TURVERAPORTTI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä in Rovaniemi 1987

2 - 2 Muurinen, Tapio Turvevarojen inventointi Kittilässä vuonn a Abstract : The inventory of the peat resources in the municipality of Kittilä in Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation pages, 27 figures, 14 table s and 2 appendices. The Geological Survey of Finland carried out peat resources on a n area hectares of peatland in the municipality of Kittilä. The main emphasis was to find peat for industrial use, but othe r uses of mires and peat deposits were also considered. The field work was carried out using survey grid with study site s at the intervals of 100 meters. At each site the cover type, th e peat type, the decomposition degree of peat and the portion o f dead, undecomposed trees in the deposit was determined and re - corded. Altogether 505 peat samples were taken to the laboratory for ph, water content and ash content determinations. Heating value wa s determined for 447 samples hectares of peatland with a minimum depth of 2 meters wa s considered good for peat production. The quantity of usable pea t is 24,88 million cubic meters in situ. The energy content of th e usable peat is 44,14 million GJ or 12,28 million MWh with th e water content of 50 %. Key words : mire, peat, inventory, peat production, Kittil ä Tapio Muurine n Geological Survey of Finlan d P.O. Box 7 7 SF ROVANIEMI ISBN ISSN

3 - 3 - SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO 5 Maastotyöt 5 Laboratoriotutkimukset 6 Tutkimusaineiston käsittely ja tulosten esitys 7 Tuotantokelpoisuusperusteet ja laskelmat 7 TUTKITUT SUOT Rässälehdonvuoma Puurokaltionvuoma Huhtavuoma Välivuoma Pitkänlehdonvuoma Mäntyvaaranjänkä Matojänkä Kuusikonvuoma Jyrhämävuoma Jäkälälaenvuoma Koskamanvuoma Heinäräme Naakenavuoman pohjoisosa 6 1 YHTEENVETO 6 8 KIRJALLISUUTTA 7 1 LIITTEET (2 KPL)

4 -4 - JOHDANT O Geologian tutkimuskeskus saattoi päätökseen Kittilän turvevaroje n inventoinnin syksyllä Töitä tehtiin vuodesta 1981 alkaen j a ne keskittyivät Kaukosen kylän ympäristöön. Tutkimusten tarkoituksena oli selvittää alueen turvevarat ja niiden soveltuvuu s turvetuotantoon. Lähtökohtana oli sellaisen alueen löytäminen, joka soveltuisi mandollisesti turvetta raaka-aineenaan käyttävä n tuotantolaitoksen perustamiseen. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Kittilän soista yhteens ä ha eli noin 19 % kunnan yli 20 ha :n kokoisista soista, ku n lasketaan mukaan ja 1970-luvuilla maaperäkartoitusten yhteydessä tehdyt turvetutkimukset. Vuosien tutkimukset on julkaistu aikaisemmin er i raporttina (Muurinen ja Nokela 1984). Tähän toiseen raporttii n kuuluu 13 suota, joiden yhteinen pinta-ala on ha. Suo t sijaitsevat tutkimusalueen reunaosissa lähinnä Kallon ja Kelontekemän kylien suunnilla. Kuvaan 1 suot on merkattu numeroill a ja rasteroitu vinoruudutuksella.

5 -5 - TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEIST O Maastotyö t Tutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimuskeskuksen maasto - oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen ym. 1984). Tutkittavalle suolle laadittiin ensin linjasto. Se muodostui suon hallitsevan osan lävistävästä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuorista poikkilinjoista, jotka olivat yleensä 400 m :n etäisyydell ä toisistaan. Tutkimuspisteet, jotka merkattiin paaluin ja piste - tunnuksin, olivat linjoilla 100 m :n välein, suon reunoilla tiheämmässäkin. Linjastoja voi olla suon muodosta riippuen useampia, esim. A, B, C jne. Tutkimuslinjastot vaaittiin pisteittäin pinna n kaltevuussuhteiden selvittämiseksi ja korkeudet pyrittiin sitomaa n valtakunnalliseen N 60 -järjestelmän mukaiseen korkeuteen. Linjastojen yhteenlaskettu pituus oli 126,4 km ja niillä oli tutkimuspisteitä kpl. Syvyystietojen tarkentamiseksi mitattiin poikkilinjojen puoli - välistä turvepaksuus linjoittain 50 tai 100 m :n pistevälein. Näitä linjoja ei raivattu eikä pisteitä merkattu maastoon. Tutkimuslinjoilla mitattiin lisäksi turvepaksuus kanden metri n syvyyteen saakka tutkimuspisteiden puolivälistä sekä haettii n 0,3, 1 ja 2 m :n syvyysalueiden rajat. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suonpinna n vetisyys ja mättäisyys sekä puusto ja sen kehitysluokka. Suo -

6 -6 - kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Pohjamaalajeista ja liejuista tehtiin myös havainnot. Turpeeseen hautautuneen maatumattoman puuaineksen määrän selvittämiseksi pliktattiin tutkimuspisteen ympäristössä kymmenestä er i kohdasta kanden metrin syvyyteen. Osumien perusteella voitii n liekoisuus määrittää prosentteina suon turvemäärästä. Täm ä pliktaus tehtiin vain yli metrin syvyisillä alueilla. Viimeiseksi valittiin suon keskeisiltä osilta pisteet, joist a otettiin tilavuustarkat näytteet laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteitä oli yksi tai useampia suota kohden riippue n suon koosta tai osien erilaisuudesta. Yhteensä pisteitä ol i 32 kpl ja näytteitä otettiin 505 kpl. Laboratoriotutkimukse t Tutkimukset tehtiin Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Rovaniemellä. Näytteistä määritettiin happamuus, kuivatilavuuspaino, vesipitoisuus, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo. Happamuu s mitattiin suoraan märästä näytteestä. Vesipitoisuus laskettii n prosentteina märkäpainosta ja tuhkapitoisuus prosentteina kuiva - painosta. Kuivatilavuuspaino ilmoitetaan kuiva-aineen massan a luonnontilaista tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Osalle

