HAUTASUON VESISTÖTARKKAILU TURVERUUKKI OY. Hautasuon turvetuotantoalueen velvoitetarkkailu v. 2016

Transkriptio

1 HAUTASUON VESISTÖTARKKAILU TURVERUUKKI OY Hautasuon turvetuotantoalueen velvoitetarkkailu v. 16

2

3 1 Hautasuon turvetuotantoalueen velvoitetarkkailu v. 16 Sisältö 1 JOHDANTO HANKE- JA VESISTÖKUVAUS Hautasuon turvetuotantoalue Vesistö TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA PÄÄSTÖTARKKAILU VESISTÖTARKKAILU Kevät Kesä YHTEENVETO VIITTEET... 7 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Hautasuon sijaintikartta Vesistötarkkailun havaintopaikat Vesistötarkkailun tulokset Tulokset 9 16 Pöyry Finland Oy Eeva-Leena Anttila, FM Hanna Kurtti, DI (hyväksyjä) Yhteystiedot PL, Tutkijantie 2 A 9571 Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

4 2 1 JOHDANTO Ylikiimingissä sijaitsevan Hautasuon turvetuotantoalueen tarkkailuohjelma (Pohjois- Suomen vesitutkimustoimisto 1988) on laadittu perustuen Oulun vesi- ja ympäristöpiirin antamaan lausuntoon (9/5 Ouvy 1987). Oulun vesi- ja ympäristöpiiri on hyväksynyt ohjelman Tarkkailu on aloitettu vuonna Pohjois-Suomen vesioikeus antoi tekemällään päätöksellä nro 8/94/2 Kemira Chemicals Oy:lle luvan Hautasuon kuivatusvesien johtamiseen Kalimeenojaan ja Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto myönsi Kemira Chemicals Oy:lle ympäristöluvan (lupapäätös nro 3/2/2) turvetuotantoon Vuoden 6 alusta lähtien Hautasuo on siirtynyt Turveruukki Oy:n hallintaan. Turveruukki Oy on hakenut Hautasuolle sekä lisäalueelle ympäristölupaa , asia on edelleen aluehallintoviraston käsittelyssä. Tässä raportissa esitetään Hautasuon velvoitetarkkailun tulokset vuodelta HANKE- JA VESISTÖKUVAUS 2.1 Hautasuon turvetuotantoalue 2.2 Vesistö Turveruukki Oy:n Hautasuon turvetuotantoalue sijaitsee Oulu Ylikiiminki-maantien (n:o 833) eteläpuolella noin 1 km Ylikiimingin taajamasta. Suon sijainti on esitetty liitteessä 1. Suo on kuntoonpantu vuosina Tuotanto on aloitettu v ja koko tuotantoala (2 ha) oli käytössä vuonna 199. Tuotantomuotona Hautasuolla on jyrsinturve. Suon kuivatusvedet johdetaan vesistöön laskeutusaltaiden kautta, joita on kaikkiaan 12 kpl. Turvetuotantosuo on eristetty muusta valuma-alueesta ympärysojin. Kalimeenojan yläosa on perattu noin 2,4 km:n päähän suosta. Perkauksen päättymispisteen alapuolelle on syntynyt luontainen pintavalutusalue, jossa virtaaman kasvaessa vesi tulvii maastoon. Hautasuo sijaitsee Kalimeenojan vesistöalueen (84.114) latvalla. Vesistö rajoittuu idässä ja pohjoisessa Kiiminkijoen vesistöalueeseen ja etelässä Oulujokeen laskevan Sanginjoen vesistöalueeseen (liitteet 1 ja 2). Kalimeenojan vesistöalueen pinta-ala on 222 km 2. Ojan kokonaispituus on 5 km ja se laskee mereen Haukiputaan Kiviniemen edustalla. Kalimeenojan yläosa on asumatonta. Noin 1 km Hautasuolta on Kalimeenlampi, jonka pinta-ala on noin 21 ha. Valuma-alue Kalimeenlammen luusuassa on noin 31 km 2. Hautasuon kuivatusvedet johdetaan Kalimeenojan yläosalle. Suon vesistötarkkailu ulottuu Kalimeenlampeen saakka.

