KANTELEEN VOIMA OY, KOKKOLAN ENERGIA JA VAPO OY

Transkriptio

1 KALAJOEN TURVETUOTANTOTARKKAILU X KANTELEEN VOIMA OY, KOKKOLAN ENERGIA JA VAPO OY Kalajoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu vuonna 215

2

3 1 Sisältö 1 JOHDANTO VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Tarkkailun tulokset Valumat Vedenlaatu Päästöt vesistöön Tehon tarkkailu VESISTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Vesistötarkkailun tulokset ja turvetuotannon vaikutukset vesistössä Kasviplanktontarkkailu Tulokset Piilevätutkimus Näytteenotto ja näytteenkäsittely Tulokset Yhteenveto Arvio päästöjen vesistövaikutuksista YHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Turvetuotantoalueiden sijainti Kalajoen vesistöalueella Liite 2 Päästötarkkailun tulokset vuonna 215 Liite 3 Vesistötarkkailutulokset vuonna 215 Liite 4 Pirttijärven kasviplanktontutkimuksen tulokset vuonna 215 Liite 5 Valokuvat piilevänäytteenottopaikoilta Liite 6 Piilevätutkimuksen tulokset vuonna 215 Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja Copyright Pöyry Finland Oy

4 2 Pöyry Finland Oy Hanna Kurtti, DI Eeva-Leena Anttila, FM Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 959 OULU puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Copyright Pöyry Finland Oy

5 1 1 JOHDANTO Kalajoen turvetuotantoalueille on laadittu tarkkailuohjelma vuosille (Pöyry Finland Oy 212). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (POPELY/45/7./212, ) ja Kainuun ELY-keskus (838/ , ) ovat kirjeillään hyväksyneet Kalajoen vesistöalueella sijaitsevien Vapo Oy:n ja Kanteleen Voima Oy:n turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailun tietyin muutoksin ja tarkennuksin. Viime vaiheessa tarkkailuohjelmaan lisättiin myös Kokkola Power Oy:n (nyk. Kokkolan Energia) Puronnevan tarkkailu, jota kuitenkin tarkkailtiin vielä vuonna 213 erillisen ohjelman mukaan. Kanteleen Voima Oy:n Settijoen valuma-alueella sijaitsevan Lamminnevan ja Multakaarronnevan tarkkailu toteutetaan erillisen ohjelman mukaan. Pohjois-Pohjanmaalla toteutetaan lisäksi turvetuotantoalueiden vuosipäästötarkkailua, jossa tarkkailukohteena ovat kuntoonpanosuot sekä erikseen sovittavat tuotantovaiheen ympärivuotiset tarkkailusuot. Pohjois-Pohjanmaan turvetarkkailussa oli vuonna 215 Kalajoen alueelta mukana Kanteleen Voima Oy:n Lonkerinneva ja Vapo Oy:n Vasamanneva. Tässä raportissa on esitetty Kanteleen Voima Oy:n, Kokkolan Energia Oy:n ja Vapo Oy:n Kalajoen tarkkailusoiden tulokset (pois lukien Lamminneva). Ympärivuotinen ja kuntoonpanonaikainen tarkkailuaineisto on raportoitu myös Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 216). Kalajoen vesistöalueen muilla tarkkailuvelvollisilla kuormittajilla (taajamat, teollisuus ja Turveruukki Oy:n ja Turvejetti Oy:n turvesuot) on erillinen tarkkailuohjelma vuosille (Pöyry Finland Oy 213) ja lisäksi alueella on yksittäisiä muiden turvetuottajien tarkkailuja. Tiedot Vapo Oy:n, Kanteleen Voima Oy:n ja Kokkola Power Oy:n Kalajoen turvetuotantoalueiden lupapäätöksistä on esitetty taulukossa 1. Soiden sijainti on esitetty kartalla liitteessä 1. Vuonna 215 päästö- ja vesistötarkkailua tehtiin kaikilla tarkkailuohjelman piiriin kuuluvilla tuotannossa olevilla soilla (Taulukko 1). Hankilannevan ja Koivulannevan jälkihoitovaiheen tarkkailu tehtiin vuosina 213 ja 214, joten niitä ei tarkkailtu enää vuonna 215. Näiden soiden vesistötarkkailu lopetettiin Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskuksen päätöksellä Ohjelmassa esitetyn tarkkailun lisäksi vuonna 215 tarkkailtiin ympärivuotisesti Vasamannevaa ja Vittouvennevaa. Copyright Pöyry Finland Oy

6 2 Taulukko 1 Kalajoen vesistöalueen tarkkailuohjelman (Pöyry Finland Oy 213) mukaiset turvetuotantoalueiden päästötarkkailuajankohdat. Y = ympärivuotinen tarkkailu T = tuotantovaiheen kesäaikainen tarkkailu jh = jälkihoitovaiheen tarkkailu Vihreällä on merkitty ylimääräisessä tarkkailussa olleet turvetuotantoalueet Ei tarkkailtu 215, tuotanto loppunut Suluissa olevat ( ) merkinnät tarkoittavat sitä että tarkkailua on ehdotettu tarkkailuohjelmassa, mutta koska lupapäätöstä ei ole vielä ollut, tarkkailuvuosi on ollut ohjelmassa epävarma Turvetuotantoalue Vesistö Lupapäätös Luvan tarkistus* Vapo Oy Hankilanneva (osa)** Jälkihoitotoimien vahvistaminen: PSAVI/68/4.8/212 Jouttenisenneva** PSY 52/6/2, VHO, 8/47/3, Koivulanneva PSY 26/5/2, Tuotanto on päättynyt (Y)** (T) (T)** Vasamanneva PSY 122/8/2, VHO 9/529/3, Y Vittouvenneva(osa) PSAVI 23/11/1, Y Nurmesneva (osa)*** PSAVI/156/4.8/212 JH*** Rautamullansuo PSY 94/7/2, T Kanteleen Voima Oy (1 Lonkerinneva PSAVI 11/1/1, , PSAVI/142/4.8/211, Y (1 Osmalamminneva PSY 74/8/2, Y (1 Päällysneva PSY 114/8/2, Y (1 Tuppuraneva PSY 88/7/2, Y Kokkola Power Oy Puronneva PSY 16/9/2, T PSAVI 126/12/1, (1 Siirtynyt Kanteleen Voima Oy:n omistukseen vuonna 212. Lonkerinnevalla jatkuu päätöksen mukaisesti lisäalueen tarkkailu vuonna 216 (tätä ei ollut alkuperäisessä ohjelmassa). *Ympäristönsuojelulain muutoksen (423/215) myötä luvan tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Valvontaviranomainen tulee arvioimaan toiminnan luvan muuttamisen tarpeen viimeistään vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin luvan tarkistamishakemus on määrätty jätettäväksi lupaviranomaiselle. **Hankilannevan ja Koivulannevan tuotanto on jo päättänyt joten tuotantoalueilla ei ole tarkkailuohjelman (213) mukaista päästötarkkailua vuosina 215 eikä 218. ***Nurmesneva oli vuonna 215 jälkihoitovaiheen tarkkailussa, joten vuonna 218 ei ole ohjelmassa esitettyä päästötarkkailua 2 VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS Kalajoki saa alkunsa Reisjärven kunnasta Suomenselän vedenjakaja-alueelta, missä sijaitsevat Reisjärvi, Vuohtojärvi ja Kiljanjärvi. Valuma-alueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 1,8 %. Jokiuoman pituus on 13 km ja kokonaisputous 114 m. Kalajoki laskee Perämereen Kalajoen kaupungin edustalla. Kalajoen suurin sivuhaara on Vääräjoki, joka yhtyy pääuomaan noin yhdeksän kilometrin päässä jokisuulta. Vääräjoen alaosalta Perämereen laskeva Siiponjoki muodostaa Kalajoen vesistön toisen purkautumiskohdan Perämereen. Muita huomattavia sivujokia ovat Nivalan kohdalla Pidisjärveen laskeva Malisjoki, Haapajärven alapuolelle laskeva Settijoki sekä Hautaperän tekoaltaaseen laskevat Kuonanjoki, Hinkuanjoki, Lohijoki ja Kalajanjoki. Copyright Pöyry Finland Oy

