KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN.
|
|
- Taisto Lahtinen
- 5 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The peat resources of Kuortane and their potential use Espoo 1990
2 Toivonen, Tapio Kuortaneen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Abstract : The peat resources of Kuortane and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation pages, 105 figures, 74 tables and 1 appendix. The Geological Survey of Finland studied peat resources in the municipality of Kuortane in 1987 and mires covering a total of 4630 hectares were studied. This is about 66,5 % of the total peatland area. The mires studied contain a total of million m3 of peat in situ. The mean depth of the mires is 1,39 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0,32 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 5.7. The area deeper than 2 m covers 1114 ha and contains 24 % of the total peat quantity (29.85 million m3). Sixty-five per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 35 % Carex predominant. The majority of the mires are drained. The most common site type is cotton grass pine bog. The average ash content of peat is 2,8 % of dry weight, the water content 90,1 % of wet weight, the dry bulk density 100 kg per m 3 in situ and the sulphur content 0,20 % of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 20,7 MJ/kg. Twenty-one of the investigated mires are suitable for fuel peat production ; three of them are suitable for horticultural peat production. The total area suitable for fuel peat production is 1124 ha. The available amount of peat is million m 3 in situ and the energy content at 50 % moisture 10.5 million MWh. Key words : mire, peat, inventory, fuel peat production, Kuortane Tapio Toivonen Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND ISBN ISSN
3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 5 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset Tutkimusaineiston käsittely 9 3 SOIDEN YLEINEN KUVAUS 11 4 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Kuijunneva Valkoisenkallionneva Vähä-Kuhjo Hietaharjunneva Tuohineva Kinkoneva Kaulalamminneva Rimminneva Nurkkausneva Kiimaneva Möhrönneva Laksonneva Valkoinenneva Pikkalantausta Mellinluhta Kylmäkonto Hanhineva Isoneva Perkiönneva Sarvelanneva Hyysikkäkonto Lakiakonto Hiironrämäkkö Honkisaarenneva Salonneva Mataraneva Kapulasillanneva Haudantaustanneva Heinineva Sormuskonto Kelkkaneva Yläneva Pitkänalankonto Isokonto Laskuojankonto Erkinneva "Isonmäenneva" 156
4 38. Rantaneva Haapasaarenneva Kylmäneva Ypyrinneva Eteläneva Luomalanneva Pohjoisneva TULOSTEN TARKASTELU Turpeen paksuus ja turvemäärä Suotyypit Turvelajit ja turvetekijät Maatuneisuus Liekoisuus Pohjamaalajit ja liejut Happamuus Tuhkapitoisuus Vesipitoisuus Kuivatilavuuspaino Lämpöarvo Rikkipitoisuus TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT YHTEENVETO 209 KIRJALLISUUTTA 210 LIITE
5 5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyviä turvetutkimuksia Kuortaneen kunnan alueella vuosina 1987 ja Tällöin tutkittiin kaikkiaan 44 suota yhteispinta-alaltaan 4630 ha. Tämä on 66,5 % yli 20 hain suuruisten soiden kokonaispinta-alasta, joka on 6966 ha (Lappalainen ja Toivonen 1985). Turvetuotannossa on 7 suota, joiden kokonaispinta-ala on noin 1520 ha. Tässä raportissa on tiedot kaikista niistä soista, joilla on turvetuotannon kannalta merkitystä. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa mahdollisimman monipuolinen ja luotettava kuva soista, niiden sisältämistä turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, suotyypeistä sekä turpeen tärkeimmistä fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista. Pääpaino on asetettu turvetuotantoon soveltuvien suoalueiden sekä näiden turvemäärän, -laadun ja energiasisällön selvittämiseen. Esitetyt perustiedot ovat käyttökelpoisia myös tulevaisuudessa, mikäli soille ilmenee uusia käyttömahdollisuuksia.
6 6 0 5km I I I I I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto 1990 Kuva 1. Kuortaneella tutkitut suot. 1. Kuljunneva 12. Laksonneva 23. Hiironramäkkö 34. Isokonto 2. Valkoisenkallionneva 13. Valkoinenneva 24. Honkisaarenneva 35. Laskuojankonto 3. Vähä-Kuho 14. Pikkalantausta 25. Salonneva 36. Erkinneva 4. Hietaharjunneva 15. Mellinluhta 26. Mataraneva 37. "Isomäenneva" 5. Tuohineva 16. Kylmäkonto 27. Kapulasillanneva 38. Rantaneva 6. Kinkoneva 17. Hanhineva 28. Haudantaustanneva 39. Haapasaarenneva 7. Kaulalamminneva 18. Isoneva 29. Heinineva 40. Kylmäneva 8. Rimminneva 19. Perkiönneva 30. Sormuskonto 41. Ypyrinneva 9. Nurkkausneva 20. Sarvelanneva 31. Kelkkaneva 42. Eteläneva 10. Kiimaneva 21. Hyysikkäkonto 32. Yläneva 43. Luomalanneva 11. Möhrönneva 22. Lakiakonto 33. Pitkänalankonto 44. Pohjoisneva
7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-4 pinnasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumia. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C:ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tilavuus
8 Suotyyppien, turvelajien ja lisätekijöiden lyhenteet ovat seuraavat : 8 I Avosuot II Rämeet 1. Varsinainen letto VL 1. Lettoräme 2. Rimpiletto RIL 2. Ruohoinen sararäme 3. Ruohoinen saraneva RHSN 3. Varsinainen sararäme 4. Varsinainen saraneva VSN 4. Lyhytkorsinevaräme 5. Rimpineva RIN 5. Tupasvillaräme 6. Lyhytkortinen neva LKN 6. Pallosararäme 7. Kalvakkaneva KN 7. Korpiräme 8. Silmäkeneva SIN 8. Kangasräme 9. Rahkaneva RN 9. Isovarpuräme 10. Luhtaneva LUN 10. Rahkaräme 11. Keidasräme III Korvet 1. Lettokorpi 2. Koivuletto 3. Lehtokorpi 4. Ruoho- ja heinäkorpi 5. Kangaskorpi 6. Varsinainen korpi 7. Nevakorpi 8. Rääseikkö LK KOL LHK RHK KGK VK NK RAK IV Muuttuneet suotvvpit 1. Ojikko 2. Muuttuma 3. Karhunsammalmuuttuma 4. Ruohoturvekangas 5. Mustikkaturvekangas 6. Puolukkaturvekangas 7. Varputurvekangas 8. Jäkäläturvekangas 9. Kytöheitto 10. Pelto 11. Palaturpeen nostoalue 12. Jyrsinturpeen nostoalue Pääturvelajit Lisätekijät 1. Rahkaturve S 1. Tupasvilla (Eriophorum) 2. Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignidi) 3. Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (Nanolignidi) 4. Saraturve C 4. Korte (Equisetum) 5. Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phragmites) 6. Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) 7. Ruskosammalturve B 7. Tupasluikka (Trichophorum) 8. Rahkaruskosammalturve SB 8. Raate (Menyanthes) 9. Sararuskosammalturve CB 9. Siniheinä (Molinia) 10. Järvikaisla (Scirpus)
9 9 tarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ). Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. 2.3 Tutkimusaineiston käsittely Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksi käyttäen. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen. Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %) runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Kairaustuloksia on havainnollistettu karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkostot sekä heikosti maatuneen (H 1-4) rahkavaltaisen pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus tutkimuspisteittäin. Karttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon pinnan korkeuskäyrät 5 m :n välein. Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu kolmeen osaan : heikosti (H 1-3) maatunut, vähän (H 4) maatunut sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H 5-10). Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoiuus (0-1 m :n syvyyskerroksen osumat / 1-2 m syvyyskerroksen osumat). Turvelajit ja pohjamaalajit on kuvattu symbolein (kuva 2).
