VAPO OY JA PELSON VANKILA

Transkriptio

1 LIMINGANLAHDEN TARKKAILU UEC VAPO OY JA PELSON VANKILA Liminganlahden kuormittajien käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu vuonna 2012

2

3 1 Liminganlahden kuormittajien käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu vuonna 2012 Sisältö 1 JOHDANTO VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS HYDROLOGISET OLOT KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Tarkkailun tulokset Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu VESISTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Tarkkailun tulokset TURVETUOTANNON KUORMITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ Vedenlaadun ja tarkkailutulosten vertailu Jouttenoinen ja Alaoja Pelson turvetuotantoalueet ja alapuolinen purkuvesistö Arvio päästöjen vesistövaikutuksista PELSONRIMMEN PÖLYTARKKAILU PELSON VANKILAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KUORMITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ Vedenlaatu ja kuormitus Vedenlaadun ja tarkkailutulosten vertailu Arvio päästöjen vesistövaikutuksista TYRNÄVÄNJOEN POHJAELÄINTARKKAILU Johdanto Tutkimuskohde sekä pohjaeläinnäytteenotto ja -lajinmääritys Vesistöjen ekologisen tilan arviointi pohjaeläinmittarien avulla Virtavesien ekologisessa tila-arvioinnissa käytetyt pohjaeläinmittarit sekä mittariarvojen laskenta Tyyppiominaiset taksonit (TT) ja EPT- heimojen lukumäärä (EPTh) Suhteellinen mallinkaltaisuus (PMA) ELS -arvojen laskenta Muut virtavesistöjen pohjaeläinyhteisöjä kuvaavat tunnusluvut Tyrnävänjoen Savisuvannon pohjaeläinyhteisön monimuotoisuus Orgaanista kuormitusta kuvaava ASPT -indeksi Tulokset Tulosten tarkastelu Copyright Pöyry Finland Oy

4 10 KALATALOUSTARKKAILU Sähkökoekalastukset Aineisto ja menetelmät Tulokset Kalastustiedustelu Aineisto ja menetelmät Tyrnävänjoki Latvajärvet Ala- ja Ylioja YHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Turvetuotantoalueiden sijainti ja vesistötarkkailupisteet Liite 2 Pelson turvetuotantoalueiden purkureitit ja valuma-alueet Liite 3 Päästötarkkailun tulokset v Liite 4 Sähkökoekalastus- ja pohjaeläinnäytteenottokohteiden sijainti Liite 5 Tyrnävänjoen pohjaeläintutkimuksen tulokset v Liite 6 Valokuvat Tyrnävänjoen pohjaeläinnäytteenottopaikoilta Liite 7 Sähkökoekalastusten perustulokset v Liite 8 Karttaliite Tyrnävänjoen latvajärviltä Liite 9 Karttaliite Ala- ja Yliojalta Liite 10 Kalastustiedustelukaavake Liite 11 Kalastustiedustelun perustulostus v Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja Pöyry Finland Oy Eeva-Leena Anttila, FM Pekka Majuri, FM Eero Taskila, FM kalabiologi Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A OULU puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Copyright Pöyry Finland Oy

5 1 1 JOHDANTO Liminganlahden (Temmesjoen vesistöalueen) turvetuotantoalueiden päästö- ja vaikutustarkkailua toteutettiin vuonna 2012 Liminganlahden turvetuotantoalueiden käyttö- päästö- ja vaikutustarkkailuohjelman (Vapo Oy 2006) mukaisesti. Samaan tarkkailuun sisältyy myös Pelson vankilan jätevedenpuhdistamon vaikutustarkkailu vesistössä. Vuonna 2012 päästö- ja vaikutustarkkailussa oli ohjelman mukaisesti intensiivinen tarkkailuvuosi ja kesäaikaisessa tarkkailussa oli viisi tuotantovaiheessa oleva turvesuota (Jouttenoinen, Pelsonsuo, Pelsonrimpi, Raja-aava ja Tuulisuo). Intensiivisenä tarkkailuvuotena vaikutustarkkailuun sisältyy vesistötarkkailun (veden laadun seuranta) lisäksi biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu. Pelson alueella sijaitsevan vankilan jätevedenpuhdistamon tarkkailu sisältyi kokonaisuudessaan vuonna 2008 Liminganlahden tarkkailuraporttiin, mutta vuonna 2012 kuormitustarkkailusta vastasi Lapin Vesitutkimus Oy (nyk. Ahma Ympäristö Oy). Jätevedenpuhdistamon käyttö- ja päästötarkkailu raportoidaan erillisenä (Ahma Ympäristö Oy 2013), mutta puhdistamon vesistövaikutuksia tarkastellaan tässä raportissa. Liminganlahden turvetuotantoalueiden tarkkailuohjelma sisältää myös pöly- ja melutarkkailun. Pölytarkkailun tulokset on raportoitu erikseen (Pöyry Finland Oy 2013a). Liminganlahden turvetuotantoalueiden päästö- ja vesistötarkkailun näytteenoton ja näytteiden analysoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Liminganlahden (Temmesjoen vesistöalueen) alueen muiden tarkkailuvelvollisten kuormittajien (taajamat ja teollisuus) vaikutuksia tarkkaillaan Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman (Lapin Vesitutkimus Oy 2011) mukaisesti. Tarkkailun tulokset raportoidaan erikseen. 2 VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS Temmesjoen vesistöalueen kokonaispinta-ala on km 2. Joen kokonaispituus on 73 kilometriä ja putouskorkeus 105 metriä. Temmesjoen suurimpia sivujokia ovat Tyrnävänjoki ja Ängeslevänjoki, ja lisäksi Liminganjoki on yhdistetty kanavalla Temmesjokeen. Valuma-alueen järvisyys on vähäinen, 0,5 %. Temmesjoki saa alkunsa Siikalatvan kunnassa sijaitsevalta Viirinevalta ja se laskee Liminganlahteen, joka kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma , Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011, 2012). Temmesjoki on pintavesityypiltään suuri turvemaiden joki, jonka ekologista luokkaa ei ole määritetty. Asiantuntija-arvion mukaan joen ekologinen tila on välttävä. Kemiallinen tila on hyvä. Joen tilaa heikentävät maatalouden, haja-asutuksen ja metsätalouden ravinnekuormitus sekä maa- ja metsätalouden kiintoainekuormitus. Lisäksi Temmesjoen valuma-alueella on happamia sulfaattimaita, ja maaperän kuivattaminen on aiheuttanut vesistöjen happamoitumista ja metallikuormitusta. Ravinnekuormituksen seurauksena Temmesjoki on rehevöitynyt, ja uomaan kohdistuneet muokkaustoimet ovat muuttaneet joen alkuperäisiä elinympäristöjä (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma , ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu ). Tyrnävänjoki on pintavesityypiltään keskisuuri turvemaiden joki, ja sen ekologinen tila on välttävä. Kemiallinen tila on hyvä. Tyrnävänjoen tilaa heikentävät samat tekijät kuin Temmesjoessa (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma , ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu ). Copyright Pöyry Finland Oy

