TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi municipality and their potential use and correlation s betwegn peat properties Espoo 1981

Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN. KÄYTTÖKELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUU S Summary : THE PEAT RESOURCES OF TOHOLAMPI MUNICIPALITY AND THEI R POTENTIAL USE AND CORRELATIONS BETWEEN PEAT PROPERTIE S Espoo 1981

Alkulause Tutkielman tarkoituksena on antaa laajaan tutkimusaineiston pohjalta yksityiskohtainen kuvaus soiden ja niiden turvevarojen ominaisuuksista. Pääpaino asetettiin soide n energiasisällön ja turpeen nykyisillä tuotantomenetelmillä hyödynnettävissä olevien alueiden ask& turvemäärien selvittämiseen. Lisäksi tarkastellaan turpeen ominaisuuksien välisiä riippuvuuksia. Osa tarkastelusta tähtää suoraan käytännön tarpeisiin, osa taas on katsottava lähinnä tieteelliseksi tutkimukseksi. Tärkeimrltt turpeen ca a ss komien väliset riippuvuidet polttoturvetuotantoa ajatellen ovat seuraavat : maatuneisuuden ja läanpöarvon välillä on selvä positiivinen korrelaatio sekä koko aineistossa että rah-. kavaltaisilla turpeilla.. Sen sijaan saravaltaisilla turpeilla korrelaatio on vähemnihi merkittävä. Selvii positiivinen kcrtelaatio on myös maat unsianuden ja kuivatilavwispainon vsl +1 lm lukuun ottamatta saraturpeita. Tästä seuraa, että tilavw:syksiktsai energiaa trä kasvaa voimakkaasti meatuneiswlåen kasvaessa. Tuhiwpitoiaindsn ja l lbarvon välillä on selvä negatiivinen korrelaatio koko aineistossa ja eri pääturvelajeilla lukuun ottamatta rahkaturpeita. Näillä on vain lievä negatiivinen korrelaatio. Keskindlirlinan tell 4 r,en lämpöar u lcuivalle turpeelle on 22,2 MT/kg ja 50 inn käyttaicosteudessa olevalle tarpeella 9,8 MT/lag. iiailaannia maat upeiden sahkavaltaisten turpeiden lätnpäarvot ovat huonaapia kuin saravaltaisten, kun taas passamin maat~+^~411a turpeilla tilanne on päinvastainen. Kuiva-aineen määrä on polttoturpeen tuotantoon soveltuvissa soissa kedcimtiär n 94 kg/m3. Yksi tuotantclaiutlo (50% : n kosteus) vaatii tämän aineiston perusteella 1.,6-2,1 suokuutiota. Kuivatiiavuuspainojen ja läap arvomtläritysten perusteella on sou ls laskettu energiasisällöt. Polttoturpeeis tuotantoon soveltuvalla 1945 ha s p suoalueella on laskelmien perusteella 41,56 milj. m3 Tuon- - nontilaista turvetta eli 22 milj.m3 tuotantok uitiata. Näiden energiasisältö on 73,98 milj. GI eli 20,49 milj. Nhti. Abstrac t The purpose of thesis is to give a detailed. description of properties of peat mire s and their resources on the basis of a large material of investigations. Emphasis was laid on determining the energy content, quantity, quality and usability of the fue l peat resources but also relationships between peat properties were studied. Part o f the study is aimed directly at practical needs, part is to be regared mainly as a scientific study. The most important relati onshipe between peat properties when considering fuel peat are the following : a clearly positive correlation is prevailing between degree of himåfication and heating value both i n the whole material and in Sphagnum- predcninant peat :. On the other hand, in Carey predominant peat s the correlation is only slixghty.significant There is a significant positive correlation between humi - ficaticn and bulk density except in Carer peat. It follows that the energy content of the dry materia l grows strongly with a growing degree of humification. A significant negative correlation is foun d between the ash content and the heating value in the whole material and in the various mein peat types except Sphagnum peat. the dry material is 22,2 MT/kg and for usable peat with a water content o The f average i h8ngv knitting values of less hunified Sphagnmfor predaninant peats are not as good as 50 % Carew- dry peats ~ be humified pests the situation is the =mite. The quantity pre of m material is 94 with lag/& in peatlands suitable for production of fuel peat. Based on this study one cubic meter of milled peat with a water content of 50% corresponds to 1,6-2,1 cubic meters of peat in situ. On the basis of the analysis of bulk density and heating value the energy content of the peatlands wa s calculated. In the 1945 of peatlands suitable for production of fuel peat there is 41,56 millio m3 peat in situ or 22 mi.l.lmn n tarn of milled peat. The energy content of this amount is 74 million G7 or 20 million MAh.

SISALTÖ - CONTENTS ALKULAU S E 5 JOHDANTO 7 Tutkimuksen tarkoitus 7 Tutkimusmenetelmät ja aineistot 7 Aikaisemmat suotutkimukset alueella 1 1 ALUEEN LUONNONOLOT, 12 Kallioperä 12 Maaperä 12 Maanpinnan topografla ja korkeussuhteet 14 Soiden yleinen kuvaus 15 TUTKITUT SUOT 1 7 Matoneva 1 7 Tervalamminneva a,,,,,,,, 1 9 P aukaneva 2 2 Reusneva 2 4 Vilskanneva 2 6 Ri mmenneva 2 8 Matkaneva 3 2 Loukkuunneva,,,, 3 4 Hdyläsalonneva 3 7 Kopsanneva 3 9 Tynnyrikallionneva 4 2 Kaunisneva 4 5 Toholamminneva 4 9 Iso Koskenneva a 5 2 Puukkoneva 5 4 Toristojanneva 5 6 Haulkkaräme 5 6 A it tonev a 5 8 Märsynneva 6 2 Kypäräneva 6 5 Kuikka-ahonneva 6 7 Iso Tuoh i nev a,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, 7 0 Isoneva 7 2 Kikurinneva 7 3 Iso Leväneva 75

Eteläneva 7 7 Lummukkaneva 8 0 P aloneva 8 4 Karhuneva 85 Ritaneva 8 8 Vipusalonneva 9 0 Takkuneva 9 2 Aittosaarenneva 9 2 Raikoneva 9 4 SOIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON 9 5 TULOSTEN TARKASTELUA 11 1 Turpeen. paksuus 111 Turvemäärä ja sen riittävyys 112 Turvelajit, niiden kerrosjärjestys j a riippuvuus ravinteista 112 Soiden sisältämä kanto- ja liekopuun määrä 117 Tuhkapitoisuus 117 Tuhkan sulamisominaisuudet 119 Maatuneisuus 120 Läntpöarvo 123 Til avuuspaino 124 Vesipitoisuus 12 7 Rikki 12 8 H appamuus 13 1 Suon energiasisä115n määrittäminen 13 3 SOIDEN KEHITYSHISTORIA 134 YHTEENVETO 13 7 Summary : The peat resources of Toholampi municipality and their potential use an d correlations between peat properties 14 1 KIRJALLISUUTTA - REFERENCES 143

