JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2
|
|
- Krista Turunen
- 7 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 343 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 343 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2 Espoo
2 Korhonen, Riitta ja Suomi, Timo Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 343, 36 sivua, 4 kuvaa, 2 taulukkoa ja 5 liitettä. Jalasjärvellä tutkittiin vuosina suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha, mikä on 48 % kunnan suoalasta. Tutkittujen soiden kokonaisturvemäärä on 132,73 milj.suo-m 3. Soiden keskisyvyys on 1,5 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen osuus on 0,5 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1. Yli 1,5 m syvää aluetta on ha (41 %) ja sen turvemäärä 91,87 milj. suo-m 3. Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 62 %, saravaltaisten 37 % ja ruskosammalvaltaisten 1 %. Vallitsevia suotyyppejä ovat erilaiset rämeet. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 20 % suotyyppihavainnoista. Tilavuustarkkoja näytteitä otettiin laboratoriomäärityksiä varten yhteensä 413 kpl. Turvenäytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,6 %, ja rikkipitoisuus 0,17 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,5 MJ/kg ja kuiva-ainemäärä 86,7 kg/suo-m 3. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 36 suolla. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on ha ja turvemäärä 58 milj. suo-m 3. Tuotantokelpoisen turpeen kuiva-ainemäärä on 5,0 milj. tn ja energiasisältö 29,76 milj. MWh kuivalle turpeelle laskettuna. Avainsanat: suo, turve, energiaturve, kasvuturve, Jalasjärvi. Riitta Korhonen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO Sähköposti: riitta.korhonen@gsf.fi ISBN ISSN
3 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 Korhonen, Riitta and Suomi, Timo Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 2- The mires and peat reserves of Jalasjärvi. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 343, 36 pages, 4 figures, 2 tables and 5 appendices. In the municipality of Jalasjärvi 66 mires covering hectares were surveyed in The mires studied contain a total of million m 3 of peat in situ. The mean thickness of peat is 1.5 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0.5 m in thickness. The mean humification degree (H) of peat is 5.1. The area deeper than 1.5 m covers hectares (41 %) and contains million m 3 peat in situ. Sixty two per cent of the peat is Sphagnum predominant, 37 % Carex predominant and 1 % Bryales predominant. The most common site types are pine bogs. Virgin peatland covers 20 % of the total peatland area. Altogether 413 peat samples were analysed in the laboratory. The average ash content of peat is 2.6 % and the sulphur content 0.17 % of dry weight. The average effective calorific value of the dry peat is 20.5 MJ/kg and the dry bulk density 86.7 kg per m 3 in situ. Thirty six of the investigated mires are suitable for fuel peat production. The total area suitable for fuel peat production is hectares. The available amount of peat is 58 million m 3 in situ and the energy content million MWh as calculated for dry peat. Key words: mire, peat, fuel peat, horticultural peat, Jalasjärvi Riitta Korhonen Geological Survey of Finland P.O. Box 96 FIN ESPOO FINLAND riitta.korhonen@gsf.fi 3
4 4
5 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 7 Kenttätutkimukset... 7 Laboratoriomääritykset... 7 AINEISTON KÄSITTELY... 9 ARVIOINTIPERUSTEET... 9 TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET... 9 TUTKITUT SUOT Iso Korvaneva Kontionneva Kultaneva Tuohisaarenneva Hämeenneva (länt.) Koivusaarensuo Kilsiänrämäkkä Kiimaneva (länt.) Pyydysneva Suurämäkkä Järvineva Kytöneva Välineva Korvajärvenneva Pikku Korvaneva Kiimaneva (etel.) Rohmukallionsuo Ylinenneva Kettuneva (länt.) Ämmänneva Tupamäenneva Hautaneva Kyrönneva Mahlaneva Nevajärvenneva Lämpöisenlaksonneva Pitkänsillanneva Vesineva Kylmärämäkkä Kurkineva Isovuorenneva Iso- ja Pikku-Löyhinki Iso Noinneva Mattilannneva Saarelansuo Aidasrämäkkä Sanasjärvi Iso- ja Pikku Hautaneva Lehtisaarenneva Arhonneva- Aitaneva Susineva Madesneva
6 113. Palovuorenneva Porrasneva (etel.) Rahkapakka Porrasneva (pohj.) Kiimaneva (it.) Keidas Leppineva Peräneva Ristirämäkkä Karjasillanneva Pihlajasaarenneva Konttineva Haukineva Juurakkoneva (pohj.) Koppeloneva Kortesneva (pohj.) Linnusneva Lainesneva Näätäneva Palokallionsuo Peräneva Samperinontto Liikaneva Murronneva TULOSTEN TARKASTELU Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat Laboratoriomääritysten tulokset Soiden soveltuvuus turvetuotantoon KIRJALLISUUS LIITTEET 6
7 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskuksen toimesta tehtiin Jalasjärven kunnan alueella maaperäkartoitukseen ja turvevarojen kokonaisinventointiin liittyviä turvetutkimuksia vuosina Tutkimusten päätarkoituksena oli selvittää soiden soveltuvuus turvetuotantoon. Jalasjärven soita on tutkittu jo 1950-luvulla professori Martti Salmen toimesta. Silloisten tutkimusten tarkoituksena oli löytää sopiva sijoituspaikka Suomen ensimmäiselle turvekäyttöiselle sähkövoimalalle. Tätä tarkoitusta varten Jalasjärvellä tutkittiin suohehtaaria (Salmi 1951, 1952, 1959). Turvetuotannossa oli Jalasjärven kunnan alueella vuonna 2002 yhteensä ha ja valmistelussa 520 ha (Vapo Oy). Lisäksi yksityisillä turvetuottajilla oli tuotannossa noin 600 ha. Vuosina tutkittiin 136 suota, joiden yhteispinta-ala on ha. Kunnan eteläosan 70 suon (6 135 ha) tutkimustulokset on julkaistu turvetutkimusraportissa 302 (Korhonen 1996). Tässä tutkimusraportissa on kunnan pohjoisosan 66 suon (8 577 ha) tutkimustulokset. Näissä raporteissa on julkaistu vain lyhyet suoselostukset tutkituista soista. Soiden yksityiskohtaiset suoselostukset, jotka sisältävät mm. suokartan ja laboratorioanalyysien tulokset, ovat tilattavissa GTK:n Etelä-Suomen yksiköstä. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Suurimmat suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jossa suon hallitsevan osan poikki vedettyä selkälinjaa vastaan on kohtisuoraan sijoittuvia poikkilinjoja (Lappalainen, Stén & Häikiö 1984). Tutkimuslinjat on vaaittu. Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 metrin välein. Pienet ja saarekkeiset suot sekä turvetuotantoalueiden ympäristössä olevat pienialaiset lahdekkeet ja reuna-alueet tutkittiin hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin turvelajit lisätekijöineen, turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikko), kosteus (5-asteikko) ja tupasvillan kuituisuus. Myös liejukerrokset ja pohjamaalajit määritettiin. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrää arvioitiin luotaamalla tutkimuspisteillä kymmenessä eri kohdassa kahden metrin syvyyteen. Laboratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 14 suolta yhteensä 413 tilavuustarkkaa turvenäytettä, joista tutkittiin maastossa turvelajit ja maatuneisuus. Laboratoriossa määritettiin ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C:ssa kuivaamalla), kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3 ) ja tuhkapitoisuus prosentteina kuivapainosta (815 ± 25 C:ssa hehkutettuna). Lämpöarvo määritettiin Leco AC-300 kalorimetrillä (ASTM D 3286). Valikoiduista näytteistä määritettiin myös rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta Leco SC-132 rikkianalysaattorilla. 7
