GEOLOGIA. Evon luonto-opas

Transkriptio

1 Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti. Maasto laskee alueen reunoilta kohti etelää ja alueen keskiosaa, jota luonnehtii laaja ja tasainen laakso. Alavimmat maastonkohdat sijaitsevat Rautjärvien alueella runsaat 125 metriä meren pinnan yläpuolella. Katso Evo-Lifen kotisivuilta linkkiä Evo karttoina, kartta Evon alueen korkeusmalli. Kallio- ja maaperä Muodostuu pääasiallisesti kahdesta kivilajista: etelä- ja lounaisosa on granodioriittia, pohjois-, koillis- ja itäosa kiillegneissiä. Graniittia, jossa on myös gabroa, on lännessä Saarijärven ja Kalliojärven välissä. Gabroa on pienellä alueella Vähä-Keltajärven länsi- ja pohjoispuolella. Evon Natura 2000-alueesta on noin 7400 ha maata ja noin 460 ha vettä. Maa-alasta on moreenia ja harjuainesta noin 6300 ha (85 %) ja turvemaata noin 1100 ha (15 %). Katso Evo-Lifen kotisivuilta linkkiä Evo karttoina, kartta Maaperä ja pohjavesialueet Evolla. Moreenit Evon alueen maaperää vallitsevat erilaiset moreenit, jotka peittävät maastoa suhteellisen paksuna kerroksena lukuun ottamatta mäkien rinteitä ja lakia. Niillä moreenia on vain noin 1-2 metriä. Kalliomaiksi voidaan luokitella Natura-alueen itä- ja luoteisosien mäkien lakiosat, koska niillä moreenipeitteen paksuus on usein alle metri. Jääkauden aikana syntyneet, jään sulamisen yhteydessä kasaantuneet ja osin huuhtoutuneet moreenit ovat ns. ablaatiomoreeneja ja kumpumoreeneja. Kumpumoreenimaastolle on tyypillistä pyöreät ja pitkänomaiset kummut ja niiden väliset soistuneet notkelmat. Sulavan mannerjään vesi on huuhdellut moreenin pinnan monin paikoin hyvin lohkareiseksi, joten kivikkoiset kangasmaat ovat leimaa antavia Evolla. Kumpumoreenien maaperä on usein jonkin verran lajittunutta sisältäen hiekkaisia osia. Hienorakeiset kerrostumat, kuten savikot, puuttuvat alueelta lähes kokonaan. Harjumuodostumat Evon Natura alueen keskellä on luode-kaakko suuntaisesti lajittunutta harjuainesta. Muodostuma on syntynyt jääkauden aikana peräytyvän mannerjäätikön halkeamassa virranneeseen jäätikköjokeen (kuvat 1 6 sivuilla 3-6). Siinä on erilaisia selänteitä ja deltoja, sivukumpuja ja sivuharjanteita sekä useita sulamisvesiuomia, laaksontäytemäisiä tasanteita, harjuhautoja ja suppakuoppia. Etelässä muodostuman leveys on itä-länsi suunnassa suurimmallaan 5 km, luoteessa se kapenee ja on Natura 2000 alueen pohjoisrajalla leveydeltään noin 0,5 km 1

