KÄRSÄMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 286 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen KÄRSÄÄELLÄ TUTKITUT SUT JA IIDE TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Kärsämäki Kuopio 1995

Virtanen, Kimmo & Herranen. Teuvo 1995. Kärsämäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset. Turvetutkimusraportti 286, 88 sivua, 30 kuvaa, 1 taulukko ja 5 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 1975-1976 ja 1988-1994 Kärsämäellä 106 suota, joiden yhteispinta-ala on 21 367 ha. Tutkimukset käsittävät 97 % kunnan yli 20 ha :n soista. Kärsämäen suotyypit ovat valtaosin rämeitä, jotka on ojitettu tehokkaasti metsätaloutta varten. jitettujen soiden osuus on 82 %. Soiden turpeista 33 % on rahkavaltaisia ja 67 % saravaltaisia. Tutkitut suot ovat yleensä ohutturpeisia. Turpeen keskipaksuus on vain noin 1,1 m. Tutkitusta suoalasta yli 1,5m :n syvyistä on 28 % (5 924 ha). Kärsämäellä turvetuotantoon sopivia suoalueita löytyi 65 suolta yhteispinta-alaltaan 5 340 ha. Kasvuturpeiksi sopivia alueita löytyi kymmeneltä suolta (500 ha). Kärsämäen soiden käyttökelpoinen energiaturvemäärä on n. 84 milj. suo-m3, jonka energiasisältö käyttökosteudessa on noin 160 milj. GJ eli 45 TWh. Avainsanat : suo, turve, energiaturve, Kärsämäki. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 FI-70211 KUPI FILAD

Virtanen. Kimmo&Herranen.Teuvo 1995. Kårsåmåellå tutkitut suot ja niiden turvevarat - The ires and Peat Reserves of the Commune of Kärsämäki. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of peat investigation 286. 88 pages, 30 figures, 1 table, 5 appendix. The Geological Survey of Finland made a peatland study in the Commune of Kårsåmåki in 1975-1976 and 1988-1994. 106 mires were studied. They cover 21 367 hectares, which is 97 % of the mire area of Kårsåmåki, they contain about 240 million cubic meters of peat "in situ". The detailed surveys were made using survey line grids, where study sites were staked out at 100 meters intervals. The cover type, the peat type, the decomposition degree of peat and the substratum of the mire were determined at each study site. Laboratory samples were taken from selected sites to determine the ph value, ash content, heating value and bulk density of peat. Samples were also analysed for sulphur and other trace elements. The mean depth of mires is 1.1 m. Sixty-seven per cent of the peat is Carex predominant, and the remaining 33 % Sphagnum predominant. The majority of the mires (82 %) are drained for forestry. nly two mires are nature reserves. Altogether 65 mires covering 5 340 hectars land were evaluated suitable for energy peat production and ten mires for horticulture peat production. The available amount of energy peat is 84 million ni3 in situ and energy content at 50 % moisture 45 TWh. Key words : mire, peat, peat inventory, energy peat, Kårsåmåki Kimmo Virtanen & Teuvo Herranen Geological Survey of Finland P..Box 1237 SF-70211 KUPI FILAD

SISÄLLYSLUETTEL JHDAT 7 TUTKIUSEETELÄT 10 Kenttätutkimukset 10 Laboratoriomääritykset 10 Tulosten esitys 10 SIDE SVELTUVUUS TURVETUTAT 13 TUTKITUT SUT 14 TULSTE TARKASTELUA 70 Soiden levinneisyys ja soistuminen 70 Suoyhdistymät ja suotyypit 70 Turvekerrostumat 71 Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon 72 Soidensuojelu 72 YHTEEVET 73 KIRJALLISUUS 78 LIITTEET

7 JHDAT Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Kärsämäen turvevaroja vuosina 1975-1976 sekä, 1988-1994. Kärsämäellä on tutkittu 106 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 21 367 ha (kuva 1). Tämä on noin 97 % kunnan yli 20 ha :n suuruisten soiden pinta-alasta (22 140 ha) (Lappalainen ym. 1980). Tutkimatta Kärsämäellä on ainoastaan joukko pieniä soita, joilla ei ole edellytyksiä energia- tai kasvuturvetuotantoon. Kärsämäen turvetutkimukset liittyvät osana valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Turvetutkimusten päätarkoituksena on ollut käyttökelpoisten energia- ja kasvuturvevarojen selvittäminen. Lisäksi on huomioitu myös turpeen ja soiden muut käyttömahdollisuudet. Kärsämäeltä on aiemmin julkaistu vuosien 1975 ja 1976 turvetutkimustulokset GTK :n tutkimusraportissa :o 33 (Lappalainen, Häikiö, Korpijaakko & äkilä 1978). ämä tutkimustulokset julkaistaan myös tässä raportissa uudelleen arvioituina ja tarkennettuina. Tutkituista soista on aakkosellinen hakemisto liitteessä 3. Soista on mahdollisuus tilata monipuolisia suoselostuksia, yksityiskohtaisia karttoja ja turvekerrostuman poikkileikkauskuvia sekä tietoja turpeen laadusta ja määrästä esimerkiksi palstoittain, koko suon osalta, kunnittain, tai esimerkiksi vesistöalueittain. Lisäksi on mahdollista saada tietoja laboratorioanalyyseistä ja atk-tulosteita muista suohon ja turpeeseen liittyvistä asioista Geologian tutkimuskeskuksen Väli-Suomen turvetutkimusarkistosta.

8 KALAJE VESISTÖALUE (53.) KÄRSÄÄELLÄ TUTKITUT SUT SETTIJE VALUA-ALUE (53.07) KUUSAAJÄRVE ALUE (53.073) 1. Hankilanneva 2. Vellihonganneva URESJA VALUA-ALUE (53.074) 3. Lassinräme 4. Siltaneva 5. Latvaräme 6. Rahkaneva (urmesperä) 7. Eksymänneva PYHÄJE VESISTÖALUE (54.) HAAPAJÄRVE ALUE (54.03) VEEJAPERÄ ALUE (54.033) 8. Sammalneva 9. Takaneva 10. Jokiräme (Alajoki) 11. Rahkaneva (Alajoki) 12. Tuurulanneva 13. Kulkunneva SAVALJA VALUA-ALUE (54.035) 14. Korpineva 15. Kallioahonsuo 16. Saarineva VEEJA VALUA-ALUE (54.036) 17. Ilkanneva 18. Saviräme 19. Laatulankankaansuo 20. Sysiojankorpi 21. Veneneva 22. Tonkilaisenräme 23. Vasikkasaarenneva

9 LUUAJA VALUA-ALUE (54.037) 24. Kivineva 25. Hoikanneva 26. Korpi 27. ataramäensuo 28. ustapuronkorpi 29. Kurkisuo 30. Pyöriäsaarenneva (Hallanperä) PYHÄJE YLÄSA ALUE (54.04) RUHAKAKAA ALUE (54.041) 31. Tulkunneva 32. Koivikonneva (Ruhankangas) 33. Jokiräme (Ruhankangas) 34. Pitkänmäenräme 35. Kurppaanneva VEETPAL ALUE (54.042) 36. Kotineva 37. Kaatiaisneva 38. Paskonneva 39. eininginkoskensuo 40. Pöksänräme 41. Paskonkankaansuo 42. Rimpineva (urmesperä) HAUDAJE VALUA-ALUE (54.045) 43. Iso Lapinneva (etsäsaari) 44. Iso Lamminneva 45. Pieni Heteneva 46. Kurunräme 47. Iso Lapinneva (Hautajoki) 48. Tulilamminräme 49. Hopsinräme IS-PEURAPUR VALUA -ALUE(54.047) 50. Lintusaarenräme 51. Piiponräme KÄRSÄÄEJE VALUA-ALUE (54.08) KÄRSÄÄEJE ALASA ALUE (54.081) 52. Hanhineva 53. Porrasneva 54. Karkuneva 55. Ruskolansuo 56. Paalinneva - Lehtoneva 57. Iso Sikaneva 58. Kärsämäenneva - Ahmaneva 59. Kivineva - Lauttaneva 60. Pieni Sikaneva 61. Ahmakankaansuo 62. Palokaarronneva 63. Halmeneva LUAJE ALUE (54.082) 64. Koivikonneva (Sydänmaa) 65. Lehmineva 66. Pykälämaankankaansuo 67. Hirviräme 68. Läntynkankaansuo 69. Koivusalmensuo 70. Läntynräme JUURUSJA VALUA-ALUE (54.084) 71. Pahaneva 72. Järviräme 73. Järventaus 74. Pirttineva 75. Pyöriäsaarenräme (Porkkala) 76. Juurusneva VUHTJE VALUA-ALUE (54.085) 77. Luomaneva 78. Pieni Luomasaarenneva 79. Porkanneva 80. Savineva 81. Hoikkaneva (Ritomäki) 82. Kuoppaneva 83. Perkkiönräme 84. Hirsikankaansuo 85. Vuohtosuo 86. Siloneva 87. Vuohtojoensuo 88. Vesikorpi (Ritomäki) 8 9. Pihlajaneva SYDÄJA VALUA-ALUE (54.086) 90. Halmemäensuo 91. Peräneva 92. Lehtisuo 93. oposenneva JÄISJA VALUA-ALUE (54.087) 94. Pieni Lapinneva 95. Jänisneva 96. Kallioneva SIIKAJE VESISTÖALUE (57.) LAUJE VALUA-ALUE (57.06) RISTISEJA VALUA-ALUE (57.068) 97. Ristisenoja 98. Telinneva 99. Vesikorpi (Porkkala) 100. Hoikkaneva (Porkkala) 101. nkineva 102. Haapamaanneva 103. Rimpineva (Ristisenperä) 104. Ristisenmäki 105. Tähysneva 106. Kanasenräme

10 TUTKIUSEETELÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten & Häikiö 1984). Isot, yhtenäiset suot tutkittiin käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan poikki vedettiin selkälinja ja tälle poikkilinjoja, jotka ovat yleensä 400 metrin etäisyydellä toisistaan. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sadan metrin välein ja ne on merkitty maastoon paaluin. Lisäksi soille on tehty syvyysmittauslinjoja, joilta mitattiin turvekerrostuman paksuus 50 m :n välein. Pienet ja rikkonaiset suot tutkittiin hajapistemenetelmällä. Yleensä soilla on tutkimus- pisteitä 0,5-4 kappaletta 10 hehtaaria kohti. Jokaiselta tutkimuspisteeltä havainnoitiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (5-asteikko) ja mättäisyys (peittävyys-% ja korkeus) sekä puuston tila (kehitysluokka ja tiheys). Kairauksin selvitettiin turvelajit lisätekijöineen (6-asteikko), kosteus (5-asteikko), tupasvillankuitujen määrä (6-asteikko), liekoisuus (%-osuus) ja turpeen maatuneisuus (10-asteikko). Lisäksi tehtiin havaintoja turvekerrostuman alla olevista maalajeista. Tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet yhdistettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Lab oratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa. äytteistä määritettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Kuopiossa happamuus, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo. Tuhkapitoisuus ilmoitetaan prosentteina kuivan turpeen painosta 815 ± 25 C :ssa hehkutettuna. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä LEC AC-200 isotermisellä kalorimetrillä (AST D3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle (J/kg). sasta näytteistä on analysoitu turpeen rikkipitoisuus LEC SC-32 -rikkianalysaattorilla ja typpi-, hiili- ja vetypitoisuus LEC CH -analysaattorilla. sasta näytteistä on analysoitu myös useita eri metalleja ja ravinteita. Tulosten esitys Jokaisesta tutkitusta suosta on arkistoitu GTK :n turvearkistoon selostus sekä piirretty kartta ja syvistä soista myös poikkileikkausprofiileja. Selostuksissa käsitellään tietoja suon sijainnista, ympäristöstä, suon pinta-aloista ja syvyyksistä, suotyypeistä, ojitustilanteesta ja laskusuhteista sekä suon turvelajeista ja maatuneisuudesta. Laboratoriotuloksia on käsitelty lyhyesti ja lisäksi ne on esitetty taulukoissa. Suon käyttökelpoisuudesta on tehty selvitys, jossa on pyritty huomioimaan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät.

1 1 Suokartasta (kuva 2) ilmenee tutkimuslinjo- (kuva 3 ) ilmenevät turvekerrostuman rakenne, jen sijainti, tutkimuspisteiden syvyydet, hei- turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit ja suon kosti maatuneenpintaturvekerroksenpaksuudet kaltevuus. äitä selosteita, karttoja, poikkija turpeen keskimaatuneisuudet. Kartalle on leikkausprofiileja voi tilata GTK :sta Kuopipiirretty turpeen paksuuskäyrät ja turvetuon- osta. tantoon sopiva alue. Poikkileikkausprofiileista 6. \ A 500 +300m 015 \7.0 15\ 5 9'~~ Ö//16 6 \ \ Ö/20 1,5m \55 3122 \6.3. 5/20 2 3~ ~~62 A800+340m 6s 0/15 \556 "' 0/ \ 4/22 5.6 2%10 10 \ 3 2 5.7 5/2 0 512 2 6/ 2 5 6.1 4/\~ 2/7 5~ 21-200m 3/10\ A 1200+400m 3.0 2ö 31!9 10-211\\ 5* 1 5,0 5/20 \ 3.0 3I \ 19 \ 4%4 26 4121 3$. A 1600+430m 49 52 5 0 7714 5. 3 772 5.2 8/27 5/133 5.5 3~ \52\ ~ 7/21 60m öj45 lsö 2m 4/10 \ 1,5m 4/ 4/9 \9 45. A 0 500m 1 t t t t 1 GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUKSET Kuva 2. Esimerkki suokartasta.

12 PY RRTUEISUUS PY 98 - _98 97-97 96 wimiw nlr own _96 95 - e 1111111111' ` 0III ar-r-99 /.'''"""'1"' ' - 11 11, Ii 11 1-95 94 ~Ille äm IIIIPh.. -94 93 - -93 92 - _92 PY SUTYYPIT.LIEK-SURT.TURVELRJIT JR PHJRRRLRJIT PY 98 - _98 97-97 96 - _96 95 _95 94-94 93 - -93 92 _92' -280m -200 A700±0 ~200 +400 +520m GELGIR TUTKIUSKESKUS TUTKIUSVUD5111 TURVETUTKIUKSET Kuva 3. Esimerkki suon maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista.

1 3 SIDE SVELTUVUUS TURVETUTAT Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa kolme tuotantomuotoa : teollinen -, pienimuotoinen - ja kotitarveturvetuotanto. Teollinen turvetuotanto on joko jyrsinturve- tai palaturvetuotantoa ja kaksi viimeksi mainittua tuotantomuotoa ovat pelkästään palaturvetuotantoa. Kotitarvetuotannolla tarkoitetaan turvetuotantoa, jossa tuotettu palaturve käytetään omalla tai lähitiloilla. Pienimuotoisella tuotannolla tarkoitetaan sellaista turvetuotantoa, jolloin tuotantoyksikkö on pieni, mutta turve markkinoidaan muualle. Kotitarvetuotantoon soveltuvien soiden syvyydelle ja turpeiden tuhkapitoisuulle, turvelajille ja tilavuuspainolle ei ole asetettu niin tarkkoja laatuvaatimuksia kuin pienimuotoiseen ja teolliseen tuotantoon soveltuvien soidenturpeille. Pienimuotoisentuotantoalueen vähimmäispinta-alana on pidetty 5 ha. Tämä voi koostua useasta lähekkäin olevasta alueesta. Kotitarvetuotannolle ei ole asetettu pintaalarajaa. Kotitarve- ja pienimuotoisessa turvetuotannossa kulkuyhteys suolle olisi syytä olla jo valmiina ennen tuotannon aloittamista alkukustannusten pienentämiseksi. Esimerkiksi turvepohjaiset pellot ovat monesti helposti otettavissa turvetuotantoon. Puuston ei katsota nykyisin olevan ongelmana teollista turvetuotantoa suunniteltaessa, mutta pienimuotoisessa ja kotitarvetuotannossa se on kuitenkin kustannuksia lisäävän vaikutuksensa vuoksi tuotannon aloittamista rajoittava tekijä. Suon muoto, pohjan topografia ja kuivatusmahdollisuudet on myös otettava huomioon turvetuotantoa suunniteltaessa. Turvekerrostuman paksuus, maatuneisuus ja turvelaji sekä turpeen fysikaaliset ominaisuudet ovat määrääviä tekijöitä, kun arvioidaan suon soveltuvuuttapolttoturvetuotantoon. Fysikaalisten ominaisuuksien osalta on noudatettu energiataloudellisen yhdistyksen, lämpölaitosyhdistyksen ja turveteollisuusliiton esittämiä laatuvaatimuksia jyrsin- ja palapolttoturpeille (liite 2). Arvioitaessa soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon kiinnitetään huomiota erityisesti turpeen maatuneisuuteen, sen rahkasammaltyyppiin ja kerrostuman paksuuteen. Seuraavassa esitetään arvoja turvelajin, maatuneisuuden ja suon syvyyden suhteen, joita on käytetty määrättäessä suon soveltuvuutta polttoturve- ja kasvuturvetuotantoon. Palaturvemenetelmällä polttoturpeeksi soveltuvalta suolta edellytetään : - turpeen maatuneisuus on yli H4 - turve ei ole puhdasta saraturvetta (tällaisesta turpeesta tehdyt turvepalat murenevat helposti) - luonnontilaisen alueen vähimmäissyvyytenä on 1,5 metriä (ei koske tilakohtaiseen tuotantoon otettavia turvepeltoja) - heikosti maatuneen pintakerroksen (H1-4) on oltava alle 0,5 metrin paksuinen (luonnontilaisella suolla). - pienimuotoisen tuotantoalueen pinta-ala on vähintään 5 ha. Jyrsinturvemenetelmällä polttoturpeeksi soveltuvalta suolta edellytetään, että - mikäli turve on rahkaturvetta, sen maatuneisuuden on oltava yli H4 - luonnontilaisen suon tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on 1,5 metriä - heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen (H1-3) on oltava alle 0,6 metrin paksuinen (luonnontilaisella suolla) - tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan noin 25 ha. Jyrsinturvemenetelmällä kasvuturpeeksi soveltuvalta suolta edellytetään, että - turve on heikosti maatunutta (H1-4) ja valtaosa acutifolia- tyypin rahkaturvetta - turpeessa ei ole haittaavia määriä lisätekijöitä (tupasvillaa, leväkköä, varpua, saraa yms.) - luonnontilaisen suon tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on 1,5 metriä, josta kasvuturpeeksi sopivaa raaka-ainetta vähintään 0,8 m - tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan yli 25 ha.

