Vesistötarkkailu vuonna 2012

Transkriptio

1 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 1641 OULUJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILU

2 OULUJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILU VESISTÖTARKKAILU VUONNA 212 Copyright Ahma ympäristö Oy Satu Ojala Sisällysluettelo: 1. JOHDANTO TARKKAILUVELVOLLISET VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS METEOROLOGISET JA HYDROLOGISET TIEDOT YHTEENVETO VESISTÖN KUORMITUKSESTA TAAJAMAT JA ERILLISLAITOKSET KALANKASVATUS TURVETUOTANTO VESISTÖTARKKAILU PÄÄUOMAN VEDENLAATU KUTUJOEN, PUTAALANJOEN JA MUHOSJOEN VEDENLAATU VEDENLAADUN KEHITYS 2-LUVULLA AINEVIRTAAMAT PÄÄUOMAN AINEVIRTAAMAT KUTUJOEN, PUTAALANJOEN JA MUHOSJOEN AINEVIRTAAMAT OULUJOEN HYGIEENINEN LAATU UIMAVESIEN LAATU OULUJOEN PÄÄUOMAN BAKTEERIMÄÄRÄT ERILLISSELVITYKSET LEVÄSEURANTA OULUJOEN ALAOSAN TURVETUOTANNON TARKKAILU KAATOPAIKKOJEN TARKKAILU YHTEENVETO VIITTEET LIITTEET... 36

3 1. JOHDANTO Oulujoen alaosan yhteistarkkailu toteutettiin vuonna 212 ns. suppeana tarkkailuna. Vuoden 211 ns. laajaan tarkkailuun sisältyi pohjaeläinnäytteiden ottaminen. Pohjaeläinnäytteet otettiin syksyllä 211 Oulunjoesta Laukan sillan alapuolelta, mutta aineisto osoittautui näytteenotto-olosuhteiden vuoksi (suuri virtaama ja vedenpinnan poikkeava korkeus) käyttökelvottomaksi tarkkailutulosten seurantaan. Tästä syystä sovittiin alueellisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) kanssa, että näytteenotto uusitaan syksyllä 212. Olosuhteet olivat kuitenkin syksyllä 212 edellissyksyn kaltaiset eikä pohjaeläinnäytteitä saatu otettua. Vesistöalueen velvoitetarkkailut on toteutettu yhteistarkkailuna vuodesta 1991 lähtien. Vuoden 212 tarkkailu toteutettiin vuosille laaditun tarkkailuohjelman (Hilli & Kippola 24) mukaisesti. Oulujoen alaosan vesistötarkkailussa keskitytään veden fysikaalis-kemiallisen laadun ja rehevyyden seurantaan. Pääuoman tarkkailulla saadaan tietoa Oulujoen vedenlaadun ja siihen vaikuttavien tekijöiden lisäksi myös joen Perämereen kuljettamista ainemääristä. Tässä raportissa esitetään Oulujoen alaosan vesistötarkkailun tulokset vuodelta 212. Velvoitetarkkailua on täydennetty alueellisten ELY-keskuksen keräämillä vedenlaatutiedoilla Jylhämästä, Erkkolasta ja Merikoskesta. Kuntien uimavesitarkkailun tulokset on esitetty lyhyenä yhteenvetona. Lisäksi mukana ovat yhteenvedot leväseurannasta, Oulujoen alaosan turvetuotannon vesistötarkkailusta ja Miehonsuon tuhkanläjitysalueen velvoitetarkkailusta sekä Vaalan, Utajärven ja Muhoksen kaatopaikkojen vaikutustarkkailuista. Oulujoen alaosan vesistötarkkailusta vastasi vuonna 212 Lapin Vesitutkimus Oy (nyk. Ahma ympäristö Oy). Turvetuottajilla on ollut oma ohjelma kesästä 24 lähtien, mutta he ovat osittain osallistuneet myös tähän yhteistarkkailuun. 2. TARKKAILUVELVOLLISET Alueella toimii vain yksi yhdyskuntajätevedenpuhdistamo Vaalassa. Muut alueen jäteveden-puhdistamoista on lakkautettu, kun alueen yhdyskuntajätevesiä on alettu johtaa siirtoviemäreiden kautta suurempiin puhdistuslaitoksiin. Teollisuuslaitos Maxit Oy irtautui yhteistarkkailusta vuoden 21 alusta, koska tehtaan saniteettijätevesien lasku sakokaivokäsittelyn jälkeen Oulujokeen lopetettiin. Oulujoen alaosan alueella toimii kolme kalankasvatuslaitosta. Petäjäkosken Kala sijaitsee Kutujoen alaosalla, Oulujoen Lohi Kutujoen suulla ja Tmi Montan Lohi Oulujoen pääuomassa. Kuormittajien sijainti on esitetty liitteenä 1 olevalla kartalla. Oulujoen alaosalla oli lisäksi 22 tarkkailuvelvollista turvetuotantoaluetta vuonna 212, joiden kuormitus- ja vesistötarkkailu on esitetty erillisessä raportissa (Nikula 213a). Tarkkailuvelvollisia, suljettuja, kaatopaikkoja tarkkailualueella sijaitsee kolme (Vaala, Utajärvi ja Muhos). Lisäksi alueella sijaitsee Miehonsuon tuhkanläjitysalue. 1

4 Vuonna 212 Vaalan suljetulta kaatopaikalla ja tuhkanläjitysalueella oli vesistötarkkailua, joista on laadittu omat raportit (Maikkula 213, Nikula 213b). Muhoksen ja Utajärven kaatopaikkoja tarkkailtiin vuonna 212 (Ervasti 213a ja 213b). Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailuvelvollisuus on Fortum Power and Heat Oy:llä Pohjois-Suomen vesioikeuden Utasen ja Ala-Utasen voimalaitoksen rakentamisesta antaman päätöksen mukaisesti. Altaaseen johdetaan vettä Utasen voimalaitoksen alakanavan pohjoispuolisesta altaasta sekä lisäksi vettä Oulujoesta vähintään,5 m 3 /s välisenä aikana. Vedet kulkevat Putaalanjoen kautta alakanavan reunapadon ja entisen luonnontilaisen jokitörmän väliin jäävää uomaa myöten Sotkakosken niskalle ja Sotkajärveen. Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailu toteutetaan Putaalanjoessa joka toinen vuosi (pariton) Oulujoen alaosan yhteistarkkailun yhteydessä. Muutoin säännöstelyn vaikutusten selvittäminen ei kuulu velvoitetarkkailuun, vaan se toteutetaan erillisinä selvityksinä. 3. VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS Tarkkailualue käsittää Oulujoen vesistöalueesta (59) Ala-Oulujoen (59.1) ja Ylä- Oulujoen (59.2) alueet ja kuuluu pääosin Pohjois-Pohjanmaan ELY- keskuksen toimialueeseen. Itäosat Vaalassa ovat Kainuun ELY-keskuksen toimialuetta. Oulujoen alaosan vesistöalueen pinta-ala on 3 2 km 2 ja järvisyys 3,2 % (Ekholm 1993). Alueen ylärajana on Oulujärven luusua ja alarajana Merikoski Oulujoen suulla (liite 1). Koko Oulujoen vesistöalueen pinta-ala on 22 8 km 2, josta tarkkailualueen osuus on runsaat 13 %. Oulujoen vesistö on maamme toiseksi suurin vesivoiman tuottaja. Oulujoessa on nykyään seitsemän voimalaitosta: Merikoski, Montta, Pyhäkoski, Pälli, Utanen, Nuojua ja Jylhämä. Lisäksi Utosjoen suulla on yksi pienehkö voimalaitos. Oulujärven vedenkorkeudesta riippuen Oulujoen voimaloiden yhteinen putouskorkeus on m. Voimatalous vaikuttaa olennaisesti joen luonteeseen ja muihin käyttömuotoihin. Säännöstelyyn liittyvä vedenkorkeuden vaihtelu sekä kalan kulun estyminen ovat voimatalouden haitoista keskeisimmät. Säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuksien vaihtelu on voimakkainta Montan alapuolisessa Oulujoessa. Vuonna 23 valmistunut Merikosken kalatie mahdollistaa vaelluskalojen nousun Oulujokeen Montan voimalaitospadolle asti ja kalataloudellisilla kunnostuksilla pyritään parantamaan Oulujoen soveltuvuutta lohikalojen lisääntymiselle. Oulujoen pääuoman Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksiin suunnitellaan kalatiet. Oulujoen kalateiden suunnittelua koordinoi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja se aloitettiin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueilla vuosina Oulujoen toinen keskeinen käyttömuoto on vedenhankinta. Oulun kaupunki ja Kemira Oyj ottavat raakavetensä suurimmaksi osaksi Oulujoesta Merikosken yläpuolelta. Muita Oulujoen käyttömuotoja ovat mm. virkistyskäyttö, kalastus, matkailu ja vesiliikenne. Vesistöä alueella kuormittavat yksi jätevedenpuhdistamo (Vaala), teollisuus, kalankasvatus ja turvetuotanto sekä alueen maa- ja metsätalous sekä haja-asutus. Maxit Oy jäi vuoden 29 lopulla vesistötarkkailusta pois, koska tehtaan saniteettijätevesien lasku sakokaivokäsittelyn jälkeen Oulujokeen lopetettiin. Osa kuormituksesta tulee lisäksi ilmalaskeumana ja hulevesinä. 2

5 Oulujoen ja Oulujärven kunnostuksen ja moninaiskäytön puitesopimus vuosille allekirjoitettiin Oulussa. Sopimuksen tarkoituksena on vähentää haittoja, jotka aiheutuvat Oulujärven säännöstelystä ja Fortum Oyj:n omistamien vesivoimalaitosten käytöstä Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueella. Toteutettavat hankkeet tukevat mm. Oulujoen virkistyskäytön, kalatalouden ja matkailun kehittämistä. Oulujoen suurimmat sivujoet ovat Sanginjoki, Muhosjoki, Kutujoki ja Utosjoki. Sanginjoen pääuoma on pituudeltaan noin 66 km ja joen alaosa on koskinen. Sanginjoen veden laatua heikentää ajoittain happaman maaperän ojituksista johtuvat happamuuspiikit ja joen tilaa pyritään parantamaan EU-projektissa Kaupunki ja vesi - Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus SaKu ( Muhosjoki ja sen sivujoki Poikajoki sijaitsevat ns. Muhosmuodostuman alueella, jolle ovat tyypillisiä eroosiolaaksot vanhoine mutkaisine jokiuomineen. Muhosjoki on potentiaalista lohikalojen poikastuotanto- ja lisääntymisaluetta, joten joella aloitettiin lohikalojen elinympäristön parantamiseen tähtäävä kalataloudellinen kunnostus kesällä 27 (Laine 28). Muhosjoen kalataloudellinen kunnostus (n. 1 ha) saatiin päätökseen vuonna 28. Kutujoki on myös yksi potentiaalisimmista vaelluskalojen lisääntymisalueista Oulujoella, mutta joki kärsii toistuvista hyydeongelmista. Veden alijäähtymistä on pyritty estämään vuosina 26 ja 27 tehdyillä virtavesikunnostuksilla (Laine 28) ja Kainuun ympäristökeskuksen suorittamat joen kunnostustyöt päättyivät vuonna 28. Oulujärven luusuassa Iso-Kauvansaaren alueella aloitettiin vuonna 29 virtavesialueen kalataloudellinen kunnostus, jota jatkettiin poikastuotantoalueiden, suojapaikkojen ja syvänteiden osalta vielä keväällä 21. Ekologisen tilan arvioinnissa tyypiltään voimakkaasti muutettuihin vesiin kuuluvan Oulujoen pääuoman tila on arvioitu hyväksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Oulujoen alaosan sivujoista Sanginjoen ja Utosjoen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi ja tavoitteena näissä vesistöissä on saavuttaa hyvä ekologinen tila vuoteen 215 mennessä. Oulunjoen alaosan, keskiosan ja yläosan ekologinen tila on arvioitu hyväksi. Kemiallinen tila Oulujoen pääuomassa ja em. sivujoissa on arvioitu hyväksi (Oiva ympäristö- ja paikkatietokanta ). 4. METEOROLOGISET JA HYDROLOGISET TIEDOT Lämpötiloja ja sadantaa on tarkasteltu Kajaanin ja Oulunsalon vuoden 212 kuukausittaisten keskilämpötilojen ja/tai sadantatietojen perusteella. Muhoksen Leppiniemen sadeasema lopetti toimintansa vuoden 212 alussa, joten sieltä ei ole sadetietoja enää saatavilla. Oulunsalo Pellonpään asema sijaitsee noin 33 km päässä Muhoksesta, joten Muhoksen Leppiniemen sadeaseman sijaan käytetään Pellonpään aseman tietoja. Pitkän ajan keskiarvoina käytetään Oulunsalon lentokentän arvoja, koska Pellonpään asema on perustettu vasta 2-luvulla (lähde: Ilmatieteen laitos). Vuosi 212 oli Oulujoen alueella (Oulunsalo ja Kajaani) kokonaisuutena tarkastellen lämpötiloiltaan pääsääntöisesti keskimääräinen tai hieman keskimääräistä lämpimämpi. Helmi- ja joulukuu olivat kuitenkin tavanomaista hieman kylmempiä. Marraskuu oli tavanomaista jonkin verran lämpimämpi. Kylmin kuukausi Oulunsalossa (ka.-12,4 C) ja Kajaanissa (ka. -13,5 C) oli joulukuu. Lämpimin kuukausi Oulunsalossa (ka. +16,1 C) ja Kajaanissa (ka.+16,1 C) oli edellisvuoden tavoin heinäkuu. 3