10 1 0 f3 a Suon ja mineraalimaan raja Pelto Lohkare Tie Rautatie SUO KARTTA : Epämääräinen rantaviiva 6,0 Keskimääräinen maatuneisuus Joki 3/14 Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen /koko turvekerrostuman paksuus Järvi tai lampi dm Puro ja o1a sekä veden virtaussuunta Syvyyskäyrä Korkeus käyrä P3. x 22 Hajapiste Turvekerrostuman paksuus dm Näytepiste Q A Rahka (Sphagnum) Sara (Carex) Ruskosemmal (Bryales) Sararahka (Carex-Sphagnum) Rahkasara (Sphagnum-Carex) Ruskosammalsara (Bryales-Carex) S C B CS SC BC S f '` - PROFIILIT : Turvelajit : Tupasvilla (Eriophorum) Tupasluikka (Trichophorum) Suoleväkkö (Scheuchzeria) Siniheinä (Molinia) Korte (Equisetum) Pohjamaalajit : ER TR SH ML EO y M A M Järvikaisla (Scirpus) Järviruoko (Phragmites) Raate (Menyanthes) Varpuaines (Nanolignidi) SP PR MN Puuaines A (Lignidi) L Lohkareita LO Hiekka HK Savi SA Moreeni MR Hieta HT Liejusavi USA N..0 Sora SR Hiesu HS Kallio KA Op. o G Savilieju SALJ NENEN Liejut : Karkeadetrituslieju KDLJ Levälieju LELJ 0, Järvimuta JAMU Piilevälieju PILJ Kalkkilieju KALJ OOOO. Muita symboleja : W ss Hienodetrituslieju HDLJ Piimaa PIMA Simpukkamaa ja kuorisora : SMLJ Hiilikerros Saostuma Liekoisuus : 3/2 Lieko-osumien määrä 0-1/1-2 m :n syvyydessä Turpeen maatuneisuus : H 1-3 H 4 Rekurenssipinta v Veden pinta H 5-10 Kuva 2. Käytetyt symbolit ja lyhenteet.
11 1 1 3 SOIDEN YLEINEN KUVAUS Kuortaneen maapinta-ala on 462,8 km'. Tästä alasta on 20 ha ja sitä suurempia soita 15,1 % eli ha. Siten suota maa-alasta on hieman vähemmän kuin Vaasan läänissä keskimäärin, jossa sitä on 20,5 % (Lappalainen ja Toivonen 1985). Kuva 3. Soiden sijoittuminen Kuortaneen kunnan alueella.
12 12 Yksittäisiä suokuvioita on Kuortaneella kaikkiaan 61 kappaletta, ja niiden keskikoko on 114 ha. Yli 100 hain laajuisia soita on 22 kappaletta. Suuralueellisesti Kuortane kuuluu keidas- ja aapasuoalueen rajamaastoon. Useilla soilla on viettokeitaiden piirteitä, mutta myös saraisia aapasuotyyppejä löytyy. Useimmat suot ovat ainakin reunaosistaan ojitettuja. Laajin luonnontilainen alue on Kaulalamminnevalla (7). Runsassoisimmat alueet ovat kunnan länsi- ja koillisosissa (kuva 3). Suojelussa olevia tai tähän tarkoitukseen ehdotettuja suoalueita ei kunnan alueella ole. Kuortaneen kunnan alueella on turvetuotantoa seitsemällä suolla, joiden yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on noin 1520 ha.
13 13 4 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Tässä osassa käsitellään tutkittujen soiden yleis- ja erikoispiirteitä sekä soveltuvuutta turvetuotantoon. Suokohtaisesti on tietoja mm. suon sijainnista, kulkuyhteyksistä, tutkimustarkkuudesta, yleisimmistä suotyypeistä, puustosta sekä ojituksesta. Suotyyppija ojitustiedot kuvastavat tutkimushetken tilannetta. Suon pinnan keskikorkeus ja viettosuunta perustuvat vaaitus- ja/tai peruskarttatietoihin. Arviot kuivatusmahdollisuuksista ovat suuntaa-antavia. Jokaisesta suosta on suokartta. Useimmista linjoituksella tutkituista soista on ainakin selkälinjasta maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät ovat taulukossa koko suon, yli 1 ja yli 2 m :n syvyisen alueen osalta. Lisäksi taulukossa on sarake, josta näkyy yli 1 ja 2 m :n syvän alueen turvemäärän osuus koko turvemäärästä. Joistakin soista on tiedot myös yli 1,5 m syvän alueen osalta. Yli 1,5 m syvän alueen tiedot on esitetty varsinkin silloin, kun suo on ojitettu, ja tämän alueen on katsottu suunnilleen vastaavan turvetuotantoon sopivaa aluetta. Suoselostuksissa on lisäksi maatuneisuus- ja pohjamaalajitiedot sekä turvelajien ja turvetekijöiden prosenttiset osuudet koko suon turvemäärästä. Liekoisuus on ilmoitettu yli 1 ja yli 2 m:n alueen osalta. Laboratoriomääritysten tulokset on näyte- ja pistekohtaisesti taulukoituina sekä keskiarvoina. Suluissa olevan pohjanäytteen arvoja ei ole laskettu mukaan keskiarvoihin. Soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Maatumisen edistyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisääntyy ja lämpöarvo kasvaa. Rahkaturpeen katsotaan soveltuvan polttoturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen turve sopii polttoturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena polttoturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna.
