Malax och deras torvtillgängar

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 319 Tapio Toivonen MAALAHDESSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Maalahti Sammandrag : De undersökta myrarna i Malax och deras torvtillgängar Espoo 1999

2 Toivonen, Tapio 1999 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 319, 42 sivua, 4 kuvaa, 2 taulukkoa ja 4 liitettä Maalahden kunnan alueella tutkittiin Geologian tutkimuskeskuksen toimesta vuosina 1975, 1984, 1993 ja 1995 turveinventointiin ja maaperäkartoitukseen liittyen 55 suota yhteispinta-alaltaan 6280 ha Lähes kaikki kunnan alueella sijaitsevat 20 haja sitä suuremmat suot on tutkittu Maalahdessa tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 99,4 milj suo-m' Soiden keskisyvyys on 1,6 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,8 m Turpeen keskimaatuneisuus on 4,3 Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on 1967 haja turvemäärä 57,1 milj suo-m' Turpeista on rahkavaltaisia 63 %, ja loput 37 % ovat saravaltaisia Maalahden soille on tyypillistä paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros Suuri osa soista on ojitettu Yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme ja tupasvillaräme Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,4 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 92,6 %, kuiva-aineen määrä 71 kg/suo-m' ja rikkipitoisuus 0,19 % kuivapainosta Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 19,1 MJ/kg Tutkituista soista soveltuu 23 turvetuotantoon Näistä kaksi suota soveltuu aluksi kasvuturve- ja lopuksi energiaturvetuotantoon, 17 pelkästään kasvutai kuiviketurvetuotantoon ja neljä vain energiaturvetuotantoon Turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaispinta-ala on 882 ha Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 262 ha Käyttökelpoiset energiaturvevarat tällä alueella ovat 3,1 milj suo-m' ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 1,37 milj MWh Kasvu- ja ympäristöturpeen tuotantoon soveltuvien alueiden pinta-ala on 701 haja käyttökelpoinen turvemäärä 11,3 milj suo-m 3 Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Maalahti Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO Sähköposti : tapio toivonen@gsffi ISBN ISSN

3 Toivonen, Tapio 1999 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat The mires and peat reserves of Maalahti Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti -Geological Survey of Finland, Peat Researches, Report of Peat Investigation 319, 42 pages, 4 figures, 2 tables and 4 appendices The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Maalahti 1975, 1984, 1993, 1995, Fifty-five mires covering a total of 6280 hectares were studied The mires studied contain a total of 99 4 million m 3 of peat in situ The mean depth of the mires is 1 6 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0 8 m in thickness The mean humification degree (H) of the peat is 4 3 The area deeper than 2 m covers 1967 ha and contains 31 % of the total peat quantity (57 1 million m 3 ) Sixty-three per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 37 % Carex predominant The majority of the mires is drained The most common site types are Sphagnum fuscum pine bog and cottongrass pine bog The average ash content of peat is 2 4 % of dry weight, the water content 92 6 % of wet weight, the dry bulk density 71 kg per m3 in situ and the sulphur content 0 19 % of dry weight The effective calorific value of the dry peat is 19 1 MJ/kg Twenty three of the investigated mires are suitable for peat production ; Two of them are suitable for horticultural peat production before fuel peat production and 17 only for horticultural and environmental peat production and four only for fuel peat production The total area suitable for peat production is 882 ha The total area suitable for fuel peat production is 262 ha The available amount of peat is 3 1 million m 3 in situ and the energy content at 50 % moisture content 1 37 million MWh The area suitable for horticultural and environmental peat is 701 ha and the available amount of the peat is 11 3 million m 3 in situ Key words : mire, peat, inventory, fuel peat, horticultural peat, Maalahti Tapio Toivonen Geological Survey offinland P O Box 96 FIN ESPOO FINLAND tapio toivonen@gsffi

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 7 AINEISTON KÄSITTELY 10 ARVIOINTIPERUSTEET 10 Energiaturve 10 Kasvu- ja ympäristöturve 10 TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET 11 MAALAHDESSA TUTKITUT SUOT 12 1 Kackurmossen 12 2 Bläckmossen 12 3 Kräkmossen 12 4 Smedsmossen 13 5 Vargmossen 13 6 Dragmossen 14 7 Dermossen 14 8 Längträsket 14 9 Vargbosjömossen Rimossen Trodamossen Hömossen Lappmossträsket "Märalägden" Stenträskmossen Orrmossen "Väktarhuset Stolpasmossen Kalkamossen Stormossen Slätmossen Träskesmossen Rosmossen Löikne Västermossen Löikne Östermossen Haiknemossen Furumossen Sanemossen Träskmossen Kajaneängmossen Högmossen N Partamossen Svarvarmossen Korslom 26

5 35 Orrmossen Finnasmossen "Patari Våtmossen Kolnemossen Finnågrenmossen Lilljåksmossen "Rävberg Storfladan Storbackmossen Långåminnskogen Alkärret Hanikärret Helne Vitmossen Kallandet Vitmossen Pölne mossen Långträskmossen Unjärvmossen Norrmossen Gjutmossen 35 TULOSTEN TARKASTELU 36 Suot ja turvekerrostumat 36 Turpeen kasvunopeus 37 Laboratoriomääritysten tulokset 37 Soiden soveltuvuus turvetuotantoon 38 Soidensuojelu 40 SAMMANDRAG 41 KIRJALLISUUTTA 42

6 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin ja maaperäkartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Maalahden kunnan alueella vuosina 1975, 1984, 1993 ja 1995 Maalahdessa on tutkittu kaikkiaan 55 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1) Kaikki kokonsa puolesta teolliseen turvetuotantoon soveltuvat suot on tutkittu Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset kaikista Maalahdessa tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa Raportissa esitettyjen soiden yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, ovat tilattavissa GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistosta Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984) Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi Osa pienialaisista soista tutkittiin hajapistein Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5 -asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys peittävyysprosentteina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka Kairauksin tutkittiin turvekerrostuman ra- kenne 10 cm :n tarkkuudella Pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet määritettiin 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6 Lisäksi erotettiin mahdolliset liej ukerrostumatj a määritettiin pohjamaalaji Kaikkien vuonna 1993 tai sen jälkeen tutkittujen soiden heikosti maatunut (H1-4) pintarahkaturve on kenttätutkimuksen yhteydessä jaoteltu kasvijäännekoostumuksen mukaan kolmeen ryhmään (Acutifolia-, Cuspidata- ja Palustria-ryhmät) Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-4 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C : ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä joka toisesta näytteestä lämpöarvo Leco AC kalorimetrillä (ASTM D 3286) Samoista näytteistä analysoitiin rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta Leco SC-132 -rikkianalysaattorilla Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä eli tiheys (kg/suo-m 3) Kasvuturveominaisuuksien selvittämiseksi on osasta näytteitä tehty vaihtokapasiteettimäärityksiä bariumasetaattimenetelmällä 7

7 Tapio Toivonen Kuva 1 Maalahdessa tutkitut suot Figur 1 De i Malax undersökta myrarna 1 Kackurmossen 15 Stenträskmossen 29 Träskmossen 43 Storfladan 2 Bläckmossen 16 Orrmossen 30 Kajaneängmossen 44 Storbackmossen 3 Kräkmossen 17 "Väktarhuset" 31 Högmossen 45 Längäminnskogen 4 Smedsmossen 18 Stolpasmossen 32 Partamossen 46 Alkärret 5 Vargmossen 19 Kalkamossen 33 Svarvarmossen 47 Hanikärret 6 Dragmossen 20 Stormossen 34 Korslom 48 Helne Vitmossen 7 Dermossen 21 Slätmossen 35 Orrmossen 49 Kallandet 8 Längträsket 22 Träskesmossen 36 Finnasmossen 50 Vitmossen 9 Vargbosjömossen 23 Rosmossen 37 "Patari" 51 Pölnemosssen 10 Rimossen 24 Löikne Västermossen 38 Vitmossen 52 Längträskmossen 11 Trodamossen 25 Löikne Ostermossen 39 Kolnemossen 53 Unjärvmossen 12 Hömossen 26 Haiknemossen 40 Finnägrenmossen 54 Norrmossen 13 Lappmossträsket 27 Furumossen 41 Lilljäksmossen 55 Gjutmossen 14 "Märallägden" 28 Sanemossen 42 "Rävberg" 8

8 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat -1 T Z A /3 6TO (~ { 5/14 1-3~ 7 l \ R m 4 5 6/8s I 1/2 3/5 r7 5i /16 ~ ~ / /20/ /I4 1 ~ 4 A m 5 6 '' R300-25Dm= 2:1/ I 5 9 6/17 ~/ 1/9 4/1l 6 9/ i /1 0/5*/3 A m N M 1 1 I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET 1995 Kuva 2 Esimerkki suokartasta Merkkien selite liitteessä 4 Figur 2 Ett exempel på en karta över en myr Teckenförklarning i bilaga 4 S M MPY MRRTUNE I SUUS M N MPY 25 _25 24 _ ~ _ ~~ ~_%11111~~~ ~ _23 _22 21 _21 M MPY SUOTYYPIT,LIEKO-OSUMRT,TURVELRJIT JP POHJRMRRLRJIT A AOm M GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET TUTKIMUSVUOSI,95 Kuva 3 Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista Merkkien selite liitteessä 4 Figur 3 Ett exempel på en humifierings- och torvslagsprofil Teckenförklarning i bilaga 4 9

9 Tapio Toivonen AINEISTON KÄSITTELY Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983) Siinä jokainen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 mjne ) Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville Heikosti maatuneen pintarahkaturpeen (H1-3) ja H4 maatuneen rahkavaltaisen väliturpeen määrät ja turvetekijöiden osuu- det on laskettu erillisellä kasvuturveohjelmalla Maatuneisuudet sekä turvelajien j a turvetekij öiden määrät ja suhteet on laskettu turvemäärillä painottaen Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että jyrsinturpeen käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1994) esittämää menetelmää ARVIOINTIPERUSTEET Energiaturve Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena Toisinaan käytetään myös H4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna Suota on suositeltu tässä raportissa energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha yhtenäistä turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 %i tai 2 m syvää aluetta Paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros eli pintarahka on usein este palaturvetuo- tannon aloittamiselle Ohutta pintarahkakerrosta ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se voidaan sekoittaa alla olevaan turpeeseen ja tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman suuria pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää, yleensä vaikeasti hyödynnettävää, runsastuhkaista kerrosta Vain ne suot ovat mukana turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaismäärässä, joista suoselostuksissa on ilmoitettu käyttökelpoinen pinta-ala Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeisiin (liite 1) Kasvu- ja ympäristöturve Hyvälaatuisen kasvuturpeen eli viljelyturpeen laatuvaatimukset ovat tiukat Siihen soveltuu vain H1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperusteena pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturpeen laadunmääritysohjetta (liite 2) sekä maa- ja metsätalousministeriön päätöstä eräistä lannoitevalmisteista (Suomen säädöskokoelma N :o ) Lais- sa viljelyturpeella tarkoitetaan H1-3 maatunutta vaaleaa rahkaturvetta, joka sisältää vähintään 90 rahkasammaljäännöksiä, joista yli 80 % tulee olla Acutifolia-ryhmän jäännöksiä Se vastaa kasvuturpeen laadunmääritysohjeessa viljelyturvetta Kasvu- ja maanparannusturpeen määritelmä on laissa melko väljä Turpeen on oltava koostumukseltaan vain pääosin suokasvien jäännöksiä ja maatumisasteen H

10 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kasvu-, kuivike- tai imeytysturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on ilmoitettu vain sellaisten soiden kohdalla, missä on vähintään 10 hain alueella yli 0,6 m paksu H1-3 maatunut rahkavaltainen pintakerros, josta yli puolet koostuu Acutifolia- tai Palustria-ryhmien rahkasammalien jäännöksistä Mikäli suota on suositeltu ensisijaisesti viljelyturvetuotantoon, on Acutifolia-turvetekijän osuus pintarahkasta vähintään 72 % Pelkästään tai valtaosin Cuspidata-ryhmän sammalista koostuvaa pintarahkakerrosta on mahdollista käyttää kasvuturpeena, maanparannusturpeena tai välttävästi kuiviketurpeena Tällaista turvetta on kuitenkin pyritty heikon laadun takia välttämään käyttämästä näihin tarkoituksiin Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvien soiden pintarahkaa ei ole lasket- tu mukaan käyttökelpoisen turpeen määrään Kuivike- ja imeytyskäyttöönkin (ympäristöturve) soveltuu parhaiten sellainen rahkaturve, joka sisältää mahdollisimman paljon Acutifolia-ryhmän rahkasammalienjäännöksiä Tässä raportissa suon käyttökelpoisen alueen heikosti maatunut (H1-3) rahkaturve on jaettu laadun mukaan kolmeen päälaatuluokkaan, joiden määräytymisperusteet on selitetty liitteessä 3 (Toivonen 1997) H4 maatunut rahkavaltainen väliturve on jaettu kahteen laatuluokkaan, mikäli kerros on yhtenäinen Usein tämä kerros on kuitenkin hyvin ohut tai epäyhtenäinen Laatuluokitus on voitu tehdä vain sellaisten soiden kohdalla, jotka on tutkittu vuonna1993 tai sen jälkeen TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden turvepaksuudet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2) Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät (kuva 3) Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atk-ohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä Tällaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys Samaan karttaan yhdelle tutkimuspisteelle voidaan merkitä kerralla kaksi edellä mainittua tietoa 1 1

11 Tapio Toivonen MAALAHDESSA TUTKITUT SUOT 1 Kackurmossen Kackurmossen (kl ) sijaitsee noin 27 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu lönnessö osittain umpeenkasvaneeseen Nojörvtröskettiin ja muualla loivapiirteiseen joskin paikoin lohkareiseenmoreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,9/ 10 ha Suon kokonaispinta-ala on 15 5 ha, yli 1 m syvön alueen 106 ha, yli 1,5 m syvön 91 haja yli 2 m syvön 75 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on tasainen Kackurmossen on suurimmaksi osaksi luonnontilainen Suolla on useita isohkoja lampia Löheisen Nojörvströsketin pinta on paikoin suon pohjaa ylempönö Suurin osa vesistö virtaa Nojörvströsketin kautta pohjoiseen Länggjutböckeniin ja siitö edelleen Petolahdenjokeen ja Pohjanlahteen Kackurmossenin yleisimmöt suotyypit ovat rahkaröme ja isovarpuröme Suon etelöosassa on laaja ja vetinen allikkoalue, jossa on silmökenevaa Lisöksi suolla on in mm keidasrömettö ja tupasvillarömettö Nojörvtrösketin reunoilla on varsinaista tai ruohoista saranevaa Kackurmossenin turpeista on rahkavaltaisia 91 ja saravaltaisia 9 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 80 %, sararahkaturve (CS) 11 ja rahkasaraturve (SC) 9 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 11 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 7 % kokonaisturvemööröstö Kackurmossenilla on hyvin paksu heikosti maatunut (H1-3) rahkavaltainen pintakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Kerroksessa on paikoin maatuneempia rahkalinssejö H4 maatunut rahkavaltainen völiturvekerros on ohut Pohjalla on ohuehko kerros kohtalaisesti tai hyvin maatunutta yleensö rahkavaltaista turvetta Suon pohjoisosassa löhellö jörveö on pinnasta asti saravaltaista turvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6 (von Postin asteikolla 1-10) Suon pohja on epötasainen Yleisin pohjamaalaji on moreeni Liejua esiintyy suon pohjalla monin paikoin laajoilla alueilla joskin melko ohuena kerroksena Turvelajin ja maatumisasteen puolesta suurin osa suosta soveltuisi kasvu- ja viljelyturpeen tuotantoon Suolla on kuitenkin useita lampia, jotka vaikeuttavat oleellisesti kuivatusta Lisöksi suo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan Suota ei suositella turvetuotantoon 2 Blöckmossen Blöckmossen (kl ) sijaitsee noin 24 km Mäalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu etelössö lyhyellö matkalla umpeenkasvaneeseen Blöcktröskettiin ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 94 ha, yli 1 m syvön alueen 46 ha, yli 1,5 m syvön 31 ha ja yli 2 m syvön 25 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö suon keskeltö loivasti pohjoiseen ja etelöön Blöckmossen on suurimmaksi osaksi luonnontilainen Reunoilla on paikoin hieman ojitusta Suon etelöosasta ja Blöcktrösketistö on laskuoja (Blöcktröskbacken) koilliseen Petolahdenjokeen, joka johtaa Pohjanlahteen Blöckmossenin keskiosassa on keidasrömettö, jonka ympörillö on rahkarömettö ja rahkanevaa Pohjoisosassa on isovarpurömettö Reunoilla on mm pallosararömettö ja ruohoista sararömettö Blöckmossenin turpeista on rahkavaltaisia 68 ja saravaltaisia 32 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 62 %, sararahkaturve (CS) 6 % ja rahkasaraturve (SC) 32 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 14 %, puun jöönnäksiösisöltöviöturpeita25 % ja varpujen j öönnäksiö sisöltöviö 2 % kokonaisturvemööröstö Suolla on paksu heikosti maatunut (H1-3) rahkavaltainen pintakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö H4 maatunut rahkavaltainen völiturvekerros on yleensö ohut tai se puuttuu monin paikoin kokonaan Pohjalla on ohuehko kerros kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, joka sisöltöö lisötekijönö usein puun ja jörviruo'on jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 Suon pohja on tasainen Yleisimmöt pohj amaalaj it ovat hiesu (55 %) ja hieta Reunoilla on moreenia Suon paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros soveltuu laatunsa puolesta viljelyturpeen raakaaineeksi Suo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan, joten sitö ei suositella turvetuotantoon 3 Kräkmossen Kräkmossen (kl ) sijaitsee noin 22 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspiste- 12

