GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997

Muurinen, Tapio, 1997 Yli Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus, Osa 2 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 305, 58 sivua, 3 kuvaa, 3 liitettä Geologian tutkimuskeskus jatkoi Yli-Iin kunnan turvevarojen inventointia vuosina 1989-1994 Tuolloin tutkittiin soita yhteensä 18 111 ha Tutkimusten päätarkoitus oli käyttökelpoisten energiaturvevarojen kartoitus ja inventointi Turvekerrostumien keskimääräinen paksuus on 1,0 m, johon sisältyy 0,1 m paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve Turpeesta on 57 % saravaltaista, 42 % rahkavaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,7 Yli 2 m :n turvekerrostumia on yhteensä 1 861 ha Turvelaboratoriossa tutkittiin 1 864 turvenäytettä Energiaturpeeksi soveltuvien näytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,8 % kuivapainosta ja vesipitoisuus 90,2 % märkäpainosta YhdessÄ suokuutiometrissä on kuiva-ainetta 94 kg Kuivan turpeen tehollinen energiasisältö on 20,7 MJ/ kg RikkiÄ on kuivassa turpeessa 0,19 paino-% KÄyttÖkelpoisen turpeen suoala on 2552 ha jaturvemäärä 33,17 milj suom3 Vastaava energiasisältö on 15,96 milj MWh 50 % :n käyttökosteudessa Avainsanoja : turve, suo, inventointi, energiaturve, Yli-Ii Tapio Muurinen Geologian tutkimuskeskus PL 77 96101 ROVANIEMI ISBN 951-690-655-9 ISSN 1235-9440

Muurinen, Tapio 1997 Yli-Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus, Osa 2 The mires and useful peat reserves of Yli-li, Central Finland, Part 2 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti xxx - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 305 58 pages, 3 figures, 3 appendix The Geological Survey of Finland made an inventory of peat reserves in the commune of Yli-Ii in 1989-1994 Altogether 18 111 hectares of peatlands were surveyed The main emphasis was to find peat for energy use The average thickness of peat deposits is 1 0 m, including 0 1 m of slightly humified Sphagnum predominant surface layer 57 % of the peat layers is Carex predominant, 42 % Sphagnum predominant and 1 % Bryales predominant The mean humification degree (H) of the peat is 4 7 The area deeper than 2 m covers is 1 861 ha Altogether 1 864 peat samples were analysed in the laboratory The average ash content of fuel peat is 4 8 % by dry weight and water content 20 2 % by wet weight It has an in situ dry bulk density of 94 kg The net calorific value of the dry peat is 20 7 MJ/kg Sulphur content of dry matter is 0 19 % The total area of usable peat is 2552 hectares and quantity 33 17 million m 3 in situ The energy content is 15 96 million MWh at a moisture content of 50% Key words : peat, mire, inventory, fuel peat, Yli-Ii Tapio Muurinen Geological Survey of Finland PO Box 77 FIN-96101 Rovaniemi FINLAND

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 ALUEKUVAUS 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 12 Kenttätutkimukset 12 Laboratoriotutkimukset 12 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS 12 Laskelmat 12 Turpeiden käyttökelpoisuus 13 Tulosteet 14 TUTKITUT SUOT 15 1 Sipolanlatvasuo 15 2 Vaaranojanlatvasuo 15 3 Järvisuo 15 4 Pyöriäsuo 16 5 Kurkisuo 16 6 Vitmasuo 16 7 Ketolansuo 16 8 Tannisenlatvasuo 17 9 Kuikkalamminsuo 17 10 Olkisuo 17 11 "Patsananlamminsuo" 18 12 Lumisuo 18 13 Härkäinsuo 18 14 Sommasuo 19 15 Kiimasuo 19 16 Nimetönsuo 19 17 "Palomaansuo" 19 18 Saukkosuo 20 19 Puronlatvasuo 20 20 Sipolanlatvasuo 20 21 Välisuo 20 22 Hirvassuo 21 23 Säippäsuo 21 24 Latvasuo 21 25 Kotasuo 22 26 Suvannonsuo 22 27 Seppälänsuo 22 28 Säynäjäsuo 22 29 Kolmikulmansuo 23 30 Raasakkasuo-Ruomasuo 23 31 Vellisuo 23 32 Jokisuo 24 33 Hangassuo 24 34 Pitkäjärvensuo 24 3 5 Tuurasuo 24 36 Heinisuo 25 37 Joutsenenpesäsuo 25 38 Närhisuo 25 39 Muhosuo 25 40 Koikurasuo 26

41 Pihlajalamminsuo 26 42 "Saukkolamminsuo" 26 43 Laitasuo 27 44 Kullassuo 27 45 Paistinsuo-Välikangas 27 46 Oravamaansuo 27 47 Pohjukkaniitty 28 48 Veitsimaansuo-Hirsimaansuo 28 49 Ponnonsuo 28 50 Pohjukkalamminsuo 28 51 Järvisuo 29 52 Leipämaansuo 29 53 Soidinsuo 29 54 Sarvisuo 29 55 Isosuo 30 56 Purkajasuo 30 57 Hongikonsuo 30 58 Kupsussuo 30 59 Runttisuo 31 60 Vitsasuo 31 61 Mättäissuo 31 62 "Ison Mättäisjärvensuo" 32 63 "Rekiseljänsuo" 32 64 "Patalamminsuo" 32 65 Latvasuo 32 66 Virvikkosuo 33 67 Tuohisuo-Haarasuo 33 68 Palosuo 33 69 "Paskasuo" 34 70 Lampienvälisuo 34 71 Isterinsuo 34 72 Pyöriäissuo 35 73 Murtosuo 35 74 Lavasuo 35 75 Ruonasuo 35 76 Matkasuo 36 77 Kömmäsuo 36 78 Karhusuo 36 79 Vänttilänsuo 37 80 Eteläsuo 37 81 "Ahvenlampi" 37 82 Järvisuo 38 83 Ahvensuo 38 84 Rajasuo 38 85 Paskasuo 39 86 Isosuo 39 87 Kuovinsuo 39 88 Martimonsuo 39 89 Palolamminsuo 40 90 Hartikkasuo 40 91 Neulansuo 40 92 Kusisuo 40

93 Hartikkasuo 41 94 Ollinsuo 41 95 Jussilaisensuo 41 96 Toukosuo 41 97 Vitsasuo 42 98 Nauruansuo 42 99 Ylitalonräme 42 100 Koivumaansuo 43 101 Maatikinsuo 43 102 Kuokkasuo 43 103 "Sikaniitynsuo" 43 104 Källikänsuo 44 105 Honkasuo 44 106 Kaijansuo 44 107 Haarasuo 45 108 Isosuo 45 109 Leväsuo 45 110 Järvisuo 46 111 Lompisuo 46 112 Hankurasuo 46 113 Hankurasuo 47 114 Suittisuo 47 115 Kierikkisuo 47 116 Myllyharjunsuo 47 117 Kaanperänsuo 48 118 Lampisuo-Takasuo 48 119 Rypysuo 48 120 "Koutuanjokivarsi 48 121 "Kalliomaansuo" 49 122 Palosuo 49 123 Läätinsuo 49 124 "Pitkämaansuo" 50 125 Vipustensuo 50 126 Koutuansuo 50 127 Haapasuo 50 128 Iso Rajasuo 51 129 Loukasmaansuo 51 130 Jokisuo 51 131 "Lankkumaansuo" 51 132 Pyöriä Jännesuo 52 133 Säynäjäsuo 52 TULOSTEN TARKASTELU 53 YHTEENVETO 54 SUMMARY 54 KIRJALLISUUSLUETTELO 58 LIITTEET

