ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA V

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 281 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA V Abstract : The mires and their potentialities in peat production in the municipality of Ilomantsi Kuopio 1994

2 Suomi,Timo1994. Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa V. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset. Turvetutkimusraportti 281, 41 sivua, 17 kuvaaja 3 liitettä. Ilomantsissa tutkittiin vuosina suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Linjaverkostolla metrin välein sijaitsevilta tutkimuspisteiltä määritettiin mm. suotyypit, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys, puulajisuhteet sekä puuston tiheys- ja kehitysluokka. Kairauksissa tutkittiin turvelajit, liejut ja pohjamaalajit. Tilavuustarkkoja näytteitä otettiin laboratoriomäärityksiä varten 535 kpl. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen osuus on 0,3 m. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 104,42 milj. m3. Turvenäytteiden keskimääräinen lämpöarvo on 21,8 MJ/kg, kuiva-ainemäärä 91 kg/suo-m3, tuhkapitoisuus 2,8 % ja rikkipitoisuus 0,26 % kuivapainosta. Energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on 12 suolla yhteensä ha. Tuotantokelpoisen turpeen määrä on 34,32 milj. suo-d, jonka kuivaainemäärä on 3,02 milj. tn ja energiasisältö 18,2 milj. MWh kuivalle turpeelle laskettuna. Avainsanat : suo, turve, energiaturve, Ilomantsi Timo Suomi Geologian tutkimuskeskus PL 1237 FIN KUOPIO FINLAND

3 Suomi, Timo1993., Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa V - The mires and their potentialities in peat production in the municipality of Ilomantsi. Part V. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation pages, 17 figures, 3 appendices. In the municipality of Ilomantsi were studied 16 mires by Geological Survey of Finland. Altogether hectares of peatland were studied in The field work was carried out on survey line grids with study sites at the intervals of meters. Peat deposits were studied to determine the type and humification of peat. Also were studied cover types and wetness of mires, amount of burriea tree stems in the deposits and size, density and quality of trees. Altogether 535 samples were taken for the laboratory tests. The mean depth of the mires is 1.9 m, including 0.3 m of slightly humified surfical layer. The amount of peat of the studied mires is milj.m3. The average net calorific value of dry peat is 21.8 MJ/kg and dry bulk density 91 kg/ni in situ. The average ash content is 2.8 % and sulphur content 0.26 % of dry weight. The total peatland area suitable for fuel peat production is hectares. The amount of energy peat available is milj.m 3 in situ and the energy content 18.2 milj. MWh as calculated for dry peat. Key words : peat, mire, energy peat, Ilomantsi. Timo Suomi Geological Survey of Finland P.O. BOX 1237 FIN KUOPIO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 9 AINEISTON KÄSITTELY 9 Laskelmat ja arviointiperusteet 9 Tulosteet 9 TUTKITUT SUOT Kiimasuo (W) Pönttösuo Heinäsuo Alussuo Karjosuo Mäkräsuo Kelokorvensuo Kiimasuo (E) Korvilansuo Yläjoensuo Lemisuo Sikosuo Haravasuo Valkeasuo Kaitoinsuo Rahesuo 28 TULOSTEN TARKASTELU 30 Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat 30 Tutkittujen soiden soveltuvuus turvetuotantoon 32 KIRJALLISUUTTA 33 LIITTEET