12 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat tiheys on 5,4/10 ha Suon kokonaispinta-ala on kijönö sisöltöviö turpeita on 10 %, puun jöönnäksiö 37 ha, yli 1 m syvön alueen 12 haja yli 1,5 m syvön sisöltöviö turpeita 19 % ja varpujen jöönnäksiö 5 ha sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö Suon pinnan korkeus merenpinnasta on Suon keskellö on paksu heikosti maatunut (H1 - m, ja pinta viettöö loivasti lounaaseen Kräkmossen 3) rahkavaltainen pintakerros, joka koostuu suurimon luonnontilainen Vedet laskevat suon lönsipuo- maksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien lella virtaavaan ojaan, joka johtaa pohjoiseen jöönnäksistö Pohjalla on hyvin maatunutta sara- Länggjutbackeniin ja edelleen Petolahdenjokeen rahkaturvetta, jossa on lisötekijönö puun jöönnäk- Kräkmossenin vallitseva suotyyppi on isovarpu- siö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4, 8 röme Paikoin on rahkarömettö ja tupasvillarömet- Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjatö Kräkmossenin turpeista on rahkavaltaisia 77 ja saravaltaisia 23 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 51 %, sararahkaturve (CS) 26 % ja rahkasaraturve (SC) 23 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 16 %, puun jöönnäksiösisöltöviöturpeita35 %ja varpujenjöönnäksiö sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö Suolla on noin puolen metrin paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Tömön kerroksen alla on melko hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta, joka sisöltöö lisötekijönö runsaasti puun jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (60 %) ja hieta Kräkmossen on melko ohutturpeinen, liekoisuus on paikoin korkea ja paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros koostuu suurimmaksi osaksi Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Suota ei suositella turvetuotantoon 4 Smedsmossen Smedsmossen (kl ) sijaitsee noin 22 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu etelössö peltoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon lönsireunassa on runsaasti muinaishautoja Tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 30 ha, yli 1 m syvön alueen 9 ha ja yli 1,5 m syvön 4 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, j a pinta viettöö itöosassa itöön Smedsmossen on suurimmaksi osaksi luonnontilainen Vedet laskevat suon itöpuolella virtaavaan ojaan, joka johtaa pohjoiseen Petolahdenjokeen ja edelleen Pohjanlahteen Smedsmossenin keskiosa on rahkarömettö Reunaosissa on isovarpu- ja kangasrömettö Smedsmossenin turpeista on rahkavaltaisia 93 ja saravaltaisia 7 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 71 %, sararahkaturve (CS) 22 ja rahkasaraturve (SC) 7 % Tupasvillaa lisöte- maalaj it ovat suon keskellö hieta j a muualla moreeni Smedsmossen on melko ohutturpeinen Suon keskellö yli 1,5 m syvöllö alueella on paksuhko heikosti maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu pienimuotoiseen kasvu- tai kuiviketurpeen tuotantoon 5 Vargmossen Vargmossen (kl ) sijaitsee noin 24 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo on tutkittu vuonna 1986 Se raj oittuu pohjoisessa harjuun, idössö peltoihin ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 148 ha, yli 1 m syvön alueen 54 ha, yli 1,5 m syvön 32 haja yli 2 m syvön 8 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti kaakkoon Vargmossenin pohjois- ja etelöosa on ojitettu Keskiosa on luonnontilainen Pohjoispööstö on laskuoja Uggellkörrböckeniin, joka johtaa Petolahdenjokeen ja edelleen Pohjanlahteen Etelöpööstö on ojayhteys löheiseen Nojörvströskettiin, josta on laskuoja Petolahdenjokeen Vargmossenin keskiosa on keidasrömettö, jonka ympörillö on rahkanevaa ja -römettö Lounaisosassa ja ohutturpeisilla alueilla on pallosararömeojikkoa ja -muuttumaa Vargmossenin turpeista on rahkavaltaisia 79 ja saravaltaisia 21 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 74 %, sararahkaturve (CS) 5 % ja rahkasaraturve (SC) 21 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 61 %,puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 12 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 23 % kokonaisturvemööröstö Suolla on paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, jonka rahkasammalkoostumusta ei ole tutkimusajankohdasta johtuen tutkittu Nöytepisteen perusteella turpeesta huomattava osa kuuluu kuitenkin Acutifolia-ryhmöön Kerroksesta suurin osa on maatumisasteeltaan H4 Tupasvilla on hyvin yleinen lisötekijö Pohjalla on ohuehko kerros kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasaratur- 1 3

13 Tapio Toivonen vetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 Suon pohja on melko tasainen Vallitseva pohjamaalaji on moreeni Vargmossenilla on laajahko (32 ha) yhtenöinen yli 1,5 m syvö alue, josta suurin osa on noin 2 m syvöö Alueella on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, josta huomattava osa on kuitenkin maatumisasteeltaan H4 Turve kuuluu löhinnö 2- laatuluokkaan ja soveltuu ainakin kuivike- j a imeytysturpeen raaka-aineeksi 6 Dragmossen Dragmossen (kl ) sijaitsee noin 19 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu lounaassa peltoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 59 ha, yli 1 m syvön alueen 18 ha, yli 1,5 m syvön 11 haja yli 2 m syvön 2 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö suon löntisessö osassa loivasti lönteen ja lounaaseen Dragmossenin itöosa ja reunat on ojitettu Suon lönsiosassa on keskellö luonnontilainen alue Lönsiosasta vedet laskevat viereiseen Uggelkörrböckeniin, joka johtaa pohjoiseen kohti Petolahdenj okea Dragmossenin lönsiosassa on rahkanevaa ja -römettö Reunemmalla on isovarpurömemuuttumaa Suon itöosassa j a reunoilla ovat varpu-ja puolukkaturvekangas tyypillisiö Dragmossenin turpeista on rahkavaltaisia 98 ja saravaltaisia 2 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 62 %, sararahkaturve (CS) 36 ja rahkasaraturve (SC) 2 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 17 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 22 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 7 % kokonaisturvemööröstö Suon lönsiosassa yli 1,5 m syvöllö alueella on paksu heikosti (H1-3) maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Suon luoteisosassa on kuitenkin Cuspidata-valtainen nevalaikku Pohjalla on ohuehko kerros kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- tai rahkasaraturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (74 %) ja hieta Liejua on suon pohjalla ohut kerros suon syvimmöllö alueella Suon lönsiosassa on 10 ha yli 1,5 m syvöö aluetta, jonka turve soveltuu vaalean kasvuturpeen sekö kuivike- j a imeytysturpeen raaka-aineeksi Osa turpeesta soveltuu myäs viljelyturpeen raaka-aineeksi H 1-3 maatunut turve kuuluu 2a-laatuluokkaan 7 Dermossen Dermossen (kl ) sijaitsee noin 19 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 101 ha, yli 1 m syvön alueen 72 ha, yli 1,5 m syvön 39 haja yli 2 m syvön 19 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö lounaaseen Dermossenin etelöosa ja reunat on ojitettu Suon keskellö ja etelöpöössö on umpeenkasvanut lampi Pohjoisosassa on avovesiallikoita Suon etelöosasta löhtee laskuoj a koilliseen kohti Petolahdenj okea Dermossenin pohjois- ja keskiosassa on rahkarömettö, rahkanevaa ja paikoin keidasrömettö ja lyhytkorsinevaa Hillaa kasvaa paikoin melko runsaasti Suon lönsiosassa umpeenkasvaneen lammen ympörillö on varsinaista saranevaa ja etelöpöössö paikoin luhtanevaa Suon etelöreunoilla on myäs turvekankaita Suolla on kalasöösken pesö Dermossenin turpeista on rahkavaltaisia 91 % ja saravaltaisia 9 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 68 %, sararahkaturve (CS) 23 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasaraturve (SC) 8 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 13 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 8 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 5 % kokonaisturvemööröstö Suon yli 1,5 m syvöllö alueella on paksu H1-3 maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Paikoin on kuitenkin Cuspidata-valtaisia laikkuja Muutamassa paikassa on kuitenkin pinnasta alkaen sarapitoisia ja -valtaisia alueita Pohjalla on ohuehko kerros kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (49 %) ja savi Saven alla on todennökäisesti melko pian moreenia Liejua on suon pohjalla monin paikoin ohut kerros Turvetuotantoa haittaavat suolla olevat umpeenkasvaneet lammet Suon pohjois- ja keskiosassa on noin 25 ha tyydyttövösti vaalean kasvuturpeen sekö kuivike- ja imeytysturpeen tuotantoon soveltuvaa aluetta Haittana ovat paikoin allikot H1-3 maatunut turvekerros kuuluu 2a-laatuluokkaan 8 Längtrösket Längtrösket (kl ) sijaitsee Korsnösin rajalla noin 16 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Suo on syntynyt joko lammen umpeenkasvun 1 4

14 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat seurauksena tai merenlahden primaarisoistumana Tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 30 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 9-10 m, ja pinta viettöö loivasti pohjoiseen Längtrösket on ojitettu Suon halki johtaalaskuoja (StrÄmsböcken) pohjoiseen kohti Pohjanlahtea Längtrösketin vallitseva suotyyppi on pitkölle muuttunut ruohoinen saraneva Puusto on suurimmaksi osaksi keskitiheöö tai tiheöö riukuasteen koivikkoa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu Liejua on suon pohjalla yleisesti paikoin metrin paksuisena kerroksena Längtrösketin turpeista on rahkavaltaisia 48 % ja saravaltaisia 52 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 26 %, sararahkaturve (CS) 22 %, saraturve (C) 26 % ja rahkasaraturve (SC) 26 % Varpujen jöönnäksiö lisötekijönö sisöltöviöturpeita on 7 % kokonaisturvemööröstö Turve on suon keskellö H3-4 maatunutta saraturvetta Reunemmalla on pinnassa rahkavaltaista turvetta Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon 9 VargbosjÄmossen VargbosjÄmossen (kl ) sijaitsee noin 23 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu idössö soraharjuun ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 253 ha, yli 1 m syvön alueen 60 ha, yli 1,5 m syvön 34 haja yli 2 m syvön 19 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö lönteen VargbosjÄmossen on suurimmaksi osaksi ojitettu Pohjoisosassa ja etelöpöössö on luonnontilainen alue Lönsiosassa on umpeenkasvanut lampi Vedet kulkeutuvat laskuojia myäten lönteen ja luoteeseen Öppelfjördsdiketiin, joka johtaa Pohjanlahteen VargbosjÄmossenin pohjoisosan luonnontilaisella alueella on lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa ja suon etelöpöön oj ittamattomalla alueella tupasvillarömettö Itöosassa on rahkarömeojikkoa ja -muuttumaa Ohuturpeisilla alueilla ovat kangasröme- ja isovarpurömemuuttuma vallitsevia VargbosjÄmossenin turpeista on rahkavaltaisia (S) 94 % ja saravaltaisia 6 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 70 %, sararahkaturve (CS) 24 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasaraturve (SC) 5 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviöturpeita on 34 %, puun j öönnäksiö sisöltöviö turpeita 13 ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 2 % kokonaisturvemööröstö Suon yli 1,5 m syvöllö alueella on paksu heikosti maatunut (H1-3) pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Alueella on kuitenkin melko runsaasti Cuspidata-valtaisia nevalaikkuja H4 maatunut rahkavaltainen völiturvekerros puuttuu melkein kokonaan, j a pohjalla onkin ohuehko kerros hyvin maatunutta rahka-, sararahka- tai rahkasaraturvetta Etelöosan ohutturpeisella alueella on pinnassa ohut kerros heikosti maatunutta, yleensö Cuspidata-valtaista turvetta j a pohjalla hyvin maatunutta sararahka- tai rahkasaraturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (84 %) ja hiekka Suon yli 1,5 m syvön 34 ha alueen heikosti (H1-3) maatunut rahkaturvekerros soveltuu hyvin vaalean kasvuturpeen, kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi ja völttövösti viljelyturpeen raaka-aineeksi Turve kuuluu 1-laatuluokkaan 10 Rimossen Rimossen (kl ) sijaitsee noin 25 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu etelössö Rainemosseniin, idössö paikoin peltoihin ja muualla loivapiirteiseen joskin rikkonaiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 285 ha, yli 1 m syvön alueen 109 ha, yli 1,5 m syvön 68 haja yli 2 m syvön 38 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö itöön ja kaakkoon Rimossen on ojitettu Vedet laskevat suon itöpuolella virtaavaan Raineböckeniin ja edelleen Riböckeniin, joka yhtyy Maalahdenj okeen Rimossenin keski- ja pohjoisosassa ovat rahkaröme, rahkaneva ja keidasröme yleisiö Etelöosassa on rahkaröme- ja isovarpurömemuuttumia Reunaosissa ovat puolukkaturvekangas, tupasvillarömemuuttuma ja kangasrömemuuttuma tyypillisiö Lisöksi suolla tavataan mm varsinaista sararömemuuttumaa, korpirömemuuttumaa ja varsinaista korpea Rimossenin turpeista on rahkavaltaisia 98 % ja saravaltaisia 2 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 55 %, sararahkaturve (CS) 43 % ja rahkasaraturve (SC) 2 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviöturpeita on 48 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 34 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 28 % kokonaisturvemööröstö 1 5

15 Tapio Toivonen Rimossenilla on paksu heikosti (H 1-3) maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka sisöltöö lisötekijönö melko runsaasti tupasvillan jöönnäksiö Rahkasammalien lajikoostumusta ei tutkimusajankohdastajohtuen (1984) ole tiedossa, mutta nöytepisteiden perusteella pintarahka sisöltöö runsaasti Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksiö Pohjalla on melko hyvin maatunutta sararahkaturvetta, joka sisöltöö yleensö lisötekijönö puun jöönnäksiö Etenkin hyvin j a heikosti maatuneen kerroksen yhtymökohdassa on monin paikoin runsaasti varpujen jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (51 %) ja hiesu Suo on muodoltaan melko rikkonainen Pohjoisosassa on kuitenkin yhtenöinen noin 50 ha :n laajuinen yli 1,5 m syvö alue, jossa on paksu heikosti (H1-3) maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu vaalean kasvuturpeen, kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi 11 Trodamossen Trodamossen (kl ) sijaitsee noin 23 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon halki kulkee söhkälinja Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 20 ha, yli 1 m syvön alueen 13 ha, yli 1,5 m syvön 8 ha ja yli 2 m syvön 3 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö pohjoiseen Trodamossen on kokonaan ojitettu Suolta on ojayhteys löheiseen Petolahdenjokeen Trodamossenin keskiosa on rahkarömemuuttumaa Reunemmalla on isovarpuröme- j a tupasvillarömemuuttumaa Trodamossenin turpeista on rahkavaltaisia 98 ja saravaltaisia 2 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 81 %, sararahkaturve (CS) 17 ja rahkasaraturve (SC) 2 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 19 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 14 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö Suon keskellö on paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi (85 %) Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Pohjalla on hyvin maatunutta rahkaja sararahkaturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat suon keskellö savi (89 %) ja reunoilla moreeni Trodamossenin yli 1,5 m syvöö aluetta on mahdollista köyttöö pienimuotoiseen kasvu-, kuivike- tai imeytysturpeen nostoon 12 HÄmossen HÄmossen (kl ) sijaitsee noin 20 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu pohjoisessa Unjörvsmosseniin ja muualla loivapiirteiseen joskin hyvin rikkonaiseen moreenimaastoon Suolla on runsaasti moreenisaarekkeita Tutkimuspistetiheys on 4,2/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 143 ha, yli 1 m syvön alueen 117 ha, yli 1,5 m syvön 85 haja yli 2 m syvön 54 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti pohjoiseen HÄmossen on osittain ojitettu Suon etelö- ja keskiosassa on luonnontilaisia alueita Suolta löhtee laskuoja, HÄmossdiket, pohjoiseen Unvörviin, josta on laskuoja niin iköön pohjoiseen Maalahdenjokeen HÄmossenilla on runsaasti erilaisia suotyyppejö Suon etelöosassa on rimpinevaa ja lyhytkorsinevarömettö Suon keskiosassa on mm lyhytkorsinevaa, rahkarömettö, ruohoista sararömettö ja lyhytkorsinevarömettö Pohjoisosassa on rahkarömettö ja lyhytkorsinevarömettö Itöosassa HÄmossdiketin löhellö on ruohoista sararömettö j a varsinaista sararömettö HÄmossenin turpeista on rahkavaltaisia 37 % ja saravaltaisia 63 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 24 %, sararahkaturve (CS) 13 ja rahkasaraturve (SC) 63 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 6 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 27 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 4 % kokonaisturvemööröstö Suolla on noin puoli metriö paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Sarapitoinen turve ulottuu kuitenkin monin paikoin pintaan asti Heikosti maatuneen rahkavaltaisen kerroksen alla on paksuhko kerros kohtalaisen hyvin maatunutta saravaltaista turvetta Puun jöönnäkset ovat tössö kerroksessa hyvin yleinen lisötekijö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 Suon pohja on epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat liejusavi (50 %) ja moreeni Savikerros on todennökäisesti melko ohut, ja moreeni pilkistöö monin paikoin löpi Liejua on suon pohjalla muutamassa kohdassa ohut kerros Suo on hyvin rikkonainen Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on paksuhko mutta heikkolaatuinen Suota ei suositella turvetuotantoon 1 6