7 -7 - näytteistä määritettiin lämpöarvot Gallenkamp- tai Leco AC-30 0 kalorimetrillä. Tutkimusaineiston käsittely ja tulosten esity s Jokaisesta tutkitusta suosta kirjoitettiin lyhyt suoselostus, jos - sa käsitellään suon sijaintia, ympäristöä ja tieyhteyksiä, kerrotaan yleisimmistä suotyypeistä, ojitustilanteesta ja laskusuhteista sekä turvelajeista ja pohjan laadusta. Tärkeimpiä tietoj a pinta-aloista, syvyyksistä, turvemääristä ja maatuneisuuksist a annetaan myös, joskin suurin osa niistä esitetään taulukkon a liitteessä 4. Kaikista soista piirrettiin pohjakartta ja useimmista soist a yleensä selkälinjan läpileikkausprofiili havainnollistamaan turvekerrostuman rakennetta ja maatuneisuutta. Piirrosten merkit j a lyhenteet esitetään kuvassa 1. Tuotantokelpoisuusperusteet ja laskelma t Suon käyttökelpoisuutta arvioitaessa huomioitiin tuotantoon j a turpeen käyttökelpoisuuteen liittyvät tekijät. Teolliseen turve - tuotantoon soveltuvana pidettiin kokonsa puolesta yli 30 hai n suuruista, yhtenäistä aluetta, jonka syvyys on vähintään 2 m.

8 Rässälehdonvuoma 107. Kuusikonvuom a 101. Puurokaltionvuoma 108. Jyrhämävuom a 102. Huhtavuoma 109. Jäkälälaenvuom a 103. Välivuoma 110. Koskamanvuom a 104. Pitkänlehdonvuoma 111. Heinäräm e 105. Mäntyvaaranjänkä 112. Naakenavuoman pohj.os a 106. Matojänkä Kuva 1. Raporttiin sisältyvät suot (suon numero ja nimi).

9 -9 - SUOKARTT A Suon ja mineraalimaan raj a Pelt o PROFfILI T Turvelaji t Jdrvi tai lamp i Oja ja veden virtaussuunt a Puro tai jok i Rahk a FT Sara I 'a I~ I l Ruskosammal Sararahka Rahkasara S C Ruskosammalsara B C rr Sararuskosammal Rahkaruskosammal I~ I Ruskosammalrahka 1 :--- 1 Tupasvilla Is s ~ l Tupasluikka k x 3 1 I u u a j vi Sinihein d Suolevdkk ö S C B C S C B S B B S E r T r Ml S h Jo_ k==_~ k. C I Ti e Lohkar e Keskimädrdinen maatuneisuu s Heikosti maatuneen pintakerroksen / koko turvekerrostuman paksuus d m Suon syvyyskdyr ä Turvekerrostuman paksuus d m Pohjamaalaji t Turpeen maatuneisuus ~.~0I. Karkeadetritusliej u ~~n KdL j H 1 _ 3 Hienodetritus- HdLj Liej u H 4 Jdrvi mut a JäMu f~7 TI I I I I ~ H 5-6 x x x 1 I x x I I Savi liej u Liejusav i Sav i Hies u Hiet a Hiekka Sora Moreeni Kallio Lohkareita Sa Lj LjS a S a H s H t H k S r M r K a Lo I~~~'~' I I H Muita symboleja : I A A ss Hiilikerro s Saostu m a Liekoisuus : 3/2 Lieko-osumat syvyydess d 0-lm / 1-2 m l l l If~ f M M M Kort e Järviruok o Raat e E q P r Mn / / /I Varpuaines N Puuaines L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuo t VL Varsinainen lett o RIL Rimpilett o VSN Varsinainen saranev a RHSN Ruohoinen saranev a RIN Rimpinev a KN Kalvakkanev a LKN Lyhytkortinen neva SIN Silmäkenev a RN Rahkaneva LUN Luhtaneva Muuttuneet suotyypit : oj ojikk o mu muuttum a tk turvekanga s Rdmeet LR Lettoräm e RHSR Ruohoinen sarardme VSR Varsinainen sararäm e LKNR Lyhytkorsinevardme TR Tupasvillardm e PSR Pallosararäm e KGR Kangasrdm e IR Isovarpuinen rdm e RR Rahkardme KER Keidasräm e KR Korpirdm e Korve t LK Lettokorp i KOLK Koivulett o LHK Lehtokorp i RHK Ruoho ja heinä korp i KGK Kangaskorp i VK Varsinainen korp i NK Nevakorp i RAK Radseikk ö ksmu Karhunsammalmuuttuma kh Kytöheitt o rhtk Ruohoturvekangas pc Pelt o mtk Mustikkaturvekangas ta l urpeennostoalu e ptk Puolukkaturvekangas pta Palaturpeen nostoalu e vatk Varputurvekangas jta Jyrsinturpeen nostoalu e jätk Jäkdläkanervaturvekangas Kuva 2. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt merkit j a lyhenteet.

10 Pientuotanto palaturvemenetelmällä on mandollista, jos heikost i maatunut (H 1-4 ) pintakerros on alle 0,5 m paksu eikä turve ol e liian saravaltaista. Pientuotannossa valmis tieyhteys ja alhaise t kustannukset suon tuotantokuntoon saattamiseksi ovat ratkaisevia. Turvemäärät laskettiin syvyysvyöhykkeittäin. Esimerkiksi kok o suon turvemäärä on 0,3-0,9 m :n, 1,0-1,9 m :n jne. syvyysvyöhykkeiden summa. Tuotantokelpoinen turvemäärä saatiin kertomalla ko. alueen pinta-ala yli 2 m syvyisen alueen keskisyvyydellä, jost a vähennettiin käyttämättä jäävää ylintä pintakerrosta ja alint a pohjakerrosta yhteensä 0,5 m. Energiasisältö laskettiin kuivall e ja 50 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle. Turve- j a energiamääristä on yhteenvetotaulukko (taulukko 14). Tuloste n laskemisessa on käytetty apuna automaattista tietojenkäsittelyä.

