GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part II Rovaniemi 1993
Muurinen,Tapio,1993. Kuivaniemen soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus, Osa II. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 264, 95 sivua, 2 kuvaa, 2 liite. Geologian tutkimuskeskus jatkoi Kuivaniemen kunnan turvevaroja inventointia vuosina 1988-1991. Tuolloin tutkittiin yhteensä soita 17 824 ha. Tutkimusten päätarkoitus oli käyttökelpoisten energiaturvevarojen kartoitus ja inventointi. Turvekerrostumien keskimääräinen paksuus on 1,1 m, johon sisältyy 0,1 m paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve. Turpeesta on 51 % rahkavaltaista ja 49 % saravaltaista. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,8. Yli 2 m :n turvekerrostumia on yhteensä 2 195 ha. Turvelaboratoriossa tutkittiin 2 284 näytettä. Näytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,5 % kuivapainosta ja vesipitoisuus 90,1 % märkäpainosta. Yhdessä suokuutiometrissä on kuiva-ainetta 98 kg. Kuivan turpeen tehollinen energiasisältö on 20,6 MJ/kg. Rikkiä on kuivassa turpeessa 0,24 paino-%. Energiaturvetuotantoon soveltuvaa suota on yhteensä 2 282 ha. Käyttökelpoisen turpeen määrä on 30,36 milj. suo-m3 luonnontilaisena. Vastaava energiasisältö on 14,99 milj. MWh 50 % :n käyttökosteudessa. Avainsanoja : Turve, suo, inventointi, energiaturve, Kuivaniemi Tapio Muurinen Geologian tutkimuskeskus PL 77 SF-96101 ROVANIEMI FINLAND
Muurinen,Tapio1993. Kuivaniemen soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus, Osa II - The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefullness, Part II. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation 264. 95 pages, 2 figures, 2 appendix. The Geological Survey of Finland made an inventory of peat resources in the commune of Kuivaniemi in 1988-1991. Altogether 17 824 hectares of peatlands were surveyed. The main emphasis was to find peat for energy use. The average thickness of peat deposits is 1,1 m, including 0,1 m of slightly humified Sphagnum predominant surface layer. 51 % of the peat layers is Sphagnum predominant and 49 % Carex predominant. The mean humification degree (H) of the peat is 4,8. The area deeper than 2 m covers 2 195 ha. Altogether 2 284 peat samples were taken to the laboratory. The average ash content is 4,5 % by dry weight and water content 90,1 % by wet weight. It has an in situ dry bulk density of 98 kg. The net calorific value of the dry peat is 20,6 MJ/kg. Sulphur content of dry matter is 0,24 %. The total area suitable for fuel peat production is 2 282 hectares. The quantity of usable peat is 30,39 million m' in situ. The energy content is 14,99 million MWh at the 50 % moisture content. Key words : peat, mire, inventory, energy peat, Kuivaniemi Tapio Muurinen Geological Survey of Finland P.O. Box 77 SF-96101 Rovaniemi Finland
SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 11 2.1 Kenttätutkimukset 11 2.2 Laboratoriotutkimukset 12 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS 12 3.1 Laskelmat 12 3.2 Tuotantokelpoisuus ja arviointiperusteet 13 3.3 Tulosteet 14 4 TUTKITUT SUOT 16 5 YHTEENVETO JA TULOSTEN TARKASTELU 86 KIRJALLISUUSLUETTELO 95 LIITTEET
7 I JOHDANTO Kuivaniemi on eräs maamme soistuneimmista kunnista. Siellä on luetteloitu yli 20 ha :n kokoisia soita 173 kpl yhteispinta-alaltaan 40 695 ha. Tämä on yli 40 % kunnan maaalasta (Lappalainen ym. 1980). Kunta on muodoltaan pitkänomainen ulottuen noin 50 km rannikolta sisämaahan. Soistuneimmat alueet ovat maan kohoamisesta johtuen kunnan itäosassa. Myös turvekerrostumat ovat siellä paksummat kuin rannikkoseudun rikkonaisilla soilla. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut aikaisemmin Kuivaniemen kunnan soita ja turvevaroja vuosina 1973, 1981 ja 1982, jolloin tutkittiin 45 suota pinta-alaltaan 14 770 ha (Häikiö 1974, Virtanen ja Ristaniemi 1983). Tutkimuksia jatkettiin vuodesta 1988 alkaen ja ne saatiin päätökseen maastotöiden osalta vuonna 1991. Tänä aikana tutkittiin 127 suota pinta-alaltaan 17 824 ha. Tutkimatta jätettiin soidensuojeluun perusohjelmaan kuuluvat suot (noin 3 900 ha) ja turvetuotantoon varatut suot sekä joukko pieniä ja matalia soista, joilla ei ole turveteollista merkitystä. Yhteensä Kuivaniemen soista on tutkittu 32 594 ha, mikä on noin 80 % kunnan suoalasta. Työ on osa Geologian tutkimuskeskuksen suorittamasta valtakunnan turvevarojen kokonaisinventoinnista. Se palvelee paitsi alueen nykyisiä ja tulevia turpeen käyttäjiä, antaa myös tietoja soiden ja turpeen muista mahdollisuuksista esimerkiksi maa- ja metsätalouden sekä virkistyskäytön kannalta.
o 8 N 09 O J 405 s ö,0 e. J,LA 'Ö\ s ån N v NR 6 O \\
9 TUTKITUT SUOT (kuva 1) 1. Lähdesuo 2. Varessuo 3. Sadinsuo 4. Aleksin Sadinsuo 5. Yli-Rautasuo 6. Kauniinlamminaapa 7. Iso Saarisuo 8. Salmenniskansuo 9. Isohillokko-Miessuo 10. Peurasuo 11. Pekkasuo 12. Myllypalonsuo 13. Soidinmaansuo 14. Koppelosuo 15. Latvasaarensuo 16. Veskanmaansuo 17. Ämmänsuo 18. Käyrälamminaapa 19. Pyöriäsuo 20. Hoikkasuo 21. Sammakkoperämaansuo 22. Luodeperänsuo 23. Karsikkosuo-Portinsuo 44. Pyörreperänahonsuo 45. Kangasojansuo 46. Kangaslamminsuo 47. Hautamaansuo 48. Kangastulinkankaansuo 49. Honkasuo 50. Rajamaansuo 51. Pylsynkoskensuo 52. Pirttimaansuo 53. Linkkamaansuo 54. Tervonniemensuo 55. Linkkalamminkummunsuo 56. Keväjärvensuo 57. Hamarijärvensuo 58. Honkasuo 59. Lallinhyöteikönsuo 60. Syrjävaaransuo 61. Ritasuo 62. Antinjärvenaapa 63. Antinaapa 64. Koniräme-Lakkasuo 65. Mustalammenaapa 66. Peura-aavan luoteisosa 86. Kurrapalonsuo 87. Isosuo 88. Pikku Saarisuo 89. Kakaralamminsuo 90. Syrjäsuo 91. Alimmaisen Luujärvenaapa 92. Salmisuo 93. Pikku Rautasuo 94. Jouhisuo 95. Nimettömätsuot 96. Iso Haapasuo 97. Mätäslamminneva, itaosa 98. Veskanlamminsuo 99. Lehtosuo 100. Vuosiaapa 101. Leväsuo 102. Töyvänojansuo 103. Iso Hirvisuo 104. Toraneva 105. Takasuo 106. Pyöriäsuo 107. Hirsimaansuo 108. Kastellinkaartojensuo 24. Rytisuo 67. Iso Peura-aapa 109. Kastellinaapa 25. Myllypalonsuo 68. Töylässuo 110. Laukkulampiensuo 26. Sammakkosuo 69. Ulkusuo 111. Karhunpesänmaansuo 27. Hetesuo 70. Iso Saarisuo 112. Saarilamminsuo 28. Haarasuo 71. Lampiensuo 113. Tammilehdonsuo 29. Mustakummunsuo 72. Talvisuo 114. Järvisuo 30. Isonkankaansuo 73. Saukkosuo 115. Pitkänlehdonsuo 31. Patasuo 74. Saarisuo 116. Rimpisuo 32. Vehmasmaansuo 75. Vipulansuo 117. Koivistonojanlatvasuo 33. Välikoskenlamminsuo 76. Vormansuo 118. Lämminsuo 34. Soikkolamminsuo 77. Vääräsuo 119. Soidinmaansuo 35. Soidinsuo 78. Ihananlamminaapa 120. Kourilamminsuo 36. Kotasaarensuo 79. Saarukainen-Ailionsuo 121. Patasuo 37. Taivalsaarensuo 80. Kullassuo 122. Klaavunojansuo 38. Leväkankaansuo 81. Iso Heinisuo 123. Juurakkosuo 39. Puutiolamminsuo 82. Ukkosuo 124. Soidinsuo 40. Rajasuo, länsiosa 83. Akkasuo 125. Rytiojankorpi 41. Pyykummunsuo 84. Rytisuo 126. Koiransuo 42. Kontiomaansuo 85. Pieni Hienisuo 127. Isonahonsuo 43. Äijönojansuo Aakkosellinen luettelo GTK :n tutkimista soista Kuivaniemellä on liitteessä 2.