16 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat 13 Lappmosströsket Lappmosströsket (kl ) sijaitsee noin 17 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha Suon kokonaispintaala on 24 ha, yli 1 m syvön alueen 5 ha ja yli 1,5 m syvön 1 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö osassa suota loivasti pohjoiseen Lappmosströsket on suurimmaksi osaksi ojitettu Suon keskellö on pienialainen luonnontilainen nevaalue Suon pohjoisosasta on laskuojia pohjoiseen Ojat johtavat osin StrÄmböckeniin, joka pöötyy Pohjanlahteen Lappmosströsketin yleisimmöt suotyypit ovat pohjoisosassa isovarpurömeojikko, keskellö suota varsinainen saraneva ja etelössö varsinainen sararömemuuttuma ja puolukkaturvekangas Lappmosströsketin turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltaisia 34 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 37 %, sararahkaturve (CS) 29 % ja rahkasaraturve (SC) 34 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 15 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 43 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (90 %) ja savi Liejua on suon pohjalla useassa pisteessö noin puolen metrin paksuinen kerros Suon pohjoisosassa on noin puolen metrin paksuinen (paikoin selvösti paksumpikin) heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu vaihtelevasti Acutifolia- ja Cuspidata-ryhmien rahkasammalien jöönnäksistö Suon keskellö on pinnasta löhtien sarapitoinen, melko heikosti maatunut turvealue Etelöosassa on kohtalaisen hyvin maatunutta sarapitoista tai -valtaista turvetta Ohuen turvekerroksen takia suota ei suositella turvetuotantoon 14 "Möralögden" "Möralögden" (kl ) sijaitsee noin 20 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 2,9 /10 ha Suon kokonaispinta-ala on 34 ha, yli 1 m syvön alueen 5 ha ja yli 1,5 m syvön 1 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on melko tasainen Möralögden on kokonaan ojitettu Suon itöpööstö on laskuoja löheiseen Riböckeniin, joka yhtyy Maalahdenjokeen Möralögdenin lönsiosassa on rahkarömemuuttumaa Keski- ja itöosassa on pallosararöme- ja tupasvillarömemuuttumaa sekö puolukkaturvekangasta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (80 %), savi ja hieta Liejua on suon pohjalla useassa pisteessö muutaman kymmenen senttimetrin paksuinen kerros Möralögdenin turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 31 %, sararahkaturve (CS) 51 ja rahkasaraturve (SC) 18 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 15 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 41 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 5 % kokonaisturvemööröstö Suon lönsiosassa on vaihtelevan paksuinen heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu vaihtelevasti Acutifolia- ja Cuspidata-ryhmien rahkasammalien jöönnäksistö Pohjalla on melko hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta Suon keski-ja itöosassa on ohut heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, jonka alla on kohtalaisesti maatunutta puun jöönnäksiö lisötekijönö sisöltövöö sararahkaturvetta Ohuen turvekerroksen ja korkean liekoisuuden takia suota ei suositella turvetuotantoon 15 Stentröskmossen Stentröskmossen (kl ) sijaitsee noin 18 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 21 ha, yli 1 m syvön alueen 11 ha, yli 1,5 m syvön 6 haja yli 2 m syvön 3 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö pohjoiseen Stentröskmossen on suurimmaksi osaksi ojitettu Etelöosassa on luonnontilainen alue Vedet laskevat pohjoiseen löheiseen umpeenkasvavaan Stentrösketiin, josta johtaa laskuoja, StrÄmböcken Pohjanlahteen Stentröskmossenin yleisimmöt suotyypit ovat keski- ja pohjoisosassa rahkaröme- ja isovarpurömemuuttuma Etelöosassa on varsinaista saranevaa, nevakorpea ja lyhytkorsinevarömettö Stentröskmossenin turpeista on rahkavaltaisia 97 % ja saravaltaisia 3 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 73 %, sararahkaturve (CS) 24 % ja rahkasaraturve (SC) 3 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 5 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 9 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 6 % kokonaisturvemööröstö 1 7

17 Tapio Toivonen Suon yli 1 m syvöllö alueella on noin puolitoista metriö paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Pohjalla on jörviruo'on jöönnäksiö lisötekijönö sisöltövöö kohtalaisesti maatunutta sararahkaturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (70 %) ja savi Liejua on löhes koko suon yli 1 m syvöllö alueella noin puolen metrin paksuinen kerros pohjalla Suon yli 1,5 m syvön alueen paksu heikosti maatunut pintarahkakerros soveltuu pienimuotoiseen kasvu- tai kuiviketurvetuotantoon 16 Orrmossen Orrmossen (kl ) sijaitsee noin 15 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu loivapiirteiseen joskin monin paikoin rikkonaiseen ja kallioiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,9/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 77 ha, yli 1 m syvön alueen 38 ha, yli 1,5 m syvön 16 haja yli 2 m syvön 3 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti pohjoiseen Orrmossen on kokonaan ojitettu Vedet virtaavat laskuojaa pitkin Stolpasmossenin kautta pohjoiseen Maalahdenjokeen ja edelleen Pohjanlahteen Orrmossenin pohjoisosassa on vierekköin rahkarömeojikkoa ja varsinaista sararömemuuttumaa Suon keskellö on rahkarömeojikon ja -muuttuman ohella lyhytkorsineva- ja lyhytkorsinevarömemuuttumaa sekö tupasvillarömemuuttumaa Reunaosissa ovat pallosararöme-, kangasröme- ja varsinainen sararömemuuttuma tyypillisiö Orrmossenin turpeista on rahkavaltaisia 47 % ja saravaltaisia 53 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 28 %, sararahkaturve (CS) 19 %, saraturve (C) 4 % ja rahkasaraturve (SC) 49 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviöturpeita on 30 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 25 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö Suolla on runsaan puolen metrin paksuinen heikosti maatunut (H 1-3) rahkavaltainen pintakerros, josta noin 44 % (yli 1,5 m syvö alue) koostuu Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Turve on rahkalaadultaan melko vaihteleva Pohjoisosassa ja reunoilla saravaltainen turve ulottuu paikoin pintaan asti Suon pohjalla on vaihtelevan paksuinen kerros kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, joka sisöltöö lisötekijönö yleensö puun jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 Suon pohja on epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (80 %) ja savi Liejua on suon pohjalla muutamassa kohdassa ohut kerros Suurin osa Orrmossenista on melko ohutturpeista ja pohjaltaan epötasaista Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on laadultaan vaihteleva Suon etelöosassa on pienehkä alue, jossa pienimuotoinen kuiviketurpeen nosto on mahdollista 17 "Vöktarhuset" "Vöktarhuset" (kl ) sijaitsee noin 12 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu loivapiirteiseen joskin kallioiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 20 ha, yli 1 m syvön alueen 15 ha, yli 1,5 m syvön 8 ha ja yli 2 m syvön 1 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on tasainen Vöktarhuset on kokonaan ojitettu Suon itöreunasta löhtee laskuoja itöön Riböckeniin, joka johtaa Maalahdenjokeen Samoin pohjoisosasta on ojayhteys Stolpasmossenin kautta Maalahdenj okeen Vöktarhuset on suotyypiltöön kokonaan rahkarömeoj ikkoa j a -muuttumaa Turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 58 %, sararahkaturve (CS) 16 % ja rahkasaraturve (SC) 26 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 20 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 16 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 10 % kokonaisturvemööröstö Suon yli 1,5 m syvöllö alueella on keskimöörin metrin paksuinen kerros heikosti maatunutta (H1-3) rahkaturvetta, josta 55 % koostuu Cuspidataryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Pohjalla on melko hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, jossa on lisötekijönö usein puun jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (86 %) ja moreeni Paksuhko heikosti maatunut pintarahkakerros on laadultaan melko heikko Suota ei suositella turvetuotantoon 18 Stolpasmossen Stolpasmossen (kl ) sijaitsee noin 11 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu pohjoisessa peltoihin ja muualla loivapiirteiseen joskin rikkonaiseen moreenimaastoon, joka idössö on kallioista Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha Suon 1 8

18 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat kokonaispinta-ala on 224 ha, yli 1 m syvön alueen 109 ha, yli 1,5 m syvön 31 haja yli 2 m syvön 5 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö pohjoiseen Stolpasmossen on löhes kokonaan ojitettu Vedet virtaavat suon halki vedetyn valtaojan kautta pohjoiseen kohti Maalahdenj okea Stolpasmossenin pohjoisosassa ovat varsinainen sararöme- ja tupasvillarömemuuttuma tyypillisiö Reunaosat ovat turvekangasasteella, joista yleisimmöt ovat mustikka- ja puolukkaturvekangas Suon keskellö on varsinainen sararömemuuttuma selvösti yleisin suotyyppi Suon etelöosassa on varsinaista sararömemuuttumaa ja pohjoisosa puolukkaturvekagasta Paikoin on myäs korpimuuttumia Stolpasmossenin turpeista on rahkavaltaisia 17 ja saravaltaisia 83 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 11 %, sararahkaturve (CS) 6 %, saraturve (C) 9 % ja rahkasaraturve (SC) 74 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 11 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 16 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 3 % kokonaisturvemööröstö Suurimmassa osassa suota on hyvin ohut tai monin paikoin kokonaan puuttuva heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros Vain pienellö yli 2 m syvöllö alueella on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi (62 %) Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Löhes kaikkialla muualla kohtalaisesti maatunut rahkasaraturve ulottuu löhelle pintaa Puun ja kortteen jöönnäkset ovat hyvin yleinen lisötekijö pohjaturpeessa Varsinkin pohjoisosassa on pohjalla lisöksi runsaasti jörviruoän jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (57 %) ja moreeni Liejua on suon pohjalla muutamassa kohdassa ohut kerros Suurin osa suosta on melko ohutturpeista Paksuturpeisimmalla alueella on paksu rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros heikkolaatuinen Pienimuotoinen energiaturpeen nosto on mahdollista suon etelö-ja pohjoisosassa, mutta nöillökin alueilla on puusto monin paikoin tukkipuuasteella 19 Kalkamossen Kalkamossen (kl ) sijaitsee noin 11 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu lounaassa peltoihin (entinen pelloiksi raivattu jörvi) ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha Suon kokonaispintaala on 171 ha, yli 1 m syvön alueen 104 ha, yli 1,5 m syvön 88 ha ja yli 2 m syvön 65 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö suon keskiosassa loivasti itöön Kalkamossenin pohjoisosa ja reunat on ojitettu Suon etelö-ja keskiosassa on laajahko ojittamaton alue Vedet laskevat useita laskuojia myäten suon itöpuolella virtaavaan StorsjÄböckeniin, joka johtaa Maalahdenj okeen Kalkamossenin etelöosan luonnontilaisella alueella on keidasrömettö, rahkarömettö, rahkanevaa ja paikoin lyhytkorsinevaa Tömön alueen pohjoispuolella on ojitettu tupasvillarömealue, jonka pohjoispuolella on rahkanevaa ja tupasvillarömettö Pohjoisosassa suotyypit ovat vaihtelevia Siellö on mm tupasvillarömemuuttumaa, varsinaista korpimuuttumaa ja puolukkaturvekangasta Kalkamossenin turpeista on rahkavaltaisia 54 ja saravaltaisia 46 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 39 %, sararahkaturve (CS) 15 %, saraturve (C) 2 % ja rahkasaraturve (SC) 44 % Tupasvillaa lisötekij önö sisöltöviö turpeita on 21 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 15 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 4 % kokonaisturvemööröstö Suon etelöosassa on paksu heikosti maatunut (H1-3) pintarahkakerros, josta yli 60 % koostuu Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Pohjoisempana heikosti maatuneen rahkakerroksen paksuus ja laatu vaihtelevat huomattavasti Tööllö on pohjalla melko paksu kohtalaisesti maatunut rahkasarakerros, jossa on lisötekijäinö yleensö puun ja jörviruo'on jöönnäksiö Paikoin saravaltainen turvekerros ulottuu pintaan asti Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (74 %) j a moreeni Liejua on suon pohjalla laajalla alueella ohuehko kerros Kalkamossenin etelöosassa on laajahko yhtenöinen noin 20 hain alue, jossa on paksu heikosti maatunut (H1-3) pintarahkakerros, joka soveltuu vaalean kasvuturpeen sekö kuivike- tai imeytysturpeen raaka-aineeksi Osa turpeesta soveltuu myäs viljelyturpeen raaka-aineeksi Turve kuuluu töllö alueella 1 -laatuluokkaan 20 Stormossen Stormossen (kl ) sijaitsee noin 11 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,9/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 66 ha, yli 1 m syvön alueen 42 ha, yli 1,5 m syvön 27 ha ja yli 2 m syvön 14 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö suon keskeltö koilliseen ja lou- 1 9

19 Tapio Toivonen naaseen Stormossenin reunaosat on ojitettu Suon keskellö on laajahko luonnontilainen alue Lounaisosassa on pienehkä lampi, Stormosspotten (18,7 m mpy) Lönsireunasta on laskuoja, joka johtaa lönteen Pohjanlahteen Lisöksi itöreunasta on ojayhteyksiö löheiseen Kalkamosseniin ja edelleen StorsjÄböckenin kautta Maalahdenjokeen Stormossenin keskiosa on suurimmaksi osaksi rahkarömettö Paikoin on myäs rahkanevaa ja reunemmallatupasvillarömettö Reunaosissa on varsinainen sararömeojikko ja -muuttuma tyypillinen MyÄs kangasrömettö ja pallosararömettö esiintyy Stormossenin turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 65 %, sararahkaturve (CS) 19 ja rahkasaraturve (SC) 16 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviöturpeita on 23 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 23 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 5 % kokonaisturvemööröstö Suon yli 2 m syvöllö alueella on noin 1,5 m paksu kerros H 1-3 maatunutta pintarahkaa, josta hieman alle puolet (49 %) koostuu Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö ja noin 42 % Cuspidataryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Pintarahka onkin laadultaan melko vaihtelevaa Pohj alla on alle metrin paksuinen kerros melko hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat suon keskellö savi ja reunaosissa moreeni Liejua on suon pohjalla laajalla alueella ohuehko kerros Suolla on paksu, laadultaan vaihteleva heikosti (H1-3) maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu löhinnö kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi Yli 2 m syvön alueen keskellö oleva lampi haittaa huomattavasti tuotantoalueen muodostamista Lammen itö- ja koillispuolella on noin 10 ha töhön tarkoitukseen soveltuvaa aluetta Tömön alueen pintarahka kuuluu löhinnö 2a-laatuluokkaan 21 Slötmossen Slötmossen (kl ) sijaitsee noin 9 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu mökiseen moreenimaastoon Lounaisreunassa on kaatopaikka Tutkimuspistetiheys on 6, 8/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 34 ha, yli 1 m syvön alueen 21 ha, yli 1,5 m syvön 13 haja yli 2 m syvön 9 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti etelöön Slötmossennin etelöpöössö ja reunoilla on ojitusta Suurin osa suosta on luonnontilassa Suon etelöpööstö löhtee laskuoja lönteen kohti Pohjanlahtea (meri 3,5 km :n etöisyydellö) Slötmossenin keskiosassa on pööasiassa rahkarömettö sekö paikoin keidasrömettö ja lyhytkorsinevaa Reunaosissa on tupasvillarömemuuttumaa sekö kangasrömettö Slötmossenin turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 53 %, sararahkaturve (CS) 25 ja rahkasaraturve (SC) 22 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 31 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 19 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 8 % kokonaisturvemööröstö Suolla on runsaan metrin paksuinen heikosti maatunut pintarahkakerros, josta enemmistä koostuu Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Rahkakerroksessa on kuitenkin myäs runsaasti Cuspidata-valtaisia laikkuja Rahkakerroksen alapuolella on melko hyvin maatunutta sararahkaturvetta, joka pohjalla muuttuu saravaltaiseksi Puun jöönnäkset ovat pohjalla yleinen lisötekijö Ylempönö ovat tupasvillan jöönnäkset yleisiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisin pohjamaalaji on moreeni (80 %) Liejua on suon pohjalla muutamassa kohdassa ohut kerros Suon pohjoisosassa on noin 10 ha :n laajuinen yli 1,5 m syvö alue, jossa on keskimöörin metri H1-3 maatunutta pintarahka, joka kuuluu 2a-laatuluokkaan Turve on laadultaan vaihtelevaa, mutta se soveltuu vaalean kasvuturpeen, kuiviketurpeen ja imeytysturpeen raaka-aineeksi Pintarahkan noston jölkeen voidaan alueelta tuottaa jonkin verran energiaturvetta 22 Tröskesmossen Tröskesmossen (kl ) sijaitsee noin 9 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo koostuu kahdesta löhes erillisestö altaasta, ja se rajoittuu mökiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 87 ha, yli 1 m syvön alueen 43 ha, yli 1,5 m syvön 28 haja yli 2 m syvön 19 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti koilliseen Tröskesmossenin etelöinen allas on ojitettu Pohjoisosa on osittain luonnontilainen Suon etelöosassa on pienehkä lampi Suon itöosasta löhtee laskuoja kaakkoon Holsterbackmossenin kautta StosjÄböckeniin, joka johtaa Maalahdenjokeen Tröskesmossenin pohjoisosassa luonnontilaisella alueella on rahkarömettö ja rahkanevaa Itöosassa on puolukkaturvekangasta Etelöisen altaan keskellö on rahkanevaa ja rahkarömettö sekö reunemmalla tupasvillarömemuuttumaa ja varsinaista sararömemuuttumaa 2 0