11 TUTKITUT SUO T 100. Rässälehdonvuoma sijaitsee karttalehden alueell a (7481,5/516,6) noin 25 km Kaukosesta lounaaseen. Suo rajoittu u pohjoisessa tiehen, etelässä viereiseen suohon ja muualla moreeniselänteisiin sekä -saarekkeisiin (kuva 3). Suon pinta-ala on 88 ha, josta on yli metrin syvyistä aluett a 29 ha ja yli kanden metrin aluetta 7 ha. Suonpinta viettä ä pohjoiseen.

12 Suo on luonnontilainen ja suurimmaksi osaksi avosuota. Yleisimmä t suotyypit ovat rimpineva, jota on varsinkin eteläosassa, ja korpi - räme suon reunoilla. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,7 m ja yli kanden metrin alueella 2,7 m. Pohjamaalaj i on enimmäkseen moreenia. Turpeista on saravaltaisia 77 % ja rahkavaltaisia 23 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (72 %) ja sararahkaturv e (22 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Heikost i maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,6 m) maatuneisuus on 3,0 j a paremmin maatuneen pohjan 5,6 (kuva 4). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,3 % ja tuhkapitoisuu s 3,9 %. Kuiva-ainetta on 98 kg/suo-m 3 (taulukko 1). Rässälehdonvuoman turvevarat ovat 0,94 milj. suo-m 3. Suon syv ä alue on pinta-alaltaan liian pieni turvetuotantoon.

13 Puurokaltionvuoma sijaitsee karttalehden alueell a (7461,0/518,3) noin 25 km Kaukosesta lounaaseen. Suo yhtyy pohjoispäästään Rässälehdonvuomaan. Muualla suo rajoittuu moreeniselänteisiin ja -saarekkeisiin (kuva 5). Suon pinta-ala on 253 ha, josta on yli metrin syvyistä aluett a 159 ha ja yli kanden metrin aluetta 111 ha. Suonpinta viettä ä länteen ja luoteeseen. Osa vedestä kerääntyy suon pohjoispääss ä olevaan Ampiaisjärveen, josta lähtee laskuoja.

14 Suo on lähes luonnontilainen. Vain reunaosia on paikoitelle n ojitettu. Suon keskiosat ovat enimmäkseen avosoita. Yleisimmä t suotyypit ovat ruohoinen saraneva ja rimpineva. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,5 m ja yli kanden metrin alueella 3,0 m. Ampiaisjärve n ympäristössä on liejua paksuimmillaan 1,3 m. Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka.

15 Turpeista on saravaltaisia 78 % ja rahkavaltaisia 22 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (74 %) ja sararahkaturv e (22 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus 4,6. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,8 m) maatuneisuus on 3,4 j a paremmin maatuneen pohjan 5,7 (kuva 6). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,8 % ja tuhkapitoisuu s 4,7 %. Kuiva-ainetta on 83 kg/suo-m % :n kosteudessa oleva n turpeen tehollinen lämpöarvo on 8,9 MJ/kg (taulukko 2). Puurokaltionvuoman turvevarat ovat 4,63 milj. suo-m 3. Yli metri n syvyisellä alueella turvetta on 4,01 milj. suo-m 3 ja yli kande n metrin alueella 3,36 milj. suo-m 3. Suon itä- ja kaakkoisosan syvästä alueesta soveltuu jyrsinturvetuotantoon 75 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,90 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö 50 % :n kosteudessa o n 2,80 milj. GJ eli 0,78 milj. MWh. Näytteenottopisteen A pintaosassa on melko korkea tuhkapitoisuus.

16 Huhtavuoma sijaitsee karttalehden alueell a (7478,0/518,2) noin 23 km Kaukosesta lounaaseen. Suon pohjoisos a rajoittuu tiehen ja vanhaan peltoon. Muut osat rajoittuvat moreeniselänteisiin (kuva 7). Suon pinta-ala on 60 ha, josta on yli metrin syvyistä aluett a 32 ha ja yli kanden metrin syvyistä aluetta 22 ha. Pinta viettä ä pohjoiseen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilaista avosuota. Vallitsev a suotyyppi on ruohoinen saraneva.

17 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,8 m ja yli kanden metrin alueella 3,3 m. Pohjamaalaji t ovat enimmäkseen moreenia ja hietaa.

18 -23 - Turpeista on saravaltaisia 94 %, rahkavaltaisia 5 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturv e (60 %) ja ruskosammalsaraturve (24 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuu s 1,5 m) maatuneisuus on 3,2 ja paremmin maatuneen pohjan 5, 5 (kuva 8). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 92,2 % ja tuhkapitoisuu s 3,8 %. Kuiva-ainetta on 78 kg/suo-m % :n kosteudessa oleva n turpeen tehollinen lämpöarvo on 9,0 MJ/kg (taulukko 3). Huhtavuoman turvevarat ovat 1,08 milj. suo-m 3. Suo ei sovell u turvetuotantoon pienen kokonsa ja paksun heikosti maatunee n pintakerroksen vuoksi Välivuoma sijaitsee karttalehden alueell a (7476,0/520,5) noin 24 km Kaukosesta lounaaseen. Suo rajoittu u moreeniselänteisiin. Länsipäähän tulee tie (kuva 9). Suon pinta-ala on 48 ha, josta on yli metrin syvyistä aluett a 24 ha ja yli kanden metrin aluetta 9 ha. Suon korkein kohta o n keskellä, josta pinta viettää länteen ja itään. Valtaosa suosta on avosuota. Yleisimmät suotyypit ovat rimpinev a ja varsinainen saraneva. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,9 m ja yli kanden metrin alueella 2,4 m. Pohjamaalaj i on enimmäkseen moreenia.

19 -24 - Turpeista on saravaltaisia 70 % ja rahkavaltaisia 30 %. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalsaraturve (47 %) ja sararahkaturv e (29 %). Turpeiden maatuneisuus on keskimäärin 4,2. Heikost i maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,7 m) maatuneisuus on 3,2 j a paremmin maatuneen pohjan 5,4 (kuva 10). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 85,1 % ja tuhkapitoisuu s 2,1 %. Kuiva-ainetta on 86 kg/suo-m 3 (taulukko 4). Välivuoman turvevarat ovat 0,60 milj. suo-m 3. Suo on liian pien i turvetuotantoon.