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey offinland, Report of Peat Investigation 305, 1997 Yli-Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus Osa 2 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut aikaisemmin Yli-Iin soita ja turvevaroja vuosina 1974 ja 1975, jolloin tutkittiin 13 suota Tuolloin hankittiin perustietoa soiden laadusta ja turvevaroista energiaturvetuotannon kannalta Tutkimuksia jatkettiin vuonna 1983 Turveruukki Oy :n aloitteesta, jolloin tutkittiin valikoiden 14 suota Tulokset näistä 27 suosta, yhteispinta-alaltaan 8 330 ha, on julkaistu GTK :n turveraportissa P 13 4/84/150 (Pajunen 1984) Systemaattiset tutkimukset käynnistettiin vuonna 1989 ja ne saatiin päätökseen maastotöiden osalta vuonna 1994 Tänä aikana tutkittiin 133 suota pinta-alaltaan 18 111 ha (kuva 1) Tutkimatta jätettiin soidensuojelun perusohjelmaan kuuluva Kusisuo Iin rajalla, tiedossa olevat turvetuotantoon varatut suot sekä pienet ja matalat suot, joilla ei ole turvetuotannollista merkitystä Yhteensä Yli- Iin soista on tutkittu 26 441 ha, mikä on noin 70 kunnan suoalasta Työ kuuluu Geologian tutkimuskeskuksen suorittamaan valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin Se palvelee alueen nykyisiä ja tulevia turpeen käyttäjiä, sekä antaa tietoja soiden ja turpeen muista mahdollisuuksista esimerkiksi maaja metsätalouden sekä virkistyskäytön kannalta ALUEKUVAUS Yli-Ii on eräs Oulun läänin ja maamme soistuneimmista kunnista Kunnassa on luetteloitu yli 20 ha :n kokoisia soita 207 kpl yhteispinta-alaltaan 37 880 ha Tämä on yli 49 % kunnan maaalasta (Lappalainen ym 1980) Kunnan eteläosan läpi virtaava Iijoki ympäristöineen, sivujokensa Siuruanjoen kanssa, on maisemaa hallitseva ja elävöittävä Niihin laskevat ojat keräävät lähes koko kunnan alueelta kertyvät vedet Kunnan eteläosa kuuluu Iijoen ensimmäisen jakovaiheen osa-alueeseen 61 1 eli pääuoman alajuoksuun (Ekholm 1993) Pohjoisosa kuuluu Siuruanjoen osa-alueeseen 61 4 Järviä on hyvin vähän Suurimmat ovat Halajärvi (215 ha), Iso Isterinjärvi (170 ha) ja todennäköisesti laskettu, osittain umpeenkasvanut Iso Liesjärvi (n 75 ha) Suhteelliset korkeuserot ovat pienet Alueen korkeimmat kohdat ovat kunnan itäosassa noin 120 m merenpinnasta ja alhaisimmat alle 30 m :ssä Iijoen varressa kunnan kaakkoisosassa Maan pinnan kohotessa korkeimmat alueet paljastuivat muinaisen Itämeren Ancys/Litorina -vaiheiden peitosta 8000 vuotta sitten Meri väistyi alueelta 5000 v :ssa Iijoen suu oli kunnan rajalla lounaassa noin 3000 v sitten Soistuneimmat seudut ovat kunnan itäosassa, missä soiden kehitys on voinut alkaa heti alueiden paljastuttua silloisesta merestä Vanhemmasta iästäjohtuen myös turvekerrostumat ovat siellä yleensä paksumpia kuin länsiosan nuorilla ja rikkonaisilla soilla Alueen maaperä on enimmäkseen moreenia, jonka pintakerrosta vetäytyvän meren rantavoimat ovat huuhtoneet Missä aallokon työ on ollut voimakasta, on muodostunut rantakivikoita ja hiekkaisia rantavalleja Pohjoisosan lävistää luoteesta kaakkoon Tannilan - Pudasjärven saumaharju, jota merivaiheet ovat muokanneet Niiden seurauksena on syntynyt laajoja hiekkakankaita Myös joet ovat eri kehitysvaiheissaan kuljettaneet ja kasanneet laajoja jokivarsihietikoita Usein suon pohjalla on turpeen alla eloperäisinä kerrostumina järvimutaa ja liejua, jotka ovat kerrostuneet seisovaan veteen Niiden esiintyminen kertoo suon kehityksen alkaneen vesistön umpeenkasvun seurauksena Liejun alla on tavallisesti vielä hiesu- tai savikerros ennen pohjahiekkaa tai -moreenia 7

Tapio Muurinen 09 V I m A it la Iso IsIl ~r4m YLI-II 4 1 3512 04 3511 06 12 01 10 12 1 96 HAUKIPUDAS YLI-KIIMINKI Kuva 1 Kartta Yli -lissä v 1989-1994 tutkituista soista (1-133) Fig 1 Map showing the location of mires surveyed in the commune of Yli-Ii in 1989-1994 (1-133) 8