10 A1300 m - 4.1 4/7-180M 1 i 6/8 3.6_ 6 112, 3 ~ 9 6 15/18, 1 1,5m 3.5 12/16 I ~ ~` 10/15 l 0 4,2 / 0 28 10/17 01 1 ~ 4.0 2 ~ 11 18~ -120 m 3. 64 1 ~ 4 A1000+560 m N 1 0 500 M I 1 1 1 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS %/10 8/22,59, 3.o A 600+120 m 3'S 3/3 14,26_ -0 512 15\ 2. 20 ~ 3.5 0 11 10/12 0 l4.7\ s is 15/16 4- T0T 12 1/7 l 5 ;6 2m % 2020 ' \ -/9 ;% 4.7 \2s 0 3/14 ' 4.4 q~ 3 16 9 12 \ 5/1 S 4.1 j ~5.1 10/19 1 26/3~ 34 0 3.7 \ _ 2/23 \ 3.8 3.9 25 I 1/14 7/27~ 4.0j`~~ 26/33 20 /364.65. 0 3/3 c) _ \_3.7 ~1127~. 15- A 200+740 m 152å=z4~. -/3 A 0 =- \ 1 m ~ 6 2 BO ~a.1 8/10 4.0 3/3-3 0 B 740 m 2'9 3/3 7/9 M MPY MRRTUNEISUUS M MPY 117 _ 117 16 115 _ ~!1/oIl~ily _115 114 113-113 M MPY SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY 117 117 116 116 115 115 Hk 4- H n _114 113 AO 200 400 600 800 1000 1200 A1300 m Kuva 2. Esimerkki suokartasta sekä turvelaji- ja maatuneisuusprofiilista.
1 1 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset tehtiin Geologian tutkimuskeskuksen menetelmien mukaan (Lappalainen ym. 1984). Tutkittavalle suolle laadittiin linjasto, joka käsittää suon hallitsevan osan läpi vedetyn selkälinjan ja sitä vastaan kohtisuorat poikkilinjat yleensä 400 m :n välein. Tutkimuspisteet, jotka merkittiin paaluin ja pistetunnuksin, ovat linjoilla 100 metrin välein, suon reunoilla tiheämmässäkin. Suon muodosta riippuen voi linjastoja olla useampia, esim. A, B, C jne. Linjastot vaaittiin tutkimuspisteittäin laskusuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista tai matalista soista tutkittiin hajapistein. Suon syvyyshavaintojen lisäämiseksi tehtiin poikkilinjojen puoliväliin niiden kanssa yhdensuuntaiset lisälinjat, joilta turvepaksuus kairattiin 50 tai 100 m :n välein. Linjoja ei merkitty maastoon. Näitä ns. pliktauslinjoja ja -pisteitä tehtiin tarvittaessa muuallekin. Kullakin tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puuston laji, tiheys ja kehitysluokka. Syvyyden mittaus ja suotyypin sekä pohjamaalajin määritys tehtiin linjoilla myös pisteiden puolivälissä. Turvekerrostuman rakenteen ja laadun selvittämiseksi otettiin kairalla turvenäytteet suon pinnasta mineraalimaahan saakka. Näytteistä määritettiin turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja kuituisuus. Pohjamaalajeista tehtiin myös havainnot. Turpeeseen hautautuneiden ja maatumattomien liekopuiden määrä selvitettiin pliktauksin tutkimuspisteiltä 2 m :n syvyyteen. Osumien perusteella liekojen osuus turvekerrostumassa voitiin laskea. Tämä pliktaus tehtiin vain yli metrin syvyisillä alueilla. Tutkimusten perusteella valittiin osa soista, joista otettiin tilavuustarkat näytesarjat laboratoriotutkimuksia varten. Näytepisteet valittiin soiden keskeisiltä osilta siten, että ne edustavat hyvin soiden turvekerrostumia ja samalla myös mahdollisia tuotantokelpoisia alueita.
12 2.2 Laboratoriotutkimukset Näytteistä määritettiin happamuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo. Vesipitoisuus on prosentteina märkäpainosta, kuivatilavuuspaino eli kuivaainesisältö on suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Tuhkapitoisuus määritettiin hehkuttamalla näytteet 815 ± 25 C :ssa. Tulos ilmoitetaan prosentteina kuivapainosta. Lämpöarvot on saatu kuivatuista ja jauhetuista turvepuristeista LECO AC-300 kalorimetrillä (ASTM D 3286). Osasta näytteitä määritettiin rikkipitoisuus, joka ilmoitetaan prosentteina kuivapainosta. 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS 3.1 Laskelmat Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelajien sekä turvetekijöiden osuudet on saatu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Turvemäärät on ilmoitettu miljoonina suokuutiometreinä. Keskisyvyydet on saatu jakamalla turvemäärä vastaavalla pinta-alalla. Suhteellisia osuuksia on kuvattu myös prosentteina. Tuotantokelpoisen alueen turvemäärä (milj. suo-m3 ) on saatu kertomalla pinta-ala yli 1,5 m :n syvyisen alueen keskisyvyydellä, josta on vähennetty käyttämättä jäävä 0,5 m :n kerros. Kuiva-ainemäärä on saatu kertomalla suokuutioiden määrä yhden suokuution sisältämällä kuiva-ainemäärällä. Energiasisältö (milj. GJ ja MWh) on laskettu kuivalle sekä 50 % :n ja 35 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle. Tulosten keskiarvot koskevat vain suon käyttökelpoisia osia, mikäli suo on arvioitu tuotantoon soveltuvaksi. Esimerkiksi runsastuhkaiset tai -rikkiset alueet eivät ole keskiarvoissa mukana. Turvelajit on jaettu pääryhmittäin rahka-, sara- ja ruskosammalvaltaisiin turpeisiin, jotka voivat olla joko yksinään tai muodostaa yhdessä sekaturpeita.