8 Kuva 1. Jalasjärvellä tutkitut suot. 71. Iso Korvaneva 72. Kontionneva 73. Kultaneva 74. Tuohisaarenneva 75. Hämeenneva (länt.) 76. Koivusaarensuo 77. Kilsiänrämäkkä 78. Kiimaneva (länt.) 79. Pyydysneva 80. Suurämäkkä 81. Järvineva 82. Kytöneva 83. Välineva 84. Korvajärvenneva 85. Pikku Korvaneva 86. Kiimaneva (etel.) 87. Rohmukallionsuo 88. Ylinenneva 89. Kettuneva (länt.) 90. Ämmänneva 91. Tupamäenneva 92. Hautaneva 93. Kyrönneva 94. Mahlaneva 95. Nevajärvenneva 96. Lämpöisenlaksonneva 97. Pitkänsillanneva 98. Vesineva 99. Kylmärämäkkä 100. Kurkineva 101. Isovuorenneva 102. Iso-ja Pikku-Löyhinki 103. Iso Noinneva 104. Mattilanneva 105. Saarelansuo 106. Aidasrämäkkä 107. Sanasjärvi 108. Iso-ja Pikku Hautaneva 109. Lehtisaarenneva 110. Arhonneva-Aitaneva 111. Susineva 112. Madesneva 113. Palovuorenneva 114. Porrasneva (etel.) 115. Rahkapakka 116. Porrasneva (pohj.) 117. Kiimaneva (it.) 118. Keidas 119. Leppineva 120. Peräneva 121. Ristirämäkkä 122. Karjasillanneva 123. Pihlajasaarenneva 124. Konttineva 125. Haukineva 126. Juurakkoneva (pohj.) 127. Koppeloneva 128. Kortesneva (pohj.) 129. Linnusneva 130. Lainesneva 131. Näätäneva 132. Palokallionsuo 133. Peräneva 134. Samperinontto 135. Liikaneva 136. Murronneva 8
9 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 AINEISTON KÄSITTELY Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä syvyyskäyrien väliset alueet ovat vyöhykkeitä, joilta lasketaan erikseen turvemäärät. Nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Erikseen on laskettu H1-3 ja H4 maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen osuus kokonaisturvemäärästä. Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu kuivalle turpeelle. Mikäli tuotantoon soveltuvalta suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisältöä ja kuiva ainemäärää laskettaessa käytetty menetelmää, joka perustuu maastossa määritettyihin kosteus- ja maatuneisuusarvoihin (Mäkilä 1994). ARVIOINTIPERUSTEET Soiden käyttökelpoisuuden määräävät turpeen laatu ja määrä. Energiaturvetuotantoon hyvin soveltuvia ovat saravaltaiset turpeet ja H5-10 maatuneet rahkavaltaiset turpeet (liite 2). Tässä raportissa tuotantokelpoisena pidetään yleensä yli 1,5 m syvää, vähintään 10 ha:n suuruista aluetta. Käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa on vähennetty suon pohjalle jääväksi oletettu, keskimäärin 30 cm paksu, yleensä vaikeasti hyödynnettävä ja runsastuhkainen kerros. Suon pohjalle jäävän kerroksen paksuus kuitenkin vaihtelee pohjan kivisyyden ja turpeen laadun mukaan. Heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen pintaturvekerros on vähennetty energiaturpeen kokonaismäärästä vain joissakin tapauksissa, missä ko. kerros on ollut merkittävän paksu (>1 m). Hyvälaatuisen kasvuturpeen eli viljelyturpeen laatuvaatimukset ovat erittäin tiukat, kun taas kasvu- ja maanparannusturpeen määritelmä on melko väljä (liite 3). Parhaiten kasvuturpeeksi soveltuu H1-3 maatunut Acutifolia-ryhmän rahkaturve. Heikointa kasvuturvetta saadaan Cuspidata-ryhmän rahkasammalista muodostuneesta turpeesta. Tässä raportissa ympäristöturpeella tarkoitetaan kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta, joka soveltuu lähinnä karjanlannan ja jätevesien imeyttämiseen tai muihin ympäristönsuojelutarkoituksiin. Suoselostuksissa on arvioitu kasvuturpeen laatua (kenttätutkimusten tarkkuudesta riippuen) ottamalla huomioon turpeen maatuneisuus, lisätekijöiden määrä ja rahkasammalryhmät (Acutifolia, Palustria, Cuspidata). TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET Tässä raportissa olevan suppean suoselostuksen lisäksi jokaisesta tutkitusta suosta on tehty laajempi tutkimusselostus, jossa on tarkat tiedot myös laboratoriotuloksista ja soiden soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyvässä suokartassa on tutkimuspisteittäin turvekerroksen keskimääräinen maatuneisuus sekä heikosti maatuneen (H1-4) rahkavaltaisen pintaturvekerroksen ja koko turvekerrostuman paksuus. Suokartoissa on myös turvekerroksen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Soiden turvekerrostumista voidaan laatia erilaisia poikkileikkauskuvia esim. maatuneisuuksista ja turvelajeista (kuva 3). Näiden perustulostusten lisäksi voidaan atk-ohjelmin tulostaa erilaisia tasokarttoja, joilla havainnollistetaan suon ominaisuuksia, kuten suotyyppejä, liekoisuutta, suon pinnan korkeutta, pohjamaalajeja, liejukerroksia sekä tietoja puustosta, mättäisyydestä ja vetisyydestä. Samaan karttaan voidaan yhdelle tutkimuspisteelle merkitä korkeintaan kaksi edellä mainituista tiedoista kerrallaan. 9
10 Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta. Tutkimuspisteen yläpuolella on turpeen keskimaatuneisuus ja alapuolella heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus / koko turvekerrostuman paksuus desimetreinä. Merkkien tarkempi selitys on liitteessä 5. 10
11 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien tarkempi selitys on liitteessä 5. 11
12 TUTKITUT SUOT 71. Iso Korvaneva Iso Korvaneva (kl ) sijaitsee noin 8 km Jalasjärven kirkolta lounaaseen. Suo rajoittuu hiekkakankaisiin. Suurin osa suosta on turvetuotannossa ja siitä johtuen kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suosta on tutkittu reuna-alueet, jotka eivät ole tuotannossa. Tutkitun alueen pinta-ala on 1474 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 724 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 353 ha ja yli 2 metrin syvyistä 121 ha. Tutkimuspisteitä on 469 (3,2/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää itäosassa itään ja länsiosassa länteen. Suon vedet laskevat itäosasta Koronojaan ja edelleen Mustajokea ja Jalasjokea Kyrönjokeen. Eteläosasta vedet laskevat Korvajärveen, josta Korvaluomaa ja Ilvesjokea myöten Jalasjokeen. Länsiosan vedet laskevat Jalasjärveen, josta edelleen Jalasjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat rahkaräme-, isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä turvekankaat. Turpeesta on 68 % rahkavaltaista ja 32 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka-, rahka- ja rahkasaraturve. Tupasvillan jäännöksiä on 39 %:ssa, puun jäännöksiä 13 %:ssa ja varvun jäännöksiä 5 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Isossa Korvanevassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta useana erillisenä altaana yhteensä 353 ha. Energiaturvetuotantoa haittaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. Lisäksi suon pintaosan liekoisuus on paikoin kohtalaisen runsasta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on laskettu mukaan energiaturpeen kokonaismäärään. Kontionneva (kl ) sijaitsee noin 9 km Jalasjärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu mataliin hiekkamuodostumiin. Suuri osa suosta on turvetuotannossa, joten kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Tutkitun alueen pinta-ala on 212 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 130 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 88 ha ja yli 2 metrin syvyistä 60 ha. Tutkimuspisteitä on 98 (4,6/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää itään. Suon vedet laskevat Jukaluomaan, josta Jalasjärven kautta Jalasjokeen ja edelleen Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat isovarpurämemuuttuma ja erilaiset turvekankaat. Turpeesta on 46 % rahkavaltaista ja 54 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat varpurahkasara- ja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 40 %:ssa, puun jäännöksiä 2 %:ssa ja varvun jäännöksiä 56 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Kontionnevassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta yhteensä 88 ha. 73. Kultaneva Kultaneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Jalasjärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu loivapiirteisiin hiekkamuodostumiin ja etelässä myös moreeni- ja kalliomäkiin. Kaakossa on Pallonevan turvetuotantoalue. Suon pinta-ala on 128 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 67 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 34 ha ja yli 2 metrin syvyistä 7 ha. Tutkimuspisteitä on 63 (4,9 /10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää kaakkoon. Suon vedet laskevat ojia myöten Pettuluomaan, joka laskee koilliseen Jalasjokeen ja edelleen Kyrönjokeen. Vallitseva suotyyppi on isovarpurämemuuttuma. Turpeesta on 57 % rahkavaltaista ja 43 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat varpurahkasara- ja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 44 %:ssa, puun jäännöksiä 3 %:ssa ja varvun jäännöksiä 59 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Kultanevassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 34 ha. Tuotantoa haittaa suon pintaosan runsas liekoisuus. 