GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
|
|
- Pasi Hiltunen
- 5 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of Närpiö and their potential use Espoo, Esbo 1988
2 Toivonen, Tapio Närpiön turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Abstract : The peat resources of Närpiö and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation pages, 138 figures, 105 tables and 1 appendix. The Geological Survey of Finland studied peat resources in the commune of Närpiö in 1982 and bogs covering a total area of 9762 hectares were studied. This is more than 95% of the total peatland area. The bogs studied contain a total of million m³ of peat in situ. The mean depth of the bogs is 1.42 m, including the poorly humified surface layer, which averages 0.86 m in thickness. The mean humification degree (1-10 scala) of the peat is 4.3. The area deeper than 2 m covers 2570 ha and contains 49% of the total peat quantity (67.8 million m³). Seventy-seven per cent of the peat is S phagnum predominant, and the remaining 23% Carex predominant. More than falf of the bogs are drained. The most common site type is S phagnum bog with pines. The average ash content of peat is 2.7% of dry weight, the water content 92.5% of wet weight, the dry bulk density 74 kg per m³ in situ, and the sulphure content 0.13% of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 19.2 MJ/kg. Twenty nine bogs are suitable for horticultural peat production. The total area suitable for peat production is 1949 ha and the abailable of peat is 25.0 milj. m³ in situ. Only five bogs are suitable for fuel peat production. The suitable area is 402 ha. The available amount of peat is 8,0 million m³ in situ and the energy content at 50% moisture 2.9 million MWh. Key words : bog, peat, inventory, peat production, Närpiö Tapio Toivonen Geological Survey of Finland Kivimiehentie 1 SF ESPOO FINLAND ISBN ISSN
3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 5 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset Tutkimusaineiston käsittely 10 3 ALUEEN LUONNONOLOT Maa- ja kallioperä Soiden yleinen kuvaus 13 4 TURPEEN ERI KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET 15 5 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON 18 6 TULOSTEN TARKASTELU Turpeen paksuus ja turvemäärä Suotyypit Turvelajit ja turvetekijät Maatuneisuus Liekoisuus Pohjamaalajit ja liejut Happamuus Tuhkapitoisuus Vesipitoisuus Kuivatilavuuspaino Lämpöarvo Rikkipitoisuus Turpeen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien ja syvyyden väliset riippuvuudet TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT SUOJELUSUOT YHTEENVETO SAMMANDRAG 269 KIRJALLISUUTTA 272 LIITE
4 -5-1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus teki vuonna 1984 valtakunnan turvevarojen inventointiin liittyviä turvetutkimuksia Närpiön kunnan alueella. Kenttätutkimukset tehtiin geologi Juha Saarisen johdolla. Vuonna 1982 on geologi Erkki Raikamon johdolla tutkittu yksi suo ; soidensuojeluohjelmaan kuuluva Risnäsmossen. Kaikkiaan kunnan alueella on tutkittu 56 suota yhteispinta-alaltaan 9762 ha. Käytännössä kaikki 20 ha ja sitä suuremmat geologiset suot, joilla on turvetuotannon kannalta merkitystä, on tutkittu (kuva 1). Turveraportin tarkoitus on antaa mahdollisimman monipuolinen ja luotettava kuva tutkituista soista, niiden sisältämästä turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, suotyypeistä sekä turpeen keskeisimmistä fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista. Pääpaino on asetettu turvetuotantoon soveltuvien suoalueiden sekä näiden turvemäärän, -laadun ja energiasisällön selvittämiseen.
5 - 6 - Kuva 1. Närpiön kunnan alueella tutkitut suot. Fig. 1. De undersökta myrarna i Närpes.
6 - 7 - sivu 1. ÄNKMOSSEN KVARNMOSSEN ROTMOSSEN BREDMOSSEN LÅNGMOSSEN 38 sivu 31. BLANKMOSSEN VÄSTRA MOSSEN ÖSTRA MOSSEN JÄMNÅSMOSSEN KAVELBROMOSSEN BRANDMOSSEN SLÄTMOSSEN FÅGELMOSSEN NIXMOSSEN HARSMOSSEN SIDLÄNSMOSSEN SKATTLIDMOSSEN SPIRMOSSEN KALKAMOSSEN STORMOSSEN NORRA NIXMOSSEN BREDÅSMOSSEN KARVAMOSSEN ORRMOSSEN STORMYRAN LILLA LAMMOSSEN FRÖNÄSMOSSEN GRÄSMOSSEN UGGELMOSSEN HÖGMOSSEN STARRMOSSEN ROTMOSSEN KROKSMOSSEN TOLFTMOSSEN HÖGÅSMOSSEN MÄSSMOSSEN RAINEMOSSEN VELKANEMOSSEN SÖDRA LAMMOSSEN TAKANEMOSSEN SIULANNEVA HÖGMOSSEN ÖMOSSEN REJTRÄSKMOSSEN LÅNGMYREN DRAMOSSEN RACKARMOSSEN NUKONE HERMANASMOSSEN HIRVINEVA - UUSINEVA SAARNINEVA NORRMOSSEN MÄRIMOSSEN HÖGBASKMOSSEN STENMOSSEN RISNÄSMOSSEN - ÖSTRA MOSSEN 143
7 - 8-2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että useimmille tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohti suoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Poikkilinjojen väli vaihtelee yleensä 200 ja 400 m :n välillä. Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein. Linjoilta mitattiin lisäksi turpeen paksuus 50 m :n välein ; reunaosissa tiheämminkin. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5- asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys (10 % :eina tasopinnasta) ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikolla), kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus (0-6-asteikolla). Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa.