14 14 Maatumisen edistyessä kasvaa myös kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa. Tuhkapitoisuutta kasvattaa myös tulvan suolle mahdollisesti tuoma kivennäisaines. Tuhka alentaa lämpöarvoa osuutensa verran ja sintraantumalla toisinaan turvekattiloihin hankaloittaa samalla polttoa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin 1976 ja 1982 (liite 1). Suon soveltuvus polttoturvetuotantoon riippuu oleellisesti edellä mainittujen turvetekijöiden lisäksi suotekijöistä. Niistä tärkeimpiä ovat käyttökelpoisen alueen pinta-ala, muoto, keskisyvyys, kuivatusmahdollisuudet sekä omistussuhteet. Varsinkin pienten tuotantoon soveltuvien alueiden käyttöön otolle ovat usein kynnyskysymyksiä suon sijainti kulutuskohteeseen nähden, tieyhteydet suolle sekä puuston laatu ja liekoisuus. Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa toisistaan teollinen turvetuotanto, pientuotanto ja tilakohtainen tuotanto. Teollisessa turvetuotannossa turve voidaan tuottaa joko pala- tai jyrsinturpeena. Tuotantokenttien laajuus on vähintään useita kymmeniä hehtaareja. Pientuotannossa tuotantoalueen laajuus on yleensä 5 ha :sta ylöspäin ja tuotantomuotona lähes aina polttoturpeen osalta palaturve. Tilakohtaisessa tuotannossa ei tuotantoalue ylitä viittä hehtaaria, ja turve käytetään omalla tai lähitiloilla (Leinonen ja Luukkanen 1986). Palaturpeen raaka-aineen tulisi olla maatumisasteeltaan yli H 4 ja turvelajiltaan mielellään rahka- tai sekaturvetta (sekä rahkaa että saraa). Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve ei yleensä sovellu palaturpeeksi, ei myöskään puhdas saraturve, koska palojen koossapysymisessä on vaikeuksia. Palan koossapysymiseen vaikuttaa myös turpeen kosteus sekä palaturvekoneen ominaisuudet. Palaturvetuotanto soveltuu hyvin pienillekin tuotantoalueille, siten mm. monet hylätyt turvepellot sopivat tähän tarkoitukseen. Jyrsinturvetuotannossa yhtenäistä tuotantoaluetta tulisi olla vähintään 20 ha. Jyrsinturvemenetelmä ei ole kovin vaativa turvelajin ja maatumisasteen suhteen, ja siten myös heikosti maatunut pintakerros on helposti hyödynnettävissä. Menetelmää käytetään laajasti sekä poltto- että kasvuturpeen tuottamisessa.
15 15 Suota on suositeltu polttoturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 1/z tai 2 m syvää yhtenäistä aluetta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu. Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittamiselle. Pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää ilmoitettaessa, koska se useimmiten kuitenkin tuotetaan heikkolaatuisena polttoturpeena, jos suo otetaan turvetuotantoon. Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävissä olevaa runsastuhkaista kerrosta. Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Lisäksi on ilmoitettu käyttökelpoisen turpeen määrä (suo-m 3), kuiva-aineen määrä (tn) ja energiasisältö 50 %:n kosteudessa (MWh) tuotantokelpoiselta alueelta hehtaaria kohden. Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää menetelmää. Suomessa käytetään kasvuturpeena pääasiassa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Hyvältä kasvuturpeelta vaaditaan alhaista maatumisastetta, korkeaa vaihtokapasiteettia ja hyvää vedenpidätyskykyä. Lisäksi turpeessa tulee olla lisätekijöitä mahdollisimman vähän. Edellä mainitut vaatimukset täyttävät parhaiten Acutifolia-ryhmän rahkaturpeet heikosti maatuneena (H 1-3). Hyvälaatuisen kasvuturpeen raaka-ainevaatimukset ovat huomattavasti tiukemmat kuin polttoturpeen. Kasvuturve jakaantuu viljelyturpeeksi ja maanparannusturpeeksi. Viljelyturve on turvetta, jota voidaan sellaisenaan, kuitenkin yleensä lannoitettuna, käyttää kasvualustana. Puhuttaessa jäljempänä kasvuturpeesta, käsitetään se lähinnä viljelyturpeeksi. Viljelyturve jaetaan yleisesti kahteen laatuluokkaan (Turveteollisuusliitto 1980).
16 16 I laatuluokka., Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa turvetta, maatumisasteeltaan H 1-3, jossa on vähintään 90 % rahkasammalien jäänteitä. Näistä valtaosan, yli 80 %, on oltava Acutifolia-ryhmän jäänteitä. Varpujen ja muiden puumaisten kasvien jäänteitä saa olla korkeintaan 3 % ja tupasvillan jäänteitä korkeintaan 6 % painosta. II laatuluokka. Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa, maatumisasteeltaan H 1-3, tai tummaa H 4-5 turvetta, jossa on vähintään 80 % rahkasammalien jäänteitä. Kaupallinen kasvuturve vastaa lähinnä I laatuluokkaa. Vanhastaan turvetta on käytetty maanparannusaineena ja kuivikkeena (turvepehku) karjataloudessa. Kuiviketurpeeksi soveltuu parhaiten heikosti maatunut rahkavaltainen turve. Raaka-aineen laatuvaatimukset ovat kuitenkin huomattavasti väljemmät kuin kasvuturpeen kohdalla. Kuljetusetäisyys ja saatavuus ovat usein ratkaisevia tekijöitä tällaisen turpeen käyttöönotolle. Myös niiltä soilta, jota ei varsinaisesti ole esitetty soveltuviksi turvetuotantoon, voi löytyä pienialaisia turpeen pientuotantoon soveltuvia alueita. Suokohtaiset yhteenvetotaulukot ovat tulosten tarkastelun yhteydessä.
