OULUJOEN ALAOSAN TURVETUOTANTOALUEIDEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILURAPORTTI VUODELTA 2014

Transkriptio

1 TURVERUUKKI OY, VAPO OY, TURVETUOTANTO S. KINNUNEN KY, KEISARINTIENTURVE OY, TIMONI OY OULUJOEN ALAOSAN TURVETUOTANTOALUEIDEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILURAPORTTI VUODELTA 214 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 1817

2 ii joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214

3 iii joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 TURVERUUKKI OY, VAPO OY, TURVETUOTANTO S. KINNUNEN KY, KEISARINTIENTURVE OY, TIMONI OY joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 Copyright Ahma ympäristö Oy Minna Vaaramaa-Hiltunen, ins. (AMK) Satu Ojala, FM limnologi Aki Nurkkala, ins. (AMK) Sisällysluettelo YHTEENVETO JOHDANTO TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA JA HYDROLOGIA KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU TARKKAILUN TOTEUTUS TARKKAILUN TULOKSET VESIENKÄSITTELYMENETELMIEN TEHON TARKKAILU TURVETUOTANNON PÄÄSTÖT VUONNA VESISTÖTARKKAILU VESISTÖALUEEN KUVAUS TARKKAILUN TOTEUTUS TARKKAILUN TULOKSET VEDEN LAADUN KEHITYS TURVETUOTANNON PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ VEDENLAATUTULOSTEN VERTAILU LASKENNALLINEN ARVIO PITOISUUSVAIKUTUKSISTA... 3 VIITTEET LIITTEET Liite 1 Turvetuotantoalueiden sekä vesistötarkkailun havaintopisteiden sijainti Liite 2 Päästötarkkailun tulokset v. 214 Liite 3 Vesistötarkkailun tulokset v. 214 Liite 4 Ympäristöhallinnon vesistötarkkailutulokset v. 214 Liite 5 Mittausepävarmuudet

4 1 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 YHTEENVETO Kesällä 214 joen alaosan turvetuotantoalueiden päästötarkkailua toteutettiin kahdeksalla turvetuotantoalueella, joista kuusi oli tuotannossa, yksi kuntoonpanovaiheessa ja yksi jälkihoitovaiheessa. Itäsuolla, Korentosuolla, Pehkeensuolla, Isosuolla, Miehonsuolla ja Tunturisuolla tarkkailu oli ympärivuotista. Latvasuolla (pvk 2) toteutettiin kesäaikaista päästötarkkailua ja Pelsonsuo oli jälkihoitovaiheen tarkkailussa. Viidellä turvetuotantoalueella tarkkailtiin lisäksi vesienkäsittelymenetelmien tehoa. Vuonna 214 joen vesistöalueella oli turvetuotannossa 1 43 ha, kunnostusvaiheessa 64 ha, tuotantokunnossa 17 ha ja tuotannosta poistunut 416 ha. Turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 214 olivat yhteensä kg/a COD Mn, 494 kg/a fosforia, kg/a typpeä ja kg/a kiintoainetta. Nettopäästöt olivat 288 kg/a fosforia, 7 9 kg/a typpeä sekä kg/a kiintoainetta. Päästöt olivat edellisvuotta hieman pienempiä, kokonaisfosforin osalta brutto- ja nettovuosipäästöt pienenivät % vuoteen 213 verrattuna. Vuonna 214 joen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisilla vesistötarkkailupisteillä joen sivujoissa vesi oli pääasiassa tummaa sekä rauta- ja ravinnepitoista. Edellisvuoden tapaan Kutujoen vesi oli monelta osin varsin hyvälaatuista verrattuna muihin joen alaosan sivujokien tarkkailupisteisiin. Mm. Kutujoen sähkönjohtavuus, ravinne-, kiintoaine- ja rautapitoisuudet olivat pääsääntöisesti keskimäärin pienemmät kuin muissa jokiuomissa. Aiempien vuosien tavoin Sanginjoki ja Muhosjoki olivat tarkkailun kattavista suurista sivujoista pääosin rehevimmät. joen alaosan tuotannossa olleiden tarkkailusoiden kesäaikaiset valumavedet olivat kaikilta osin parempilaatuisia kuin Pohjois-Pohjanmaan tuotantosoiden keskimääräinen vedenlaatu. Tarkkailusoiden purkuvedet olivat osin laadultaan myös parempia kuin turvetuotantoalueiden alapuolisten vesistötarkkailupisteiden vedenlaatu. Tarkkailusoiden valumavesien laadussa oli kuitenkin sekä suokohtaista että ajallista vaihtelua. Turvetuotantoalueet eivät aiheuttaneet pitoisuuslisäysarvion perusteella vuonna 214 merkittävää ravinne- ja rehevyystason nousua sivujoissa, koska turvetuotannon päästöjen laskennalliset vaikutukset joen alaosan vesistöihin jäivät arvion mukaan suhteellisen pieniksi. Suurimmat vaikutukset olivat havaittavissa sivujoissa. joen suualueella turvetuotannon kuormitusvaikutusta ei tarkastelun perusteella havaittu.

5 2 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta JOHDANTO joen alaosan turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailun toteuttamisesta on vastannut vuonna 214 Ahma ympäristö Oy. Päästö- ja vesistötarkkailun näytteenotosta ja näytteiden analysoinnista vastasi Ahma ympäristö Oy. Tarkkailu toteutettiin joen vesistöalueen alaosan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelman mukaisesti (Pöyry Finland Oy 213). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman antamallaan päätöksellä (POPELY(347/7.l213). Tarkkailuohjelman sisältämät suot on esitetty taulukossa 1. Pohjois-Pohjanmaalla on lisäksi toteutettu turvetuotantoalueiden vuosikuormituksen tarkkailua (Pöyry Finland Oy 215a), jossa tarkkailukohteena ovat kuntoonpanosuot sekä tuotantovaiheen ympärivuotiset tarkkailusuot. joen vesistöalueen muilla tarkkailuvelvollisilla kuormittajilla (taajamat ja teollisuus) sekä Kainuun ympäristökeskuksen alueella sijaitsevilla turvetuotantoalueilla on omat tarkkailuohjelmansa, joiden mukaan päästö- ja vaikutustarkkailua on tehty. joen yhteistarkkailu ja Kainuun turvetuotantoalueiden tarkkailu raportoidaan erikseen Pöyry Finland Oy:n toimesta. joen vesistöalueella toteutetaan kalataloudellista yhteistarkkailua Pöyry Finland Oy:n vuonna 214 laatiman ohjelman mukaisesti (Pöyry Finland Oy 214). Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman kirjeellään Dnro 72/ , Ohjelman mukaisesti vuosien tuloksista laaditaan suppea väliraportti vuoden 217 toukokuussa.

