GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980

2 Eino Lappalainen ja Hannu Pajunen LAPIN.TURVE VARAT Yhteenveto vuosina Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksista Espoo 1980

3 Alkulaus e Tämä tutkimus on yhteenveto Geologisen tutkimuslaitokse n toimesta Lapissa tehdyistä turvetutkimuksista, joiden suo - rittamisaikaan, pääasiassa 1960-Luvulla ei teknillis-telou - dellisista tekijöistä johtuen tutkimustavoitteisiin katsot - tu kuuluvan turpeen energiataloudellisen käytön selvitt ä- mistä. Alkuperäisenä tavoitteena oli selvittää turvemaalajien alueellista vaihtelua, kerrosjärjestystä, kehitys - historiaa ja riippuvuutta muusta geologisesta ympäristöstä. Tarkasteltaessa nyt esitettäväviä tutkimustuloksia o n tarpeen pitää nämä em. tekijät mielessä jo senkin vuoks i että maamme turveteollisuudelle asetettujen uusien tavoit - teiden vuoksi tämä teollisuuden haara on 1970-luvull a kehittänyt uusia taloudellisesti kilpailukykyisiä tuotanto - menetelmiä. Esitettyjä tutkimustuloksia voitaneen kuitenki n pitää laajamittaisenkin turveteollisuuden suunnittelun kan - nalta vähintäinkin suuntaa-antavina, sillä Lapin laaja t suot tarjoavat raaka-ainepohjan puolesta varsin mittava t lähtökohdat. Tutkimuksessa on pidättäydytty pelkästään raaka - ainevaroissa, ottamatta kantaa tuotantomandollisuuksiin. Tutkimukset on tehty valtiongeologi Eino Lappalaisen johdol - la. Tutkimuksiin ovat osallistuneet erikoistutkija Heikk i Tanskanen, geologi Markku Mäkilä, tutkimusassistentt i Antti Leino, työnjohtajat Tauno Virtanen,. Sauli Valkama, Mikko Pöllä, Timo Hi.rvasniemi, laboratorioapulaiset Marjatt a Heikkilä ja Marketta Pernilä. Aineistojen yhdistelemise n julkaisukuntoon on tehnyt geologi Hannu Pajunen. Piirtämise t on tehty työnjohtaja Pirkko Oranteen johdolla. Heille, samoinkuin töihin osallistuneille lukuisille harjoitteli - joille tekijät haluavat lausua parhaat kiitokset. Aineistojen saattamiseen esitettävään muotoon on merkittä - vältä osalta tehnyt mandolliseksi kauppa- ja teollisuus - ministeriön Lapin seutukaavaliitolle myöntämä rahoitus, jossa yhteydessä lausumme lämpimät kiitokset yhteistyöhö n osallistuneelle seutukaavajohtaja Pekka Leinoselle ja seutu - ka.avainsinööri Tuomo Auttille.

4 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. TUTKIMUSMENETELMXT JA TUTKIMUSAINEISTO 2 3. Suotutkimukset kunnittain Enontekiö 6 Yhteenveto 6 Tutkitut suot 7 Suokohtainen soveltuvuus Inari 1 5 Yhteenveto 1 5 Tutkitut suot 1 6 Suokohtainen soveltuvuus Kemijärvi 4 2 Yhteenveto 4 2 Tutkitut suot 4 3 Suokohtainen soveltuvuus Keminmaa 5 3 'Yhteenveto 5 3 Tutkitut suot 5 3 Suokohtainen soveltuvuus Kittilä 5 5 Yhteenveto 5 5 Tutkitut suot 5 6 Suokohtainen soveltuvuus Kolari 8 4 Yhteenveto 8 4 Tutkitut suot 8 5 Suokohtainen soveltuvuus Muonio 9 1 Yhteenveto 9 1 Tutkitut suot 9 1 Suokohtainen soveltuvuus Pelkosenniemi 9 9 Yhteenveto 9 9 Tutkitut suot 10 0 Suokohtainen soveltuvuus 105

5 3.9. Pello Yhteenveto 10 8 Tutkitut suot 10 9 Suokohtainen soveltuvuus,,,,,,,,,,,,,,, Rovaniemen mlk 11 8 Yhteenveto 11 8 Tutkitut suot 11 9 Suokohtainen soveltuvuus Salla 14 3 Yhteenveto 14 3 Tutkitut suot 14 3 Suokohtainen soveltuvuus ,12. Savukoski 14 7 Yhteenveto 14 7 Tutkitut suot 14 8 Suokohtainen soveltuvuus Sodankylä 15 6 Yhteenveto 15 6 Tutkitut suot 15 7 Suokohtainen soveltuvuus,,,,,,,,,,,,,,, Tervola 18 3 Yhteenveto 18 3 Tutkitut suot 18 4 Suokohtainen soveltuvuus Tornio 19 7 Yhteenveto 19 7 Suokohtainen soveltuvuus Utsjoki,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, 20 4 Yhteenveto 20 4 Tutkitut suot 20 4 Suokohtainen sove7,.tavuus,,,,,,....1,,,, Ylitornio 20 5 Yhteenveto 20 5 Tutkitut suot 20 5 Suokohtainen soveltuvuus TULOSTEN TARKASTELU KOKO L1,NTN OSALTA Turpeen paksuus ja määrä Turpeen paksuus ja määrä Maatuneisuus 216

6 4. 4. Happamuus Tuhkapitoisuus..~ Lämpöarvo YHTEENVETO 21 9 KIRJALLISUUTTA 22 9 Tekijäin osoitteet : Eino Lappalainen Hannu Pajunen Geologinen tutkimuslaitos Geologinen tutkimuslaito s Espoo 15 PL Kuopio 10

7 JOHDANTO Lapissa on suoritettu suo.tutkimuksia.useiden eri yhteisöje n ja yksityisten toimesta. Turvevaroihin kohdistuneet tutki - mukset ovat pääasiassa Geologisen tutkimuslaitoksen tekemiä. Tämä selvitys perustuu Geologisen tutkimuslaitoksen kokoa - maan aineistoon. Sen käsittelyssä on pyritty kiinnittämää n erityistä huomiota poltto.turveteollisuuden kannalta merkit - täviin seikkoihin. ilmastoon ja soidensuojeluun liittyvä t kysymykset on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Pääosa Geologisen tutkimuslaitoksen Lapissa suorittamist a turvetutkimuksista on 1960-luvulta ja 1970-luvun alkupuoliskolta. Vuoden ja sitä vanhemmat tutkimukset o n tehty maaperäkartoitukseen liittyvinä perustutki,muksina. Tällöin on pyritty saamaan mandollisimman luotettava käsi - tys eri karttalehtialueiden soista ja niiden kerrostumie n rakenteesta. Tutkittavat suot on valittu eri puolilt a karttalehtialuetta eikä niiden koko ole vaikuttanut sanotta - vasti valintaan. Vuonna 1974 alkaneeseen valtakunnan turve - varojen inventointiin liittyvät tutkimukset on pyritty koh - distamaan turveteollisuuden kannalta merkittävimmill e alueille. Siten turve.tutkimusten pääpaino on siirtyny t alueellisesta tutkimuksesta tietyn kulutuskeskuksen raaka - aineen saantimandollisuuksia selvittävään inventointiin.. ' Suurin osa Lapin suotutkimuksista on tehty maaperäkartoi - tukseen liittyen. Varsinaisia turvevarojen inventointej a on tehty Kemijärvellä, Kittilässä, Kolarissa, Pellossa, Sodankylässä ja Tervolassa. Kyseisestä aineistosta on laa - dittu muutamia kuntakohtaisia lausuntoja ja tutkimuksi a (Lappalainen 1973 f , 1978 ja Maunu 19791,

