PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986

2 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa V. Geologian tutkimuskeskus, Maaperäosasto, Turveraportti 192, 121 sivua, 92 kuvaa, 21 taulukkoa, 4 lii - tettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1985 Pudasjärvellä 1 9 suota. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimus - pisteet sijaitsevat 100 m :n välein. Jokaisella pisteellä mää - ritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatu - neisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratorionäytteitä otettiin 554 kpl. Niistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuiva-ainepitoisuus ja tuhkapitoisuus. Lämpö - arvo määritettiin 466 näytteestä ja rikkipitoisuus 59 näyttees - tä. Polttoturvetuotantoon soveltuvia alueita on 19 suolla yhteens ä ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 19,38 milj. suo-m3. Sen kuiva-aineen energiasisältö on 36,53 milj. GJ el i 10,16 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, inventointi, Pudasjärv i Pauli Hännine n Geologian tutkimuskesku s PL KUOPIO ISBN ISSN KUOPION TYÖKESKUS, KUOPIO 1986

3 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 5 Tutkimusaineiston käsittely ja arviointiperusteet 5 TUTKITUT SUOT 8 1. Juurikkasuo 8 2. Arosuo Sammalsuo Riepulehdonsuo Mäntyharjunsuo Kotisuo Huttusuo Valkiaissuo Taljasuo Niskasuo-Hautasuo Paatinsuo Ahvensuo Korppisuo Takasuo Sarvisuo Koivuojanlatvasuo Isosuo E Nahkiaissuo Mikansuo 11 0 TULOSTEN TARKASTELU 11 6 Tutkittu suoala ja suotyypit 11 6 Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus 11 6 Turvelajijakauma ja liekoisuus 11 7 Laboratoriotulosten tarkastelu 11 7 Soveltuvuus turvetuotantoon 11 9 KIRJALLISUUTTA 12 1 LIITTEET

4 - 3 - JOHDANT O Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksia Pu - dasjärven kunnan alueella vuosina 1974, Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen inventointiin. Vuosien 1974, tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmin (P. Hänni - nen 1983 a ja b, 1984, 1985). Tässä raportissa käsitellään v tutkittuja soita. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n kokoist a suota, joiden yhteispinta-ala on ha (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Vuonna 1985 tutkittiin yhteensä 19 suota yhteis - pinta-alaltaan ha (kuva 1). Kaikkiaan vuoden 1985 loppuu n mennessä on tutkittu yhteensä 137 suota yhteispinta-alaltaa n ha eli noin 24 % kunnan suoalasta. Tutkimukset jatkuva t edelleen. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuk - sen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" (Lappalainen, Sten, Häiki ö 1978) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäen linjatut - kimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään sel - kälinja ja tälle poikkilinjoja 400 m :n välein. Varsinaisten tutkimuslinjojen väliin on tehty syvyystutkimuslinjoja, joilta o n kairaamalla tutkittu turvekerroksen paksuus. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja korkeudet on pyritty kiin - nittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tut - kimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kui - va, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peittävyys - %) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puulaji - suhteet, puuston tiheys- ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden selvittämiseksi pli k- tattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen ker - taa 2 m :n syvyyteen asti. Kairalla otetuista turvenäytteistä mää - ritettiin turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja kuituisuus. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä laborato - riotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustaisivat mahdollisimman hyvin ko. suon turvekerrostumaa.

5 Juurikkasuo 8. Valkiaissuo 14. Takasu o 2. Arosuo 9. Taljasuo 15. Sarvisu o 3. Sammalsuo 10. Niskasuo- 16. Koivuojan - 4. Riepulehdonsuo Hautasuo latvasuo 5. Mäntyharjunsuo 11. Paatinsuo 17. Isosuo E 6. Kotisuo 12. Ahvensuo 18. Nahkiaissu o 7. Huttusuo 13. Korppisuo 19. Mikansuo

6 - 5 - Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteistä ph suoraan mä - rästä näytteestä, vesipitoisuus kuivaamalla turve 10 50C :ssa vakio - painoon, tuhkapitoisuus hehkuttamalla kuiva näyte 815 ± 2 5 0C :ss a ja turpeen lämpöarvo LECO AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Lisäksi määritettiin muutamilta soilta turpeen rikkipitoisuu s LECO -kalorimetrillä. Tutkimusaineiston käsittely ja arviointiperustee t Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatu - neen pintakerroksen paksuus. Lisäksi soista on laadittu perus - karttapohjalle tutkimuspisteiden sijaintia kuvaavat kartat. Soi - den turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoista piir - retyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käy - tetyistä merkinnöistä ovat kuvassa 2. Suokarttojen kopioita o n saatavissa mittakaavassa 1 : Kuopion aluetoimistosta. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämättö - miä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 2). Siinä olevat tur - vekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin heikost i maatuneen pintakerroksen (H 1_4 ), paremmin maatuneen pohjakerrok - sen (H5_10) ja koko turvekerrostuman (H1_10) osalta erikseen koko suon, yli metrin, yli 1,5 metrin ja yli kahden metrin syvyi - sille suon osille. Keskisyvyydet ja turvemäärät on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Tuittila 1982). Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 3. Siinä turvelaji t on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaett u rahka- ja sararahkaturpeisiin. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella lasket - tiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 4). Linjaverkoston si - jainnista suolla johtuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soide n keskustojen suotyypit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadut keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suo n suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekojen eli lahoamattoman puun määrää on selvitetty laske - malla ns. Pavlov'in menetelmää soveltaen liekojen prosentuaali - nen osuus turvekerrostumasta 0-1 m :n ja 1-2 m :n syvyysväleil-