1 3 Suotyyppimääritysten perusteella laskettiin soittain suotyyppien prosenttijakauma. Kunkin suotyypin osuus on saatu suon havaintopisteiden määrästä. Linjaverkostosta johtuu, että soiden keskustojen suotyypit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadut tulokset kuvastavat sangen hyvin eri suotyyppien suhteita ja antavat kuvan esimerkiksi ojituksen laajuudesta. 3.2 Tuotantokelpoisuus ja arviointiperusteet Soiden eri käyttömahdollisuuksia ovat turvetuotanto energia- tai kasvuturpeeksi, soidensuojelu, maatalous, metsätalous ja virkistyskäyttö. Tässä tarkastelussa soiden käyttökelpoisuus on arvioitu teollisen energiaturvetuotannon kannalta. Soiden soveltuvuuskriteerit turvetuotantoon muuttuvat koko ajan. Arviointiperusteisiin vaikuttavat mm. energian hinta, tuotantotekniikan kehittyminen, turpeen alueellinen kysyntä ja erilaiset ympäristökysymykset. Turpeiden käyttökelpoisuutta selvitettäessä on nojauduttu soveltuvin osin polttoturpeen laatuohjeeseen (liite 1). Esimerkiksi rikkipitoisuuden raja-arvo saa olla enintään 0,3 paino-% kuiva-aineesta, ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu. Se on määritettävä toimituserästä vähintään kerran kuukaudessa. Turvetuotantomenetelmiä ovat jyrsinturvetuotanto ja palaturvetuotanto. Edellinen on aina suurimittaista teollista turvetuotantoa, joka vaatii laajan tuotantokentän. Jyrsinturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskokona on pidetty noin 20 ha pinta-alaa. pienempiäkin alueita on pidetty soveliaina, mikäli niitä on useampia lähekkäin tai ne ovat Tätä jonkin isomman tuotantoalueen vieressä. Palaturvetuotanto voi olla myös tilakohtaista pientuotantoa. Tuotantoalueen koko voi olla vain muutamia hehtaareja. Tällöin edellytetään kuitenkin jo valmiita tieyhteyksiä ja alueen helppoa käyttöönottoa, esimerkiksi vanhaa suopeltoa tai avosuota. Jyrsinturvetuotanto ei ole niinkään riippuvainen turvelajista ja maatuneisuudesta. Sen sijaan palaturvetuotanto edellyttää turpeelta vähintään H4-maatuneisuutta palan koossapysyminen kannalta. Tätä heikommin maatuneen turpeen joukossa pitäisi olla sitovana aineena myös hyvin maatunutta turvetta. Paksu, heikosti maatunut pintakerros voi estää palaturvetuotannon kokonaan. Polttoturpeeksi soveltuvat H5-10 maatunut rahkaturve sekä kaikenlaiset saraturpeet.
1 4 Turvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyys on 1,5 m. Käytännössä raja on nykyään 1,5 m. Varsinkin Kuivaniemen soiden kohdalla tämä on hyvin perusteltavissa, sillä tutkitusta suoalasta noin puolet on ojitettu ja turvekerrostumat seurauksena tiivistyneet. ovat ojituksen Mikäli heikosti maatunutta rahkaturvetta (H1-4S) on yli 0,5 m paksu kerros suon pinnalla, on se tuotannon alkuvaiheessa haittatekijä. Tällaista turvetta voidaan esim. maanparannusaineena. käyttää Suon kuivatus on riippuvainen pinnan kaltevuudesta ja suunnasta, pohjatopografiasta sekä läheisistä vesistöistä. Nämä on otettu huomioon. Jos suo rajoittuu ja viettää järveen, on tuotantokelpoisen alueen oltava vähintään 1,5 m järvenpinnan yläpuolella. 3.3 Tulosteet Jokaisesta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi kirjoitettu yksityiskohtainen tutkimusselostus sekä piirretty kartta ja lähes kaikista soista yhdeltä tai useammalta tutkimuslinjalta profiili. Suoselostuksessa on käsitelty suon sijaintia, ympäristöä ja valmiita tieyhteyksiä, kerrottu suotyypeistä, ojitustilanteesta ja vesien laskusuhteista sekä turvelajeista ja suon pohjan laadusta. Numerotiedot pinta-aloista, syvyyksistä ja turvemääristä on esitetty taulukoina. Niissä jako turvelajin ja maatuneisuuden mukaan on tehty syvyysalueittain siten, että heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve (H1-4S) on omana sarakkeenaan ja paremmin maatunut rahkavaltainen turve (H5-10S) yhdessä saravaltaisen turpeen (H1-lOC) ovat omana sarakkeenaan. Kolmantena on edellisten summasarake. kanssa Suokarttaan on piirretty tutkimuslinjasto pisteineen. Tutkimuspisteen yläpuolella on turvekerrostuman keskimaatuneisuus, alapuolella heikosti maatuneen (H1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen/koko turvekerroksen paksuus dm :nä. Tutkimuslinjastoon kuuluvat tai erilliset syvyystiedot on myös merkitty. Kaikkien syvyystietojen perusteella on piirretty syvyyskäyrät metrin välein lisättynä 1,5 m :n syvyyskäyrällä.
1 5 Turvekerrostuman rakennetta on havainnollistettu leikkausprofiilein, joihin turvelajit, maatuneisuusluokat ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Tutkimuspisteen kohdalla on suotyyppi ja pohjamaalaji merkitty lyhentein, liekoisuus lieko-osumina (osumien lukumäärä 0-1 / 1-2 m :n syvyydessä). Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan varsin monipuolinen kuva suosta tai halutusta suon osasta. Tulosteet ovat karttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan ja pohjan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus sekä tietoja puustosta, mättäisyydestä ja vetisyydestä. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan tulostaa kerralla kaksi edellä mainittua tietoa.
