja yli kanden metrin vain 7 ha (kuva 13). Suo viettää länteen ja vedet laskevat ojia pitkin Simo - jokeen. Suon aukeat keskiosat ovat tyypiltään lyhytkorsinevaa, olle n pääosin luonnontilassa. Mineraaliaineiden reunamilla ovat rämetyypeistä yleisimpiä varsinainen sararäme, tupasvillaräme j a isovarpuräme. Rämealueilla esiintyy paikoin ojitusta. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,77 m. Yli metrin syvyisell ä alueella se on 1,33 m ja yli kanden metrin alueella 2,06 m.

18 Simoskanaavan turpeista on saravaltaisia 54 % ja rahkavaltai - sia 46 %, yleisimmän turvelajin ollessa rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, heikommin maatunees - sa pintakerroksessa 3,5 ja paremmin maatuneessa pohjakerrokses - sa 5, 1. Simoskanaavalla on turvetta yhteensä 3,50 milj. m3,mistä on yl i metrin syvyisellä alueella 1,47 milj. m 3 ja yli kanden metri n 0,14 milj. m 3. Simoskanaapa on rikkonainen ja matala. Lisäksi turve on pääosi n heikosti maatunutta, eikä suo sovellu teolliseen polttoturvetuo - tantoon. Turve ei laadultaan sovellu myöskään palaturpeen tuottamiseen.

19 Latva-aapa (kl , x= 7315, y= 557) sijaitsee noi n 28 km Simosta pohjoiseen. Suon länsireunasta noin kilometri n päässä kulkee maantie. Suo viettää etelään ja vedet laskevat suolta alkavia ojia pitkin pääosin etelään. Latva-aavan pinta-ala on 556 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 313 ha ja yli kanden metrin 50 ha (kuva 14). Suo on lähes kokonaan ojitettu. Vallitsevat suotyypit ova t varsinainen saranevaojikko ja karhunsammalmuuttuma. Turvekerrostuman keskipaksuus Latva-aavalla on 1,10 m, jost a 0,75 m on H 1-4 maatunutta turvetta. Yli metrin syvyisellä alueella on keskimääräinen turvepaksuus 1,51 m ja yli kande n metrin 2,44 m. Latva-aavan turpeista on saravaltaisia 81 % ja rahkavaltaisia 19 %, yleisimmän turvelajin ollessa rahkasaraturve. Turpeiss a tavattavista lisätekijöistä esiintyy Latva-aavalla eniten kortetta ja tupasvillaa (kuva 15). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikommin maatunees - sa pintaturpeessa 3,9 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksess a 5,0. Turpeiden tuhkapitoisuus on korkeahko, keskimäärin 6,3 %. Tähän vaikuttaa pintaosissa tavattavat korkeat tuhkapitoisuudet. Kuiva-ainemäärä on keskimäärin 86 kg/ m 3 ja turpeen teholline n lämpöarvo 20,2 MJ/kg (taulukko 5). Latva-aavalla on luonnontilaista turvetta 6,11 milj. m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella 4,72 milj. m 3 ja yli kanden metri n alueella 1,22 milj. m 3. Latva-aavan turve soveltuu laadullisesti jyrsinturvetuotantoon. Paikoin saattaa pintaosissa olla korkeahkoja tuhkapitoisuuksia.

20 Suon tuotantokelpoinen ala on noin 100 ha ja sen käyttökelpoiset turvevarat 1,55 milj. m 3. Energiasisältö 50 % :n kosteudessa olevalle turpeelle laskettuna on 0,66 milj. MWh. Mahdollista tuotantoa haittaava tekijä on soveltuvan alan jakautuminen useampaan eri alueeseen.