7 - 7 - lä soiden >- 1 m :n ja 2 m :n syvyisiltä alueilta. Liekojen mää - rä on luokiteltu seuraavasti : erittäin vähän (liekoisuus all e 1 %), vähän (liekoisuus 1-2 %), kohtalaisesti (liekoisuus 2-3 %), runsaasti (liekoisuus 3-4 %) ja erittäin runsaasti (lie - koisuus yli 4 %). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon si - jainti, ympäristön topografia ja suon koko, suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohtana sekä kuivatusmah - dollisuus. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitel - lään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, jossa maatuneisuus on korkein - taan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuma n osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5_6 ) tai hyvin (H 7_10 ) maatunutta, mutta siinä voi esiintyä heikosti maatuneita kerrok - sia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat ku - vassa 2. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetää n ph, tuhkapitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg / suo-m 3 ), kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo ja rikkipitoisuu s (% :eina kuiva-aineesta) sekä näiden keskiarvot. Keskiarvoja las - kettaessa on jätetty huomioimatta näytesarjan kaksi alinta näy - tettä. Yleensä tämä osa turvekerrostumaa jää myös tuotannoss a käyttämättä. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä, tuotanto - kelpoisesta alasta ja sen sisältämästä polttoturpeeksi kelpaavas - ta luonnontilaisesta turvemäärästä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähentämällä suo n pohjalle jäävä turvekerros (0,4-0,6 m). Tuotantoon sopivaks i on otettu yleensä yli 1,5 m syvät alueet. Saraturpeen (C) o n katsottu soveltuvan myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittävästi sitova a ainetta, esim. maatunutta rahkaa. Sekaturpeet ja rahkaturve (S ) soveltuu kohtalaisesti ja hyvin maatuneena (H5-10) joko jyrsintai palaturpeeksi. Suon omistussuhteita ei tässä tutkimuksess a ole otettu huomioon. Sen sijaan mm. pitkälle viedyt metsähoidol - liset toimenpiteet, turvealueiden sijainti vesistöjen suhteen se - kä luonnonsuojelulliset näkökohdat on huomioitu.

8 - 8 - TUTKITUT SUO T 1. Juurikkasuo (kl , x = 7233, y = 472) sijaitse e noin 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu rantakerrostumiin. Suon pohjoispuolella kulkee Kuusamontie j a eteläpuolella metsäautotie (kuvat 3 ja 4). Pinta-ala on ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 330 ha, yli 1,5 m :n 170 ha ja yli kahden metrin 55 ha. Tutkimus - pisteitä on 2,8/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 0,9/10 ha. Suon pinta viettää suon eteläosissa etelään ja pohjoisosassa pohjoiseen ja vedet purkautuvat etelässä Juurikkajoen ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen ja pohjoisessa Levo-ojan kautt a Panumajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lyhytkortine n neva. Suoalasta on ojitettu noin neljännes. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m ja yl i kahden metrin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 56 % rahkavaltaisia ja 44 % saravaltaisia. Lisätekijöistä eniten tavataan tupasvillaa (kuvat 5-10). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikost i maatuneen pinnan 2,8 ja hyvin maatuneen osan 6,6. tavattu. Liekoja e i Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimäärin 3,2 % (taulukko 1). Tuhkapitoisuus on alhaisin pisteeltä A otetuissa näytteissä. Vesipitoisuus on keskimäärin 90,2 % j a suokuution kuiva-ainepitoisuus 97 kg/m 3. Tehollinen lämpöarv o on keskimäärin 21,4 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 11,0 milj. suo-m3, jost a on heikosti maatunutta noin 4,3 milj. suo-m3 (39 %) ja hyvi n maatunutta noin 6,7 milj. suo-m3 (61 %).

9 17 - Juurikkasuon pohjoisosa on hyvin vetinen ja siellä on pal - jon pieniä lampia. Turve on lisäksi pääosin erittäin vetistä j a kuivatilavuuspainot ovat pienet. Juurikkasuon pohjoisosat j a Iso Juurikkajärven länsipuoli ei sovellu turvetuotantoon. Juurikkasuon keskiosassa ja Iso Juurikkajärven eteläpuolella on kahdessa eri altaassa turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä sy - vää aluetta noin 100 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1, 4 milj. suo-m 3. Turve on pääosin kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros o n ohut. 2. Arosuo (kl , x = 7237, y = 472) sijaitsee noi n 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Panumajärveen ja muualla harjuihin ja rantakerrostumiin. Suon eteläpuolella kulkee Kuusamontie (kuvat 11 ja 12). Pinta-ala on 565 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 33 ha, yli 1,5 m :n 7 ha. Tutkimuspisteitä on 2/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 0,2/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Panumajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevaräme. Suoalasta on ojitettu yli puolet ; yli puole t ojitetusta alueesta on jo muuttuma-asteella. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m. Suo n pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 95 % rahkavaltaisia ja 5 % saravaltaisia. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataan tupasvillaa ja varpua (kuv a 13). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikost i maatuneen pinnan 2,8 ja hyvin maatuneen osan 6,4. Liekoja e i tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimäärin 3,3 % (taulukko 2). Vesipitoisuus on melko alhainen, keskimäärin 86 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus korkea, keskimäärin 120 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/kg.

10 Turvetta on kaikkiaan noin 3,7 milj. suo-m3, jost a on heikosti maatunutta noin 2,0 milj. suo-m3 (54 %) ja hyvin maatunutta noin 1,7 milj. suo-m3 (46 %). Arosuossa on isäntälinjan turvetuotantoon soveltuvaa yl i 1,5 metriä syvää aluetta noin 7 ha ja käyttökelpoista turvett a noin 0,08 milj. suo-m3. Turve on pääosin kohtalaisesti ja hyvi n maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta, joka soveltuu hyvi n sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Rahkainen pintakerros o n ohut, Tuotantokelpoinen alue on tiheään ojitettu ja puuston kas - vu on alueella selvästi elpynyt. 3. Sammalsuo (kl , x = 7241, y = 475) sijaitsee noi n 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu eteläss ä ja lännessä harjuihin, muualla suo rajoittuu rantakerrostumiin. Suon eteläpuolellsuoss aa kulkee Panumantie (kuvat 14 ja 15). Pinta-ala on 590 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 270 ha, yli 1,5 m :n 190 ha ja yli kahden metrin 130 ha. Tutkimuspisteitä on 2,9/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,3/10 ha. Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuvat Panumaojan kautta Iijokeen.

11 Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, rimpineva ja varsinainen saraneva. Suoalasta on ojitettu noin neljännes. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yl i kahden metrin 2,8 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 63 % saravaltaisia ja 37 % rahkavaltaisia. Yli 60 % turpeista on rahkasaraturvetta. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataan raatetta, tupasvillaa ja varpua (kuvat 16-20). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikost i maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 5,8. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on pisteeltä A 700 otetuissa näytteissä melko korkea, keskimäärin 6,4 % (taulukko 3). Muuall a turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 2,1 %. Vesipitoisuus on keskimäärin 91,9 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuu s 77 kg/m 3. Pisteeltä A 1600 otetuissa näytteissä on turve hyvi n vetinen ja suokuution kuiva-ainepitoisuus erittäin alhainen, keskimäärin 52 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo ei vaihtele suuresti suon eri osissa. Lämpöarvo on kohtalainen, keskimääri n 20,8 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 7,3 milj. suo-m3, jost a on heikosti maatunutta noin 2,0 milj. suo-m3 (27 %) ja hyvi n maatunutta noin 5,3 milj. suo-m3 (73 %). Sammalsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta noin 170 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 2,9 milj. suo-m 3. Turve on pääosin heikosti ja kohtalaisest i maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Tuotantokelpoinen alue on pääosin luonnontilainen ja alueen keskiosa on paikoin erittäin vetinen. Lähe s maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

12 Riepulehdonsuo (kl , x =7245, y = 478) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa harjuun ja muualla rantakerrostumiin (kuvat 2 1 ja 22). Suon länsipuolella kulkee Yli-Iintie. Pinta-ala on 370 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 130 ha, yli 1,5 m :n 65 ha ja yli kahden metrin 25 ha. Tutkimus - pisteitä on 3,1/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 0,1/10 ha.