6 Kajaani oli vuonna 212 pääosin sateisuudeltaan tavanomainen tai tavanomaista sateisempi. Huhti-elokuussa sekä lokakuussa Kajaanissa satoi keskimääräisesti selvästi enemmän. Sateisin kuukausi Kajaanissa oli elokuu (ka. 141 mm). Vähäsateisin kuukausi oli maaliskuu (ka. 25 mm). Myös Oulunsalo oli sateisuudeltaan pääosin joko tavanomainen tai tavanomaista sateisempi. Oulunsalossa erityisen sateisia kuukausia olivat helmi-, huhti-, touko-, heinä- ja lokakuu. Heinäkuu oli sateisin kuukausi (ka. 16 mm). Tavanomaista vähemmän satoi elokuussa. Maaliskuu oli kuivin kuukausi (ka. 24,2 mm). (Kuva 1). Oulunsalo Pellonpää 212 Lämpötila ( C) lentoasema 2, 15, 1, 5,, -5, -1, -15, I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Oulunsalo Lentoasema 212 Sadanta (mm) lentoasema I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kajaani 212 Lämpötila ( C) , Kuva 1. Vuoden 212 kuukausittaiset keskilämpötilat ja/tai sadannat Oulunsalossa ja Kajaanissa sekä pitkän ajanjakson keskiarvot (lähde: Ilmatieteen laitos). Oulujoen keskivirtaamat Jylhämässä ja Merikoskessa olivat vuonna 212 pääsääntöisesti keskimääräistä suurempia verrattaessa pitkän ajan keskiarvoon (1971-2). Vuoden korkein vuorokausikeskivirtaama Jylhämässä mitattiin (694 m 3 /s) ja Merikoskessa 1.8. (848 m 3 /s). Keskivirtaamat olivat Jylhämässä alimmillaan huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa sekä ajoittain kesä-heinäkuussa. Merikoskessa keskivirtaamat olivat alimmillaan pääosin kesä-heinäkuussa. Jylhämän padon läpi ei ollut virtaamaa lainkaan eikä 1.5. ja Merikoskessa alin vuorokausikeskivirtaama mitattiin 1.6. (141 m 3 /s). Vuoden 212 keskivirtaama oli Jylhämässä 329 m 3 /s ja Merikoskessa 386 m 3 /s, kun pitkän ajan (1971-2) keskivirtaama Jylhämässä oli 224 m 3 /s ja Merikoskessa 264 m 3 /s. Näin ollen vuoden 212 keskivirtaamat olivat näytepisteillä pitkän ajan keskiarvoa jonkin verran korkeampia, kun tarkastellaan keskivirtaamia vuositasolla. (Kuvat 2 ja 3) Sivu-uomien yhteenlaskettu virtaama laskettiin Merikosken ja Jylhämän vuorokausivirtaamien erotuksena. Erotuksen tulos oli aina positiivinen, joten virtaamalukuihin ei tarvinnut tehdä korjauksia. 15, 1, 5,, -5, -1, -15, -2, Kajaani 212 Sadanta (mm) I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 4

7 Kokonaisuutena tarkastellen sivu-uomien keskivirtaamat vuonna 212 olivat pääsääntöisesti keskimääräisiä tai jonkin verran keskimääräisen yli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Touko-, elo-, loka- ja marraskuussa sivu-uomien keskivirtaamat olivat tavanomaista jonkin verran suuremmat. Elokuussa sivu-uomien keskivirtaama oli keskimääräistä lähes kolmanneksen suurempi. Edellisen vuodesta poiketen sivu-uomien keskivirtaama oli selvästi suurimmillaan toukokuussa eikä huhtikuussa. Sivu-uomien virtaamat arvioitiin Merikosken ja Jylhämän välisen valuma-alueen valunta-arvojen ja sivu-uomien valuma-alueiden pinta-alojen perusteella. Kutujokisuun laskennalliseksi keskivirtaamaksi vuonna 212 arvioitiin 9,9 m 3 /s ja Muhosjoen 1,6 m 3 /s. (Kuva 3) Virtaama (m³/s) 212 Jylhämä Jylhämä Merikoski Merikoski Kuva 2. Oulujoen virtaamat Jylhämässä (59345) ja Merikoskessa (59445) vuonna 212 ja vertailujaksolla (lähde: OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta ). 5

8 m³/s 6 Jylhämä kuukausikeskivirtaama tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu m³/s 7 Merikoski kuukausikeskivirtaama tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu m³/s Merikoski-Jylhämä = sivu-uomien kuukausikeskivirtaama tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 3. Kuukausikeskivirtaamat Oulujoen Jylhämässä (59345) ja Merikoskessa (59445) sekä sivu-uomissa yhteensä vuonna 212 sekä pitkänajan keskiarvo (1971 2). (Lähde: OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta ). 6

9 5. YHTEENVETO VESISTÖN KUORMITUKSESTA Oulujoen alaosan kuormittajien käyttö- ja päästötarkkailusta (Kaikkonen & Salo 213) sekä turvetuotannon tarkkailusta on laadittu erilliset raportit (Nikula 213a). Kuormitusraportissa on esitettynä myös kaatopaikkojen ym. erillistarkkailtavien kuormittajien päästöraporttien tiivistelmät. Oulujoen vesistöalueen alaosalla taajamien, teollisuuden, kalankasvatuslaitosten ja turvetuotannon yhteenlaskettu vesistökuormitus vuonna 212 oli keskimäärin 3, kg/d fosforia ja 58 kg/d typpeä, kun kalankasvatuslaitosten osalta käytetään tuotantotietojen perusteella arvioitua ympärivuotista kuormitusta. (Kaikkonen & Salo 213) 5.1 Taajamat ja erillislaitokset Vuonna 212 alueella oli toiminnassa vain yksi yhdyskuntajätevedenpuhdistamo (Vaala). Teollisuuslaitos Maxit Oy irtautui yhteistarkkailusta vuoden 21 alusta, koska tehtaan saniteettijätevesien lasku sakokaivokäsittelyn jälkeen Oulujokeen lopetettiin. Lisäksi alueella toimii kolme tarkkailuvelvollista kalankasvatuslaitosta (Petäjäkosken Kala, Oulujoen Lohi ja Tmi Montan Lohi). Vuonna 212 Oulujoen alaosalla oli kolme tarkkailuvelvollista suljettua kaatopaikkaa ja yksi tuhkanläjitysalue. Vaalan ja Muhoksen kaatopaikat suljettiin vuonna 23 ja Utajärven kaatopaikka vuonna 24. Kaatopaikkojen tarkkailut on raportoitu erikseen yhteistarkkailun ulkopuolella. Oulujoen alaosalle kohdistuva yhdyskuntajätevesien kuormitus on vähentynyt siirtoviemäreiden rakentamisen myötä. Siirtoviemäri Muhokselta Ouluun valmistui vuoden 22 aikana, jonka jälkeen uusien siirtoviemäreiden valmistuttua Utajärven ja Pyhäkosken jätevedet on ohjattu Muhoksen kautta Ouluun. Jylhämän jätevedet ryhdyttiin johtamaan vuoden 26 alusta lähtien Vaalan jätevedenpuhdistamolle. Vaalan puhdistamon viemäröinnin piirissä oli 843 taloutta, Vaalan juustola ja kaksi huoltoasemaa. Puhdistamon tulokuormitus pieneni edellisvuoden korkeista kuormituksista selvästi kaikkien kuormitteiden osalta. Pidempää jaksoa tarkasteltaessa tulokuormituksessa on kuitenkin havaittavissa kasvava suuntaus vuoteen 212 tultaessa. Puhdistamon keskimääräinen tulokuormitus vuonna 212 vastasi kuormitteesta riippuen noin 3 56 ihmisen jätevesikuormitusta. Puhdistamolta vesistöön lähtevä kuormitus vuonna 212 kasvoi kokonaistypen osalta, mutta pysyi samana tai pieneni muiden kuormitteiden suhteen edellisvuoteen verrattuna. Vesistöön johdettu BOD 7 -, kiintoaine- ja fosforikuormitus vastasi noin 1 ihmisen ja typpikuormitus n. 11 ihmisen käsittelemättömien jätevesien kuormitusta. 5.2 Kalankasvatus Oulujoen alaosan yhteistarkkailussa mukana olevista kalankasvatuslaitoksista kahdella suoritetaan kuormitustarkkailua ja yhdellä kuormitus arvioidaan laitoksen käyttö- ja hoitotarkkailutietojen perusteella. Vuosikuormitus (kg/a) arvioitiin kaikilla laitoksilla rehunkulutuksen ja lisäkasvun perusteella. Rehun fosforipitoisuutena käytettiin 1 % ja typpipitoisuutena 7,5 %, minkä lisäksi kalaan oletettiin sitoutuvan fosforina,4 % ja typpenä 2,75 % lisäkasvumääristä. Kesällä (122 d) rehusta oletettiin kuluvan 8 %. Lietteenpoiston vaikutusta kuormituksiin ei ole laskelmissa arvioitu vuoden 26 jälkeen. 7