5 3 TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA Tarkkailukaudella 16 ( ) Ilmatieteen laitoksen Oulunsalon Pellonpään havaintoasemalla keskilämpötila oli 4,3 C, mikä on 1,7 C pitkän ajan keskiarvoa (2,7 C) korkeampi. Talvi (loka-maaliskuu) oli tammikuuta lukuun ottamatta selvästi tavanomaista lämpimämpi, ja loka-marraskuussa ja helmikuussa keskilämpötila oli noin viisi astetta tavanomaista suurempi (Kuva 1). Kesän keskilämpötilat olivat lähellä tavanomaista. 3 C mm XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X Kuva 1 Kuukausittaiset keskilämpötilat ja sadesummat Oulunsalossa tarkkailukausilla ja sekä vertailujaksolla (Ilmatieteen laitos ). Tarkkailukauden 16 kokonaissademäärä oli 593 mm, kun vuosien keskimääräinen sadesumma Oulunsalossa oli 477 mm. Tarkkailukauden sademäärä oli siten noin 25 prosenttia tavanomaista suurempi. Erityisen sateista oli loka-marraskuussa, helmikuussa ja heinä-elokuussa. Kuivin kuukausi oli lokakuu 16, jolloin sademäärä oli vain 16 % vertailujakson kuukausikeskiarvosta. 4 PÄÄSTÖTARKKAILU Hautasuolla ei tehty päästötarkkailua vuonna VESISTÖTARKKAILU Hautasuon alapuolisen Kalimeenojan vesistötarkkailu on aloitettu vuonna Oulun vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymän velvoitetarkkailuohjelman toteutus aloitettiin vuonna Tarkkailuohjelmaan kuuluu kaksi havaintopaikkaa Kalimeenojassa (Ka1: ja Ka2: ) sekä yksi havaintopaikka Kalimeenlammessa (Ka: ). Kalimeenojan ylempi tarkkailupiste (Ka2) sijaitsee vajaan kilometrin etäisyydellä Hautasuon tuotantoalueesta. Hautasuon ja pisteen Ka2 välille laskee vesiä metsäojitusalueilta. Kalimeenojan alemmalle tarkkailupaikalle tulee matkaa Hautasuolta noin 7,5 km. Valuma-alue on lähinnä metsätalouskäytössä. Kalimeenlampi sijaitsee noin 2,5 km Kalimeenojan alemman tarkkailupaikan alapuolella. Havaintopaikkojen sijainti käy ilmi liitteestä 2. Näytteet otetaan vuosittain keväällä ja kesällä. Tarkkailussa on seurattu vesistön happitilannetta, ph:ta, kemiallista hapenkulutusta (COD Mn ), veden väriä, ravinnepitoisuuksia, kiintoaine- ja rautapitoisuuksia sekä veden hygieenistä laatua. Kesällä on otettu myös a- klorofyllinäytteet. Sähkönjohtavuus ei ole mukana alkuperäisessä tarkkailuohjelmassa mutta vuosina sähkönjohtavuus on määritetty ylimääräisenä. Vuoden 16 tarkkailun tulokset on esitetty liitteessä 3.

