GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996
Korhonen, Riitta, 1996 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 302, 34 sivua, 3 kuvaa, 3 liitettä Jalasjärven kunnan eteläosassa tutkittiin vuosina 1990-1993 maaperäkartoitukseen ja valtakunnalliseen turveinventointiin liittyen 70 suota Tutkittujen soiden pinta-ala on 6 135 ha, mikä on 34 % kunnan suoalasta Soista 28 tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä ja muut hajapistein Tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, pinnan vetisyys, mättäisyys, puuston tiheys, puulajisuhteet ja kehitysluokka sekä turvelajit, turpeen maatuneisuus, kosteus, kuituisuus sekä trvekerrostuman liekoisuus ja pohj amaalaj i Tutkittujen soiden turvemäärä on 77,67 milj suo-m3 Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m ja siitä heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 0,3 m Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2 ja energia- eli polttoturpeella se on 5,9 Yli 1,5 m :n syvyisten alueiden pinta-ala on 2 042 ha ja turvemäärä on 46,3 milj suo-m3 Yli 2 m :n syvyisten suoalueiden pinta-ala on 1 123 ha ja turvetta on 30,87 milj suo-m3 Turpeesta on 57 % rahkavaltaista ja 43 % saravaltaista Kaikki suot ovat jossain määrin ojitettuja Vallitsevia suotyyppejä ovat erilaiset rämeet ja niiden muuttumat Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 30 suolla yhteensä 1577 ha Yhden tuotantoon soveltuvan suon pintaosasta voidaan tuottaa myös kasvuturvetta Tuotantokelpoista turvetta alueilla on 40,33 milj suo-m3, josta kuivan turpeen energiasisältö on 22,23 milj MWh Turpeen keskimääräinen ph-arvo on heikosti maatuneella rahkaturpeella 3,4 ja energiaturpeella 4,3 Keskimääräinen tuhkapitoisuus heikosti maatuneella rahkaturpeella on 2,1 % ja energiaturpeella 3,0 % kuivapainosta Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,16 % kuivapainosta, vesipitoisuus 90 märäkäpainosta ja kuiva-ainetta on keskimäärin 79 kg/m 3 heikosti maatuneellaturpeella ja 92 kg/m 3 energiaturpeella Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo energiaturpeella on keskimäärin 21,1 MJ/kg ja 50 % :n tuotantokosteuteen laskettuna se on 9,3 MJ/kg Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, turvevarat, Jalasjärvi Geologian tutkimuskeskus PL 96 02151 Espoo Sähköposti : riitta korhonen@gsffi ISBN 951-690-640-0 ISSN 1235-9440
Korhonen, Riitta,1996 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa I - The mires and peat reserves of Jalasjärvi, western Finland Part I Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report ofpeat Investigation 302, 34 pages, 3 figures, 3 appendices In the municipality of Jalasjärvi, in western Finland, 70 mires were investigated by Geological Survey of Finland in 1990-1993 Altogether 6 135 hectares of peatland were studied, which is about 34 % of the total peatland area of Jalasjärvi The mires studied contain a total of 77 67 million m3 of peat in situ The mean thickness of the peat layers is 1 3 m including the weakly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0 3 m in thickness The mean humification degree (H) of the peat is 5 2 on the von Post's 1-10 scale and for the fuel peat it is 5 9 The area deeper than 1 5 m covers 2 042 hectares and contains of 46 3 million m 3 peat in situ and the area deeper than 2 m covers 1 123 hectares containing of 30 87 million m 3 peat in situ Fifty seven per cent of the peat is Sphagnum predominant and 43 % Carex predominant The majority of the peatland areas has been drained for forestry or agriculture The most common site types are pine bogs Thirty from the mires studied are suitable for fuel peat production The upper layer of one of these 30 mires is also suitable for horticultural peat production The total area suitable for peat production is 1 577 hectares The amount of mineable peat is 40 33 million m 3 in situ and the energy content of the dry peat is 22 23 million MWh The average ph-value for the weakly humified Sphagnum peat is 3 4 and for the well humified peat it is 4 3 The average ash content for the weakly humified Sphagnum peat is 2 1 and for the enenrgy peat it is 3 0 % from the dry matter The sulphur content of peat is 0 16 % from the dry matter and the water content is 90 % from the wet matter The dry bulk density of the energy peat is 92 kg per m 3 in situ The effective calorific value of the dry peat is 21 1 per kg, which is 9 3 MJ per kg calculated for 50 % moisture content Key words : mire, peat, inventory, fuel peat, horticultural peat, reserves, Jalasjärvi, Finland Geological Survey of Finland PO Box 96 FIN-02151 ESPOO FINLAND E-mail: riitta korhonen@gsffi ISBN 951-690-640-0 ISSN 1235-9440
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 7 AINEISTON KÄSITTELY, TULOSTEET JA ARVIOINTIPERUSTEET 8 Aineiston käsittely ja tulosteet 8 Arviointiperusteet 8 TUTKITUT SUOT 12 TULOSTEN TARKASTELU 32 Tutkitut suot ja turvemäärä 32 Suotyypit ja turvelajit 32 Keskimaatuneisuus, liekoisuus ja turvelajit 33 Laboratoriotulokset 33 Soveltuvuus turvetuotantoon 33 YHTEENVETO 34 SUMMARY 34 KIRJALLISUUS - REFERENCES 34 LIITTEET
Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt maaperäkartoitukseen ja valtakunnan turvevaroj en kokonaisinventointiin liittyviä turvetutkimuksia Jalasjärvellä vuosina 1990-1993 Tässä raportissa julkaistaan kunnan eteläosasta 70 suon yleisluontoiset tutkimustulokset Tutkittujen soiden pinta-ala on 6 135 ha Jalasjärven soita on tutkittu jo 1950-luvulla prof Martti Salmen toimesta Silloisen tutkimuksen tarkoituksena oli löytää sopiva sijoituspaikka Suomen ensimmäisen turvekäyttöisen sähkövoimalaitoksen perustamiselle Tätä tarkoitusta varten Jalasjärvellä tutkittiin 4 961 suohehtaaria (Salmi 1951, 1952, 1959) Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli inventoida kaikki 20 haja sitä suuremmat suot, mutta samanaikaisesti tehdyn maaperäkartoituksen tueksi tutkittiin paikoitellen myös pienempiä soita Tässä raportissa julkaistaan suppeat selostukset tutkituista soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta sekä tutkimusten yhteenveto Turvetuotantoon soveltuvalla alueella tarkoitetaan tässä yhteydessä energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta, sillä pelkästään kasvuturvetuotantoon soveltuvia soita tutkitulla alueella ei ole Turpeen tuotantotapaan ei oteta kantaa TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Pienet ja saarekkeiset suot tutkittiin hajapistein ja suuremmat suot linjatutkimusmenetelmällä (Lappalainen, Sten & Häikiö 1984) Ennen linjatutkimusta soille laadittiin yksi tai useampi selkälinja ja poikkilinjoja 200-400 m :n välein suon muodosta ja saarekkeisuudesta riippuen Suurimmilla soilla tehtiin vielä syvyysmittauksia ylimääräisillä syyvyden mittauslinjoilla Varsinaiset turvetutkimukset tehtiin 100 m :n välein ja lisäksi turvekerrostuman paksuus mitattiin 50 m :n välein Tutkimuslinjastot vaaittiin ja korkeus sidottiin valtakunnallisiin