Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983

2 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 5 Tutkimusaineiston käsittely 5 TUTKITUT SUOT 8 1. Pökkiösuo 8 2. Kiiskisuo Mutkavaulunsuo Lintuperänsuo Murtosuo Jousisuo-Palosuo Ahmasuo Iso Ahmasuo Lusikkasuo Iso Kontiosuo Pikku Kontiosuo Pitämäsuo Sadinselänsuo Nälkäsuo Nivasuo Ruostesuo Koivusuo Ahosuo Peurasuo Haarasuo Palosuo Ällinsuo Matkalamminsuo Murjolansuo Karhusuo Peräsuo Kaahainsuo 127

3 2 - TULOSTEN TARKASTELU 13 3 Tutkittu suoala ja suotyypit 13 3 Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus 13 3 Turvelajijakauma ja liekoisuus 13 4 Laboratoriotulosten tarkastelu 13 4 Soveltuvuus turvetuotantoon 13 6 KIRJALLISUUTTA 13 8 LIITTEET

4 - 3 - JOHDANTO Geologinen tutkimuslaitos on suorittanut turvetutkimuksi a Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, 1978, 1979, 1980, ja Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen inven - tointiin. Vuosien 1974, tutkimusten tulokset on julkaistu jo aiemmin (P. Hänninen 1983). Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n suot a yhteispinta-alaltaan ha (Lappalainen, Häikiö ja Heiska - nen 1980). Vuonna 1982 tutkittiin yhteensä 27 suota yhteispinta - alaltaan ha (kuva 1). Vuoden 1982 loppuun mennessä on tut - kittu yhteensä 88 suota yhteispinta-alaltaan ha eli noin 15 % kunnan suoalasta. Tutkimustoimintaa jatketaan edelleen. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologisen tutkimuslaitoksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" (Lappalainen, Sten, Häikiö 1978) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäen lin - jatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetää n selkälinja ja tälle poikkilinjoja m :n välein. Eräill ä soilla on varsinaisten tutkimuslinjojen väliin tehty syvyystutki - muslinjoja, joilla on kairaamalla tutkittu turvekerrostuman pak - suus. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja korkeudet on pyritty kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tut - kimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kui - va, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puu - lajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mandolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen ns. liekoisuuden selvittämiseksi plik - tattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen asti. Kairalla otetuista turvenäytteistä mää - ritettiin turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja kuituisuus. Tavallisella mäntäkairalla ja tilavuustarkalla mäntäkairalla otet - tiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenotto-

5 - 4 - KUVA 1. VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T 1. PÖKKIÖSU O 2. KIISKISU O 3. MUTKAVAULUNSU O 4, LINTUPERÄNSU O 5, MURTOSU O 6. JOUSISUO-PALOSU O 7. AHMASU O 8. ISO AHMASU O 9. LUSIKKASUO 10. ISO KONTIOSU O 11. PIKKU KONTIOSU O 12. PITÄMÄSU O 13. SADINSELÄNSU O 14. NÄLKÄSU O 15, NIVASU O 16. RUOSTESU O 17. KOIVUSU O 18. AHOSUO 19. PEURASU O 20. HAARASU O 21. PALOSU O 22, ALLINSU O 23. MATKALAMMINSU O 24. MURJOLANSU O 25. KARHUSU O 26, PERASU O 27. KAAHAINSUO

6 - 5 - pisteet valittiin siten, että ne edustivat mandollisimman hyvi n kyseisen suon turvekerrostumaa. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteistä ph suoraan märästä näytteestä, vesipitoisuus kuivaamalla turve C :ssa va - kiopainoon, tuhkapitoisuus hehkuttamalla kuiva näyte 815'± 25 C :ssa ja turpeen lämpöarvo LECO AC-200 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Lisäksi määritettiin muutamilta soilta tuhkansulamispist e Leitz Wetzlar -kuumennusmikroskoopilla (DIN 51731) (liite 1). Tutkimusaineiston käsittely Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatu - neen pintakerroksen paksuus. Soiden turvekerrostumia on havain - nollistettu joiltakin tutkimuslinjoilta piirretyillä turvelaji - ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöis - tä ovat kuvassa 2. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämät - tömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 2). Siinä oleva t turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin hei - kosti maatuneen pintakerroksen (H 1_4 ), paremmin maatuneen pohja - kerroksen (H5_10) ja koko turvekerrostuman (H1_10) osalta erik - seen koko suon, yli metrin, yli 1,5 metrin ja yli kanden metrin syvyisille suon osille. Eri soille tai soiden osa-alueille ilmoi - tetut keskisyvyydet ja turvemäärät on laskettu ns. vyöhykelask u- tapaa käyttäen (Tuittila 1982). Turvelajijakautumat esitetään liitteessä 3. Siinä turvela - jit on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaett u rahka- ja sararahkaturpeisiin. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella lasket - tiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 4). Linjaverkosta joh - tuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soiden keskustojen suotyy - pit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadu t keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien suh - teita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta.