- 5 - ALKULAUSE Maassamme tehdyt turvegeologiset tutkimukset voidaa n ryhmitellä kahteen toisiaan tukeviin, mutta päämääriltään selvästi toisistaan poikkeaviin selvityksiin, nimittäi n suoaltaiden ja turvekerrostumien ikää ja kehitystä sek ä kasvillisuuden historiaa selvitteleviin tutkimuksiin j a toisaalta turpeen ominaisuuksia selvitteleviin tutkimuksiin. Ensin mainittuja aihepiirejä voidaan hyvin perustelui n pitää perinteisinä kvartääritutkimuksen kohteina. Niiden avulla on selvitetty myös Itämeren altaan samoinkuin maamm e suurimpien sisäjärvien kehitystapahtumia (Zmn. Auer, 1920, Hyyppä, 1936, 1966, Sauramo, 1929, Salmi, 1949, 1961, Donner, 1951, V. Lappalainen, 1962, Valovirta, 1965, Aario, 1965, Saarnisto, 1970, Eronen, 1974, jne.)_ Kasvillisuuden vaihtelu - ja on seurattu maan eri puolilla tehdyissä usein varsin laa - joissa tutkimuksissa, esim. Salmi, 1962, 1963 a, 1968, Vasari, 1962, Sorsa, 1965, Tolonen, 1967, E. Lappalainen, 1970. Turpeen ominaisuuksien selvittelyä voidaan pitää sovellet - tuun tutkimukseen kuuluvana. Näistä on mainittava ennen - kaikkea Salmen, 1947, 1950 a, 1950 b, 1952, 1954, 1955, 1958, 1959, 1963 b, lukuiset tutkimukset. Näissä tähdättiin toisaa l - ta turvemaalajien ominaisuuksien käyttömandollisuuksiin geo - botaanisessa malminetsinnässä toisaalta itse turvemaalajie n teollisen käyttömandollisuuden selvittämiseen. Näihin kuuluvat turvegeologian piirissä myös E. Lappalaisen, 1970, jul - kaisema Lapin jokivarsisoiden turvekerrostumien koostumust a käsitellyt tutkimus. Maassamme harjoitettu energiapolitiikka on 1970-luvull a asettanut turvegeologisille tutkimuksille selvän tavoittee n (Komiteanmietintö 1973 : 142) : maan turvevarojen teollise n käyttökelpoisuuden selvittelyn. Tätä työtä tehdään geologi - sen tutkimuslaitoksen toimesta. Alueellisia käyttökelpoisuus - selvityksiä on tähän mennessä julkaistu eri puolilta Suome a (E. Lappalainen, 1978, E. Lappalainen, J. Häikiö, M. Korpi - jaakko ja M. Mäkilä, 1978, J. Zeino, 1979 ja E. Lappalaine n ja M. Mäkilä 1979 sekä lukuisia raportteja ja karttalehti - selostuksia).

6 - Tässä Toholammin turvevarojen käyttökelpoisuutta käsittelevässä tutkimuksessa pyritään antamaan laajan tutkimus - aineiston pohjalta yksityiskohtainen kuvaus soiden ja nii - den turvevarojen ominaisuuksista. Osa tarkastelusta tähtää suoraan käytännön tarpeisiin, osa taas on katsottava lähinn ä tieteelliseksi tutkimukseksi. Soiden yleispiirteitä kuten suotyyppejä, pinta-aloja, turvepaksuvksia ja turvemääriä sekä laboratorioanalyysien tuloksi a. ja turvemääriä sekä laboratoribanalyysien tuloksi a on käsitelty tutkimuksen alkuosassa sivuilla 7-94. Yksittäisten soiden soveltuvuudesta turvetuotantoon on esi - tetty erityistarkastelu soiden soveltuvuus -osassa sivuill a 95-110. Tämä palvelee lähinnä soiden käytön suunnittelu n tarpeita. Tutkimuksen loppuosassa käsiteltävässä turpeen er i muuttujien vertailussa selvitetään näiden ominaisuuksie n keskinäistä merkitystä turpeen hyväksikäytössä.

- 7 - JOHDANTO Tutkimuksen tarkoitu s Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta tehtiin vuosin a 1978 ja 1979 turveraaka-aineen teollista soveltuvuutt a selvitteleviä tutkimuksia Toholammin kunnassa. Tutkimuksessa pääpaino asetettiin soiden energiasisällön samoin - kuin turpeen nykyisillä tuotantomenetelmillä hyödynnettä - vissä olevan turvemäärän ja alueiden selvittämisen. Samast a aineistosta käy myös ilmi kasvuturpeen osuus ja soveltuva t alueet tutkituilta soilta. Soilla määritettiin kerrostumien turvelajit, kerrosjärjestys sekä turpeiden maatuneisuus, tuhkapitoisuus, tuhkan sulamispiste, ph-arvot, rikkipitoisuus, kuivatilavuuspaino, vesipitoisuus, lämpöarvo sekä tur - peen määrät ja energiasisältö. Alueellisen kuvan saamiseks i soista selvitettiin myös suotyyppien esiintyminen ja vaihte - lu. Tällä on merkitystä paitsi turveteollisuuden myös soiden suojelu- ja virkistyskäytön suunnittelun kannalta. Tutkittu - jen soiden sijainti esitetään kartalla (kuva 1). Tutkittavaksi valittiin karttatarkastelun perusteella pinta-alans a ja suokuvioiden yhtenäisyyden puolesta merkittävimmät suot. Näinollen ulkopuolelle jäivät pienialaiset ja ohutturpeise t suot, joilla ei turveteollisuuden puolesta katsota oleva n merkitystä. Kaikkiaan kunnan suoalasta tutkittiin 41 % el i 10 070 ha. Tutkimusmenetelmät ja aineisto t Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että kulleki n tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto. Se käsittää suon hallitsevimman osan halki vedetyn selkälinjan ja sit ä vastaan kohtisuoraan laaditut poikkilinjat, joiden väli o n 300-600 m. Näin laaditulla linjastolla tutkimuspisteide n väli on 100 m. Linjojen päissä käytettiin tiheämpää piste - väliä syvyyssuhteiden selvittelemiseksi.

- 8-1. Matoneva 15. Puukkoneva 2. Tervalamminneva 16. Toristojanneva 3. Paukaneva 17. HaukkarMme 4. Reusneva 18. Aittoneva 5. Vilskanneva 19. Mårsynneva 6. Rimmenneva 20. Kypäräneva 7. Matkaneva 21. Kuikka-ahonneva 8. Loukkuunneva 22. Iso Tuohineva 9. Höyläsalonneva 23. Isoneva 10.Kopsanneva ' 24. Kikurinneva 11. 'I'Smnyrikallionneva 25. Iso Leväneva 12.Kaunisneva 26. Eteläneva 13. Zbholammfnneva 27. Lunmukkaneva 14. Iso Koskenneva 28. Paloneva

- 9 - Kullakin pisteellä määritettiin suotyyppi ja suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hylly - vä, rimpinen) samoinkuin mättäisyys (10 % :na) ja mättäide n korkeus. Edelleen huomioitiin puuston puulajisuhteet, tiheys - luokat ja mandolliset hakkuut. Turvekerrostumien kaivauksi s - sa tutkittiin paitsi itse.turvelaji, myös siinä olevien lisä - tekijöiden määrä (6-asteikolla)., turpeen maatuneisuus (10 - asteikolla), kosteus (5-asteikolla), kuituiauus- (4-asteiko l - la) ja analysoitiin siemenet ja sarojen pähkylät. Maastoss a turpeesta tehtyjen eri määritysten lukumäärä on n. 70 000. Lahoamattoman puuaineksen (liekojen) esiintymisen arvi - oimiseksi kunkin tutkimuspisteen kerrostumat pliktattii n kymmeneen kertaan. Saadut liekojen osumat käyvät ilmi tutkimuk - sen profiileissa olevista murtoluvuista, joissa esim. luku 2/3 tarkoittaa 2 osumaa alle 1 m :n syvyydellä ja 3 osuma a 1-2 m :n syvyydellä. Turveprofiilien päällä olevat kirjain - yhdistelmät esittävät tutkimuspisteiden suotyyppejä (Lappa - lainen, Sten, Häikiö 1978). Suotyyppien sekä turpeen ja pohjan mineraalimaan lyhentee t ovat seuraavat : I Avosuo t 1. Varsinainen letto VL 2. Rimpiletto RiL 3. Saraneva SN 4. Lyhytkortinen neva LkN 5. Rahkaneva RN 6. Rimpineva RiN 7. Silmäkeneva SiN 8. Kalvakkaneva KN 9. Vesineva VN III Korve t 1. Lehtokorpi LhK 2. Lettokorpi LK 3. Ruoho- ja heinä- RhK korp i 4. Nevakorpi NK 5. Varsinainen korpi VK 6. Kangaskorpi KgK 7. Rääseikkökorpi RäK II Rämeet 1. Lettoräme LR 2. Kangasräme KgR 3. Sararäme S R 4. Korpiräme KR 5..Isovarpuinen räme IR 6. Tupasvillaräme T R 7. Rahkaräme RR 8. Keidasräme Ke R IV Muuttuneetsuotyypit 1. Ojikot OJ 2. Muuttumat MU 3. Turvekankaat TK - Ruohoturvekangas RhT K - Mustikkaturvekangas MT K - Puolukkaturvekangas PTK - Varputurvekangas VATK - Jäkäläturvekangas JATK 6. Kytöheitto KH 7. Pelto PE