13 Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevaräme ja lyhytkortinen neva. Suoalasta on ojitettu noin puolet ja suurin os a tästä alueesta on muuttuma-asteella. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,8 m.. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yl i kahden metrin 2,5 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 81 % saravaltaisia ja 19 % rahkavaltaisia. Lähes 75 % turpeista on rahkasaraturpeita. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataan tupasvillaa, raatetta ja varpua (kuvat 23-25).

14 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, heikost i maatuneen pinnan 3,0 ja hyvin maatuneen osan 6,1. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimäärin 3,4 % (taulukko 4). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,3 % j a suokuution kuiva-ainepitoisuus 92 kg/m 3. Tehollinen lämpöarv o on keskimäärin 21,3 MJ/kg.

15 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,6 milj. suo-m3, jost a on heikosti maatunutta noin 0,9 milj. suo-m3 (25 %) ja hyvin maatunutta noin 2,7 milj. suo-m3 (75 %). Riepulehdonsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1, 5 metriä syvää aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä noin 60 h a ja käyttökelpoista turvetta noin 0,9 milj. suo-m3. Turve o n pääosin heikosti- ja kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maa - tumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

16 Mäntyharjunsuo (kl , x = 7246, y = 479) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu etelässä harjuun ja muualla rantakerrostumiin. Suon etelä - puolella kulkee metsäautotie (kuvat 21 ja 26). Pinta-ala on 225 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 60 ha, yli 1,5 m :n 35 ha ja yli kahden metrin 15 ha. Tutkimus - pisteitä on 3,7/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 0,1/10 ha. Suon pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevaräme, lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yl i kahden metrin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 70 % saravaltaisia ja 30 % rahkavaltaisia. Saravaltaisesta turpeesta lähes kaikki on rahkasaraturvetta. Yleisimpinä lisätekijöinä on tupasvilla ja raate (kuva t 27-29). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, heikost i maatuneen pinnan 2,9 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimäärin 3,3 % (taulukko 5). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,0 % j a suokuution kuiva-ainepitoisuus 88 kg/m 3. Tehollinen lämpöarv o on keskimäärin 21,3 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,1 milj. suo-m3, jost a on heikosti maatunutta noin 0,5 milj. suo-m3 (24 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,6 milj. suo-m 3 (76 %). Mäntyharjunsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1, 5 metriä syvää aluetta kahdessa eri altaassa yhteensä noin 30 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,4 milj. suo-m3. Turve o n pääosin heikosti ja kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

17 Kotisuo (kl , x = 7236, y = 486) sijaitsee noi n 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu rantakerrostumiin. Suon eteläpuolella kulkee metsäautotie (kuvat 3 0 ja 31). Pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 100 ha, yli 1,5 m :n 50 ha ja yli kahden metrin 15 ha. Tutkimus - pisteitä on 3,6/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 2,2/10 ha. Suon pinta viettää itään ja vedet purkautuvat Väliojan, Heteojan ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevaräme j a lyhytkortinen neva. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yl i kahden metrin 2,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 88 % saravaltaisia ja 12 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on lähes 80 Yleisimpinä lisätekijöinä tavataan suoleväkköä, varpua ja raatetta (kuvat 32-34).

18 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,8. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,7 % (taulukko 6). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90 % ja suokuution kuivaainepitoisuus 86 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on keskimääri n 21,0 MJ/kg.

19 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,2 milj. suo-m3, jost a on heikosti maatunutta noin 0,5 milj. suo-m 3 (23 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,7 milj. suo-m3 (77 %). Kotisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä noin 45 hehtaari a ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,7 milj. suo-m3. Tuotanto - kelpoisella alueella turve on lähes kauttaaltaan heikosti ta i kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu sek ä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) nahkainen pintakerros on ohut. 7. Huttusuo (kl , x = 7236, y = 484) sijaitsee noi n 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu harjui - hin ja rantakerrostumiin (kuvat 30 ja 35). Suon itäpuolella kul - kee Ylikiimingintie. Pinta-ala on 250 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 105 ha, yli 1,5 m :n 60 ha ja yli kahden metrin 25 ha. Tutkimus - pisteitä on 3,9/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,4/10 ha. Suon pinta viettää länsiosassa etelään ja itäosassa itää n ja vedet purkautuvat länsiosassa Valkiaislampeen ja itäosass a Väliojan, Heteojan ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoinen saraneva ja lyhyt - kortinen nevaräme. Suoalasta on ojitettu noin neljännes. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yl i kahden metrin 2,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä poh - jamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 59 % rahkavaltaisia ja 41 % saravaltai - sia. Puhtaita rahkaturpeita on noin 20 %. Lisätekijöinä tava - taan eniten varpua, suoleväkköä, raatetta ja tupasvillaa (kuva t 36 ja 37). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 6,1. Liekoja esiin - tyy erittäin vähän (0,4 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu.

20 Turpeen tuhkapitoisuus, vesipitoisuus ja kuiva-ainepitoi - suus vaihtelee eri näytteissä (taulukko 7). Pisteeltä A otetuissa näytteissä tuhkapitoisuus on erittäin korkea, kes - kimäärin 8,6 Pisteeltä B 600 otetuissa näytteissä tuhkapi - toisuus on alhainen, keskimäärin 1,3 %. Pisteellä A ve - sipitoisuus on keskimäärin 88 %, suokuution kuiva-ainepitoisuu s 121 kg/ m 3 ja tehollinen lämpöarvo 20,5 MJ/kg. Pisteellä B 60 0 vesipitoisuus on keskimäärin 93,6 %, suokuution kuiva-ainepitoi - suus 62 kg/m 3 ja tehollinen lämpöarvo 21,2 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,6 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 1,0 milj. suo-m 3 (38 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,6 milj. suo-m3 (62 %).