7 Kalajoki on yläosaltaan voimakkaasti säännöstely vesistö. Alueella tehdyt huomattavimmat vesistöjärjestelyt ovat Kalajoen keskiosan perkaukset, Hautaperän tekoaltaan sekä neljän voimalaitoksen rakentaminen. Kalajoen vesistöalueella sijaitsee kaikkiaan yhdeksän säännösteltyä järveä tai tekojärveä. Kooltaan merkittävin tekojärvistä on Haapajärvellä sijaitseva Hautaperän tekojärvi, jonka säännöstelyväli on 11,5 m. Korpisen, Iso-Juurikan, Kiljanjärven ja Reis-Vuohtojärven vedet on käännetty virtaamaan Kalajanjoen täyttökanavaa pitkin Hautaperään. Em. järvien säännöstelyvälit ovat vastaavasti 4,5 m, 2,8 m, 1,95 m ja 1,4 m. Myös Kuonanjärven, jonka säännöstelyväli on 2,5 m, vedet ohjataan Kuonanjoen täyttökanavan kautta Hautaperään. Kuonanjärvi sijaitsee alle kilometrin päässä Jouttenisennevasta ja myös Vittouvennevan turvetuotantoalueen vedet laskevat Kuonanjärveen. Hautaperästä vedet juoksutetaan Hinkuan voimalaitoksen kautta Haapajärveen, jonka säännöstelyväli on 1, m. Kalajanjoen ja Kuonanjoen vedet voidaan tarvittaessa ohjata Jalkakosken ja Haittaperän säännöstelypatojen kautta suoraan Haapajärveen. Haapajärvestä Kalajoki laskee Oksavan voimalaitoksen ja Jämsänkosken säännöstelypadon kautta Pidisjärveen (säännöstelyväli 1,5 m), josta edelleen Padingin ja Hamarin voimalaitosten ja säännöstelypatojen kautta Perämereen. Settijoen vedet on käännetty Oksavan voimalaitoksen ja Jämsänkosken säännöstelypadon yläpuolelle. Settijoen yläosalla sijaitsevaa Settijärven tekojärveä säännöstellään luusuan padon kautta säännöstelyvälin ollessa 2,5 m. Kuusaanjärven kautta Settijärveen laskee Hankilannevan ja Nurmesnevan turvetuotantoalueiden vesiä. Kalajoen alaosa ja Vääräjoesta erkaneva Siiponjoki on suojeltu koskiensuojelulailla. Kalajoen suisto ja Siiponjoki kuuluvat myös Natura 2 -suojelualueverkostoon. (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 211). Kalajokeen kohdistuva ravinnekuormitus oli vuosina keskimäärin 86 tonnia fosforia ja tonnia typpeä. Fosforin luonnonhuuhtouma oli 19 tonnia ja typen luonnonhuuhtouma 856 tonnia. Suurin ravinnekuormittaja oli maatalous (73 tonnia fosforia ja 1 48 tonnia typpeä vuodessa) (Kuva 1). Fosforin osalta myös haja-asutus muodosti merkittävän kuormituslähteen (8 t/v). Pistekuormitus oli keskimäärin 1,7 tonnia fosforia ja 81 tonnia typpeä vuodessa. Pistekuormitukseksi lasketaan jätevedenpuhdistamoilta, teollisuudesta ja turvetuotannosta tuleva kuormitus (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille , osa 1). Vuonna 215 kunnostusojituksia suunniteltiin toteutettavaksi tai useamman vuoden hankkeita aloitettavaksi Kalajoen vesistöalueella noin 222 ha:n hyötyalalla (noin 618 km). Lisäksi aiempia kunnostusojitushankkeita on suunnitelmien mukaan käynnissä noin 267 ha alalla. Turvetuotannon kuormittava pinta-ala vuonna 215 oli 142 ha. 3 Copyright Pöyry Finland Oy

8 kok. P kok. N 4 18 % 1 % 2 % 7 % 3 % 69 % 4 % 5 % 1 % 4 % 2 % 3 % Maatalous Haja-asutus Pistekuormitus Luonnonhuuhtouma Metsätalous Hulevesi Laskeuma Kuva 1 Luonnonhuuhtouma ja kuormitus Kalajoen vesistöalueella v (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille , osa 1). Ekologinen tila Kalajoen vesistön vesimuodostumien tila on pääosin välttävä tyydyttävä. Erinomaisessa tilassa on luokitelluista vesistöistä ainoastaan Lohijoki ja hyvässä tilassa Settijärvi, Nurmesjärvi, Reisjärvi, Pitkäjärvi sekä muutama muu pieni järvi tai lampi (Kuva 2). Kalajoen keski- ja yläosa, Hautaperän tekojärvi ja Kalajanjoki on luokiteltu voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi vesistöiksi. Kalajoen valuma-alueella vesistöjen tilaa ovat heikentäneet ravinnekuormitus, peruskuivatukset sekä voimatalouteen ja tulvasuojeluun liittyvä vesirakentaminen. Rannikon läheisyydessä lisäksi myös happamista sulfaattimaista johtuva vesien happamuus alentaa vesistöjen ekologista tilaa. Toimenpideohjelman mukaan Kalajoen vesistöalueen järvissä ja joissa tärkein tavoite on rehevyystason laskeminen, mutta suuressa osassa kohteista tilatavoitteen saavuttamista voidaan edesauttaa kohentamalla vesimuodostumien hydrologista ja/tai morfologista tilaa (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille ). Copyright Pöyry Finland Oy

9 5 Kuva 2 Kalajoen vesistöalueen ekologinen tila (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu ). Sininen = erinomainen ekologinen tila, vihreä = hyvä tila, keltainen = tyydyttävä tila, oranssi = välttävä tila ja punainen = huono tila. Copyright Pöyry Finland Oy