-10 - Moreenit Merk. : Lajitteet Merk. : Silttimoreeni SiMr Saves S a Hiekkamoreeni HkMr Siltti S i Soramoreeni x) SrMr Hiekka Hk Kivinen moreeni KiMr Sora Sr Kivi Ki Lohkare Lo Pääturvelajit Lisätekijä t 1. Rahkaturve S 1. Tupasvilla (Eriophorum) Er 2. Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignidi). L 3. Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (NanoZignidi) N 4. S&raturve C 4. Korte (Equisetwn) Eq 5. Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phragmites) Phr 6. Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) Sch 7. Ruskosammalturve B 7. Tupasluikka (Trichophorum) Tr 8. Rahkaruskosammalturve SB 8. Raate (Menyanthee) Mn 9. Sararuskosammalturve CB _ Turpeen tarkemman käyttökelpoisuuden selvittämiseks i otettiin soista 491 näytettä laboråtorioanalyysejä varten. Tulokset esitetään kunkin suon käsittelyn yhteydessä taulukkoina. Kairaustulosten tutkintaa havainnollistetaan karttojen ja profiilien avulla. Kartoista käy ilmi linjaverkostot j a tutkimuspisteittäin heikommin maatuneen (H1_4 ) pintaturpee n ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon pinnan korkeuskäyrät. Profiileissa on esitetty suotyyppi ja turpeen liekoisuu s sekä'turvelajit, niiden maatuneisuus ja pohjamaan laatu. Koska monissa tapauksissa maatuneisuudeltaan H 4 olevaa tur - vetta voidaan käyttää myös polttoturpeena, on profiileiss a turpeet jaettu maatuneisuuden mukaan kolmeen ryhmään (kuv a 2). Muu perusaineisto on arkistoituna geologisen tutkimus - laitoksen turvearkistossa. Seuraavassa käsitellään aluksi soiden yleispiirteitä ku - ten suotyyppejä, pinta-aloja, turvepaksuuksia ja turvemääri ä sekä laboratorioanalyysien tuloksia. Tämän jälkeen on esi - tetty erityistarkastelu turveteollisuuden kannalta kysymykseen tulevien soiden turvevaroista. x) Tekstissä on käytetty "kivinen moreeni " -termiä kuvaamaan lähinnä ablaatiomoreenialueelle kuuluvaa runsaskivisyyttä suon pohjalla.

- 11 - Kuva 2. Profiileissa käytettyjen symbolien selitys. Fig. 2. Symbols used in peat profiles. Aikaisemmat suotutkimukset alueell a Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta on hajapistein ai - kaisemmin tutkittu Toholammin kunnan alueelta yksi suo, jonk a tutkimustulokset on julkaistu Kokkolan maalajikartan selity k- sen yhteydessä (Okko 19491. Ruuhijärven (19601 ja Eurola n (1962) Suomen suokasvillisuutta käsittelevissä töissä o n selvitelty kunnan eräiden soiden kasvillisuutta. Tutkimusalueen lähiympäristöä on tutkinut Backman (1919), (1935), (1936)f (1949) ja Keski-Pohjanmaan soiden stratigrafia a Auer (1921). Brandt (1948) on tutkinut Etelä-Pohjanmaan rannik - koalueiden soita ja Saimi (1952, 1963) lähinnä turvetuotantoon - liittyviä kysymyksiä. Klemetti (1976) on tehnyt-perhojokilaak - sossa turvetutkimuksia. Siikajokilaaksossa on tehty laaj a turvevarojen teollista käyttökelpoisuutta käsittelevä tutkimu s (Lappalainen, Häikiö, Korpijaakko ja 2'Iäkilä 1978). Samoin Ka n- nuksen, Kälviän ja Ullavan soista on tehty perusselvity s (Lappalainen, Mäkilä 1979). Kaustisen, Vetelin, Halsuan j a Perhon kunnan soista on olemassa väliraportit (Korpijaakko 1980).

- 12 - ALUEEN LUONNONOLOT Kallioper ä Kallioperä vaikuttaa turvemaalajien syntyyn, kehitykseen ja kerrosjärjestykseen joko topografisten tai edafisten tekijöiden välityksellä. Useimmiten topografise t ja edafiset tekijät vaikuttavat samanaikaisesti. Kallioperän topografia tulee näkyville soiden muodossa ja suuntaisuudessa. Kallioperästä rapautuneet ainekset vaikuttava t maaperän ravinteisuuteen ja näin myös suokasvillisuude n lajikoostumukseen. Tutkimusalueella on verraten vähän kalliopaljastumia. Kallioperä on pääasiassa kvartsidioriittia tai granodioriittia ja mikrokliinigraniitti:a, joita lävistävät paikoi n Pohjanmaan liuskealueen haarautumiin kuuluvat gneissijaksot. Nämä kallioperäalueet, jotka käsittävät plagioklaasigneissejä, leptiittia ja amfiboliittia, kulkevat lounaasta koil - liseen suuntautuvina jaksoina kunnan luoteis-, keski- j a kaakkoisosissa. Kirkonkylän tienoilla itään ulottuu laajah - ko gabroalue (Salli 1965, 19671, Maaperä Moreeni muodostaa miltei kaikkialla tutkjmusalueel], a PAalajipeitteen. Se on yleensä kallioperää myötäil.evää pobjamoreenia ja sisältää runsaasti tai normaalisti kivi ä ja lohkareita. Moreenikerrosten paksuus jää alle 4 m ; n (Okko 1949). Drumliineja esiintyy suhteellisen tasaisesti koko tut - kimusalueella (kuva 3). Drumliinit ovat yleensä pieniä, keskimäärin vajaan kilometrin pituisia ja noin 10 m ; n korkuisia. Kumpu-, Rogen- ja reunamoreeneja on vain haja - naisina alueina.