8 - 9 - Suotyyppien sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat : I Avosuot 1. Varsinainen letto VL 2. Rimpiletto RIL 3. Ruohoinen saraneva RHSN 4. Varsinainen saraneva VSN 5. Rimpineva RIN 6. Lyhytkortinen neva LKN 7. Kalvakkaneva KN 8. Silmäkeneva SIN 9. Rahkaneva RN 10. Luhtaneva LUN II Rämeet 1. Lettoräme LR 2. Ruohoinen sararäme RHSR 3. Varsinainen sararäme VSR 4. Lyhytkorsinevaräme LKNR 5. Tupasvillaräme TR 6. Pallosararäme PSR 7. Korpiräme KR 8. Kangasräme KGR 9. Isovarpuräme IR 10. Rahkaräme RR 11. Keidasräme KER III Korvet IV Muuttuneetsuotyypit 1. Lettokorpi LK 2. Koivuletto KOL 3. Lehtokorpi LHK 4. Ruoho- ja heinäkorpi RHK 5. Kangaskorpi KGK 6. Varsinainen korpi VK 7. Nevakorpi NK 8. Rääseikkö RAK 1. Ojikko OJ 2. Muuttuma MU 3. Karhunsammalmuuttuma KSMU 4. Ruohoturvekangas RHTK 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Puolukkaturvekangas PTK 7. Varputurvekangas VATK 8. Jäkäläturvekangas JATK 9. Kytöheitto KH 10. Pelto PE 11. Palaturpeen nostoalue PTA 12. Jyrsinturpeen nostoalue JTA Pääturvelajit 1. Rahkaturve S 2. Sararahkaturve CS 3. Ruskosammalrahkaturve BS 4. Saraturve C 5. Rahkasaraturve SC 6. Ruskosammalsaraturve BC 7. Ruskosammalturve B 8. Rahkaruskosammalturve SB 9. Sararuskosammalturve CB Lisätekijät 1. Tupasvilla (Eriophorum) ER 2. Puuaines (Lignidi) L 3. Varpuaines (Nanolignidi) N 4. Korte (Equisetum) EQ 5. Järviruoko (Phragmites) PR 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) SH 7. Tupasluikka (Trichophorum) TR 8. Raate (Menyanthes) MN 9. Siniheinä (Molinia) ML 10. Järvikaisla (Scirpus) SP
9 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-5 pinnasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumia. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-200 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuivatilavuuspaino (kg/suo-m³ ). Joistakin näytteistä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta. 2.3 Tutkimusaineiston käsittely Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksi käyttäen. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemääriin painottaen. Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Kairaustuloksia on havainnollistettu karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Karttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon pinnan korkeuskäyrät peruskartalta 5 m :n välein. Monien soiden tutkimuslinjastoista on laadittu kolmiulotteinen profiili, josta ilmenee suon pinnan ja pohjan
10 korkeus merenpinnasta. Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu kolmeen osaan : heikosti (H 1-3) maatunut, vähän (H 4) maatunut sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H 5-10). Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoisuus (0-1 m syvyyskerroksen osumat / 1-2 m syvyyskerroksen osumat). Turvelajit ja pohjamaalajit on kuvattu symbolein (kuva 2).
11 Kuva 2. Käytetyt symbolit ja lyhenteet. Fig. 2. Använda symboler och förkortningar.
12 ALUEEN LUONNONOLOT 3.1 Maa- ja kallioperä Närpiö on tyypillinen eteläpohjalainen tasankopitäjä. Aluetta hallitsee viljava ja tiheästi asuttu Närpiönjoen laakso, joka kulkee pohjoiseteläsuunnassa koko kunnan halki. Närpiönjoen laakson savi- ja hiesualue on laajimmillaan alueen eteläosassa kaventuen pohjoista kohti. Tämän alueen ympärillä on melko tasainen moreenialue, jonka laakeisiin painanteisiin useimmat suot sijoittuvat. Kunnan pohjoisosassa, Pirttikylässä, on paikoin myös laakeita pohjoiseteläsuuntaisia harjuja, joiden liepeillä on rantavoimien levittämiä hiekkoja, jotka ovat levinneet osaksi jokilaakson savikoiden päälle. Kalliopaljastumia on rannikkoaluetta lukuun ottamatta vähän. Kiteiset liuskeet ovat vallitsevia. Lisäksi jokilaakson kohdalla ja länsireunassa on grano- ja kvartsidioriittia. 3.2 Soiden yleinen kuvaus Närpiön maapinta-ala on 934,95 km 2. Tästä alasta on 20 ha ja sitä suurempia soita 10,5 %, eli noin ha. Keskimäärin Vaasan läänissä on suota 20,5 % maa-alasta (Lappalainen ja Toivonen 1985). Kunnan soiden keskikoko on noin 140 ha. Yli 100 ha :n laajuisia soita on 36 kappaletta. Runsassoisin alue sijoittuu kunnan pohjois- ja itäosiin (kuva 3). Suuralueellisesti Närpiö kuuluu Rannikko-Suomen kermikeidasalueeseen. Soille on ominaista kupera kilpimäinen pinta. Kermit ja kuljut ovat kehässä suon korkeimman kohdan ympärillä. Osa soista on ojitettu, mutta myös laajoja luonnontilaisia soita ja suon osia on runsaasti. Turve on yleensä rahkavaltaista ja heikosti maatunutta. Alueen maankohoaminen on ollut verraten nopeaa, ja siksi suot ovat melko nuoria ja usein ohutturpeisia.
13 Kuva 3. Soiden sijoittuminen Närpiön kunnan alueella. Fig. 3. Torvmarkernas utbredning i Närpes.
14 TURPEEN ERI KÄYTTÖ MAHDOLLISUUDET Turpeen pääkäyttömuodot ovat nykyisin poltto- ja kasvuturve, joiden raakaainevaatimukset ovat hyvinkin erilaiset. Tässä kappaleessa käsitellään yleisesti turpeen eri käyttömuotoja ja niiden raaka-ainevaatimuksia keskittyen kasvu- ja polttoturpeeseen. Suomessa käytetään kasvuturpeena pääasiassa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Hyvältä kasvuturpeelta vaaditaan alhaista maatumisastetta, korkeaa vaihtokapasiteettia ja hyvää vedenpidätyskykyä. Lisäksi turpeessa tulee olla lisätekijöitä mahdollisimman vähän. Edellä mainitut vaatimukset täyttävät parhaiten Acutifolia-ryhmän rahkaturpeet heikosti maatuneena (H 1-3). Hyvälaatuisen kasvuturpeen raaka-ainevaatimukset ovat huomattavasti tiukemmat kuin polttoturpeen. Kasvuturve jakaantuu viljelyturpeeksi ja maanparannusturpeeksi. Viljelyturve on turvetta, jota voidaan sellaisenaan, kuitenkin yleensä lannoitettuna käyttää kasvualustana. Puhuttaessa jäljempänä kasvuturpeesta, käsitetään se lähinnä viljelyturpeeksi. Viljelyturve jaetaan yleisesti kahteen laatuluokkaan (Turveteollisuusliitto 1980). I laatuluokka. Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa turvetta, maatumisasteeltaan H 1-3, jossa on vähintään 90 % rahkasammalien jäänteitä. Näistä valtaosan, yli 80 %, on oltava Acutifolia-ryhmän jäänteitä. Varpujen ja muiden puumaisten kasvien jäänteitä saa olla korkeintaan 3 % ja tupasvillan jäänteitä korkeintaan 6 % painosta. II laatuluokka. Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa, maatumisasteeltaan H 1-3, tai tummaa H 4-5 turvetta, jossa on vähintään 80 rahkasammalien jäänteitä. Kaupallinen kasvuturve vastaa lähinnä I laatuluokkaa. Vanhastaan turvetta on käytetty maanparannusaineena ja kuivikeaineena (turvepehku) karjataloudessa. Kuiviketurpeeksi soveltuu parhaiten heikosti maatunut rahkavaltainen turve. Raaka-aineen laatuvaatimukset ovat kuitenkin huomattavasti väljemmät kuin kasvuturpeen kohdalla. Kuljetusetäisyys ja saatavuus ovatkin usein ratkaisevia tekijöitä tällaisen turpeen käyttöönotolle.