21 Huttusuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta neljäs - sä eri altaassa yhteensä noin 55 ha ja käyttökelpoista turvet - ta noin 0,8 milj. suo-m3. A-linjaston alueella havaittujen kor - keiden tuhkapitoisuuksien vuoksi on ennen mahdollista turvetuo - tantoa selvitettävä yksityiskohtaisesti turpeen tuhkapitoisuu s A-linjaston alueella. B-linjaston alueella turve on vetist ä rahkaturvetta, jossa turpeen kuivatilavuuspainot ovat melko al - haiset. Turve on tuotantokelpoisella alueella pääosin sekatur - vetta, joka soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lä - hes maatumaton (H 1 _ 3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

22 Valkiaissuo (kl , x = 7235, y = 484) sijaitse e noin 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu harjuihin. Suon keskustasta on itäpuolella olevalle tielle mat - kaa noin 2 kilometriä (kuvat 30 ja 38). Pinta-ala on 220 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 105 ha, yli 1,5 m :n 80 ha ja yli kahden metrin 60 ha. Tutkimuspisteitä on 3,1/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,6/10 ha. Suon pinta viettää itään ja vedet purkautuvat suo-ojien, Väliojan, Heteojan ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen.

23 51 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja rim - pineva. Suoalasta on ojitettu noin neljännes. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yl i kahden metrin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä poh - jamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 72 rahkavaltaisia ja 28 % saravaltai - sia. Puhtaita rahkaturpeita on noin 20 Yleisimpinä lisäte - kijöinä tavataan tupasvillaa, suoleväkköä ja varpua (kuvat 3 9 ja 40). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikost i maatuneen pinnan 3,1 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Liekoja e i tavattu.

24 Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimäärin 2,4 % (taulukko 8). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,3 % j a suokuution kuiva-ainepitoisuus 87 kg/ m3. Tehollinen lämpöarv o on keskimäärin 20,6 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,8 milj. suo-m3, jost a on heikosti maatunutta noin 1,4 milj. suo-m3 (50 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,4 milj. suo-m3 (50 %). Valkiaissuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 met - riä syvää aluetta noin 80 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 1,4 milj. suo-m3. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintaker - ros on melko paksu, paikoin jopa metrin paksuinen. Tuotanto - kelpoisella alueella turve on pääasiassa heikosti maatunutt a sararahkaturvetta, jonka välissä on ohuita maatuneita sararah - katurvelinssejä. Turve soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotan - toon.

25 Taljasuo (kl , x = 7234, y = 484) sijaitsee noi n 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu harjui - hin. Suon keskustasta on itäpuolella olevalle tielle matkaa noi n 2 kilometriä (kuvat 30 ja 41). Pinta-ala on 100 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 17 ha, yli 1,5 m :n 11 ha ja yli kahden metrin 2 ha. Tutkimus - pisteitä on 3,7/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 0,1/10 ha.

26 Suon pinta viettää itään ja vedet purkautuvat suo-ojien, Väliojan, Heteojan ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen neva. Suoalas - ta on ojitettu noin neljännes. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yl i kahden metrin 2,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä poh - jamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 92 % rahkavaltaisi.a ja 8 % saravaltaisia. Puhtaita rahkaturpeita on noin puolet. Yleisimpänä lisätekijänä tavataan tupasvillaa (kuva 42).

27 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 2,0 ja hyvin maatuneen osan 6,8. Liekoja e i tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 2,0 % (tau - lukko 9). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,7 % ja suo - kuution kuiva-ainepitoisuus 93 kg/m3 ja tehollinen lämpöarvo 20,5 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,7 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 0,3 milj. suo-m3 (43 %) ja hyvi n maatunutta noin 0,4 milj. suo-m3 (57 %). Taljasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta noin 10 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0, 1 milj. suo-m3. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerro s on melko paksu. Kerroksen paksuus vaihtelee kahdestakymmenes - tä kahdeksaankymmeneen senttiin. Tuotantokelpoisella alueell a turve on pääasiassa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta sararah - ka- ja rahkasaraturvetta, joka soveltuu sekä pala- että jyrsin - turvetuotantoon.

28 Niskasuo-Hautasuo (kl , x = 7244, y = 481) si - jaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu rantakerrostumiin ja osin moreenikumpareisiin. Suon pohjoispuolella kulkee tie (kuva 21 sivulla 30 ja kuva 43). Pinta-ala on 345 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 110 ha, yli 1,5 m :n 65 ha ja yli kahden metrin 25 ha. Tutkimuspisteitä on 3,4/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,2/10 ha. Suon pinta viettää itään ja vedet purkautuvat suo-ojie n kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja lyhyt - kortinen nevaräme. Suoalasta on ojitettu lähes puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yl i kahden metrin 2,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä poh - jamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 75 saravaltaisi.a ja 25 % rahkavalta i - sia. Saravaltaisista turpeista lähes kaikki on rahkasaraturve t- ta. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataan tupasvillaa, varpua j a raatetta. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 1 % (kuvat 44-48).

29 Koko turvekerrostuman keskimaatunei.suus on 5,6, heikost i maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 6,1. Liekoja esiin - tyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu.

30 61 - Turpeen tuhkapitoisuus on A- ja C-linjastoilta otetuiss a näytteissä melko alhainen, keskimäärin 3,2 % (taulukko 10). B- linjaston alueelta otetuissa näytteissä tuhkapitoisuus on kor - kea, keskimäärin 8,0 %. Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 88,7 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 114 kg/ m3. Teholli - nen lämpöarvo on keskimäärin 21,4 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,3 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 0,6 milj. suo-m3 (18 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,7 milj. suo-m3 (82 %).

31 62 - Niskasuo-Hautasuossa on neljässä eri altaassa turvetuotan - toon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 60 ha ja käyt - tökelpoista turvetta noin 0,8 milj. suo-m 3. B-linjaston alueel - la havaittujen korkeiden tuhkapitoisuuksien vuoksi on ennen mah - dollista turvetuotantoa selvitettävä yksityiskohtaisesti turpee n tuhkapitoisuus B-linjaston alueella. Tuotantokelpoisilla alu - eilla turve on pääasiassa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rah - saraturvetta, joka soveltuu sekä pala että jyrsinturvetuotan - toon. Lähes maatumaton ( H 1-3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

32 Paatinsuo (kl , x = 7249, y = 489) sijaitse e noin 15 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu ran - takerrostumiin ja moreenikumpareisiin. Suon pohjoispuolell a kulkee tie (kuvat 49 ja 50).

33 Pinta-ala on 330 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 155 ha, yli 1,5 m :n 70 ha ja yli kahden metrin 30 ha. Tutkimus - pisteitä on 4,5/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 0,1/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat suo-ojien kautta lijokeen.