6 Temmesjoen valuma-alueen vuosittainen fosforikuormitus on arviolta 34,8 tonnia ja typpikuormitus 373,8 tonnia. Luonnonhuuhtouman osuus kaikesta kuormituksesta on typen osalta 41 % ja fosforin osalta 15 % (Kuva 1). Suurin yksittäinen ravinnekuormittaja on maatalous: fosforikuormituksesta 71 % ja typpikuormituksesta 51 % on peräisin maataloudesta. Haja-asutus muodostaa kolmanneksi suurimman fosforikuormituksen lähteen, mutta typpikuormituksen osalta haja-asutuksen merkitys on pieni. Turvetuotannon osuus ravinnekuormituksesta on kokonaisuudessaan vähäinen, 1 2 % kokonaiskuormituksesta (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma ) % Kok.P Kok.N 8 % 2 % 1 % 41 % 2 % Yhdyskunnat Haja-asutus Teollisuus ja kaivostoiminta 5 % Turvetuotanto Kalankasvatus Maatalous 51 % Metsätalous Hulevedet 71 % 1 % 3 % Laskeuma vesiin Luonnonhuuhtouma Kuva 1 Pintavesien fosfori- ja typpikuormituksen jakautuminen eri kuormituslähteiden kesken Temmesjoen vesistöalueella vuosina (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma ). Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen Temmesjoen valuma-alueella edellyttää ravinneja kiintoainekuormituksen vähentämistä. Uusilla turvetuotantoalueilla on tuotantokauden ulkopuolisen kuormituksen vähentämiseksi otettava käyttöön ympärivuotinen pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä. Lisäksi lupakäsittelyssä on otettava huomioon happamien sulfaattimaiden aiheuttama vesistön happamoitumisriski (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma ). 3 HYDROLOGISET OLOT Vuoden 2012 keskilämpötila oli Revonlahdella 2,2 C, mikä oli 0,4 C vertailukauden keskiarvoa (2,6 C) vähemmän. Helmikuu ja joulukuu olivat keskimääräistä kylmempiä kuukausia, kun taas maaliskuussa ja marraskuussa oli tavanomaista lämpimämpää (Kuva 2). Kesän keskilämpötilat olivat hyvin lähellä vertailujakson keskiarvoja. Vuoden 2012 sadesumma oli 622 mm, mikä oli 81 mm (15 %) vertailujakson keskiarvoa (541 mm) suurempi. Tavanomaista vähemmän satoi tammikuussa, maaliskuussa ja marras-joulukuussa. Kesä oli selvästi tavanomaista sateisempi heinäkuuta lukuun ottamatta. Eniten satoi kuitenkin lokakuussa, jolloin kuukauden sademäärä (84 mm) oli noin 62 prosenttia vertailujakson keskimääräistä lokakuun sademäärää (52 mm) korkeampi. Copyright Pöyry Finland Oy

7 3 C Lämpötila mm Sademäärä I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 2 Kuukauden keskilämpötila sekä sademäärä Siikajoen Revonlahdella vuonna 2012 sekä vertailujaksolla keskimäärin (Ilmatieteen laitoksen Ilmastokeskus, Pirinen ym. 2012). Temmesjoessa tai Tyrnävänjoessa ei ole virtaamamittauspisteitä. Temmesjoen suun (F = 1181 km 2 ) ja Tyrnävänjoen yläosan (F = 139 km 2 ) virtaamia on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen hydrologisen mallin vuodelle 2012 simuloimien tietojen perusteella sekä vuosien keskiarvona (Taulukko 1). Malli laskee virtaamia reaaliajassa, mutta siihen on sisällytetty virtaamalaskenta takautuvasti vuodesta 1962 lähtien. Mallissa virtaamat lasketaan jokaiselle 3. jakovaiheen mukaiselle vesistöalueelle. Virtaamatarkastelupisteiden sijainti on esitetty liitekohdan 1 kartassa. Taulukko 1 Virtaamat Temmesjoen suualueella ja Tyrnävänjoen yläosalla (SYKE:n vesistömallijärjestelmä) Temmesjoki, suu Tyrnävänjoki, yläosa MQ vuosi 15,6 9,6 2,0 1,3 MQ kesä-syys 12,1 6,2 1,8 0,8 MNQ kesä-syys 3,2 1,5 0,4 0,2 MHQ kesä-syys 59,6 20,1 12,4 3,1 Vuonna 2012 Temmesjoen virtaama oli keskimäärin 15,6 m 3 /s eli noin 63 % vuosien keskimääräistä virtaamaa 9,6 m 3 /s suurempi. Temmesjoen tulvahuippu ajoittui huhti-toukokuun vaihteeseen, ja suurimmillaan virtaama oli mallinnustietojen perusteella 109 m 3 /s huhtikuun lopussa (Kuva 3). Kesä-syyskuun 2012 keskivirtaama oli Temmesjoessa noin 12,1 m 3 /s eli noin kaksi kertaa tavanomaista suurempi. Elokuussa myös Temmesjoen valuma-alueella koettiin poikkeuksellinen tulvahuippu, jolloin virtaamat nousivat lähelle tavanomaisen kevättulvan tasoa. Myös loka-marraskuussa Temmesjoen virtaamat olivat selvästi tavanomaista suurempia. Copyright Pöyry Finland Oy

8 4 m 3 /s Temmesjoki 2012 Temmesjoki Tyrnävänjoen yläosa 2012 Kuva 3 Temmesjoen ja Tyrnävänjoen yläosan virtaamat vuonna 2012 ja Temmesjoen pitkän ajan ( ) kuukausikeskivirtaama SYKE:n vesistömallin perusteella arvioituna. Tyrnävänjoen yläosalla keskivirtaama oli vuonna 2012 mallinnustietojen perusteella noin 2 m 3 /s eli noin 54 % vertailukauden keskivirtaamaa (1,3 m 3 /s) suurempi. Myös Tyrnävänjoessa kesä-syyskuun keskivirtaama oli tavanomaista korkeampi ja elokuussa virtaamat nousivat lähelle tavanomaisen kevättulvan tasoa. Myös loka-maraskuussa virtaamat olivat tavanomaista korkeampia. 4 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU 4.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 2012 Liminganlahden (Temmesjoen vesistöalueella) alueella oli tarkkailuvelvollisia turvesoita kaikkiaan viisi. Turvetuotantopinta-alaa oli yhteensä 556 ha, josta tuotantokuntoista alaa oli 335 ha ja tuotannosta poistunut 221 ha. Jälkikäytössä oli 312 ha, kuntoonpanossa alueita ei ollut lainkaan (Taulukko 2). Vuonna 2012 Liminganlahdella turvesoiden päästötarkkailua toteutettiin kesäaikana kaikilla tuotantosoilla. Kahdessa tarkkailukohteessa (Pelsonrimpi, Jouttenoinen) tarkkailtiin lisäksi vesienkäsittelyn tehoa ottamalla näytteitä myös vesienkäsittelyyn tulevasta vedestä. Taulukko 2 Liminganlahden päästötarkkailusuot, pinta-alat ja vesienkäsittelymenetelmät v (la = laskeutusallas, pvk = pintavalutuskenttä). Haltija Suo Purkuvesistö Vesienkäsittely tuotanto Poistunut tuotannosta Pinta-ala yhteensä Valmistelematon Kunnostusvaiheessa Tuotannossa Tuotantokunnossa Jälkikäyttö Tarkkailtu Huom Vapo Oy Jouttenoinen PVK jt K Vapo Oy Pelsonrimpi (KAI) PVK kesä, la talvi jt K 16 ha poistettu tuotannosta ymp haihdutus / imeytys jt E luvan epäämisen johdosta Pelsonrimpi (KAI) yhteensä Vapo Oy Raja-aava (KAI) laskeutusallas jt/kt E PVK kesä, la talvi jt/kt S Raja-aava (KAI) yhteensä Vapo Oy Tuulisuo (KAI) PVK kesä, sarkaojarak. talvi jt S Vapo Oy Pelsonsuo (osa) laskeutusallas jt E haihdutus / imeytys jt K Pelsonsuo (osa) yhteensä Vesistöalue yhteensä Copyright Pöyry Finland Oy

