FORTUM POWER AND HEAT OY, VAALAN KUNTA, PETÄJÄKOSKEN KALA, OULUJOEN LOHI JA MONTAN LOHI

Transkriptio

1 OULUJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILU 1 1X79..1 FORTUM POWER AND HEAT OY, VAALAN KUNTA, PETÄJÄKOSKEN KALA, OULUJOEN LOHI JA MONTAN LOHI Oulujoen alaosan yhteistarkkailu Vesistötarkkailu 1

2

3 1 Fortum Power and Heat Oy, Vaalan kunta, Petäjäkosken Kala, Oulujoen Lohi ja Montan Lohi Oulujoen alaosan yhteistarkkailu Vesistötarkkailu 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 TARKKAILUALUEEN KUVAUS... 3 SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET Ilman lämpötila ja sadanta... Jokivirtaamat... YHTEENVETO KUORMITUKSESTA Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamo... 7 Kalankasvatuslaitokset... Kaatopaikat... 9 Turvetuotanto... 1 Muu kuormitus Oulujoen alaosan vesistöalueella VESISTÖTARKKAILU Vesistötarkkailun toteutus Vesistötarkkailun tulokset vuonna 1 ja vedenlaadun kehitys Oulujoen pääuoma ja Kutujokisuu Putaalanjoki... 1 Utos-, Muhos- ja Sanginjoen vedenlaatu Ainevirtaamat Oulujoen pääuomassa Leväseurannan tulokset... 1 Uimarantojen hygieenisen laadun seuranta YHTEENVETO VIITTEET... Liitteet Liite 1 Liite Liite 3 Oulujoen alaosan vesistö: kuormittajat ja havaintopaikat, kartta Tarkemmat kartat: Jylhämä, Putaalanjoki ja Montta Vedenlaatu vuonna 1 Kartta-aineistot sisältävät Maanmittauslaitoksen taustakartta-aineistoa 1/1

4 Pöyry Finland Oy Eeva-Leena Anttila, FM Susanna Ylitervo, FM Pirkko Virta, FM Yhteystiedot PL, Tutkijantie A 99 OULU puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

5 1 1 JOHDANTO Oulujoen alaosan yhteistarkkailun ohjelma päivitettiin vuosille 1 1 (Ahma ympäristö Oy 1a). Päivitetty ohjelma on hyväksytty.7.1 (POPELY-11/1) Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimesta. Uuteen ohjelmaan on siirrytty keväällä 1. Oulujoen alaosan yhteistarkkailuvelvollisia ovat Fortum Power and Heat Oy Utasen voimalaitoksen osalta, Vaalan kunta (jätevedenpuhdistamo) sekä kolme kalankasvatuslaitosta: Petäjäkosken Kala, Oulujoen Lohi sekä Montan Lohi Oy. Vuodesta 1 lähtien Oulujoen alaosan vesistötarkkailua on hoitanut Pöyry Finland Oy, kuitenkin niin, että vuoden 1 näytteet otettiin vielä Ahma ympäristö Oy:n toimesta. Pöyry Finland Oy:n toimeksiantoon kuuluu Oulujoen alaosan vesistötarkkailuosio. Fortum Power and Heat Oy:n Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailuvelvollisuus perustuu Pohjois-Suomen vesioikeuden Utasen ja Ala-Utasen voimalaitoksen rakentamisesta.1.19 antamaan päätökseen. Altaaseen johdetaan vettä Utasen voimalaitoksen alakanavan pohjoispuolisesta altaasta sekä lisäksi Oulujoen vettä vähintään, m3/s välisenä aikana. Vedet kulkevat Putaalanjoen kautta alakanavan reunapadon ja entisen luonnontilaisen jokitörmän väliin jäävää uomaa myöten Sotkakosken niskalle ja Sotkajärveen. Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailu toteutetaan Putaalanjoessa joka toinen vuosi. Muutoin säännöstelyn vaikutusten selvittäminen ei kuulu velvoitetarkkailuun, vaan se toteutetaan erillisinä selvityksinä. Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamon kuormitustarkkailu toteutetaan nykyisin Kainuun taajamien kuormitustarkkailun yhteydessä ja em. kolmen kalalaitoksen kuormitustarkkailua hoitaa erillisenä Ahma ympäristö Oy. Kuormitustarkkailutulokset raportoidaan omissa raporteissaan, mutta tässä vesistötarkkailuraportissa esitetään yhteenveto kuormitustarkkailuista. Oulujoen alaosan velvoitetarkkailut on toteutettu yhteistarkkailuna vuodesta 1991 lähtien. Oulujoen alaosalla tapahtui -luvulla kuormituksen suhteen useita muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet oleellisesti vesistötarkkailun toteuttamiseen. Oulujoen alaosalle kohdistuva yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden kuormitus väheni selvästi sen jälkeen kun siirtoviemäriverkko Muhokselta, Utajärveltä ja Pyhäkoskelta Ouluun valmistui ja Jylhämän jätevedet alettiin johtaa Vaalan jätevedenpuhdistamolle. Maxit Oy jäi vuoden 1 alussa pois vesistötarkkailusta, kun tehtaan saniteettivesien lasku Oulujokeen lopetettiin. Nykyisin Vaalan jätevedenpuhdistamo on ainoa alueella toimiva jätevedenpuhdistamo. Lisäksi turvetuottajat erkaantuivat yhteistarkkailusta vuonna. Turvetuottajilla on oma tarkkailuohjelma (Pöyry Finland Oy 13), joka tällä hetkellä on voimassa vuosille 1. Oulujoen alaosan sivu-uomien tarkkailu toteutetaan pääosin turvetuottajien yhteistarkkailun puitteissa. Oulujoen alaosalla sijaitsee lisäksi kolme suljettua kaatopaikkaa (Vaala, Utajärvi ja Muhos) sekä Oulun Energian Miehonsuon tuhkanläjitysalue, joilla on omat erillistarkkailunsa. Oulujoen alaosan vesistötarkkailu toteutettiin vuonna 1 ns. suppeana tarkkailuna, jolloin raportissa esitetään vuosittaiset viranomaisseurannan ja konsultin tekemän vesistötarkkailun tulokset sekä yhteenveto alueen erillistarkkailuista ja vesistöalueen kuormituksesta. Tarkkailuohjelman mukaisesti vesistötarkkailuraportissa esitetään myös alueella tehtävän leväseurannan sekä kuntien tekemän uimarantojen hygieenisen vedenlaadun seurannan tulokset. Tarkkailuohjelmaan kuuluva piilevätarkkailu tehdään seuraavan kerran vuonna 17. Oulujoen alaosan kalataloustarkkailu on toteutettu 19-luvulta lähtien omana tarkkai-

6 lunaan. Vuonna 1 kalataloustarkkailussa oli vuorossa kalastuskirjanpito, josta ei tehdä erillistä raporttia. Seuraavan kerran kalataloustarkkailu tehdään vuonna 17. TARKKAILUALUEEN KUVAUS Tarkkailualue käsittää Oulujoen alaosan alueen Oulujärven alapuolella (kuva 1 ja liite 1). Sivujokien tarkkailu toteutetaan pääosin kuitenkin turvetuottajien tarkkailun yhteydessä. Alue kuuluu pääosin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen, mutta itäisimmät osat Vaalan kunnan alueella kuuluvat Kainuun ELY-keskuksen toimialueeseen. Tarkkailualueen ylärajana on Oulujärven luusua ja alarajana Merikoski. Oulujoen alaosan valuma-alueen (vesistöalue nrot 9.1 ja 9. yhteensä) pinta-ala on 3 km ja järvisyys 3, %, kun koko Oulujoen vesistöalueen pinta-ala on 1 km (Ekholm 1993). Suurimmat sivujoet alaosalla ovat Kutujoki, Utosjoki, Muhosjoki ja Sanginjoki. Sivujokien virtaamat ovat vähäisiä pääuomaan verrattuna. Kuva 1 Oulujoen alaosan vesistöalue: pääuoma ja suurimmat sivujoet. Oulujoen alaosa on voimakkaasti säännöstelty. Pääuomassa on seitsemän voimalaitosta ja lisäksi yksi voimalaitos sijaitsee Utosjoen suulla (liite 1). Voimatalous vaikuttaa oleellisesti joen luonteeseen ja muihin käyttömuotoihin. Säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu sekä kalojen kulun estyminen ovat voimatalouden haitoista keskeisimpiä. Lyhytaikaissäädön aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu on voimakkainta Montan alapuolisessa Oulujoessa. Joen moninaiskäytön parantamiseksi on viime vuosina tehty paljon tutkimusta ja useita parantavia toimenpiteitä. Oulujoella on tärkeä merkitys myös vedenhankinnan kannalta, sillä Oulun kaupunki ottaa raakavetensä pääasiallisesti Oulujoesta Merikosken yläpuolelta. Myös Kemira Oyj:n Oulun tehdas ja Stora Enso Oyj:n Oulun tehdas ottavat raakavetensä Oulujoesta.