15 Soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Maatumisen edistyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisääntyy ja lämpöarvo kasvaa. Maatuminen vaikuttaa turpeen lämpöarvoon myös siten, että kuivatilavuuspainon suuretessa energiasisältö tilavuusyksikköä kohden kasvaa. Rahkaturpeen katsotaan soveltuvan polttoturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen turve sopii polttoturpeeksi heikomminkin maatuneena. Paikallisista olosuhteista riippuen käytetään myös H 4 maatunutta rahkavaltaista turvetta toisinaan polttoturpeena. Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa. Tuhkapitoisuutta kasvattaa myös tulvan suolle mahdollisesti tuoma kivennäisaines. Tuhka alentaa lämpöarvoa osuutensa verran ja sintraantumalla toisinaan kattiloihin hankaloittaa samalla polttoa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin 1976 ja 1982 (liite 1). Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edellä mainittujen turvetekijöiden ohella ovat suotekijät, joista tärkeimpiä ovat suon sijainti kulutuskohteeseen nähden ja tieyhteydet. Myös puuston laatu ja liekoisuus vaikuttavat tuotantokustannuksiin. Muita huomioon otettavia seikkoja arvioitaessa suon kelpoisuutta turvetuotantoon ovat mm. turvekerrostuman paksuus ja laatu, suon koko ja muoto, pohjamaan laatu, kuivatusmahdollisuudet ja ilmastolliset olosuhteet. Palaturpeen raaka-aineen tulisi olla maatumisasteeltaan yli H 4 ja turvelajiltaan mielellään rahka- tai sekaturvetta (sekä rahkaa että saraa). Heikosti maatunut pintaturve ei yleensä sovellu palaturpeeksi, samoin erittäin hyvin maatunut puhdas saraturve aiheuttaa usein vaikeuksia palan koossapysymisessä. Palaturvetuotanto soveltuu hyvin pienillekin tuotantoalueille. Siten mm. monet hylätyt turvepellot sopivat palaturvetuotantoon. Jyrsinturvetuotanto vaatii laajahkoja tuotantokenttiä ja melko kalliita koneinvestointeja. Jyrsinturvemenetelmä ei ole kovin vaativa turvelajin ja maatumisasteen suhteen, ja myös heikosti maatunut pintakerros on helposti hyödynnettävissä. Menetelmää käytetään laajasti sekä poltto- että kasvuturpeen tuottamisessa.
16 Kasvu- ja polttoturvekäytön ohella turve soveltuu myös kemianteollisuuden raaka-aineeksi. Valmistettavista lopputuotteista riippuen raaka-aineen laatuvaatimukset ovat hieman erilaiset kuin kasvu- ja polttoturpeen kohdalla, mutta tuotantomenetelmät ovat pääpiirteissään samoja. Turvetta käytetään tai on käytetty maassamme öljyntorjunnassa, suodatinaineena, aktiivihiilen ja turvekoksin raaka-aineena, eristysaineena ja pakkausmateriaalina. Useimpiin käyttömuotoihin turvekoksia lukuun ottamatta soveltuu parhaiten heikosti maatunut rahkaturve. Turpeen kemiallisessa hyödyntämisessä tulevat kasvilajikoostumus, maatumisaste ja useat fysikaalis-kemialliset ominaisuudet yleensä huomattavasti tärkeämmiksi kuin esimerkiksi polttoturvetuotannossa. Turpeen kemiallis-tekniset jalostusmuodot pohjautuvat ensisijaisesti joko turpeen hiiliaineksen hyväksikäyttöön, turpeen sisältämien ainesosien eristämiseen ja näiden edelleen jalostukseen tai turpeen fysikaalisten ja kemiallisten erikoisominaisuuksien hyväksikäyttöön. Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa toisistaan teollinen turvetuotanto, pientuotanto ja tilakohtainen tuotanto. Teollisessa turvetuotannossa turve voidaan tuottaa joko pala- tai jyrsinturpeena. Tuotantokenttien laajuus on vähintään useita kymmeniä hehtaareja. Tilakohtaisessa tuotannossa ei tuotantoalue yleensä ylitä viittä hehtaaria, ja turve käytetään yleensä omalla tai lähitiloilla. Tuotantomuotona on polttoturpeen kohdalla palaturve. Pientuotannossa tuotantoalueen laajuus on yleensä 5 ha :sta ylöspäin ja tuotantomuotona on yleensä polttoturpeen osalta palaturve, joka markkinoidaan muualle.