Yli -Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus Osa 2 TUTKITUT SUOT (Kuva 1) 1 Sipolanlatvasuo 46 Oravamaansuo 90 Hartikkasuo 2 Vaaraojanlatvasuo 47 Pohjukkaniitty 91 Neulansuo 3 Järvisuo 48 Veitsimaansuo-Hirsimaansuo 92 Kusisuo 4 Pyöriäsuo 49 Ponnonsuo 93 Hartikkasuo 5 Kurkisuo 50 Pohjukkalamminsuo 94 Ollinsuo 6 Vitmasuo 51 Järvisuo 95 Jussilaisensuo 7 Ketolansuo 52 Leipämaansuo 96 Toukosuo 8 Tannisenlatvasuo 53 Soidinsuo 97 Vitsasuo 9 Kuikkalamminsuo 54 Sarvisuo 98 Nauruansuo 10 Olkisuo 55 Isosuo 99 Ylitalonräme 11 "Patsananlamminsuo" 56 Purkajasuo 100 Koivumaansuo 12 Lumisuo 57 Hongikonsuo 101 Maatikinsuo 13 Härkäinsuo 58 Kupsussuo 102 Kuokkasuo 14 Sommasuo 59 Runttisuo 103 "Sikaniitynsuo" 15 Kiimasuo 60 Vitsasuo 104 Källikänsuo 16 Nimetönsuo 61 Mättäissuo 105 Honkasuo 17 "Palomaansuo" 62 "Ison Mättäisjärvensuo" 106 Kaijansuo 18 Saukkosuo 63 "Rekiseljänsuo" 107 Haarasuo 19 Puronlatvasuo 64 "Patalamminsuo" 108 Isosuo 20 Sipolanlatvasuo 65 Latvasuo 109 Leväsuo 21 Välisuo 66 Virvikkosuo 110 Järvisuo 22 Hirvassuo 67 Tuohisuo-Haarasuo 111 Lompisuo 23 Siiippäsuo 68 Palosuo 112 Hankurasuo 24 Latvasuo 69 "Paskasuo" 113 Hankurasuo 25 Kotasuo 70 Lampienvälisuo 114 Suittisuo 26 Suvannonsuo 71 Isterinsuo 115 Kierikkisuo 27 Seppälansuo 72 Pyöriäsuo 116 Myllyharjunsuo 28 Säynäjäsuo 73 Murtosuo 117 Kaanperänsuo 29 Kolmikulmansuo 74 Lavasuo 118 Lampisuo-Takasuo 30 Raasakkasuo-Ruomasuo 75 Ruonasuo 119 Rypysuo 31 Vellisuo 76 Matkasuo 120 "Koutuanjokivarsi" 32 Jokisuo 77 Kömmäsuo 121 "Kalliomaansuo" 33 Hangassuo 78 Karhusuo 122 Palosuo 34 Pitkäjärvensuo 79 Vänttilänsuo 123 Läätinsuo 35 Tuurasuo 80 Eteläsuo 124 "Pitkämaansuo" 36 Heinisuo 81 "Ahvenlampi" 125 Vipustensuo 37 Joutsenenpesäsuo 82 Järvisuo 126 Koutuansuo 38 Närhisuo 83 Ahvensuo 127 Haapasuo 39 Muhosuo 84 Rajasuo 128 Iso Rajasuo 40 Koikurasuo 85 Paskasuo 129 Loukasmaansuo 41 Pihlajalamminsuo 86 Isosuo 130 Jokisuo 42 Saukkolamminsuo 87 Kuovinsuo 131 "Lankkumaansuo" 43 Laitasuo 88 Martimonsuo 132 Pyöriä Jännesuo 44 Kullassuo 89 Palolamminsuo 133 Säynäjäsuo 45 Paistinsuo-Välikangas 9

Tapio Muurinen A300+320, 0 a 'r -, $00,~ 21m5m ;_4 s o/t ~ 111 24, 04 4 ;3 2/17 \ %~ 0 / 1 q 0 0/23 _ 3 ~d5'22 3, 4 0 25/27 i 14/29 0/0 B780 8400+280 0 500 M GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET 1994 Kuva 2 Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta Fig 2 A map indicating the thickness of peat deposit 1 0

Yli -Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus Osa 2 M MPY MRRTUNE I SUUS 58 _ m 58 MPY 57 S7 56 56 55-55 54 _ -54 53 - _53 52 - _52 M MPY 58 _ 57 _ 56 _ 55 SUOTYYPIT LIEKO-OSUMRT TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT KGR 0/0 r, RIN 0/0, lj ~~ RIN 0/0 RIN 0/0 puuum' RIN RIN 0/0 RIN 0/0 0/0 ~,~' Mr Mr Ki Ki ~N 1 RIN 0/0 LKN 0/0 RR VSNOJKGROJ 0/0 3/0 0/0 r M MPY 58 5 "7 56 55 Mr Mr ~, 54-54 53 53 Ht 52 52 M A0 200 600 800 i 1000 A 1130 M Kuva 3 Esimerkki poikkileikkauskuvasta Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus ja alemmasta turvelajit ja pohjamaalajit Merkit on selitetty liitteessä 3 Fig 3 A cross-section indicating the decomposition degree of peat (above) and peat types (below) 1 1

Tapio Muurinen TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset tehtiin Geologian tutkimuskeskuksessa käytössä olevien menetelmien mukaan (Lappalainen ym 1984) Tutkittavalle suolle laadittiin linjasto, joka käsittää suon hallitsevan osan läpi vedetyn selkälinjan ja sitä vastaan kohtisuorat poikkilinjat yleensä 400 m :n välein Tutkimuspisteet, jotka merkittiin paaluin ja pistetunnuksin, ovat linjoilla 100 metrin välein, suon reunoilla tiheämmässäkin Suon muodosta riippuen voi linjastoja olla useampia, esim A, B, Cjne Linjastot vaaittiin tutkimuspisteittäin korkeuserojen ja viettosuuntien selvittämiseksi Osa pienialaisista tai matalista soista tutkittiin hajapistein Suon syvyystietojen lisäämiseksi tehtiin poikkilinjojen puoliväliin niiden kanssa yhdensuuntaiset lisälinjat, joilta turvepaksuus kairattiin 50 tai 100 m :n välein Näitä ns pliktauslinjoja ja -pisteitä ei merkitty maastoon eikä niitä myöskään vaaittu Kullakin tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys (peittävyys- %) ja mättäiden korkeus, sekä puuston laji, tiheys ja kehitysluokka Turvepaksuuden mittaus ja suotyypin sekä pohjamaalajin määritys tehtiin tutkimuslinjoilla myös pisteiden puolivälissä Turvekerrostuman rakenne ja laatu tutkittiin suokairalla otetuista näytteistä pinnasta alkaen mineraalimaahan saakka Näytteistä määritettiin turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja kuituisuus Liejuista ja pohjamaalajeista tehtiin myös havainnot Tutkimusten perusteella valittiin ne suot, joista otettiin tilavuustarkat näytesarjat laboratoriotutkimuksia varten Näytepisteet valittiin keskeisiltä osilta edustamaan kyseisten soiden turvekerrostumia tai mahdollisia käyttökelpoisia turvealueita Laboratoriotutkimukset Näytteistä määritettiin happamuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo Vesipitoisuus on prosentteina märkäpainosta, kuivatilavuuspaino eli kuiva-ainesisältö on suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ) Tuhkapitoisuus määritettiinhehkuttamallanäytteet815 ±25 C :ssa Tulos ilmoitetaan prosentteina kuivapainosta Lämpöarvot on saatu kuivatuista ja jauhetuista turvepuristeista LECO AC-300 kalorimetrillä (ASTM D 3286) Osasta näytteitä määritettiin rikkipitoisuus LECO SC-132 -rikkianalysaattorilla Se ilmoitetaan prosentteina kuivapainosta AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS Laskelmat Suokohtainen turvemäärä, keskimaatuneisuus ja turvelajien sekä turvetekijöiden osuus on saatu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym 1983) Turvemäärä on ilmoitettu miljoonina suokuutiometreinä Eri kerrostumien keskipaksuudet on saatu j akamalla turvemäärät vastaavilla pinta-aloilla Suhteelliset osuudet on ilmoitettu prosentteina Käyttökelpoinen turvemäärä (milj suo-m 3 ) on saatu kertomalla vastaavan alueen pinta-ala keskisyvyydellä, josta on vähennetty käyttämättä j äävän pohjaturvekerroksen osuus 0,5 m Kuiva-ainemäärä on saatu kertomalla suokuutioiden määrä yhden suokuution sisältämällä kuiva-ainemäärällä Energiasisältö (milj GJ ja MWh) on laskettu 1 2