17 17 1. Kuljunneva (kl , x = 6958,4, y = 2466,5) sijaitsee noin 19 km Kuortaneen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. B-linjan länsiosassa on hylättyjä turvepohjaisia peltoja. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Lounnaisreunaa sivuaa paikallistie. Suolla on 124 tutkimuspistettä ja 112 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,4/10 ha (kuva 4). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 108,7-116,0 m, ja pinta viettää etelään noin 4 m/km. Kuijunneva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Laskuojat viettävät etelään läheiseen Mulkkujärveen. Kuljunnevan yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston länsiosassa kalvakkaneva ja varsinainen saraneva. Ojitetuilla reuna-alueilla on sararäme- ja tupasvillarämemuuttumia. Linjaston keskiosassa on osittain ojitettu rimpineva-alue. Lisäksi alueella on paikoin kalvakkanevaa ja varsinaista saranevaa. A-linjaston itäosassa varsinainen sararämemuuttuma on vallitseva suotyyppi. B-linjaston alueella on pääasiassa varsinaista sararämemuuttumaa. Paikoin on myös tupasvillarämemuuttumaa. Ohutturpeisilla alueilla ovat kangasräme- ja pallosararämemuuttumat yleisiä. Keskimääräinen pinnan mättäisyys koko suossa on 22 % ja mättäiden korkeus 2,5 dm. Taulukko 1. Kuljunnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala (ha) pintak. H1-4 S-t Keskisyvyys (m) H1-10 C-t H5-10 S-t yht. H1-10 T urvemäärä (milj. suo-m) pintak. H1-4 S-t H1-10 C-t H5-10 S-t yht. H1-10 % Koko suo 362 0,12 0,99 1,11 0,42 3,58 4, Yli 1,0 m 137 0,14 1,87 2,01 0,19 2,57 2,76 69 Yli 2,0 m 62 0,18 2,58 2,76 0,11 1,60 1,71 43 Puusto on A-linjaston rämealueilla mäntyvaltaista harvahkoa taimistoa. B-linjaston alueella ojitus on vaikuttanut pitempään ja puusto on tiheämpää ja kookkaampaa. Lisäksi alueella on enemmän koivua.
18 19 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,1 ja muun osan 5,9. Suurin turpeen paksuus, 4,4 m, on pisteessä B Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (90 %) ja hiekka. Liejua on ohut kerros suon pohjalla B-selkälinjan loppupäässä ja B 800 poikkilinjan länsiosassa (kuvat 5-7). Kuljunnevan turpeista on saravaltaisia 78 % ja rahkavaltaisia 22 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 7 %, CS 15 %, C 32 % ja SC 46 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 20 % ja järviruo'on jäännöksiä sisältäviä 11 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 59 %, S 28 %, ER 5 %, L 4 %, PR 2 % ja EQ 1 %. Liekoja on erittäin vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,1 % ja 1-2 m:n syvyydessä 0,7 %. Yli 2 m syvällä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Turvenäytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä B 1600 ja B on 3,7 % kuivapainosta, ph-arvo 3,9, vesipitoisuus märkäpainosta 89,7 % ja kuivatilavuuspaino 103 kg/suo-m 3. Keskimääräinen lämpöarvo kuivalla turpeella on 20,7 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,38 % kuivapainosta (taulukko 2). Kuljunnevan soveltuvuus turvetuotantoon B-linjaston alue soveltuu polttoturvetuotantoon. Haittana on paikoin kookas puusto. Turve on saravaltaista ja sen tilavuuspaino on osittain ojituksen ansiosta melko korkea. Rikkipitoisuus on korkeahko ylittäen 0,3 % :n ilmoitusrajan. Yli 1 m :n syvyisen 70 ha:n alueen käyttökelpoiset polttoturvevarat ovat noin 1,05 milj. suo-m3, kuivaainemäärä 0,108 milj. tn (104 kg/suo-m 3 ) ja energiasisältö 2,24 milj. GJ eli 0,62 milj. MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältö on 1,97 milj. GJ eli 0,55 milj. MWh.
19 22 SW M MPY MARTUNE I SUUS _ lpi I r, IIIII IIILI I I IV / I r NE M MPY _112 _111 _110 _109 _108 _107 _106 _105 M MPY _ VSROJ 0/0 SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELAJIT VSRMU 0/0 TROJ 2/0 VSRMU 3/0 VSRMU 3/0 ILI JR PSRMU 1/0 POHJAMAALAJIT KGRMU M MPY 0/0 KORMU _112 0/0 _111 _110 _109 _108 _107 _108 _ M OEOLOGIRN TUTKIMU5KEEKU6 Kuva 7. Kuljunnevan B 800 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m3, kuivaainemäärä 1540 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 7850 MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisältö 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,52 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 3,8 kg.
20 22 OEOLOaIRN TUTKINUOKEÖKUs Kuva 7. Kuljunnevan B 800 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m 3, kuivaainemäärä 1540 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 7850 MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisältö 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,52 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 3,8 kg.
21 Valkoisenkallionneva (kl , x = 6958,2, y = 2468,3) sijaitsee Kuljunnevan itäpuolella noin 15 km Kuortaneen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itäreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,2/10 ha (kuva 8). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Valkoisenkallionneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Sekä etelä- että pohjoispäästä lähtee laskuoja.
22 2 4 Kuva 8. Valkoisenkallionnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Suon keskiosassa on lyhytkorsinevaa. Reunemmalla on sara- ja tupasvillarämettä. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 7 % ja mättäiden korkeus 2,3 dm. Puusto on mäntyvaltaista harvahkoa tai keskitiheää. Kehitysluokka vaihtelee taimikosta pinotavara-asteelle. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja muun osan 7,0. Suurin turpeen paksuus, 2,1 m, on pisteessä A 100. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Taulukko 3. Valkoisenkallionnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. % (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 25 0,44 0,56 1,00 0,11 0,14 0, Yli 1,0 m 14 0,71 0,79 1,50 0,10 0,11 0,21 84 Yli 2,0 m 1 0,70 1,40 2,10 0,01 0,01 0,02 8
23 Liite 4 POKA-reiÄt REIKÖ -KOORD Y-KOORD SUUNTA/KALT. PITUUS (m) R / R / R / R / YHTEENSÖ 92.95
24 25 Valkoisenkallionnevan turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 %. PÄÄturvelajeittain jakaantuma on S 45 %, CS 33 %, C 2 % ja SC 20 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 % ja puun jäännäksiä sisältäviä turpeita 4 %. Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 71 %, C 24 %, ER 4% ja L1%. Liekoja on yleensä erittäin vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,6 %. Yli 2 m syvällä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,8 % ja 1-2 m:n syvyydessä 0,9 %. Valkoisenkallionnevan soveltuvuus turvetuotantoon Ohuen turvekerroksen ja paikoin paksuhkon pintarahkan takia suo ei sovellu polttoturvetuotantoon. 3. VÄhÄ-Kuhjo (kl , x = 6959,5, y 2464,9) sijaitsee Kuljunnevan luoteispuolella noin 19 km Kuortaneen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen, paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon poikki kulkee paikallistie. Suolla on 31 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha (kuva 9). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää A-linjaston alueella etelään ja B-linjan alueella länteen. VÄhÄ-Kuhjo on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Laskuojat viettävät etelään Kuljunnevalle ja länteen Kuhjonnevalle. VÄhÄ-Kuhjon yleisimmät suotyypit suon keskellä ovat rahkaneva ja lyhytkorsineva. Reunaosassa on tupasvillarämettä, varsinaista sararämettä ja pallosararämettä. B- linjalla on tupasvillaräme tyypillinen. Suotyypit ovat suon keskellä ojikkoasteella ja reunaosissa yleensä muuttuma-asteella. KeskimÄÄrÄinen pinnan mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus 2,8 dm. Puusto on rämealueilla yleensä harvahkoa mäntytaimikkoa.
