OULUJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILU VUODELTA 2010 Vesistötarkkailu

Transkriptio

1 10512/2011 OULUJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILU VUODELTA 2010 Vesistötarkkailu LAPIN VESITUTKIMUS OY

2

3 LAPIN VESITUTKIMUS OY vuodelta 2010 Vesistötarkkailu 10512/ Satu Ojala, FM limnologi LVT Oy 1 JOHDANTO TARKKAILUVELVOLLISET VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS METEOROLOGISET JA HYDROLOGISET TIEDOT YHTEENVETO VESISTÖN KUORMITUKSESTA TAAJAMAT JA ERILLISLAITOKSET KALANKASVATUS TURVETUOTANTO VESISTÖTARKKAILU PÄÄUOMAN VEDENLAATU KUTUJOEN, PUTAALANJOEN JA MUHOSJOEN VEDENLAATU VEDENLAADUN KEHITYS 2000-LUVULLA AINEVIRTAAMAT PÄÄUOMAN AINEVIRTAAMAT KUTUJOEN, PUTAALANJOEN JA MUHOSJOEN AINEVIRTAAMAT OULUJOEN HYGIEENINEN LAATU UIMAVESIEN LAATU OULUJOEN PÄÄUOMAN BAKTEERIMÄÄRÄT ERILLISSELVITYKSET LEVÄSEURANTA OULUJOEN ALAOSAN TURVETUOTANNON TARKKAILU KAATOPAIKKOJEN TARKKAILU YHTEENVETO VIITTEET LIITTEET... 36

4

5 3 1 JOHDANTO suoritettiin vuonna 2010 suppeana tarkkailuna. Vesistöalueen velvoitetarkkailut on toteutettu yhteistarkkailuna vuodesta 1991 lähtien. Vuoden 2010 tarkkailu toteutettiin vuosille laaditun tarkkailuohjelman (Hilli & Kippola 2004) mukaisesti. Oulujoen alaosan vesistötarkkailussa keskitytään veden fysikaalis-kemiallisen laadun ja rehevyyden seurantaan. Pääuoman tarkkailulla saadaan tietoa Oulujoen vedenlaadun ja siihen vaikuttavien tekijöiden lisäksi myös joen Perämereen kuljettamista ainemääristä. Tässä raportissa esitetään Oulujoen alaosan vesistötarkkailun tulokset vuodelta Velvoitetarkkailua on täydennetty alueellisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) keräämillä vedenlaatutiedoilla Jylhämästä, Erkkolasta ja Merikoskesta. Kuntien uimavesitarkkailun tulokset on esitetty lyhyenä yhteenvetona. Lisäksi mukana ovat erillistarkkailujen yhteenvedot leväseurannasta, Oulujoen alaosan turvetuotannon vesistötarkkailusta, Vaalan kaatopaikan vaikutustarkkailusta sekä Miehonsuon tuhkanläjitysalueen velvoitetarkkailusta. Utajärven ja Muhoksen kaatopaikkoja ei tarkkailtu vuonna Oulujoen alaosan vesistötarkkailusta vastasi vuonna 2010 Lapin Vesitutkimus Oy. Turvetuottajilla on ollut oma ohjelma kesästä 2004 lähtien, mutta he ovat osittain osallistuneet myös tähän yhteistarkkailuun. 2 TARKKAILUVELVOLLISET Alueella toimii vain yksi yhdyskuntajätevedenpuhdistamo Vaalassa. Muut alueen jätevedenpuhdistamoista on lakkautettu, kun alueen yhdyskuntajätevesiä on alettu johtaa siirtoviemäreiden kautta suurempiin puhdistuslaitoksiin. Teollisuuslaitos Maxit Oy irtautui yhteistarkkailusta vuoden 2010 alusta, koska tehtaan saniteettijätevesien lasku sakokaivokäsittelyn jälkeen Oulujokeen lopetettiin. Oulujoen alaosan alueella toimii kolme kalankasvatuslaitosta. Petäjäkosken Kala sijaitsee Kutujoen alaosalla, Oulujoen Lohi Kutujoen suulla ja Tmi Montan Lohi Oulujoen pääuomassa. Kuormittajien sijainti on esitetty liitteenä 1 olevalla kartalla. Oulujoen alaosalla oli lisäksi 20 tarkkailuvelvollista turvetuotantoaluetta vuonna 2010, joiden kuormitus- ja vesistötarkkailu on esitetty erillisessä raportissa (Nikula & Anttila 2011). Tarkkailuvelvollisia, suljettuja, kaatopaikkoja tarkkailualueella sijaitsee kolme (Vaala, Utajärvi ja Muhos). Lisäksi alueella sijaitsee Miehonsuon tuhkanläjitysalue. Vuonna 2010 Vaalan suljetulta kaatopaikalla ja tuhkanläjitysalueella oli vesistötarkkailua, joista on laadittu omat raportit (Vaaramaa-Hiltunen 2011, Heikkinen & Ylitervo 2011). Muhoksen ja Utajärven kaatopaikkoja ei tarkkailtu vuonna Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailuvelvollisuus on Fortum Power and Heat Oy:llä Pohjois-Suomen vesioikeuden Utasen ja Ala-Utasen voimalaitoksen rakentamisesta antaman päätöksen mukaisesti. Altaaseen johdetaan vettä Utasen voimalaitoksen alakanavan pohjoispuolisesta altaasta sekä lisäksi vettä Oulujoesta vähintään 0,5 m 3 /s välisenä aikana. Vedet kulkevat Putaalanjoen kautta alakanavan reunapadon ja entisen luonnontilaisen jokitörmän väliin jäävää uomaa myöten Sotkakosken niskalle ja Sotkajärveen.