21 TULOSTEN TARKASTEL U Geologian tutkimuskeskuksen kesällä 1982 Simon kunnan alu - eella suorittamat turvetutkimukset 10 suolla käsittävä t hehtaarin alan. Yli metrin syvyistä aluetta on h a ja yli 2 metriä syvää 277 ha. Tutkimuspisteistä on luonnontilaisilla suotyypeillä noin 45%, ojitetuilla 37 % ja muuttumilla 18 %. Tutkittujen soiden turvemäärä on 41,27 milj. m 3, josta yli met - rin syvyisellä alueella on 25,00 milj. m 3 ja yli kanden metri n 6,83 milj. m 3. Ohutturpeisen suon osuus on verraten suuri j a tutkittujen soiden keskimääräinen turvepaksuus vain 0,94 m, josta 0,56 m on heikosti (H 1-4) maatunutta pintaturvetta. Yli metrin syvyisellä alueella on turvepaksuus keskimäärin 1,52 m ja yli kanden metrin alueella 2,47 m. Tutkittujen soiden keskimaatuneisuus on 4,3. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskimaatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatu - neen pohjaturpeen 5,2. Parhaiten maatuneita ovat turpeet Kel - lonkoukanaavalla. Tutkittujen soiden turpeista on saravaltaista turvetta noi n 83,1 %, rahkavaltaista 16,7 % ja ruskosammalturpeita vai n 0,2 %. Rahkavaltaisista turpeista yleisin on sararahkaturv e ja saravaltaisista rahkasaraturve. Yleisimmät lisätekijä t turpeissa ovat korte ja tupasvilla. Soiden sisältämän maatumattoman puuaineksen eli liekoisuude n määrä on tutkituissa soissa keskiarvojen mukaan erittäin pie - ni.

22 Tutkittujen turvenäytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus o n 5,4 % ja kuivatilavuuspaino 95 kg/ m 3. Näytteiden 50 % :n käyt - tökosteudelle laskettu keskimääräinen tehollinen lämpöarvo o n 8,9 MJ/kg. Muutamia näytteitä lukuunottamatta, tuhkapitoisuu - det ja lämpöarvot täyttävät Turveteollisuusliitto ry :n laadun - määrittämisohjeessa antamat ohjearvot. Yhteenveto turvetuotantoon soveltuvista suoalueista on esitett y taulukossa 6. Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen minimiturvepaksuutena on pidetty 1,5 metriä. Tuotantokelpoist a turvemäärää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tuotan - nossa pohjalle jäävän aineksen osuus. Taulukko 6. Yhteenveto soista saatavista turve- ja energia - määrist ä Suo Tuotantokelpoinen Turpeen energiasisält ö ala turvemäärä (50 % :n kost. ) (ha) (milj. suö-m3 ) (milj. GJ) (milj. MWh ) 1. Torosuo ,48 0, Lähdesuo 50 0,76 1,39 0, Kellonkoukanaapa 220 3,82 6,17 1, Latva-aapa 100 1,55 2,36 0,66 Tutkituista soista parhaiten polttoturvetuotantoon soveltuv a suo on Kellonkoukanaapa. Muita tuotantoon soveltuvia soita ova t Torosuo, Lähdesuo ja Latva-aapa. Mainittujen soiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen ala on 440 ha ja turvemäärä 7,10 milj. m 3. Energiasisältö 50 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle laskettuna on 3,18 milj. MWh. Koska turvekerrostumat koostuvat hei - kosti maatuneista saravaltaisista turpeista, soveltuvat suo t vain jyrsinturvetuotantoon.

