Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailu v WWE

Transkriptio

1 Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailu v WWE

2

3 16WWE211 Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailu v. 21 Sisältö 1 JOHDANTO TARKKAILUVELVOLLISET SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Tarkkailun tulokset Muu kuormitus Kiiminkijoen alueella Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu VESISTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Veden laatu v Veden laadun kehitys Turvetuotannon päästöjen vaikutukset vesistössä Laskennallinen vaikutusarvio KALATALOUDELLINEN TARKKAILU Kalastuskirjanpito Tarkkailun toteutus Nuorittajoki Kiiminkijoki Hamarinjärvi Tulosten tarkastelu YHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Turvetuotantoalueiden ja vesistötarkkailupisteiden sijainti Kiiminkijoen vesistöalueella Liite Turvetuotantoalueiden tarkkailutulokset v. 21 Liite 3 Vesistötarkkailun tulokset v. 21 Liite 4 Kiiminkijoen ja Nuorittajoen veden laatu v Liite 5 Kalastuskirjanpidon kalastusalueet Liite Kalastuskirjanpidon pyynti- ja saalistiedot v. 21 Pöyry Finland Oy Lotta Lehtinen, MMM Eero Taskila, FM Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 9571 Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

4

5 1 16WWE211 1 JOHDANTO Kiiminkijoella on voimassa turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille (Vapo Oy 23). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman muutamin tarkennuksin (Dnro 1195Y271-13). Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden uusi käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma on laadittu vuosille (Pöyry Finland Oy 211a). Vuonna 21 Kiiminkijoella oli kesällä tuotantovaiheen päästötarkkailussa kolme aluetta (Sapilassuo, Isosuon lisäalue (Ylikiiminki) ja Varpa-Hoikkasuo) sekä jälkihoitovaiheen päästötarkkailussa yksi alue (Marttilansuo). Lisäksi Vapo Oy:n Isosuolla (Utajärvi) tehtiin ympärivuotista tarkkailua osana Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden vuosipäästöjen tarkkailua. Tässä raportissa on esitetty yhteenveto turvetuotantoalueiden kesäaikaisesta tarkkailusta. Kiiminkijoen turvesoille on laskettu vuosipäästöt Pohjois-Pohjanmaan turvetuotanto-soiden päästötarkkailun yhteydessä (Pöyry Finland Oy 211b) ja ne on esitetty myös tässä raportissa. Turvetuottajien yhteistarkkailu Kiiminkijoella sisälsi vuonna 21 käyttö- ja päästötarkkailun lisäksi vuosittain toistuvan Nuorittajoen ja Kiiminkijoen pääuomien vesistötarkkailun sekä vuosittaisen kalastuskirjanpidon. Ohjelmajakson laajoina tarkkailuvuosina 24 ja 28 on lisäksi toteutettu intensiivinen veden laadun tarkkailu kaikkien turvetuotantoalueiden valumaalueilla, sähkökoekalastuksia sekä Nuorittajoen pohjaeläintarkkailu. Ohjelman (24 21) laadinnan jälkeen Kiiminkijoen alueelle on tullut tuotantoon Vapo Oy:n Sapilassuo, jolle on laadittu oma tarkkailuohjelma (Vapo Oy 28), jonka Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus (Dnro PPO , ) ja Kainuun TE-keskus (dnro 115/ , ) ovat hyväksyneet. Tässä raportissa on esitetty myös Sapilassuon päästö- ja vesistötarkkailun tulokset vuodelta TARKKAILUVELVOLLISET Kiiminkijoen turvetuottajien yhteistarkkailuohjelmaan kuuluvat turvetuotantoalueet ja niiden purkureitit on esitetty taulukossa 1. Turvetuotantoalueet sijaitsevat useilla osavaluma-alueilla. Tarkkailuvelvollisten soiden sijainti on esitetty liitteessä 1. Taulukko 1 Kiiminkijoen turvetuottajien yhteistarkkailuun kuuluvat turvetuotantoalueet ja valumavesien purkureitit. Turvetuotantoalue Tuottaja Laskureitti Vesistöalue Kunta Alalamminsuo Vapo Oy Suojanoja-Alalampi-Alaoja-Nuorittajoki 6.64 Pudasjärvi Erkansuo Vapo Oy Suojärvi - Iso-oja-Hamarinjärvi-Torven/Putaanjoki- Kiiminkijoki 6.32 Utajärvi Hakasuo Vapo Oy Vuotonoja-Heinäjoki-Vepsänjoki-Kiiminkijoki 6.26 Oulu (Ylikiiminki) Hangassuo Vapo Oy Juopulinoja-Kiiminkijoki 6.25 Oulu (Ylikiiminki) Isonivansuo Vapo Oy Laskuoja-Nuorittajoki 6.62 Pudasjärvi Isosuo (Utajärvi) Vapo Oy Laskuoja-Leppilampi-Säynäjäjoki-Särkijoki 6.46 Utajärvi Marttilansuo (jälkihoito) Vapo Oy Laskuoja-Kirkko-oja-Kiiminkijoki 6.22 Oulu (Ylikiiminki) Vittasuo Vapo Oy Laskuoja-Nuorittajoki 6.62 Pudasjärvi Sapilassuo Vapo Oy Laskuoja-Peuraoja-Kiiminkijoki 6.37 Utajärvi Vainionsuo Turveruukki Oy Sorsuanoja-Nuorittajoki / Kusioja-Nuorittajoki 6.68 Oulu (Ylikiiminki) Isosuo (Ylikiiminki) Turveruukki Oy Sorosenoja-Kiiminkijoki 6.22 Oulu (Ylikiiminki) Isosuon (Ylikiiminki) lisäalue Turveruukki Oy Kivioja-Pasko-oja-Haarajärvi-Haaraoja-Jolosjoki 6.13 Oulu (Ylikiiminki) Varpasuo Turveruukki Oy Laskuoja-Varpaoja-Oravioja-Jolosjärvi / Syväoja-Nuorittajoki 6.13/ 6.61 Oulu (Ylikiiminki) Kuusisuo Veljekset Valkola Ay Laskuoja-Nuorittajoki 6.61 Oulu (Ylikiiminki)

6 2 16WWE211 3 SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET Vuoden keskilämpötila oli Pudasjärvellä vuonna 21 hieman alhaisempi (-,6 C) kuin pitkän ajan (1971 2) keskiarvo. Tavallista kylmempää oli etenkin talvella. Tammikuussa ja joulukuussa kuukauden keskilämpötilat olivat jopa -5 C keskimääräistä alhaisemmat (kuva 1). Sen sijaan keväällä (huhti-toukokuu), syksyllä (syys-lokakuu) ja kesällä heinäkuussa sää oli hieman (1 3 C) tavanomaista lämpimämpi. Kesällä kesäkuu ja elokuu olivat keskilämpötiloiltaan lähellä vertailuarvoja. Vuoden sadesumma oli Pudasjärvellä 55 mm, joka on 14 % pienempi kuin pitkäaikainen keskiarvo (589 mm). Tavallista vähäsateisempaa oli etenkin tammikuun ja joulukuun pakkasjaksoilla, jolloin kuukausittaiset sademäärät olivatkin lähes puolet pienempiä kuin vertailuarvot. Myös kesällä kesä-heinäkuussa ja syksyllä loka-marraskuussa satoi keskimääräistä vähemmän. Tavallista sateisempaa oli talvella helmi-maaliskuussa sekä keväällä toukokuussa ja kesällä elokuussa. Huhtikuussa ja syyskuussa sademäärät olivat melko lähellä ajankohdan tavanomaista tasoa. C Lämpötila I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII mm Sademäärä I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilat sekä sademäärät Pudasjärvellä vuonna 21 sekä v keskimäärin. (Lähde: Ilmatieteen laitos) Kiiminkijoen valuma-alueen pinta-ala jokisuulla on km 2 (Ekholm 1993). Joen suurin sivujoki, Nuorittajoki, yhtyy Kiiminkijoen pääuomaan Ylikiimingissä. Nuorittajoen valumaalueen pinta-ala on km 2. Virtaamat Kiiminkijoen suulla ja Nuorittajoessa Perttusen virtaamahavaintopaikalla (F = 1 45 km 2 ) vuonna 21 sekä vuosina keskimäärin ovat taulukossa 2. Vesistöalueen vähäisestä järvisyydestä johtuen jokien virtaamavaihtelut ovat suuria. Kiiminkijoen ja Nuorittajoen vuoden 21 keskivirtaama oli jokseenkin samaa tasoa kuin pitkän ajan keskiarvo. Jaksolla kesäkuusta syyskuuhun virtaamat olivat kuitenkin keskimäärin noin 2 3 % vertailuarvoja suurempia. Taulukko 2 Virtaama Nuorittajoen ja Kiiminkijoen suulla v. 21 sekä v keskimäärin. MQ = keskivirtaama, HQ = (keski)ylivirtaama, NQ = (keski)alivirtaama. Virtaama Nuorittajoki Kiiminkijoki m 3 /s MQ MQ kesä-syyskuu HQ kesä-syyskuu NQ kesä-syyskuu 2,6 1,3 18 1