6 4 Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailu toteutetaan Putaalanjoessa joka toinen vuosi (pariton) n yhteydessä. Muutoin säännöstelyn vaikutusten selvittäminen ei kuulu velvoitetarkkailuun, vaan se toteutetaan erillisinä selvityksinä. 3 VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS Tarkkailualue käsittää Oulujoen vesistöalueesta (59) Ala-Oulujoen (59.1) ja Ylä-Oulujoen (59.2) alueet ja kuuluu pääosin Pohjois-Pohjanmaan ELY- keskuksen toimialueeseen. Itäosat Vaalassa ovat Kainuun ELY-keskuksen toimialuetta. Oulujoen alaosan vesistöalueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 3,2 % (Ekholm 1993). Alueen ylärajana on Oulujärven luusua ja alarajana Merikoski Oulujoen suulla (liite 1). Koko Oulujoen vesistöalueen pinta-ala on km 2, josta tarkkailualueen osuus on runsaat 13 %. Oulujoen vesistö on maamme toiseksi suurin vesivoiman tuottaja. Oulujoessa on nykyään seitsemän voimalaitosta: Merikoski, Montta, Pyhäkoski, Pälli, Utanen, Nuojua ja Jylhämä. Lisäksi Utosjoen suulla on yksi pienehkö voimalaitos. Oulujärven vedenkorkeudesta riippuen Oulujoen voimaloiden yhteinen putouskorkeus on m. Voimatalous vaikuttaa olennaisesti joen luonteeseen ja muihin käyttömuotoihin. Säännöstelyyn liittyvä vedenkorkeuden vaihtelu sekä kalan kulun estyminen ovat voimatalouden haitoista keskeisimmät. Säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuksien vaihtelu on voimakkainta Montan alapuolisessa Oulujoessa. Vuonna 2003 valmistunut Merikosken kalatie mahdollistaa vaelluskalojen nousun Oulujokeen Montan voimalaitospadolle asti ja kalataloudellisilla kunnostuksilla pyritään parantamaan Oulujoen soveltuvuutta lohikalojen lisääntymiselle. Oulujoen pääuoman Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksiin suunnitellaan kalatiet. Oulujoen kalateiden suunnittelua koordinoi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja se tullaan toteuttamaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueilla vuosina Oulujoen toinen keskeinen käyttömuoto on vedenhankinta. Oulun kaupunki ja Kemira Oyj ottavat raakavetensä suurimmaksi osaksi Oulujoesta Merikosken yläpuolelta. Muita Oulujoen käyttömuotoja ovat mm. virkistyskäyttö, kalastus, matkailu ja vesiliikenne. Vesistöä alueella kuormittavat yksi jätevedenpuhdistamo (Vaala), teollisuus, kalankasvatus ja turvetuotanto sekä alueen maa- ja metsätalous sekä haja-asutus. Maxit Oy jäi vuoden 2009 lopulla vesistötarkkailusta pois, koska tehtaan saniteettijätevesien lasku sakokaivokäsittelyn jälkeen Oulujokeen lopetettiin. Osa kuormituksesta tulee lisäksi ilmalaskeumana ja hulevesinä. Oulujoen ja Oulujärven kunnostuksen ja moninaiskäytön puitesopimus vuosille allekirjoitettiin Oulussa. Sopimuksen tarkoituksena on vähentää haittoja, jotka aiheutuvat Oulujärven säännöstelystä ja Fortum Oyj:n omistamien vesivoimalaitosten käytöstä Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueella. Toteutettavat hankkeet tukevat mm. Oulujoen virkistyskäytön, kalatalouden ja matkailun kehittämistä. Oulujoen suurimmat sivujoet ovat Sanginjoki, Muhosjoki, Kutujoki ja Utosjoki. Sanginjoen pääuoma on pituudeltaan noin 66 km ja joen alaosa on koskinen. Sanginjoen veden laatua heikentää ajoittain happaman maaperän ojituksista johtuvat happamuuspiikit ja joen tilaa pyritään parantamaan EUprojektissa Kaupunki ja vesi - Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus SaKu ( Muhosjoki ja sen sivujoki Poikajoki sijaitsevat ns. Muhosmuodostuman alueella, jolle ovat tyypillisiä eroosiolaaksot vanhoine mutkaisine jokiuomineen. Muhosjoki on potentiaalista lohikalojen poikastuotanto- ja lisääntymisaluetta, joten joella aloitettiin lohikalojen elinympäristön parantamiseen tähtäävä kalataloudellinen kunnostus kesällä 2007 (Laine 2008).

7 5 Muhosjoen kalataloudellinen kunnostus (n. 10 ha) saatiin päätökseen vuonna Kutujoki on myös yksi potentiaalisimmista vaelluskalojen lisääntymisalueista Oulujoella, mutta joki kärsii toistuvista hyydeongelmista. Veden alijäähtymistä on pyritty estämään vuosina 2006 ja 2007 tehdyillä virtavesikunnostuksilla (Laine 2008) ja Kainuun ympäristökeskuksen suorittamat joen kunnostustyöt päättyivät vuonna Oulujärven luusuassa Iso-Kauvansaaren alueella aloitettiin vuonna 2009 virtavesialueen kalataloudellinen kunnostus, jota jatkettiin poikastuotantoalueiden, suojapaikkojen ja syvänteiden osalta vielä keväällä Käyttökelpoisuudeltaan Oulujoki on viimeisimmässä vuosien luokituksessa arvioitu hyväksi. Sivu-uomista Muhosjoen käyttökelpoisuus on arvioitu välttäväksi, Utosjoen tyydyttäväksi ja Sanginjoen välttäväksi-tyydyttäväksi (Pohjois-Pohjanmaan ELY 2010). Ekologisen tilan arvioinnissa tyypiltään voimakkaasti muutettuihin vesiin kuuluvan Oulujoen pääuoman tila on arvioitu hyväksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Oulujoen alaosan sivujoista Sanginjoen, Muhosjoen ja Utosjoen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi ja tavoitteena näissä vesistöissä on saavuttaa hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Kutujoen ekologinen tila on arvioitu hyväksi. Kemiallinen tila Oulujoen pääuomassa ja em. sivujoissa on arvioitu hyväksi (Oiva ympäristö- ja paikkatietokanta ). 4 METEOROLOGISET JA HYDROLOGISET TIEDOT Lämpötiloja ja sadantaa on tarkasteltu Kajaanin sekä Muhoksen ja Oulunsalon vuoden 2010 kuukausittaisten keskilämpötilojen ja/tai sadantatietojen perusteella (lähde: Ilmatieteen laitos). Vuosi 2010 oli Oulujoen alueella (Oulunsalo ja Kajaani) kokonaisuutena tarkastellen lämpötiloiltaan pääsääntöisesti keskimääräinen. Alku- ja loppuvuosi olivat kuitenkin Oulunsalossa ja Kajaanissa hieman tai jonkin verran keskimääräistä kylmempiä. Tammikuussa oli pääsääntäisesti lähes kolmanneksen ja joulukuussa lähes puolet keskimääräistä kylmempää. Kylmin kuukausi Oulunsalossa (ka.-15 C) ja Kajaanissa (ka. -17,0 C) oli tammikuu. Huhtikuusta lokakuuhun lämpötilat olivat tavanomaisia tai hieman tavanomaista lämpimämpiä, kuten touko- ja heinäkuu. Lämpimin kuukausi Oulunsalossa (ka. + 18,7 C) ja Kajaanissa (ka.+ 19,6 C) oli heinäkuu. Kajaanissa satoi vuonna 2010 keskimääräisesti selvästi enemmän. Helmi- ja maaliskuu sekä toukokuusta syyskuuhun olivat pääsääntöisesti kolmanneksen tai puolet keskimääräistä sateisempia. Sateisin kuukausi Kajaanissa oli syyskuu (ka. 109 mm). Toisaalta tammi-, loka-, marras- ja joulukuussa satoi jonkin verran tavanomaista vähemmän ja vähäsateisin kuukausi oli tammikuu (ka. 12 mm). Myös Muhos oli sateisuudeltaan vaihteleva vuonna Tammi-, touko- ja kesäkuussa sekä loppuvuonna (loka-joulukuussa) satoi keskimääräistä jonkin verran vähemmän. Tammikuu oli kuivin kuukausi (ka. 16,9 mm). Toisaalta helmi-, touko-, heinä-, elo- ja syyskuussa satoi tavanomaista enemmän. Elokuu oli sateisin kuukausi (ka. 109,8 mm). (Kuva 1).