7 7 - Liekojen eli lahoamattoman puun määrää on selvitetty las - kemalla ns. Pavlov'in menetelmää soveltaen liekojen prosentuaa - linen osuus turvekerrostumasta 0-1 m :n ja 1-2 m :n syvyysvä - leillä soiden 2 1 m :n ja? 2 m :n syvyisiltä alueilta. Liekoje n määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin vähän (liekoisuus all e 1 %), vähän (liekoisuus 1-2 %), kohtalaisesti (liekoisuus 2-3 %), runsaasti (liekoisuus 3-4 %) ja erittäin runsaasti (lie - koisuus yli 4 %). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon si - jainti, ympäristön topografia ja suon koko, suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohtana ja kuivatusmah - dollisuus. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsi - tellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsit - tävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, missä maatuneisuus on korkeintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää ker - rostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5_6 ) ja/ta i hyvin (H7_10) maatunut, mutta siinä voi esiintyä heikosti maatu - neita kerroksia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selityk - set ovat kuvassa 2. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään ph, tuhkapitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäär ä (kg/suo-m3 ) ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näide n keskiarvot. Keskiarvoja laskettaessa on jätetty huomioimatta näy - tesarjan kaksi alinta näytettä. Yleensä tämä osa turvekerrostumaa jää myöskin tuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annettu arvi o ko. suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, siihen vaikutta - vista tekijöistä, tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämäst ä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisesta turvemäärästä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä turvekerros (0,4-0,6 m). Tuotantoon sopivaksi o n otettu yleensä yli 1,5 m syvät alueet.

8 - 8 - TUTKITUT SUO T 1. Pökkiösuo (kl , x= 7277, y= 509) sijaitsee noi n 50 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 3). Suo rajoittu u etelässä Pärjänsuohon ja muualla moreenikumpareisiin. Suon etelä - puolella kulkee Pärjänsuontie. Pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 50 ha, yli 1,5 m :n 35 ha ja yli kanden metrin 25 ha. Tutkimuslin - jaa on 7800 m ja syvyystutkimuslinjaa 3870 m. Pistetiheys o n 7,1/10 ha.

9 - 9 - Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat suo-ojien ja Aaltosenojan kautta Livojokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevaojikko j a isovarpuinen rämemuuttuma. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kande n metrin 2,5 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 96 % saravaltaisia ja 4 % rahkavaltaisia. Saravaltaisista turpeista on rahkasaraturpeen osuus yli puole t (kuva 4). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikost i maatuneen pinnan 4,0 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Liekoja ei tavattu.

10 Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keski - arvo 4,7 % (taulukko 1). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 89,1 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 100 kg/m 3. Teholline n lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,1 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,7 milj, suo-m 3, josta heikosti maatunutta noin 0,5 milj. suo-m 3 (29 %) ja hyvin maatunutta noin 1,2 milj. suo-m 3 (71 %). Pökkiösuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa yli 1, 5 metriä syvää aluetta noin 35 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 0,7 milj. suo-m 3. Tuotantokelpoisella alueella on turv e lähes kauttaaltaan heikosti (H 4 ) ja kohtalaisesti (H 5_6 ) maatunutta saraturvetta. Tuotantokelpoinen alue on tiheästi ojitett u ja puuston kasvu alueella on selvästi elpynyt.

11 Kiiskisuo (kl , x= 7278, y= 512) sijaitsee noi n 50 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen(kuva 5). Suo rajoittu u kaakossa Mutkavaulunsuohon ja muualla moreenikankaisiin ja moreenikumpareisiin. Suon lounaispuolella olevalle Pärjänsuontielle o n suon keskustasta matkaa noin 1,5 km. Pinta-ala on 160 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 70 ha, yli 1,5 m :n 25 ha ja yli kanden metrin 10 ha. Tutkimuslinjaa on 4120 m ja tutkimuspistetiheys 3,3/10 ha. Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet purkautuvat Kiiski - ojan ja Pärjänjoen kautta Livojokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpinevamuuttuma, lyhytkortinen neva ja isovarpuinen räme. Suoalasta on ojitettu noin puolet.

12 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,8 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yl i kanden metrin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 98 % saravaltaisia ja 2 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on yli puolet. Puhtaita rahkaturpeita e i tavattu (kuva 6). Puunjäänteitä sisältäviä turpeita ei tavattu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarvo 3,0 % (taulukko 2). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,5 % ja

13 suokuution kuiva-ainepitoisuus on 94 kg/m 3. melko korkea, keskiarvo 21,7 MJ/kg. Turpeen lämpöarvo o n Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,6milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta noin 0,8 milj. suo-m 3 (50 %) ja hyvin maatunutta noin 0,8 milj. suo-m 3 (50 %). Kiiskisuossa on yli 1,5 metriä syvää jyrsinturvetuotantoo n soveltuvaa aluetta noin 25 hehtaaria ja käyttökelpoista turvett a noin 0,4 milj. suo-m 3. Tuotantokelpoisella alueella turve on lä - hes kauttaaltaan heikosti (H4) maatunutta saraturvetta. 3. Mutkavaulunsuo (kl , x= 7275, y= 512) sijaitse e noin 50 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 7). Suo rajoittuu luoteessa Kiiskisuohon ja kaakossa Murtosuohon, muuall a suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon lounaispuolella kulke e tie.