7 3 16WWE211 Lopputalven virtaamat olivat jokseenkin tavanomaisia (kuva 2). Lämpimän kevään johdosta lumet sulivat nopeasti ja kevättulva muodostui hieman tavanomaista aikaisemmin. virtaamat alkoivat nousta jo huhtikuun toisella viikolla ja suurimmat virtaamat ajoittuivat sekä Kiiminkijoella että Nuorittajoella huhtikuun puolivälin jälkeen. Q m 3 /s Kiiminkijoki kk-keskiarvot Q m 3 /s Nuorittajoki kk-keskiarvot Kuva 2 Kiiminkijoen ja Nuorittajoen virtaama vuonna 21 sekä v keskimäärin. (Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta) Kesällä kesä-heinäkuussa virtaamat olivat kuukausikeskiarvoina melko lähellä pitkän ajan keskiarvoja, mutta elokuun runsaat sateet nostivat virtaamia selvästi ajankohdan tavanomaista tasoa suuremmiksi. Myös syyskuun lopun sateet aiheuttivat lyhytkestoisen tulvapiikin. Marraskuun alussa virtaamat kasvoivat jälleen hetkellisesti lauhan sään ja lumen sulamisen seurauksena. Joulukuun pakkasjaksolla virtaamat olivat vähäisiä. 4 KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU 4.1 Tarkkailun toteutus Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden päästötarkkailua toteutettiin vuonna 21 kolmella tuotantovaiheen kohteella ja yhdellä jälkihoitovaiheen kohteella. Kesäaikana tuotantovaiheen päästötarkkailussa olivat keväällä kuntoonpanosta tuotantoon siirtynyt Vapo Oy:n Sapilassuo ja Turveruukki Oy:n Isosuon lisäalue (Ylikiiminki) sekä Varpa-Hoikkasuo. Jälkihoitovaiheen tarkkailussa oli Vapo Oy:n Marttilansuo. Lisäksi Vapo Oy:n Isosuolla (Utajärvi) tehtiin ympärivuotista tarkkailua osana Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden vuosipäästöjen tarkkailua. Tässä raportissa esitetään myös Isosuon (Utajärvi) kesäaikaiset tarkkailutulokset. Turvetuotantoalueiden suokohtaiset päästötarkkailutulokset on esitetty tämän raportin liitteinä

8 4 16WWE Ympärivuotiset tarkkailutulokset sekä turvesoiden vuosipäästöt on esitetty myös erillisessä Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 211b). Isosuolla (Utajärvi), Isosuon lisäalueella (Ylikiiminki) ja Sapilassuolla virtaamia mitattiin jatkuvatoimisella virtaamamittarilla ja vesinäytteitä otettiin kesällä kahden viikon välein. Ominaispäästöt laskettiin laskentajaksojen virtaamien ja mitatun veden laadun perusteella. Isosuon lisäalueelta otettiin tavanomaisen tarkkailun lisäksi Turveruukin toimesta poikkeustilanäyte voimakkaan ukkosmyrskyn jälkeen 5.8.1, jonka tuloksia käytettiin kuormituslaskennassa vain kyseisen päivän kohdalla. Sapilassuolla tarkkailtiin päästötarkkailun yhteydessä pintavalutuskentän tehoa ottamalla näytteet myös kentän yläpuolelta toukolokakuussa kunkin kuukauden ensimmäisellä näytteenottokierroksella. Varpa-Hoikkasuolla ja Marttilansuolla ei ollut virtaamamittausta ja päästötarkkailu toteutettiin suppeampana ja vesinäytteitä otettiin touko-syyskuussa neljän viikon välein. Tosin elokuun loppupuolella tehtiin em. soilla ylimääräinen päästötarkkailukierros, jotta näytteet saatiin otettua yhtä aikaa vesistötarkkailun kanssa. Suppean tarkkailun soilla ominaispäästöjen laskennassa käytettiin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden keskivalumaa vesienkäsittelymenetelmittäin sekä mitattua veden laatua. Varpa-Hoikkasuolla tarkkailunäytteet otettiin laskeutusaltailta lähtevästä vedestä ennen pintavalutusta sekä Syväoja/Nuorittajoen (la6) että Varpaojan/Jolosjoen (la1-2) purkusuunnasta. Varpa-Hoikkasuon tarkkailutuloksia ei käytetty päästöjen laskennassa kuin osalle (15 ha) Syväojan/Nuorittajoen puoleista aluetta (la6), jolta vedet laskevat pelkän laskeutusallaskäsittelyn kautta. Taustahuuhtouman laskennassa käytettiin yleisesti käytössä olevia taustapitoisuuksia (kiintoaine 2 mg/l, fosfori 2 µg/l, typpi 5 µg/l). Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot, jolloin saatiin nettopäästöt. 4.2 Tarkkailun tulokset Vuonna 21 Kiiminkijoen vesistöalueella oli 14 tarkkailuvelvollista turvetuotantoaluetta, joista yksi oli poistunut kokonaan tuotannosta ja lopuilla oli tuotantoa. Turvetuotantopinta-alaa oli yhteensä 13 ha, kunnostusvaiheessa oli 3 ha ja tuotannosta oli poistunut 37 ha. Tuotantoala väheni hieman vuoteen 29 (155 ha) verrattuna. Kesäaikana pintavalutus oli vesienkäsittelymenetelmänä 57 %:lla turvetuotannon kokonaispinta-alasta. Kiiminkijoella päästötarkkailua toteutettiin kesällä 21 yhteensä kuudella turvesuolla. Virtaamia mitattiin jatkuvatoimisesti Isosuolla (Utajärvi), Isosuon lisäalueella (Ylikiiminki) ja Sapilassuolla. Taulukossa 3 on esitetty em. soiden keskimääräiset valumat kesällä 21 sekä kaikkien PPO:n alueen tarkkailusoiden keskiarvot. Suurimmat keskivalumat olivat Sapilassuolla ja Utajärven Isosuolla, joilla valuma oli myös Pohjois-Pohjanmaan alueen tarkkailusoiden keskimääräistä tasoa suurempi. Isosuon lisäalueella (Ylikiiminki) valumat olivat melko lähellä kaikkien soiden keskiarvoja lukuun ottamatta ylivalumaa, joka oli selvästi pienempi.