9 Liminganlahden vuoden 2012 tarkkailusuot on esitetty taulukossa (Taulukko 2) ja soiden sijainti on merkitty liitteenä 1 olevalle kartalle. Päästötarkkailupisteiden koordinaatit ovat taulukossa (Taulukko 3). 5 Taulukko 3 Liminganlahden vuoden 2012 päästötarkkailupisteiden koordinaatit. Turvesuo Tarkkailupaikka Koordinaatit Jouttenoinen laskuoja (alapuolinen näyte) pumppausallas (yläpuolinen näyte) Pelsonrimpi pvk1 (virtaama) pvk1 yp (yläpuolinen näyte) Pelsonsuo pvk2 (virtaama) Tuulisuo pvk1 (virtaama) Raja-aava pvk1 (virtaama) Jouttenoista lukuun ottamatta tarkkailusoiden virtaamia mitattiin jatkuvatoimisella virtaamamittarilla. Päästötarkkailun vesinäytteitä otettiin Jouttenoisen, Pelsonrimmen ja Pelsonsuon tarkkailupisteiltä kahden viikon välein viikoilla tarkkailuohjelman mukaisesti. Raja-aavalta ja Tuulisuolta näytteitä olisi pitänyt ottaa myös kahden viikon välein, mutta sekaannuksen takia soilla tehtiin suppeaa tarkkailua ja näytteet otettiin kerran kuussa. Ominaispäästöt laskettiin laskentajaksojen virtaamien ja mitatun veden laadun perusteella. Taustahuuhtouman laskennassa käytettiin yleisesti käytössä olevia taustapitoisuuksia (kiintoaine 2 mg/l, fosfori 20 µg/l ja typpi 500 µg/l). Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot, jolloin saatiin nettopäästöt. 4.2 Tarkkailun tulokset Taulukoissa (Taulukko 4, Taulukko 5 ja Taulukko 6) on esitetty Liminganlahden tarkkailusoiden kesäaikaiset virtaama- ja vedenlaatutiedot sekä ominaispäästöt. Tarkemmat päästötarkkailutulokset näytekerroittain ovat liitteenä 3. Liminganlahden päästötarkkailusoiden virtaamamittauksessa oli ajoittain ongelmia Pelsonrimmellä, Pelsonsuolla ja Tuulisuolla. Pelsonrimmellä laitteistossa oli vikoja, joita korjattiin useita kertoja kesän aikana. Pelsonsuolla ja Tuulisuolla valumat olivat elokuun runsaiden sateiden takia suuria, ja virtaaman määrä ylitti mittausasteikon. Lisäksi Tuulisuolla jouduttiin tulvan takia tekemään ohijuoksutuksia toukokuussa ja kesäkuussa. Myös Tuulisuon mittalaitteistossa oli ongelmia toukokuussa. Puuttuvat virtaamajaksot on korvattu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmästä saaduilla virtaamilla. Tuulisuon ohijuoksutusten vedenlaatu on laskettu normaalien päästötarkkailunäytteiden ja ohijuoksutusnäytteiden vedenlaadun keskiarvona. Jouttenoisten kuormitukset on laskettu käyttämällä valumana Pohjois-Pohjanmaan pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskivalumaa. Liminganlahden tarkkailusoiden kesän 2012 keskivaluma oli 33,2 l/s km 2, mikä oli selvästi korkeampi kuin Pohjois-Pohjanmaan kaikkien pintavalutuskentällisten soiden keskivaluma 18,1 l/s km 2 tai kaikkien Pohjois-Pohjanmaan tarkkailusoiden keskivaluma 20,2 l/s km 2 (Taulukko 4). Tarkkailusoiden valumat vaihtelivat tarkkailukohteittain. Kesän suurin keskimääräinen valuma (46,0 l/s km 2 ) mitattiin Pelsonsuolta ja pienin (14,6 l/s km 2 ) Pelsonrimmeltä. Tuulisuolla valuma oli suurta erityisesti keväällä, jolloin tuotantoalueelta pumpataan talven aikana alueelle kertyneitä vesiä. Tuulisuolta purkautuu vesiä ainoastaan sulan maan aikana, jolloin pumppaus aloitetaan pintavalutuskentälle. Copyright Pöyry Finland Oy

10 6 Taulukko 4 Liminganlahden päästötarkkailusoiden valumat kesällä Turvetuotantoalue Mittapadon valumaalue Mq Nq Hq (ha) kok.ala tuotantoala l/s km 2 l/s km 2 l/s km 2 Jouttenoinen, pvk1 * ,4 Pelsonrimpi, pvk ,6 0,7 144,6 Pelsonsuo, pvk ,0 0,9 145,6 Tuulisuo, pvk ,0 0,8 144,6 Raja-aava, pvk ,0 3,0 74,0 Keskiarvot Liminganlahden suot # 33,2 1,4 127,2 Pohjois-Pohjanmaan ymp.vuotiset pvk-suot (n=23) 16,4 1,9 146,6 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan pvk-suot (n=46) 18,1 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan päästötarkkailusuot (n=60) 20,2 * ei virtaamamittausta, laskennassa käytetty Pohjois-Suomen ymp.vuotisten pvk-soiden keskivalumaa # Jouttenoinen ei mukana Roudan aikana, kun pumppaus pintavalutuskentälle ei ole käynnissä, valumavedet kerääntyvät maaston korkeuserojen takia tuotantoalueelle ja ojastoihin, jolloin kuormitustakaan ei synny. Tarkkailusoiden veden laadussa oli vaihtelua soiden välillä. Turvesoilta purkautunut valumavesi oli hapanta, tarkkailussa olleiden soiden ph:n keskiarvo oli 6,0 (Taulukko 5, liite 3). Alimmillaan ph-arvot olivat Pelsonrimmen kuivatusvesissä (ph keskimäärin 5,4) ja korkeimmillaan Jouttenoisen (6,5) vesissä. Happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ) lähti eniten Pelsonrimmeltä ja vähiten Pelsonsuolta ja Jouttenoiselta. Kiintoainetta ja rautaa oli eniten Pelsonsuon kuivatusvesissä ja vähiten Jouttenoisen vesissä. Taulukko 5 Liminganlahden päästötarkkailusoiden valumaveden laatu kesällä 2012 keskimäärin. Turvetuotantoalue n ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2 + NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Jouttenoinen, pvk1 10 6, Pelsonrimpi, pvk1 10 5, Pelsonsuo, pvk2 10 6, Tuulisuo, pvk1 11 5, Raja-aava, pvk1 10 6, Keskiarvot Kaikki Liminganlahden suot 6, Pohjois-Pohjanmaan pvk-suot (n=53) 6, Kaikki Pohjois-Pohjanmaan suot (n=71) 6, Ravinteita lähti eniten Pelsonrimmeltä ja vähiten Jouttenoiselta. Epäorgaanista typpeä oli eniten Pelsonsuon ja Tuulisuon valumavesissä ja fosfaattifosforia Pelsonrimmen kuivatusvesissä. Pelsonrimmen ja Pelsonsuon valumavesien laatu oli lähes kaikkien muuttujien osalta selvästi huonompi kuin Pohjois-Pohjanmaan pvk-soiden vedenlaatu keskimäärin. Jouttenoisen vedenlaatu oli keskimääräistä parempi. Kokonaisuutena Liminganlahden soiden valumavesien keskimääräinen laatu oli lähes kaikkien muuttujien suhteen huonompi kuin kaikkien Pohjois-Pohjanmaan soiden tai kaikkien pvk-soiden vedenlaatu keskimäärin. Ainoastaan ammoniumtyppeä Liminganlahden soilta tuli selvästi keskimääräistä vähemmän. Copyright Pöyry Finland Oy

