GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3 Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS Espoo 1981

2 SISÄLTÖ 1. Johdanto Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusmenetelmät ja aineistot 5 2. Alueen luonnonolot Maa- ja kallioperä Maanpinnan topografia Soiden yleinen kuvaus Tutkitut suot Soiden soveltuvuus turvetuotantoon Suojeluun ja virkistyskäyttöö n soveltuvat suot Tulosten tarkastelua Turpeen paksuus Turvemäärä Turvelajit ja niiden kerrosjärjestys Tuhkapitoisuus Tuhkan sulamisominaisuudet Maatuneisuus Lämpöarvo Tilavuuspaino Vesipitoisuus Happamuus Rikki Yhteenveto 21 2 Kirjallisuutta 214

3 JOHDANTO 1.1. Tutkimuksen tarkoitu s Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta tehtiin vuosina ja 1980 turveraaka-aineen teollista soveltuvuutta selvitte - leviä tutkimuksia Pyhäjärven kunnassa. Aikaisemmin on vuonna 1963 tutkittu kuusi suota kunnan alueelta. Tutkimuk - sessa pääpaino asetettiin soiden energiasisällön samoi n kuin turpeen nykyisillä tuotantomenetelmillä hyödynnettävissä olevan turvemäärän ja turvetuotantoon soveltuvie n alueiden selvittämiseen. Tällöin suolle laadittua linja - verkostoa käyttäen tutkittiin paitsi itse turvelaji ja se n esiintymissyvyys myös maatuneisuus, suhteellinen kosteu s sekä puuaineksen määrä. Lisäksi otettiin turvenäytteit ä laboratorioanalyysejä varten. Näytteistä määritettiin ain a tuhkapitoisuus, ph-arvo, lämpöarvo, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino sekä osasta näytteistä rikkipitoisuus j a tuhkan sulamispiste. Alueellisen kuvan saamiseksi soist a selvitettiin myös suotyyppien esiintyminen ja vaihtelu. Tällä on merkitystä paitsi turveteollisuuden myös soide n suojelu- ja virkistyskäytön suunnittelun kannalta. Tutkittavaksi valittiin karttatarkastelun pohjalta pinta - alansa ja suokuvioiden yhtenäisyyden puolesta merkittävä t suot. Siten ulkopuolelle jäivät pienialaiset, rikkonaise t ja ohutturpeiset suot, joilla ei turveteollisuuden kannalt a ole merkitystä. Tutkittujen soiden sijainti näkyy kuvassa Tutkimusmenetelmät ja aineisto t Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että kullekin tutkit - tavalle suolle laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suo n hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vas - taan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista (Lappalainen e t al. 1978). Poikkilinjojen väli on yleensä 400 m. Linjoje n päissä käytettiin tiheämpää pisteväliä syvyyssuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista tai matalista soista tutkittiin hajapistein. Tutkimuslinjat on vaaittu ja korkeudet

4 6 Viereisen sivun suokartassa olevien soiden nimet. 1. Pirtinneva 31. Tervaneva 61. Palosu o 2. Pajulamminneva 32. Vittouvenneva 62. Jalkosuo 3. Hoikkaneva 33. Paskoneva 63. Isosuo 4. Iso -Jylkky 34. Parkkimanneva 64. Lavasuo 5. Mämmykummunneva 35. Rahkaneva 65. Lampisu o 6. Pirttineva 36. Kytöneva 66. Kissaviidanneva 7. Juurikkaneva 37. Lampineva 67. Kokkoneva 8. Järvineva 38. Nurmesneva 68. Haukineva 9. Ukonräme 39. Isoräme 69. Isoneva 10. Iso Karsikkoneva 40. Saarineva 70. Varpasuo 11. Jokineva 41. Jylhänräme 71. Kivisuo 12. Kaukelonneva 42. Leväneva 72. Rimminneva 13. Kuohuneva 43. Vihtaneva 73. Horunneva 14. Löytöneva 44. Latvaneva 74. Lomesneva 15. Iso Haapaneva 45. Iso Teerineva 75. Jokelaisneva 16. Nälkäneva 46. Mesiäisneva 76. Niittysuo 17. Tervaneva 47. Haudanneva 77. Teerisuot 18. Palkkisneva 48. Leväsuo 78. Kokkoneva 19. Kalmoneva 49. Outoneva 79. Solonnevat 20. Tervaneva 50. Iso Kivineva 80. Korpineva 21. Puukkoneva 51. Haukineva 22. Parkonneva 52. Murronneva 23. Kuraneva 53. Puntarisuo 24. Niittyneva 54. Sarvineva 25. Sivakkaneva 55. Kattilaräme 26. Juurikkaneva 56. Pienen Lohvanräme 27. Mätäsneva 57. Särkineva 28. Isonnevansuo 58. Liittosuo 29. Jokineva 59. Särkikorp i 30. Kaapinneva 60. Kurenneva

5 - 7 - Kuva 1. P yhäjärven kunnan alueella vuosina 1963, 1979 j a 1980 tutkitut suot.

6 - 8 - on pyritty mahdollisuuksien mukaan sitomaan valtakunnalli - seen kiintopisteverkkoon. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi ja suon pinna n vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen) samoin kuin mättäisyys (10 % :eina) ja mättäide n keskimääräinen korkeus. Edelleen huomioitiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokat ja mahdolliset hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin paitsi itse turvelaji, myös siinä olevien lisätekijöiden määrä (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5 - asteikolla), kuituisuus (0-3-asteikolla) sekä analysoitii n siemenet ja sarojen pähkylät. Lisäksi määritettiin pohja - maan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) esiintymisen arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympärist ö pliktattiin kahden metrin syvyyteen asti kymmenessä er i kohdassa. Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 metrin ja 1-2 m :n välisissä vyöhykkeissä kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaett u viiteen eri ryhmään : liekoja esiintyy hyvin vähän (all e 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), runsaast i (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %) : Suotyyppien sekä turpeen ja pohjan mineraalimaan lyhentee t ovat seuraavat : I Avosuot II Rämee t 1. Varsinainen letto VL 1. Lettoräme LR 2. Rimpiletto RiL 2. Kangasräme KgR 3. Saraneva SN 3. Sararäme SR 4. Lyhytkortinen neva LkN 4. Korpiräme KR 5. Rahkaneva RN 5. Isovarpuinen räme I R 6. Rimpineva RiN 6. Tupasvillaräme TR 7. Silmäkeneva SiN 7. Rahkaräme RR 8. Kalvakkaneva KN 8. Keidasräme Ke R 9. Vesineva VN