1 4 TUTKITUT SUT 1. Hankilanneva Hankilanneva (ki. 3322 03) sijaitsee n. 12 km Kärsämäen keskustasta lounaaseen. Hankilannevan suokompleksista on tähän raporttiin otettu Kärsämäen kunnan puolella oleva osa (Patasuo ja Järvineva). Alue on kokonaan turvetuotannossa. Suo rajoittuu lännessä ja etelässä turvetuotannossa oleviin tai turvetuotantoon valmisteltuihin suoalueisiin (kuva 4). Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978). yöhemmin se on otettu turvetuotantoon. Vedet laskevat suon pohjoisosasta Hankilanojaan, josta ne päätyvät Pyhäjokeen. Suon eteläosasta vedet valuvat Tikkapuroon, josta Kuusaanjärven ja Settijärven kautta Kalajokeen. Alkuperäisistä suotyypeistä vallitsevina olivat rahkaneva, -räme ja isovarpuräme. Turpeesta on tutkimusajankohtana ollut 1/4 rahkaja 3/4 saravaltaista. Yleisin turvelaji on ollut rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on ollut 6,2. Suon yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Hankilannevan pinta-ala on 230 ha, josta yli metrin syvyistä on ollut 200 ha, yli 1,5 metrin 165 ha ja yli kahden metrin 70 ha. Suon käyttökelpoiset turvevarat ovat ennen turvetuotannon aloittamista olleet n. 2,5 milj. suo-m3. Kuva 4. Hankilannevan ja Pyöriänsaarennevan tutkimuspistekartta.

1 5 2. Vellihonganneva Vellihonganneva (kl. 3322 05) sijaitsee n.10 km Kärsämäen keskustasta lounaaseen. Suota ympäröivät matalat moreeniselänteet (kuva 5). Sinne on hyvät kulkuyhteydet. Vellihongannevaonvedenjakaja-alueella, joten vedet virtaavat sieltä sekä Kala- että Pyhäjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1991. Tutkimuspisteistä on tutkimusajankohtana ollut puolet avosuolla ja puolet rämeellä. ykyisin 2/3 suosta on ojitettu. Turpeista on 1/3 rahkaja 2/3 saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Vellihongannevan pinta-ala on 300 ha, josta yli metrin syvyistä 140 ha, yli 1,5 metrin 95 ha ja yli kahden metrin 35 ha. Vellihongannevasta soveltuu energiaturvetuotantoon jyrsinturvemenetelmällä yli 1,5 m :n syvyinen alue (88 ha). Suon käyttökelpoiset turvevarat ovat n. 1,4 milj.suo-m3. sassa suota on korkea tuhkapitoisuus. kunkan as 0 r- :*,I h` ~-~ 1l0 :2 101 :25 A n = y~=:.60 :2 mw--0 ffi1100,l -, (Kari ~ a a ri - C - W 7~ ni( A \~ C~ n 1 Z ~ -~Z~Z~e~~ate~y_,,, -~~~ ' r~~ ~n ~~ / Satahäkkineii_ n _ C21"%rE \~\\\ ~~`-~ - ~- - \ \n \ \ n~ i%ihonga ne~ - II - 52.5 A1n -T \\ _ l Iffi ffit C ~~~~~ /ihöngansaari= ILIy AA ~ '~ a~a ~n 1 n =C ~l~ tl e lå i t o An, 4 ~~ ~~ r\_ - ~_Sa7.~ Pohjakartta aanmittauslaitos Kuva 5. Vellihongannevan tutkimuspistekartta.

1 6 3. Lassinräme Lassinräme (ki. 3322 05) sijaitsee n. 14 km Kärsämäen keskustasta etelä-lounaaseen. Suo rajoittuu lännessä evaojaan muualla lohkareiseen moreenimaastoon, jota usein peittävät hiekkakerrostumat. Vedet laskevat suolta Kuusaanjärven ja Settijärven kautta Kalajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa varputurvekangas ja muualla pal- losararämemuuttuma. Turpeet ovat rahkavaltaista ja niissä on runsaasti puun jäännöksiä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Lassinrämeen pinta-ala on 280 ha, josta yli metrin syvyistä 10 ha ja yli 1,5 metrin 3 ha. Suo ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 4. Siltaneva Siltaneva (kl. 3322 05) sijaitsee n. 16 km Kärsämäen keskustasta etelään urmesperäntien luoteispuolella. Suo rajoittuu turvetuotannossa olevaan urmesnevaan. Sen ympäristössä on moreenimaastoa ja ohuita hiekkakerrostumia. Vedet laskevat suolta Kuusaanjärven ja Settijärven kautta Kalajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat sararämemuuttuma, ruohoturvekangas, karhunsammalmuuttuma ja luhtanevamuuttuma. Turpeista on 1/3 rahkaja 2/3 saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Yleisin pohjamaalaji on hiesu. Liejua on yleisesti suon pohjalla turpeen ja mineraalimaan välissä sekä evaojan läheisyydessä myös turvekerrostumassa välikerroksena. Siltanevan pinta-ala on 110 ha, yli metrin syvyisen alueen 100 ha, yli 1,5 metrin 65 ha ja yli kahden metrin 31 ha. Siltaneva ei sovellu energiaturvetuotantoon turpeen korkean tuhkapitoisuuden ja turpeen sisäisten liejukerrostumien vuoksi. 5. Latvaräme Latvaräme (kl. 3322 05) sijaitsee n. 15 km Kärsämäen keskustasta etelään. Suo rajoittuu kallioiseenmoreenimaastoon. oreeniaverhoaa yleensä painanteissa huuhtoutunut hiekkakerrostuma. Vedet laskevat suolta Kuusaanjärven ja Settijärven kautta Kalajokeen. Latvaräme on ojitettu lukuunottamatta sen keskustaa. Vallitsevina suotyyppeinä sen luonnontilaisella keskiosalla ovat rahkaneva ja lyhytkortinen neva. j itusalueilla suotyyppeinä ovat rahkaneva ja -räme sekä tupasvilla-, pallosara ja isovarpuräme. Suon turpeet ovat runsaasti tupasvillaa sisältäviä rahkaturpeita. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Latvarämeen pinta-ala on 90 ha, yli metrin syvyisen alueen 25 haja yli 1,5 metrin 13 ha. Suo ei sovellu energiaturvetuotantoon paksusta, heikosti maatuneesta rahkavaltaisesta pintaturvekerroksesta johtuen. Kasvuturvetuotantoon suo on liian pieni ja kasvuturpeeksi soveltuva pintaturvekerros on liian ohut.

17 6. Rahkaneva Rahkaneva (kl. 3322 04) sijaitsee urmesperällä n. 20 km Kärsämäen keskustasta etelään. Suo rajoittuu moreenimaastoon (kuva 6). Sen itäpuolella on umpeutumassa oleva urmesjärvi, joka kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan (komiteamietintö 1981 : 32). Vedet laskevat suolta ojia myöten urmesjärveen, josta Kuusaanjärven ja Settijärven kautta Kalajokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978). Syvyysmittauksia on tehty v. 1991. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojituksen seurauksena muuttuneet isovarpuräme ja rahkaräme. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Suon turpeet ovat saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Rahkanevan pinta-ala on 330 ha, yli metrin syvyinen alue 210 ha, yli 1,5 metrin 160 ha ja yli kahden metrin 95 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon sen 1,5 m :n syvyinen alue (160 ha), jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat n. 2,9 milj. suo-m3. Suovesien lasku valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohj elmaan kuuluvaan urmesjärveen voi estää suon ottamisen turvetuotantoon. ikäli suo otetaan turvetuotantoon, tulee vesien suojeluun kiinnittää erityistä huomiota. 4 _ ' `. 22 :33 ~ q, alanu', Pirttilå `'. / \ 22 :2 2 :6 puri 3 tio - P u å la-...,~jzl 9 22:1 Uutel o :ka. 18 Siltala \z2 I ~-3 %~ 15. 49 vih z,. / ~ 3hC / / / 5, 14.a,.~ / / / \W~ / / /2:I5-10 /3 7 :58 -'a '_ -1-- nen~j n YI : Ja a21:15 I; uv 0 IL ml ~Pfrf a Lie era? _ Hååtyas io o t 21 :8 21 :13 1111 J- ------- 0 # _ A1 1 i u 21.8~' mal _ ~ =in - S mmakko uo p / 'J 152.0. 1 1 P!I~ 21i,11 n A 150 8 erv h ust lli - -,_ - ` =~7åhkageva- r,~ n 1 ole - - n, ' Varissean - ~ \ A Pohjakartta aanmittauslaitos 15 \s- Kuva 6. Rahkanevan tutkimuspistekartta.

1 8 7. Eksymänneva Eksymänneva (ki. 3322 05) sijaitsee n. 15 km Kärsämäen keskustasta etelä-lounaaseen. Suo rajoittuu lohkareisen moreenin verhoamaan kalliomaastoon. Vedet laskevat suolta Kuusaanjärven ja Settijärven kautta Kalajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoturvekangas, karhunsammalmuuttuma ja pallosararämemuuttuma. Lähes koko suo on vanhan ojituksen seurauksena turvekangasvaiheessa. Suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Eksymännevankokonaispinta-ala on 105 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Eksymänneva ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 8. Sammalneva Sammalneva (kl. 3322 06) sijaitsee n. 2 km Kärsämäen keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu eteläreunaltahienosedimenteistämuodostuneisiin peltoihin ja muualta topografialtaan loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suolle on hyvät kulkuyhteydet. Vedet laskevat suolta Sammalojan kautta Pyhäjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on sararämemuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeista 1/3 on rahkaja 2/3 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta. Suon keskiosassa on turvekerrostuman alla ohut kerros järvimutaa. Sammalnevan pinta-ala on 155 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 81 ha, yli 1,5 metrin 57 haja yli kahden metrin 36 ha. Suo soveltuu teolliseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (57 ha). Paikoin turpeesta on analysoitu korkeita tuhkapitoisuuksia, jotka tulevat alentamaan tuotettavan turpeen laatua. Suon käyttökelpoiset turvevarat ovat n. 900 000 suo-m 3. 9. Takaneva Takaneva (kl. 3322 06) sijaitsee Pyhäjokilaaksossa n. 8 km Kärsämäen keskustasta länteen Haapavedelle ja ivalaan menevien maanteiden risteyksen pohjoispuolella. Suon ympäristö on peltoina. Vedet laskevat suolta ojia myöten Pyhäjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on pallosararämeojikko. Suo on ojitettu kokonaan. Turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on4,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni. Takanevan kokonaisala on 34 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Takaneva ei sovellu turvetuotantoon ohutturpeisuudestaan johtuen.

1 9 10. Jokiräme Jokiräme (kl. 3322 06) sijaitsee Alajoella n. 7 km Kärsämäen keskustasta länteen kantatien n :o 85 eteläpuolella (Pyhäjokivarressa). Vedet laskevat suolta ojia myöten Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pallosararäme-ojikot ym. muuttumat. Turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni. Jokirämeen kokonaispinta-ala on 41 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Jokiräme ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 11. Rahkaneva Rahkaneva (kl. 3322 06) sijaitsee Alajoella n. 11 km Kärsämäen keskustasta länteen Kajaani-Kokkola -kantatien eteläpuolella. Suo rajoittuu loivasti kumpuilevaan moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta Hankilanojan ja Luonuanojan kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpinevamuuttuma ja puolukkaturvekangas. Suo on ojitettu kokonaan. Turpeesta on 1/3 rahkaja 2/3 saravaltaisia. Ruskosammalvaltaisiaturpeita on 3 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Liekoja on koko suolla erit- täin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua ja mutaa on syvänteessä 10-165 cm turvekerrostuman ja suon pohjan mineraalimaan välissä. Rahkanevan pinta-ala on 50 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 30 ha, yli 1,5 metrin 20 ha ja yli kahden metrin 16 ha. Suo soveltuu teolliseen tai pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (20 ha). Sen käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 400 000 suo-m3. 12. Tuurulanneva Tuurulanneva (kl. 3322 06) sijaitsee n. 6 km Kärsämäen keskustasta länteen rajoittuen loivasti kumpuilevaanmoreenimaastoon. Vedet laskevat ojia myöten Pyhäjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillarämemuuttuma. Suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Yleisin pohjamaalaji on hieta. Tuurulannevan kokonaispinta-ala on 26 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Tuurulanneva ei ohutturpeisuudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 13. Kulkunneva Kulkunneva (kl. 341104) sijaitsee n. 4 km luoteeseen Kärsämäen keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta Sammalojaa pitkin Pyhäjokeen. Suon eteläosassa vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva- ja saranevamuuttuma ja pohjoisosassa tupasvillaräme ja nevakorpimuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeesta 1/2 on rahkaja 1/2 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisin pohjamaalaji on hiesu. Kulkunnevan kokonaispinta-ala on 150 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 13 ha. ataluudestaan johtuen Kulkunneva ei sovellu turvetuotantoon.

20 14. Korpineva Korpineva (kl. 3411 04) sijaitsee n. 8 km rahkaräme. Koko suo on ojitettu. Turpeet ovat Kärsämäen keskustasta pohjoiseen. Suo muodostuu kahdesta luode-kaakkosuuntaisesta altaasta, joita saarekkeet erottavat toisistaan. Toisen altaan päässä on 0,5 km pitkä Korpijärvi. uuten suo rajoittuu topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon (kuva 7). Vedet suurimmaksi osaksi saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Liekoja turvekerrostumassa on vähän (1,3 % ).Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja savi. Korpijärven läheisyydessä on turpeen alla paksu liejukerrostuma. laskevat suolta Korpijärven ja Savalojan kautta Korpinevan pinta-ala on 190 ha, josta yli Pyhäjokeen. Korpineva on tutkittu vuonna metrin syvyistä aluetta 90 ha, yli 1,5 metrin 1976 (Lappalainen ym. 1978). Syvyystutkimuksia on tehty vv. 1991-1993. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojikkotai 60 ha ja yli kahden metrin 36 ha. Suo ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien vuoksi. muuttumavaiheessa olevat isovarpuräme ja l! a - `-., ~ l9'. P1-, 0 36., äe o S1 f' =i 9 7, Bn orp`@, 9 :27 - - S uva - - _ Daa _ s wk /so ikan as ~c.~lomp~=fi2 118,D I - \ _, 2~:= 9 Hakala" ~. TIPP r- -arv enlb - 1Cocpi~åcoi IEroffin i n p t lika 15 a- ~~.. 74 4 _ I 1- _ - -- - r - k1 k'bsae rn= ',-- ~ n,'1 A p1g Kan9asaho t ~ri 13413n E'~ - A _`.^ - PI -. 8, p 1 _ C 8 Plen/ Ketunin' 23 7,, l 1 - =~_-1=- i.=i- _ Q, Iffic!~ I ( uo_n g - 123an `18:14 l Kallioaho ~ - ^ 83 In- n T _ 40 19 2 SYsilehto I - 10 il / / Br -c - La ulan a a \ -t-- i 24 7 2 ~ 18:39 18:28 A ' 624s ' _1\ -Pohjakartta aanmittauslaitos Kuva 7. Ilkannevan ja Korpinevan tutkimuspistekartta.

2 1 15. Kallioahonsuo Kallioahonsuo (ki. 3411 04) sijaitsee n. 7 km Kärsämäen keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu kaakossa kuivattuun Juurusjärveen ja muualla loivasti kumpuilevaan moreenimaastoon. Vedet laskevat pohjoisosasta Savalojan kautta Pyhäjokeen ja eteläosasta Juurusjärveen, josta Kärsämäenjoen kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpurämemuuttuma sekä ojikkotai muuttumavaiheessa oleva rahkaräme. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on noin 1/2 rahkaja 1/2 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Kallioahonsuon pinta-ala on 60 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 28 ha, yli 1,5 metrin 18 ha ja yli kahden metrin 6 ha. Suosta soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon sen yli 1,5 m :n syvyinen alue (18 ha), jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat n. 250 000 suo-m3. Juurusjärven läheisyys voi aiheuttaa kuivatusvaikeuksia suon eteläosassa. Paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros heikentää paikoin tuottettavan turpeen laatua, mutta turpeen korkealla kuivatilavuuspainolla on päinvastainen vaikutus. 16. Saarineva Saarineva (kl. 3411 04) sijaitsee n. 11 km Kärsämäen keskustasta luoteeseen maantien n:o 798 kahden puolen. Suo rajoittuu topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon. Savaloja kulkee Saarinevan läpi. Vedet laskevat suolta Savalojan kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat turvekankaat ja karhunsammalmuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeista 1/3 on rahkaja 2/3 saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Liekoja on runsaimmin 0,1-0,5 m syvyysvälillä (5,2 %). Yleisimmät pohj amaalajit ovat hiesu ja hieta. Saarinevan pinta-ala on 44 ha, josta yli metrin syvyistä 18 ha ja yli 1,5 metrin 2 ha. Suosta soveltuu energiaturpeeksi kotitarvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue (2 ha), jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 20 000 suo-m33 17. Ilkanneva Ilkanneva (kl. 3411 04) sijaitsee n. 8 km. Kärsämäen keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu soistuneeseen, topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon (kuva 7). Vedet laskevat suolta Ilkanojaan, josta Veneojaa Pyhäjokeen. Suon eteläosaan on hyvät kulkuyhteydet, kun taas suon pohjoisosaan ei ole tietä. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978). Syvyystutkimuksia on tehty vv. 1991-1993. Vallitsevina suotyyppeinä Ilkannevalla ovat isovarpuräme, rahkaneva ja -räme. Suon eteläosan halki virtaa vanha kanava. Ilkannevan keskiosassa on harva ja reunoilla tiheä ojitus. Suon turpeet ovat pääasiassa saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Liekoja suolla on keskimääräisesti (3,0 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja moreeni. Ilkannevan pinta-ala on 350 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 170 ha, yli 1,5 metrin 105 ha ja yli kahden metrin 50 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen, yhtenäinen alue (100 ha), jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat n. 1,5 milj. suo-m3.