8 6 Oulunsalo, Pellonpää 2010 Lämpötila ( C) lentoasema 25,00 20,00 15,00 10,00 5,00 0,00 5,00 10,00 15,00 20,00 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Muhos, Leppiniemi 2010 Sadanta (mm) Laitasaari I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kajaani 2010 Lämpötila ( C) I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kajaani 2010 Sadanta (mm) I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1. Vuoden 2010 kuukausittaiset keskilämpötilat ja/tai sadannat Muhoksella, Oulunsalossa ja Kajaanissa sekä pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot (lähde: Ilmatieteen laitos). Oulujoen keskivirtaamat Jylhämässä ja Merikoskessa vaihtelivat jonkin verran vuonna 2010 pitkän ajan keskiarvoon ( ) verrattaessa. Oulujoen keskivirtaamat sekä Jylhämässä että Merikoskessa olivat pääsääntöisesti jonkin verran keskimääräistä alhaisempia maalis-, touko-, kesä-, elo- ja marraskuussa. Erityisen alhaisia keskivirtaamat olivat maaliskuussa, jolloin virtaamat olivat lähes kolmanneksen tavanomaista alhaisempia. Jylhämän ja Merikosken keskivirtaama olivat keskimääräistä suurempia tammi-, heinä-, syys-, loka- ja erityisesti joulukuussa. Vuoden korkein vuorokausikeskivirtaama Jylhämässä mitattiin 7.1. (435 m 3 /s) ja Merikoskessa (468 m 3 /s). Keskivirtaamat olivat sekä Jylhämässä että Merikoskessa pääsääntöisesti alimmillaan huhtikuun puolesta välin elokuun loppuun. Jylhämän padon läpi ei ollut virtaamaa lainkaan ja Merikoskessa alin vuorokausikeskivirtaama mitattiin (60 m 3 /s). Syksyn mittaan keskivirtaamat kohosivat molemmilla pisteillä, ja vaihtelivat edelleen keskimääräisen molemmilla puolin. Vuoden 2010 keskivirtaama oli Jylhämässä 216 m 3 /s ja Merikoskessa 252 m 3 /s, kun pitkän ajan ( ) keskivirtaama Jylhämässä oli 224 m 3 /s ja Merikoskessa 264 m 3 /s. Näin ollen vuoden 2010 keskivirtaamat olivat näytepisteillä pitkän ajan keskiarvoa hieman alhaisempia, kun tarkastellaan keskivirtaamia vuositasolla (Kuvat 2 ja 3). Sivu-uomien yhteenlaskettu virtaama laskettiin Merikosken ja Jylhämän vuorokausivirtaamien erotuksena. Erotuksen tulos oli aina positiivinen, joten virtaamalukuihin ei tarvinnut tehdä korjauksia. Kokonaisuutena tarkastellen sivu-uomien keskivirtaamat vuonna 2010 olivat pääsääntöisesti keskimääräisiä tai jonkin verran keskimääräisen alle.

9 7 Maalis- ja heinäkuussa sivu-uomien keskivirtaamat olivat lähes puolta keskimääräistä pienemmät, kun taas touko- ja kesäkuussa keskivirtaamat olivat noin kolmanneksen tavanomaista pienemmät. Sivuuomien keskivirtaama oli alhaisimmillaan heinäkuussa. Keskimääräistä suuremmat keskivirtaamat olivat huhti- ja syyskuussa, jolloin keskivirtaamat olivat noin kolmanneksen keskimääräisen yli. Sivuuomien keskivirtaama oli selvästi suurimmillaan huhtikuussa. Sivu-uomien virtaamat arvioitiin Merikosken ja Jylhämän välisen valuma-alueen valunta-arvojen ja sivu-uomien valuma-alueiden pinta-alojen perusteella. Kutujokisuun laskennalliseksi keskivirtaamaksi vuonna 2010 arvioitiin 6,0 m 3 /s, Putaalanjoen 0,3 m 3 /s (ei huomioitu säännöstelyä) ja Muhosjoen 6,4 m 3 /s. (Kuva 3). Virtaama (m³/s) 2010 Jylhämä Jylhämä Merikoski Merikoski Kuva 2. Oulujoen virtaamat Jylhämässä ( ) ja Merikoskessa ( ) vuonna 2010 ja vertailujaksolla (lähde: OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta ).

10 8 m³/s 350 Jylhämä kuukausikeskivirtaama tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu m³/s Merikoski kuukausikeskivirtaama tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu m³/s Merikoski Jylhämä = sivu uomien kuukausikeskivirtaama tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 3. Kuukausikeskivirtaamat Oulujoen Jylhämässä ( ) ja Merikoskessa ( ) sekä sivu-uomissa yhteensä vuonna 2010 sekä pitkänajan keskiarvo ( ). (Lähde: OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta ).

11 9 5 YHTEENVETO VESISTÖN KUORMITUKSESTA Oulujoen alaosan kuormittajien käyttö- ja päästötarkkailusta (Kaikkonen & Salo 2011) sekä turvetuotannon tarkkailusta on laadittu erilliset raportit (Nikula & Anttila 2011). Kuormitusraportissa on esitettynä myös kaatopaikkojen ym. erillistarkkailtavien kuormittajien päästöraporttien tiivistelmät. Oulujoen vesistöalueen alaosalla taajamien, teollisuuden, kalankasvatuslaitosten ja turvetuotannon yhteenlaskettu vesistökuormitus vuonna 2010 oli keskimäärin 2,7 kg/d fosforia ja 47 kg/d typpeä, kun kalankasvatuslaitosten osalta käytetään tuotantotietojen perusteella arvioitua ympärivuotista kuormitusta. (Kaikkonen & Salo 2011). 5.1 Taajamat ja erillislaitokset Vuonna 2010 alueella oli toiminnassa vain yksi yhdyskuntajätevedenpuhdistamo (Vaala). Teollisuuslaitos Maxit Oy irtautui yhteistarkkailusta vuoden 2010 alusta, koska tehtaan saniteettijätevesien lasku sakokaivokäsittelyn jälkeen Oulujokeen lopetettiin. Lisäksi alueella toimii kolme tarkkailuvelvollista kalankasvatuslaitosta (Petäjäkosken Kala, Oulujoen Lohi ja Tmi Montan Lohi). Vuonna 2010 Oulujoen alaosalla oli kolme tarkkailuvelvollista suljettua kaatopaikkaa ja yksi tuhkanläjitysalue. Vaalan ja Muhoksen kaatopaikat suljettiin vuonna 2003 ja Utajärven kaatopaikka vuonna Kaatopaikkojen tarkkailut on raportoitu erikseen yhteistarkkailun ulkopuolella. Oulujoen alaosalle kohdistuva yhdyskuntajätevesien kuormitus on vähentynyt siirtoviemäreiden rakentamisen myötä. Siirtoviemäri Muhokselta Ouluun valmistui vuoden 2002 aikana, jonka jälkeen uusien siirtoviemäreiden valmistuttua Utajärven ja Pyhäkosken jätevedet on ohjattu Muhoksen kautta Ouluun. Jylhämän jätevedet ryhdyttiin johtamaan vuoden 2006 alusta lähtien Vaalan jätevedenpuhdistamolle. Vaalan puhdistamon viemäriverkoston piiriin kuului yhteensä noin 1950 asukasta. Puhdistamolta lähtevä kokonaistyppikuormitus pieneni hieman edellisvuodesta, mutta muilta osin vesistökuormitus kasvoi tulokuormituksen tapaan vuoteen 2009 verrattuna. Vesistöön johdettu BOD 7 - ja fosforikuormitus vastasi ihmisen, kiintoainekuormitus 568 ihmisen ja typpikuormitus 1332 ihmisen käsittelemättömien jätevesien kuormitusta. Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamon toiminta täytti BOD 7 :n, kiintoaineen ja fosforin osalta asetetut lupaehdot ensimmäisellä vuosipuoliskolla, mutta jälkimmäisellä jaksolla jäännöspitoisuus ylittyi. COD Cr :n raja-arvot pystyttiin täyttämään puolivuosikeskiarvoina laskien. 5.2 Kalankasvatus ssa mukana olevista kalankasvatuslaitoksista kahdella suoritetaan kuormitustarkkailua ja yhdellä kuormitus arvioidaan laitoksen käyttö- ja hoitotarkkailutietojen perusteella. Vuosikuormitus (kg/a) arvioitiin kaikilla laitoksilla rehunkulutuksen ja lisäkasvun perusteella. Rehun fosforipitoisuutena käytettiin 1 % ja typpipitoisuutena 7,5 %, minkä lisäksi kalaan oletettiin sitoutuvan fosforina 0,4 % ja typpenä 2,75 % lisäkasvumääristä. Kesällä (122 d) rehusta oletettiin kuluvan 80 %. Lietteenpoiston vaikutusta kuormituksiin ei ole laskelmissa arvioitu vuoden 2006 jälkeen.