10 Oulujoen alaosan kalankasvatuslaitoksilla kalan lisäkasvu oli vuonna 212 yhteensä kg ja rehua käytettiin kg, joten rehukertoimeksi muodostui keskimäärin,93. Tuotantotiedoista arvioidut kuormitukset olivat jokseenkin edellisvuosien tasolla, eikä myöskään vesinäytteiden pohjalta mitatuissa kuormituksissa ollut mitään poikkeavaa. Montan ja Petäjäkosken laitoksilla voimassa olevat kuormituksen lupaehdot alitettiin vuonna 212 kaikilta osin. Oulujoen Lohen verkkoallaslaitoksen kuormitusta ei mitata, vaan se arvioidaan käytetyn rehumäärän ja kalojen lisäkasvun perusteella. 5.3 Turvetuotanto Oulujoen alaosan turvetuotantosoiden kuormituksista vuonna 212 on raportoitu tarkemmin Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportissa (Nikula 213a). Oulujoen vesistöalueella oli vuonna 212 kaikkiaan 22 tarkkailuvelvollista turvetuotantosuota. Turvetuotantopinta-alaa vesistöalueella oli yhteensä 1993 ha, josta tuotannossa oli 1635 ha, kunnostusvaiheessa 129 ha ja tuotannosta poistunut 228 ha. Vuositasolla Oulujoen alaosan turvetuotannon bruttokuormitus vuonna 212 oli yhteensä kg/a orgaanista ainesta (CODMn), 928 kg/a fosforia, kg/a typpeä ja kg/d kiintoainetta. Nettokuormitus oli 676 kg/a fosforia, kg/d typpeä sekä kg/d kiintoainetta. Nettokuormitus vuonna 212 kasvoi kuormitteesta riippuen 8-63 % edellisvuoteen verrattuna. Turvetuotannon bruttokuormitus vesistöön oli vuonna 212 edelleen hyvin pientä verrattuna Merikosken keskimääräiseen ainevirtaamaan (ks. taulukko 6). Turvetuotannon bruttokuormitus Merikosken ainevirtaamasta vuonna 212 kokonaisfosforin osalta oli,4 %, kokonaistypen,4 %, kiintoaineen,2 % ja humuksen (CODMn) osalta,2 %. Vuonna 212 turvetuotannon aiheuttama ravinnekuormitus oli % Oulujoen alaosan yhteistarkkailun pistekuormittajien aiheuttamasta kuormituksesta. 6. VESISTÖTARKKAILU 212 Vuonna 212 Oulujoen pääuomaa tarkkailtiin kolmelta vesistöpisteeltä: Jylhämä, Erkkola ja Merikoski. Aiempina tarkkailuvuosina näytteet pääuomasta on otettu myös Pällistä, Laukasta ja Montasta, mutta vuosina näytteenottoa näiltä pisteiltä ei tehty viranomaisseurannan supistamisen vuoksi. Poikkeuksena Montasta otettiin 2.11., ja POPELY:n toimesta ylimääräisiä vesistönäytteitä johtuen Talvivaaran kipsisakka-altaasta tapahtuneesta vuodosta. Myös Jylhämästä ja Merikoskesta otettiin vastaavat näytteet. Kyseisiä tuloksia on hyödynnetty tässä raportissa. Viranomaisseurannassa näytteitä otettiin Merikosken pisteeltä yhteensä 16 kertaa ja Erkkolasta 4 kertaa. Viranomaisseurannan (15 kertaa) ja velvoitetarkkailun (3 kertaa) yhteydessä Jylhämästä otettiin yhteensä 18 näytettä. Oulujoen sivu-uomista tarkkailtiin Muhosjokea ja Kutujokea niiden suualueella.. Kutujokisuun ja Muhosjokisuun näytepisteiltä otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti kolme kertaa vuodessa näytteitä. Putaalanjoen näytepisteiltä on otettu vuodesta 25 alkaen joka toinen vuosi näytteitä. 8

11 Vesistöpisteiden koordinaatit on esitetty taulukossa 1 ja pisteiden sijainti sekä kuormittajat kartalla liitteessä 1. Tarkkailupisteiden vedenlaatutiedot vuodelta 212 on esitetty kokonaisuudessaan liitteissä 2a ja 2b. Velvoitetarkkailun mukaisesti tehtävät analyysit on esitetty taulukossa 2. Alle määritysrajan olevista tuloksista on käytetty arvoa määritysraja*,5. Taulukko 1. Oulujoen yhteistarkkailun näytepisteiden koordinaatit vuonna 212. Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit (YK) Vesistöalukeskus ELY- Kunta Pääuoma, viranomaisseuranta Oulujoki, Jylhämä 128* Ou Vaala KAI Oulujoki, Erkkola Oulu PPO Oulujoki, Merikoski Oulu PPO Sivu-uomat, velvoitetarkkailu Kutujokisuu Kut Vaala KAI Muhosjokisuu Mu Muhos PPO *mukana myös velvoitetarkkailussa Taulukko 2. Oulujoen alaosan velvoitetarkkailun mukaiset analyysit. Velvoitetarkkailun analyysit: ammoniumtyppi NH 4 -N µg/l kokonaisfosfori Kok.P µg/l fekaaliset koliformiset bakteerit (heinä-elo) pmy/1ml kokonaistyppi Kok.N µg/l fosfaattifosfori PO 4 -P µg/l lämpötila C hapen kyllästysaste kyll.% nitriitti- ja nitraattitypen NO 2+3 -N µg/l summa happamuus ph rauta Fe µg/l happi mg O 2 /l sameus FTU kemiallinen hapenkulutus COD Mn mgo 2 /l sähkönjohtokyky ms/m kiintoaine mg/l väriluku mgpt/l klorofylli-a (heinä-elo) µg/l 6.1 Pääuoman vedenlaatu Pääuomasta vuonna 212 mitatut humuspitoisuudet (kemiallinen hapenkulutus) eivät poikenneet sisävesien tyypillisestä tasosta. Oulujoen pääuoman vesi voitiin vuonna 212 luokitella pääosin värin perusteella lievästi ruskeavetiseksi ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humuspitoiseksi tai erittäin humuspitoiseksi. Jokiveden humuspitoisuus nostatti osaltaan myös veden väriarvoja. Korkeimmat vuoden 212 väriarvot (18 mg/l) ja humuspitoisuudet (21 mg/l) mitattiin edellisvuosien tavoin alajuoksulla Merikoskessa keväällä. Veden tummuminen kevättulvan aikaan aiheutui todennäköisesti suurimmaksi osaksi humus- ja rautapitoisuuksien kohoamisesta runsaampien valumavesien seurauksena. Korkein rautapitoisuus (1 3 µg/l) vuonna 212 todettiin myös Merikoskessa kevättulvan aikaan. 9

12 Joen yläjuoksulla Jylhämässä ei havaittu samankaltaisia kevättulvan vaikutuksia vedenlaadussa. Vuosina Jylhämässä veden väriarvot tai humuspitoisuus eivät suuresti vaihdelleet eri näytekertojen välillä, kun taas Merikoskessa pitoisuusvaihtelut olivat vuoden aikana selvästi suurempia. Vesi oli vuosina keskimäärin kirkkainta Jylhämässä, jossa myös rautapitoisuudet olivat keskimäärin muita näytepisteitä alhaisimpia. (Kuva 4, taulukko 3). Merikosken ja Erkkolan rautapitoisuudet olivat keskimäärin vuonna 212 edellisvuotta alhaisemmat, mikä alensi myös pisteiden veden keskimääräisiä väriarvoja. Jylhämän vesi sisälsi puolestaan vuonna 212 keskimäärin edellisvuotta enemmän rautaa, mikä nostatti myös keskimääräistä väriarvoa. Kokonaisuutena tarkastellen pääuoman veden värissä, humuspitoisuudessa tai rautapitoisuudessa ei ollut havaittavissa selvää laskevaa tai nousevaa suuntausta tarkkailuvuosina (Kuva 4, taulukko 3). Kiintoainepitoisuudet pääuomassa vaihtelivat jokivesille ja aiemmille tarkkailuvuosille tyypilliseen tapaan vuonna 212 suuresti ja korkeimmat kiintoainepitoisuudet (11 mg/l) mitattiin Merikoskesta kevättulvan aikaan. Kevättulvan jälkeen kiintoainepitoisuudet pienenivät Merikoskessa loppuvuotta kohden. Vuonna 212 Merikosken keskimääräinen kiintoainepitoisuus (ka. 4,9 mg/l) oli edellisvuotta hieman alhaisempi. Jylhämässä jokiveden kiintoainepitoisuudet olivat keskimäärin vuonna 212, kuten aiempinakin tarkkailuvuosina ja Merikoskea jonkin verran alhaisemmat. Jylhämän jokiveden kiintoainepitoisuudet vaihtelivat satunnaisemmin eikä selvää kevättulvan aiheuttavaa veden kiintoaineen pitoisuusnousua havaittu. (Kuva 4, taulukko 3). Kesäaikaisten keskimääräisten kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Oulujoen pääuoma oli yläjuoksulla ravinteisuudeltaan pääsääntöisesti karu, mutta joen ravinteisuus lisääntyi hieman alavirtaan, missä vesi luokittui ravinteisuudeltaan lievästi reheväksi. Pääuoman korkein pitoisuusnousu (42 µg/l) kokonaisfosforin osalta vuonna 212 havaittiin Erkkolassa näytekerralla. Keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus ei näytepisteillä merkittävästi eronnut edellisvuodesta. Fosfaattifosforipitoisuudet pääuomassa olivat vuonna 212 pääsääntöisesti suhteellisen alhaisia ja keskimäärin edellisten tarkkailuvuosien tasolla. Vuoden 212 korkein fosfaattifosforipitoisuus (21 µg/l) havaittiin Merikoskessa kevät tulvan aikaan huhtikuun näytekerralla. (Kuva 5, taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat jonkin verran jokivesille tyypilliseen tapaan pääuomassa vuonna 212. Kokonaistyppipitoisuus (7 µg/l) oli korkeimmillaan vuonna 212 kevättulva aikaan Merikoskessa. Jylhämässä korkein arvo (42 µg/l) havaittiin huhtikuun näytekerralla eikä Jylhämässä havaittu kevään valumavesien aiheuttamia selviä pitoisuushuippuja kokonaistypen osalta. Erkkolassa vuoden 212 korkein kokonaistyppipitoisuus (4 µg/l) todettiin kuitenkin elokuun näytekerralla. Keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus oli vuonna 212 Jylhämässä hieman edellisvuotta korkeampi, kun taas Erkkolassa ja Merikoskessa keskimääräinen kokonaistyppipitoisuudet olivat edellisvuotta hieman alhaisempia. Kokonaisuutena tarkastellen keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet olivat kuitenkin hyvin samansuuruisia näytepisteillä tarkkailujaksolla Kokonaistyppipitoisuudet pääuomassa kohosivat vuonna 212 hieman yläjuoksulta alajuoksulle edetessä. 1