14 Pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 110 ha, yli 1,5 m :n 85 ha ja yli kanden metrin 60 ha. Tutkimus - linjaa on 7970 m ja tutkimuspistetiheys 4,5/10 ha. Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuvat Kiiski - ojan ja Pärjänjoen kautta Livojokeen. Suo on kuivattavissa.

15 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpinevamuuttuma ja isovar - puinen rämeojikko. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatuneen osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli kanden metrin 2,6 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohja - maalajina on hiekka. Turpeista on noin 92 % saravaltaisia ja 8 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on lähes puolet (kuvat 8 ja 9). Puunjään - teitä sisältävien turpeiden osuus on 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,5 % (taulukko 3,4). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,2 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 96 kg/m 3. Turpeen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,9 MJ/kg. Suon koillisosasta otetuissa näytteiss ä lämpöarvo ja kuivatilavuuspaino on korkeampi sekä tuhkapitoisuu s alhaisempi kuin suon lounaisosasta otetuissa näytteissä. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,8 milj. suo-m 3, jost a on heikosti maatunutta noin 1,0 milj. suo-m 3 (36 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,8 milj. suo-m 3 (64 %). Mutkavaulunsuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa yl i 1,5 metriä syvää aluetta noin 85 hehtaaria ja käyttökelpoist a turvetta noin 1,5 milj. suo-m3. Tuotantokelpoisella alueell a turve on lähes kauttaaltaan heikosti (H 4 ) maatunutta saraturvetta. Kiiskiojan molemmin puolin saattaa turpeen tuhkapitoi - suus olla erittäin korkea.

16 Lintuperänsuo (kl , x= 7264, y= 513) sijaitse e noin 50 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 10). Suo rajoittuu lännessä Pärjänsuohon, kaakossa Jousisuo-Palosuohon j a koillisessa Kiiskisuohon. Muualla suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suon länsipuolella kulkee Pärjänsuontie. Suon pinta-ala on 285 ha, josta yli metrin yli metrin syvyistä aluetta on 150 ha, yli 1,5 m :n 90 ha ja yli kanden metri n 50 ha. Tutkimuslinjaa on m ja syvyystutkimuslinjaa 5440 m. Pistetiheys on 6,8/10 ha. Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet purkautuvat suo-ojien ja Kivarijoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevaojikko j a -muuttuma sekä isovarpuinen rämemuuttuma. Suoalasta on ojitett u noin 7 0 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kanden

17 metrin 2,6 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja savi. Turpeista on noin 89 % saravaltaisia ja 11 % rahkavaltaisia. Turpeista lähes 70 % on rahkasaraturpeita (kuvat 11 ja 12). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1

18 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,4. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on suon pohjoisosasta otetuiss a näytteissä melko korkea, keskimäärin 6,5 % ja suon keskiosast a otetuissa saraturpeille tavanomainen, keskiarvo 4,5 % (taulukk o 5). Turpeen vesipitoisuus on pohjoisosassa keskimäärin 87,9 % j a keskiosassa 88,0 Suokuution kuiva-ainepitoisuus on pohjoisosassa keskimäärin 117 kg/m 3 ja keskiosassa 90 kg/m 3. Turpee n lämpöarvo on pohjoisosassa keskimäärin 20,9 MJ/kg ja keskiosassa 20,2 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,4 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,2 milj. suo-m 3 (35 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,2 milj. suo-m 3 (65 %). Lintuperänsuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta suon keski- ja pohjoisosassa noin 85 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 1,6 milj. suo-m 3. Tuotantokelpoisella

19 alueella turve on pääosin heikosti (H 4 ) ja kohtalaisesti (H 5-6 ) maatunutta rahkasaraturvetta. Suon pohjoisosa on luonnontilaine n ja erittäin vetinen. 5. Murtosuo (kl , x= 7274, y= 513) sijaitsee noi n 50 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 13). Suo rajoittu u luoteessa Mutkavaulunsuohon, idässä Rasvavaaraan ja muualla moreenikankaisiin. Suon keskiosassa olevalle pellolle tulee tie. Pinta-ala on 205 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 125 ha, yli 1,5 m :n 95 ha ja yli kanden metrin 80 ha. Tutkimus - linjaa on 8040 m ja syvyystutkimuslinjaa 9120 m. Pistetiheys o n 9,3/10 ha.

20 Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuvat Kiiski - ojan ja Pärjänjoen kautta Livojokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, lyhytkortinen nevaojikko ja isovarpuinen rämeojikko. Suo on lähe s kauttaaltaan ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatuneen osuus 1,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 98 % saravaltaisia ja 2 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on lähes puolet (kuvat 14 ja 15). Rahkasaraturpeita on lähinnä suon pohjaosissa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2

21 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tavanomainen, keskiarvo 4,2 % (taulukko 6). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 90,7 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 91 kg/m 3. Teholline n lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,6 MJ/kg.