12 10 Oulujoen alaosan kalankasvatuslaitoksilla kalan lisäkasvu oli vuonna 2010 yhteensä kg ja rehua käytettiin kg, joten rehukerroin oli keskimäärin 0,97. Tuotantotiedoista arvioidut kuormitukset olivat jokseenkin edellisvuosien tasolla, eikä myöskään vesinäytteiden pohjalta mitatuissa kuormituksissa ollut mitään poikkeavaa. Montan ja Petäjäkosken laitoksilla voimassa olevat kuormituksen lupaehdot alitettiin vuonna 2010 kaikilta osin. Oulujoen Lohen verkkoallaslaitoksen kuormitusta ei mitata, vaan se arvioidaan käytetyn rehumäärän ja kalojen lisäkasvun perusteella. 5.3 Turvetuotanto Oulujoen alaosan turvetuotantosoiden kuormituksista vuonna 2010 on raportoitu tarkemmin Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportissa (Nikula & Anttila 2011). Oulujoen vesistöalueella oli vuonna 2010 kaikkiaan 20 tarkkailuvelvollista turvetuotantosuota. Turvetuotantopinta-alaa vesistöalueella oli yhteensä ha, josta tuotantokuntoista alaa oli 1674 ha, kunnostusvaiheessa 66 ha ja tuotannosta poistunut 264 ha. Jälkikäytössä oli 323 ha. Vuositasolla Oulujoen alaosan turvetuotannon bruttokuormitus vuonna 2010 oli yhteensä kg/a orgaanista ainesta (COD Mn ), 475 kg/a fosforia, kg/a typpeä ja kg/d kiintoainetta. Nettokuormitus oli 324 kg/a fosforia, kg/d typpeä sekä kg/d kiintoainetta. Nettokuormitus vuonna 2010 pieneni kuormitteesta riippuen 4-39 % edellisvuoteen verrattuna. Turvetuotannon bruttokuormitus vesistöön oli vuonna 2010 edelleen hyvin pientä verrattuna Merikosken keskimääräiseen ainevirtaamaan (ks. taulukko 6). Turvetuotannon bruttokuormitus Merikosken ainevirtaamasta vuonna 2010 kokonaisfosforin osalta oli 0,4 %, kokonaistypen 0,4 %, kiintoaineen 0,2 % ja humuksen (COD Mn ) osalta 0,2 %. Vuonna 2010 turvetuotannon aiheuttama ravinnekuormitus oli % n pistekuormittajien aiheuttaman kuormituksen. 6 VESISTÖTARKKAILU 2010 Vuonna 2010 Oulujoen pääuomaa tarkkailtiin kolmelta vesistöpisteeltä: Jylhämä, Erkkola ja Merikoski. Aiempina tarkkailuvuosina näytteet pääuomasta on otettu myös Pällistä, Laukasta ja Montasta, mutta vuonna 2010 näytteenottoa näiltä pisteiltä ei tehty viranomaisseurannan supistamisen vuoksi. Viranomaisseurannassa näytteitä otettiin Merikosken pisteeltä yhteensä 13 kertaa ja Erkkolasta kolme kertaa. Viranomaisseurannan (10 kertaa) ja velvoitetarkkailun (3 kertaa) yhteydessä Jylhämästä otettiin yhteensä 13 näytettä. Oulujoen sivu-uomista tarkkailtiin Muhosjokea ja Kutujokea niiden suualueella sekä Putaalanjokea kolmella eri pisteellä. Kutujokisuun ja Muhosjokisuun näytepisteiltä otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti kolme kertaa vuodessa näytteitä. Putaalanjoen 3 näytepisteeltä on otettu vuodesta 2005 alkaen joka toinen vuosi näytteitä. Vuonna 2010 otettiin epähuomiossa Putaalanjoen näytepisteiltä näytteet elokuussa. Vesistöpisteiden koordinaatit on esitetty taulukossa 1 ja pisteiden sijainti sekä kuormittajat kartalla liitteessä 1.

13 11 Tarkkailupisteiden vedenlaatutiedot vuodelta 2010 on esitetty kokonaisuudessaan liitteissä 2a ja 2b. Velvoitetarkkailun mukaisesti tehtävät analyysit on esitetty taulukossa 2. Alle määritysrajan olevista tuloksista on käytetty arvoa määritysraja*0,5. Taulukko 1. Oulujoen yhteistarkkailun näytepisteiden koordinaatit vuonna Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit (YK) Kunta Vesistöalue ELYkeskus Pääuoma, viranomaisseuranta Oulujoki, Jylhämä 12800* Ou : ,311 Vaala KAI Oulujoki, Erkkola : ,111 Oulu PPO Oulujoki, Merikoski : ,111 Oulu PPO Sivu-uomat, velvoitetarkkailu Kutujokisuu Kut : ,212 Vaala KAI Putaalanjoki 1 Pu : ,132 Utajärvi PPO Putaalanjoki P3 Pu : ,132 Utajärvi PPO Putaalanjoki P4 Pu : ,131 Utajärvi PPO Muhosjokisuu Mu : ,161 Muhos PPO *mukana myös velvoitetarkkailussa Taulukko 2. Oulujoen alaosan velvoitetarkkailun mukaiset analyysit. Velvoitetarkkailun analyysit: ammoniumtyppi NH 4 -N µg/l kokonaisfosfori Kok.P µg/l fekaaliset koliformiset bakteerit (heinä-elo) pmy/100ml kokonaistyppi Kok.N µg/l fosfaattifosfori PO 4 -P µg/l lämpötila C hapen kyllästysaste kyll.% nitriitti- ja nitraattitypen summa NO 2+3 -N µg/l happamuus ph rauta Fe µg/l happi mg O 2 /l sameus FTU kemiallinen hapenkulutus COD Mn mgo 2 /l sähkönjohtokyky ms/m kiintoaine mg/l väriluku mgpt/l klorofylli-a (heinä-elo) µg/l 6.1 Pääuoman vedenlaatu Oulujoen pääuoman vesi voitiin luokitella vuonna 2010 edellisvuoden tapaan humuspitoiseksi tai erittäin humuspitoiseksi. Pääuomasta vuonna 2010 mitatut humuspitoisuudet olivat maamme sisävesille tyypillisellä tasolla. Jokiveden humuspitoisuus (kemiallinen hapenkulutus) nostatti osaltaan myös veden väriarvoja. Selvästi korkeimmat väriarvot ( mg/l) ja humuspitoisuudet (14-18 mg/l) mitattiin alajuoksulla Merikoskessa huhti- toukokuun kevättulvan aikaan. Veden tummuminen kevättulvan aikaan aiheutui todennäköisesti suurimmaksi osaksi humus- ja rautapitoisuuksien kohoamisesta runsaampien valumavesien seurauksena. Keväisten pitoisuushuippujen jälkeen pääuoman väriarvot sekä humus- ja rautapitoisuudet laskivat pääsääntöisesti hieman loppuvuotta kohti. Vesi oli kirkkainta vuonna 2010 joen yläjuoksulla Jylhämässä, jossa myös rautapitoisuudet olivat muita näytepisteitä alhaisimpia. Oulunjoen yläjuoksulla Jylhämässä ei kevättulva aiheuttanut merkittävää veden samentumista.