7 - 9 - III Korvet IV Muuttuneet suotyypi t 1. Lehtokorpi LhK 1. Ojikot OJ 2. Lettokorpi LK 2. Muuttumat MU 3. Ruoho- ja heinäkorpi RhK 3. Turvekankaat T K 4. Nevakorpi NK - Ruohoturvekangas RhTK 5. Varsinainen korpi VK - Mustikkaturvekangas MT K 6. Kangaskorpi KgK - Puolukkaturvekangas PT K 7. Rääseikkökorpi RäK - Varputurvekangas VAT K - Jäkäläturvekangas JAT K 4. Kytöheitto KH 5. Pelto P E Moreenit Merk. : Lajitteet Merk. : Silttimoreeni SiMr Saves S a Hiekkamoreeni HkMr Siitti S i Soramoreeni SrMr Hiekka Hk Kivinen moreeni KiMr Sora S r Kallio Ka Kivi K i Lohkare L o Pääturvelajit Lisätekijä t 1. Rahkaturve S 1. Tupasvilla (Eriophorum) E r 2. Sararahkaturve CS 2. Puuaines : (Lignidi) L 3. Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (NanoZignidi) N 4. Saraturve C 4. Korte (Equisetum) E q 5. Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phragmites) Ph r 6. Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) Sc h 7. Ruskosammalturve B 7. Tupasluikka (Triehophorum) Tr 8. Rahkaruskosammalturve S B 8. Raate (Menyanthes) Mn 9. Sararuskosammalturve CB Soista, joiden kenttätutkimusten perusteella voitiin katso a soveltuvan turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippue n 1-2 pinnasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratorio - tutkimuksia varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, ett ä se edustaa mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumia. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisu us

8 painoprosentteina (105 C :ssa kuivattuna), kuivatilavuuspaino (tilavuustarkalla kairalla otetuista näytteistä), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa polttamalla ) kuivapainosta sekä lämpöarvo Gallenkampin ballistisell a pommikalorimetrillä. Lämpöarvo on laskettu erikseen kuivalle turpeelle sekä 50 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle. Lisäksi osassa näytteistä on määritetty rikkipitoisuu s ja tuhkan sulamispiste. Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistettu karttojen j a profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linja - verkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen (H 1-4 ) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräine n maatuneisuus. Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutt a esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon pinnan korkeus - käyrät. Maatuneisuusprofiileissa on turpeet jaettu maatuneisuude n mukaan kolmeen ryhmään : H 1-3, H 4 ja H Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitett y suotyyppi ja liekoisuus (0-1 m :n syvyysvyöhykkeen osumat / 1-2 m :n syvyysvyöhykkeen osumat). Turvelajit on esitett y symbolein (kuva 2). Lisäksi on ilmoitettu kunkin kairauspisteen pohjamaan laatu. Muu tutkimusaineisto on arkistoitun a Geologisen tutkimuslaitoksen turvearkistossa.

9 - 11 -, Kuva 2. Profiileissa käytettyjen symbolien selitys.

10 2. ALUEEN LUONNONOLO T Maa- ja kallioper ä Moreeni on alueella vallitseva kivennäismaalaji. Etenki n kunnan länsi- ja eteläosissa se on usein lohkareista, mik ä voi haitata alueella sijaitsevien soiden hyödyntämistä polttoturvetuotantoon. Kunnan pohjoisosassa on laajahko alue, jossa esiintyy rantakerrostumia. Tällä alueella suot ova t yleensä matalia ja hiekkapohjaisia. Pyhäjärven pohjoispääss ä ja Pyhäjoen varsilla on savikoita. Kunnan eteläosan poikk i Pyhäjärven altaan eteläpuolitse kulkee vinosti pitkä harju - jakso. Kallioperästä suurin osa on graniittia ja dioriittia. Paikoin esiintyy myös leptiittiä ja kvartsidioriittia. Pyhä - järven luoteisrannalta alkaa melko laaja kiillegneissialue Maanpinnan topografi a Savon vaihteleva mäkimaa idästä ja Keski-Suomen järvialu e etelästä muuttuvat kunnan alueella luodetta kohti Pohjanmaa n lakeudeksi. Korkeuseroissa on melko paljon vaihtelua. Erityisesti kunnan itä- ja eteläosissa esiintyy useita yl i 200 m korkeita mäkiä. Länsipuoli on tasaisempaa. Pohjoisee n mentäessä maisemat saavat lakeuden luonteen. Kunnan länsi - osassa on havaittavissa pinta-topografiassa ja soiden muodossa mannerjään toiminnasta johtuvaa luode-kaakko -suuntaista juovaisuutta Soiden yleinen kuvau s Pyhäjärven kunnan maapinta-ala on 1 310,6 k m 2. Tästä alast a on yli 20 ha :n laajuista soita 32,6 % eli ha (Lappa - lainen et al. 1980). Tässä tutkimuksessa on kunnan soist a tutkittu ha eli 45,2 % kunnan koko suoalasta. Tutki - mattomat suoalueet edustavat pääasiassa matalia soita j a soistuneita metsämaita, jotka eivät sovellu turvetuotantoon. Kivennäismaan ja suon raja on usein epätarkka. Suot ova t yleensä melko matalia ja rikkonaisia. Suurin osa soista o n ojitettu. Laajoja luonnontilaisia alueita ei ole. Kuvassa 3

11 on esitetty soiden levinneisyys Pyhäjärven kunnan alueella. Kuvasta nähdään, että laajimmat suoalueet esiintyvät kunna n länsi- ja koillisosassa. Suuralueellisesti Pyhäjärven kunnan suot kuuluvat Pohjan - maan aapasuovyöhykkeeseen (Ruuhijärvi 1960 ja Eurola 1962). Tällä alueella suot saavat vetensä suureksi osaksi ympäröiviltä mineraalimailta eli ne ovat minerotrofisia. Tutkittujen soiden suotyyppijakautuma on päätyypeittäin seuraava : nevoja 38,6 rämeitä 54,6 korpia 3,4 lettoja 0,2 % ja turvekankaita 3,4 Nevat ovat luonteenomaisia suon keskiosassa. Yleisimmät nevatyypit alueella ovat saraneva, lyhytkorsineva ja rimpineva. Rämeitä esiintyy eniten soide n reunavyöhykkeessä, usein myös keskiosissa. Yleisin rämetyyppi on sararäme. Korvet ja letot ovat alueella harvinaisia. Korpia esiintyy jonkin verran soiden reunaosissa. Pienialaisia lettoalueita esiintyy pääasiassa Leväsuolla. Tutkimus - pisteistä sijaitsee ojitetuilla alueilla 66,6 mitä voi - daan pitää myös tutkittujen soiden ojitusprosenttina. 1,7 % tutkimuspisteistä osuu peltoalueille. Tutkituilla suoalueilla on avosuota 38,8 Pinta-alamittauksessa (Lappalainen et al. 1980) avosuoalaksi on saatu 2 1 Siten tutkimuksen ulkopuolelle jääneet matalat ja pieni - alaiset suot ovat yleensä erilaisen rämekasvillisuuden peitossa. Pinta-alamittauksessa on yli 20 ha:n suuruisten soi - den määräksi saatu 325 kpl. Soiden pinta-alat ja lukumäär ä kokoluokittain näkyvät taulukosta 1. Taulukko 1. Soiden pinta-ala (ha) ja lukumäärä kokoluokittai n Pyhäjärven kunnassa (Lappalainen et al. 1980). Koko suo - ala < > h a kpl