6 5.1 Kevät 16 Vuonna 16 vedenlaatunäytteet otettiin toukokuun puolivälissä. Veden ph oli Kalimeenojan ylemmällä pisteellä (Ka2) 5,6 ja alemmalla pisteellä (Ka1) 5,8 (liite 3). Kalimeenlammessa ph oli 5,8. Toukokuussa 15 näytepisteiden ph-arvot olivat 5,8 6,2, ja useimpina vuosina Kalimeenojan ja -lammen vesi on ollut hapanta (ph < 6). Kalimeenojan ja Kalimeenlammen vesi oli ruskeaa, rautapitoista ja kiintoainetta esiintyi jonkin verran. Kemiallisen hapenkulutuksen ja väriluvun perusteella vesi oli runsashumuksista kaikilla pisteillä. Sähkönjohtavuusarvo oli pisteellä Ka2 hiukan koholla (9,3 ms/m), mutta muilla pisteillä arvot olivat luonnonvesille tyypillistä tasoa. Veden hygieeninen laatu oli kaikilla pisteillä hyvä. Aikaisemmille vuosille tyypilliseen tapaan pisteeltä Ka2 mitattiin runsaasti (1 7 µg/l) kokonaistyppeä. Noin puolet typestä esiintyi ammoniummuodossa. Kalimeenojan pisteellä Ka1 typpipitoisuus oli 1 µg/l eli jonkin verran pienempi kuin pisteellä Ka2. Pisteen Ka1 kokonaistypestä noin 17 prosenttia esiintyi ammoniummuodossa. Kalimeenlammen kokonaistyppipitoisuus oli 85 µg/l eli pienempi kuin Kalimeenojasta mitatut pitoisuudet. Alle 1 prosenttia Kalimeenlammen typestä oli ammoniumtyppeä. Kaikkien näytepisteiden kokonaistyppipitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa. Kokonaisfosforin pitoisuudet olivat µg/l eli reheville vesille tyypillistä tasoa. Toukokuussa 15 fosforipitoisuudet olivat 26 µg/l eli selvästi pienempiä kuin toukokuussa kyll.% Happi mg/l COD Mn µg/l Kok.P µg/l Kok.N Kuva 2 Kalimeenlammen (Ka) hapen kyllästysaste, kemiallinen hapenkulutus, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuus keväällä vuosina Kalimeenlammesta mitatut kemiallisen hapenkulutukset (COD Mn ) arvot ovat olleet viime vuosina nousussa (Kuva 2). Suomen sisävedet ovat tummuneet 199-luvun puolivälin jälkeen. Tummuminen vaikuttaa COD Mn -arvojen nousuun. Ilmiö on yleinen koko

7 pohjoisella pallonpuoliskolla, ja sen vuoksi myös syiden ajatellaan olevan globaaleja, kuten ilmaston lämpeneminen ja vähentynyt hapan laskeuma. Lisäksi muita syitä voivat olla pistekuormitus ja maankäytön muutokset (SYKE 14, ELY-keskus 16). Kokonaisravinnepitoisuuksien vaihtelu on pienentynyt 1-luvulle tultaessa, ja keväällä 16 pitoisuudet olivat lähes edellisvuosien tasoa. Kalimeenlammen happipitoisuudet ovat vuosina olleet pääosin tyydyttävää tai hyvää tasoa, mutta ajoittain lammesta on myös mitattu alentuneita happipitoisuuksia Kesä 16 Kesän tarkkailunäytteet otettiin elokuun loppupuolella. Kalimeenojan ylemmällä pisteellä (Ka2) veden ph oli 4,6 eli alhainen. Ojan alaosalla ph oli 5,6, ja korkein ph-arvo 6,1 mitattiin Kalimeenlammesta. Ojaveden happipitoisuudet olivat lähinnä välttävää tasoa. Kalimeenlammen happitilanne oli huono. Sähkönjohtavuusarvo oli hieman koholla Kalimeenojan yläosalla pisteellä Ka2, mutta ojan alaosalla ja Kalimeenlammessa arvot olivat luonnonvesille tyypillistä tasoa. Kalimeenojan ja -lammen vesi oli ruskeaa ja rautapitoista. Kiintoainetta esiintyi jonkin verran. Kemiallinen hapenkulutus ja väriluku kuvastivat runsashumuksista vettä. Kemiallisen hapenkulutuksen määrä oli Kalimeenojan yläosalla selvästi parempi (24 mg/l) kuin ojan alaosalla (43 mg/l). Kiintoaineen määrä sen sijaan oli ojan yläosalla suurempi (13 mg/l) kuin sen alaosalla (9 mg/l). Lämpökestoisia koliformisia bakteereja mitattiin vain vähän ojan yläosalta ja Kalimeenlammesta. Kalimeenojan alaosalla bakteeritiheys oli 26 pmy/1 ml eli veden hygieeninen laatu oli alentunut. Kalimeenojan yläosalla kokonaistyppipitoisuus oli 1 8 µg/l eli ylireheville vesille tyypillistä tasoa. Ojan alaosan kokonaistyppipitoisuus 85 µg/l ja Kalimeenlammen pitoisuus 74µg/l viittasivat rehevyyteen. Kalimeenojan yläosalla noin 6 % kokonaistypestä koostui ammoniumtypestä ja noin 12 prosenttia nitriitti-nitraattitypestä. Ojan alaosalla epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä oli alle 1 prosenttia. Kalimeenlammessa epäorgaanista typpeä esiintyi hyvin vähän. Kokonaisfosforin määrä viittasi kaikilla näytepisteillä rehevyyteen. Kalimeenojan alaosalla ja Kalimeenlammessa kokonaisfosforipitoisuudet olivat 52 ja 56 µg/l, mutta ojan yläosalla fosforipitoisuus oli selvästi tätä tasoa pienempi, 29 µg/l. Noin 35 5 prosenttia fosforista esiintyi epäorgaanisessa muodossa. Kalimeenojan klorofylli-a-pitoisuudet olivat 1,2 2,7 µg/l eli hyvin alhaisia epäorgaanisten ravinteiden saatavuuteen nähden. Perustuotantoa ojassa rajoitti siten todennäköisesti jokin muu tekijä kuin ravinteisuus. Kalimeenlammen klorofylli-a-pitoisuus 5,5 µg/l viittasi keskiravinteisuuteen. Epäorgaanisen typen määrä lammessa oli pieni, joten todennäköisesti typen puute rajoitti perustuotantoa. Kalimeenojan fosforipitoisuudet olivat kesällä 16 pienempiä kuin kesällä 15, mutta kokonaistypen pitoisuuksissa ei havaittu suurta eroa vuosien välillä. Kiintoaineen ja raudan määrä oli Kalimeenojassa kesällä 16 pienempi kuin kesällä 15. Kemiallinen hapenkulutus oli kesällä 16 edellisvuotta pienempää ojan yläosalla, mutta alaosalla tuloksissa ei ollut eroa vuosien välillä. Kalimeenlammen kesän veden laadun kehitys vuosina on esitetty kuvassa 3. Pitkällä aikavälillä lammen vedenlaatu näyttää huonontuneen hapen, kemiallisen hapenkulutuksen ja fosforipitoisuuden suhteen.