7 Oulujokea kuormittavat taajamien ja teollisuuden jätevesien lisäksi kalankasvatus, turvetuotanto, maa- ja metsätalous sekä haja- ja loma-asutus. Haja-asutuksen kuormitus on vähentynyt siirtoviemärien käyttöönoton myötä, koska siirtoviemärit mahdollistavat jokivarren haja-asutuksen liittymisen kunnalliseen viemäriverkkoon. Vedenlaatu Oulujoen yläosalla on melko hyvä. Oulujärvestä juoksutettava vesi on suuren järvialtaan tasaavasta vaikutuksesta johtuen jokseenkin tasalaatuista. Veden laatu heikkenee ja vaihtelu vedenlaadussa lisääntyy joen alaosaa kohden. Sivujoissa veden laatu on pääuomaa heikompi. Tulva-aikana ja sadekausina, jolloin sivujokien virtaaman osuus pääuomassa kasvaa, veden laatu on Oulujoen alaosalla keskimääräistä heikompi. Oulujoen veden laadulla on merkittävä vaikutus Oulun edustan merialueen veden laatuun. Oulujoki on pintavesityypiltään erittäin suuri kangasmaiden joki (EKt). Sanginjoki, Muhosjoki, Poikajoki, Naamanjoki ja Kutujoki ovat keskisuuria turvemaiden jokia (Kt). Putaalanjoki kuuluu Oulujoen vesimuodostumaan (SYKE ja ELY-keskukset 1). Oulujoen pääuoma rannikolta Oulujärveen saakka on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi, jossa ekologinen tila suhteutetaan parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Ympäristöhallinnon Avoin tieto-palvelusta saadun tiedon mukaan Oulujoen alaosan ekologinen tila on Muhokselta Merikoskelle tyydyttävä suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (Kuva ). Tilaluokka fysikaalis-kemiallisen vedenlaadun perusteella olisi hyvä. Oulujoen keskiosan ekologinen ja kemiallinen tila Muhokselta ylävirtaan on hyvä. Oulujoen alaosalle laskevista sivu-uomista Sanginjoki ja Naamanjoki ovat tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Muhosjoki, Kutujoki ja Utosjoki ovat hyvässä tilassa. Kaikkien mainittujen sivu-uomien kemiallinen tila on hyvää huonompi. Syynä luokitteluun on laskeumasta peräisin olevan elohopean ympäristölaatunormin todennäköinen ylitys. Oulujärven ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä (SYKE ja ELY-keskukset 1). 3

8 Kuva Oulujoen alaosan vesistöalueen ekologinen tila (Ympäristöhallinnon Avoin tieto-palvelu 1..1). Sininen = erinomainen ekologinen tila, vihreä = hyvä tila, keltainen = tyydyttävä tila, oranssi = välttävä tila Oulujoen alaosan vesistöalueella hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä. Joissakin vesimuodostumissa myös hydrologis-morfologiset tekijät heikentävät vesimuodostuman tilaa. Kaikille alueen hyvää huonommassa ekologisessa tilassa oleville vesimuodostumille on arvioitu ravinteiden vähentämistarve (Taulukko 1). Oulujoessa ravinteiden vähentämistarvetta ei ole. Kuormitusta vähennetään koko vesistöalueelle kohdistetuilla yhteistoimenpiteillä, joita ovat haja-asutuksen jätevesien käsittelyn parantaminen, happamuuden torjunta, maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormituksen vähentäminen ja vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen. Tiettyihin vesimuodostumiin voidaan lisäksi kohdistaa täydentäviä toimenpiteitä. Maatalouden kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä suunnataan Muhosjoen ja Poikajoen alueelle ja metsätalouden toimenpiteitä Sanginjoen ja Naamanjoen alueelle. Säännöstelyn kehittämistä ja vesistökunnostuksia suunnitellaan Oulujoen pääuoman, Kutujoen, Naamanjoen, Poikajoen ja Sanginjärven alueelle (Torvinen & Laine 1a). Taulukko 1 Hyvää huonommassa ekologisessa tilassa olevien pintavesien ravinnepitoisuuden vähentämistarpeet (Torvinen & Laine 1). Vesimuodostuma Sanginjoki Sanginjärvi Naamanjoki Poikajoki Vähennystarve (%) Kok.P Kok.N 1 3 > > > 1 3 > 3

9 3 SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 3.1 Ilman lämpötila ja sadanta Vuosi 1 oli selvästi keskimääristä lämpimämpi. Vuoden keskilämpötila oli vesistöalueen alaosalla Oulunsalossa, C, kun se vertailujaksolla on ollut,7 C. Vesistöalueen yläosalla Vaalassa vuoden 1 keskilämpötila oli, C, kun vertailujaksolla keskiarvo on ollut 1,9 C. Tammi-maaliskuu ja marras-joulukuu olivat kummallakin paikkakunnalla tavanomaista lämpimämpiä kuukausia (Kuva 3). Kesä- ja heinäkuu olivat sen sijaan tavanomaista kylmempiä. Oulunsalo C Oulunsalo mm I I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Vaala C II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Vaala mm I Kuva 3 1 II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukauden keskilämpötila ja keskimääräinen sadanta Oulunsalon ja Vaalan havaintoasemilla vuonna 1 ja vertailukaudella keskimäärin (Pirinen ym. 1, Ilmatieteen laitos 1). Vuosi 1 oli hyvin sateinen. Oulunsalossa satoi yhteensä 7 mm, eli sademäärä oli noin % suurempi kuin vertailujaksolla keskimäärin. Vaalassa sademäärä oli 1 mm eli noin kymmenen prosenttia tavanomaista suurempi. Oulunsalossa tammikuu, toukokesäkuu, syyskuu ja marras-joulukuu olivat selvästi tavanomaista sateisempia kuukausia. Kesäkuun sademäärä oli lähes kolminkertainen normaalivuoteen verrattuna. Helmikuussa ja huhtikuussa sademäärä jäi noin % tavanomaista pienemmäksi. Vaalassa kesäkuun sademäärä oli lähes kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna ja myös toukokuussa, heinäkuussa ja joulukuussa satoi jonkin verran tavanomaista enemmän. Helmikuu, huhtikuu, elokuu ja lokakuu olivat tavanomaista kuivempia kuukausia. 3. Jokivirtaamat Oulujoen vesistö on voimakkaasti säännöstelty. Säännöstely on lisännyt talviaikaisia virtaamia ja pienentänyt tulva- ja kesäaikaisia virtaamia, mikä tasoittaa virtaamien vaih-

10 teluita (NQ m3/s ja HQ m3/s). Säännöstelystä johtuen virtaaman vuosirytmiikka poikkeaa huomattavasti luonnontilaisesta. Oulujoen virtaamat ovat alkuvuodesta yleensä suuria (Kuva ), kun vesiä juoksutetaan voimatalouden tarpeisiin ja luodaan varastointitilavuutta kevättulvavesille. Oulujoki Jylhämä Q 1 [m3/s] kesä heinä elo syys loka marras joulu heinä elo syys loka marras joulu touko touko kesä huhti huhti maalis helmi tammi Oulujoki Merikoski Q 1 [m3/s] maalis helmi tammi 1 Kuva min ja max Oulujoen virtaama Jylhämässä ja Merikoskessa vuonna 1 sekä pitkän ajanajakson (1991 1) keskija äärivirtaamat vuorokauden keskiarvoina (Suomen ympäristökeskus 13..1) Oulujoen virtaamia on tarkasteltu Oulujärven luusuassa sijaitsevan Jylhämän voimalaitoksen tietojen sekä Oulujoen alaosalla sijaitsevan Merikosken voimalaitoksen tietojen perustella. Vuonna 1 Jylhämässä keskivirtaama oli 3 m3/s, kun vertailujakson keskivirtaama oli m3/s. Merikosken keskivirtaama ( m3/s) oli vertailujakson keskivirtaamaan (3 m3/s) nähden selvästi suurempi. Virtaamat olivat tammikuuta lukuun ottamatta selvästi tavanomaista suurempia koko vuoden 1 (Kuva ). YHTEENVETO KUORMITUKSESTA Oulujoen alaosalla sijaitsee Vaalan jätevedenpuhdistamo, kolme kalankasvatuslaitosta, Vaalan, Muhoksen ja Utajärven suljetut kaatopaikat, Miehonsuon tuhkanläjitysalue sekä noin eri vaiheissa olevaa turvetuotantoaluetta. Turvetuotannon kuormitustarkkailusta laaditaan oma erillinen raportti, samoin kuin em. muiden kuormittajien tarkkailuista.