Yli -Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus Osa 2 sekä kuivalle, että 50 % :n ja 35 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle Turvelajit on jaettu pääryhmittäin rahka-, saraj a ruskosammalvaltaisiin turpeisiin, jotka ovat j oko yksin tai sekaturpeina Aineiston käsittelyssä turpeet on jaettu pinta-, väli- ja pohjaturpeisiin Pintaturpeisiin kuuluvat rahkaturpeet maatuneisuudeltaan H1-3 Tupasvillan kuituisia jäänteitä saa olla lisätekijänä korkeintaan 17 % Väliturpeisiin kuuluvat muut korkeintaan H4-maatuneet rahkaturpeet Kaikki sara- ja ruskosammalvaltaiset sekä H5-10 maatuneet rahkaturpeet ovat pohjaturpeita Kullekin suolle laskettiin suotyyppien prosenttijakauma havaintojen lukumäärästä Saadut tulokset kuvastavat hyvin eri suotyyppien suhteita ja antavat kuvan esimerkiksi ojituksen laajuudesta Turpeiden käyttökelpoisuus Soiden eri käyttömahdollisuuksia ovat esimerkiksi maatalous-, metsätalous- ja virkistyskäyttö sekä soidensuojelu Turvetuotannossa soita käytetään energiaturpeen-, kasvuturpeen- ja ympäristöturpeen tuotantoon Turvevaroja ja niiden käyttökelpoisuutta tutkittaessa pintaturve on luettu kasvuturpeeksi, jos turvelaji on sellaiseksi sopiva Hyvälaatuisen kasvu-turpeen rahkasammalet kuuluvat Acutifoliaryhmään, jotka ovat esimerkiksi rahkarämeen ja rahkanevan tärkeimmät turpeen muodostajat Näitä suotyyppejä on kuitenkin aapasuoalueella vain satunnaisesti pieninä laikkuina Suurin osa heikosti maatuneesta pintarahkaturpeesta on syntynyt alueen yleisten suotyyppien, esimerkiksi lyhytkortisten nevojen, kalvakkanevojen tai tupasvillarämeiden rahkasammallajeista, jotka kuuluvat Cuspidata- ja Palustria-ryhmiin Hyvälaatuista kasvuturvetta näistä ei saada Väliturpeet ovat niin sanottuja ympäristöturpeita, joilla on monipuolinen käyttö ympäristön hoidossa tai sen parantamisessa Viherrakentamisessa väliturpeita voidaan käyttää maanparannusaineena humuksen lisääjänä sellaisenaan Karja-ja kotieläintaloudessa käyttökohteita ovat muiden muassa lietelannan imeytys, hajujen sitominen ja kompostointi, jolloin lopputuotteena saadaan arvokasta lannoitetta Monien muiden bioteknisten käyttösovellutusten lisäksi väliturpeita voidaan käyttää esimerkiksi ympäristöhaittojen ja -vahinkojen torjunnassa Pohjaturpeet kuuluvat energiaturvevaroihin Käyttökelpoisuutta arvioitaessa on nojauduttu soveltuvin osin polttoturpeen laatuohjeeseen (liite 2) Korkea tuhka- tai rikkipitoisuus ovat rajoittavia tekijöitä Esimerkiksi rikkipitoisuuden rajaarvo saa olla enintään 0,3 paino-% kuiva-aineesta, ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu Käytännössä, jos suo otetaan energiaturvetuotantoon, ainakin osa pinta- ja väliturpeista käytetään heikompilaatuisena polttoturpeena hyvälaatuiseen pohjaturpeeseen sekoitettuna Nykyisin turvetuotanto tapahtuu lähes kokonaan jyrsinturve- ja palaturvemenetelmällä Edellinen on aina suurimittaista teollista turvetuotantoa Jyrsinturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskokona pidetään noin 20 ha :n pinta-alaa Tätä pienemmilläkin alueilla jyrsinturvettavoidaan tuottaa, mikäli ne ovat lähekkäin esimerkiksi samalla suolla, tai isomman tuotantoalueen vieressä Palaturvetuotanto voi olla teollista, mutta myös tilakohtaista pientuotantoa vain muutaman hehtaarin alalla Tällöin edellytyksenä ovat alhaiset valmistelukustannukset, kuten valmis tieyhteys ja helppo käyttöönotto, esimerkiksi vanha suopelto Jyrsinturvetuotanto ei ole niinkään riippuvainen turvelajista ja maatuneisuudesta Sen sijaan palaturvetuotanto edellyttää turpeelta vähintään H4- maatuneisuutta, eikä turve saa olla liian saraista, etteivät turvepalat murenisi liikaa eri käsittelyvaiheissa Sitovana aineena olisi hyvä olla seassa maatunutta rahkaturvetta 20-30 % Mikäli heikosti maatunutta rahkaturvetta on yli 0,5 m :n kerros suon pinnalla, on se tuotannon alkuvaiheessa haittatekijä Pintaturve käytetään joko ympäristöturpeena tai sekoitetaan paremmin maatuneeseen pohjaturpeeseen ja käytetään energiaturpeena Turvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyys on yleensä 1,5 m Käytännössä raja on nykyään jopa alle 1,5 m :n Näin varsinkin ojitetuilla alueilla ja soilla, jotka ovat tasaisella alustalla, esimerkiksi hiekkapohjalla Soiden kuivatusmahdollisuuksiin vaikuttavat pinnan kaltevuus, pohjatopografia sekä läheiset vesistöt Jos kuivatus ei muuten ole mahdollista, on vaihtoehtona pumppaamalla tapahtuva kuivatus 1 3