- 13 - Kuva 3. Jäätikkösyntyisiä muodostumia ja louhikkoaluee t (Kari-Pekka Karlsson 1979).. Fig. 3. Formations caused by glacial drift and boulde r rich areas. Moreenialueiden savikot ovat yleensä ohuita, sillä nii - den paksuus ylittää harvoin 1 m :n, kun taas Lestijoen jokilaaksossa se kasvaa monin verroin suuremmaksi. Lestijoe n laaksossa savikon paksuus vaihteleekin 4-5 m :n välillä j a sitä peittävät miltei yhtä vahvat ranta- ja tulvakerrostu - mat (Okko 1949). Viimeistään 1,5-2 km :n etäisyydellä joest a moreenista tulee vallitseva mineraalimaalaji. Glasifluviaalisia kerrostumia on kunnan alueella vai n kaakossa, Lestijärven puolelle jatkuvassa vähäisessä harju - muodostumassa muutaman neliökilometrin alalla. Tutkittujen soiden pohjamaan maalajit ovat 70 % moree - nia. Moreenista 44 % on kivistä moreenia, 15 % hiekka-

- 14 - moreenia, 10 % lohkareista moreenia ja 1 % silttimoreenia. Moreeni on pohjamaana pääasiassa soiden reunaosissa ja sen päällä oleva turve on yleensä rahkavaltaista. Silttiä o n pohjamaana 23 %, savea 5 % ja hiekkaa 2 %. Savea ja silttiä tavataan soiden keskiosista ja turve niiden päällä o n yleensä saravaltaista. Maanpinnan topografia ja korkeussuhtee t Maanpinnan topografialla ja korkeussuhteilla on ratkai - seva vaikutus alueen vesitalouteen ja siten soiden kokoo n ja turpeen paksuuteen. Pääosa tutkimusalueen soista sijait - see 120-140 m :n korkeuskäyrien välisellä alueella. Myö s 100-120 m:n korkeuskäyrien alueella on soita paikoin run - saasti. Moreenimuodostumien mataluus ja loivarinteisyy s sekä mannerjään toiminnasta aiheutuneen tiiviin pohjamore e - nin pintatopografian luode-kaakko suuntaisesta juovaisu u- desta johtuu, että valuma-alat näiden korkeuskäyrien väli - sellä alueella ovat huonot ja soistuminen intensij,vistä. Suot ovat laajoja ja venyneet luode-kaakko suuntaan. Relatiiviset korkeudet vaihtelevat näiden korkeuskäyrien väli - sillä alueilla 0-5 m :n ja 5-10 m :n -välillä. - Lestijoen vedenjakajaseudun kankaremaastoa kunna n koillisosassa luonnehtii pikkupiirteissään epätasainen ko r- kokuva. Relatiiviset korkeudet vaihtelevat 10-20 m;n välil - lä. Tällaisella alueella, missä alustan kosteus, rinteide n kaltevuus'ja ekspositio vaihtelevat paikasta toiseen o n soistuminen intensiivista. Suot ovat tällöin rikkonaisia ja paksuturpeisia. Lestijoen laaksossa, joka on pääasiassa 80-100 m : n korkeuskäyrien välissä, maasto viettää melko tasaisest i kohti Lestijokea. Tällöin vettä ei pääse kerääntymään pai - nanteisiin ja soistuminen on vähäistä. Alue kuuluu 5-10 j a 10-20 m:n korkeusluokkiin.

- 15 - Soiden yleinen kuvau s Toholammin kunnan maa-alasta, 556,6 km2, on suota 44 % eli 244,9 km2. Peruskartoilta suoritetun pisteanalyysi n mukaan on kunnan soista metsäisiä 64,7 % ja loput avosoita. Metsäisistä soista on vuosina 1958 ja 1963 suoritetu n peruskartoituksen mukaan ojitettuja 22,8 % ja avosoist a 14,5 %. Tämän jälkeen tapahtuneet ojitukset ovat luonnolli - sesti muuttaneet tilannetta. Kuvassa 4 on esitetty soiden levinneisyys Toholammi n kunnan alueella. Kuvasta nähdään, että suot keskittyvä t Lestijoen karuille vedenjakaja-alueille, kun taas Lestijoe n lähiympäristön alavat tulvakerrostumien peittämät savikko - maat ovat lähes soistumatonta aluetta, Suuralueellisesti Toholammin kunnan suot sijaitseva t aapa- ja kohosuoalueen rajavyöhykkeellä (Ruuhijärvi 1960 j a Eurola 1962). Tällaisella vaihettumisvyöhykkeellä, miss ä ilmastoerot ovat pienet, vaikuttavat edafiset ja topografi - set tekijät veden laskusuhteita parantamalla tai huonont a- malla ratkaisevasti suon kehittymiseen joko aapa- tai koho - suoksi. Tutkitut suot ovat yleensä Pohjanmaan aapasuovyö - hykkeen soita. Pohjanlanden rannikon suot taas ovat kermi - keitaiden eriasteisia välimuotoja ja muunnoksia. Tutkittujen soiden päätyyppien jakaantuma on seuraava ; nevoja 44,0 %, rämeitä 50,0 %, korpia 1,5 % ja turveka n- kaita 4,5 %. Mainittakoon, että Kälviällä (Lappalainen, Mäkilä 1979) on soista nevoja 43,5 %, rämeitä 51,9 %, let - toja 3,0 %, korpia 1,0 % ja turvekankaita 1,5 %, Nevat ovat luonteenomaisia soiden keskustassa. Yleisin nevatyyppi on lyhytkorsineva (21,0 % tutkimuspisteistä), rahkaneva (9,0 %) ja saraneva (5,5 %). Rämeitä on kaikkialla soiden reunavyöhykkeissä, paikoi n myös keskiosissa. Yleisinunät rämesuotyypit ovat tupas - yillaräme (15,0 %), rahkaräme (10,0 %), isovarpuräm e (10,0 %) ja sararäme (10,0 %). Korvet ovat alueella harv i - naisia. Niitä voidaan tavata kapeina juotteina suon reu - noilla sekä lampien ja lähteiden ympärillä. Yleisimpin ä korpityyppeinä ovat varsinainen korpi (0,5 %) ja ruoho- j a heinäkorpi (0,5 %). Varsinaisia lettoja ei ole tavattu

- 16 - kunnan alueelta. Lettomaisuuden piirteitä havaittii n ainoastaan muutamalta tutkimuspisteeltä, esim. Etelänevalta. Soiden pohjamaa on paikoin runsaasti kiviä ja lohka - reita sisältävää moreenia. Kivisyys saattaa aiheuttaa vai - keuksia varsinkin pohjaosien hyödyntämisessä. Kuva 4. Soiden jakaantuminen Toholanunin kunnan alueell a (Suomen tiekartan GT suomaski ) Fig. 4. Distribution of peatzands in Toholampi.

- 17 - TUTKITUT SUO T 1. Matoneva (karttalehti 2341 09) sijaitsee n. 19 km Toholammilta kaakkoon Seljänkankaalle johtavan metsäautotien pohjoispuolella. Suon korkeus merenpinnasta on n. 127 m. Pinta viettää pohjoiseen ja vedet laskevat koht i Mato-ojaa. Lukuisat moreenisaarekkeet rikkovat suota. Matonevan pinta-ala on 450 ha, josta linjaverkosto n peittämän yli 1 m :n syvyisen suon pinta-ala on 105 ha j a yli 2 m :n syvyisen 70 ha. Suolla on tutkimuslinja a 5 850 m (64 pistettäl. Tutkimuspistetiheys on keskimääri n 1,4 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 51. Matoneva on lähes luonnontilainen tutkitun suon osalta. Harvaa ojitusta on ainoastaan mineraalimaan rajalla. Suon keskustassa on laajahko rimpineva-alue, jolle on ominaist a selvät jänteet. Niillä kasvaa katajaa, paatsamaa ja sini - heinää. Reunoja kohden suotyypit muuttuvat rahka- ja lyhyt - korsinevojen kautta rahka- ja tupasvillarämeiksi. Suon lai - teilla on paikoin kangas- ja nevakorpea. Yleisimmät suotyypit ovat rimpinevaa (31 %), rahkarämettä (21 %) ja tupa s - villarämettä (12 %1. Avosuota on 45 %.. Keskimääräinen mät - täisyys on 50 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,54 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 1,78 m ja yli 2 m :n syvyisellä 2,35 m. Suurin turvepaksuus, 3,20 m, on tavattu pisteiltä A 200 ja A 2200-800. Pohjamaana on hiekkamoreeni tai kivinen moreeni. Rahkavaltaisia turpeita on 56,8 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 24,4 %, CS 32,4 %, C 8,3 % ja SC 34,9 %. Liekoja on 58 pliktatull a pisteellä tavattu 9 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Hei - kommin maatuneen pintakerroksen ((0,66 ml maatuneisuus on ' 3,2 ja paremmin maatuneen osan 5,8. Matonevalla on luonnontilaista turvetta 6,94 milj. m3, josta 43,0 % eli 2,99 milj. m3 on heikommin maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 47,4 % koko turvemääräst ä eli. 3,29 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta turvetta 1,94 milj. m 3. Liekoja on kerrostumissa 7 000 m 3.