11 7 Oulujokea ja sen sivu-uomia kuormittavat lisäksi lähinnä maa- ja metsätalouden ja hajaasutuksen ja hulevesien päästöt sekä ilmalaskeuma..1 Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamo Vaalan jätevedenpuhdistamo on mukana Kainuun taajamien yhteistarkkailussa ja puhdistamon tarkkailusta on laadittu oma erillinen raportti (Pöyry Finland Oy 1a). Vaalan kunnan jätevedet puhdistetaan vuonna 199 valmistuneessa biologis-kemiallisessa rinnakkaissaostuslaitoksessa. Vaalan kunnan asukasluku oli 3 7 asukasta vuodenvaihteessa (1 1). Viemäröinnin piirissä oli 3 taloutta, Vaalan juustola ja kaksi huoltoasemaa. Vuoden alusta lähtien on ollut käytössä siirtoviemäri Jylhämästä Vaalaan. Vuonna 1 jätevedenpuhdistamolla käsiteltiin 9 91 m3 eli keskimäärin 71 m³/d jätevettä. Rankkasateet aiheuttivat mitoitusvirtaaman ylityksen yhden viikon aikana huhtikuussa. Vaalan jätevedenpuhdistamon toimintaa tarkkailtiin vuonna 1 tarkkailuohjelmasta poiketen 1 kertaa. Tämä johtuu siitä, että vuoden 1 velvoitetarkkailutulosten mukaan Vaalan jätevedenpuhdistamon jätevesien käsittely ei täyttänyt Valtioneuvoston asetuksen / liitteen 1 vähimmäisvaatimuksia biologisen hapenkulutuksen, kemiallisen hapenkulutuksen ja kiintoaineen osalta. Jätevedenpuhdistamon asianmukainen toiminta varmistettiin vuoden 1 aikana asetuksen liitteen edellyttämällä 1 näytteellä. Puhdistamon keskimääräinen kuormitus ja teho vuosina 13 1 on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko ) (Pöyry Finland Oy 1a). Taulukko Vaalan jätevedenpuhdistamon keskimääräinen kuormitus ja teho vuosina 1 1 (Pöyry Finland Oy 1a). Tarkk. vuosi Tuleva avl Tarkk. vuosi BOD7 Lähtevä avl 19 7,7 7 Teho % 9 9 Tuleva avl , 1 Kok.P Lähtevä avl, 1,9 3,3 7 Kok.N Kiintoaine Tuleva Lähtevä Teho Tuleva Lähtevä avl avl % avl avl AVL:n laskentaperusteet (g/as d): BOD7 7, kok.p, kok.n 1, kiintoaine 1. Teho % Teho % 91 9 Puhdistamolta vesistöön kohdistuva kuormitus oli vuonna 1 keskimäärin noin,3 fosforia, 1 typpeä,,7 happea kuluttavaa ainesta (BOD 7) sekä 13 kiintoainetta. Vesistöön mennyt kuormitus oli vuonna 1 kaikilta osin kahta edellisvuotta pienempi. Vuonna 1 Vaalan jätevedenpuhdistamon teho oli vuositasolla hyvä BOD7:n, fosforin, kiintoaineen ja CODCr:n osalta, tehot olivat kaikilta osin edellisvuotta parempia. Kokonaistypen keskimääräinen puhdistusteho oli hieman heikentynyt edellisvuodesta. Lupaehdot saavutettiin pääosin molemmilla puolivuotisjaksoilla, ensimmäisellä puolivuotisjaksolla kiintoaineen puhdistusteho jäi kuitenkin hieman lupaehdosta. Myös valtioneuvoston asetuksen vähimmäisvaatimukset saavutettiin kaikilta osin.

12 . Kalankasvatuslaitokset Oulujoen alaosalla on kolme kalankasvatuslaitosta. Petäjäkosken Kalan laitos sijaitsee Kutujoen alaosalla, Oulujoen Lohi Oy:n laitos Oulujoen pääuomassa Kutujokisuun kohdalla ja Montan Lohi Oy:n laitos Oulujoen pääuomassa Montan voimalaitoksen kohdalla. Laitosten sijainti käy ilmi liitteinä 1 ja olevilta kartoilta. Kalakasvatuslaitosten kuormitustarkkailutulokset vuodelta 1 on raportoitu omassa erillisraportissa (Ahma ympäristö Oy 1a). Petäjäkosken Kalan ja Montan Lohen Oy:n laitoksilla tehdään kuormitustarkkailua ja Oulujoen Lohi Oy:n laitoksella kuormitus arvioidaan laitoksen rehunkulutuksen ja kalan lisäkasvun perusteella. Vuosikuormitus (kg/a) arvioitiin kaikilla laitoksilla rehunkulutuksen ja lisäkasvun perusteella. Montan kalakasvatuslaitoksella kasvatetaan kalanpoikasia Oulujoen velvoiteistutuksiin. Laitoksen toiminta oli vuonna 1 kaikilta osin lupaehtojen mukaista. Vuonna 1 laitoksella käytettiin rehua 17 1 kg eli selvästi alle puolet lupaehtojen mukaisesta sallitusta enimmäismäärästä. Vesistöön joutuva laskennallinen ainetaseeseen perustuva fosforikuormitus saa olla enintään kg/a ja päästötarkkailutulosten mukaan mitattu fosforikuormitus kg/a. Vuoden 1 ainetaselaskelman mukainen fosforikuormitus oli noin 9 kg ja päästötarkkailunäytteiden analyysitulosten perusteella arvioitu vastaava kuormitus noin kg. Käytetty rehumäärä ja kuormitus olivat edellisvuotta pienempiä. Petäjäkosken Kalan kalakasvatuslaitos saa lupaehtojen mukaan käyttää rehua 1 kg/a ja vesistöön menevä ainetaseeseen perustuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 13 kg/a. Vuonna 1 rehua käytettiin 9 kg ja kalan lisäkasvu oli 77 kg (rehukerroin 1,17). Päästötarkkailunäytteiden mukainen fosforikuormitus oli vuositasolle arvioituna,1 eli vain noin kg/a. Rehunkäytön ja kalan lisäkasvun perusteella arvioituna laitoksen vuosikuormitus oli noin kg/a fosforia ja noin 39 kg/a typpeä. Laitos toimi näin ollen lupaehtojen mukaisesti. Oulujoen Lohi Oy:n verkkokasvatusaltaiden kuormitusta ei mitata, vaan kuormitus arvioidaan käytetyn rehumäärän ja lisäkasvun perusteella. Laitoksella käytettiin vuonna 1 rehua yhteensä 11 kg ja kalan lisäkasvu oli 1 3 kg (rehukerroin n. 1,1). Tuotantotietojen perusteella laskettu laitoksen fosforikuormitus oli vuonna 1 noin 9 kg/a ja typpikuormitus noin kg/a, mikä alitti lupaehdoissa asetetut enimmäiskuormitukset (11 kgp/a ja kgn/a). Alla olevassa taulukossa (Taulukko 3) on esitetty Oulujoen alaosan yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten vesistökuormitus vuonna 1. Laitosten yhteenlaskettu kuormitus oli vuonna 1 noin 1 kg/a (1,7 ) fosforia ja noin 1 kg/a (1,3 ) typpeä. Kalankasvatuslaitosten tuotantomäärät ja kuormitus olivat pienempiä kuin vuonna 1.