8 2-2. TUTKIMUSMENETELM +it JA TUTKIMUSAINEISTO Geologisen tutkimuslaitoksen Lapin aineisto käsittää tiedo t 260 suosta. Tutkimuspisteitä on yhteensä noin kpl. Eniten soita on tutkittu Inarissa, Kittilässä, Rovaniemen mlk :ssa ja Sodankylässä. Keminmaalta ja Utsjoelta on tutkittu ainoastaan yksi suo. Posiolla, Ranualla ja Simoss a ei ole suoritettu lainkaan turvetutkimuksia. Kenttätutkimukset on suoritettu linjaverkostoa käyttäen. Suon vallitsevan osan poikki on vedetty selkälinja. Sitä vastaan kohtisuoraan on tehty poikkilinjoja, jotka sijaitsevat useimmiten 500 m :n päässä toisistaan. Linjastossa o n tutkimuspisteitä sadan metrin välein. Suon reunaosissa o n voitu käyttää lyhyempää pisteväliä syvyyskäyrien kulun tarkentamiseksi. Kultakin tutkimuspisteeltä on määritetty suotyyppi, turvekerrostuman paksuus ja pohjamaan laatu. Turvekerrostumasta on määritetty turvelajit, turpeen maatu - neisuus, kosteus ja kuituisuus. Vuoden 1973 jälkeen tutki - tuista soista on lisäksi määritetty pinnan vetisyys, mät - täisyys, mättäiden korkeus, puulajisuhteet, puuston tiheys - luokka ja mandolliset hakkuut. Inventointeihin liittyvie n tutkimusten osalta on suoritettu pliktauksia lahoamattoma n puuaineksen määrän selvittämiseksi. Maatuneisuus on määritelty kymmenasteikolla, siten että täysin maatumaton turv e saa arvon 1 ja täysin maatunut arvon 10. Heikosti maatuneel - la kerroksella ymmärretään maatuneisuusväliä 1-4 ja paremmi n maatuneella kerroksella väliä 5-10 (Lappalainen, Stan, Häikiö 1878). Osasta tutkittuja soita on laadittu kartat, joista ilmene e turpeen keskimääräinen maatuneisuus, koko turvekerrostuma n ja heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus pisteittäi n sekä syvyyskäyrien kulku. Muutamia pienennettyjä kopioit a suokartoista on liitetty tekstin joukkoon (esim. Katajavuo - ma, Tornio s.200). Käytettävissä olevat kartat ilmenevä t taulukosta 18. Kyseisiä suokarttoja voidaan tilata Geologi - sesta tutkimuslaitoksesta kopiointikustannuksia vastaan. Turvekerrostumien havainnollistamiseksi on laadittu

9 3 Maotuneisuus Kuva 1. Profiileissa käytettyjen merkkien selitykset j a suokarttojen pistekohtaiset tiedot. profiileja (esim. Katajavuoma, Tornio, s. 201). käytetyt symbolit ilmenevät kuvasta 1. Niiss ä

10 4 - Suotyypeistä, turvelajeista ja pohjan mineraalimaast a käytetty luokittelu lyhenteineen on seuraava : Avosuo t 1. Varsinainen letto VL 2. Rimpiletto RiL 3. Saraneva SN 4. Rimpineva RiN 5. Lyhytkortinen neva LkN 6. Kalvakkaneva KN 7. Silmäkeneva SiN 8. Rahkaneva RN 9. Luhtaneva LvN Korve t 1. Lettokorpi LK 2. Lehtokorpi LhK 3. Ruoho- ja h :einäkorpi RhK 4. Kangaskorpi KgK 5. Varsinainen korpi VK 6. Nevakorpi NK 7. Rääseikkökorpi RäK Pääturvelaj i t 1. Rahkaturve S 2. Sararahkaturve C S 3. Ruskosammalrahkaturve B C 4. Saraturve C 5. Rahkasaraturve S C 6. Ruskosammalsaraturve B C 7. Ruskosammalturve B 8. Rahkaruskosammalturve SB 9. Sararuskosammalturve CB Rämeet 1. Lettoräme LR 2. Sararä.me SR 3. Tupasvillaräme TR 4. Pallosararäme Ps R 5. Korpiräme KR 6. Kangasräme KgR 7. Isovarpuinen räme I R 8. Rahkaräme. RR 9. Keidasräme KdR Muuttununeet suotyypi t 1. Ojikot OJ 2. Muuttumat MU 3. Turvekankaat TK - Ruohoturvekangas RhT K - Must ikkaturvekangas MT K - Puolukkaturvekangas PT K - Varputurvekangas VAT K - Jäkäläturvekangas JATK 9. Kytöheitto KH 10.Pelto PE Lisätekij ät 1. Tupasvilla E r 2. Puuaines L 3. Varpuaines N 4. Korte tq 5. Järviruoko Phr 6. Suoleväkkö Sc h 7. Tupasluikka T r 8. Raate Mn

11 - 5 - Moreenit Lajittee t Silttimoreeni Hiekkamoreeni Soramoreeni Kivinen moreeni SiMr HkMr SrMr KiMr Saves Siltti Hiekka Sora Kivi Lohkare Sa S i Hk Sr K i Lo Selviteltäessä soiden turveteollista käyttökelpoisuutt a käytetään termejä "teollinen tuotanto" ja "pientuotanto". Teollisella tuotannolla tarkoitetaan laajamittaista turve - tuotantoa. Tuotantokelpoista aluetta tulisi olla vähintään 100 ha yhdellä suolla tai lähekkäin olevilla soilla yhteen - sä. Pientuotannolla tarkoitetaan yleensä palaturvetuotantoa, joka tapahtuu maataloustraktoriin kiinnitettävällä pienel - lä palaturvekoneella. Pientuotantoon suositeltavien aluei - den minimikokona on pidetty 20 hehtaaria, joskin tuotant o kotitarvekäyttöä varten voi tulla kyseeseen jo hehtaarin, parin suuruisella alueella. Pientuotantosoilta voidaa n tuottaa polttoturvetta lähinnä pienten asutuskeskuste n ja yksittäisten talojen käyttöön. Soiden energiasisällön laskemisessa on käytetty perustan a yli 2 m syvän alueen turvemäärää. Siitä on v&llennetty keskimäärin 30 cm paksu kerros, joka on käyttökelvotonta pohjaosa n runsaan tuhkapitoisuuden ja pohjan epätasaisuuden takia. Käyttökelpoinen turvemäärä on jaettu kandella, jolloin o n saatu arvio suosta saatavien tuotantokuutioiden määrästä. Kyseinen kuutiomäärä on muutettu painoyksiköiksi kertomal - la tuotantokuution keskimääräisellä painolla (330 kg ) ja energiamääräksi kertomalla lämpöarvolla. Gigajoulein a saatu energiamäärä on muutettu megavattitunneiksi (1 GJ = 0,278 MWh). Arvioitaessa puutteellisesti tutkittujen soide n energiasisältöä on pidetty käyttökelpoisena turvemäärän ä 30 % ;a suon kokonaisturvemäärästä ja lämpöarvoa 9,3 MJ/kg.