12 15-3. TUTKITUT SUO T Seuraavassa käsitellään suokohtaisesti tutkittujen soide n yleispiirteitä, kuten eri syvyysvyöhykkeiden pinta-aloja, ojitussuhteita, suotyyppejä, turvepaksuuksia, turvelajeja, keskimaatuneisuuksia ja turvemääriä. Laboratoriomäärityste n tulokset on esitetty taulukkoina. 1. Pirtinneva (kl ) sijaitsee noin 38 km Pyhäsalmelta lounaaseen. Suon pinnan korkeus vaihtelee m : n välillä mpy. ja pinta viettää kohti Raudanjärveä. Suon pinta - ala on 220 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 100 h a ja yli 2 m :n 30 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (6 5 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 3,0 kappalett a 10 hehtaarilla (kuva 4). Koko Pirtinneva on ojitettu. Yleisin suotyyppi on sararäme - muuttuma. Suon keskiosissa ovat rimpineva- ja saranevamuuttuma tyypillisiä. Reunaosissa esiintyy kangasräme-, kangaskorpi- ja pallosararämeojikkoja. Keskimääräinen mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,39 m, yli 1 m :n syvyi - sellä alueella 1,68 m ja yli 2 m :n alueella 2,38 m. Suuri n turvepaksuus, 2,80 m, on tavattu pisteiltä A j a A Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ta i hiekkaa. Turpeista on saravaltaisia 85,8 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on. S 0,1 %, CS 14,1 %, C 10,8 SC 74,7 % ja BC 0,3 Turpeen keskimaatuneisuu s on 5,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,31 m) maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,4. Pirtinnevalla on luonnontilaista turvetta 3,06 milj. m³, josta 22,2 % eli 0,68 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 54,9 % koko turvemääräst ä eli 1,68 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 1,29 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä melko

13 paljon, 5,0 % ja 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,6 %. 2. Pajulamminneva (kl ) sijaitsee noin 33 km Pyhäsalmelta lounaaseen. Suon pinnan korkeus vaihtelee m :n välillä mpy. ja pinta viettää kaakkoon kohti Pajulampea. Suon pinta-ala on 140 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 10 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (42 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 3,0 kappalett a 10 hehtaarilla (kuva 5).

14 Pajulamminneva on miltei kauttaaltaan ojitettu. Vallitsev a suotyyppi on sararämeojikko. Avosuoalue suon luoteisosass a on saranevaojikkoa. Reunaosissa tavataan pallosararämeojikkoa. Keskimääräinen mättäisyys on 10 % ja mättäiden korkeu s 1 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 0,89 m, yli 1 m : n syvyisellä alueella 1,37 m ja yli 2 m :n alueella 2,25 m. Suurin turvepaksuus, 2,50 m, on tavattu pisteeltä A O. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkamoreenia. Turpeista on saravaltaisia 89,1 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 10,9 %, C 1,9 % ja SC 87,2 %.. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikost i maatuneen pintakerroksen (0,22 m) maatuneisuus on 3,8 j a hyvin maatuneen kerroksen 5,6. Pajulamminnevalla on luonnontilaista turvetta 1,25 milj. m³, josta 24,8 % eli 0,31 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 10,4 % koko turvemääräst ä eli 0,13 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 0,10 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä melk o runsaasti, 5,0 % ja 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,2 %. 3. Hoikkaneva (kl , 05) sijaitsee noin 30 km Pyhäsalmelta lounaaseen Hiidenkylästä Pitäjänmäelle johtava n tien eteläpuolella. Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n noin 173 m. Pohjoisosan vedet laskevat luoteeseen ja etelä - osan kaakkoon. Suon pinta-ala on 200 ha, josta yli 1 m : n syvyistä aluetta on 90 ha ja yli 2 m :n 50 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (59 pistettä) ja tutkimuspisteit ä keskimäärin 3,0 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 6). Hoikkaneva on ojitettu lukuun ottamatta keskiosan avosuoälueita. Tällä alueella vallitsevat suotyypit ovat lyhytkorsineva, paikoin kalvakkaneva sekä saraneva. Linjasto n alkupää on saranevaojikkoa ja reunaosat muualla pääasiass a tupasvillarämeojikkoa. Mättäisyys on keskimäärin 20 % j a mättäiden korkeus 1 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus o n 1,59 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 2,10 m ja yli 2 m : n alueella 2,57 m. Suurin turvepaksuus, 3,40 m, on tavattu

15 pisteeltä A Pohjamaana on hiekka. Turpeiden keskimaatuneisuus on koko suossa 5,5. Heikost i maatuneen pintakerroksen (0,36 m) maatuneisuus on 3,2 j a hyvin maatuneen kerroksen 6,2. Turpeista on saravaltaisi a 41,0 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittai n jakaantuma on S 20,4 %, CS 38,6 C 1,6 % ja SC 39, 4 Hoikkanevalla on luonnontilaista turvetta 3,18 milj. m³, josta 22,4 % eli 0,72 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 59,6 koko turvemääräst ä eli 1,89 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 1,47 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 1,3 % ja 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,3 %. 4. Iso-Jylkky (kl , 05) sijaitsee noin 27 km Pyhäsalmelta lounaaseen. Suon pinnan korkeu s, merenpinnasta o n noin 152 m. Vedet laskevat kaakkoon kohti Hongonjokea. Suon pinta-ala on 275 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluett a on 160 ha ja yli 2 m :n 85 ha. Suolla on tutkimuslinja a m (86 pistettä) ja tutkimuspisteitä keskimääri n 3,1 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 7). Iso-Jylkky on miltei kauttaaltaan ojitettu. Avosuoaluee t ovat rimpi- ja saranevaojikkoa. Reunaosien ja luoteisosie n vallitsevat suotyypit ovat sara- ja tupasvillarämeojikko a (muuttumaa). A 2400-A välisen alueen itäosat ovat