13 9 Taulukko 3 Oulujoen alaosan kalankasvatuslaitosten päästöt vesistöön vuonna 1 (Ahma ympäristö Oy 1a)..3 Kaatopaikat Vaalan kunnan suljettu kaatopaikka Vaalan kaatopaikka sijaitsee noin km Vaalan keskustasta itään/koilliseen. Kaatopaikka-alueella muodostuvat vedet johdetaan kaatopaikan pohjoispuolisen suoalueen kautta Rovanojaan, ja siitä edelleen ojastoja pitkin Kutujoen alaosalle. Osa vesistä virtaa myös eteläsuuntaisesti. Kaatopaikalta lähtevien vesien laatua tarkkaillaan ohjelman mukaan kaksi kertaa vuodessa otettavin näyttein. Vuoden 1 tarkkailutulosten perusteella Vaalan kaatopaikan vaikutus vedenlaatuun oli havaittavissa lievänä kaatopaikalta etelään laskevassa ojassa. Kutujoen suuntaan laskevassa Rovanojassa ei ollut havaittavissa selviä kaatopaikkavesien vaikutuksia (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus 1). Utajärven kunnan suljettu kaatopaikka Noin km Utajärven kunnan keskustaajamasta koilliseen sijaitsevan suljetun kaatopaikan tarkkailussa noudatetaan jälkitarkkailuohjelmaa, jonka mukaisesti kaatopaikka- ja pintavesien laatua tarkkaillaan kerran vuodessa syksyllä. Kaatopaikka-alueen valuma- ja suotovedet imeytyvät maaperään sekä jätetäytön pohjoisella ja koillisella reunalla oleviin ojiin. Alueen pintavesien purkautumisesta edelleen kaatopaikan ympärysojasta ulkopuolelle ei ole täyttä varmuutta. Kaatopaikka-alueella ei ole tasausallasta tai mittapatoa. Kaatopaikkaveden laadun tarkkailuun käytetään pohjois- ja koillisreunalla olevaa ympärysojaa, minkä lisäksi kaatopaikan vaikutuksia ympäröiviin pintavesiin seurataan kahdesta metsäojasta alueen länsi- ja itäpuolella. Kaatopaikan länsipuoleinen oja oli kuiva eikä siitä saatu näytettä vuonna 1. Kaatopaikan vaikutukset vedenlaatuun olivat nähtävissä lähinnä ympärysojan vedenlaadussa. Utajärvi-Puolanka-tien varressa sijaitsevassa metsäojassa kaatopaikan vaikutuksia ei ollut edellisvuoden tavoin juurikaan havaittavissa (Pöyry Finland Oy 1b). Muhoksen kunnan suljettu kaatopaikka Muhoksen Kestinkankaan kaatopaikka sijaitsee noin 7 km kunnan keskustaajamasta etelään. Kaatopaikalla ei ole tasausallasta eikä suoraa purkua pintavesiin, vaan kaatopaikka-alueen valumavedet imeytyvät maaperään. Vedet kulkeutuvat maaperässä ja pohjavedessä suurelta osin alueen pohjoispuolella sijaitsevalle Mätässuolle ja edelleen metsäojien kautta Henttulanojaan ja siitä edelleen Muhosjokeen. Velvoitetarkkailutulosten perusteella kaatopaikan vaikutukset ojavesien laatuun olivat havaittavissa kaatopaikan välittömässä läheisyydessä, muttei juurikaan enää kauempana sijaitsevalla pisteellä (Pöyry Finland Oy 1c).

14 1 Miehonsuon tuhkanläjitysalue Oulun Energian Miehonsuon tuhkanläjitysalueen tarkkailua hoitaa Pöyry Finland Oy, ja tuloksista on laadittu oma vuositarkkailuraportti (Pöyry Finland Oy 1d). Tuhkanläjitysalueelle läjitetään Toppilan voimalaitosten sekä Laanilan Voima Oy:n tuhkia. Kuormitusnäytteet otetaan läjitysalueen laskeutusaltaan mittapadolta (MieP1) neljä kertaa vuodessa. Vuonna 1 tuhkanläjitysalueen mittapadolta virtasi vettä alapuoliseen vesistöön keskimäärin,9 l/s (9,3 m3/d) eli selvästi enemmän kuin edellisenä vuonna. Läjitysalueen keskimääräinen vesistökuormitus oli vuonna 1 edellisvuotta suurempaa. Happea kuluttavan aineksen (CODMn) kuormitus oli keskimäärin 1,, typen kuormitus,, kiintoaineen kuormitus,1, sulfaatin kuormitus 7, ja kloridin kuormitus 9,3 (Taulukko ). Taulukko Pvm. ka. v. 1 Miehonsuon tuhkanläjitysalueen bruttokuormitus keskivirtaamalla painotettu vuosikuormitus). vuonna 1 (koko vuoden Q CODMn Kok.P PO-P Kok.N NO3-N NH-N Fe Mn Kiintoaine Cl SO m 3/d 9,3 1,3,3,,,,13,1,7,1 9,7 7, Tuhkanläjitysalueelta purkautuva vesi oli aiempien vuosien tapaan hapanta ja veden happitilanne oli huono. Vesi oli ravinteikasta ja sekä fosfori- että typpipitoisuudet olivat ennakkotarkkailunäytteiden tasoa korkeampia. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuusarvo sekä kloridi-, mangaani- ja sulfaattipitoisuudet ovat nousseet viime vuosien aikana tuhkanläjitysalueelta lähtevissä vesissä. Tuhkanläjitysalueen vesien vaikutukset alapuolisessa vesistössä olivat kuitenkin myös vuoden 1 tarkkailutulosten perusteella lieviä.. Turvetuotanto Turvetuotannon tarkkailussa on voimassa Oulujoen vesistöalueen alaosan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille 1 (Pöyry Finland Oy 13). Oulujoen alaosan turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailun toteuttamisesta on vastannut vuonna 1 Ahma ympäristö Oy. Pohjois-Pohjanmaalla on lisäksi toteutettu turvetuotantoalueiden vuosikuormituksen tarkkailua (Pöyry Finland Oy 1e), jossa tarkkailukohteena ovat kuntoonpanosuot sekä tuotantovaiheen ympärivuotiset tarkkailusuot. Oulujoen alaosan turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailun raportti (Ahma ympäristö Oy) valmistuu vasta myöhemmin keväällä, mutta kuormitustiedot on esitetty jo Pöyry Finland Oy laatimassa vuosikuormitusraportissa, josta tiedot on otettu tähän raporttiin. Vuonna 1 Oulujoen alaosan vesistöalueella oli turvetuotannossa 1 9 ha, kunnostusvaiheessa ha ja tuotannosta poistunut 31 ha. Jälkikäytössä oli 97 ha ja valmistelematonta aluetta oli 3 ha. Turvetuotannon kokonaispinta-ala (ei sisällä jälkikäytössä olevia tai valmistelemattomia alueita) oli 1 79 ha (Pöyry Finland Oy 1e). Turvetuotantoalueiden sijainti on esitetty kartalla liitteessä 1. Kesäajan 1 tarkkailussa (touko-syyskuu) Oulujoen alaosan tuotantosoilla keskimääräinen valuma oli l/s km, eli selvästi enemmän kuin keskimääräisenä vuonna. Turvesoiden valumavesien ph oli kesäaikaan keskimäärin välillä,,7. Turvesoilta lähtevien vesien keskimääräiset humus- ja ravinnepitoisuudet vaihtelivat huomattavasti kohteittain (CODMn,3 mg/l O, kok.p 1 13 ja kok.n ). Myös kiintoainepitoisuudet ja erityisesti rautapitoisuudet vaihtelivat kohteittain: lähtevien vesien kiintoainepitoisuus oli keskimäärin,1 9 mg/l ja rautapitoisuus 193. Em. tulokset perustuvat Ahma ympäristö Oy:n tarkkailuun Miehonsuon tuotantoaluetta lukuun ottamatta (Pöyry Finland Oy 1e).