5 7 JOHDANTO Ilomantsin yli 20 ha :n soiden pinta-alaksi on mitattu noin ha, mikä on lähes kolmannes koko Pohjois-Karjalan läänin suovaroista (Lappalainen ja Hänninen 1993). Tästä pinta-alasta on soidensuojeluohjelmissa ha. Lisäksi valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluu suota noin 800 ha. Turvetuotantoon on valmisteltu ha. Geologian tutkimuskeskus teki ensimmäisen selvityksen Ilomantsin turvevarojen käyttökelpoisuudesta , jolloin tutkittiin harvalla linjaverkostolla noin hain suoalueet. Tämän työn tuloksia on myöhemmin hyödynnetty turveteollisuudessa ja erilaisten suojeluohjelmien laatimisessa. Ilomantsin turvevarojen valtakunnallisen merkityksen vuoksi aloitettiin turvetutkimukset uudelleen vuonna Tutkimusten päätarkoituksena on osoittaa turvetuotantoon soveltuvat alueet. Lisäksi tuotetaan runsaasti tietoa soista ja turpeesta muuta maankäytön suunnittelua varten. Vuosina on tutkittu yhteensä ha (108 suota), mikä on 35 Ilomantsin soiden kokonaispinta-alasta. Tutkimukset jatkuvat edelleen vuonna Vuosien 1987 (Saarelainen 1989) ja 1988 (Suomi 1989) tutkimustulokset on julkaistu turveraporteissa 226 ja 243. Vuosien tuloksista on julkaistu (Suomi 1993 a ja 1993 b) yhteenvedot, joista puuttuvat suokartat, profiilit ja laboratoriotulokset. Kyseinen aineisto ja yksityiskohtaiset tiedot tutkituista soista on tilattavissa GTK :n Väli-Suomen aluetoimistosta. Tässä raportissa julkaistaan yhteenvedot tutkituista soista. Tutkittuja soita on 16 ja niiden yhteispinta-ala ha. Työhön ovat kirjoittajan lisäksi osallistuneet maastotöissä ja aineiston jatkokäsittelyssä tutkimusavustaja Sauli Uhlgren sekä maastossa harjoittelija Vesa Turkia ja tutkimustyöntekijät Hannu Nenola ja Jorma Ikonen. Kuvassa 1 on kaikki Ilomantsissa tutkitut suot. Tässä raportissa esitetyt suot näkyvät kuvassa numeroin Luettelo kaikista Ilomantsissa tutkituista soista on liitteessä 1. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, jossa selkälinjaa vasten on tehty poikkilinjoja yleensä metrin välein. Tutkimuspisteet ovat linjastoilla metrin välein (Lappalainen, St6n ja Häikiö, 1984). Syvyydet on kairattu tutkimuspisteiden välistä sekä erillisiltä linjoilta 50 metrin välein. Tutkimuslinjat on vaaittu. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys puulajisuhteet, sekä puuston tiheysluokka, kehitysluokka ja hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin pääturvelaji sekä mahdollisten lisätekijöiden osuus. Turpeen maatuneisuus määritettiin maastotöihin soveltuvalla von Postin menetelmällä (10-asteikko). Lisäksi määritettiin turpeen kosteus ja kuituisuus sekä mahdolliset liejukerrokset ja pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrää tutkittiin kahden metrin syvyyteen asti. Kahdella suolla mitattiin turpeen kosteutta suosondilla 200 m :n välein syvyyssuunnassa 10 cm kerrallaan (Hänninen ja Lappalainen 1987).

6 8 Kuva 1. Ilomantsissa vuosina tutkitut suot. 1. Kiimasuo (W) 2. Pönttösuo 3. Heinäsuo 4. Alussuo 5. Karjosuo 6. Mäkräsuo 7. Kelokorvensuo 8. Kiimasuo (E) 9. Korvilansuo 10. Yläjoensuo 11. Lemisuo 12. Sikosuo 13. Haravasuo 14. Valkeasuo 15. Kaitoinsuo 16. Rahesuo