25 26 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 9. VÄhÄn-Kuhjon tutkimuslinjastot, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja muun osan 7,2. Suurin turpeen paksuus, 1,4 m, on pisteessä A Vallitseva pohjamaalaji on moreeni.
26 2 7 Taulukko 4. VÄhÄ-Kuhjon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) pintak. H1-10 C-t H1-4 S-t H5-10 S-t yht. H1-10 TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m 3) H1-10 C-t H5-10 S-t pintak. H1-4 S-t yht. H1-10 % Koko suo 88 0,32 0,36 0,68 0,28 0,32 0, Yli 1,0 m 3 0,73 0,37 1,10 0,02 0,01 0,03 5 Yli 2,0 m VÄhÄn-Kuhjon turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 %. PÄÄturvelajeittain jakaantuma on S 49 %, CS 28 % ja SC 23 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 % ja puun jäännäksiä sisältäviä turpeita 18 %. Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 68 %, C 24 %, ER 5 % ja L 3 %. Liekoja on erittäin vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0 - keskimäärin 0,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,0 %. 1 m :n syvyydessä VÄhÄn-Kuhjon soveltuvuus turvetuotantoon Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon. 4. Hietaharjunneva (kl , x = 6961,5, y = 2465,5) sijaitsee noin 15 km Kuortaneen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen monin paikoin kallioiseen tai lohkareiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Pohjoisreunaa sivuaa SeinÄjoen ja LehtimÄen välinen maantie. Suolla on 68 tutkimuspistettä ja 61 syvyyspisteettä. Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha (kuva 10). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Hietaharjunneva on suureksi osaksi ojitettu. Suon etelä- ja koillisosassa on pienehkä luonnontilainen alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon halki pohjoiseen Tausnevalle on vedetty valtaoja. Hietaharjunnevan yleisimmät suotyypit koillis- ja eteläosan luonnontilaisilla alueilla ovat rahkaräme ja -neva. Ojitetuilla alueilla ovat edellisten lisäksi lyhytkorsineva- ja tupas-villarämeojikot ja -muuttumat yleisiä. Paikoin on myäs keidasrämeojikoita ja
27 2 8 Kuva 10. Hietaharjunnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. -muuttumia. Reunaosissa on pallosararäme tyypillinen. KeskimÄÄrÄinen pinnan mättäisyys on 46 % ja mättäiden korkeus 2,3 dm. Puusto on rämealueilla yleensä harvahkoa ja vajaatuottoista. Suon keskiosassa pisteiden A 1400 ja A 1750 välisellä alueella on mäntytaimikkoa.
28 2 9 Taulukko 5. Hietaharjunnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 ) alue ala pintak. H1-10 C-t yht. pintak. H1-10 C-t yht. % (ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 177 0,40 0,63 1,03 0,72 1,11 1, Yli 1,0 m 85 0,58 0,96 1,54 0,49 0,82 1,31 72 Yli 2,0 m 14 0,50 1,79 2,29 0,07 0,25 0,32 18 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja muun osan 7,1. Suurin turpeen paksuus, 3,0 m, on pisteessä A 800. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 11). Hietaharjunnevan turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 %. PÄÄturvelajeittain jakaantuma on S 50 %, CS 27 %, C 2 % ja SC 21 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 25 %, puun jäännäksiä sisältäviä turpeita 37 % ja varpujen jäännäksiä sisältäviä 2 %. Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 65 %, C 19 %, L 10 % ja Er 6 %. Liekoja on erittäin vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,5 % ja 1 _ 2 m :n syvyydessä 0,2 %. Yli 2 m syvällä alueella liekoja on 0-1 m syvyydessä 0,7 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 900 ja A 1500 on 1,5 % kuivapainosta, ph-arvo 3,4, vesipitoisuus märkäpainosta 90,1 % ja kuivatilavuuspaino 102 kg/suo-m 3. KeskimÄÄrÄinen lämpäarvo kuivalla turpeella on 19,0 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,3 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,12 % kuivapainosta (taulukko 6).
29 Taulukko 6. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Hietaharjunnevalta. 3 1 Suo on kokonaisuutena melko ohutturpeinen. EtelÄosassa on lisäksi paksuhko rahkavaltainen pintakerros. Suon pohjoisosan yhtenäinen yli 2 m syvä noin 11 ha :n alue on mahdollista käyttää polttoturvetuotantoon, joskin tälläkin alueella on haittana paikoin paksuhko pintarahka. Polttoturvevarat ovat 0,20 milj. suo-m3 (pintarahka mukana), kuiva-ainemäärä 0,018 milj. tn (91 kg/suo-m 3 ) ja energiasisältä 0,34 milj. GJ eli 0,09 milj. MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältä on 0,30 milj. GJ eli 0,08 milj. MWh. KÄyttäkelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m 3, kuivaainemäärä 1630 tn ja energiasisältä tuotantokosteudessa 7270 MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisältä 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,42 MWh. Tuhkaa
30 3 2 yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 1,4 kg. 5. Tuohineva (kl , x = 6963,0, y = 2467,9) sijaitsee SeinÄjoen ja LehtimÄen välisen tien pohjoispuolella noin 13 km Kuortaneen keskustasta länteen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen ja rikkonaiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Maantie ympäräi suota etelässä, lännessä ja idässä. Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 12). Kuva 12. Tuohinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus.