6 3 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 Taulukko 1. Tarkkailuohjelmaan kuuluvat suot. Tuotantoalue Tuottaja Vesistöalue Laskureitti Isosuo, Vaala Vapo Oy laskuoja-isonsuonpuro-hyrynpuro-ala-parttuaisenpuro- Välijoki-Keskijärvi-Kankaanjoki-Alajärvi-joki Itäsuo Vapo Oy laskuoja-utosjoki-joki Korentosuo Vapo Oy laskuoja-itäoja-sanginjärvi-sanginjoki-joki Niskansuo Vapo Oy / laskuoja-kutujoki-joki Pehkeensuo Vapo Oy Utosjoki-joki Pelsonsuo Vapo Oy Muhosjoki-joki Tunturisuo Vapo Oy laskuoja-tunturioja-poikajoki-muhosjoki-joki Keisarinsuo/Timonsuo Vapo Oy/Timoni Oy Poikajoki-Muhosjoki-joki Turvesuo Turveruukki Oy Miehonoja-Pilpaoja-Sanginjoki-joki Miehonsuo Turveruukki Oy Miehonoja-Pilpaoja-Sanginjoki-joki Miehonsuo II Turveruukki Oy Miehonoja-Pilpaoja-Sanginjoki-joki Haarasuo Turveruukki Oy Koivujoki-Sanginjoki-joki Kanasuo Turveruukki Oy laskuoja-metsäoja-joki Latvasuo Turveruukki Oy laskuoja-utosjoki-joki Kapustasuo Turveruukki Oy metsäoja-naamankajoki-joki Petäikönsuo Turveruukki Oy Kangasoja-Murhioja-Sanginjoki-joki Hautasuo (osa) Turveruukki Oy laskuoja-tunturioja-poikajoki-muhosjoki-joki Latvasuo S.Kinnunen laskuoja-utosjoki-joki Ruostesuo Keisarintienturve Oy Poikajoki-Muhosjoki-joki 2 TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA JA HYDROLOGIA Tarkkailukaudella 214 ( ) Ilmatieteen laitoksen nsalon havaintoasemalla keskilämpötila oli 4,6 C, joka oli 1,9 C pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Marras-joulukuu 213 oli tavanomaista lämpimämpi ja myös helmi-maaliskuussa 214 oli tavanomaista lämpimämpää. Kesäaikana kuukauden keskilämpötilat olivat vertailujakson keskiarvoja korkeampia kesäkuuta lukuun ottamatta. (Kuva 2-1.)

7 4 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 nsalo Lämpötila ( C) I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 2-1. Kuukausittaiset keskilämpötilat nsalossa (lähde: Ilmatieteen laitos). Tarkkailukauden 214 kokonaissademäärä oli 646 mm, kun vuosien keskimääräinen sadesumma nsalossa on 477 mm eli tarkkailukausi oli selvästi tavanomaista sateisempi. Tarkkailukaudella 213 satoi 514 mm. Marras-joulukuussa 213 satoi tavanomaista selvästi enemmän. Tammi-, huhti-, kesä- ja syyskuussa 214 satoi tavanomaista vähemmän, mutta heinä-, elo- ja lokakuu olivat selvästi tavanomaista sateisempia. Tuotantokaudella (touko-syyskuu 214) sademäärä oli 31 mm eli noin 47 mm enemmän kuin touko-syyskuussa keskimäärin. (Kuva 2-2.) nsalo Sadanta (mm) I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 2-2. Kuukausittaiset sademäärät nsalossa (lähde: Ilmatieteenlaitos). joen suulla Merikoskessa (F = km 2 ) tarkkailukauden keskivirtaama (271 m 3 /s) oli lähellä vertailujakson keskimääräistä virtaamaa (265 m 3 /s). Marraskuussa 213 virtaama oli pienempi kuin pitkän ajan keskiarvo. Joulukuusta huhtikuuhun virtaama oli tavanomaista suurempi. Kesällä virtaamat olivat kuitenkin tavanomaista pienempiä. (Taulukko 2-1 ja kuva 2-3).

8 5 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 Taulukko 2-1. joen keskivirtaamat ja virtaamien vaihtelu vuonna 214 sekä vertailujaksolla keskimäärin (ympäristöhallinnon OIVA-tietokanta ). joki, Merikoski m 3 /s MQ MQ V-IX NQ HQ Virtaama (m³/s) joki, Merikoski Kuva 2-3. joen (Merikoski) virtaamat sekä vertailujaksolla (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu ). 3 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU 3.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 214 joen vesistöalueella oli turvetuotannossa 1 43 ha, kunnostusvaiheessa 64 ha ja tuotannosta poistunut 416 ha. Jälkikäytössä oli 477 ha ja valmistelematonta aluetta oli 3 ha. Kesällä 213 joen alaosan alueella turvetuotantoalueiden päästötarkkailua toteutettiin kahdeksalla turvetuotantoalueella, joista seitsemän oli tuotannossa ja yksi jälkihoitovaiheessa (taulukko 3-1). Itäsuo, Korentosuo, Pehkeensuo ja Isosuo (Vaala) ja Tunturisuo kuuluivat turvetuotantoalueiden vuosikuormituksen tarkkailuun, ja niiden osalta tarkkailutulokset on raportoitu yksityiskohtaisemmin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 215a). Vuonna 213 samalla Miehonojan valuma-alueella sijaitsevien n Energia -konserniin kuuluvien toimintojen, joihin myös Turveruukin Miehonsuot ja Turvesuot kuuluvat, tarkkailut yhdistettiin samaan tarkkailuohjelmaan. Tällä tavoin pyrittiin poistamaan päällekkäisyyksiä samoissa analyyseissä ja

9 6 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 samanaikaisissa näytteenotoissa. Läjitysalueen tarkkailua toteutetaan siis edelleen viranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti (analyysit, tarkkailupisteet ja näytteenottotiheydet). Miehon alueen tarkkailutulokset raportoidaan lyhyesti vuosittain joen alaosan turvetarkkailuraportissa. Laaja tulosten analysointi tehdään joen alaosan turvetuotannon tarkkailuraportissa niinä vuosina, jolloin alueella toteutetaan laajaa tarkkailua (215 ja 219). Miehonsuo I:n turvetuotantoalueen päästötarkkailutulokset raportoidaan myös Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 215). Miehonsuo I:n tulokset otetaan mukaan vuosipäästöjen laskennassa käytettävien ominaiskuormituslukujen laskentaan. Tässä raportissa käsitellään Latvasuon, Tunturisuon ja Pelsonsuon päästötarkkailutulokset, sekä lyhyesti Miehonsuon tulokset. Tunturisuo on siirtynyt ympärivuotisen tarkkailun kohteeksi. Muilta osin joen alaosan turvetuotantoalueiden tarkkailu toteutettiin vuonna 214 tarkkailuohjelman mukaisesti. Poikkeustilanteen näytteitä (ylivaluma) vuonna 214 otettiin Latvasuolta, Korentosuolta ja Miehonsuolta. Ylivaluman aikaisten näytteiden tulokset on esitetty suokohtaisissa päästötarkkailutuloksissa liitteessä 2. Tulokset on huomioitu päästölaskennassa. Taulukko 3-1. joen alaosan päästötarkkailusuot kesällä 214 (la=laskeutusallas, pvk=pintavalutuskenttä, kem=kemikalointi). Turvetuotantoalue Tarkkailukohde Tuottaja Tehon tarkkailu Tarkkailu Tuotantosuot Latvasuo pvk2 Turveruukki kesäajan päästötarkkailu Miehonsuo I (Pöyry) la Turveruukki Miehonsuo, ympärivuotinen Isosuo, Vaala (KAI)(Pöyry) pvk1 Vapo Oy x PPO, vuosikuormitustarkkailu Itäsuo (Pöyry) pvk1 Vapo Oy x PPO, vuosikuormitustarkkailu Korentosuo (Pöyry) pvk1 Vapo Oy x PPO, vuosikuormitustarkkailu Pehkeensuo (Pöyry) pvk1 Vapo Oy x PPO, vuosikuormitustarkkailu Kuntoonpanovaiheen suot Tunturisuo kem Vapo Oy x ympärivuotinen päästötarkkailu Jälkihoitovaiheen suot Pelsonsuo la3 Vapo Oy jälkihoitovaiheen tarkkailu 3.2 Tarkkailun tulokset Taulukoissa on esitetty joen alaosan tarkkailusoiden kesäaikaiset virtaama- ja vedenlaatutiedot sekä ominaispäästöt vuonna 214. Tarkemmat päästötarkkailutulokset näytekerroittain ovat esitetty liitteessä 2. joen alaosan tuotantosoilla kesän 214 keskimääräinen valuma oli 6,3 l/s km 2, joka oli Pohjois- Pohjanmaan tuotantoalueiden keskimääräistä valumaa pienempi (8,7 l/s km 2 ) (taulukko 3-2). Kesä 214 oli edellisvuotta hieman sateisempi, mutta turvetuotantoalueiden valumat olivat edellisvuotta pienempiä. Valumissa oli joen alaosan alueella jonkin verran vaihtelua turvetuotantoalueiden välillä. Virtaamia tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon virtaamamittauksessa esiintyneet ongelmat, joiden vuoksi kahdella kohteella virtaamadata on korvattu osalla kesäjakson ajasta Vapon Itäsuon virtaamatiedoilla. Nämä kohteet on sisällytetty keskiarvoihin. Korentosuon virtaamamittauslaitteistossa oli teknisiä ongelmia