11 Liminganlahden päästötarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt vaihtelivat soiden välillä. Jouttenoisen ominaispäästöt olivat kaikkien muuttujien osalta samaa tasoa tai pienempiä kuin Pohjois-Pohjanmaan soilla (pvk-suot ja kaikki suot) keskimäärin (Taulukko 6). Pelsonsuolla, Tuulisuolla ja Raja-aavalla päästöt olivat useimpien muuttujien osalta keskimääräistä suurempia. Kuormitus oli suorassa suhteessa valuman määrään: mitä suurempi valuma oli, sitä suurempi myös kuormitus. Pelsonrimmen kuormitus oli melko lähellä Pohjois-Suomen pvk-soiden keskimääräistä kuormitusta, ja suon valumat olivatkin pienimmät (Mq 14,6 l/s km 2 ) Liminganlahden alueella. Tuulisuon kuormitus oli valuma-alueen suurin happea kuluttavan aineksen (COD Mn ), kokonaistypen, raudan ja kiintoaineen osalta. Kuormitusta nostivat alkukeväästä suolla tehdyt ohijuoksutukset ja todennäköisesti runsaista sateista johtunut heinäkuun alun suuri valunta (108 l/s km 2 ). 7 Taulukko 6 Liminganlahden päästötarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä Bruttopäästöt Turvetuotantoalue Mittapadon valumaalue COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2 + (ha) NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine Nettopäästöt Kok.P Kok.N Kiintoaine kok.ala tuotantoala g/ha g/ha g/ha g/ha g/ha g/ha g/ha g/ha g/ha g/ha g/ha Jouttenoinen, pvk1 * ,3 0,1 13 0,1 0, , Pelsonrimpi, pvk ,4 0,9 32 0,3 12, , Pelsonsuo, pvk ,7 2, ,6 2, , Tuulisuo, pvk ,8 0, ,0 5, , Raja-aava, pvk ,2 0,8 40 0,2 0, , Keskiarvot Kaikki Liminganlahden suot ,5 1,1 46 5,2 4, , Pohjois-Pohjanmaan pvk-suot (n=41) 602 0,9 0,4 38 1,1 6, , Kaikki Pohjois-Pohjanmaan suot (n=52) 594 1,0 0,4 24 1,0 10, , * Kuormitukset laskettu Pohjois-Suomen ymp.vuotisten pvk-tarkkailusoiden keskivalumalla Liminganlahden turvetuotantoalueiden päästölaskennassa käytettiin mm. talviajan kuormituksia laskettaessa Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 2013b) esitettyjä vesienkäsittelymenetelmittäin jaettuja ominaiskuormituslukuja (Taulukko 7). Turvesoiden nettokuormitukset laskettiin vähentämällä bruttokuormituksesta ns. taustapitoisuuksilla (kok.p 20 µg/l, kok.n 500 µg/l, kiintoaine 2 mg/l) laskettu luonnontilaisen alueen huuhtouma. Pelsonsuon alueen pohjoisosan (56 ha) vedet johdetaan Vesalankanavan kautta Muhosjokeen, joka laskee edelleen Oulujokeen. Tältä osin tarkkailua toteutetaan Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö- päästö- ja vaikutustarkkailuohjelman mukaisesti, eikä sitä ole sisällytetty tähän tarkkailuun. Taulukossa (Taulukko 8) on esitetty Liminganlahden turvetuotantoalueiden keskimääräinen tuotantokauden kuormitus (kg/d) vuonna Suurin yksittäinen kuormittaja happea kuluttavan aineksen (COD Mn ), typen ja kiintoaineen suhteen oli Tuulisuo. Fosforin suhteen sekä brutto- että nettokuormitukset olivat kaikilla soilla melko pieniä, ja erityisesti Jouttenoisella fosforikuormitus oli erittäin vähäistä. Edellisen kerran Liminganlahden suot olivat päästötarkkailun piirissä vuonna 2008 (Pöyry Environment Oy 2009). Tällöin soiden bruttokuormitus oli noin % pienempää kuin vuonna Soiden yhteispinta-ala oli vuonna 2008 noin 12 % pienempi kuin vuonna 2012, mutta erityisesti valumat olivat vuonna 2008 pienempiä kuin v Copyright Pöyry Finland Oy

12 8 Taulukko 7 Vuosikuormituksen laskennassa käytetyt ominaiskuormitusluvut vesienkäsittelymenetelmittäin (Pöyry Finland Oy 2013b). Laskeutusaltaalliset suot Brutto Netto Jakso soita COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine d kpl g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d talvi , , kevät , , kesä , , syksy , , vuosi kg/ha/a , , Pintavalutuskentälliset suot talvi ,2 8,9 14 0,1 6 4,4 kevät , , kesä , , syksy , , vuosi kg/ha/a , , Laskeutusallas talvi/pintavalutus kesä talvi , , kevät , , kesä , , syksy , , vuosi kg/ha/a , , Maaperäimeytys/ haihdutus talvi , ,1 6 4 kevät , , kesä , , syksy , , vuosi kg/ha/a , , Taulukko 8 Liminganlahden turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön kesällä 2012 sekä kesällä 2008, jolloin turvetuotantoalueet olivat edellisen kerran kesäaikaisen päästötarkkailun piirissä. Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Jouttenoinen Vapo Oy K pvk 51 0,0 1,5 12 0,0 0,7 9 Pelsonrimpi (KAI) Vapo Oy K pvk/la/hi 74 0,2 2,5 15 0,2 1,9 13 Raja-aava (KAI) Vapo Oy S pvk/la 115 0,2 3,6 31 0,1 2,3 26 Tuulisuo (KAI) Vapo Oy S pvk/sark ,3 8, ,3 6,9 110 Pelsonsuo (osa) (KAI) Vapo Oy K la/hi 78 0,3 4,7 38 0,2 3,4 32 Tuotantosuot yhteensä ,0 21, ,8 15,1 191 Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä ,0 21, ,8 15, ,4 10,0 72 0,2 5,1 54 Liminganlahden turvesoiden tuotantokauden kokonaispäästöt (brutto) olivat kesällä 2012 yhteensä 584 kg/d happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ), 1 kg/d fosforia, 21 kg/d typpeä ja 215 kg/d kiintoainetta (Taulukko 8). Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat 0,8 kg/d fosforia, 15 kg/d typpeä sekä 191 kg/d kiintoainetta. Turvesoiden päästöjä nostivat kesän runsaat sateet. Turvetuotantoalueiden vuosikuormitus (kg/a) on esitetty taulukossa (Taulukko 9). Vesistöalueen kokonaiskuormitus oli suurempi kuin vuonna 2011, mikä johtui pääosin sateisen kesän aiheuttamista edelliskesää suuremmista valumista. Copyright Pöyry Finland Oy