Tapio Muurinen Kriteerit soiden soveltuvuudesta turvetuotantoon ovat jonkinverran muuttuvia Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi tuotantotekniikan kehittyminen, turpeen kysyntä, energian hinta ja erilaiset ympäristökysymykset Tarkastelussa on keskitytty lähinnä turpeen käyttökelpoisuuteen Tuotannon taloudellisia puolia ei käsitelty, eikä se useimmiten olisi mahdollistakaan Tulosteet Tässä raportissa on käsitelty lyhyesti kunkin suon sijaintia, ympäristöä ja mahdollisia kulkuyhteyksiä Suotyypeistä on mainittu yleisimmät esiintymisalueineen ja kerrottu ojitustilanteesta sekä suovesien laskusuhteista ympäristöön nähden Turvelajijakauma on ilmoitettu pääturvelajeittain Eri turvelajeista on mainittu pari yleisintä Lisäksi turpeet on jaoteltu lisätekijöiden mukaan Pieniä suhteellisia osuuksia (esim 1 %) niin suotyyppien kuin turvelajienkaan kohdalla ei yleensä ole mainittu Keskimaatuneisuus on laskettu koko suolle sekä käyttökelpoisille turvevaroille Yleisin tai yleisimmät pohjamaalajit on mainittu ja mahdolliset liejukerrostumat paksuuksineen Viimeisenä on edellä kerrotuin perustein saatu arvio turpeiden käyttökelpoisuudesta ja määrästä Tämän lyhyen selostuksen lisäksi on kirjoitettu yksityiskohtainen suoselostus, jossa tiedot pintaaloista, syvyyksistä ja turvemääristä sekä laboratoriotulokset on esitetty taulukoina (Muurinen 1994, 1995 ja 1996) Jokaisesta suosta on piirretty suokartta (kuva 2), jossa tutkimuslinjasto on tutkimus- ja syvyyspisteineen Pisteittäin on numeerisina tietoina turvekerrostuman keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen (H1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen / koko turvekerroksen paksuus dm :nä Myös hajapistein tehdyt tutkimukset ja kaikki syvyystiedot on merkitty Syvyystietojen perusteella on piirretty syvyyskäyrät metrin välein sekä 1,5 m :n syvyyskäyrä Turvekerrostuman rakennetta on havainnollistettu leikkausprofiilein, joihin turvelajit ja maatuneisuusluokat on merkitty symbolein (kuva 3) Ne on jaettu neljään osaan von Postin 10-asteikolla: lähes maatumaton (H1-3), heikosti maatunut (H4), kohtalaisesti maatunut (H5-6) ja hyvin maatunut (H7-10) turvekerrostuma Tutkimuspisteen kohdalla on suotyyppi ja pohjamaalaji merkitty lyhentein Liekoisuus on lieko-osumina (osumien lukumäärä 0-1 / 1-2 m :n syvyydessä) Edellä mainittujen perustulostusten ja suoselostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksia varten on laadittu atk-ohjelmia, joilla saadaan erilaisia alueellisia tulosteita soista tai tarpeen mukaan rajatusta suon osasta Esimerkkeinä mainittakoon edellä mainitun suokartan lisäksi tasokartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan ja pohjan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus sekä tietoja puustosta, mättäisyydestä ja pohjamaalajeista Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan tulostaa kerralla kaksi edellä mainittua tietoa Tulosteita voi tilata Geologian tutkimuskeskuksesta : PL 77, 96101 Rovaniemi Puh : 020 550 40 1 4

Yli-Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus Osa 2 TUTKITUT SUOT 1 Sipolanlatvasuo Sipolanlatvasuo (kl 3512 09) sijaitsee kunnan pohjoisosassa Iin rajalla noin 19 km kirkolta pohjoiseen Suo muodostuu kahdesta erillisestä altaasta, jotka rajoittuvat moreenimaastoon Eteläpuolella on tuotannossa oleva Leuanlatvasuo Suon pinta-ala on 34 ha, josta on yli metrin syvyistäaluetta 22 ha, yli 1,5 m :n aluetta 16ha ja yli 2 m :n aluetta 11 ha Pinta on 92-100 m mpy ja viettää länteen Reunoja lukuun ottamatta suo on luonnontilainen Suo kuuluu Olhavanjoen vesistöalueeseen 62 007 Ensi vaiheessa vedet laskevat Vaaraojaan Tutkimuspisteistä on 69 % avosuolla, 28 rämeellä ja 3 % korvessa Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen neva Turve on rahkavaltaista Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (76 %) ja sararahkaturve (24 %) Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 28 % ja varpuainesta sisältävien 15 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7 Pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Sipolanlatvasuolla on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta kahdessa osassa 12 ha :n alalla yhteensä 152 000 suo-m 3 Paikoitellen heikosti maatunut rahkaturvevaltainen pintakerros on noin metrin paksuinen Sitä ja ympäristöturpeeksi sopivaa väliturvetta on 72 000 suo-m 3 2 Vaaranojanlatvasuo Vaaranojanlatvasuo (kl 3512 09) sijaitsee Kuivaniemen rajalla noin 20 km Yli-Iin kirkolta pohjoiseen Suo rajoittuu idässä osittain tuotannossa olevaan Vaaraojanlatvasuon pääosaan, muualla moreenikumpareisiin Lähellä luoteisreunaa kulkee metsäautotie Suon pinta-ala on 214 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 118 ha, yli 1,5 m :n aluetta 74 haja yli 2 m :n aluetta 39 ha Pinta on 95-102 m mpy ja viettää suurimmaksi osaksi etelään Luoteisosa viettää länteen Reunaojitus ympäröi koko suon Vedet laskevat eteläpäästä Hirvasojaan, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 41 Tutkimuspisteistä on 69 % avosuolla ja 29 rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva Turve on lähes rahkavaltaista Yleisimmät turvelaj it ovat rahkaturve (91 %) ja sararahkaturve (8 %) Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 34 % ja varpuainesta sisältävien 9 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Vaaraojanlatvasuolla on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta kolmessa osassa 53 ha :n alalla yhteensä 423 000 suo-m 3 Heikosti maatunut rahkaturvevaltainen pintakerros, joka on paikoitellen yli 0,5 m :n paksuinen, ei ominaisuuksiltaan ole hyvää kasvuturvetta Se ei sellaisenaan sovellu myöskään energiaturpeeksi, mutta voidaan käyttää esimerkiksi ympäristöturpeena yhdessä väliturpeen kanssa Niiden määrä on yhteensä 426 000 suo-m 3 3 Järvisuo Järvisuo (kl 3512 09) sijaitsee noin 17 km Yli- Iin kirkolta pohjoiseen Suo rajoittuu saarekkeiseen moreenimaastoon ja viereisiin soihin Länsireunaa sivuaa metsäautotie Suon pinta-ala on 385ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 244 ha yli 1,5 m :n aluetta 181 haja yli 2 m :n aluetta 91 ha Pinta on 90-95 m mpy ja viettää kaakkoon Itäja kaakkoisosassa on ojitusta, joka on paikoitellen tiheää Muualla ojitusta on vain suon reunoilla Suo kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 412 Osa suon vesistä kertyy keskellä olevaan Hirvasjärveen, josta Hirvasoja laskee kaakkoon Siuruanjokeen Tutkimuspisteistä on 53 % avosuolla, 27 rämeellä, 11 % korvessa ja 9 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva Niitä on etenkin järven länsi- ja lounaispuolella Turpeesta on 43 % rahka- ja 56 % saravaltaista Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (49 %) ja sararahkaturve (28 %) Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 15 % ja varpuainesta sisältävien 15 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Järvisuolla on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta kolmessa osassa 130 ha :n alalla yhteensä 1, 809 milj suo-m 3 Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta ja väliturvetta, joita voidaan 1 5