17 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Tässä osassa käsitellään tutkittujen soiden yleis- ja erikoispiirteitä sekä soveltuvuutta turvetuotantoon. Suokohtaisesti on tietoja mm. suon sijainnista, kulkuyhteyksistä, tutkimustarkkuudesta, yleisimmistä suotyypeistä, puustosta sekä ojituksesta. Suotyyppi- ja ojitustiedot kuvastavat tutkimushetken tilannetta. Suon pinnan keskikorkeus ja viettosuunta perustuu vaaitus- ja/tai peruskarttatietoihin. Arviot kuivatusmahdollisuuksista ovat suuntaa-antavia. Jokaisesta suosta on suokartta. Useimmista linjoituksella tutkituista soista on ainakin selkälinjasta maatuneisuus- ja turvelajiprofiili, josta ilmenee myös liekoisuus, suotyypit ja pohjamaalajit. Kolmiulotteiset profiilit kuvaavat tutkimuslinjojen pinnan ja pohjan korkeutta merenpinnasta. Pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät ovat taulukossa koko suon, yli 1 ja yli 2 m :n syvyisen alueen osalta. Lisäksi taulukossa on sarake, josta näkyy yli 1 ja 2 m syvän alueen turvemäärän osuus koko turvemäärästä. Joistakin soista on tiedot myös yli 1,5 m syvän alueen osalta. Suoselostuksessa on lisäksi maatuneisuus- ja pohjamaalajitiedot sekä turvelajien ja turvetekijöiden prosenttiset osuudet suon koko turvemäärästä. Liekoisuus on ilmoitettu koko suon ja yli 2 m :n alueen osalta. Laboratoriomääritysten tulokset on näyte- ja pistekohtaisesti taulukoituna sekä keskiarvoina vaihteluväleineen. Koska Närpiön soiden turpeet ovat tutkimusten perusteella pääasiassa rahkavaltaisia ja melko heikosti maatuneita, ovat soiden käyttömahdollisuudet kasvuturvetuotantoon huomattavasti paremmat kuin polttoturvetuotantoon. Peruskriteerinä on ollut, että tuotantokelpoisen alueen pinta-ala on vähintään 10 ha ja käyttökelpoinen turvepaksuus yleensä vähintään 1 m. Lisäksi alue on oltava helposti kuivattavissa. Koska Närpiössä ja sen ympäristössä on runsaasti kasvihuoneviljelyä, joka käyttää kasvuturvetta, muodostuvat kuljetusetäisyys ja turpeen saatavuus omalta tai lähinaapurin suolta tärkeämmiksi kriteereiksi kuin turpeen korkea laatu.
18 Alueella tehdyn turvevarojen perusinventoinnin yhteydessä ei ole ollut mahdollista jakaa rahkaturvetta kasvilajikoostumuksen perusteella eri luokkiin. Ilmoitettu kasvuturvemäärä voi siten sisältää kaikkia kolmea pääryhmää (Acutifolia, Palustria ja Cuspidata). Vallitsevien suotyyppien ja rahkamättäiden määrän perusteella voidaan kuitenkin arvioida eri rahkasammalryhmien yleisyyttä turpeessa. Kasvuturpeen soveltuvuuskriteereinä on pidetty ensinnäkin sitä, että pintaturve on H 1-4 maatunutta rahkaturvetta, joka sisältää mahdollisimman vähän lisätekijöitä (tupasvillaa ja varpuja). Käyttökelpoiseksi ilmoitetun turpeen määrässä ei ole mukana sarapitoista turvetta, mutta käyttökelpoisella alueella voi olla pienialaisia sarapitoisia kohtia. Valtaosa soveltuvaksi ilmoitetusta turpeesta on maatumisasteeltaan H 1-3. Heikosti maatuneen pintakerroksen alapuolella oleva hyvin maatunut kerros soveltuu yleensä polttoturvetuotantoon, mutta sen paksuus Närpiön soilla on niin pieni (alle 1 m), ettei sitä kannata ottaa mukaan potentiaalisiin turvevaroihin. Eli taloudelliset laskelmat tulisi tehdä kasvuturvesoilla pelkästään kasvuturpeen varaan. Polttoturpeen soveltuvuuskriteereinä on pidetty, että suolta löytyy yhtenäinen vähintään 10 ha :n laajuinen alue, jolla käyttökelpoinen turvepaksuus on vähintään yksi metri ja heikosti maatunut pintakerros (H 1-3) on selvästi alle metrin paksuinen. Lisäksi liekoisuus ei saa olla korkea, ja alue on oltava kohtuullisin kustannuksin kuivattavissa. Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Lisäksi on ilmoitettu käyttökelpoisen turpeen määrä (suo-m³ ), kuiva-aineen määrä (tn) ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa (MWh) tuotantokelpoiselta alueelta, hehtaaria kohden. Myös niiltä soilta, joita ei varsinaisesti ole esitetty soveltuviksi turvetuotantoon, voi löytyä pienialaisia turpeen pientuotantoon soveltuvia alueita. Suokohtaiset yhteenvetotaulukot ovat tulosten tarkastelun yhteydessä.
19 -20-1.Änkmossen (kl , x = 6917,3, y = 1521,9) sijaitsee valtatie 8 itäpuolella noin 15 km Närpiön keskustasta etelään. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Länsi- ja pohjoisreunaa sivuaa maantie. Suolla on 44 tutkimuspistettä ja 28 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,6/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 3570 m (kuvat 4 ja 5).
20 Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 33,5-36,5 m, ja pinta viettää pääasiassa länteen. Änkmossen on osittain ojitettu. Ojat sijoittuvat yleensä suon reunaosiin. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pääasiallinen laskuoja lähtee suon luoteisreunasta länteen. Toinen laskuoja lähtee suon eteläpäästä lounaaseen Stormossenille. Änkmossenin yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa lyhytkorsineva ja rahkaneva. Pisteiden A 600 ja A 750 välisellä alueella on keidasrämettä. Reunemmalla tavataan rahkarämettä, isovarpurämettä ja tupasvillarämettä sekä näiden ojikkomuotoja. Aivan suon reunassa esiintyy paikoin korpiojikkoja. Suon pohjoisosassa on pienehkö kasvuturpeen tuotantoalue. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 49 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on suon keskiosan rämealueilla mäntyvaltaista, harvaa ja kitukasvuista. Reunaosissa esiintyy myös koivua ja kuusta, ja puusto on paikoin kookasta. Taulukko 1. Änkmossenin pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tabell 1. Ankmossens arealer, medeldjup och torvmängder inom olika djupområden. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) alue ala (ha) pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 Koko suo 95 0,81 0,66 1,47 0,77 0,63 1, Yli 1 m 50 1,41 0,90 2,31 0,71 0,45 1,16 84 " 1,5 m 40 1,63 0,95 2,58 0,65 0,38 1,03 74 " 2 m 27 2,14 0,87 3,01 0,58 0,23 0,81 58 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,4. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Suurin turpeen paksuus, 4,0 m, on tavattu pisteessä A 600. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Liejua on pohjoisosassa suon pohjalla ohut kerros (kuva 6). Änkmossenin turpeista on rahkavaltaisia 89 % ja saravaltaisia 11 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 68 %, CS 21 %, C 1 % ja SC 10 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 25 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 15 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 75 %, C 10 %, ER 3 %, L 6 %, N2% ja EQ2%.