20 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat Tröskesmossenin turpeista on rahkavaltaisia 62 ja saravaltaisia 38 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 41 %, sararahkaturve (CS) 21 % ja rahkasaraturve (SC) 38 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 20 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 28 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 3 % kokonaisturvemööröstö Suon paksuturpeisimmilla alueilla on runsaan metrin paksuinen heikosti (H 1-3) maatunut rahkavaltainen pintakerros, josta hieman yli puolet koostuu Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö H4 maatuneen rahkavaltaisen völiturvekerroksen paksuus vaihtelee Suon etelöisessö altaassa tömö kerros on paksumpi, ja se sisöltöö lisötekijönö runsaasti tupasvillan jöönnäksiö Pohjalla on vajaan metrin paksuinen kerros melko hyvin maatunutta sararahka- tai rahkasaraturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (59 %) ja savi Liejua on suon etelöisen altaan pohjalla laajalla alueella ohuehko kerros Suon etelöosassa on yhtenöinen yli 1,5 m syvö alue, jossa on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, jonka laatu on vaihteleva Turve kuuluu 2alaatuluokkaan Haittaava tekijö on myäs alueella oleva lampi Miköli lammen kuivatus onnistuu, soveltuu tömö 17 hain alue löhinnö kuivike- ja imeytysturpeen tuotantoon 23 Rosmossen Rosmossen (kl ) sijaitsee noin 10 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu lönnessö peltoihin j a muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,6/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 35 ha, yli 1 m syvön alueen 27 haja yli 1,5 m syvön 15 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti lönteen Rosmossen on kokonaan ojitettu Vedet virtaavat ojia myäten lönteen löheiseen StorsjÄböckeniin, joka johtaa Maalahdenjokeen Rosmossenin yleisimmöt suotyypit ovat tupasvillaröme- ja isovarpurömemuuttuma Reunaosat ovat turvekangasasteella Rosmossenin turpeista on rahkavaltaisia 46 % ja saravaltaisia 54 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 26 %, sararahkaturve (CS) 20 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasaraturve (SC) 53 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 21 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 20 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 17 % kokonaisturvemööröstö Suolla on vajaan puolen metrin paksuinen heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu pööasiassa Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Tupasvilla on yleinen lisötekijö Tömön kerroksen alla on kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- j a rahkasaraturvetta Puun j a paikoin j örviruo6n jöönnäkset ovat tössö kerroksessa yleisiö lisötekijäitö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 Suon pohja on tasainen Yleisin pohjamaalaji on savi (90 %) Liejua on suon pohjalla laajahkolla alueella ohuehko kerros Rosmossen on melko ohutturpeinen Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on heikkolaatuinen Suota ei suositella turvetuotantoon 24 LÄikne Vöstermossen LÄikne Vöstermossen (kl ) sijaitsee noin 5 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 51 ha, yli 1 m syvön alueen 19 haja yli 1,5 m syvön 9 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti etelöön LÄikne Vöstermossen on kokonaan ojitettu Vedet laskevat suon etelöpööstö LÄiknediketiin ja siitö StorsjÄbökeniin, joka laskee Maalahdenjokeen LÄikne Vöstermossenin yleisimmöt suotyypit ovat tupasvillaröme-, isovarpuröme- ja rahkarömemuuttuma Reunaosissa on puolukkaturvekangas tyypillinen LÄikne Vöstermossenin turpeista on rahkavaltaisia 46 % ja saravaltaisia 54 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 28 %, sararahkaturve (CS) 18 % ja rahkasaraturve (SC) 54 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 27 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 42 % kokonaisturvemööröstö Suon keskellö yli 1 m syvöllö alueella on noin puolen metrin paksuinen heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Pohjalla on melko hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, joka sisöltöö monin paikoin lisötekijönö puun jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 Suon pohja on tasainen Yleisin pohjamaalaji on savi (90 %) Liejua on suon pohjalla laajahkolla alueella ohuehko kerros Ohuen turvekerroksen, heikkolaatuisen pintarahkan ja korkean liekoisuuden takia suota ei suositella turvetuotantoon 2 1

21 Tapio Toivonen 25 LÄikne åstermossen LÄikne åstermossen (kl ) sijaitsee noin 4 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu pööasiassa loivapiirteiseen moreenimaastoon Pohjois- ja lönsireunassa on hiesua Tutkimuspistetiheys on 6,0/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 53 ha, yli 1 m syvön alueen 38 ha, yli 1,5 m syvön 25 haja yli 2 m syvön 14 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö etelöosassa loivasti lönteen LÄikne åstermossen on kokonaan ojitettu Suon lounaisnurkasta löhtee laskuoja, LÄiknediket, etelöön yhtyen StorsjÄböckeniin, joka johtaa Maalahdenj okeen LÄikne åstermossenin keskiosassa on pööasiassa tupasvillarömemuuttumaa ja etelöosassa rahkarömemuuttumaa Pohjoisosassa ja reunoilla on turvekankaita, erityisesti puolukkaturvekangasta LÄikne åstermossenin turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia 40 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 40 %, sararahkaturve (CS) 20 %, saraturve (C) 2 % ja rahkasaraturve (SC) 38 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 24 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 26 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 5 % kokonaisturvemööröstö Suolla on runsas puoli metriö paksu heikosti maatunut (H1-3) pintarahkakerros, joka koostuu vaihtelevasti pööasiassa Acutifolia- ja Cuspidataryhmien rahkasammalien jöönnäksistö Tupasvilla on yleinen lisötekijö Syvemmöllö on maatuneempaa sararahkaturvetta, joka pohjaa kohti muuttuu saravaltaiseksi Puun jöönnäkset ovat pohjaturpeessa yleinen lisötekijö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (51 %) ja moreeni Liejua on etelöosassa pohjalla ohuehko kerros LÄikne åstermossenilla on paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka on laadultaan melko heikkoa Se soveltuu korkeintaan kuivike- tai imeytysturpeen raaka-aineeksi Maatuneemman pohjaturpeen hyädyntöminen energiaturpeena edellyttöö ensin pintarahkan köyttäö Suota ei suositella turvetuotantoon 26 Haiknemossen Haiknemossen (kl ) sijaitsee noin 4 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon, ja sillö on useita moreenisaarekkeita Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 106 ha, yli 1 m syvön alueen 66 ha, yli 1,5 m syvön 44 haja yli 2 m syvön 17 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on melko tasainen Haiknemossen on suurimmaksi osaksi ojitettu Suon lönsiosassa on pienehkäjö luonnontilaisia alueita Suon keskellö on lampi, Haiknepotten Vedet virtaavat suon etelöosasta löhtevön laskuojan kautta lönteen ja pohjoiseen Pohjanlahteen Haiknemossenin keskiosassa on rahkaröme ja sen ojikkoaste tyypillisin suotyyppi Paikoin on lyhytkorsinevarömettö ja lounaisosassa lyhytkorsinevaa Reunemmalla ovat tupasvillaröme- ja isovarpurömemuuttumat luonteenomaisia Reunaosien ohutturpeisilla alueilla on lisöksi puolukka-, mustikka- ja varputurvekankaita Haiknemossenin turpeista on rahkavaltaisia 62 ja saravaltaisia 38 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 41 %, sararahkaturve (CS) 21 %, saraturve (C) 3 % ja rahkasaraturve (SC) 35 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 14 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 18 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 7 % kokonaisturvemööröstö Suon yli 1,5 m syvöllö alueella on noin metrin paksuinen heikosti (H1-3) maatunut pintarahkakerros, joka koostuu vaihtelevasti kaikista kolmesta rahkasammalryhmöstö (AcutifÄlia, Palustria ja Cuspidata) Reunoilla ja ohutturpeisilla alueilla sarapitoinen tai -valtainen turve ulottuu usein löhelle pintaa H4 maatunut rahkavaltainen völiturvekerros on yleensö ohut tai puuttuu paikoin kokonaan Pohjalla on vaihtelevan paksuinen kerros kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, jossa on lisötekijönö usein puun tai kortteen jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 Suon pohja on epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (41 %), hieta ja savi Hieta- ja savikerros on todennökäisesti ohut, ja alla on moreenia Liejua on suon pohjalla lounaisosassa ohut kerros Suon keskellö oleva lampi, heikosti maatuneen rahkaturpeen laatuvaihtelu ja suolla olevat moreenisaarekkeet heikentövöt oleellisesti Haiknemossenin soveltuvuutta turvetuotantoon Suota ei suositella turvetuotantoon 27 Furumossen Furumossen (kl ) sijaitsee noin 2 km Maalahden keskustasta pohjoiskoilliseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimus pistetiheys on 5,4/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 39 ha, yli 1 m syvön alueen 19 ha, yli 1,5 m syvön 12 ha ja yli 2 m syvön 3 ha 2 2

22 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö koilliseen Furumossen on kokonaan ojitettu Suolla on suuria valtaojia Vedet laskevat ensin koilliseen ja sitten etelöön Maalahdenjokeen Furumossenin yleisimmöt suotyypit ovat rahkarömemuuttuma ja paikoin isovarpurömemuuttuma Reunemmalla on puolukka- ja mustikkaturvekangasta sekö varsinkin koillisosassa ruohoturvekangasta Furumossenin turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltaisia 34 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 38 %, sararahkaturve (CS) 28 ja rahkasaraturve (SC) 34 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 21 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 35 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 4 % kokonaisturvemööröstö Suon keskellö on monin paikoin yli metrin paksuinen kerros H 1-4 maatunutta rahkaturvetta, joka koostuu vaihtelevasti pööasiassaacutifolia- (62 %) ja Cuspidata-ryhmien rahkasammalien jöönnäksistö Suon keskellö heikosti maatunut rahkaturve ulottuu paikoin löhelle pohjaa Pohjalla on vaihtelevan paksuinen kerros melko hyvin maatunutta rahkasaraturvetta Reunaosissa saravaltainen turve ulottuu monin paikoin pintaan asti Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat reunoilla moreeni ja suon keskellö hiekka ja hieta Liejua on keskellö suota pohjalla noin puolen metrin paksuinen kerros Suon keskellö on pienehkä alue, jossa on paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu varauksin vaalean kasvuturpeen sekö kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi (laatuluokka 2a) Alueen halki on kuitenkin kaivettu pohjaan asti ulottuvia valtaojia, jotka estövöt kunnollisen tuotantokentön muodostamisen 28 Sanemossen Sanemossen (kl ) sijaitsee osittain NörpiÄn puolella noin 26 km Maalahden keskustasta etelökaakkoon Suo rajoittuu savi-, hiesu-, siltti-, kallio-ja moreenialueisiin sekö turvepeltoihin ; etelössö Hermanasmosseniin ja Sanehalsenin kohdalla itöpuolella sijaitsevaan Jurvan Isoon Sarvinevaan Suon kokonaispinta-ala on 1132 ha, yli metrin syvyisen alueen 1010 ha, yli 1,5 m syvön 972 haja yli 2 m syvön 935 ha Tutkimuspistetiheys on 1,5110 ha Sanemossenin pinta on m meren pinnan ylöpuolella ja viettöö etelöön Suon pohjoisosassa on runsaasti allikoita eli avovesilammikoita, (Kackurköllorna) Vedet laskevat etelö-, lönsi- ja itöreunalta etelöön ja Lillänin kautta edelleen NörpiÄnjokeen Pohjoisosan vedet laskevat Längänia myäten pohjoiseen ja edelleen Maalahdenjokeen Sanemossen on tyypiltöön löhinnö epösymmetrinen kilpikeidas, jonka korkein kohta (3 8 m mpy) on suon pohjoisosassa Yleisimpiö suotyyppejö ovat enimmökseen suon keskiosassa tavattavat silmökeneva, lyhytkorsineva, keidasröme, rimpineva, rahkaneva ja rahkaröme Pohjois- ja lönsireunalla on yleensö isovarpurömettö Reunoilla on paikoin myäs ohutturpeista kangasrömettö Etelö- ja itöosassa on varsinaista sararömettö sekö ruohoista saranevaa, kalvakkanevaa ja nevakorpea Suon luonnontilaiseen osaan kuuluu sekö puutonta avosuota ettö myäs harvaa, vajaatuottoista tai pinotavara-asteen mönnikkäö Mörimmöt alueet ovat rimpineva-, kalvakkaneva- ja nevakorpialueet suon itöosassa sekö keskiosan silmöke- ja lyhytkorsineva-alueet Suon kairauspisteistö 61 % on avosuolla, 31 römeellö ja 2 % korvessa ; lisöksi turvekankaalla on 3 % ja turvepellolla samoin 3 % Kairauspisteistö 16 % on suon ojitetulla osalla Sanemossen on, lukuun ottamatta suon pohjoisetelö- ja lönsiosien reuna-alueita, löhes kokonaan luonnontilassa Laajimmat ojitukset ovat etelöosassa, joka ei sisölly suojelualueeseen Sanemossenin koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8 Suon keskiosassa heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 4,0 m :n syvyyteen Suurin turvepaksuus on 4,4 m Rahkavaltaisia turpeita on 53 % ja saravaltaisia 47 % kokonaisturvemööröstö Puun ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö 16 % ja tupasvillarahkaturpeita 8 % Turpeiden yleisin lisötekijö on tupasvilla, jonka jöönnäkset muodostavat yksinöön noin 3 % turvemassasta Saraturpeisiin ja maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvön puuaineksen osuus töstö on 1 % Pööturvelajit j a niiden prosenttiosuudet Sanemossenin turvemööröstö ovat : rahka (S) 46 %, sararahka (CS) 7 %, sara (C) 33 % ja rahkasara (SC) 14 % Sanemossenin yleisimmöt pohj amaalajit ovat savi (38 %) ja hieta + siltti (32 %) Hiekkaa on 7 % ja hiesua 4 % havainnoista Reunoilla ja saarten kohdalla on paikoin moreenia (18 %) ja kalliota (1 %) Savikerros on pintaosiltaan nuorta, mustaa sulfidipitoista savea, joka muuttuu pohjaosiltaan kerralliseksi saveksi Koko savikerroksen paksuus on noin 7-8 m Liejua on paksuimmillaan 50 cm, yleensö vain 5-10 cm pohjamaan pööllö Liejua on havaittu 36 % :ssatutkimuspisteistö Suo on syntynyt osittain (Litorina) merenrannan eli primaarisena soistumi- 2 3