9 5 16WWE211 Taulukko 3 Kiiminkijoen päästötarkkailusoiden valumat kesällä 21 sekä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailusoiden keskiarvot. Suo Vesien- Mittapadon käsittely valuma-alue Mq Nq Hq ha l/s km 2 l/s km 2 l/s km 2 Pintavalutuskenttä Isosuo (Utajärvi, Vapo) pvk ,2 1,1 71,7 Sapilassuo pvk ,7 3,9 9,9 Isosuon lisäalue (Ylikiiminki, Turveruukki) pvk2 31 8,2 1,3 49, Kaikki Pohjois-Pohjanmaan suot (n = 67) 9,7 1, 88, pintavalutuskentät (n=5) 9,6 1,2 85,2 laskeutusaltaat (n=7) 7,5,9 96,1 Taulukkoon 4 on koottu Kiiminkijoen tarkkailusoiden vedenlaatutiedot kesältä 21. Paras veden laatu oli pintavalutuskentällisellä Utajärven Isosuolla. Muillakin pintavalutuskentällisillä soilla (Isosuon lisäalue ja Sapilassuo) veden laatu oli pääosin parempi kuin Pohjois-Pohjanmaan pintavalutuskentällisillä turvesoilla keskimäärin. Isosuon lisäalueelta lähtevässä vedessä ammoniumtyppipitoisuus oli kuitenkin korkea ja Sapilassuolla veden ph ja humuspitoisuus olivat alueen keskiarvoja heikompia (taulukko 4). Varpa-Hoikkasuon laskeutusaltailta lähtevän veden laatu oli humuksen (COD Mn ), kiintoaineen ja kokonaistypen suhteen Pohjois-Pohjanmaan alueen laskeutusaltaallisten soiden keskimääräistä tasoa parempaa. Sen sijaan fosforipitoisuudet olivat keskitasoa suurempia ja lasketusaltaalta la6 lähtevässä vedessä myös epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli keskimääräistä runsaammin. Varpa-Hoikkasuolla valtaosa vesistä ohjautuu laskutusaltaiden jälkeen vielä pintavalutuskentälle, joten vedenlaatutulokset eivät kuvaa suoraan suolta lähtevän veden laatua. Taulukko 4 Kiiminkijoen päästötarkkailusoiden keskimääräinen veden laatu kesällä 21 sekä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailusoiden keskiarvot. Epäorgaaniset ravinteet ja rauta määritetty kesän aikana 3 5 kertaa. Suo Vesien- n ph COD Mn Kok.P PO 4 -P* Kok.N NO 2+3 -N* NH 4 -N* Fe Kiintoaine käsittely mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Pintavalutuskenttä Isosuo (Utajärvi, Vapo) pvk , < ,8 Sapilassuo pvk1 9 5, < ,6 Isosuon lisäalue pvk1 11 6, ,1 Laskeutusallas Marttilansuo 1) la2 6 3, , Varpa-Hoikkasuo 1) la , ,1 Varpa-Hoikkasuo 1) la6 6 6, ,6 Pohjois-Pohjanmaan kaikki suot (n=78) 6, , pintavalutuskentälliset (n=52) 6, , laskeutusallas (n=19) 6, ,6 1) Ei mukana keskiarvossa. * n = 2-5 kpl Marttilansuo on jo kokonaan poistunut tuotannosta. Marttilansuolla veden laatu oli humusta (COD Mn ), kiintoainetta ja fosforia lukuun ottamatta heikko. Vesi oli hapanta ja varsinkin ammoniumtyppeä vedessä oli runsaasti (taulukko 4). Syynä heikkoon veden laatuun on tuotannon loppuvaiheessa alueella paljastuneet happamat ja rautapitoiset pohjamaat. Alhainen ph edistää fosforin pidättymistä maa-ainekseen, mikä on todennäköisesti syynä Marttilansuon alhaisiin fosforipitoisuuksiin. Varpa-Hoikkasuon ja Marttilansuon veden laatu ei ole mukana Pohjois-Pohjanmaan alueen keskiarvoissa, koska niillä tarkkailu oli suppeaa.

10 6 16WWE211 Taulukossa 5 on esitetty Kiiminkijoen tarkkailusoiden ominaispäästöt tuotantokaudella 21. Vesistöpäästöjen suuruus riippuu hyvin voimakkaasti valunnasta, joten vallitsevat sääolosuhteet vaikuttavat päästöjen syntymiseen enemmän kuin vaihtelut valumaveden laadussa. Kiiminkijoen tarkkailusoista Utajärven Isosuolla ominaispäästöt olivat kaikkien tarkasteltujen suureiden osalta pienempiä kuin Pohjois-Pohjanmaan pintavalutuskentällisillä soilla keskimäärin (taulukko 5). Isosuon lisäalueen (Ylikiiminki) humuksen (COD Mn ) ja typen ominaispäästöarvot olivat alueen keskimääräistä tasoa suurempia. Samoin Sapilassuon humuksen (COD Mn ) ja kokonaisravinteiden ominaispäästöt. Marttilansuon ja Varpa-Hoikkasuon ominaispäästöjä ei ole laskettu mukaan Pohjois- Pohjanmaan alueen keskiarvoihin, koska soilta ei ole mitattu virtaamia. Niiden keskimääräiset kesäaikaiset ominaispäästöt (taulukko 5) on laskettu Pohjois-Pohjanmaan alueen laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden keskivalumalla. Keskimääräistä heikomman veden laadun perusteella Marttilansuon ominaispäästöt olivat alueen keskiarvoja suuremmat kokonaistypen, ammoniumtypen ja raudan osalta. Vastaavasti Varpa-Hoikkasuon ominaispäästöt ylittivät keskitason fosforin, ammoniumtypen ja laskeutusaltaalla la6 myös raudan kohdalla. Taulukko 5 Kiiminkijoen päästötarkkailusoiden ominaispäästöt kesällä 21. Bruttopäästöt Nettopäästöt Suo Vesien- COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2+3 -N NH 4 -N Fe Kiinto- Kok.P Kok.N Kiintokäsittely aine aine g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d Pintavalutuskenttä Isosuo (Utajärvi, Vapo) pvk ,2,1 8,9,5,3 8,7 24, 1,, Sapilassuo pvk1 719,7,3 16,1, ,5 9,2 1 Isosuon lisäalue pvk2 555,4,1 2,2 8,7 25 4,1 14,3 17 Laskeutusallas Marttilansuo 1) la2 25,1, 16, , Varpa-Hoikkasuo 1) la1-2 7,7,5 6,5,3 3, ,6 3,3 65 Varpa-Hoikkasuo 1) la6 61,6,4 7,1,8 4,1 2 36,5 3,9 23 Pohjois-Pohjanmaan kaikki suot (n=61) 347,5,3 12,3 3, 35 55,4 7,5 39 Pintavalutuskentälliset (n=48) 383,6,3 12,2 2, ,4 7,7 3 Laskeutusallas (n=5) 176,3,2 1,9 3, 27 18,2 6,7 96 1) Virtaamat arvioitu, ei mukana POP:n alueen keskiarvoissa. Taulukossa 6 on esitetty kaikkien Kiiminkijoen tarkkailuvelvollisten turvesoiden päästöt vesistöön tuotantokaudella 21 (touko-syyskuu). Niille soille, joita ei tarkkailtu vuonna 21, päästöt on laskettu Pohjois-Pohjanmaan alueen tarkkailusoiden keskimääräisten ominaiskuormitusarvojen vesienkäsittelymenetelmittäin. Tarkkailusoille on käytetty kesän tarkkailutulosten perusteella laskettuja ominaiskuormitusarvoja (taulukko 5). Varpa- Hoikkasuolle on käytetty ominaispäästöinä pintavalutuskentällisten soiden arvoja lukuun ottamatta 15 hehtaarin aluetta, jolta vedet valuvat suoraan laskeutusaltaan (la6) kautta vesistöön. Turvetuotannon kokonaispäästöt (brutto) vesistöön olivat yhteensä noin 425 kg/d happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ),,6 kg/d fosforia, 15 kg/d typpeä ja 72 kg/d kiintoainetta. Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat noin,4 kg/d fosforia, 9 kg/d typpeä ja 52 kg/d kiintoainetta. Päästöt olivat COD Mn :n ja fosforin osalta suurempia, mutta typen ja kiintoaineen osalta pienempiä kuin vuonna 29 (taulukko 6).