22 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,1 milj. suo-m3, jost a on heikosti maatunutta noin 1,1 milj. suo-m 3 (35 %) ja hyvin maa - tunutta noin 2,0 milj. suo-m3 (65 %). Murtosuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa yli 1, 5 metriä syvää aluetta 95 hehtaaria ja käyttökelpoista turvett a 2,0 milj. suo-m3. Tuotantokelpoisella alueella turve on lähe s kauttaaltaan heikosti ( H 4 ) maatunutta saraturvetta. Suon pohja - ja reunaosassa on myös kohtalaisesti (H5_6 ) maatunutta rahkasa - raturvetta. 6. Jousisuo-Palosuo (kl , x= 7271, y= 513) sijait - see noin 50 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 16). Suo rajoittuu etelässä Palosuohon, pohjoisessa Murtosuohon j a idässä Rasvavaaraan. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon luoteisosassa kulkee Pärjänsuontie. Pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 140 ha, yli 1,5 m :n 105 ha ja yli kanden metrin 85 ha. Tutkimus - linjaa on 7800 m ja tutkimuspistetiheys 4,4/10 ha. Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet purkautuvat Jousi - ojan ja Kivarijoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämeojikko j a -muuttuma sekä isovarpuinen räme. Suo on lähes kauttaaltaan oji - tettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,9 m ja hyvin maatuneen osuus 1,1m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli kande n metrin 2,5 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohja - maalajina on hiekka. Turpeista on noin 97 % saravaltaisia ja 3 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on yli puolet. Saraturpeessa ja rahkasara - turpeessa yleisimpänä lisätekijänä on korte (kuvat 17 ja 18). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,3 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,1 %(taulukko 7). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,0 % ja suokuution kuiva-

23 ainepitoisuus 94 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on melko korkea, keskiarvo 21,4 MJ/kg.

24 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,3 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,4 milj. suo-m 3 (42 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,8 milj. suo-m 3 (58 %). Jousisuo-Palosuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 100 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 1,9 milj. suo-m 3. Suon etelä- ja keskiosa soveltuu jyrsinturvetuotantoo n ja suon pohjoisosa sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Suon etelä- ja keskiosassa turve on pääosin heikosti (H 4) maatunutt a saraturvetta. Pohjoisosassa käyttökelpoinen turve on pääosin kohtalaisesti (H 5_6 )maatunutta rahkasaraturvetta. Suon läpi virtaa - vien Jousiojan ja Saunaojan läheisyydessä saattaa turpeen tuhka - pitoisuus olla erittäin korkea.

25 Ahmasuo (kl , x= 7262, y= 503) sijaitsee noi n 20 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 19). Suo rajoittuu pohjoisessa Kivarijokeen ja lounaassa harjuun. Muualla suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon eteläpuolella kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 580 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 270 ha, yli 1,5 m :n 170 ha ja yli kanden metrin 100 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,1/10 ha.

26 Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Kivaxijo - en kautta IijokeeI. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen rämeojikko, ly - hytkortinen neva ja lyhytkortinen nevamuuttuma. Suoalasta on oji - tettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,9 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yl i kanden metrin 2,8 m. Suon pohja on paikoin epätasainen ja ylei - simpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hieta. Turpeista on noin 92 % saravaltaisia ja 8 % rahkavaltaisia. Puhtaita saraturpeita on noin puolet. Yleisimpänä lisätekijän ä on varpu (kuvat 20, 21, 22 ja 23). Puunjäänteitä sisältävien tur - peiden osuus on 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee suon eri osissa, keskiarvon ollessa 4,6 % (taulukot 8 ja 9). Turpeen vesipitoisuus o n keskimäärin 89,8 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 103 kg/ m 3. Vesipitoisuus on pienin ja vastaavasti kuivatilavuuspaino suurin suon eteläsosasta otetuissa näytteissä. Turpeen lämpöarv o on melko korkea, keskiarvo 21,0 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 7,1 milj. suo-m 3, jost a heikosti maatunutta on noin 4,2 milj. suo-m 3 (59 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,9 milj. suo-m 3 (41 %). Ahmasuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noi n 160 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 3,2 milj. suo-m 3. Suon lounaisosassa on myös palaturvetuotantoon soveltuvaa aluet - ta. Tuotantokelpoisella alueella turve on pääosin heikosti ( H4 ) maatunutta saraturvetta. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

27 Iso Ahmasuo (klo , x= 7256, y= 505) sijaitse e noin 20 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 24). Suo ra - joittuu lounaassa ja idässä harjuun, kaakossa Pääojaan ja muual - la moreenikankaisiin. Suon itäosassa kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 600 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 250 ha, yli 1,5 m :n 145 ha ja yli kanden metrin 80 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,4/10 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Pääojan j a Kivarijärven kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva, lyhytkortinen ne - va ja isovarpuinen rämemuuttuma. Suoalasta on ojitettu noin nel - jäsosa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yl i kanden metrin 2,8 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä poh - jamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 90 % saravaltaista ja 10 % rahkavaltai - sia. Rahkasaraturpeita on yli puolet. Turpeissa on melko vähä n lisätekijöitä (kuvat 25, 26 ja 27). Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden wosuus on 3 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,0. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,3 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee suon eri osissa (tauluko t 10 ja 11). Suon eteläosassa keskiarvo on 3,8 %, keskiosassa 3,3 % ja luoteisosassa 8,8 %. Luoteisosassa on pintaturpeen tuhkapitoi - suus erittäin korkea. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,3 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 97 kg/ m3. Turpeen lämpöarvo o n kohtalainen, keskiarvo 20,2 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 6,9 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 2,8 milj. suo-m3 (41 %) ja hyvi n maatunutta noin 4,1 milj. suo-m 3 (59%). Iso Ahmasuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 140 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 2,7 milj. suo-m3. Tuotantokelpoisella alueella turve on pääosin heikost i ( H 4 ) ja kohtalaisesti (H5_6 ) maatunutta saravaltaista turvetta. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