31 33 Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 107,5-111,5 m, ja pinta viettää etelään. Tuohineva on kauttaaltaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Laskuojat viettävät etelään kohti Kaulalamminojaa, joka laskee itään Lapuanjokeen. Tuohinevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja kangasrämemuuttuma. LisÄksi suolla on varpu- ja puolukkaturvekankaita. KeskimÄÄrÄinen pinnan mättäisyys on 4 % ja mättäiden korkeus 2,5 dm. Puusto on mäntyvaltaista, yleensä keskitiheää pinotavara-asteella olevaa harvennusmetsikkää. Taulukko 7. Tuohinevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) pintak. H1-10 C-t H1-4 S-t H5-10 S-t yht. H1-10 TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 ) pintak. Hi-4 S-t H1-10 C-t H5-10 S-t yht. Hi-10 % Koko suo 57 0,14 0,33 0,47 0,08 0,19 0, Yli 1,0 m 1 0,30 0,80 1,10 0,00 0,01 0,01 4 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakeroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 6,8. Suurin turpeen paksuus, 1,0 m, on pisteissä A 100 ja A Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Tuohinevan turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 %. PÄÄturvelajeittain jakaantuma on S 35 %, CS 47 % ja SC 18 %. Puun jäännäksiä sisältäviä turpeita on 12 %. Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 75 %, C 23 % ja L 2 %. Liekoja on erittäin vähän. Tuohinevan soveltuvuus turvetuotantoon Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon. Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvät. 6. Kinkoneva (kl , x = 6964,5, y = 2469,2) sijaitsee noin 13 km Kuortaneen keskustasta länteen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon läheisyyteen johtaa metsäautoteitä. Suolla on 90 tutkimuspistettä ja 90 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,6/10 ha (kuva 13).
32 35 Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 106,5-111,0 m, ja pinta viettää pääasiassa koilliseen. Kinkoneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suolta on laskuoja sekä pohjoiseen KuortaneenjÄrveen että etelään Kaulalamminluomaan, joka laskee Lapuanjokeen. Kinkonevan suotyypit ovat suurimmaksi osaksi muuttuma-asteella. Lounaisosassa, A- selkälinjan eteläpuolella sekä koillisosan hajapistealueella ovat tupasvilla- ja rahkaräme tyypillisiä. SelkÄlinjan pohjoispuolella (A A 1600) on varsinainen sararäme monin paikoin vallitsevana. Reunaosissa ja ohutturpeisilla alueilla on yleisesti kangasrämemuuttumia sekä turvekankaita. Suolla on useita peltoalueita, joista osa on hylättynä metsittynyt. KeskimÄÄrÄinen pinnan mättäisyys on 34 % ja mättäiden korkeus 2,2 dm. Puusto on yleensä mäntyvaltaista kehitysluokaltaan hyvin vaihtelevaa ja usein keskitiheää. Taulukko 9. Kinkonevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) pintak. H1-10 C-t H1-4 S-t H5-10 S-t yht. H1-10 TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 ) H1-10 C-t H5-10 S-t pintak. H1-4 S-t yht. H1-10 % Koko suo 342 0,23 0,83 1,06 0,78 2,84 3, Yli 1,0 m 165 0,35 1,16 1,51 0,57 1,92 2,49 69 Yli 1,5 m 84 0,49 1,33 1,82 0,41 1,12 1,53 42 Yli 2,0 m 23 0,52 1,70 2,22 0,12 0,39 0,51 14 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja muun osan 6,5. Suurin turpeen paksuus, 2,6 m, on pisteessä A Suon pohja on paikoin epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuvat 14 ja 15). Kinkonevan turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 %. PÄÄturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 28 %, C 11 % ja SC 35 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28 % ja puun jäännäksiä sisältäviä turpeita 44 %. Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 48 %, C 38 %, L 8 %, ER 5 % ja EQ 1 %.
33 37 Liekoja on vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,4 % ja 1-2 m:n syvyydessä 0,8 %. Yli 2 m syvällä alueella liekoja on 0-1 m:n syvyydessä 1,9 % ja 1-2 m:n syvyydessä 1,8 %. TurvenÄytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 600 ja A on 6,2 % kuivapainosta, ph-arvo 3,8, vesipitoisuus märkäpainosta 87,3 % ja kuivatilavuuspaino 116 kg/suo-m3. KeskimÄÄrÄinen lämpäarvo kuivalla turpeella on 22,5 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 10,0 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,15 % kuivapainosta (taulukko 10). Kuva 15. Kinkonevan A 600 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.
34 38 Taulukko 10. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Kinknnevalta. Kinkonevan soveltuvuus turvetuotantoon Kinkonevan suurin yhtenäinen yli 1,5 m syvä alue on mahdollista käyttää polttoturvetuotantoon. TÄmÄn 69 ha :n alueen käyttäkelpoiset polttoturvevarat ovat 0,90 milj. suom3, kuiva-ainemäärä 0,104 milj. tn (116 kg/suo-m3) ja energiasisältä 2,34 milj. GJ eli 0,65 milj. MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältä on 2,08 milj. GJ eli 0,58 milj. MWh. KÄyttäkelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m 3, kuivaainemäärä 1500 tn ja energiasisältä tuotantokosteudessa 8400 MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisältä 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,64 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 7,2 kg.
35 39 7.Kaulalamminneva (kl , x = 6964,6, y = 2466,0) sijaitsee noin 15 km Kuortaneen keskustasta länteen. Suo rajoittuu lounaassa turvetuotantoalueeseen ja muualla loivapiirteiseen, usein lohkareiseen moreenimaastoon. Suon keskellä on pohjois-eteläsuuntainen hiekkainen harjanne. Kulkuyhteydet ovat välttävät. Suon läheisyyteen itä, etelä- ja länsipuolelle johtaa metsäautoteitä. Suolla on 143 tutkimuspistettä ja 122 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha (kuva 16). Kuva 16. Kaulalamminnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus.
36 40 Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää suon itäosassa loivasti lounaaseen ja länsiosassa luoteeseen. Kaulalamminneva on reunaosistaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. ItÄ- ja eteläosan vedet laskevat kaakkoon Kaulalamminluoman kautta Lapuanjokeen. LÄnsiosan vedet laskevat valtaajaa pitkin PerÄnevan kautta luoteeseen kohti HirvijÄrven tekojärveä. Kaulalamminnevan suotyypit ovat yleensä melko karuja. Suon keskiosan laajahkolla neva-alueella on lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa. RÄmetyypeistÄ on rahkaräme yleisin. Reunaosissa on lisäksi tupasvillarämettä, pallosararämettä ja kangasrämettä. KeskimÄÄrÄinen pinnan mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus 2,5 dm. Puusto on rämealueella yleensä harvahkoa ja vajaatuottoista. keskisyvyydet ja turve- Taulukko 11.Kaulalamminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, määrät. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) pintak. H1-10 C-t H1-4 S-t H5-10 S-t yht. H1-10 TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 ) H1-10 C-t H5-10 S-t pintak. H1-4 S-t yht. H1-10 % Koko suo 519 0,53 0,90 1,43 2,75 4,68 7, Yli 1,0 m 351 0,68 1,14 1,82 2,39 3,99 6,38 86 Yli 2,0 m 135 0,82 1,59 2,41 1,10 2,15 3,25 44 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja muun osan 6,8. Suurin turpeen pakskuus, 3,7 m, on pisteessä A YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (60 %), savi ja hiekka. Liejua on suon pohjalla 13 % :ssa tutkimus- ja syvyyspisteistä. Varsinkin Pikku Kaulalammen ympärillä on paikoin paksuhko kerros piileväliejua (kuvat 17-19). Kaulalamminnevan turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 %. PÄÄturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 24 %, C 3 % ja SC 22 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 39 %, puun jäännäksiä sisältäviä turpeita 16 % ja varpujen jäännäksiä sisältäviä 1 %. Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 68 %, C 22 %, ER 7 %, L 3 % ja EQ 1 %.