15 11 Alla olevassa taulukossa (Taulukko ) on esitetty Ahma ympäristö Oy:n ja Pöyry Finland Oy:n tarkkailuun perustuvat ja turvetuotannon vuosikuormitusraportissa (Pöyry Finland Oy 1e) esitetyt Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt (kg/a) vesistöön vuonna 1. Päästöt olivat vuonna 1 lähes kaikilta osin edellisvuotta suurempia. Turvetuotantoalueiden päästöihin vaikuttavat oleellisesti koko tarkkailukauden hydrologiset olosuhteet. Vuosi 1 oli hyvin sateinen. Taulukko Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 1 (turvetarkkailuvuosi ) (Pöyry Finland Oy 1e). Tarkkailutulokset Pöyry Finland Oy ja Ahma ympäristö Oy. Suo Haltija/ Purku- pinta-ala tark- tuottaja vesistö yht. kailtu Bruttokuormitus ha Nettokuormitus CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Hanhineva Vapo Oy E HI/la Itäsuo Vapo Oy K PVK Keisarins uo - Timonsuo Vapo Oy/ Timoni 9.13 Oy E la Korentosuo Vapo Oy K PVK Pehkeensuo Vapo Oy K Pelsonsuo (osa) (KAI) Vapo Oy 9.17 E la Tunturisuo Vapo Oy 9.13 K KEM Niskansuo (KAI) Vapo Oy E Niskansuo (KAI) Vapo Oy K Isos uo, Vaala (KAI) Vapo Oy 9.7 Petäikönsuo Turveruukki Oy 9.17 Miehons uo I Turvesuo , PVK/la , 7 1 PVK1 ja K PVK , J la+vs Turveruukki Oy K la+vs Turveruukki Oy E kosteikko/la Kapus tas uo Turveruukki Oy 9. 7 K pvk/la Kanas uo Turveruukki Oy K Haaras uo Turveruukki Oy K Miehons uo II Turveruukki Oy 9.1 E 133,, 1 7 Latvas uo Utajärvi Turveruukki Oy K Hautasuo (osa) Turveruukki Oy K la+vs Syrjäsuo Utajärvi Turveruukki Oy 9.11 E PVK/la Karppilansuo S.Kinnunen E la Ruostesuo A.Haataja 9.31 E PVK/la Yhteensä. 179 PVK/la Muu kuormitus Oulujoen alaosan vesistöalueella Turvetuotannon, kalakasvatuksen, Vaalan jätevedenpuhdistamon sekä kaatopaikkojen ja läjitysalueen lisäksi Oulujoen alaosalla vesistökuormitusta aiheuttavat lähinnä maa- ja metsätalous sekä haja-asutus ja taajama-alueiden hulevedet. Oulujoen alaosan vesistöalueella merkittävimpiä fosfori- ja typpikuormituksen lähteitä ovat luonnonhuuhtouma, peltoviljely sekä metsätalous. Oulujoen alaosalle on -luvulla rakennettu siirtoviemäriverkosto, johon on liittynyt suurin osa alueen haja-asutuksesta. Tämän myötä Oulujokeen haja-asutuksesta kohdistuva jätevesikuormitus on pienentynyt merkittävästi. Asutus ja pellot ovat pitkälti keskittyneet jokivarsille. Oulujokivarressa suurimmat taajama-alueet ovat Vaalan, Utajärven ja Muhoksen kuntakeskukset ja alaosalla Oulun kaupungin alue. VESISTÖTARKKAILU.1 Vesistötarkkailun toteutus Oulujoen alaosan vesistötarkkailupisteet on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko ) sekä kartalla liitteissä 1 ja, josta käy ilmi myös kuormittajien sijainti valumaalueella ja suhteessa vesistötarkkailupisteisiin. Oulujoen pääuomaa tarkkailtiin vuonna 1 yhteensä neljästä pisteestä: Jylhämästä, Montasta, Erkkolasta ja Merikoskesta.

16 1 Pääuoman tarkkailu toteutetaan viranomaistarkkailuna, minkä lisäksi Jylhämän piste kuuluu myös konsultin tekemään velvoitetarkkailuun. Jylhämän ja Merikosken pisteistä näytteitä otettiin yhteensä 13-1 kertaa ja Montan kohdalta viisi kertaa. Erkkolan piste kuuluu Oulun edustan velvoitetarkkailuun ja sieltä näytteet otettiin neljä kertaa. Pisteessä Oulujoki Pälli ei ollut tarkkailua vuonna 1. Pääuoman lisäksi Oulujoen alaosan vesistötarkkailuun kuuluu Kutujoki, jonka tarkkailupiste sijoittuu jokisuulle tarkkailuvelvollisten läheisyyteen, sekä Putaalanjoki, jonka tarkkailu liittyy Fortum Power and Heat Oy:n velvoitteeseen tarkkailla Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan veden laatua. Taulukko Oulujoen alaosan yhteistarkkailun vesistötarkkailupisteet. Näytteenottopaikka Tunnus ETRS-TM3FIN Oulujoen pääuoma, viranomaisseuranta Oulujoki Jylhämä 1* Ou Oulujoki Pälli 19** Oulujoki Montta Oulujoki Erkkola*** Oulujoki Merikoski 13 Sivu-uomat, velvoitetarkkailu Kutujokisuu Kut Putaalanjoki 1 Pu Putaalanjoki P3 Pu Putaalanjoki P Pu * mukana myös velvoitetarkkailussa Vesistöalue Kunta ELY-keskus Vaala Muhos Muhos Oulu Oulu KAI POP POP POP POP Vaala Utajärvi Utajärvi Utajärvi KAI POP POP POP ***Oulujoki Erkkola Oulun edustan velvoitetarkkailupiste **Oulujoki Pälli ei tuloksia vuonna 1 Kutujoella sijaitsee yhteistarkkailuvelvollisista Petäjäkosken Kalan kalankasvatuslaitos. Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamo sijaitsee Jylhämän voimalaitoksen yläpuolella. Oulujoen Lohi Oy sijaitsee Oulujoen pääuomassa Kutujokisuulla Jylhämän alapuolella. Montan Lohen kalankasvatuslaitos sijaitsee Montan voimalaitoksen läheisyydessä. Tarkemmat kartat Jylhämästä, Putaalanjoelta ja Montasta on esitetty liitteessä. Velvoitetarkkailuohjelman mukaiset näytteenottoajankohdat ovat maalis-, heinä- ja elokuu. Putaalanjokea tarkkaillaan joka toinen vuosi em. ajankohtina. Vuosi 1 oli ohjelman mukainen tarkkailuvuosi. Tarkkailunäytteistä tehtiin seuraavat analyysit: - lämpötila - rautapitoisuus - ph - kok.p - happipitoisuus - PO-P - hapen kyllästysaste - kok.n - sähkönjohtavuus kemiallinen hapenkulutus CODMn - NH-N - NO+NO3-N fekaaliset koliformiset bakteerit (heinä-elokuu) klorofylli-a (heinä-elokuu) - väriluku - sameus - kiintoaine -

17 13. Vesistötarkkailun tulokset vuonna 1 ja vedenlaadun kehitys..1 Oulujoen pääuoma ja Kutujokisuu Vuoden 1 vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 3 sekä tietyiltä osin kuvassa (Kuva ). Oulujoen pääuomassa tai Kutujokisuulla jokivesille tyypillistä kevättulvanaikaista veden laadun heikentymistä ei juuri ollut havaittavissa, koska näytteenotto ei ajoittunut varsinaiseen tulva-aikaan. Vain pääuomassa Merikosken pisteen viranomaisseurannassa.. otetussa näytteessä koholla ollut veden väriluku sekä rauta- ja ravinnepitoisuudet (Kuva ) sekä alentunut ph viittaavat tulva-aikaan. Sähkönjohtavuus ms/m, 3, 3,,, 1, 1,,, Väri mg/l Pt Kok.N 3 Rauta Kok.P 3 CODMn mg/l Oulujoki 13, Merikoski Oulujoki Erkkola OE1 Oulujoki Montta Jylhämä 1 Kutujokisuu, Kut Kuva Vedenlaatu vuonna 1 Oulujoen pääuomassa sekä Kutujoessa.