23 Taulukko 8. Yhteenveto tutkituista soist a Suon nisi Karttalehti Koko suo Yli la : n syv.alue Pinta-ala (ha) Koko suo ( > 0,3 n syvyinen slu e Yli 1,5 : n syv.alue Yli 2 m : n syv.alue Keskisywys Keskimaatuneisuus Turvem33r3 milj. a ~ H 1-10 ' H 1-4 H 5-10 H I-IOIH 1-4IH 5-10 HI-10 H 1-4 H Torosuo ,04 0,87 0,17 4,0 3,9 4,9 4,18 3,49 0, Kallensuol ,01 0,88 0,13 3,5 3,2 5,1 0,48 0,42 0,0 6 ). Kaupinlasainaapa ,89 0,60 0,29 3,9 3,3 5,3 3,73 2,51 1, Lähdesuo ,06 0,84 0,22 3,9 3,6 4,9 3,46 2,75 0, Isoaapa, ,68 0,38 0,30 4,4 3,9. 4,9 4,58 2,56 2, Nustankvamunlamminaapa ,83 0;44 0,39 4,3 3,7 4,9 4,19 2,24 1, Y3hij3rvenaapa ,74 0,48 0,26 4,3 3,8 5,2 1,74 1,13 0, Kelloakoukanaapa ,22 0,34 0,89 5,0 3,8 5,5 9,29 2,56 6, Simosksmaapa ,77 0,58 0,20 3,9 3,5 5,1 3,50 2,61 0, Latva-aapa ,10 0,75 0,35 4,2 3,9 5,0 6,11 4,15 1,9 6 Yli 1 a syvyinen slue Yli 2 a syvyinen alu e Keskis n~r rs (a) Turvem33rå (milj. a s) Keskisyvyys (a) Turveo33r3(mili. a s ) Suon nimi VI-10 HI-4 H5-10 HI-10 H 1-4' N 5-10 MI-10 H I-4 H 5-10 ~ H1-10 HI-4 li Torosuo 1,40 1,16 0,24 2,86 2,37 0,49 2,47 1,98 0,50 0,30 0,24 0,06 2. Kallensuo,43 1,16 0,27 0,33 0,27 0,06 2,00 1,50 0,50 0,02 0,01 0, Kaupinlaamsinaapa 1,43 0,93 0,50 2,09 1,36 0,73 2,05 1,48 0,57 0,37 0,21 0, L'ihdesuo 1,52 1,16 0,37 2,30 1,75 0,55 2,57 1,86 0,71 0,51 0,37 0, Isoaspa 1,33 0,65 0,67 1,39 0,69 0,70 0,0:, 0,00 0,00 0,00 0,00 U,uO 6. Hustankuoawnlamflinaapa 1,29 0,78 0,51 2,06 1,25 0,81 2,19 1,11 1,08 0,06 0,03 0, V3113j3rvenaapa 1,40 0,88 0,52 0,7) 0,46 0,27 2,00 0,30 1,20 0,10 0,04 0,06 8. Kellonkoukanaapa 1,88 0,51 1,36 7,06 1,93 5,13 2,55 0,69 1,86 4,10 1,11 2, Siaoskanaapa 1,33 1,07 0,25 1,47 1,19 0,28 2,06 1,73 0,33 0,14 0,12 0, Latva -aapa 1,51 1,09 0,42 4,72 3,41 1,30 2,44 1,74 0,70 1,22 0,87 0,35

24 Taulukko 7. Turvelajien prosenttinen jakauma turvemääräst ä Suon nimi S Rahkavaltaise t CS BS I ES C Saravaltaise t SC I BC E C Ruskosammalvaltaiset B SB CB E B 1. Torosuo - 2,9-2,9 84,6 10,1 1,6 96, ,8 0, 8 2. Kallensuo - 33,8-33,8 23,3 42,9-66,2' Kaupinlamminaapa 2,1 31,1-33,2 24,6 41,5 0,7 66, , - 4. Lähdesuo 0,7 10,7-11,4 75,5 13,1 ( - 88,6 5. Isoaapa - 3,1-3,1 0,7 94,3 1 1, 9 96,9-6. Mustakummunlamminaapa 0,9 7,5 0,4 8,8 51,4 39,0 10,8 91, Vähäjärvenaapa 14,1 13,4-27,5-72,5 I - 72, Kellonkoukanaapa 0,6 12,5-13,1 13,1 67,2 16,2 86, ,4 0, 4 9. Simoskanaapa 8,5 37,1-45,6 1,4 53,0 ( - 54, Latva -aapa 3,1 16,0-19,1 0,8 79,8 10,3 80,

25 SUOKARTTA Liite 3