- 19 - Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,11 % kuivapainosta, ph-arvo 4,8. vaihtelurajat (3,4-5,8) ja lämpö - arvo laskettuna polttoturpeen käyttökosteuteen (n. 50 % ) 9,5 MJ/kg. Sekundääristä mineraaliainesta sisältävät pohja - näytteet on jätetty huomioon ottamatta täällä samoin kui n muiltakin soilta, koska ne joka tapauksessa turvetuotannoss a jätetään hyödyntämättä. 2. Tervalamminneva (kl. 2341 09) sijaitsee n. 18 km Toholammilta kaakkoon Seljänkankaalle johtavan metsäautotien länsipuolella. Suo on kaakko-luode -suuntainen, pitk ä ja kapea. Suon pinnan korkeus vaihtelee 136-139 m mpy. A - linjaston alueelta vedet laskevat kohti luodetta ja B-lin - jaston alueelta kohti kaakkoa. Tervalamminnevan pinta-ala on 420 ha, josta yli 1 m : n syvyistä on 310 ha ja yli 2 m :n syvyistä 80 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 13 380 m (153 pistettä). Tutkimuspistetiheys on 3,6 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 6). A-linjaston reunaosia on ojitettu. Myös B-linjasto n kattaa melko tiheä ojitus. A-linjaston keskiosissa on

- 21 - rimpinevaa, joka vaihettuu reunoille mentäessä lyhytkors i- ja kalvakkanevaksi. Laitaosat ovat isovarpu- ja tupasvill a- rämettä. Rahkarämettä on linjan alussa ja kapeina juottei - na suon laidoilla. B-linjaston keskiosa on rimpineva- ja lyhytkorsinev a- ojikkoa. Linjan alku- ja loppuosassa vallitsevat rahka- j a tupasvillarämeojikot. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämettä (23 %I, rimpinevaa (18 %) ja tupasvillarämett ä (13 %). Avosuota on 50 %. Mättäiden osuus suon pinnasta o n keskimäärin 50 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,45 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 1,86 m ja yli 2 m :n syvyisellä 2,47 m. Suurin turvepaksuus, 3,60 m, on tavattu pisteeltä A 2100. Pohjamaana on pääosin kivinen moreeni, mutta myös hiekkamoreeni a ja silttiä on jonkin verran. Rahkavaltaisia turpeita on 58,5 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 20,3 %, CS 38,2 %, C 0,4 % ja SC 41,1 %. Liekoja on 135 pliktatulla pisteellä tavattu 39 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 5,3. Hei - kommin maatuneen pintakerroksen (0,36 m) maatuneisuus o n 2,4 ja paremmin maatuneen osan 6,2. Tervalamminnevalla on luonnontilaista turvetta 6,10 milj. m3, josta 24,6 % eli 1,50 milj. m3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 94,5 % koko turvemä ä rästä eli 5,77 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 4,50 milj. m3. Liekoja on kerrostumissa 15 000 m 3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 7,32 % kui - vapainosta ja ph-arvo 4,9 (3,7-5,51 ja lämpöarvo laskettun a polttoturpeen käyttökosteuteen 9,4 LIJ/kg.

- 22-3. Paukaneva (kl. 2341 09, 08) sijaitsee n. 26 km Toholammilta kaakkoon. Lähimmät tiet kulkevat,seljänkankaall e ja etelässä Kalliokoskelle, joista Paukanevalle on matka a toista kilometriä. Suon pinnan korkeus on n. 136 m. Luoteis - osan vedet laskevat Nuoraseen ja eteläosien Lestijokeen, joka halkaisee suoalueen. Paukanevan Toholammin puoleisen osan pinta-ala on 45 0 ha (koko suon 895 ha), josta yli 1 m :n syvyistä on 350 h a ja yli 2 m :n syvyistä 100 ha. Suolla on tutkimuslinja a 13 410 m (143 pistettä). Tutkimuspistetiheys on 3,2 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 6). Suo on luonnontilainen, lukuunottamatta laitaosia, joi - ta on jonkin verran ojitettu. Suon keskiosa on enimmäksee n lyhytkorsi- ja silmäkenevaa, jotka vaihettuvat reunoill e mentäessä rahkanevan, rahkarämeen ja tupasvillarämeen

- 23 kautta laiteen ruohois.een sararämeeseen. Koko suolla on monin paikoin saranevalaikkuja. Laajahko rahkaneva-alue o n Lestijoen varrella. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorti s - ta nevaa (26 %), rahkanevaa (21 %) ja silmäkenevaa (16 %). Avosuota on 75 %. Keskimääräinen mättäisyys on 60 % j a mättäiden korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,72 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 1,90 m ja yli 2 m :n syvyisellä 2,52 m. Suurin turvepaksuus, 3,40 m, on tavattu pisteeltä A 2200 + 300. Pohjamaana on pääosin hiekkamoreeni tai kivinen moreeni, mutta myös lohkareista moreenia tavataan. Rahkavaltaisia turpeita on 65,0 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 37,4 %, CS 27,6 %, C 4,3 % ja SC 30,7 %. Liekoja on 125 pliktatulta pisteeltä tavattu 25 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. He i- kommin maatuneen pintakerroksen (0,58 m). maatuneisuus on 2,5 ja paremmin maatuneen osan 6,1. Paukanevalla on luonnontilaista turvetta 7,74 milj : m3, josta 33,7 % eli 2,61 milj. m3 -on heikommin maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 85,9 % koko turvemaäräst a eli 6,65 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta turvett a 4,45 milj. m3. Liekoja on kerrostumissa 7 700 m3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,01 % kui - vapainosta, ph-arvo 4,4 (3,5-5,7) ja lämpöarvo laskettun a polttoturpeen käyttökosteuteen 10,2 M3/kg.

- 24-4. Reusneva (kl. 2341 09) sijaitsee n. 16 km Toholammilta kaakkoon Särkijärvelle johtavan metsäautotien länsipuolella toista kilometriä tiestä. Suon pinnan korkeu s 126 m mpy. Suon vedet laskevat eteläosasta Särkiojaan j a pohjoisosasta Iso-Pisiin. Reusnevan pinta-ala on 130 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä on 100 ha ja yli 2 m :n syvyistä 45 ha. Suolla on tutkimus - linjaa 4 125 m (44 pistettä). Tutkimuspistetiheys on 3, 4 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 7). Suo on jokseenkin luonnontilainen. Keskiosassa vaihtele - vat silmäke- ja lyhytkorsinevat. Pieninä laikkuina on myö s rahkasaranevaa. Rahkarämettä on A 1500 - A 1800 ympäristössä samoin kuin A 1600 + -poikkilinjan loppupäässä sekä suo n länsireunassa. Itäreuna on sensijaan sararämettä.