23 Tapio Toivonen sena, osittain metsömaan soistumisena ja muinaisjörven umpeenkasvun seurauksena Suosta on aikoinaan nostettu hieman rahkaturvetta kuivikkeeksi Paikoin suota on otettu viljelykseen ; esimerkiksi etelö- ja lönsireunan pellot ovat saravaltaista turvetta Sanemossen sisöltyy valtakunnalliseen soidensuojelunperusohjelmaan Suon kokonaispinta-alasta onkaavailtu suojeltavaksi 985 ha, josta 808 ha on avosuota ja 177 ha puustoista suoalaa 29 Tröskmossen Tröskmossen (kl ) sijaitsee noin 22 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu lönnessö loivaan moreenimaastoon Itöpuolella on myäs hiesuisia ja hiekkaisia alueita Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 418 ha, yli 1 m syvön alueen 232 ha ja yli 2 m syvön 142 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö suon keskeltö sekö pohjoiseen ettö etelöön Tröskmossenin etelöosa ja reunat on ojitettu Suurin osa suosta on tutkimushetkellö (v 84) ollut luonnontilassa Suolla on umpeenkasvanut jörvi, LisansjÄn Lisöksi suon keskellö on lampi, Lilltrösket ja joitakin avovesiallikoita Suurin osa vesistö laskee LisansjÄstö lahtevön Lillän kautta NörpiÄnjokeen Pohjoisosasta on ojayhteys Kvarnrönneliin, joka johtaa Riböckeniin ja edelleen Maalahdenjokeen Tröskmossenin keskiosa on suurimmaksi osaksi keidasrömettö Paikoin on rahkarömettö ja lyhytkorsinevarömettö Alueen etelöosassa on varsinainen sararömemuuttuma yleinen, paikoin on myäs keidasrömemuuttumaa Suon reunoilla on turvekankaita Tröskmossenin turpeista on rahkavaltaisia 86 ja saravaltaisia 14 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 64 %, sararahkaturve (CS) 22 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasaraturve (SC) 13 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 17 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 31 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 10 % kokonaisturvemööröstö Suon pohjoisosassa on monin paikoin yli 2 m paksu löhinnö H3 maatunut pintarahkakerros Tutkimusajankohdasta (v 1984) johtuen rahkasammalryhmiö ei ole erotettu Paikoin kerroksessa on maatuneempia kerroksia ja linssejö Yhtenöistö H4 maatunutta völiturvekerrosta ei ole Pohjalla on ohuehko kerros kohtalaisen hyvin maatunutta sararahkaturvetta, joka sisöltöö lisötekijönö usein puun jöönnäksiö Ohutturpeisilla alueilla turve on monin paikoin sarapitoista tai -valtaista löhelle pintaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiesu (37%), moreeni ja hiekka Liejua on jörven ympöristässö pohjalla cm Nöytepisteiden perusteella huomattava osa yli 2 m syvön alueen H1-3 maatuneesta turpeesta kuuluisi Acutifolia-ryhmöön Suolla olevan lammen (Lilltrösket) pinta on niin alhaalla, ettö se ei juuri haittaa tömön kerroksen kuivattamista Turve soveltuu ainakin vaalean kasvuturpeen sekö kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi KöyttÄkelpoisen yli 2 m syvön alueen pinta-ala on noin 13 5 ha 30 Kajaneöngmossen Kajaneöngmossen (kl ) sijaitsee noin 22 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu loivapiirteiseen hiekka- ja hietamaastoon Tutkimuspistetiheys on 6,2/ 10 ha Suon kokonaispinta-ala on 78 ha, yli 1 m syvön alueen 49 ha, yli 1,5 m syvön 38 haja yli 2 m syvön 31 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö selvösti luoteeseen Kajaneöngmossennin reunat ja luoteispöö on tutkimushetkellö (v 1984) ollut ojitettuna Vedet laskevat luoteeseen Kvarnrönnelin kautta Riböckeniin, joka yhtyy Maalahdenjokeen Kajaneöngmossenin yleisin suotyyppi etenkin suon keskiosassa on rahkaröme Paikoin on keidasrömettö ja rahkanevaa Reunaosissa ovat tupasvillaröme, varsinainen sararöme, pallosararöme ja erilaiset korvet tyypillisiö Kajaneöngmossenin turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 46 %, sararahkaturve (CS) 33 %, saraturve (C) 3 % ja rahkasaraturve (SC) 19 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 25 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 31 ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 20 % kokonaisturvemööröstö Suolla on noin metrin paksuinen heikosti (H 1-4) maatunut rahkavaltainen pintakerros, jonka laatua ei tutkimusajankohdasta (1984) johtuen ole tarkemmin tutkittu Nöytepisteiden perusteella laatu on vaihteleva Pohjalla on paksuhko kerros kohtalaisesti maatunutta sararahka- tai rahkasaraturvetta Puun jöönnäkset ovat pohjaturpeessa yleinen lisötekijö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu 2 4

24 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kaj aneöngmossenilla on noin 31 ha yli 2 m syvöö aluetta, jossa paksuhko heikosti maatunut pintarahkakerros, joka on laadultaan vaihteleva Pintarahka soveltuu löhinnö kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi Pohjalla on lisöksi nostettavissa energiaturvetta olevat avovesiallikot ja rahkan vaihteleva 1'aatu, jota ei ole tarkemmin tutkittu Heikosti maatunutta pintarahkaa voidaan köyttöö vaalean kasvuturpeen, kuiviketurpeen ja imeytysturpeen raaka-aineena KöyttÄkelpoisten yli 2 m syvien alueiden pinta-ala on noin 115 ha 31 HÄgmossen N HÄgmossen N (kl ) sijaitsee noin 22 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 259 ha, yli 1 m syvön alueen 182 ha, yli 1,5 m syvön 138 haja yli 2 m syvön 119 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö suon itöosassa kaakkoon HÄgmossen on ollut tutkimushetkellö vuonna 1984 suurimmaksi osaksi luonnontilainen Vain reunoilla on ollut ojitusta Suon luoteisosassa on laajahko allikkoalue Luoteisnurkasta on ojayhteys Riböckeniin ja edelleen Maalahdenjokeen Itöosasta on laskuoja pohjoiseen Korslomböckeniin, joka johtaa Maalahdenjokeen Suurin osa HÄgmossenin keskiosaa on keidasrömettö Paikoin on myäs rahkarömettö Reunemmalla ovat tupasvillaröme j a isovarpuröme tyypillisiö Reunaosissa on paikoin varsinaista sararömettö, karhunsammalmuuttumaa ja pallosararömettö HÄgmossenin turpeista on rahkavaltaisia 97 % ja saravaltaisia 3 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 76 %, sararahkaturve (CS) 21 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasaraturve (SC) 2 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviöturpeita on 28 %, puunjöönnäksiö sisöltöviö turpeita 15 %ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 5 % kokonaisturvemööröstö Suolla on paksu H1-3 maatunut pintarahkakerros, jonka rahkasammalkoostumusta ei tutkimusajankohdasta johtuen ole tutkittu Nöytepisteiden perusteella kerros on laadultaan vaihteleva, mutta Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäkset ovat enemmistänö Tupasvilla on yleinen lisötekijö Kerroksessa on maatuneempia linssejö H4 maatunut rahkavaltainen völiturvekerros on paksuudeltaan vaihteleva Pohjalla on ohuehko kerros maatuneempaa sararahkaturvetta,jossa on lisötekijönö yleisesti puun jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (50 %) jahiekka Liejua on suon pohjalla useassa kohdassa ohut kerros HÄgmossenilla on laaja yhtenöinen yli 2 m syvö alue, jossa on paksu heikosti maatunut (H1-3) pintarahkakerros Heikentöviö tekijäitö ovat suolla 32 Partamossen Partamossen (kl ) sijaitsee noin 22 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu loivapiirteiseen osin rikkonaiseen ja kallioiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 0,5/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvön alueen 18 ha ja yli 1,5 m syvön 3 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on melko tasainen Partamossen on kokonaan ojitettu Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt Lönsireunasta on ojayhteys pohjoiseen Korslomböckeniin ja edelleen Maalahdenjokeen Partamossenin yleisimmöt suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurömemuuttuma Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (70 %) ja hiesu Partamossenin turpeista on rahkavaltaisia 100 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 37 %, sararahkaturve(cs) 63 % Tupasvillaalisötekijönö sisöltöviö turpeita on 60 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 49 % kokonaisturvemööröstö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (50 %) ja hiekka Liejua on suon pohjalla useassa kohdassa ohut kerros Suolla on vaihtelevan paksuinen heikosti maatunut pintarahkakerros, joka sisöltöö lisötekij önö runsaasti tupasvillan jöönnäksiö Pohjalla on kohtalaisen hyvin maatunutta sararahkaturvetta, jossa puun jöönnäkset ovat yleisiö Ohuen turvekerroksen takia suota ei suositella turvetuotantoon 33 Svarvarmossen Svarvarmossen (kl ) sijaitsee noin 21 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu etelössö ja idössö peltoihin, pohjoisessa moreenimaastoon ja lönnessö maantiehen Tutkimuspistetiheys on 4,6/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 57 ha, yli 1 m syvön alueen 28 haja yli 1,5 m syvön 12 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on melko tasainen Svarvarmossen on ojitettu Lönsiosasta vedet virtaavat pohjoiseen 2 5

25 Tapio Toivonen Korslomböckeniin ja siitö edelleen Maalahdenjokeen Itöreunasta on ojayhteys löheiseen Heinluomaan, joka yhtyy Murtoj okeen ja lopuksi Maalahdenjokeen Svarvarmossenin keskiosa on rahkarömeojikkoa (muuttumaa) Paikoin on isovarpurömeojikkoa Reunaosissa ovat kangaskorpi- ja korpirömemuuttuma tyypillisiö Svarvarmossenin turpeista on rahkavaltaisia 91 ja saravaltaisia 9 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 54 %, sararahkaturve (CS) 37 ja rahkasaraturve (SC) 9 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 24 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 46 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 15 % kokonaisturvemööröstö Suon yli 1,5 m syvöllö alueella on pinnassa noin metrin paksuinen kerros löhinnö H3 maatunutta rahkaturvetta, jossa on lisötekijönö usein tupasvillan jöönnäksiö Rahkasammalryhmiö ei tutkimusajankohdasta johtuen (1984) ole tutkittu Pohjalla on kohtalaisen hyvin maatunutta sararahkaturvetta, jossa on lisötekijönö runsaasti puun jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 Suon pohja on tasainen Yleisin pohjamaalaji on hieta Svarvarmossenilla on pinnassa paksuhko heikosti maatunut rahkaturvekerros, jonka laadusta ei ole tarkkaa tietoa Suo on kokonaisuudessa melko ohutturpeinen Yli 1,5 m syvön 12 hain alueen heikosti maatunut rahkaturvekerros soveltuu pienimuotoiseen kuivike- j a imeytysturvetuotantoon 34 Korslom Korslom (kl ) sijaitsee noin 14 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu etelössö Gjutmosseniin, pohjoisessa peltoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 80 ha, yli 1 m syvön alueen 57 ha, yli 1,5 m syvön 14 ha ja yli 2 m syvön 6 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti pohjoiseen Korslom on kokonaan ojitettu Suon halki virtaa puro, Korslomböcken, pohjoiseen kohti Maalahdenjokea Korslomin pohjoisosassa puron itöpuolella on rahkarömeojikkoa ja -muuttumaa Etelöosassa on puolukkaturvekangasta ja ruohoista sararömemuuttumaa Ojan lönsipuolella on pööasiassa puolukkaturvekangasta ja paikoin korpirömemuuttumaa ja varsinaista sararömemuuttumaa Korslomin turpeista on rahkavaltaisia 26 % ja saravaltaisia 74 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 10 %, sararahkaturve (CS) 16 %, saraturve (C) 9 % ja rahkasaraturve (SC) 65 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 5 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 36 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö Suon pohjoisosassarahkarömealueellaonyli 1,5 m paksu H1-3 maatunut rahkaturvekerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Pohjalla on ohuehko kerros melko hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, jossa on lisötekijönö runsaasti kortteen jöönnäksiö Muualla suota saravaltainen turve ulottuu usein pintaan asti Saraturve on pintaosissa maatumisasteeltaan yleensö H4-5 ja pohjalla H6-8 Puun ja kortteen jöönnäkset ovat yleisiö lisötekijäitö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hieta ja savi Suon pohjalla on laaja yhtenöinen saviliejukerros Suurin osa suosta on ohutturpeista Suon halki virtaava puro jakaa alueen kahteen osaan Pohjoisosan yli 2 m syvö 6 hain alue soveltuu pienimuotoiseen vaalean kasvuturpeen ja kuivike- ja imeytysturpeen tuotantoon Muualla turve soveltuu löhinnö energiaturvetuotantoon, mutta kerros on vain noin metrin paksuinen ja suota halkova oja asettaa omat rajoituksensa Lisöksi puusto on paikoin kookasta 35 Orrmossen Orrmossen (kl ) sijaitsee noin 15 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu rikkonaiseen ja kallioiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 5,1/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 114 ha, yli 1 m syvön alueen 84 ha, yli 1,5 m syvön 28 haja yli 2 m syvön 10 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö koilliseen Orrmossen on kokonaan ojitettu Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt Itöosasta on laskuojia Korslomböckeniin ; joka johtaa Maalahdenjokeen Lönsiosasta on ojayhteyksiö Riböckeniin, joka niin iköön johtaa Maalahdenjokeen Orrmossenin yleisimmöt suotyypit ovat rahkaröme- ja tupasvillarömeojikot ja -muuttumat, jotka vuorottelevat ei puolilla suota Paikoin on myäs lyhytkorsinevamuuttumaa ja rahkanevaojikkoa Reunaosissa on pallosararömemuuttuma tyypillinen Orrmossenin turpeista on rahkavaltaisia 72 % ja saravaltaisia 28 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 55 %, sararahkaturve (CS) 17 %, saraturve (C) 2 % ja rahkasaraturve (SC) 26 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 24 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 11 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö 2 6

26 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat Suon paksuturpeisimmilla alueilla on yli metri heikosti (H1-3) maatunutta rahkaturvetta, josta keskimöörin hieman yli puolet koostuu Acutifoliaryhmön rahkasammalien jöönnäksistö H4 maatunut völiturvekerros on yleensö ohut tai se puuttuu kokonaan Pohjalla on vaihtelevan paksuinen kerros kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- tai rahkasaraturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 Suon pohja on hyvin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (69 %) ja savi Liejua on suon pohjalla useassa kohdassa vaihtelevan paksuinen kerros Orrmossen on erittöin rikkonainen ja turvepaksuudeltaan vaihteleva Yhtenöisiö laajoja paksuturpeisia alueita ei ole Pienimuotoinen vaalean kasvuturpeen, kuivike- ja imeytysturpeen nosto on mahdollista paksuturpeisimmilta alueilta Suota ei suositella turvetuotantoon 36 Finnasmossen Finnasmossen (kl ) sijaitsee noin 18 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu pohjoisessa peltoihin, idössö Murtojokeen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon poikki on vedetty söhkälinja Tutkimuspistetiheys on 5,3/ 10 ha Suon kokonaispinta-ala on 147 ha, yli 1 m syvön alueen 102 ha, yli 1,5 m syvön 57 haja yli 2 m syvön 12 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö pohjoiseen ja koilliseen Finnasmossen on osittain ojitettu Lönsilahdekkeen etelöosa on suurimmaksi osaksi luonnontilassa Vedet virtaavat laskuojia myäten löheiseen Murtojokeen, j oka j ohtaa Maalahdenjokeen Finnasmossenin yleisimmöt suotyypit lönsilahdekkeen etelöosassa ovat ruohoinen ja varsinainen saraneva sekö varsinainen ja ruohoinen sararöme Pohjoisempana suotyypit muuttuvat rahkanevaksi ja -römeeksi sekö lyhytkorsinevarömeeksi Suon pohjoisosassa on varsinaista sararömemuuttumaa ja turvekankaita Itöisen altaan keskiosassa on pööasiassa varsinaista sararömemuuttumaa ja etelöosassa tupasvillarömemuuttumaa Reunaosat ovat yleensö turvekangasasteella Finnasmossenin turpeista on rahkavaltaisia 26 ja saravaltaisia 74 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 11 %, sararahkaturve (CS) 15 %, saraturve (C) 3 % ja rahkasaraturve (SC) 71 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviöturpeita on 10 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 29 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 8 % kokonaisturvemööröstö Suolla on yleensö hyvin ohut heikosti maatunut pintarahkakerros Löntisessö altaassa rahkakerros on paikoin yli metrin paksuinen, ja se koostuu vaihtelevasti kaikista kolmesta rahkasammalryhmöstö Suon pohjoisosassa ja itöisessö altaassa saravaltainen turve ulottuu monin paikoin pintaan asti Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 Suon pohja on lönsiosassa epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat itöisessö altaassa liejuinen savi ja lönsiosassa saven ohella moreeni Löntisen altaan turve on turvetuotannon kannalta heikkolaatuista Itöisessö altaassa turve on hyvin saravaltaista usein pinnasta alkaen, ja turve soveltuu energiaturpeen raaka-aineeksi Haittaavia tekijäitö ovat ohuehko turvekerros, suohon rajoittuva joki, jonka pinta on kuitenkin oleellisesti suon pintaa alempana ja paikoin kookas puusto Suon itöosan yli 1,5 m syvöllö alueella on noin 30 ha tuotantokelpoista aluetta 37 "Patari" "Patari" (kl ) sijaitsee noin 17 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu pohjoisessa, idössö ja lönnessö osittain turvepohjaisiin peltoihin ja etelössö moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 62 ha, yli 1 m syvön alueen 42 haja yli 1,5 m syvön 16 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti pohjoiseen ja lönteen Patari on kokonaan ojitettu Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt Vedet laskevat ojia myäten lönteen viereiseen Murtojokeen Patarin yleisimmöt suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarömemuuttumaa Reunaosissa on monin paikoin puolukkaturvekangasta Patarin turpeista on rahkavaltaisia 45 % ja saravaltaisia 55 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 20 %, sararahkaturve (CS) 25 %, saraturve (C) 5 % ja rahkasaraturve (SC) 50 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 26 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 25 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö Suolla on ohut tai monin paikoin kokonaan puuttuva heikosti maatunut, suurimmaksi osaksi Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö koostuva pintakerros Tömön kerroksen alla on kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- tai rahkasaraturvetta Kortteen ja puun jöönnäkset ovat yleisiö lisötekijäitö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0 Suon pohja on tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit 27