10 3 SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET Tarkkailukauden 215 ( ) sääoloja on tarkasteltu Ilmatieteen laitoksen Ylivieskan lentokentän havaintoaseman kuukausittaisten lämpötila- ja sadantatietojen perusteella. Ko. havaintopaikka on ollut käytössä vasta vuodesta 2 lähtien ja seuraavassa vertailuarvoina on käytetty havaintopaikan Ruukki Revonlahti pitkän ajan ( ) keskiarvoja. Tarkkailukauden keskilämpötila oli Ylivieskassa 5,2 ºC, mikä on 2,6 ºC enemmän kuin Ruukin pitkän ajan vertailuarvo. Talvi oli poikkeuksellisen lämmin (Kuva 3), ja marrasmaaliskuun keskilämpötila (-,7 ºC) oli lähes kuusi astetta korkeampi kuin vertailujakson marras-maaliskuun keskilämpötila (-6,5 ºC) Ruukissa. Kesä-elokuun keskilämpötila (13,3 ºC) oli lähes yhden asteen Ruukin vertailujakson keskiarvoa (14,2 ºC) alhaisempi. Tarkkailukauden sadesumma Ylivieskassa oli 634 mm, mikä oli noin 17 % enemmänkuin Ruukin pitkän ajan keskiarvo. Marraskuusta huhtikuuhun sademäärät olivat melko lähellä Ruukin vertailujakson arvoja, mutta toukokuulta lokakuulle sademäärät erosivat selvästi keskimääräisistä sademääristä. Heinä-elokuu ja lokakuu olivat vähäsateisia, mutta toukokuussa, kesäkuussa ja syyskuussa sademäärä oli 1,8 2,1-kertainen Ruukin keskimääräiseen sadantaan verrattuna. 6 C Lämpötila XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X mm Sademäärä XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X Tarkkailukausi Tarkkailukausi Kuva 3 Kuukauden keskilämpötila sekä sademäärät Ylivieskassa tarkkailukaudella 215 ja pitkänajan keskiarvona Ruukissa. (Lähde: Ilmatieteen laitos ) Tarkkailukautena 215 Kalajoen keskivirtaama oli Niskakoskella (F = 3 65 km 2 ) 51 m 3 /s eli selvästi suurempia kuin pitkän ajan ( ) keskiarvo 3 m 3 /s. Kevään tulvahuippu osui huhtikuun puoliväliin, mutta suurempia tai lähes yhtä suuria virtaamia mitattiin tarkkailuvuoden aikana myös marraskuussa, heinäkuussa ja syyskuussa kaikilla Kalajoen virtaamamittausasemilla (Kuva 4). Tammi-huhtikuussa virtaamat olivat lähellä vertailujakson keskivirtaamaa kaikilla mittauspisteillä. Kalajoen alaosalla sijaitsevan Niskakosken keski-, yli- ja alivirtaamat (m 3 /s) vuonna 215 ja vertailujaksolla olivat seuraavat: Copyright Pöyry Finland Oy Tarkkailukausi MQ (vuosi) 5,6 3,3 MQ (kesä-syys) 53, 21,8 NQ (kesä-syys) 5,4 11,5 HQ (kesä-syys) 22, 4,4

11 7 m 3 /s 14 Kuonanjärvi Tarkkailukausi m 3 /s 25 Niskakoski Tarkkailukausi m 3 /s Padinki Tarkkailukausi Kuva 4 Virtaamat Kuonanjärvessä (lähtevä) sekä Kalajoessa Padingissa ja Niskakoskessa tarkkailukaudella 215 ja vertailujaksolla v keskimäärin (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu ). Copyright Pöyry Finland Oy

12 Kuonanjärven säännöstelyväli on noin 2 m. Tarkkailukaudella 215 järven vedenkorkeus vaihteli tasolla +134,5 +135,75 m (N 43 ) (Kuva 5). 8 W N43 +cm 136,5 Tarkkailukausi säännöstelyrajat 136, 135,5 135, 134,5 134, 133,5 133, 132, Kuva 5 Kuonanjärven vedenkorkeus (N 43 +cm) tarkkailukaudella 215 ja jaksolla keskimäärin (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu ) sekä nykyiset säännöstelyrajat. 4 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU 4.1 Tarkkailun toteutus Kalajoen vesistöalueella oli vuonna 215 turvesoita yhteensä noin 142 hehtaaria mukaan lukien kaikki tuottajat (Pöyry Finland Oy 216). Kokonaispinta-alasta oli kuntoonpanossa 46 ha, tuotannossa 937 ha, tuotantokunnossa 136 ha ja 3 ha oli poistunut tuotannosta. Vapo Oy:n, Kanteleen Voima Oy:n ja Kokkola Power Oy:n turvesoiden lisäksi vesistöalueella useiden muiden tuottajien turvetuotantoalueita, mutta niitä ei raportoida tässä raportissa. Tähän raporttiin kuuluvien turvetuotantoalueiden sijainti vesistöalueella on esitetty liitteessä 1 ja vuonna 215 tarkkailussa olleet suot on esitetty taulukossa (Taulukko 2). Vuonna 215 Lonkerinneva ja Vasamanneva kuuluivat Pohjois-Pohjanmaan ympärivuotiseen tarkkailuun. Lonkerinnevalla oli kuntoonpanovaiheessa noin 14 ha alue keväästä kesään ja muu osa normaalisti tuotannossa. Kesäaikana pintavalutus oli vesienkäsittelymenetelmänä 85%:lla ja laskeutusaltaat 15 %:lla turvetuotannon kokonaispinta-alasta, mukaan lukien kaikki tuottajat. Copyright Pöyry Finland Oy

13 Taulukko 2 Kalajoen vesistöalueen päästötarkkailukohteet kesällä Kalajoen vesistöalueen päästötarkkailusuot kesällä 215. Turvetuotantoalue Tuottaja Vesistö- Vesienkäsit- PVK Tehon Huom. alue tely kesällä ojitettu tarkkailu Tuotantovaihe Osmalamminneva Kanteleen Voima pvk1 kyllä X Ympärivuotinen Puronneva Kokkolan Energia pvk1 kyllä X Päällysneva Kanteleen Voima pvk1 kyllä X Ympärivuotinen Rautamullansuo Vapo pvk2 kyllä X Tuppuraneva Kanteleen Voima pvk ei X Ympärivuotinen Vasamanneva Vapo pvk1 ei X Vuosikuormitustarkkailu PPO Vittouvenneva Vapo pvk1 ei X Ympärivuotinen Jälkihoitovaihe Jouttenisenneva (osa) Vapo 53.82/83 pvk2 ei Nurmesneva Vapo pvk kyllä Kuntoonpanovaihe Lonkerinneva Kanteleen Voima pvk1 kyllä X Vuosikuormitustarkkailu PPO 4.2 Tarkkailun tulokset Valumat Virtaamanmittaus toteutettiin jatkuvatoimisena kaikilla muilla tarkkailussa olleilla alueilla paitsi jälkihoitovaiheen Nurmesnevalla. Kesäajan valumatiedot on esitetty taulukossa (Taulukko 3). Nurmesnevan valuma arvioitiin vesistömallista, kuten myös Lonkerinnevan valuma padotuksen aikana Jouttenisennevan valumat olivat selvästi suurimmat ja Tuppuranevan pienimmät. Valumakeskiarvo 14 l/s km 2 oli Kalajoen alueella selvästi pienempi kuin koko Pohjois-Pohjanmaalla. Copyright Pöyry Finland Oy