11 7 16WWE211 Taulukko 6 Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön tuotantokaudella 21. Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tarktuottaja Bruttokuormitus Nettokuormitus vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Isonivansuo Vapo Oy E 28,4,91 3,9,3,59 2,7 Vittasuo Vapo Oy E 31,6 1,1 6,6,5,75 5,3 Alalamminsuo Vapo Oy E PVK/la 39,6 1,2 4,7,4,8 3,1 Erkansuo Vapo Oy E HI 5,1 1,6 7,,8 1,1 5,1 Hakasuo Vapo Oy E PVK 78,11 2,5 9,5,8 1,6 6,2 Hangassuo Vapo Oy E 11,2,6 6,8,1,42 6,1 Marttilansuo Vapo Oy K la,7,,49,78,,39,39 Isosuo Vapo Oy K PVK 37,3 1,2 3,2,,14, Sapilassuo Vapo Oy K PVK 41,4,89 2,,3,53,56 Vainionsuo Turveruukki Oy E la+vs 28,5 1,5 17,3 1,1 15,2 Vainionsuo Turveruukki Oy E 18,3,62 3,3,2,41 2,4 Isosuo Ylikiiminki Turveruukki Oy E PVK/la 2,3,63 2,4,2,4 1,6 Isosuo Ylikiiminki Turveruukki Oy ,4 3 E PVK/la (KP) 1,8,,6,21,,4,15 Varpa-Hoikkasuo Turveruukki Oy K PVK 1,2,33 1,3,1,21,83 Varpa-Hoikkasuo Turveruukki Oy E/K 7,2,2,31 1,3,1,19,85 Isosuo Ylik. lisäalueturveruukki Oy K pvk/la 11,1,41,82,,29,36 Kuusisuo Velj. Valkola K PVK 13,2,41 1,6,1,26 1, Tuotantosuot yhteensä , ,42 9,1 52 Kuntoonpanosuot yhteensä 3 3 1,8,,6,2,,4,15 Vesistöalue yhteensä , ,42 9, , , Vuositasolla Kiiminkijoen turvesoiden bruttopäästöt olivat yhteensä noin 134 t/a happea kuluttavaa ainesta, 3 kg/a fosforia, 7 2 kg/a typpeä ja 33 5 kg/a kiintoainetta (taulukko 7). Nettopäästöt olivat noin 2 kg/a fosforia, 4 6 kg/a typpeä ja 24 kg/a kiintoainetta. Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden vuoden 21 bruttovuosipäästöistä laskettu keskimääräinen vuorokausikuormitus oli noin,8 kg/d fosforia, 2 kg/d typpeä ja 92 kg/d kiintoainetta. Nettovuosipäästöistä lasketut vuorokausikuormitukset olivat vastaavasti,5 kg/d fosforia, 13 kg/d typpeä ja 65 kg/d kiintoainetta. Vuosipäästöt olivat COD Mn :n osalta suurempia, mutta muutoin pienempiä kuin vuonna 29 (taulukko 7). Taulukko 7 Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 21. Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tarktuottaja Bruttokuormitus Nettokuormitus vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Isonivansuo Vapo Oy E Vittasuo Vapo Oy E Alalamminsuo Vapo Oy E PVK/la Erkansuo Vapo Oy E HI Hakasuo Vapo Oy E PVK Hangassuo Vapo Oy E Marttilansuo Vapo Oy K la Isosuo Vapo Oy K PVK , Sapilassuo Vapo Oy K PVK Vainionsuo Turveruukki Oy E la+vs Vainionsuo Turveruukki Oy E Isosuo Ylikiiminki Turveruukki Oy E PVK/la Isosuo Ylikiiminki Turveruukki Oy6.22 3,4 3 E PVK/la (KP 55, , Varpa-Hoikkasuo Turveruukki Oy K PVK Varpa-Hoikkasuo Turveruukki Oy E/K , Isosuo Ylik. lisäalueturveruukki Oy K pvk/la Kuusisuo Velj. Valkola K PVK Tuotantosuot yhteensä Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä Muu kuormitus Kiiminkijoen alueella Kiiminkijoen vesistöalueella sijaitsee yksi taajamakuormittaja, Puolangan jätevedenpuhdistamo. Lapin Vesitutkimus Oy:n tarkkailuaineiston mukaan jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus oli vuonna 21 noin,3 kg/d fosforia, 12 kg/d typpeä ja 3,3 kg/d kiintoainetta (Lapin Vesitutkimus Oy 211).

12 8 16WWE211 Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa (29) esitetyn kuormituslaskelman perusteella suurin ravinnekuormittaja Kiiminkijoella on maatalous, jonka osuus vuotuisesta kokonaisainevirtaamasta on fosforin osalta noin 26 % ja typen osalta noin 16 % (kuva 3). Metsäojitukset aiheuttavat noin 18 % fosforihuuhtoumasta ja noin 7 % typpihuuhtoumasta. Pistekuormituksen, johon turvetuotanto kuuluu, osuus Kiiminkijoen vuotuisesta ravinnevirtaamasta on noin 1 2 %. Luonnonhuuhtouman osuus on fosforin osalta noin 36 % ja typen osalta noin 68 %. Sitä ei lasketa kuormitukseksi, sillä se on osa luontaista aineiden kiertokulkua. Arviot perustuvat jokisuulle v laskettuihin ja HELCOMille raportoituihin ainemääriin (Antti Räike), joihin on lisätty varovainen järviprosenttiin perustuva arvio sedimentoituneesta kuormituksesta. Ainemäärästä on erotettu laskeuma ja luonnonhuuhtouma ympäristöhallinnon vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmän (VEPS) tietojen perusteella. Pistekuormitustiedot perustuvat ympäristöhallinnon kuormitustietojärjestelmän (VAHTI) v tietoihin. Jäljelle jäävä osa on arvioitu hajakuormitukseksi, joka on jaettu eri lähteisiin samassa suhteessa kuin VEPS:issä. Fosfori Typpi % 16 % 1 % 26 % % 2 % 2 % 16 % 5 % 7 % 36 % 3 % 18 % 68 % Maatalous Laskeuma Hulevesi Pistekuormitus Metsätalous Luonnonhuuhtouma Haja-asutus Kuva 3 Arvio fosforin ja typen kokonaishuuhtouman jakautumisesta eri lähteisiin Kiiminkijoen vesistöalueella Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman (29) mukaisesti. 4.3 Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu Vuonna 21 tarkkailtiin Sapilassuolla myös pintavalutuskentän tehoa ottamalla kerran kuukaudessa päästötarkkailun yhteydessä vesinäyte myös pintavalutuskentän yläpuolelta. Tulokset vesienkäsittelyn tehon tarkkailuista ovat liitteessä 2.5 ja taulukossa 8. Vedenlaatutarkastelu ei ota huomioon eroja kentille tulevissa ja niiltä lähtevissä vesimäärissä. Sapilassuon pintavalutuskentän puhdistusteho oli hyvä, sillä fosforin, raudan ja kiintoaineen poistuma oli noin 8 9 %. Typenkin poistuma oli lähes 6 % ja epäorgaanisesta typestä valtaosa hapettui kentällä. Sen sijaan humusta huuhtoutui Sapilassuon kentältä vesistöön, mikä on melko tyypillistä pintavalutuskentille. Vesienkäsittely myös laski veden ph:ta jonkin verran. Sapilassuo oli keväällä 21 juuri siirtynyt kuntoonpanosta tuotantoon.