13 9 Taulukko 9 Liminganlahden turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Jouttenoinen Vapo Oy K pvk Pelsonrimpi (KAI) Vapo Oy K pvk/la/hi Raja-aava (KAI) Vapo Oy S pvk/la Tuulisuo (KAI) Vapo Oy S pvk/sark Pelsonsuo (osa) (KAI) Vapo Oy K la/hi Tuotantosuot yhteensä Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu Jouttenoisella tarkkailtiin pintavalutuskentän tehoa ottamalla vesinäytteet sekä pintavalutuskentän yläpuolelta pumppausaltaasta kentälle tulevasta vedestä että pintavalutuskentän alapuolelta laskuojasta kerran kuukaudessa kesä-elokuun välisenä aikana (liite 3.2). Pelsonrimmellä tarkkailtiin pintavalutuskentän tehoa ottamalla vesinäytteet sekä kentän ylä- että alapuolelta kerran kuukaudessa kesä-elokuun välisenä aikana (liite 3.4). Pintavalutuskenttien toimintakyvyssä esiintyy runsaasti vaihtelua muun muassa kentän ominaisuuksista ja sääolosuhteista riippuen. Jouttenoisen pintavalutuskentän teho oli kokonaisuutena melko hyvä. Kokonaistypestä ja -fosforista kentälle imeytyi keskimäärin % (Taulukko 10). Fosfaattifosforin poistuma oli keskimäärin 79 % ja nitriittinitraattitypen poistuma lähenteli sataa prosenttia. Ammoniumtyppeä kentältä lähtevässä vedessä oli keskimäärin enemmän kuin kentälle tulevassa vedessä. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat useimmilla näytteenottokerroilla kuitenkin pieniä. Rauta ja kiintoaine pidättyivät Jouttenoisen pintavalutuskentälle hyvin: raudan keskimääräinen reduktio oli 86 % ja kiintoaineen 88 %. Happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) pidättyminen on pintavalutuskentillä yleensä hieman huonompaa kuin muiden aineiden. Jouttenoisen kenttä pidätti happea kuluttavaa ainesta melko heikosti, reduktio oli keskimäärin 19 %. Taulukko 10 Veden laatu Jouttenoisen ja Pelsonrimmen pintavalutuskenttien ylä- ja alapuolella sekä puhdistustehot kesällä 2012 keskimäärin. n = näytteiden lukumäärä. ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2 -N+ NH 4 -N Fe Kiinto- NO 3 -N aine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Jouttenoinen, pvk1 Kesä (n = 3) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, < Pintavalutuskentän alapuoli 6, Erotus -0, Teho % Pelsonrimpi, pvk1 Kesä (n = 3) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, Pintavalutuskentän alapuoli 5, Erotus -1, Teho % Copyright Pöyry Finland Oy

14 Pelsonrimmen pintavalutuskentän toiminta oli heikompaa kuin Jouttenoisen kentän toiminta. Pelsonrimmellä kokonaisfosforin reduktio oli keskimäärin 37 % ja kokonaistypen 15 %. Nitriitti-nitraattityppeä kentälle pidättyi hyvin, ja reduktio oli keskimäärin 91 %. Fosfaattifosforista keskimäärin 51 % pidättyi pintavalutuskentälle. Ammoniumtypen reduktio oli negatiivinen. Kesä-heinäkuussa ammoniumtypen pitoisuudet olivat melko pieniä sekä kentän ylä- että alapuolella, mutta elokuussa kentälle tuli runsaasti (1600 µg/l) ammoniumtyppeä. Tällöin noin 56 % ammoniumtypestä pidättyi pintavalutuskentälle, mutta kentältä lähtevässä vedessä typpipitoisuus oli edelleen melko korkea, 710 µg/l. Kiintoaineen reduktio oli kohtalainen, 69 %, mutta rautaa kentältä lähti jonkin verran enemmän kuin sinne tuli. 5 VESISTÖTARKKAILU 5.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 2012 Liminganlahden turvetuotantoalueiden vesistötarkkailu toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti. Vesistötarkkailupisteitä oli yhteensä seitsemän, joista jokaisesta otettiin neljä näytettä. Ensimmäinen näyte otettiin kevättulvan aikaan (toukokuussa) ja loput kolme heinä- syyskuussa. Päästö- ja vesistötarkkailunäytteet otettiin samalla näytteenottokierroksella toukokuuta lukuun ottamatta. Vesistötarkkailupisteet on esitetty taulukossa (Taulukko 11). Havaintopisteet on myös merkitty liitteenä 1 olevalle kartalle. Pisteet Kan3, Kan5, Pit1 ja Tyr47 kuuluvat myös Pelson vankilan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailuun (kappale 8). 10 Taulukko 11 Liminganlahden vesistötarkkailun havaintopisteet vuonna Havaintopaikka Piste Koordinaatit Vesistöalue Turvetuotantoalue Alaoja Al Jouttenoinen ap. Tuulijärvi Tuu Raja-aava ap. Kantokanava, MTS 825 Kan Pelsonrimpi ap., Pelsonsuo (eteläinen osa) ap. Kantokanava Kan Raja-aava ap., Tuulisuo ap., Pelsonrimpi ap. Pelsonsuo (eteläinen osa) ap. Pitkäjärvi Pit Raja-aava ap., Tuulisuo ap., Pelsonrimpi ap. Pelsonsuo (eteläinen osa) ap. Tyrnävänjoki Tyr Raja-aava ap., Tuulisuo ap., Pelsonrimpi ap. Pelsonsuo ap. Tyrnävänjoki Tyr Raja-aava ap., Tuulisuo ap., Pelsonrimpi ap. Pelsonsuo ap. 5.2 Tarkkailun tulokset Veden laatu Liminganlahden turvetuotantoalueiden ja Pelson vankilan vesistötarkkailupisteillä vuonna 2012 on esitetty taulukossa (Taulukko 12). Alaoja Alaojan vedenlaadussa esiintyi melko suuria vaihteluita. Vesi oli useimmilla näytteenottokerroilla lievästi hapanta (6,1 6,6), mutta elokuussa ph laski alle viiden (Taulukko 12). Happipitoisuudet vaihtelivat elokuun välttävästä tasosta syyskuun lähes hapettomaan tilaan. Vesi oli hyvin tummaa, ja raudan, kiintoaineen ja happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) pitoisuudet vaihtelivat runsaasti. Ravinnepitoisuudet olivat korkeita, mutta Copyright Pöyry Finland Oy