- 26 - Yleisimmät suotyypit ovat rahkarämettä 03 %), lyhytkorsinevaa (19 %) ja silmäkenevaa (17 %). Avosuota on 50 %. Keskimääräinen mättäisyys on 50 % ja mättäiden korkeu s on 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,93 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 2,10 m ja yli 2 m :n syvyisellä 2,58 m. Suurin turvepaksuus, 3,10 m, on tavattu pisteeltä A 200. Pohja - maana on pääosin hiekkamoreeni ja kivinen moreeni. Saravaltaisia turpeita on. 44,4 % ja loput ovat rahka - valtaisia. Pääturvelajiettain jakaantuma on S 18,8 %, CS 25,6 %, C 2,2 % ja SC 53,4 %. Liekoja on 42 pliktatull a pisteellä tavattu 14 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,4. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,74 m) maatuneisuus on 3, 0 ja paremmin maatuneen osan 5,3. Reusevalla on luonnontilaista turvetta 2,51 milj. m3, josta 38,4 % eli 0,96 milj. m 3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 83,8 % koko turvemäärästä eli 2,10 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta turvett a 1,30 milj. m3..liekoja on kerrostumissa vain 3 800 m 3. 5. Vilskanneva (kl. 2341 09). sijaitsee n. 17 km--toholammilta kaakkoon. Suon pohjoispuolella kulkevalle Asiala - Myllykoski metsäautotielle on suolta matkaa n. 300 m. Vils - kannevan korkeus merenpinnasta on n. 138 m ja pinta viettä ä kaakkoon kohti Nuorasenojaa. Vilskannevan pinta-ala on 260 ha, josta yli 1 m :n sy - vyistä on 165 ha ja yli 2 m :n syvyistä 65 ha. Suolla on tut - kimuslinjaa 8 130 m (88 pistettä). Tutkimuspistetiheys o n 3,4 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 6, s. 18)... Suon reunaosien rämealueet ovat ojitettu. Ojitusta o n myös keskiosassa A 1400 - A 2000 välisellä alueella ja kaa k- koispäässä. Reunamien suotyypit ovat rahka-, tupasvilla-, isovarpu- ja sararämeojikoita. Suon ja mineraalimaan vaihet - tumisvyöhykkeessä tavataan myös kangaskorpea. Vilskannevan keskiosan luonnontilaisen alueen vallitsevana tyyppinä on lyhytkorsineva. Vähäisemmässä määrin on kalvakka- ja sar a - nevaa. Yleisimmät suotyypit ovat rahkarämettä (28 %),

-27 - lyhytkorsinevaa (27 %) ja tupasvillarämettä (20 %).. Avo - suota on 30 %. Keskimääräinen mättäisyys on 55 % ja mät - täisen korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,67 m, yli m :n syvyisell ä suon osalla 1,94 m ja yli 2 m :n syvyisellä 2,66 m. Suurin turvepaksuus, 3,20 m, on tavattu pisteiltä A 2400, A 260 0 ja A 2800. Pohjamaana on pääosin kivinen ja lohkareinen moreeni. A 2500 ja A 3000 välisellä alueella on savea ta i saviliejua. Rahkavaltaisia turpeita on 51,1 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 32,9 %, CS 18,2 %, C 18,1 % ja SC 30,8 %. Liekoja on 75 pliktatull a pisteellä tavattu 24 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Hei - kommin maatuneen pintakerroksen (0,65 m) maatuneisuus 3, 4 ja paremmin maatuneen osan 5,1. Vilskannevalla on luonnontilaista turvetta 4,33 milj. m3, josta 39,5 % eli 1,72 milj. m3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 73,9 % koko turvemää - rästä eli 3,20 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 1,98 milj. m3. Liekoja on kerrostumissa 7 000 m3. Yhteenveto laboratorioanalyysien tuloksista on liitet - ty soiden soveltuvuus-osaan niiden soiden osalta, joill a on katsottu olevan turveteollista merkitystä.

- 28-6. Rimmenneva (kl. 2341 06, 2342 04) sijaitsee 7 km Toholammilta etelään Loukkuunjärvelle johtavan tien länsi - puolella. Suo on n. 115 m mpy. Pinta viettää kaakkoon, Loukkuunojaan päin (kuva 8). Rimmennevan pinta-ala on 135 ha, josta yli 1 m :n syvyistä on 110 ha ja yli 2 m :n syvyistä 85 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 3 990 m (48 pistettä). Tutkimuspistetiheys o n 3,6 pistettä 10 hehtaarilla. Suo on ojitettu, lukuunottamatta pientä aluetta lounaisosassa. Vanhan ojituksen alueella suon keski- ja luoteisosassa suotyypit ovat eriasteisia turvekankaita varpu-, puolukka- ja mustikkaturvekankaita. Nuoremman ojitukse n alueella lounaisosissa rahkarämeojikkoa, etelä- ja itäosissa lyhytkorsineva- ja tupasvillarämemuuttumia. Suon lounaisosassa oleva luonnontilainen suo on rahkarämettä. Turvekankaita on 65 % suoalasta, tupasvillarämettä 16 % j a rahkarämettä 14 mättäisen korkeus 3 dm. Keskimääräinen mättäisyys on 40 % j a Turpeen keskipaksuus on 2,37 m, yli 1 m :n syvyisellä suon osalla 2,56 m ja yli 2 m :n alueella 2,85 m. Suurin

- 29 - turvepaksuus, 3,70 m, on tavattu pisteeltä A 800-100. Pohjamaana on pääasiassa hiekkamoreeni ja hiekka. Myö s savea ja saviliejua tavataan monin paikoin (kuva 9). Rahkavaltaisia turpeita on 55,9 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 29,7 26,2 C 4,9 % ja Sc 39,2 Liekoja on 43 pliktatull a pisteellä tavattu 27 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 5,4. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,30 m) maatuneisuus o n 3,5 ja paremmin maatuneen osan 5,7. Rimmennevalla on luonnontilaista turvetta 3,20 milj. m3, josta 12,6 % eli 0,40 milj. m 3 on heikommin maatunutta. C S

- 31 - Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 88,0 % koko turvemäärästä eli 2,82 milj. m Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 2,46 milj. m 3. Liekoja on kerrostumissa 22 000 m 3

- 32-7. Matkaneva (kl. 2342 01) sijaitsee 5 km Toholammilt a Kaustisiin johtavan maantien molemmin puolin. Suo on 128 m mpy. Pinta on melko tasainen. Matkanevan pinta-ala on 150 ha, josta yli 1 m :n sy - vyistä on 105 ha ja yli 2 m :n syvyistä 55 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 3 465 m (38 pistettä). Tutkimuspistetiheys o n keskimäärin 2,5 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 10). Ojitusta on suon kaakkois- ja itäosan reunavyöhykkeellä. Vallitsevat suotyypit tällä alueella ovat tupasvilla- j a rahkarämeojikot. Suon luonnontilaisessa keskustassa maantie n molemmin puolin ovat vallitsevina suotyyppeinä silmäke-, lyhytkorsi - ja rahkaneva. Rahkanevaa tavataan laajemmalti myö s A-linjan loppupäässä. Suon reunamat ja pohjoisosa ovat suureksi osaksi rahkarämettä. Yleisimmät suotyypit ovat rahkarämettä (39 %), rahkanevaa (17 %) ja lyhytkorsinevaa (14 %). Keskimääräinen mättäisyys on 60 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turpeiden keskipaksuus on 2,16 m, yli 1 m :n syvyisellä suon osalla 2,34 m, ja yli 2 m :n alueella 2,92 m. Suurin turvepaksuus, 3,80 m, on tavattu pisteellä A 400. Pohjamaana on yleisimmin hiekkamoreeni ja kivinen moreeni.