10 7 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 heinäkuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Latvasuon virtaamamittarin mittausdata oli epäluotettavaa jaksolla Latvasuolla Itäsuon valumaa skaalattiin ylöspäin pohjavesivalunnan vuoksi. Taulukko 3-2. joen alaosan tarkkailusoiden valumat kesällä 214 (Mq=keskivaluma,Nq=minimivaluma, Hq=maksimivaluma). Suo Vesien- Mittapadon Jakso d Mq Nq Hq Huom. käsittely valuma-alue TUOTANTOSUOT ha l/s/km 2 l/s/km 2 l/s/km 2 Pintavalutuskentälliset suot Isosuo Vaala (Pöyry) pvk ,8 28 osa vesistä ohituspadon kautta (vesimäärä on arvioitu ja lisätty laskelmaan) Itäsuo (Pöyry) pvk ,3 63 Korentosuo (Pöyry) pvk , , ja käytetty Itäsuon valumaa Latvasuo pvk ,1, käytetty Itäsuon (Vapo Oy) valumia Pehkeensuo (Pöyry) pvk ,8 1,8 63 Laskeutusaltaalliset suot Miehonsuo la ,5,5 48 keskiarvot kaikki suot (n=6) 6,3,9 51 pintavalutuskentälliset suot (n=5) 6,5,9 52 Laskeutusaltaalliset suot (n=1) 5,5,5 48 joen tuotantosuot 213 (n=8) 9,2 3,3 45 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan tuotantovaiheen tarkkailusuot (n=35)* 8,7 1, 69 KUNTOONPANOVAIHEEN SUOT Tunturisuo kem , 88 JÄLKIHOITOVAIHEEN SUOT Pelsonsuo la3 4,2,3 35 * mukana muutamia kohteita Kainuun ja Lapin alueelta Turvetuotantoalueiden valumavesien ph:n kesäaikaiset keskiarvot vaihtelivat välillä 5, 7,. Valumavedet olivat pääosin lievästi happamia (Taulukko 3-3) ja veden ph oli alhaisin Tunturisuolla. Jälkihoitovaiheessa olevalla Pelsonsuolla veden ph-keskiarvo oli 6,8. Pehkeensuon valumavedet olivat neutraalia tasoa. Turvetuotantoalueiden kesäaikaisissa valumavesissä oli keskimäärin mg/l happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Tunturisuon COD Mn -pitoisuudet olivat tarkkailusoista alhaisimmat ja Korentosuon korkeimmat. Kokonaisfosforipitoisuuksissa oli erittäin suurta vaihtelua soiden välillä. Kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä Keskimäärin pienimmät fosforipitoisuudet mitattiin Latvasuolla (pvk2) ja suurimmat kuntoonpanovaiheessa olevalla Tunturisuolla. Kokonaistyppipitoisuuksissa oli erittäin suurta vaihtelua tuotantoalueiden välillä. Myös keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet olivat pienimmät Latvasuolla. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin jälkihoitovaiheen Pelsonsuolla. Keskimääräiset rautapitoisuudet olivat pienimmät Latvasuolla (pvk2) ja suurimmat Tunturisuolla. Kiintoainepitoisuus oli keskimäärin alhaisin Korentosuolla ja korkein Tunturisuolla sekä Miehonsuolla. joen alaosan tuotannossa olleiden tarkkailusoiden kesäaikaiset valumavedet olivat kaikilta osin parempilaatuisia verrattuna Pohjois-Pohjanmaan tuotantoalueiden keskimääräiseen vedenlaatuun. Taulukossa 3-4 on esitetty joen alaosan alueen tarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä 214. Tarkkailusoiden ominaispäästöt laskettiin kunkin turvesuon keskimääräisen vedenlaadun sekä keskimääräisen valuman avulla. Vuodesta 24 lähtien turvetuotantoalueiden nettopäästöt on laskettu

11 8 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 käyttämällä tarkkailusoilla mitattua valumaa ja sovittuja taustapitoisuuksia. Vuonna 213 taustahuuhtouman arvioinnissa käytettiin Ympäristöministeriön laatimassa Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (213) määriteltyjä taustapitoisuuksia: kiintoaine 1 mg/l, kokonaisfosfori 2 μg/l ja kokonaistyppi 5 μg/l. Kiintoaineen osalta vuoteen 212 asti on ollut käytössä taustapitoisuus 2 mg/l ja kokonaisfosforin ja -typen osalta samat pitoisuudet kuin uudessa ohjeessa (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus (nyk. ELY-keskus), kirje turvetuottajille ). Taustahuuhtouma laskettiin kunkin tarkkailusuon omien valumatietojen perusteella laskentajaksoittain. Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot, jolloin saatiin nettopäästöt. Happea kuluttavalle ainekselle, epäorgaanisille ravinteille ja raudalle ei ole esitetty taustapitoisuuksia, eikä nettopäästöjä näin ollen ole arvioitu.