18 Oulujoen pääuoman ja Kutujoen happitilanne oli hyvä/ erinomainen läpi vuoden. Maaliskuussa Kutujoen happitilanne oli hapenkyllästysasteen perusteella tyydyttävä, mutta happipitoisuuden suhteen tilanne oli hyvä. Oulujoen havaintopisteillä ph-arvot olivat pääosin lievästi hapanta tai neutraalia tasoa (,9 7,). Hieman yleistä tasoa alhaisempia ph-arvoja mitattiin huhti-toukokuussa pääuomassa Montan ja Merikosken kohdalla. Kutujokisuulla veden ph-taso (,,) oli kaikkinensa Oulujoen pääuomaa hieman alhaisempi. Oulujoen ja Kutujoen sähkönjohtavuus (1,9 3, ms/m) oli läpi vuoden alhainen. Humusta kuvaava COD Mn -arvo sekä rautapitoisuus kohottivat veden värilukua Kutujokisuulla, missä vesi oli selvästi tummempaa kuin Oulujoessa. Oulujoen väriluku oli keskimäärin tasoa mg/l Pt niin, että väriluku nousi hieman jokea alaspäin tultaessa. Oulujoen pääuoman vesi oli veden värin ja COD Mn -arvojen perusteella humuspitoista. Kutujokisuulla vesi oli humuspitoista tai erittäin humuspitoista. Oulujoen rautapitoisuus kasvoi selvästi jokea alaspäin mentäessä; pitoisuus oli Jylhämässä keskimäärin ja Merikosken kohdalla 3. Erkkolan kohdalla elokuussa mitattu rautapitoisuus (13 ) poikkeaa yleisestä tasosta selvästi. Kutujokisuun rautapitoisuus (ka ) oli selvästi Oulujoen pääuomaa suurempi. Oulujoen ja Kutujoen veden sameus oli vähäistä. Sameus ei ollut yhdelläkään havaintokerralla silmin havaittavalla tasolla. Kiintoainepitoisuudet olivat eri pisteillä keskimäärin jokseenkin alhaisella tasolla (ka. noin 1, 3, mg/l). Oulujoessa Merikosken kohdalla kiintoainepitoisuus oli hieman yleistä tasoa suurempi (,3 mg/l) lokakuun näytteessä. Oulujoen pääuomassa alhaisimmat ravinnepitoisuudet mitattiin Oulujärven alapuolella Jylhämässä, missä sekä kokonaisfosforin (ka. 11 ) että kokonaistypen (ka. 37 ) pitoisuus oli keskimäärin karujen vesien tasoa. Oulujoen pääuoman ravinnepitoisuudet nousivat hieman jokea alaspäin mentäessä niin vuosikeskiarvojen kuin pääosin myös yksittäisten havaintokertojen perusteella tarkasteltuna (Kuva ). Kokonaisfosforipitoisuus oli Montan kohdalla keskimäärin 1 ja Erkkolan ja Merikosken kohdalla 17. Kokonaistyppipitoisuus oli Montan kohdalla keskimäärin 3, Erkkolan kohdalla 39 ja Merikosken kohdalla 3. Loppukesän ravinnepitoisuudet kuvastavat karua tai lievästi rehevää tilaa. Kutujoen vesi oli jonkin verran Oulujoen pääuomaa ravinteikkaampaa (ka. kok.p ja kok.n 1). Kutujoen kesäaikainen fosforipitoisuus kuvastaa joen rehevyyttä, kun taas typpipitoisuus on lievästi reheville vesille tyypillinen. Kokonaisravinteiden ohella myös epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet pääsääntöisesti nousivat hieman Oulujoen pääuomassa jokea alaspäin tultaessa. Pääuoman ja Kutujoen fosfaattifosforipitoisuudet (PO -P) olivat melko alhaisia. Epäorgaanisen typen pitoisuudet vaihtelivat vuodenajasta riippuen niin, että kesäaikaan pitoisuudet olivat pääsääntöisesti pienempiä, sillä levät käyttivät ravinteita kasvuunsa. Perustuottajien kasvua rajoittavaa minimiravinnetta voidaan tarkastella ravinnesuhteiden avulla. Mineraaliravinnesuhde kuvaa leville välittömästi käyttökelpoisten ravinteiden määrää ja on siten kokonaisravinteita luotettavampi ravinteiden rajoittavuuden kuvaaja. Forsbergin ym. (197) mukaan kun mineraaliravinteiden N/P -suhde on suurempi kuin 1 voidaan rajoittavana ravinteena katsoa olevan fosforin. Kun N/P -suhde on pienempi kuin on rajoittava ravinne typpi. Näiden arvojen välillä (N/P -suhde 1) rajoittavana ravinteena on joko fosfori tai typpi. Epäorgaanisten ravinnepitoisuuksien perusteella Oulujoen pääuoma oli pääsääntöisesti fosforirajoitteinen, mutta loppukesästä ja syksyllä typpirajoitteinen tai yhteisrajoitteinen. Kutujoki oli loppukesällä typpirajoitteinen. Kesän keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet (n=-3) olivat Jylhämässä, Erkkolan kohdalla sekä Kutujokisuulla reheville vesille tyypillisiä. 1

19 1 Oulujärvestä juoksutettavat vedet vaikuttavat omalta osaltaan Oulujoen veden laatuun. Yleensä kuitenkin keväällä ja alkukesällä sulamisvesistä ja Oulujärven täyttämisestä johtuen alaosalta tulevien valuma-vesien merkitys korostuu, mikä saattaa nostaa ravinnepitoisuuksia. Tämä oli jossain määrin havaittavissa vuoden 1 tarkkailutuloksissa. Veden hygieenistä laatua voidaan arvioida suolistoperäisten bakteerien määrän perusteella. Fekaalisten kolibakteerien määrän perusteella pääuoman hygieeninen vedenlaatu oli Jylhämän kohdalla erinomainen (1- kpl/1 ml) ja Erkkolan kohdalla hyvä tai erinomainen (-1 kpl/1 ml). Kutujokisuulla veden hygieeninen laatu oli erinomainen (7 kpl/1 ml). Oulujoen pääuoman ja Kutujoen vedenlaadussa ei ole ollut havaittavissa merkittäviä kehityssuuntia -luvulla. Sähkönjohtavuusarvoissa on ollut havaittavissa lievä laskeva kehityssuunta Oulujoen pääuomassa erityisesti Merikosken kohdalla. Oulujoen pääuomassa sekä Kutujoessa humus- ja rautapitoisuudet ovat olleet lievässä nousussa, jolloin myös veden väriluku on noussut hieman. Ravinnepitoisuuksissa on ollut huomattavaa vaihtelua mm. vuodenajasta riippuen. Jylhämässä useana vuonna näytteenotto on ajoittunut korkean pitoisuuden tilanteeseen, minkä johdosta fosforipitoisuuden kehityssuunta on ollut lievästi nouseva. Muutoin Oulujoen pääuoman fosforipitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla tai enemminkin laskeneet viime vuosina. Kokonaistyppipitoisuuksissa on ollut havaittavissa lievää nousua pääuomassa Jylhämän ja Montan kohdalla, mutta joen alaosalla (Merikoski) nousua ei juuri ole ollut näkyvissä. Kutujoen ravinnepitoisuuksissa ei ole ollut havaittavissa kehityssuuntia (Pöyry Finland Oy 1). Vuoden 1 tarkkailussa todetut ainepitoisuudet asettuvat aikaisempina vuosina todettuun vaihteluväliin. Keskimääräiset ainepitoisuudet olivat samaa tasoa tai alhaisempia kuin viime vuosien tarkkailussa... Putaalanjoki Putaalanjoen tarkkailussa selvitetään Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaatua. Altaaseen johdetaan vettä Utasen voimalaitoksen alakanavan pohjoispuolisesta altaasta sekä lisäksi vettä Oulujoesta vähintään, m3/s välisenä aikana. Vedet kulkevat Putaalanjoen kautta alakanavan reunapadon ja entisen luonnontilaisen jokitörmän väliin jäävää uomaa myöten Sotkakosken niskalle ja Sotkajärveen. Liitteestä käy ilmi Putaalanjoen havaintopisteiden sijainti tarkemmalla kartalla. Vuoden 1 tarkkailutulokset on esitetty liitteessä 3 ja osittain kuvassa (Kuva ). Maaliskuussa Putaalanjoen kaikilla havaintopisteillä happitilanne oli hapenkyllästysasteen perusteella huono, mutta happea oli kuitenkin noin mg/l. Heinä- ja elokuussa joen happitilanne oli hyvä tai erinomainen kaikilla pisteillä. Putaalanjoen vedenlaadussa oli havaittavissa suurempaa ajallista ja pisteiden välistä vaihtelua kuin Oulujoen pääuomassa. Pääsääntöisesti pitoisuudet olivat alhaisimpia ylimmällä pisteellä Pu ja nousivat jokea alapäin mentäessä (Pu ja Pu1) (Kuva ). Putaalanjoen vesi oli humus- ja rautapitoista ja joen kiintoainepitoisuus oli keskimäärin hieman korkeampi kuin Oulujoen pääuomassa. Putaalanjoen rautapitoisuus nousi selvästi jokea alaspäin tultaessa. Jokiveden sameus oli kesäaikaan vähäistä. Silminnähtävää sameutta todettiin maaliskuussa alemmilla pisteillä Pu ja Pu1. Putaalanjoen ravinnepitoisuudet olivat Oulujoen pääuomaa suurimpia ja kasvoivat selvästi Putaalanjokea alaspäin mentäessä (liite 3 ja Kuva ). Edellisvuoden tavoin selvästi korkeimmat ravinnepitoisuudet todettiin maaliskuussa, jolloin suurin typpipitoisuus (1 ) todettiin keskimmäisellä pisteellä Pu ja korkein fosforipitoisuus (3 ) alimmalla pisteellä Pu1. Putaalanjoen fosforipitoisuus oli kesäaikaan ylimmällä pisteellä