13 9 16WWE211 Taulukko 8 Veden keskimääräinen laatu Sapilassuon pintavalutuskentän ylä- ja alapuolella sekä puhdistusteho vuonna 21. n = näytteiden lukumäärä. ph COD Mn Kok.P PO4-P Kok.N NO2+3-N NH4-N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Sapilassuo pvk1 touko-loka (n=7) Pintavalutuskentän yläpuoli 6, Pintavalutuskentän alapuoli 5, ,4 Erotus, Teho % VESISTÖTARKKAILU 5.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 21 Kiiminkijoen turvetuottajien vesistötarkkailu koostui vuosittaisesta tarkkailusta, jonka havaintopisteitä on kolme: kaksi Nuorittajoen ja yksi Kiiminkijoen pääuomassa. Yhteistarkkailuohjelman mukaisen vuosittaisen tarkkailun lisäksi vuonna 21 toteutettiin Vapo Oy:n Sapilassuon oman ohjelman mukaista vesistötarkkailua suon laskuojana toimivassa Peuraojassa sekä Kiiminkijoessa Peuraojan alapuolella pisteellä Kiiminkijoki Nivankoski K116. Taulukossa 9 on esitetty vuosittaisen sekä Sapilassuon vesistötarkkailun havaintopisteet ja niiden koordinaatit. Havaintopisteet on merkitty kartalle liitteeseen 1. Näytteet otettiin tarkkailuohjelmien mukaisesti vuosittaisen tarkkailun havaintopaikoilta viisi kertaa vuodessa ja Sapilassuon havaintopaikoilta neljä kertaa vuodessa. Taulukko 9 Kiiminkijoen turvetuottajien vesistötarkkailun havaintopisteet vuonna 21. Havaintopaikka Piste Koordinaatit Vesistöalue Vuosittainen vesistötarkkailu Nuorittajokisuu N Nuorittajoki, Määtänperä N Kiiminkijoki, 834-tien silta K Sapilassuon kuntoonpanovaiheen vesistötarkkailu Peurajoki alap. Peu Kiiminkijoki Nivankoski K Vuonna 21 vesistötarkkailun näytteitä otettiin maaliskuussa, toukokuussa, kesäkuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Näytteenottokierrokset ajoittuivat kevättalven alivirtaamakauteen, kevättulvan jälkimmäiseen virtaamahuippuun, kesä-heinäkuun alivirtaamakauteen sekä elokuun ylivirtaama-aikaan (kuva 4).

14 1 16WWE211 Q m 3 /s 3 25 Kiiminkijoki Nuorittajoki näytteenotto Kuva 4 Kiiminki- ja Nuorittajoen virtaamat ja vesistötarkkailun näytteenoton ajankohdat v Veden laatu v. 21 Taulukossa 1 on esitetty veden laatu Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden vuosittaisilla veden laadun havaintopisteillä vuonna 21. Veden laadun kehitystä on havainnollistettu kuvassa 5. Kiiminki- ja Nuorittajoen vuosittaisilla tarkkailupisteillä veden happitilanne vaihteli tyydyttävästä hyvään happipitoisuuksien ollessa välillä 7 14 mg/l ja kyllästysasteiden välillä %. Vesi oli ph-tasoltaan lievästi hapanta. Toukokuun alussa kevättulvan aikaan mitattiin happamimmat ph-arvot: Nuorittajoella 5,7 5,8 ja Kiiminkijoella 6,1. Vesi oli humus- ja rautapitoista ja väriltään tummaa. Kiiminkijoen alaosalla rautapitoisuudet ja väriarvot olivat keskimäärin hieman pienempiä kuin Nuorittajoella. Nuorittajoessa ylä- ja alaosalla humuksen tai raudan pitoisuuksissa ei ollut merkittäviä eroja lukuun ottamatta maaliskuun havaintokertaa, jolloin veden laatu oli heikompi jokisuulla. Kiintoainetta oli jokivedessä jonkin verran. Suurimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin useimmiten Nuorittajokisuulla, mutta toukokuun tulva-aikana suurin pitoisuus mitattiin Kiiminkijoen alaosalla. Ravinnepitoisuudet olivat Nuorittajoen Määtänperällä (N47) sekä jokisuulla (N) keskimäärin suurempia kuin Kiiminkijoessa Ylikiimingin kohdalla (K55). Suurimmat pitoisuudet mitattiin Nuorittajokisuulta typen osalta maaliskuun havaintokerralla ja fosforin osalta heinäkuun havaintokerralla. Sen sijaan elokuun havaintokerralla suurimmat kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet olivat Nuorittajoen yläosalla. Nuoritta- ja Kiiminkijoen kesä-elokuun keskimääräiset ravinnepitoisuudet olivat pääosin rehevien vesien tasolla (taulukko 1). Nuorittajoessa myös klorofylli-a:n pitoisuudet ilmensivät rehevyyttä, Kiiminkijoessa Ylikiimingin kohdalla klorofyllipitoisuudet olivat hieman pienempiä ja lievästi reheville vesille tyypillisiä. Määritettyjen epäorgaanisten ravinnejakeiden pitoisuudet olivat kesäaikana pieniä. Etenkin typpiyhdisteet olivat usein alle määritysrajan ja epäorgaanisen ravinnesuhteen perusteella perustuotantoa rajoittavaksi minimiravinteeksi muodostuikin typpi. Kuitenkin myös mm. virtaus ja veden väri voivat rajoittaa perustuotantoa alueella.

15 11 16WWE211 Taulukko 1 Veden laatu Kiiminkijoen turvetuotantoalueiden vuosittaisen vesistötarkkailun havaintokerroilla ja kesä-elokuun keskiarvot v. 21. O 2 Havainto- ph S-joht. Väri COD Mn Kiinto- Fe Kok. P PO 4 -P Kok. N NO 23 -N NH 4 -N Kloropvm aine fylli-a mg/l kyll. % ms/m mg/l Pt mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Nuorittajoki Määtänperä N ,2 64 6,5 5, , ,6 78 5,8 1, , < ,4 8 6,5 2, , < , ,2 79 6,9 3, , < 5 < 5 1, ,8 72 6, 2, , < 5 3,4 keskiarvo VI-X 7,8 77 6,5 2, , < 5 < 5 8,4 Nuorittajokisuu N ,7 96 6,7 7, , , 82 5,7 1, , ,7 84 6,6 2, , < 5 < 5 7, ,2 8 6,9 3, , < 5 < 5 16, ,1 66 6, 2, , < 5 < 5 3, keskiarvo VI-X 7,7 77 6,5 2, , < 5 < 5 8,9 Kiiminkijoki 834-tien silta K ,7 83 6,7 5, , ,8 97 6,1 2, , ,5 83 6,7 2, , < , ,2 8 6,9 3, , < , ,9 74 6,4 2, , < 5 3,7 keskiarvo VI-X 7,9 79 6,7 2, , < ,7 Kiiminkijoen keskiosalla sijaitsevalla Sapilassuon Nivankosken tarkkailupaikalla (K116, taulukko 11) veden laatu oli hieman parempi kuin alempana Ylikiimingin kohdalla (K55), mutta erot olivat pääosin pieniä. Poikkeuksena rautapitoisuus, joka oli Nivankoskella keskimäärin lähes puolet pienempi. Vesi oli Nivankoskella humus- ja rautapitoisinta elokuun ylivirtaamajaksolla kuten myös alempana Kiiminkijoella. Kesän keskimääräinen fosforipitoisuus kuvasti Nivankoskellakin rehevyyttä, sillä keskiarvoa nosti heinäkuun voimakkaasti kohonnut pitoisuus. Typpipitoisuus samoin kuin a-klorofyllipitoisuus olivat keskimäärin keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Peuraojan veden laatu oli Kiiminkijoen pääuomaa heikompi. Etenkin Peuraojan heinäkuun näytteessä oli runsaasti rautaa, kiintoainetta ja fosforia. Ravinne- ja humuspitoisuudet olivat myös Sapilassuolta lähtevässä vedessä heinäkuussa korkeita, mutta rautaa ja kiintoainetta oli Sapilassuon pintavalutuskentän alapuolisissa näytteissä selvästi vähemmän kuin Peuraojassa. Mahdollisesti heinäkuussa myös veden vähyys on vaikuttanut ojan veden laatuun.