15 11 Taulukko 12 Vedenlaatu Liminganlahden vesistötarkkailupisteillä v pvm t O2 O2 kyll. ph Ottopiste Klorofylli-a Sähkönjohtavuus Kiintoaine Kiint. hehkutushäviö Väri Kok. N NH 4 -N NO 2-N+ NO 3 -N Kok. P PO 4-P COD Mn Fe C µg/l mg/l % ms/m mg/l mg/l mg Pt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Alaoja Al ,0 5,1 41 6,1 5, Al ,1 1,6 17 6,5 10, < Al ,3 5,8 53 4,9 3, < Al3# ,0 < 0,2 < 1 6,6 22, < < heinä-syyskuu 13,5 2,5 24 6,0 12, < Tuulijärvi Tuu ,6 8,3 63 5,5 2, Tuu* ,6 7,8 6,5 69 5,6 1, < Tuu* ,4 10,7 5,0 52 5,3 1, < Tuu* ,0 9,0 7,3 69 5,4 1, < heinä-syyskuu 16,3 9,2 6,3 63 5,4 1, < Kantokanava, MTS 825 Kan ,7 8,1 60 6,0 4, Kan ,2 5,3 57 6,8 9, Kan ,7 4,2 42 6,1 6, Kan ,8 6,0 55 6,5 6, heinä-syyskuu 14,9 5,2 51 6,5 7, Kantokanava Kan ,1 8,3 62 5,2 1, Kan ,8 8,8 90 6,5 5, Kan ,9 3,1 31 5,6 4, Kan ,1 6,2 57 6,4 4, heinä-syyskuu 14,6 6,0 59 6,2 4, Pitkäjärvi Pit Tulvan vuoksi järvelle ei päässyt, ei näytettä Pit ,5 8,5 5,3 57 6,5 5, Pit ,4 11,4 4,8 49 5,9 4, Pit ,8 9,4 7,1 67 6,4 4, heinä-syyskuu 15,9 9,8 5,7 58 6,3 4, Tyrnävänjoki, Mällinen Tyr ,5 10,3 80 5,7 6, Tyr ,1 7,6 81 6,7 3, Tyr ,8 8,0 79 6,1 3, Tyr ,5 8,5 80 6,5 3, heinä-syyskuu 15,1 8,0 80 6,4 3, Tyrnävänjoki, Ylipää Tyr ,7 9,3 72 5,6 2, Tyr ,1 6,8 72 6,5 3, Tyr ,1 5,5 56 6,0 3, Tyr ,9 7,5 71 6,2 3, heinä-syyskuu 15,7 6,6 66 6,2 3, # Näytteenottopaikan läheisyydessä tehty kaivuutöitä. * Ei venettä käytössä, näyte otettu järvestä lähtevästä ojasta ( ) Tulva, näytepaikalle ei päässyt. Näyte otettu tien päässä olevalta sillalta. myös niissä esiintyi vaihtelua. Nitriitti-nitraattia oli vedessä runsaasti toukokuussa, mutta kesä-syyskuussa pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Ammoniumtyppeä ja fosfaattifosforia esiintyi jonkin verran useimmilla näytteenottokerroilla. Elokuun lopulla Metsäkeskus aloitti metsäojitukset lähellä Alaojan vesistötarkkailun näytteenottopaikkaa. Syyskuussa vedenlaatu oli hyvin huono ja kiintoainetta, ravinteita ja rautaa oli vedessä erittäin runsaasti. Näytteenottopaikan lähistöllä oli tehty vasta kaivuutöitä, jotka mitä todennäköisimmin vaikuttivat näytteenottopaikan vedenlaatuun. Tuulijärvi Tuulijärven vesi oli hapanta (ph 5,3 5,6), tummaa ja humus- ja rautapitoista. Happipitoisuudet olivat lähinnä välttävää tasoa. Sähkönjohtavuusarvot olivat luonnonvesille tyypillistä, matalaa tasoa, ja kiintoainetta vedessä oli jonkin verran. Ravinnepitoisuudet olivat Forsbergin ja Rydingin (1980) luokkarajojen perusteella tarkasteltuna reheville Copyright Pöyry Finland Oy

16 vesille tyypillistä tasoa. Ammoniumtyppeä ja fosforia vedessä oli jonkin verran kaikilla näytteenottokerroilla, nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet olivat toukokuuta lukuun ottamatta alle määritysrajan. Klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Tuulijärven oli rehevä vesistö. Tuulijärven vedenlaatu huononi jonkin verran kesän aikana. Kantokanava Kantokanavan yläosalla (Kan5) vesi oli keskimäärin hieman happamampaa (ph 6,2) kuin kanavan alaosalla (Kan3, ph 6,5). Happipitoisuudet olivat lähinnä välttävää tasoa, ja huonoimmillaan happitilanne oli elokuussa. Sähkönjohtavuusarvot olivat heinäsyyskuussa hieman koholla. Kanavan vesi oli tummaa, humus- ja rautapitoista ja kiintoainepitoisuudet vaihtelivat melko matalista melko runsaisiin. Ravinnepitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa. Epäorgaanista typpeä esiintyi kaikilla näytteenottokerroilla, mutta suurimmillaan sen määrä oli toukokuussa. Fosfaattifosforia esiintyi runsaasti kaikilla näytteenottokerroilla. Kantokanavan vedenlaatu oli keskimäärin huonompi kanavan yläosalla (Kan3) kuin sen alaosalla (Kan5). Pitkäjärvi Pitkänjärven näytteenottopaikalle ei päästy toukokuussa tulvan takia lainkaan. Heinäsyyskuussa järven vesi oli hapanta (ph 5,9) tai lievästi hapanta (ph 6,4 6,5), tummaa ja humus- ja rautapitoista. Kiintoainesta esiintyi kaikilla näytteenottokerroilla. Veden happipitoisuudet olivat välttävää tasoa ja sähkönjohtavuusarvot hiukan koholla. Ravinnepitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa ja epäorgaanisia ravinteita esiintyi kaikilla näytteenottokerroilla. Klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Pitkäjärvi oli rehevä vesistö. Tyrnävänjoki Tyrnävänjoesta vesistötarkkailunäytteitä otettiin joen yläosalta Ylipäästä (Tyr47) ja joen keskijuoksulta Mällisestä (Tyr21). Joen vesi oli toukokuussa hapanta (ph 5,6 5,7) ja heinä-syyskuussa lievästi hapanta (ph 6,0 6,7). Happipitoisuudet olivat yläjuoksulla tyydyttävää tasoa elokuuta lukuun ottamatta, jolloin veden happipitoisuus oli melko selvästi alentunut (5,5 mg/l). Joen keskijuoksulla happipitoisuudet olivat pääosin hyvää tasoa. Sähkönjohtavuusarvo oli keskijuoksulla hieman koholla toukokuussa, muuten arvot olivat jokivesille tyypillistä tasoa. Tyrnävänjoen vesi oli tummaa, rauta- ja humuspitoista ja kiintoainepitoisuuksissa esiintyi melko runsaasti vaihtelua. Ravinnepitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa ja pitoisuudet olivat Tyrnävänjoen yläjuoksulla keskimäärin korkeampia kuin keskijuoksulla. Epäorgaanista typpeä esiintyi eniten keväällä, mutta myös jonkin verran kesällä. Myös fosfaattifosforia esiintyi melko runsaasti kaikilla näytteenottokerroilla. 6 TURVETUOTANNON KUORMITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ 6.1 Vedenlaadun ja tarkkailutulosten vertailu Jouttenoinen ja Alaoja Jouttenoisen kuivatusvedet kulkeutuvat pintavaluntana laskuojina toimiviin metsäojiin ja niistä Alaojan, Yliojan ja Liminganjoen kautta Liminganlahteen. Ennen Liminganlahtea osa Liminganjoen vesistä jakautuu Temmesjokeen. Taulukossa (Taulukko 13) on esitetty Jouttenoisen kuivatusvesien ja suon alapuolisen Alaojan tarkkailupisteen (Al3) heinä-syyskuun samanaikaisten näytteenottokertojen keskimääräinen vedenlaatu. 12 Copyright Pöyry Finland Oy