34 Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, lyhytkortinen nevaräme ja varsinainen saraneva. Suo on lähes luonnontilainen ja melko rehevä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m ja yl i kahden metrin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 67 % saravaltaisia ja 33 % rahkavaltaisia. Saravaltaisista turpeista kaikki on rahkasaraturvetta. Yleisimpinä lisätekijäinä tavataan tupasvillaa ja raatetta (kuvat 51-54). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, heikost i maatuneen pinnan 3,1 ja hyvin maatuneen osan 6,1. tavattu. Liekoja e i Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimäärin 3,1 % (taulukko 11). Vesipitoisuus on keskimäärin 90,9 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 94 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,2 MJ/kg.

35 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,4 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,9 milj. suo-m3 (26 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,5 milj. suo-m 3 (74 %). Paatinsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 65 ha ja käyt - tökelpoista turvetta noin 0,9 milj. suo-m3. Turve on pääosi n kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu sek ä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) nahkainen pintakerros on ohut. 12. Ahvensuo (kl , x = 7247, y = 488) sijaitse e noin 15 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu poh - joisessa harjuihin, idässä Paatinjärveen, etelässä Paatinojaa n ja lännessä Naisjärveen. Suon keskustasta on matkaa pohjoispuo - lella kulkevalle tielle noin 2 kilometriä (kuvat 49 ja 55). Pinta-ala on 330 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 105 ha, yli 1,5 m :n 75 ha ja yli kahden metrin 35 ha. Tutkimuspisteitä on 3,2/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,4/10 ha.

36 Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Naisjärve n kautta Lijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja lyhyt - kortinen nevaräme. Suoalasta on ojitettu noin 20 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,7 m,. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yl i kahden metrin 2,7m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä poh - jamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 52 % rahkavaltaisia ja 48 % saravaltaisia. Puhtaita rahkaturpeita on noin 5 %. Saravaltaisista turpeista lähes kaikki on rahkasaraturpeita. Yleisimpinä lisäteki - jöinä tavataan varpua, suoleväkköä, tupasvillaa, raatetta ja kortetta

37 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,8. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,2 % (taulukko 12). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,5 % ja suokuution kuiva-ainepi - toisuus 89 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ / kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,2 milj. suo-m3, jost a on heikosti maatunutta noin 0,8 milj. suo-m3 (25 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,4 milj. suo-m 3 (75 %). Ahvensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta noin 65 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1, 1 milj. suo-m3. Turve on pääosin heikosti ja kohtalaisesti maa - tunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu sekä pala- että jyrsin - turvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerro s on ohut.

38 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,1 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 0,7 milj. suo-m3 (23 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,4 milj. suo-m3 (77 %). Isosuossa (E) on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta kahdessa eri altaassa yhteensä noin 60 ha ja käyt - tökelpoista turvetta noin 1,0 milj. suo-m3. Turve on pääasias - sa kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu se - kä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on ohut. 18. Nahkiaissuo (kl , x =7252, y = 482) sijaitse e noin 20 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu ete - lässä Nahkiaisojaan ja muualla harjuihin. Suon eteläosassa kul - kee tie

39 Pinta-ala on 140 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 65 ha, yli 1,5 m :n 40 ha ja yli kahden metrin 25 ha. Tutkimus - pisteitä on 6,2/1.0 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Nahkiais - ojan kautta Iijokeen.

40 Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja lyhyt - kortinen nevaräme. Suoalasta on ojitettu yli puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yl i kahden metrin 2,2 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisim - pinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja moreeni. Turpeista on noin 68 % rahkavaltaisia ja 32 % saravaltai - sia. Puhtaita rahkaturpeita on noin 12 %. Yleisimpinä lisäte - kijöinä tavataan varpua, raatetta ja tupasvillaa (kuvat 86 j a 87). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikost i maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 6,1. Liekoja e i tavattu. Laboratoriotulokset vaihtelevat suon eri osissa (taulukk o 18). Pisteeltä A 600 otetuissa näytteissä tuhkapitoisuus o n keskimäärin 5,7 %, vesipitoisuus 90,5 %, suokuution kuiva-ai - nepitoisuus 89 kg/ m3 ja tehollinen lämpöarvo 20,1 MJ/kg. Pis - teeltä B otetuissa näytteissä tuhkapitoisuus on keski - määrin 2,9 %, vesipitoisuus on korkea, keskimäärin 95,6 %, suo - kuution kuiva-ainepitoisuus on alhainen, keskimäärin 38 kg/ m 3 ja tehollinen lämpöarvo melko alhainen, keskimäärin 19,8 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,7 milj. suo-m3, jost a on heikosti maatunutta noin 0,6 milj. suo-m 3 (35 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,1 milj. suo-m3 (65 %). Nahkiaissuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 met - riä syvää aluetta noin 35 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 0,6 milj. suo-m3. Turve on pääasiassa heikosti ja kohtalaisesti maatunutta rahkasara- ja sararahkaturvetta, joka soveltu u sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1-3 ) rahkainen pintakerros on ohut. Suo on paikoin erittäin veti - nen.

41 Mikansuo (kl , x = 7256, y = 494) sijaitse e noin 10 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu harjuihin. Suon eteläpuolella kulkee Yli-Siuruanti e Pinta-ala on 235 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 85 ha, yli 1,5 m :n 45 ha ja yli kahden metrin 15 ha. Tutkimus - pisteitä on 4,2/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Mikan - ojan ja Livojoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevaräme j a rimpineva. Suoalasta on ojitettu noin neljännes. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yl i kahden metrin 2,5 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka.

42 Turpeista on noin 53 % saravaltaisia ja 47 % rahkavaltaisia. Puhtaita rahkaturpeita on noin 16 %. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataan tupasvillaa, raatetta ja varpua (kuvat 90-92). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikost i maatuneen pinnan 2,9 ja hyvin maatuneen osan 5,7. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,3 % (taulukko 19). Vesipitoisuus on keskimäärin 91,5 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 87 kg/m3. Tehollinen lämpöarv.o on keskimäärin 21, 1 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,3 milj. suo-m 3, jost a on heikosti maatunutta noin 0,5 milj. suo-m3 (22 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,8 milj. suo-m3 (78 %). Mikansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta noin 40 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0, 6 milj. suo-m 3. Turve on pääasiassa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerro s on ohut.