12 6-3. SUOTUTKIMUKSET KUNNITTAI N 3.1. Enonteki ö Yhteenveto Enontekiöllä on suoritettu turvetutkimuksia vuosina ja Tutkimuksen kohteena on ollut 10 suota, joide n yhteeenlaskettu pinta-ala on ha. Kolme tutkituist a soista sijaitsee Peltovuoman kylän ympäristössä ja lopu t Muonio - Kilpisjärvi -maantien varressa. Tutkittujen soiden turvelajeista on saravaltaisia 76 %, ruskosammalvaltaisia 21 % ja rahkavaltaisia 3 %. Turpeen keskimääräinen maatunesuus on 4,1. Suurimmat suot ova t keskimäärin heikommin maatuneita ja selvemmin sarava1ta - sia kuin pienimmät suot. Teollinen polttoturvetuotanto voisi tulla kyseesee n ainoastaan yhdellä suolla, Markkina-aavalla. Muut pinta - alaltaan laajat suot ovat muodoltaan landekkeisia j a mineraalimaan saarekkeiden rikkomia. Pientuotantoon so - veltuvia soita ovat Palovuoma, Tuulivuoma, Järämänpalo, Ruonavuoma ja Riipivuoma. Polttoturpeen tarve Enontekiöll ä pystytään tyydyttämään muutamalla pientuotantosuolla. Turvetuotantoa vaikeuttavat kuitenkin turpeen kuivatuk - seen liittyvät seikat.

13 - 7 - Tutkitut suo t 1. Kuonnavuoma (kl ) sijaitsee 10 km Kaare - suvannosta luoteeseen. Kilpisjärvi - Muonio -maantie kulkee suon eteläosan poikki. Suo rajoitttuu lännessä ja ete - lässä Lätäsenoön ja idässä Kuonnajärveen ja siitä lähte - vään laskuojaan. Suon pinnan korkeus on 330 m mpy. Tutkitun osan pinta-ala on 70 ha, josta yli 1 zn syvää on 50 ha ja yli 2 m syvää 10 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 25 kpl. Tutkimuspistetiheys o n 3,6 pistettä/10 ha. Kuonnavuoma on pääosiltaan jänteistä rimpilettoa. Selkälinjan pohjoisosassa se muuttuu vähitellen lettopainentei - seksi rahkanevaksi. Jänteet ovat laajoja ja varpuisia. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,42 m, josta hiekommi n maatunutta pintaturvettå on 0,37 m. Pohjamaana on hiet a tai hiesu. Turvelajiesta on saravaitaisia 43 %, ruskosammalvaltaisi a 56 % ja rahkavaltaisia 1 %, Kerrostuman keskimaatuneisuu s on 4,5, heikosti maatuneen pintaosan 2,2 ja paremmin maatu - neen pohjaosan 5,3. Turpeen kokonaismäärä on 1,0 milj, m3. 2. Markkina-aapa (kl ) sijaitsee 7 km Kaare - suvannon kylästä luoteeseen. Muonio - Kilpisjärvi -maanti e kulkee suon eteläosan poikki. Suon eteläpuolitse virta a Muonionjoki ja itäpuolitse Jietajoki. Pinta-ala on 915 ha, josta yli 1 m syvää aluetta on 45o ha ja yli 2 m syvää 200 ha. Tutkimuslinjaa on m j a tutkimuspisteitä 201 kpl. Tutkimuspistetiheys on 2,2 pis - tettä/10 ha. Markkina-aapa on pääasiassa varsinaista lettoa ja rimpi - lettoa. Jänteet ovat usein selväpiirteisiä. Suon lounais - osassa on palsoja. Ruskosammalrimmet muodostavat laajoja,

14 8 - upottavia lettoalueita. Eteläosassa on paikoin matalaturpeista, rahkoittuvaa neva- ja rämealuetta. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,60 m, jota heikosti maatunutta pintakerrosta on 0,89 m. Pohjamaana on hiekk a tai hieta. Saravaltaista turvetta on 60 %, ruskosammalvaltaista 38 % ja rahkavaltaista 2 %. Kerrostuman keskimaatuneisuu s on 3,9, heikosti maa.tuneen pintakerroksen 3,1 ja paremmi n maatuneen pohjakerroksen 5,0. Turpeen kokonaismäärä o n 14,6 milj. m3. 3. Kotavuoma (k ) sijaitsee Kaaresuvanno n kylän itäpuolella, Nuonio - Kilpisjärvi -tien pohjoispuo - lella. Pinnan korkeus on noin 320 m mpy. Suon pinta-al a on 670 ha, josta yli 1 m syvää aluetta on 360 ha ja yl i 2 m syvää 170 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimus - pisteitä 190 kpl. Tutkimuspistetiheys on 2,8 pistettä/10 ha. Suurin osa suosta on jänteistä rimpilettoa. Jänteet ova t selväpiirteisiä ja korkeita. Näillä kasvaa matalaa koivua. Rimmet ovat suon keskustassa laajoja, yhtenäisiä letto - pintoja. Reunaosissa vallitsevat ruskosammalsaratyypit. Suon reunamilla on usein koivulettoa, jossa rahkoittumine n on selvästi havaittavissa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,69 m, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 0,63 m. Pohjamaana on hiekk a tai hieta. Saravaltaisen turpeen osuus on 58 %, ruskosammalvaltaise n 40 % ja rahkavaltaisen 2 %. Yleisin turvelaji on rusko - sammalsaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 4,5. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 2,7 j a paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 5,5. Turpeen määr ä on 11,3 milj. m3. Keskimääärinen ph-arvo on 4,2 ja tuhkapitoisuus 11,1 %.

15 Palovuoma (kl ) sijaitsee noin 13 km Kaaresuvannosta itäkaakkoon Muonio - Kilpisjärvi -maantie n ja Muonionjoen välissä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 305 ha, josta yli 1 m syvää aluett a on 180 ha ja yli 2 m syvää 100 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 88 kpl. Tutkimuspistetihey s on 2,9 pistettä/10 ha. Suurimmaksi osaksi suo on.heikosti jänteistä tai varpu - mättäistä rimpilettoa. Pohjoisosassa on paikoin korkeita, miltei palsamaisia jänteitä. Rimmet ovat varsinaista lettoa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,76 m, josta heikost i- maatunutta pintakerrosta on 0,83 m. Pohjamaana on hiekk a tai hieta. Saravaltaisen turpeen osuus on 50 %, ruskosazrunalvaltaise n 48 % ja rahkavaltaisen 2 %. Pelkkää ruskosammalturvett a on noin viidennes. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 4,0. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 3,0 j a paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 4,9. Turpeen koko - naismäärä on 5,4 milj. m3, S. Saaravuoma (kl ) sijaitsee noin 6 km Peltovuo - man kylästä luoteeseen. Suo rajoittuu idässä Käkkälöjokeen, pohjoisessa Kokkovaaran ja lännessä osaksi Kuonnajärve n osaksi soistuvaan metsämaahan. Suo on hyvin saarekkeinen, Pinnan korkeus on m xnpy. Suon pinta-ala on ha, josta yli 1 m syvä aluett a on 450 ha ja yli 2 m syvää 160 ha. Tutkimuslinjaa o n m ja tutkimuspisteitä 370 kpl. Tutkimuspistetihey s on 2,5 pistettä/10 ha. Suotyypit ovat vaihtelevia. Etelä- ja pohjoisosat ova t pääasiassa voimakkaasti jänteistä rimpilettoa. Suon keski - osa Kuonnajärvestä koilliseen on lähes jänteetöntä rimpi - lettoa. Paikoin tavataan myös koivulettokorpea. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,50 m, josta heikosti