7 9 Laboratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 37 näytepisteeltä yhteensä 535 tilavuustarkkaa näytettä. Näytteistä määritettiin maastossa turvelajit ja maatuneisuus sekä laboratoriossa happamuus, vesipitoisuus, tuhkapitoisuus ja kuiva-ainemäärä. Lisäksi määritettiin lämpöarvo 272 :sta, rikkipitoisuus 167 :sta sekä hiili-, typpi- ja vetymääritykset 128 :sta näytteestä. Muita alkuainemäärityksiä (30 alkuainetta/näyte) on tehty 32 :sta näytteestä (ks. taulukko 1 s.10). AINEISTON KÄSITTELY Laskelmat ja arviointiperusteet Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelaj ien osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä syvyyskäyrien väliset alueet käsitetään omina syvyysvyöhykkeinään (0,3-1,0 m, 1,0-1,5 m jne), joilta lasketaan erikseen turvemäärät. Nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Tuotantokelpoisen alueen vähimmäissyvyytenä pidettiin yleensä 1,5 m :ä. Turvemääristä on vähennetty laadullisesti kelpaamattomat alueet ja suon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm paksu runsastuhkainen kerros. Mikäli tuotantokelpoisen alueen pinta-ala ylittää 20 ha on se ilmoitettu, ja sen energiasisältö laskettu. Arvioitaessa turpeen soveltuvuutta energiaturpeeksi nojauduttiin Turveteollisuusliiton anta- miin ohjeisiin turpeen laatuvaatimuksista (liite 2). Turvekerrostuman käyttökelpoisuuden määrää heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen alla olevan pohjaturpeen laatu ja määrä. Energiaturvetuotantoon soveltuvina pidetään yleensä saravaltaisia turpeita ja H5-10 maatuneita rahkavaltaisia turpeita. Tuotantokelpoisten soiden heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve on laskettu mukaan energiaturvemäärään, mikäli sitä ei erikseen ole suositeltu kasvuturpeeksi. Arviot turpeen soveltuvuudesta kasvuturpeeksi on tehty turvelajien, turpeessa esiintyvien lisätekijöiden ja maatuneisuuden perusteella. Myös rahkasammalryhmät (Acutifolia, Palustria, Cuspidata) on huomioitu. Tulosteet Jokaisesta tutkitusta suosta on kirjoitettu suoselostus, jossa käsitellään mm. suon ympäristöä, laskusuhteita ja ojitusta. Lisäksi esitetään yleisimmät suotyypit, turvelajit, liekoisuus, pohjamaalajit ja liejut. Pinta-alat, keskisyvyydet (H1-4, H5-10) ja turvemäärät on taulukoitu syvyysalueittain (koko suo, yli 1, yli 1,5 ja yli 2 m). Lopuksi on arvioitu suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Jokaisesta tuotantoon soveltuvasta suosta on laskettu turpeen määrä, kuiva-ainemäärä ja energiasisältö. Suokartoista ilmenee linjaverkosto ja turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. Tutkimuspisteittäin on esitetty keskimääräinen maatuneisuus sekä heikosti (H1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen ja koko

8 1 0 kerrostuman paksuus. Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu neljään osaan : heikosti (H1-3), vähän (H4), kohtalaisesti (H5-6) ja hyvin maatunut (H7-10) turve. Turvelajiprofiileissa on lisäksi kunkin kairauspisteen suotyyppi ja liekoisuus sekä pohjamaalaji (kuva 2). Kuvissa käytetyt symbolit ovat liittessä 3. Laboratoriomääritysten tulokset esitetään taulukoin. Laskelmat soiden energiasisällöstä perustuvat näytteistä tehtyihin kuiva-aine- ja lämpöarvomäärityksiin. Rahesuolla ja Kaitoinsuolla on tehty kosteusmittauksia myös suosondilla. Mitatuista linjoista on saatavissa profiilit kuiva-aineestatai esimerkiksi energiasisällöstä. Jokaisesta suosta on saatavissa tarkat suoselostukset, erilaisia ATK-listauksia, suokarttoja sekä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileja. Laboratorionäytteistä on määritetty turvelaji, maatuneisuus, ph, vesipitoisuus, kuiva-ainemäärä ja lämpöarvo. Lisäksi on tehty rikkimäärityksiä ja muita alkuainemäärityksiä (taulukko 1). GTK :n turvetutkimuksissa kerätyn aineiston käsittelemiseksi on laadittu ATK-ohjelmia, joilla saadaan monipuolisia tulosteita suosta. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla on tutkimuspisteittäin mm. turpeen paksuus, suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, puusto, liejukerrokset tai pohjamaalajit ( 2 tietoa/tutkimuspiste ). Tasokartoin tai profiilein voidaan esittää myös suon maatuneisuus, syvyys tai esimerkiksi energiasisältö. Taulukko 1. Laboratorionäytteiden ja alkuainemääritysten lukumäärä soittain. Suon nimi Lab.näytteitä kpl Rikki määritykset kpl 1. Kiimasuo W Pönttösuo 15 5 Alku-ainepaketti (30 alkuainetta/ näyte) Hiili, typpi ja vety määritykset kpl 3. Heinäsuo Alussuo Karjosuo Mäkräsuo Kelokorvensuo Kiimasuo E Korvilansuo Yläjoensuo Lemisuo 12. Sikosuo Haravasuo Valkeasuo Kaitoinsuo Rahesuo YHTEENSÄ