72. Kontionneva 74. Tuohisaarenneva Tuohisaarenneva (kl ) sijaitsee noin 7 km Jalasjärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu etelässä turvetuotantoalueisiin ja muualla loiviin hiekkamuodostumiin. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät turvetuotantoalueille kulkevien teiden ansiosta. Tutkittu pinta-ala on 180 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 136 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 46 ha ja yli 2 metrin syvyistä 18 ha. Tutkimuspisteitä on 88 (4,9/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää etelään. Suon vedet laskevat Ämmänluomaa myöten Jalasjokeen, josta edelleen Kyrönjokeen. 12
13 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 Vallitsevia suotyyppejä ovat varsinainen sararäme ja lyhytkortinen nevaräme sekä näiden muuttumat. Turpeesta on 40 % rahkavaltaista ja 60 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat varpurahkasara- ja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 33 %:ssa, puun jäännöksiä 4 %:ssa ja varvun jäännöksiä 43 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Tuohisaarennevassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä 46 ha. Suon länsiosassa turvetuotantoa haittaa noin puolen metrin paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka kasvuturpeenakin on heikkolaatuista. Itäosassa turve on saravaltaista ja soveltuu hyvin energiaturpeeksi. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve on laskettu mukaan energiaturpeen kokonaismäärään. 75. Hämeenneva (länt.) Hämeenneva (länt.) (kl ) sijaitsee noin 8 km Jalasjärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu pohjoisessa mataliin hiekkamuodostumiin ja etelässä moreeniin. Suon pinta-ala on 25 ha. Turvekerrostuma on alle metrin paksuinen ja se on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteitä on 3 (1,2 /10 ha). Suon vedet laskevat itään Pettuluomaan, josta edelleen Jalasjokea myöten Kyrönjokeen. Turpeesta on 77 % rahkavaltaista ja 23 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat puusararahka- ja varpusararahkaturve. Puun jäännöksiä on 36 %:ssa ja varvun jäännöksiä 55 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,6. Pohjamaalaji on hiekka. Hämeenneva ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerroksen takia. Parhaiten se soveltuu metsätalouskäyttöön. 76. Koivusaarensuo Koivusaarensuo (kl ) sijaitsee noin 9 km Jalasjärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu etelässä kallio- ja moreenimäkiin ja muualla loivapiirteisiin hiekkakankaisiin, pohjoispuolella on maantie. Suon pinta-ala on 13 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 4 ha. Tutkimuspisteitä on 3. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 140 m ja pinta viettää itään. Suon vedet laskevat Lippinevan kautta Pettuluomaan, josta edelleen Jalasjokea myöten Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat puolukka- ja varputurvekankaat. Turve on rahkavaltaista. Yleisin turvelaji on varpusararahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 25 %:ssa ja varvun jäännöksiä 78 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Koivusaarenneva ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerroksen ja pienen pinta-alansa takia. Parhaiten se soveltuu metsätalouskäyttöön. 77. Kilsiänrämäkkä Kilsiänrämäkkä (kl ) sijaitsee noin 11 km Jalasjärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu hiekkaan ja moreeniin sekä etelässä maantiehen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinta-ala on 31 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 14 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 7 ha ja yli 2 metrin syvyistä 2 ha. Tutkimuspisteitä on 3 (1/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää luoteeseen. Suon vedet laskevat Ponsijärveen, josta Ponsiluomaa myöten Pitkämön tekojärven kautta Kyrönjokeen. Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen nevarämemuuttuma. Turpeesta on 98 % rahkavaltaista ja 2 % saravaltaista. Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 70 %:ssa, puun jäännöksiä 19 %:ssa ja varvun jäännöksiä 10 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Pohjamaalajeina ovat moreeni ja hiekka. Kilsiänrämäkkä ei sovellu laajamittaiseen turvetuotantoon ohuen turvekerroksen ja pienen pinta-alansa takia. Parhaiten se soveltuu metsätalouskäyttöön. Turve on valtaosin hyvin maatunutta rahkaturvetta. 78. Kiimaneva (länt.) Kiimaneva (läntinen) (kl ) sijaitsee noin 10 km Jalasjärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu kallioisiin moreeni- ja hiekkamäkiin, länsireunaa sivuaa maantie. Suon pinta-ala on 47 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 33 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 25 ha ja yli 2 metrin syvyistä 16 ha. Tutkimuspisteitä on 27 (5,7/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää koilliseen. Suon vedet laskevat Pyydysnevan kautta Lehmiluomaan, josta edelleen Jalasjokea myöten Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat isovarpuräme- ja korpirämemuuttuma. Turpeesta on 37 % rahkavaltaista ja 63 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat varpurahkasara- ja rahkasaraturve. Tupasvil- 13
14 lan jäännöksiä on 37 %:ssa, puun jäännöksiä 3 %:ssa ja varvun jäännöksiä 39 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Kiimanevassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 25 ha. Turvelaatunsa puolesta Kiimaneva soveltuu hyvin energiaturvetuotantoon. Tuotantoa haittaa runsas liekoisuus. 79. Pyydysneva Pyydysneva (kl ) sijaitsee noin 8 km Jalasjärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu hiekkaan ja paikoin moreeniin. Suon pinta-ala on 78 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 41 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 20 ha ja yli 2 metrin syvyistä 6 ha. Tutkimuspisteitä on 29 (3,7/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää koilliseen. Suon vedet laskevat Lehmiluomaan, josta edelleen Jalasjoen kautta Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat saraneva-, sararäme- ja varsinainen korpimuuttuma. Turpeesta on 11 % rahkavaltaista ja 89 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat varpurahkasara- ja rahkasaraturve. Tupasvillan jäännöksiä on 7 %:ssa, puun jäännöksiä 14 %:ssa ja varvun jäännöksiä 32 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Pyydysnevassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 20 ha. Turve on saravaltaista ja soveltuu hyvin energiaturvetuotantoon. Suolta otettujen turvenäytteiden tuhka- ja rikkipitoisuudet ovat korkeahkoja. Turpeen laadun selvittämiseksi tulisi ainakin rikkimäärityksiä tehdä lisää. 