8 6 kyll.% 1 Happi mg/l 5 COD Mn µg/l Kok.P µg/l Kok.N µg/l 6 Klorofylli-a kpl/1 ml 25 Lämpökestoiset kolif. bakteerit Kuva 3 Kalimeenlammen (Ka) hapen kyllästysaste, kemiallinen hapenkulutus, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus sekä a-klorofyllipitoisuus ja koliformisten bakteerien määrä kesällä vuosina

9 6 YHTEENVETO 7 VIITTEET Tässä raportissa esitetään Turveruukki Oy:n Hautasuon velvoitetarkkailutulokset vuodelta 16. Päästötarkkailua ei tehty vuonna 16. Vesistötarkkailunäytteet otettiin kolmelta Hautasuon alapuoliselta pisteeltä toukokuussa ja elokuussa. Kalimeenoja ja Kalimeenlampi ovat reheviä ja tummavetisiä vesistöjä, joissa veden laadun vaihtelut ovat suuria. Kalimeenojan ja Kalimeenlammen vedenlaatuun vaikuttaa turvetuotannon lisäksi metsätalous, jonka vaikutukset ovat turvetuotantoa vastaavat. Kalimeenojan ja Kalimeenlammen veden laatu vaihtelee vuosittain. Kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo on viime vuosina ollut kevätajan näytteissä hieman nousujohteinen, kun taas kokonaisfosforipitoisuus on laskenut. Kesäajan veden laatu näyttää huonontuneen hieman hapen, kemiallisen hapenkulutuksen ja fosforin suhteen. Kesällä 16 Kalimeenojan ja Kalimeenlammen vedenlaatu oli lähellä edellisvuoden vedenlaatua. ELY-keskus 16. Uutiset ;jsessionid=CFB5D1E65D93D5F9FF5AFCEEBBD3453?p_p_id=122_INSTAN CE_aluevalinta&p_p_lifecycle=&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_r_p_ _resetCur=true&p_r_p_ _categoryId=14399#.WCAf6U27ocM Ilmatieteen laitos 16. Avoin data < Pohjois-Suomen vesitutkimustoimisto (1988). Hautasuon turvetuotantoalueen tarkkailuohjelma. Moniste, 6 s. + liitteet. SYKE 14. Vapo Oy:n vastuullisuusseminaari Suomen vesistöjen tummuminen. Antti Räike. 7