14 Taulukko 3 Valumat Kalajoen tarkkailusoilla kesällä 215. (Mq = keskivaluma, Nq = alivaluma, Hq =ylivaluma). Suo Tarkkailu- Mittapadon Jakso d Mq Nq Hq Huom! piste valuma-alue ha l/s km 2 l/s km 2 l/s km 2 Tuotantovaihe Osmalamminneva pvk ,5 3,79 85 Puronneva pvk ,2, Päällysneva pvk ,4 1, Rautamullansuo pvk2 68, ,5 9,42 66 Tuppuraneva pvk ,58,38 18 Vasamanneva pvk1 57, ,7, 8 Vittouvenneva pvk1 119, ,9, Keskiarvo (n=7) 13,7 2,26 87 Keskiarvo PPO (n=9) 21,8 3,2 154 Jälkihoitovaihe Jouttenisenneva pvk ,5 2, Nurmesneva pvk 397, ,3 4, vesistömallista Kuntoonpanovaihe Lonkerinneva pvk ,3 3, vesistömallista Vedenlaatu Kalajoen tarkkailusoilta lähteneen valumaveden laatu on esitetty taulukossa (Taulukko 4). Epäorgaaniset ravinteet (PO 4 -P, NO 2+3 -N ja NH 4 -N) ja rauta on ohjelman mukaisesti määritetty muista näytemääristä poiketen pääosin kolme kertaa kesässä. Turvesoiden veden ph oli keskimäärin 6,1 ja vedessä oli runsaasti happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ) ja ravinteita (Taulukko 4). Veden ph oli alhaisin Päällysnevalla ja korkein Rautamullansuolla. Kemiallinen hapenkulutus oli selvästi pienin Rautamullansuolla. Fosforipitoisuudet vaihtelivat tuotantoalueiden välillä suuresti. Pienimmät pitoisuudet mitattiin Rautamullansuolla (ka. 11 µg/l) ja suurimmat Puronnevalla (ka. 14 µg/l). Kokonaistyppipitoisuudet olivat kaikilla tuotantoalueilla rehevällä tasolla, pienimmät pitoisuudet mitattiin Vittouvennevalla (ka. 912 µg/l). Rauta- ja kiintoainepitoisuudet vaihtelivat tuotantoalueiden välillä. Päällysnevalla ja Rautamullansuolla kiintoainepitoisuudet olivat pieniä, kun taas Puronnevalla ja Tuppuranevalla kiintoainepitoisuuden keskiarvo oli > 15 mg/l. Keskimäärin paras vedenlaatu mitattiin Rautamullansuolla ja huonoin Puronnevalla. Jälkihoitovaiheessa olevilla Jouttenisennevalla ja Nurmesnevalla sekä kuntoonpanovaiheen Lonkerinnevalla veden laatu oli keskimäärin parempi kuin tuotantovaiheen soilla. Nurmesnevalla ja Lonkerinnevalla mitattiin kuitenkin suuremmat pitoisuudet fosforia kuin tuotantovaiheen soilla keskimäärin. Lonkerinnevalla oli kuntoonpanovaiheessa noin 14 ha alue keväästä kesään ja muu osa normaalisti tuotannossa. Vedenlaatu Kalajoen päästötarkkailussa olleilla turvetuotantoalueilla oli hieman heikompi kuin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantoalueilla keskimäärin. Vain fosforia oli Kalajoella hieman vähemmän kuin Pohjois-Pohjanmaalla keskimäärin. Copyright Pöyry Finland Oy

15 11 Taulukko 4 Tarkkailusoilta lähteneen veden laatu kesällä 215 keskimäärin. n = näytteiden lukumäärä. Suo Vesien- n ph CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO2+3-N NH4-N Fe Kiintoaine käsittely kpl mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Tuotantovaihe Osmalamminneva pvk1 9 6, Puronneva pvk1 9 5, , Päällysneva pvk1 9 4, , ,2 Rautamullansuo pvk1 9 7, , ,4 Tuppuraneva pvk1 8 6, , Vittouvenneva pvk1 1 6, , ,9 Vasamanneva pvk1 13 6, , ,7 Keskiarvo (n=7) 6, ,2 Keskiarvo PPO (n=18) 6, ,1 Jälkihoitovaihe Jouttenisenneva pvk2 8 6, , ,9 Nurmesneva pvk1 5 6, ,9 Kuntoonpanovaihe Lonkerinneva pvk1 1 6, , , Päästöt vesistöön Turvetuotantoalueiden ominaiskuormitukset laskettiin mitatun veden laadun ja virtaaman perusteella (Taulukko 5). Taustahuuhtouma laskettiin kunkin tarkkailusuon omien valumatietojen perusteella laskentajaksoittain. Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot, jolloin saatiin nettopäästöt. Taustahuuhtouman arvioinnissa käytettiin Ympäristöministeriön laatimassa Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (213) määriteltyjä taustapitoisuuksia: kiintoaine 1 mg/l, kokonaisfosfori 2 µg/l ja kokonaistyppi 5 µg/l. Kiintoaineen osalta aiempina vuosina on ollut käytössä taustapitoisuus 2 mg/l ja kokonaisfosforin ja -typen osalta samat pitoisuudet kuin uudessa ohjeessa (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus (nyk. ELY-keskus), kirje turvetuottajille ). Tuotantovaiheen tarkkailusoista kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ominaispäästöt olivat suurimmat Päällysnevalla. Fosforipäästöt olivat suurimmat Puronnevalla. Kiintoaine- ja rautapäästöt olivat suurimmat Osmalamminnevalla ja Puronnevalla. Typpipäästöt olivat suurimmat Rautamullansuolla. Kokonaisuutena ominaispäästöt olivat suurimmat Osmalamminnevalla ja Puronnevalla. Puronnevan kuormitukseen vaikuttaa heikko vedenlaatu. Pienimmät ominaispäästöt olivat Tuppuranevalla, Vittouvennevalla ja Vasamannevalla. Kalajoen turvetuottajien keskimääräiset ominaiskuormitukset olivat kemiallista hapen kulutusta ja rautaa lukuun ottamatta pienemmät kuin Pohjoi- Pohjanmaalla keskimäärin. Selvästi suurimmat ominaispäästöt mitattiin jälkihoitovaiheessa olleella Jouttenisennevalla. Kuntoonpanovaiheen tarkkailussa olleella Lonkerinnevalla ominaispäästöt olivat pienemmät kuin tuotantovaiheen tarkkailusoilla. Lonkerinnevalla oli kuntoonpanovaiheessa noin 14 ha alue keväästä kesään ja muu osa normaalisti tuotannossa. Copyright Pöyry Finland Oy