80. Suurämäkkä Suurämäkkä (kl ) sijaitsee noin 10 km Jalasjärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu idässä suurikiviseen Kuoppaharjuun, muualla moreeniin ja hiekkaan. Suon halki kulkee paikallistie. Suon pinta-ala on 16 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 2 ha. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteitä on 9 (5,6/10 ha). Suon vedet laskevat ojia myöten pohjoiseen Haukkaluomaan, josta edelleen Jalasjoen kautta Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat rahkaräme- ja kangasrämemuuttuma. Turpeesta on 91 % rahkavaltaista ja 9 % saravaltaista. Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 43 %:ssa ja puun jäännöksiä 37 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Suurämäkkä ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerroksen takia. 81. Järvineva Järvineva (kl ) sijaitsee noin 10 km Jalasjärven kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu lännessä moreeniin ja muualla kalliomäkiin. Suon pinta-ala on 18 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 13 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 8 ha ja yli 2 metrin syvyistä 5 ha. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteitä on 6 (3,3/10 ha). Suon vedet laskevat koilliseen Jalasjokeen, josta edelleen Kyrönjokeen. Vallitseva suotyyppi on isovarpurämemuuttuma. Turpeesta on 80 % rahka-, 19 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- ja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 16 %:ssa ja puun jäännöksiä 35 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Suon keski- ja itäosien pohjalla on liejua tai järvimutaa noin puolen metrin paksuinen kerros. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiesu. Järvineva ei sovellu energiaturvetuotantoon paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen vuoksi. Pintaturve sisältää runsaasti cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksiä. Lisäksi siinä on tupasvillaa ja suoleväkköä lisätekijöinä, joten kasvuturpeenakin se on heikkolaatuista. Turve soveltuu lähinnä kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi. 82. Kytöneva Kytöneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Jalasjärven kirkolta etelään. Suo rajoittuu hiekkamuodostumiin. Suon eteläosan halki kulkee paikallistie. Suon pinta-ala on 165 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 12 ha. Tutkimuspisteitä on 68 (4,1/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää pohjoisosassa Aittamäennevan alueella koilliseen ja muualla etelään. Suon vedet laskevat Viluojaan ja edelleen Ilvesjoki- Mustajoki-Jalasjoki-reittiä Kyrönjokeen. Pohjoisosan vedet laskevat Pikku Korvanevan kautta Mustajokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräme- ja kangasrämemuuttuma. Turpeesta on 86 % rahkavaltaista ja 14 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- ja rahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 47 %:ssa, puun jäännöksiä 25 %:ssa 14
15 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 ja varvun jäännöksiä 1 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Kytöneva ei sovellu ohuen turvekerroksen takia laajamittaiseen energiaturvetuotantoon. Suossa on neljä erillistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta, joiden pinta-ala on yhteensä 12 ha. Näissä pienimuotoinen tuotanto on mahdollista. Yli 1,5 m syvällä alueella on puolen metrin paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka sisältää runsaasti tupasvillaa lisätekijänä ja soveltuu lähinnä kuivike- ja imeytysturpeeksi. Tämän pintakerroksen alla on noin metrin paksuudelta energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. 83. Välineva Välineva (kl ) sijaitsee noin 10 km Jalasjärven kirkolta lounaaseen. Suo rajoittuu hiekkamuodostumiin ja kalliosaarekkeisiin. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinta-ala on 85 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 22 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 4 ha. Tutkimuspisteitä on 42 (4,9/ 10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää länsiosassa lounaaseen ja itäosassa koilliseen. Suon vedet laskevat eteläosasta Korvaluomaan ja edelleen Liikaluoman, Ilvesjoen, Mustajoen ja Jalasjoen kautta Kyrönjokeen. Pohjoisosan vedet laskevat Pikku Korvanevan kautta Mustajokeen ja päätyvät samaa reittiä kuin eteläosan vedet Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat isovarpurämemuuttuma ja rahkaneva. Turpeesta on 94 % rahkavaltaista ja 6 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- ja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 32 %:ssa ja puun jäännöksiä 27 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Välineva ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerroksen takia. Lisäksi liekoisuus suolla on runsasta. 84. Korvajärvenneva Korvajärvenneva (kl ) sijaitsee noin 11 km Jalasjärven kirkolta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Korvajärveen, lännessä Parjakannevaan ja pohjoisessa Isoon Korvanevaan. Etelässä on hiekkaa, moreenia ja kalliota. Suon keskiosa on turvetuotannossa. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Tutkitun alueen pinta-ala on 107 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 63 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 32 ha ja yli 2 metrin syvyistä 14 ha. Tutkimuspisteitä on 9 (0,8/10 ha) ja ne sijoittuvat suon reunoille tuotantoalueen ympäristöön. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suurin osa suon vesistä laskee Korvaluomaan, josta edelleen Liikaluomaa, Ilvesjokea, Mustajokea ja Jalasjokea pitkin Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat varputurvekangas ja lyhytkortinen nevarämeojikko ja -muuttuma. Turpeesta on 90 % rahkavaltaista ja 10 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 24 %:ssa, puun jäännöksiä 1 %:ssa ja varvun jäännöksiä 23 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua on suon pohjalla Korvajärven länsipuolella. Korvajärvennevan tutkitulla yli 1,5 m:n syvyisellä osalla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 32 ha. 85. Pikku Korvaneva Pikku Korvaneva (kl ) sijaitsee noin 9 km Jalasjärven kirkolta etelään. Suo rajoittuu moreeni- ja hiekkamuodostumiin. Myös suolla on hiekkasaarekkeita. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu etelässä ja luoteessa maantiehen. Suon pinta-ala on 167 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 72 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 31 ha ja yli 2 metrin syvyistä 8 ha. Tutkimuspisteitä on 63 (3,8/ 10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää itään. Suon vedet laskevat ojia myöten itäosasta Mustajokeen, josta edelleen Jalasjokea myöten Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräme- ja rahkarämemuuttuma. Turpeesta on 76 % rahkavaltaista ja 24 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- ja rahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 46 %:ssa ja puun jäännöksiä 16 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta on kolmessa erillisessä altaassa yhteensä 31 ha. Tuotantoa haittaa paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Lisäksi suon pintaosan liekoisuus on runsasta. Pintaturve sisältää usein tupasvillaa lisätekijänä ja soveltuu lähinnä kuivike- ja imeytysturpeeksi. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on laskettu mukaan energiaturpeen kokonaismäärään. 15