43 TULOSTEN TARKASTELU Tutkittu suoala ja suotyypi t Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta ha eli 32,8 %, yl i 1,5 m :n ha eli 19,9 % ja yli 2 m :n 670 ha eli 9,8 % (liite 2). Tutkituista 19 suoalueesta o n ha 7 kp l ha 9 kp l > 500 ha 3 kpl yht. 19 kpl Tutkimuslinjaa on yhteensä 190,7 km ja kairauspisteit ä kpl. Keskimääräinen tutkimuspistetiheys on 4,2 pistettä / 10 ha ja syvyystutkimustiheys 0,9 pistettä/10 ha. Kairauspisteillä määritetyistä suotyypeistä 53 % on luonnontilaisia, 15 % ojikkoa, 29 % muuttumia ja 3 % turvekankaita, peltoja tai kytöheittoja (liite 4). Soiden luonnontilaisuusaste on siis melko korkea. Ojitusta on eniten soiden reuna-alueilla ja pienemmillä soilla. Suotyypeistä rämeet ovat yleisimpiä ; osuus on 55 % määrityksistä. Pudasjärven alueen suot kuu - luvat Pohjanmaan aapasuoyhdistymätyyppiin. Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuu s Alueen suot ovat suhteellisen matalia. Turvekerrostumie n keskipaksuus on 0,96 m (liite 2). Tästä on heikosti maatunee n pintakerroksen osuus 0,30 m ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n osuus 0,66 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,74 m, yli puolentoista metrin 2,12 m ja yli kahden metrin 2,59 m. Pienin keskisyvyys on Arosuossa (0,66 m) ja suurin Koivuojanlatvasuossa (1,37 m). Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtelee suuresti eri soiden ja myös soiden eri osien välillä. Turvekerrostumien keskimaatuneisuuksien vaihteluväli o n 3,4-5,6 ja keskiarvo 5,1 (liite 2). Parhaiten maatunut turvekerros on Niskasuo-Hautasuossa ja heikoimmin maatunut Paatinsuossa.

44 Vanhoilla ojikoilla, muuttumilla ja peltoalueilla turv e on pintaosissa keskimäärin paremmin maatunutta kuin luonnonti - laisilla soilla. Vetisillä rimpinevoilla voi heikosti maatunu t pintakerros olla hyvinkin paksu. Soiden reunaosissa turve o n maatuneempaa kuin keskustassa. Turvelajijakauma ja liekoisuu s Liitteessä 3 on yhdistelmä turvelajijakaumasta. Taulukos - sa turvelajit on yhdistetty ryhmiksi. Näin ollen kaikkia soil - la esiintyviä turvelajeja ei liitteessä mainita. Turpeista on saravaltaisia 52 % (liite 3). Puhtaita sara - turpeita on 2 % ja rahkasaraturpeita 50 %. Rahkavaltaisia tur - peita on 48 %. Näistä puhdasta rahkaturvetta on 16 % ja sara - rahkaturvetta 32 %. Yleisimpiä yksittäisiä turvelajeja ova t SC-, CS-, S- ja ErCS-turpeet. Tupasvillan jäänteitä sisältävi - en turpeiden osuus on keskimäärin 16 % ja varpujen jäänteitä si - sältävien 16 %. Lahoamatonta puuainesta eli liekoja on alueen soissa hyvi n vähän. Yleisesti ottaen soiden reunat ovat keskustaa liekoisem - pia. Turvetuotannolle ei näin vähäisestä liekoisuudesta ol e haittaa. Laboratoriotulosten tarkastel u Laboratoriomäärityksiä varten otettiin kaikilta soilta ti - lavuustarkkoja näytteitä. Näytteenottopisteet valittiin edusta - maan mahdollisimman hyvin ko. suota ja tarvittaessa otettiin yh - deltä suolta useampia näytesarjoja. Keskiarvoista ja vaihtelu - väleistä on jätetty pois jokaisesta näytesarjasta kaksi alint a näytettä. Laboratoriotulosten yhteenveto on taulukossa 20. Koko aineiston ph-lukujen keskiarvo on 4,7, vaihteluväli n ollessa 3,9-5,4. Happamuus vähenee yleensä tasaisesti syvyy - den lisääntyessä. Sara- ja saravaltaisten turpeiden ph-arvo t ovat korkeammat. Vesipitoisuuden aritmeettinen keskiarvo on 90,3 % vaihtelu - välin ollessa 86-92,8 %. Keskiarvo on selvästi luonnontilaisen suon turpeen vesipitoisuuden (noin %) alapuolella. Vaihteluväli näytesarjojen sisällä on huomattava.