korkeuspisteisiin Hajatutkimuspisteitä ei vaaittu Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus ja puita kasvavilla suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut Kairalla otettiin turvenäytteet pinnasta kovaan mineraalimaahan saakka ja näytteistä määritettiin turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus Myös turvekerrostumien alla olevat liejutjamineraalimaalajitmääritettiin Maatumattoman puuaineksen, ns liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenestä kohdasta kahden metrin syvyyteen saakka Laboratoriotutkimukset Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä 15 suolta Laboratoriossa näytteistä määritettiin happamuus märästä näytteestä, vesipitoisuus painoprosentteina kuivaamalla turve 105 C lämmössä vakiopainoon Turpeen kuiva-aineen määrä laskettiin suokuutiometriä kohden Kuiva- tuista näytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla näytteet 815+/-25 C :ssa ja lämpöarvo Leco AC 300 kalorimetrillä (ASTM D 3286) Valikoiduista näytteistä määritettiin rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta Leco SC-132 rikinmäärityslaitteella 7
AINEISTON KÄSITTELY, TULOSTEET JA ARVIOINTIPERUSTEET Aineiston käsittely ja tulosteet Tutkittujen soiden sijainti on esitetty kuvassa 1 Kaikki tutkimushavainnot on tallennettu tiedostoihin, joista saadaan useita erilaisia tulosteita Perustulosteenajokaisesta suosta on piirretty kartta, josta selviää turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen, rahkaturvetta olevan pintakerroksen paksuus (kuva 2) Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoista piirretyillä turvelaj i- ja maatuneisuusprofiileilla (kuva 3) Kuvaan on piirretty myös suotyyppilyhenteet, liekojen määrä, suon pohjamaalajit ja turvekerrostuman alla olevat liejukerrostumat silloin, kun niitä esiintyy Jokaisesta tutkitusta suosta on kirjoitettu tutkimusselostus, josta selviää suon sijainti, ympäristön maaperä ja suon koko, suotyyppien jakauma, puusto-ja ojitustilanne sekä suon vesien purkautumisreitti Turvekerrostumasta kuvataan turvelajit, maatumisaste ja liekoisuus sekä turpeen määrä koko suon osalta jaettuna eri syvyysalueisiin (Hän- ninen, Toivonen & Grundström 1983) Suon energiasisältö ja turvetuotantoon soveltuvien alueiden turvemäärä on laskettu niiltä soilta, joilta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten Sellaisilta soilta, joilta näytteitä ei ole otettu ja joilla on tuotantoon soveltuvia alueita, energiasisältö on laskettu turpeen vesipitoisuuden ja maatumisasteen perusteella (Mäkilä 1994) Perustulosteiden lisäksi turvetutkimuksista on mahdollisuus saada erilaisia atk-tulosteita, jotka antavat varsin monipuolisen kuvan suosta tai halutusta suon osasta Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia sekä näiden yhdistelmiä Tasokartoilla voidaan esittää mm suotyypit, liekoisuus, suon pinnan ja pohjan korkeus merenpinnasta, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys sekä puustotietoja Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan tulostaa kaksi edellä mainittua tietoa kerrallaan Arviointiperusteet Turpeiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on perusteena käytetty Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjetta (liite 1) Sen mukaan energiaturpeeksi soveltuu myös heikosti maatunut saraturve (C), ellei siinä ole liian korkea tuhka- ja/tai rikkipitoisuus Rahkaturpeen tulee olla kohtalaisen hyvin maatunutta eli vähintäin H5 von Postin 10- asteikolla määritettynä Tässä raportissa suota on suositeltu turvetuotantoon, mikäli sieltä löytyy vähintään 10 ha yhtenäistä, turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa, yli 1,5 m :n syvää aluetta Kasvuturpeeksi soveltuvat heikosti maatuneet rahkaturpeet, joiden maatumisaste on pääosin välillä H 1-H3 Heikosti maatuneet rahkaturpeet on vuodesta 1991 lähtien jaoteltu kolmeen ryhmään j o kenttähavaintojen yhteydessä NäistäAcutifoliaryhmä edustaa parasta kasvuturveraaka-ainetta, ja seuraavana on Palustria -ryhmä Heikointa raakaainetta saadaan Cuspidata-ryhmään kuuluvien rahkasammalten muodostamista turpeista (liite 2) Ympäristöturpeella tarkoitetaan turvetta, joka soveltuu muun muassa kuivikkeeksi, kompostointiin sekä lietelannan imeytykseen Tällaiseksi turpeeksi luokitellaan yleensä H4 maatumisasteen rahkaturpeet sekä heikkolaatuiset kasvuturpeet Kasvuturvestandardin (liite 2) mukaan hyvälaatuiseksi (I lk) kasvuturpeeksi eli viljelyturpeeksi määritellään turve, jonka maatumisaste on H1-H3 ja se on muodostunut pääosin Acutifolia-ryhmän rahkasammalista Vastaavanlainen määritelmä on myös maa-ja metsätalousministeriön säädöksessä eräistä lannoitevalmisteista (Suomen säädöskokoelma 1994) Siinä viljelyturpeeksi määritellään vaalea H1-H3 maatunut rahkaturve, joka sisältää vähintään 90 % rahkasammaljäännöksiä, ja siitä yli 80 % tulee olla Acutifolia-ryhmän jäännöksiä Kasvu- ja maanparannusturpeen määritelmä taas on laissa hyvin väljä Turpeen on oltava koostumukseltaan vain pääosin suokasvien jäännöksiä ja maatumisasteen välillä H1-H6 Turvekerrostuman liekoisuus on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa Liekoisuus ilmoitetaan laskettuna ns Pavlovin menetelmän mukaan prosentteina turpeiden kokonaistilavuudesta Liekoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %) Yli 3 % :n liekoisuus nostaa palaturvetuotannon kustannuksia 8
Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 1 Kivenneva 25 Valkoinenneva 49 Iso Hautaneva 2 Jäkäläneva 26 Juurakkoneva (etel ) 50 Teerineva (etel ) 3 Mujujärvensuo 27 Korppukallionneva 51 Muorivainaanrämäkkä 4 Mustaluomansuo 28 Saarijärvenneva 52 Pieni Hautaneva 5 Saralanneva 29 Vehmasviidanrämäkkä 53 Siltarämäkkä 6 Risuneva 30 Luomansuo 54 Salmenneva 7 Pikku Vasikkaneva 31 Korppuneva 55 Kärjenneva 8 Saunaneva 32 Hämeenneva (etel ) 56 Teerineva (pohj ) 9 Hakoneva 33 Katajistonsuo 57 Seiväskorpi 10 Pohjaisneva 34 Vähä Karjanneva 58 Kärmesrämäkkä 11 Kontoneva 35 Riomäensuo 59 Kaskineva 12 Alasenneva 36 Karjanneva 60 Poromäensuo 13 Vasikkaneva 37 Salkoharjunsuo 61 Vähä Madesjärvensuo 14 Liikaluomansuo 38 Kaihlaneva 62 Torppaneva 15 Ilvesneva 39 Kettuneva (etel ) 63 Haaparämäkkä 16 Välirämäkkä 40 Hämeenneva (pohj ) 64 Kotoneva 17 Vekaranneva 41 Ampumaradansuo 65 Vähäjärvenneva 18 Haukkaneva 42 Lähdeskytö 66 Pahanojanrämäkkä 19 Kivisaarenneva 43 Pyhäneva 67 Mastomäenneva 20 Romelonneva 44 Välirämäkkä 68 Kortesneva (etel ) 21 Mastokankaanneva 45 Kettuneva (pohj ) 69 Onttojenneva 22 Ympyriäisenneva 46 Kloperonneva 70 Kulturinneva 23 Mäkirinteensuo 47 Talasneva 24 Paljasneva 48 Pesäneva Kuva 1 Jalasjärvellä tutkitut suot Fig 1 A map showing the location of mires surveyed in the municipality of Jalasjärvi 9