21 Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,9 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,2 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A on 1,1 (vaihteluväli 0,4-3,6) kuivapainosta, ph-arvo 3,7 (3,4-3,9), vesipitoisuus märkäpainosta 92,8 % (88,0-94,9) ja kuivatilavuuspaino 72 kg/m³ (57-119). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,1 MJ/kg (18,3-20,4) ja 50 % :n kosteudessa 8,3 MJ/kg (taulukko 2). Änkmossenin soveltuvuus turvetuotantoon Suon yli 1,5 m syvä 35 ha :n alue soveltuu kasvuturvetuotantoon. Tämän alueen käyttökelpoiset pintaturvevarat ovat 0,56 milj. suo-m³. Tuotantoalueelta nostetun turpeen määrää ei ole vähennetty. Haittaavana tekijänä on paikoin runsas varpujen määrä. 2. Kvarnmossen (kl , x = 6919,3, y = 1521,0) sijaitsee valtatie 8 länsipuolella noin 13 km Närpiön keskustasta etelään. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Valtatie 8 leikkaa suon itäreunaa. Suolla on 4 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha (kuva 7).
22 Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 18,5-22,5 m, ja pinta viettää pääasiassa pohjoiseen ja luoteeseen. Kvarnmossen on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pääasiallinen laskuoja, Kvarnbäcken, lähtee suon pohjoisreunasta länteen. Kvarnmossenin yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa isovarpurämemuuttuma ja -ojikko, keskiosassa korpiräme- ja varsinainen korpiojikko ja pohjoisosassa isovarpurämeojikko. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 43 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on yleensä keskitiheää tai tiheää ja mäntyvaltaista, joskin paikoin kuusta ja koivua on runsaasti.
23 % Taulukko 3. Kvarnmossenin pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tabell 3. Kvarnmossens arealer, medeldjup och torvmängder inom olika djupområden. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 25 0,12 0,53 0,65 0,03 0,13 0, Yli 1 m 5 0,61 0,65 1,26 0,03 0,03 0,06 38 Yli 2 m Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Suurin turpeen paksuus, 1,8 m, on tavattu pisteessä P 4. Pääasiallinen pohjamaalaji on moreeni. Kvarnmossenin turpeista on rahkavaltaisia 96 % ja saravaltaisia 4 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 68 %, CS 28 % ja SC 4 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 8 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 60 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 16 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 69 %, C 8 %, L 18 % ja N 3 %. Kvarnmossenin soveltuvuus turvetuotantoon Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon. 3.Rotmossen (kl , x = 6920,6, y = 1523,6) sijaitsee noin 14 km Närpiön keskustasta etelään. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Etelä- ja pohjoisosan (Lappnäsmyran) välillä on moreenikangas. Kulkuyhteyudet ovat hyvät. Itä- ja pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 4 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 1,1/10 ha (kuva 8). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen. Rotmossen on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet virtaavat ojia myöten luoteeseen Lappnäsbäckeniin.
24 -27- Rotmossenin yleisimmät suotyypit erillisessä pohjoisosassa ovat varsinainen korpiojikko, isovarpurämeojikko ja mustikkaturvekangas. Eteläosassa esiintyy yleisesti tupasvilla-, rahkaräme- ja isovarpurämeojikoita. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 53 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on tiheys- ja kehitysluokaltaan vaihtelevaa. Mänty on valtapuulaji, mutta koivua ja kuusta esiintyy paikoin runsaasti.
25 Taulukko 4. Rotmossenin pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tabell 4. Rotmossens arealer, medeldjup och torvmängder inom olika djupområden. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 Koko suo 38 0,23 0,84 1,07 0,09 0,32 0, Yli 1 m 14 0,55 1,47 2,02 0,08 0,20 0,28 68 " 1,5 " 9 0,80 1,64 2,44 0,07 0,15 0,22 54 " 2 6 0,79 1,99 2,78 0,05 0,12 0,17 42 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,3. Suurin turpeen paksuus, 3,2 m, on tavattu pisteessä P 2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Rotmossenin turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 18 %, CS 37 % ja SC 45 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 9 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 39 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 22 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 47 %, C 32 %, L 6 %, N 4 ja EQ 6 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 4,8 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,7 %. Rotmossenin soveltuvuus turvetuotantoon Käyttökelpoisen alueen pieni koko, vaihtelevan paksuinen pintakerros ja paikoin korkea liekoisuus tekevät suon soveltumattomaksi turvetuotantoon. 4. Bredmossen (kl , x = 6921,1, y = 1524,7) sijaitsee noin 15 km Närpiön keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat melko hyvät. Suon eri puolille johtaa useita metsäautoteitä. Suolla on 166 tutkimuspistettä ja 121 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m (kuvat 9-12).
26 % Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää keskiosissa pääasiassa länteen, eteläpäässä kaakkoon ja pohjoispäässä koilliseen ja luoteeseen. Bredmossen on reuna- ja eteläosistaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Laskuojat lähtevät suon keskiosasta länteen, eteläpäästä itään ja pohjoispäästä koilliseen. Bredmossenin yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston alueen reunaosissa varsinainen korpiojikko ja korpirämeojikko. Keskellä ovat lyhytkorsinevarämeojikko, rahkaräme ja isovarpuräme yleisiä. B-linjaston yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme, isovarpurämeojikko ja rahkaneva. Lammen eteläreunalla ja laskuojan ympärillä on saranevaa ja lyhytkorsinevaa. Linjaston reunaosissa on varsinainen korpi (ojikko) vallitseva, C-linjaston keskiosassa on keidasrämealue, jonka ympärillä on isovarpu- ja rahkarämettä. Linjaston eteläosassa on varsinaista saranevaa ja -rämettä. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 44 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on pääasiassa mäntyvaltaista ja kehitys- ja tiheysluokaltaan vaihtelevaa. Taulukko 5. Bredmossenin pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tabell 5. Bredmossens arealer, medeldjup och torvmängder inom olika djupområden. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 370 0,69 0,65 1,34 2,54 2,41 4, " 1 m 185 1,10 0,94 2,04 2,03 1,75 3,78 76 " 1,5 " 130 1,39 1,04 2,43 1,80 1,36 3,16 64 " 2 " 95 1,64 1,06 2,70 1,56 1,00 2,56 52 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,6. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Suurin turpeen paksuus, 4,3 m, on tavattu pistessä C Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (50 %), hiekka (30 %) ja hieta (12 %). C-linjaston eteläpäässä on suon pohjalla laajahko liejualue, jonka päällä on järvimutakerros. Liejua on lisäksi turpeen alla suolla olevan lammen ympärillä (kuvat 13-15).