22 18. Saviräme Saviräme (ki. 3411 04) sijaitsee n. 5 km Kärsämäen keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta Ilkanojan ja Veneojan kautta Pyhäjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978). Syvyystutkimuksia on tehty v. 1993. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojikkotai muuttuma-asteella olevat isovarpuja rahkarä- me. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Suon turpeet ovat pääasiassa saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni. Savirämeen pinta-ala on 340 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 22 ha ja yli 1,5 metrin 2 ha. Suo ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 19. Laatulankankaansuo Laatulankankaansuo (kl. 341104) sijaitsee n. 7 km Kärsämäen keskustasta pohjoiseen maantien n:o 798 molemmin puolin. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suon eteläosasta Ilkanojan kautta Pyhäjokeen ja suon pohjoisosasta Korpijärven kautta Savalojaan ja lopulta Pyhäjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillarämemuuttuma. Turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hiesu ja hieta. Laatulankankaansuon pinta-ala on 50 ha, josta on yli metrin syvyistä 9 ha ja yli 1,5 metrin 2 ha. Suosta soveltuu kotitarvetuotantoon sen yli 1,5 m :n syvyinen alue (2 ha), jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat n. 30 000 suo-m3. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros heikentää tuotettavan turpeen laatua. 20. Sysiojankorpi Sysiojankorpi (kl. 3411 04) sijaitsee n. 7 km Kärsämäen keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu loivasti kumpuilevaan moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta Sysiojaan, josta Veneojaa Pyhäjokeen. Suotyyppeinä ovat ruohoturvekangas ja puolukkaturvekangas. Turpeesta on 3/4 rahkaja 1/4 saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältäviä turpeita on koko suolla. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,4. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Sysiojankorven kokonaispinta-ala on 36 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Suo ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon.

23 21. Veneneva Veneneva (kl. 3411 04) sijaitsee n. 4 km Kärsämäen keskustasta luoteeseen rajoittuen idässä ja etelässä kumpuilevaan moreenimaastoon. Lännessä suo rajoittuu Veneojaan ja pohjoisessa tasaiseen hiesualueeseen, joka on raivattu pelloiksi. Vedet laskevat suolta Veneojaa Pyhäjokeen (kuva 8). Koko Venenevalla on vanha ojitus, ja osa suosta on raivattu pelloksi. Suon itäosassa ovat vallitsevina suotyyppeinä ruoho ja heinäkorpimuuttuma sekä ruohoturvekangas ja sen länsiosassa saranevamuuttuma on yleisin suotyyppi. Turpeista 1/2 on rahkaja 1/2 on saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisin pohjamaalaji on hiesu. Suon pohjan hiesukerrostumat ovat jopa yli 10 m paksuja. Venenevan pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä 90 ha, yli 1,5 metrin 55 ha ja yli kahden metrin 25 ha. Venenevalla on paikoin korkeita tuhkapitoisuuksia (4,6-37,5 %) eri syvyyksillä turvekerrostumassa. yös turpeen rikkipitoisuus (ka. 1,13 %) ylittää paikoin selvästi polttoturpeen laatuohjeen (1991) ilmoitustason (0,3 %). äiden seikkojen vuoksi Veneneva ei sovellu turvetuotantoon. w _ u 4 ak v" 4 :86/ \ :10 24 :94 \ ~~ - - - 90 24:58 4 :86 A % 100 ajasalo A- Alitalo 24 :89 1 :6 4 % v gd~ _9 :3 ~B 9 :4 6 o y~ 0 1 :5 A ~y - -- -,- - - _ 3& A 24 :97 a 9:2 \tise '~ - 0 97.2 o 9o.zb` ~ / ~~ mm 6 6 4 A. ' ~~- -._ A -. -_ e ~ 24 :9 T' ~ '-- 7 ~7ene eva ~ ~ A, - o ~-~;q nn ~, n~,l 3 :x- R ~.ic1 %. 7-!. o G B72 t 4 0, -. 3 34 5 a f-veneamp, --- / ~l 94 :1^^ 4 n _ IA AI` -- 4. 'wl h iitty Karkuneva 34 1 w_ n, 35'.51 as An - n _ ~i n "4 Keltakangps eli {' p\~ \ 35 :14 = '~, _-Tikkulair(c\n s 810 I 5:47 l l 8. 8y/lytiänkangas / '=J Pohjakartta - ~ y n n, - n 3 _4 _9_".' aanmittauslaitos \ Kuva 8. Venenevan ja Tonkilaisenrämeen tutkimuspistekartta.

24 22. TonkilaisenrÄme TonkilaisenrÄme (kl. 3411-04) sijaitsee n. 4 km KÄrsÄmÄen keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu muualla hiesupohjaisiin peltoihin paitsi lännessä loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suon reunalla virtaa Veneoja. Vedet laskevat suolta Veneojaa PyhÄjokeen (kuva 8). YleisimmÄt suotyypit ovat sararäme- ja karhunsammalmuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 1/3 rahkaja 2/3 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Turpeen kuiva-ainemäärä on korkea (ka. 120 kg/suo-m3 ), kuten myäs turpeen tuhkapitoisuus (ka. 11,1 %). YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni. TonkilaisenrÄmeen pinta-ala on 56 ha, josta 25 ha on yli metrin syvyistä ja 16 ha yli 1,5 metrin syvyistä. Suo ei sovellu turvetuotantoon turpeen korkeasta tuhkapitoisuudesta johtuen. 23. Vasikkasaarenneva Vasikkasaarenneva (kl. 341104) sijaitsee n. 8 km KÄrsÄmÄen keskustasta luoteeseen. Suo on syntynyt alavalle hiekkatasanteelle, jota ympäräi kumpuileva moreenimaasto. Vedet laskevat suolta Sysiojan ja Veneojan kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoturvekangas ja tupasvillarämemuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 3/4 rahkaja 1/4 saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat puu- ainespitoisia turpeita. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Vasikkasaarennevan pinta-ala on 125 ha, josta yli metrin syvyistä 23 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 7 ha. Suosta soveltuu kotitarvetuotantoon sen pohjoisosan yli 1,5 m :n syvyinen alue (6 ha). Sen käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 70 000 suo-m3. 24. Kivineva Kivineva (kl. 3322 06) sijaitsee n. 7 km KÄrsÄmÄen keskustasta lounaaseen maantien n :o 768 luoteispuolella. Suo rajoittuu loivasti viettävään moreenimaastoon (kuva 9). Vedet laskevat suolta Luonuanojan kautta PyhÄjokeen. Suolle on hyvät kulkuyhteydet. Kivineva on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978). Syvyysmittauksia on tehty v. 1991. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tutkimusajankohtana olleet vaivaiskoivua kasvavat nevamuuttumat sekä rahkaneva ja -räme ja ruohokorpi. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Turpeista 1/5 on rahkaja 4/5 saravaltaisia. Tupasvillan jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 31 %.Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Liekoja on paikoin runsaasti. Runsaimmin liekoja esiintyy syvyys- välillä 0,6-1,0 m. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta ja savi. Kivinevan pinta-ala on 355 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta 165 ha, yli 1,5 metrin 112 ha ja yli kahden metrin 62 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue (112 ha), jonka käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 1,7 milj.suo-m. Paikoin suolla on paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros (n. 60 cm), joka soveltuu turvelajin ja vaihtokapasiteetin perusteella kasvuturpeen raaka-aineeksi. Kasvuturvetuotantoon soveltuu noin 10 ha alue, jonka käyttäkelpoinen turvemäärä on noin 50 000 suo-m3. ikäli rahkavaltaisia pintaturvealueita ei tuoteta erikseen kasvuturpeena, heikentää heikosti maatunut pintaturve energiaturpeen laatua ja tuotannon kannattavuutta.

Kuva 9. Kivinevan tutkimuspistekartta. 25. Hoikanneva Hoikanneva (kl. 3322 06) sijaitsee n. 6 km KÄrsÄmÄen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta Luonuanojan kautta PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillarämemuuttuma. Suo on kokonaan ojitettu. YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvillapitoiset rahkaja sararahkaturpeet. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Hoikannevan kokonaispinta-ala on 30 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Suo ei ohutturpeisuudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 26. Korpi Korpi (kl. 3322 06) sijaitsee n. 4 km KÄrsÄmÄen keskustasta lounaaseen HaapajÄrvelle vievän maantien luoteispuolella. Suo rajoittuu topografialtaan loivapiirteiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta Luonuanojan kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat muuttumaasteella olevat tupasvillaräme ja korpiräme. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 1/2 rahkaja 1/2 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hiekka. Korven kokonaispinta-ala on 27 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Korpi ei sovellu turvetuotantoon ohutturpeisuudestaan johtuen.

26 27. ataramäensuo ataramäensuo (kl. 3322 06) sijaitsee n. 9 km KÄrsÄmÄen keskustasta lounaaseen rajoittuen loivasti viettävään moreenimaastoon. Suon halki kulkee maantie n :o 768 HaapajÄrvelle. Vedet laskevat suolta ustapuroa Luonuanojan kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuräme ja pallosararäme. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on n. 60 % rahkaja n. 40 % saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Liekoja on koko suolla erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. ataramäensuon pinta-ala on 60 ha, josta yli metrin syvyistä on 19 ha ja yli 1,5 metrin 6 ha. Suo soveltuu kotitarvetuotantoon palaturvemenetelmällä yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (6 ha). Sen käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 80 000 suo-m3. 28. ustapuronkorpi ustapuronkorpi (kl. 3322 06) sijaitsee n. 4 km KÄrsÄmÄen keskustasta lounaaseen KÄrsÄmÄki-HaapajÄrvi maantien kaakkoispuolella. Suo rajoittuu viettävään moreenimaastoon. Sen itäpuolella on ustapuro. Vedet laskevat suolta ustapuron kautta PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinäontupasvillarämemuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeista on 3/4 rahkaja 1/4 saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat puuainespitoiset sararahkaturpeet. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisin pohjamaalaji on hieta. ustapuronkorven pinta-ala on 85 ha, josta yli metrin syvyistä 17 ha ja yli 1,5 metrin 5 ha. Suo ei sovellu turvetuotantoon paksuhkon, heikosti maatuneen pintaturvekerroksen takia. 29. Kurkisuo Kurkisuo (kl. 3322 06) sijaitsee n. 9 km KÄrsÄmÄen keskustasta lounaaseen maantien n :o 768 kaakkoispuolella rajoittuen loivasti viettävään moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta ustapuron ja Luonuanojan kautta PyhÄjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978). Syvyystutkimuksia on tehty v. 1991. Vallitsevana suotyyppinä suon keskiosassa on tutkimusajankohtana ollut ojitettu tai luonnontilainen lyhytkorsineva, muualla isovarpurämeojikko. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Turpeista on 1/4 rahkaja 3/4 saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimääräistä korkeampi. Liekoja suossa on paikoin.runsaasti. Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Kurkisuon pinta-ala on 200 ha, josta yli metrin syvyistä 85 ha ja yli 1,5 metrin 28 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon n. 40 hehtaarin alue, joka pääosin on yli 1,5 m :n syvyistä. Suon käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 400 000 suo-m3.

30. PyäriÄnsaarenneva 27 PyäriÄnsaarenneva (kl. 3322 06) sijaitsee HallanperÄllÄ n. 10 km KÄrsÄmÄen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lännessä Hankilannevaan ja muualla loivasti viettävään moreenimaastoon (kuva 4). Suolle on hyvät kulkuyhteydet. Vedet laskevat suolta Hankilanojaan, josta Luonuanojan kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat sararämemuuttuma ja erilaiset turvekankaat. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 40 % rahkaja 60 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Liekoja on suossa erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. PyäriÄsaarennevanpinta-alaon240 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 75 ha yli 1,5 metrin 60 ha ja yli kahden metrin 35 ha. Suo soveltuu teolliseen energiaturvetuotantoon Hankilannevan lisäalueena yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (60 ha) korkeahkosta tuhkapitoisuudesta huolimatta. Suon käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 1 milj. suo-m3. 31. Tulkunneva Tulkunneva (kl. 3322 06) sijaitsee n. 6 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelään. Suo rajoittuu moreenin verhoamaan kalliomaastoon muualla paitsi idässä PyhÄjokeen. Vedet laskevat suolta ojia myäten PyhÄjokeen (kuva 10). Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset korvet ja turvekankaat, joista yleisin on ruohoturvekangas. Koko suo on ojitettu. Suon turpeet ovat saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Turpeen tuhkapitoisuus on melko korkea ja lämpäarvo suhteellisen pieni. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiesu ja hiekka. Tulkunneva soveltuu teolliseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (34 ha). Suon käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 0,7 milj. suo-m3. Korkeasta tuhkapitoisuudesta sekä alhaisesta lämpäarvosta ja kuivatilavuuspainosta johtuen tuotettava turve on heikkolaatuista (esim. laatuluokka P9 tai P11 - polttoturpeen laatuohje 1991). 32. Koivikonneva Koivikonneva (kl. 3322 09) sijaitsee Ruhankankaalla n. 6 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelään PyhÄjokilaaksossa, jonka maaperä on hietaa, hiesua ja savea. Suon läpi kulkee Haudanjoki. IdÄssÄ suo rajoittuu valtatiehen n :o 4 (kuva 10). Suon pinta viettää PyhÄjokea kohti n. 2,5-3 m/km. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978). Syvyystutkimuksia on tehty v. 1991. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojitetut tupasvillaräme ja isovarpuräme. yäs turvekankaita ja peltoa on paljon. Suo on ojitettu kokonaan. Turpeet ovat pääasiassa saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Liekoja on erittäin vähän. Turpeen kuivatilavuuspaino on normaalia korkeampi kuten myäs turpeen tuhkapitoisuus. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta ja savi. Liejua on 5-110 cm turpeen ja mineraalimaan välissä sekä myäs turvekerrostumassa välikerroksena. Koivikonnevan pinta-ala on 210 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 120 ha, yli 1,5 metrin 70 ha ja yli kahden metrin 23 ha. Suo soveltuu teolliseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan, lukuunottamatta suon runsastuhkaisia osia. Tuotantokelpoinen alue on n. 50 ha, jolta on tuotettavissa turvetta n. 700 000 suo-m 3.

VW - IL ala=

29 34. PitkÄnmÄenrÄme PitkÄnmÄenrÄme (kl. 3322 08) sijaitsee valtatie n :o 4 :n ja PyhÄjoen välissä n. 12 km KÄrsÄmÄeltÄ etelään. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen kalliomaastoon, jota moreeni ja hiekka verhoavat ohuena kerroksena. Vedet laskevat suolta ojia pitkin PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä PitkÄrÄmeellÄ ovat erilaiset rämeet, joista yleisin on rahkaräme. Koko suo on ojitettu. Turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Liekoja on erittäin vähän (0,7 %). YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. PitkÄnmÄenrÄmeen pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvyistä 22 ha, yli 1,5 metrin 12 ha ja yli kahden metrin 3 ha. Suo ei sovellu energiaturvetuotantoon paksusta, heikosti maatuneesta rahkavaltaisesta pintaturvekerroksesta johtuen. JyrsinturvemenetelmÄllÄ tuotettavaan kasvuturvetuotantoon suon yli 1,5 m :n syvyinen alue on liian pieni. 35. Kurppaanneva Kurppaanneva (kl. 3322 08) sijaitsee n. 12 km etelään KÄrsÄmÄen keskustasta. Suo rajoittuu muualla loivapiirteisiin moreenimaihin, mutta sen etelälaidalla on maaperältään hienosedimenttisiä (savi, hiesu ja hieta) peltoja. Vedet laskevat suolta Honkapuroon, joka laskee PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on sararämemuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeista on 2/3 rahkaja 1/3 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Saraturpeissa tuhkapitoisuus on korkea (ka. 6,4 %) ja rahkaturpeissa matala (ka. 2,8 %). Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu. Kurppaanneva soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (12 ha). Suon käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 140 000 suo-m3. Korkea tuhkapitoisuus alentaa tuotettavan turpeen laatua. 36. Kotineva Kotineva (kl. 3322 05) sijaitsee n. 12 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelä-lounaaseen. Suo rajoittuu hiekasta muodostuneisiin rantakerrostumiin, jotka peittävät moreenia vaihtelevan paksuisina kerroksina. Vedet laskevat suon pohjoisosasta Luonuanojan kautta PyhÄjokeen ja suon eteläosasta Kaatiaisnevan kautta PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme. Suon reunaosat on ojitettu ja keskiosa ojittamatta. Suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Turpeessa tavataan runsaasti puun ja tupasvillan jäännäksiä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Suokuution sisältämä kuivaainemäärä on keskimääräistä korkeampi (ka. 118 kg). Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Kotinevan pinta-ala on 50 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 15 ha, yli 1,5 metrin 8 haja yli kahden metrin 4 ha. Suo ei sovellu turvetuotantoon paksun, heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen (40-80 cm) ja suon yli 1,5 m :n syvyisen alueen pienialaisuuden tähden.