13 Vuoden 212 keskimääräisten kesäaikaisten kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Merikoski, Jylhämän ja Erkkolan näytepisteet voitiin luokitella, edellisten tarkkailuvuosien tavoin, ravinteisuudeltaan lähinnä karuiksi. Kokonaistyppipitoisuuksien lailla ammoniumtyppipitoisuudetkin hieman kohosivat vuonna 212 yläjuoksulta alajuoksulle päin mentäessä. Ammoniumtypen osalta korkein pitoisuus vuonna 212 havaittiin Erkkolassa (8 µg/l) heinäkuun näytekerralla. Nitraatti-nitriittitypen osalta korkein pitoisuus (18 µg/l) vuonna 212 mitattiin toukokuun näytekerralla Merikoskella. Pääsääntöisesti nitraattinitriittityppipitoisuus oli pääuomassa ammoniumtyppipitoisuutta suurempi, mikä viittasi todennäköisesti pelloilta tulevaan kevättulvan aikaiseen kuormitukseen. Kokonaisuutena tarkastellen epäorgaanisen typen pitoisuudet pääuomassa olivat suhteellisen alhaisia vuonna 212. (Kuva 5, taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). Kasviplanktonin määrää indikoivaa klorofylli-a:n pitoisuutta tutkittiin vuonna 212 Oulunjoen Erkkolan ja Jylhämän näytepisteiltä. Vuonna 212 klorofylli-a:n pitoisuus vaihteli Erkkolan näytepisteellä välillä 4-14 µg/l ja Jylhämän näytepisteellä välillä 6-11 µg/l. Korkeimmat klorofylli-a:n pitoisuudet mitattiin elokuussa. Erkkolassa ja Jylhämässä keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli edellisvuosien tasolla. Erkkolan ja Jylhämän vuoden 212 kesäaikaiset keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet indikoivat, kokonaisfosforipitoisuuksien tavoin, pisteiden olevan ravinteisuudeltaan lievästi reheviä. (Taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). Pääuoman veden keskimääräinen happamuus (ph 6,-7,1) oli vuonna 212 edellisvuosien tasolla eikä näytepisteiden välillä havaittu merkittäviä eroja. Happitilanne Oulujoen pääuomassa oli vuonna 212 edellisvuosien tapaan hyvä tai erinomainen kaikilla näytekerroilla. Jokiveden happipitoisuudet vaihtelivat vuonna 212 välillä 8,6-13,9 mgo 2 /l. (Kuva 6, taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). Ylimääräiset vesinäytteet pääuomasta Vuoden 212 marras- ja joulukuussa POPELY:n ottamien ylimääräisten näytteiden (Merikoski, Jylhämä ja Montta) vedenlaadussa ei havaittu viitteitä Talvivaaran päästöjen vaikutukseen. Ainoat pääuoman yleisestä vedenlaadusta poikkeavat tulokset havaittiin Jylhämässä näytekerralla, jolloin lähinnä rautapitoisuus (1 5 µg/l) ja sinkkipitoisuus (2,3 µg/l) olivat hieman koholla. Muuten vedenlaatutulokset eivät kuitenkaan viitanneet kuormitukseen ja mm. sulfaattipitoisuudet ja sähkönjohtavuudet olivat pintavesille ominaisia. 11

14 Väriluku (mgpt/l) Jylhämä Merikoski Erkkola COD Mn (mg/l) Jylhämä Merikoski Rauta (µg/l) Jylhämä Merikoski Erkkola Kiintoaine (mg/l) Jylhämä Merikoski Kuva 4. Oulujoen pääuoman väriluku ja rautapitoisuus Jylhämässä, Erkkolassa ja Merikoskessa sekä humuspitoisuus (COD Mn ) ja kiintoainepitoisuus Jylhämässä ja Merikoskessa vuosina

15 8 7 Kokonaisfosfori (µg/l) Jylhämä Merikoski Erkkola , Kokonaistyppi (µg/l) Jylhämä Merikoski Erkkola ph Jylhämä Merikoski Erkkola ,5 7, 6,5 6, 5, Kuva 5. Oulujoen pääuoman kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus sekä ph Jylhämässä, Erkkolassa ja Merikoskessa vuosina

16 Sameus (FTU) Jylhämä Merikoski Erkkola Happi (mg/l) Jylhämä Merikoski Erkkola Sähkönjohtokyky (ms/m) Jylhämä Merikoski Erkkola Kuva 6. Oulujoen pääuoman sameusarvot, happipitoisuus ja sähkönjohtavuus Jylhämässä, Erkkolassa ja Merikoskessa vuosina

17 Taulukko 3. Oulujoen pääuoman keskimääräinen vedenlaatu Jylhämässä, Erkkolassa ja Merikoskessa vuosina , Pällissä vuosina sekä Laukassa vuosina ja Montassa vuosina ja 212. Arvot perustuvat sekä viranomaisseurannan (PPO ELY:n & KAI ELY:n) että konsultin näytteisiin (LVT Oy). Havainto- n ph Kiintoaine Väri Kok.N Kok.P PO4-P Fe CODMn Chl-a paikka kpl mg/l mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Jylhämä Ka ,8 1, , ,7 Ka , 1, , ,2 Ka , 1, , ,3 Ka ,8 1, , ,2 Ka ,8 1, , ,6 Ka ,9 1, , ,1 Ka ,7 1, , Ka ,7 1, , ,6 Pälli Ka ,7 1, , ,8 Ka ,1 2, , Ka ,8 1, , , Ka ,9 2, , ,8 Ka ,8 2, , Ka 21 Näytteenotto lopetettu vuonna 21 Montta Ka , , ,9 Ka , , ,8 Ka , , ,1 Ka , , Ka 29 Näytteenotto lopetettiin vuosina Ka ,8 3, , Laukka Ka , , ,2 Ka , , ,5 Ka , , ,5 Ka , , Ka 29 Näytteenotto lopetettu vuonna 29 Erkkola Ka , , ,5 Ka , , ,4 Ka , , ,2 Ka , , ,7 Ka , , ,9 Ka , ,5 53-9,2 Ka , , ,9 Ka , ,3 Merikoski Ka ,7 5, , ,2 Ka ,8 5, , ,1 Ka ,7 3, , ,9 Ka ,8 3, , ,5 Ka ,7 3, , Ka ,8 4, , Ka ,7 5, , Ka ,7 4, ,

18 6.2 Kutujoen, Putaalanjoen ja Muhosjoen vedenlaatu Vuonna 212 yhteistarkkailussa tarkkailtiin Oulujoen alaosan sivu-uomista Kutujokea ja Muhosjokea kolme kertaa. Putaalanjoesta otetaan näytteet vain parittomina vuosina kolmelta näytepisteeltä. Sivu-uomien vesi oli vuonna 212 edellisvuosien tapaan väriltään varsin tummaa, mikä todennäköisesti johtui valuma-alueiden suovaltaisuudesta. Veden väriin vaikuttivat osaltaan mm. veden humuspitoisuus ja rautapitoisuus. Väriltään tumminta vesi oli vuonna 212 Muhosjoessa, jonka keskimääräinen väriarvo oli 197 mgpt/l. Kutujoessa veden väriarvot olivat korkeimmillaan huhtikuussa. Muhosjoessa vesi puolestaan oli tummimmillaan eli väriluku oli korkeimmillaan aiempaan tapaan heinäkuussa. Tarkkailtavien sivujokien veden väriarvot, rautapitoisuudet ja humuspitoisuudet olivat vuonna 212 keskimäärin edellisvuotta alhaisempia, paitsi Kutujoen vesi oli edellisvuotta keskimäärin hieman väriltään tummempaa. Muhosjokisuun vedessä voitiin havaita lievää nousevaa suuntausta väriluvun ja humuspitoisuuden osalta vuosina Muhosjokisuun vesi oli vuonna 212 keskimäärin rautapitoisempaa, kun taas Kutujoen vesi sisälsi keskimäärin enemmän humusta. (Kuva 7, taulukko 4). Kiintoainepitoisuudet sivu-uomissa vaihtelivat ajoittain suuresti näytekertakohtaisesti joille tyypilliseen tapaan vuonna 212. Muhosjoen vesi oli keskimäärin kiintoainepitoisinta vuonna 212. (Kuva 7, taulukko 4). Keskimääräisten kesäisten kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Kutujoki oli vuonna 212 edellisvuoden tapaan ravinteisuudeltaan rehevä ja Muhosjoki oli erittäin rehevä. Kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Kutujoki voitiin pääosin luokitella melko reheväksi ja Muhosjoki reheväksi. Keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet (ka. 96 µg/l) olivat sivu-uomista korkeimpia Muhosjoessa vuonna 212. Muhosjoen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli kuitenkin selvästi edellisvuotta alhaisempi. Keskimääräistä pitoisuutta nostatti Muhosjokisuussa kevään kokonaisfosforipitoisuusnousu (14 µg/l). Vuoden 212 keskimääräisesti korkein kokonaistyppipitoisuus oli myös Muhosjoessa (ka. 1 7 µg/l), jossa korkein typpipitoisuus (2 3 µg/l) havaittiin huhtikuun näytekerralla. Muhosjoessa ravinnepitoisuudet olivat korkeimmillaan kevättulvan aikaan ja olivat pääosin lähes puolta alhaisempia heinä- ja elokuun näytekerroilla. Myös Kutujoessa korkeimmat typpipitoisuudet havaittiin kevään näytekerralla, mutta pitoisuuserot eivät olleet Muhosjoen luokkaa. Tarkkailtavien sivujokien keskimääräiset typpipitoisuudet olivat edellisvuotta korkeampia, kun taas keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat edellisvuotta alhaisempia. (Kuva 8, taulukko 4). Epäorgaanisten ravinteiden (fosfaattifosfori, ammoniumtyppi ja nitraatti-nitriittityppi) pitoisuudet olivat vuonna 212 Muhosjoella korkeimmillaan maaliskuussa ja laskivat selvästi kesällä. Muhosjoessa havaittiin kuitenkin vielä kesälläkin suhteellisen runsaasti epäorgaanisia ravinteita. Todennäköisesti pääosin alhaisen levätuotannon vuoksi epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet pysyivät Muhosjoessa kesällä suhteellisen korkealla tasolla. Myös Kutujoessa epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat korkeimmillaan kevään näytekerralla, ja ne laskivat hieman tai jonkin verran kesällä. 16

19 Klorofylli-a:n pitoisuudet kuvastavat levätuotannon määrää. Vuoden 212 klorofylli-a:n pitoisuuksien perusteella levätuotanto oli keskimäärin runsainta Kutujoessa (ka. 12, µg/l) ja alhaisinta Muhosjoessa (ka. 5, µg/l). Kutujoen a-klorofyllipitoisuudet vuonna 212 indikoivat rehevää ravinteikkuutta. Kun taas Muhosjoen vesi oli klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella pääosin lievästi rehevää. Muhosjoen ravinnepitoisuudet olivat kokonaisuutena tarkastellen korkeampia kuin Kutujoessa, mutta joen a- klorofyllipitoisuuden perusteella joki voitiin luokitella vain lievästi reheväksi. Runsasravinteisen Muhosjoen perustuotantoa rajoitti todennäköisesti ainakin veden tummuuden aiheuttama valon vähäisyys. Tarkasteltavien sivujokien klorofylli-a:n pitoisuudet olivat edellisvuotta hieman korkeampia. (Kuva 8, taulukko 4). Kutujoessa vesi oli vuonna 212 Muhosjokea happamempaa. Kutujoen vesi oli pääosin lievästi hapanta ja Muhosjoen veden ph-arvot olivat pääosin lähellä neutraalia. Sivujokien ph-arvot eivät merkittävästi vaihdelleen vuoden aikana. Näytepisteiden keskimääräiset ph-arvot olivat vuonna 212 hyvin edellisvuoden kaltaisia. (Kuva 8, taulukko 4). Kutujoen ja Muhosjoen happitilanne vuonna 212 oli pääosin erinomainen tai hyvä, paitsi huhtikuussa tyydyttävä. (Liite 2b). 17

20 Väriluku (mgpt/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu COD Mn (mg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu Rauta (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu Kiintoaine (mg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu Kuva 7. Oulujoen alaosan sivu-uomien (Kutujoki (Kut2), Putaalanjoki (Pu1, Pu6 ja Pu8) ja Muhosjoki (Mu) väriluku, humus (COD Mn )-, rauta- ja kiintoainepitoisuus vuosina

21 35 3 Kokonaisfosfori (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu ,4 7,2 7, 6,8 6,6 6,4 6,2 6, Kokonaistyppi (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu Klorofylli-a (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu ph Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu Kuva 8. Oulujoen alaosan sivu-uomien (Kutujoki (Kut2), Putaalanjoki (Pu1, Pu6 ja Pu8) ja Muhosjoki (Mu) kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja a-klorofyllipitoisuus sekä happamuus (ph) vuosina