16 Taulukko 5 Tarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä Suo Vesienkäsittely Bruttopäästöt Nettopäästöt CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO2+3-N NH4-N Fe Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Huom. g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d Tuotantovaihe Osmalamminneva pvk1 884,7,3 22, , Puronneva pvk ,2 1,2 16, 3, , Päällysneva pvk1 1256,5,2 25 1,2 4, 43 47, Rautamullansuo pvk1 416,2,1 36 6, 2, , Tuppuraneva pvk1 23,1, 8,2 1,2 3,4 5 76,1 6,6 72 Vittouvenneva pvk1 338,3,1 8,7,, ,1 4, 48 Vasamanneva pvk1 274,3,1 12 2,1, ,1 7,3 35 Keskiarvo (n=7) 595,5,3 18 1,6 3,5 6 86, Keskiarvo PPO (n=89) 581,8,3 2 1,1 2, , Jälkihoitovaihe Jouttenisenneva pvk ,3,6 36,1, , Nurmesneva pvk , ,8 9,4 55 virtaama arvioitu vesistömallista Kuntoonpanovaihe Lonkerinneva pvk1 528,6,2 13,1, , vesistömallista Kalajoen vesistöalueen päästöt niiltä turvetuotantoalueilta, jotka eivät olleet tarkkailussa vuonna 215, laskettiin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 216) esitettyjen vesienkäsittelymenetelmittäin jaettujen ominaiskuormituslukujen avulla (Taulukko 6). Taulukko 6 Vuosikuormituksen laskennassa käytetyt ominaiskuormitusluvut vesienkäsittelymenetelmittäin (Pöyry Finland Oy 216). Brutto Netto Jakso kohteet COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine d kpl g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Pintavalutuskentälliset suot Talvi , , Kevät , , Kesä , ,4 9,2 78 Syksy , , vuosi kg/ha/a ,2 8,5 28,1 4,7 21 Laskeutusaltaalliset suot Talvi , 21 17, Kevät , , Kesä , , Syksy , , vuosi kg/ha/a , ,3 9,4 74 Laskeutusallas talvi/pintavalutus kesä Talvi , 21 17, Kevät , , Kesä , ,4 9,2 78 Syksy , , vuosi kg/ha/a ,4 12 6,3 6,8 49 Kuntoonpanosuot Talvi , , Kevät , , Kesä , ,6 8,7 72 Syksy , , vuosi kg/ha/a ,3 9,5 29,2 6,4 23 Copyright Pöyry Finland Oy

17 Taulukoiden (Taulukko 7 ja Taulukko 8) sarakkeessa tarkkailtu K tarkoittaa päästötarkkailussa ollutta suota, E tarkoittaa suota, jonka päästöt on arvioitu pinta-alan ja vesienkäsittelymenetelmän mukaisilla ominaiskuormitusarvoilla. Kalajoen kaikkien turvetuotantoalueiden tuotantokauden (touko-syyskuu) päästöt vuonna 215 on esitetty taulukossa (Taulukko 7). Turvesoiden tuotantokauden kokonaispäästöt (brutto) olivat yhteensä noin 98 kg/d happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ), 1,1 kg/d fosforia, 27 kg/d typpeä ja 187 kg/d kiintoainetta. Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat tuotantokaudella noin,7 kg/d fosforia, 17 kg/d typpeä ja 167 kg/d kiintoainetta. Luvuissa on mukana muitakin turvetuottajia kuin Vapo, Kanteleen Voima ja Kokkolan Energia. Turvetuotantoalueiden vuosipäästöt (kg/a) on esitetty taulukossa (Taulukko 8). Vuositasolla turvetuotannon bruttopäästöt olivat yhteensä kg/a COD Mn, 43 kg/a fosforia, kg/a typpeä ja kg/d kiintoainetta. Nettopäästöt olivat 24 kg/a fosforia, 813 kg/d typpeä sekä 4847 kg/d kiintoainetta. Luvuissa on mukana muitakin turvetuottajia kuin Vapo, Kanteleen Voima ja Kokkolan Energia. (Pöyry Finland Oy 216) 13 Copyright Pöyry Finland Oy

18 14 Taulukko 7 Kalajoen vesistöalueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön kesällä (touko-syyskuu) 215. Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Nurmesneva (osa) Vapo Oy K 115,21 3,1 12,14 1,6 1 Vittouvenneva Vapo Oy ,1 21 7,7 6 K 2,2,5 3,5,1,2 2,9 Jouttenisenneva Vapo Oy K 35,3,7 4,2,1,4 3,5 Jouttenisenneva Vapo Oy ,3 43 E 73,6 1,5 8,8,3,8 7,3 Vasamanneva Vapo Oy K 15,2,7 2,4,1,4 1,9 Rautamullansuo Vapo Oy K 3,2 2,6 3,8, 1,9 2,3 Tuppuraneva Kanteleen Voima Oy K 17,1,6 5,7,1,5 5,5 Osmalamminneva Kanteleen Voima Oy K 93,7 2,3 15,4 1,6 14 Päällysneva Kanteleen Voima Oy K 51,2 1, 1,9,1,7 1,2 Lonkerinneva Kanteleen Voima Oy K 55,6 1,3 6,9,4,7 5,8 Lamminneva Kanteleen Voima Oy E 87,12 2,7 14,6 1,3 12 Multakaarronneva Kanteleen Voima Oy E 23,3,7 3,8,2,3 3, Puronneva Kokkolan Energia K 58,9 1,2 13,7,9 12 Koko Kalajoen vesistöalue (luvuissa mukana muitakin kuin Vapo, Kanteleen Voima ja Kokkolan Energia) 98 1, , Lonkerinneva on tässä taulukossa merkitty kokonaan tuotannossa olevaksi. Lisäalue (14 ha) oli kuntoonpanossa vain keväästä kesään. Copyright Pöyry Finland Oy

19 Taulukko 8 Kalajoen vesistöalueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön tarkkailuvuonna 215 ( )(Pöyry Finland Oy 216). Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Nurmesneva (osa) Vapo Oy K Vittouvenneva Vapo Oy ,1 21 7,7 6 K , , Jouttenisenneva Vapo Oy K , , Jouttenisenneva Vapo Oy ,3 43 E , Vasamanneva Vapo Oy K , , Rautamullansuo Vapo Oy K , , Tuppuraneva Kanteleen Voima Oy K , , Osmalamminneva Kanteleen Voima Oy K , Päällysneva Kanteleen Voima Oy K , , Lonkerinneva Kanteleen Voima Oy K , Lamminneva Kanteleen Voima Oy E Multakaarronneva Kanteleen Voima Oy E Puronneva Kokkolan Energia K Koko Kalajoen vesistöalue (luvuissa mukana muitakin kuin Vapo, Kanteleen Voima ja Kokkolan Energia) Tuotantosuot yhteensä Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä Koko Kalajoen vesistöalue (luvuissa mukana muitakin kuin Vapo, Kanteleen Voima ja Kokkolan Energia) Lonkerinneva on tässä taulukossa merkitty kokonaan tuotannossa olevaksi. Lisäalue (14 ha) oli kuntoonpanossa vain keväästä kesään. 15 Copyright Pöyry Finland Oy