20 1 Pu lievästi reheville vesille tyypillinen (17 ) ja alemmilla pisteillä Pu ja Pu1 reheville vesille tyypillinen ( 1 ). Kesän typpipitoisuudet olivat ylimmällä ja keskimmäisellä pisteellä lievästi reheville vesille tyypillisiä (33 ) ja alimmalla pisteellä lievästi reheville tai reheville vesille tyypillisiä (9 ). Kokonaisfosforin ohella myös fosfaattifosforin (PO-P) pitoisuudet nousivat jokea alaspäin mentäessä. Epäorgaanisen typen (NO3-N ja NH-N) pitoisuudet olivat maaliskuuta lukuun ottamatta alhaisia tai jokseenkin alhaisia. Maaliskuussa erityisesti kahdella alimmalla pisteellä vedessä oli runsaasti epäorgaanisia ravinteita. Epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella arvioituna Putaalanjoki oli perustuotannon käynnistyttyä typpirajoitteinen. Ylimmällä pisteellä myös fosfori voi typen ohella toimia levätuotantoa rajoittavana ravinteena kesäaikaan. Sähkönjohtavuus ms/m Väri mg Pt/l CODMn mg/l Rauta Kok.P Kok.N Putaalanjoki 1, Pu Putaalanjoki P3, Pu Putaalanjoki P, Pu1 Kuva Vedenlaatu vuonna 1 Putaalanjoessa. Fekaalisten kolibakteerien määrän perusteella Putaalanjoen hygieeninen laatu oli joen ylä- ja alaosalla erinomainen ( 9 kpl/1 ml) ja Utajärven taajaman kohdalla hyvä tai erinomainen ( 33 kpl/1 ml).

21 17 Putaalanjoki virtaa Utajärven taajama-alueen läpi, jolloin taajaman hulevedet ovat osaltaan voineet vaikuttaa joen vedenlaatuun kahdella alimmaisella pisteellä. Putaalanjoen vedenlaadussa on ollut -luvulla huomattavaa ajallista vaihtelua ilman selviä kehityssuuntia. Vuonna 1 todetut ainepitoisuudet asettuvat pääsääntöisesti aikaisemmin havaittuun vaihteluväliin. Utajärven kohdalla ja sen alapuolella sijaitsevien pisteiden Pu ja Pu1 rautapitoisuudet olivat maaliskuussa hieman aikaisempaa tasoa korkeampia..3 Utos-, Muhos- ja Sanginjoen vedenlaatu Oulujoen alaosan suurimmat sivujoet ovat Kutujoen lisäksi Muhosjoki, Utosjoki ja Sanginjoki sekä pienempi Naamanjoki (liite 1). Utosjoki laskee Oulujoen pääuomaan Utajärven kohdalla. Utosjoen valuma-alueella sijaitsee Utajärven suljettu kaatopaikka sekä kolme turvetuotantoaluetta. Muhosjoki laskee Oulujoen pääuomaan Utosjoen alapuolelle, Montan voimalaitoksen kohdalle. Muhosjoen valuma-alueella sijaitsee Muhoksen suljettu kaatopaikka sekä viisi turvetuotantoaluetta. Sanginjoki laskee Oulujoen pääuoman alaosalle Oulun kaupungin alueella. Sanginjoen valuma-alueella sijaitsee Oulun Energian Miehonsuon voimalaitostuhkien läjitysalue sekä kahdeksan turvetuotantoaluetta. Kutujokea lukuun ottamatta sivu-uomien vedenlaadun tarkkailu tapahtuu Oulujoen alaosan turvetarkkailun yhteydessä (Ahma ympäristö Oy). Tämä raportti valmistuu myöhemmin keväällä.. Ainevirtaamat Oulujoen pääuomassa Oulujoen ainevirtaamat on laskettu Oulujärven alapuolelle Jylhämän kohdalle sekä alaosalle Merikosken kohdalle. Jokivesien mukana kulkeutuvat ainemäärät ovat ensisijaisesti riippuvaisia vesimääristä. Oulujoen virtaamat on esitetty luvussa 3. ja käytetyt vedenlaatutiedot luvussa.. Ainevirtaamat on laskettu kuukausittain. Alla olevissa taulukoissa (Taulukko 7 ja Taulukko ) on esitetty kuukausittaiset ainevirtaamat sekä kokonaisainevirtaamat vuonna 1 Jylhämän ja Merikoksen kohdalla. Taulukossa on lisäksi esitetty em. pisteiden ainevirtaamien erotus eli Oulujoen alaosan vesistöalueen kokonaiskuormitus sisältäen luonnonhuuhtouman. Vuonna 1 Oulujoen kautta Oulun edustan merialueelle virtasi noin 17 tonnia fosforia, tonnia typpeä ja noin tonnia kiintoainetta, mikä on selvästi enemmän kuin edellisvuonna. Edellisvuotta suuremmat ainevirtaamat johtuivat selvästi suuremmista virtaamista, sillä vedenlaatu oli keskimäärin samankaltainen kuin edellisvuonna.

22 Taulukko 7 1 Kuukausittaiset ainevirtaamat sekä kokonaisainevirtaamat vuonna 1 Oulujoen alaosalla (Merikoski). CODMn Kok.P PO-P Kok.N NO3-N NH-N Kiintoaine Fe tammi helmi m aalis huhti touko kesä heinä elo syys loka m arras joulu Keskiarvo summa t/a Oulujoen alaosalla muodostuva kuormitus oli noin 9 tonnia fosforia, noin 1 tonnia typpeä sekä noin tonnia kiintoainetta (Taulukko ). Oulujoen alaosan alueen osuus Oulujoen kokonaisainevirtaamasta on fosforin osalta noin %, typen osalta noin 3 % ja kiintoaineen ja raudan osalta noin %. Huomattava osa Oulujoen yläosan reiteiltä tulevista ainevirtaamista sedimentoituu Oulujärveen. Taulukko. Kuukausittaiset ainevirtaamat sekä kokonaisainevirtaamat vuonna 1 Oulujoen yläosalla (Jylhämä) sekä ainevirtaamien erotus välillä Jylhämä - Merikoski. Jylhämän tammikuun ainavirtaamat on laskettu helmikuun vedenlaadun perusteella. CODMn Kok.P PO-P Kok.N NO3-N NH-N Kiintoaine Fe tammi helmi m aalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Keskiarvo summa t/a Erotus t/a Leväseurannan tulokset Oulujoen alaosan vesistöalueella valtakunnallista leväseurantaa tehdään Oulujoen pääuomassa Erkkolan kohdalla. Kesällä 1 paikalla ei havaittu levää (Järviwikitietopalvelu 1..1).