27 Bredmossenin turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 30 %, C 1 % ja SC 18 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 35 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 30 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 14 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 65 %, C 17 %, ER 7 %, L 7 % ja N 3 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,7 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,3 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 500, B 800 ja C 800 on 2,4 % (vaihteluväli 0,4-8,0) kuivapainosta, ph-arvo 4,2 (3,5-5,8), vesipitoisuus märkäpainosta 91,6 % (86,8-94,7) ja kuivatilavuuspaino 83 kg/m³ (50-123). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,5 MJ/kg (17,0-22,0) ja 50 % :n kosteudessa 8,5 MJ/kg (taulukko 6).
28 % Bredmossenin soveltuvuus turvetuotantoon Paksu heikosti maatunut pintakerros estää suon käytön polttoturvetuotantoon. B-linjaston alueella sijaitseva lampi ja siihen johtava puro vaikeuttavat tämän alueen käyttöä kasvuturvetuotantoon. Parhaiten kasvuturvetuotantoon soveltuu C-linjaston yli 2 m syvä alue. Tämän alueen pinta-ala on 30 ha ja käyttökelpoiset kasvuturvevarat 0,60 milj. suo-m³. Lisäksi A- ja B-linjaston yli 2 m syvällä yhteensä noin 50 ha :n alueella on välttävästi kasvu- ja kuiviketurpeeksi soveltuvaa pintaturvetta noin 0,50 milj. suo-m³. Haittana ovat mm. tupasvillan jäänteet. 5.Långmossen (kl , x = 6923,5, y = 1524,5) sijaitsee noin 15 km Närpiön keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu loivapiirteiseen harjumaastoon. Kulkuyhteydet ovat melko hyvät. Pohjoispään poikki kulkee Teuvan- Kaskisten tie. Suolla on 46 tutkimuspistettä ja 32 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 6,1/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 3620 m (kuva 16). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 41,5-49,5 m, ja pinta viettää keskeltä sekä koilliseen että lounaaseen. Långmossen on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon keskellä on vedenjakaja, josta vedet virtaavat ojia myöten koilliseen Karlåbäckeniin ja lounaaseen Lappnäsbäckeniin. Vanha ojauoma kulkee lähes A-linjan suuntaisena suon halki. Långmossenin yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja isovarpurämeojikot ja muuttumat. Lisäksi esiintyy varsinkin reunaosissa pallosararämeojikkoa, korpiojikoita ja puolukkaturvekangasta. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 52 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on tiheys- ja kehitysluokaltaan vaihtelevaa ja pääasiassa mäntyvaltaista. Varsinkin reunaosissa esiintyy myös kuusta ja koivua runsaasti. Taulukko 7. Långmossenin pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tabell 7. Långmossens arealer, medeldjup och torvmängder inom olika djupområden. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) alue ala (ha) pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 Koko suo 75 0,58 0,43 1,01 0,44 0,32 0, Yli 1 m 28 1,34 0,50 1,84 0,38 0,14 0,52 68 " 1,5 " 20 1,59 0,53 2,12 0,32 0,10 0,42 55 " 2 " 13 1,77 0,58 2,35 0,23 0,08 0,31 41
29 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,0. Suurin turpeen paksuus, 2,5 m, on tavattu monella pisteellä suon keskiosassa. Vallitseva pohjamaalaji on hiekka (kuva 17). Långmossenin turpeista on rahkavaltaisia 98 % ja saravaltaisia 2 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 77 %, CS 21 % ja SC 2 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 15 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 38 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 14 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 77 %, C 6 %, L 12 % ja N 3 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,2 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,4 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 1200 on 0,8 % (vaihteluväli 0,4-1,4) kuivapainosta, ph-arvo 3,6 (3,4-3,7), vesipitoisuus märkäpainosta 92,4 % (90,8-93,8) ja kuivatilavuuspaino 80 kg/m³ (62-92). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,4 MJ/kg (18,5-20,4) ja 50 % :n kosteudessa 8,5 MJ/kg (taulukko 8). Långmossenin soveltuvuus turvetuotantoon Suon eteläosan yli 1,5 m syvän noin 15 ha :n alueen heikosti maatunut pintakerros soveltuu kasvuturvetuotantoon. Käyttökelpoinen turvemäärä on 0,23 milj. suo-m³. Haittaavana tekijänä turpeessa ovat runsaana esiintyvät tupasvillan ja varpujen jäännökset.
30 Brandmossen (kl , x = 6923,2, y = 1524,8) sijaitsee Långmossenin itäpuolella noin 15 km Närpiön keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu harjualueeseen. Kulkuyhteydet ovat melko hyvät. Kaakkoisreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 34 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha. 16). Tutkimuslinjaston pituus on 2970 m (kuva Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pääasiassa koilliseen. Brandmossen on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Laskuojat lähtevät pohjoispäästä pohjoiseen ja eteläosasta länteen Lappnäsbäckeniin. Brandmossenin yleisimmät suotyypit ovat reunaosissa pallosararäme- ja tupasvillarämeojikot sekä paikoin korpiojikot. Keskemmällä on rahkarämeojikko yleisin suotyyppi, mutta paikoin esiintyy myös rahkanevaojikkoa. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 46 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on kehitys- ja tiheysluokaltaan vaihtelevaa ja mäntyvaltaista, joskin paikoin kuusta esiintyy runsaasti. Taulukko 9. Brandmossenin pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tabell 9. Brandmossens arealer, medeldjup och torvmängder inom olika djupområden. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 % Koko suo 70 0,52 0,38 0,90 0,36 0,27 0, Yli 1 m 18 1,05 0,64 1,69 0,19 0,11 0,30 48 " 1,5 " 12 1,25 0,76 2,01 0,15 0,09 0,24 38 " 2 " 5 1,39 0,95 2,34 0,07 0,05 0,12 19 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,1. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,6. Suurin turpeen paksuus, 2,7 m, on tavattu pisteessä A Vallitseva pohjamaalaji on hiekka. Liejua on suon pohjalla ohut kerros pisteiden A 1400, A 1500 välisellä alueella.
31 Brandmossenin turpeista on rahkavaltaisia 63 % ja saravaltaisia 37 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 49 %, CS 14 % ja SC 37 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 33 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S63%, C23%, ER6 % ja L7%. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,2 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,8 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 1400 on 4,9 % (vaihteluväli 1,2-10,9) kuivapainosta, ph-arvo 4,8 (3,9-5,5), vesipitoisuus märkäpainosta 91,0 % (88,6-93,5) ja kuivatilavuuspaino 75 kg/m³ (48-110). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,4 MJ/kg (18,8-20,4) ja 50 % :n kosteudessa 8,5 MJ/kg (taulukko 10). Brandmossenin soveltuvuus turvetuotantoon Suurin osa suosta on liian matala turvetuotantoon. Yli 2 m syvällä alueella on pienimuotoinen kasvuturvetuotanto mahdollista. 7. Slätmossen (kl , x = 6928,2, y = 1522,9) sijaitsee noin 5 km Närpiön keskustasta itään. Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelässä peltoihin ja muualla kallioisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Valtatie 8 kulkee suon halki, samoin rautatie. Suolla on 112 tutkimuspistettä ja 98 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,9/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 9755 m (kuvat 18 ja 19).