16 10 - maatunutta pintakerrosta on 1,16 m. Pohjamaana on hiet a tai kivikko. Saravaltaisen turpeen osuus on 94 % ja ruskosammalvalta i- sen 6 %. Yleisin turvelaji on ruskosammalsaraturve. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8. Heikosti maatunees - sa pintakerroksessa se on 3,4 ja paremmin maatuneess a pohjakerroksessa 5,2. Turpeen kokonaismäärä on 22,5 milj. m Tuulivuoma (kl ) sijaitsee noin 4 km Peltovuo - man kylästä etelälounaaseen Ketomellan tien. varressa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 255 ha, josta. yli 1 m syvää aluetta on 125 ha ja yli 2 m syvää 50 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteit ä 79 kpl. Tutkimuspistetiheys on 3,1 pistettä/10 ha. Tuulivuoma on suurimmaksi osaksi matalajänteista varsi - naista lettoa. Reunaosissa on mättäitä. Suolle on kaivettu joitakin ojia. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,76 m, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 1,09 m. Pohjamaana on karke a hiekka tai hieta. Saravaltaisen turpeen osuus on 97 % ja rahkavaltaisen 3 %. Ruskosammalvaltaista turvetta ei ole tavattu. Yleisin tur- ' velaji on ruskosammalsaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on 3,3 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 5,3. Turpeen kokonaismäärä on 4,5 milj. m3. 7. Suomajänkä (kl ) sijaitsee noin 4 km Peltovu o- man kylästä itään Nunnaseen menevän tien eteläpuolella. Suo rajoittuu pohjoisessa Pasmavaaraan, lännessä Pasma - järveen ja kaakossa Ylijokeen. Suon pinnan korkeus on noi n 300 m mpy. Suon pinta-ala on 750 ha, josta yli 1 m syvä ä aluetta on 385 ha ja yli 2 m syvää 210 ha. Tutkimuslinjaa

17 - 11 on m ja tutkimuspisteitä 180 kpl. Tutkimuspist e- tiheys on 2,4 pistettä/10 ha. Suurin osa suosta on jänteistä rimpilettoa. Laitaosiss a jänteet ja mättäät ovat korkeita ja selväpiirteisiä. Eteläosassa varpuisuus on runsasta. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,771m, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 1,21 m. Pohjamaana on hies u tai hieta. Saravaltaisen turpeen osuus on 94 %, ruskosammalvaltaise n 1 % ja rahkavaltaisen 5 %.Turvekerrostuman keskimaatune i - suus on 3,8. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 3,3 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 5,2. Turve on kuivaa ja tiukkaa. Turpeen kokonaismäärä on 13,3 milj. m Järämänpalo (kl ) sijaitsee noin 10 km Palojoe n- suusta etelään Muonio Kilpisjärvi -maantien ja Muonion - joen välissä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 170 ha, josta yli 1 m syvää aluetta on 40 ha ja yli 2 m syvää 25 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 42 kpl. Tutkimuspistetiheys on 2,4 pis - tettä/10 ha. Järämänpalo on suurimmaksi. osaksi saranevaa ja varsinaista ' lettoa. Reunaosissa on rahkarämettä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,80 m, josta heikosti maatunutta pinta - kerrosta on 0,80 m. Pohjamaana on hieta tai hiekka. Saravaltaisen turpeen osuus on 69 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 28 % ja rahkavaltaisen 3 %. Turpeen keskimääräine n imaatuneisuus on 4,6. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on 3,3 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 5,7. Turpeen kokonaismäärä on 3,1 milj. m3.

18 Ruonavuoma (kl ) sijaitsee noin 30 km Enon - tekiön keskustasta lounaaseen, Muonioon menevän maantie n ja Muonionjoen välissä. Suon pinta-ala on 295 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspisteitä 62 kpl. Keskimää - räinen pistetiheys on 2,1 pistettä/l0 ha. Ruonavuoman vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva, rimpiletto, kangasräme ja isovarpuräme. TurvekerrostuMan keskipaksuus on 1,30 m, josta heikosti maatunutta pinta - kerrosta on 0,34 m. Pohjamaana on hiekka. _ Saravaltaisen turpeen osuus on 56 %, ruskosamma.lvaltaisen 35 % ja rahkavaltaisen 9 %. Kortepitoista turvetta o n 29 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 5,6. Heikost i maatuneessa pintakerroksessa se on 3,4 ja paremmin ma a- tuneessa pohjakerroksessa 6,4. Luonnontilaisen turpee n määrä on 3,8 milj. m Riipivuoma (kl ) sijaitsee noin 24 km Enontekiön keskustasta lounaaseen, Palojoensuun kylän kaakkois - puolella. Suon pintarala on. 320 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 56 kpl. Keskimääräinen piste - tiheys on 1,7 pistettä/l0 ha.. Riipivuoman yleisin suotyyppi on rimpineva. Reunaosie n yleisimpiä rämetyyppejä ovat tupasvilla-, isovarpu- j a kangas räme. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,15 m, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 0,53 m. Pohjamaana on hiekk a tai moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on 74 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 17 % ja rahkavaltaisen 9 %. Turpeen keskimäärä i - nen maatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneessa pintakerrok - sessa se on 3,3 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksess a 5,5. Luonnontilaisen turpeen määrä on 3,7 milj. m3.

19 Suokohtainen soveltuvuu s 1. Kuonnavuoma on pieni jokivarsisuo. Pienestä koosta j a mandollisesti korkeasta tuhkapitoisuudesta johtuen sill ä ei ole turveteollista merkitystä. 2. Markkina-aavan tuotantokelpoinen alue koostuu kolmesta erillisestä syvänteestä. Suon länsiosan syvä alue on riit - tävän laaja teollista tuotantoa ajatellen. Turve soveltuu turvelajien ja maatuneisuuden suhteen polttoturpeeksi. 3. Kotavuomalla on runsaasti pieniä mineraalimaan saarek - keita ja pieniä syvänteitä. Turpeen tuhkapitoisuus on liian korkea polttoturvekäyttöä ajatellen. 4. Pal:ovuoma soveltuu turvelajien, maatuneisuuden ja suo - altaan muodon suhteen polttoturpeen pientuotantoon. 5. Saaravuomalla on runsaasti pieniä mineraalimaan saarek - keita. Suo on koillisosan pientä, yhtenäistä aluett a lukuunottamatta turvetuotantoon soveltumaton. 6. T.uulivuoma soveltuu turvelajien, maatuneisuuden ja suo - altaan muodon suhteen hyvin polttoturpeen pientuotantoon. 7. Suomajängän suoalue on mineraalimaan saarekkeiden rik - koura. Osassa suota voisi tulla kyseeseen polttoturpee n pientuotanto. 8. Järämänpalo soveltuu turvelajien, maatuneisuuden j a tuotantokelpoisen alueen koon suhteen polttoturpeen pien - tuotantoon. 9. Ruonavuoma ja 10.Riipivuoma ovat melko matalia soita. Niiden turve soveltuu turvelajien ja maatuneisuuden suhtee n polttoturpeeksi. Soiden koko mandollistaa lähinnä pien - tuotannon.

20 Taulukko 1 : Yhteenveto Enontekiöltä tutkituista soist a Suonriimi Pinta -ala, keskipaksuus ja turvemäärä Keski - maatu- Koko Yli ] m suo Y1~ 2 m syvä alue nei- syvä alue suus Turvelajit % Energia - sisält ö ` mi1 j. ha m milj. ha_ m ha m milj. C-valt. B-valt. S-valt. MWh m3 m 3 1. Kuonnavuoma 70 1,42 1,0 50 1, ,03 0,2 4, , 1 2. Markkina -aapa 915 1,60 14, , ,69 5,4 3, ,2 2, 0 3. Kotavuoma 670 1,69 11, , ,50 4,3 4, , 6 4. Palovuoma 305 1,76 5, , ,70 2,7 4,o , 0 5. Saaravuoma ,50 22, , ,84 4,5 3, , 7 6. Tuulivuoma 255 1,76 4, , ,66 1,3 4, , 5 7. Suomajänkä ,77 13, , ,54 5,3 3, , 0 8. Järämänpalo 170 1,80 3,1 40 2, ,99 0,8 4, , 3 0,5x 9. Ruonavuoma 295 1,30 3, , Riipivuoma 320 1,15 3, , ,5x ,2 4, ,2 x x arvio