12 Taulukko 3-3. joen alaosan tarkkailusoilta lähteneen veden keskimääräinen laatu kesällä 214 (n =näytteiden lukumäärä). Suo n ph COD Mn kok.p PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N Fe Kiintoaine mgo 2 /l mg/l TUOTANTOSUOT Pintavalutuskentälliset suot Isosuo Vaala (Pöyry) 13 6, ,4 Itäsuo (Pöyry) 9 6, ,2 Korentosuo (Pöyry) 9 6, , ,6 Latvasuo pvk2 1 6, ,7 Pehkeensuo (Pöyry) 9 7, , Laskeutusallas Miehonsuo (Pöyry) 1 6, keskiarvot kaikki suot (n=6) 6, ,1 pintavalutuskentälliset suot (n=5) 6, ,8 laskeutusaltaalliset suot (n=1) 6, joen tarkkailusuot 213 (n=8) 6, , Kaikki Pohjois-Pohjanmaan tuotantovaiheen tarkkailusuot 1) (n=87) 6, ,8 KUNTOONPANOVAIHEEN SUOT Tunturisuo 8 5, JÄLKIHOITOVAIHEEN SUOT Pelsonsuo, la3 5 6, ,7 1) mukana muutamia kohteita Kainuun ja Lapin alueelta 9

13 Taulukko 3-4. joen alaosan tarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä 214. Brutto Netto Vesien- COD Mn kok.p PO 4 -P Kok. N NO 2+3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine kok.p Kok. N Kiintoaine Suo käsittely g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Pintavalutuskentälliset suot Isosuo Vaala (Pöyry) pvk1 359,7,3 11,1 1,7 22 6,5 5,9 5 Itäsuo (Pöyry) pvk1 128,2,1 3,7,2,2 7,7 13,1 1,8 8,8 Korentosuo (Pöyry) pvk1 175,1 4,2,3,1 5,7 1 1,9 6, Latvasuo pvk2 371,3,1 8,3,3,5 2, Pehkeensuo (Pöyry) pvk1 134,1,1 4,1,7,3 17 2,7 13 Laskeutusaltaalliset suot Miehonsuo (Pöyry) la 182,3,1 7,6,1 1, , Keskiarvot Kaikki tuotantosuot (n=6) 225,3,1 6,5,24, ,1 2,6 24 Pintavalutuskentälliset tuotantosuot (n=5) 233,3,1 6,3,27, ,1 2,1 19 Laskeutusaltaalliset suot (n=1) 182,3,1 7,6,1 1, ,2 5,2 51 joen tuotantosuot 213 (n=8) 27,3,1 5,4,8, ,1 1,8 2 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan tuotantovaiheen 267,4,2 1,5 1, ,3 5,6 47 tarkkailusuot 1) (n=74) Kuntoonpanovaiheen suot Tunturisuo kem , 1,76 25,83 3, , Jälkihoitovaiheen suot Pelsonsuo la3 78, , ) mukana muutamia kohteita Kainuun ja Lapin alueelta 1

14 11 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttopäästöt olivat suurimmat tuotannossa olevalla Latvasuolla. Kokonaisfosforin brutto- ja nettopäästöt sekä typpi- ja kiintoainepäästöt olivat suurimmat puolestaan kuntoonpanovaiheessa olevalla Tunturisuolla. joen alaosan alueen tuotantovaiheen turvetuotantoalueiden päästöt olivat kaikkien muuttujien osalta pienempiä kuin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantoalueilla keskimäärin. 3.3 Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu Vesienkäsittelyn tehon tarkkailua suoritettiin ympärivuotisesti viidellä tuotantovaiheessa olevalla tarkkailusuolla ja yhdellä kuntoonpanosuolla ottamalla näytteitä vesienkäsittelyrakenteiden yläpuolelta vesienkäsittelyrakenteiden alapuolisten näytteidenottojen yhteydessä. Vesienkäsittelyn tehokkuutta arvioitiin vesienkäsittelyrakenteiden yläpuolisten ja alapuolisten näytteiden pitoisuuksien erotusten avulla lasketuilla reduktioprosenteilla. Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailun tulokset on esitetty taulukoissa 3-6 ja 3-7. Vesienkäsittely vähensi eniten ammoniumtyppeä (n. 82 %) sekä kiintoainetta ja rautaa (6-7 %). Kokonaisravinteitakin kentät pidättivät ympäri vuoden, mutta reduktiot olivat pienempiä. Happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) osalta keskimääräinen reduktio oli melko alhaista tasoa. Vesienkäsittelyn tehoa reduktioprosenteilla arvioitaessa täytyy huomioida myös käsittelyyn tulevan veden laatu. Mikäli jo vesienkäsittelyyn tuleva vesi on laadultaan hyvää, ei käsittelyllä välttämättä saavuteta kovin suurta reduktioprosenttia.

15 12 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 Taulukko 3-6 Tulokset vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailusta tuotantosalueiden osalta, joissa tehon tarkkailua tehtiin ympäri vuoden tarkkailukaudella 214 (n = näytteiden lukumäärä) (Pöyry Finland Oy 215). n COD Mn mg/l Kok. P PO 4 -P Kok. N NH 4 -N NO 2+3 -N Fe Kiintoaine mg/l Isosuo Vaala (pvk1) talvi pvk yläpuoli ,9 pvk alapuoli ,1 Reduktio % kevät pvk yläpuoli ,6 pvk alapuoli ,1 Reduktio % kesä pvk yläpuoli ,1 pvk alapuoli ,6 Reduktio % syksy pvk yläpuoli pvk alapuoli Reduktio % Itäsuo (pvk1) talvi pvk yläpuoli pvk alapuoli , Reduktio % kevät pvk yläpuoli pvk alapuoli Reduktio % kesä pvk yläpuoli pvk alapuoli ,3 Reduktio % syksy pvk yläpuoli pvk alapuoli Reduktio % Jatkuu seuraavalla sivulla

16 13 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 Taulukko 3-6 jatkuu n COD Mn mg/l Kok. P PO 4 -P Kok. N NH 4 -N NO 2+3 -N Fe Kiintoaine mg/l Korentosuo (pvk1) talvi pvk yläpuoli ,5 pvk alapuoli ,6 Reduktio % kevät pvk yläpuoli ,4 pvk alapuoli , ,5 Reduktio % kesä pvk yläpuoli pvk alapuoli , ,6 Reduktio % syksy pvk yläpuoli ,5 pvk alapuoli ,1 Reduktio % Pehkeensuo (pvk1) talvi pvk yläpuoli pvk alapuoli ,5 Reduktio % kevät pvk yläpuoli pvk alapuoli ,7 Reduktio % kesä pvk yläpuoli pvk alapuoli , ,4 Reduktio % syksy pvk yläpuoli pvk alapuoli , , Reduktio %

17 14 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 Taulukko 3-7 Tulokset vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailusta kuntoonpanosoiden osalta tarkkailukaudella 214 (n = näytteiden lukumäärä). Tunturisuo (kem1) talvi kemikalointiaseman yläpuoli kemikalointiaseman n COD Mn mg/l Kok. P PO 4 -P Kok. N NH 4 -N NO 2+3 -N Fe Kiintoaine mg/l alapuoli Reduktio % kevät kemikalointiaseman ,8 yläpuoli kemikalointiaseman 4 2, ,7 alapuoli Reduktio % kesä kemikalointiaseman yläpuoli kemikalointiaseman ,2 alapuoli Reduktio % syksy kemikalointiaseman 3 9, yläpuoli kemikalointiaseman 3 3, alapuoli Reduktio % TURVETUOTANNON PÄÄSTÖT VUONNA 214 joen alaosan päästöt niiltä turvetuotantoalueilta, jotka eivät olleet tarkkailussa, laskettiin Pohjois- Pohjanmaan turvetuotantoalueiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 215a) esitettyjen vesienkäsittelymenetelmittäin jaettujen ominaiskuormituslukujen avulla (Taulukko 4-1).