, 30 37. Kaatiaisneva Kaatiaisneva (kl. 3322 05) sijaitsee n.- 11 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelään. Suo rajoittuu mäkiseen, huuhtoutuneeseenmoreenija kalliomaastoon, jota paikoin peittävät hiekasta muodostuneet rantakerrostumat. Suon kaakkoispuolella on PyhÄjoki. Suolle on hyvät kulkuyhteydet. Vedet laskevat ojia myäten PyhÄjokeen (kuva 11). Kaatiaisneva on ojitettu lähes kauttaaltaan. Vain suon pohjoisosassa on huomattava ojittamaton alue, joka suotyypiltään on rimpinevaa. Keskiosassa suota ovat vallitsevina suotyyppeinä ojikkotai muuttuma-asteella oleva rimpineva sekä karhunsammalmuuttuma ja eteläosassa yleisimmät suotyypit ovat ruohoturvekangas ja muuttuma-asteella oleva sararäme. Suon turpeesta on 1/3 rahkaja 2/3 saravaltaista. Koko turvekerrostuman -keskimaatuneisuus on 4,9. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,4 %, mutta se vaihtelee paljon eri näytepisteillä ja syvyyksillä (2,3-25,3 %). Etenkin pinta- ja pohjaturpeissa tavataan korkeitakin tuhkapitoisuuksia. Suolla on myäs paikoin vähän rautasaostumia turpeen välikerroksina. Suon pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja moreeni. Kaatiaisnevan pinta-ala on 430 ha, josta yli metrin syvyistä 220 ha, yli 1,5 metrin 165 ha ja yli kahden metrin 135 ha. Suo soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan lukuunottamatta runsastuhkaista ja rautasaostumia sisältävää aluetta. Suon tuotantokelpoinen alue on 150 ha, jonka käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 3 milj. suo-m3. 4 `r_iska l... 40:3 anga T 15:30 ' ~ r~-- 15.11,arjo /%yol-r i.ya a i s~ ala y --. 4 -C i~ - ~I,.Z3 v - n 5:42 5 =~n i -- - 1,5~231 I o v I -_ "i~~ ~ ~, J ( 3-2., i, A tk åm o~.i~- n g±g n~, Tvvnei fp $ JY,tt angas\ \(, ~` A rgr~a -- - 9 An `~ 15: o mb Kan ~t kaag V Iki, åi' % åa~ I -n ~L ~--~ n 18:40 k ~~~.Atfrii 4 c _~j 'ro k Ö 1 / 16 38 30" J=~k - A v 1304. ~~ r 25 i~ ~ ~ 1 1 A ujkunniem. _ å.86 enkaa n r Pohjakartta ö aanmittauslaitos ~ ~ e,qom Kuva 11. Kaatiaisnevan tutkimuspistekartta.

38. Paskonneva 3 1 Paskonneva (kl. 3322 05) sijaitsee n. 14 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelään. Suo rajoittuu mäkiseen, huuhtoutuneeseen moreeni- ja kailiomaastoon, jota hiekasta muodostuneet rantakerrostumat paikoin peittävät. Suon eteläosassa on 400 x 200 m suuruinen Paskonlampi. Paskoneva on vedenjakajalla. Vedet laskevat suon eteläosasta KuusaanjÄrven ja SettijÄrven kautta Kalajokeen. Suon pohjoisosasta vedet laskevat PyhÄjokeen. Paskonnevan etelä- ja pohjoispää on ojitettu. Sen keskiosa on ojittamaton. Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen neva. Paskonnevan turpeet ovat rahkavaltaisia. Tupasvillan jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 70 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 7,1. Suokuution sisältämä kuiva-ainemäärä vaihtelee paljon suon eri syvyyksillä (46-156 kg) johtuen turpeen maatuneisuusasteesta. Suon pohjamaalajina on hiekka. Paskonneva soveltuu teolliseen turvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (28 ha), mikäli suon heikosti maatunut, noin metrin paksuinen pintaturvekerros voidaan tuottaa kasvuturpeen raaka-aineeksi. Suon eteläosassa turvekerrostumaa ei voi kuivatusvaikeuksien vuoksi tuottaa kerrostuman pohjalle saakka. Paskonevan pintaturve ei laadultaan täytä Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia, sillä turvekerrostumassa on runsaasti tupasvillan kuitua ja Cuspidata-tyypin rahkasammaleiden jäänteitä. Suon kasvuturvevarat ovat n. 300 000 suo-m3. Kasvuturvetuotannon jälkeen pohjakerros soveltuu energiaturvetuotantoon. KÄyttäkelpoiset energiaturvevarat ovat n. 200 000 suo-m3. 36. eininginkoskensuo eininginkoskensuo (kl. 3322 08) sijaitsee n. 12 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelään PyhÄjokilaaksossa. Suo rajoittuu hienosedimenteistä muodostuneisiin peltoihin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat muuttumaasteiset isovarpuräme ja sararäme. Suon luoteisosassa tehokas ojitus on muuttanut alkuperäiset suotyypit turvekankaiksi. TutkimuspisteistÄ on 70 % rämeellä ja 30 % turvekankaalla. Suo on ojitettu kokonaan. Turpeista on 1/3 rahkaja 2/3 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja hiekka. eininginkoskensuon kokonaispinta-ala on 33 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 12 ha. Suo voidaan ottaa kotitarveturvetuotantoon yli 1,3 metrin syvyisiltä osiltaan (6 ha). Sen käyttäkelpoisetturvevaratovat50 000 suo-m3. Tuotettava turve on todennäkäisesti huonolaatuista korkean tuhkapitoisuuden vuoksi. 40. PäksÄnrÄme PäksÄnrÄme (kl. 3322 05) sijaitsee n. 14 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelään. Suo rajoittuu pääosin topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta PäksÄnpuroon ja edelleen PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on sararämemuuttuma. Suo on ojitettu kokonaan 20-30 vuotta sitten. Suon turpeista on 1/2 rahkaja 1/2 saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. PäksÄnrÄmeen pinta-ala on 190 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 36 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 11 haja yli kahden metrin 2 ha. Suo soveltuu pienimuotoiseen tai kotitarveturvetuotantoon palaturvemenetelmällä yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (11 ha). Sen käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 140 000 suo-m3.

3 2 41. Paskonkankaansuo Paskonkankaansuo (kl. 3322 05) sijaitsee n. 15 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelään. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon, jossa moreenia verhoavat hiekkakerrostumat. Vedet laskevat suolta itään PäksÄnpuron kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojikkotai muuttuma-asteella olevat rahkaräme, tupasvillaräme ja pallosararäme. Suo on ojitettu kokonaan. Sen turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Liekoja on koko suolla erittäin vähän. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Paskonkankaansuonpinta-alaon55 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 15 ha, yli 1,5 metrin 7 ha ja yli kahden metrin 3 ha. Suo ei sovellu energiaturvetuotantoon johtuen kerrostuman paksusta, heikostimaatuneesta rahkavaltaisesta pintaturvekerroksesta (70-90 cm). Kasvuturvetuotantoon suo on liian pieni. 42. Rimpineva Rimpineva (kl. 3322 05) sijaitsee urmesperällä n. 15 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelään urmesperäntien länsipuolella. Suo rajoittuu loivapiirteiseen huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta PäksÄnpuron kautta PyhÄjokeen. Suon ojittamaton keskusta on ruohoista rimpinevaa ja saranevaa, muu osa suosta on erilaisia ojitettuja rämeitä ja turvekangasta. Turpeista on 1/3 rahkaja 2/3 saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja moreeni. Rimpinevan pinta-ala on 90 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 37 ha ja yli 1,5 metrin 9 ha. Suo soveltuu kotitarvetuotantoon yli 1,3 m :n syvyiseltä osaltaan (15 ha). Sen käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 140 000 suo-m3. Pintaturvekerroksen heikko maatuneisuus ja paikoin vetisyys heikentävät turvetuotannon kannattavuusedellytyksiä. 43. Iso Lapinneva Iso Lapinneva (kl. 3322 09) sijaitsee etsäsaaressa n. 7 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu lännessä Porkankankaan moreenipeitteiseen harjuun muualla hiesuja hietatasankoihin. LÄhinnÄ suon etelä- ja pohjoispäissä on peltoja (kuva 12). Vedet laskevat suolta Hautajokeen ja edelleen PyhÄjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1991. Vallitsevana suotyyppinä on muuttumaasteinen sararäme. YleisiÄ ovat myäs ojikkoasteella olevat rahkaräme ja -neva. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Turpeesta on n. 40 rahkaja 60 % saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat savi, hieta ja hiekka. Suon keskiosassa on liejua turpeen ja mineraalimaan välissä (5-60 cm). Ison Lapinnevan pinta-ala on 290 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 150 ha, yli 1,5 metrin 100 ha ja yli kahden metrin 35 ha. Suosta soveltuu teolliseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue (100 ha), jonka käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 1,4 milj. suo-m 3.

3 3 Kuva 12. Ison Lapinnevan tutkimuspistekartta. 44. Iso Lamminneva Iso Lamminneva (kl. 3322 08) sijaitsee n. 10 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelään valtatien n :o 4 itäpuolella. Suo rajoittuu loivasti kumpuilevaan moreenimaastoon. Isoon Lamminnevaan on laskettu kuuluvaksi myäs Pieni Lamminneva, joka muodostaa suokokonaisuuden koillisen altaan. Suon keskellä on kuivattu Hautasenlampi (kuva 13). Vedet laskevat suolta Venetojan kautta PyhÄjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978) ja syvyysmittauksia on tehty v. 1991. Vallitsevana suotyyppinä on muuttunut sararäme. Pieni Lamminneva on rahkarämeojikkoa. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Suon turpeet ovat yleensä saravaltaisia, mutta Pienen Lamminnevan alueella on rahkaturpeita. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 50 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea (ka. 6,1 %). YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja savi. Kuivatun Hautasenlammen ympäristässä on turpeen ja mineraalimaan välissä järvimutaa ja liejua (10-210 cm). Ison Lamminnevan pinta-ala on 195 ha,josta yli metrin syvyistä aluetta 105 ha, yli 1,5 metrin 80 ha ja yli kahden metrin 45 ha. Suo soveltuu teolliseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (80 ha), vaikka paikoin turpeen tuhkapitoisuus on korkea. Turpeen korkeasta tuhkapitoisuudesta johtuen on tuotettava turve laatuluokaltaan huonoa P9 tai P11 (Energiataloudellinen yhdistys et al. 1991). Pienen Lamminnevan alueella heikosti maatunutrahkavaltainenpintaturvekerros (noin 0,5 m) soveltuu kasvuturpeen raaka-aineeksi. - Energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta suolla on kaikkiaan noin 1,1 milj.suo-m3 ja kasvuturvetta n. 100 000 suo-m3.

34 8'27/ 53 i l i 1 4,4 9 3 :39, ~y mnp~' äklk`allia i A y o aka gas n n a1 n ffiffiffi n ok Ä 1251 ;A A i ervah _10 23 n ;n\ - 1 i 'iz7. n Vri~ainkangas. ; ; ; \ n, atä"3 11 :4 A ~. n _~k_ SiirtolÄ 1\ 12 83 n erväh c so- L _`, - _~ - 10.20 nev 1W Väli Ä ~ :8 n- 2 Pelköla 2 A '' 1261 ouh r \10 2 1 i A22,5 m n 1 Kuva 13. Ison Lamminnevan tutkimuspistekartta. 45. Pieni Heteneva Pieni Heteneva (kl. 3322 08) sijaitsee n. 11 km Kärsämäen keskustasta etelään. Suo rajoittuu topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta ustolanpuron ja Hautajoen kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat sararämemuuttuma ja erilaiset turvekankaat. Suolla on vanha ojitus. Turpeista on 1/2 rahkaja 1/2 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Liekoja on koko suolla erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Pienen Hetenevan pinta-ala on 50 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 14 ha ja yli 1,5 metrin 6 ha. Suo soveltuu kotitarve-energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osalta (6 ha), jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat n. 70 000 suo-m3. 46. Kurunräme Kurunräme (ki. 3322 08) sijaitsee n. 12 km Kärsämäen keskustasta etelä-kaakkoon. Suo rajoittuu topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta Haudanjoen kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä suon keskiosassa ovat puolukka- ja varputurvekangas. Laiteilla pallosararäme on yleisin. Pohjoisosassa ovat vallitsevina muuttuma-asteella olevat tupasvilla- ja isovarpuräme. Suon turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Kurunrämeen kokonaispinta-ala on 31 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Kurunräme ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon.

3 5 47. Iso Lapinneva Iso Lapinneva (kl. 3322 08) sijaitsee Hautajoella n. 10 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon. Sen länsipuolella on Haudanjoki. Suon pinta viettää luoteeseen n. 4-8 m/km. Vedet laskevat suolta Haudanjoen kautta PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä suolla on pal- losararämemuuttuma. Turpeesta on 3/4 rahkaja 1/4 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Ison Lapinnevan kokonaispinta-ala on 135 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 2 ha. Iso Lapinneva ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 48. TulilamminrÄme TulilamminrÄme (kl. 3322 08) sijaitsee n. 13 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenin verhoamaan kalliomaastoon, jota monin paikoin peittävät hiekkaiset rantakerrostumat. Suon eteläosassa on 300 m pitkä Tulilampi. Vedet laskevat Tulilammen kautta pohjoiseen Venetojaan ja edelleen PyhÄjokeen. Suon itä- ja pohjoisosan vedet virtaavat ustolanpuron ja Haudanjoen kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat muuttumaasteella olevat tupasvillaräme ja pallosararäme sekä tupasvillarämeojikko. Suo on ojitettu kokonaan. Turpeesta on 2/3 rahkaja 1/3 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. TulilamminrÄmeen pinta-ala on 140 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 35 ha, yli 1,5 metrin 16 ha ja yli kahden metrin 10 ha. Suo ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien ja paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen vuoksi. 49. HopsinrÄme HopsinrÄme (kl. 3322 08) sijaitsee n. 15 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pinnanmuodoiltaan vaihtelevaan moreenimaastoon (kuva 14). Vedet valuvat suolta Haudanjoen kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa isovarpuräme-, keskiosassa lyhytkorsinevaräme- sekä eteläosassa tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Reunoilla varputurvekangas on yleisin. Suo on kokonaan ojitettu. Turpeista on n. 60 % rahkaja 40 saravaltaisia. Koko. turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,2. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. HopsinrÄmeen pinta-ala on 100 ha, josta yli metrin syvyistä 50 ha, yli 1,5 metrin 30 haja yli kahden metrin 19 ha. Suo soveltuu teolliseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (30 ha). Sen käyttäkelpoiset turvevarat ovat noin 500 000 suo-m 3.

3 6 Kuva 14. HopsinrÄmeen tutkimuspistekartta. 50. LintusaarenrÄme LintusaarenrÄme (kl. 3322 08) sijaitsee n. 15 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelään urmesperäntien molemmin puolin. Suo rajoittuu topografialtaan tasaiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta sen koillispuolella olevan Ison Peurapuron kautta PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on muuttuma- tai ojikkoasteella oleva pallosararäme. Suon turpeet ovat rahkavaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. LintusaarenrÄmeen kokonaispinta-ala on 105 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. LintusaarenrÄme ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 51. PiiponrÄme PiiponrÄme (kl. 3322 08) sijaitsee n. 16 km KÄrsÄmÄen keskustasta etelään. Suo rajoittuu loivasti viettävään moreenimaastoon (kuva 15). Vedet laskevat suolta Ison Peurapuron kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat muuttumaasteella olevat pallosararämejatupasvillaräme. Suo on ojitettu kokonaan. Turvekerrostuma on valtaosin rahkavaltainen. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on n. 50 %. Suo-

3 7 kuution sisältämä kuiva-ainemäärä on normaalia korkeampi (ka. 118 kg). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. PiiponrÄmeen pinta-ala on 110 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 40 ha, yli 1,5 metrin 28 haja yli kahden metrin 15 ha. Suo soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (28 ha). Paikoin heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros haittaa energiaturpeen tuottamista ja heikentää tuotetun turpeen laatua. Suon käyttäkelpoiset turvevarat ovat noin 400 000 suo-m 3. B'erÄkao Pohjakartta as ö aanmittauslaitos A Kuva 15. PiiponrÄmeen tutkimuspistekartta. 52. Hanhineva Hanhineva (kl. 3322 09) sijaitsee n. 6 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu topografialtaan loivapiirteiseen moreenimaastoon muualla paitsi länsipuolella, jossa on PyhÄjokilaakson hiesuja savipohjaisia peltoja. Vedet laskevat suolta Hanhipuron kautta PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillarämeojikko. yäs erilaiset turvekankaat ovat yleisiä. Suolla on vanha ojitus lukuun ottamatta itäosaa, joka on osittain luonnontilainen. Turpeesta on 2/3 rahkaja 1/3 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja hieta. Hanhinevan pinta-ala on 90 ha, josta yli metrin syvyistä on 34 ha ja yli 1,5 metrin 3 ha. ataluudestaan ja heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen paksuudesta johtuen Hanhineva ei sovellu turvetuotantoon.

3 8 53. Porrasneva Porrasneva (kl. 3322 09) sijaitsee n. 9 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pääosin topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta KÄrsÄmÄenjoen kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsiosassa tupasvillarämemuuttuma ja itäosassa sararämemuuttumat. EtelÄ- ja pohjoisosassa on peltoa. Turpeista on 4/5 rahkaja 1/5 saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu. Porrasnevan kokonaispinta-ala on 24 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 2 ha. Porrasneva ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 54. Karkuneva Karkuneva (kl. 3322 09) sijaitsee n. 8 km itään KÄrsÄmÄen keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kaakkoisosan läpi kulkee maantie. Vedet laskevat suolta osittain suoraan KÄrsÄmÄenjokeen ja osittain Vuohtojoen kautta KÄrsÄmÄenjokeen. VallitsevinasuotyyppeinÄKarkunevallaovat rahkaja tupasvillaräme sekä niukkaravinteiset rämemuuttumat. Suon keskusta- ja eteläosat ovat ojittamatta. Turpeista on 3/5 rahkaja 2/5 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Turpeen kuivatilavuuspaino (ka. 146 kg/suo-m3 ) ja lämpäarvo (tehollinen ka. 22,6 J/kg) ovat keskimääräisiä selvästi korkeammat. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja hiekka. Karkuneva ei sovellu turvetuotantoon paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen ja suon pohjakerrosten runsastuhkaisuuden (11,5-63 %) vuoksi. 55. Ruskolansuo Ruskolansuo (kl. 3322 09) sijaitsee n. 10 km KÄrsÄmÄen keskustasta itään KÄrsÄmÄenjoen laaksossa. Suo rajoittuu joenrannan savi- ja hiesupeltoihin. Vedet laskevat suolta KÄrsÄmÄenjokea PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpurämemuuttuma ja turvekankaat. sa suosta on raivattu pelloiksi. Suo on ojitettu kokonaan. Turpeet ovat pääasiassa rahkavaltaista. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 54 %. Turpeen vesipitoisuus on alhainen (ka. 86,4 %) ja tästä johtuen kuivatilavuuspaino on keskimääräistä huomattavasti korkeampi (ka. 161 kg/suo-m3). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. YleisimmÄtpohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja hiekka. Ruskolansuo soveltuu kotitarveturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (13 ha). Sen käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 150 000 suo-m3. Suon pohj aturvekerroksen korkeat tuhkapitoisuudet (tuhkaa yli 10 % ) heikentävät tuotettavan turpeen laatua huomattavasti.