16 turvekankaita ja eri korpityyppejä. Mättäisyys on keski - määrin 20 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrosten keski - paksuus on 2,04 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 2,34 m ja yli 2 m :n alueella 2,90 m. Suurin turvepaksuus, 4,30 m, on tavattu pisteeltä A Pohjamaana on hiekka ta i siltti (kuva 8). Turpeiden keskimaatuneisuus on koko suossa 5,4. Heikost i maatuneen pintakerroksen (0,45 m) maatuneisuus on 3,7 j a hyvin maatuneen kerroksen 5,9 (kuva 8). Turpeista on sara - valtaisia 75,5 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 2,4 %, CS 22,1 C 10,3 %, S C 65,0 % ja BC 0,2 %. Isolla-Jylkyllä on luonnontilaista turvetta 5,61 milj. m³, josta 22,1 % eli 1,25 milj. m³ on heikosti. maatunutta.. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 66,6 % koko turvemäärästä eli 3,74 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvetta 2,94 milj. m 3. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeess ä 1,3 % ja 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,3

17 Mämmykummunneva (kl ) sijaitsee noin 26 km Pyhäsalmelta lounaaseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n noin 156 m ja pinta viettää etelään kohti Isoa-Jylkkyä. Suon pinta-ala on 140 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluett a on 45 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Suolla on tutkimuslinja a m (25 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimääri n 1,8 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 7). Mämmykummunneva on ojitettu. Keskiosissa ovat saraneva- j a rimpinevaojikko tyypillisiä. Reunaosissa esiintyy yleens ä tupasvillaräme-, rahkaräme- tai kangasrämeojikkoa. Keskimääräinen mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus 1 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,20 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 2,56 m ja yli 2 m :n alueella 3,28 m. Suuri n turvepaksuus, 4,50 m, on tavattu pisteeltä A Suo n pohjamaalaji on länsiosissa silttiä moreenia. ia itäosissa lohkareist a Turpeista on saravaltaisia 86,8 % ja loput ovat saravaltai - sia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 4,1 %, CS 9,1 C 6,5 %, SC 80,1 % ja BC 0,2 Turpeen keskimaatuneisuus o n 5,2. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,77 m) maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,0.

18 Mämmykummunnevalla on luonnontilaista turvetta 3,08 milj. m ³, josta 35,1 % eli 1,08 milj. m 3 on heikosti maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 37,3 % koko turvemäärästä eli 1,15 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvetta 0,75 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeess ä 1,2 % ja 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0, 2 6. Pirttineva (kl ) sijaitsee noin 25 km Pyhäsalmelta. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 160 m j a pinta viettää kaakkoon. Suon pinta-ala on 135 ha, jost a 1 m :n syvyistä aluetta on 65 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Suo on tutkittu 15 hajapisteellä (kuva 9)'. Pirttineva on kauttaaltaan ojitettu. Vallitsevat suotyypi t ovat sara- ja tupasvillarämeojikkoa ja muuttumia. Avosuoalueella on pääasiassa sara- ja lyhytkorsinevaojikkoa. Pie - nehkö alue suosta on otettu viljelykseen. Keskimääräinen mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus 1 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,37 m, yli 1 m :n syvyisellä alueel - la 2,49 m ja yli 2 m :n aueella 3,14 m. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa heikkaa tai silttiä. Turpeista on rahkavaltaisia 50,3 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 6,2 %, CS 44,1 %, C 3,1 % ja SC 46,6 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,46 m) maatuneisuus o n 3,6 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,3. Pirttinevalla on luonnontilaista turvetta 3,20 milj. m³, josta 19,4 % eli 0,62 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 50,6 % koko turvemääräst ä eli 1,62 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 1,31 milj. m³. 7. Juurikkaneva (kl ) sijaitsee noin 24 km Pyhäsalmelta. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 160 m ja pinta viettää itään. Suon pinta-ala on 65 ha. Suo on tut - kittu neljällä hajapisteellä (kuva 9).

19 Juurikkaneva on miltei kauttaaltaan ojitettu. Pohjoisosassa suota tavataan sararäme- ja saranevaojikkoa ja etelä - osassa rahka- ja tupasvillarämettä. Turvekerrostumien keski - paksuus on 1,18 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa siltti ä tai hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 59,6 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 27,7 %, CS

20 ,9 %, C 12,8 % ja SC 27,6 %. Turpeen keskimaatuneisuu s on 5,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,38 m) maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,8. Juurikkanevalla on luonnontilaista turvetta 0,76 milj. m³, jost a 31,6 % eli 0,24 milj. m³ on heikosti maatunutta. 8. Järvineva (kl ) sijiatsee noin 27 km Pyhäsalmelta. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 169 m. Suon keskellä oleva Järvilampi kerää suon vedet, jotk a laskevat Järvenpuroa pitkin koilliseen. Suon pinta-ala o n 120 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 45 ha ja yl i 2 m :n 25 ha. Suo on tutkittu kuudella hajapisteellä (kuv a 10). Järvineva on ojitettu lukuun ottamatta itäosan avosuoaluetta. Vallitseva suotyyppi rämealueella on sararämeojikko. Avosuoalueet ovat pääasiassa saranevaa (ojikkoa) ja paikoi n lyhytkorsinevaojikkoa. Turvekerrostumien keskipaksuus on

21 - 28-2,18 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 2,50 m ja yli 2 m: n alueella 2,75 m. Suon pohjamaalaji on Järvilammen ympärillä siltti ja muualla hiekkamoreeni tai kivinen moreeni. Turpeista on saravaltaisia 51,1 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 0,8 %, CS 48,1 %, C 3,8 % ja SC 47,3 %. Turpeen keskimaatuneisuus o n 5,6. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,38 m) maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,0. Järvinevalla on luonnontilaista turvetta 2,62 milj. m³, josta 17,6 % eli 0,46 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 43,1 % koko turvemääräst ä eli 1,13 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 0,92 milj. m³. 9. Ukonräme (kl , 05) sijaitsee noin 28 km Pyhäsal - melta lounaaseen. Suon pinnan korkeus vaihtelee m : n välillä mpy. ja pinta viettää voimakkaasti luoteeseen. Suon pinta-ala on 95 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluett a on 40 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (34 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 3,6 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 11). Ukonrämeen Isoon Karsikkonevaan rajoittuva pohjoispää o n luonnontilainen, kun taas eteläosat on ojitettu. Pohjois - osissa sararäme on vallitseva. Ojitetulla alueella ova t saraneva-, sararäme- ja tupasvillarämeojikot tyypillisiä. Keskimääräinen mättäisyys on 30 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,35 m, yli 1 m :n syvyi - sellä alueella 1,61 m ja yli 2 m :n alueella 2,30 m. Suuri n turvepaksuus, 3,00 m, on tavattu pisteeltä A Pohjamaalaji on suon pohjoisosissa pääasiassa hiekkamoreenia, eteläpäässä hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 61,2 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 13,7 %, CS 47,5 % ja SC 38,8 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4.