22 Taulukko 4. Keskimääräinen vedenlaatu Kutujoessa vuosina , Putaalanjoessa vuosina 25, 27, 29, 21 ja 211 sekä Muhosjoessa vuosina Havainto- ph Kiintoaine Väri Kok.N Kok.P PO4-P Fe CODMn Chl-a paikka mg/l mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Kutujokisuu Ka. 25 6,5 4, , ,2 Ka. 26 6,6 4, , ,2 Ka. 27 6,7 3, , ,9 Ka. 28 6,4 4, , ,3 Ka. 29 6,6 4, , ,3 Ka. 21 6,7 4, , ,5 Ka ,5 5, , ,1 Ka ,4 4, , , Putaalanjoki 1 Ka. 25 6,7 3, , ,7 Ka. 27 6,7 3, , ,3 Ka. 29 6,7 3, , ,7 Ka. 21 *) 6, 5, , , Ka ,7 4, , ,4 Putaalanjoki P3 Ka. 25 6,6 3, ,7 Ka. 27 6,7 5, , Ka. 29 6,6 6, ,5 Ka. 21 *) 6,8 3, , Ka ,7 4, , Putaalanjoki P4 Ka. 25 6,6 2, ,5 Ka. 27 6,7 3, ,5 Ka. 29 6,7 3, , Ka. 21 *) 6,9 3, , Ka ,8 4, ,5 Muhosjokisuu Ka. 2 7, ,2 Ka. 21 7,1 6, ,8 Ka. 22 7,2 6, , Ka. 23 7,1 7, ,2 Ka. 24 6,9 9, ,9 Ka. 25 7,2 6, ,1 Ka. 26 7,4 8, , Ka. 27 7, ,4 Ka. 28 6, ,7 Ka. 29 7, ,7 Ka. 21 6, ,3 Ka ,1 7, , Ka ,9 7, , *) Otettiin epähuomiossa elokuussa vuonna 21 2

23 7. VEDENLAADUN KEHITYS 2-LUVULLA Oulujoen alaosan pääuoman vedenlaadun kehitystä 2-luvulla on tarkkailtu joen yläosalta Jylhämästä, keskiosalta Laukasta ja alaosalta Merikoskelta. Vedenlaatua on tarkkailtu mm. ravinnepitoisuuksien, humuspitoisuuden ja veden happamuuden osalta (kuva 9). Laukassa tarkkailua ei kuitenkaan ole suoritettu vuoden 28 jälkeen. Taulukossa 5 on esitettynä vuosien keskimääräinen vedenlaatu Jylhämässä ja Merikoskella. Näytteenottokertoja on merkittävästi vähennetty vuodesta 24 alkaen, minkä vuoksi vedenlaadun arviointi perustuu nykyään pienempiin näytemääriin. Yleisesti ottaen ravinne- ja humuspitoisuudet kohoavat kevättulvan aikaan ja ovat alhaisimmillaan alivirtaaman aikaan talvella. Jokiveden happamuus on tyypillisesti alhaisimmillaan juuri virtaamahuipun aikaan ja kohoaa kesällä perustuotannon vaikutuksesta. Jylhämän kokonaisfosforipitoisuus on pysynyt 2-luvulla keskimäärin samalla tasolla vähäisistä vaihteluista huolimatta ja myös kokonaistyppipitoisuuksissa havaittu lievä kasvusuuntaus näyttää taittuneen. Merikosken kokonaisfosforipitoisuus on laskenut vuosituhannen alun korkeammista pitoisuuksista, mutta ajoittain esiintyy fosforin pitoisuusnousuja. Vuonna 212 lievä pitoisuusnousu havaittiin toukokuun näytekerralla. Merikosken keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus on pysynyt varsin samansuuruisena koko 2-luvun alun. Jylhämässä humuspitoisuus on 2-luvulla kohonnut lievästi pientä vuosien notkahdusta lukuun ottamatta, mutta veden väri ei ole pelkästään tummentunut, sillä veden väriin on vaikuttanut myös rautapitoisuuden vaihtelut. Jylhämän vesi on keskimääräisesti ollut hieman hapanta tai neutraalia. Jylhämän veden ph:n vaihteluissa voidaan erottaa tarkkailujaksolla selvästi ajoittaiset runsaan levätuotannon aiheuttamat kesäiset ph:n nousut. Merikoskella humuspitoisuus on 2-luvulla vähäisesti vaihdellut vuodesta toiseen ja veden keskimääräinen ph Merikoskessa on pysynyt varsin samankaltaisena koko 2-luvun. Oulujoen pääuoman alhaisimmat kiintoainepitoisuudet on mitattu Jylhämästä eikä kiintoainepitoisuuksissa ole havaittavissa nousevaa tai laskevaa suuntausta. Merikoskella kiintoainepitoisuuksissa 2-luvulla on havaittavissa enemmän vaihtelua kuin Jylhämässä, mutta muutossuuntaa ei Merikoskessakaan ole havaittavissa. 21

24 Kokonaisfosfori (µg/l) Jylhämä 128 Laukka Merikoski Merikoski µg/l Kokonaistyppi (µg/l) Jylhämä 128 Laukka Merikoski COD 3 Mn (mgo 2 /l) Jylhämä 128 Laukka Merikoski ph Jylhämä 128 Laukka Merikoski Kuva 9. Vedenlaadun kehitys Oulujoen pääuomassa Jylhämässä ja Merikoskessa vuosien aikana ja Laukassa vuosien 2-28 aikana. 22

25 Taulukko 5. Oulujoen keskimääräinen vedenlaatu Jylhämässä ja Merikoskessa vuosina Arvot perustuvat sekä viranomaisseurannan (PPO ja KAI) että konsultin (LVT Oy) näytteisiin. Havainto- ph Kiintoaine Väri Kok.N Kok.P PO4-P Fe CODMn Chl-a paikka mg/l mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Jylhämä Ka. 2 6,7 1, , ,3 Ka. 21 6,9 1, , ,5 Ka. 22 7, 1, , ,2 Ka. 23 7, 1, , ,4 Ka. 24 6,9 1, , ,8 Ka. 25 6,7 1, , ,7 Ka. 26 7, 1, , , Ka. 27 7, 1, , ,3 Ka. 28 6,8 1, , ,2 Ka. 29 6,8 1, , ,6 Ka. 21 6,9 1, , ,1 Ka ,5 1, , Ka ,7 1, , ,6 Merikoski Ka. 2 6,6 5, , ,7 Ka. 21 6,8 3, , ,2 Ka. 22 6,9 2, , ,7 Ka. 23 6,9 3, , ,8 Ka. 24 6,8 3, , ,2 Ka. 25 6,7 3, , ,2 Ka. 26 6,8 5, , ,1 Ka. 27 6,7 3, , ,9 Ka. 28 6,8 3, , ,5 Ka. 29 6,7 3, , Ka. 21 6,8 4, , Ka ,7 5, , Ka ,7 4, , AINEVIRTAAMAT 8.1 Pääuoman ainevirtaamat Oulujoen mereen tuomat ainemäärät on laskettu Merikosken päivittäisten virtaama- ja vedenlaatutietojen pohjalta kuten aikaisempinakin vuosina (taulukko 6). Keskimääräinen päiväkuorma oli vuonna 212 edellisvuotta suurempi kokonaistypen, ammoniumtypen, nitraatti+nitriittitypen, kokonaisfosforin, fosfaattifosforin, raudan, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Vuonna 212 Oulujoesta purkautui Perämereen noin t kiintoainetta, noin t humusta, noin 4 8 t typpeä ja noin 23 t fosforia. Epäorgaanisten typpiyhdisteiden osuus kokonaistypen ainevirtaamasta vuonna 212 oli noin 16 % ja fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista noin 35 %. 23

26 Vuoden 212 Merikosken aiheuttamat vuosikuormitukset Perämereen olivat vuosien keskimääräisiä vuosikuormituksia suurempia. Tarkkailujaksolla erityisesti vuosina 2, 28 ja 212 vuosikuormitukset olivat suuria. Vuonna 2 Perämereen päätyvä vuosikuorma oli suurin fosforin sekä nitraatti- ja nitriittitypen osalta. Vuonna 212 vuosikuorma puolestaan oli suurin typen, raudan, kiintoaineen, fosfaattifosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Tarkkailujaksolla edellä mainittujen osalta vähäisin vuosikuormitus oli vuonna 22. Suhteellisen suuret vaihtelut ainevirtaamissa vuosien välillä johtunevat suurelta osin vuosien välisestä vaihtelusta valuma- ja virtaamaoloissa, koska Oulujoessa ei ole ollut havaittavissa selviä muutoksia vedenlaadun suhteen. Käytetty ainevirtaaman laskentatapa huomioi virtaaman ainoastaan näytteenottovuorokausina, mikä heikentää jonkin verran ainevirtaamien luotettavuutta. Laskentatapaa ei kuitenkaan ole muutettu, jotta ainevirtaamat olisivat vertailukelpoisia edellisiin vuosiin verrattuna. Taulukko 6. Merikosken keskimääräinen päivittäinen ainevirtaama ja vuosikuorma Perämereen vuosina Merikoski Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P Fe CODMn Kiintoaine Vuosi kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d t/d t/d Merikoski Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P Fe CODMn Kiintoaine Vuosi t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a Ka

27 8.2 Kutujoen, Putaalanjoen ja Muhosjoen ainevirtaamat Oulujokeen laskevien tarkkailussa olleiden sivujokien (Kutujoki, Putaalanjoki ja Muhosjoki) ainevirtaamia on arvioitu jokisuissa mitattujen pitoisuuksien sekä Merikosken ja Jylhämän välisen valuma-alueen valuma-arvojen avulla laskettujen virtaamien perusteella (taulukko 7). Valuma-arvoina on käytetty Merikosken ja Jylhämän vuorokausiarvojen erotuksena saatuja tuloksia. Virtaamien laskennassa käytetyt Kutujoen ( Kutujoen alue, F = 54 km 2 ), Putaalanjoen ( Utajärven kk:n valuma-alue, F = 23 km 2 ) ja Muhosjoen (59.16 Muhosjoen alaosan alue, F = 537 km 2 ) valuma-alueiden pinta-alat ovat Ekholmin (1993) mukaisia. Kutujoen ja Putaalanjoen valuma-alueiden pinta-alat on tarkistettu ja muutettu aiemmin käytetyistä tähän raporttiin. Näiden sivu-uomien ainevirtaamat vuodesta 25 lähtien on laskettu taulukkoon 7 tarkistettujen pinta-alojen mukaisesti ja siksi lukemat eroavat aiempien vuosien raporteissa esitetyistä. Vuonna 212 ei Putaalanjoesta otettu vesinäytteitä eikä joen ainevirtaamia tarkastella näin ollen tässä raportissa. Sivu-uomista Kutujoen keskimääräinen päiväkuormitus oli kokonaistypen, kokonaisfosforin, raudan ja kiintoaineen osalta suurempia kuin edellisenä tarkkailuvuonna ja näin ollen myös vuosikuormitukset olivat edellistä tarkkailuvuotta suurempia. Muhosjoen keskimääräinen päiväkuormitus ja vuosikuormitus puolestaan olivat edellisvuotta suurempia kokonaistypen, ammoniumtypen, raudan ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Osittain kuormituksen suureneminen selittyi todennäköisesti ajoittain suuremmilla virtaamamäärillä, mutta myös pitoisuuksien kohoamisella. Vuoden 212 keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet Kutujoessa ja Muhosjoessa olivat hieman suurempia kuin edellisvuonna, mutta keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet olivat hieman alhaisempia. Kutujoessa keskimääräinen päiväkuormitus ja keskimääräinen vuosikuormitus kokonaisfosforin osalta olivat vuonna 212 hieman edellistä vuotta suurempia, mikä selittynee vuoden 212 ajoittain suuremmilla virtaamilla. Kutujoen vuosikuormat olivat osin suurempia vuonna 212 kuin aiempina tarkkailuvuosina Muhosjoen vuosikuormat puolestaan vaihtelivat suuresti tarkkailuvuosittain. Kutujoesta Oulujokeen vuonna 212 virtasi 167 tonnia typpeä, 9 tonnia fosforia, tonnia humusta ja 1 63 tonnia kiintoainetta. Muhosjoen kuormitus Oulujokeen vuonna 212 oli 483 tonnia typpeä, 25 tonnia fosforia, 5 68 tonnia humusta ja tonnia kiintoainetta. Vuonna 212 Oulujoen Perämereen kuljettamasta kiintoaineesta 4 % tuli Muhosjoesta ja 3 % Kutujoesta. Humuksen ainevirtaamasta Oulujoessa Muhosjoen osuus vuonna 211 oli 3 % ja Kutujoen 4 %. Oulujoen kokonaistyppivirtaamasta vuonna 212 Muhosjoesta peräisin oli 1 % ja Kutujoesta 3 %. Oulujoen pääuoman kokonaisfosforivirtaamasta Muhosjoesta tuli 21 % ja Kutujoesta 3 %. Ammoniumtypen osalta Muhosjoki muodosti vuonna 212 pääuoman ainevirtaamasta 44 %. Kutujoen osuus ammoniumtyppivirtaamasta pääuomassa vuonna 212 oli 4 %. Nitraatti-nitriittitypen kokonaisvirtaamasta pääuomassa vuonna 212 Muhosjoki muodosti 17 % ja Kutujoki 2 %. Pääuoman fosfaattifosforivirtaamasta vuonna 212 tuli 21 % Muhosjoesta ja 3 % Kutujoesta sekä rautavirtaamasta 11 % Muhosjoesta ja 6 % Kutujoesta. 25