3 9 56. Paalinneva-Lehtoneva Paalinneva-Lehtoneva (kl. 3322 12 ja 3411 10) sijaitsee n. 13 km KÄrsÄmÄen keskustasta itään. Paalinneva muodostaa suokompleksin eteläosan ja Lehtoneva pohjoisen osan. Paalinnevaa reunustavat etelässä KÄrsÄmÄenjoki ja sen jokilaakson tasaiset hietamaat, jotka usein on raivattu pelloiksi. uualla Paalinneva rajoittuu topografialtaan tasaisiin moreenimaihin. yäs suon pohjoisosa (Lehtoneva) rajautuu tasaisiin moreenimaihin. Lehtonevan koillispuolella on Hirsikankaansuo, joka on osittain turvetuotannossa. Lehtoneva on nykyisin turvetuotannossa (kuva 16). Suokompleksi on tutkittu vuonna 1975 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittaukset on tehty v. 1991. Suo on vedenjakaja-alueella. Vedenjakaja on Lehtonevan eteläosassa. Vedet Paalinnevalta valuvat Paalinpuron tai Tammapuron kautta KÄrsÄmÄenjokeen ja edelleen PyhÄjokeen. Lehtonevan vedet laskevat Puuro-ojaan, josta Vuohtojoen ja KÄrsÄmÄenjoen kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä Paalinnevan alueella ovat tutkimusajankohtana olleet ojikkotai muuttuma-asteen rimpineva ja lyhytkortinen neva. sa Paalinnevasta on raivattu pelloiksi. Lehtonevalla ovat yleisimmät suotyypit olleet ennen turvetuotannon aloittamista erilaiset karut turvekankaat ja karhunsammalmuuttuma sekä ojikkoasteella olleet rimpineva ja lyhytkortinen neva. Koko suokompleksi on ojitettu, mutta Paalinnevalla ojitus on osaksi harvaa. Paalinneva-Lehtonevan turpeet ovat pääosin saravaltaisia. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasara- ja kortepitoinen rahkasaraturve. Turpeen tuhkapitoisuus on yleensä keskimääräinen, mutta suon pintakerroksessa on paikoin korkeita tuhkapitoisuuksia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Paalinneva-Lehtonevan kokonaispinta-ala on 920 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 540 ha, yli 1,5 metrin 330 ha ja yli kahden metrin 200 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue, Paalinnevalla 80 ha ja Lehtonevalla 250 ha. KÄyttäkelpoiset turvevarat ovat Paalinnevalla n. 1,1 milj.suo-m3, ja ovat olleet Lehtonevalla ennen turvetuotannon aloittamista n. 4,8 milj.suo-nf.

11 11 1 - IIE mill.

4 1 57. Iso Sikaneva Iso Sikaneva (kl. 3322 09) sijaitsee n. 10 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu topografialtaan loivapiirteiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta KÄrsÄmÄenjokeen ja edelleen PyhÄjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym.1978), ja syvyysmittaukset on tehty v. 1993. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tutkimusajankohtana olleet ojitetut isovarpu-, rahka-, tupasvilla- ja korpiräme sekä rahkaneva. Koko suo on nykyisin ojitettu. Turpeet ovat pääasiassa saravaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Liekoja on keskimääräisesti (2,8 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m :n syvyysvälillä (10,2 %). YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Iso Sikanevan pinta-ala on 270 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 115 haja yli 1,5 metrin 26 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,3 m :n syvyiset alueet (60 ha). KÄyttäkelpoinen turvemäärä on n. 600 000 suo-m3. 58. KÄrsÄmÄenneva - Ahmaneva KÄrsÄmÄenneva-Ahmaneva (kl. 3322 12, 09) sijaitsee n. 11 km KÄrsÄmÄen keskustasta itään. Suokompleksi rajoittuu pohjoisessa KÄrsÄmÄenjokilaaksoon, muualla sitä ympäräi loivapiirteinen moreenimaasto. Suolla on kattava tiestä (kuva 17). Vedet laskevat suolta KÄrsÄmÄenjokeen ja edelleen PyhÄjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1975 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty vv. 1991-1993. KÄrsÄmÄenneva on kanavoitu ja suurelta osalta raivattu pelloksi, joten alkuperäiset suotyypit ovat hävinneet. Suon keskiosat ovat olleet luonnontilaisena jänteistä rimpinevaa ja suon reunat isovarpurämettä ja rahkarämettä. Turpeesta on 1/3 rahkaja 2/3 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea (ka. 6,0 %). Etenkin pintaturpeen tuhkapitoisuudet ovat huomattavan korkeita. YleisimmÄt pohjamaalajit suolla ovat moreeni, hieta ja hiekka. Suokompleksin (KÄrsÄmÄenneva, Ahmaneva, Pieni KÄrsÄmÄenneva) pinta-ala on 1 570 ha, josta yli metrin syvyistä 685 ha, yli 1,5 metrin 405 ha ja yli kahden metrin 220 ha. Suon suurin tunnettu turvepaksuus on 470 cm. Kompleksista soveltuvat energiaturvetuotantoon yhtenäiset yli 1,5 m :n syvyiset alueet, joita on KÄrsÄmÄennevalla 330 ha ja Ahmanevalla 65 ha. KÄyttäkelpoiset turvemäärät ovat vastaavasti n. 5,9 milj.suo-m3 ja n. 1,2 milj.suo-m3.

42. I 1 I ' I I 1 1 1 1 i I l, 1~ 1 t1 '~ Ä o v ;ql, -1,' l,{i Itt,f ; I t ~Ir I 6 I ra,. I11 j,j.. j fi- I tlf { u,,; `, Z ~' d, r P r l, ; j f 1+#~ 1,ä~ l I rl f I 1 lit G 1 i 1 ~, - ä~ä~~',~ ~~ r, I,. - 1 1 11111~1~ 4 Iä~1rli, ~' Ä- ~ 1; ~ I 1 r 1{~ I1,, - t c t ö,, ) - ~~ ~ ~ E fl ` w4 ' 1 I r ~ I l ; tl II hl~ I~ : ~_ i/, I ~_ ( ~,! ` 111 I 1111 i 111II1 1 Ili I~,1111 ~i ~ ai r ' ~, ~ r#,,,, - 1 1 1 1 11111111 I. +., 1111111111+1~111~{I'Ij'IIIIII ~I, Ä,~~,i!', I, ; 11 1 +~1 IEI 1 1 ~1 1I 1J y 'I,, l 11 ~1 0 a _`~ '~4.'1 I,.,p )1. 1~j1 1 ;I t,t l1' 1 y II 11 1r. 11 1 1 41 4 ~ /, 1 4 I~rll l rl ~ 1 1 1 va~' 4 r1l. 0 IY 1 1111 1II t i ~- 11 ~. v, J{..Tr j i 11 II r (~ 1 I ~1 ' T ~1 = 1 R I L!' r '~ m r~l 1 {~I ~, l i{ t Ä,', ~, a o #ä ~~ ~ -- -.4,t~,,'~'`---. + y P 1 c (~ 1 r x I ~,11 I 1 ;~111 {~~ I II ~ r?ai ~ I1 ~I w, - 1 ili `,, 1L 1 I 1 å,1\ `y Z ~ ' i ; j l'1 1 1'I I --, 1 I 1 ~ ~. i 1~+~1r, ~l / I,I L111!1; I 1 i y Li-! I I.I 11 11111 E, i+~ 1. I i I I I I I I 1 ~ ~ r 1 111l)?, I t t 1 1 1-11 11, \' ~ ; ÄI_i ~;_ 11 { 1#~1,1 1 I. I'd - 1 1 r,., { " It ~ 1 11 r~1~ ; ; I 11 a ~1' ~ 11I y4 ~/f~ I I +l r1 t11! t'~~ `,'m ~ ~1 ~ ~!~,, J ~ ~'~!~IIII, : ~ ;li li,~ II1 1 11,1 l~t II ; L. ~~'11 111,, Ih 1 III 1I I1 ~ 1 1 I,I I I I 1 bl 1 1 +'~ \ ~ ; L-1 I., I!l l ltlkisijl r i!i ~ri III'll.!i1' 1 11I11i ~% 'lt'- it f.11 i 11 1 +1Ö~1 I L F n i' T ~i + 1 + I1 11 1 :~,1 ~ ll j ~y~il i~~ J I 1 1 1 ~ ' ' t ~ r.r ~1i ~ V I m A r r t /, ~ ; w 4.2 l r r T 1~-,1 ~I! II'' o i, ~ m ~( 1 ~' l ;!11 1i,~ n1tt~~ r 4 11111 1k+, y -,..~ vä % /,,' s,1 1 11f11!l ' 111~1 'yl r1 tl"i r',{' "Y ( 1 I :, i,..~i" ~ ~l. El.i. i. i 1,~/ ~~ t.l 11I 1-AT/r,~li~ yl j -t111 J, ~m_" r T 71 1 C,- - 4 - F l lll11111! 1, f t rl + ; _~. ~-,?,~ ~ 11 11 1 1f 1,'Y ~ "~11/ ',sy- I I 111 ~~,!11 to I. ~ l! 1 ". m~' Y~a A I ' 1 k \~ r,,.t r :,..I ~II~ti.1 Ls Pohjakartta ± aanmittauslaitos Kuva 17. K rs m ennevan tutkimuspistekartta.

43 59. Kivineva-Lauttaneva Kivineva-Lauttaneva (kl. 3322 12 ja 3411 10) sijaitsee n. 16 km KÄrsÄmÄen keskustasta itään (kuva 16). Suokompleksin pohjoisosa on Lauttaneva ja eteläosa Kivineva. e rajoittuvat huuhtoutuneisiin moreenimaihin. Lauttanevan länsiosassa on Lauttalampi. Kivinevan vedet laskevat Kivipuroon, josta Luomajokea ja KÄrsÄmÄenjokea PyhÄjokeen. Lauttanevan vedet laskevat Vuohtojokeen,josta KÄrsÄmÄenjokea PyhÄjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1975 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty vuonna 1991. Lauttanevaon reuna-alueita lukuunottamatta luonnontilainen. Kivineva on ojitettu lähes kauttaaltaan. Vallitsevana suotyyppinä Kivinevan keskiosassa on vaivaiskoivun valtaama ojitettu ja muuttunut rimpineva, reunoilla yleisin on isovarpurämeojikko. Lauttanevalla ovat hallitsevina suotyyppeinä rahkaneva ja lyhytkortinen neva. Turpeesta on 1/2 rahkaja 1/2 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,4 %. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka. Suokompleksin pinta-ala on 550 ha, josta yli metrin syvyistä on 300 ha, yli 1,5 metrin 200 haja yli kahden metrin 125 ha. Suurin osa Lauttanevasta on vahvistettu seutukaavassa ojitusrauhoitusalueeksi (Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993). Suokompleksista soveltuu energiaturvetuotantoon Kivinevan yli 1,5 metrin syvyinen alue (n. 60 ha). Sen käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 900 000 suo-m3. 60. Pieni Sikaneva Pieni Sikaneva (kl. 3322 12) sijaitsee n. 13 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta KÄrsÄmÄennevan kautta KÄrsÄmÄenjokeen, josta edelleen PyhÄjokeen. Tutkimuspisteet ovat rämeellä. Vallitsevina suotyyppeinä ovat oj ikko- tai muuttuma-asteella olevat tupasvillaräme ja isovarpuräme. Turpeista on 1/2 rahkaja 1/2 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Pienen Sikanevan pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvyistä 13 ha. Suosta soveltuu kotitarvetuotantoon 2 ha :n alue, joka on yli 1,5 metrin syvyistä. Alueen käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 20 000 suo-m3. 61. Ahmakankaansuo Ahmakankaansuo (kl. 3322 12) sijaitsee n. 14 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon, jota paikoin verhoaa ohut hiekkakerros. Vedet laskevat suolta KÄrsÄmÄenjoen kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varpu- ja puolukkaturvekangas. Turpeista on 1/2 rahkaja 1 /2 saravaltaisia. iissä on useimmiten puun jäännäksiä turpeen lisätekijäinä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Ahmakankaansuon pinta-ala on 80 ha, josta yli metrin syvyistä 23 ha, yli 1,5 metrin 9 ha ja yli kahden metrin 2 ha. Suo soveltuu kotitarvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan. Sen käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 120 000 suo-m3.

44 62. Palokaarronneva Palokaarronneva (kl. 3322 12) sijaitsee n. 15 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta KÄrsÄmÄenjokeen, josta edelleen PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojikkotai muuttuma-asteella olevat tupasvillaräme ja isovarpuräme sekä eriasteiset rimpinevat. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Turpeesta on 1/3 rahkaja 2/3 saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve sekä tupasvillapitoiset rahkaja sararahkaturpeet. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Liekoja on paikoin runsaasti suon pintakerroksissa. yäs turpeen tuhkapitoisuudet ovat paikoin korkeita. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Palokaarronnevan pinta-ala on 115 ha, josta yli metrin syvyistä 66 ha, yli 1,5 metrin 39 ha ja yli kahden metrin 9 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon sen yhtenäinen yli 1,5 m :n syvyinen alue (37 ha), jonka käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 480 000 suo-mm. Liekoisuus on suolla korkea, mistä on haittaa turvetuotannolle. yäs heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on paikoin haitallisen paksu. Laadultaan se soveltuisi kasvuturpeen raaka-aineeksi, mutta kasvuturvetuotantoon riittävän suurta yhtenäistä aluetta ei suolta läydy. 63. Halmeneva Halmeneva (kl. 3322 11) sijaitsee n.15 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu etelässä moreenin peittämään kallioiseen HalmemÄkeen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suon pinta viettää voimakkaasti luoteeseen. Vedet laskevat suolta KÄrsÄmÄenjoen kautta PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on ruohoturvekangas. Koko suo on ojitettu. Turpeet ovat pääo- sin rahkavaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Halmenevan pinta-ala on 75 ha, josta yli metrin syvyistä 11 ha ja yli 1,5 metrin 7 ha. Suon syvin piste on 3,1 m. Suo soveltuu kotitarvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan (7 ha), jonka käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 140 000 suo-m3. 64. Koivikonneva Koivikonneva (kl. 3322 12) sijaitsee SydÄnmaalla n. 18 km KÄrsÄmÄen keskustasta itään. Suo rajoittuu loivapiirteiseen hiekkamoreenimaastoon. TÄhÄn suokompleksiin on varsinaisen Koivikonnevan lisäksi laskettu sen pohjoispuolella olevat Kapuneva, Teerineva ja PiimÄneva. Vedet laskevat suolta Luomajokeen, josta KÄrsÄmÄenjokea PyhÄjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978). Syvyysmittauksia on tehty vuonna 1992. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tutkimusajankohtana olleet vaivaiskoivua kasvava sara- ja rahkaräme. Koko suo on ojitettu vuosikymmeniä sitten. Turpeet ovat pääasiassa saravaltaisia turpeita, jotka sisältävät usein puun jäännäksiä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Suokompleksin pinta-ala on 310 ha, josta yli metrin syvyistä 42 ha ja yli 1,5 metrin 3 hehtaaria. Suoalue on ohutturpeinen, ja vain suon pohjoisosassa (PiimÄnevalla) on kotitarvetuotantoon soveltuva 3 ha :n alue, jonka käyttäkelpoinen turvemäärä on n. 30 000 suo-m3.

45 65. Lehmineva Lehmineva (kl. 3324 03) sijaitsee n. 21 km KÄrsÄmÄen keskustasta itään. Suo rajoittuu loivapiirteiseen huuhtoutuneeseen moreenimaastoon, jota verhoavat paikoin matalat hiekkavallit. Vedet laskevat suolta Kokkopuroon, josta KÄrsÄmÄenjoen kautta PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on ruohoinen sararämemuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 1/2 rahkaja 1/2 saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 4,8. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Lehminevan kokonaispinta-ala on 165 ha ja yli metrin syvyisen alueen 3 ha. ataluudestaan johtuen Lehmineva ei sovellu turvetuotantoon. 66. PykÄlÄmaankankaansuo PykÄlÄmaankankaansuo (kl. 3324 03) sijaitsee n. 22 km KÄrsÄmÄen keskustasta itään. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet laskevat suolta metsäojia myäten Hirvipuroon, josta Luomajoen kautta KÄrsÄmÄenjokeen ja PyhÄjokeen. Suo on ojitettu kokonaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat muuttuma-asteella olevat rahkaräme ja pallosararäme. Turpeet ovat rahkavaltaisia ja niissä on mukana useimmiten puun jäännäksiä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. PykÄlÄmaankankaansuon kokonaispinta-ala on 80 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Suo ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 67. HirvirÄme HirvirÄme (kl. 3324 03) sijaitsee n. 22 km KÄrsÄmÄen keskustasta itään. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. HirvirÄmeen ympäristässä on paksuja hiekasta ja sorasta muodostuneita rantakerrostumia, jotka usein ovat muotoutuneet saman suuntaisiksi valleiksi. Suon pohjoispuolella on Patasuon turvetuotantoalue. Suon pinta viettää voimakkaasti luoteeseen (5-12 m/km). Vedet laskevat suolta Hirvipuroon, josta Luomajoen ja KÄrsÄmÄenjoen kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat muuttumaasteella olevat pallosararäme ja isovarpuräme. EtelÄosa on ruohoturvekangasta. Koko suo on ojitettu. Turpeista on 1/3 rahkaja 2/3 saravaltaista. Turpeissa on yleisesti puun jäännäksiä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Paikoin suolla tavataan rautapitoisia saostumia turpeen välikerroksina. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. HirvirÄmeen pinta-ala on 100 ha, yli metrin syvyinen alue 15 ha ja yli 1,5 metrin 5 ha. Syvin piste on 3,3 metriä. Suo soveltuu kotitarveturvetuotantoon yli 1,3 m :n syvyiseltä osaltaan (12 ha). Sen käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 150 000 suo-m3. Saostumien aiheuttaman korkean tuhkapitoisuuden vuoksi suolta tuotettava turve ei täytä kaupalliselle energiaturpeelle asetettuja laatuvaatimuksia.