18 15 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 Taulukko 4-1. Vuosikuormituksen laskennassa käytetyt ominaiskuormitusluvut vesienkäsittelymenetelmittäin (Pöyry Finland Oy 215a). Brutto Netto Jakso soita COD Mn Kok. P Kok. N Kiintoaine Kok. P Kok. N Kiintoaine d kpl g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Pintavalutuskentälliset suot Talvi , , Kevät , ,3 8,3 6 Kesä ,4 9,5 5,3 5,6 41 Syksy , , vuosi kg/ha/a ,2 6,5 2,1 3,8 15 Laskeutusaltaalliset suot Talvi , , Kevät , , Kesä ,5 1 93,3 6, 84 Syksy , , vuosi kg/ha/a ,3 8,1 64,2 5,5 59 La talvi/ pvk kesä Talvi , , Kevät , , Kesä ,4 1 5,3 5,6 41 Syksy , , vuosi kg/ha/a ,3 7,7 57,2 5,2 52 Kuntoonpanosuot Talvi , , Kevät ,5 8,3 123,3 4,1 115 Kesä ,4 1 55,3 6,5 47 Syksy , , vuosi kg/ha/a ,3 8 46,2 4,6 39 joen alaosan turvetuotantoalueiden tuotantokauden (touko-syyskuu) päästöt vuonna 214 on esitetty taulukossa 4-2. Turvetuotantoalueiden tuotantokauden kokonaispäästöt (brutto) olivat yhteensä 471 kg/d happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ),,94 kg/d fosforia, 17 kg/d typpeä ja 11 kg/d kiintoainetta. Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat,66 kg/d fosforia, 9,4 kg/d typpeä sekä 91 kg/d kiintoainetta. Päästöt olivat hieman suuremmat kuin vuonna 213.

19 Taulukko 4-2. joen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön kesällä (touko-syyskuu) 214. Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pintaala BRUTTO NETTO tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kiintoaine Kok.N kok.p COD Mn kiintoaine Kok.N kok.p ha ha ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Hanhineva Vapo Oy ,5,2,1 5 1,4,1, Itäsuo Vapo Oy ,3 1,3,8 43 6,1,7,6 Keisarinsuo- Vapo Oy/Timoni Oy ,8,6,3 1 5,2,4,2 Timonsuo Korentosuo Vapo Oy ,9,9,2 33 2,1,4, Pehkeensuo Vapo Oy ,7,8,2 24,5 2,4,1, Pelsonsuo Vapo Oy ,3,4,1 4 2,1,3,1 Tunturisuo Vapo Oy ,4 1,6, ,,9,23 Niskansuo Vapo Oy ,4 41 2,1,4,2 12 1,7,2,1 Niskansuo Vapo Oy ,6 2,2,9 67 9,5 1,3,7 Isosuo, Vaala Vapo Oy , 58 3,5,6,4 21 2,9,3,3 Petäikönsuo Turveruukki Oy ,3 1,2,6 2 1,2,7,4 Miehonsuo I Turveruukki Oy ,4,7,3 18 4,9,5,2 Turvesuo Turveruukki Oy ,6 88 6,2,8,4 21 5,5,5,2 Kapustasuo Turveruukki Oy ,2,8,3 24,5 3,4,5,3 Kanasuo Turveruukki Oy , ,2 1,2,5 36 5,1,7,4 Haarasuo Turveruukki Oy ,2 1,6,7 48 6,7,9,5 Miehonsuo II Turveruukki Oy ,1 24 1,2,2,1 7 1,,1,1 Latvasuo Utajärvi Turveruukki Oy ,6 93 5,7,8,3 35 1,6,, Hautasuo Turveruukki Oy ,,2,1 4 1,8,1,1 Latvasuo Utajärvi S. Kinnunen ,,4,2 7 3,6,3,1 Ruostesuo A. Haataja Ky ,,4,2 12 1,6,2,1 Kuntoonpanosuot yhteensä ,6, ,9,23 Vesistöalue yhteensä , ,4, , ,3, , ,84 16

20 17 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 Turvetuotantoalueiden vuosipäästöt (kg/a) on esitetty taulukossa 4-3. Vuositasolla joen alaosan turvetuotannon bruttopäästöt olivat yhteensä kg/a COD Mn, 494 kg/a fosforia, kg/a typpeä ja kg/a kiintoainetta. Nettopäästöt olivat 288 kg/a fosforia, 7 9 kg/a typpeä sekä kg/a kiintoainetta. Päästöt olivat edellisvuotta hieman pienempiä, kokonaisfosforin osalta brutto- ja nettovuosipäästöt pienenivät % vuoteen 213 verrattuna. Turvetuotantoalueiden päästöihin vaikuttavat oleellisesti koko tarkkailukauden hydrologiset olosuhteet. Kuvassa 4-1 on esitetty joen vesistöalueen turvetuotantoalueiden kesäajan bruttopäästöt, turvetuotannon kokonaispinta-alat ja Pohjois-Pohjanmaan tuotantoalueiden kesäajan keskivalumat vuosina joen alaosan turvetuotannon, taajamien ja erillislaitosten kuormitusta vertaillaan Pöyry Finland Oy:n laatimassa joen alaosan yhteistarkkailuraportissa AHMA YMPÄRISTÖ OY

21 Taulukko 4-3. joen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 214 ( ). Suo Haltija/ Purku- Kuntoon- Tuotan- Tuotanto- Poistunualkailtu Pinta- Tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. COD Mn Kok. P Kok. N kiintoaine Kok. P Kok. N kiintoaine ha ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Hanhineva Vapo Oy E , Itäsuo Vapo Oy K , Keisarinsuo-Timonsuo Vapo Oy/Timoni E Oy Korentosuo Vapo Oy K , Pehkeensuo Vapo Oy K , Pelsonsuo (osa) (KAI) Vapo Oy J Tunturisuo Vapo Oy K Niskansuo (KAI) Vapo Oy ,4 41 E , Niskansuo (KAI) Vapo Oy E Isosuo, Vaala (KAI) Vapo Oy , 58 K , Petäikönsuo Turveruukki Oy E Miehonsuo I Turveruukki Oy K Turvesuo Turveruukki Oy ,6 88 E Kapustasuo Turveruukki Oy E Kanasuo Turveruukki Oy ,2 124 E Haarasuo Turveruukki Oy E Miehonsuo II Turveruukki Oy ,1 24 E , Konnansuo Turveruukki Oy , E Latvasuo Utajärvi Turveruukki Oy ,6 93 K Hautasuo Turveruukki Oy E , Latvasuo Utajärvi S. Kinnunen E , Ruostesuo A. Haataja Ky E , Tuotantosuot yhteensä Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä AHMA YMPÄRISTÖ OY

22 19 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 kg/d COD Mn l/s km 2 kg/d Kok. P l/s km , ,5 3, 2, , ,5 1,, , kg/d Kok. N l/s km 2 kg/d Kiintoaine l/s km ha 25 2 Turvetuotantoalueiden kokonaispinta-ala joen vesistöalueella Kuva 4-1. joen vesistöalueen turvetuotantoalueiden kesäajan päästöt ja turvetuotannon kokonaispinta-alat sekä Pohjois-Pohjanmaan tuotantoalueiden kesäajan keskivalumat vuosina AHMA YMPÄRISTÖ OY