20 Pitkänlehdonvuoma sijaitsee karttalehden alueell a (7480,5/518,5) noin 22 km Kaukosesta lounaaseen. Suo rajoittu u pohjoisessa ja idässä Petäjäjokeen, lännessä moreenisaarekkeisiin. Eteläreunassa kulkee tie (kuva il). Suon pinta-ala on 233 ha, josta on yli metrin syvyistä aluett a 129 ha ja yli kanden metrin aluetta 73 ha. Suonpinta viettä ä loivasti kohti Petäjäjokea. Suo on lähes luonnontilainen. Saarekkeiden välit ovat avosuota,

21 -27 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,2 m ja yli kanden metrin alueella 2,8 m. Liejua o n paksuimmillaan 0,7 m. Pohja on enimmäkseen hiekkaa.

22 Turpeista on saravaltaisia 75 %, rahkavaltaisia 16 % ja ruskosammalvaltaisia 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalsaraturve (67 %) ja rahkasaraturve (14 %). Maatuneisuus on keski - määrin 4,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,5 m ) maatuneisuus on 2,8 ja paremmin maatuneen pohjan 5,8 (kuva 12). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,8 % ja tuhkapitoisuu s 4,3 %. Kuiva-ainetta on 91 kg/suo-m % :n kosteudessa oleva n turpeen tehollinen lämpöarvo on 9,1 MJ/kg (taulukko 5). Pitkänlehdonvuoman turvevarat ovat 3,35 milj. suo-m 3. Yli metri n syvyisellä alueella turvetta on 2,78 milj. suo-m 3 ja yli kande n metrin alueella 2,02 milj. suo-m 3. Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on 42 ha. Tosin pintanäytteissä on melko korkea tuhkapitoisuus ja alhainen lämpöarvo. Tuotantovaihtoehdoista on jyrsinmenetelmä parempi saravaltaisen turpee n ja paksuhkon heikosti maatuneen pintakerroksen takia. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,93 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärä n energiasisältö 50 % :n kosteudessa on 1,55 milj. GJ eli 0,43 milj. MWh.

23 Mäntyvaaranjänkä sijaitsee karttalehden alueell a (7474,0/524,7) noin 20 km Kaukosesta lounaaseen. Suo rajoittu u etelässä Kivikkokurunojaan, muualla moreenisaarekkeisiin j a moreenikankaisiin (kuva 13). Suon pinta-ala on 93 ha, josta on yli metrin syvyistä aluett a 63 ha ja yli kanden metrin aluetta 23 ha. Suonpinta viettä ä loivasti etelään. Suo on lähes luonnontilainen. Vain etelä- ja kaakkoisosassa o n ojitusta. Yleisin suotyyppi on varsinainen saraneva. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,0 m ja yli kanden metrin syvyisellä alueella 2,7 m. Hiekka on yleisin pohjamaalaji. Pohjatopografia on vaihteleva.

24 Turpeista on saravaltaisia 71 % ja rahkavaltaisia 29 %. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalsaraturve (59 %) ja sararahkaturv e (25 %). Maatuneisuus on keskimäärin 4,2. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 0,9 m) maatuneisuus on 3,1 ja paremmi n maatuneen pohjan 6,1 (kuva 14).

25 Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,3 % ja tuhkapitoisuu s 2,9 %. Kuiva-ainetta on 94 kg/suo-m 3 (taulukko 6). Mäntyvaaranjängän turvevarat ovat 0,61 milj suo-m 3. Suo on liia n pieni turvetuotantoon.

26 Matojänkä sijaitsee karttalehden alueell a (7491,0/544,0) noin 6 km Kaukosesta koilliseen. Suo rajoittu u länsipuolella harjuun, muualla loivapiirteisiin moreenikumpareisiin. Pohjoisreunaa sivuaa uusi tie (kuva 15). Suon pinta-ala on 57 ha, josta on yli metrin syvyistä aluett a 30 ha ja yli kanden metrin aluetta 6 ha. Suonpinta viettä ä loivasti etelään. Suo on luonnontilainen. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva, jot a keskiosa on lähes kokonaan, sekä pallosararäme reunaosissa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,6 m ja yli kanden metrin alueella 2,3 m. Pohja o n suurimmaksi osaksi moreenia ja hiekkaa.

27 -34 - Turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (56 %) ja rahkasaraturv e (31 %). Maatuneisuus on keskimäärin 4,8. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 0,45 m) maatuneisuus on 3,6 ja paremmi n maatuneen pohjan 5,6.

28 -35 - Turpeiden vesipitoisuus on keskimäärin 89,4 % ja tuhkapitoisuu s 3,2 %. Kuiva-ainetta on 106 kg/suo-m 3 (taulukko 7). Matojängän turvevarat ovat 0,68 milj. suo-m 3. Suo on liian pien i turvetuotantoon Kuusikonvuoma sijaitsee karttalehden alueell a (7476,7/549,7) noin 16 km Kaukosesta kaakkoon. Suo on moreeniselänteiden välissä. Metsäautotie tulee noin kilometrin päähä n pohjoispuolelle (kuva 16). Suon pinta-ala on 157 ha, josta on yli metrin syvyistä aluett a 128 ha ja yli kandenmetrin aluetta 94 ha. Suonpinta viettä ä sivusuunnassa lounaaseen. Luoteispäästä alkaa Ukonoja, jok a laskee Maunujokeen.