46 68. LÄntynkankaansuo LÄntynkankaansuo (ki. 3324 03) sijaitsee n. 23 km KÄrsÄmÄen keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu moreenista huuhtoutuneisiin hiekkakankaisiin, joiden pinta on muodostunut kaarroiksi. Vedet laskevat suolta Kokkopuroon, josta KÄrsÄmÄenjoen kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat oj itusasteella olevat lyhytkortinen neva, rahkaneva, tupasvillaräme ja rahkaräme. Koko suo on ojitettu. Turpeista on 3/4 rahkaja 1/4 saravaltaisia. YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvillaa sisältävä rahkaturve ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. LÄntynkankaansuon pinta-ala on 115 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 22 ha ja yli 1,5 metrin 3 ha. Suo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ja heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen vuoksi. 69. Koivusalmensuo Koivusalmensuo (kl. 3324 03) sijaitsee n. 24 km KÄrsÄmÄen keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon, jota verhoaa usein ohut hiekka- tai sorakerrostuma. Hiekka on paikoin kasaantunut samansuuntaisiksi mataliksi valleiksi, jotka jatkuvat myäs turvekerrostuman alle. Suon pinta viettää voimakkaasti länteen (6-20 m/km). Vedet laskevat suolta Hirvipuron ja Luomajoen kautta KÄrsÄmÄenjokeen ja edelleen PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa isovarpuräme, keskiosassa rahkaräme ja pohjoisosassa sararäme. Reunoilla on turvekangasta. Suurin osa on ojikkotai muuttumaasteella. Koko suo on ojitettu. Koivusalmensuon turpeet ovat rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Koivusalmensuon pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 11 ha ja yli 1,5 metrin 3 ha. Suosta soveltuu kotitarveturvetuotantoon palaturvemenetelmällä sen yli 1,5 m :n syvyinen alue (3 ha). Sen käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 40 000 suo-m'. 70. LÄntynrÄme LÄntynrÄme (kl. 3324 03) sijaitsee n. 24 km KÄrsÄmÄen keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Suon eteläosa, joka kuuluu PyhÄjÄrven kuntaan, on suojeltu osana KÄrsÄmÄenjÄrvien luonnonhoitometsää valtakunnallisessa soidensuojelun perusohjelmassa (aa- ja metsätalousministeriä 1977). Vedet laskevat suolta Luomajokeen, josta edelleen KÄrsÄmÄenjokea PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, ruohoinen sararäme, lyhytkorsinevaräme ja tupasvillaräme. Suo on ojitettua pohjoisosaa lukuunottamatta luonnontilainen. Turpeet ovat lähes kokonaan rahkavaltaisia, joissa usein on tupasvillan ja puun jäänteitä lisätekijäinä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu. LÄntynrÄmeen pinta-ala on 130 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 36 ha, yli 1,5 metrin 11 haja yli kahden metrin 4 ha. Suo ei sovellu turvetuotantoon, sillä sen suojelualueen ulkopuoliset alueet ovat ohutturpeisia.

47 71. Pahaneva Pahaneva (3411 04, 07) sijaitsee n. 4 km KÄrsÄmÄen keskustasta pohjoiseen valtatien n :o 4 molemmin puolin. Suo rajoittuu pohjoisessa JuurusjÄrveen ja muualla huuhtoutuneeseen moreenimaastoon (kuva 18). Vedet laskevat suolta JuurusjÄrven kautta Juurusojaan, josta KÄrsÄmÄenjokea PyhÄjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1975 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1991. LÄnsiosassa on vanhaa ojitusta, itäosassa vain reuna-alueilla on ojitusta. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsiosassa ojitetut rahkaja isovarpuräme. ItÄosa on luonnontilaista puutonta rahkanevaa ja lyhytkortista nevaa. Turpeesta on 2/3 rahkaja 1/3 saravaltaista. Tupasvillan jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on noin puolet koko suon turpeista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat savi ja moreeni. Suon syvänteiden pohjalla on yleisesti liejua 10-50 cm. Pahanevan pinta-ala on 230 ha, josta yli metrin syvyistä 110 ha, yli 1,5 metrin 90 ha ja yli kahden metrin 65 ha. Suosta soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue, mikäli suon eteläosan heikosti maatunut rahkavaltainen j a tupasvillapitoinen pintaturvekerros voidaan tuottaa kasvuturpeeksi. Suon käyttäkelpoiset kasvuturvevarat ovat n. 300 000 suoma ja energiaturvevarat n. 1,4 milj. suo-m3. Turvetuotannon ohella toinen vaihtoehto on säilyttää suo luonnontilaisena, sillä se on KÄrsÄmÄen ainoita ojittamattomia soita, joka sijaiten lähellä kunnan keskustaa soveltuu hyvin koulujen opetuskohteeksi. ahdollinen KÄrsÄmÄen ohitustie on suunniteltu kulkevaksi Pahanevan poikki. 55 F A9 'ww o. 171 leml 'Iki s #t - r -- ±6. 0~. Kema 'ptervah. ~~~~ 169 71- ";±7 '6 :41 J K,,ka g ' 9_ å pula 738-7 :47 9 1 n a Vesan 79 o 1 11 111-30 - 10 y3 27n=- n ~_~ \\ 29 1 ~ 271 I~ ~~ 1 i1 i ~ 14 : 2,6 k u va 0\ C=~ \. " 6 :4 1 0 4 q CC~ r s~ 8 i 03 16:5 gas,\ Konke/,om v -\ 35 :~ ervoskah e Ij as ma Kuva 18. Pahanevan tutkimuspistekartta.

4 8 72. JÄrvirÄme JÄrvirÄme (kl. 3411 07) sijaitsee n. 5 km KÄrsÄmÄen keskustasta koilliseen Porkkalan kylän kaakkoispuolella. Suo rajoittuu pohjoisosassa mineraalimaapeltoihin ja muualla topografialtaan loivapiirteisiin moreenimaihin. Suon keskiosassa on Sarpasen järvikuivio. Vedet laskevat suolta erto-ojaa Juurusojaan, josta KÄrsÄmÄenjokea PyhÄjokeen. Suo on tutkittu vuona 1976 (Lappalainen ym. 1978). Sarpasen järvikuivio on tutkimusajankohtana ollut rimpinevaa ja nevakorpea. Sarpasen kehämäisessä ympäristässä ovat vallitsevina rahka-, korpi- ja sararäme sekä ruohokorpi. jitusta on lähinnä suon reuna-alueilla. Turpeet ovat valtaosin saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Tuhkapitoisuus on korkea (ka. 7,6 % ).YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, savi, hiekka ja hieta. Liejua on turpeen ja mineraalimaan välissä yleisesti 5-150 cm. JÄrvirÄmeen pinta-ala on 220 ha, josta yli metrin syvyistä turvealuetta 55 ha ja yli 1,5 metrin 15 ha. Suo ei sovellu turvetuotantoon johtuen sen keskustan ohutturpeisuudesta ja paksuista liejukerroksista. Suon reuna-alueilla turpeen tuhkapitoisuus on korkea. 73. JÄrventaus JÄrventaus (kl. 3411 07) sijaitsee n. 6 km KÄrsÄmÄen keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu etelässä Silonevaan, lännessä JÄrvirÄmeeseen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta Siloojaan, josta KÄrsÄmÄenjokea PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on sararämemuuttuma. Turpeesta on 1/4 rahkaja 3/4 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja hiesu. JÄrventauksen pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä 18 ha ja yli 1,5 metrin 5 ha. Suosta soveltuu energiaturpeen kotitarvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue, jonka käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 70 000 suoma. Silo-ojan läheisyydestä johtuen suon tuhkapitoisuudet saattavat olla korkeat. 74. Pirttineva Pirttineva (kl. 3411 07, 04) sijaitsee n. 2 km KÄrsÄmÄen keskustasta pohjoiseen valtatien n :o 4 itäpuolella. Suo rajoittuu idässä hiesuja savipeltoihin, muualla huuhtoutuneeseen kallioiseen moreenimaastoon (kuva 19). Vedet laskevat suolta ojia myäten Juurusojaan, josta KÄrsÄmÄenjokea PyhÄjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1993. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tutkimusajankohtana olleet isovarpuja rahkaräme. Koko suo on ojitettu. Suon länsi- ja itäosassa on peltoa. Suon turpeet ovat pääosin saravaltaisia. Turpeen tärkein lisätekijä on korte. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat savi ja hieta. Liejua on paikoin ohuita kerroksia suon pohjalla turpeen ja mineraalimaan välissä. Pirttinevan pinta-ala on 175 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 120 ha, yli 1,5 metrin 90 ha ja yli kahden metrin 30 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue, jonka käyttäkelpoinen turvemäärä on n. 1,3 milj.suo-m3.

49 : A,'fsl ifane : )Il,l 1627 1' Ö 16 :20 1 J~ ^ 7 16 - Ö A \ 16,.1A22,4 0 2y t, a h aarianen - : nn,lä 1 o ~ \ 8:26 i --etsåpirtti Ö n B16 eo 11 : Ilx 0 51 n 35 :12 ~\ 1C8 A 35 :14 A n 35:6.,, 1 '1 ' 1 li nn E. i Pohjakartta ö aanmittauslaitos 1 A n 35 :41% n y 0 10 7 Kuva 19. Pirttinevan tutkimuspistekartta. 75. PyäriÄnsaarenrÄme PyäriÄnsaarenrÄme (ki. 3411 07) sijaitsee Porkkalassa n. 9 km koilliseen KÄrsÄmÄen keskustasta. Suo rajoittuu moreenimaastoon (kuva 20). Vedet laskevat suolta nkiojaan, josta erto-ojan ja Juurusojan kautta PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillarämeojikko. Koko suo on ojitettu. Turpeista on 2/3 rahka-1/3 saravaltaisia. Ruskosammalvaltaisia turpeita on 3 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu. PyäriÄsaarenrÄmeen pinta-ala on 85 ha, josta yli metrin syvyistä 27 ha, yli 1,5 metrin 20 ja yli kahden metrin 12 ha. Suo soveltuu, pienimuotoiseen tai teolliseen polttoturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan. Suon käyttäkelpoiset turvevarat ovat noin 320 000 suo-m3.

50 Pohjakartta Ä aanmittauslaitos Kuva 20. Pyäriösaarenrömeen ja Töhysnevan tutkimuspistekartta. 76. Juurusneva Juurusneva (ki. 3322 09) sijaitsee n. 2 km Körsömöen keskustasta itöön. Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelössö hiesupeltoihin, idössö Juurusojaan ja lönnessö moreenimaastoon. Vedet laskevat Juurusojaa Körsömöenjokeen ja edelleen Pyhöjokeen. Yleisimmöt suotyypit ovat tupasvilla- ja rahkarömemuuttuma sekö ruohoturvekangas. Löhes koko suo on ojitettu. Turpeista 1/2 on rahkaja 1/2 saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Suokuution sisöltömön kuiva-aineen möörö on korkea (ka. 135 kg/suo-m3) samoin kuin turpeen lömpäar- vo (ka. 22 J/kg). Yleisin pohjamaalaji on hiesu. Juurusnevan pinta-ala on 115 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta 60 ha ja yli 1,5 metrin 20 ha. Suo soveltuu pienimuotoiseen tai teolliseen energiaturvetuotantoon Silonevan lisöalueena. jitetun turvekerroksen ja tasaisen pohjan ansiosta suo voidaan hyädyntöö yli 1,3 m :n syvyiseltö osaltaan (40 ha). Suon köyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 400 000 suo-m3. Tuotettavan turpeen laatua tulevat heikentömöön toisaalta paikoin paksu rahkavaltainen pintaturvekerros sekö Juurusojan varressa mahdollisesti korkea turpeen tuhkapitoisuus.

5 1 77. Luomaneva Luomaneva (kl. 3411 10) sijaitsee n. 13 km Körsömöen keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon, jossa kalliot ovat osittain paljastuneena (kuva 21). Vedet laskevat suolta Luomaojaan, josta Vuohtojokea Körsömöenjokeen ja edelleen Pyhöjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1993. ykyisin Luomaneva on turvetuotannossa. Suo on ojitettu kokonaan vuosikymmeniö sitten. Vallitsevina suotyyppeinö ovat ennen turvetuotantoa olleet pohjoisosassa lyhytkortinen neva, keskiosassa saraneva ja etelöosassa karhunsammalmuuttuma. Luomanevan turpeet ovat saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hieta, hiekka ja savi. Liejuja on paikoin turpeen ja mineraalimaan völissö. Luomanevan pinta-ala on 210 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta 130 ha, yli 1,5 metrin 110 haja yli kahden metrin 85 ha. Suon köyttäkelpoiset turvevarat ovat ennen turvetuotannon aloittamista olleet n. 2,2 milj.suo-nr3. Kuva 21. Luomanevan tutkimuspistekartta. 78. Pieni Luomasaarenneva Pieni Luomasaarenneva (kl. 3411 10) sijaitsee n. 13 km Körsömöen keskustasta koilliseen Luomanevan lounaispuolella. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen osittain soistuneeseen moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta Luomaojaan, josta Vuohtojokea ja Körsömöenjokea Pyhöjokeen. Vallitsevana suotyyppinöontupasvillarömemuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeet ovat pööasiassa rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisin pohj amaalaji on hiekka. Pienen Luomasaarennevan pinta-ala on 48 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta 6 haja yli 1,5 metrin 3 ha. Suosta soveltuu energiaturpeeksi kotitarvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue (3 ha), jonka köyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 40 000 suo-m3.

1 - L 1 52 79. Porkanneva Porkanneva (kl. 3411 10) sijaitsee n. 12 km - kortinen-neva ja rimpineva. Koko suolla on on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1993. Suon keskiosassa on turvetuotantoalue. Vallitsevina suotyyppeinö ovat tutkimusajankohtana olleet isovarpuröme, lyhytvuosikymmeniö vanha ojitus. Turpeet ovat pööasiassa saravaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hieta, savi ja hiekka. Porkannevan pinta-ala on 275 ha, josta yli Körsömöen keskustasta itöön. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen ja soistuneeseen moreenimaastoon muualla paitsi idössö, jossa on Vuohtojoen savipohjainen laakso (kuva 22). Vedet laskevat suolta ojia myäten Vuohtojokeen, josta Körsömöenjokea Pyhöjokeen. Suo metrin syvyistö aluetta 95 ha, yli 1,5 metrin 55 ha ja yli kahden metrin 20 ha. Suosta soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (55 ha), jonka köyttäkelpoinen turvemöörö on ennen turvetuotannon aloittamista ollut n. 700 000 suo-m3. 7,04 ~~ a Y: Kuutlsto 9 :3 Q 'I h' Ö JYlhö, n arjo 'ae P ~ 2'lj m ku1 ne 7 4 h, ama 2 :10Ö Jy~1,ög9 rö _~ e ö riaho 11 1 ~ ~ ~ p 10.7 ö P ilairkanga 10.57 Z ~~fii'"_ J$\ C Kau p11a a~~ S `, PWII- A f05 - ~ 0 r~nneva ~.~ ~ ~ p 56 q\\ r// 2 13 C 7103 ~ AL - '~ ~ ' * 4 21 ' - o~~ ~S- r sd~` ~~ m S? 0", ` Savis,t. 10 7 7102 r Per ki6nrame - _-.A nmaa _ 7 :63 1- --.( ' 140 A rvo a 9 \ 0... Ö + / ~139'V C : 0 c - _ 6 :85 n Ö Ko`nie i 5 :37 / 6 j V~,~ - l~140tt,~ ~' Kukk ~a a å+ ~,~ Kunn~s ~_ 5 :1 10.5~ ib, _ 7101 Ö, \10 :19 \ '....~1, P rola r I% \ ylly o + r n ~, _- # Ö Istuk iss±ari 1 Pohjakartta Q aanmittauslaitos Kuva 22. Porkannevan ja Kuoppanevan tutkimuspistekartta.

53 80. Savineva Savineva (kl. 3411 07) sijaitsee n. 9 km Körsömöen keskustasta itöön rajoittuen loivasti kumpuilevaan, soistuneeseen moreenimaastoon. Suon pohjoisosassa on Savilampi, joka keskiosan saarien kanssa jakaa Savinevan kahteen osaan (kuva 23). Suo on kahden vesistänvedenjakajalla. Vedet laskevatpohjoisosasta Saviojan ja Ristisenojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen. Etelöosan vedet valuvat Vuohtojokeen, josta edelleen Körsömöenjokea Pyhöjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1975 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1993. Vallitsevina suotyyppeinö suon reuna-alueilla ovat tupasvilla- ja rahkarömeojikot. Keskiosassa on vallitsevana lyhytkortinen neva, jota rahkaneva ympöräi vyähykkeenö. Suon reunaosat sekö etelö- ja pohjoispöö on ojitettu. Turpeista puolet on rahkaja puolet saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja savi. Savinevan pinta-ala on 500 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta 310 ha, yli 1,5 metrin 250 ha ja yli kahden metrin 155 ha. Suosta soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue (250 ha). salla suosta on paksu, heikostimaatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka soveltuu kasvuturpeen raaka-aineeksi. Kasvuturvetuotannon j ölkeen pohj aturvekerros voidaan tuottaa energiaturpeeksi. uu osa suosta soveltuu energiaturvetuotantoon. Savilammen kuivatusvaikeuksista johtuen suon pohjoisosan turpeita ei voida tuottaa suoaltaan pohjaa myäten eikö Savilammen löheisyydestö. Suon köyttäkelpoiset turvevarat ovat suolla n. 0,8 milj.suo-m3 kasvuturvetta ja n. 2,8 milj. suo-m3 energiaturvetta. 81. Hoikkaneva Hoikkaneva (kl. 341107) sijaitsee Ritomöellö n. 8 km koilliseen Körsömöen keskustasta. Suo on pitkö ja kapea. Se on muodostunut voimakkaasti suuntautuneeseen moreenimaastoon (kuva 23). Vedet laskevat suolta Vuohtojokeen, josta Körsömöenjokeen ja edelleen Pyhöjokeen. Vallitsevat suotyypit ovat vöhöravinteisia römemuuttumia, suon kaakkoisosassa on myäs ravinteista sararömemuuttumaa. Koko suo on ojitettu. Turpeet ovat pööasiassa rahkavaltaisia turpeita, joissa useimmiten on tupasvillan jöönnäksiö mukana. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka, hiesu ja hieta. Hoikkanevan pinta-ala on 100 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta 44 ha, yli 1,5 metrin 25 haja yli kahden metrin 10 ha. Suon yli 1,5 metrin syvyinen alue (25 ha) soveltuu turvetuotantoon. sa turvekerrostumasta soveltuu kokonaan energiaturpeeksi, osassa suota on paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros (20-150 cm), joka soveltuu esim. kasvu- tai kompostointiturpeeksi. Energiaturvetta voidaan suolta tuottaa vasta kun heikosti maatunut turve on tuotettu. Tuotantoon sopivan alueen kapeus ja pienialaisuus (25 ha) vaikeuttaa suon turvevarojen hyädyntömistö. Toisaalta suon sijainti kaatopaikan völittämössö löheisyydessö voi tarjota mahdollisuuksia suon turpeiden köyttään esim. jötelietteen kompostoinnissa. Suon köyttäkelpoiset kasvuturvevarat ovat n. 75 000 suo-m3 ja energiaturvevarat n. 250 000 suo-m3.