37 44 Liekoja on erittäin vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m syvällä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,2 % ja 1-2 m:n syvyydessä 0,2 %. TurvenÄytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A , A ja A on 1,2 % kuivapainosta, ph-arvo 3,4, vesipitoisuus märkäpainosta 90,5 % ja kuivatilavuuspaino 102 kg/suo-m3. KeskimÄÄrÄinen lämpäarvo kuivalla turpeella on 20,1 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,8 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,10 % kuivapainosta (taulukko 12). Taulukko 12. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Kaulalamminnevalta.
38 45 Taulukko 12 jatkuu. Suolla on monin paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon. Laajamittaiseen kasvuturvetuotantoon kerros on melko ohut, eikä turvelaatu ole tähän tarkoitukseen paras mahdollinen (sisältää mm. runsaasti tupasvillaa). MikÄli suo kuitenkin halutaan turvetuotantoon on yli 2 m syvällä 135 ha :n alueella pintarahkaa noin 0,80 milj. suo-m 3 ja tämän alla maatuneempaa polttoturvetta noin 1,75 milj. suo-m3, jonka kuiva-ainemäärä on 0,198 m ilj. tn (113 kg/suo-m 3) ja energiasisältä 4,14 milj. GJ eli 1,15 milj. MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältä on 3,64 milj. GJ eli 1,01 milj. MWh. 8. Rimminneva (kl , x = 6966,4, y = 2464,4) sijaitsee Kuortaneen ja Lapuan rajalla noin 20 km Kuortaneen keskustasta länteen. Suo rajoittuu lounaassa PerÄnevaan ja muualla loivapiirteiseen ja usein lohkareiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat välttävät. Suon itäpuolelle noin 400 m :n päähän ulottuu metsäautotie. Suolla on 46 tutkimuspistettä ja 40 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 (kuva 20).
39 4 6 Kuva 20. Rimminnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen ja länteen. Rimminnevan reunat ja eteläosa on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Laskuojat lähtevät pohjois- ja länsiosasta luoteeseen Mikonnevalle.
40 4 7 Taulukko 13. Rimminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) pintak. H1-10 C-t H1-4 S-t H5-10 S-t yht. H1-10 TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3) H1-10 C-t H5-10 S-t pintak. H1-4 S-t yht. H1-10 Koko suo 113 0,47 1,91 2,38 0,53 2,16 2, Yli 1,0 m 94 0,53 2,22 2,75 0,50 2,09 2,59 96 Yli 2,0 m 73 0,55 2,55 3,08 0,40 1,85 2,25 84 % Rimminnevan yleisimmät suotyypit keskiosan laajalla neva-alueella ovat lyhytkorsineva ja rahkaneva. Reunaosissa on rahkarämettä ja tupasvillarämettä sekä näiden ojikkoja muuttumamuotoja. EtelÄpÄÄn ojitusalueella on lisäksi varsinaista sararämemuuttumaa. KeskimÄÄrÄinen pinnan mättäisyys on 44 % ja mättäiden korkeus 2,2 dm. Puusto on rämealueilla mäntyvaltaista, harvaa ja kitukasvuista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 2,7 ja muun osan 6,2. Suurin turpeen paksuus, 4,5 m, on pisteessä A Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua on pohjalla ohuehko kerros suon länsiosassa (kuvat 21 ja 22). Rimminnevan turpeista on rahkavaltaisia 51 % ja saravaltaisia loput 49 %. PÄÄturvelajeittain jakaantuma on S. 25 %, CS 26 %, C 2 % ja SC 47 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 25 %, puun jäännäksiä sisältäviä turpeita 27 % ja varpujen jäännäksiä sisältäviä 3 %. Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 50 %, C 38 %, ER 5 %, L 5 % ja N 1 %. Liekoisuus on erittäin alhainen. Yli 1 m syvällä suoalueella on liekoja 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m syvällä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 300 ja A 800 on 2,0 % (vaihteluväli 1,0-4,5) kuivapainosta, ph-arvo 3,7 (3,1-4,3), vesipitoisuus märkäpainosta 90,3 % (85,6-95,8) ja kuivatilavuuspaino 99 kg/suo-m 3 (50-151). KeskimÄÄrÄinen lämpäarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,0 MJ/kg (17,8-22,3) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,20 % (0,11-0,36) kuivapainosta (taulukko 14).
41 50 Taulukko 14. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Rimminnevalta. Rimminnevan soveltuvuus turvetuotantoon Suon keskiosassa on monin paikoin noin metrin paksuinen heikosti maatunut vetinen rahkavaltainen pintakerros, joka on mahdollista käyttää joko kuiviketurpeena tai välttävästi kasvuturpeena. Muu osa turpeesta soveltuu polttoturpeeksi. Pintakerros on kuitenkin niin ohut, että kysynnästä riippuen se hyädynnetään todennäkäisesti heikkolaatuisena polttoturpeena jyrsinturvemenetelmällä.