14 12 Keskimääräiset rauta- ja humuspitoisuudet olivat edellisvuotta jonkin verran alhaisemmat Merikoskessa, minkä vuoksi jokivesi oli Merikoskessa edellisvuotta hieman kirkkaampaa. Myös Erkkolassa ja Jylhämässä vesi oli edellisvuotta jonkin verran kirkkaampaa ja veden rautapitoisuudet olivat alhaisemmat. (Kuva 4, taulukko 3). Kiintoainepitoisuudet pääuomassa vaihtelivat jokivesille tyypilliseen tapaan vuonna 2010 suuresti ja korkeimmat kiintoainepitoisuudet (8.1 mg/l) mitattiin Merikoskesta kevättulvan aikaan. Kevättulvan jälkeen kiintoainepitoisuudet pienenivät Merikoskessa loppuvuotta kohden. Jylhämässä jokiveden kiintoainepitoisuudet olivat vuonna 2010 kokonaisuutena tarkastellen Merikoskea jonkin verran alhaisemmat. Jylhämän jokiveden kiintoainepitoisuudet olivat suurimmillaan elo- ja lokakuussa eikä kevättulva aiheuttanut merkittävää veden kiintoaineen pitoisuusnousua. (Kuva 4, taulukko 3). Kesäaikaisten keskimääräisten kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Oulujoen pääuoma on yläjuoksulla ravinteisuudeltaan pääsääntöisesti karu, mutta joen ravinteisuus lisääntyy hieman alavirtaan ja Merikoski luokittuu ravinteisuudeltaan lievästi reheväksi (ks. Forsberg & Ryding 1980). Pääuoman korkein pitoisuusnousu (67 µg/l) kokonaisfosforin osalta havaittiin poikkeuksellisesti Jylhämässä näytekerralla. Tulos poikkesi merkittävästi muista vuonna 2010 näytepisteeltä mitatuista kokonaisfosforipitoisuuksista. On hyvin todennäköistä, että tulokseen liittyy suurta epävarmuutta, koska näytekerralla kiintoainepitoisuus, sameus ja humuspitoisuus eivät olleet poikkeuksellisen korkeita. Kokonaisuutena tarkastellen korkeimmat kokonaisfosforipitoisuudet mitattiin Merikoskesta ja alhaisimmat kokonaisfosforipitoisuudet havaittiin Jylhämässä. Vuonna 2010 keksimääräinen kokonaisfosforipitoisuus Merikoskessa oli 18 µg/l ja Jylhämässä 10 µg/l, kun näytekerran poikkeavaa arvoa ei huomioitu. Keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet Merikoskessa ja Jylhämässä olivat edellisvuotta hieman alhaisempia ja Erkkolassa hieman edellisvuotta korkeampia. Fosfaattifosforipitoisuudet pääuomassa olivat pääsääntöisesti suhteellisen alhaisia ja keskimäärin edellisvuoden tasolla. Korkein fosfaattifosforipitoisuus (23 µg/l) havaittiin Merikoskessa kevät tulvan aikaan huhtikuun näytekerralla. (Kuva 5, taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat jonkin verran jokivesille tyypilliseen tapaan pääuomassa vuonna Korkeimmat pitoisuudet ( µg/l) mitattiin kevättulvan aikaan huhtikuussa Merikoskesta. Kevään jälkeen kokonaistyppipitoisuudet laskivat lievästi kaikilla pääuoman tarkkailupisteillä syksyä kohti. Keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet olivat vuonna 2010 Erkkolassa ja Merikoskessa hieman edellisvuotta alhaisempia, Jylhämässä edellisvuoden tasolla. Kokonaistyppipitoisuudet pääuomassa kohosivat vuonna 2010 hieman yläjuoksulta alajuoksulle edetessä. Vuoden 2010 kesäaikaisten keskimääräisten kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Jylhämän ja Erkkolan näytepisteet voitiin luokitella ravinteisuudeltaan karuiksi ja Merikoski lievästi reheväksi (ks. Forsberg & Ryding 1980). Kokonaistyppipitoisuuksien lailla ammoniumtyppipitoisuudetkin hieman kohosivat yläjuoksulta alajuoksulle päin mentäessä. Ammoniumtypen ja nitraatti-nitriittitypen osalta korkeimmat pitoisuudet mitattiin huhtikuun näytekerralla Merikoskella. Tällöin ammoniumtyppipitoisuus oli 32 µg/l ja nitraatti-nitriittityppipitoisuus oli 160 µg/l. Nitraattinitriittityppipitoisuus oli ammoniumtyppipitoisuutta selvästi suurempi, mikä viittasi todennäköisesti pelloilta tulevaan kevättulvan aikaiseen kuormitukseen. Kokonaisuutena tarkastellen epäorgaanisen typen pitoisuudet pääuomassa olivat alhaisia vuonna (Kuva 5, taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). Kasviplanktonin määrää indikoivaa klorofylli-a:n pitoisuutta tutkittiin vuonna 2010 vain Oulunjoen Erkkolan näytepisteeltä ja Jylhämän näytepisteeltä. Vuonna 2010 klorofylli-a:n pitoisuus vaihteli Erkkolan näytepisteellä välillä 7,4-11,0 µg/l ja Jylhämän näytepisteellä 5,8-6,4 µg/l. Korkein klorofylli-a:n pitoisuus mitattiin edellisvuoden tapaan heinäkuun näytekerralla Erkkolasta.

15 13 Jylhämän keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli vuonna 2010 lievästi alhaisempi kuin edellisvuonna. Erkkolassa keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli puolestaan hyvin edellisvuoden kaltainen. Kesäaikaiset keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet indikoivat Jylhämän ja Erkkolan olevan ravinteisuudeltaan lievästi reheviä, vaikka Jylhämän ja Erkkolan näytepisteet voitiin luokitella kokonaistypen ja kokonaisfosforin perusteella karuiksi vesistöiksi. Näillä näytepisteillä levien muut kasvuolosuhteet ovat todennäköisesti olleet hyvät suhteellisen vähäisestä ravinteisuudesta huolimatta. (Kuva 5, taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). Pääuoman veden keskimääräinen happamuus (ph 6,1-7,2) oli edellisvuosien tasolla eikä näytepisteiden välillä havaittu merkittäviä eroja. Keskimäärin happaminta vesi oli Merikoskessa näytekerralla. (Kuva 5, taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). Happitilanne Oulujoen pääuomassa oli vuonna 2010 edellisvuoden tapaan hyvä kaikilla näytekerroilla. Jokiveden happipitoisuudet vaihtelivat välillä 7,7-13,4 mgo 2 /l näytekerralla Jylhämässä ja näytekerralla Merikoskella havaittiin hapen ylikyllästymistä ( %), mikä mahdollisesti viittasi runsastuneeseen levätuotantoon. Hapen ylikyllästys oli kuitenkin niin vähäistä, että se voi myös johtua mittausepävarmuudesta (Liitteet 2a ja 2b). Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (Vesi- ja ympäristöhallitus 1988) mukaan Oulujoen yläjuoksun Jylhämä ja virtaussunnassa alempana pääuomassa sijaitseva Erkkola kuuluivat keskimääräisten kokonaisfosforipitoisuuksien, a-klorofyllipitoisuuksien ja värilukujen perusteella luokkaan hyvä. Merikoski, Oulujoen alajuoksulla, on yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan keskimääräisen kokonaisfosforipitoisuuden ja väriluvun perusteella yläjuoksun tavoin luokassa hyvä. Klorofyllipitoisuuksia ei määritetty Merikosken näytepisteeltä vuonna Oulujoen pääuoman hygieeninen laatu ja happitilanne olivat vuonna 2010 erinomaisia tai hyviä.