16 86. Kiimaneva (etel.) Kiimaneva (etel.) (kl ) sijaitsee noin 5 km Jalasjärven kirkolta lounaaseen. Suo rajoittuu etelässä ja lännessä hiekkamuodostumiin ja muualla moreeniin. Paikallistie kulkee suon lounais- ja länsipuolella. Suon pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 48 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 35 ha ja yli 2 metrin syvyistä 20 ha. Tutkimuspisteitä on 41 (7,7/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää koilliseen. Suon vedet laskevat Jalasjokeen, josta edelleen Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Turpeesta on 51 % rahkavaltaista, 39 % saravaltaista ja 10 % ruskosammalvaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- ja varpurahkasaraturve. Tupasvillan jäännöksiä on 25 %:ssa, puun jäännöksiä 20 %:ssa ja varvun jäännöksiä 47 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Kiimanevassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 35 ha. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on ohut ja turve pääosin energiaturpeeksi soveltuvaa. Energiaturpeeksi heikommin soveltuvaa rahkaturvetta on paikoin linsseinä maatuneemman turpeen välissä. 87. Rohmukallionsuo Rohmukallionsuo (kl ) sijaitsee noin 6 km Jalasjärven kirkolta etelään. Suo rajoittuu moreeniin ja kallioihin. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaisen hyvät. Suon pinta-ala on 10 ha ja turvekerrostuma alle metrin paksuinen. Tutkimuspisteitä on 3. Suon vedet laskevat Ylisennevan kautta Mustajokeen, josta edelleen Jalasjokea pitkin Kyrönjokeen. Vallitseva suotyyppi on isovarpurämemuuttuma. Turve on rahkavaltaista ja yleisin turvelaji on puurahkaturve. Puun jäännöksiä on 40 %:ssa ja varvun jäännöksiä 30 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Rohmukallionsuo ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerroksen ja pienen pinta-alansa takia. 88. Ylinenneva Ylinenneva (kl ) sijaitsee noin 6 km Jalasjärven kirkolta etelään. Suo rajoittuu moreeniin. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pintaala on 10 ha ja turvekerrostuma alle metrin paksuinen. Tutkimuspisteitä on 4. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 107 m ja pinta viettää itään. Suon vedet laskevat Mustajokeen, josta edelleen Jalasjoen kautta Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat varsinainen sararämemuuttuma ja -ojikko. Turpeesta on 62 % rahkavaltaista ja 38 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillasararahka- ja puurahkasaraturve. Tupasvillan jäännöksiä on 44 %:ssa, puun jäännöksiä 19 %:ssa ja varvun jäännöksiä 38 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,8. Yleisin pohjamaalaji on hiesu. Ylisenneva ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerroksen ja pienen pinta-alansa takia. 89. Kettuneva (länt.) Kettuneva (länt.) (kl ) sijaitsee noin 5 km Jalasjärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet Kettunevalle ovat hyvät, suon halki kulkee paikallistie. Suon pinta-ala on 152 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 99 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 82 ha ja yli 2 metrin syvyistä 51 ha. Tutkimuspisteitä on 67 (4,4/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää pohjoiseen. Suon vedet laskevat koilliseen Jukaluomaan ja siitä edelleen Jalasjärven ja Jalasjoen kautta Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat rahkaräme- ja isovarpurämemuuttuma sekä varputurvekangas. Turpeesta on 66 % rahkavaltaista ja 34 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- ja rahkaturve sekä rahkasaraturve. Tupasvillan jäännöksiä on 35 %:ssa, puun jäännöksiä 10 %:ssa ja varvun jäännöksiä 2 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Kettunevassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 82 ha. Tuotantoa haittaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Pintakerros on valtaosin H4 maatunutta tupasvillarahkaturvetta, ja se soveltuu lähinnä kuivike- ja imeytysturpeeksi. Laadultaan parasta energiaturvetta on suon luoteisosan turvekankailla. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on laskettu mukaan energiaturpeen kokonaismäärään. 16
17 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Ämmänneva Ämmänneva (kl ) sijaitsee noin 6 km Jalasjärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu idässä hiekkaan ja muualla moreeniin. Paikallistie kulkee suon eteläosan halki ja itäreunaa sivuaa metsäautotie. Suon pinta-ala on 84 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 29 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 7 ha. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteitä on 23 (2,7/10 ha). Suon vedet laskevat ojia myöten pohjoiseen Alasenojaan, josta edelleen Jalasjärven ja Jalasjoen kautta Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Turpeesta on 70 % rahkavaltaista ja 30 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka-, rahkasara- ja rahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 44 %:ssa ja puun jäännöksiä 7 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Ämmänneva ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerroksen takia. 91. Tupamäenneva Tupamäenneva (kl ) sijaitsee noin 5 km Jalasjärven kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu etelässä ja lännessä peltoihin. Pohjoisessa ja idässä on moreeni- ja kalliomäkiä. Paikallistie kulkee suon itä- ja eteläpuolella. Suon pinta-ala on 62 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 50 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 44 ha ja yli 2 metrin syvyistä 35 ha. Tutkimuspisteitä on 31 (5/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää etelään. Suon vedet laskevat etelään Hirvijärveen, josta edelleen Jalasjokea pitkin Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat rahkarämeojikko ja rahkarämemuuttuma. Turpeesta on 55 % rahkavaltaista ja 45 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahka- ja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 31 %:ssa, puun jäännöksiä 2 %:ssa ja varvun jäännöksiä 5 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (71 %), hiekka ja moreeni. Tupamäennevassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 44 ha. Energiaturvetuotantoa haittaa paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Heikosti maatunut pintaturve sisältää tupasvillaa ja paikoin saraakin, joten se soveltuu lähinnä kuivike- ja imeytysturpeeksi. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on laskettu mukaan energiaturpeen kokonaismäärään. 92. Hautaneva Hautaneva (kl ) sijaitsee noin 7 km Jalasjärven kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu hiekkaan ja kallioihin. Paikallistie kulkee suon pohjoispuolella. Suon pinta-ala on 57 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 8 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 3 ha. Tutkimuspisteitä on 13 (2,3/10 ha). Suo on tutkittu hajapistein, joten sen pinnanmuotoja ei ole vaaittu. Suon vedet laskevat Peränevan kautta Hirviluomaan, josta edelleen Hirvijärven ja Jalasjoen kautta Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Turpeesta on 95 % rahkavaltaista ja 5 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- ja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 26 %:ssa ja puun jäännöksiä 25 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Hautaneva ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerroksen takia. 93. Kyrönneva Kyrönneva (kl ) sijaitsee noin 14 km Jalasjärven kirkolta pohjoiseen. Kyrönneva ja Koirainneva ovat yhteydessä toisiinsa, joten ne on tutkittu yhtenä suona. Suo rajoittuu etelässä ja osittain idässäkin peltoihin ja muualla pääasiassa kallioiseen moreenimaastoon. Kyrönnevan ja Koirainnevan erottaa toisistaan kaksi kookasta kalliosaareketta. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Kyrönneva-Koirainnevan pinta-ala on 906 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 777 ha, josta yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on 701 ha ja yli 2 metrin syvyistä 624 ha. Tutkimuspisteitä on 290 (5,8/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää etelään. Suon vedet laskevat Järviluomaan, josta edelleen Matoluoman kautta Jalasjokeen ja Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat lyhytkorsineva, rahkarämeojikko sekä tupasvillaräme- ja keidasrämeojikko. Turpeesta on 66 % rahkavaltaista ja 34 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka-, rahka- ja rahkasaraturve. Tupasvillan jäännöksiä on 36 %:ssa, puun jäännöksiä 6 %:ssa ja varvun jäännöksiä 6 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmät 17