1 6 4 TUTKITUT SUOT 1. Lähdesuo (ki. 2543 07) sijaitsee noin 7 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Suo on muodoltaan melko rikkonainen, rajoittuen kalliopaljastumia sisältävään moreenimaastoon. Sen pinta-ala on 31 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 16 ha ja yli 2 m :n aluetta 6 ha. Kulkuyhteydet suolle ovat heikot, sillä sijainti on Luujoen länsipuolella, kilometrin päässä lähimmästä tiestä. Pinta on 44,9-47,1 m mpy ja viettää etelään. Suoalasta on harvakseltaan ojitettu noin 60 %. Vedet laskevat ojitusta pitkin Luujokeen. Tutkimuspisteistä on 68 % avosuolla ja 32 % rämeellä. Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen saraneva- ja lyhytkortinen nevamuuttuma. Ne ovat yleisimpiä suon reuna-alueilla. Eteläosa on luonnontilaista avosuota kuten rimpinevaa ja varsinaista saranevaa. Rämeillä puusto n enimmäkseen harvennusvaiheessa olevaa, keskinkertaisen tiheää männikköä. Turpeesta on 69 % sara- ja 31 % rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,3. Pohja on lähes kokonaan moreenia. Syvällä alueella on pohjaliejua paksuimmillaan 0,6 m. Suo ei sovellu turvetuotantoon pienen kokonsa ja epäedullisen sijaintinsa vuoksi. 2. Varessuo (kl. 2543 07) sijaitsee noin 8 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Keskiosassa on peltoja ja lounaisosassa pieni turvetuotantoalue. Länsireunaa sivuaa Luujoen tie. Suon pinta-ala on 51 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 24 ha. Yli 2 m :n syvyisiä alueita ei ole. Pinta on 53,2-55,7 m mpy ja viettää länteen. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat ojitusta pitkin Luujokeen. Tutkimuspisteistä on 40 % avosuolla, 37 % pellolla, 17 % rämeellä ja 7 % turvekankaalla. Pellon lisäksi yleisin suotyyppi on varsinainen lettomuuttuma, jota on pellon ympärillä. Puustoisilla alueilla on keskinkertaisen tiheässä kasvavaa riukuasteista mäntyä ja koivua. Turpeesta on 87 % sara-, 12 rahka- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Turve on suurimmaksi osaksi rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,8. on moreenia. Suon pohja
17 Pinta- ja pohjanäytteessä tuhkapitoisuus on muita näytteitä korkeampi. Pohjalla rikkipitoisuus ylittää 0,3 % :n rajan. Kuiva-ainesisältö ja lämpöarvo ovat keskimääräistä paremmat. Suolla on tuotantokelpoista aluetta noin 7 ha. Se on osittain peltoa ja tarvittaessa helppo ottaa tuotantoon. Pienen kokonsa vuoksi se soveltuu vain pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 3. Sadinsuo (kl. 2543 07) sijaitsee noin 9 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Kaakkoisosassa on vanhaa peltoa. Lähin tie on noin kilometrin päässä. Suon pinta-ala on 45 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 22 ja yli 2 m :n aluetta 4 ha. ha Pinta on 50,7-52,3 m mpy ja viettää etelään. Suoalasta on ojitettu noin 75 %. Vain luoteisosa on luonnontilaista. Vedet laskevat Rautaojaan ja edelleen Kuivajokeen. Tutkimuspisteistä on 50 % avosuolla, 43 % rämeellä ja 7 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoiset saraneva- ja sararämemuuttuma. Ne ovat keskiosan syvällä alueella. Puustoiset alueet ovat rämeitä, joilla kasvaa riukuasteinen, keskinkertaisen tiheä männikkö. Turpeesta on 85 % sara- ja 15 % rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve. Koko suon turvekerrostuman sekä polttoturpeeksi soveltuvan osan keskimaatuneisuus on H4,9. Pohjamaalaji on valtaosaltaan moreenia. Suon syvällä alueella on ohut liejukerros pohjan ja mineraalimaan välissä. Sadinsuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 12 ha. Pinta- ja pohjanäytteen tuhkapitoisuus on melko korkea. Kuiva-ainesisällön keskiarvo jää hieman alhaiseksi heikosta maatuneisuudesta johtuen. 4. Aleksin Sadinsuo (kl. 2543 07) sijaitsee noin 10 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu moreenimaastoon. Suon pinta-ala on 43 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 7 ha. Yli 2 m :n alueita ei ole.
1 8 Pinta on 56,5-61,3 m mpy ja viettää lounaaseen. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat ojitusta pitkin Rautaojaan ja edelleen Kuivajokeen. Tutkimuspisteistä on 45 avosuolla, 30 % pellolla, 20 % rämeellä ja 5 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat varsinaisen leton ja lettorämeen muuttumat. Niitä on suon keski- ja pohjoisosassa. Eteläosassa on vanha pelto. Puustoiset alueet ovat suurimmaksi osaksi riukuasteella, keskinkertaisen tiheässä kasvavaa koivua. Turpeesta on 90 % sara-, 8 % rahka- ja 2 % ruskosammalvaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,2. Pohjamaalaji on moreenia. Suo on ojitettu puuntuotannon parantamiseksi. Turvetuotantoon se ei matalana sovellu. 5. YIi-Rautasuo (kl. 2543 07) sijaitsee noin 13 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja soistuneisiin moreenikankaisiin. Eteläpäähän tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 126 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 43 ha. Yli 2 m :n alueita ei ole. Pinta on 67,6-70,0 m mpy ja viettää lounaaseen. Suosta on ojitettu noin 75 %. Kaakkoisosa on luonnontilaista. Vedet laskevat ojitusta pitkin Rautaojaan ja edelleen Luujokeen. Tutkimuspisteistä on 77 % avosuolla, 13 % korvessa ja 10 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat rimpinevamuuttuma, jota on varsinkin suon keski- ja pohjoisosassa, sekä ruohoinen saranevamuuttuma etelä- ja lounaisosassa. Puustoiset alueet ovat harvaa - keskinkertaisen tiheää, riukuasteista koivua ja mäntyä. Turve on kokonaan saravaltaista. Yleisimmät suotyypit ovat saraturve ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,6. Pohjamaalaji on lähes kokonaan moreenia. Suo on ojitettu metsittämistarkoituksessa. Pienimuotoinen palaturvetuotanto on mahdollista. 6. Kauniinlamminaapa (kl. 2543 07) sijaitsee noin 15 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu idässä Linkkamaan harjumuodostumaan, kaakossa ja lounaassa viereisiin soihin, muualla moreenimaastoon. Harjujaksoa seurailee metsäautotie. Suon pinta-ala on 348 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 149 ha ja yli 2 m aluetta 38 ha.