45 Taulukko 20. Laboratoriotulosten yhteenveto. ph Vesipit. (4) Tuhkapit. (8) Teholl.lämpö- Kuiva-a4nem. Rikkipit. (8 ) arvo (MJ/kg ) (kg/m ) Suon numero ja vaihtelu- vaihtelu- vaihtelu- vaihtelu- vaihtelu- vaihtelunimi ka väli ka väli ka väli ka väli ka väli ka väl i 1. Juurikkasuo 4,8 4,1-5,4 90,2 85,6-94,1 3,2 1,7-5,7 21,4 17,5-23, ,22 0,16-0, Arosuo 4,0 3,1-4,7 86,0 82,7-89,4 3,3 2,0-5,3 21,6 18,4-23, ,21 0,20-0, Sammalsuo 4,5 3,3-6,2 91,9 85,3-96,4 3,0 0,5-8,7 20,8 17,6-22, ,19 0,09-0, Riepulehdonsuo 4,6 3,5-5,5 90,3 85,0-94,1 3,4 2,0-5,6 21,3 17,3-24, ,17 0,10-0, Mäntyharjunsuo 4,5 3,7-5,3 90,0 85,6-93,0 3,3 2,2-12,5 21,3 17,7-22, ,18 0,17-0, Kotisuo 5,1 3,8-5,7 90,0 87,1-92,7 4,7 2,4-9,3 21,0 17,9-22, Huttusuo 4,7 3,6-6,1 91,1 87,0-96,1 4,5 0,9-13,8 20,9 16,7-22, Valkiaissuo 4,3 3,6-5,4 91,3 87,7-96,2 2,4 1,3-7,8 20,6 16,6-22, ,15 0,14-0, Taljasuo 3,9 3,4-4,3 90,7 87,9-94,2 2,0 1,3-3,2 20,5 17,6-22, ,14 0,12-0, Niskasuo - Hautasuo 4,6 3,6-5,7 88,7 84,0-93,3 4,9 2,3-19,9 21,5 17,5-23, Paatinsuo 5,3 4,3-6,1 90,9 86,4-93,5 3,1 2,0-5,1 21,2 18,2-22, Ahvensuo 5,2 4,5-5,6 91,5 87,4-93,3 4,2 2,4-10,9 20,7 16,4-22, Korppisuo 4,5 3,9-4,9 88,3 84,7-92,2 3,6 3,0-5,6 21,3 17,2-23, Takasuo 4,8 3,3-5,9 90,2 85,9-96,6 3,8 1,7-5,8 21,0 17,2-23, Sarvisuo 5,2 4,8-5,7 90,4 87,2-93,9 5,9 3,1-13,9 20,6 17,1-22, ,23 0,19-0, Koivuojan - latvasuo 5,3 3,9-5,7 89,4 60,9-94,9 3,8 1,7-74,8 21,0 2,3-23, Isosuo (E) 5,4 4,3-5,7 91,2 88,4-92,9 4,5 3,5-6,3 20,6 16,8-22, Nahkiaissuo 4,8 3,9-5,5 92,8 86,4-97,3 4,5 2,2-8,0 20,0 17,4-21, Mikansuo 4,5 3,8-5,2 91,5 84,6-94,9 3,3 1,0-9,2 21,1 17,6-23, Keskiarvo 4,7 90,3 3,8 21,0 94 0,19 Tuhkapitoisuus on suhteellisen alhainen, aritmeettinen keskiarvo on 3,8 %. Vaikka vaihteluväli on suuri, esiintyy korkeita tuhkapitoisuuksia harvoin. Tuhkapitoisuus on yleensä alhaisin turvekerroksen keskiosassa. Kaikkien näytesarjojen tehollisten lämpöarvojen keskiarv o 21,0 MJ/kg täyttää hyvin laadunmäärittelyohjeen vaatimukset. Vaihteluväli on suuri. Turpeen kuivatilavuuspainon keskiarvo on 94 kg/m 3. Vaihtelurajat ovat suuret. Kuivatilavuuspaino saattaa myös näytesarjan sisällä vaihdella huomattavasti. Polttoaineessa oleva rikki aiheuttaa lämmityskattiloide n syöpymistä ja ympäristön saastekuormituksen lisääntymistä. Rikkimäärityksiä tehtiin kaikkiaan 8 suolta. Turvenäytteiden keskimääräinen rikkipitoisuus kuiva-aineesta on 0,19 % vaihteluvälin ollessa 0,09-0,28 %. Turveteollisuusliitto ry :n laadunmääritysohjeen mukaan tulee rikkipitoisuus ilmoittaa, mikäli s e ylittää arvon 0,3 % (liite 5). Turpeen rikkipitoisuutta voidaa n tutkituissa soissa pitää alhaisena, koska 59 rikkimäärityksest ä ei yhdenkään näytteen rikkipitoisuus ylittänyt 0,3 %.

46 119 - Soveltuvuus turvetuotantoo n Yhteenveto turvetuotantoon soveltuvasta suoalueista on tau - lukossa 21. Tarkemmat tiedot ovat suoselostusten yhteydessä. Taulukko 21. Yhteenveto tuotantokelpoisista alueista. Suon numero ja nimi Tuotant o pinta - ala Tuotanto - kelp.turve - määrä 3 Kuivaainee n määrä Kuivan turpee n energiasisältö Tuotantotap a Jyrsinturve (J ) (ha) (milj.suo-m ) (milj.tn) (mi1j.gj) (mi1j.mwh) Palaturve (P ) 1. Juurikkasuo 100 1,4 0,14 2,91 0,81 J, P 2. Arosuo 7 0,08 0,01 0,21 0,06 J, P 3. Sammalsuo 170 2,9 0,22 4,64 1,29 J, P 4. Riepulehdonsuo 60 0,9 0,08 1,76 0,49 J, P 5. Mäntyharjunsuo 30 0,4 0,04 0,75 0,21 J, P 6. Kotisuo 45 0,7 0,06 1,26 0,35 J, P 7. Huttusuo 55 0,8 0,07 1,47 0,41 J, P 8. Valkiaissuo 80 1,4 0,12 2,51 0,70 J 9. Taljasuo 10 0,1 0,01 0,19 0,05 J, P 10. Niskasuo-Hautasuo 60 0,8 0,09 1,96 0,54 J, P 11. Paatinsuo 65 0,9 0,08 1,79 0,50 J, P 12. Ahvensuo 65 1,1 0,10 2,03 0,56 J, P 13. Korppisuo 20 0,3 0,04 0,78 0,22 J, P 14. Takasuo 80 1,1 0,11 2,31 0,64 J, P 15. Sarvisuo 60 1,1 0,10 2,04 0,57 J, P 16. Koivuojanlatvasuo 160 3,2 0,29 6,05 1,68 J, P 17. Isosuo (E) 60 1,0 0,09 1,87 0,52 J, P 18. Nahkiaissuo 35 0,6 0,04 0,90 0,25 J, P 19. Mikansuo 40 0,6 0,05 1,10 0,31 J, P Yhteensä ,38 1,74 36,53 10,16 Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen turvepaksuusrajan a on useammilla soilla pidetty puoltatoista metriä. Tuotantokel - poista turvemäärää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennett y tuotannossa suon pohjalle jäävän kerroksen osuus (0,4-0,6 m). Tutkituista soista on polttoturvetuotantoon soveltuvia alu - eita 19 suolla yhteensä ha (taulukko 21), mikä on 17,6 % koko tutkitusta suoalasta. Seitsemällä suolla tuotantokelpoine n alue on alle 50 ha. Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoine n

47 turvemäärä on 19,4 milj. suo-m3 ja sisältää 1,74 milj. tonnia kuiva-ainetta. Kuivana tämän turvemäärän energiasisältö o n noin 37 milj. GJ eli 10 milj. MWh. Turpeen ominaisuuksien pe - rusteella on kunkin suon kohdalla mainittu sopivin tuotantota - pa. Kaikkiaan vuoden 1985 loppuun mennessä on tutkituissa sois - sa polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä ha. Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen turvemäärä on 257, 4 milj. suo-m 3 ja sisältää 25,9 milj. tonnia kuiva-ainetta.

48 KIRJALLISUUTT A Hänninen, P., 1983 a. Pudasjärven inventoidut turvevara t ja niiden soveltuvuus poittoturvetuotantoon. Osa I. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportt i P 13.4/83/118. Hänninen, P., 1983 b. Pudasjärven inventoidut turvevara t ja niiden soveltuvuus poittoturvetuotantoon. Osa II. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportt i P 13.4/84/136. Hänninen, P., Pudasjärven inventoidut turvevara t ja niiden soveltuvuus poittoturvetuotantoon. Osa III. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportt i P 13.4/84/156. Hänninen, P., Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat. Osa IV. Geologian tutkimuskeskus, maa - peräosasto, raportti P13.4/85/174. Lappalainen, E. ;, Sten, C-G., Häikiö, J., Turvetut - kimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos. Opas nro Lappalainen, E., Häikiö, J., Heiskanen, P., Oulun läänin suoinventointi. Yhdistelmä pinta-alamittaus - ten tuloksista.geologinen tutkimuslaitos, maaperä - osasto, raportti P 13.4/80/24. Tuittila, H., Ennakkotieto uudesta turvearviointi - menetelmästä. Suo No. 1. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohj e Turveteollisuus 1976 No. 3. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohjee t Turveteollisuus 1981 No. 3.