23 19. Uimarantojen hygieenisen laadun seuranta Uimarantojen vedenlaatua arvioidaan kustakin yksittäisestä vesinäytteestä indikaattoribakteerien (=suolistoperäiset enterokokit ja Echerichia coli) määrän ja sinilevien esiintymisen perusteella. Vesille on asetettu indikaattoribakteerien raja-arvot, joilla veden laatu arvioidaan. Suolistoperäisten enterokokkien toimenpideraja on pmy/1 ml ja Echerichia colien toimenpideraja 1 pmy/1 ml. Sinilevien määrää arvioidaan neliportaisella asteikolla (ei havaittu, havaittu vähän, havaittu runsaasti ja havaittu erittäin runsaasti). EU-rannalla tarkoitetaan uimarantaa, jolla arvioidaan käyvän uimakauden aikana lämpimänä kesäpäivänä vähintään 1 uimaria päivässä. EU-direktiiviin pohjautuvan STM:n uimavesiasetuksen 177/ mukaisesti ensimmäiset näytteet tulee ottaa noin kaksi viikkoa ennen uimakauden alkua. Lisäksi uimakauden aikana otetaan tasaisin väliajoin vähintään kolme näytettä. EU:n määrittelemä uimakausi alkaa Oulun seudulla 1.. ja loppuu 31.. Oulun seudun ympäristötoimen alueella Oulujoen pääuomassa sijaitsee Tuiran EUuimaranta, minkä lisäksi uimaveden laatua seurataan Muhoksen Määtässä (Laitasaari), Montassa, Kirkkosaaressa, Junninojalla (Jokirinne) sekä Oulun Värtössä, Saarelassa, Oulunsuussa (Emännäntie), Myllyojalla ja Konttisenkankaalla (Madekoski). Näiden rantojen kesällä 1 otettujen vesinäytteiden tulokset eivät kuitenkaan olleet raportin kirjoitusajankohtana saatavilla. Oulujärven rannalla sijaitsevalta Vaalan Sahanrannan EU-uimarannalta otettiin vesinäytteet kaksi kertaa kesäkuussa ja kerran heinä- ja elokuussa. Kesäkuun alussa ja elokuussa otettujen näytteiden indikaattoribakteerien pitoisuudet alittivat STM:n asetusten toimenpiderajan eli vedet täyttivät uimavedelle asetetut laatuvaatimukset. Sen sijaan 9.. ja.7. otetuissa näytteissä havaittiin vähäinen määrä sinileviä eli näytteet ylittivät syanobakteerien (sinilevien) osalta toimenpiderajan. Yksittäisnäytteinä kesäkuun lopun ja heinäkuun näytteet eivät täyttäneet uimavedelle asetettuja laatuvaatimuksia (Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorio Oy, testausselosteet ). Utajärvellä uimaveden laatua tarkkailtiin Oulujoen varrella sijaitsevilla Kirkonkylän ja Alakylän uimarannoilla. Näytteet otettiin kesäkuussa ja heinäkuussa kummaltakin rannalta. Kaikkien tutkittujen näytteiden indikaattoribakteerien pitoisuudet alittivat STM:n asetusten toimenpiderajat eli vedet täyttivät uimavedelle asetetut laatuvaatimukset (Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorio Oy, testausselosteet..7.1). Vaalan Järvikylän uimarannalta ei ollut saatavilla tietoja vuoden 1 osalta. YHTEENVETO Oulujoen alaosan yhteistarkkailussa on noudatettu kesästä 1 lähtien vuosille 1 1 päivitettyä tarkkailuohjelmaa. Oulujoen alaosan vesistötarkkailu toteutettiin vuonna 1 ns. suppeana tarkkailuna, jolloin vuosittaisten vesistötarkkailutulosten lisäksi raportissa on esitetty mm. lyhyt kuvaus vedenlaadun ajallista kehittymistä sekä yhteenveto alueen kuormituksesta ja erillistarkkailuista. Vesistötarkkailupisteet sijoittuvat tarkkailualueen yläosalla Oulujoen pääuomaan ja Kutujokisuulle tarkkailuvelvollisten läheisyyteen sekä Putaalanjoelle. Vesistötarkkailuraportissa raportoidaan myös viranomaisseurannan tulokset Oulujoen pääuoman havaintopisteiltä. Oulujoen alaosan suurimmat sivujoet ovat Kutujoen lisäksi Muhosjoki, Utosjoki ja Sanginjoki, joiden vedenlaadun tarkkailu tapahtuu Oulujoen alaosan turvetarkkailun yhteydessä. Em. raportti valmistuu myöhemmin keväällä.

24 Oulujoen alaosan yhteistarkkailuvelvollisia ovat Fortum Power and Heat Oy Utasen voimalaitoksen osalta, Vaalan kunta (jätevedenpuhdistamo) sekä kolme kalankasvatuslaitosta: Petäjäkosken Kala, Oulujoen Lohi Oy sekä Montan Lohi. Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamon ja kalalaitosten kuormitustarkkailut toteutetaan nykyisin erillisenä vesistötarkkailusta, mutta vesistötarkkailuraportissa esitetään yhteenveto em. kuormitustarkkailuista. Kalankasvatuslaitosten toiminta oli vuonna 1 kaikilta osin lupaehtojen mukaista. Kalankasvatuslaitosten tuotantomäärät ja kuormitus olivat pienempiä kuin vuonna 1. Myös Vaalan jätevedenpuhdistamolta vesistöön kohdistuva kuormitus oli vuonna 1 kaikilta osin kahta edellisvuotta pienempi. Lupaehdot saavutettiin pääosin molemmilla puolivuotisjaksoilla, ensimmäisellä puolivuotisjaksolla kiintoaineen puhdistusteho jäi kuitenkin hieman lupaehdosta. Myös valtioneuvoston asetuksen vähimmäisvaatimukset saavutettiin kaikilta osin. Edellä mainittujen tarkkailuvelvollisten lisäksi Oulujoen alaosalla sijaitsee kolme suljettua kaatopaikkaa, Miehonsuon tuhkanläjitysalue sekä noin eri vaiheissa olevaa turvetuotantoaluetta. Erillistarkkailujen raportointien perusteella kaatopaikkojen ja tuhkanläjitysalueen vaikutukset vesistöissä olivat lieviä. Vuonna 1 Oulujoen alaosan vesistöalueella oli turvetuotannossa 1 9 ha, kunnostusvaiheessa ha ja tuotannosta poistunut 31 ha. Turvetuotannon kokonaispinta-ala oli 1 79 ha. Turvesoilta lähtevien vesien laadussa oli suuria kohteiden välisiä eroja ja turvetuotantoalueiden päästöihin vaikuttavat oleellisesti koko tarkkailukauden hydrologiset olosuhteet. Vuosi 1 oli hyvin sateinen, jolloin tuotantoalueiden valumat sekä päästöt vesistöön olivat lähes kaikilta osin edellisvuotta suurempia. Oulujokea ja sen sivu-uomia kuormittavat lisäksi lähinnä maaja metsätalouden, haja-asutuksen ja hulevesien päästöt sekä ilmalaskeuma. Oulujoen alaosan vesistöalueella merkittävimpiä fosfori- ja typpikuormituksen lähteitä ovat luonnonhuuhtouma, peltoviljely sekä metsätalous. Oulujoen alaosalle on -luvulla rakennettu siirtoviemäriverkosto, minkä myötä Oulujokeen haja-asutuksesta kohdistuva jätevesikuormitus on pienentynyt merkittävästi. Tarkkailuvuosi 1 oli selvästi keskimääräistä lämpimämpi ja hyvin sateinen. Oulujoen alaosalla vuosi oli noin % normaalia sateisempi ja yläosalla sademäärä oli noin 1 % keskimääräistä suurempi. Oulujoen vesistö on voimakkaasti säännöstelty, mikä näkyy talviaikaisien virtaamien kasvuna ja tulva- ja kesäaikaisia virtaamien pienentymisenä luonnontilaiseen verrattuna. Vuonna 1 Oulujoen virtaamat olivat tammikuuta lukuun ottamatta selvästi tavanomaista suurempia koko vuoden 1. Tässä vuoden 1 vesistötarkkailuraportissa on esitetty tulokset Oulujoen pääuomasta neljästä pisteestä, Kutujokisuulta sekä Putaalanjoesta kolmesta pisteestä. Pääuoman tarkkailu toteutetaan viranomaistarkkailuna, minkä lisäksi Jylhämän piste kuuluu myös konsultin tekemään velvoitetarkkailuun. Pääuomassa Jylhämän ja Merikosken pisteistä näytteitä otettiin vuonna 1 yhteensä 13 1 kertaa ja muista pääuoman pisteistä sekä Kutujoesta ja Putaalanjoesta 3 kertaa. Muhosjoen, Utosjoen ja Sanginjoen vedenlaadun tarkkailu tapahtuu Oulujoen alaosan turvetarkkailun yhteydessä. Tämä raportti valmistuu myöhemmin keväällä. Oulujoen pääuomassa ja Kutujokisuulla jokivesille tyypillistä kevättulvanaikaista veden laadun heikentymistä ei juuri ollut havaittavissa, koska näytteenotto ei pääosin ajoittunut varsinaiseen tulva-aikaan. Oulujoen pääuoman ja Kutujoen happitilanne oli hyvä tai erinomainen läpi vuoden. Jokivesien ph-taso oli pääosin lievästi hapan tai neutraalin tuntumassa ja veden yleistä likaantuneisuutta kuvaava sähkönjohtavuusarvo oli läpi vuoden alhainen. Oulujoen pääuoman vesi oli humus- ja rautapitoista. Erityisesti rautapitoisuus kasvoi jokea alaspäin tultaessa. Kutujoessa humus- ja rautapitoisuudet olivat