54 Heu ak n9ry~{ 1 ~ ' vw, i ^,~ -~ t 40 ^ K 9 ` A 330` an, ` ` L B ~ f 10. \ 1 r ~ Sqn\tampt zz ~ n _ A J 11 1t33 14 / I ensannrajar nya,i t _ A : `. $ mt 3 1! ~ I V?CV l 110 i n\z nl. ~ n ~e j ` P.Y Ik' 4 n 2 ~, ja aa as -. o 22. z åa3p 4 t 0kalg \v 404 1 \ \ 1 ekkila. : ~,J 5 fqflv±fs1 ~ 0 ~4,- - ` 1\ 01 00 a.. Pohjakartta Ä aanmittauslaitos Kuva 23. Savinevan ja Hoikkanevan tutkimuspistekartta.

55 82. Kuoppaneva Kuoppaneva (kl. 3411 10, 07) sijaitsee n. 11 km Körsömöen keskustasta itöön. Suo rajoittuu topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon. Sen etelöpuolella on hienosedimenteistö muodostuneita peltoja ja kaakkoispuolella Vuohtojoki. Kantatie n:o 85 kulkee suon etelöpöön löpi (kuva 22). Vedet laskevat suolta Vuohtojokeen, josta edelleen Körsömöenjokea Pyhöjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1993. Vallitsevina suotyyppeinö ovat tutkimusajankohtana olleet suon keskiosassa lyhytkortinen neva, etelöosassa rahkaneva ja reunoilla isovarpuröme. ykyisin suo on ojitettu kokonaan. Turpeet ovat enimmökseen rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Liekoja suolla on runsaasti. Turpeen kuivatilavuuspaino (ka. 119 kg/suom3) ja turpeen tehollinen lömpäarvo (ka. 23,3 J/kg) ovat korkeita. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hieta ja savi. Kuoppanevan pinta-ala on 260 ha, josta yli metrin syvyistö 65 ha, yli 1,5 metrin 43 ha ja yli kahden metrin 17 ha. Suosta soveltuvat teolliseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiset alueet, joista löntisemmön pinta-ala on 18 ha ja itöisemmön 25 ha. Köyttäkelpoiset turvemööröt ovat vastaavasti n. 250 000 suoma ja n. 350 000 suo-m3. 83. Perkkiänröme Perkkiänröme (kl. 3411 10) sijaitsee n. 14 km Körsömöen keskustasta itöön kantatien n :o 85 pohjoispuolella. Suo rajoittuu lönnessö Vuohtojokeen, muualla pööosin topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon. Joen löhellö on hiesuja hietamaita. Vedet laskevat suolta Vuohtojoen kautta Körsömöenjokeen, josta edelleen Pyhöjokeen. Vallitsevina suotyyppeinö ovat muuttumaasteella olevat tupasvillaröme ja erilaiset sararömeet. Koko suo on ojitettu. Turpeet ovat pööosin rahkavaltaisia turpeita, joissa yleensö on puuta lisötekij önö. Turvekerrostuman keskimaatuneisuuson6,9. Yleisimmötpohjamaalajit ovat hieta ja hiesu. Perkkiänrömeen pinta-ala on 55 ha, josta yli yhden metrin syvyistö aluetta 9 ha ja yli 1,5 metrin 3 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon kotitarpeisiin suon yli 1,4 m :n syvyinen alue (4 ha), jonka köyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 50 000 suo-m3. 84. Hirsikankaansuo Hirsikankaansuo (kl. 3411 10) sijaitsee n. 16 km Körsömöen keskustasta itöön kantatien n :o 85 etelöpuolella. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon, pohjoisosassa suurelta osin myäs hienosedimenteistö muodostuneisiin peltoihin. Suon keskiosassa on kapea, pitkönomainen turvetuotantoalue (n. 10 ha) ja lönsipuolella Paalinnevan - Lehtonevan turvetuotantoalue (kuva 16). Vedet laskevat suolta Vuohtojokeen, josta Körsömöenjokea Pyhöjokeen. Vallitsevana suotyyppinö on isovarpurömemuuttuma. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 1/2 rahkaja 1/2 saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu. Hirsikankaansuon pinta-ala on 115 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta 65 ha, yli 1,5 metrin 50 ha ja yli kahden metrin 33 ha. Suosta soveltuu teolliseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue (50 ha), jonka köyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 850 000 suo- m 3.

5 6 85. Vuohtosuo Vuohtosuo (kl. 3411 10) sijaitsee n. 17 km Körsömöen keskustasta itöön kantatien n :o 85 pohjois- ja etelöpuolella rajoittuen pööosin huuhtoutuneeseen,soistuneeseenmoreenimaastoon. Lönnessö suo rajoittuu mineraalimaapeltoihin. Vuohtosuohon kuuluvaksi on laskettu myäs kantatien pohjoispuolella olevat Kiikkuneva ja kuivattu Vuohtojörvi. Turvetuotannossa osittain oleva Jokiportaanröme on niiden lönsipuolella. Vuohtojoki on Kiikkunevan ja Jokiportaanrömeen völissö (kuva 24). Vedet laskevat suolta Vuohtojokeen ja edelleen Körsömöenjokea Pyhöjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1993. Vallitsevina suotyyppeinö ovat tutkimusajankohtana olleet sara- ja korpiröme sekö saraneva. yäs ruohokorvet ovat olleet yleisiö. Koko suolla on vanha ojitus. Turpeet ovat löhes kokonaan saravaltaisia. Puun jöönnäksiö tavataan yleisesti turpeiden lisötekijönö. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea (ka. 6,3 %). Yleisesti tuhkapitoisuus suon pinta- ja pohjaturpeissa on yli 10 %. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejuja on suolla monin paikoin paksujakin kerrostumia turpeen ja mineraalimaan völissö. Vuohtosuon pinta-ala on 900 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta 530 ha, yli 1,5 metrin 410 ha ja yli kahden metrin 240 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiset alueet. Kantatien pohjoispuolisen tuotantoon sopivan alueen pinta-ala on 180 ha ja etelöpuolisen 230 ha. Köyttäkelpoiset turvemööröt ovat vastaavasti n. 2,9 milj.suo-m3 ja n. 3,7 milj.suo-m3. 03 9 Vus 3 01 / 3 4.26 _74+~7 -, S, rse I`k ±Ö53J irrk! 6e r r 7 :72 Uue.1 30 7 L4 32-' b -~Junnonperö. p 4.33 il Ai~,tYl.ea 21 / o 4.21 ~''ao~nirr 1 Kuva 24. Vuohtosuon tutkimuspistekartta.

5 7 86. Siloneva Siloneva (kl. 3322 09) sijaitsee n. 4 km Körsömöen keskustasta itöön kantatien n :o 85 molemmin puolin. Suo rajoittuu pööosin loivasti kumpuilevaan moreenimaastoon ja tasaisiin hiesualueisiin. Lönnessö suo rajoittuu Juurusojaan. Suon keskiosassa on n. 100 ha :n turvetuotantoalue (kuva 25). Vedet laskevat suolta Silo-ojan ja Juurusojan kautta Körsömöenjokeen ja edelleen Pyhöjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1975 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyyspliktauksia on tehty vv. 1992-1993. Koko suo on nykyisin ojitettu. Vallitsevina suotyyppeinö ennen ojitusta ovat olleet minerotrofiset nevat. Suon turpeet ovat saravaltaisia. Varpuainesta sisöltövien turpeiden osuus on merkittövö ja paikoin turpeen lisötekijönö onhuomattavasti kortetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi, moreeni ja hieta. Silonevan pinta-ala on 1 000 ha, josta yli metrin syvyistö 600 ha, yli 1,5 metrin 380 ha ja yli kahden metrin 270 ha. Suosta soveltuu teolliseen energiaturvetuotantoon etelöosan yli 1,5 m :n syvyinen alue (340 ha), jonka köyttäkelpoiset turvevarat ovat ennen turvetuotannon aloittamista olleet n. 7,4 milj.suo-m3. Lisöksi suosta soveltuu teolliseen tai pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon suon pohjoisosan kaksi yli 1,3 m :n syvyistö aluetta, pinta-aloiltaan 20 ha ja 30 ha. öiden köyttäkelpoiset turvemööröt ovat vastaavasti n. 200 000 suo-m3 ja n. 400 000 suo-m3. w \aeb _ ~C 4 n. ` 1 /...en 3-3B:E8 V. m.. nmmne 8 0 1 A SB:BV ~ns eea S9 ~ C,~å olo BB n n / 55: `- 434; '6R 0 -s IhL q %_1* J & 7:17 Ö Pnhialkari-ta n nrt,,,, ;~~~å~~ Kuva 25. Silonevan tutkimuspistekartta.

5 8 87. Vuohtojoensuo Vuohtojoensuo (kl. 3322 09) sijaitsee n. 8 km itöön Körsömöen keskustasta. Suo rajoittuu etelössö Vuohtojoen völityksellö Pihlajanevaan. uualla suota ympöräi moreenimaasto. Vedet laskevat Vuohtojokeen, josta Körsömöenjokeen ja edelleen Pyhöjokeen. Suo on pööosin sararömemuuttumaa. Vuohtojoen löheisyydessö on ruohoturvekangasta. Koko suo on ojitettu. Turpeet ovat saravaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea (ka. 14,5 %). Yleisin pohjamaalaji on hiesu. Vuohtojoensuon pinta-ala on 70 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta 45 ha, yli 1,5 metrin 32 ha ja yli kahden metrin 12 ha. Se ei korkeista tuhkapitoisuuksista johtuen sovellu turvetuotantoon. Lisöksi osittain suon alla tavataan Zn-Cu-Pb-Ag(-Cd-Hg) -malmi, josta metallit ovat osittain kulkeutuneet suon turpeisiin (Virtanen 1991). 88. Vesikorpi Vesikorpi (kl. 341107) sijaitsee Ritomöellö n. 9 km Körsömöen keskustasta itöön. Suo rajoittuu pööasiassa savesta ja hiesusta muodostuneisiin peltoihin, paikoin myäs moreenimaastoon. Suon keskiosan halki kulkee kantatie n :o 85. Vedet laskevat suolta Vuohtojokeen, josta Körsömöenjokea Pyhöjokeen. Vallitsevana suotyyppinö on ruohoturvekangas. Koko suolla on vanha ojitus. Turpeet ovat saravaltaisia. Puun jöönnäksiö sisöltövöt turpeet ovat yleisiö. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. sassa turvekerrostumaa turpeen rikkipitoisuus on korkea. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu. Vesikorven pinta-ala on 48 ha, josta yli metrin syvyistö 30 ha, yli 1,5 metrin 19 haja yli kahden metrin 7 ha. Suo soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyiseltö osaltaan (19 ha). Sen köyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 280 000 suo-m3. 89. Pihlajaneva Pihlajaneva (kl. 3322 09, 12) sijaitsee n. 9 km Körsömöen keskustasta itöön. Suo rajoittuu pööasiassa kumpuilevaan moreenimaastoon, pohjoisessa osaksi myäs Vuohtojokeen. Pihlajanevan lönsiosassa on Autiolampi. Suolla on n. 200 hain turvetuotantoalue (kuva 26). Vedet laskevat suolta Vuohtojokeen, josta Körsömöenjokea Pyhöjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1975 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty vv. 1992-1993. Vallitsevina suotyyppeinö suon keskiosassa ovat ennen turvetuotantoa olleet lyhytkorsineva ja rahkaneva, reuna-alueilla ojitetut isovarpuröme, rahkaneva ja tupasvillaröme. Löhes koko suo on ojitettu. Turpeista on ollut 2/3 rahkaja 1/3 saravaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on ollut 5,3. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni, savi ja hieta. Autiolammen ympöristässö on liejukerrostumia turpeen ja pohjan mineraalimaan völillö. Pihlajanevan pinta-ala on 780 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta 490 ha, yli 1,5 metrin 350 ha ja yli kahden metrin 180 ha. Suosta soveltuu teolliseen turvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue (350 ha). Suon pintaturvekerros soveltuu kasvuturvetuotantoon ja pohjaturvekerros energiaturvetuotantoon. Suon köyttäkelpoiset turvevarat ovat ennen tuotannon aloittamista olleet n. 1,4 milj. suo-m' kasvuturvetta ja n. 3,9 milj. suo-m3 energiaturvetta.

I A `-W 1 ~A tioanw,en janni'tty al oförnpas i_ `~ \ ` T Ä lo kä~n~gas `n '~~ '\ \ I - : 97 ~~ n 1131 auta'salonk.n a _14s TEI s101, ffi ~~ 1056 -, h ik, I Haitasa.i'AP 2 50, t J/ n L. 31,11 1 2, 113,2 ti 535 9 :23 ~Ingja- -. /.h ma ~~ s Aol uacunpi / 1 Ä~ n Ä ~aitasaari n 5 :27 i '~~ `` Turvet otantsalue 11^ j Ä - 2i ~/ ;~ `zä a v v Pihliapaneva \1,=_ 114,3, C~ ~Ea +V'~~~ \~ ~` -- å \~ ~C58'..Ir1-~,~-~ 5 ' 26 'LI. ö\\ Ä 1015 -~I, ~' "~ - o \ \\ 1 1 \, \1 Ä Ä 1~Turvetuota4oalue \_I7, Ä _ PI a a.nä 11 :12 Ä ~~ C ~ -i- ~'- l~ k 116. ~- ~,- -..,~ _\i Hongiko ntva n - _ L. 0 :51 - - --_'~- 11 :48, nn ~' w -~ a 38 ~~ 11 onkula~kan -_~~,-' ö, n,~,~ ol =1151,"n - ~=?G-.D., - y- Ä ~ /~_0. Ḥo,igiKonsaari n - p erö y A Sit'- amp _..: a 2 vä G -- _ aivan / _ A 8 ~ ' - ` ' -Ö~n Ä~- _ ~ Junttila n A 115.ze~w # 1 - ' 1 C n- -- teana iemi ' ~\ 'ä ulma 40 n \ n ~ 64 p` ` Kaket(i n Pih..mutka / --`.ootu.ako. -1 112,8 n ~ / Kanto lat=, 71 i~ ~ K, m - ± '!, Pohjakartta aanmittauslaitos Kuva 26. Pihlajanevan tutkimuspistekatta.

60 90. HalmemÄensuo HalmemÄensuo (ki. 3322 11) sijaitsee n. - joissaon yleensä lisätekijänä tupasvillan jään- 17 km KÄrsÄmÄen keskustasta itäkaakkoon. näksiä.kokoturvekerrostumankeskimaatunei- SuorajoittuuhuuhtoutuneenhiekanpeittÄmÄÄn suus on 5,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreenimaastoon. Vedet laskevat suolta PerÄnevan ja Ahmanevan kautta KÄrsÄmÄenjokeen ja edelleen PyhÄjokeen. Tutkimuspisteet ovat rämeellä. Suo on ojitettu kokonaan. Vallitsevana suotyyppinä on ojikkotai muuttuma-asteella oleva tupasvillaräme hiekka ja moreeni. HalmemÄensuon pinta-ala on 32 ha, josta yli metrin syvyistä 10 ha ja yli 1,5 metrin 4 ha. Suon yli 1,5 m :n syvyinen alue soveltuu kotitarveturvetuotantoon. Sen käyttäkelpoinen turvemäärä on n. 50 000 suo-m'.. Turpeet ovat pääasiassa rahkavaltaisia, 91. PerÄneva PerÄneva (kl. 3322 11) sijaitsee n. 18 km kaakkoon KÄrsÄmÄen keskustasta. Suo rajoittuu topografialtaanvaihtelevaanmoreenimaastoon, jota paikoin verhoaa huuhtoutunut hiekkakerros. Vedet laskevat suolta SydÄnojaan, josta KÄrsÄmÄenjokea PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat muuttumaasteella olevat rimpineva ja isovarpuräme sekä rahkarämeojikko. Turpeista on 1/2 rahkaja 1/2 saravaltaisia. Usein turpeen lisätekijänä on puun jäännäksiä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. PerÄnevan pinta-ala on 120 ha ja yli metrin syvyistä 27 ha. SyvimmÄssÄ tutkimuspisteessä on 160 cm turvetta. Suo ei mataluudestaan ja paksusta, heikosti maatuneesta, rahkavaltaisesta pintaturvekerroksestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 92. Lehtisuo Lehtisuo (kl. 3322 12) sijaitsee n. 19 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu topografialtaanvaihtelevaanmoreenimaastoon, idässä osaksi myäs SydÄnojaan. Vedet laskevat suolta SydÄnojan ja Luomajoen kautta KÄrsÄmÄenjokeen ja PyhÄjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillarämemuuttuma. yäs turvekankaat ovat yleisiä. Turpeet ovat pääasiassa rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Lehtisuon kokonaispinta-ala on 70 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 2 ha. Lehtisuo ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon.