28 Lusikkasuo (kl , x= 7264, y= 506) sijaitsee noi n 25 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 28). Suo rajoittu u luoteessa Kivarijokeen ja kaakossa Iso Kontiosuohon, muualla su o rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon eteläosassa kulkevalle metsäautotielle on suon keskustasta matkaa noin 3 kilometriä. Pinta-ala on 285 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 150 ha, yli 1,5 m :n 100 ha ja yli kanden metrin 50 ha. Tutkimus - linjaa on 8900 m ja tutkimuspistetiheys 4,2/10 ha.

29 Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuvat Kivarijoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, tupasvillaräme, varsinainen sararäme ja isovarpuinen räme. Suo on lä - hes luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatuneen osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m ja yli kande n metrin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaala - jina on hiekka.

30 Turpeista on noin 81 % saravaltaisia ja 19 % rahkavaltaisia. Turpeista yli puolet on rahkasaraturpeita. Yleisimpänä lisätekijänä on korte (kuva 29). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 1 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,3 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,7 % (taulukko 12). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91 Tehollinen lämpöarv o on keskimäärin 20,1 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,5 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,6 milj. suo-m 3 (46 %) ja hyvin maatunutta noin 1,9 milj. suo-m 3 (54 %). Lusikkasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noi n 100 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 1,6 milj. suo-m 3. Lähes maatumaton (H 1 _ 3 ) rahkainen pintakerros on ohut suon kaakkoisosaa lukuunottamatta (kuva 29). Turvelajien ja turpeen maatuneisuuden puolesta suo soveltuu suon keskiosaa lukuunottamatta se - kä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Suon keskiosa soveltuu jyrs inturvetuotantoon.

31 Iso Kontiosuo (kl , x= 7263, y= 509) sijaitse e noin 25 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 30). Suo ra - joittuu idässä ja koillisessa Piirronharjuun. Muualla suo rajoit - tuu moreenikumpareisiin. Suon lounaisosassa kulkevalle metsäauto - tielle on suon keskustasta matkaa noin 3 kilometriä. Pinta-ala on 400 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 160 ha, yli 1,5 m :n 110 ha ja yli kanden metrin 90 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,3/10 ha. Suon pinta viettää kaakossa etelään ja luoteessa pohjoisee n ja vedet purkautuvat kaakossa Pääojan kautta Iijokeen ja luotees - sa Kivarijoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat kalvakkaneva, lyhytkortine n neva ja varsinainen sararäme. Suo on eteläosaa lukuunottamatt a luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,9 m ja hyvin maatuneen osuus 0,9m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yli kanden met - rin 3,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina o n hiekka. Turpeista on noin 90 % saravaltaisia ja 10 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on noin puolet. Lisätekijöistä eniten on varpu a (kuvat 31, 32 ja 33). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee suuresti suon eri osiss a (taulukot 1 3,14_).Näytepisteeltä A 1800 otetuissa näytteissä tuhka - pitoisuus on erittäin korkea, keskiarvo 10,6 % ja pääosin tästä johtuen tehollinen lämpöarvo on heikko, keskiarvo 18,7 MJ/kg. Toisessa suon keskiosasta otetussa näytesarjassa tuhkapitoisuus on keskimäärin 6,5 % ja tehollinen lämpöarvo 19,4 MJ/kg. Suo n pohjoisosasta turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,8 % ja te - hollinen lämpöarvo 20,2 MJ/kg. Suokuution kuiva-ainepitoisuus o n keskimäärin 94 kg/m 3. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 5,2 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 2,5 milj. suo-m3 (48 %) ja hyvin maa - tunutta noin 2,7 milj. suo-m3 (52 %).

32 Iso Kontiosuossa on välttävästi jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 100 hehtaaria ja käyttökelpoista turvett a noin 2,7 milj. suo-m 3. Lähes maatumaton (H1-3) rahkainen pinta - kerros on ohut. Paikoin turpeen tuhkapitoisuus on erittäin korkea (taulukot 13 ja 14). Ennen mandollisen turvetuotannon aloittamista tulisi turpeen tuhkapitoisuus suon eri osissa tutkia tar - kemmin.

33 Pikku Kontiosuo (kl , x= 7263, y= 509) sijaitsee noin 20 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 34). Su o rajoittuu länsi-ja lounaisosassa harjuun. Muualla suo rajoittu u moreenikumpareisiin. Suon lounaispuolella kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 300 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 145 ha, yli 1,5 m :n 60 ha ja yli kanden metrin 20 ha. Tutkimuslin - jaa on m ja tutkimuspistetiheys 5,0/10 ha. Suon pinta viettää keski- ja eteläosassa etelään ja luoteessa pohjoiseen ja vedet purkautuvat eteläosassa Pääojan kautta Ii - jokeen ja pohjoisosassa Kivarijoen kautta Iijokeen. Suo on kuivat - tavissa.