28 Muhosjoen pääuomaan tuomat epäorgaanisten ravinteiden sekä kiintoaineen ja raudan ainemäärät olivat suhteellisen suuria, kun otetaan huomioon, että Muhosjoen valumaalue on vain reilut kaksi prosenttia koko Oulujoen vesistöalueen pinta-alasta. Pääosin suhteellisen suuret osuudet selittyvät valuma-alueen ominaisuuksilla ja käyttömuodoilla. 26

29 Taulukko 7. Keskimääräiset päivittäiset ainevirtaamat (kg/d, t/d) ja vuosikuorma Oulujokeen Kutujoen osalta vuosina , Putaalanjoen osalta vuosina 25,27,29 ja 21 sekä Muhosjoen osalta vuosina Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P Fe CODMn Kiintoaine kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d t/d t/d Kutujoki ,9 2,6 5,1 1, , , 15,6 1,5 2, , ,4 13,8 9,5 2, , ,3 2,6 15,2 4, , ,9 9,3 6,8 1, , ,5 45,4 13,6 3, , ,5 55,4 19,6 6, , ,5 28,2 25,4 6, ,5 Putaalanjoki 25 19,6 6,3 1,3,8 76,2, ,5 5,3,8,3 28,3,7 29 7,1 1,4,5,2 21,2, ,9 6,5 2,8 1,9 49,4,1 Muhosjoki Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P Fe CODMn Kiintoaine t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a Kutujoki Putaalanjoki 25 7,2 2,5, ,2 2,3, , 1,2, , 2 1,, Muhosjoki , ,3 6, , 18 6,6 4,

30 9. OULUJOEN HYGIEENINEN LAATU 9.1 Uimavesien laatu Uimarantojen hygieenistä tilaa tarkkailevat kunnat. Näytteitä otetaan ennen varsinaista uimakautta ja uimakauden aikana. Vuonna 28 tuli voimaan uusi EU-direktiivin pohjalta laadittu Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiasetus 177/28 koskien ns. EU-uimarantoja sekä pieniä yleisiä uimarantoja koskien asetus 354/28. EUuimarannalla tarkoitetaan uimarantaa, jolla arvioidaan käyvän uimakauden aikana vähintään 1 uimaria päivässä. Uimakaudella tarkoitetaan Oulujoen alaosan alueella välistä ajanjaksoa. Hyvässä uimavedessä suolistoperäisten enterokokkien määrä on alle 4 pmy/1 ml ja Escherichia coli-bakteerin määrä on alle 1 pmy/1 ml eikä rannalla tai uimavedessä ole havaittavissa sinilevää. Yhteenvetotaulukko Oulujoen alaosan uimavesien laadusta vuonna 212 on esitetty liitteessä 3. Oulun uimarannat Oulun alueelta Oulujoen varrelta uimaveden vedenlaatua tutkittiin vuonna 212 viideltä yleiseltä uimarannalta: Konttisenkangas (aik. Madekoski), Myllyoja, Emännäntie (aik. Oulunsuu), Tuira ja Värttö. Maikkulassa, Saarelassa, Kuusisaaressa ja Parkkisenkankaalla ei enää ole kaupungin ylläpitämää uimarantaa. Tuiran uimaranta kuuluu ns. EU- uimarantoihin ja sieltä otettiin uimakaudella 212 vesinäytteitä neljä kertaa. EU- uimarantojen kävijämäärät ovat yli 1 uimaria/päivä ja siksi niiden veden hygieenisen laadun tarkkailu on tehostetumpaa kuin muiden uimarantojen. Muilta rannoilta näytteitä otettiin 1-3 kertaa. Näytteistä tutkittiin suolistoperäisten enterokokkien sekä E. coli-bakteerien määrä. Mikrobiologisen laadun suhteen tutkitut uimarannat täyttivät uimavesille asetetut laatuvaatimukset kaikilla vuoden 212 havaintokerroilla. Vaalan uimarannat Vaalan kunnassa uimaveden laatua seurattiin vuonna 212 kuudelta uimarannalta (Sahanranta, Poukamonkangas, Jaalangan, Järvikylä, Martinlahden, Ruununtörmä). Sahanraranta kuuluu ns. EU-rantoihin. Saharannasta näytteitä otettiin neljä kertaa. Muilta uimarannoilta näytteitä otettiin 1-2 kertaa. Näytteistä määritettiin suolistoperäisten enterokokkien ja E. coli-bakteerien määrä. Kyseisten uimarantojen uimavedet täyttivät hyvälle uimavedelle asetetut laatuvaatimukset. Utajärven uimarannat Utajärven kunnan alueelta uimavesinäytteitä otettiin vuoden 212 kesällä Kirkonkylän ja Alakylän uimarannoilta. Kirkonkylän ja Alakylän rannoilta otettiin kaksi näytettä kesällä. Näytteistä määritettiin suolistoperäisten enterokokkien ja E. coli-bakteerien määrä. Kaikkien näytteiden osalta vesi täytti vuonna 212 hyvälle uimavedelle asetetut laatuvaatimukset. 28

31 Muhoksen uimarannat Muhoksen kunnan alueelta uimavesinäytteitä otettiin vuonna 212 Kirkkosaaren, Määtän, Junniojan ja Montan rannoilta. Rannoilta otettiin näytteitä kesä-elokuussa 2-3 kertaa. Näytteistä määritettiin suolistoperäisten enterokokkien ja E. coli-bakteerien määrä. Kaikkien tutkittujen rantojen osalta vedet täyttivät vuonna 212 hyvälle uimavedelle asetetut laatuvaatimukset. 9.2 Oulujoen pääuoman bakteerimäärät Vesistön hygieenisen tilan seuranta on osa kokonaisuutta, jonka kautta arvioidaan eri kuormittajien vaikutusta vesistöön ja toisaalta vesistön käyttökelpoisuutta eri käyttötarkoituksiin. Oulujoen pääuoman hygieenistä laatua seurattiin vuonna 212 Jylhämässä ja Erkkolassa (liitteet 2a ja 2b). Jylhämässä näytteenotosta vastasi Lapin Vesitutkimus Oy (nyk. Ahma ympäristö Oy) ja Erkkolassa ELY-keskus. Jylhämästä bakteerimäärät määritettiin vuonna 212 kaksi kertaa ja Erkkolasta neljä kertaa. Näytteet on otettu keskivirrasta eikä rannalta kuten edellä esitetyt uimavesinäytteet. Näytteistä määritettiin suolistoperäisestä kuormituksesta osoituksena olevien lämpökestoisten koliformisten bakteerien, joihin myös E. coli-bakteeri kuuluu, määrä. Korkeimmat lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrät mitattiin näytekerralla Jylhämässä (25 pmy/1 ml) ja näytekerralla Erkkolassa (18 pmy/1 ml). Erkkolan hygieeninen laatu oli hyvä elokuun näytekerralla ja muuten erinomainen. Jylhämän hygieeninen laatu oli heinäkuun näytekerralla hyvä ja elokuun näytekerralla erinomainen. Suolistoperäisten bakteerien määrät olivat edellisvuoden tasolla. 1. ERILLISSELVITYKSET 1.1 Leväseuranta Valtakunnallinen ja alueellinen leväseuranta tapahtuu JärviWiki -verkkopalvelun kautta. Valtakunnallinen leväseuranta alkoi vuonna 211 kesäkuun toisella viikolla ja jatkui syyskuun loppuun saakka. Havainnoitsijoista valtaosa on vapaaehtoisia aktiivisia rantaasukkaita ja kuntien ympäristö- ja terveysviranomaisia. Havainnoitsijat arvioivat viikoittain silmämääräisesti sinilevän määrää asteikolla (ei levää) - 3 (erittäin runsaasti sinilevää). Jos levää on runsaasti, havainnoitsijat ottavat näytteen lajinmääritystä varten. Näyte voidaan ottaa myös, jos vesi haisee voimakkaasti tai näyttää muuten epätavalliselta. Havainnot levien runsaudesta tallennetaan SYKE:n Järviwiki- palveluun. Järviwiki- palveluun ei ollut ilmoitettu levähavaintoja vuoden 212 kesällä Lämsänjärven alueelta (59.1). Merikosken alueelta (59.1) Oulujoen Erkkolasta tehtiin yksi leväilmoitus kesällä 212. Viikolla 28 havaittiin Erkkolassa lievästi sinilevää. 1.2 Oulujoen alaosan turvetuotannon tarkkailu Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu vuodelta 212 on esitetty erillisessä raportissa (Anttila & Nopanen 213). Oulujoen vesistöalueen alaosalla tarkkailtiin vuonna 212 turvetuotantoalueiden päästöjä sekä päästöjen vaikutuksia vesistössä. 29