KESKIMPPTUN 140m l S :H1-4/KOKO PRKSUUS 5 2 R200-90m-3 10/39 / 3%4~ 5:1 I 8/29 1 KlC5 1 6/ 1 ~ -- R200+170m 8 ~00 -- 3 5-1/2 ROm 0 S00 M ~ I 1 I 1 ~ GEOLOGIRN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET 1990 Kuva 2 Esimerkki suokartasta Tutkimuspisteen yläpuolella on turpeen keskimaatuneisuus von Postin 10- asteikolla, alapuolella heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen paksuus/koko turvekerrostuman paksuus desimetreinä Turvekerrostuman paksuutta osoittavat yhtenäiset käyrät on piirretty metrin välein, katkoviiva on 1,5 m :n käyrä Fig 2 An example of a mire map including the peat investigation points and the degree of humification and depth of peat layer within each point 1 0
U) 0- O 0) O r` = Ln [n -12 v v 11_ 1 C- = 0 07 00 r` Ln Ln v ~r v 0 \ O O O O O \ z c, Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 _ O U O O N C z O\ C o z fr \ 0 Q 0 C y h L C 7 > 0 C 0 C N - O O y O td N C N > s C C J S r I 1 I I I r I I I 1 I Z n- 0_ E O 0) o r- O CT) 00 r - LfJ Lf) V V' V LI) UJ V '' V O - N O U S 3 C 0 Y C J_- p C7 _O N O 2 a~ Co > C CM- 1 1
TUTKITUT SUOT 1 Kivenneva Kivenneva (kl 2212 05) sijaitsee noin 24 km Jalasjärven kirkolta etelään Suo on hiekkamuodostumien välisessä painanteessa ja sen lounaisosa on raivattu pelloksi Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaisen hyvät, tilustie tulee suon pohjoispäähän Pinta-ala on 88 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 33 ha, yli 1,5 m :n aluetta 23 haja yli 2 m :n aluetta 16 ha Kivennevan korkeus merenpinnasta on 135-142 m ja pinta viettää länteen Suon vedet laskevat Ilvesjokeen, josta edelleen Mustajoen ja Jalasjoen kautta Kyrönjokeen Tutkimuspisteitä suolla on 41 kpl ja syvyyspisteitä 25 kpl Tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, yli metrin syvyisellä alueella se on 2,0 m ja yli 2 m :n alueella 2,7 m Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan turpeen on 5,7 Vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräme- ja pallosararämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas Turpeesta on 40 % rahkavaltaista ja 60 % saravaltaista Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (25 %) ja tupasvillasararahkaturve (15 %) Tupasvillan jäännöksiäon 29 % :ssa, puun jäännöksiä on 3 % :ssa ja varvun jäännöksiä on 23 % :ssa turpeesta Liekoja on yli metrin syvyisellä suoalueella 0,1-2,0 m :n syvyydessä vähän (0,4 %) Yleisin pohjamaalaji on hiekka Kivennevalla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta 23 ha 2 Jäkäläneva Jäkäläneva (kl 2212 05) sijaitsee noin 24 km Jalasjärven kirkolta etelään Suo rajoittuu koillisessa kallioiseen Lankkusaunamäkeen ja muilta osin hiekkamuodostumiin Suon pohjoisosassa on melko suuri metsäsaareke Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, paikallistie kulkee suon itäreunaa Pinta-ala on 83 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 59 ha, yli 1,5 m :n aluetta on 49 haja yli 2 m :n aluetta on 35 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 146-150 m Suon pinta viettää koilliseen, jonne myös suon vedet laskevat Mujujärvensuon ja Iso Mujujärven sekä Koninevan kautta Parkanon Kuivasjärveen Tutkimuspisteitä suolla on 41 kpl eli 4,9/10 ha, lisäksi syvyyspisteitä on 27 kpl Turvekerrostu- man keskipaksuus on 2,1 m, yli metrin alueella se on 2,7 m, yli 1,5 m :n alueella 3,0 m ja yli 2 m :n alueella 3,6 m Vallitseva suotyyppi on keidasräme Turpeesta on 73 % rahka- ja 27 % saravaltaista Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahkaturve (30 %) ja rahkaturve (25 %) Tupasvillan jäännöksiä on 41 % :ssa, puun jäännöksiä on 4 % :ssa ja varvun jäännöksiä on 11 % :ssa turpeesta Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvalla turpeella se on 6,1 Liekoja on yli metrin syvyisellä suon osalla 0,1-1,0 m :n syvyydellä 1,23 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydellä 0,21 % Yleisin pohjamaalaji on hiekka Liejua on kahdella pisteellä 10 cm Jäkälänevassa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 50 ha 3 Mujujärvensuo Mujujärvensuo (kl 2212 05) sijaitsee noin 24 km Jalasjärven kirkolta etelään Suo rajoittuu etelässä hiekkamuodostumiin, pohjoispuolella Mujuvuoreen ja muilta osin moreeniin ja kalliopaljastumiin Suolla sijaitsevat Pikku- ja Iso Mujujärvi Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, suon länsi- ja eteläreunalla kulkee paikallistie Pinta-ala on 63 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 47 ha, yli 1,5 m :n aluetta 36 haja yli 2 m :n aluetta 24 ha Mujujärvensuon korkeus merenpinnasta on 148-153 m, ja sen pinta viettää kaakkoon Suon vedet laskevat Iso Mujujärven ja Koninevan kautta Kuivasjärveen Tutkimuspisteitä suolla on 40 kpl eli 6,3 pist /10 haja syvyyspisteitä on lisäksi 20 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m, yli metrin syvyisellä suon osalla se on 2,0 m, yli 1,5 m :n alueella 2,3 m ja yli 2 m :n alueella 2,5 m Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja energiaturpeeksi soveltuvallaturpeella se on 6,4 Vallitsevia suotyyppejä ovat isovarpurämemuuttuma (13 %), rahkarämeojikko (10 %) ja tupasvillarämemuuttuma (8 %) Turpeesta on 63 % rahka- ja 37 % saravaltaista Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- (29 %) ja rahkaturve (15,5 %) Tupasvillan jäännöksiä on 41 % :ssa, puun jäännöksiä 9 % :ssa ja varvun jäännöksiä 14,5 % :ssa turpeesta Liekoja on yli metrin syvyisellä suon osalla 0,1-1,0 m :n syvyydessä 2,56 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydessä 0,85 % Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu Liejua on Iso Mujujärven läheisyydessä 100-150 cm :n kerroksena 1 2
Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Mujujärvensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 30 ha, mutta Mujujärvet vaikeuttavat suon kuivattamista 4 Mustaluomansuo Mustaluomansuo (kl 2212 05) sijaitsee noin 25 km Jalasjärven kirkolta etelään Suo sijaitsee kallioisten mäkien sekä hiekkamuodostuman välisissä painanteissa ja jakautuu pohjoisosassa kahdeksi lahdekkeeksi Läntisen lahdekkeen läpi virtaa Majurinprunni-puro, joka muuttuu suon pohjoisosassa Mustaluomaksi Suon länsipuolella on Kihlakunnankankaan hiekkamuodostuma, jota pitkin kulkee suota lähinnä oleva tie Suon vedet laskevat Majurinprunnia, Mustaluomaa ja Niskaluomaa Koskutjärveen Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 147-150 m ja pinta viettää pohjoiseen Suon pinta-ala on 48 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 31 ha, yli 1,5 m :n aluetta on 24 haja yli 2 m :n aluetta on 14 ha Tutkimuspisteitä suolla on 9 kpl, eli 1,9/10 haja syvyyspisteitä 6 kpl Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,5 m, yli metrin syvyisellä alueella se on 1,9 m ja yli 2 m :n syvyisellä alueella 2,5 m Vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräme ja varsinainen sararämemuuttuma Turpeesta on 87 % rahkaja 13 % saravaltaista Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (41 %), tupasvillarahkaturve (17 %) ja rahkasaraturve (10 %) Tupasvillan jäännöksiä on 17 % :ssa, puun jäännöksiä 10 % :ssa ja varvun jäännöksiä 10 % :ssaturpeesta Keskimaatuneisuus on 6,8 koko turvekerrostumalla Liekoja ei tavattu turvekerrostumassa Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja savi Liejua on puron läheisyydessä enimmillään 3,2 m Mustaluomansuon kapeus ja Mustaluoman sijainti suon keskellä ovat esteenä suon ottamiselle turvetuotantoon 5 Saralanneva Saralanneva (kl 2212 05, 06) sijaitsee noin 23 km Jalasjärven kirkolta etelään Suo sijaitsee kallioisten mäkien välisessä painanteessa Suon keskiosa on peltoa Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät Pinta-ala on 54 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 39 ha, yli 1,5 m :n aluetta 17 ha ja yli 2 m :n aluetta on 9 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 135-145 m ja pinta viettää pohjoiseen Suon vedet laskevat Mustaluomaan, josta edelleen Mustalammin kautta Mustajokeen ja edelleen Jalasjokea Kyrönjokeen Tutkimuspisteitä suolla on 43 kpl eli 8/10 ha, lisäksi syvyyspisteitä on 26 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, yli metrin syvyisellä alueella se on 1,7 m ja yli 2 m :n alueella 2,7 m Suotyypit ovat muuttuma-asteella, vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräme- ja pallosararämemuuttuma Turpeesta on 27 % rahka- ja 73 saravaltaista Yleisimmät turvelajit ovat varpurahkasaraturve (25 %) ja varpukorterahkasaraturve (18 %) Tupasvillan jäännöksiä on 9 % :ssa, puun jäännöksiä on 17 % :ssa ja varvun jäännöksiä on 60 % :ssa turpeesta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 ja energiaturpeella se on 6,0 Liekoja on 0,1-1,0 m :n syvyydessä 1 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydessä 0,55 % Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta Saralannevassa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta 17 ha 6 Risuneva Risuneva (kl 2212 06, 03) sijaitsee noin 23 km Jalasjärven kirkolta lounaaseen Suo rajoittuuu hiekkakankaisiin, suon länsireunalla kulkee Jalasjärven-Karvian maantie Pinta-ala on 95 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on vain 4 ha Suon pinnan korkeus on 153-156 m mpy ja pinta viettää itään Suon vedet laskevat Rummukkajärveen Suo on tutkittu hajapistein, tutkimuspisteitä suolla on 8 kpl eli 0,8 pist /10 ha, lisäksi on kaksi syvyyspistettä Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,5 m, yli metrin syvyisellä alueella se on 1,1 m Turve on rahkavaltaista Tupasvillan jäännöksiä on 59 % :ssa ja puun jäännöksiä 17 % :ssaturpeesta Suotyypit ovat pääasiassa turvekankaita, varputurvekangasta (60 %) ja puolukkaturvekangasta (20 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7 Pohjamaalaji on hiekka Risuneva on ojitettu metsätalouskäyttöön ja suolla kasvaa riuku- ja pinotavara-asteella olevaa mäntymetsää 7 Pikku-Vasikkaneva Pikku-Vasikkaneva (kl 221203, 04, 2221 04, 06) sijaitsee noin 15 km Jalasjärven kirkolta luoteeseen Suo rajoittuu mataliin hiekkamuodostumiin ja paikoin kalliopaljastumiin sekä moreeniin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät Suon keskiosa on turvetuotannossa Pinta-ala on 541 ha, josta yli metrin aluetta on 285 ha, yli 1,5 m :n aluetta on 1 3
113 ha ja yli 2 m :n aluetta on 29 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 144-149 m Suon pinta viettää loivasti etelään, jonne myös suon vedet laskevat Vasikkaluomaan ja siitä edelleen Liikaluomaa Ilvesjokeen Tutkimuspisteitä suolla on 194 kpl eli 3,6 pist / 10 ha Syvyyspisteitä on lisäksi 146 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 1 m, yli metrin syvyisellä alueella se on 1,4 m ja yli 2 m :n alueella 2,2 m Vallitsevia suotyyppejä suon keskiosassa ovat rahkaneva, silmäkeneva ja lyhytkortinen neva, jotka reunoja kohti vaihettuvat rämeiksi Suon keskiosassa on myös silmäkenevaa Turpeesta on 70 % rahkavaltaista ja 30 % saravaltaista Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahkaturve (29 %), varpurahkasaraturve (20 %) ja tupasvillasararahkaturve (13 %) Tupasvillan jäännöksiä on 52 % :ssa, puun jäännöksiä 1 % :ssa ja varvun jäännöksiä 37 % :ssa turpeesta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, energiaturpeella se on 6,9 Liekoja on 0,1-1,0 m :n syvyydellä 0,41 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydellä 0,05 % Pohjamaalajina on hiekka Pikku-Vasikkanevalla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n aluetta noin 75 ha Alueet ovat kahdessa eri paikassa Suon keskiosa ei sovellu tuotantoon, koska siellä heikosti maatuneen pintarahkan osuus on suuri, ja se on käytön kannalta heikkolaatuista Cuspidata-ryhmän turvetta 8 Saunaneva Saunaneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 20 km Jalasjärven kirkolta lounaaseen Suo rajoittuu hiekkamuodostumiin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, suon länsipuolella kulkee Karvian-Jalasjärven maantie sekä itä- ja etelä puolella paikallistiet Suon pinta-ala on 20 haja turvekerrostuma on alle metrin paksuinen Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 153-155 m ja pinta viettää kaakkoon Suon vedet laskevat Ilvesjokeen, josta edelleen Mustajoen ja Jalasjoen kautta Kyrönjokeen Suo on tutkittu hajapistein ja tutkimuspisteitä suolla on neljä, joista kaksi on varputurvekankaalla, yksi kytöheitolla jayksi puolukkaturvekankaalla Vallitseva turvelaji on tupasvillasararahkaturve ja turpeen keskimaatuneisuus on 7,5 Pohjamaalajina on hiekka Saunaneva on metsätalouskäytössä ja siellä kasvaa mäntyvaltaista, harvennusasteella olevaa puustoa 9 Hakoneva Hakoneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 19 km Jalasjärven kirkolta lounaaseen Suo rajoittuu hiekkamuodostumiin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, suon halki kulkee paikallistie ja sen itäpuolella on Karvian-Jalasj ärven maantie Pinta-ala on 47 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 24 haja yli 1,5 m :n aluetta on 2 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 157-161 m ja pinta viettää pohjoiseen Suon vedet laskevat Ilvesjokeen, josta edelleen Mustajoen ja Jalasjoen kautta Kyrönjokeen Suo on tutkittu hajapistein ja tutkimuspisteitä suolla on 7 kpl eli 1,5 pist /10 ha lisäksi on kolme syvyyspistettä Turvekerrostuman keskipaksuus on 1 m ja turpeen keskimaatuneisuus 5,4 Suotyypit ovat muuttumia, pääasiassa tupasvillaräme- ja rahkaräme- sekä lyhytkorsinevamuuttumaa Turve on rahkaturvetta jatupasvillan jäännöksiä on 90 % :ssa turpeesta Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve Liekoja ei ole ja pohjamaalajina on hiekka Hakoneva ei sovellu turvetuotantoon 10 Pohjaisneva Pohjaisneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 20 km Jalasjärven kirkolta lounaaseen Suo rajoittuu hiekkamuodostumiin ja itäosasta Rummukkavuoreen Suon länsipuolella oleva pelto on osittain turvepeltoa Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät Pinta-ala on 163 ha, josta yli metrin syvyistä on 93 ha, yli 1,5 m :n syvyistä on 60 ha ja yli 2 m :n syvyistä aluetta on 24 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 147-152 m ja pinta viettää etelään Suon vedet laskevat Rummukkajärveen, josta edelleen usean joen kautta Kyrönjokeen Tutkimuspisteitä suolla on 62 kpl eli 3,8 pist /10 ha, lisäksi syvyyspisteitä on 41 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m ja yli 2 m :n alueella 2,7 m Vallitsevia suotyyppejä ovat keidasräme suon keskiosassa ja isovarpuräme reunaosissa Turpeesta on 72 % rahka- ja 28 % saravaltaista Tupasvillan jäännöksiä on 53 % :ssa, puun jäännöksiä on 10 % :ssa ja varvun jäännöksiä on 23 % :ssa turpeesta Keskimaatuneisuus on 6,1 ja energiaturpeella se on 6,8 Liekoja on yli metrin syvyisellä suon osalla 0,1-1,0 m :n syvyydessä 2,26 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydessä 0,52 % Yleisimmät pohjamaalaj it ovat hiekka ja hiesu Pohjaisnevassa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta 60 ha 1 4
JalasjÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 11 Kontoneva Kontoneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 21 km JalasjÄrven kirkolta lounaaseen Suo rajoittuu hiekkamuodostumiin ja se on pääosin raivattu pelloksi Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät Pinta-ala on 15 haja turvekerrostuma on alle metrin paksuinen Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 147-149 m Suon vedet laskevat länsipuolella olevaan RummukkajÄrveen TutkimuspisteitÄ on vain kaksi ja lisäksi on viisi syvyyspistettä Suotyypit ovat turvepeltoa ja turvekankaita Yleisin pohjamaalaji on hieta Kontoneva soveltuu maa- ja metsätalouskäyttään 12 Alasenneva Alasenneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 20 km JalasjÄrven kirkolta luoteeseen Suo rajoittuu hiekkamuodostumiin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät Pinta-ala on 42 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 1 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 138-150 m ja suon pinta viettää länteen Vedet laskevat länteen Ilvesjokeen, josta edelleen Mustajoen ja Jalasjoen kautta Kyränjokeen Suo on tutkittu hajapistein, tutkimuspisteitä suolla on 6 kpl ja lisäksi on 4 syvyyspistettä Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 mja keskimaatuneisuus 7,4 Suotyypit ovat turvekankaita, valitsevana on puolukkaturvekangas Turve on rahkaturvetta Tupasvillan jäännäksiä on 21 % :ssa, puun jäännäksiä 65 % :ssa ja varvun jäännäksiä 2 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 7,4 Liekoja on 6,35 % alle metrin turvekerrostumassa Yleisin pohjamaalaji on hiekka Suo on metsätalouskäytässä ja siellä kasvaa mäntyvaltaista pinotavara-jatukkipuuasteella olevaa metsää 13 Vasikkaneva Vasikkaneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 18 km JalasjÄrven kirkolta lounaaseen Suo rajoittuu hiekkamuodostumiin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät Suon pohjoisosa on turvetuotannossa Pintaala on 435 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 254 ha, yli 1,5 m :n aluetta on 166 haja yli 2 m :n aluetta on 69 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 147-153 m ja pinta viettää itään, jonne myäs suon vedet laskevat Ilvesjokeen ja edelleen Jalasjokea Kyränjokeen TutkimuspisteitÄ suolla on 94 kpl eli 2,2 pist /1 0 ha, lisäksi syvyyspisteitä on 53 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella se on 1,7 m ja yli 2 m :n alueella 2,3 m Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus yli 1,5 m :n alueella on keskimäärin 0,7 m Vallitsevia suotyyppejä ovat rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttuma Turpeesta on 66 % rahkavaltaista ja 34 % saravaltaista Tupasvillan jäännäksiä on 48 %:ssa, puun jäännäksiä 12 % :ssa ja varpuja 2 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeella se on 5,3 Liekoja on 0,1-1,0 m :n syvyydessä 1,54 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydessä 0,56 % Vallitseva pohjamaalaji on hiekka Vasikkanevassa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 65 ha 14 Liikaluomansuo Liikaluomansuo (kl 2212 06) sijaitsee noin 14 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu pohjoisessa moreeniin, etelässä hiekkaan ja idässä hietapeltoihin Pinta-ala on 15 haja turvetta suolla on vain 10-30 cm :n paksuudelta Pohjamaalajina on hieta Suo on metsätalouskäytässä ja siellä kasvaa harvennusvaiheessa olevaa mäntymetsää 15 Ilvesneva Ilvesneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 20 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu moreeniin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, suon halki kulkee paikallistie ja lisäksi suon ympärillä kulkee metsäautoteitä Pinta-ala on 600 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 377 ha, yli 1,5 m :n aluetta on 295 haja yli 2 m :n aluetta on 207 ha Ilvesnevan korkeus merenpinnasta on 132-144 m ja suon pinta viettää länteen, jonne myäs suon vedet laskevat ensin Ilvesjokeen ja siitä edelleen Jalasjoen kautta Kyränjokeen TutkimuspisteitÄ suolla on 250 kpl eli 4,2 pist / 10 ha, lisäksi syvyyspisteitä on 178 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m, yli metrin syvyisellä alueella se on 2,2 m, yli 1,5 m :n alueella 2,4 m ja yli 2 m :n alueella 2,7 m Vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräme-, isovarpuräme- ja lyhytkorsinevamuuttuma Turpeesta on rahkavaltaista 33 %, saravaltaista 66 % ja ruskosammaltur- 15
vetta on 1 % YleisimmÄt turvelaj it ovat rahkasara- (28 %), varpurahkasara- (13 %)j a tupasvillarahkaturve (11 %) Tupasvillan jäännäksiä on 30 % :ssa, puun jäännäksiä on 10 % :ssa ja varvun jäännäksiä on 21 % :ssa turpeesta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeella se on 5,7 Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella 0,1-1,0 mm syvyydessä 0,69 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydessä 0,16 % YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu Liejua on turpeen alla paikoitellen ohut kerros (10-40 cm) Ilvesnevalla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta 275 ha 16 VÄlirÄmÄkkÄ VÄlirÄmÄkkÄ (kl 2212 06) sijaitsee noin 22 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu moreeniin ja kalliopaljastumiin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, suon itäreunalla on metsäautotie Pinta-ala on 19 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 2 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 150-152 m ja pinta viettää koilliseen Suon vedet laskevat Saralanojaa Mustaluoman, Mustalammen ja Mustajoen kautta Jalasjokeen Suo on tutkittu hajapistein, tutkimuspisteitä on kolme Turpeen paksuus on 0,7 m ja turve on rahkaturvetta Suotyyppi on varputurvekangasta ja pohjamaalajina on moreeni Suo on metsätalouskäytässä ja siellä kasvaa riuku- ja harvennusasteella olevaa mäntymetsää 17 Vekaranneva Vekaranneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 19 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu moreeniin ja kalliopaljastumiin LÄhin metsäautotie kulkee noin 300 metrin päässä suolta Pinta-ala on 19 haja siitä yli metrin syvyistä aluetta on 2 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 140-142 m ja pinta viettää pohjoiseen Suon vedet laskevat Mustajokeen, josta