29 Suo on luonnontilainen, joskin auratut metsäojat ulottuvat paikoitellen suolle. Suon keskiosa on rimpinevaa ja ruohoista saranevaa. Reunoilla vallitsevia suotyyppejä ovat ruohoinen sararäme ja nevakorpi. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,4 m, yli metrin syvyisellä alueell a 2,9 m ja yli kanden metrin alueella 3,4 m. Moreeni on yleisin pohjamaalaji. Turpeista on saravaltaisia 53 %, rahkavaltaisia 36 % ja ruskosammalvaltaisia 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (37 %) j a sararahkaturve (32 %). Maatuneisuus on keskimäärin 4,6. Heikost i maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,7 m) maatuneisuus on 3,5 ja pa - remmin maatuneen pohjan 5,0 (kuva 17). Turpeiden vesipitoisuus on keskimäärin 90,8 % ja tuhkapitoisuus 2,8 %. Kuiva-ainetta on 93 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo o n 20,6 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg (taulukko 8). Kuusikonvuoman turvevarat ovat 3,83 milj. suo-m 3. Yli metri n syvyisellä alueella turvetta on 3,67 milj. suo-m 3 ja yli kanden metri n alueella 3,17 milj. suo-m 3. Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on 82 ha. Koska heikosti maatunu t pintakerros on melko paksu, on ainakin alkuvaiheessa käytettävä jyrsinmenetelmää. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 2,35 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö 50 % :n kosteudessa on 3,98 milj. G J eli 1,11 milj. MWh.

30 -39 - Taulukko 8. Kuusikonvuoma (jatkuu). Tutk. Syvyys Turve- Maa- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- Teholl.lämpöpiste (cm) laji tu- pit. ainet- pit. arvo (MJ/kq ) nei.- (%) ta (% ) Suo- suur (kg/m³ ) kuiva- 50 % : n tyyppi (H) turve kost. A SC 5. 4,1 90,9 91 2,3 20,4 9, BC 4 4,2 89, ,3 22,8 10, EgCB 4 4,2 89, ,2 21,6 9, EqCB 4 4,2 93,0 68 3,5 18,8 8, EqCB 4 4,2 92,5 75 3,7 19,1 8,3

31 Jyrhämävuoma sijaitsee karttalehden alueell a (7480,4/549,0) noin 15 km Kaukosesta kaakkoon. Suo on muodoltaan pit - kä ja kapea. Se sijaitsee korkeiden moreeniselänteiden välissä. Metsäautotie vie suon poikki (kuva 18). Suon pinta-ala on 230 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 138 h a ja yli kanden metrin syvyistä aluetta 88 ha. Suonpinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat Maunujokeen. Suo on lähes luonnontilainen. Vain matalimpia reuna-alueita on paikoitellen ojitettu. Reunoja lukuunottamatta suo on avosuota. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen saraneva ja rimpineva. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m, yli metrin syvyisellä alueell a 2,7 m ja yli kanden metrin alueella 3,5 m. Hieta ja hietamoreeni ovat tavallisimmat pohjamaalajit. Turpeista on saravaltaisia 63 %, rahkavaltaisia 30 % ja ruskosammalvaltaisia 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (50 %) j a sararahkaturve (30 %). Maatuneisuus on keskimäärin 4,7. Heikost i maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,7 m) maatuneisuus on 3,6 ja paremmin maatuneen pohjan 5,3 (kuva 19). Turpeiden vesipitoisuus on keskimäärin 90,0 % ja tuhkapitoisuus 4,8 %. Kuiva-ainetta on 100 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarv o on 20,5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,0 MJ/kg (taulukko 9).

32 -42 - Jyrhämävuoman turvevarat ovat 4,34 milj. suo-m 3. Yli metrin syvyisellä alueella turvetta on 3,76 milj. suo-m 3 ja yli kanden metrin alueella 3,11 milj. suo-m 3. Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on kandessa osassa yhteens ä 77 ha. Koska heikosti maatunut pintakerros on näillä alueilla yl i metrin paksuinen, on ainakin tuotannon alkuvaiheessa käytettäv ä jyrsinmenetelmää. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 2,34 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö 50 % :n kosteudessa o n 4,21 milj. GJ eli 1,17 milj. MWh.

33 Jäkälälaenvuoma sijaitsee karttalehden alueell a (7497,5/556,0) noin 20 km Kaukosesta koilliseen. Pohjoisessa su o rajoittuu Ala-Kuusanjokeen, etelässä moreenimaastoon ja länness ä sekä idässä viereisiin soihin. Suon eteläreunaa sivuaa metsäautotie (kuva 20).

34 Suon pinta-ala on 902 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 474 h a ja yli kanden metrin aluetta 175 ha. Suonpinta viettää loivasti Ala - Kuusanjokeen. Suo jakautuu melko syvään ja yhtenäiseen länsiosaan sekä matalampaa n ja rikkonaisempaan itäosaan. 0hutturpeisia osia ja reuna-alueita o n tehokkaasti ojitettu. Länsiosan syvä alue on enimmäkseen koivuletto a ja matalat alueet lettorämeojikkoa. Itäosan yleisimmät suotyypit ova t ruohoinen sararäme, rimpinevamuuttuma ja pallosararämeojikko. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, yli metrin syvyisellä alueell a 1,8 m ja yli kanden metrin alueella 2,5 m. Hiekka ja moreeni ovat yleisimmät pohjamaalajit. Turpeista on saravaltaisia 68 %, ruskosammalvaltaisia 16 % j a rahkavaltaisia 16 %. Turvelajeista eniten on ruskosammalsaraturvetta (54 %) ja sararuskosammalturvetta (16 %). Maatuneisuu s on keskimäärin 5,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuu s 0,3 m) maatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjan 5, 4 (kuva 21). Turpeiden vesipitoisuus on keskimäärin 89,9 % ja tuhkapitoisuu s 4,1 %. Kuiva-ainetta on 99 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo on 20,5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,0 MJ/k g (taulukko 10). Jäkälälaenvuoman turvevarat ovat 11,12 milj. suo-m 3. Yli metri n syvyisellä alueella turvetta on 8,44 milj. suo-m 3 ja yli kande n metrin alueella 4,40 milj. suo-m 3.

35 Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on suon länsiosassa noi n 100 ha. Koska turpeet ovat tällä alueella pääasiassa sara- j a ruskosammalturpeita, on jyrsinmenetelmä parempi tuotantovaihtoehto. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 2,20 milj. suo-m 3. Tämä n turvemäärän energiasisältö 50 % :n kosteudessa on 3,92 milj. GJ el i 1,09 milj. MWh Koskamanvuoma sijaitsee karttalehden alueell a (7496,6/562,4) noin 24 km Kaukosesta itäkoilliseen. Suo rajoittu u moreeniselänteisiin ja -kumpareisiin sekä viereisiin soihin. Pohjoisessa rajana on Ala-Kuusanjoki. Pieni Koskamanjärvi sijaitsee suon eteläosassa. Itä- ja länsipuolelle on tieyhtey s (kuva 22).