- 33 - Rahkavaltaisia turpeita on 63,0 % ja loput ovat sara - 'valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 41,2 %, C S 21,8 C 3,6 % ja SC 33,4 %. Liekoja on 36 pliktatull a pisteellä tavattu 8 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,92 m) maatuneisuus o n 3,2 ja paremmin maatuneen osan 5,5. Matkanevalla on luonnontilaista turvetta 3,24 milj. m 3,

- 34 - josta 42,8 % eli 1,39 milj. m 3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 75,8 % koko turvemäärästä eli 2,46 milj. m 3, Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 1,43 mil. m 3. Liekoja on kerrostumissa 3 000 m 3, 8. Loukkuunneva (kl. 2341 03 ja 06) sijaitsee 8 km Toholammilta Kaustisiin johtavan maantien itäpuolella. Suon pinnan korkeus vaihtelee 116-121 m mpy ja pinta viettä ä itään. Loukkuunnevan pinta-ala on 410 ha, josta linjaverkosto n kattaura yli 1 m :n syvyinen alue on 345 ha ja yli 2 m :n syvyinen 230 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 10 835 m (114 pistettä). Tutkimuspistetiheys on 1,9 pistettä 10 hehtaarill a (kuva 11). Ojitusta on A-selkälinjan loppupäässä ja paikoin reuna - osissa. Luonnontilaisella suolla A-selkälinjan alkupääss ä on sararämettä ja saranevaa. Vallitsevat suotyypit muuall a ovat lyhytkorsi- ja kalvakkanevaa ja lähempänä reunaa rahkanevaa. Paikoin tavataan saranevalaikkuja. Rimpinevaa o n A 1000 ja A 1400 poikkilinjojen välisellä alueella ja

- 36 - B-selkälinjan keskiosassa. Muuten B-linjaston alue o n suurelta osin saranevaa. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevaa (37 %), saranevaa (17 %) ja rimpinevaa (11 %). Avosuota on 80 Keskimääräinen mättäisyys on 30 % j a mättäiden korkeus 1 dm. Turpeen keskipaksuus on 2,36 m, yli 1 m :n syvyisellä suon osalla 2,52 m ja yli 2 m :n syvyisellä alueella 2,86 m. Suurin turvepaksuus 4,50 m, on tavattu pisteiltä B 700 j a B 800. Pohjamaana on pääosin hiekkamoreeni ja kivinen moreeni. Rahkavaltaisia turpeita on 38,3 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 11,9 CS 26, 4 C 2,8 % ja SC 58,9 Liekoja on 102 pliktatulla pisteell ä tavattu 24 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,80 m) maatuneisuus o n 2,9 ja paremmin maatuneen osan 5,9. Loukkuunnevalla on luonnontilaista turvetta 9,68 milj. 3, josta 33,9 % eli 3,28 milj. m 3 m on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 89,8 % koko turvemäärästä eli 8,69 milj. m 3. Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 5,73 milj. m 3. Liekoja on kerrostumissa 16 000 m 3.

- 37-9. Höyläsalonneva (kl. 2341 03 ja 2342 04) sijaitse e 9 km Toholammilta Kaustisiin johtavan maantien länsipuo - lella. Suo on n. 122 m mpy. Pinta on melko tasainen. Höyläsalonnevan pinta-ala on 530 ha, josta linjaverkoston peittämää yli 1 m :n syvyistä on 315 ha ja yli 2 m : n syvyistä 185 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 12 250 m (14 1 pistettä).. Tutkimuspistetiheys on 2,7 pistettä 10 hehtaa - rilla (kuva 12). Vain suon luoteispäätä on ojitettu. Sillä alueell a vallitsevat suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillaräme - ojikoita. Muu osa suosta on luonnontilaista. Sararämettä ja saranevaa on kapeina alueina suon ja saarekkeide n reunaosissa. Yleisimmät suotyypit ovat rahkanevaa (26 %, lyhytkorsinevaa (21 %l ja isovarpurämettä (19 %). Keski - määräinen mättäisyys on 60 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,84 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 2,21 m ja yli 2 m :n alueella 2,67 m. Suuri n turvepaksuus, 4,00 m, on tavattu pisteeltä A 2100. Pohjamaana on keskiosissa siltti ja laidoilla kivinen tai lohka - reinen moreenj, paikoin lohkareet ylettyvät suon pintaan - kin saakka. Rahkavaltaisia turpeita on 64,1 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 32,6 %, CS 31,5 %, C 0,3 % ja SC 35,6 %. Liekoja on.38 pliktatull a pisteellä tavattu 57 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Heikornmin maatuneen pintakerroksen (0,57 m) maatuneisuus o n 2,5 ja paremmin maatuneen osan 5,8. Höyläsalonnevalla on luonnontilaista turvetta 9,7 7 milj. m3, josta 30,9 % eli 3,02 milj. m3 on heikommin maa - tunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 71,3 % kok o turvemäärästä eli 6,96 milj. m3. Tästä on paremmin maatu - nutta turvetta 4,88 milj. m3. Liekoja on kerrostumiss a 44 000 m3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on sangen al - hainen, eli 2,27 % kuivapainosta ja ph-arvo 3,8 (3,2-5,0)..

- 39-10. Kopsanneva (kl. 2342 01) sijaitsee 7 km Toholammilta Kaustisiin johtavan maantien länsipuolella n. 0, 5 km maantiestä. Suon pinnan korkeus vaihtelee 118-125 mpy ja pinta viettää luoteeseen. Kopsannevan pinta-ala on 430 ha, josta yli 1 m :n syvyistä on 290 ha ja yli 2 m :n syvyistä 170 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 12 610 m (142 pistettä). Tutkimuspistetiheys on 3,2 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 13). Vähäistä ojitusta on suon reunaosissa ja suon poikk i A 3000 - A 3200 pisteiden välisellä alueella. Luonnontilaisen osan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämettä j a lyhytkorsinevaa. Keskiosissa on laajemmat alueet rimpinevaa A 1200-1500 välisellä alueella ja rahkanevaa A 200 0 pisteen lähiympäristössä. Suon laidalla on yleensä kape a sararämejuotti. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva a (23 %), tupasvillarämettä (20 %). ja sararämettä (20 %). m

- 41 - Keskimääräinen mättäisyys on 50 % ja mättäiden korkeu s 2 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,79 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 2,27 m ja yli 2 m :n alueella 2,78 m. Suurin turvepaksuus, 4,20 m, on tavattu pisteeltä A 1600 + 200. Pohjamaana on pääosin kivinen moreeni. Rahkavaltaisia turpeita on 60,3 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 23,3 37,0 C 0,1 % ja SC 39,6 Liekoja on 138 pliktatull a pisteellä tavattu 25 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,50 m) maatuneisuus o n 2,3 ja paremmin maatuneen osan 5,9. Kopsannevalla on luonnontilaista turvetta 8,06 milj. 3 m, josta 27,9 % eli 2,25 milj. m 3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 81,7 % koko turvemäärästä eli 6,58 milj. m 3. Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 4,93 milj. m 3, Liekoja on kerrostumissa 15 000 m 3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,78 % kuivapainosta ja ph-arvo 4,4 (3,4-5,2) ja lämpöarvo laskettuna polttoturpeen käyttökosteuteen 10,0 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus on 2,24 mg/g. C S