34 Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevamuuttum a ja lyhytkortinen neva. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatuneen osuus 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli kande n metrin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 76 % saravaltaisia ja 24 % rahkavaltaisia. Lisätekijöistä eniten on varpua (kuvat 35, 36, 37 ja 38). Puun - jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1

35 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,4. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,3 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee suon eri osissa, keskiarvo 3,0 % (taulukot 15 ja 16). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,1 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 102 kg/m 3. Teholli - nen lämpöarvo on melko korkea, keskimäärin 21,1 MJ/kg, Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,1 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,4 milj. suo-m 3 (45 %) ja hyvin maatunutta noin 1,7 milj. suo-m 3 (55 %). Pikku Kontiosuossa on sekä jyrsin- että palaturvetuotantoo n soveltuvaa aluetta useassa altaassa yhteensä noin 6.0 hehtaaria j a käyttökelpoista turvetta noin 0,8 milj. suo-m 3. Tuotantokelpoisella alueella turve on pääosin kohtalaisesti (H 5_6 ) maatunutt a rahkasaraturvetta. Suon luoteisosassa lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on paikoin jopa 80 cm paksu.

36 Pitämäsuo (kl , x= 7259, y= 507) sijaitsee noi n 20 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 39). Suo rajoittu u pohjoisessa, luoteessa ja lännessä Pääojaan. Muualla suo rajoittuu harjuihin. Suon itäpuolella kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 310 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 120 ha, yli 1,5 m :n 80 ha ja yli kanden metrin 20 ha. Tutkimus - linjaa on 8980 m ja tutkimuspistetiheys 3,2/10 ha. Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat Pääoja n kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja rimpineva. Suo on lähes luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli kanden met-

37 rin 2,5 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajin a on hiekka. Turpeista on noin 86 % saravaltaisia ja 14 % rahkavaltaisia. Yli puolet turpeista on rahkasaraturpeita. Yleisimpänä lisätekijänä on tupasvilla (kuvat 40 ja 41). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 2 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,7. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu.

38 Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keski - arvo 4,1 % (taulukko 17). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 90,3 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 106 kg/m 3. Teholline n lämpöarvo on korkea, keskiarvo 22,3 MJ/kg. Turvetta suossa on kaikkiaan noin 3,2 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,1 milj. suo-m 3 (34 %) ja hyvin maatunutta noin 2,1 milj. suo-m 3 (66 %). Pitämäsuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta n. 80 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 1,2 milj. suo-m 3. Suon länsiosa soveltuu myös palaturvetuotantoon. Lähes maatumato n (H 1-3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

39 Sadinselänsuo (k , x= 7257, y= 509) sijaitse e noin 15 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 42). Suo rajoittuu harjuihin. Suon itäpuolella kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 430 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 85 ha, yli 1,5 m :n 30 ha ja yli kanden metrin 2 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,5/10 ha. Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat Syrjäoja n ja Pääojan kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja isovarpuine n räme. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatuneen osuus 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m ja yli kanden metrin 2,2 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajin a on hiekka. Turpeista on noin 90 % saravaltaisia ja 10 % rahkavaltaisia. Saraturpeita on noin puolet (kuvat 43, 44 ja 45). Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden osuus on 1

40 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,3 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,6 % (taulukko 18). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,6 % ja suokuution kuiva - ainepitoisuus 96 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,3 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,3 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,7 milj. suo-m 3 (52 %) ja hyvin maatunutta noin 1,6 milj. suo-m 3 (48 %). Sadinselänsuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta kuudessa eri altaassa yhteensä noin 30 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 0,4 milj. suo-m 3. Turve jäänee kuitenki n hyödyntämättä, koska erilliset altaat ovat pieniä ja turve soveltuu turvelajien ja maatuneisuuden puolesta ainostaan jyrsinturvetuotantoon.

41 Nälkäsuo (kl , x= 7258, y= 512) sijaitsee noi n 15 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 46). Suo rajoittu u lännessä ja etelässä harjuun. Muualla suo rajoittuu moreenikumpareisiin. Suon länsipuolella kulkee metsäautotie. Pinta-ala on 415 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 220 ha, yli 1,5 m :n 125 ha ja yli kanden metrin 75 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,5/10 ha. Suon pinta viettää itään ja vedet purkautuvat Nälkäjärve n ja Korentojärven kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen nevamuuttuma. Suoalasta on ojittamatta noin neljännes. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,8 m ja hyvin maatuneen osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kande n metrin 2,9 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka, hieta ja savi. Turpeista on noin 94 % saravaltaisia ja 6 % rahkavaltaisia. Yli puolet turpeista on rahkasaraturpeita. Yleisimpänä lisätekijänä on varpu (kuvat 47, 48 ja 49). Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden osuus on 2

42 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,8 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,0 %(taulukko 19,20). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,7 % ja suokuution kuivaainepitoisuus 95 kg/m 3. Turpeen lämpöarvo on kohtalainen, keski - arvo 20,1 MJ/kg. Suon kaakkoisosassa tuhkapitoisuus on pienemp i ja lämpöarvo suurempi kuin suon länsiosassa. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 5,2 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 2,6 milj. suo-m 3 (50 %) ja hyvin maatunutta noin 2,6 milj. suo-m 3 (50 %). Nälkäsuossa on yhtenäistä jyrsinturvetuotantoon soveltuva a aluetta noin 100 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 2, 0 milj. suo-m 3. Lähes maatumaton (H 1-3 ) rahkainen pintakerros o n ohut. Turvetuotantoa haittaavana tekijänä on tuotantokelpoise n alueen poikki kulkeva puro.