27 Tapio Toivonen ovat savi (88 %) ja moreeni Liejua on suon pohjalla parissa pisteessö ohut kerros Suurimmassa osassa suota turvekerros on noin puolentoista metrin paksuinen Puusto on paikoin melko kookasta Pienimuotoinen energiaturpeen tuotanto on suolla mahdollista 38 VÄtmossen VÄtmossen (kl ) sijaitsee noin 17 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu lounaassa harjumuodostumaan ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Harjualueella on pohjavedenottoalue Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 158 ha, yli 1 m syvön alueen 132 ha, yli 1,5 m syvön 88 haja yli 2 m syvön 53 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö koilliseen sekö paikoin reunoilta kohti suon keskustaa VÄtmossen on suurimmaksi osaksi ojitettu Vedet virtaavat suon keskeltö löhtevön laskuojan kautta pohjoiseen löheiseen FinnÄhon, joka johtaa Maalahdenjokeen VÄtmossenin etelöosassa on ruohoista ja varsinaista sararömemuuttumaa sekö puolukkaturvekangasta Suon keskellö on tupasvillarömemuuttuman ohella varsinaista sararömemuuttumaa sekö paikoin puolukkaturvekangasta Pohjoisosassa on kytäheittoalue Reunat ovat usein puolukkaturvekangasta VÄtmossenin turpeista on rahkavaltaisia 21 % ja saravaltaisia 79 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 8 %, sararahkaturve (CS) 13 %, saraturve (C) 3 % ja rahkasaraturve (SC) 76 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 7 %, puun j öönnäksiö sisöltöviö turpeita 28 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 10 % kokonaisturvemööröstö Suolle on tyypillistö hyvin ohut tai monin paikoin kokonaan puuttuva heikosti (H1-4) maatunut pintarahkakerros Turve onkin monin paikoin saravaltaista pinnasta asti ja maatumisasteeltaan H4 Reunoilla ja pohjalla on maatuneempaa saravaltaista turvetta Pohjakerroksessa puunjakortteenjöönnäkset ovat yleisiö Useimmista muista alueen soista poiketen VÄtmossen on turvelaadultaan hyvin saravaltainen suo Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat suon keskellö savi (66 %) ja reunoilla moreeni Liejua on suon pohjalla ohut kerros suon pohjoisosassa Turvelaatunsa ja maatumisasteensa puolesta VÄtmossen soveltuu energiaturvetuotantoon Haittaavina tekijäinö ovat paikoin kookas puusto sekö suon halki kaivettu valtaoja Suolla on melko yhtenöinen yli 1,5 m syvö turvetuotantoon soveltuva alue, jonka pinta-ala on noin 75 ha 39 Kolnemossen Kolnemossen (kl ) sijaitsee noin 14 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu etelössö turvepeltoon, idössö harjuun ja muualla moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,4/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 68 ha, yli 1 m syvön alueen 53 ha, yli 1,5 m syvön 43 haja yli 2 m syvön 36 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö paikoin loivasti etelöön Kolnemossen on suurimmaksi osaksi luonnontilainen Vedet laskevat reunaojia pitkin etelöön löheiseen Murtojokeen, joka johtaa pohjoiseen kohti Maalahdenj okea Kolnemossenin keskiosa on pööasiassa keidasrömettö Paikoin on lyhytkorsinevaa ja rahkarömettö Reunemmalla ovat rahkaröme ja isovarpuröme tyypillisiö Reunoilla on paikoin varsinaista sararömettö ja tupasvillarömettö Kolnemossenin turpeista on rahkavaltaisia 94 ja saravaltaisia 6 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 76 %, sararahkaturve (CS) 18 ja rahkasaraturve (SC) 6 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 10 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 2 % kokonaisturvemööröstö Suolla on löhes 2 m paksu heikosti (Hl - 3) maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Pohjalla on ohuehko kerros maatuneempaa sararahkaturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7 Suon pohja on tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat suon keskellö hiesu ja savi, lönsireunassa moreeni ja itöreunassa sora ja hiekka Liejua on suon pohjalla laajalla alueella vaihtelevan paksuinen kerros Kolnemossenin yli 1,5 m syvö 43 ha :n alue soveltuu viljelyturpeen ja vaalean kasvuturpeen tuotantoon Heikosti maatunut rahkaturvekerros kuuluu 1 -laatuluokkaan 40 FinnÄgrenmossen FinnÄgrenmossen (kl ) sijaitsee noin 17 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu lönnessö Murtoj okeen, etelössö turvepohj aisiin peltoihin jamuualla moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 2 8

28 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat 79 ha, yli 1 m syvön alueen 56 ha, yli 1,5 m syvön 30 haja yli 2 m syvön 11 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti lönteen ja pohjoiseen Finnägrenmossenin pohjoisosa ja reunat on ojitettu Vedet laskevat suota sivuavaan Murtojokeen, joka johtaa Maalahdenjokeen Finnägrenmossenin yleisimmöt suotyypit ovat suon etelö- ja keskiosassa rahkaröme ja tupasvillaröme Reunaosissa on isovarpurömeojikkoa ja -muuttumaa sekö tupasvillarömemuuttumaa ja varsinaista sararömettö Finnägrenmossenin turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 44 %, sararahkaturve (CS) 14 %, saraturve (C) 4 % ja rahkasaraturve (SC) 38 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 10 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 20 % kokonaisturvemööröstö Suolla on noin puolen metrin paksuinen heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suureksi osaksi Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Tömön kerroksen alla on melko hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta, jossa on lisötekijäinö usein puun, kortteen tai jörviruo'on jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (48 %) ja moreeni Liejua on suon pohjalla laajalla alueella ohut kerros Suurin osa Finnägrenmossenista on melko ohutturpeista Suolla on noin puolen metrin paksuinen heikkolaatuinen pintarahkakerros, joka soveltuu huonosti kasvuturpeen tuotantoon Etelöosan paksuturpeisella alueella pienimuotoinen kuiviketurpeen nosto on mahdollista Suota ei suositella turvetuotantoon 41 Lilljäksmossen Lilljäksmossen (kl ) sijaitsee noin 14 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu etelössö ja lounaaeea turvepohjaisiin peltoihin ja muualla moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 2,4/ 10 ha Suon kokonaispinta-ala on 70 ha, yli 1 m syvön alueen 32 haja yli 1,5 m syvön 8 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö etelöosassa lounaaseen Lilljäksmossen on kokonaan ojitettu Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt Vedet virtaavat useita laskuojia pitkin lönteen löheiseen Riböckeniin, joka johtaa Maalahdenjokeen Lilljäksmossenin yleisimmöt suotyypit ovat puolukka- ja varputurvekangas Monin paikoin on lisöksi tupasvillaröme- ja korpirömemuuttumaa Pohjoisosan peltojen löhellö on kytäheittoa Lilljäksmosseninturpeista on rahkavaltaisia 36 ja saravaltaisia 64 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 10 %, sararahkaturve (CS) 26 % ja rahkasaraturve (SC) 64 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 10 %, puun jöönnäksiö sisöltöviöturpeita 29 % j a varpujen j öönnäksiö sisöltöviö 6 % kokonaisturvemööröstö Suolla on ohuehko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, jonka alla on kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta Puun jöönnäkset ovat tössö kerroksessa yleinen lisötekijö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (84 %) ja hiesu Ohuen turvekerroksen ja kookkaan puuston takia suota ei suositella turvetuotantoon 42 "Rövberg" "Rövberg" (kl ) sijaitsee noin 13 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu idössö ja etelössö peltoihin ja muualla moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,8/ 10 ha Suon kokonaispinta-ala on 54 ha, yli 1 m syvön alueen 37 ha, yli 1,5 m syvön 20 ha ja yli 2 m syvön 8 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti itöön Rövberg on kokonaan ojitettu Suolta on useita laskuojia itöön löheiseen Riböckeniin, joka johtaa Maalahdenjokeen Rövbergin keskellö sekö paikoin reunoilla on varsinaistasararömemuuttumaa Etelö-japohjoisosassa on rahkaröme-, isovarpuröme- ja tupasvillarömemuuttumaa Etelöreunassa on kytäheittoa Muualla reunoilla on monin paikoin puolukkaturvekangasta Rövbergin turpeista on rahkavaltaisia 31 % ja saravaltaisia 69 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 20 %, sararahkaturve (CS) 11 %, saraturve (C) 2 % ja rahkasaraturve (SC) 67 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 12 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 3 5 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 4 % kokonaisturvemööröstö Suon paksuturpeisimmilla alueilla on noin metri heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka koostuu vaihtelevasti Cuspidata- ja Acutifolia-ryhmien rahkasammalien jöönnäksistö Heikosti maatuneen rahkaturvekerroksen alla on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, jossa on lisötekijönö yleensö puun jöönnäksiö Suon keskellö ja reunoilla saravaltainen turve ulottuu usein pintaan asti Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (85%) ja moreeni 29

29 Tapio Toivonen Suurin osa suosta on melko ohutturpeista Paksuturpeisimmilla alueilla pienimuotoinen kuiviketurpeen nosto on mahdollista KöyttÄkelpoinen alue koostuu kahdesta eri altaasta j oiden yhteispinta-ala on noin 15 ha Heikosti maatuneen rahkaturpeen köytän jölkeen alapuolinen maatuneempi sarapitoinen tai -valtainen kerros soveltuu energiaturpeen tuotantoon 43 Stortladan Storfladan (kl ) sijaitsee noin 10 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu idössö ja lönnessö peltoihin ja muualla kallioiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 99 ha, yli 1 m syvön alueen 77 ha, yli 1,5 m syvön 50 haja yli 2 m syvön 25 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on tasainen Storfladanin itöosa ja lönsireuna on ojitettu Suurin osa vesistö virtaa laskuojia myäten itöön löheiseen Riböckeniin, joka johtaa Maalahdenjokeen Pohjoisosasta on lisöksi laskuoja Längmossböckeniin, joka niin iköön johtaa Maalahdenjokeen Storfladanin yleisimmöt suotyypit suon itöosassa ovat rahkarömemuuttuma ja rahkanevaojikko Lönsiosan luonnontilaisella alueella on niin iköön rahkarömettö ja rahkanevaa Etelöosassa on nevakorpea Suon reunaosissa on isovarpurömemuuttumaa ja turvekankaita Storfladanin turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 41 %, sararahkaturve (CS) 13 %, saraturve (C) 6 % ja rahkasaraturve (SC) 40 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviöturpeita on 12 %, puunjöönnäksiö sisöltöviö turpeita 11 %ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 3 % kokonaisturvemööröstö Suuressa osassa suota on noin metri heikosti (H I - 3) maatunutta rahkaturvetta, joka koostuu vaihtelevasti Acutifolia- ja Cuspidata-ryhmien rahkasammalienjöönnäksistö, mutta paikoin myäs Palustria-ryhmön rahkasammalien jöönnäkset ovat yleisiö Pohjalla on vajaa metri selvösti maatuneempaa, yleensö saravaltaista turvetta, jossa on lisötekijäinö usein jörviruo'on tai kortteen jöönnäksiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 Suon pohja on tasainen Yleisin pohjamaalaji on savi Suon paksu heikosti maatunut pintarahkakerros on turvelaadultaan vaihteleva, eikö sovellu siten hyvin viljelyturpeen raaka-aineeksi Kerros soveltuu parhaiten kuivike- ja imeytysturpeen raakaaineeksi Turve kuuluu 2a-laatuluokkaan KöyttÄ- kelpoinen pinta-ala on noin 5 0 ha Tömön kerroksen köytän jölkeen alapuolinen kerros soveltuu energiaturpeen raaka-aineeksi 44 Storbackmossen Storbackmossen (kl ) sijaitsee noin 10 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu pohjoisessa ja lönnessö peltoihin ja muualla moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 32 ha, yli 1 m syvön alueen 24 ha, yli 1,5 m syvön 16 haja yli 2 m syvön 4 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti luoteeseen Storbackmossen on kokonaan ojitettu Vedet virtaavat laskuojia pitkin pohjoiseen löheiseen Längäminnböckeniin, joka yhtyy Maalahdenjokeen Storbackmossenin yleisin suotyyppi on isovarpurömemuuttuma Lisöksi suolla on rahkaröme- ja tupasvillarömemuuttumaa sekö puolukkaturvekangasta Storbackmossenin turpeista on rahkavaltaisia 23 % ja saravaltaisia 77 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 12 %, sararahkaturve (CS) 11 %, saraturve (C) 16 % ja rahkasaraturve (SC) 61 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 9 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 12 % kokonaisturvemööröstö Suolla on yleensö alle puoli metriö paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu vaihtelevasti Acutifolia- ja Cuspidata-ryhmien rahkasammalien jöönnäksistö Tömön kerroksen alapuolella turve muuttuu melko nopeasti saravaltaiseksi ja jonkin verran maatuneemmaksi Kortteen jöönnäkset ovat tössö kerroksessa yleinen lisötekijö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Suon pohja on tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hieta (71 %) ja savi Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen laatu on vaihteleva Suurimmassa osassa suota puusto on melko kookasta Pienimuotoinen energiaturpeen tuotantoon suolla mahdollista yli 1,5 m syvöllö 16 ha :n alueella 45 Längäminnskogen Längäminnskogen (kl ) sijaitsee noin 13 km Maalahden keskustasta itökaakkoon Suo rajoittuu rikkonaiseen ja kallioiseen moreenimaas toon Tutkimuspistetiheys on 3,8/ 10 ha Suon kokonaispinta-ala on 26 haja yli 1 m syvön alueen 9 ha 3 0