Tapio Muurinen käyttää esimerkiksi ympäristöturpeena, on yhteensä 222 000 suo-m 3 Järven lasku lisää tuotantokelpoista pinta-alaa edellä mainitusta Tosin järven välittömässä läheisyydessä ei ole kuin ohuelti turvetta, sillä turpeen alla on liejua paksuimmillaan 2 m 4 Pyöriäsuo Pyöriäsuo (kl 3512 12) sijaitsee Yli-Iin kirkolta noin 21 km pohjoiskoilliseen Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja ympäröivään moreenimaastoon Idässä rajana on Yli-Iin - Oijärven tie Suon pinta-ala on 88 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 40 ha, yli 1,5 m :n aluetta 15 haja yli 2 m :n aluetta 3 ha Pinta on 100-103 m mpy ja viettää kaakkoon Suo kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 415 Vain suon lounaisosa on luonnontilainen Vedet laskevat oj itusta pitkin eteläpuolen tuotantosoiden kuivatusojiin Tutkimuspisteistä on 31 % avosuolla, 35 % rämeellä, 3 % korvessa ja 31 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat karhunsammalmuuttuma, jota on kaakkoisosassa ja ruohoinen saranevamuuttuma, jota on keski- ja luoteisosassa Lounaisosan luonnontilainen alue on rahkanevaa Turpeesta on 58 % rahka- ja 42 % saravaltaista Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (32 %) ja rahkaturve (26 %) Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 5 % ja varpuainesta sisältävien 8 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Pyöriäsuolla on energiaturvetta kahdessa osassa 9 ha :n alalla yhteensä 96 000 suo-m 3 Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta ja väliturvetta, jotka soveltuvat parhaiten ympäristöturpeeksi, on yhteensä 21 000 suo-m 3 5 Kurkisuo Kurkisuo (kl 3512 12) sijaitsee Yli-Iin ja Kuivaniemen rajalla noin 23 km Yli-Iin kirkolta pohjoiskoilliseen Suo rajoittuu lännessä Kurkiharjuun, muualla hiekkakankaisiin Itäreunaa sivuaa metsäautotie Suon pinta-ala on 58 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 13 haja yli 1,5 m :n aluetta 2 ha Yli 2 m :n syvyistä aluetta ei ole Pinta on 92-97 m mpy ja viettää lounaaseen Keskiosaa lukuun ottamatta suo on luonnontilainen Ojitus laskee vedet viereiselle Isolle Savi- suolle ja edelleen Isoon Saviojaan Nämä kuuluvat Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 416 Tutkimuspisteistä on 72 % avosuolla, 26 rämeellä ja 2% korvessa Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen neva, jota on noin kolmasosa tutkimuspisteistä Eniten tätä suotyyppiä on pohjoisosassa Turpeesta on 65 % rahka- ja 35 % saravaltaista Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (35 %) jarahkasaraturve (35 %) Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 6 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 Pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta Suo on pieni ja matala eikä sovellu turvetuotantoon 6 Vitmasuo Vitmasuo (kl 3512 12) sijaitsee noin 23 km Yli- Iin kirkolta pohjoiskoilliseen Suo rajoittuu idässä Vitmaojaan, muualla hiekkakankaisiin Paikoin länsireunaa sivuaa metsäautotie Suon pinta-ala on 292 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 153 ha, yli 1,5 m :n aluetta 98 haja yli 2 m :n aluetta 17 ha Pinta on 84-96 m mpy ja viettää kakkoon Suo kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 416 Vedet laskevat Vitmaojaan Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu Vain itä- ja koillisosassa on luonnontilaista suota Tutkimuspisteistä on 60 % avosuolla, 27 % rämeellä ja 13 % korvessa Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen saranevamuuttuma, jota on keski- ja eteläosassa, sekä lyhytkortinen neva länsiosan luonnontilaisella alueella Turpeesta on 19 % rahka- ja 81 % saravaltaista Yleisimmät turvelajit ovat saraturve (43 %) ja rahkasaraturve (37 %) Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 5 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Vitmasuolla on energiaturvetta kolmessa osassa 70 ha :n alalla yhteensä 816 000 suo-m 3 Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta j a väliturvetta, joita voidaan käyttää ympäristöturpeena, on 95 000 suoma 7 Ketolansuo Ketolansuo (kl 3514 03) sijaitsee noin 22 km Yli-Iin kirkolta pohjoiskoilliseen Suo rajoittuu 1 6

Yli-Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus Osa 2 lännessä osittain Vitmaojaan, muualla moreenisaarekkeisiin ja niiden välistä viereisiin soihin Suon pinta-ala on 188 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 3 5 haja yli 1,5 m :n aluetta 4 ha Yli 2 m :n syvyistä aluetta ei ole Pinta on 83-86 m mpy ja viettää lounaaseen Suo kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 416 Vedet laskevat Vitmaojaan TutkimuspisteistÄ on 90 % avosuolla, 5 % rämeellä ja 5 % korvessa Suo on ojitettu kokonaan Vallitsevat suotyypit varsinainen saranevamuuttuma ja lyhytkortinen nevamuuttuma Turpeesta on 21 % rahka- ja 79 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve (61 %) ja sararahkaturve (21 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,8 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Ketolansuolla on energiaturvetta 4 ha :n alalla 44 000 suo-m 3 8 Tannisenlatvasuo Tannisenlatvasuo (kl 3512 08) sijaitsee Iin kunnan rajalla noin 16 km Yli-Iin kirkolta pohjoiseen Suo rajoittuu pohjoisessa Tannilan - Yli-Olhavan tiehen, muualla moreenimaastoon Suon pinta-ala on 308 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 166ha, yli 1,5 m :n aluetta 87 haja yli 2 m :n aluetta 6 ha Pinta on 84-91 m mpy Vedet laskevat suon reunoilta keskiosan halki pohjoisesta etelään virtaavaan Leuanojaan, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu Luonnontilaisia alueita on Rapakonlammen ympäristö ja eräät rahkavaltaiset alueet eteläosassa TutkimuspisteistÄ on 30 % avosuolla, 47 rämeellä ja 22 % korvessa Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen neva, isovarpuinen rämeojikko ja lyhytkortinen nevaräme Turpeesta on 93 % rahka- ja 7 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve (70 %) ja sararahkaturve (23 %) Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 14 % ja varpuainesta sisältävien 6 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Tannisenlatvasuon eteläosassa on energiaturvetta kolmessa osassa 61 ha :n alalla yhteensä 405 000 suo-m 3 Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta ja väliturvetta, jotka soveltuvat parhaiten ympärisöturpeeksi, on 353 000 suo-m 3 9 Kuikkalamminsuo Kuikkalamminsuo (kl 3512 08) sijaitsee osittain Iin puolella noin 15 km Yli-Iin kirkolta pohjoisluoteeseen Suo on muodoltaan rikkonainen rajoittuen moreenisaarekkeisiin, lännessä myös äiti-rahvaloon Leuanoja virtaa itäosan halki etelään Kuikkalammen ympäristö ja eräitä pieniä karuja avosuoalueita on ojittamatta Suon pintaala on 138 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 68 ha, yli 1,5 m :n aluetta 37 haja yli 2 m :n aluetta 19 ha Pinta on 76-81 m mpy ja viettää länsiosassa kohti äiti-rahvaloa (Olhavanjoen vesistöalue 62 007) ItÄosan vedet laskevat Leuanojaan, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu TutkimuspisteistÄ on 44 % avosuolla, 34 % rämeellä ja 22 % korvessa Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen saranevamuuttuma sekä lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevaräme Turpeesta on 47 % rahka- ja 53 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat saraturve (33 %) ja rahkaturve (33 %) Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 41 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 9 % ja varpuainesta sisältävien 6 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,1 Pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta Kuikkalamminsuolla on energiaturvetta kolmessa osassa 15 ha :n alalla yhteensä 228 000 suo-m 3 Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta ja väliturvetta, jotka soveltuvat ympäristöturpeeksi, on yhteensä 25 000 suo-m 3 10 Olkisuo Olkisuo (kl 3512 08) sijaitsee kunnanrajalla noin 14 km kirkolta pohjoisluoteeseen Suo rajoittuu etelässä Konttikankaan harjumuodostumaan, muualla moreenimaastoon ItÄosassa on peltoa noin 20 ha Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät Suon pinta-ala on 191 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 98 ha, yli 1,5 m :n aluetta 58 haja yli 2 m :n aluetta 34 ha Pinta on 75-87 m mpy viettäen koilliseen Vedet laskevat Leuanojaan, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 Suo on peltojen ympäristöä lukuun ottamatta luonnontilainen TutkimuspisteistÄ on 59 % avosuolla, 27 % rämeellä, 5 % korvessa ja 9 % pellolla Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja rimpineva, joita on eniten suon lounaisosassa 17