49 Tilastotietojen yhteenvet o Suon nimi Kartta - lehti Koko suo (yli 0,3 m.n syvyinen alue) Yli 1 m syvyinen alue Yli 1,5 m.n syvyinen alue Yli 2 m.n syvyinen alu e Keskimaatuneisuu s (H) Keskisyvyys (m) Turvemäär ä (milj. m3 ) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. m3) Keskisyvyy s (m) Turvemäärä (milj. m 3 ) Pintaala (ha) Pintaala Pintaala Pintaala Keskisyvyy s (m) Turvemäärä (milj. m 3 ) H7-9 H5-70 H7-10 H1-9 H5-10 H1-10 H H1-10 Thai H7-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-70 H1-10 (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H7-4 H5-10 H1-10 (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-9 H5-10 HI Juurikkasuo ,8 6,8 5,1 0,32 0,49 0,81 4,33 6,62 10, ,54 0,99 1,53 1,79 3,25 5, ,65 1,25 1,90 1,10 2,13 3, ,87 1,47 2,34 0,50 0,83 1, Arosuo ,8 6,4 4,5 0,35 0,31 0,66 1,99 1,75 3, ,44 0,79 1,23 0,15 0,25 0,40 7 0,29 1,29 1,58 0,02 0,09 0, Sammalsuo ,2 5,8 5,1 0,34 0,90 1,24 2,02 5,31 7, ,48 1,57 2,05 1,30 4,21 5, ,57 1,84 2,41 1,08 3,50 4, ,67 2,09 2,76 0,87 2,71 3, Riepulehdonsuo ,9 6,1 5,3 0,23 0,74 0,97 0,85 2,72 3, ,26 1,29 1,55 0,34 1,66 2, ,30 1,67 1,97 0,19 1,05 1, ,40 2,07 2,47 0,09 0,48 0, Mäntyharjunsuo ,9 6,2 5,5 0,20 0,72 0,92 0,44 1,62 2, ,34 1,26 1,60 0,20 0,73 0, ,37 1,54 1,91 0,12 0,51 0, ,34 2,02 2,36 0,04 0,26 0, Kotisuo ,6 5,8 5,3 0,26 0,85 1,11 0,51 1,66 2, ,32 1,24 1,56 0,32 1,25 1, ,39 1,50 1,89 0,20 0,74 0, ,70 1,64 2,34 0,12 0,26 0, Huttusuo ,5 6,0 5,0 0,41 0,62 1,03 1,03 1,55 2, ,59 1,03 1,62 0,62 1,08 1, ,64 1,28 1,92 0,39 0,78 1, ,75 1,50 2,25 0,19 0,39 0, Valkiaissuo ,1 5,6 4,3 0,65 0,62 1,27 1,43 1,37 2, ,94 1,03 1,97 0,99 1,08 2, ,08 1,15 2,23 0,87 0,94 1, ,06 1,37 2,43 0,63 0,81 1, Taljasuo ,0 6,8 4,6 0,34 0,40 0,74 0,34 0,40 0, ,52 1,06 1,58 0,09 0,18 0, ,57 1,21 1,78 0,06 0,14 0,20 2 0,70 1,60 2,30 0,02 0,03 0, Niskasuo - Hautasuo ,2 6,1 5,6 0,17 0,78 0,95 0,58 2,68 3, ,26 1,34 1,60 0,28 1,48 1, ,31 1,59 1,90 0,20 1,00 1, ,40 1,92 2,32 0,09 0,44 0, Paatinsuo ,1 6,1 3,4 0,26 0,77 1,03 0,87 2,53 3, ,30 1,18 1,48 0,47 1,86 2, ,32 1,65 1,97 0,22 1,12 1, ,34 2,05 2,39 0,10 0,62 0, Ahvensuo ,6 5,8 5,2 0,25 0,71 0,96 0,84 2,34 3, ,43 1,46 1,89 0,45 1,53 1, ,49 1,71 2,20 0,36 1,25 1, ,60 2,12 2,72 0,22 0,79 1, Korppisuo ,8 5,9 5,2 0,27 0,61 0,88 0,27 0,61 0, ,41 1,10 1,51 0,14 0,36 0, ,52 1,30 1,82 0,09 0,24 0,33 3 0,70 1,75 2,45 0,02 0,05 0, Takasuo ,2 6,3 5,3 0,33 0,71 1,04 0,90 1,96 2, ,52 1,13 1,65 0,65 1,42 2, ,61 1,27 1,88 0,51 1,07 1, ,67 1,61 2,28 0,19 0,47 0, Sarvisu o ,8 6,1 5,5 0,24 0,61 0,85 1,06 2,75 3, ,50 1,19 1,69 0,53 1,25 1, ,62 1,38 2,00 0,40 0,88 1, ,17 1,59 2,76 0,20 0,27 0, Koivuojanlatvasuo ,5 5,9 5,2 0,41 0,96 1,37 1,94 4,49 6, ,70 1,56 2,26 1,52 3,39 4, ,80 1,78 2,58 1,36 3,00 4, ,91 1,98 2,89 1,15 2,52 3, Isosuo (E) ,1 6,0 5,4 0,23 0,81 1,04 0,68 2,44 3, ,26 1,57 1,83 0,24 1,48-1, ,26 1,95 2,21 0,15 1,73 1, ,26 2,23 2,49 0,10 0,85 0, Nahkiaissuo ,2 6,1 5,1 0,40 0,80 1,20 0,56 1,13 1, ,60 1,27 7,87 0,38 0,82 1, ,78 1,42 2,20 0,33 0,60 0, ,03 1,51 2,54 0,26 0,37 0, Mikansuo ,9 5,7 5,1 0,20 0,78 0,98 0,47 1,84 2, ,30 1,32 1,62 0,25 1,09 1, ,38 1,62 2,00 0,17 0,73 0, ,45 2,07 2,52 0,07 0,31 0,3 8 Yhteensä/keskiarvo ,1 6,1 5,1 0,30 0,66 0,96 21,13 45,77 66, ,48 1,26 1,74 10,72 28,39 39, ,58 1,54 2,12 7,83 20,88 28, ,73 1,86 2,59 4,85 12,47 17,32