21 Inar i Yhteenveto Inarissa on suoritettu turvetutkimuksia vuosina 1969, ja Kaikkiaan on tutkittu 47 suota, joiden yhteen - laskettu pinta-ala on ha. Suot ovat enimmäkseen pieniä ja useimmat niistä on tutkittu hajapisteitä käyt - täen. Inarissa tutkituista soista ei ole laadittu karttoja. Myös tuhkapitosuus- ja lämpöarvomääritykset puuttuvat. Soiden turveteollinen käyttökelpoisuus riippuu turvelajie n ja maatuneisuuden ohella ratkaisevasti suoaltaan muodost a ja turpeen tuhkapitoisuudesta. Siksi aineiston täydentämi - nen merkittävimpien soiden osalta on aiheellista. Tutkittujen soiden turvelajeista on saravaltaisia 36 %, ruskosammalvaltaisia 39 % ja rahkavaltaisia 25 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Tutkitut suot sisältä - vät turvetta 150,9 milj. m 3.(taulukko 2). Teollista polttoturvetuotantoa ajatellen riittävän suuri a soita ovat Karhunaapa, Tuuruniemensuo, Tuuruharjunjänkä, Sammuttijänkä ja Alakarinvuoma. Palaturpeen pientuotanto tulee kyseeseen 12 suolla. Lopuilla 30 suolla ei ol e turveteollista merkitystä pienen pinta-alan, ohuen turve - kerrostuman tai syrjäisen sijainnin takia. Lähinnä Inarin kirkonkylää sijaitsevat, pientuotantoo n soveltuvat suot ovat (6) Pesemäjänkä, (46) Aunusjänkä j a (47) Keinojänkä. Ivalon ympäristöstä tutkituista soist a soveltuu polttoturvetuotantoon ainoastaan (9) Kotajärven - jänkä.

22 16 - Tutkitut suo t 1. Haapalandenjänkä (kl ) sijaitsee noin 20 k m Inarin kirkonkylästä pohjoiseen, Mutusjärven koillispäässä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 100 ha. Tutkimuspisteitä on 14 kpl. Keskimääräinen piste - tiheys on 1,4 pistettä/10 ha. Suon keskiosa on rimpin.evaa ja rimpilettoa. Pohjisosass a ja suon reunamilla on rahka- ja isovarpurämettä. Turve - kerrostuman keskipaksuus on 2,11m, josta hiekosti maatunutta pintakerrosta on 0,34 m. Pohjamaana on hiekka tai siltti. Saravaltaisen turpeen osuus on. 30 %, ruskosammalvaltaisen turpeen 59 % ja rahkavaltaisen 11 %. Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 5,6.. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on 3,2 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 6,1,. Luonnontilaisen turpeen määrä on 2,1 milj. m3. 2. Tuorisjänkä (kl ) sijaitsee noin 11 km Inari n kirkonkylästä länsiluoteeseen, Mutusjärven etelärannalla. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 220 ha, Tutkimuspisteitä on 21 kpl. Keskimääräinen piste - tiheys on 1,0 pistettä/l0 ha. Suolla olevilla pounuilla ja palsoilla on rahka- ja is o- varpurämettä. Niiden välisillä alueilla esiintyy rimpi - ja lyhytkorsinevaa. Turvekerros.tuman keskipaksuus on 0,66 m, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 0,44 m. Yli 1 m syviä kohti a ei ole tavattu. Pohjamaana on hiekka. Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus on 8 % ja rahkavalta i - sen turpeen 92 %. Tupasvillapitoista turvetta on 25 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 3,7. Heikosti maat u- neessa pintakerroksessa se on 2,8 ja paremmin maatuneessa

23 pohjakerroksessa 5,8. Luonnontilaisen turpeen määrä o n 1,5 milj. m3. 3. Akujoenjänkä (kl._ ) sijaitsee noin 5 km Ivalosta koilliseen, Ivalojoen itärannalla. Suon itäreunalla virta a Akujoki. Suon pinnan korkeus on noin 122 m mpy. Suon pinta - ala on 570 ha. Tutkimuspisteitä on 73 kpl. Keskimääräine n pistetiheys on 1,3 pistettä/10 ha. Suolla on runsaasti entisiä Ivalojoen juoluoita, jotk a ovat joko kokonaan tai osittain umpeenkasvaneet. Entiste n uomien reunoilla on tulvakerrostumia. Uomien väliset aluee t ovat kangas-, nahka- ja isovarpurämettä. Jokiuomien umpeen - kaavualueet ovat pääasiassa saranevaa. Paikoin esiintyy myös lettoja. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,86 m, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 0,67 m. Pohjamaana on hiekka. Saravaltaisen turpeen osuus on 50 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 10 % ja rahkavaltaisen 40 %. Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 4,0. Heikosti maatuneesså pintakerroksess a se on 3,0 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 7,1. Luonnontilaisen turpeen määrä on 4,9 milj. m3. 4. Aksujärvenvuoma (kl ) sijaitsee noin 35 km Inarin kirkonkylästä pohjoiseen, Karigasniemeen menevän maan - tien koillispuolella. Suon pinta-ala on 100 ha. Tutkimus - pisteitä on 20 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on 2 pistettä/ 10 ha. Suon keskiosat ovat rimpinevaa. Reunaosat ovat pääasiass a isovarpurämettä. Paikoin esiintyy myös lettorämettä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,16 m, josta heiksot i maatunutta pintakerrosta on 0,68 m. Pohjamaana on moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on 29 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 42 % ja rahkavaltaisen 29 %, Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 4,8. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa

24 - 18 se on 3,8 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 6,2. Luonnontilaisen turpeen määärä on l,2 milj. m3. 5. Karhuaapa (k sijaitsee noin 50 km Ivalost a lounaaseen, Laanilasta Kutturaan menevän maantien etelä - puolella. Suon itäpuolitse virtaa Vuijeminhaara. Suon pinta-ala on ha. Tutkimuslinjaa on m j a tutkimuspisteitä 87 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on 0,7 pistettä/10 ha. - Suo on pääasiassa. varsinaista lettoa ja rimpilettoa. Keski - osassa esiintyy myös nevoja. Rämeiden ja korpien osuus on melko vähäinen. Turvekerrostuman keskipaksuus on. 3,14 m, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 1,39 m. Pohjamaana on moreeni. Paikoin esiintyy myös hiekkaa ja kivikkoa. Yleisimmät turvelajit ovat sararuskosammalturve ja rusko - sammalsaraturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus o n 4,4. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 3,0 j a paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 5,1. Luonnontilaisen turpeen määrä on. 38,6 milj. m3. 6. Pesemäjänkä (kl ) sijaitsee noin 6 km Inari n kirkonkylästä luoteeseen, Riutulan tien pohjoispuolella. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 180 ha. Tutkimuspisteitä on 28 kpl. Keskimääräinen piste - tiheys on 1,6 pistettä/10 ha. Suon keskiosa on saranevaa ja rimpilettoa. Rimpilettoaluei l- la esiintyy pounikoita. Reunaosat ovat isovarpurämettä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,10 m, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 0,60 m. Pohjamaana on savi, reunaosissa moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on 42 %, ruskosammalvaltaisen