36 -49 - Suon pinta-ala on 914 ha, josta on yli metrin syvyistä aluett a 589 ha ja yli kanden metrin aluetta 294 ha. Suonpinta viettä ä pohjoisosassa kohti Ala-Kuusanjokea. Keski- ja eteläosa o n laskusuhteiltaan hyvin tasaista. Koskamanjärvestä on laskuoj a Kelontekemäjärveen.

37 Suo on luonnontilainen ja hyvin vetinen. Suotyypit ovat valta - osaltaan rimpinevaa ja rimpilettoa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,2 m ja yli kanden metrin alueella 2,8 m. Suonpohja o n enimmäkseen hiekkaa. Turpeista on saravaltaisia 72 %, ruskosammalvaltaisia 20 % j a rahkavaltaisia 8 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturv e (64 %) ja sararuskosammalturve (20. %). Maatuneisuus on keski - määrin 5,3. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,45 m ) maatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjan 6,0 (kuva 23). Turpeiden vesipitoisuus on keskimäärin 88,3 % ja tuhkapitoisuu s 4,4 %. Kuiva-ainetta on 97 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo on 20,0 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,8 MJ/k g (taulukko 11). Koskamanvuoman turvevarat ovat 14,80 milj. suo-m 3. Yli metri n syvyisellä alueella turvetta on 12,64 milj. suo- m 3 ja yli kande n metrin alueella 8,27 milj. suo-m 3. Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on 240 ha. Sara- ja ruskosammalvaltaisista turpeista johtuen suo soveltuu parhaiten jyr - sinturvetuotantoon. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 5,54 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö 50 % :n kosteudessa o n 9,46 milj. GJ eli 2,63 milj. MWh. Tuotantosuunnitelmissa o n huomioitava järvistä aiheutuvat tai niille koituvat haittavaikutukset. 0

38 Heinäräme sijaitsee karttalehden alueell a (7492,5/563,5) noin 25 km Kaukosesta itään Kelontekemäjärve n länsipuolella. Suon pohjois- ja eteläosa rajoittuvat viereisii n soihin, länsiosa rajoittuu mataliin moreeniselänteisiin ja itäos a Kelontekemäjärveä kiertävään tiehen (kuva 24).

39 Suon pinta-ala on ha, josta on yli metrin syvyistä aluett a 615 ha ja yli kanden metrin aluetta 280 ha. Suonpinta viettä ä kauttaaltaan loivasti itään kohti Kelontekemäjärveä. Suo on lähes luonnontilainen. Vain itäreunaa läheltä tietä o n paikoitellen ojitettu, missä osia suosta on raivattu pelloksi. Suon keskiosa on yleensä märkää avosuota. Rimpiletto ja rimpinev a ovat vallitsevat suotyypit, samoin koivulettokorpi suon syvill ä alueilla. Reunaosissa ja matalammilla alueilla ovat vallitsevin a lettoräme ja ruohoinen sararäme. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,0 ja yli kanden metrin alueella 2,6 m. Moreeni o n yleisin pohjamaalaji. Turpeista on saravaltaisia 78 %, rahkavaltaisia 12 % ja ruskosammalvaltaisia 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalsaraturve (57 %) ja rahkasaraturve (21 %). Maatuneisuus o n keskimäärin 4,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuu s 0,6 m) maatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjan 5, 2 (kuva 25). Turpeiden vesipitoisuus on keskimäärin 88,9 % ja tuhkapitoisuu s 5,0 %. Kuiva-ainetta on 113 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo on 20,3 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,9 MJ/k g (taulukko 12). Heinärämeen turvevarat ovat 14,72 milj. suo-m 3. Yli metri n syvyisellä alueella turvetta on 8,10 milj. suo- m 3 ja yli kande n metrin alueella 7,37 milj. suo-m 3.

40 Jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on kandessa osass a yhteensä 210 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 4,47 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on 50 % :n kosteudess a 8,99 milj. GJ eli 2,50 milj. MWh. Suon kuivatuksesta mandollisesti aiheutuvat haitat Kelontekemäjärven vesistöön on huomioitav a tuotantosuunnitelmissa.

41 Naakenavuoman pohjoisosa. Suo sijaitsee karttalehden alueella (7512,2/546,4) Kittilän kirkonkylän itäpuolella noi n 25 km Kaukosesta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu itäpuolell a Naakenavaaraan ja länsipuolella peltoihin sekä Kiistalan tiehe n (kuva 26). Suon eteläosa on tutkittu erikseen ja tulokset siit ä on julkaistu raportin ensimmäisessä osassa (Muurinen ja Nokel a 1984).

42 -62 - Pohjoisosan pinta-ala on 639 ha, josta on yli metrin syvyist ä aluetta 425 ha ja yli kanden metrin aluetta 247 ha. Suonpint a viettää etelään. Vedet laskevat pääasiassa Naakenaojan kautta. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Länsireuna on suureksi osaks i vanhaa peltoa. Vain paikoitellen itä- ja keskiosassa on luonnontilaista suota. Yleisimmät suotyypit ovat karhunsammalmuuttuma j a koivulettokorpimuuttuma. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,3 m ja yli kanden metrin alueella 3,0 m. Pohjamaalaj i on enimmäkseen moreenia. Naakenaojan varressa on pohjalla lieju a pienellä alueella 0,4 m. Turpeista on saravaltaisia 78 %, rahkavaltaisia 12 % ja ruskosammalvaltaisia 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalsaraturve (57 %) ja rahkasaraturve (21 %). Maatuneisuus o n keskimäärin 4,1. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuu s 1,2 m) maatuneisuus on 3,6 ja paremmin maatuneen pohjan 5, 0 (kuva 27). Turpeiden vesipitoisuus on keskimäärin 89,8 % ja tuhkapitoisuu s 5,3 %. Kuiva-ainetta on 103 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo on 19,9 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/k g (taulukko 13). Naakenavuoman pohjoisosan turvevarat ovat 11,18 milj. suo-m 3. Yl i metrin syvyisellä alueella turvetta on 9,93 milj. suo-m 3 ja yl i kanden metrin alueella 7,29 milj. suo-m 3.