23 2 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta VESISTÖTARKKAILU 5.1 Vesistöalueen kuvaus joen alaosan vesistöalueen pinta-ala on 3 2 km 2 ja järvisyys 3,2 % (Ekholm 1993). Alueen ylärajana on järven luusua ja alarajana Merikoski joen suulla. Koko joen vesistöalueen pinta-ala on 22 8 km 2, josta tarkkailualueen osuus on noin 13 %. joen suurimmat sivujoet ovat Sanginjoki, Muhosjoki, Kutujoki ja Utosjoki. Kuva 5-1. joen alaosan pintavesien ekologinen tila (lähde: joen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma , Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset 29). joen vesistö on maamme toiseksi suurin vesivoiman tuottaja. joessa on nykyään seitsemän voimalaitosta: Merikoski, Montta, Pyhäkoski, Pälli, Utanen, Nuojua ja Jylhämä. Lisäksi Utosjoen suulla on yksi pienehkö voimalaitos. Voimatalous vaikuttaa olennaisesti joen luonteeseen ja muihin käyttömuotoihin. Säännöstelyyn liittyvä vedenkorkeuden vaihtelu sekä kalan kulun estyminen ovat voimatalouden haitoista keskeisimmät. Vuonna 23 valmistunut Merikosken kalatie mahdollistaa vaelluskalojen nousun jokeen Montan voimalaitospadolle asti ja kalataloudellisilla kunnostuksilla pyritään parantamaan joen soveltuvuutta lohikalojen lisääntymiselle. joen pääuoman Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksiin suunniteltiin kalatiet. joen kalateiden suunnittelua koordinoi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja se aloitettiin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueilla vuosina ja saatiin valmiiksi vuonna 211. joen toinen keskeinen käyttömuoto on vedenhankinta. n kaupunki ja Kemira Oyj ottavat raakavetensä suurimmaksi osaksi joesta Merikosken yläpuolelta. Muita joen käyttömuotoja ovat mm. virkistyskäyttö, kalastus, matkailu ja vesiliikenne. Vesistöä alueella kuormittavat pääsääntöisesti yksi

24 21 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 jätevedenpuhdistamo (Vaala), kalankasvatus ja turvetuotanto sekä alueen maa- ja metsätalous sekä hajaasutus. joen ja järven kunnostuksen ja moninaiskäytön puitesopimus vuosille allekirjoitettiin ssa. Sopimuksen tarkoituksena on vähentää haittoja, jotka aiheutuvat järven säännöstelystä ja Fortum Oyj:n omistamien vesivoimalaitosten käytöstä Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueella. Toteutettavat hankkeet tukevat mm. joen virkistyskäytön, kalatalouden ja matkailun kehittämistä. joen suurimmat sivujoet ovat Sanginjoki, Muhosjoki, Kutujoki ja Utosjoki. Sanginjoen pääuoma on pituudeltaan noin 66 km ja joen alaosa on koskinen. Sanginjoen veden laatua heikentää ajoittain happaman maaperän ojituksista johtuvat happamuuspiikit ja joen tilaa pyrittiin parantamaan EU-projektissa Kaupunki ja vesi - Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus SaKu ( Projekti saatiin päätökseen vuoden 211 lopussa. Muhosjoki ja sen sivujoki Poikajoki sijaitsevat ns. Muhosmuodostuman alueella, jolle ovat tyypillisiä eroosiolaaksot vanhoine mutkaisine jokiuomineen. Muhosjoki on potentiaalista lohikalojen poikastuotanto- ja lisääntymisaluetta, joten joella aloitettiin lohikalojen elinympäristön parantamiseen tähtäävä kalataloudellinen kunnostus kesällä 27 (Laine 28). Muhosjoen kalataloudellinen kunnostus (n. 1 ha) saatiin päätökseen vuonna 28. Kutujoki on myös yksi potentiaalisimmista vaelluskalojen lisääntymisalueista joella, mutta joki kärsii toistuvista hyydeongelmista. Veden alijäähtymistä on pyritty estämään vuosina 26 ja 27 tehdyillä virtavesikunnostuksilla (Laine 28) ja Kainuun ympäristökeskuksen suorittamat joen kunnostustyöt päättyivät vuonna 28. Kutujoella ei ole tämän jälkeen tehty kalataloudellista kunnostusta. järven luusuassa Iso-Kauvansaaren alueella aloitettiin vuonna 29 virtavesialueen kalataloudellinen kunnostus, jota jatkettiin poikastuotantoalueiden, suojapaikkojen ja syvänteiden osalta vielä keväällä 21. Utosjoen kalataloudellinen kunnostus saatiin valmiiksi kesällä 213. Ekologisen tilan arvioinnissa joen pääuoman tila on arvioitu tyydyttäväksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Pintavesityypiltään joki on erittäin suuri kangasmaiden joki ja se on nimetty voimakkaasti muutetuksi, koska se on lähes kokonaan allastettu sekä raskaasti rakennettu ja voimakkaasti säännöstelty. Näin ollen hyvää tilaa ei voida saavuttaa aiheuttamatta merkittävää haittaa tärkeälle käyttömuodolle (voimatalous). joen alaosan sivujoista Sanginjoen tila on arvioitu tyydyttäväksi, kun taas Muhosjoen ja Utosjoen ekologinen tila on 2. kaudella parantunut tyydyttävästä hyväksi. Sekä joen alaosan, keskiosan ja yläosan sekä Kutujoen ekologinen tila on arvioitu hyväksi. (Oiva ympäristö- ja paikkatietokanta ) 5.2 Tarkkailun toteutus Vuonna 214 turvetuotantoalueiden vesistötarkkailu koostui vuosittain toistuvasta tarkkailusta sekä alueellisesta tarkkailusta. Vuosittaisella tarkkailulla pyritään saamaan tietoa turvetuotannon vaikutuksesta alapuolisen vesistön yleiseen tilaan. Alueellisella tarkkailulla seurataan päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden vaikutusta veden laatuun turvetuotantoalueiden lähialueella. Näytteenoton ja analysoinnin toteutti Ahma ympäristö Oy. Vuonna 214 näytteet otettiin ohjelman mukaisessa aikataulussa. Tarkkailuohjelman mukaan vuosittaisen vesistötarkkailun neljältä näytepisteeltä tulee ottaa viisi näytettä, joista ensimmäinen talven alivirtaaman aikaan maaliskuun loppupuolella. Toinen