18 pohjamaalajit ovat hiesu (54 %), savi ja moreeni. Suon pohjoisosassa on turvekerrostuman alla paikoitellen liejua ohuena 5-25 cm:n kerroksena. Kyrönnevassa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 701 ha. Suon pohjoisosassa Kyrönnevan alueella on noin metrin paksuinen heikosti (H1-3) maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu valtaosin Cuspidata-ryhmän rahkasammalista. Tupasvilla on yleinen turpeen lisätekijä. Tämän kerroksen alla on maatuneempaa rahkavaltaista turvetta, joka pohjaa kohden vaihtuu uudelleen heikommin maatuneeksi ja saravaltaiseksi. Suon pohjalla on yleensä ohut kerros maatunutta saravaltaista turvetta. Kyrönnevan soveltuvuus kasvuturvetuotantoon on selostettu tarkemmin Etelä-Pohjanmaan ympäristö- ja kasvuturveprojektin raportissa (Toivonen 2001). Sen mukaan Kyrönnevan heikosti (H1-3) maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on yleensä heikkolaatuista. Vain reunaosien rahka- ja keidasrämealueilla turpeen laatu on paikoin parempaa. Suon pohjaosan paremmin maatunutta turvetta on mahdollista käyttää energiaturpeena, mutta ensin olisi hyödynnettävä heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Koirainnevan alue on pääpiirteissään Kyrönnevan kaltainen. Heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen pintaturvekerros on paikoin jopa 3 m paksu. Heikosti maatuneessa turpeessa on usein paremmin maatuneita turvekerroksia välikerroksina. Energiasisältöä laskettaessa on heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros (keskim. 1,4 m) vähennetty kokonaisturvemäärästä. 94. Mahlaneva Mahlaneva (kl ) sijaitsee noin 13 km Jalasjärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelässä ja kaakossa peltoihin, muualla moreeni- ja kalliomäkiin. Kulkuyhteydet Mahlanevalle ovat hyvät. Paikallistie kulkee suon länsi- ja pohjoispuolella. Suon pinta-ala on 105 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 61 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 52 ha ja yli 2 metrin syvyistä 43 ha. Tutkimuspisteitä on 40 (3,8/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää koilliseen. Suon vedet laskevat Järviluomaan, josta edelleen Matoluoman kautta Jalasjokeen ja Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevarämeojikko. Turpeesta on 60 % rahkavaltaista ja 40 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahka-, tupasvillarahka- ja rahkasaraturve. Tupasvillan jäännöksiä on 24 %:ssa, puun jäännöksiä 16 %:ssa ja varvun jäännöksiä 4 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta, hiekka ja savi. Mahlanevassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 52 ha. Energiaturvetuotantoa haittaa heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, jonka paksuudessa on suurta vaihtelua. Paikoin rahkavaltainen pintaturve (H1-4) on yli 3 m paksu ja paikoin taas saravaltainen turve alkaa lähes pinnasta. Heikosti maatunut pintaturve on pääosin H 4 maatunutta ja sisältää usein saraa ja tupasvillaa, joten se on kasvuturpeena heikkolaatuista. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on laskettu mukaan energiaturpeen kokonaismäärään. 95. Nevajärvenneva Nevajärvenneva (kl ) sijaitsee noin 13 km Jalasjärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon, paikoin myös kalliomäkiin. Kulkuyhteydet Nevajärvennevalle ovat hyvät. Paikallistie kulkee suon eteläosan halki. Suon pintaala on 109 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 64 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 53 ha ja yli 2 metrin syvyistä 39 ha. Tutkimuspisteitä on 45 (4,1/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää etelään. Suon vedet laskevat Järviluomaan, josta Jalasjokeen ja edelleen Kyrönjokeen. Koillisosan vedet laskevat Pitkänsillannevalle, josta Ahvenlammin kautta Kruununojaan. Vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräme- ja rahkarämemuuttuma. Turpeesta on 90 % rahkavaltaista ja 10 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- ja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 25 %:ssa ja puun jäännöksiä 15 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suon keskiosassa on turpeen alla liejua 5-20 cm:n paksuisena kerroksena. Nevajärvennevaa ei voida suositella energiaturvetuotantoon turpeen heikon laadun vuoksi. Turvekerrostumat ovat maatuneisuudeltaan erittäin vaihtelevia eikä paksuja yhtenäisiä energiaturpeeksi soveltuvia turvekerrostumia ole. Turve on pohjaosan saravaltaista turvekerrosta lukuun ottamatta pääosin heikosti maatunutta tupasvillarahkaturvetta. Välikerroksina on paremmin maatuneita ohuita rahkaturvelinssejä. Heikosti maatunut rahkavaltainen turve soveltuu lähinnä kuivike- ja imeytysturpeeksi. 18
19 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Lämpöisenlaksonneva Lämpöisenlaksonneva (kl ) sijaitsee noin 14 km Jalasjärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreeni- ja kalliomäkiin. Kulkuyhteydet Lämpöisenlaksonnevalle ovat hyvät. Paikallistie kulkee suon halki. Suon pinta-ala on 24 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 10 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 5 ha ja yli 2 metrin syvyistä 2 ha. Tutkimuspisteitä on 4 (1,7/10 ha). Suo on tutkittu hajapistein. Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Tuoresluomaan, josta edelleen Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma. Turpeesta on 76 % rahkavaltaista ja 24 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat varpusararahka- ja varputupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 45 %:ssa, puun jäännöksiä 8 %:ssa ja varvun jäännöksiä 60 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja moreeni. Liejua on ohuena kerroksena turpeen alla suon pohjoisosassa. Lämpöisenlaksonneva ei sovellu laajamittaiseen turvetuotantoon ohuen turvekerroksen ja pienen pinta-alansa vuoksi. Suo on ojitettu metsätalouskäyttöön. Pienimuotoinen turvetuotanto on mahdollista suon pohjoisosassa olevalla yli 1,5 m:n syvyisellä 5 ha:n alueella. 