16 Väriluku (mgpt/l) Jylhämä Erkkola Merikoski COD Mn (mg/l) Jylhämä Merikoski Rauta (µg/l) Jylhämä Erkkola Merikoski Kiintoaine (mg/l) Jylhämä Merikoski Kuva 4. Oulujoen pääuoman väriluku, humuspitoisuus (COD Mn ) ja rautapitoisuus ja kiintoainepitoisuus Jylhämässä, Erkkolassa ja Merikoskessa vuonna 2010.

17 15 Kokonaisfosfori (µg/l) Jylhämä Erkkola Merikoski Kokonaistyppi (µg/l) Jylhämä Erkkola Merikoski Klorofylli a µg/l Jylhämä Erkkola ,0 ph Jylhämä Erkkola Merikoski 7,5 7,0 6,5 6,0 5, Kuva 5. Oulujoen pääuoman kokonaisfosfori-, kokonaistyppi-, klorofyllipitoisuus ja ph Jylhämässä, Erkkolassa ja Merikoskessa vuonna 2010.

18 16 Taulukko 3. Oulujoen pääuoman keskimääräinen vedenlaatu Jylhämässä, Erkkolassa ja Merikoskessa vuosina , Pällissä vuosina sekä Montassa ja Laukassa vuosina Arvot perustuvat sekä viranomaisseurannan (PPO ELY:n & KAI ELY:n) että konsultin näytteisiin (LVT Oy). Havainto- n ph Kiintoaine Väri Kok.N Kok.P PO 4 -P Fe COD Mn Chl-a paikka kpl mg/l mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Jylhämä Ka ,8 1, , ,7 Ka ,0 1, , ,2 Ka ,0 1, , ,3 Ka ,8 1, , ,2 Ka ,8 1, , ,6 Ka ,9 1, *) 2, ,1 Pälli Ka ,7 1, , ,8 Ka ,1 2, , Ka ,8 1, , ,0 Ka ,9 2, , ,8 Ka ,8 2, , Ka Näytteenotto lopetettu vuonna 2010 Montta Ka , , ,9 Ka , , ,8 Ka , , ,1 Ka , , Ka Näytteenotto lopetettu vuonna 2009 Laukka Ka , , ,2 Ka , , ,5 Ka , , ,5 Ka , , Ka Näytteenotto lopetettu vuonna 2009 Erkkola Ka , , ,5 Ka , , ,4 Ka , , ,2 Ka , , ,7 Ka , , ,9 Ka , , ,2 Merikoski Ka ,7 5, , ,2 Ka ,8 5, , ,1 Ka ,7 3, , ,9 Ka ,8 3, , ,5 Ka ,7 3, , Ka ,8 4, *) Keskiarvossa ei ole otettu huomioon kokonaisfosforin pitoisuusnousua (67 µg/l), koska tuloksen luotettavuutta epäiltiin.

19 Kutujoen, Putaalanjoen ja Muhosjoen vedenlaatu Vuonna 2010 yhteistarkkailussa tarkkailtiin Oulujoen alaosan sivu-uomista Kutujokea ja Muhosjokea kolme kertaa sekä Putaalanjokea kerran kolmelta näytepisteeltä. Putaalanjoesta otetaan näytteet vain parittomina vuosina, mutta myös epähuomiossa kerran vuonna Tuloksia on tarkasteltu tässä raportissa, mutta on huomioitava, että Putaalanjoen keskimääräiset vedenlaatutulokset koostuivat vuonna 2010 vain yhdestä näytekerrasta, mikä heikentää tulosten vertailukelpoisuutta muihin Oulunjoen sivu-uomiin ja aiempiin tuloksiin. Sivu-uomien vesi oli edellisvuosien tapaan väriltään varsin tummaa, mikä todennäköisesti johtui valuma-alueiden suovaltaisuudesta. Veden väriin vaikuttivat osaltaan mm. veden humuspitoisuus ja rautapitoisuus. Väriltään tumminta vesi oli vuonna 2010 Muhosjoessa, jonka keskimääräinen väriarvo oli 190 mgpt/l. Vedenlaatutulosten perusteella myös Kutujokisuun vesi oli Putaalanjoensuuta jonkin verran tummempaa. Kutujoessa veden väriarvot olivat korkeimmillaan huhtikuussa ja vesi hieman kirkastui elokuuta kohti. Muhosjoessa vesi puolestaan oli tummimmillaan eli väriluku oli korkeimmillaan heinä-elokuussa. Kutujoen ja Putaalanjoen vesi oli keskimääräinsesti hieman edellisvuotta kirkkaampaa ja myös keskimääräiset humuspitoisuudet ja rautapitoisuudet olivat vuotta 2009 hieman tai jonkin verran alhaisempia. Muhosjoen vesi puolestaan oli keskimääräisesti väriltään edellisvuotta hieman tummempaa, rautapitoisempaa ja humuspitoisempaa. Veden humuspitoisuus oli vuonna 2010 keskimääräisesti korkein Kutujokisuussa ja keskimääräisesti rautapitoisinta vesi oli Muhosjokisuussa. (Kuva 6, taulukko 4). Kiintoainepitoisuudet sivu-uomissa vaihtelivat ajoittain suuresti näytekertakohtaisesti joille tyypilliseen tapaan vuonna Selvästi korkein kiintoainepitoisuus (22 mg/l) mitattiin Muhosjoesta huhtikuun näytekerralla. Kutujoessa vuoden 2010 keskimääräiset kiintoainepitoisuudet olivat edellisen tarkkailuvuoden tasolla, mutta Muhosjoen keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli hieman alentunut. Putaalanjoen kiintoainepitoisuudet vaihtelivat hieman näytepisteestä riippuen ollen pääsääntöisesti muiden sivu-uomien keskimääräisiä kiintoainepitoisuuksia alhaisempia. (Kuva 6, taulukko 4). Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Kutujoki ja Putaalanjoki olivat ravinteisuudeltaan reheviä ja Muhosjoki oli erittäin rehevä. Kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Putaalanjoki voitiin luokitella karuksi, Kutujoki lievästi reheväksi ja Muhosjoki reheväksi (ks. Forsberg & Ryding 1980). Keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet (ka. 140 µg/l) ja kokonaistyppipitoisuudet (ka µg/l) olivat sivu-uomista korkeimpia Muhosjoessa vuonna Muhosjoessa ravinnepitoisuudet olivat korkeimmillaan kevättulvan aikaan ja olivat lähes puolta alhaisempia heinä- ja elokuun näytekerroilla. Kutujoen kokonaisravinnepitoisuudet olivat vuonna 2010 lähes edellisvuoden tasolla. Ravinnepitoisuudet eivät merkittävästi eronneet näytekertakohtaisesti Kutujoessa. Putaalanjoessa vuoden 2010 elokuun näytekerran kokonaistyppipitoisuudet olivat jonkin verran alhaisempia kuin keskimäärin vuonna Putaalanjoen kokonaisfosforipitoisuudet olivat elokuun näytekerralla edellisvuoden tasoa. Vuonna 2010 keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus Kutujoessa oli 34 µg/l, ja Putaalanjoessa 33 µg/l, ja kokonaistyppipitoisuus Kutujoessa oli 557 µg/l ja Putaalanjoessa 380 µg/l. Epäorgaanisten ravinteiden (fosfaattifosfori, ammoniumtyppi ja nitraatti-nitriittityppi) pitoisuudet olivat Muhosjoella korkeimmillaan maaliskuussa ja laskivat selvästi kesällä. Muhosjoessa havaittiin kuitenkin vielä kesälläkin suhteellisen runsaasti epäorgaanisia ravinteita. Todennäköisesti alhaisen levätuotannon vuoksi epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet pysyivät Muhosjoessa kesällä suhteellisen korkealla tasolla.