1 9 Pinta on 76,3-84,9 m mpy ja viettää keski- ja pohjoisosassa länteen, josta vedet laskevat Rautaojan kautta Luujokeen. Etelä- ja kaakkoisosassa laskusuunta on kaakkoon, vesien laskiessa Peuraojan kautta Kuivajokeen. Suoalasta on ojitettu noin 30 %. Kaakkoisosa on ojitettu lähes kokonaan. Ojitusta on myös länsi- ja pohjoisosan reunalla. Tutkimuspisteistä on 64 % avosuolla ja 36 % rämeellä. Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen neva, jota on noin kolmannes suoalasta. Eniten sitä on keski- ja länsiosassa. Puustoiset alueet ovat reunarämeitä, joilla kasvaa harvassa riukuasteella olevaa mäntyä. Turpeesta on 55 % rahka- ja 45 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja rahkaturve. Rahkaturvetta on Kaunislammen ympäristössä ja suon länsiosan syvällä alueella. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 115,0 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,9. Pohjamaalaji on enimmäkseen moreenia. Kauniinlamminaavalla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä 39 ha. Rahkoittuneella alueella heikosti maatunut pinta haittaa polttoturvetuotantoa alkuvaiheessa. Paikoitellen näytteiden tuhka- ja rikkipitoisuus on melko korkea. Kuiva-ainesisältö vaihtelee turvelajista ja maatuneisuudesta riippuen. 7. Iso Saarisuo (kl. 2543 08) sijaitsee noin 7 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Suolla tarkoitetaan Iso Saarisuon - Hoikkasuon soidensuojelualueen ja Luujoen väliin jäävää aluetta, joka on moreenisaarekkeiden rajoittama ja rikkoma. Tieyhteyttä suolle ei ole. Suon pinta-ala on 412 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 125 ha ja yli 2 m :n aluetta 10 ha. Pinta on 59,8-70,1 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Luujokeen, osa eteläpuolitse virtaavan Ollinojan kautta. Suoalasta on ojitettu noin 75 %. Pieniä luonnontilaisia alueita on suon eri osissa. Tutkimuspisteistä on 84 % avosuolla, 12 % rämeellä, 3 korvessa ja 1 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat rimpineva ja sen muuttuma sekä varsinainen saraneva. Ne ovat yleisiä saarekkeiden välissä olevilla avosuoalueilla. Turpeesta on 80 % sara- ja 20 % rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,8. kokonaan moreenia. Syvimmillä alueilla on pohjaliejua noin 0,3 m. Pohja on lähes
20 Suo on suurimmaksi osaksi matala ja ojitettu puuston kasvun parantamiseksi. Tilakohtainen palaturvetuotanto on pienellä alalla myös mahdollista. 8. Salmenniskansuo (kl. 2543 08) sijaitsee noin 16 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu lännessä Kettukaarrot nimiseen hiekkamuodostumaan, muualla moreenimaastoon. LÄnsipuolelle tulee metsäautotie muutaman sadan metrin päähän. Suon pinta-ala 190 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 30 ha ja yli 2 m :n aluetta 4 ha. Pinta on 75,1-83,6 m mpy ja viettää lounaaseen. Suosta on ojitettu noin 80 %. Luonnontilaisia alueita on keski- ja länsiosassa. Vedet laskevat ojitusta pitkin Rautaojaan ja edelleen Luujokeen. TutkimuspisteistÄ on 54 % rämeellä, 28 % avosuolla ja 18 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat lettorämemuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma, joista edellistä on varsinkin eteläosassa ja jälkimmäistä pohjoisosassa. MetsÄisillÄ alueilla, eli lähinnä ohutturpeisilla reunarämeillä kasvaa keskinkertaisen tiheä, harvennusvaiheessa oleva mäntypuusto. Turpeesta on 76 % saravaltaista ja 24 % rahkavaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,2. Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. NÄytteiden kuiva-ainesisältö on hieman parempi, kuin Kuivaniemen aineiston keskiarvo..sen sijaan korkea tuhkapitoisuus ja alhainen lämpöarvo alentavat laatuluokitusta. Suolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 15 ha. Alue on suurimmaksi osaksi luonnontilainen ja osittain myös rimpinen. Matalat reuna-alueet soveltuvat hyvin metsänkasvatukseen. 9. Isohillikko-Miessuo, (kl. 2543 08) sijaitsee noin 17 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja soistuneisiin moreenikankaisiin. Lounaisreunaan, Miessuolle tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 393 ha, josta on yli 1 m:n syvyistä aluetta 113 haja yli 2 m :n aluetta 17 ha.
2 1 Pinta on 77,8-87,1 m mpy ja viettää lounaaseen. Suoalasta on ojitettu noin 75 %. Vedet laskevat metsäojia pitkin Luujokeen ja edelleen Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 73 % avosuolla, 26 % rämeellä ja 1 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen neva suon itäosassa ja varsinainen saranevamuuttuma sekä varsinainen sararämemuuttuma ojitetuilla alueilla. Turpeesta on 69 % sara- ja 31 % rahkavaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,8. Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä 38 ha. Paikoitellen on tuotannon alkuvaiheessa haittana heikosti maatunut pintarahkaturve. 10. Peurasuo (kl. 3521 04) sijaitsee noin 30 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Suon ympärillä on moreenimaastoa. UudenjÄrvenoja sivuaa itäreunaa. Suon pintaala on 62 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 10 ha. Yli 2 m :n alueita ei ole. Pinta on 70,8-74,2 m mpy ja viettää kaakkoon. Suoalasta on ojitettu noin 35 %. Ojitusta, joka on harvaa, on länsi- ja pohjoisosassa. Vedet laskevat UudenjÄrvenojaan. TutkimuspisteistÄ on 58 % rämeellä, 36 % avosuolla, 4 % korvessa ja 2 % turvekankaalla. Suotyypit ilmentävät runsasta ravinteisuutta, sillä vallitsevat suotyypit ovat lettorämemuuttuma ja varsinainen letto. EdellistÄ on lähinnä reuna-alueilla, jotka ovat rämeitä ; jälkimmäistä suon keskellä, joka on avosuota. Turpeesta on 92 % sara- ja 8 % rahkavaltaista. Turvelaji on valtaosaltaan rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 115,2. Suon pohja on moreenia. Suo on liian pieni ja matala turvetuotantoon. Ohutturpeiset ja matalat suon osat käyvät hyvin metsänkasvatukseen. 11. Pekkasuo (kl. 3521 04) sijaitsee Luola-aavan asutusalueen länsipuolella 34 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se on osa laajasta moreenimaiden rajoittamasta suoalueesta. Suon länsipuolelle tulee metsäautotie. Pinta-ala on 401 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 156 ha ja yli 2 m :n aluetta 18 ha.
22 Pinta on 79,1-86,6 m mpy ja viettää kaakkoon. Vedet laskevat UudenjÄrvenojaan ja edelleen Kuivajokeen. Pohjois- ja itäosan vedet kertyvät ensin suojelualueella sijaitsevaan Alimmaiseen UusijÄrveen. Suoalasta on ojitettu noin 70 %. TutkimuspisteistÄ on 56 avosuolla, 42 % rämeellä ja 2 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva. NiitÄ on yksittäisinä alueina suon eri osissa. Turpeesta on 66 % sara- ja 34 % rahkavaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Rahkavaltaiset turpeet ovat enimmäkseen reunaosien pintakerrostumia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,2 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,7. Pohja on lähes kokonaan moreenia. Rikkipitoisuus on muutamissa pohjanäytteissä korkea. Kuiva-ainesisÄltÖ ja lämpöarvo vaihtelevat suon eri osissa turvelajista ja maatuneisuudesta riippuen. Energiaturpeeksi arvot ovat Kuivaniemen aineiston keskiarvoja hieman parempia. Pekkasuolla on 24 ha turvetuotantoon soveltuvaa aluetta, joka on suurimmaksi osaksi rimpinevaa ja varsinaista saranevaa. 12. Myllvpalonsuo (kl. 3521 05) sijaitsee noin 19 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu moreenimaastoon. Kaakkoisreunaa sivuaa Myllykivikankaan tie. Pohjoispuolella on JÄkÄlÄsuon soidensuojelualue. Suon pinta-ala on 82 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 19 ha. Yli 2 m :n alueita ei ole. Pinta on 90,0-95,1 m mpy ja viettää kaakkoon. Suoalasta on ojitettu noin 70 %. Vedet laskevat MÄtÄslamminnevan kautta Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 53 % avosuolla, 27 % rämeellä, 18 % pellolla ja 2 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat pellon lisäksi varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva. Turpeesta on 51 % rahka- ja 49 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,7. Pohjamaalaji on moreenia. Suo on suurimmaksi osaksi matala, joten se ei sovellu turvetuotantoon.