16 12 16WWE211 Taulukko 11 Veden laatu Sapilassuon vesistötarkkailun havaintokerroilla ja kesä-elokuun keskiarvot v. 21. Havainto- O 2 ph S-joht. Väri COD Mn Kiinto- Fe Kok. P PO 4 -P Kok. N NO 23 -N NH 4 -N Kloropvm aine fylli-a mg/l kyll. % ms/m mg/l Pt mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Peuraoja alap. Pe ,9 79 5,4 1, , < ,2 72 6,1 2, , < , ,2 61 6,5 4, , , ,1 65 5,7 2, , < 5 1 < 1 keskiarvo VI-X 7,2 66 6,1 3, , < ,4 Kiiminkijoki Nivankoski K ,1 83 6,3 2, , ,8-6,7 2, , < , , 78 6,9 3, , , ,6 74 6,7 2, , < , keskiarvo VI-X 7,8 76 6,8 2, , ,7 5.3 Veden laadun kehitys Kuvassa 5 on esitetty kesäajan keskimääräinen veden laatu muutamien vedenlaatumuuttujien osalta vuosina Kiiminkijoen turvetuottajien vuosittaisilla tarkkailupisteillä. Liitteessä 4 on esitetty vedenlaatutiedot vuosittaisen tarkkailun havaintopisteillä vuosittain jaksolla Kiiminkijoen ja Nuorittajoen veden laadussa ei ole tarkastelujaksolla havaittavissa selkeitä muutossuuntia. Pitoisuudet ovat yleensä olleet Nuorittajoessa jonkin verran suurempia kuin Kiiminkijoen pääuomassa. Selvin ero on ollut fosforipitoisuuksissa; Nuorittajoessa pitoisuustaso on ollut 4 5 µg/l, kun se Kiiminkijoessa on ollut suunnilleen 3 µg/l (kuva 4). Vuosina 28 ja 29 fosforipitoisuudet ovat olleet Nuorittajoessa hieman laskussa, mutta vuonna 21 fosforipitoisuudet kasvoivat kaikilla havaintopisteillä ollen Nuorittajoen yläosalla ja Kiiminkijoessa tarkastelujakson keskimääräistä tasoa, mutta Nuorittajokisuulla selvästi tavanomaista korkeampi. Pisteen N korkea pitoisuus johtui paljolti yksittäisestä heinäkuun poikkeavasta arvosta. Typpipitoisuudet olivat hieman keskimääräistä suurempia kaikilla vuosittaisen tarkkailun havaintopaikoilla. Klorofyllipitoisuuksissa on esiintynyt melko paljon vaihtelua etenkin Nuorittajoen yläosalla, mutta kesällä 21 näytteissä klorofyllitaso oli koko tarkkailualueella jokseenkin alhainen. Kiintoainepitoisuudet olivat kaikilla vuosittaisen tarkkailun havaintopaikoilla hieman koholla, mutta fosforin tavoin erityisen selvästi Nuorittajokisuulla. Väriarvot sen sijaan olivat alueella hieman tarkastelujakson keskimääräistä tasoa pienempiä, vaikka COD Mn -taso oli viime vuosien tavoin melko korkea.

17 13 16WWE211 COD Mn mg/l Kok.P µg/l Kiintoaine mg/l Väri mg/l Pt Kok.N µg/l Klorofylli-a µg/l N47 N K55 Kuva 5 Veden laatu keskimääräinen kesäaikainen laatu Nuorittajoen Määtänperällä (N47), Nuorittajokisuulla (N) sekä Kiiminkijoella 834-tien sillalla (K55) kesä-lokakuussa keskimäärin v Turvetuotannon päästöjen vaikutukset vesistössä Nuorittajoen havaintopiste N47 (Määtänperä) sijaitsee vesistöalueen kaikkien turvetuotantoalueiden yläpuolella. Nuorittajoen keskiosalle laskevat Vittasuon, Alalamminsuon ja Isonivansuon turvetuotantoalueiden valumavedet. Vittasuon vedet johdetaan jokeen aivan havaintopisteen N47 alapuolella. Alempana Nuorittajokeen laskevat Vainionsuon ja Kuusisuon valumavedet. Jokisuun havaintopisteen N yläpuolella jokeen laskee vielä osa Varpasuon valumavesistä. Kiiminkijoen keskiosalle pisteen K116 yläpuolelle laskevat Sapilassuon vedet Peuraojan kautta. Kiiminkijoen keskiosalle laskevat myös Isosuon (Utajärvi, Vapo Oy) vedet Säynäjäjoen ja Särkijoen kautta sekä Erkansuon vedet Hamarinjärven kautta. Osa Isosuon (Ylikiiminki, Turveruukki Oy) valumavesistä laskee Sorosenojaa pitkin Kiiminkijokeen heti Nuorittajoen yhtymäkohdan jälkeen pisteen K55 yläpuolella. Myös

18 14 16WWE211 Hangassuon turvetuotantoalueen valumavedet laskevat Juopulinojaa pitkin Kiiminkijokeen pisteen K55 yläpuolella. Isosuon (Ylikiiminki, Turveruukki Oy) lisäalueen, samoin kuin osalta Varpasuota vedet laskevat Jolosjoen kautta Kiiminkijokeen pisteen K55 alapuolella. Myös Hakasuon vedet laskevat Vepsänjokea pitkin, ja Marttilansuon vedet Kirkko-ojaa pitkin Kiiminkijokeen pisteen K55 alapuolella. Taulukossa 12 on verrattu tarkkailusoilta valuvan veden sekä Nuoritta- ja Kiiminkijoen veden laatua vuonna 21. Nuorittajoen pääuomaan laskevista soista oli tarkkailussa vain Varpasuo, jolta siltäkin vain osalta vedet laskevat Nuorittajokeen. Veden laadun tarkkailunäytteet on otettu laskeutusaltaalta la6 lähtevästä vedestä, mutta osa alueelta valuvista vesistä menee laskeutusaltaan jälkeen vielä pintavalutuksen kautta. Varpasuon pintavalutuskentän alapuolella veden laatua ei kuitenkaan pystytä käytännössä mittaamaan. Varpasuon laskeutusaltaalta la6 lähtevän veden laatu oli humuksen ja kiintoaineen suhteen keskimäärin parempaa, mutta raudan suhteen hieman, ja ravinteiden suhteen selvästi heikompaa verrattuna Nuorittajokeen (taulukko 12). Kiiminkijoen yläosalla sijaitsevalta Utajärven Isosuolta lähtevässä vedessä pitoisuustaso oli samaa luokkaa tai alhaisempi kuin Kiiminkijoen pääuoman keskiosalla. Sapilassuon valumavesissä COD Mn -arvot olivat yli kaksinkertaisia Peuraojaan verrattuna ja myös kokonaisravinnepitoisuudet, erityisesti typpipitoisuudet, olivat suurempia kuin Peuraojassa. Korkeista kokonaistypen pitoisuuksista huolimatta epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat Sapilassuon vesissä kuitenkin pieniä. Kiiminkijoen pääuomaan verrattuna Sapilassuolla sekä humusaineiden että kokonaisravinteiden pitoisuustaso oli yli kaksinkertainen. Rautaa ja kiintoainetta sen sijaan oli Sapilassuon päästötarkkailunäytteissä vähemmän kuin alapuolisilla vesistöpisteillä. Taulukko 12 Veden laatu tarkkailluilla turvetuotantoalueilla sekä Nuorittajoessa ja Kiiminkijoessa kesällä 21. Havainto- ph COD Mn Kok. P PO 4 -P Kok. N NO 23 -N NH 4 -N Fe Kiintopaikka aine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Nuorittajoki N47 6, ,5 -Varpasuo La6 6,9 9, ,6 Nuorittajoki N 6, < 5 < ,3 - Isosuo (Vapo, Utajärvi) 7, < ,8 - Sapilassuo 5, < ,6 Peuraoja Peu2 6, < , Kiiminkijoki K116 6, ,4 Kiiminkijoki K55 6, < ,4 - Marttilansuo 3, 3, , - Isosuon lisäalue (Ylikiiminki, Turveruukki) 6, ,1 Marttilansuolla fosforin, humuksen ja kiintoaineen pitoisuudet olivat pienempiä, mutta typen, erityisesti ammoniumtypen, ja raudan pitoisuudet selvästi suurempia verrattuna Kiiminkijokeen. Marttilansuon veden ph-arvo oli hapan. Isosuon lisäalueelta valuvan veden laatu oli fosforin ja raudan suhteen parempaa, mutta humuksen ja typen suhteen heikompaa, kuin Kiiminkijoen pääuomassa. Isosuon lisäalueellakin erityisesti ammoniumtyppeä oli suhteessa alapuolisen vesistön pitoisuustasoon runsaasti. Vuosittaisen vesistötarkkailun havaintopaikat sijaitsevat pääosin kaukana tuotantoalueista eikä kuormituksen vaikutuksista ollut vesistössä selviä viitteitä nähtävissä. Poikkeuksena Sapilassuo, jonka vesistöpisteet sijaitsevat suon läheisyydessä ja jossa kuivatusvedet ovat kokonaisravinteiden ja happea kuluttavan aineksen osalta todennäköisesti heikentäneet hieman