22 Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,39 m) maatuneisuus o n 3,8 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,1. Ukonrämeellä on luonnontilaista turvetta 1,28 milj. m³. jos - ta 28,9 % eli 0,37 milj. on heikosti maatunutta. Yli 1 m : n syvyisellä suon osalla on 50,0 % koko turvemäärästä el i 0,64 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvetta 0,46 milj. m ³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 2,1 % ja 1-2 m : n syvyysvyöhykkeessä. 0, 5 % 10.Iso Karsikkoneva (kl ) sijaitsee noin 35 k m Pyhäsalmelta lounaaseen. Suon pinnan korkeus vaihtelee m :n välillä mpy. ja pinta viettää, pohjoiseen. Suo n pinta-ala on 200 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta o n 145 ha ja yli 2 m :n 80 ha. Suolla on tutkimuslinja a m (73 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimääri n 3,7 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 11). Lähes koko Iso Karsikkoneva on luonnontilainen. Ainoastaan suon kaakkoisreuna on ojitettu. Tyypillisin suotyyppi suo n keskiosissa on vetinen rimpineva. Myös saraneva ja lyhyt - korsineva ovat yleisiä. Paikoin tavataan myös pienialaisi a kalvakkanevalaikkuja. Keskimääräinen mättäisyys on 20 % j a mättäiden korkeus 1 dm,. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,86 m, yli 1 m :n syvyise llä alueella 2,11 m ja yli 2 m :n alueella 2,55 m. Suurin turvepaksuus 4,0 m, on tavattu pisteeltä A Suo n pohjamaalaji on pääasiassa kivistä moreenia paikoin myö s hiekkamoreenia. Turpeista on saravaltaisia 57,7 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 12,4 %, CS 29,7 %, C 2,5 % ja SC 55,2 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,79 m) maatuneisuus o n 3,2 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,4. Isolla Karsikkonevalla on luonnontilaista turvetta 3,72 milj. m³, josta 42,4 % eli 1,58 milj. m³ on heikosti maatunutta.

23 Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 82,3 % koko turvemääräst ä eli 3,06 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvetta 1,7 7 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,3 % j a 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,1 %. 11. Jokineva (kl ) sijaitsee noin 28 km Pyhäsalmelt a lounaaseen. Suon pinnan korkeus vaihtelee m :n välill ä mpy. ja pinta viettää kohti Lohijokea. Suon pinta-ala o n 190 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 110 ha ja yl i 2 m :n 25 ha. Suo on tutkittu 14 hajapisteellä, ja tutkimus - pisteitä on keskimäärin 0,7 kpl 10 hehtaarilla (kuva 12).

24 32 - Jokinevan pohjoisosat ja Lohijoen länsipuoli ovat vanha a ojikkoa. Luonnontilaisella keskiosalla rahkaräme, keidasräme ja silmäkeneva ovat yleisimmät suotyypit. Luoteisosa n ojikkoalueella on pitkälle muuttunut korpiräme tyypillinen. Keskimääräinen mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,30 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 2,42 m ja yli 2 m :n alueella 2,89 m. Suurin turvepaksuus, 4,10 m, on tavattu pisteeltä P10. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä tai hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 77,4 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 48,6 %, CS 28,8 %, C 1,2 % ja SC 21,4 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9. Hei - kosti maatuneen pintakerroksen (1,15 m) maatuneisuus on 3, 2 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,6. Jokinevalla on luonnontilaista turvetta 4,38 milj. m³, jost a 50,0 % eli 2,18 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yli 1 m : n syvyisellä suon osalla on 60,7 % koko turvemäärästä eli 2,6 6 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvetta 1,30 milj. m³.

25 Kaukelonneva (kl ) sijaitsee noin 37 km Pyhäsalmelta lounaaseen. Suon pinnan korkeus vaihtelee m :n välillä mpy. Suon pinta-ala on 470 ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on 190 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Suoll a on tutkimuslinjaa m (97 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 2,1 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 13). Suurin osa Kaukelonnevasta on ojitettu. Luonnontilaise t alueet sijaitsevat suon länsiosissa. Näillä alueilla ova t tupasvilla- ja rahkaräme sekä lyhytkorsi- ja saraneva tyypillisimmät suotyypit. Ojitetulla alueella ovat sararämemuuttuma ja pallosararämeojikko yleisiä. Keskimääräinen mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,29 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 1,65 m ja yli 2 m :n alueella 2,44 m. Suurin turvepaksuus, 2,90 m, on tavattu pisteeltä A 700, A 800 j a A Suon pohjamaalaji on pääasiassa kivistä tai lohkareista moreenia. Turpeista on saravaltaisia 62,2 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10,7 %, CS 27,1 %, C 1,8 % ja SC 60,4 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3. Hei - kosti maatuneen pintakerroksen (0,39 m) maatuneisuus on 3, 3 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,3. Kaukelonnevalla on luonnontilaista turvetta 6,07 milj. m³, josta 30,5 % eli 1,85 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 51,6 % koko turvemääräst ä eli 3,13 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 2,24 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 3,6 % ja. 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0, 4 % 13. Kuohuneva (kl ) sijaitsee noin 37 km Pyhäsalmelta lounaaseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n 137 m ja pinta viettää luoteeseen kohti Latvastenjärveä. Suon pinta-ala on 330 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluett a on 270 ha ja yli 2 m :n 170 ha. Suolla on tutkimuslinja a m (79 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimääri n 2,4 kpl 10 hehtaarilla (kuva 13).