23 13. Soidinmaansuo (kl. 3521 05) sijaitsee Myllypalonsuon itäpuolella, noin 20 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu moreenimaastoon ja viereisiin soihin. EtelÄreunaa sivuaa Myllykivikankaan tie. Suon pinta-ala on 44 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 14 ha. Yli 2 m :n alueita ei ole. Pinta on 89,0-92,0 m mpy ja viettää kaakkoon. Suoalasta, lähinnä reunoja, on harvakseltaan ojitettu noin 75 %. Vedet laskevat MÄtÄslamminnevan kautta Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 53 % avosuolla, 27 % rämeellä, 13 % pellolla ja 7 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja rahkaneva. Ne ovat suon pohjoisosassa. Keskiosa on rimpinevaa. Turpeesta on 75 % rahka- ja 25 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,1. Pohjamaalaji on suurimmaksi osaksi moreenia. Suo on matala ja keskiosa on lisäksi vetinen, joten sitä ei suositella turvetuotantoon. 14. Koppelosuo (kl. 3521 05) sijaitsee noin 22 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja viereisiin soihin. LÄnsireunaa sivuaa Luolaaavan tie. Suon pinta-ala on 178 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 85 ha ja yli 2 m aluetta 11 ha. Pinta on 77,4-84,3 m mpy ja viettää etelään. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat Hirvosenojaan, josta edelleen Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 48 % rämeellä, 25 korvessa, 12 % pellolla, 11 % turvekankaalla ja 4 % avosuolla. Pohjoisosa on suureksi osaksi peltoa. Vallitsevat suotyypit ovat pellon lisäksi nevakorpimuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma suon eri osissa. Puusto on enimmäkseen harvennusvaiheessa olevaa pinotavaraa, osittain myös tukkipuuta. Turpeesta on 90 % sara- ja 10 % rahkavaltaista. Turvelajeista suurin osa on rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,9 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H6,0. Pohja on lähes kokonaan moreenia. Paikoitellen on suon pohjalla turpeen alaisia liejukerrostumia paksuimmillaan 0,6 m.
24 Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä 33 ha. Paikoitellen hyväkasvuinen sekapuusto voi vaikeuttaa suon saamista turvetuotantoon. 15. Latvasaarensuo (kl. 3521 05) sijaitsee noin 23 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se on muodoltaan pitkä ja kapea sijaiten moreeniselänteiden välissä. Pohjoisosassa on Pikku-LuolajÄrvi. EtelÄosa on suureksi osaksi peltoa. LÄnsireunaa sivuaa osittain tilustie ja eteläreunaa Luola-aavan tie. Suon pinta-ala 84 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 47 ha ja yli 2 m :n aluetta 4 ha. Pinta on 84,9-91,2 m mpy ja viettää etelään. Ojitettua aluetta ja peltoa on suoalasta yhteensä noin 55 %. Vedet laskevat ojitusta pitkin Hirvosenojaan, josta edelleen Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 49 % avosuolla, 27 % pellolla ja 24 % rämeellä. Pellon lisäksi yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja rahkaneva. Puustoiset alueet ovat matalien reuna-alueiden ja keskiosan rämeitä. Turpeesta on 53 % sara- ja 47 % rahkavaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,4. Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Paikoitellen on turpeen alla pohjalla liejua 0,5 m. Suo on pieni ja matala, joten sitä ei suositella turvetuotantoon. Pienimuotoinen palaturvetuotanto on tosin mahdollista muutaman hehtaarin alalla. 16. Veskanmaansuo (kl. 3521 05, 04, 08) sijaitsee noin 24 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Veskanmaan tie sivuaa länsireunaa, metsäautotie pohjoisreunaa ja Kuivajoki eteläreunaa. Suon pinta-ala on 122 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 56 haja yli 2 m :n aluetta 25 ha. Pinta on 84,6-92,0 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Kuivajokeen. Suo on kokonaan ojitettu. TutkimuspisteistÄ on 38 % korvessa, 23 % turvekankaalla, 17 rämeellä, 15 % avosuolla ja 8 % pellolla. Suotyypit ovat suureksi osaksi muuttumia. Vallitsevina ovat nevakorpimuuttuma ja karhunsammalmuuttuma. Suon puusto on suurimmaksi osaksi keskinkertaisen tiheää männikköä, joka on jo harvennusvaiheessa.
25 Turpeesta on 90 % sara-, 8 % rahka- ja 2 % ruskosammalvaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve. Koko turvekerrostuman samoin kuin polttoturpeeksi soveltuvan osan keskimaatuneisuus on H4,8. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. SyvÄllÄ alueella on pohjaliejua 0,3 m. Veskanmaansuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 30 ha. KeskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus on saraturpeelle ominainen. Kuiva-ainesisÄltÖ on kerrostuman pintaosassa korkea ojituksen vaikutuksesta. LÄmpÖarvo puolestaan jää keskimääräistä alhaisemmaksi heikosta maatuneisuudesta johtuen. 17. ämmänsuo (kl. 3521 04, 07) sijaitsee noin 23 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Suon itäreuna rajoittuu Susiojaan. Sen länsi- ja eteläpuolella maaperä on hiekkaa. Harjujakso tulee luoteesta keskelle suota. Suon pinta-ala on 135 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 35 haja yli 2 m :n aluetta 3 ha. Pinta on 83,9-94,6 m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat Kuivajokeen Susiojan ja osittain metsäojituksen kautta. Suosta on ojitettu noin 35 %. TutkimuspisteistÄ on 71 % rämeellä, 14 % avosuolla, 12 % pellolla ja 3 % korvessa. Pellon lisäksi yleisin suotyyppi on lyhytkortinen nevaräme. SitÄ on varsinkin suon keski- ja kaakkoisosassa. Puusto on riukuasteella ja osittain harvennusvaiheessa olevaa harvaa männikköä. Turpeesta on 56 % rahka- ja 44 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Rahkavaltaiset turpeet ovat suon eteläosassa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,9. Pohjamaalaji on lähes kokonaan hiekkaa. Kaakkoisosassa on pienellä alalla pohjaliejua 0,3 m. Suo on liian pieni soveltuakseen teolliseen turvetuotantoon. Pienimuotoinen palaturvetuotanto on mahdollista muutaman hehtaarin alalla. 18. KÄvrÄlamminaapa (kl. 3521 05, 08) sijaitsee noin 26 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu pohjoisessa Luola-aavan asutusalueen tiehen, idässä Veskanharjuun, muualla moreenisaarekkeisiin. Suon pinta-ala on 352 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 93 ha ja yli 2 m :n aluetta 17 ha.
26 Pinta on 86,1-91,9 m mpy ja viettää etelään. ItÄosan läpi virtaa Veskanoja. Suoalasta on ojitettu noin 90 %. Vedet laskevat ojitusta pitkin ensin Veskanojaan ja edelleen Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 43 % rämeellä, 23 % turvekankaalla, 20 % korvessa ja 14 % avosuolla. Vallitsevat suotyypit ovat karhunsammalmuuttuma, jota on linjaston keskipaikkeilla sekä lyhytkortinen nevarämemuuttuma matalilla reuna-alueilla. Puustoiset alueet ovat harvennusvaiheeseen varttuneita, keskinkertaisen tiheitä sekapuumetsiköitä. Turpeesta on 73 % sara- ja 27 % rahkavaltaista. Vallitsevat turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,4 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,6. Pohjamaa on enimmäkseen hiekkaa, paikoitellen moreenia. Turpeen alla on pohjaliejua pieninä erillisinä alueina paksuimmillaan 0,5 m. Suolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 36 ha. Rahkaturvevaltaisella alueella näytteiden kuiva-ainesisältö ja tuhkapitoisuus ovat alhaisemmat kuin saravaltaisella alueella. KeskimÄÄrÄinen lämpöarvo on molemmilla turvelajeilla jokseenkin sama. 19. PyÖriÄsuo (kl. 3521 08) sijaitsee noin 28 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu ympäröivään moreenimaastoon. LÄhellÄ itäpäätä virtaa Hamarinjoki. Suon pinta-ala on 124 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 27 ha ja yli 2 m : n aluetta 3 ha. Pinta on 96,1-108,2 m mpy ja viettää itään. Vedet laskevat Hamarinjokeen. Suoalasta on ojitettu noin 75 %. Vain länsi- ja itäpäässä on luonnontilaista suota. TutkimuspisteistÄ on 49 % rämeellä, 46 % avosuolla, 3 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen saranevaojikko, jota suon syvä itäosa on lähes kokonaan, pallosararämeojikko yksittäisinä alueina. sekä Turpeesta on 66 % rahka- ja 34 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve. Ainoastaan itäosassa turve on saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,3. Pohjamaalaji on suurimmaksi osaksi moreenia. ItÄosan syvällä alueella on turpeen alla ohut pohjaliejukerrostuma. Suo on liian matala soveltuakseen turvetuotantoon.