43 Nivasuo (kl , x= 7257, y= 515) sijaitsee noi n 20 km Pudasjärven keskustasta koilliseen (kuva 50). Suo rajoittu u pohjoisessa Nälkäojaan. Muualla suo rajoittuu harjuun. Suon eteläosassa kulkee Kuusamontie. Pinta-ala on 225 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 135 ha, yli 1,5 m :n 65 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspistetiheys 6,4/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Nälkä - ojan ja Korentojärven kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja isovarpuinen räme. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli kande n metrin 2,2 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat savi, hieta ja hiekka. Turpeista on noin 85 % saravaltaisia ja 15 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on yli puolet. Yleisimpänä lisätekijänä on kor - te (kuvat 51, 52 ja 53). Puunjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on 1 %

44 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,2. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,6 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskiarvo 2,2 % (tau - lukko 21). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 93,4 % ja suo - kuution kuiva-ainepitoisuus 65 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo o n melko alhainen, keskiarvo 19,7 MJ/kg. Suon eteläosassa turve o n lähes maatumatonta (H 1_3 ) rahkaturvetta, mistä johtuen pisteelt ä A otetuissa näytteissä vesipitoisuus on korkea, tuhka - pitoisuus alhainen ja lämpöarvo heikko.

45 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 5,2 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 2,6 milj. suo-m 3 (50 %) ja hyvin maatunutta noin 2,6 milj. suo-m 3 (50 %). Nivasuossa on useassa eri altaassa polttoturvetuotantoo n soveltuvaa aluetta yhteensä noin 30 hehtaaria ja käyttökelpoist a turvetta noin 0,5 milj. suo-m 3. Suon länsiosassa on sekä pala - että jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä aluetta noi n 15 hehtaaria. Kuivatusvaikeuksien vuoksi ei Nälkäjärveen rajoittuva alue ja Hangonlammen itäpuolinen alue sovellu turvetuotantoon. Eteläosassa turve on lähes kauttaaltaan polttoturvetuotantoon soveltumatonta lähes (H 1-3) maatumatonta rahkaturvetta.

46 Ruostesuo (kl , x= 7272, y= 502) sijaitse e noin 30 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 54). Suo rajoittuu etelässä Ruosteojaan ja muualla moreenikankaisiin. Suo n länsipuolella kulkevalle Sarakyläntielle on suon keskustasta matkaa noin 3,5 kilometriä. Pinta-ala on 370 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 185 ha, yli 1,5 m :n 140 ha ja yli kanden metrin 105 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,2/10 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Ruosteoja n ja Livojoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevarämemuuttuma ja lyhytkortinen neva. Suoalasta on ojitettu noin puolet.

47 Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,1 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 1,1 m ja hyvin maatuneen osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,7 m ja yli kande n metrin 3,6 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 98 % saravaltaisia ja 2 % rahkavaltaisia. Saraturpeita on yli puolet. Yleisimpänä lisätekijänä on varpu (kuvat 55, 56 ja 57). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 3 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 4,9. Liekoja esiintyy erittäin vähän(0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keski - arvo 4,8% (taulukot 22, 23). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 89,7 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 95 kg/m 3. Teholline n lämpöarvo on melko korkea, keskiarvo 21,1 MJ/kg.

48 Turvetta on Ruostesuossa kaikkiaan noin 6,0 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 3,1 milj. suo-m 3 (52 %) j a hyvin maatunutta noin 2,9 milj. suo-m 3 (48 %). Ruostesuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 140 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 3,6 milj. suo-m 3. Lähes maatumaton (H 1 _ 3 ) rahkainen pintakerros on ohut. Tuotantokelpoisella alueella turve on lähes kauttaaltaan heikosti (H 4 ) maatunutta saraturvetta.

49 Koivusuo (kl , x= 7275, y= 501) sijaitse e noin 30 km Pudasjärven keskusta pohjoiseen (kuva 58), Suo rajoittuu koillisessa Koivuojaan, etelässä Ruostesuohon ja muualla moreenikankaisiin. Suon pohjoispuolella kulkee Sarakyläntie. Pinta-ala on 300 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 150 ha, yli 1,5 m :n 115 ha ja yli kanden metrin 85 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,0/10 ha.