Tapio Muurinen Turpeesta on 81 % rahka- ja 19 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve (69 %) ja sararahkaturve (11 %) Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 5 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 16 % ja varpuainesta sisältävien 6 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5 Pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Olkisuolla on energiaturvetta kahdessa osassa 47 hain alalla yhteensä 486 000 suo-m 3 Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta ja väliturvetta, jotka soveltuvat ympäristöturpeeksi on yhteensä 320 000 suo-m 3 11 "Patsananlamminsuo" "Patsananlamminsuo" (kl 3512 08) sijaitsee Patsananlammen itäpuolella noin 14 km Yli-Iin kirkolta pohjoiseen Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon pinta-ala on 26 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 7 ha Yli 1,5 m :n syvyistä aluetta ei ole Pinta on 86-88 m mpy ja viettää lounaaseen Suo on ojitettu Vedet laskevat ojitusta pitkin Leuanjokeen, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 TutkimuspisteistÄ on 22 % avosuolla ja 78 rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen nevarämemuuttuma javarsinainen sararämemuuttuma Turpeesta on 79 % rahka- ja 21 % saravaltaista 57 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 11 % YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve (44 %) ja sararahkaturve (35 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Pohjamaalaji on moreeni Suo on liian pieni ja matala soveltuakseen turvetuotantoon 12 Lumisuo Lumisuo (kl 3512 08) sijaitsee noin 12 km Yli- Iin kirkolta pohjoiseen Suo rajoittuu idässä Leuanojaan, muutoin moreenimaastoon Osittain pohjois- ja länsireunaa sivuaa tie Suon pinta-ala on 181 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 114 ha, yli 1,5 m :n aluetta 87 haja yli 2 m :n aluetta 70 ha Pinta on 63-83 m mpy ja viettää itään Suon kuivattamiseksi sen halki on kaivettu valtaoja, joka laskee Leuanojaan Se kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 Suuri osa suosta on rai- vattu pelloksi TutkimuspisteistÄ on 30 % avosuolla, 40 % rämeellä, 14 % korvessa ja 16 % pellolla Vallitsevat suotyypit ovat isovarpuinen räme ja lyhytkortinen neva, joita on eniten suon keski- ja länsiosassa, sekä pelto itä- ja pohjoisosassa Turpeesta on 45 % rahka- ja 55 % saravaltaista 7 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 14 % ja varpuainesta sisältävien 22 % YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve (33 %) ja sararahkaturve (24 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,9 Pohjamaalajeina ovat musta sulfidipitoinen savi, moreeni ja hiekka Lumisuolla on energiaturvetta 60 ha :n alalla 1,030 milj suo-m 3 Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta ja väliturvetta, jotka soveltuvat ympäristöturpeeksi on yhteensä 132 000 suo-m 3 13 HÄrkÄinsuo HÄrkÄinsuo (kl 3512 08) sijaitsee noin 10 km Yli-Iin kirkolta pohjoisluoteeseen Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja viereisiin soihin Reunaosia lukuun ottamatta suo on luonnontilainen Suon pinta-ala on 83 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 40 ha, yli 1,5 m :n aluetta 22 haja yli 2 m :n aluetta 5 ha Pinta on 75-79 m mpy ja viettää kaakkoon Suon länsiosa kuuluu Iijoen vesistöalueeseen 61 125 ja itäosa Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 Vedet laskevat ojitusta pitkin suurimmaksi osaksi Leuanojaan TutkimuspisteistÄ on 71 % avosuolla ja 29 % rämeellä Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen neva, jota on lähes puolet tutkimuspistehavainnoista Seuraavaksi yleisimpiä ovat varsinainen saraneva ja reunaosien isovarpuinen räme Turve on rahkavaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve (75 %) ja sararahkaturve (25 %) Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 31 % ja varpuainesta sisältävien 6 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7 Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka HÄrkÄinsuolla on energiaturvetta kolmessa osassa 16 ha :n alalla yhteensä 160 000 suo-m 3 Heikosti maatuneen rahkaturvevaltaisen pintakerroksen keskipaksuus on 0,8 m TÄtÄ voidaan hyödyntää ensin ympäristöturpeena 1 8