19 15 16WWE211 Peuraojan veden laatua. Kiiminkijoen pääuomassa Sapilassuon vaikutus on kuitenkin korkeintaan vähäinen Laskennallinen vaikutusarvio Taulukossa 13 on esitetty arvio turvetuotantoalueiden kuormituksen aiheuttamista pitoisuuslisäyksistä Nuorittajoessa sekä Kiiminkijoessa. Teoreettiset pitoisuuslisäykset on laskettu siirtämällä turvetuotantoalueiden päästöt sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita jokiuomassa tapahtuvia prosesseja. Kuormituksena arvioissa on käytetty laskentakohdan yläpuolella sijaitsevien turvetuotantoalueiden kesäaikaisia nettopäästöjä, jotka on esitetty taulukossa 6. Vaikutusarvioissa käytetyt virtaamat on arvioitu Nuorittajoen ja Kiiminkijoen kesä-syyskuun virtaamista valuma-alueiden suhteella. Laskennallisen arvion perusteella Nuorittajoen valuma-alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden kesäaikaiset nettopäästöt aiheuttavat Nuorittajoen suulla kokonaisfosforipitoisuuteen noin,2 µg/l lisäyksen, typpipitoisuuteen noin 5 µg/l lisäyksen ja kiintoainepitoisuuteen alle,1 mg/l lisäyksen (taulukko 13). Vuonna 21 Nuorittajoen suulla (havaintopaikka N) kesälokakuun keskimääräinen fosforipitoisuus oli 28 µg/l, typpipitoisuus 65 µg/l ja kiintoainepitoisuus 12,3 mg/l. Havaitusta pitoisuustasosta turvesoiden päästöjen aiheuttama osuus oli laskennallisen arvion mukaan enimmillään noin,5 %. Kiiminkijokeen Nuorittajoen yhtymäkohdan alapuolelle (F 3 7 km 2 ) kohdistuvat Nuorittajoen alueen turvesoiden lisäksi kummankin Isosuon, Sapilassuon, Erkansuon ja Hangassuon päästöt. Turvesoiden kesäaikaisista nettopäästöistä aiheutuvat pitoisuuslisäykset Kiiminkijoessa Ylikiimingin kohdalla ovat kesän keskimääräisessä virtaamatilanteessa noin +,1 µg/l fosforia ja + 2 µg/l typpeä (taulukko 13). Kiiminkijoen suulla (F = km 2 ) kaikkien vesistöalueen turvesoiden keskimääräisen nettokuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset ovat noin +,1 µg/l fosforia ja noin + 3 µg/l typpeä. Kiintoaineen sekä happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) osalta pitoisuusvaikutukset ovat häviävän pieniä. Suhteessa Kiiminkijoessa Ylikiimingin kohdalla v. 21 havaittuun pitoisuustasoon (kok.p 32 µg/l, kok.n 6 µg/l, kiintoaine 4,5 mg/l) turvesoiden aiheuttamat pitoisuuslisäykset olivat noin,3,4 %. Vuoden 21 tarkkailutulosten sekä laskennallisen tarkastelun perusteella turvetuotantoalueiden päästöjen vaikutukset Nuoritta- ja Kiiminkijoen ravinnepitoisuuksiin olivat vähäisiä, eikä vaikutuksia vesistön pitoisuustasoissa voida käytännössä havaita kuin mahdollisesti välittömästi suon laskuojan alapuolella. Paikallisesti turvesoiden laskukohtien läheisyydessä vaikutukset veden laatuun voivat siten olla suurempia kuin tässä yhteydessä on arvioitu. Vaikka laskennallisesti tarkasteltuna turvetuotantoalueiden päästöjen vaikutuksia vesistön pitoisuustasoihin ei voida havaita, omalta osaltaan turvesoiden päästöt kuitenkin ylläpitävät Kiiminkijoen vesistöalueella veden tummaa väriä ja rehevyyttä. Vesistöalueen vesi on tyypillisesti hyvin ravinteikasta, ja vesistöön kohdistuu runsaasti maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen hajakuormitusta. Nuorittajoen veden laatu on myös valumaalueesta johtuen ollut yleensä heikompi kuin Kiiminkijoen veden laatu. Koko vesistöalueen mittakaavassa turvesoiden päästöjen vesistövaikutuksia on vaikea yksilöidä ja erottaa muista samaan suuntaan vaikuttavista tekijöistä kuten hajakuormituksesta ja luonnonhuuhtoumasta.

20 16 16WWE211 Taulukko 13 Arvio turvetuotantoalueiden päästöjen aiheuttamista pitoisuusmuutoksista Nuorittajoen suulla (F = km 2 ), Kiiminkijoessa Ylikiimingin kohdalla (F 3 7 km 2 ) sekä Kiiminkijoen suulla (F = km 2 ) vuonna 29 kesän keskiarvona. Pitoisuuslisäykset v. 21 virtaama COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine m 3 /s mg/l µg/l µg/l mg/l Nuorittajoki, Kuusisuon alap. Kesän keskiarvo (brutto) 13,1,14,23 5,3 Kesän keskiarvo (netto) 13,1 -,16 3,3 Nuorittajoen suu Kesän keskiarvo (brutto) 14,7,13,21 5,3 Kesän keskiarvo (netto) 14,7 -,15 3,2 Kiiminkijoki Nivankoski Kesän keskiarvo (brutto) 17,1,9,,1 Kesän keskiarvo (netto) 17,1,7, Kiiminkijoki Nuorittajoen alap. Kesän keskiarvo (brutto) 34,4,11,17 4,2 Kesän keskiarvo (netto) 34,4 -,11 2,1 Kiiminkijoen suu Kesän keskiarvo (brutto) 42,7,12,17 4,2 Kesän keskiarvo (netto) 42,7 -,11 2,1 6 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 6.1 Kalastuskirjanpito Tarkkailun toteutus Kiiminkijoen yhteistarkkailun kalataloudelliseen tarkkailuun kuului vuonna 21 vuosittain jatkuva kalastuskirjanpito Kiiminki- ja Nuorittajokien alueella. Ravustuksen kehitystä ei enää tarkkailtu, sillä Nuorittajoessa todettiin kesällä 27 rapurutto, mikä lopetti alueen ravustuksen kokonaan. Kalastuskirjanpito on jatkunut Kiiminkijoen vesistöalueella vuodesta 1989 lähtien. Kirjanpitokalastuksessa Kiiminki- ja Nuorittajoen alueet on ryhmitelty neljään osa-alueeseen. Nuorittajoella kirjanpitokalastusalueita ovat Keinäsperän Määtänperän alue sekä Kallaojan Yliperän välinen alue. Kiiminkijoella kirjanpitoalueet muodostuvat Ylikiimingin Vesaisen alueesta sekä Alavuoton Jokikokon välisestä alueesta. Lisäksi Hamarinjärvi on oma kirjanpitokalastusalueensa. Kalastuskirjanpidon kalastusalueet on esitetty liitteessä 5. Tarkkailuohjelman mukaan kirjanpitäjiä tulee olla vähintään 14 kpl (taulukko 14). Viime vuosina kirjanpitäjien määrä on jäänyt selvästi alle tavoitteen. Ravustuksen loppuminen Nuorittajoella osaltaan vähensi kirjanpitäjien määrää. Kiiminkijoen kirjanpitokalastajat ovat vaihtuneet viimeisen 2 vuoden aikana useaan kertaan ja kaikille alueille ei ole enää löytynyt viime vuosina kohtuullisessa määrin kalastavia mahdollisia kirjanpitäjiä. Kalastus Kiiminki- ja Nuorittajoella on nykyisin paljolti pienimuotoista katiska-, koukku- ja vapakalastusta, jotka antavat varsin niukasti velvoitetarkkailussa tavoiteltua tietoa. Kiiminkijoen tarkkailuohjelma on uusittu v. 211 alusta lukien ja siinä kalastuskirjanpito on korvattu määrävuosin tehtävällä kalastustiedustelulla.