17 13 Taulukko 13 Jouttenoisen kuivatusvesien sekä Alaojan vesistötarkkailupisteen veden laatu heinäsyyskuun samanaikaisilla näytteenottokerroilla keskimäärin. Alaojan vedenlaatu on laskettu heinäkuun ja elokuun havaintojen keskiarvona (n = 2), sillä syyskuussa ojan vedenlaatuun vaikuttivat selvästi lähistöllä tehdyt kaivuutyöt. Havaintopiste / suo ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Jouttenoinen 6, Alaoja (Al3) 6, < Alaojan vedenlaatu on laskettu ainoastaan heinäkuun ja elokuun näytteiden keskiarvona, sillä syyskuussa ojan vedenlaatu oli poikkeuksellisen huono lähistöllä tehtyjen kaivuutöiden takia. Kuvassa (Kuva 4) on esitetty näytteenottokerroittain Jouttenoisen kuivatusvesien ja alapuolisen Alaojan (Al3) humus-, kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet. Jouttenoisen kuivatusvesien vedenlaatu oli nitriitti-nitraattipitoisuutta lukuun ottamatta selvästi parempi kuin Alaojan vedenlaatu. Suon kuivatusvesillä ei siten ollut heikentävää vaikutusta alapuoliseen vesistöön tarkkailutulosten perusteella. mg/l 160 COD Mn mg/l µg/l Kok.P µg/l mg/l mg/l Kiintoaine mg/l µg/l Kok.N µg/l Jouttenoinen Alaoja (Al3) Kuva 4 Kemiallisen hapenkulutuksen määrä sekä kiintoaineen ja ravinteiden pitoisuudet Jouttenoiselta lähtevässä vedessä sekä Alaojassa (Al3) vuonna Syyskuun alussa Alaojassa näytteenottopaikan läheisyydessä oli tehty kaivuutöitä, mikä vaikutti vedenlaatuun Pelson turvetuotantoalueet ja alapuolinen purkuvesistö Pelson turvetuotantoalueiden (Raja-aava, Tuulisuo, Pelsonrimpi ja Pelsonsuo) kuivatusvedet purkautuvat purku-uomiensa kautta Tyrnävänjokeen ja edelleen Temmesjoen kautta Liminganlahteen. Liitteessä 2 on esitetty Pelson turvetuotantoalueiden purkureitit. Alueella sijaitsee myös Pelson keskusvankilan jätevedenpuhdistamo, josta vedet Copyright Pöyry Finland Oy

18 johdetaan Kantokanavaa pitkin Tyrnävänjokeen. Pelson keskusvankilan jätevedenpuhdistamon purkuvedet vaikuttavat osaltaan alapuolisen purkuvesistön (Kantokanava, Pitkäjärvi ja Tyrnävänjoki) ravinnepitoisuuksiin (ks. kpl 8). Taulukossa (Taulukko 14) on esitetty Pelson turvetuotantoalueiden ja soiden alapuolisten vesistötarkkailupisteiden heinä-syyskuun samanaikaisten näytteenottokertojen keskimääräiset veden laadut. Toukokuussa päästötarkkailunäytteet otettiin noin kaksi viikkoa vesistötarkkailunäytteiden jälkeen, joten näitä tuloksia ei ole käytetty keskiarvojen laskennassa. 14 Taulukko 14 Pelson turvetuotantoalueiden kuivatusvesien sekä alapuolisten vesistötarkkailupisteiden veden laatu heinä-syyskuun samanaikaisilla näytteenottokerroilla keskimäärin vuonna Havaintopiste / suo ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2+ NO 3 -N NH 4-N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Raja-aava 6, < Tuulijärvi (Tuu) 5, < Pelsonrimpi 5, Kantokanava (Kan3) 6, Tuulisuo 5, Kantokanava (Kan5) 6, Pitkäjärvi (Pit1) 6, Pelsonsuo 6, Tyrnävänjoki (Tyr 21) 6, Tyrnävänjoki (Tyr 47) 6, Raja-aavan kuivatusvedet johdetaan vesienkäsittelyn jälkeen laskuojaa pitkin Tuulijärveen ja siitä edelleen Tuulikanavan, Kantojärven, Pitkäjärven ja Tyrnävänjoen kautta Perämereen. Raja-aavan valumavesien ph-taso oli korkeampi kuin alapuolisen Tuulijärven ph ja nitriitti-nitraattitypen esiintyminen oli vähäistä sekä valumavesissä että järvivedessä. Muiden muuttujien osalta Raja-aavan kuivatusvesien vedenlaatu oli huonompi kuin Tuulijärven vedenlaatu. Toukokuussa turvetuotantoalueelta lähtevä vesi oli sen sijaan ravinne-, kiintoaine- ja rautapitoisuuksien suhteen selvästi parempilaatuista kuin Tuulijärven vesi. Pelsonrimmen kuivatusvedet johdetaan vesienkäsittelyn jälkeen laskuojaan ja siitä edelleen Kahilaisenkanavaan ja Kantokanavan kautta Kantojärveen, josta vedet kulkevat Pitkäjärven kautta Tyrnävänjokeen. Pelsonrimmen valumavedet olivat keskimäärin happamampia kuin Kantokanavan vesi. Lisäksi valumavesissä oli enemmän happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ), typpeä ja rautaa kuin Kantokanavan vedessä keskimäärin. Kantokanavan vedessä oli kuitenkin enemmän fosforia, epäorgaanista typpeä ja kiintoainetta kuin Pelsonrimmen valumavesissä. Toukokuussa Pelsonrimmen valumavesissä oli vähemmän ravinteita kuin Kantokanavan vedessä, muuten vedenlaatu oli lähes sama sekä kuivatusvesissä että kanavassa. Pelsonsuon eteläisen osan kuivatusvedet johdetaan laskuojaa pitkin Kantokanavaan ja edelleen Pitkäjärven kautta Tyrnävänjokeen. Pelsonsuon valumavesissä oli ravinteita ja rautaa keskimäärin enemmän kuin Tyrnävänjoen vedessä. Valumavesien ph oli samaa tasoa kuin jokiveden ph, ja happea kuluttavaa ainesta kuivatusvesissä oli vähemmän kuin jokivedessä. Toukokuussa Tyrnävänjoen vesi oli keskimäärin happamampaa kuin Pelsonsuolta tulevat vedet. Ravinteita, rautaa, kiintoainetta ja happea kuluttavaa ainesta kuivatusvesissä oli toukokuussa enemmän kuin Tyrnävänjoessa keskimäärin. Pelson Copyright Pöyry Finland Oy