26 Kuohuneva on kokonaan ojitettu. Koillisosassa sijaitsee laajahko peltoalue. Sararäme- ja tupasvillarämeojikot ovat ylei - simmät suotyypit. Muista suotyypeistä voidaan mainita sara - neva-, rimpineva-, pallosararäme- ja rahkarämeojikot. Keski - määräinen mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus 2 d m. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,10 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 2,38 m ja yli 2 m :n alueella 2,60 m. Suuri n turvepaksuus, 3,90 m, on tavattu pisteeltä A Suo n pohjamaalaji on pääasiassa silttiä (kuva 14). Turpeista on saravaltaisia 65,6 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 4,7 %, 29,7 %, C 6,1 % ja SC 59,5 %. Turpeen keskimaatuneisuus o n 5,6. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,43 m) maatuneisuu s on 3,5 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,2. m Kuohunevalla on luonnontilaista turvetta 6,92 milj. ³, jos - m ta 20,7 % eli 1,43 milj. ³ on heikosti maatunutta. Yli m : n syvyisellä suon osalla on 92,8 % koko turvemäärästä el i m 6,42 milj. ³. Tästä on hyvin maatunutta turvetta 5,10 milj. m ³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 1,4 %. C S

27 Löytöneva (kl ) sijaitsee noin 39 km Pyhäsalmelta länteen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n 148 m ja pinta viettää lounaaseen. Suon pinta-ala on 125 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 75 ha ja yli 2 m : n 10 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (35 pistettä), j a tutkimuspisteitä on keskimäärin 2,8 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 15). Löytönevan länsi- ja eteläosat on ojitettu samoin reunat. Luonnontilaisilla osilla esiintyy pääasiassa lyhytkorsinevaa, paikoin myös rahkanevaaa. Muualla ovat saranevaojikko j a -muuttuma yleisiä suotyyppejä. Keskimääräinen mättäisyys o n 40 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,52 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 1,77 m ja yli 2 m :n alueella 2,41 m. Suurin turvepaksuus, 3,00 m, on tavattu pisteeltä A 100. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkamoreenia tai kivistä moreenia. Turpeista on rahkavaltaisia 56,4 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26,9 %, CS 6,6 % ja SC 37,0 %. Löytönevan turpeen keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,57 m) maatuneisuus o n 3,0 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,4. Löytönevalla on luonnontilaista turvetta 1,90 milj. m³, jos - ta 37,4 % eli 0,71 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 70,0 % koko turvemääräst ä eli 1,33 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvetta 0,8 4 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 1,9 % j a 1-2. m :n syvyysvyöhykkeessä 0, 5 % 15. Iso Haapaneva (kl , 12, ,03) sijaitse e noin 39 km Pyhäsalmelta länteen. Suon pinnan korkeus meren - pinnasta on noin 148 m ja pinta viettää loivasti etelään. Suon pinta-ala on 210 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluett a on 120 ha ja yli 2 m :n 40 ha. Suolla on tutkimuslinja a m (65 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimääri n 3,1 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 15).

28 - 3 8 Ison Haapanevan reunaosat on ojitettu. Keskiosissa vallitse - vat saraneva ja lyhytkorsineva, paikoin myös rahkaneva. Reunaosissa on pallosararäme yleisin. Keskimääräinen mättäisyy s on 30 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keski - paksuus on 1,47 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 2,00 m j a yli 2 m :n alueella 2,50 m. Suurin turvepaksuus, 3,40. m, o n tavattu pisteeltä A Suon pohjamaalaji on pääasiassa kivistä tai lohkareista moreenia.

29 Turpeista on saravaltaisia 55,3 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 13,6 %, C S 31,1 %, C 6,0 % ja SC 49,3 %. Ison Haapanevan turpeen keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen pintakerrok - sen (0,61 m) maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,2. Isolla Haapanevalla on luonnontilaista turvetta 3,09 milj. m ³, josta 41,4 % eli 1,28 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 77,7 % koko turvemäärästä eli 2,40 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 1,42 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeess ä 0,8 % ja 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,2 %. 16. Nälkäneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Pyhäsalmelta länteen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n 163 m. Suon pinta-ala on 60 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 20 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (17 pis - tettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 2,8 kappalett a 10 hehtaarilla (kuva 16). Suon pohjoisosa ja reunat on ojitettu. Pohjoispäässä sararämemuuttuma on vallitseva, keskiosissa lyhytkorsineva j a eteläpäässä tupasvillarämeojikko. Keskimääräinen mättäisyy s on 30 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,14 m, yli 1 m :n syvyi - sellä alueella 1,22 m. Suurin turvepaksuus, 1,80 m, on ta - vattu pisteeltä A Suon pohjamaalaji on pääasiass a hiekkamoreenia. Turpeista on rahkavaltaisia 67,8 % ja loput ovat saraval - taisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 23,0 %, C S 44,8 % ja SC 32,2 %. Nälkänevan turpeen keskimaatuneisuu s on 5,4. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,28 m) maatu - neisuus on 2,7 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,3. Nälkänevalla on luonnontilaista turvetta 0,69 milj. m³, jos - ta 24,6 % eli 0,17 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yli

30 m :n syvyisellä suon osalla on 34,8 % koko turvemääräst ä eli 0,24 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 0,18. milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 1, 0 % 17. Tervaneva (kl , 06) sijaitsee noin 18 km Pyhäsalmelta länteen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n 168 m ja pinta viettää loivasti itään. Suon pinta-ala o n 505 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 150 ha ja yl i 2 m :n 90 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (94 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 1,9 kappaletta 10 hehtaa - rilla (kuva 16). Tervanevan länsi- ja keskiosat ovat reunoja lukuun ottamatt a luonnontilaisia. Itäpää on kokonaan ojitettu. Luonnontilaisilla alueilla saraneva ja lyhytkorsineva ovat tyypillisiä, paikoin myös rahkaneva. Suon itäosissa sararämemuuttuma o n vallitseva. Keskimääräinen mättäisyys on 30 % ja mättäide n korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,51 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 2,31 m ja yli 2 m :n alueella 2,91 m. Suuri n turvepaksuus, 4,20 m, on tavattu pisteeltä A 300. Suon pohja - maalaji on pääasiassa hiekkamoreenia tai kivistä moreenia. Turpeista on rahkavaltaisia 57,9 % ja loput ovat saravaltai - sia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 30,7 %, CS 27,2 %, C 15,3 % ja SC 26,8 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,49 m) maatuneisuus o n 3,0 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,4. Tervanevalla on luonnontilaista turvetta 7,61 milj. m³, jos - ta 32,6 % eli 2,47 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 45,6 % koko turvemääräst ä eli 3,47 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvetta 2,3 6 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 1,0 % j a 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,2 %.

31 Palkkisneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Pyhäsalmelta. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 150 m. Suo n pinta-ala on 160 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta o n 10 ha. Suo on tutkittu 11 hajapisteellä (kuva 17). Palkkisneva on kauttaaltaan perusojitettu. Maantien itäpuolella vallitsevat suotyypit ovat rahka- ja tupasvillarämeojikkoa ja maantien lähiympäristö isovarpurämeojikkoa. Maan - tien länsipuolella on pääasiassa sararämeojikkoa ja -muuttu - maa. Mättäisyys on keskimäärin 30 % ja mättäiden korkeu s 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,09 m, yli 1 m : n syvyisellä alueella 1,58 m ja yli 2 m :n alueella 2,40 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä tai hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 70,8 % ja loput ovat saravaltai - sia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 25,8 %, CS 45,0 % ja SC 29,2 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,9. Heikosti

32 maatuneen pintakerroksen (0,24 m) maatuneisuus on 3,0 j a hyvin maatuneen kerroksen 6,7. Palkkisnevalla on luonnontilaista turvetta 1,75 milj. m³, josta 21,7 % eli 0,38 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 9,1 % koko turvemääräst ä eli 0,16 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 0,13 milj. m³.