2 Muodostuman selkärankana on kapea karkeasta lajittuneesta aineksesta muodostunut harjuselänne. Se mutkittelee, katkeileekin, ja muodostaa pääselänteestä sivuun työntyviä sivukumpuja. Syrjänalusenharju, Peikkovuori, Metsäsianharju ja Isovuori ovat harjuselänteen osien nimiä. Hokajärven kohdalla harjuselänne haarautuu kahdeksi erilliseksi selänteeksi. Karkeajakoisista aineksista muodostuneiden pääselänteiden reunoilla maaperä on hiekkaa ja karkeaa hietaa. Syrjänalusenharjun itäpuolella Natura alueen etelä-kaakkoispuolella muinainen jäätikköjoki on leventynyt Baltian jääjärven lahdekkeeksi, mihin on kerrostunut useita deltoja. Syrjänalusenharjun länsipuolella vetäytyvän jäätikön edustalle kerrostui laajalti ja paksuina kerroksina hiekkoja Evon laaksontäytteeksi. Paksut hiekan täyttämät alueet ovat tyypillisiä Natura alueen eteläosissa Syrjänalusenharjun ja Natura-alueen läpi vievän Lammi-Padasjoki maantien välisellä alueella, missä tavataan laajoja ja tasaisia hiekkakankaita. Turvemaat Natura alueella on turvemaita kaikkiaan runsaat 1100 ha.. Topografiasta johtuen alueelle ei ole voinut kehittyä laajoja soita, vaan suot ovat tavallisesti moreenikumpareiden väliin jääviä ja järvien rantoja tai puron varsia reunustavia kapeita rämeitä ja korpia. Natura-alueen topografialtaan voimakkaassa pohjois- ja koillisosassa moreenimäkien väleissä suot ovat lähes yhtenäisenä mutkittelevana verkostona. Valtaosa soista on ojitettu Teksti: Pertti Heikkinen ja Rea Luttinen Selaa eteenpäin, sillä tekstin jälkeen on 4 karttasivua, missä kuvataan Evon Natura 2000 aluetta ja sen ympäristöä mannerjään alkaessa sulaa vuotta sitten. Silloin Evon alue oli vielä mannerjään alla. Evon eteläpuolelle levittäytyi Baltian jääjärvi. Möhemmin Yoldianmeren aikana vuotta sitten Evon alue oli osin jään alla, osin Yoldianmeren lahtea ja osin kuivaa maata. Viimeisen sivun kuva havainnollistaa tilannetta, mikä jäi jäljelle, kun mannerjää väistyi lopullisesti. Kartat 1, 2 ja 4 ovat Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman amanuenssin Ilpo Hakalan visualisointeja. Kartta 3 on Evo-Lifen paikkatietoasiantuntija Pirjo Ilosalon visualisointi Evon Natura 2000 alueelta. 2

3 Kuva 1. Noin vuotta sitten Atlantin lahti jäi jääpadon eristämäksi järveksi. Tätä Itämeren vaihetta kutsutaan Baltian jääjärveksi. Jääjärven pinta oli noin 155 metriä nykyistä Itämeren meren pintaa korkeammalla. Baltian jääjärven aikana Evon alue oli mannerjään alla. Jäätikön sulamisvesien virrat kuljettivat mukanaan maa-ainesta, josta osa kasautui jäätikköjokien pohjaan (pallot ja pistejonot kartalla). 3

4 Kuva 2. Noin vuotta sitten nk. Billingenin jääpato murtui ja yhteys mereen aukeni. Samalla. Baltian jääjärven pinta laski nopeasti noin. 28 m. Mannerjään eteläosan suurta meren lahtea kutsutaan Yoldianmereksi. Yoldianmeren aikana Evo oli mannerjään alla, mutta jäätikköjoki oli sulattanut jäätä Evon Natura-alueen keskeltä. 4

5 Kuva 3. Yoldianmeren aikainen maisema Evolla. Valkoisella on merkitty mannerjää, sinisellä Yoldiameren Evon kohdalla ollut lahti ja vaaleansinisellä Evon nykyiset järvet. Ylinen, Keskinen ja Alinen Rautjärvi ja Pitkänniemenjärvi olivat silloin vielä Yoldianmeren lahtea. Ruskealla värillä on merkitty jään alta paljastunut maa. Maaston muodot ovat kartalla nykytilan mukaan. Karttaan on merkitty nykyinen Aliseen Rautjärveen laskeva Luutajoki ja Haukijärveen laskeva puro. Kartta paljastaa mielenkiintoisen yksityiskohdan: Pitkänniemen järven itärannalta on jo vuosituhansien ajan voitu ihailla vesimaisemaa, sillä se on ainoa paikka Evon Natura alueella, jossa rantaviiva on ollut lähes samalla paikalla noin vuoden ajan. Kuva 5. Noin vuotta sitten Yoldianmeri kuroutui uudelleen järveksi, Ancylusjärveksi. Nyt Evon Natura 2000 alue oli Ancylusjärven pinnan yläpuolelle jäänyttä maata. 5

6 Kuva 6. Kartalle on merkitty nykyiset harjumuodostumat Evon Natura 2000 alueella ja sen läheisyydessä. Vihreällä värillä on merkitty harjut ja deltat, kellanvihreällä pisteytyksellä hiekkamaat ja ruudutuksella hietamaat. Katso myös karttaa Evo-Lifen kotisivuilta Evo karttonia, kartta Maaperä ja pohjavesialueet Evolla. Violetti rajaviiva on Lammin kunnan raja. 6