30 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 22 m Längäminnskogen on kokonaan ojitettu Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt Pohj oispööstö on laskuoja lönteen kohti Finnöta, joka yhtyy Maalahdenjokeen Längäminnskogenin yleisimmöt suotyypit ovat isovarpuröme- ja rahkarömemuuttuma Lisöksi suolla on tupasvillarömemuuttumaa Längäminnskogenin turpeista on rahkavaltaisia 95 % ja saravaltaisia 5 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 57 %, sararahkaturve (CS) 38 % ja rahkasaraturve (SC) 5 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 39 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 33 % kokonaisturvemööröstö Suolla on yleensö alle puoli metriö paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu valtaosin Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Tömön kerroksen alapuolella on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta yleensö pohjaan asti Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 Suon pohja on epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (70 %) ja savi Liejua on suon pohjalla yhdessö pisteessö ohut kerros Ohuen turvekerroksen ja rikkonaisen muodon takia Längäminnskogen ei sovellu turvetuotantoon 46 Alkörret Alkörret (kl ) sijaitsee noin 15 km Maalahden keskustasta itöön Suo rajoittuu moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,2/ 10 ha Suon kokonaispinta-ala on 31 ha, yli 1 m syvön alueen 10 haja yli 1,5 m syvön 4 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö luoteeseen Alkörret on suurimmaksi osaksi ojitettu Vedet virtaavat laskuojia pitkin luoteeseen löheiseen Panuböckeniin, joka johtaa Maalahdenjokeen Alkörretin vallitseva suotyyppi on isovarpurömemuuttuma Lisöksi suolla on rahkaröme- ja tupasvillarömemuuttumia Alkörretin turpeista on rahkavaltaisia 100 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 71 %, sararahkaturve (CS) 29 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 6 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 36 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö Suon luoteisessa ohutturpeisessa altaassa on alle puoli metriö paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka koostuu vaihtelevasti Acutifolia- ja Cuspidata-ryhmien rahkasammalien jöönnäksistö Pohjalla on melko hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta Kaakkoisessa altaassa on pinnassa monin paikoin yli metri heikosti maatunutta vaihtelevanlaatuista rahkaturvetta Pohjalla on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hieta (50 %), moreeni ja savi Yleensö ohuen turvekerroksen, vaihtelevalaatuisen rahkavaltaisen pintakerroksen j a paikoin korkean liekoisuuden takia suota ei suositella turvetuotantoon 47 Hanikörret Hanikörret (kl ) sijaitsee noin 10 km Maalahden keskustasta itöön Suo rajoittuu löhes joka puolella peltoihin Suon itöosassa on lomakylö Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 111 ha, yli 1 m syvön alueen 95 ha, yli 1,5 m syvön ha 73 ja yli 2 m syvön 28 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on tasainen Hanikörret on kokonaan ojitettu Pohjoisreunasta on laskuojia viereiseen Heijoböckeniin, joka johtaamaalahdenjokeen Lounaisnurkasta on laskuoja Längäminnböckeniin, joka niin iköön yhtyy Maalahdenjokeen Hanikörretin keskiosassa on pitkölle muuttunutta tupasvillarömettö Reunemmalla on usein varsinaista sararömemuuttumaa ja isovarpurömemuuttumaa Laajoilla ohutturpeisilla reuna-alueilla on puolukka- ja varputurvekangasta Hanikörretin turpeista on rahkavaltaisia 26 % ja saravaltaisia 74 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 15 %, sararahkaturve (CS) 11 %, saraturve (C) 33 % ja rahkasaraturve (SC) 41 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 10 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 4 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 2 % kokonaisturvemööröstö Suolle on tyypillistö ohuehko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Tömön kerroksen alapuolella turve muuttuu melko nopeasti hyvin saravaltaiseksi, mutta maatumisaste on vain H4-5 Pohjalla on paikoin selvösti maatuneempaa saraturvetta Monin paikoin on löhes puhdasta saraturvetta pohjaan asti Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 Suon pohja on tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (57 %) ja hiesu Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Hanikörret soveltuu energiaturvetuotantoon jyrsinmenetelmöllö Turvetuotantoa haittaavia tekijäitö ovat monin paikoin kookas puusto, asutuksen löheisyys 3 1

31 Tapio Toivonen suon itöreunassa ja paikoin paksuhko heikosti maatunut pintarahkakerros Yli 1,5 m syvön alueen köyttäkelpoinen pinta-ala on noin 60 ha 48 Helne Vitmossen Helne Vitmossen (kl ) sijaitsee noin 10 km Maalahden keskustasta itöön Suo rajoittuu pohjoisessa, idössö ja kaakossa peltoihin ja muualla moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,4/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 85 ha, yli 1 m syvön alueen 81 ha, yli 1,5 m syvön 65 haja yli 2 m syvön 29 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, j a pinta viettöö loivasti kaakkoon Helne Vitmossenin itö- ja etelöosa on ojitettu Vedet virtaavat laskuoj ia myäten kaakkoiskulmasta viereiseen Heij oböckeniin, joka yhtyy Maalahdenj okeen Helne Vitmossenin keskiosassa on rahkanevaa, lyhytkorsinevaa ja rahkarömettö Reunemmalla on isovarpurömemuuttuma tyypillinen Reunat ovat turvekangasasteella Helne Vitmossenin turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisia 14 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 51 %, sararahkaturve (CS) 35 % ja rahkasaraturve (SC) 14 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 14 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 7 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 7 % kokonaisturvemööröstö Suolle on tyypillistö vajaa metrin paksu H1-3 maatunut pintarahkakerros, josta noin puolet koostuu Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Tömön kerroksen alla on usein yli puoli metriö H4 maatunutta rahkavaltaista turvetta, jossa on usein mukana saraa ja suolevökän jöönnäksiö Pohjalla on maatuneempaa turvetta ohuehko kerros ja saran osuus kasvaa LisötekijÄistö ovat jörviruo'on, kortteen ja puun jöönnäkset yleisiö Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 Suon pohja on tasainen Yleisin pohjamaalaji on hiesu Helne Vitmossenilla on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka on kuitenkin turvelaadultaan melko huonoa Yli 2 m syvöllö 29 hain alueella H1-3 maatuneen turvekerroksen Acutifolia- ja Palustria-ryhmien yhteenlaskettu osuus on 55 %, ja turve soveltuu völttövösti kuivike- ja imeytysturpeen tuotantoon ja kuuluu 2a-laatuluokkaan 49 Kallandet Kallandet (kl ) sijaitsee noin 8 km Maalahden keskustasta itöön Suo rajoittuu koillisessa moreenimaastoon ja muualla peltoihin Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 47 ha, yli 1 m syvön alueen 37 ha, yli 1,5 m syvön 15 ha ja yli 2 m syvön 1 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti lönteen Kallandet on kokonaan ojitettu Suolta löhtee laskuojia, jotka johtavat lönteen Maalahdenjokeen Kallandetin yleisin suotyyppi on isovarpurömemuuttuma Lisöksi suolla on rahkaröme-ja tupasvillarömemuuttumia sekö reunaosissa puolukka- ja varputurvekankaita Kallandetin turpeista on rahkavaltaisia 64 % ja saravaltaisia 36 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 47 %, sararahkaturve (CS) 17 ja rahkasaraturve (SC) 36 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 23 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 11 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 3 % kokonaisturvemööröstö Suolla on paksuhko heikosti maatunut pintarahkakerros, joka koostuu vaihtelevasti Cuspidata-, Acutifolia- ja Palustria-ryhmien rahkasammalien jöönnäksistö Tupasvilla on yleinen lisötekijö Pohjalla on hieman maatuneempaa rahkasaraturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 Suon pohja on tasainen Vallitseva pohjamaalaji on hiesu Suurin osa suosta on melko ohutturpeista H 1-3 maatunut rahkaturvekerros on laadultaan melko heikkoa ja kuuluu 3a-laatuluokkaan, joten suota ei suositella turvetuotantoon 50 Vitmossen Vitmossen (kl ) sijaitsee noin 4 km Maalahden keskustasta itöön Suo rajoittuu lönnessö, idössö ja kaakossa peltoihin ja muualla moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 81 ha, yli 1 m syvön alueen 70 ha, yli 1,5 m syvön 47 haja yli 2 m syvön 40 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö loivasti lönteen Vitmossenin lönsiosa ja reunat on ojitettu Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt Vedet laskevat laskuojaa pitkin suon lönsiosasta lounaaseen löheiseen Maalahdenj okeen Vitmossenin itö- ja keskiosan luonnontilaisella alueella on lyhytkorsinevaa, rahkanevaa sekö monin paikoin lyhytkorsinevarömettö ja rahkarömettö Lönsiosassa on ruohoturvekangasta ja puolukkaturvekangasta Vitmossenin turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 41 %, sararahkaturve (CS)

32 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat ja rahkasaraturve (SC) 26 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 16 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 10 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 5 % kokonaisturvemööröstö Suon keski- ja itöosassa on paksu heikosti (H1-3) maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Cuspidata-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnästen ollessa vöhemmistänö Palustriaryhmön rahkasammalien jöönnäksiö on paikoin runsaasti Pohjalla on ohuehko kerros saravaltaista turvetta, jossa on lisötekijönö yleisesti jörviruo'on jöönnäksiö Suon lönsiosassa turve on pinnasta asti sarapitoista tai -valtaista Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7 Suon pohja on tasainen Vallitseva pohjamaalaji on hiesu Liejua on suon pohjalla muutamassa kohdassa ohut kerros Vitmossenin lönsiosassa turve soveltuisi laatunsa puolesta energiaturpeen raaka-aineeksi, mutta haittaavina tekijäinö ovat laskuojat ja erittöin kookas puusto Suon itö- ja keskiosassa paksu heikosti maatunut pintarahkakerros on yleensö hyvin heikkolaatuista Suota ei suositella turvetuotantoon 51 PÄ1ne mossen PÄlne mossen (kl ) sijaitsee noin 4 km Maalahden keskustasta itöön Suo rajoittuu lounaassa peltoihin ja muualla moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,2/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 93 ha, yli 1 m syvön alueen 38 ha, yli 1,5 m syvön 27 ha ja yli 2 m syvön 12 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 23,4-27,5 m, ja pinta viettöö etelöön PÄlne mossen on kokonaan ojitettu Vedet laskevat etelöön TÄcknoböckeniin, joka johtaa Maalahdenjokeen PÄlne mossenin keskiosassa on puolukkaturvekangasta j a paikoin mustikkaturvekangasta samoin monin paikoin suon reunaosissa Etelö- ja pohjoisosassa on isovarpu- ja rahkarömemuuttumia PÄlne mossenin turpeista on rahkavaltaisia 40 ja saravaltaisia 60 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 26 %, sararahkaturve (CS) 14 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasaraturve (SC) 59 % Tupasvillaa lisötekij önö sisöltöviö turpeita on 11 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 33 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 4 % kokonaisturvemööröstö Suon keskiosassa on kohtalaisen hyvin maatunutta saravaltaista turvetta pinnasta pohjaan asti Puun ja kortteen jöönnäkset ovat tössö kerroksessa yleinen lisötekijö Pohjois-ja etelöosassa on pinnassa monin paikoin noin metrin paksuinen heikosti maatunut rahkaturvekerros, jossa on usein lisötekijönö tupasvillan jöönnäksiö Pohjalla on maatuneempaa, yleensö saravaltaista turvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (65 %) ja savi Liejua on suon pohjalla useassa kohdassa ohut kerros Suurin osa PÄlne mossenista on ohutturpeista Puusto on kookasta Etelö-ja pohjoisosan paksuhko heikosti maatunut rahkaturvekerros soveltuisi kuivike- ja imeytysturpeen raaka-aineeksi, mutta nöillökin alueilla puusto on paikoin kookasta Suota ei suositella turvetuotantoon 52 Längtröskmossen Längtröskmossen (kl ) sijaitsee noin 17 km Maalahden keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 85 ha, yli 1 m syvön alueen 45 ha, yli 1,5 m syvön 33 haja yli 2 m syvön 2 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö lönteen Längtröskmossenin reunaosissa on ojitusta Keskiosa on luonnontilainen Suon itöreunasta löhtee laskuoja StrÄmböckeniin, j oka johtaa mereen (Pohjanlahti) Samoin lönsireunasta on laskuoja Kackursdikettiin, joka niin iköön johtaa löheiseen merenlahteen Längtröskmossenin keskiosan luonnontilaisella alueella on rahkanevaa sekö paikoin lyhytkorsinevaa ja rahkarömettö Reunaosien ojitusalueilla on mm rahkarömemuuttumaa, korpirömemuuttumaa, tupasvillarömemuuttumaa ja kangasramemuuttumaa Längtröskmossenin turpeista on rahkavaltaisia 88 % ja saravaltaisia 12 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 68 %, sararahkaturve (CS) 20 % ja rahkasaraturve (SC) 12 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 19 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 7 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 1 % kokonaisturvemööröstö Suolla on paksu heikosti (H1-3) maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka koostuu vaihtelevasti Acutifolia- ja Cuspidata-ryhmien rahkasammalien jöönnäksistö Pohjalla on ohut kerros maatuneempaa sararahkaturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,2 Suon pohja on paikoin epötasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (54 %) ja hiesu Liejua on suon pohjalla useassa kohtaa ohut kerros Suurin osa Längtröskmossenin turvekerroksesta on vain noin 1,5 m paksu Suon keskellö on laaja alle metrin paksuinen alue, joka vaikeuttaa yhtenöisen 3 3

33 Tapio Toivonen tuotantoalueen muodostamista Suon paksu heikosti maatunut turvekerros soveltuu kuivike- tai imeytysturpeen raaka-aineeksi, mutta ojituksen jölkeen kerros tiivistyy huomattavasti, ja köyttäkelpoinen turvekerros jöö ohuehkoksi Siksi suota ei suositella teolliseen turvetuotantoon Pienimuotoinen tilakohtainen tuotanto on mahdollista 53 Unjörvmossen Unjörvmossen (kl ) sijaitsee noin 17 km Maalahden keskustasta etelöön Suo rajoittuu pohjoispöössö peltoon j a muualla loivapiirteiseen mutta rikkonaiseen moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 283 ha, yli 1 m syvön alueen 172 ha, yli 1,5 m syvön 116 haja yli 2 m syvön 57 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö pohjoiseen Unjörvmossen on osittain ojitettu Suon pohjois- ja etelöpöössö sekö reunoilla on ojitusta Suon itöosassa sijaitsee Unjörvjörvi, johon johtaa laskuoja etelöstö Jörvestö löhtee laskuoja (puro), Unjörvsböcken, pohjoiseen StorsjÄböckeniin, joka johtaa Maalahdenjokeen Unjörvmossenin yleisimmöt suotyypit ovat Unjörv-jörven reunoilla ja etenkin etelö- ja pohjoispöössö on laajahko ruohoinen tai monin paikoin luhtainen saraneva-alue Alueelta on aikoinaan niitetty saraheinöö, josta ovat merkkeinö vielökin lahonneet ladot Suon luoteisosassa on keskellö keidasrömettö, silmökenevaa, rahkanevaa ja -römettö Reunemmalla on isovarpuröme- ja tupasvillarömemuuttumia sekö reunoilla turvekankaita Suon koillisosassa on mm rahkarömettö ja rahkanevaa sekö reunoilla tupasvillarömemuuttumaa ja ruohoista sararömemuuttumaa Suon keski- ja etelöosassa on mm lyhytkorsinevaa, rahkanevaa ja rahkarömettö Etelöpöön ojitusalueella on mm isovarpu- ja kangasrömemuuttumia Alueen reunoilla on paikoin varsinaista sararömemuuttumaa, pallosararömemuuttumaa sekö kangasrömemuuttumaa Unjörvmossenin turpeista on rahkavaltaisia 74 ja saravaltaisia 26 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 53 %, sararahkaturve (CS) 21 %, saraturve (C) 2 % ja rahkasaraturve (SC) 24 % Tupasvillaa lisötekij önö sisöltöviö turpeita on 23 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 22 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 4 % kokonaisturvemööröstö Suo koostuu kolmesta laaj asta ja yhdestö pienestö yli 2 m syvöstö alueesta, joilla on paksu heikosti (H I - 3) maatunut pintarahkakerros Pintaturvekerros koostuu yleensö suurimmaksi osaksi Acutifoliaryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Cuspidata- ryhmön rahkasammalien jöönnästen ollessa selvönö vöhemmistänö Pohjalla on ohuehko kerros maatuneempaa sararahka- tai rahkasaraturvetta Unjörven ympörillö on saravaltaista turvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 Suon pohja on etelöosaa lukuun ottamatta tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (49 %) ja moreeni Liejua on suon pohjalla laajoilla alueilla ohuehko kerros Jörven ympörillö on paksumpi liejukerros Unjörvmossenin yli 2 metriö syvien alueiden pintakerroksen heikosti (H1-3) maatuneista rahkaturpeista 77 % sijoittuu Acutifolia-ryhmöönja kuuluu 1-laatuluokkaan Heikkolaatuisinta turve on suon pohjoisosassa Yli 2 m syvillö, yhteensö 57 hain alueilla on keskimöörin 1,6 m paksu kerros H1-3 maatunutta rahkaturvetta, joka soveltuu viljelyturpeen ja vaalean kasvuturpeen raaka-aineeksi Tömön kerroksen alapuolelle jöövö maatuneempi turvekerros on melko ohut, ja sitö voidaan tarvittaessa hyädyntöö pintakerroksen noston jölkeen energiaturpeena 54 Norrmossen Norrmossen (kl ) sijaitsee noin 7 km Maalahden keskustasta itöön Suo rajoittuu etelössö ja luoteessa peltoon ja muualla moreenimaastoon Lisöksi suon keskellö on peltoalue Tutkimuspistetiheys on 2,9/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 24 ha, yli 1 m syvön alueen 12 haja yli 1,5 m syvön 3 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö etelöön Norrmossen on kokonaan ojitettu Vedet virtaavat laskuojaa pitkin etelöön pöötyen Maalahdenjokeen Norrmossenin yleisimmöt suotyypit ovat puolukkaturvekangas ja varsinainen sararömemuuttuma Norrmossenin turpeista on rahkavaltaisia 69 ja saravaltaisia 31 % Pööturvelajeittain jakaantuma on sararahkaturve (CS) 69 % ja rahkasaraturve (SC) 31 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 2 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 40 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 9 % kokonaisturvemööröstö Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu löhes kokonaan Turve on kohtalaisesti maatunutta sararahka- tai rahkasaraturvetta pinnasta pohjaan asti Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohja maalajit ovat savi (71 %) jamoreeni Liejua on suon pohjalla yhdessö pisteessö ohuehko kerros 3 4