50 Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Koivu - ojan kautta Livojokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja rim - pinevamuuttuma. Eteläosaa lukuunottamatta suo on ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 1,0 m ja hyvin maatuneen osuu s 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yl i kanden metrin 2,9 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä poh- ' jamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 95 % saravaltaisia ja 5 % rahkavaltaisia. Saraturpeita on yli puolet. Yleisimpänä lisätekijänä on raat e (kuvat 59 ja 60). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,4. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, kes - kiarvo 4,2 % (taulukot 24 ja 25). Turpeen vesipitoisuus on kes - kimäärin 90,9 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus on 86 kg/ m3. Turpeen lämpöarvo on melko korkea, keskiarvo 21,1 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,4 milj. suo-m 3, jost a heikosti maatunutta on noin 2,2 milj. suo-m3 (50 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,2 milj. suo-m 3 (50 %). Koivusuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 110 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 2,5 milj. suo-m 3. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on ohut. Tuotantokelpoisella alueella turve on lähes kauttaaltaan hei - kosti (H 4 ) maatunutta saraturvetta.

51 Ahosuo (kl , x= 7276, y= 502) sijaitsee noi n 35 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 61). Suo rajoittuu lännessä Koivuojaan, koillisessa Peurasuohon ja muualla harjuihin. Suon pohjoispuolella kulkee Sarakyläntie. Pinta-ala on 335 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 145 ha, yli 1,5 m :n 110 ha ja yli kanden metrin 90 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,3/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Peura - ojan kautta Livojokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja isovarpuinen rämemuuttuma. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatuneen osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli kande n metrin 2,8 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 94 % saravaltaisia ja 6 % rahkavaltaisia. Saraturpeita on yli puolet. Yleisimpänä lisätekijänä on korte (kuvat 62 ja 63). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus o n 1 o.

52 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoja ei tavatt u vattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,4 % (taulukot 2 6 ja 27). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,3 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 96 kg/m 3. Turpeen lämpöarvo on melko kor - kea, keskiarvo 21,1 MJ/kg.

53 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,3 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,8 milj. suo-m 3 (42 %) ja hyvin maatunutta noin 2,5 milj. suo-m 3 (58 %). Ahosuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noi n 110 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 2,2 milj. suo-m 3. A-linjaston pohjoisosa soveltuu turvelajien ja maatuneisuude n puolesta myös palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3) nahkainen pintakerros on ohut.

54 Peurasuo (kl , x= 7277, y= 503) sijaitsee noi n 35 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 64). Suo rajoittu u etelässä moreenikankaisiin ja muualla harjuihin. Suon pohjoispuolella kulkee Sarakyläntie. Pinta-ala on 375 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 165 ha, yli 1,5 m :n 100 ha ja yli kanden metrin 60 ha. Tutkimu s linjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,9/10 ha. Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuvat Peura - ojan kautta Livojokeen. Suo on kuivattavissa.

55 Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevarämeojikk o ja isovarpuinen rämeojikko. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yli kande n metrin 2,9 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 84 % saravaltaisia ja 16 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on lähes puolet. Yleisimpänä lisätekijänä o n tupasvilla (kuvat 65 ja 66). Puunjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on 1 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikost i maatuneen pinnan 3,5 ja hyvin maatuneen osan 5,4. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarvo 2,8 % (taulukot 28,29,30). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,0 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 97 kg/m 3. Turpeen lämpöarvo o n melko korkea, keskiarvo 20,7 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan. noin 4,4 milj.suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,9 milj. suo-m 3 (20 %) ja hyvin maatunutta noin 3,5 milj. suo-m 3 (80 %). Peurasuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 100 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 1,9 milj. suo-m 3. Suon pohjoisosa soveltuu turvelajien ja maatuneisuude n puolesta myös palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) nahkainen pintakerros on ohut.

56 Haarasuo (kl , x= 7271, y= 501) sijaitsee noi n 30 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen (kuva 67). Suo rajoittu u pohjoisessa Ruosteojaan, etelässä Isosuohon ja muualla moreenikankaisiin. Länsipuolella kulkevalle tielle on suon keskustast a matkaa noin 2 kilometriä. Pinta-ala on 305 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 205 ha, yli 1,5 m :n 175 ha ja yli kanden metrin 135 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspistetiheys 4,5/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Ruosteojan kautta Livojokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja isovarpuinen räme. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,3 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 1,5 m ja hyvin maatuneen osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m ja yli kande n metrin 3,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hieta. Turpeista on noin 92 % saravaltaisia ja 8 % rahkavaltaisia. Saraturpeita on yli puolet. Yleisimpänä lisätekijänä on raate (kuvat 68, 69 ja 70). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 1

57 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,0. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keskiarvo 3,2 %(taulukot 31 ja 32). Turpeen vesipitoisuus on keski - määrin 91,2 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 89 kg/m 3. Turpee n lämpöarvo on keskimäärin 20,9 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 6,0 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 4,0 milj. suo-m 3 (67 %) ja hyvin maatunutta noin 2,0 milj. suo-m 3 (33 %). Haarasuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluett a noin 170 hehtaaria ja käyttökelpoista turvetta noin 4,1 milj. suo-m 3. Lähes maatumaton (H 1 _ 3 ) rahkainen pintakerros on ohut. Tuotantokelpoisella alueella turve on lähes kauttaaltaan heikost i maatunutta saraturvetta.