25 turpeen 47 % ja rahkavaltaisen 1,1 %. Turpeen keskimäärä i - nen maatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneessa pintakerrok - sessa se on 3,4 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksess a 6,1. Luonnontilaisen turpeen määrä on 3,8 milj. m3. 7.Valkkojärvenlompolot (kl ) sijaitsevat noin 22. km Inarin kirkonkylästä koilliseen, Sevettijärvelle menevä n tien eteläpuolella. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 150 ha. Tutkimuspisteitä on 6 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on 0,4 pistettä./10 ha. Suon halki virtaavan puron reunamat ja suon keskiosass a olevien lompoloiden ympäristöt ovat saranevaa. Pohjois - osassa on pienehkö rimpineva-alue. Reunaosat ovat rahka - ja isovarpurämettä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,51 m, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 0,50 m. Pohjamaana on keski - osassa hiekka, reunoilla moreeni. Ruskosaznmalvaltaisen turpeen osuus on 75 % ja rahkavalta i- sen turpeen 25 %. Saravaltaista turvetta ei ole tavattu. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 5,1. Heikosti ma a- tuneessa pintakerroksessa se on 3,2 ja paremmin maat u- neessa pohjakerroksessa 6,0. Luonnontilaisen turpeen määrä on 2,3 milj. m3. 8. Jätkänpissimänjänkä (kl ) sijaitsee noin 23 km Inarin kirkonkylästä koilliseen, Sevettijärvelle menevä n tien pohjoispuolella. Suon pinta-ala on 30 ha. Tutkimus - pisteitä on 8 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on 2,7 pis - tettä/10 ha. Vallitsevana suotyyppinä on rimpi],etto. Turvekerrostuman keskipaksuus on 3,17 m, josta hiekosti maatunutta pinta - kerrosta on 0,98 m. Pohjamaana on moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on 9 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 84 % ja rahkavaltaisen 7 %. Turpeen keskimääräinen

26 maatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on 3,7 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 5,0. Luonnontilaisen turpeen määrä on 1,0 milj. m3. 9. Kotajärvenjänkä (kl ) sijaitsee noin 12 km Iva - losta itäkoilliseen, Nellimöön menevän tien eteläpuolella. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 70 ha. Tutkimuspisteitä on 10 kp1. Keskimääräinen piste - tiheys on 1,3 pistettä/10 ha. Suon Kotajärveen ja keskellä olevaan lampeen rajoittuva os a on rimpilettoa ja saranevaa. Reunaosissa on rahkarämett ä ja isovarpurämettä. Pohjoisosaa on ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,43 m, josta heekosti ma a - tunutta pintakerrosta on 0,91 m. Keskiosassa on suon poh - jalla liejua. Pohjamaana on reunaosissa siltti. Keskiosass a on siltin päällä savikerros. Saravaltaisen turpeen osuus on 6 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 86 % ja rahkavaltaisen 8 %. Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on 3,5 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 5,6. Luonnontilaisen turpeen määrä on 1,7 milj. m Matinjärvenjänkä (kl ). sijaitsee noin 31 k m Inarin kirkonkylästä koilliseen, Sevettijärvelle menevä n tien pohjoispuolella. Suon pinta-ala on 170 ha. Tutkimus - pisteitä on 12 kpl. Keskimääräinen pistetiheys o n 0,7 pistettä/10 ha. Suon keskiosat ovat pääasiassa rimpilettoa. Paikoin esii n - tyy myös. varsinaista lettoa. Reunaosat ovat pounikkoist a rahka- ja isovarpurämettä. Turvekerros.tuman keskipaksuus on 2,24 m, josta heikosti maatunutta pintakerrosta o n 1,00 m. Pohjamaana on siltti. Saravaltaisen turpeen osuus on 55 %, ruskosamma.lvaltaise n turpeen 31 % ja rahkavaltaisen 14 %. Turpeen keski-

27 -,21 - määräinen maatuneisuus on 4,3. Heikosti maatuneessa pinta - kerroksessa se on 3,1 ja paremmin maatuneessa kerroksess a 5,3. Luonnontilaisen turpeen määrä on 3,8 milj, m Paloniemensuo (kl ) sijaitsee noin 31 km Inari n kirkonkylästä koilliseen, $evettijärvelle menevän tie n molemmin puolin. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 150 ha. Tutkimuspisteitä on 10 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on 0,7 pistettä/10 ha. Suon keskiosan poikki virtaavan puron laitamilla on sara - neva-alue. Sitä ympäröi rimpilettoalue. Reunaosat ova t pounikkoista rahka- ja isovarpurämettä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,50 m, josta heikosti maatunutta pintake r - rosta on 0,63 m. Pohjamaana on siltti. Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus on 58 % ja rahkavalta i- sen turpeen 4.2 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus o n 5,9. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 3,0 j a paremmin maatuneesa pohjakerrokseea 6,8. Luonnontilaisen turpeen määrä on 3,8 milj. m J'uppurajänkä (kl ) sijaitsee noin 20 km Inari n kirkonkylästä koilliseen, Vastusjärven ja nelostien välissä. Suon pinta-ala on 80 ha. Tutkimuspisteitä on 8 kpl. Keski - määräinen pistetiheys on 1,0.pistettä/10 ha. Suon Vastusjärveen rajoittuva osa on saranevaa. Muuten su o on rahka- ja isovarpurämettä. Turvekerrostuman keskipak - suus on 1,00 m, josta heikosti maatunutta pintakerrost a on 0,47 m. Pohjamaana on moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on 19 % ja rahkavaltaisen tur - peen 81 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 3,2 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 6,1. Luonnontilaisen turpeen määrä on 0,8 milj. m3.

28 Viimassaarensuo (kl ) sijaitsee noin 26 k m Inarin kirkonkylästä itäkoilliseen, Inarijärvessä olevass a Viimassaaressa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 50 ha. Tutkimuspisteitä on 3 kpl. Keski - määräinen pistetiheys on 0,6 pistettä/1.0 ha. Suon keskiosa on sara- ja rimpinevaa. Reunaosissa on pou - nuista rahkarämettä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,97 m, josta heikosti maatunutta pintakerrosta on 0,67 m. Pohjamaana on keskiosassa savi,, muualla moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on 27 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 48 % ja rahkavaltaisen 25 %. Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 4,8. Heikosti naatuneessa pintakerroksess a se on 2,9 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 5,9. Luonnontilaisen turpeen määrä on 1,0 milj. m Hirvasjänkä I..(k ) sijaitsee noin 40 km Ivalosta itäkaakkoon, Raja-Joosepin tien eteläpuolella, noin - 4 km ennen valtakunnanrajaa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 5 ha. Tutkimuspisteitä on 3 kpl. Suo on isovarpurämettä lukuunottamatta koillisosassa ole - vaa noin 1,5 ha :n suuruista rimpineva-aluetta. Turvekerros - tuman keskipaksuus on 2,00 in, josta heikosti maatunutta pintakerrosta on 1,30 m. Pohjamaana on moreeni. Ruskosammalvaltaista turvetta on 65 % ja rahkvaltaist a turvetta 35 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus o n 5,5. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 3,7 j a paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 8,7. Luonnontilaisen turpeen määrä on 0,1 milj. m Mustajänkä (kl ) sijaitsee noin 6 km Ivalost a pohjoiskoilliseen, Koppeloon menevän tien länsipuolella. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 210 ha. Tutkimuspisteitä on 30 kpl. Keskimääräinen piste - tiheys on 1,4 pistettä/10 ha.