20 Tehon tarkkailu Vesienkäsittelyn tehon tarkkailua suoritettiin ottamalla näytteitä pintavalutuskentän yläpuolelta pintavalutuskentän alapuolisten näytteenottojen yhteydessä. Vesienkäsittelyn tehokkuutta arvioitiin pintavalutuskentän yläpuolisten ja alapuolisten näytteiden pitoisuuksien erotusten avulla lasketuilla reduktioprosenteilla. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa tarkkailtiin Osmalamminnevalla, Tuppuranevalla, Vittouvennevalla, Vasamannevalla, Puronnevalla, Päällysnevalla, Rautamullansuolla (Taulukko 9-Taulukko 12) ja kuntoonpanovaiheen Lonkerinnevalla (Taulukko 13). Tarkkailujen tulokset on esitetty seuraavissa taulukoissa ja tarkemmin liitteessä 2. Pääasiassa Osmalamminnevan pintavalutuskenttä toimi melko hyvin ympäri vuoden. Kesällä pintavalutuskentältä poistui kiintoainetta vähemmän kuin talvella ja keväällä, ja syksyllä kiintoaineen reduktio oli negatiivinen. Fosforin reduktio oli selvästi negatiivinen syksyllä, ja nitraatti-nitriittitypen talvella ja keväällä. Veden ph pysyi samana pintavalutuskentän ylä- ja alapuolella. Happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) reduktio vaihteli jonkin verran negatiivisesta positiiviseen. Tuppurannevan pintavalutuskenttä toimi ravinteiden ja kiintoaineen suhteen hyvin kesällä ja syksyllä. Talvella ja keväällä reduktiot olivat pienempiä tai negatiivisia. Happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) reduktio vaihteli selvästi negatiivisesta jonkin verran positiiviseen. Veden ph pysyi samana pintavalutuskentän ylä- ja alapuolella. Rautaa pintavalutuskenttä ei poistanut ollenkaan. Vittouvennevan pintavalutuskenttä toimi erinomaisesti ympäri vuoden. Myös Vasamannevan pintavalutuskenttä toimi hyvin lukuun ottamatta nitraatti-nitriittityppeä. Happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) reduktio vaihteli molemmilla pintavalutuskentillä jonkin verran negatiivisesta positiiviseen. Veden ph nousi Vasamannevalla hieman kaikkina vuoden aikoina. Vittouvennevalla veden ph nousi tai laski hieman pintavalutuskentällä. Vaikka Vasamannevan pintavalutuskenttä toimi hyvin, kentällä ei päästy fosforin osalta Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä määrättyyn reduktioon. Päätöksen mukaan pintavalutuskentän puhdistustehon on oltava sulan maan aikana (kesä ja syksy) kiintoaineella ja kokonaisfosforilla 5 % ja kokonaistypellä 2 %. Kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta tavoitearvo on muuna aikana (talvi ja kevät) 5 %. Sulan maan aikainen kiintoaineen teho oli 68 %, kokonaisfosforin 33 % ja kokonaistypen 37 %. Kiintoaineen ja typen kohdalla lupamääräys siis täyttyi, mutta fosforin kohdalla ei. Lähtevän veden laatu oli fosforin osalta hyvä (kesän keskiarvo 3 ug/l) eikä reduktioihin päästy, koska myös kentälle tulevan veden pitoisuudet olivat pienet. Talven ja kevään tavoitearvoihin päästiin kiintoaineessa, muttei fosforissa. Epäorgaanista fosforia kenttä pidätti tehokkaammin. Ammoniumtyppeä ja rautaa pidättyi kaikkina vuodenaikoina varsin tehokkaasti, mutta nitriitti-nitraattityppeä huuhtoutui kentältä kesää lukuun ottamatta. Tulokset olivat Vasamannevan kohdalla samansuuntaisia kuin edellisvuosina. Vasamannevan tulokset on raportoitu myös Pohjois-Pohjanmaan päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 216). Puronnevan pintavalutuskenttä toimi typen ja kiintoaineen suhteen, mutta fosforia ja rautaa huuhtoutui kentältä. Happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) reduktio oli jonkin verran positiivinen. Veden ph laski pintavalutuskentällä noin,4 yksikköä. Päällysnevan pintavalutuskenttä toimi hyvin kokonaistypen, ammoniumtypen, raudan ja kiintoaineen suhteen. Kentältä huuhtoutui kuitenkin huomattavan paljon fosfaattifosforia ja veden ph laski kentällä selvästi, noin 1, yksikköä. Copyright Pöyry Finland Oy

21 Rautamullansuon pintavalutuskenttä toimi kokonaisuutena hyvin, vain nitraattinitriittityppeä huuhtoutui kentältä. Happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) reduktio oli jonkin verran positiivinen. Veden ph pysyi lähes samana kentän ylä- ja alapuolella. Lonkerinnevan lisäalue oli tuotantovaiheen tarkkailussa talven ja syksyn (Taulukko 13). Kenttä poisti hyvin typpeä. Sen sijaan fosforipitoisuudet nousivat kentällä, mutta kuitenkin vähemmän kuin edellisvuosina keskimäärin. Raudasta poistui noin puolet ja kiintoaineesta 62 %. COD Mn -arvoon kentällä ei ollut suurta vaikutusta. Lonkerinnevan tulokset on raportoitu myös Pohjois-Pohjanmaan päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 216). Lupapäätöksen PSAVI/142/4.8/211 mukaan pintavalutuskentällä on saavutettava lukien kiintoaineen osalta vuosikeskiarvona ilmaistuna 6 %:n puhdistusteho tai lähtevän veden kiintoainepitoisuuden on oltava enintään 6 mg/l. 17 Taulukko 9 Osmalamminnevan ja Tuppurannevan tehon tarkkailun tulokset ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2, 3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Osmalamminneva, pvk TALVI (n=3) pvk yp 6, ,3 pvk ap 5, ,9 Erotus, Reduktio KEVÄT (n=2) pvk yp 5, ,7 pvk ap 5, ,8 Erotus, Reduktio KESÄ (n=4) pvk yp 6, ,7 pvk ap 6, ,9 Erotus, Reduktio SYKSY (n=1) pvk yp 5, ,4 pvk ap 5, ,5 Erotus, Reduktio Tuppuraneva, pvk TALVI (n=1) pvk yp 5, ,7 pvk ap 5, Erotus, Reduktio KEVÄT (n=2) pvk yp 5, ,8 pvk ap 5, Erotus -, Reduktio KESÄ (n=3) pvk yp 6, pvk ap 6, Erotus, Reduktio SYKSY (n=1) pvk yp 6, pvk ap 6, Erotus, Reduktio Copyright Pöyry Finland Oy

22 Taulukko 1 Vittouvennevan ja Vasamannevan tehon tarkkailun tulokset. 18 ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2, 3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Vittouvenneva, pvk TALVI (n=5) pvk yp 6, ,7 pvk ap 6, ,8 Erotus -, Reduktio KEVÄT (n=1) pvk yp 5, ,5 pvk ap 6, ,9 Erotus -, Reduktio KESÄ (n=3) pvk yp 6, ,7 pvk ap 6, ,9 Erotus, Reduktio SYKSY (n=1) pvk yp 6, , pvk ap 6, ,8 Erotus, Reduktio Vasamanneva, pvk TALVI (n=4) pvk yp 6, ,6 pvk ap 6, , ,9 Erotus -, Reduktio KEVÄT (n=1) pvk yp 6, ,2 pvk ap 6, , ,8 Erotus -, Reduktio KESÄ (n=5) pvk yp 6, pvk ap 6, , , Erotus -, Reduktio SYKSY (n=1) pvk yp 6, pvk ap 6, , ,1 Erotus -, Reduktio Copyright Pöyry Finland Oy

23 Taulukko 11 Puronnevan ja Päällysnevan tehon tarkkailun tulokset. 19 ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2, 3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Puronneva, pvk KEVÄT (n=1) pvk yp 6, pvk ap 5, Erotus, Reduktio KESÄ (n=4) pvk yp 6, pvk ap 5, Erotus, Reduktio SYKSY (n=1) pvk yp 5, pvk ap 5, Erotus, Reduktio Päällysneva, pvk TALVI (n=2) pvk yp 5, , pvk ap 4, ,5 Erotus, Reduktio KEVÄT (n=2) pvk yp 5, ,8 pvk ap 4, ,2 Erotus, Reduktio KESÄ (n=5) pvk yp 5, , pvk ap 4, ,4 Erotus 1, Reduktio Taulukko 12 Rautamullansuon tehon tarkkailun tulokset. ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2, 3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Rautamullansuo, pvk KEVÄT (n=1) pvk yp 7, pvk ap 7, Erotus -, Reduktio KESÄ (n=4) pvk yp 7, pvk ap 7, Erotus -, Reduktio SYKSY (n=1) pvk yp 6, pvk ap 7, Erotus -, Reduktio Copyright Pöyry Finland Oy