27 20. Hoikkasuo (kl. 352108) sijaitsee PyÖriÄsuon eteläpuolella noin 28 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu ympäröivään moreenimaastoon. MetsÄautotie ylittää länsiosan. Suon pinta-ala on 74 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 16 ha. 2 m :n alueita ei ole. Yli Pinta on 97,8-102,1 m mpy ja viettää keskiosasta sekä länteen että itään. LÄnsiosan vedet laskevat ojitusta pitkin Kuivajokeen, itäosan vedet ensin Hamarinjokeen. Suo on kokonaan ojitettu. TutkimuspisteistÄ on 70 % avosuolla ja 30 % rämeellä. Vallitsevat suotyypit ovat kalvakkanevaojikko ja lyhytkortinen nevaojikko. NiitÄ on varsin runsaasti kapean suon keskipaikkeilla. Puustoiset alueet suon reunamilla kasvavat harvaa, rikuasteista männikköä. Turpeesta on 73 % rahka- ja 27 % saravaltaista. Vallitsevat turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,4. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Suo on liian pieni ja matala soveltuakseen turvetuotantoon. 21. SammakkoperÄmaansuo (kl. 3521 07 ja 08) sijaitsee noin 29 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu moreenimaastoon, luoteessa viereiseen Hoikkasuohon. ItÄpuolella on Hamarinjoki. Pohjoispuolelle tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 134 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 38 haja yli 2 m :n aluetta 3 ha. Pinta on 90,5-97,9 m mpy ja viettää kaakkoon. Vedet laskevat Hamarinjokeen. Suo on ojitettu kokonaan. TutkimuspisteistÄ on 63 % rämeellä, 20 % avosuolla, 10 % korvessa ja 6 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen sararämemuuttuma ja ruohoinen saranevamuuttuma. Puusto on harvaa - keskinkertaisen tiheää, harvennusvaiheessa olevaa männikköä. Turpeesta on 75 % rahka- ja 25 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Rahkavaltaisia turpeita on etenkin reuna-alueiden tupasvilla- ja isovarpurämeellä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,1. Pohjamaalaji on enimmäkseen moreenia. SammakkoperÄmaansuolla on palaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 12 ha. Kuiva-ainesisÄltÖ on ojituksen vaikutuksesta hyvä. Paikoitellen pintanäyteiden tuhkapitoisuus on yli
28 10 %. Mahdollista tuotantoa haittaavia tekijöitä ovat alueella kasvava puusto ja verrattain ohut turvepaksuus. 22. LuodeperÄnsuo (kl. 3521 07) sijaitsee OijÄrven luoteisrannalla noin 31 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itään. Se rajoittuu etelässä paitsi OijÄrveen, myös järven säännöstelykanavaan. Pohjoisosaa sivuaa Kuivaniemi - OijÄrvi tie. Muutoin suo rajoittuu moreenimaastoon. Suon pinta-ala on 124 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 81 haja yli 2 m :n aluetta 35 ha. Pinta on 90,7-95,5 m mpy ja viettää loivasti etelään. Vedet laskevat OijÄrveen. Suo on kokonaan ojitettu. Osia suosta on raivattu pelloksi. TutkimuspisteistÄ on 54 % rämeellä, 20 % pellolla, 11 % turvekankaalla, 9 % avosuolla ja 5 % korvessa. Suurin osa suosta on ruohoista sararämemuuttumaa. Seuraavaksi eniten on peltoa. Puustoisilla alueilla kasvava keskinkertaisen tiheä mäntymetsä on harvennusvaiheessa. Paikoin se on saavuttanut varttuneen kasvatusmetsikön tason. Turpeesta on 58 % rahka-, 41 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. YleisimmÄt turvelajit sararahkaturve ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman samoin kuin polttoturpeeksi soveltuvan osan keskimaatuneisuus on H4,4. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Turpeen alaiset liejukerrostumat ovat yleisiä. järveä liejua on turpeen alla noin 1,5 m :n paksuudelta. EtelÄosassa lähellä LuodeperÄnsuon keski- ja pohjoisosassa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 45 ha. Osa alueesta on viljelyksessä olevaa peltoa, osalla on hyväkasvuinen mäntypuusto. Ojituksesta johtuen pintanäytteiden kuiva-ainesisältö on keskimääräistä parempi. LÄmpÖarvo jää hieman alhaiseksi turpeen melko alhaisesta maatuneisuudesta johtuen. 23. Karsikkosuo-Portinsuo (kl. 3521 07) sijaitsee noin 33 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itään. Se rajoittuu idässä ja kaakossa osittain Sammakko-ojaan, etelässä ja lounaassa OijÄrveen, muualla ympäröivään moreenimaastoon. Pohjoispuolitse kiertää Kuivaniemi -OijÄrvi tie. Suon pinta-ala on 348 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 149 haja yli 2 m :n aluetta 38 ha.