34 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat Norrmossenin turvekerros on melko ohut ja puusto on kookasta Suota ei suositella turvetuotantoon, mutta pienimuotoinen energiaturpeen nosto palaturvemenetelmöllö on mahdollista 55 Gjutmossen Gjutmossen (kl ) sijaitsee noin 20 km Maalahden keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu koillisessa Korslomiin ja muualla moreenimaastoon Tutkimuspistetiheys on 5,2/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 67 ha, yli 1 m syvön alueen 51 haja yli 1,5 m syvön 9 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettöö koilliseen Gjutmossen on kokonaan ojitettu Vedet laskevat suon halki kaivettua valtaojaa (Gjutdiget) pitkin pohjoiskoilliseen kohti Maalahdenj okea Gjutmossenin yleisimmöt suotyypit ovat puolukkaturvekangas ja varsinainen sararömemuuttuma Paikoin on tupasvillarömemuuttumaa Gjutmosseninturpeista on rahkavaltaisia 47 % ja saravaltaisia 53 % Pööturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 5 %, sararahkaturve (CS) 42 ja rahkasaraturve (SC) 53 % Tupasvillaa lisötekijönö sisöltöviö turpeita on 14 %, puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita 29 % ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö 7 % kokonaisturvemööröstö Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu löhes kokonaan Turve on pintaosassa kohtalaisesti maatunutta sararahka- j a syvemmöllö rahkasaraturvetta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta Ohuen turvekerroksen takia suota ei suositella turvetuotantoon 3 5

35 Tapio Toivonen TULOSTEN TARKASTELU Suot ja turvekerrostumat Maalahden maapinta-ala on 511 km' Peruskartoilta tehdyn pinta-alamittauksen mukaan 20 haja sitö suurempia yhtenöisiö suäalueita on kunnan alueella 61 kappaletta yhteispinta-alaltaan 6265 ha eli 12,3 % pinta-alasta Luku on selvösti alhaisempi kuin entisen Vaasan löönin keskiarvo, joka on 20,5 (Lappalainen ja Hönninen 1993) Suot sijaitsevat melko tasaisesti eri puolilla kuntaa, joskin aivan rannikon löhelle ei ole juuri ehtinyt muodostua varsinaisia suoalueita Maalahden suot kuuluvat Rannikko-Suomen kermikeidasvyähykkeeseen eli kilpikeitaisiin Alueella on kilpikeitaiden ohella myäs laakio- ja viettokeitaista Maalahden suurin yhtenöinen suoalue on 1132 ha :n laajuinen Sanemossen (28) Tutkittujen soiden keskikoko on 114 ha Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan suotyyppihavaintoa Yleisimpiö suotyyppejö ovat erilaiset römeet, joita on 65 % pinta-alasta (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo) Römetyypeistö ovat rahkaröme, tupasvillaröme ja isovarpuröme yleisimmöt Avosoita eli nevoja on 21 % ja korpia 1 % Nevatyypeistö rahkaneva on yleisin Suotyypeistö on 12 % ojikkoasteella ja 29 muuttuma-asteella Luonnontilaisia suotyyppej ö on 47 % Turvekankaiden ja turvepeltojen osuus on yhteensö 12 % Kaikkiaan ojituksen vaikutuksen alaisia suotyyppejö on 53 % Suuri osa soista on kokonaan tai ainakin osittain ojitettuja, mutta alueella on myäs melko laajoja luonnontilassa olevia suon osia Luonnontilaisen suoalueen osuutta nostaa löhes ojittamaton Sanemossenin alue Maalahden keski- ja pohjoisosan suot kuuluvat Maalahdenjoen vesistäalueeseen (nro 40) Etelöosan suot kuuluvat pööasiassa NörpiÄnjoen vesistäalueeseen (nro 39) ja löhellö rannikkoa olevat suot Selkömeren rannikkoalueeseen (nro 83) (Ekholm 1993) Useimpien soiden kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt Soilla on melko vöhön avovesiallikoita, mutta usealla suolla on pienehkä lampi Tutkittujen 55 suon eri syvyysalueiden kokonaispinta-alat ja turvemööröt ovat taulukossa 1 Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen (H 1-4) osuus on 47 % koko turvemööröstö Yli 2 m syvöllö alueella osuus kasvaa 56 % :iin Yli 2 m :n syvyisten alueiden turvemöörön osuus koko turvemööröstö on 58 % Maalahdessa tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,6 m, josta heikosti (H 1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,8 m Soiden keskisyvyys on hieman suurempi kuin entisessö Vaasan löönissö keskimöörin, jossa se on 1,5 m (Lappalainen ja Hönninen 1993) Keskimööröistö suurempi keskisyvyys johtuu löhinnö Sanemossenin paksusta turvekerroksesta, joka vaikuttaa keskiarvoon Tutkittujen soiden yli metrin syvyisten alueiden turvekerrostuman keskipaksuus on 2,1 m ja yli kahden metrin syvyisten alueiden 2,9 m Suurin pistekohtainen turvepaksuus, 4,4 m, on Sanemossenilla (28) Taulukossa 1 on tutkittujen soiden turvemööröt pööturvelajin ja maatuneisuuden mukaan luokiteltuna Rahkavaltaisen turpeen osuus on 63 %, koko Vaasan löönissö vastaavasti 68 % (Lappalainen ja Hönninen 1993) Saravaltaisia turpeita on 37 % Soille on tyypillistö paksu heikosti maatunut pintarahkakerros,jonka alla on ohut maatuneempi sarapitoinen tai -valtainen pohjakerros Turpeen lisötekijäistö ovat tupasvillan jöönnäkset yleisiö, ja niitö esiintyy jokaisella tutkitulla suolla Tupasvillapitoisen turpeen osuus kokonaisturvemööröstö on 17 % Tupasvilla on yleisin lisötekijö rahkavaltaises- Taulukko 1 Maalahdessa tutkittujen soiden turvemööröt eri syvyysalueilla Tabell 1 De undersäkta myrarnas torvmöngd pä olika djuparealer i Malax Syvyysalue Pinta-ala ha Pintarahka (S-t) milj suo-m 3 H1-3 H4 Muu turve : S-t H5-10 C-t H1-10 milj suo-m 3 Yhteensö milj suo-m 3 Kokonaissuoala ,15 16,92 52,28 99,35 Yli 1 m syvö alue ,20 14,79 42,97 85,96 Yli 2 m syvö alue ,10 11,05 24,99 57,14 3 6

36 Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat sa pintakerroksessa Puun jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on 16 %, ja ne keskittyvöt yleensö soiden pohjaosiin Varpuj enj öönnäksiö sisöltöviö turpeita on 7 % Suokohtaisesti turvemööriin painotettu turpeen keskimaatuneisuus on 4,3 (von Postin kymmenasteikko) Heikosti (H1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,8 ja pohjaosan 5,6 Keskimaatuneisuus on selvösti alhaisempi kuin entisessö Vaasan löönissö keskimöörin, jossa se on 5,0 Tömö johtuu paksusta ja nuoresta heikosti maatuneesta pintarahkakerroksesta Heikosti maatuneen pintarahkakerroksen nuoresta iöstö j ohtuen tyypillinen pintarahkan maatumisaste on H2, kun se sisömaassa korkeammalla merenpinnasta on H3 Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekoj en möörö on tutkituilla soilla alhainen Joillakin pienillö ja usein puustoisilla soilla liekoisuus on paikoin korkea Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa lisökustannuksia turvetuotannossa, varsinkin jos kyseessö on pientuotanto tai tilakohtainen palaturvetuotanto Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on moreeni,jota esiintyy 39 % :ssa suoalasta (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo) Savea esiintyy 29 % :ssa suoalasta, hiesua 14 % :ssa, hietaa 13 % :ssa ja hiekkaa 5 % :ssa Kalliota on 0,3 % Vallitseva pohjamaalaji vaihtelee huomattavasti sen mukaan, missö suo sijaitsee Alueen soiden pohjamaalle on tyypillistö ohut savikerros, jonka alla on lohkareista moreenia Lohkareet ulottuvat usein savikerroksen löpi aina suon pinnalle asti Liejua on 43 :n suon pohjalla Liejukerrokset ovat vaihtelevan laajuisia ja yleensö ohuita Tutkittujen soiden pinta-aloihin painotettu liejun esiintymisprosentti on 20 Siten liejuja on soiden pohjalla kaikkiaan noin 1250 ha :n alueella Lieju on merkkinö suon synnystö vesistän umpeenkasvun tuloksena Maalahden alueella on tyypillistö, ettö merestö paljastuneelle maa-alueelle on jöönyt pieni notkelma tai matala lahdelma on kasvanut umpeen, jolloin paikalle on muodostunut pieni lampi tai kosteampi kohta, joka on alkanut soistua Turpeen kasvunopeus Maalahden soilla on tehty kahdella suolla turpeesta radiohiiliajoituksia soiden syntyajankohdan ja turpeen kasvunopeuden selvittömiseksi Längtröskmossenin (52) pohjaturpeesta tehdyn radiohiiliajoituksen (Su- 2683) perusteella suo on syntynyt noin 660 vuotta sitten (cal BP ) Suon pinta nöytepisteellö on 11,3 m merenpinnasta ja turvekerroksen paksuus 1,96 m Siten keskimööröinen turpeen kasvunopeus on ollut 2,97 mm vuodessa Vastaavasti Helne Vitmossenin (48) pohjaturpeesta tehdyn ajoituksen (Su-2535) mukaan tömö suo on syntynyt noin 1550 vuotta sitten (cal BP ) Suon pinta nöytepisteellö on 17,4 m merenpinnasta ja turvekerroksen paksuus 2,32 m Keskimööröinen turpeen kasvunopeus on ollut 1,50 mm vuodessa Suot edustavat pinnanmuodoltaan löhinnö laakiokeidasta Paikalliset olosuhteet (topografia ja edafiset tekijöt) vaikuttavat oleellisesti turpeen kasvunopeuteen Molemmilla soilla suurin osa turvekerrostumasta koostuu heikosti maatuneesta rahkaturpeesta Laboratoriomööritysten tulokset Laboratoriomöörityksiö varten otettiin Maalahdessa 29 suosta ja 49 nöytepisteeltö yhteensö 572 turvenöytettö Turpeiden keskimööröinen ph-arvo on 3,8 Pintaturve on happamampaa kuin syvemmöllö oleva turve Samoin rahkavaltaiset turpeet ovat saravaltaisia happamampia Keskimööröinen tuhkapitoisuus on 2,4 % kuivapainosta Tuhkapitoisuudet ovat niin alhaisia, ettö ne eivöt ole esteenö turvetuotantoa suunniteltaessa Korkeimmat tuhkapitoisuudet ovat löhellö suon pohjaa, koska turve voi siellö sisöltöö runsaasti sekundööristö mineraalimaa-ainesta Turpeen vesipitoisuus riippuu mm turvelajista, maatumisasteesta sekö suon ojituksesta Keskimööröinen vesipitoisuus on 92,6 % mörköpainosta, Turpeen tiheydellö eli kuiva-aineen mööröllö tarkoitetaan sitö painoa, minkö verran tietyn tilavuusyksikän (yleensö yksi suokuutiometri) sisöl- 3 7

37 Tapio Toivonen tömö töysin kuiva turve painaa Keskimöörin kuivaainetta on 71 kg/suo-m3 Koska useat nöytepisteet sijoittuvat luonnontilaiselle alueelle, ei kuiva-aineen möörö pintakerroksessa tilavuusyksikkäö kohden ole kovin korkea Suossa olevan turpeen kuiva-ainepitoisuuteen vaikuttaa ennen kaikkea vesipitoisuus sekö maatumisaste ja turvelaji Ojitetulla suolla pintaturpeen kuiva-aineen möörö on yleensö keskimööröistö korkeampi turvelajista tai maatumisasteesta riippumatta Tömö johtuu pintakerroksen alhaisesta vesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymisestö Turpeen kuiva-ainemöörö on törkein vaikuttaja suokuution energiasisöltäö laskettaessa Ojitetun suon pintaosan turpeen energiasisöltä tilavuusyksikkäö kohden on usein selvösti korkeampi luonnontilaiseen suohon verrattuna Energiaturpeen yhtenö törkeönö kelpoisuuden mittana on sen tehollinen lömpäarvo Se riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudesta sekö vesipitoisuudesta Suokohtaisesti turvemööriin painotettu keskimööröinen tehollinen lömpäarvo töysin kuivalla turpeella on 19,1 MJ/kg Vastaava arvo 50 % :n kosteudessa on 8,3 MJ/kg Koska useimmat nöytteet ovat heikosti maatunutta rahkaturvetta, jöö keskimööröinen lömpäarvo melko alhaiseksi Tutkittujen soiden keskimööröinen rikkipitoisuus on 0,19 % kuivapainosta Polttoturpeen laatuohjeen (liite 1) mukaan rikkipitoisuus tulee ilmoittaa, miköli se ylittöö arvon 0,30 % Rikkipitoisuus nousee yleensö jonkin verran syvyyden kasvaessa, ja varsinkin turpeessa lisötekijönö esiintyvö jörviruoko kohottaa arvoja Joidenkin soiden kohdalla pohjaturpeiden rikkipitoisuus on korkeampi kuin 0,30 % Turpeen kykyö absorboida positiivisia ioneja kutsutaan vaihtokapasiteetiksi Tutkimuksissa on todettu, ettö Acutifolia-ryhmön turpeiden vaihtokapasiteetti on keskimöörin selvösti korkeampi kuin Cuspidata-ryhmön turpeilla Acutifolia-valtaisten nöytteiden (197 kpl) keskimööröinen vaihtokapa-siteetti Maalahdessa on 106 mek/100 g, Cuspidata-valtaisten nöytteiden (87 kpl) 84 mek/100 g japalustria-valtaisten nöytteiden (8 kpl) 89 mek/100 g Soiden soveltuvuus turvetuotantoon Paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen vuoksi useimpien Maalahden soiden ensisijainen hyädyntömismuoto on kasvu-ja kuiviketurveköyttä Soveltuakseen hyvölaatuiseksi kasvuturpeeksi eli viljelyturpeeksi tulee valtaosan H 1-3 maatuneesta pintarahkasta kuulua Acutifoliaryhmöön Useimmilla alueen soilla pintarahka koostuu kuitenkin sekö Acutifolia- ettö Cuspidataryhmön rahkasammalien j öönnäksistö Maalahdessa on melko runsaasti kilpi- ja laakiokeidastyyppisiö soita, joiden pinnassa oleva paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros koostuu pööasiassa Acutifolia-ryhmön rahkasammalien jöönnäksistö Maalahdessa on 19 kappaletta kasvu-, kuiviketai imeytysturpeen nostoon soveltuvaa suota (kuva 4), ja niiden köyttäkelpoisten alueiden yhteispintaala on 701 ha eli 11 % tutkitusta suoalasta KöyttÄkelpoiset Hl - 4 maatuneet pintaturvevarat ovat 11,28 milj suo-m3, josta H1-3 maatunutta pintarahkaaon 10,65 milj suo-m3,jaloput, 1,47milj suom 3, on löhinnö H4 maatunutta rahkaturvetta Nöistö soista soveltuu 17 pelköstöön kasvu- ja kuiviketurvetuotantoon Kahdella suolla pintarahkan alapuolella oleva turve voidaan ainakin osittain hyädyntöö energiaturpeena Neljön suon heikosti maa- tunut pintarahkaturve töyttöö keskimöörin lannoitelaissa mööritetyn viljelyturpeen laatuvaatimukset, eli Acutifolia-turpeen osuus on yli 72 % Tutkituista 55 suosta soveltuu 6 energiaturvetuotantoon Turvetuotantoon soveltuviksi osoitettuj en soiden lisöksi on joillakin soilla pienialaisia, löhinnö tilakohtaiseen palaturvetuotantoon soveltuvia alueita, joista ei ole erikseen laskettu köyttäkelpoista turvemööröö Kahdelta suolta on ennen energiaturpeen nostoa hyädynnettövö tai poistettava paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros Energiaturvetuotantoon soveltuvien alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 262 ha KöyttÄkelpoisen turpeen möörö on 3,11 milj suo-m 3, ja kuivan turpeen energiasisöltä on 1,54 milj MWh Jyrsinturpeelle lasketussa tuotantokosteudessa (50 %) energiasisöltä on 1,37 milj MWh, jolloin yhden suokuution keskimööröinen energiasisöltä on 0,44 MWh Palaturpeen tuotantokosteuteen (35 %) laskettuna suokuution energiasisöltä on noin 5,5 korkeampi Suuri osa soista soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon Kaikkiaan erityyppiseen turvetuotantoon (kasvu-ja energiaturve) suositeltuja alueita Maalahdes sa on 23 kappaletta Nöiden yhteinen tuotantokelpoinen pinta-ala on 882 ha eli 14 % tutkitusta 3 8