10

11 Ka Ka Ka Hautasuon turvetuotantoalue,5 1 km Sisältää Maanmittauslaitoksen maastokartta-aineistoa 1/16 Liite 2. Tarkkailun havaintopaikat

12 Hautasuon vesistötarkkailun tulokset 16 Tulokset Nab Labs Oy pvm paikka tunnus näyte- lämpö- happi happi ph sähkön- kiinto- väri COD Mn Fe kok.n NH 4 -N NO 2 -N kok.p PO 4 -P Lämp. a-klorosyv. tila joht. aine NO 3 -N kolif. fylli m C mg/l kyll.% ms/m mg/l mg/l Pt mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1 ml µg/l Kalimeenoja yp Ka2,3 7,8 7,2 6 5,6 9,3 7, Kalimeenoja ap Ka1,5 6,9 8,3 68 5,8 4,9 6, Kalimeenlampi Ka,5 1,2 8, 71 5,8 4,9 6, Kalimeenoja yp Ka2,3 14,4 5, 49 4,6 14, 13, , Kalimeenoja ap Ka1,5 13,7 6,4 61 5,6 4,4 9, , Kalimeenlampi Ka,5 14,4 3,5 35 6,1 6, 16, < ,5 Liite 3

13 n Happi Happi ph S-joht. COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2,3 -N NH 4 -N Väri Kiintoaine Rauta a-kloro mg/l kyll. % ms/m mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l Kalimenoja, Ka , <5 7 15, ,4 65 4, , ,7 61 6, , ,1 66 5, , ,7 67 5, , ,1 61 4, , ,6 42 4, , ,3 66 4,7 11, ,4 62 5,6 15, , ,3 76 6,3 11, ,6 63 6,2 14, , ,6 57 4,8 12, , ,7 65 6,2 7, ,2 6 5,6 9, , , 49 4,6 14, , 45 2,7 ka ,8 61 5,4 11, ka kesä , 58 5,6 12, ,5 Kalimenoja, Ka , , ,3 72 5, , , 72 6, , 83 3, ,9 62 5, , ,6 74 6, , 57 1, ,8 66 5, , ,7 63 5, , 54 1, ,9 69 5,4 5, , , 78 6,4 8, , 48 1, ,9 78 6,1 5, , ,9 74 6,5 6, , 66 3, ,9 66 5,2 6, , ,7 37 5,8 12, , 13 9, ,3 68 5,8 4, , ,4 61 5,6 4, , 51 1,2 ka ,5 67 5,8 6, , ,1 ka kesä ,8 66 6,1 8, Kalimenlampi, Ka ,2 78 5, , ,1 8 6, <5 <5 3 11, 5 18, ,6 75 5, , ,1 8 6, <5 <5 3 9, 81 9, ,8 81 5, , ,7 58 5, <5 <5 36 1, 81 6, ,4 73 5,4 6, , ,3 63 5,8 8, <5 <5 25 1, 48 25, , 86 6,1 5, , ,1 73 6,4 6, <5 < , 99 37, ,6 57 4,8 5, , , 52 6, 6, , 86 22, , 71 5,8 4, , ,5 35 6,1 6, < , 68 5,5 ka ,3 69 5,8 6, , ka kesä , 6, 63, 6,2 6, < Liite 4

14 Pöyry Finland Oy Tutkijantie 2A PL, 9571 Oulu Y-tunnus Tel Asia Hautasuon turvetuotantoalueen velvoitetarkkailu Toimitamme ohessa Hautasuon turvetuotantoalueen velvoitetarkkailuraportin vuodelta 16. Oulussa Pöyry Finland Oy Hanna Tirkkonen, DI Jakelu: Turveruukki Oy Oulun seudun ympäristötoimi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (vain pdf)