42 51 Yli 2 m syvän 73 hain alueen käyttäkelpoiset polttoturvevarat (pintarahka mukana) ovat 1,88 milj. suo-m3, kuiva-ainemäärä 0,186 milj. tn ja energiasisältä 3,91 milj. GJ eli 1,09 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältä on 3,46 milj. GJ eli 0,96 milj. MWh. KÄyttäkelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on suo-m 3, kuiva-ainemäärä 2540 tn ja energiasisältä tuotantokosteudessa MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisältä 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,51 MWh. YhdessÄ suokuutiossa on tuhkaa keskimäärin 1,8 kg. 9. Nurkkausneva (kl , x = 6966,8, y = 2466,5) sijaitsee noin 14 km Kuortaneen keskustasta länteen. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat melko hyvät. ItÄreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 21 tutkimuspsitettä ja 23 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha (kuva 23). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 108,7-110,3 m. Nurkkausneva on suureksi osaksi ojitettu. Suon keskellä on pienehkä ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. PÄÄasiallisin laskuoja lähtee suon pohjoisreunasta länteen kohti Rimminnevaa. Nurkkausnevan yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet (80 %), joista tyypillisimpiä ovat rahkaräme, tupasvillaräme ja varsinainen sararäme. Suon keskellä on pienehkä rahkaneva-alue. Suotyypit ovat yleensä ojikko- tai muuttuma-asteella. KeskimÄÄrÄinen pinnan mättäisyys on 44 % ja mättäiden korkeus 2,2 dm. Puusto on rämealueilla kehitys- ja tiehysluokaltaan vaihtelevaa männikkää. Taulukko 15. Nurkkausnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) pintak. H1-10 C-t H1-4 S-t H5-10 S-t yht. H1-10 TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 ) H1-10 C-t H5-10 S-t pintak. H1-4 S-t yht. H1-10 % Koko suo 42 0,45 0,91 1,36 0,19 0,38 0, Yli 1,0 m 30 0,57 1,13 1,70 0,17 0,34 0,51 89 Yli 2,0 m 7 0,57 1,86 2,43 0,04 0,13 0,17 30
43 52 Kuva 23. Nurkkausnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,4 ja muun osan 6,9. Suurin turpeen paksuus, 2,8 m, on pisteessä A 300. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua on suon pohjalla paikoin hyvin ohut kerros (kuva 24). Nurkkausnevan turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 %. PÄÄturvelajeittain jakaantuma on S 49 %, CS 43 % ja SC 8 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 50 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 23 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 70 %, C 14 %, ER 9 %, L 4 % ja N 1 %.
44 5 3 Kuva 24. Nurkkausnevan A-selkÄlinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Liekoja on vähän. Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,3 %. Yli 2 m syvällä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,4 % ja 1-2 m:n syvyydessä 0,3 %. Nurkkausnevan soveltuvuus turvetuotantoon Suolla on paikoin paksuhko rahkavaltainen pintakerros ja yli 2 m syvä alue on sangen pienialainen, joten suota ei suositella turvetuotantoon. Tilakohtainen poltto- ja kuiviketurpeen nosto on kuitenkin mahdollista.
45 Kiimaneva (kl , x = 6967,6, y = 2467,1) sijaitsee noin 13 km Kuortaneen keskustasta länteen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat melko hyvät. EtelÄreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 30 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,5/10 ha (kuva 25). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 103,4-106,3 m, ja pinta viettää pohjoiseen. Kiimaneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Laskuojat lähtevät pohjoiseen Mellinluhdan halki Koivuluomaan. Kiimanevan yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet (96 %). RÄmetyypeistÄ yleisimmät ovat tupasvillaräme, isovarpuräme ja rahkaräme. Varsinaista sararämettä on mm. A 600 -poikkilinjalla. Suotyypit ovat yleensä muuttuma-asteella. KeskimÄÄrÄinen pinnan mättäisyys on 38 % ja Kuva 25. Kiimanevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus.
The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo
LisätiedotALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves
LisätiedotALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut
LisätiedotYLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa
LisätiedotTÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological
LisätiedotNURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar
LisätiedotTurveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,
LisätiedotÄHTÄRIN.TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
GELGA TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 247 Tapio Toivonen ÄHTÄR.TURVEVARAT JA DE KÄYTTÖKELPSUUS sa 2 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 2 Espoo 1991 Toivonen,Tapio,
LisätiedotTURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and
LisätiedotTurvetutkimusraportti 389
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen
LisätiedotSEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa
LisätiedotTOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo
LisätiedotLAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of
LisätiedotTUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotKALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotTurvetutkimusraportti 415
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotTurvetutkimusraportti 421
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 413
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotMÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 199 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N MÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Mäntyharju and their potential us e Geological
LisätiedotLAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.
LisätiedotVEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality
Lisätiedot,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.
345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.
LisätiedotILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella
LisätiedotTurvetutkimusraportti 446
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern
LisätiedotAbstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.
LisätiedotANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,
LisätiedotKURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,
LisätiedotRENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo
LisätiedotKIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian
LisätiedotTurvetutkimusraportti 402
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotTurveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist
LisätiedotPotentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2
Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian
LisätiedotSIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotTurvetutkimusraportti 394
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality
LisätiedotEURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut
LisätiedotMarkku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 125 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
LisätiedotTurvetutkimusraportti 435
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu
LisätiedotTurvetutkimusraportti 377
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen
LisätiedotTurvetutkimusraportti 409
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part
LisätiedotTurvetutkimusraportti 391
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen
LisätiedotYLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western
LisätiedotTURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8. Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8 Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s Kivimiehentie 1 02150
LisätiedotKIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku
LisätiedotPUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä
LisätiedotTurvetutkimusraportti 386
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern
LisätiedotKALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,
LisätiedotMÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotMaaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio
LisätiedotTurvetutkimusraportti 406
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,
LisätiedotALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 345 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 345 ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves in
LisätiedotILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production
LisätiedotTurvetutkimusraportti 385
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti
LisätiedotTurvetutkimusraportti 404
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern
LisätiedotJÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986
LisätiedotTurvetutkimusraportti 431
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen (2011). Siikalatvan
LisätiedotTurvetutkimusraportti 432
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),
LisätiedotTURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in
LisätiedotTurvetutkimusraportti 422
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
LisätiedotTurvetutkimusraportti 436
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 447
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 400
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern
LisätiedotHUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
LisätiedotTurvetutkimusraportti 434
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen
LisätiedotTurvetutkimusraportti 453
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands
LisätiedotTURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä
LisätiedotForssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus
TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland
LisätiedotTURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki
LisätiedotTurvetutkimusraportti 452
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotTurvetutkimusraportti 449
436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).
LisätiedotTurvetutkimusraportti 408
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239. Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239 Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U Abstract : Inventory of Mires and Peat Resources in Simo, Part 2 Rovaniemi 1990,
LisätiedotP13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotPUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990
LisätiedotHONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki
Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 347 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 347 TapioToivonen HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA
LisätiedotROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area
LisätiedotTurvetutkimusraportti 440
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. 438. 439. 440. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 423
391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut
LisätiedotTurvetutkimusraportti 378
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo
Lisätiedot