6 1 93. oposenneva oposenneva (kl. 3322 12) sijaitsee n. 19 km KÄrsÄmÄen keskustasta itään. Suo rajoittuu pääosinloivapiirteiseenmoreenimaastoon. Sen itäpuolella on hiekkakankaita ja kaartoja. Vedet laskevat suolta SydÄnojan kautta KÄrsÄmÄenjokeen, josta edelleen PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat muuttumaasteella olevat sararäme ja tupasvillaräme. Turpeista on 1/4 rahkaja 3/4 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea (ka. - 7,8 %). YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. oposennevan pinta-ala on 140 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 41 ha ja yli 1,5 metrin 16 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 m:n syvyinen alue (16 ha), jonka käyttäkelpoiset turvevaratovat n. 190 000 suoma. Paikoin korkea tuhkapitoisuus alentaa tuotettavan turpeen laatua. 94. Pieni Lapinneva Pieni Lapinneva (kl. 3322 08) sijaitsee n. 14 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Koillis- ja kaakkoispuolella on metsäautotie. Vedet laskevat suon itäosasta JÄnisojan ja KÄrsÄmÄenjoen kautta PyhÄjokeen ja länsiosasta Hautajokea PyhÄjokeen. Suon itäosa on ojitettu kauttaaltaan. LÄnsiosassa on ojitusta lähinnä vain eteläpäässä. Vallitsevana suotyyppinä itäosassa on tupasvillarämeojikko, länsiosassa lyhytkortinen neva ja rahkaneva. Turpeista on 3/4 rahkaja 1/4 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keski- maatuneisuuson4,8. YleisimmÄtpohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Pienen Lapinnevan pinta-ala on 105 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 37 ha, yli 1,5 metrin 16 ha ja yli kahden metrin 4 ha. Suo soveltuu kotitarve- tai pienimuotoiseen turvetuotantoon palaturvemenetelmällä yli 1,5 m :n syvyiseltä osaltaan, joka kuitenkin muodostuu kolmesta erillisestä osasta. Suon käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 210 000 suo-m3. Turvetuotannon mahdollisuuksia suolla heikentää paksu (50-80 cm), heikostimaatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. 95. JÄnisneva JÄnisneva (kl. 3322 11) sijaitsee n. 15 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen, osittain soistuneeseen moreenimaastoon, jota verhoaa monin paikoin matalina valleina oleva hiekka. Hiekkavalleja esiintyy koko suon alueella saarina. Suon pinta viettää luoteeseen 4-12,5 m/km. Vedet laskevat suolta JÄnisojaan, josta KÄrsÄmÄenjokea PyhÄjokeen. JÄnisnevan kokonaispinta-ala on 60 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 1 ha. Vallitsevana suotyyppinä suon itäosassa on ruohoturvekangas, keskiosassa rimpinevamuuttuma ja länsiosassa rahkarämeojikko. Turpeesta on 2/3 rahkaja 1/3 saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturpeet. Koko turvekerrostuman keski maatuneisuus on 6,2. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. JÄnisneva ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon.

6 2 96. Kallioneva Kallioneva (kl. 3322 11) sijaitsee n. 16 km KÄrsÄmÄen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu topografialtaanvaihtelevaanmoreenimaastoon. Vedet laskevat suolta JÄnisojaan, josta KÄrsÄmÄenjoen kautta PyhÄjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa rimpilettomuuttuma ja eteläosassa tupasvillarämeojikko. Yleinen on myäs pallosararämemuuttuma. Suolla kasvaa runsaasti katajaa ja paatsamaa. Turpeesta on 1/2 rahkaja 1/2 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. jissa ja rimmissä on rautasaostumia. Turvekerrostumassa on korkeita tuhkapitoisuuksia (ka. 12,7 %). YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Kallionevan pinta-ala on 115 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 40 ha, yli 1,5 metrin 18 ha ja yli kahden metrin 6 ha. Suo ei korkeista tuhkapitoisuuksista johtuen sovellu turvetuotantoon. 97. Ristisenoja Ristisenoja (kl. 341108) sijaitsee n. 12 km KÄrsÄmÄen keskustasta pohjoiseen valtatien n :o 4 länsipuolella. Suo sijaitsee laakeassa soistuneessa moreenimaaston painanteessa, jossa virtaa myäs Ristisenoja. Vedet laskevat suolta Ristisenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen. Ristisenojan kokonaissuoala on 55 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu. Tutkimuspisteet ovat rämeellä. Suo on ojitettu kokonaan. Vallitsevana suotyyppinä on ruohoinen sararämemuuttuma. Turpeesta on 1/3 rahkaja 2/3 saravaltaista. Yleisin turvelaji on puuainespitoinen rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Suo ei ohutturpeisuudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 98. Telinneva Telinneva (kl. 3411 08) sijaitsee n. 11 km KÄrsÄmÄen keskustasta pohjoiseen valtatien n :o 4 itäpuolella. Suo rajoittuu pääosin topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon, joka on laajoilla alueilla soistunut. Suon ympäristässä on moreenin päällä paikoin huuhtoutunutta hiekkaa, joka paikoin on kasaantunut mataliksi valleiksi. Telinoja virtaa suon pohjoisosan halki (kuva 27). Vedet laskevat suolta Ristisenojaan, josta Lamujoen kautta Siikajokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty vv. 1993-1994. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tutkimusajankohtana olleet suon keskiosassa muuttuma-asteella olleet sararäme ja rimpineva. Pohjoisosassa ovat yleisimpiä olleet ojitetut rahkaneva sekä tupasvilla- ja sararäme. Luoteis- ja eteläpään ohutturpeisilla alueilla rahkaräme on ollut hallitsevana. LÄhes koko suo on ojitettu. Turpeesta on 1/5 rahkaja 4/5 saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat puuaines- ja kortepitoiset sara- ja rahkasaraturve sekä puhdas saraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea (ka. 6,5 %). Liekoja suolla on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Etenkin suon pohjoisosan syvänteessä on yleisesti turpeen ja mineraalimaan välissä ohut liejukerros (alle 30 cm). Telinnevan pinta-ala on 780 ha, josta yli metrin syvyistä 270 ha,, yli 1,5 metrin 140 ha

6 3 ja yli kahden metrin 65 ha. Suosta soveltuvat erillisenä turvealtaana. Tuotantokelpoisen teolliseen energiaturvetuotantoon suon yli 1,5 alueen pinta-ala on yhteensä n. 130 ha ja m :n syvyiset alueet, jotka sijaitsevat viitenä käyttäkelpoinen turvemäärä n. 2 milj. suo-m3. Kuva 27. Telinnevan tutkimuspistekartta.

64 99. Vesikorpi Vesikorpi (kl. 341107) sijaitsee Porkkalassa n. 10 km pohjoiseen KÄrsÄmÄen keskustasta. Suo rajoittuu idässä Ristisenojaan, muualla soistuneeseen moreenimaastoon. Suon länsipuolella on valtatie n :o 4. Vedet laskevat suolta ojia myäten Ristisenojaan, josta Lamujoen kautta Siikajokeen. Vesikorven kokonaispinta-ala on 95 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 7 ha. Vallitsevina suotyyppeinä luoteisosassa ovat pallosara- ja tupasvillarämemuuttuma, muualla ravinteisuudeltaan vaihtelevat turvekangastyypit. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 4/5 rahka ja 1/5 saravaltaisia. Ruskosammalvaltaisia turpeita on vajaa 1 %. LÄhes koko kerrostuman turpeissa on puun jäännäksiä lisätekijäinä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Vesikorpi ei sovellu turvetuotantoon mataluudestaan johtuen. 100. Hoikkaneva Hoikkaneva (ki. 341107) sijaitsee Porkkalassa n. 8 km KÄrsÄmÄen keskustasta pohjoiseen. Suo on luode - kaakkosuuntaisessa moreenimaastonpainanteessavaihettuenetelässä nkinevaksi. Luoteisosan läpi kulkee valtatie n :o 4 (kuva 28). Hoikkaneva on vedenjakajalla. Vedet laskevat suon pohjoisosasta Ristisenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen. EtelÄosan vedet valuvat nkiojan ja Juurusojan kautta KÄrsÄmÄenjokeen ja edelleen PyhÄjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1975 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1991. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tutkimusajankohtana olleet keskiosassa ojitettu ja luonnontilainen rahkaneva, reunaosissa ojitetut korpiräme ja rahkaräme. Suo on nykyisin keskiosaa lukuunottamatta ojitettu. Turpeet ovat rahkavaltaisia. Yleisin turvelaji on tupasvillaa sisältävä rahkaturve. Turpeen kuivatilavuuspaino on korkea (ka. 153 kg/suo-m3) heikosti maatunutta pintaturvekerrosta lukuunottamatta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, savi ja hiekka. Hoikkanevan pinta-ala on 172 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 89 ha, yli 1,5 metrin 54 ha ja yli kahden metrin 25 ha. Suosta soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue (54 ha). Suon heikostimaatunut rahkavaltainen pintaturvekerros - jossa on runsaasti tupasvillaa lisätekijänä - soveltuu kasvuturvetuotantoon, mikäli tupasvilla voidaan erottaa ja hyädyntää erikseen kasvuturpeesta. Kerrostuman pohjakerros soveltuu hyvin energiaturvetuotantoon. Suon käyttäkelpoiset turvevarat ovat n. 220 000 suo-m3 kasvuturvetta ja n. 540 000 suo-m3 energiaturvetta.

, ~- 65 A - 17 a 00:. 40 3 30 16 1 44)' J ZS e 45' KARSAÄKI ak= +)8"0, ' A/ t n Hnu(okon.. ' r T ), A H APAVESI. 211 -.kk0a0v (I\ ~.II a - ) ä \\ /, arbnkaerfo opos o ogoo \ n 148 ( ;~,Q - - i \.L 4d 121 FS oakdgem / a 1217 nkineva DL V- Holkkaneva öl j ~ / ~ 01, E ',~.! ö x `, i,/ 143,.,. 00 J35 ~ \ H_åpl ~naa. 'ao j a 00000, 02 ö ~.4n - l T3.1 ', ö s ö.116 ~/ PY a 9r\kkalÖ n l ä'.\ (, Pohjakartta ± aanmittauslaitos Kuva 28. Hoikkanevan ja nkinevan tutkimuspistekartta.

66 101. nkineva nkineva (kl. 3411 04 ja 07) sijaitsee n. 6 km KÖrsÖmÖen keskustasta pohjoiseen valtatien n :o 4 lönsi- ja itöpuolella rajoittuen pööosin topografialtaan vaihtelevaan soistuneeseen moreenimaastoon. EtelÖssÖ suo rajautuu Porkkalan hienosedimenteistö (savi, hiesu, hieta) muodostuneeseen peltoalueeseen. LÖnsiosassa on 500 m pitkö nkilampi ja 1 500 m pitkö JuurusjÖrvi. EtelÖosassa on n. 100 ha :n turvetuotantoalue (kuva 28). Vedet laskevatpohjoisosastakotaojaan, jota my ten Piipsannevan turvetuotantoalueen halki Piipsanojaan. TÖstÖ vedet valuvat PyhÖjokeen. EtelÖosan vedet valuvat Juurusojaan, josta KÖrsÖmÖenjokeen ja edelleen PyhÖjokeen. Suo on tutkittu vuonna 1975 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1993. Vallitsevina suotyyppeinö ovat tutkimusajankohtana olleet rahkaröme, rimpineva, lyhytkortinen neva, tupasvillaröme sekö erilaisista nevaojikoista syntyneet, vaivaiskoivua kasvavat muuttumat. Suo on ojitettu mörkiö keskusta-alueita lukuun ottamatta. Turpeista on 1/5 rahkaja 4/5 saravaltaista. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, joka paikoin sisöltöö runsaasti varvun ja kortteen jöönteitö. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. YleisimmÖt pohjamaalajit ovat moreeni ja savi. Liejua on suon pohjan painanteissa yleisesti 5-50 cm. nkinevan pinta-ala on 1 460 ha, josta yli metrin syvyistö 870 ha, yli 1,5 metrin 640 ha ja yli kahden metrin 390 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon kaksi yli 1,5 m :n syvyistö aluetta, joista löntisen pinta-ala on 430 ha ja itöisen 210 ha. KÖytt kelpoinen turvemöörö on vastaavasti 7,3 milj. suo-m3 ja 3,4 milj.suo-mm. nkilampi vaikeuttaa löhialueidensa kuivatusta ja turvevarojen hy dyntömistö. Suon itöosassa on n. 25 ha :n alue, jonka heikostimaatunut rahkavaltainen pintaturvekerros soveltuu kasvuturvetuotantoon. Sen köytt kelpoiset kasvuturvevarat ovat n. 0,2 milj.suo-m3. 102. Haapamaanneva Haapamaanneva (kl. 3411 07) sijaitsee n. 9 km KÖrsÖmÖen keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu soistuneeseen suuntautuneeseen mo reenimaastoon. Vedet laskevat suolta Ristisenojaan, josta Lamujoen kautta Siikajokeen. Haapamaannevan kokonaispinta-ala on 70 ha. Yli metrin syvyistö aluetta ei ole tavattu. YleisimmÖt suotyypit ovat sararöme- ja pallosararömemuuttumat. Turpeesta on valtaosa rahkavaltaista. Yleisin turvelaji on puuainesta sisöltövö sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Haapamaanneva ei mataluudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon. 103. Rimpineva Rimpineva (kl. 341107) sijaitsee RistisenperÖllÖ n. 11 km KÖrsÖmÖen keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu loivasti kumpuilevaan, painanteista soistuneeseen moreenimaastoon. Pohjoisosassa on Rimpilampi (kuva 29). Suon pohjoispuolella oleva suoallas on tutkittu RistisenmÖen (nro 104) nimellö. Vedet laskevat suolta Ristisenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen. Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen ym. 1978), ja syvyysmittauksia on tehty v. 1993. Suon pohjoisosassa reuna-alueita on ojitettu, muuten pohjoisosa on luonnontilainen. EtelÖosa on kokonaan ojitettu. Pohjoisosan keskiosa

67 on tutkimusajankohtana ollut rimpi-, saranevaa ja lyhytkortistanevaa sekä reunoilla isovarpuja rahkarämeojikkoa tai -muuttumaa. Suon eteläpuoliskossa ovat vallitsevina suotyyppeinä olleet tutkimusajankohtana isovarpuja rahkarämemuuttumat. Ristisenojan varret ovat ruohoturvekangasta. Suon turpeet ovat pääosin saravaltaisia. YleisimmÄt turvelajit ovat kortta sisältävät sara- ja rahkasaraturpeet. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, savi, hieta ja hiekka. Liejua on turpeen ja mineraalimaan välissä paikoin 5-60 cm. Suon pohjoisosassa Rimpilammen ympäristässä on turpeen alla järvimutaa 30-210 cm. Rimpinevan pinta-ala on 460 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 230 ha, yli 1,5 metrin 125 ha ja yli kahden metrin 60 ha. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon kolme erillistä aluetta. Pohjoisosan yli 1,5 m :n syvyinen alue (85 ha), soveltuu Rimpilammen ympäristää lukuunottamatta teolliseen energiaturvetuotantoon. Rimpilammesta aiheutuu kuivatusvaikeuksia, sillä sen pinta on lähes suon pinnan tasossa. Pohjoisosan käyttäkelpoinen turvemäärä on n. 1,3 milj.suo-m3. Suon eteläosasta soveltuvat energiaturvetuotantoon yli 1,4 m :n syvyiset alueet pinta-aloiltaan 35 ha ja 7 ha. Äiden käyttäkelpoiset turvemäärät ovat vastaavasti n. 390 000 suo-m3 ja n. 90 000 suoma 3 104. RistisenmÄki RistisenmÄki (kl. 3411 07) sijaitsee n. 12 km KÄrsÄmÄen keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pääosin topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon, jota usein verhoaa paksu huuhtoutunut hiekkakerros. Suon pohjoispuolisella HÄmeenkankaalla on soranottopaikkoja (kuva 29). Vedet laskevat suolta Rimpinevalle, josta Ristisenojaan ja edelleen Lamujokea Siikajokeen. Vallitsevana suotyyppinä suon keskiosassa on tupasvillarämemuuttuma ja laiteilla varputurvekangas. Suo on kokonaan ojitettu. Turpeet ovat pääasiassa rahkavaltaisia. YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvillapitoiset rahkaja sararahkaturpeet. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. YleisimmÄtpohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta. RistisenmÄen suon pinta-ala on 120 ha, josta yli metrin syvyistä 39 ha, yli 1,5 metrin 31 ha ja yli kahden metrin 26 ha. Suosta soveltuu teolliseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue (31 ha), jonka käyttäkelpoinen turvemäärä on n. 650 000 suo-m 3. Turpeen tuotantoedellytyksiä haittaa monin paikoin paksu heikosti maatunut tupasvillapitoinen ja rahkavaltainen pintaturvekerros.

oa 1 ~ 4Ä - ` A / / 2S r?s 1 f A 18 125 17 nn ~ I 1s s 172 ä172 17 0 1-A11 2-170 n 1 _-(Aö 11,1 - Ry -- p/ va --- Pose.ho \. ^n 167 7 ~ 9å - v+ e1k. _ k Ö r-'-'m±,1 9 r - _ n - -- _- 1 9' : \ -- -.- 12a Ö ` - p ~120 Paskor me ~ A PIS A --, 18433 -A- ;.. 22 :14-40 A n ' -4ti. c'o evo saa i 711-0 13 A +känkaartä 12 - t ;8 n.. n -. n-. ~ -- 11s F y - u'' T1eah ~11 a 0 --! 4_1 Ä - A C/ ` 1 9 = -. - - _ 9 10 1# \ A r. r,. - s Ristise,~ - uykanram \ A / o.~~ eva s_ T 12 10 -" - - 95 - rn r n c; b _~Ptia J? Pohjakartta aanmittauslaitos Kuva 29. Rimpinevan ja RistisenmÖen tutkimuspistekartta.