- 42-11. Tynnyrikallionneva (kl. 2341 03) sijaitsee 11 km Kaustisiin johtavan maantien itäpuolella. Suon pinnan korkeus on n. 123 m mpy ja pinta viettää pohjoiseen koht i Pientä Hongistonjärveä. Tynnyrikallionnevan pinta-ala on 330 ha, josta yli 1 m : n syvyistä on 215 ha ja yli 2 m :n syvyistä 125 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 8 075 m {87 pistettä). Tutkimuspistetihey s on keskimäärin 2,6 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 14). Ojitusta on selkälinjan alku- ja loppupäässä. Viemärioj a kulkee lähes läpi koko suon. Reunaosia lukuunottamatta Tynnyrikallionneva on avosuo, jonka keskiosien suotyypit ova t rimpi- ja silmäkeneva(ojikkoa). Luonnontilaiset alueet ova t lyhytkorsinevaa. Pisteiden A 400 ja A 800 väliset aluee t ovat rahka- ja lyhytkorsinevamuuttumien yhdistymiä. Reunaosa t ovat erityyppistä rämettä : tupasvilla-, rahka- ja sararämettä. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevaa (30 %) ja rimpinevaa (17 %). Keskimääräinen mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 2,26 m, yli 1 m :n syvyisellä suo n osalla 2,37 m ja yli 2 m :n alueella 2,67 m. Suurin turvepaksuus, 3,80 m, on tavattu pisteeltä A 2 400 + 200. Pohjamaan a on pääosin kivinen moreeni, jonka päällä lähes koko suo n alueella lukuunottamatta reunoja tavataan n. 10 cm karkeadetritus- ja saviliejua tai 20-80 cm savea (kuva 15). Rahkavaltaisia turpeita on 29,5 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10,1

- 45 - CS 19,4 C 9,0 % ja SC 61,5 %. Liekoja on 71 pliktatulla pisteellä tavattu 28 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,73 ml) maatuneisuus o n 3,3 ja paremmin maatuneen osan 5,7. Tynnyrikallionnevalla on luonnontilaista turvetta 7,46 milj. m 3, josta 32,2 % eli 2,40 milj. on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 68,4 % koko turvemäärästä eli 5,10 milj. m 3. Tästä on paremmi n maatunutta turvetta 3,48 milj. m 3. Liekoja on kerrostumissa 7 000 m 3. 12. Kaunisneva (kl. 2342 04) sijaitsee 2 km Toholammilta Kaustisiin johtavan maantien itäpuolella. Suon pinnan korkeus vaihtelee 100-108 m mpy ja pinta viettää kaakkoon. Kaunisnevan pinta-ala on 160 ha, josta yli 1 m :n syvyistä on 120 ha ja yli 2 m :n syvyistä 45 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 5 370 m (62 pistettä). Tutkimuspistetihey s on 3,9 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 16).

- 47 - Suo on täysin ojitettu. Yleisin suotyyppi on sararämemuuttuma, mutta myös tupasvillarämemuuttumaa sekä tupasvilla- ja isovarpurämeojikkoa tavataan. Peltoa ja paketti - peltoa on eniten suon kaakkoispäässä. Yleisimmät suotyypi t ovat sararämettä (21 %), isovarpurämettä (14 %) ja tupasvillarämettä (14 %). Peltoa on 15 % suoalasta. Keskimääräinen mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,53 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 1,98 m ja yli 2 m :n alueella 2,34 m. Suurin turvepaksuus, 3,00 m, on tavattu pisteeltä A 2500. Pohja - maana on siltti, lukuunottamatta reunaosia, joissa tavataa n usein lohkareista tai kivistä moreenia. Karkeadetritusliejua on yleensä 5-10 cm mineraalimaan päällä (kuva 17). Rahkavaltaisia turpeita on 48,1 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 2,6 CS 45, 5 C 0,1 % ja SC 51,8 Liekoja on 59 pliktatulla pisteell ä tavattu 31 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 5,7. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,15) maatuneisuus on 3, 0 ja paremmin maatuneen osan 6,0. Kaunisnevalla on luonnontilaista turvetta 2,45 milj. m 3, josta 10,0 % eli 0,24 milj. m3 on heikommin maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 96,9 % koko turvemääräst ä eli 2,38 milj. m 3. Tästä on paremmin maatunutta turvett a 2,16 milj. m3. Liekoja on kerrostumissa 20 000 m 3.

- 49-13. Toholamminneva (kl. 2342 04) sijaitsee 4 km Toholammilta Sieviin johtavan maantien pohjoispuolella. Suo on 100-108 m mpy ja pinta viettää kaakkoon. Toholamminnevan pinta-ala on 240 ha, josta yli 1 m :n syvyistä on 130 ha ja yli 2 m :n syvyistä vain 25 ha. Suoll a on tutkimuslinjaa 6 880 m (76 pistettä). Tutkimuspistetihey s on keskimäärin 3,2 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 18). Suo on lähes täysin ojitettu. Luonnontilaisia pienehkö - jä alueita on vain suon länsiosassa. Suurin osa suota on erilaisia muuttumia (isovarpu-, sara- ja tupasvillarämemuuttumia) ja peltoa. Selkälinjan loppupäässä on laajahko lyhytkorsi- ja saranevamuuttuma-alue. Yleisimmät suotyypit ova t isovarpurärettä (18 %), sararämettä (12 %) ja tupasvillarämettä sekä lyhytkorsinevaa (12 %). Peltoa on 24 % suoalasta.

- 51 - Turpeen keskipaksuus on 1,32 m, yli 1 m :n syvyisellä suon osalla 1,82 m ja yli 2 m :n alueella 2,60 m. Suuri n turvepaksuus, 3,10 m, on tavattu pisteiltä A 1900 ja A 2000. Pohjamaana on pääosin siltti. Suon reunaosissa on lohkareis - ta moreenia ja linjan loppuosassa paikoin 10-20 cm karkeadetritusliejua siltin päällä. Rahkavaltaisia turpeita on 60,8 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 7,5 CS 53,3 % ja SC 39,2 Liekoja on 74 pliktatulla pisteellä tavatt u 32 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 5,4. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,22 m) maatuneisuus on 2, 8 ja paremmin maatuneen osan 5,9. Toholamminnevalla on luonnontilaista turvetta 3,17 milj. m 3, josta 16,7 % eli 0,53 milj. m 3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 74,7 % koko turvemäärästä eli 2,37 milj. m 3. Tästä on paremmin maatunutta turvetta 1,99 milj. m3. Liekoja on kerrostumissa 7 000 m 3.

- 52-14.Iso Koskenneva (kl. 2341 06) sijaitsee 16 km Toholammilta Lestijärvelle johtavan maantien länsipuolella n. 400 m tiestä. Suon pinnan korkeus vaihtelee 128-138 m mp y ja pinta viettää itään. Iso Koskennevan pinta-ala on 200 ha, josta yli 1 m : n syvyistä on 120 ha ja yli 2 m :n syvyistä 25 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 5 415 m (59 pistettä)., Tutkimuspistetihey s on keskimäärin 3,0 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 19). Suo on kokonaan ojitettu. Alunperin lähes täysin räme - tyyppinen suo, jossa vallitsevat suotyypit ovat nykyisi n tupasvilla- ja sararämeojikot ja -muuttumat. Lyhytkorsi - nevaojikkoa tavataan pienenä alueena A 800 + poikkilinja n reuna-alueella ja aivan linjaston alkupäässä, jossa o n myös alueita raivattu pelloksi. Yleisimmät suotyypit ova t tupasvillarämettä (56 %) ja sararämettä (25 %). Keskimää - räinen mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,47 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 1,71 m ja yli 2 m :n alueella 2,36 m. Suurin turvepaksuus, 2,80 m, on tavattu pisteiltä A 800 + 200 j a A 2200-200. Pohjamaana on koko suon alueella hiekkamo - reeni tai kivinen moreeni. Rahkavaltaisia turpeita on 58,2 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 18,4 %, CS 40,2 %, C 0,3 % ja SC 41,1 %. Liekoja on 52 pliktatull a pisteellä tavattu 43 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 5,3. He i- kommin maatuneen pintakerroksen (0,42 m) maatuneisuus o n 3,4 ja paremmin maatuneen osan 6,0. Iso Koskennevalla on luonnontilaista turvett a 2,93 milj. m3, josta 28,4 % eli 0,83 milj. m3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 70,0 % koko turvemäärästä eli 2,05 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta turvetta 1,54 milj. m3. Liekoja on kerrostu - missa 19 000 m 3.