21 17 16WWE211 Kalastajien pyynti- ja saalistiedot sekä kalastukseen liittyvät kommentit vuodelta 21 on esitetty liitteessä 6. Pyynti- ja saalistiedoista on laskettu alueittain ja pyyntikausittain eritellyt pyydyskokukerta- (g/pkk) tai vapakertakohtaiset (g/vk) saalisindeksit kullekin saalislajille. Saalisindeksin kehittymistä on kuvattu tärkeimpien kalalajien osalta sekä todellisina vuosiarvoina että kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina. Vuosien saalisindeksitulokset ovat Kiiminkijoen kalataloustarkkailu- ja yhteistarkkailuraporteissa (PSV-Maa ja Vesi Oy 1997, 25 ja 26 ja Lapin Vesitutkimus Oy 24). Vuosien tiedot ovat Kiiminkijoen turvesoiden päästö- ja vaikutustarkkailuraporteissa (Pöyry Environment Oy 29 ja Pöyry Finland Oy 21). Tässä raportissa on esitetty tulokset taulukkomuodossa vuodelta 21 ja kuvalliset esitykset vuosilta Taulukko 14 Tarkkailuohjelman mukaiset kirjanpitäjien tavoitemäärät sekä kirjanpitokalastajien toteutunut lukumäärä Nuoritta- ja Kiiminkijoella sekä Hamarinjärvellä v. 21 alue tavoite toteutunut 21 Nuorittajoki, Keinäsperä-Määtänperä 3 2 Nuorittajoki, Kallaoja-Yliperä 3 1 Kiiminkijoki, Ylikiiminki-Vesainen 3 2 Kiiminkijoki, Alavuotto-Jokikokko 3 Hamarinjärvi Nuorittajoki Keinäsperä Määtänperä Vuonna 21 Keinäsperän Määtänperän alueelta kirjanpitoaineiston palautti 2 kirjanpitokalastajaa. Pyynti alueella oli katiskapyyntiä lukuun ottamatta vähäistä. Keinäsperän- Määtänperän alueella kalastettiin katiskoilla sekä hiukan verkoilla, heittovavoilla ja koukuilla. Katiskapyyntiä harjoitettiin läpi kesän touko-syyskuussa. Verkkopyyntiä vain kokeiltiin heinäkuussa. Heittovavoilla kalastettiin vain 3 kertaa touko-kesäkuussa. Koukuilla kalastettiin hiukan madetta kevättalvella. Kirjanpitokalastajien kokonaissaalis Keinäsperän Määtänperän alueella v. 21 oli vajaa 9 kg, josta 6 % oli haukea ja vajaa neljännes säynettä (taulukko 15). Ahventa, taimenta, lahnaa ja madetta saatiin vain muutama kilo. Taulukko 15 Kirjanpitokalastuksen kokonaissaalis (kg) Nuorittajoen Keinäsperän Määtänperän alueella v. 21. vuosi kalastajia hauki ahven säyne taimen lahna made yhteensä V. 21 kalastettiin poikkeuksellisen paljon katiskoilla, joilla saatiin yli 8 % kokonaissaaliista. Katiskasaalis oli pääasiassa haukea, jonka yksikkösaalis oli pieni eli 24 g/pkk (taulukko 16). Verkoilla vain kokeiltiin pyyntiä (5 pkk) ja niillä saadun lahnan ja säyneen yksikkösaalis oli kohtalainen eli 74-9 g/pkk. Heittovavoilla kalastettiin vain 3 kertaa ja silloin saatiin taimenta hyvin eli 133 g/vk. Koukkupyynnillä saatiin saaliiksi madetta, mutta saalis jäi pieneksi ollen 117 g/pkk. Kirjanpitokalastajat eivät kommentoineet v. 21 pyydysten likaantumista tai kalojen makuvirheitä.

22 18 16WWE211 Taulukko 16 Nuorittajoen Keinäsperän Määtänperän kirjanpitokalastajien pääpyyntimuotojen pyynnin ajoittuminen (II IX), pyydyskokukerrat (pkk), vapakerrat (vk) sekä pyydyskoku- ja vapakertakohtainen saalis (g/pkk, g/vk) v. 21. kk pkk / vk hauki ahven made taimen lahna säyne yhteensä Verkot # mm VII Katiskat V-IX Koukut II-IV Heittovavat V-VI Verkkopyynnin pyydyskokukertaa kohden laskettu kokonaissaalis on pienentynyt 2-luvulla (kuva 6). Alenema näkyy etenkin hauen ja säyneen yksikkösaaliissa. Verkkokalastusaineisto alueelta on kuitenkin eri vuosina ajallisesti varsin epäyhtenäinen ja myös pieni, joten tuloksiin on suhtauduttava tietyin varauksin. Kallaoja Yliperä Nuorittajoen Kallaojan Yliperän alueella toimi vuonna 21 yksi kirjanpitokalastaja. Kalastusta harjoitettiin edellisvuosien tavoin heittovavoilla sekä koukuilla. Pyynti oli v. 21 pienimuotoista. Heittovavoilla kalastettiin 12 kertaa ja sen lisäksi kalastettiin kevättalvella hiukan koukuilla. Kirjanpitokalastajan kokonaissaalis oli 15 kg, josta reilu puolet oli ahventa ja kolmannes haukea (taulukko 17). Madetta saatiin vain pari kiloa. Taulukko 17 Kirjanpitokalastuksen kokonaissaalis (kg) Nuorittajoen Kallaojan-Yliperän alueella vuonna 21. vuosi kalastajia made hauki ahven yhteensä Heittovavoilla saatiin ahventa kohtalaisesti eli 625 g/vk ja haukea vähän eli 392 g/vk (taulukko 18). Maaliskuussa vähäisen koukkupyynnin madesaalis oli pieni eli 113 g/pkk. Kirjanpitäjän mukaan limoittuminen vaikeutti kalastusta kesä-elokuussa ja kaloissa oli kesällä mudan makua (liite 6.1). Taulukko 18 Nuorittajoen Kallaojan-Yliperän kirjanpitokalastuksen pääpyyntimuotojen pyynnin ajoittuminen (II XII), pyydyskokukerrat (pkk), vapakerrat (vk) sekä pyydyskoku- ja vapakertakohtainen saalis (g/pkk, g/vk) v. 21. kk pkk / vk hauki made ahven yhteensä Koukut III Heittovavat V-VIII