24 2 Taulukko 13 Lonkerinnevan tehon tarkkailun tulokset. (Talvi ja syksy tuotantovaiheen tarkkailussa, kevät ja kesä kuntoonpanovaiheen tarkkailussa) ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2, 3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Lonkerinneva, pvk TALVI (n=3) pvk yp 6, , ,7 pvk ap 5, , ,8 Erotus ,9 Reduktio KEVÄT (n=1) pvk yp 6, , pvk ap 5, , ,9 Erotus, Reduktio KESÄ (n=5) pvk yp 6, , pvk ap 6, , ,8 Erotus, Reduktio SYKSY (n=1) pvk yp 6, , pvk ap 5, ,8 Erotus, Reduktio VESISTÖTARKKAILU 5.1 Tarkkailun toteutus Voimassaolevan tarkkailuohjelman periaatteiden mukaisesti turvetuotantoalueen vesistötarkkailu pyritään tekemään samana vuonna kuin päästötarkkailu. Kummankin tarkkailun näytteet pyritään myös ottamaan samanaikaisesti. Vuonna 215 päästö- ja vesistötarkkailua tehtiin kaikilla tarkkailuohjelman piiriin kuuluvilla tuotannossa olevilla soilla. Vesistötarkkailupisteiden sijainti on esitetty liitteessä 1. Hankilannevan ja Koivulannevan jälkihoitovaiheen tarkkailu tehtiin vuosina 213 ja 214, ja näiden soiden vesistötarkkailu lopetettiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen päätöksellä Vesistötarkkailun näytteet otettiin vuonna 215 maaliskuussa, toukokuussa, heinäkuussa ja elokuussa yhtä aikaa tai lähes yhtä aikaa päästötarkkailun näytteenoton kanssa. Näytteistä määritettiin happipitoisuus, ph, alkaliniteetti, sähkönjohtavuus, väri, kiintoaine, rauta, kokonaisravinteet (kok.p ja kok.n), epäorgaaniset ravinteet (NO 2 +NO 3 -N, NH 4 -N, PO 4 -P), kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) ja a-klorofylli (järvipisteet, heinäja elokuu). Jos kiintoainepitoisuus oli yli 2 mg/l, näytteestä määritettiin myös kiintoaineen hehkutushäviö. Turvetarkkailun päästö- ja vesistönäytteissä on käytetty kiintoainepitoisuuksien määrittämisessä samaa suodatinkokoa 1,2 µm, joten tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia. Rautamullansuon alapuolisesta Pirttijärvestä otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti kasviplanktonnäyte elokuussa 215. Vaikutustarkkailuun kuului myös piilevänäytteenotto kahdeksan turvetuotantoalueen vaikutusalueelta, ja piilevänäytteet otettiin elokuussa 215. Copyright Pöyry Finland Oy

25 5.2 Vesistötarkkailun tulokset ja turvetuotannon vaikutukset vesistössä Vuonna 215 vesistötarkkailua tehtiin turvetuotantoalueiden ala- ja yläpuolisilla pisteillä. Kalajoen valuma-alueella ei ole turvetarkkailuohjelmaan liittyen lainkaan joka vuosi tarkkailussa olevia jatkuvan tarkkailun pisteitä, vaan kaikki vesinäytteet otetaan vuosittain vaihtuvilta pisteiltä. Vuonna 215 tarkkailussa oli yhteensä 24 näytepaikkaa. Maaliskuussa Juurikkaojan Lonkerinnevan yläpuolisen pisteen happinäytepullot rikkoutuivat, joten pisteeltä ei saatu happituloksia. Elokuussa Lähteenojan Tuppuranevan alapuolisen pisteen happinäytepulloista irtosivat etiketit eikä pulloja pystytty enää varmuudella tunnistamaan. Tästä syystä näytteistä ei määritetty happipitoisuutta. Vittouvennevan vedet johdetaan Vittouvenojaan, joka laskee Kuonanjärveen (Kuva 6). Sekä Vittouvenojan että Kuonanjärven veden ph oli keskiarvona 6,2 ja vesi oli ruskeaa ja rautapitoista (Taulukko 14, liite 3). Ravinteita ja happea kuluttavaa ainesta oli vedessä runsaasti. Kuonanjärven klorofylli-a-pitoisuudet viittasivat rehevyyteen. Sähkönjohtavuusarvot olivat pieniä ja puskurikyky oli tyydyttävä hyvä. Keväällä sekä Vittouvenojan että Kuonanjärven happitilanne oli huono. Vittouvennevalta lähtevän veden ph (6,2 6,3) oli suurempi kuin alapuolisten vesien ph (5,9 6,5) jokaisella näytteenottokerralla. Suolta lähtevässä vedessä oli hieman enemmän typpeä kuin alapuolisissa vesissä. Muuten Vittouvennevan kuivatusvesien vedenlaatu oli keskimäärin parempi kuin Vittouvenojan vedenlaatu. 21 Kuva 6 Vittouvennevan tarkkailupisteet Copyright Pöyry Finland Oy

26 22 Taulukko 14 Kalajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteiden selä alueen turvetuotantosoilta lähteneen veden laatu touko-elokuussa v. 215 keskimäärin. Näytteiden ph-arvojen keskiarvo on laskettu log-muunnetuista arvoista. ph COD Mn Kiintoaine Kok. N NH 4 -N NO 2 + NO 3 -N Kok. P PO 4 -P Fe n mg O 2 /l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Vittouvenneva pvk1 6,3 36 5, Vittouvenoja Vi 6, 36 8, Kuonanjärvi KuJ¹ 6,2 27 5, Jouttenisenneva pvk2 6,1 44 7, Välioja Vä1 5,6 43 4, Mustapuro Mu 6,3 35 9, Kuonanjärvi KuJ¹ 6,2 27 5, Nurmesneva pvk1 6,6 4 4, Nevaoja Ruhanperä p3 6,5 33 6, Hankilanneva Tikkapuro Ti 6,8 26 7, ² Juurik yp 5,3 36 2, Lonkerinneva 5,9 55 7, Juurik ap 5,5 41 4, Rautamullansuo 7,1 21 3, Pirttijärvi 6,4 39 4, Väärä yp 5,9 39 5, Osmalamminneva 5,8 69 9, Väärä ap 5,7 43 4, ¹ Vittouvennevan ja Jouttenisennevan yhteinen näytepiste ² näyte otettu toukokuussa Jouttenisennevan kuivatusvedet johdetaan lohkoilta 1 3 pintavalutuskentän 1 kautta Mustapuroon ja edelleen Kuonanjärveen (Kuva 7). Lohkojen 5 7 vedet johdetaan pintavalutuskentän 2 kautta Lamminojaan ja edelleen Väliojan kautta Kuonanjokeen. Vuonna 215 jälkihoitovaiheen päästötarkkailua tehtiin pintavalutuskentällä 2 ja vesistötarkkailua sekä Mustapurossa, Väliojassa että Kuonanjärvessä. Väliojan vesi oli vuonna 215 hapanta, ruskeaa ja runsasravinteista. Vedessä oli runsaasti rautaa ja happea kuluttavaa ainesta. Sähkönjohtavuusarvot olivat pieniä ja puskurikyky vaihteli välttävästä hyvään. Jouttenisennevan pintavalutuskentältä 2 tulevassa vedessä oli keskimäärin hieman enemmän rautaa, kiintoainesta ja typpeä kuin Väliojan vedessä. Purkuvesien ph (6, 6,1) oli sen sijaan kaikilla näytteenottokerroilla suurempi kuin Väliojan veden ph (5,4 6,). Jouttenisennevan pintavalutuskentän 1 alapuolisen Mustapuron vesi oli vuonna 215 hapanta, ruskeaa, rautapitoista ja runsasravinteista. Vedessä oli runsaasti happea kuluttavaa ainesta ja jonkin verran kiintoainetta. Sähkönjohtavuusarvot olivat pieniä ja puskurikyky hyvä. Kuonanjärven vesi oli vuonna 215 melko hapanta, ruskeaa, rautapitoista ja runsasravinteista. Vedessä oli lisäksi runsaasti happea kuluttavaa ainesta. Kuonanjärven klorofylli-a-pitoisuudet viittasivat rehevyyteen. Copyright Pöyry Finland Oy