33 Kalmoneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Pyhäsalmelta. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 141 m j a pinta viettää lounaaseen kohti Pyhäjärveä. Suon pinta-al a on 135 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 55 ha ja yl i 2 m :n 15 ha. Suo on tutkittu kahdeksalla hajapisteell ä (kuva 18). Koko Kalmoneva on ojitettu. Suon keskelle on raivattu laajahko turvepelto. Suurin osa suosta on sararämemuuttumaa. Keskimääräinen mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus 1 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,83 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 1,99 m ja yli 2 m :n alueella 2,57 m. Suuri n turvepaksuus, 3,20 m, on tavattu pisteeltä P 1. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä tai savea.

34 Turpeista on saravaltaisia 86,3 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 13,7 %, SC 84,9 % ja BC 1,4 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,18 m) maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen kerroksen 5,8. Kalmonevalla on luonnontilaista turvetta 2,46 milj. m³, jost a 9,3 % eli 0,23 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 44,3 koko turvemäärästä eli 1,09 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvetta 0,98 milj. m³. 20. Tervaneva (kl , 05, 08) sijaitsee noin 35 km Pyhä - salmelta länteen. Suon pinnan korkeus vaihtelee m : n välillä mpy. Suon pinta-ala on 780 ha, josta yli 1 m :n syvyis - tä aluetta on 370 ha ja yli 2 m :n 110 ha. Suolla on tutkimus - linjaa m (160 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keski - määrin 2,1 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 19). Tervanevan reunat ja itäosa on ojitettu. Luonnontilaisell a alueella suon länsiosassa lyhytkorsineva on vallitseva suotyyp - pi. Rimpineva, saraneva ja rahkaneva ovat myös yleisiä. Suo n itäosissa tupasvillarämeojikko on yleisin suotyyppi. Keskimääräinen mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,45 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 1,93 m ja yli 2 m :n alueella 2,67 m. Suurin turve - paksuus, 3,80 m, on tavattu pisteeltä B Pohjamaal ajit suon keskiosissa ovat pääasiassa silttiä ja hiekkaa. Reunoill a on myös hiekkamoreenia ja kivistä moreenia. Turpeista on saravaltaisia 61,2 % ja loput ovat rahkavaltai - sia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 19,7 %, CS 19,1 C 20,4 %, SC 40,2 % ja BC 0,6 %. Turpeen keskimaatuneisuus o n 4,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,56 m) maatuneisuu s on 2,9 ja hyvin maatuneen kerroksen 5,8. Tervanevalla on luonnontilaista turvetta 11,31 milj. m³, josta 38,3 % eli 4,33 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yli 1 m:n syvyisellä suon osalla on 63,1 % koko turvemäärästä eli 8,14 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvetta 5,59 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,5 % ja 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,1 %.

35 Puukkoneva (kl ) sijaitsee noin 34 km Pyhäsalmelta länteen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n 168 m. Suon pinta-ala on 120 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 20 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (35 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 2,9 kappalett a 10 hehtaarilla (kuva 19). Puukkonevan reunat ja länsiosa on ojitettu. Suon keskiosissa vuorottelevat lyhytkorsineva ja rahkaneva. Länsipääss ä tupasvilla- ja sararämeojikko ovat vallitsevia. Keskimääräinen mättäisyys on 30 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 0,83 m ja yli 1 m :n syvyisell ä alueella 1,15 m. Suurin turvepaksuus, 1,50 m, on tavatt u pisteittä A 800, A 900 ja A Suon pohjamaalaji o n pääasiassa hiekkamoreenia. Turpeista on rahkavaltaisia 97,2 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 84,8 %, CS 12,4 % ja SC 2,8 %. Puukkonevan turpeen keskimaatuneisuus on 4,3. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,46 m) maatuneisuus o n 2,1 ja hyvin maatuneen kerroksen 7,1. Puukkonevalla on luonnontilaista turvetta 0,99 milj. m³, jos - ta 56,1 % eli 0,55 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 23,2 % koko turvemääräst ä eli 0,23 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 0,11. milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 0, 6 % 22. Parkonneva (kl , 06) sijaitsee noin 16 km Pyhäsalmelta. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 156 m. Suon korkeimmat kohdat ovat lännessä, mistä pinta viettä ä pohjoiseen ja kaakkoon. Suon pinta-ala on 750 ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on 550 ha ja yli 2 m :n 215 ha. Suoll a on tutkimuslinjaa m (169 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 2,3 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 20). Parkonneva on suotyypeiltään vaihtelevaa. Parkonlammen länsi - ja pohjoispuolella on laajalti rimpi- ja saraneva(ojikkoa). Suon laiteet ovat rämeitä, joista tavallisimpia ovat

36 isovarpu- ja sararäme(ojikot). Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,86 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 1,96 m ja yl i 2 m :n alueella 2,66 m. Suurin turvepaksuus, 4,30 m, o n tavattu pisteeltä C Suon pohjamaalaji on pääasiass a hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 71,8 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 19,5 %, CS 52,3 %, C 4,9 % ja SC 23,3 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,1. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,27 m) maatuneisuus o n 2,8 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,6. Parkonnevalla on luonnontilaista turvetta 13,91 milj. m³, josta 14,5 % eli 2,02 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 77,8 % koko turvemääräst ä eli 10,78 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 9,35 milj. m³. 23. Kuraneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Pyhäsalmelta. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 149 m ja pint a viettää luoteeseen kohti Eteläjokea. Suon pinta-ala o n 120 ha, ja se on tutkittu viidellä hajapisteellä (kuva 21). Kuraneva on kauttaaltaan ojitettu. Vallitsevat suotyypi t ovat sara- ja tupasvillarämeojikkoa. Turvekerrostumien keskipaksuus on 0,60 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 76,7 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10,0 %, CS 66,7 % ja SC 23,3 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,0. Heikost i maatuneen pintakerroksen (0,20 m) maatuneisuus on 3,5 j a hyvin maatuneen kerroksen 5,8. Kuranevalla on luonnontilais - m m ta turvetta 0,72 milj. ³, josta 33,3 % eli 0,24 milj. ³ on heikosti maatunutta. 24. Niittyneva (kl ) sijaitsee noin 19 km Pyhäsalmelta. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 145 m j a pinta viettää luoteeseen. Suon pinta-ala on 220 ha, ja s e on tutkittu yhdellätoista hajapisteellä (kuva 21).