edelleen Jalasjokea Kyränjokeen Suo on tutkittu hajapistein ja tutkimuspisteitä on neljä Turpeen paksuus on 0,7 m ja turve on rahkaturvetta Vallitseva suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma Pohjamaalajina on moreeni Suo on metsätalouskäytässä ja siellä kasvaa taimikko- ja harvennusasteella olevaa mäntymetsää 18 Haukkaneva Haukkaneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 18 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu moreeniin, jossa on kalliopaljastumia, länsi- ja pohjoispuolella on peltoa Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset pelloille johtavien tilusteiden kautta Pinta-ala on 82 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 50 ha, yli 1,5 m :n aluetta 32 ja yli 2 m :n aluetta 8 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 131-133 m ja pinta viettää sekä itään että länteen Suon vedet laskevat itäpäästä Mustajokea, Koskutjoen ja Mustajoen kautta Jalasjokeen ja länsipäästä I1- vesjoen ja Mustajoen Koskutjoen kautta Jalasjokeen TutkimuspisteitÄ suolla on 46 kpl eli 5,6 pist /10 ha, lisäksi on 25 syvyyspistettä Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, yli metrin syvyisellä alueella se on 1,6 m Syvin turvekerrostuma on 2,2 m Vallitseva suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma (39 %) Turpeesta on 36 % rahkavaltaista ja 64 % saravaltaista YleisimmÄt turvelaj it ovat rahkasara-, (25 %) puurahkasara- (18 %) ja saraturve (16 %) Tupasvillan jäännäksiä on 20 % :ssa, puun jäännäksiä 25 % :ssa ja varvun jäännäksiä 2 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeella se on 5,6 Liekoja on yli metrin syvyisellä suon osalla 0,1-1,0 m :n syvyydessä 1,68 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydessä 0,33 % YleisimmÄtpohjamaalajit ovat moreeni (53 %), hieta (27 %) ja hiekka (19 %) Haukkanevassa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n aluetta 32 ha 19 Kivisaarenneva Kivisaarenneva (ki 221206) sijaitsee noin 18 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu lännessä moreenikumpareeseen ja muilta osin peltoihin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, paikallistie kulkee suon kaakkoisosan halki Pinta-ala on 86 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 60 ha, yli 1,5 m :n aluetta 35 haja yli 2 m :n aluetta 15 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 122-124 m ja pinta viettää länteen Suon vedet laskevat Mustajokeen, josta edelleen Jalasjoen kautta Kyränjokeen Suo on tutkittu hajapistein ja tutkimuspisteitä suolla on 6 kpl, lisäksi syvyyspisteitä on 12 kpl Turpeen keskipaksuus on 1,4 m ja yli 2 m :n alueella se on 2,4 m Turvepellon lisäksi vallitsevana suotyyppinä on varputurvekangas Turpeesta on 1 6
JalasjÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 54 % rahka- ja 46 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvillarahkaturve (30 %) ja rahkasaraturve (21 %) Tupasvillan jäännäksiä on 43 % :ssa, puun jäännäksiä on 3 % :ssa ja varvun jäännäksiä on 25 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3 ja energiaturpeella se on 6,4 Liekoja on erittäin vähän YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni Kivisaarenneva on maatalous- ja metsätalouskäytässä MetsÄalueella kasvaa harvennusasteella olevaa mäntymetsää Turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta suolla on 30 ha 20 Romelonneva Romelonneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 16 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu idässä Romelonvuoreen ja muualla moreeniin Suon eteläosan läpi kulkee maantie Pinta-ala on 32 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 18 haja yli 1,5 m :n aluetta on 9 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 135-137 m ja pinta viettää pohjoiseen Suon vedet laskevat YmpyriÄisennevan ja MyllyrÄmÄkÄn kautta Ilvesjokeen Suo on tutkittu hajapistein ja tutkimuspisteitä suolla on 6 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m Vallitsevia suotyyppejä ovat lyhytkorsineva- jatupasvillarämemuuttuma Turve on rahkaturvetta YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvilla- ja varpurahkaturve Tupasvillan jäännäksiä on 54 % :ssa, varvun jäännäksiä on 46 % :ssa ja puun jäännäksiä on 7 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3 ja energiaturpeella se on 7,1 Liekoja on 0,1-1,1 m :n syvyydessä 3,48 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydessä 1,22 % Yleisin pohjamaalaji on moreeni Romelonneva on metsätalouskäytässä ja siellä kasvaa etupäässä harvennusasteella oleva mäntymetsää 21 Mastokankaanneva Mastokankaanneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 16 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu moreeniin Suon poikki kulkee maantie Pinta-ala on 17 haja turvekerrostuma on alle metrin syvyinen Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 134-135 m ja pinta viettää pohjoiseen Suon vedet laskevat YmpyriÄisennevan kautta Ilvesjokeen Suo on tutkittu hajapistein ja tutkimuspisteitä on 5 kpl Turve on rahkaturvetta SuotyyppinÄ on puolukkaturvekangas Suo on metsätalouskäytässä ja siellä kasvaa harvennusasteella olevaa mäntymetsää 22 YmpyriÄisenneva YmpyriÄisenneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 15 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu moreeniin Kulkuyhteydet suolle ovat huonot, läheiselle maantielle on puoli kilometriä Pinta-ala on 15 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 3 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 127-128 m ja pinta viettää länteen Suon vedet laskevat Ilvesjokeen Suo on tutkittu hajapistein TutkimuspisteitÄ suolla on 5 kpl, eli 3,3 pist /10 ha Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m, yli metrin alueella se on 1,3 m Vallitsevia suotyyppejä ovat puolukkaja varputurvekangas Turpeesta on 86 % rahka- ja 14 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvillarahka- (38 %) ja varpusararahkaturve (19 %) Tupasvillan jäännäksiä on 41 % :ssa, puun jäännäksiä on 16 % :ssa ja varvun jäännäksiä on 28 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3 ja energiaturpeella se on 7,0 Pohjamaalajina on moreeni YmpyriÄisenneva on metsätalouskäytässä ja siellä kasvaa riuku- ja pinotavaravaiheessa olevaa mäntymetsää 23 MÄkirinteensuo MÄkirinteensuo (kl 2212 06 ) sijaitsee noin 14 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu lännessä peltoihin, pohjoisessa Ilvesj okeen ja muualla moreeniin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät Pinta-ala on 19 haja turvekerrostuma on alle metrin paksuinen Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 120-125 m ja pinta viettää pohjoiseen Suon vedet laskevat Ilvesjokeen TutkimuspisteitÄ suolla on 4 kpl eli 2,1 pist /10 haja lisäksi syvyyspisteitä on 1 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m Suotyypit ovat turvekankaita ja muuttumia Turve on rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat varpu- ja puurahkaturve Tupasvillan jäännäksiä on 6 % :ssa, puun jäännäksiä on 28 % :ssa javarvun jäännäksiäon 56 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 7, 1 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni MÄkirinteensuo on metsätalouskäytässä ja siellä kasvaa enimmäkseen harvennusvaiheessa olevaa mäntymetsää 1 7