29 Pinta on 93,0-106,9 m mpy ja viettää melko jyrkästi etelään. Vedet laskevat OijÄrveen. Suosta on ojitettu noin 70 %. Suurin yhtenäinen luonnontilainen alue on eteläosassa. TutkimuspisteistÄ on 46 % rämeellä, 20 % pellolla, 17 % avosuolla, 16 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Peltojen lisäksi yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararäme suon eteläosassa ja ruohoinen saranevamuuttuma erillisinä alueina keskiosassa. Puusto on harvaa - keskinkertaisen tiheää, paikoitellen jo harvennusvaiheessa olevaa mäntyä. Turpeesta on 77 % sara- ja 22 % rahka- ja 1 % ruskosammalvaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat ruskosammalsaraturve ja rahkasaraturve. Heikosti maatunut saravaltainen pintakerros on melko paksu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H4,7. Pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Turpeen alla on paikoitellen pienialaisia liejukerrostumia. Paksuimmillaan liejua on 0,5 m. Saravaltaisen turpeen kuiva-ainesisältö on ojituksen vaikutuksesta hyvä. LÄmpÖarvo jää keskimääräistä alhaisemmaksi heikosta maatuneisuudesta johtuen. Rikkipitoisuus on muutamilla pisteillä polttoturpeeksi liian korkea. Suolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 95 ha. TÄllÖin rikkipitoisia alueita on rajattu pois. Monin paikoin hyväkasvuinen puusto ja taimikko voivat vaikeuttaa suon saamista turvetuotantoon. 24. Rytisuo (kl. 3521 08) sijaitsee noin 31 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu ympäröivään moreenimaastoon. LÄnsireunaa sivuaa osittain YlikÄrpÄstÄ OijÄrvelle johtava maantie. Suon pinta-ala on 280 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 111 ha ja yli 2 m :n aluetta 27 ha. Pinta on 95,6-102,1 m mpy ja viettää lounaaseen. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat ojitusta pitkin Hamarinjokeen. TutkimuspisteistÄ on 57 % rämeellä, 24 korvessa, 11 % turvekankaalla ja 8 % avosuolla. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen sararämemuuttuma ja nevakorpimuuttuma. NiitÄ on erillisinä alueina varsinkin suon eteläosassa. Muuttumilla puusto on enimmäkseen riukuasteista ja paikoitellen tiheää. Turpeesta on 75 % sara- ja 25 % rahkavaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Rahkavaltaisia turpeita on reuna-alueilla ja paikoitellen pohja- ja
30 välikerrostumissa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H4,8. Pohjamaalaji on enimmäkseen moreenia. Rytisuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 52 ha. Saravaltainen pintaturve on H4- maatunutta. Puusto on haittatekijä, joka lisää raivauskustannuksia ja voi vaikeuttaa suon lunastusta turvetuotantoon. Paikoitellen pohjanäytteissä rikkipitoisuus ylittää 0,3 % :n rajan. 25. Mvllynalonsuo (kl. 3521 08) sijaitsee noin 33 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Pohjoisessa suo rajoittuu Hamarinjokeen, idässä osittain SÄrkijÄrveen ja muualla moreenimaastoon. ItÄosan läpi virtaa SÄrkioja SÄrkijÄrvestÄ Hamarinjokeen. Suon pinta-ala 199 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 44 haja yli 2 m :n aluetta 1 ha. Pinta on 102,2-109,7 m mpy ja viettää luoteeseen, länsiosassa länteen. Vedet laskevat Hamarinjokeen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Ojitettuja alueita on 35 %. TutkimuspisteistÄ on 77 % rämeellä, 20 % korvessa, 2 % avosuolla ja 1 % pellolla. Vallitsevat suotyypit ovat tupasvillaräme ja pallosararäme, joita on eniten suon itäosassa. Puusto on suurimmaksi osaksi harvaa, riukuasteista männikköä. Turpeesta on 71 % rahka-, 28 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 114,9. Pohjamaalaji on enimmäkseen kivinen moreeni. SÄrkiojan varressa on turpeen alla 0,7 m :n paksuinen pohjaliejukerrostuma. Suo on liian matala soveltuakseen turvetuotantoon. 26. Sammakkosuo (klt. 3521 07, 08, 10 ja 11) sijaitsee noin 34 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu huuhtoutuneisiin hiekka ja moreenikankaisiin. Tieyhteys suolle on hyvä, sillä Kuivaniemi - OijÄrvi tie sivuaa suon lounaisreunaa ja SÄrkijÄrven kylätie kiertää länsi- ja pohjoispuolitse. Suon pinta-ala on 310 ha, yli 1 m :n syvyistä aluetta 207 haja yli 2 m :n aluetta 88 ha. josta on Pinta on 105,0-112,6 m mpy ja viettää hyvin loivasti kaakkoon. Kaakkoisosassa on Sammakkolampien muodostama järviryhmä, josta laskee Sammakko-oja OijÄrveen. Sam-
3 1 makkolampi on ollut aiemmin isompi, mutta sen pintaa on laskettu. Suoalasta on ojitettu noin 65 %. Luonnontilaista suota on lähinnä Sammakkolammen ympäristössä ja paikoitellen lounaisosassa. TutkimuspisteistÄ on 33 % avosuolla, 29 % rämeellä, 28 % korvessa, 7 % pellolla ja 3 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen saraneva, jota on Sammakkolammen ympäristössä, sekä nevakorpi ja nevakorpimuuttuma suon keskiosassa. Puustoiset alueet ovat suurimmaksi osaksi harvaa, riukuasteella kasvavaa mäntyä ; nevakorvissa myös koivua ja kuusta. Paikoitellen on ojitetuilla alueilla myös pinotavaraa. Turpeesta on 74 % sara-, 21 % rahka- ja 5 % ruskosammalvaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja ruskosammalsaraturve. Pohjalla on ruskosammalvaltaisia, paikoitellen rahkavaltaisia kerrostumia. Pintaosassa saravaltaiset turvelajit ovat vallitsevia. Koko turvekerrostuman samoin kuin polttoturpeeksi soveltuvan osan keskimaatuneisuus on H4,5. Pohjamaalajit ovat suon pohjoisosassa moreeni ja hiekka. EtelÄosassa suon pohja on yleensä lajittunutta ainesta, joka raekoostumukseltaan vaihtelee hiekasta saveen. Pohjaliejukerrostumat ovat yleisiä. Paksuimmillaan liejua on 2 metriä Sammakkolammen ympäristössä. Sen alla on mustaraitainen sulfidisavi. TurvenÄytteiden laboratoriomääritysten tulokset ovat normaalit. Kuiva-ainesisÄltÖ on ojitetuilla alueilla korkea, mutta luonnontilaisella alueella Sammakkolammen ympäristössä alhainen. Muutamien pisteiden pohjanäytteissä rikkipitoisuus on yli 0,3 %. Sammakkosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 145 ha. Haittana on alueen epäsäännöllinen muoto, myös paikoitellen hyväkasvuinen puusto voi vaikeuttaa lunastusta. 27. Hetesuo (klt. 3512 12 ja 3514 03) sijaitsee kunnan kaakkoisnurkassa noin 43 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itään. Se rajoittuu etelä- ja länsipuolella hiekkaiseen Hepokankaaseen, idässä Vitmaojaan. LÄnsireunaan tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 149 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 59 ha ja yli 2 m :n aluetta 2 ha.
32 Pinta on 88,4-94,2 m mpy ja viettää poikkisuunnassa itään. Vedet laskevat Vitmaojaan. Suoalasta on ojitettu noin 80 %. Vain keskiosan syvä alue on luonnontilainen. TutkimuspisteistÄ on 88 % rämeellä, 8 % turvekankaalla ja 4 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma, jota on varsinkin pohjoisosassa ja lyhytkortinen nevaräme luonnontilaisella alueella. Puustoisilla alueilla kasvaa harvennusvaiheeseen varttunut keskinkertaisen tiheä männikkö. Turpeesta on 90 % rahka- ja 10 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,8 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,6. Pohjamaalaji on enimmäkseen hiekkaa. Hetesuon keskiosassa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 23 ha. Suon rahkavaltainen heikosti maatunut pintaturvekerros on kohtalaisen paksu, joka alentaa energiaturpeen laatua tuotannon alkuvaiheessa. 28. Haarasuo (klt. 3512 12 ja 3514 03) sijaitsee Kuivaniemen kunnan kaakkoisosassa noin 42 km kuntakeskuksesta itään. Se rajoittuu lännessä osittain hiekkaisiin, pinnaltaan huuhtoutuneisiin moreenikankaisiin, pohjoisessa moreenisaarekkeisiin ja idässä Vitmaojaan. Pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie. Suon pinta-ala on 109 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 54 haja yli 2 m :n aluetta 16 ha. Pinta on 97,6-103,4 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Vitmaojaan. Suoalasta on ojitettu noin 85 %. Pohjois- ja luoteisosassa on luonnontilaisia alueita. TutkimuspisteistÄ on 75 % rämeellä, 11 % avosuolla, 10 % turvekankaalla ja 3 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ojitetuilla alueilla pohjois- ja eteläosassa, sekä ruohoinen sararämemuuttuma eteläosan ohutturpeisella alueella. Harvennusvaiheessa oleva mäntypuusto on harvaa - keskinkertaisen tiheää. Turpeesta on 56 % rahka-, ja 44 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Rahkavaltaisia turpeita on varsinkin luoteisosassa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,9 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,2. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka suon keskellä ja moreeni reunaosissa.