37 Niittyneva on kauttaaltaan ojitettu. Vallitsevat suotyypi t ovat sara- ja tupasvillarämeojikkoa, mutta myös erilaisi a korpityyppejä esiintyy. Keskimääräinen mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 0,64 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa.

38 Turpeista on rahkavaltaisia 97,1 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 17,1 %, 80,0 % ja SC 2,9 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,0. Hei - kosti maatuneen pintakerroksen (0,21 m) maatuneisuus o n 3,3 ja hyvin maatuneen kerroksen 5,8. Niittynevalla o n m luonnontilaista turvetta 1,40 milj. ³, josta 32,9 % el i m 0,46 milj. ³ on heikosti maatunutta. CS 24. Sivakkaneva (kl ) sijaitsee noin 27 km Pyhäsal - melta länteen. Suon pinnan korkeus vaihtelee m : n välillä mpy. Suon pinta-ala on 480 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 175 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (94 pistettä), ja tutkimuspisteitä o n keskimäärin 2,0 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 22). Sivakkanevan etelä- ja kaakkoisosat on ojitettu samoin koillisosan reunat. Muuten suo on luonnontilainen. Suon keski - osissa yleisin suotyyppi on lyhytkorsineva. Paikoin myö s silmäkeneva on yleinen. Kaakkoisosissa sararämeojikko o n vallitseva. Luoteisosissa esiintyy pääasiassa rahkarämett ä ja tupasvillarämettä. Suon reunaosat ovat pääasiassa kangas - korpea ja pallosararämettä. Keskimääräinen mättäisyys o n 30 % ja mättäiden keskikorkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,31 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 1,64 m ja yli 2 m :n alueella 2,23 m. Suuri n turvepaksuus, 3,20 m, on tavattu pisteellä A Suo n pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 65,9 % ja loput ovat saravaltai - sia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 12,2 %, CS 53,7 % ja SC 34,1 %. Sivakkanevan turpeen keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,58 m) maatuneisuus o n 2,9 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,8. Sivakkanevalla on luonnontilaista turvetta 6,31 milj. m³, josta 44,3 % eli 2,80 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 45,5 % koko turvemääräst ä eli 2,87 milj. Tästä on hyvin maatunutta turvetta

39 ,61 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 2,3 % ja. 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0, 3 % 26. Juurikkaneva (kl , 09) sijaitsee noin 23 k m Pyhäsalmelta. Suon pinnan korkeus vaihtelee m mpy. ja pinta viettää kaakkoon kohti Haasia- ja Orsipuroa. Suo n pinta-ala on 460 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta o n 270 ha ja yli 2 m :n 120 ha. Suolla on tutkimuslinja a m (125 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimääri n 2,7 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 23). Juurikkaneva on suurimmaksi osaksi lyhytkorsinevaa(ojikkoa), mutta paikoin tavataan myös saraneva(ojikkoa). Rämealuee t ovat pääasiassa isovarpurämeojikkoa. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,99 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 1,96 m ja yli 2 m :n alueella 2,80 m. Suuri n turvepaksuus, 5,3 m, on tavattu pisteeltä A Suo n pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa, paikoin savea tai silttiä. Turpeista on rahkavaltaisia 87,8 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 29,8 %, CS 58, 0 %, C 0,2 % ja SC 12,0 %.Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,32 m) maatuneisuus o n 2,7 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,6. Juurikkanevalla on luonnontilaista turvetta 9,15 milj. m³, josta 16,1 % eli 1,47 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yli

40 m :n syvyisellä suon osalla on 58,0 % koko turvemääräst ä eli 5,31 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 4,47 milj. m³. 27. Mätäsneva (kl ) sijaitsee noin 7 km Pyhäsalmel - ta. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 142 m. Suo n pinta-ala on 80 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta o n 60 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (38 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 4,8 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 24).

41 Mätäsneva on lähes kokonaan ojitettu lukuun ottamatta pien - tä aluetta suon eteläosassa. Tyypillisin suotyyppi on sararämemuuttuma. Muita ojitetulla alueella esiintyviä suotyyppejä ovat rimpineva- ja isovarpurämemuuttuma. Luonnontilaisella alueella on sararäme vallitseva. Mätäsnevan pohjois - osan peltoalueesta on noin 4 ha otettu palaturvetuotantoon. Keskimääräinen mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus 1 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,20 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 2,25 m ja yli 2 m :n alueella 2,66 m. Suuri n turvepaksuus, 3,50 m, on tavattu pisteeltä A Suo n pohjamaalaji on syvemmissä kohdissa silttiä tai savea, reunaosissa silttimoreenia (kuva 25). Turpeista on saravaltaisia 71,9 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 28,1 %, C 2,4 % j a SC 69,5 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,4. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,22 m) maatuneisuus on 3,9 % ja hyvi n maatuneen kerroksen 6,7.

42 Mätäsnevalla on luonnontilaista turvetta 1,76 milj. m³, josta 10,2 % eli 0,18 milj. m³ on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 76,7 % koko turvemääräst ä eli 1,35 milj. m³. Tästä on hyvin maatunutta turvett a 1,22 milj. m³. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 1,3 % ja. 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0, 3 % 28. Isonnevansuo (kl ) sijaitsee noin 2 km Pyhäsal - melta. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 146 m j a pinta viettää kaakkoon kohti Pyhäjärveä. Suon pinta-ala o n 120 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 50 ha ja yl i 2 m :n 20 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (40 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 3,3 kappaletta 10 hehtaa - rilla (kuva 26).

43 Isonnevansuo on lähes kokonaan ojitettu ja noin puolet suo - alueesta on otettu viljelykseen. Keskiosissa puolukka-, varpu- ja ruohoturvekankaat ja sararämemuuttuma vuorottelevat. Reunaosissa erilaiset korpimuuttumat ovat tyypillisiä. Keskimääräinen mättäisyys on 10 % ja mättäiden korkeus 1 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,83 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 2,13 m ja yli 2 m :n alueella 2,76 m. Suuri n turvepaksuus, 3,90 m, on tavattu pisteeltä A Suo n pohjamaalaji on keskiosissa silttiä ja reunoilla kivist ä moreenia (kuva 27). Turpeista on saravaltaisia 95,9 % ja loput ovat rahkavaltai - sia. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 4,1 %, C 4,9 % j a SC 91,0 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maa - tuneen pintakerroksen (0,22 m) maatuneisuus on 3,8 ja hyvi n maatuneen kerroksen 6,3.