32 % Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Slätmossen on reunaosistaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pohjoisosan vedet laskevat viereiseen Molnåbäckeniin ja eteläosan etelään Bäcklidbäckeniin. Slätmossenin yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa rahkaneva ja lyhytkorsineva, jotka vaihtuvat reunaosia kohti rahkarämeeksi ja isovarpurämeeksi. Reunaosissa ovat turvekankaat yleisiä. Suon eteläosassa on jyrsinturvekenttä. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 54 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Puusto on suon keskiosassa yleensä vajaatuottoista ja harvaa mäntyä. Reunaosissa on myös kookkaampaa puustoa ja koivu yleistyy. Taulukko 11. Slätmossenin pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tabell 11. Slätmossens arealer, medeldjup och torvmängder inom olika djupområden. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 380 1,37 0,48 1,85 5,20 1,82 7, Yli 1 m 320 1,55 0,52 2,07 4,96 1,67 6,63 94 " 1,5 " 265 1,74 0,50 2,24 4,62 1,32 5,94 85 " 2 " 168 2,05 0,47 2,52 3,44 0,80 4,24 60 Turpeen keskimaatuneisuus on 3,7. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,1 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,3. Suurin turpeen paksuus, 3,0 m, on tavattu pisteessä A Suon pohja on verrattain tasainen. Vallitseva pohjamaalaji on hieta. Liejua on suon pohjalla laajahkolla alueella ohut kerros (kuva 20). Slätmossenin turpeista on rahkavaltaisia 67 % ja saravaltaisia 33 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 38 %, CS 29 %, C 4 % ja SC 29 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 13 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 8 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 28 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 55 %, C 22 %, ER 2%, SH3%, N4% ja EQ10%.
33 Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,1 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 1600, A 2400 ja A on 2,8 % (vaihteluväli 1,2-8,1) kuivapainosta, ph-arvo 4,3 (3,0-5,5), vesipitoisuus märkäpainosta 93,3 % (91,4-95,9) ja kuivatilavuuspaino 72 kg /m³ (49-86). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,9 MJ/kg (18,8-20,7) ja 50 % :n kosteudessa 8,6 MJ/kg (taulukko 12). Slätmossenin soveltuvuus turvetuotantoon Suolla on paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu parhaiten kasvuturvetuotantoon. Kun vähennetään suon pohjoisosan lahdekkeet sekä rauta- ja maantien viereen jäävät pientareet, muodostuu yli 1,5 m syväksi käyttökelpoiseksi alueeksi noin 240 ha. Käyttökelpoiset pintaturvevarat ovat noin 2,21 milj. suo-m³. Turpeen laatua heikentävät paikoin tupasillan ja varpujen jäänteet. Suon reunaosissa on paikoin pienimuotoinen polttoturvetuotanto mahdollista.
34 Fågelmossen (kl , 6937,4, y = 1513,3) sijaitsee noin 12 km Närpiön keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu mataliin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat melko hyvät. Suon länsipuolella on metsäautotie. Suolla on 1 tutkimuspiste ja 4 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 0,4/10 ha (kuva 21). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 22,5-25 m, ja pinta viettää etelään. Fågelmossenin reunat ja eteläosa on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Laskuoja viettää etelään. Fågelmossenin yleisimmät suotyypit ovat suon keskustassa heikosti kehittynyt keidasräme ja muualla isovarpuräme (ojikko). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Puusto on vajaatuottoista ja harvaa mäntyä. Turpeen keskimaatuneisuus on 3,6. Suurin turpeen paksuus, 2,6 m, on tavattu suolla olevan lammen itäpuolella. Yleisin pohjamaalaji suon keskiosassa on hiekka ja reunoilla moreeni. Liejua on suon pohjalla lampien ympäristössä cm paksu kerros.
35 Puusto on suon keskiosissa mäntyvaltaista, yleensä harvaa ja vajaatuottoista. Reunaosissa koivu ja kuusi yleistyvät, ja puusto voi paikoin olla kookastakin.
36 % Taulukko 14. Nixmossenin pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tabell 14. Nixmossens arealer, medeldjup och torvmängder inom olika djupområden. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) alue ala (ha) pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 Koko suo 145 1,03 0,56 1,59 1,50 0,81 2, Yli 1 m 108 1,30 0,62 1,92 1,41 0,67 2,08 90 " 1,5 " 84 1,45 0,67 2,12 1,22 0,56 1,78 77 " 2 " 50 1,80 0,59 2,39 0,90 0,29 1,19 52 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,1. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,5. Suurin turpeen paksuus, 2,8 m, on tavattu useilla pisteillä suon keskiosassa. Vallitseva pohjamaalaji on hieta (kuva 24). Nixmossenin turpeista on rahkavaltaisia 73 %, saravaltaisia 26 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 34 %, CS 39 %, C 6 %, SC 20 % ja CB 1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 30 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 18 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 30 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 48 %, C 22 %, ER 7 %, SH 7 %, N 6 %, EQ 6 % ja L 4 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,2 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,6 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,2 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 300 ja A 1200 on 4,2 (vaihteluväli 1,0-15,8) kuivapainosta, ph-arvo 4,8 (3,3-5,5), vesipitoisuus märkäpainosta 94,0 % (91,2-95,5) ja kuivatilavuuspaino 55 kg/m³ (42-79). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,4 MJ/kg (17,9-21,1) ja 50 % :n kosteudessa 8,5 MJ/kg (taulukko 15).