97. Pitkänsillanneva Pitkänsillanneva (kl ) sijaitsee noin 14 km Jalasjärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelässä ja lännessä kallioiseen moreenimaastoon ja muualla Karhukankaan hiekkamuodostumaan. Suon kaakkoisosassa sijaitsee Ahvenlammi. Kulkuyhteydet ovat hyvät suon kaakkoisosaan kulkevan metsäautotien ansiosta. Suon pinta-ala on 69 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 46 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 40 ha ja yli 2 metrin syvyistä 31 ha. Tutkimuspisteitä on 28 (4,1/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää kaakkoon. Suon vedet laskevat Kruununojaan, josta edelleen Ojajärven ja Ojaluoman kautta Seinäjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat rahkarämeojikko ja -muuttuma sekä tupasvillarämemuuttuma. Turpeesta on 80 % rahkavaltaista ja 20 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- ja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 29 %:ssa, puun jäännöksiä 12 %:ssa ja varvun jäännöksiä 7 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hiekka ja moreeni. Liejua on suon pohjalla noin puolen metrin paksuinen kerros. Pitkänsillannevaa ei voida suositella energiaturvetuotantoon turpeen heikon laadun vuoksi. Turvekerrostumat ovat maatuneisuudeltaan erittäin vaihtelevia, eikä paksuja yhtenäisiä energiaturpeeksi soveltuvia turvekerrostumia ole. Turve on pohjaosan saravaltaista turvekerrosta lukuun ottamatta pääosin heikosti maatunutta rahkaturvetta. Välikerroksina on paremmin maatuneita ohuita rahkaturvelinssejä. Lisäksi tuotantoa haittaa Ahvenlammi suon kaakkoisosassa. Heikosti maatunut rahkavaltainen turve soveltuu lähinnä kuivikeja imeytysturpeeksi. 98. Vesineva Vesineva (kl ) sijaitsee noin 12 km Jalasjärven kirkolta etelään. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Pohjoisosaan johtaa metsäautotie. Tutkitun alueen pinta-ala on 47 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 33 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 26 ha ja yli 2 metrin syvyistä 20 ha. Vesineva on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteitä on 16 (3,4/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää pohjoisosassa pohjoiseen ja eteläosassa etelään. Suon vedet laskevat Koskutjokea ja Jalasjokea myöten Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat lyhytkorsinevaräme- ja tupasvillaräme sekä niiden ojikot ja muuttumat. Noin kolmasosa suosta on luonnontilaista (keskiosan avosuoalue). Turpeesta on 80 % rahkavaltaista ja 20 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- ja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 36 %:ssa, varpuainesta 35 %:ssa ja puun jäännöksiä 4 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Vesinevassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 26 ha. Energiaturvetuotantoa haittaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta on usein syvemmälläkin maatuneen rahkaturpeen alla. Pienellä alueella suon keskiosassa on noin metrin paksuinen kerros kasvu/kuivike-turpeen raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta. Yleensä kuitenkin heikosti maatunut pintaturvekerros on liian ohut laajamittaiseen kasvuturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on laskettu mukaan energiaturpeen kokonaismäärään. 19
20 99. Kylmärämäkkä Kylmärämäkkä (kl ) sijaitsee noin 11 km Jalasjärven kirkolta eteläkaakkoon. Suo rajoittuu moreenimaastoon, kaakkoisosassa myös kalliomäkiin. Tutkitun alueen pinta-ala on 24 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 15 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 11 ha ja yli 2 metrin syvyistä 7 ha. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteitä on 8 (3,3 / 10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää pohjoisosassa pohjoiseen ja eteläosassa etelään. Vedet laskevat ojia myöten Koskutjokeen, Jalasjokeen ja edelleen Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat lyhytkorsinevarämeen, tupasvillarämeen ja sararämeen muuttumat. Turpeesta on 47 % rahkavaltaista ja 53 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat varpurahkasaraja tupasvillarahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 32 %:ssa, varpuainesta 42 %:ssa ja puunjäännöksiä 7 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Kylmärämäkässä on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 11 ha. Energiaturvetuotantoa haittaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Tämän pintakerroksen alla on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on laskettu mukaan energiaturpeen kokonaismäärään. Pieneltä alueelta on kuitenkin mahdollista nostaa kasvu/kuiviketurvetta ennen energiaturvetuotannon aloittamista Kurkineva Kurkineva (kl ) sijaitsee noin 12 km Jalasjärven kirkolta eteläkaakkoon. Länsiosassa suo rajoittuu peltoihin, jotka ovat osittain turvepeltoja. Etelässä turvepellot erottavat Kurkinevan Välirämäkästä. Muualla on kallioista hiekka- ja moreenimaastoa. Tutkitun alueen pinta-ala on 147 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 89 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 54 ha ja yli 2 metrin syvyistä 27 ha. Tutkimuspisteitä on 60 (4,1/10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää etelään. Suon vedet laskevat ojia myöten Koskutjokeen, Jalasjokeen ja edelleen Kyrönjokeen. Vallitseva suotyyppi on rahkaräme. Suon länsija reunaosissa on isovarpurämeen muuttumaa ja turvekankaita. Turpeesta on 58 % rahkavaltaista ja 42 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- ja rahkaturve. Tupasvillan jäännöksiä on 42 %:ssa, varpuainesta 2 %:ssa ja puun jäännöksiä 17 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Suon itäosan kolmessa yli 1,5 m syvässä altaassa (yhteensä 10 ha) energiaturvetuotannon estää suon syvyyteen nähden liian paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Pintaturve on kasvuturpeena heikkolaatuista ja soveltuu lähinnä kuivike- ja imeytysturpeeksi. Kurkinevan länsiosan yhtenäinen yli 1,5 m syvä 44 ha:n alue soveltuu energiaturvetuotantoon. Länsiosien turvekankailla puusto on kookasta ja turve on pääosin saravaltaista ja energiaturpeeksi soveltuvaa Isovuorenneva Isovuorenneva (kl ) sijaitsee noin 12 km Jalasjärven kirkolta etelään. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Kalliopaljastumia on runsaasti etenkin suon eteläpuolella. Suon pinta-ala on 74 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 42 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 27 ha ja yli 2 metrin syvyistä 17 ha. Tutkimuspisteitä on 48 (6,5 /10 ha). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää koilliseen. Suon vedet laskevat ojia myöten Sanasluomaan, Hirvijokeen, Jalasjokeen ja edelleen Kyrönjokeen. Vallitsevia suotyyppejä ovat suon itä- ja pohjoisosassa tupasvillarämemuuttuma ja etelämpänä rahkarämeojikko. Pohjoisosassa on myös turvekankaita ja reunoilla pääasiassa kangasrämettä. Turpeesta on 70 % rahkavaltaista ja 30 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahkaturve sekä rahka- ja rahkasaraturve. Tupasvillan jäännöksiä on 43 %:ssa, varpuainesta 9 %:ssa ja puun jäännöksiä 1 %:ssa turpeesta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (63 %) ja hiesu. Isovuorennevassa on kahdessa altaassa energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta yhteensä 27 ha. Energiaturpeen laatua heikentävät heikosti maatuneet rahkaturvevälikerrokset. Suon pohjaosassa on saravaltaista turvetta vajaan metrin paksuinen kerros Iso- ja Pikku-Löyhinki Iso- ja Pikku-Löyhinki (kl ) sijaitsee noin 10 km Jalasjärven kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu pääosin kallioiseen moreenimaastoon. 20
ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves
LisätiedotYLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,
LisätiedotALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut
LisätiedotTurvetutkimusraportti 389
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku
LisätiedotKALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar
LisätiedotTOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo
LisätiedotTurvetutkimusraportti 415