24 Paljasneva Paljasneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 14 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu moreeniin ja kalliopaljastumiin Kulkuyhteydet suolle ovat huonot, lähimmälle tielle on noin puoli kilometriä Pinta-ala on 17 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 10 ha, yli 1,5 m :n aluetta 4 haja yli 2 m :n aluetta 1 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 129 m ja pinta viettää länteen Vedet laskevat suon luoteiskulmasta Ilvesjokeen, josta edelleen Mustajoen ja Jalasjoen kautta Kyränjokeen Suo on tutkittu hajapistein, tutkimuspisteitä suolla on 4 kpl, eli 2,4 pist /10 haja lisäksi on yksi syvyyspiste Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m jayli metrin alueella se on 1,5 m SyvimmÄllÄ pisteellä on turvetta 2,3 m Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen nevarämemuuttuma Turpeesta on 94 % rahka- ja 6 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvillarahka- (54 %) ja varputupasvillarahkaturve Tupasvillan jäännäksiä on 79 % :ssa, puun jäännäksiä on 7 % :ssa ja varvun jäännäksiä on 33 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3 Liekoja ei tavattu Liejua on turvekerrostuman alla kahdella pisteellä 10 cm Pohjamaalajina on moreeni Paljasneva ei sovellu turvetuotantoon pienen koon ja hankalan sijainnin takia Tosin sieltä on aiemmin nostettu kuiviketurvetta Nykyisin suo on ojitettu metsätalouskäyttää varten ja siellä kasvaa mäntytaimikkoa 25 Valkoinenneva Valkoinenneva (kl 2212 06) sijaitsee noin 14 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu koillisessa hiekkamuodostumaan, lännessä Susivuoreen ja muualla moreeniin LÄhin maantie on noin 300 m :n päässä suon eteläpuolella Pinta-ala on 10 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 125-129 m ja pinta viettää etelään Suon vedet laskevat Mustajokeen, josta edelleen Jalasjoen kautta Kyränj okeen Suo on tutkittu hajapistein, ja tutkimuspisteitä suolla on 3 kpl eli 3 pist /10 ha, joiden lisäksi syvyyspisteitä on 2 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m ja yli metrin alueella se on 1,6 m Suotyypit ovat korpiräme-, isovarpuräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttumia Turpeesta on 90 rahka- ja 10 % saravaltaista YleisimmÄtturvelajit ovat rahka- (22 %) ja puurahkaturve (22 %) sekä varputupasvillasararahkaturve (22 %) Tupasvillan jäännäksiä on 42 % :ssa, puun jäännäksiä on 26 %:ssa ja varvun jäännäksiä on 29 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1 Liekoja on yli metrin syvyisellä suon osalla 0,1-1,0 m :n syvyydessä 8,05 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydessä niitä ei tavattu Yleisin pohjamaalaji on moreeni Valkoinenneva on metsätalouskäytässä ja siellä kasvaa tukkipuuvaiheessa oleva mäntyvaltaista metsää 26 Juurakkoneva Juurakkoneva (kl 2212 08, 09) sijaitsee noin 24 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu moreeniin ja kalliopaljastumiin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, suon itäreunalla kulkee metsäautotie Pinta-ala on 137 ha, yli metrin syvyistä aluetta on 73 ha, yli 1,5 m :n aluetta 50 haja yli 2 m :n aluetta 20 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 140-151 m ja pinta viettää länteen Suon vedet laskevat Mustaluomaan, josta edelleen Mustalammen, Mustajoen ja Hirvijoen kautta HirvijÄrveen TutkimuspisteitÄ suolla on 32 kpl, eli 2,3 pist / 10 ha Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin alueella se on 1,8 m, yli 1,5 m :n alueella 2,2 m ja yli 2 m :n alueella se on 3,0 m Vallitsevia suotyyppej Ä ovat rahkaräme- ja isovarpurämemuuttuma Turpeesta on 85,5 % rahka- ja 14,5 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve (33 %) jatupasvillarahkaturve (30 %) Tupasvillan jäännäksiä on 34 % :ssa, puun jäännäksiä on 17 % :ssa ja varvun jäännäksiä on 1,5 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeella se on 5,5 Liekoja on yli metrin syvyisellä suon osalla 0,1-1,0 m :n syvyydessä 1,95 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydessä 1,42 % Yleisin pohjamaalaji on moreeni Juurakkonevassa on turvekerroksen paksuuden puolesta turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 50 ha Turve on pääosin heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka pinnassa on usein Cuspidata- ryhmään kuuluvaa turvetta NÄin ollen suo soveltuu huonosti turvetuotantoon 27 Korppukallionneva Korppukallionneva (kl 2212 08, 09) sijaitsee noin 23 km JalasjÄrven kirkolta etelään Suo rajoittuu moreeniin ja kalliopaljastumiin Kulkuyhtey- 1 8
JalasjÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 det suolle ovat hyvät, suon länsireunalla kulkee metsäautotie Pinta-ala on 28 ha, yli metrin syvyistä aluetta on 23 ha, yli 1,5 m :n aluetta 19 haja yli 2 m :n aluetta on 9 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 150-152 mja pinta viettää koilliseen Suon vedet laskevat Niskaluomaan, josta edelleen KoskutjÄrven, Koskutjoen ja Mustajoen kautta Jalasjokeen Suo on tutkittu hajapistein TutkimuspisteitÄ suolla on 4 kpl, eli 1,4 pist /10 haja lisäksi syvyyspisteitä on 2 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m, yli metrin alueella se on 2,0 m, yli 1,5 m :n alueella 2,1 m ja yli 2 m :n alueella se on 2,6 m Vallitsevia suotyyppejä ovat heikosti kehittynyt keidasräme sekä isovarpu- ja tupasvillaräme Turpeesta on 93 % rahka- ja 7 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvillarahka- (67 %) ja rahkaturve (15 %) Tupasvillan jäännäksiä on 77 % :ssa, puun jäännäksiä on 3 % :ssa ja varvun jäännäksiä on 3 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeella se on 6,1 Liekoja ei ole Yleisin pohjamaalaji on moreeni Korppukallionnevassa on turvetuotantoon sopivaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta 19 ha Heikosti maatuneen pintarahkan paksuus vaihtelee 40 :stä 100 cm :iin Osa pintarahkasta kuuluu CuspidataryhmÄÄn 28 SaarijÄrvenneva SaarijÄrvenneva (kl 2212 08) sijaitsee noin 25 km JalasjÄrven kirkolta kaakkoon Suo rajoittuu moreeniin ja kalliopaljastumiin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, suon länsipuolella kulkee valtatie n :o 3 Pinta-ala on 15 ha, yli metrin syvyistä aluetta on 7 haja yli 2 m :n aluetta on 3 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 152-155 m ja pinta viettää länteen Suon vedet laskevat SaarijÄrveen TutkimuspisteitÄ suolla on 3 kpl, eli 2 pist / 10 ha ja lisäksi syvyyspisteitä on 3 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin alueella se on 2,0 m ja yli 2 m :n alueella se on 2,7 m Vallitsevia suotyyppejä luonnontilaisessa keskiosassa lyhytkortinen nevaräme, reunoilla tupasvilla- ja sararäme Turpeesta on 90 % rahka- ja 10 