29 - 23 Suon vetinen keskiosa on varsinaista lettoa ja rimpilettoa. Pitkänomaisen Mustajängän molemmissa päissä on saranevaa. Reunaosissa vaihtelevat erityypiset rämeet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,80 m, josta heikosti maatunutta pinta - kerrosta on 0,63 m. Pohjamaana on silttiä ja hiekkaa. Saravaltaisen turpeen osuus on 42 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 36 % ja rahkavaltaisen 22 %. Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 4,1. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on 3,1 ja paremmin maatuneessa pohjakerrokseeea 8,0. Luonnontilaisen turpeen määrä on 1,7 milj. m Ivalonjoendeltta (kl ). sijaitsee noin 12 km Ivalosta pohjoiskoilliseen. Suon pinnan korkeus on noi n 120 m mpy. Suon pinta-ala on 190 ha. Tutkimuspisteitä o n 6 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on 0,3 pistettä/l0 ha. Suo on pääasiassa saranevaa. Reunaosat ovat nevakorpea. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,47 m, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 0,30 m. Pohjamaana on hiekka. Saravaltaisen turpeen osuus on 64 % ja rahkavaltaisen turpeen 36 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,1. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 2,9 ja paremmi n maatuneessa pohjakerroksessa 6,3. 'Luonnontilaisen turpee n määrä on 0,9 milj. m Ristijänkä (kl , 08) sijaitsee noin 18 k m Inarin kirkonkylästä luoteeseen, Vaskjoen ja Kaitavaara n välisellä alueella. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 140 ha. Tutkimuspisteitä on 8 kpl. Kes - kimääräinen pistetiheys on 0,6 pistettä/l0 ha. Ristijänkä on palsasuo. Palsojen pinnoilla on varpuist a rahkarämettä ja niiden välisillä alueilla saranevaa j a paikoin varsinaista lettoa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,41 m, josta hiekost i maatunutta pintakerrosta on 0,57 m. Pohjamaana on hiekka.

30 24 Saravaltaisen turpeen osuus on 21 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 40 % ja rahkavaltaisen 39 %. Turpeen keskimäärä i - nen maatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneessa pintakerro k - sessa se on 3,0 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksess a 6,3. Luonnontilaisen turpeen määrä on 3,4 milj, m Pitkäselänjänkä (kl ) sijaitsee noin 15 kin Inarin kirkonkylästä luoteeseen, Mutusjärven länsirannalla, Terstojoen eteläpuolella. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 35 ha. Tutkimuspisteitä on 4 kpl, keskimääräinen pistetiheys on 1,1 pistettä/10 ha. Suurin osa suosta on rahkarämettä, jossa on paikoin rimpi - lettojuotteja. Suon keskiosassa on kapea saraneva-alue. Reunaosat ovat isovarpurämettä. Turvekerrostuman keskipa k- suus on 2,30 m, josta hiekosti znaatunutta pintakerrosta on 0,70 m. Pohjamaana on keskiosassa siltti, reunoilla hiekka. Saravaltaisen turpeen osuus on 7 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 66 % ja rahkavaltaisen 27 %. Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 5,9. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on 3,4 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 6,4. Luonnontilaisen turpeen määrä on 0,8 milj. m Pirttikompsiojänkä (kl ) sijaitsee noin 23 k m Ivalosta kaakkoon, Raja-Joosepin tien ja Lutto-joen välissä. Suon pinnan korkeus on noin 146 m mpy. Suolla on umpee n kasvaneita jokiuomia ja juoluaj.ärviä. Suon pinta-ala on 35 ha. Tutkimuspisteitä on 3 kpl. Keskimääräinen pistetihey s on 0,9 pistettä/10 ha. Suon keskiosa on rimpilettoa. Reunaosissa on pounikkoist a rahkarämettä ja jokivarressa nevakorpea. Turvekerrostuma n keskipaksuus on 1,27 m, josta heikosti znaatunutta pintakerrosta on 0,37 m. Pohjamaana on hiekka. Saravaltaisen turpeen osuus on 6 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 78 % ja rahkavaltaisen 16 %, Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa

31 se on 3,8 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 6,2. Luonnontilaisen turpeen määrä on 0,4 milj. m Muuraisniemensuo (kl ) sijaitsee noin 26 k m Inarin kirkonkylästä koilliseen, Inarijärven länsirannalla. Suon pinta-ala on 50 ha. Tutkimuspisteitä on 10 kpl. Keski - määräinen pistetiheys on 2,0 pistettä/l0 ha. Suo on pääasiassa rimpilettoa ja rimpinevaa. Rimpien väliss ä on pounuja ja korkeita jänteitä. Suolla olevien lampie n ympärillä on saranevaa. Turvekerrostuman keskipaksuus o n 2,08 m, josta hiekosti maatunutta pintakerrosta on 1,14 m. Pohjamaana on moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on 46 %, ruskosammalvaltaisen turpeen 34 % ja rahkavaltaisen 20 %. Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 4,9. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on 3,6 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 6,6. Luonnontilaisen turpeen määrä on 1,0 milj. m Tuuruniemensuo (Hanhijänkä) (kl sijaitse e noin 30 km Inarin kirkonkylästä pohjoiseen, Kaamasjoen j a nelostien välisellä alueella. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on ha. Tutkimuspisteitä o n 58 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on 0,6 pistettä/l0 ha. Suon keskiosat ovat varsinaista lettoa, rimpilettoa ja rim - pinevaa. Avosuoalueen laitamilla on sara- ja rahkanevaa. Reunaosissa on vallitsevana suotyyppinä isovarpuräme. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,50 m, josta heikosti maa - tunutta pintakerrosta on 0,50 m. Pohjamaana on pääasiass a moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on 8 %, ruskosammalvaltaise n 55 % ja rahkavaltaisen 37 %. Turpeen keskimääräinen maatu - neisuus on 5,4. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa s e on 3,3 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 6,5. Luonnontilaisen turpeen määrä on 15,0 milj. m3.

32 Tuuruharjunjänkä (Karvakenkäjänkä) (kl ) sijaitsee noin 33 km Inarin kirkonkylästä koilliseen, Utsjoe n tien itäpuolella. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 500 ha. Tutkimuspisteitä on 32 kpl. Keski - määräinen pistetiheys on 0,6 pistettä/10 ha. Suolla olevien lampien ympärillä on saranevaa. Muutoin suon keksiosa on rimpilettoa. Reunaosissa ovat vallitsevina isovarpuräme ja rahkaräme. Turvekerrostuman keskipaksuu s on 1,55 m, josta heikosti maatunutta pintakerrosta o n 0,55 m. Pohjamaana on moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on 36 %, zuskosammalvaltaise n turpeen 33 % ja rahkavaltaisen 31 %. Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 5,3. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on. 3,6 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 5,9. Luonnontilaisen turpeen määrä on 7,8 milj. m Sammuttijänkä (kl ) sijaitsee noin 47 km Inari n kirkonkylästä pohjoiskoilliseen, Syysjärven koillispuolella. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon tutkitun osan pinta-ala on ha. Tutkimuspisteitä, on 39 kpl. Keskimä ä- räinen pistetiheys on 0,4 pistettä/10 ha. Sammuttijängän keskiosat ovat rin\pilettoa. Reunaosat ova t lettorämettä ja isovarpurämettä. Suon koillispäässä esiinty y runsaasti palsoja. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,56 m, josta heikosti maatunutta pintakerrosta on 0,98 m. Pohjamaana on moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on. 34 %, ruskosammalvaltaiesen turpeen 48 % ja rahkavaltaisen 18 %. Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 4,0. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on 3,1 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 6,0. Luonnontilaisen turpeen määrä on 15,6 milj. m Mustalakkijärvenjänkä (kl sijaitsee noi n 30 km Inarin kirkonkylästä lounaaseen, Kittilään menevä n maantien varressa. Suon. pinta-ala o n. 140 ha. Tutkimuspisteitä

33 on 8 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on 0,6 pistettä/10 ha, Suon keskiosat.ovat saranevaa ja rimpinevaa. Reunaosat ova t sararämettä ja isovarpurämettä. Turvekerrostuman keski - paksuus on 0,98 m, josta hiekosti maatunutta pintakerrost a on 0,59 m. Pohjamaana on moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on, 2.3 % ja rahkavaltaisen tur - peen 77 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,4. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 2,7 ja paremmi n maatuneessa pohjakerroksessa 7,0. Luonnontilaisen turpee n määrä on 1,4 milj, m, 25. Lemmenjoentienvarsisuot (kl, ) sijaitsevat noi n 33 km Inarin kirkonkylästä lounaaseen. Soiden yhteenlaskett u pinta-ala on noin 35 ha. Tutkimuspisteitä on 2 kpl. Keski - määräinen pistetiheys on 0,6 kpl/1.0 ha. Suot ovat tyypiltään pieniä rahkanevoja. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,45 m. Koko kerrostuma on ollut heikost i maatunutta molemmilla pisteillä. Pohjamaana on moreeni. Turvelajeista on saravaltaisia noin 60 % ja rahkavaltaisi a noin 40 %. Turpeen keskimääräinen maatumisaste on 3,4. Luonnontilaisen turpeen määrä on 0,5 milj. m Taarumjärvenjänkä (kl ) sijaitsee Sammakkoniemessä, Inarijärven itärannalla, noin 47 km Inarin keskustas - ta itäkoilliseen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Pinta-ala on 65 ha. Tutkimuspisteitä on 4 kpl. Keskimääräi - nen pistetiheys on 0,6 pistettä/10 ha. Suon keskiosassa ovat. vallitsevina suotyyppeinä rimpilett o ja varsinainen letto. Reunaosat ovat isovarpu- ja rahka - räme ttä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,43 m, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 1,95 m. Pohjamaana on moreeni.