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotKIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotNURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut
LisätiedotPERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta
LisätiedotTurvetutkimusraportti 413
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotLAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut
LisätiedotILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella
Lisätiedot,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.
345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo
LisätiedotKARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 357 Timo Suomi ja Riitta Korhonen KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karvia Part 2 Geologian
LisätiedotSEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella
LisätiedotKURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja
LisätiedotTurvetutkimusraportti 421
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa
LisätiedotTurvetutkimusraportti 432
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 406
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotTurvetutkimusraportti 402
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotKIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian
LisätiedotTurvetutkimusraportti 449
436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).
LisätiedotTurvetutkimusraportti 382
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 382 2008 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Karstula, part 2 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen
LisätiedotTurvetutkimusraportti 391
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen
LisätiedotTurvetutkimusraportti 377
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen
LisätiedotThe peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo
LisätiedotYLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western
LisätiedotTurvetutkimusraportti 386
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 452
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotRENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo
LisätiedotALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 345 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 345 ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves in
LisätiedotSIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotTUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 453
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands
LisätiedotLAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993
LisätiedotKAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla
LisätiedotTurvetutkimusraportti 434
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen
LisätiedotTURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 446
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.
LisätiedotPUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä
LisätiedotTurvetutkimusraportti 409
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
LisätiedotKALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality
LisätiedotTurvetutkimusraportti 394
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras
LisätiedotTurvetutkimusraportti 404
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern
LisätiedotYLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 435
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu
LisätiedotRISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves
LisätiedotTurvetutkimusraportti 385
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 397
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotTurvetutkimusraportti 390
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 390 2008 Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Liminka, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN
LisätiedotILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production
LisätiedotTurvetutkimusraportti 412
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski
LisätiedotKAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality
LisätiedotEURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist
LisätiedotTurvetutkimusraportti 447
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN
LisätiedotTURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki
LisätiedotHAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Haapavesi.
LisätiedotTurveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological
LisätiedotTurvetutkimusraportti 381
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 381 2008 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, part 1, Northern Ostrobothnia Tapio Toivonen
LisätiedotMULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 272 Riitta Korhonen MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 Abstract : The mires of Multia and their usefulness. Part 1 Espoo 1993 Korhonen,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 423
391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut
LisätiedotTurvetutkimusraportti 437
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69
LisätiedotTurvetutkimusraportti 400
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 396
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio
LisätiedotHUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
LisätiedotHUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources
LisätiedotTurvetutkimusraportti 374
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 374 2007 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus, osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern
LisätiedotLESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves
LisätiedotKANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 315 Jukka Leino ja Heimo Porkka KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and peat reserves and
LisätiedotTurvetutkimusraportti 408
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen
LisätiedotYLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires
LisätiedotTurvetutkimusraportti 380
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 380 2007 Pomarkussa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Pomarkku, Southwest Finland Tapio Toivonen ja Samu Valpola
LisätiedotTURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and
LisätiedotTurvetutkimusraportti 378
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo
LisätiedotTurvetutkimusraportti 392
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN
LisätiedotPALTAMOSSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 262 Jukka Häikiö, Ari Luukkanen ja Heimo Porkka PALTAMOSSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and peat reserves
LisätiedotPotentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2
Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian
LisätiedotTurvetutkimusraportti 422
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
LisätiedotTurvetutkimusraportti 401
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN
LisätiedotKUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The peat resources of Kuortane and their potential use Espoo 1990 Toivonen,
LisätiedotLEIVONMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 256 Riitta Korhonen LEIVOMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Leivonmäki and their potential use Espoo 1992 Korhonen, Riitta
LisätiedotTurvetutkimusraportti 420
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar
LisätiedotForssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus
TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland
Lisätiedot