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvillarahka- (56 %) ja tupasvillasararahkaturve (24 %) Tupasvillan jäännäksiä turpeessa on 80 % :ssa, puun ja varvun jäännäksiä ei ole Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1 Liekoja ei ole Yleisin pohjamaalaji on moreeni SaarijÄrvenneva ei sovellu turvetuotantoon suon pienuuden ja ohutturpeisuuden takia 29 VehmasviidanrÄmÄkkÄ VehmasviidanrÄmÄkkÄ (kl 2212 08) sijaitsee noin 25 km JalasjÄrven kirkolta kaakkoon Suo rajoittuu eteläosassa Vehmasvuoreen muualla kalliopaljastumiin ja moreeniin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, suon pohjois-ja länsipuolella kulkee paikallistie Pinta-ala on 31 ha, yli metrin syvyistä aluetta on 16 ha, yli 1,5 m :n aluetta 12 haja yli 2 m :n aluetta 9 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 150-152 m ja pinta viettää itään Suon vedet laskevat Someroluomaan, josta edelleen Hirvijoen ja HirvijÄrven kautta Jalasjokeen TutkimuspisteitÄ suolla on 5 kpl, eli 1,6 pist /10 haja lisäksi syvyyspisteitä on 2 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, yli metrin alueella se on 2,0 m, yli 1,5 m :n alueella 2,3 m ja yli 2 m :n alueella 2,5 m Vallitsevia suotyyppejä ovat varputurve- ja jäkäläturvekangas Turpeesta on 86 rahka- ja 14 % saravaltaista Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve (69 %) Tupasvillan jäännäksiä on 70 % :ssa, varvun jäännäksiä on 7 % :ssa turpeesta Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6 ja energiaturpeella se on 6,4 Liekoja ei tavattu YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka VehmasviidanrÄmÄkÄssÄ on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta 12 ha 30 Luomansuo Luomansuo (kl 2212 08) sijaitsee noin 25 km JalasjÄrven kirkolta kaakkoon Suo rajoittuu hiekkaan ja moreeniin Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset Pinta-ala on 7 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 147-148 m ja pinta viettää pohjoiseen Suon vedet laskevat Someroluomaan ja edelleen Sarasluoman ja Hirvijoen kautta HirvijÄrveen TutkimuspisteitÄ suolla on 3 kpl, eli 4,3 pist /10 ha Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m Vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräme- ja pallosararämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas Turve on rahkavaltaista Yleisin turvelaji on varpusararahkarurve Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8 Liekoja ei ole YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Luomansuo on pieni ja ohutturpeinen, eikä siitä syystä sovellu turvetuotantoon 1 9
31 Korppuneva Korppuneva (kl 2212 09) sijaitsee noin 21 km JalasjÄrven kirkolta kaakkoon Suo rajoittuu hiekkamuodostumiin,joista paikoin pistää esiin kalliopaljastumia Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, suon eteläosan halki kulkee metsäautotie Pinta-ala on 33 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 16 haja yli 1,5 m :n aluetta on 8 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 146-150 m ja pinta viettää pohjoiseen Suon vedet laskevat HÄmeennevan ja Mustalammen kautta Mustajokea Jalasjokeen ja edelleen Kyränjokeen TutkimuspisteitÄ suolla on 6 kpl, eli 1,8 pist /10 ha Turvekerrostuman keskipaksuus on 1 m ja yli metrin syvyisellä suon osalla se on 1,4 m Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen nevarämemuuttuma Turve on rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvilla- ja tupasluikkarahkaturve Tupasvillan jäännäksiä on 52 % :ssa, puun jäännäksiä 5 % :ssa ja varvun jäännäksiä 19 % :ssa turpeesta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 0,1-1,0 m :n syvyydessä 4 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydessä 0,54 % Yleisin pohjamaalaji on hiekka Korppuneva ei sovellu mataluutensa takia turvetuotantoon 32 HÄmeenneva HÄmeenneva (kl 2212 09) sijaitsee noin 20 km JalasjÄrven kirkolta kaakkoon Suo rajoittuu moreeniin ja kalliopaljastumiin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, paikallistie kulkee suon halki Pintaala on 99 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 36 ha, yli 1,5 m :n aluetta on 23 haja yli 2 metrin syvyistä aluetta on 8 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 137-143 m ja pinta viettää länteen Suon vedet laskevat Mustajokeen, josta edelleen Jalasjokea Kyränjokeen TutkimuspisteitÄ suolla on 59 kpl, eli 6 pist /10 ha, lisäksi syvyyspisteitä on 32 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 1 m, yli metrin syvyisellä suon osalla se on 1,7 m ja yli 2 m :n alueella 2,4 m Vallitseva suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma Turpeesta on 71 % rahka- ja 29 % saravaltaista YleisimmÄtturvelajitovattupasvillarahka-(33 %), rahkasara- (14 %) ja tupasvillasararahkaturve (11 %) Tupasvillan jäännäksiä on 49 % :ssa, puun jäännäksiä 26 % :ssa ja varvun jäännäksiä 1 % :ssa turpeesta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeella se on 5,9 0,1-1,0 m :n syvyydessä 2,86 % ja 1,1-2,0 m :n syvyydessä 0,95 % Yleisin pohjamaalaji on moreeni HÄmeennevassa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta 23 ha 33 Katajistonsuo Katajistonsuo (kl 2212 09) sijaitsee noin 22 km JalasjÄrven kirkolta kaakkoon Suo rajoittuu idässä TakamÄenkallioon, muualla hietaan ja moreeniin Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset, suon eteläpuolella kulkee paikallistie Pinta-ala on 11 ha ja turvekerrostuma on alle metrin paksuinen Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 140-145 m ja pinta viettää itään Suon vedet laskevat Niskaluomaa KoskutjÄrveen TutkimuspisteitÄ suolla on 3 kpl eli 2,7 pist /10 ha, lisäksi syvyyspisteitä on 2 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,4 m Vallitseva suotyyppi on kangasrämemuuttuma Turve on rahkaturvetta Yleisin turvelaji on varpurahkaturve (60 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Pohjamaalajina on moreeni Katajistonsuo on metsätalouskäytässä ja siellä kasvaa pinotavaravaiheessa olevaa mäntyvaltaista metsää 34 VÄhÄ Karjanneva VÄhÄ Karjanneva (kl 2212 09) sijaitsee noin 34 km JalasjÄrven kirkolta kaakkoon Suo rajoittuu hiesupeltoihin, hiekkaan ja moreeniin Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät Pinta-ala on 24 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 6 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 132-135 m ja pinta viettää länteen Suon vedet laskevat Niskaluomaa KoskutjÄrveen TutkimuspisteitÄ suolla on 5 kpl eli 2,1 pist /10 ha, lisäksi syvyyspisteitä on 1 kpl Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m, yli metrin syvyisellä suon osalla se on 1,2 m Suotyypit ovat kangasräme- ja isovarpurämemuuttuma sekä peltoja kytäheitto Osa pelloista on metsitetty Turpeesta on 93 % rahka- ja 7 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat puurahka- ja puutupasvillarahkaturve Tupasvillan jäännäksiä on 52 % :ssa, puun jäännäksiäon74% :ssajavarvunjäännäksiäon5 % :ssa turpeesta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka 2 0