20 18 Myös Kutujoessa fosfaattifosfori- ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat korkeimmillaan maaliskuussa, mutta ne laskivat vain hieman kesällä. Kutujoen nitraatti-nitriittityppipitoisuudet vähentyivät sen sijaan selvästi edellisvuoden tavoin maaliskuusta heinäkuun. Klorofylli-a:n pitoisuudet kuvastavat levätuontannon määrää. Vuoden 2010 klorofylli-a:n pitoisuuksien perusteella levätuotanto oli keskimäärin runsainta Putaalanjoenssa (ka. 11 µg/l) ja alhaisinta Muhosjoessa (ka. 3 µg/l). Putaalanjoen ja Kutujoen a-klorofyllipitoisuudet vuonna 2010 indikoivat rehevää ravinteikkuutta, kuten myös kokonaisfosforipitoisuudet. Muhosjoen ravinnepitoisuudet olivat korkeampia kuin Kutu- tai Putaalanjoessa, mutta joen a- klorofyllipitoisuuden perusteella joki voitiin luokitella vain lievästi reheväksi. Runsasravinteisen Muhosjoen perustuotantoa rajoitti todennäköisesti ainakin veden tummuuden aiheuttama valon vähäisyys. Sivu-uomista Muhosjokisuun keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet olivat edellisvuoden tasolla ja Kutujokisuun keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli hieman edellisvuoden keskimääräistä pitoisuutta alhaisempi. Putaalanjoen näytepisteiden elokuun näytekerran a-klorofyllipitoisuudet olivat vuoden 2009 tasolla, paitsi näytepisteen Putaalanjoki P4 pitoisuus oli puolta edellisvuotta alhaisempi. (Kuva 7, taulukko 4). Kutujoessa ja Putaalanjoessa vesi oli vuonna 2010 aiempaan tapaan hieman hapanta, kun taas Muhosjoessa veden ph kohosi heinä- ja elokuussa hieman emäksisen puolelle. Kutujoen keskimääräinen ph vuonna 2010 oli 6,7 ja Muhosjoen 6,9. Kutujoessa veden ph-arvot eivät suuresti vaihdelleet vuonna 2010, kun taas Muhosjoen veden ph oli selvästi huhtikuuta korkeampi heinä- ja elokuussa. Putaalanjoen veden ph oli elokuussa keskimäärin 6,8 eikä se merkittävästi eronnut vuoden 2009 keskimääräisestä ph:sta. (Kuva 7, taulukko 4). Kutujoen happitilanne vuonna 2010 oli tyydyttävä tai hyvä. Muhosjoen happitilanne vuonna 2010 oli maalis- ja elokuussa hyvä ja heinäkuussa tyydyttävä. Putaalanjoessa happitilanne oli elokuun näytekerralla tyydyttävä tai hyvä näytepisteestä riippuen. (Liite 2b). Vesien yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa (Vesi- ja ympäristöhallitus 1988) Kutujoki luokittui keskimääräisen kokonaisfosforipitoisuuden ja värinsä perusteella tyydyttäväksi. Käyttökelpoisuudeltaan Kutujoki oli luokassa hyvä mm. keskimääräisen a-klorofyllipitoisuuden, sameuden, suolistoperäisten indikaattoribakteerien määrän perusteella. Muhosjoki voitiin luokitella käyttökelpoisuudeltaan keskimääräisen kokonaisfosforipitoisuutensa perusteella luokkaan huono ja värinsä perusteella luokkaan tyydyttävä. A-klorofyllipitoisuuden perusteella Muhosjoen tila oli erinomainen. Muhosjoen hygieeninen laatu oli vuoden 2010 heinäkuun näytekerralla välttävä ja elokuun näytekerralla huono. Elokuun näytekerralla Muhosjoessa todettiin suolitoperäisiä indikaattoribakteereja 1200 pmy/100 ml. Putaalanjoki luokittui elokuun näytekerran vedenlaatutulosten perusteella käyttökelpoisuudeltaan kokonaisfosforipitoisuuden, värin ja a- klorofyllipitoisuuden perusteella luokkaan tyydyttävä. Putaalanjoen hygieeninen laatu vaihteli vuonna 2010 hyvästä huonoon. Heikoin hygieeninen laatu oli näytepisteellä Putaalanjoki 1, jossa elokuun näytekerralla todettiin suolistoperäisiä indikaattoribakteereja 1300 pmy/100 ml.

21 Väriluku (mgpt/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu COD Mn (mg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu Rauta (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu Kiintoaine (mg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu Kuva 6. Oulujoen alaosan sivu-uomien (Kutujoki (Kut2), Putaalanjoki (Pu1, Pu6 ja Pu8) ja Muhosjoki (Mu0) väriluku, humus (COD Mn )-, rauta- ja kiintoainepitoisuus vuonna 2010.

22 20 Kokonaisfosfori (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu Kokonaistyppi (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu Klorofylli a (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu ph Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu0 7,3 7,2 7,1 7,0 6,9 6,8 6,7 6,6 6,5 6, Kuva 7. Oulujoen alaosan sivu-uomien (Kutujoki (Kut2), Putaalanjoki (Pu1, Pu6 ja Pu8) ja Muhosjoki (Mu0) kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja a- klorofyllipitoisuus sekä happamuus (ph) vuonna 2010.

23 21 Taulukko 4. Keskimääräinen vedenlaatu Kutujoessa vuosina , Putaalanjoessa vuosina 2005, 2007, 2009 ja 2010 sekä Muhosjoessa vuosina Havainto- ph Kiintoaine Väri Kok.N Kok.P PO 4 -P Fe COD Mn Chl-a paikka mg/l mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Kutujokisuu Ka ,5 4, , ,2 Ka ,6 4, , ,2 Ka ,7 3, , ,9 Ka ,4 4, , ,3 Ka ,6 4, , ,3 Ka ,7 4, , ,5 Putaalanjoki 1 Ka ,7 3, , ,7 Ka ,7 3, , ,3 Ka ,7 3, , ,7 Ka ,0 5, , ,0 Putaalanjoki P3 Ka ,6 3, ,7 Ka ,7 5, ,0 Ka ,6 6, ,5 Ka ,8 3, ,0 Putaalanjoki P4 Ka ,6 2, ,5 Ka ,7 3, ,5 Ka ,7 3, ,0 Ka ,9 3, ,0 Muhosjokisuu Ka , ,2 Ka ,1 6, ,8 Ka ,2 6, ,0 Ka ,1 7, ,2 Ka ,9 9, ,9 Ka ,2 6, ,1 Ka ,4 8, ,0 Ka , ,4 Ka , ,7 Ka , ,7 Ka , ,3 Huom! Putaalanjoesta otettiin epähuomiossa näytteet , vaikka vuosi 2010 ei kuulu tarkkailun piiriin. 7 VEDENLAADUN KEHITYS 2000-LUVULLA Oulujoen alaosan pääuoman vedenlaadun kehitystä 2000-luvulla on tarkkailtu joen yläosalta Jylhämästä, keskiosalta Laukasta ja alaosalta Merikoskelta. Vedenlaatua on tarkkailtu mm. ravinnepitoisuuksien, humuspitoisuuden ja veden happamuuden osalta (kuva 8). Laukassa tarkkailua ei kuitenkaan ole suoritettu vuoden 2008 jälkeen. Taulukossa 5 on esitettynä vuosien keskimääräinen vedenlaatu Jylhämässä ja Merikoskella.