32 Oulujoen muiden tarkkailuvelvollisten kuormitusta ja vesistövaikutuksia on tarkkailtu oman erillisen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Kesällä 212 Oulujoen alaosan turvesoiden päästötarkkailu toteutettiin 12 turvesuolla. Tuotantovaiheen soista Itäsuolla, Korentosuolla, Pehkeensuolla, Miehonsuo I:llä, Turvesuolla ja Konnansuolla sekä molemmilla kuntoonpanosoilla (Isosuo ja Tunturisuo) tarkkailu oli ympärivuotista. Niskansuolla (KAI) ja Haarasuo-Torvisuolla toteutettiin kesäaikaista päästötarkkailua. Lisäksi Kanasuolla toteutettiin suppeaa tarkkailua. Miehonsuo mp2:lla mitattiin vain mittapadon vedenkorkeus. Keisarinsuo-Timonsuo oli jälkihoitovaiheen tarkkailussa. Turvesoiden tuotantokauden kokonaispäästöt (brutto) olivat yhteensä kg/d happea kuluttavaa ainesta (CODMn), 3,48 kg/d fosforia, 5 kg/d typpeä ja 317 kg/d kiintoainetta. Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat 2,84 kg/d fosforia, 34 kg/d typpeä sekä 253 kg/d kiintoainetta. Päästöt olivat kiintoainetta lukuun ottamatta suuremmat kuin vuonna 211. Vuosittaisen vedenlaatutarkkailun havaintopisteitä oli neljä, joiden avulla selvitettiin turvetuotannon alapuolisen vesistön veden laatua Utosjoessa (Ut1), Sanginjoessa (Sa), Muhosjoessa (Mu31) ja Kutujoessa (Kut14). Oulujoen yhteistarkkailuun kuuluvat havaintopisteet Kutujokisuulla (Kut2) sekä Muhosjokisuulla (Mu) ovat yhteisiä turvetuottajien ja muiden tarkkailuvelvollisten kanssa. Vuonna 212 alueellisen tarkkailun pisteitä oli 12. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus tarkkaili Sanginjärven vedenlaatua (havaintopiste Saj). Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisilla vesistötarkkailupisteillä Oulujoen sivujoissa vesi oli koko tarkkailujakson ajan pääasiassa tummaa sekä rauta- ja ravinnepitoista. Kutujoen vesi oli monelta osin varsin hyvälaatuista verrattuna muihin Oulujoen alaosan sivujokien tarkkailupisteisiin. Veden ravinne-, kiintoaine- ja rautapitoisuudet olivat pääosin pienemmät kuin muissa jokiuomissa. Muhosjoki oli tarkkailun kattavista suurista sivujoista rehevin ja jokeen kohdistuva kuormitus näkyi korkeiden ravinnepitoisuuksien lisäksi hieman kohonneina kiintoainepitoisuuksina ja sähkönjohtavuusarvoina. Tarkkailusoiden purkuvedet olivat pääosin laadultaan heikompia kuin soiden alapuolisten vesistötarkkailupisteiden vedenlaatu. Erityisesti soiden valumavesien typpipitoisuudet olivat purkuvesistöjä korkeammalla tasolla. Tarkkailusoiden valumavesien laadussa oli sekä suokohtaista että ajallista vaihtelua. Oulujoen alaosan tuotantovaiheen tarkkailusoiden valumavedet olivat kokonaisuutena hieman parempilaatuisia kuin Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun kaikkien kesän tarkkailusoiden keskimääräiset arvot. Etenkin tuotantosoiden kokonaisfosfori- ja kiintoainepitoisuudet olivat selvästi pienempiä Oulujoen alaosalla. Turvetuotannon päästöjen laskennalliset vaikutukset Oulujoen alaosan vesistöjen ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin jäivät arvion mukaan suhteellisen pieniksi. Suurimmat vaikutukset olivat havaittavissa sivujoissa. Merkittävää ravinne- ja rehevyystason nousua turvesuot eivät aiheuttaneet tämän arvion perusteella sivujoissa. Oulujoen suualueella turvetuotannon kuormitusvaikutusta ei voida käytännössä havaita. 3

33 1.3 Kaatopaikkojen tarkkailu Tässä osiossa esitetään tiivistelmät vuodelta 212 Oulujoen alaosan alueella sijaitsevan Vaalan kaatopaikan pintavesien vesistötarkkailuraportista ja Miehonsuon tuhkanläjitysalueen vesistötarkkailuraportista. Kuormitus- ja vesistötarkkailut on raportoitu erillisissä raporteissa Vaalan kaatopaikan osalta (Maikkula 213) ja Miehonsuon tuhkanläjitysalueen osalta (Nikula 213b). Utajärven kunnan kaatopaikkaa (Ervasti 213a) ja Muhoksen Kestinkankaan kaatopaikkaa (Ervasti 213b) tarkkailtiin vuonna 212. Vaalan kaatopaikka Vaalan lakkautetun kaatopaikan pintavesivaikutuksia tarkkaillaan kahdessa pisteessä, joista toinen sijaitsee kaatopaikan eteläpuolisessa ojassa (Vaaoja2) ja toinen Rovanojassa (RO1) kaatopaikan pohjoispuolella. Vuonna 212 tarkkailu suoritettiin touko-, elo- ja syyskuussa. Vuoden 212 tarkkailutulosten perusteella Vaalan kaatopaikan vaikutukset alapuolisen vesistön veden laatuun olivat havaittavissa selvimmin kaatopakalta etelään laskevassa ojassa (Vaaoja2). Ojan sähkönjohtokyky, kloridi- ja typpipitoisuudet olivat korkeampia kuin Rovaojassa. Näytepisteiden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella vesi oli Rovaojassa lievästi rehevää ja kaatopaikalta etelään laskevassa ojassa karua. Kaatopaikalta etelään laskevan ojan veden hygieeninen laatu oli pääosin eriomainen vuonna 212. Myös Rovaojassa hygieeninen laatu oli näytekerroilla eriomainen. Utajärven kaatopaikka Kaatopaikan vaikutuksia ympäröiviin pintavesiin seurataan kahdesta metsäojasta alueen länsi- (UtaP1) ja itäpuolella (UtaP3). Vesinäytteet otettiin jälkitarkkailuohjelman mukaisesti syyskuussa 212. Kaatopaikan vaikutukset vedenlaatuun olivat selvästi nähtävissä metsäojassa pisteellä UtaP1 korkeina ravinne- ja kloridipitoisuuksina sekä sähkönjohtavuusarvona. Hapettomista olosuhteista johtuen pääosa kokonaistypestä oli ammoniummuodossa (67%). Lisäksi vesi oli tummaa, hyvin sameaa ja sisälsi paljon happea kuluttavaa ainesta. Veden ph oli neutraalilla tasolla (ph 7,2). Veden hygieeninen laatu pisteellä UtaP1 oli tyydyttävä (koliformisia bakteereja 78 pmy/1ml). Ainepitoisuudet olivat monilta osin kasvaneet edellisvuodesta lukuun ottamatta veden CODCr- ja väriarvoa. Utajärvi-Puolanka-tien varressa sijaitsevassa metsäojassa (UtaP3) kaatopaikan vaikutukseen viittaavia veden laadun muutoksia ei ollut juuri havaittavissa. Väriluku ja kemiallinen hapenkulutus olivat humuspitoisille vesille tyypillisesti koholla. Vesi oli hapanta (ph 5,8) ja happitilanne oli heikko. Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet olivat hieman koholla, mutta selvästi muita havaintopisteitä alhaisempia. Sähkönjohtavuusarvo sekä kloridipitoisuus olivat alhaisia. Veden hygieeninen laatu oli erinomainen. 31

34 Muhoksen Kestinkankaan kaatopaikka Kaatopaikalta lähtevän veden laatua ja pintakuormitusta tarkkailtiin vuonna 212 lokakuussa kaatopaikka-alueen alapuolisella ojapisteellä (MuH1), kaatopaikan yläpuolisesta ojasta (MuH3) ja alapuolisesta ojasta (MuH2). Kaatopaikka-alueen alapuolisella pisteellä (MuH1) kaatopaikkavesien vaikutusta ilmentävät sähkönjohtavuusarvo ja kloridipitoisuus olivat alhaisia. Tosin sähkönjohtavuus oli hieman koholla kaatopaikan yläpuoliseen pisteeseen MuH3 verrattuna. Ravinnepitoisuudet olivat ajoittain hieman koholla pisteellä MuH1 (Kok.N µg/l ja Kok.P µg/l). Vesi oli ajoittain tummaa ja kiintoainepitoista. Vesi oli hyvin hapanta (ph 3,7-3,9) ja veden hygieeninen laatu oli erinomainen. Sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat alhaisia kaatopaikan yläpuolisessa ojassa (MuH3). Vesi oli tummaa ja sameaa. Veden ph-arvot vaihtelivat 6,4-7,1. Happitilanne oli tyydyttävä. Ravinnepitoisuudet olivat hieman koholla. Veden hygieeninen laatu oli hyvä. Tarkkailutulosten perusteella kaatopaikan vaikutus ojapisteessä MuH2 oli korkeintaan hyvin lievä. Pisteen MuH2 veden laatu oli hyvin samankaltainen pisteen MuH3 veden laadun kanssa. Veden sähkönjohtavuusarvo ja kloridipitoisuus olivat alhaisia. Ravinnepitoisuudet olivat hieman koholla. Ojan vesi oli tummaa ja sameaa. Veden happitilanne oli tyydyttävä. Veden ph-arvot vaihtelivat 6,4-7,1. Ojan hygieeninen laatu oli hyvä. Miehonsuon tuhkanläjitysalue Miehonsuon tuhkaläjitysalueen valumavesien laatua tarkkaillaan neljällä pisteellä. Pisteet sijaitsevat tuhkanläjitysalueen mittapadolla (MieP1), yksi turvetuotantoalueen mittapadolla (MieP2), turvetuotantoalueen laskeutusaltaan ja eristysojituksen yhtymäkohdan alapuolella (MieP3) sekä läjitysalueen yläpuolisessa metsäojassa (MieP). Näytteitä otettiin vuonna 212 touko-, kesä-, heinä-, syys-, loka- ja marraskuussa. Tehtyjen havaintojen mukaan vuonna 212 virtaamat mittapadolta vesistöön olivat keskimäärin hieman pienemmät kuin edellisvuonna. Avovesikaudella oli useita jaksoja, jolloin virtausta vesistöön ei ollut lainkaan. Läjitysalueen vuosikuormitus oli virtaamien tavoin vuonna 212 samaa tasoa tai hieman pienempää kuin edellisenä vuonna, paitsi kloridi- ja sulfaattikuormitus oli hieman vuotta 211 suurempi. Koko vuoden keskivirtaamalla painotettuna happea kuluttavan aineksen (CODMn) kuormitus oli keskimäärin,15 kg/d, typen kuormitus,2 kg/d, kiintoainekuormitus,9 kg/d ja sulfaatin kuormitus 3,5 kg/d. Tuhkanläjitysalueelta purkautuva vesi oli aiempien vuosien tapaan hapanta ja veden happitilanne oli välttävä. Vesi oli ravinteikasta ja sekä fosfori- että typpipitoisuudet olivat ennakkotarkkailunäytteiden tasoa korkeampia. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuusarvo sekä kloridi-, mangaani- ja sulfaattipitoisuudet olivat selvästi koholla. Kloridipitoisuus on muutaman viime vuoden aikana noussut tuhkanläjitysalueelta lähtevissä vesissä. Sulfaatti-, mangaani- ja rautapitoisuudet sekä sähkönjohtavuusarvot nousivat vuosiin saakka, mutta sen jälkeen pitoisuudet ovat olleet pienempiä. 32