43 - 6 7 Suo soveltuu jyrsinturvetuotantoon. Tuotantokelpoisen aluee n pinta-ala on 210 ha ja sen käyttökelpoiset turvevarat ovat 5,1 5 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 9,23 milj. GJ eli 2,57 milj. MWh.

44 -68 - YHTEENVET O Vuonna 1984 tutkittiin Kittilässä 13 suota yhteispinta-alaltaa n ha. Soille raivattiin tutkimuslinjastoa 126,4 km. Niill ä oli tutkimuspisteitä kpl (3,7 kpl/ha). Suot jakautuva t kokoluokittain seuraavasti : alle 99 ha 5 kp l ha 1 " ha 3 " ha 3 yli 1000 ha 1 " Pienin suo on Välivuoma (48 ha) ja suurin Heinäräme (1 033 ha). Pinta-alojen aritmeettinen keskiarvo on 362 ha. Turvepaksuudeltaan yli metrin syvyistä aluetta on yhteens ä ha (60 %) ja yli kanden metrin aluetta ha (30 %). Tutkimuspisteistä laskettuna ja pinta-aloihin painotettuna o n luonnontilaisia soita 75 % ja ojikoita tai muuttumia 25 %. Avosoita on 49 %, rämeitä 32 %, korpia 16 % ja turvekankaita sek ä peltoja yhteensä 3 %. Avosuot ovat useimmiten rimpinevaa ja ruohoista saranevaa. Rämeistä yleisimpiä ovat ruohoinen sararäme j a pal1osararäme.

45 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m, josta on heikosti maatunutta pintakerrosta 0,6 m. Yli metrin syvyisillä alueill a vastaavat keskiarvot ovat 2,1 m ja 0,8 m, sekä yli kanden metri n alueilla 2,9 m ja 1,0 m. Heikosti maatunut pintakerros on paksuimmillaan vetisillä ja syvillä avosoilla. Suuri osa täst ä pintakerroksesta on maatuneisuudeltaan H 4. Kaikkien turpeide n keskimaatuneisuus on 4,7. Soiden kokonaisturvemäärä on 72,68 milj. suo-m 3. Saravaltaisi a turpeita on 73 %, rahkavaltaisia turpeita 16 % ja ruskosammalvaltaisia turpeita 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalsaraturve (49 %) ja rahkasaraturve (23 %). Tavalliset lisätekijä t ovat kortteen jäänteet ja varpuaines. Liekoja on erittäin vähän. Turpeiden happamuus on keskimäärin 4,9. Näytesarjojen keskimääräinen vaihteluväli on ph 4,7-5,3. Happamimpia ovat lähell ä pintaa olevat heikosti maatuneet turpeet. Turpeiden vesipitoisuus on keskimäärin 89,6 % ja kuiva-ainepitoisuus 98 kg/suo-m 3. Keskimääräiset vaihteluvälit ovat vesipitoisuudessa 88,2-91,8 % sekä kuiva-aineen määrässä kg / suo-m 3. Ominaisuudet ovat kääntäen verrannollisia toisiinsa. Saman näytesarjan eri näytteiden välinen ero vesipitoisuudessa vo i olla 7 %-yksikköä. Tuhkapitoisuus on yleensä suurin pinta- ja pohjaturpeissa. Sara - ja ruskosammalvaltaiset turpeet ovat lisäksi tuhkaisempia kuin

46 rahkavaltaiset turpeet. Tulvavesien tuoma kivennäisaines lisä ä tuhkapitoisuutta jokien ja purojen varsilla sekä soiden reuna - alueilla. Vähiten tuhkaa on suurten ja paksuturpeisten soide n keskellä. Näytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,3 %. Näytesarjojen keskimääräinen vaihteluväli on 3,2-6,4 %. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on käyttökelpoisilla alueill a keskimäärin 20,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 8,9 MJ/kg. Lämpöarvoon vaikuttavat mm. turvelaji, maatuneisuus ja tuhkapitoisuus. Runsas tuhkapitoisuus ja heikko maatuneisuus alentava t lämpöarvoa. Näytesarjojen keskimääräinen vaihteluväli 50 % : n kosteudessa on 8,2-9,5 MJ/kg. Tuotantoon soveltuvaa suota on yhteensä ha. Tuotantokelpoinen turvemäärä on 24,88 milj. suo-m 3 eli 34 % soiden kokonaisturvemäärästä. Kuiva-aineeksi muutettuna sen massa on 2,4 9 milj. tn ja vastaava energiasisältö 50,23 milj. GJ. Energiasisältö 50 % :n käyttökosteudessa on 44,14 milj. GJ eli 12,28 milj. MWh. Saravaltaisina ja pintaosastaan heikosti maatuneina suot soveltuvat paremmin jyrsinturvetuotantoon.

47 KIRJALLISUUTT A Lappalainen, E., Sten, C-G. ja Häikiö, J., Turvetutkimuste n maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus. Opas N :o 12. Muurinen, T. ja Nokela, A., Kittilässä vuosina tutkittujen soiden turvevarat ja niiden tuotantokelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, Maaperäosasto. Raportt i P 13,4/84/154.