34 Saravaltaisen turpeen osuus on 18 %, ruskosammalvaltaisen turpeen 58 % ja rahkavaltaisen turpeen 24 %. Turpeen keski - määräinen maatuneisuus on 4,1. Heikosti maatuneessa pinta - kerroksessa se on 3,3 ja paremmin maatuneessa pohjakerro k- sessa 7,8. Luonnontilaisen turpeen määrä on 1,6 milj. m Iso-Roironsuo (kl ) sijaitsee Iso-Roiro -saare n kaakkoisosassa, noin 48 km Inarin kirkonkylästä itäkoill i - seen. Suon pinta-ala on 15 ha. Tutkimuspisteitä on 2 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on 1,4 pistettä/10 ha. Pitkänomaisen suon koillispää on vetistä lettoa ja lounais - pää saranevaa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,90 m, josta heikosti maatunutta pintakerrosta on 2,50m. Pohjamaana on moreeni. Saravaltaisen. tarpeen; osuus on 16 %, a ruskosammalvaltaise n turpeen 55 % ja rahkavaltaisen 29 %. Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on 3,5 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 6,0. Luonnontilaisen turpeen määrä on 0,4 milj. m Karhunjänkä (kl ).. sijaitsee Kirakkaniemessä, Inarijärven itärannalla, noin 53 km Inarin kirkonkyläst ä itäkoi.11iseen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 65 ha. Tutkimuspisteitä on 4 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on 0,6 pistettä/10 ha. Suon keskiosat ovat is.ovarpurämejänteistä varsinaista let - toa ja reunaosat rahkarämettä. Turvekerrostuman keskipa k- suus on 2,30 m, josta heikosti maatunutta pintakerrosta o n 1,50 m. Pohjamaana on moreeni. Saravaltaisen turpeen osuus on 51 %, ruskosamma.lvaltaisen turpeen 33 % ja rahkavåltaisen 16 %. Turpeen keskimääräine n maatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneessa pintakerroksess a se on 3,7 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 6,5. Luonnontilaisen turpeen määrä on 1,5 milj. m3.

35 Kuoskerniemen suot (kl ) sijaitsevat Inarijärven itärannalla, noin 58 km Inarin kirkonkylästä itäkoilli - seen. Soiden pinnan korkeus on noin 120 m mpy. Soiden pinta - ala on 50 ha. Tutkimuspisteitä on 4 kpl. Keskimääräinen pis - tetiheys on 0,8 pistettä/10 ha. Suoalueen keskiosa on rimpi - nevaa ja rimpilettoa. Reunaosien vallitsevina suotyyppein ä ovat isovarpu- ja rahkaräme. Turvekerrostuman keskipaksuu s on 3,30 m, josta heikosti maatunutta pintakerrosta on 1,57m. Pohjamaana on moreeni, jonka päällä on paikoin ohut siltti - kerros. Saravaltaisen turpeen osuus on 24 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 73 % ja rahkavaltaisen turpeen 3 %. Turpeen keski - määräinen maatuneisuus on 4,4. Heikosti maatuneessa pinta - kerroksessa se on 3,2 ja paremmin maatuneessa pohjakerrok - sessa 5,0. Luonnontilaisen turpeen määrä on 1,7 milj. m Hizvaslänkä II (kl , 06) sijaitsee Inarijärve n itärannalla, Kirakkavuonon itäpuolella, noin 50 km Inari n kirkonkylästä itäkoilliseen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta-ala on 185 ha. Tutkimuspisteitä o n 4 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on 0,2 pistettä/10 ha. Hirvasjängän keski- ja länsiosassa on rimpilettoa, varsi - naista lettoa ja saranevaa. Niitä. ympäröivät isovarpu- j a rahkarämealueet. Suon reunamili+a on kangasrämettä. Turvekerrostuman keskipaksuus on 3,11 in, josta heikost i maatunutta pintakerrosta on 1,71 m. Pohjamaana on pääasiassa moreeni, syvänteissa savi. Saravaltaisen turpeen osuus on 94 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 4 % ja rahkavaltaisen 2 %. Kortteen jäänteitä sisäl - tävää turvetta on 75 %. Turpeen keskimääräinen znaatunei - suus on 4,2. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se o n 3,4 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 5,0. Luonnontilaisen turpeen määrä on 5,8 milj. m Hämähäkkijärvensuo (kl sijaitsee Inarijärve n itärannalla, Tervavuonon pohjoispuolella, noin 50 km Inari n kirkonkylästä itään. Suon pinta-ala on 10 ha. Tutkimus-

36 30 - pisteitä. on 4 kpl. Keskimääräinen pistetiheys on. 3,3 pis - tettä/10 ha. Suon keskiosa on saranevaa ja varsinaista lettoa. Reunaosien vallitseva suotyyppi on isovarpurä e. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,87 m, josta heikosti maatunutta pi n- takerrosta.on 0,80 m. Suonsyvimmissa kohdissa on pohjama a- lajina savi, muualla moreeni tai hiekka. Saravaltaisen turpeen osuus on 12 %, ruskosammalvaltaise n turpeen 74 % ja rah :k.avaltaisen 14 % Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 3,8. Heikosti maatuneessa pintakerro k - sessa se on. 3,0 ja paremmin znaa.tuneessa pohjakerroksess a 4,2. Luonnontilaisen turpeen määrä on 0,3 milj. m Naalammensuo (kl._ ). sijaitsee Tervavuoman pohjoispuolella, Inarijärven itärannalla, noin 50 km kirkon - kylästä itään. Suon pinta-ala on 10 ha. Tutkimuspisteitä o n 2 kpl. Suolla olevan lammen' ympärillä on letto- ja sararämettä. Suon reunamilla on isovarpurämettä. Turvekerros.tuman keski - paksuus on 3,701m, josta heikosti maatunutta pintakerrost a on 1,00 m. Pohjamaana on savi. Saravaltaisen turpeen osuus on 13 % ja ruskosaznmalvaltaise n turpeen 87 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 3,1 ja paremmi n maatuneessa pohjakerroksessa 5,0. Luonnontilaisenturpee n määrä on 0,4 milj. m Rautaportinsuo (kl ) sijaitsee Inarijärven itä - rannalla olevan Tervavuonon pohjoispuolella, noin 50 k m kirkonkylästä itään. Suon pinta-ala on 10 ha. Tutkimuspi, s - teitä on 3 kpl. Suon keskustassa on. varsinaista lettoa ja reunamilla iso - varpu- ja lettorämettä. Turvekerrostuman keskipaksuus o n 3,92 m, josta heikosti maatunutta pintakerrosta on 0,52 m.