35 Viereisen Miehonsuon turvetuotantoalueen valumavesi oli suovesille tyypillisesti varsin tummaa ja ravinteikasta, ja siinä oli selvästi enemmän happea kuluttavaa ainesta kuin tuhkanläjitysalueen vedessä. Tuhkanläjitysalueen ja turvesuon yläpuolisessa metsäojassa vesi oli tummaa sekä humus- ja fosforipitoista. Läjitysalueen ja turvetuotantoalueen alapuolella purkuojassa veden laatu oli hyvin samankaltainen kuin turvesuolta purkautuvan veden laatu. Tuhkanläjitysalueen vesien vaikutukset alapuolisessa vesistössä olivat vuoden 212 tarkkailutulosten perusteella lieviä. 11. YHTEENVETO Lämpötiloiltaan vuosi 212 oli Oulujoen alueella kokonaisuutena tarkastellen pääsääntöisesti keskimääräinen tai hieman keskimääräistä lämpimämpi. Helmi- ja joulukuu olivat kuitenkin tavanomaista selvästi kylmempiä. Marraskuu oli tavanomaista jonkin verran lämpimämpi. Kajaani ja Oulunsalo olivat vuonna 212 sateisuudeltaan tavanomaisia tai tavanomaista sateisempia. Huhti-elokuussa sekä lokakuussa Kajaanissa satoi keskimääräisesti selvästi enemmän. Oulunsalossa erityisen sateisia kuukausia olivat helmi-, huhti-, touko-, heinä- ja lokakuu. Oulujoen pääuoman keskivirtaamat Jylhämässä ja Merikoskessa vaihtelivat jonkin verran vuonna 212 pitkän ajan keskiarvoon (1971-2) verrattaessa. Oulujoen keskivirtaamat sekä Jylhämässä että Merikoskessa olivat vuonna 212 pääsääntöisesti jonkin verran keskimääräistä suurempia. Keskivirtaamat olivat Jylhämässä ja Merikoskessa pääsääntöisesti alimmillaan huhtikuun lopusta toukokuun alkuun ja/tai kesä-heinäkuussa. Jylhämän padon läpi ei ollut virtaamaa lainkaan eikä 1.5. Syksyn mittaan keskivirtaamat kohosivat molemmilla pisteillä. Kokonaisuutena vuotta 212 tarkastellen keskivirtaamat olivat molemmilla näytepisteillä pitkän ajan keskiarvoa hieman korkeampia. Oulunjoen sivu-uomien keskivirtaama yhteen laskettiin Merikosken ja Jylhämän vuorokausivirtaamien erotuksena. Kokonaisuutena tarkastellen sivu-uomien keskivirtaamat vuonna 212 olivat pääsääntöisesti keskimääräisiä tai jonkin verran keskimääräisen yli. Sivu-uomien keskivirtaama oli alhaisimmillaan tammi-helmikuussa ja suurimmillaan toukokuussa. Oulujoen pääuoman vesi oli vuonna 212 aiempien vuosien tavoin sille luonteenomaisesti humuspitoista ja tummaa. Oulujoen pääuoman Merikosken vedenlaadussa näkyi selvästi kevättulvan vaikutus vuosina Vesi oli Merikosken kohdalla kevään ylivirtaaman aikoihin väriltään tummempaa, humuspitoisempaa, rautapitoisempaa ja ravinnepitoisempaa. Erkkolan kohdalla kyseiset pitoisuudet olivat pääsääntöisesti vuosina korkeimmillaan kesällä. Jylhämän kohdalla pääuoman vedenlaadussa ei havaittu vastaavaa vaihtelua näytekertojen välillä. Aiempien vuosien tavoin vuoden 212 ravinnepitoisuuksien perusteella Oulujoen pääuoma oli yläjuoksullaan ravinteisuudeltaan pääsääntöisesti karu, mutta joen ravinteisuus lisääntyi hieman alavirtaan ja Merikoski luokittui ravinteisuudeltaan lähinnä lievästi reheväksi. Klorofylli-a:n pitoisuudet indikoivat Erkkolan ja Jylhämän olevan ravinteisuudeltaan lähinnä lievästi reheviä. Oulujoen pääuoman happitilanne oli vuonna 212 edellisvuosien tapaan erinomainen tai hyvä. Kokonaisuutena tarkastellen vedenlaatu ei ole merkittävästi muuttunut pääuomassa vuosina

36 Vuonna 212 vesi oli aiempien vuosien tapaan Oulujoen sivu-uomissa (Kutujoki ja Muhosjoki) aiempien vuosien tapaan tummempaa sekä humus-, ravinne- ja rautapitoisempaa kuin pääuomassa, mikä todennäköisesti johtui valuma-alueiden suovaltaisuudesta. Sivu-uomien happitilanne oli aiempien tarkkailuvuosien tavoin pääsääntöisesti erinomainen tai hyvä. Heikoimmillaan happitilanne vuonna 212 oli kevään näytekerralla. Kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella runsasravinteinen Muhosjoki voitiin luokitella reheväksi tai erittäin reheväksi. Toisaalta a-klorofyllipitoisuuden perusteella Muhosjoki kuului lähinnä luokkaan lievästi rehevä. Muhosjoen perustuotantoa rajoitti todennäköisesti ainakin veden tummuuden aiheuttama valon vähäisyys. Kutujoki voitiin luokitella ravinteisuudeltaan lähinnä reheväksi. Vedenlaadussa ei ollut havaittavissa suurta vaihtelua vuosina , mutta Muhosjoen humuspitoisuuden osalta oli havaittavissa lievää nousevaa suuntausta. Alueen kuntien uimavesien hygieeninen laatu täytti vuonna 212 hyvälle uimavedelle laaditut vaatimukset. Pääuoman hygieenistä laatua seurattiin vuonna 212 Jylhämässä ja Erkkolassa. Jokiveden hygieeninen laatu oli vuonna 212 Jylhämässä ja Erkkolassa erinomainen tai hyvä. Valtakunnallinen ja alueellinen leväseurannan Järviwikipalveluun ei ollut ilmoitettu levähavaintoja vuoden 212 kesällä Lämsänjärven alueelta (59.1). Merikosken alueelta (59.1) Oulujoen Erkkolasta tehtiin yksi sinileväilmoitus kesällä 212. Ekologisen tilan arvioinnissa tyypiltään voimakkaasti muutettuihin vesiin kuuluvan Oulujoen pääuoman tila on arvioitu hyväksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Oulujoen sivujoen Muhosjoen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi ja tavoitteena näissä vesistöissä on saavuttaa hyvä ekologinen tila vuoteen 215 mennessä. Kutujoen ekologinen tila on arvioitu hyväksi. Kemiallinen tila Oulujoen pääuomassa ja em. sivujoissa on arvioitu hyväksi. Oulujoen vesistöalueen alaosalla taajamien, teollisuuden, kalankasvatuslaitosten ja turvetuotannon yhteenlaskettu vesistökuormitus vuonna 212 oli keskimäärin 3, kg/d fosforia ja 58 kg/d typpeä, kun kalankasvatuslaitosten osalta käytetään tuotantotietojen perusteella arvioitua ympärivuotista kuormitusta. Vuonna 212 turvetuotannon aiheuttama ravinnekuormitus oli % Oulujoen alaosan yhteistarkkailun pistekuormittajien aiheuttaman kuormituksen (Vaalan jätevedenpuhdistamo ja kalanviljelylaitokset). Kalankasvatuksen osuus oli 1 25 % ja käsiteltyjen jätevesien noin % kokonaiskuormituksesta. Merikosken ainevirtaamasta fosforin ja typen pistekuormituksen osuus oli edelleen varsin vähäinen. Puhdistamon tulokuormitus pieneni edellisvuoden korkeista kuormituksista selvästi kaikkien kuormitteiden osalta. Puhdistamolta vesistöön lähtevä kuormitus vuonna 212 kasvoi kokonaistypen osalta, mutta pysyi samana tai pieneni muiden kuormitteiden suhteen edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 212 tuotantotiedoista arvioidut kalankasvatuksen aiheuttamat kuormitukset olivat jokseenkin edellisvuosien tasolla, eikä myöskään vesinäytteiden pohjalta mitatuissa kuormituksissa ollut mitään poikkeavaa. Turvetuotannon päästöjen laskennalliset vaikutukset Oulujoen alaosan vesistöjen ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin jäivät arvion mukaan suhteellisen pieniksi vuonna 212. Suurimmat vaikutukset olivat havaittavissa sivujoissa. 34

37 Oleellista ravinne- ja rehevyystason nousua turvesuot eivät aiheuttaneet tämän arvion perusteella sivujoissa. Oulujoen suualueella turvetuotannon kuormitusvaikutusta ei voida käytännössä havaita. Vaalan suljetun kaatopaikan vaikutukset alapuolisen vesistön veden laatuun olivat havaittavissa lähinnä kaatopakalta etelään laskevassa ojassa. Ojan sähkönjohtokyky, kloridi- ja typpipitoisuudet olivat korkeampia kuin Rovaojassa. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella vesi oli Rovaojassa lievästi rehevää ja kaatopaikalta etelään laskevassa ojassa karua. Ojien hygieeninen laatu oli näytekerroilla eriomainen. Miehonsuon tuhkanläjitysalueen vaikutukset alapuoliseen vesistöön olivat vuonna 212 edellisvuoden tavoin lieviä. Ainevirtaamalaskelmien perusteella Oulujoesta purkautui Perämereen vuonna 212 noin t kiintoainetta, noin t humusta, noin 4 8 t typpeä ja noin 23 t fosforia. Vuoden 212 Merikosken aiheuttamat vuosikuormitukset Perämereen olivat vuosien keskimääräisiä vuosikuormituksia suurempia. Suhteellisen suuret vaihtelut ainevirtaamissa vuosien välillä johtuivat todennäköisesti suurelta osin vuosien välisestä vaihtelusta valuma- ja virtaamaoloissa, koska Oulujoessa ei ollut havaittavissa selviä muutoksia vedenlaadun suhteen. Vuonna 212 tarkkailussa olleista sivujoista Muhosjoki toi pääuomaan mm. suhteellisen paljon epäorgaanisia ravinteita sekä rautaa ja kiintoainesta. Valuma-alueeltaan vastaavan kokoisen Kutujoen ainevirtaamat olivat ravinteiden ja kiintoaineen osalta selvästi pienempiä kuin Muhosjoen johtuen todennäköisesti suurelta osin valuma-alueiden ominaisuuksien ja käyttömuotojen eroista. 35

38 VIITTEET Anttila, E-L. & Nopanen, A Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu v Pöyry Finland Oy. Oulu. Luonnos. Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja A 126. Ervasti,V. 213b. Muhoksen Kestinkankaan kaatopaikan tarkkailu vuonna 212. Pöyry Finland Oy. Ervasti,V. 212a. Utajärven kaatopaikan tarkkailu vuonna 212. Pöyry Finland Oy. Hilli, T. & Kippola, P. 24. Oulujoen alaosan yhteistarkkailuohjelma v PSV-Maa ja Vesi Oy. Oulu. Moniste.9 s. + liitteet. Kaikkonen, K., & Salo, J Oulujoen alaosan yhteistarkkailu. Käyttö- ja päästötarkkailun raportti vuodelta 212. Ahma Ympäristö Oy. Rovaniemi. Laine, A. (toim.) 28. Palaako lohi Oulujokeen? Loppuraportti Oulu- ja Lososinkajoilla tehdyistä selvityksistä Suomen ympäristö 5/28. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus. Oulu. 142 s. + liitteet. Maikkula, P Vaalan kunta. Vaalan kaatopaikan velvoitetarkkailun raportti vuodelta 212. Ahma Ympäristö Oy. Nikula, A. 213a. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 212. Pöyry Finland Oy. Nikula, A. 213b. Oulun Energia. Miehonsuon tuhkanläjitysalueen velvoitetarkkailu v Pöyry Finland Oy. LIITTEET Liite 1. Tarkkailualueen kartta ja vesistöpisteiden sijainti Liite 2a. Pääuoman vedenlaatuaineisto (Ympäristöhallinto) Liite 2b. Sivu-uomien vedenlaatuaineisto sekä Jylhämän aineistoa (LVT Oy) Liite 3. Oulujoen alaosan alueen kuntien uimavesitarkkailun tulokset kesältä