9 x / 11 9 /x \~ 31 _-~ /10, L ' c \ ti5u\ :mpti 3 %B -r~ ' /- 31 AO ~14. _ ~/ 20 3 : %38 30` `, 14/ x) 3/25 18' 58/19 2/28 l 1t x G31 3: % /3x /36 ' \~/ /11 `\ 38 5 : I- 1 x /4.7 :2 l ;\ Q120 \ 11 G /19 1 Al SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT KM M MPY 0/0 M MPY 159 _ _ _ IRMU 1/0 IRMU PSRMU IRMU 2/3 0/0 0/0 VSRMU 1/1 VSRMU 4/0 VSRMU 0/4 TRNU LKNMU LKNMU 2/3 1/5 0/1 LKNMU 0/1 TRMU 4/1 VSRMU 0/0 PSRMU 0/0 _158 _167 _ _ A A A _ AO A 1210m Kuva 2. Esimerkki suokartasta sekä maatuneisuus ja turvelajiprofiilista.

10 I N W ; IPA

11 Gp4L4Sd111G11 ä rws da - A : Od 4 y - 1 ~ He/naseer,,' ' - - :. ~ -~ 2,0,.....n -\ ~` ~ ä n\ V..Y \ n ~ vr~' Tasa ko - 'i, Pursiöla 04, n ~ ` ttä ~~. n n % Ilyk..i M y ~'' IVI y li arisa 180 a n C s~7 - P on Äsuoy~. e1. Olli - n Sh :öri.. ) ) 1 7 AI A / (.N.5 i~- ~ -1, I ~. -Haarala Poh 1. \b) \ 1 ' ä_ jakartta.._ O C maanmittaushallitus, a. -,

12 r n - n L,l 1 ( n~ n o :-' n p-p.df- OY, n a l - -reä nösuo z-_ - r n / n R'un 40 5 o s Ä 0, '~.C 160 n rss.. ffi ~ ~LO \\ ~~` \ ` ~` i ~~1p n~~ \n 1 ~~~ y7 n~ Pohjakartta 0 Maanmittaushallitus ~ \ Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Heinösuolla. tke-~

13 15 4. Alussuo Alussuo (kl ) sijaitsee 28 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen Tokrajärveltä Käenkoskelle johtavan maantien länsipuolella. Suon pinta-ala on 235 ha, josta yli 1,5 metriä syvää on 190 ha. Tutkimuspisteitä on 89 (kuva 6). Suo rajoittuu lännessä Koitajokeen ja idässä Selkäkankaaseen, joka suohon rajoittuvilta osiltaan on pääosin moreenia. Pohjoisessa Alussuon erottaa Karjosuosta moreenimäet ja hiekkavaltainen Kangaskosken särkkä. Suon pinta ( m mp) viettää länteen. Vedet laskevat länsipuolella virtaavaan Koitajokeen, josta edelleen pohjoiseen Tekojärveen ja Koitereeseen. Yleisimmät suotyypit ovat rahka-, isovarpuja tupasvillaräme. Koitajokeen rajoittuvat avosuoalueet ovat pääosin rahka- ja lyhytkorsinevaa sekä tulva-alueella rimpi- ja luhtanevaa. Suo on lähes kokonaan luonnontilainen. Turpeesta on 62 % rahka-, 37 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Alussuo ei sovellu turvetuotantoon liian paksun rahkavaltaisen pintakerroksen ja pohjaosan kuivatusvaikeuksien takia. Suon itäosassa on kookas puusto. 5. Karjosuo Karjosuo (kl ) sijaitsee noin 30 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen Kivilahteen johtavan maantien länsipuolella. Suon pinta-ala on 145 ha, josta yli 1,5 metriä syvää on 120 ha. Tutkimuspisteitä on 73 (kuva 6). Suo rajoittuu länsi- ja pohjoispuolella Koitajokeen ja itäpuolella Selkäkankaaseen, joka suohon rajoittuvalta osaltaan on pääosin moreenia. Etelässä Karjosuon erottaa Alussuosta hiekkainen Kangaskoskensärkkä ja moreenivaltainen Kangasvaara. Suon pinta ( m mpy) viettää länteen kohti Koitajokea. Yleisimmät suotyypit ovat keidasräme, sararäme, korpiräme ja korpirämemuuttuma. Reunaosilla on lisäksi korpia ja turvekankaita. Tutkimuspisteistä on ojitetulla alueella 30 %. Turpeesta on 43 % rahkavaltaista, 56 saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Karjosuo ei sovellu turvetuotantoon. A- linjastolla on suon syvyyteen nähden liian paksu rahkavaltainen pintakerros. Lisäksi suon pohjaosan kuivattaminen on vaikeaa. B-linjastolla on kookas puusto ja runsaasti liekoja.