19 keskusvankilan jätevedenpuhdistamon purkuvedet vaikuttavat myös osaltaan Kantokanavan veden laatuun ja ravinnepitoisuuksiin (ks. Taulukko 16). Tuulisuon kuivatusvedet johdetaan vesienkäsittelyn jälkeen laskuojaa pitkin Tuulikanavaan ja edelleen Kantojärven, Pitkäjärven, Tyrnävänjoen ja Temmesjoen kautta Perämereen. Tuulisuon valumavesissä oli toukokuussa vähemmän ravinteita ja rautaa kuin Tyrnävänjoessa, muutoin kuivatusvesien ja jokiveden laatu oli hyvin samankaltainen. Heinä-syyskuussa Tuulisuon kuivatusvedet olivat happamampia kuin Tyrnävänjoen vesi. Lisäksi valumavesissä oli enemmän happea kuluttavaa ainesta, epäorgaanista typpeä, rautaa ja kiintoainetta kuin Kantokanavassa tai Pitkäjärvessä. Raja-aavan, Pelsonrimmen, Tuulisuon ja Pelsonsuon eteläisen osan kuivatusvedet kulkeutuvat Pitkänjärven kautta Tyrnävänjokeen. Pelsonsuon keskiosan kuivatusvedet johdetaan laskuojaa pitkin Muhoskanavaan ja edelleen Niskankanavan ja Niskajärven kautta Tyrnävänjokeen. Kaikkien yläpuolisten tarkkailusoiden keskimääräiset rautapitoisuudet olivat korkeammat kuin Pitkänjärven keskimääräinen rautapitoisuus. Lisäksi Rajaaavan ja Pelsonrimmen kokonaistyppipitoisuudet ja Pelsonrimmen kokonaisfosforipitoisuudet olivat korkeampia kuin Pitkäjärven pitoisuudet. Kiintoainetta oli Raja-aavan ja Tuulisuon valumavesissä enemmän kuin Pitkäjärvessä. Lisäksi happea kuluttavaa ainesta oli Pitkäjärvessä vähemmän kuin Pelsonrimmen, Raja-aavan ja Tuulisuon kuivatusvesissä. 6.2 Arvio päästöjen vesistövaikutuksista Taulukossa (Taulukko 15) on esitetty Liminganlahden turvetuotannon kesäaikaisen kuormituksen (Taulukko 8) laskennalliset pitoisuusvaikutukset Tyrnävänjoen yläosalla ja Temmesjoen suulla kesällä vuonna Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia ja ne on laskettu siirtämällä turvesoiden kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. 15 Taulukko 15 Arvio Liminganlahden turvetuotannon kesäaikaisen kuormituksen aiheuttamista pitoisuusmuutoksista Tyrnävänjoen yläosalla (F = 139 km 2 ) ja Temmesjoen suulla (F = 1202 km 2 ) kesällä Pitoisuuslisäykset virtaama Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N m 3 /s mg/l mg/l µg/l µg/l Tyrnävänjoki, yläosa Kesän keskiarvo (brutto) 1,8 1,3 3,4 6,4 129 Kesän keskiarvo (netto) 1,8 1,2 5,1 90 Temmesjoki, suu Kesän keskiarvo (brutto) 12,1 0,2 0,6 1,0 20 Kesän keskiarvo (netto) 12,1 0,2 0,8 14 Pelson turvetuotantoalueet (Raja-aava, Tuulisuo, Pelsonrimpi ja Pelsonsuo) muodostavat noin 3 % Tyrnävänjoen yläosan valuma-alueen pinta-alasta. Tyrnävänjoen yläosalla (Tyr47) heinä-syyskuussa 2012 mitatuista pitoisuuksista (Taulukko 12) turvesoiden laskennalliset bruttopitoisuuslisäykset (Taulukko 15) olivat kiintoaineelle 9,3 %, happea kuluttavalle ainekselle (COD Mn ) 8,0 %, kokonaisfosforille 5,4 % ja kokonaistypelle 10,2 %. Nettolisäykset olivat kiintoaineelle 8,4 %, kokonaisfosforille 4,3 % ja kokonaistypelle 7,1 %. Pelson alueella sijaitsee runsaasti peltoviljelmiä, jotka kuormittavat Tyrnävänjokea. Alueella sijaitsee myös Pelson keskusvankilan jätevedenpuhdistamo, josta vedet johdetaan Kantokanavaa pitkin Tyrnävänjokeen. Turvetuotantoalueiden kuormituksen Copyright Pöyry Finland Oy

20 aiheuttamat pitoisuuslisäykset Tyrnävänjoen yläosalla ovat laskennallisten arvioiden perusteella selvästi havaittavissa ja huonontavat omalta osaltaan Tyrnävänjoen tilaa. Valuma-alueen yleispiirteistä johtuen vesistö olisi kuitenkin varsin rehevä ja tummavetinen myös ilman turvetuotantosoiden kuormitusta. Liminganlahden turvetuotantoalueiden laskennalliset pitoisuusvaikutukset Temmesjoen suulla olivat arvion perusteella varsin pieniä (Taulukko 15). Kiintoainepitoisuuksissa ja COD Mn -arvoissa turvetuotannon vaikutuksia ei juuri voida havaita. Myös ravinnepitoisuuksien osalta vaikutukset ovat varsin pieniä. Turvetuotantoalueet sijaitsevat myös etäällä Temmesjoen suualueesta, joten vesistössä tapahtuvien fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten muuntumisprosessien myötä turvesoiden kuivatusvesien pitoisuuslisäykset Temmesjoen suulla ovat pienemmät kuin laskennallisessa arviossa on saatu. 7 PELSONRIMMEN PÖLYTARKKAILU Pelsonrimmen turvetuotantoalueelta tulevaa pölylaskeumaa tarkkailtiin vuonna 2012 suon lähiasutuksen läheisyydessä ja taustapisteellä (Pöyry Finland Oy 2013c). Tarkkailu tehtiin asentamalla tarkkailupaikoilla laskeumakeräimet kesäkuun puolivälissä Keräysjaksoja oli kesän aikana neljä, ja keräimet poistettiin elokuun puolivälissä. Kunkin keräysjakson kesto oli noin kaksi viikkoa. Näytteistä analysoitiin kiintoaine (kokonaislaskeuma) ja kiintoaineen hehkutushäviö (orgaaninen aine). Pelsonrimmen pölytarkkailupisteillä tuotantokauden keskimääräiset laskeumat olivat luonnolliselle taustalaskeumalle arvioidun tason yläpuolella kaikilla mittausjaksoilla. Suurin osa laskeutuneesta pölystä oli mittaustulosten perusteella orgaanista ainesta, joka voi olla turvepölyn ohella esimerkiksi siitepölyä. Tarkkailutulosten perusteella Pelsonrimmen turvetuotantoalueelta on voinut kulkeutua etelään ja länteen jonkin verran turvepölyä. Kuitenkin myös muut tekijät ovat voineet ajoittain lisätä pölylaskeumaa. Tarkkailupaikka sijaitsee suohon nähden sellaisessa ilmansuunnassa, että yleisimmin alueella vallitsevien tuulensuuntien aikana turvepölyn kulkeutuminen on suhteellisen epätodennäköistä. 8 PELSON VANKILAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KUORMITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ 8.1 Vedenlaatu ja kuormitus Pelson alueella sijaitsee Pelson keskusvankilan jätevedenpuhdistamo, jonka viemäröinnin piirissä on noin 120 asukasta alueelta. Puhdistamolta vedet johdetaan Kantokanavaa pitkin Tyrnävänjokeen. Puhdistamolla on kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuvelvoite. Vuonna 2012 puhdistamon käyttö- ja päästötarkkailusta vastasi Lapin Vesitutkimus Oy (nyk. Ahma Ympäristö Oy), ja tarkkailun tulokset raportoidaan erillisesti (Ahma Ympäristö 2013). Vuonna 2012 puhdistamolta vesistöön johdettiin vettä yhteensä m 3 /a (48 m 3 /d). Puhdistamolta vesistöön johdettu kuormitus oli 0,53 kg/d BOD 7, 1,3 kg/d fosforia, 1,0 kg/d typpeä, 1,8 kg/d kiintoainetta ja 4,5 kg/d COD Cr. Vesistöön lähtevän veden keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 37,4 mg/l, kokonaisfosforipitoisuus 1,3 mg/l ja kokonaistyppipitoisuus 21,2 mg/l. 16 Copyright Pöyry Finland Oy