Yli-Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus Osa 2 14 Sommasuo Sommasuo (kl 3512 08) sijaitsee noin 9 km Yli- Iin kirkolta pohjoisluoteeseen Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja viereisiin soihin Leuvan - Yli-Iin tieltä on suolle matkaa yli kilometri Suon pinta-ala on 132 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 73 ha, yli 1,5 m :n aluetta 39 haja yli 2 m :n aluetta 11 ha Pinta on 70-74 m mpy ja viettää enimmäkseen kaakkoon Vedet laskevat Leuanojaan, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 Suon länsiosa kuuluu Iijoen vesistöalueeseen 61 125 Suo on luonnontilainen TutkimuspisteistÄ on 81 avosuolla ja 19 % rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen saraneva, jota on etenkin luoteisosassa, sekä rimpineva suon keskiosassa Turve on rahkavaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 6 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 14 % ja varpuainesta sisältävien 6 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Sommasuolla on energiaturvetta kahdessa osassa 30 hain alalla yhteensä 145 000 suo-m 3 Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta ja väliturvetta, jotka soveltuvat ympäristöturpeeksi on yhteensä 267 000 suo-m 3 15 Kiimasuo Kiimasuo (kl 3 512 08) sijaitsee noin 11 km Yli- Iin kirkolta pohjoiseen Suo rajoittuu moreenimaastoon Kaakkoisosa on peltoa, jonka reunaa Leuan tie sivuaa Suon pinta-ala on 96 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 42 ha, yli 1,5 m :n aluetta 25 haja yli 2 m :n aluetta 14 ha Pinta on 69-75 m mpy ja viettää etelään Vedet laskevat länsiosan läpi virtaavan Saukkopuron kautta Leuanojaan, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 Suo on ojitettu kokonaan TutkimuspisteistÄ on 46 % avosuolla, 32 rämeellä, 22 % korvessa YleisimmÄt suotyypit ovat ruohoinen saranevamuuttuma, varsinainen saranevamuuttuma ja nevakorpimuuttuma, joita on yhteensä noin kolmannes suotyyppihavainnoista Turpeesta on 20 % rahka- ja 80 % saravaltaista 4 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 9 % YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve (45 %) ja saraturve (35 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Kiimasuolla on energiaturvetta 23 ha :n alalla 298 000 suo-m 3 Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta ja väliturvetta, jotka soveltuvat ympäristöturpeeksi on yhteensä 42 000 suo-m 3 16 NimetÖnsuo NimetÖnsuo (kl 3512 08) sijaitsee noin 11 km Yli-Iin kirkolta pohjoiseen Suo rajoittuu moreenimaastoon LÄnsireunaa sivuaa Leuan tie Suon pinta-ala on 95 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 33 ha, yli 1,5 m :n aluetta 9 haja yli 2 m :n aluetta 2 ha Pinta on 75-78 m mpy ja viettää lounaaseen Vedet laskevat ojitusta pitkin Leuanojaan, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 Suo on kokonaan ojitettu, tosin keskiosan ojitus on harvaa TutkimuspisteistÄ on 54 % avosuolla, 15 rämeellä, 3 % korvessa ja yhteensä 28 % pellolla ja turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen nevamuuttuma j a lyhytkortinen neva NiitÄ on eniten suon pohjoisosassa Turve on rahkavaltaista Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5 Pohjamaalaji on moreeni NimetÖnsuolla on energiaturvetta 6 ha :n alalla 37 000 suo-m 3 Suon keskellä olevalta pellolta palaturvetta on nostettukin Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta ja väliturvetta, jotka soveltuvat ympäristöturpeeksi on yhteensä 38 000 suo-m 3 17 "Palomaansuo" "Palomaansuo" (kl 3512 08) sijaitsee noin 12 km Yli-Iin kirkolta pohjoiseen Suo rajoittuu moreenimaastoon Pohjoisosasta on yhteys Saukkosuolle Suon pinta-ala on 53 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 9 haja yli 1,5 m :n aluetta 3 ha Yli 2 m :n syvyistä aluetta ei ole Pinta on 81-83 m mpy ja viettää lounaaseen Vedet laskevat ojitusta pitkin Saukkopuroon, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 TutkimuspisteistÄ on 52 % avosuolla, 37 rämeellä ja 11 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen nevamuuttuma, jota on varsinkin suon keskiosassa, ja kangasräme 1 9

Tapio Muurinen Turve on rahkavaltaista Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,0 Pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Palomaansuolla on käyttökelpoista energiaturvetta 2 hain alalla 24 000 suo-m 3 18 Saukkosuo Saukkosuo (kl 3512 08) sijaitsee Leuanjoen asutusalueella noin 13 km Yli-Iin kirkolta pohjoiseen Suo rajoittuu lännessä Leuanjoen - Yli-Iin tiehen, muualla moreenimaastoon Suon pinta-ala on 490 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 262 ha, yli 1,5 m :n aluetta 129 ha ja yli 2 m :n aluetta 47 ha Pinta on 77-93 m mpy ja viettää lounaaseen Suo on kuivattuja siitä on raivattu pelloksi noin 160 ha Vedet laskevat enimmäkseen Saukko-ojan kautta Leuanojaan, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 TutkimuspisteistÄ on 38 % avosuolla, 7 % rämeellä, 9 % korvessa, 2 % turvekankaalla ja 44 pellolla Vallitsevat suotyypit ovat peltoja ruohoinen saranevamuuttuma Turpeesta on 8 % rahka- ja 92 % saravaltaista 12 % ja varpuainesta sisältävien 15 % YleisimmÄt turvelajit ovat saraturve (65 %) ja rahkasaraturve (26 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan soveltuvan osan 4,6 Pohjamaalaji on moreeni Saukkosuolla on käyttökelpoista energiaturvetta 1,577 milj suo-m 3 yhteensä kuudella eri alueella pinta-alaltaan 113 ha Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta ja väliturvetta, jotka soveltuvat ympäristöturpeeksi on yhteensä 56 000 suo-m 3 19 Puronlatvasuo Puronlatvasuo (kl 3512 08) sijaitsee Saukkosuon luoteispuolella noin 14 km Yli-Iin kirkolta pohjoiseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon ja lounaassa sekä koillisessa viereisiin soihin LÄnsipuolella on Leuanjoen - Yli-Iin tie Suon pinta-ala on 81 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 23 haja yli 1,5 m :n aluetta 5 ha Yli 2 m :n syvyistä aluetta ei ole Pinta on 80-88 m mpy ja viettää lounaaseen Suo on ojitettu kokonaan ja noin puolet on raivattu pelloksi Vedet laskevat Leuanojaan, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 TutkimuspisteistÄ on 47 % avosuolla, 3 % rämeellä, 20 % korvessa, ja 30 % pellolla Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen nevamuuttuma ja pelto Turpeesta on 60 % rahka- ja 40 % saravaltaista 4 % YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve (43 %) ja rahkasaraturve (40 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Pohjamaalaji on moreeni Puronlatvasuolla käyttökelpoista energiaturvetta 5 ha :n alalla 65 000 suo-m 3 20 Sipolanlatvasuo Sipolanlatvasuo (kl 3512 08) sijaitsee Leuanjoen asutusalueen ja Tannilan - Yli-Olhavan teiden välissä noin 16 km Yli-Iin kirkolta pohjoiseen Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon pinta-ala on 64 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 26 haja yli 1,5 m :n aluetta 7 ha Yli 2 m :n syvyistä aluetta ei ole Pinta on 90-94 m mpy ja viettää etelään Suo on lähes kokonaan ojitettu Vedet laskevat ojitusta pitkin Leuanojaan, joka kuuluu Siuruanjoen vesistöalueeseen 61 414 TutkimuspisteistÄ on 45 % avosuolla, 23 rämeellä, 2 % korvessa, 9 % turvekankaalla ja 21 % pellolla Vallitsevat suotyypit ovat pelto ja ruohoinen saranevamuuttuma Turpeesta on 12 % rahka- ja 88 % saravaltaista 2 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 3 % YleisimmÄt turvelajit ovat saraturve (46 %) ja rahkasaraturve (43 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,8 Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Sipolanlatvasuolla on käyttökelpoista energiaturvetta 5 ha :n alalla 59 000 suo-m 3 21 VÄlisuo VÄlisuo (kl 3512 08) sijaitsee noin 16 km Yli- Iin kirkolta pohjoiseen Suo on muodoltaan pitkä ja suhteellisen kapea, rajoittuen idässä harjumuodostumaan ja lännessä hiekkakankaaseen Luoteessa suo yhtyy JÄrvisuohon EtelÄpuolitse kulkee Tannilan - Yli-Olhavan tie Suon pinta-ala on 60 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 26 ha, yli 1,5 m :n aluetta 15 haja yli 2 m :n aluetta 4 ha 2 0