48 Taulukko 14. Yhteenveto tuotantokelpoisista soista, niiden turve- ja energiamääristä sekä mandollinen tuotantomenetelm ä Suon numero ja nimi Tuotanto - Käyttö - Kuiva - Energiasisält ö Mandolline n kelpoine n kelpoine n ainee n tuotanto - pinta-al a turvemäär ä määr ä Kuiva turv e 50 % :n kosteudess a menetelm ä (ha) (10 6 suo-m 3 ) (10 6 tn) (10 6 GJ) (10 6 GJ) (10 6 MWh) (MWh/ha ) 101. Puurokaltionvuoma 75 1,90 0,158 3,16 2,80 0, J 104. Pitkänlehdonvuoma 42 0,93 0,085 1,74 1,55 0, J 107. Kuusikonvuoma 82 2,35 0,219 4,51 3,98 1, J 108. Jyrhämävuoma 77 2,34. 0,234 4,80 4,21 1, J 109. Jäkälälaenvuoma 100 2,20 0,218 4,46 3,92 1, J 110. Koskamanvuoma 240 5,54 0,537 10,75 9,46 2, J 111. Heinäräme 210 4,47 0,505 10,25 8,99 2, J 112. Naakenavuoman pohj.osa 210 5,15 0,530 10,56 9,23 2, J Yhteensä ,88 2,486 50,23 44,14 12, (keskiarvo) Mandollinen tuotantomenetelmä : J = soveltuu teolliseen jyrsinturvetuotantoon

49 Liite 1 YHTEENVETOTAULUKKO Koko su o Suon numero ja nimi Pinta - ala Keskipaksuus (m) Keskimaatuneisuus Turvemäärä (10 6 suo -m3 ) (ha) H1-4 H5-10 H1-10 Hl-4 H5-10 H1-10 Hl-4 H5-10 H1-10, 100. Rässälehdonvuoma 88 0,56 0,51 1,07 3,0 5,6 4,2 0,49 0,45 0, Puurokaltionvuoma 253 0,84 0,99 1,83 3,4 5,7 4,6 2,12 2,50 4, Huhtavuoma 60 1,45 0,35 1,80 3,2 5,5 3,6 0,87 0,21 1, Välivuoma 48 0,67 0,59 1,26 3,2 5,4 4,2 0,32 0,28 0, Pitkänlehdonvuoma 233 0,52 0,92 1,44 2,8 5,8 4,7 1,20 2,15 3, Mäntyvaaranjänkä 93 0,94 0,58 1,52 3,1 6,1 4,2 0,88 0,54 1, Matojänkä 57 0,45 0,74 1,19 3,6 5,6 4,8 0,26 0,42 0, Kuusikonvuoma 157 0,66 1,78 2,44 3,5 5,0 4,6 1,03 2,80 3, Jyrhämävuoma 230 0,68 1,21 1,89 3,6 5,3 4,7 1,57 2,77 4, Jäkälälaenvuoma 902 0,31 0,92 1,23 3,7 5,4 5,0 2,82 8,30 11, Kosi<amanvuoma 914 0,45 1,17 1,62 3,5 6,0 5,3 4,14 10,66 14, Heinäräme ,52 0,91 1,43 3,7 5,2 4,7 5,42 9,30 14, Naakenavuoman pohj.osa 639 1,16 0,59 1,75 3,6 5,0 4,1 7,42 3,76 11,1 8 Yhteensä/keskiarvo ,61 0,93 1,54 3,5 5,5 4,7 28,54 44,14 72,6 8 _

50 Liite 1 (jatkuu ) YHTEENVETOTAULUKKO Yli 1 m syvä alue Yli 2 m syvä alue Suon numero ja nimi Pinta- Pinta - ala Keskipaksuus (m) Turvemäärä (10 6 suo-m 3 ) ala Keskipaksuus (m) Turvemäärä (10 6 suo-m 3 ) (ha) Hl-4 H5-10 H1-10 Hl-4 H5-10 H1-10 (ha) Hl-4 H5-10 H1-10 Hl-4 H5-10 H Rässälehdonvuom a 2 9 0,84 0,89 1,7 3 0,24 0,26 0, ,88 1,82 2,7 0 0,06 0,13 0, Puurokaltionvuom a ,13 1,39 2,5 2 1,79 2,22 4, ,35 1,68 3,0 3 1,49 1,87 3, Huhtavuom a 3 2 2,21 0,54 2,7 5 0,71 0,17 0, ,65 0,65 3,3 0 0,59 0,14 0, Välivuom a 2 4 0,97 0,92 1,8 9 0,23 0,22 0, ,23 1,12 2,3 5 0,11 0,10 0, Pitkänlehdonvuom a ,68 1,48 2,1 6 0,88 1,90 2, ,78 1,99 2,7 7 0,57 1,45 2, Mäntyvaaranjänk ä 6 3 1,21 0,77 1,9 8 0,77 0,48 1, ,56 1,10 2,6 6 0,36 0,25 0, Matojänk ä 3 0 0,58 1,05 1,6 3 0,17 0,32 0, ,53 1,74 2,2 7 0,03 0,11 0, Kuusikonvuom a ,72 2,15 2,8 7 0,93 2,74 3, ,72 2,65 3,3 7 0,67 2,50 3, Jyrhämävuom a ,94 1,78 2,7 2 1,29 2,47 3, ,12 2,42 3,5 4 0,99 2,12 3, Jäkälälaenvuom a ,40 1,38 1,7 8 1,88 6,56 8, ,50 2,02 2,5 2 0,88 3,52 4, Koskamanvuom a ,55 1,60 2,1 5 3,22 9,42 12, ,65 2,16 2,8 1 1,91 6,36 8, Heinäräm e ,64 1,32 1,9 6 3,95 8,10 12, ,75 1,88 2,6 3 2,10 5,27 7, Naakenavuoman pohj.osa 425 1,56 0,78 2,34 6,62 3,31 9, ,96 0,98 2,95 4,87 2,42 7,2 9 Yhteensä/keskiarvo ,80 1,35 2,15 22,68 38,17 60, ,02 1,84 2,86 14,63 26,24 40,87

51 Liite 2 Turvelajien prosenttiset osuudet suon turvemääräst ä Suon numero ja nimi S - valtaiset C - valtaiset B - valtaise t J S CS BS, yht. C SC BC yht. B SB CB yht Rässälehdonvuoma Puurokaltionvuoma Huhtavuoma Välivuoma Pitkänlehdonvuoma Mäntyvaaranjänkä Matojänkä Kuusikonvuoma Jyrhämävuoma Jäkälälaenvuoma Koskamanvuoma Heinäräme Naakenavuoman pohj.osa Prosentteina kokonaisturve - määrästä