37 % Taulukko 13. Fågelmossenin pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tabell 13. Fågelmossens arealer, medeldjup och torvmängder inom olika djupområden. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 28 1,20-1,20 0,34-0, Yli 1 m 14 1,74-1,74 0,24-0,24 71 Yli 2 m 5 2, Fågelmossenin turpeet ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 100 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 54 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 17 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 74 %, ER 14 %, SH 8 % ja N 3 %. Fågelmossenin soveltuvuus turvetuotantoon Turvelajin ja maatumisasteen puolesta suo sopisi kasvuturvetuotantoon, mutta käyttökelpoisen alueen pieni koko rajaa käytön maatilakohtaiseen tarpeeseen. 9. Nixmossen (kl , x = 6938,0, y = 1515,6) sijaitsee noin 10 km Närpiön keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisosastaan peltoihin ja muualla moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjoisreunaa sivuaa maantie. Suolla on 65 tutkimuspistettä ja 47 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha. 23). Tutkimuslinjaston pituus on 5510 m (kuvat 22 ja Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pääasiassa pohjoiseen. Nixmossenin etelä- ja pohjoispää sekä reunat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pääasiallinen laskuoja lähtee peltojen halki pohjoiseen Lidåhon. Nixmossenin yleisimmät suotyypit ovat keskiosissa suota lyhytkorsineva, -nevaräme ja rahkaneva. Reunemmalla esiintyy rahkarämettä ja tupasvillarämettä sekä näiden ojikko- ja muuttumamuotoja. Varsinainen korpiojikko, ruohoturvekangas sekä korpirämemuuttuma ovat reunaosien yleisimmät suotyypit. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 48 % ja mättäiden korkeus 3 dm.
38 -55- Nixmossenin soveltuvuus turvetuotantoon Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat varpujen ja tupasvillan runsas esiintyminen heikosti maatuneessa pintakerroksessa sekä sarapitoisen turpeen ulottuminen paikoin lähes pintaan asti. Pintakerros on kuitenkin liian heikosti maatunut ja paksu soveltuakseen polttoturvetuotantoon. Epätasaisen turvelaadun takia suota ei voi suositella laajamittaiseen kasvuturvetuotantoon. Pienimuotoinen pintaturpeen nosto on kuitenkin mahdollista mm. A 400 -poikkilinjan ympäristössä. 10. Harsmossen (kl , x = 6936,3, y = 1515,5) sijaitsee Nixmossenin kaakkoispuolella noin 7 km Närpiön keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu eteläreunastaan peltoon ja muualla moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon itäpuolella on metsäautotie. Suolla on 1 tutkimuspiste ja 4 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 0,4/10 ha (kuva 25). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 17-19,5 m, ja pinta viettää etelään. Harsmossen on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat suon vietosta johtuen hyvät. Laskuoja kulkee suon halki etelään. Harsmossenin yleisin suotyyppi on isovarpurämeojikko. Reunaosissa esiintyy korpiojikkoa. Suolla on vanha pienialainen turvepehkunnostoalue. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 30 % ja mättäiden korkeus 2 dm.
39 Kuva 25. Harsmossenin tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Fig. 25. Forskningspunkter, torvens humifieringsgrad och tjocklek på Harsmossen. Taulukko 16. Harsmossenin pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tabell 16. Harsmossens arealer, medeldjup och torvmängder inom olika ei iiinnmrår1pn - Puusto on mäntyvaltaista ja on pääasiassa taimi- tai riukuasteella. Turpeen keskimaatuneisuus on 3,1. Suurin turpeen paksuus, 1,8 m, on tavattu suon pohjoisosassa. Yleisin pohjamaalaji on suon keskiosassa hiekka, reunoilla moreeni. Harsmossenin turpeet ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 100 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 29 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 83 %, ER 5 %, SH 7 % ja N 5 %.
ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.
LisätiedotThe peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological
LisätiedotALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut
LisätiedotTURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and
LisätiedotYLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar
LisätiedotKUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The peat resources of Kuortane and their potential use Espoo 1990 Toivonen,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 389
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku
LisätiedotTUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotKALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa
LisätiedotMÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 199 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N MÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Mäntyharju and their potential us e Geological
LisätiedotTurveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen
LisätiedotNURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut
LisätiedotÄHTÄRIN.TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
GELGA TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 247 Tapio Toivonen ÄHTÄR.TURVEVARAT JA DE KÄYTTÖKELPSUUS sa 2 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 2 Espoo 1991 Toivonen,Tapio,
LisätiedotTOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo
LisätiedotANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,
LisätiedotLAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993
LisätiedotTurvetutkimusraportti 413
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
Lisätiedot,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.
345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo
LisätiedotTurvetutkimusraportti 421
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotTÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ
LisätiedotMaaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150
LisätiedotVEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality
LisätiedotAbstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.
LisätiedotSEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella
LisätiedotTurveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 415
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku
LisätiedotMarkku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 125 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part
LisätiedotTurvetutkimusraportti 446
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotLAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8. Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8 Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s Kivimiehentie 1 02150
LisätiedotTurvetutkimusraportti 402
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.
LisätiedotILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 391
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen
LisätiedotMÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotKURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja
LisätiedotEURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut
LisätiedotRENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo
LisätiedotTurvetutkimusraportti 394
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras
LisätiedotKIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality
LisätiedotTurvetutkimusraportti 386
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern
LisätiedotPotentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2
Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti
LisätiedotSIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotTurvetutkimusraportti 377
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen
LisätiedotKIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian
LisätiedotTURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä
LisätiedotJÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto
LisätiedotTURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in
LisätiedotTurvetutkimusraportti 436
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.
LisätiedotTURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986
LisätiedotAbstract : The peat resources of Pyhtää and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 4 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a PYHTÄÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Pyhtää and their potential use.
LisätiedotHUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
LisätiedotTurvetutkimusraportti 435
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu
LisätiedotILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production
LisätiedotTurvetutkimusraportti 409
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU
LisätiedotGeologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous
Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain
LisätiedotTurvetutkimusraportti 406
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotKALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources
LisätiedotTurvetutkimusraportti 432
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),
LisätiedotTurvetutkimusraportti 404
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 452
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotTurvetutkimusraportti 400
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 449
436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).
LisätiedotTurvetutkimusraportti 385
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotForssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus
TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland
LisätiedotTurvetutkimusraportti 431
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen (2011). Siikalatvan
LisätiedotTurvetutkimusraportti 434
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen
LisätiedotTurvetutkimusraportti 447
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN
LisätiedotTurvetutkimusraportti 453
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands
LisätiedotROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area
LisätiedotP13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 345 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 345 ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves in
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239. Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239 Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U Abstract : Inventory of Mires and Peat Resources in Simo, Part 2 Rovaniemi 1990,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo
LisätiedotYLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western
LisätiedotPUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian
LisätiedotTurvetutkimusraportti 412
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski
LisätiedotKANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n
LisätiedotTurvetutkimusraportti 423
391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut
LisätiedotTURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki
LisätiedotTurvetutkimusraportti 422
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
Lisätiedot