25 22 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 näyte otetaan kevättulvan aikaan huhti-toukokuussa ja loput kolme heinä-, elo- ja syyskuussa. Alueellisen vedenlaatutarkkailun havaintopisteitä oli vuonna 214 neljä kappaletta, joiden avulla selvitetään turvetuotannon alapuolisen vesistön veden laatua Poikajoessa (havaintopaikat Poi13 ja Po2) ja Tunturiojassa (havaintopaikat yp. ja ap.). joen yhteistarkkailuun kuuluvat havaintopisteet Kutujokisuulla (Kut2, OIVA-tietopalvelussa nimellä Kutujoki 15 Kut2) sekä Muhosjokisuulla (Mu, OIVAtietopalvelussa nimellä Muhosjoki alapää) ovat yhteisiä turvetuottajien ja muiden tarkkailuvelvollisten kanssa, joten tässä yhteydessä on tarkasteltu tuloksia myös näiltä pisteiltä vuodelta 214. Tosin Muhosjokisuun piste (Mu) poistettiin joen alaosan yhteistarkkailuohjelmasta ohjelman päivityksen yhteydessä. Päivitetty ohjelma hyväksyttiin (POPELY-1152/214) Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskuksen toimesta. Lisäksi tähän raporttiin on otettu Miehon alueen (Turvesuo, Miehonsuo I ja II) alapuolinen vesistöpiste P4 sekä soveltuvin osin ympäristöhallinnon tarkkailupisteet. Turvetuotantoalueiden vesistötarkkailun havaintopisteet ja muut raportissa käytetyt havaintopisteet sekä niiden koordinaatit on esitetty taulukossa 5-1. Havaintopisteet on esitetty myös kartalla liitteessä 1. Taulukko 5-1. Vesistötarkkailun havaintopisteet vuonna 214 sekä pisteiden läheisyydessä sijaitsevat turvetuotantoalueet. Havaintopaikka Piste Koordinaatit Vesistöalue Turvetuotantoalue Vuosittainen tarkkailu Muhosjoki, Vilmikko Mu Pelsonsuo, Hanhineva, Petäikönsuo Utosjoki 83-tien silta Ut Itäsuo Kutujoki, keskiosa Kut Niskansuo Sanginjoki, 83-tien silta Sa Miehonsuo, Turvesuo Alueellinen tarkkailu Poikajoki Muhosperä Poi Tunturisuo, Keisarinsuo-Timonsuo Poikajoki yp. Poi Tunturisuo, Keisarinsuo-Timonsuo yp. Tunturioja ap. Tunturi ap Tunturisuo Tunturioja yp. Tunturi yp Tunturisuo Miehonsuon tarkkailu Miehonoja, P4 P Turvesuo, Miehonsuo I ja II joen yhteistarkkailu Muhosjoki, jokisuu Mu Kutujoki, jokisuu Kut Ympäristöhallinnon näytteenotto Poikajoki alapää Poikajoki alapää Tunturisuon ap Tunturisuon ap Sanginjärvi Saj

26 23 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta Tarkkailun tulokset joen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisten tarkkailupisteiden, alueellisten tarkkailupisteiden, joen yhteistarkkailupisteiden sekä Ympäristöhallinnon näytepisteiden veden laatu keskiarvona vuonna 214 on esitetty taulukossa 5-2 ja kokonaisuudessaan liitteessä 3. Ahma ympäristö Oy:n ja ympäristöhallinnon ottamien näytteiden ravinnepitoisuudet ovat vertailukelpoisia. Kiintoaineen analysoinnissa sen sijaan on käytetty eri suodatinta, joten tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Taulukko 5-2 joen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisten tarkkailupisteiden (Mu31, Ut1, Kut14, Sa), alueellisten tarkkailupisteiden, joen yhteistarkkailupisteiden (Kut2, Mu) ja ympäristöhallinnon tarkkailupisteiden keskimääräinen veden laatu vuonna 214. Hapen kyll. ph Klorofylli-a Sähkönjohtavuus Kiintoaine Väri Kok-N NH 4 -N NO2,3 -N Kok- P PO 4 -P COD Mn µg/ l % ms/ m mg/ l mg Pt/l µg/ l µg/ l µg/ l µg/ l µg/ l mg/ l mg/ l Kutujoki 14 6,9 85 6, Kutujokisuu, Kut2 7,3 84 6, Utosjoki 83-tien silta, Ut , Muhosjoki Vilmikko, Mu31 4,6 93 7, Muhosjoki jokisuu, Mu , Poikajoki Muhosperä, Poi13 6,6 79 6, Pokajoki yp, Poi2 3,8 74 6, Poikajoki alapää Ympäristöhallinto ei ottanut näytteitä vuonna 214 Tunturioja ap 12, 83 6, Tunturioja yp 6, 85 7, Tunturisuon ap Ympäristöhallinto ei ottanut näytteitä vuonna 214 Sanginjärvi, Saj 18, 92 6, Sanginjoki 83-tien silta, Sa 14, 86 6, Miehonoja, P , Rauta Kutujoki Kutujoessa vedenlaatua tarkkailtiin jokisuun läheisyydessä (Kut2) ja yläjuoksulla (Kut14). Veden väriarvojen ja humuspitoisuuden perusteella jokivesi voitiin luokitella runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Vesi oli jokisuussa jonkin verran väriltään tummempaa, humupitoisempaa ja rautapitoisempaa kuin yläjuoksulla. Kiintoainesta vedessä oli keskimäärin jonkin verran. Sähkönjohtavuudet olivat alhaisia ja pintavesille tyypillisiä. Jokiveden happipitoisuudet olivat keskimäärin hyvällä tasolla. Kutujoen vesi oli lievästi hapanta, matalimmillaan ph oli 6, heinäkuussa jokisuun lähellä. Kutujoen ravinnepitoisuudet olivat selvästi tai jonkin verran matalampia kuin muissa tutkituissa vesistöissä. Fosforipitoisuudet olivat edellisen vuoden tavoin joen yläosalla lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa, mutta jokisuun läheisyydessä pitoisuudet viittasivat rehevyyteen. Fosfaattifosforin osuus jokiveden kokonaisfosforista vuonna 214 oli 22 % ja eniten fosfaattia havaittiin keväällä, kun perustuotanto ei ole vilkasta. Typpipitoisuudet kasvoivat alavirtaan mentäessä ja olivat pääosin lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa. Epäorgaanista typpeä esiintyi jonkin verran keväällä. Epäorgaanisen typen osuus vuonna 214 oli kokonaistypestä vain,3 %. Klorofylli-a:n pitoisuudet olivat yläjuoksulla lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa, mutta Kutujoen suun läheisyydessä pitoisuudet viittasivat rehevyyteen.