27 23 Kuva 7 Jouttenisennevan tarkkailupisteet. Nurmesnevan kuivatusvedet johdetaan Nevaojaan, joka laskee Kuusaanjärveen (Kuva 8). Nevaojan vesi oli lievästi hapanta, ruskeaa, rautapitoista ja runsasravinteista. Vedessä oli runsaasti happea kuluttavaa ainesta jokaisella näytteenottokerralla. Nevaojan happitilanne oli keväällä huono mutta kesällä verrattain hyvä. Sähkönjohtavuusarvot olivat pieniä ja puskurikyky hyvä. Nurmesnevan kuivatusvesissä oli ravinteita ja happea kuluttavaa ainesta keskimäärin enemmän kuin Nevaojassa, mutta kuivatusvesien ph (6,5 6,7) oli hieman suurempi kuin Nevaojan veden ph (6,4 6,5) kaikilla näytteenottokerroilla. Copyright Pöyry Finland Oy

28 24 Kuva 8 Nurmesnevan tarkkailupisteet. Hankilannevan vesistötarkkailuvelvoite loppui ELY-keskuksen päätöksellä Vuoden 215 tarkkailuvelvoitteen mukaiset vesistötarkkailunäytteet otettiin suon alapuolisesta Tikkapurosta ja (Kuva 9). Tikkapuron vesi oli lievästi hapanta, ruskeaa, rautapitoista ja runsasravinteista. Vedessä oli happea kuluttavaa ainesta melko runsaasti ja kiintoainepitoisuus oli maaliskuussa melko suuri (18 mg/l). Sähkönjohtavuusarvo oli hieman koholla maaliskuussa, toukokuussa arvo oli luonnonvesille tyypillistä tasoa. Puskurikyky oli erinomainen kummallakin näytteenottokerralla. Copyright Pöyry Finland Oy

29 25 Kuva 9 Hankilannevan tarkkailupiste. Lonkerinnevan kuivatusvedet johdetaan Juurikkaojaan ja edelleen Levonperänkanavan kautta Kalajanjokeen (Kuva 1). Lonkerinnevan vesistötarkkailunäytteet otettiin Juurikkaojasta suon ylä- ja alapuolelta. Juurikkaojan vesi oli vuonna 215 hapanta, ruskeaa ja rautapitoista. Happea kuluttavaa ainesta oli vedessä runsaasti. Juurikkaojan veden ravinnepitoisuudet vaihtelivat keskiravinteisille vesille tyypillisistä pitoisuuksista runsasravinteisuuteen. Sähkönjohtavuusarvot olivat pieniä, ja puskurikyky oli välttävä tai huono. Lonkerinnevan kuivatusvesien ph (5,9) oli jokaisella näytteenottokerralla suurempi kuin Juurikkaojan (Juurik yp) veden ph (5,2 5,4). Kuivatusvesissä oli keskimäärin enemmän kiintoainetta, happea kuluttavaa ainesta ja ravinteita kuin Juurikkaojan vedessä. Juurikkaojan Lonkerinnevan alapuolisella näytteenottopaikalla kokonaistypen pitoisuudet olivat 4 3 µg/l suurempia kuin suon yläpuolella. Kokonaisfosforin määrä oli suon alapuolella 2 7 mg/l suurempi kuin suon yläpuolella. Kiintoainetta ja happea kuluttavaa ainesta oli suon alapuolisessa Juurikkaojassa keskimäärin hieman enemmän kuin suon yläpuolella. Copyright Pöyry Finland Oy

30 26 Kuva 1 Lonkerinnevan tarkkailupisteet. Rautamullansuon kuivatusvedet johdetaan Pirttipuroa pitkin Pirttijärveen (Kuva 11). Pirttijärven vesi oli vuonna 215 lievästi hapanta, ruskeaa ja rautapitoista. Happea kuluttavaa ainesta ja typpeä oli vedessä runsaasti, fosforin pitoisuudet vaihtelivat keskiravinteisille vesille tyypillisestä tasosta runsasravinteisuuteen. Maaliskuussa pintavedessä oli vain vähän happea, touko-elokuussa happitilanne oli välttävä-tyydyttävä. Pirttijärven puskurikyky oli hyvä ja sähkönjohtavuusarvot pieniä. Klorofylli-a-pitoisuudet viittasivat rehevyyteen. Rautamullansuon kuivatusvesien ph (7,1 7,2) oli selvästi suurempi kuin Pirttijärven veden ph (6,3 6,4) jokaisella näytteenottokerralla. Kuivatusvesissä oli enemmän typpeä ja rautaa kuin Pirttijärven vedessä. Happea kuluttavaa ainesta, kiintoainetta ja fosforia mitattiin Rautamullansuon valumavesistä vähemmän kuin Pirttijärven vedestä. Copyright Pöyry Finland Oy

31 27 Kuva 11 Rautamullansuon tarkkailupisteet. Osmalamminnevan valumavedet johdetaan laskuojaa pitkin Vääräjokeen, joka laskee Siiponjokeen (Kuva 12). Vesistötarkkailunäytteitä otettiin Vääräjoesta sekä Osmalamminnevan ylä- että alapuolelta. Vääräjoen vesi oli vuonna 215 hapanta, ruskeaa ja rautapitoista. Vedessä oli runsaasti happea kuluttavaa ainesta. Kokonaistyppipitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa, fosforipitoisuuksissa esiintyi jonkin verran vaihtelua. Sähkönjohtavuusarvot olivat pieniä ja Vääräjoen puskurikyky oli pääosin tyydyttävä. Osmalamminnevan kuivatusvesien ph (5,7 6,) oli keskimäärin hiukan suurempi kuin Vääräjoen (yp) ph (5,8 6,1). Suon valumavesissä oli ravinteita, kiintoainetta, happea kuluttavaa ainesta ja rautaa keskimäärin enemmän kuin Vääräjoessa. Vääräjoen vedenlaadussa ei ollut kuitenkaan havaittavissa suurta eroa Osmalamminnevan ylä- ja alapuolisen tarkkailupisteen välillä. Copyright Pöyry Finland Oy