24 22 Näytteenottokertoja on merkittävästi vähennetty vuodesta 2004 alkaen, minkä vuoksi vedenlaadun arviointi perustuu nykyään pienempiin näytemääriin. Yleisesti ottaen ravinne- ja humuspitoisuudet kohoavat kevättulvan aikaan ja ovat alhaisimmillaan alivirtaaman aikaan talvella. Jokiveden happamuus on tyypillisesti alhaisimmillaan juuri virtaamahuipun aikaan ja kohoaa kesällä perustuotannon vaikutuksesta. Jylhämän kokonaisfosforipitoisuus on pysynyt 2000-luvulla keskimäärin samalla tasolla vähäisistä vaihteluista huolimatta ja myös kokonaistyppipitoisuuksissa havaittu lievä kasvusuuntaus näyttää taittuneen. Merikosken kokonaisfosforipitoisuus on laskenut vuosituhannen alun korkeammista pitoisuuksista, mutta vuonna 2009 havaittiin pari fosforipiikkiä, joista toinen ajoittui kevättulvan aikaan ja toinen marraskuuhun. Merikosken keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus on pysynyt varsin samansuuruisena koko 2000-luvun alun. Keskimäärin alhaisimmillaan ravinnepitoisuudet tarkkailujaksolla ovat olleet Jylhämässä ja Merikoskella vuosina 2002 ja 2003 sekä Merikoskella myös vuonna Jylhämässä humuspitoisuus on 2000-luvulla kohonnut lievästi pientä vuosien notkahdusta lukuun ottamatta, mutta veden väri ei ole pelkästään tummentunut, sillä veden väriin on vaikuttanut myös rautapitoisuuden vaihtelut. Jylhämän vesi on keskimääräisesti ollut hieman hapanta tai neutraalia. Jylhämän veden ph:n vaihteluissa voidaan erottaa tarkkailujaksolla selvästi runsaan levätuotannon aiheuttamat kesäiset ph:n nousut. Merikoskella humuspitoisuus on luvulla vähäisesti vaihdellut vuodesta toiseen ja veden keskimääräinen ph Merikoskessa on pysynyt varsin samana koko 2000-luvun. Oulujoen pääuoman alhaisimmat kiintoainepitoisuudet on mitattu Jylhämästä eikä kiintoainepitoisuuksissa ole havaittavissa nousevaa tai laskevaa suuntausta. Merikoskella kiintoainepitoisuuksissa 2000-luvulla on havaittavissa enemmän vaihtelua kuin Jylhämässä, mutta muutossuuntaa ei Merikoskessakaan ole havaittavissa.

25 23 Merikoski µg/l Kuva 8. Vedenlaadun kehitys Oulujoen pääuomassa Jylhämässä ja Merikoskessa vuosien aikana ja Laukassa vuosien aikana.

26 24 Taulukko 5. Oulujoen keskimääräinen vedenlaatu Jylhämässä ja Merikoskessa vuosina Arvot perustuvat sekä viranomaisseurannan (PPO ja KAI) että konsultin (LVT Oy) näytteisiin. Havainto- ph Kiintoaine Väri Kok.N Kok.P PO 4 -P Fe COD Mn Chl-a paikka mg/l mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Jylhämä Ka ,7 1, , ,3 Ka ,9 1, , ,5 Ka ,0 1, , ,2 Ka ,0 1, , ,4 Ka ,9 1, , ,8 Ka ,7 1, , ,7 Ka ,0 1, , ,0 Ka ,0 1, , ,3 Ka ,8 1, , ,2 Ka ,8 1, , ,6 Ka ,9 1, , ,1 Merikoski Ka ,6 5, , ,7 Ka ,8 3, , ,2 Ka ,9 2, , ,7 Ka ,9 3, , ,8 Ka ,8 3, , ,2 Ka ,7 3, , ,2 Ka ,8 5, , ,1 Ka ,7 3, , ,9 Ka ,8 3, , ,5 Ka ,7 3, , Ka ,8 4, ,

27 25 8 AINEVIRTAAMAT 8.1 Pääuoman ainevirtaamat Oulujoen mereen tuomat ainemäärät on laskettu Merikosken päivittäisten virtaama- ja vedenlaatutietojen pohjalta kuten aikaisempinakin vuosina (taulukko 6). Keskimääräinen päiväkuorma oli vuonna 2010 edellisvuotta pienempi kokonaistypen, nitraatti+nitriittitypen, kokonaisfosforin, raudan ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Edellisvuotta hieman suurempia olivat keskimääräiset päiväkuormat puolestaan ammoniumtypen, fosfaattifosforin ja kiintoaineen osalta. Vuonna 2010 Oulujoesta purkautui Perämereen noin t kiintoainetta, noin t humusta, noin t typpeä ja noin 130 t fosforia. Epäorgaanisten typpiyhdisteiden osuus kokonaistypen ainevirtaamasta vuonna 2010 oli noin 16 % ja fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista noin 38 %. Typpiyhdisteitä, fosforiyhdisteitä, rautaa, humusta ja kiintoainetta virtasi Oulujoessa vuonna 2010 vähemmän kuin vuosina keskimäärin. Suhteellisen suuret vaihtelut ainevirtaamissa vuosien välillä johtunevat suurelta osin vuosien välisestä vaihtelusta valuma- ja virtaamaoloissa, koska Oulujoessa ei ole ollut havaittavissa selviä muutoksia vedenlaadun suhteen. Käytetty ainevirtaaman laskentatapa huomioi virtaaman ainoastaan näytteenottovuorokausina, mikä heikentää jonkin verran ainevirtaamien luotettavuutta. Laskentatapaa ei kuitenkaan ole muutettu, jotta ainevirtaamat olisivat vertailukelpoisia edellisiin vuosiin verrattuna.

28 26 Taulukko 6. Merikosken keskimääräinen päivittäinen ainevirtaama ja vuosikuorma Perämereen vuosina Merikoski Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N Kok.P PO 4 -P Fe COD Mn Kiintoaine Vuosi kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d t/d t/d Merikoski Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N Kok.P PO 4 -P Fe COD Mn Kiintoaine Vuosi t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a Ka Kutujoen, Putaalanjoen ja Muhosjoen ainevirtaamat Putaalanjokea ei otettu tähän tarkasteluun mukaan, koska sen osalta käytettävissä oli tiedot vain yhdeltä vuoden 2010 näytekerralta, jotka otettiin epähuomiossa. Putaalanjoen ainevirtaamia tarkastellaan seuraavassa vuoden 2011 raportissa tarkkailuohjelman mukaisesti. Oulujokeen laskevien tarkkailussa olleiden sivujokien (Kutujoki ja Muhosjoki) ainevirtaamia arvioitiin jokisuissa mitattujen pitoisuuksien sekä Merikosken ja Jylhämän välisen valuma-alueen valuma-arvojen avulla laskettujen virtaamien perusteella (taulukko 7). Valuma-arvoina käytettiin Merikosken ja Jylhämän vuorokausiarvojen erotuksena saatuja tuloksia. Virtaamien laskennassa käytetyt Kutujoen ( Kutujoen alue, F = 504 km 2 ) ja Muhosjoen (59.16 Muhosjoen alaosan alue, F = 537 km 2 ) valumaalueiden pinta-alat ovat Ekholmin (1993) mukaisia. Kutujoen valuma-alueiden pinta-alat on tarkistettu ja muutettu vuosien 2009 ja 2010 raportteihin. Kutujoen sivu-uoman ainevirtaamat vuodesta 2005 lähtien on laskettu taulukkoon 7 tarkistettujen pinta-alojen mukaisesti ja siksi lukemat eroavat aiempien vuosien raporteissa esitetyistä. Sivu-uomista Kutujoen ja Muhosjoen keskimääräinen päiväkuormitus oli kokonaistypen, kokonaisfosforin, raudan, humuksen ja kiintoaineen osalta suurempia kuin edellisenä tarkkailuvuonna ja näin ollen myös vuosikuormitukset olivat edellistä tarkkailuvuotta suurempia.