27 24 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 Utosjoki Utosjoen vedenlaatua tarkkailtiin vuonna 214 joen suulla (Ut1). Jokivesi oli väriltään tummaa, humuspitoista ja rautapitoista. Veden väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vesi voitiin luokitella runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Kiintoainesta vedessä oli keskimäärin jonkin verran. Veden ph oli keskimäärin lievästi hapanta. Keväällä ph-arvot olivat alhaisimmillaan ja kesällä korkeimmillaan. Sähkönjohtavuudet olivat luonnonvesille tyypillistä matalaa tasoa. Joen happipitoisuudet olivat erinomaisia tai hyviä. Keskimääräisen kokonaistyppipitoisuuden ja klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella vesi oli lähinnä rehevähköä, kun taas keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli tyypillinen erittäin rehevälle vedenlaadulle. Nitraatti- ja nitriittityppipitoisuus oli keväällä korkeimmillaan, mutta ammoniumtypen ja fosfaattifosforin pitoisuudet vaihtelivat vuoden aikana satunnaisemmin. Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuuksien osuus kokonaisravinteista oli fosforin osalta 83 % ja typen osalta 57 %. Muhosjoki, Poikajoki ja Tunturioja Muhosjoen valuma-alueella näytteitä otettiin Tunturiojasta (Tunturi yp ja ap), joka laskee Poikajokeen (Poi2 ja Poi13). Poikajoen vedet virtaavat Muhosjokeen, josta näytteitä otettiin paikoilta Mu31 ja Mu. Tarkkailun tulokset ovat liitteenä 3. Veden ph-arvot olivat kaikilla näytepisteillä keskimäärin neutraalin tuntumassa, paitsi Poikajoen yläpuolisella pisteellä vesi oli keskimäärin lievästi hapanta. Vesi oli Muhosjoessa, Poikajoessa ja Tunturiojassa väriltään tummaa, humuspitoista ja rautapitoista. Veden väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vesi voitiin luokitella kaikissa virtavesissä runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Happipitoisuudet olivat keskimäärin erinomaisia tai hyviä, paitsi Poikajoen yläpuolisella pisteellä keskimäärin tyydyttävää tasoa. Poikajoen yläpuolisella pisteellä happitilanne oli heikoimmillaan tammikuussa ollen silloin välttävällä tasolla (55 %). Sähkönjohtavuusarvot olivat Muhosjoen valuma-alueen pisteillä hieman koholla verrattuna muihin tarkkailupisteisiin, mutta olivat edelleen keskimäärin pintavesien yleistä tasoa. Myös kiintoainetta ja ravinteita esiintyi virtavesissä Muhosjoen valuma-alueella muita tarkkailupisteitä jonkin verran enemmän. Fosforia ja typpeä esiintyi runsaasti kaikilla Muhosjoen valuma-alueen näytteenottopaikoilla. Muhosjoen vesi sisälsi ravinteita keskimäärin vähiten ja Tunturioja eniten. Ravinnepitoisuudet olivat virtavesissä rehevällä tai ylirehevällä tasolla. Tarkastellun alueen klorofylli-a:n keskimääräiset pitoisuudet viittasivat lievään rehevyyteen, paitsi Tunturiojan alapuolisella pisteellä rehevyyteen. Veden tumma väri ja kiintoaineen määrä todennäköisesti rajoittivat levätuotantoa. Sanginjärvi ja Sanginjoki Vuonna 214 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus tarkkaili Sanginjärven vedenlaatua kesäkuussa. Järviveden happipitoisuus oli tyydyttävä. Sanginjärven vesi oli myös tummaa väriltään, kiintoainepitoista ja rautapitoista sekä lievästi hapanta. Veden sähkönjohtavuus oli alhainen. Ravinnepitoisuuksien ja klorofyllia:n pitoisuudet perusteella järvi oli rehevä tai erittäin rehevä. Erityisesti klorofylli-a:n pitoisuus oli korkea (58 μg/l). Kesän näytekerralla epäorgaanisia ravinteita esiintyi vähän perustuotantokaudesta johtuen. Sanginjärvestä saa alkunsa Sanginjoki, jonka vedenlaatua tarkkailtiin vuonna 214 jokisuulla (Sa). Joen vedenlaatu oli pääosin hyvin samankaltainen kuin Sanginjärvessä. Jokivesi oli kuitenkin keskimäärin rautapitoisempaa ja näin ollen väriltään tummempaa. Myös happitilanne oli keskimäärin parempi ollen hyvällä tasolla. Jokivesi sisälsi vähemmän ravinteita, mutta ravinteita vedessä oli edelleen runsaasti. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien ja klorofylli-a:n perusteella jokivesi oli lähinnä rehevää.

28 25 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 Jokivesi oli keskimäärin lievästi hapanta. Alhaisimmillaan ph-arvot olivat keväällä ja korkeimmillaan loppukesästä. Happipitoisuudet olivat hyvällä tasolla. Vesi oli tummaa, humuspitoista ja rautapitoista erityisesti loppukesästä. Kiintoainetta esiintyi jonkin verran ja suurimmillaan pitoisuus oli myös loppukesästä. Sähkönjohtavuudet olivat alhaisia ja pintavesille ominaisia. Ravinnepitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun. Miehonoja Miehonsoiden ja turvesuon alapuolisen Miehonojan vedenlaatua tarkkailtiin vuonna 214 Miehonojan pisteellä P4. Miehonojaan ohjataan Miehonsoiden ja turvesuon kuivatusvedet sekä tuhkanläjitysalueen vedet Ojaan tulee myös metsäojitusalueen vesiä. Miehonojan tulokset on esitetty liitteessä 3. Miehonojan kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vesi sisälsi runsaasti humusta. Ojavesi oli myös rautapitoista. Veden ph oli pääosin hieman hapan (6, 6,7), mutta marras- ja joulukuussa ph-arvo laski alle 6,. Sähkönjohtavuusarvot olivat hieman suurempia kuin Utosjoessa ja Kutujoessa, mutta alhaisempia kuin Muhosjoessa. Kiintoainepitoisuus vaihteli välillä 2-4 mg/l. Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa. 5.4 Veden laadun kehitys Vuosien veden laadun kehitystä joen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisilla vesistötarkkailupisteillä on havainnollistettu kuvissa 5-2 ja 5-3 tarkkailupisteiden analyysitulosten vuosikeskiarvojen avulla. Kuva 5-2. Veden happitilanne, ph ja ravinnepitoisuudet vuosikeskiarvoina

29 26 joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 214 mgpt/l mgo 2 /l Sanginjoki Sa Muhosjoki Mu31 COD Mn Sanginjoki Sa Muhosjoki Mu31 Väri Utosjoki Ut1 Kutujoki Kut14 Utosjoki Ut1 Kutujoki Kut14 mg/l 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, ms/m 1, 8, 6, 4, 2,, Kiintoaine Sanginjoki Sa Utosjoki Ut1 Muhosjoki Mu31 Kutujoki Kut14 Sähkönjohtavuus Sanginjoki Sa Utosjoki Ut1 Muhosjoki Mu31 Kutujoki Kut14 Kuva 5-3. Veden väriarvo, sähkönjohtavuus, kiintoainepitoisuus sekä happea kuluttavan aineksen määrä (CODMn) vuosikeskiarvoina Vedenlaatu oli vuonna 214 hyvin aiempien vuosien kaltaista. Kaikilla pisteillä keskimääräinen happitilanne parani vuoteen 213 verrattuna. Happitilanteessa on kuitenkin edelleen nähtävillä lievä laskeva trendi kaikilla neljällä tarkkailupisteellä, kun tarkastellaan tarkkailujaksoa Sanginjoen ja Muhosjoen vesi on pääosin sisältänyt runsaimmin ravinteita tarkkailujaksolla Ravinnepitoisuuksissa ei ollut havaittavissa selviä kehityssuuntia tarkkailuvuosien aikana. Pisteiden typpipitoisuudet olivat tarkastelluissa virtavesissä pääsääntöisesti alhaisempia kuin viime vuonna. Kokonaisfosforipitoisuuksissa esiintyi hieman enemmän vaihtelua pisteiden välillä. Muhosjoen kokonaisfosforipitoisuus oli vuonna 214 edellisvuotta hieman korkeampi ja vuoden 212 tasoa. Muhosjoen fosforipitoisuus on jokivedelle tyypillisesti vaihdellut jonkin verran vuosien välillä, mutta pääosin pitoisuudet ovat olleet rehevällä tasolla. Utosjoen veden kokonaisfosforipitoisuus oli vuonna 214 aiempia tarkkailuvuosia hieman korkeampi. Kutujoessa keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus olivat hieman tarkkailuvuosien keskimääräistä tasoa korkeampia vuosina 29 ja 211, mutta vuonna keskimääräinen pitoisuus laski. Sanginjoen vesi sisälsi hieman vähemmän fosforia kuin edeltävinä vuosina. Muhosjoen vesi oli tarkkailujaksolla pääosin emäksisintä ja kiintoainepitoisinta, kun taas Sanginjoessa vesi oli pääosin happaminta, väriltään tummempaa ja humupitoisinta. Sähkönjohtavuudet olivat Sanginjossa keskimäärin korkeimpia vuosina Sanginjoessa veden ph-arvo, väriluku ja kemiallinen hapenkulutus ovat vaihdelleet enemmän kuin muilla pisteillä.