14 ä Äi.enMNJc1U. k, a 31 /A F J n - -. y ~~ \ R - ~ Jr F ' l ) I 1, i~,, : : H Alusu_o-n 1 - \ I /_ ~ I Qö -- J L -n- Ifn - n / /.y ~ z~e A Ter. r a ' n n \ n, -- Ä~ - er a7kons uo- -~ _~ \ ) -~ q',kooeeukosw ~' _ Ä n ~asz Ast. n ~.` A - n n I n./ n~er : :ar ~ I, 143,0 /PA, A n EMME, -q 4 ~ Pohjakartta C) Maanmittaushallitus

15 y- r y of, - tellen runsasta.,, Y ~A.... r / Mä k rä~ ~- '~ 9 - ulasöeri -., A --Ä - Ae- \\~ _ n- : ~_ -Mäkräs o - ~..- _,,~4 ~kö.rts -... \.~ M.\\ \~ \\\\\ ~ g, ~ \,..:~.... / `\ 1 k, PA f Pohjakartta Maanmittaushallitus Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Mäkräsuolla.

16 MMuV21MLiki Ilffilk DEN un i i MW m a Pä-F.EM, M. iki RA/P,4 a ~T 2C ~ii ' St~~ C~~~.- ö -ME. ~G. ~ v

17 A itti m.2,01 Oja l Ylk ;Y. Tamma s u., 5 PC,NI-O is ; a n i- 11F ~,~\um` ` \ ~_ n a -as- P I 'A - MOI i0n3h A -1)` \ IV n \ ''l~.-kiim..nga `-_ M f... n ~ ;- ~~ ` ~ä.. Poh jakartta ö Maanmittaushallitus mlmm ffiäbl ~' S ' T~,,~ i

18 20 9. Korvilansuo Korvilansuo (kl ) sijaitsee 25 km Ilomantsin keskustasta koilliseen Hattuvaaraan johtavan tien eteläpuolella. Korvilansuo muodostuu erittäin rikkonaisesta suokompleksista, johon kuuluvat myös Maja- ja Kivisuon alueet. Suoalueen pinta-ala on 510 ha, josta yli 1,5 metriä syvää on 283 ha. Tutkimuspisteitä on 257 (kuva 10). Suo rajoittuu pääosin moreenimäkiin. Pohjoisessa ja idässä on myös hiekkaisia muodostumia. Suon pinta ( m mpy) viettää koillisosassa (B-,D- ja E-linjastot) pohjoiseen ja lounaisosassa etelään. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja tupasvillarämemuuttuma sekä ohutturpeisilla alueilla korpirämemuuttuma. Avosuoalueet suon keskiosassa ovat lyhytkorsinevaa ja itä- osassa myös keidasrämettä. Ojitetulla alueella on 51 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 93 % rahkavaltaista ja 7 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,1. Yleisin pohjamaalaji on moreeni, itäosassa myös hieta ja hiekka. Energiaturvetuotantoon välttävästi soveltuvia yli 1,5 metriä syviä alueita on eri puolilla suota yhteensä 125 ha. Turvetuotantoon soveltuvallakin alueella on paikoin haittana paksu rahkavaltainen pintakerros. Myös pohjaturpeessa on pienillä alueilla heikosti maatunutta rahkaturvetta. 10. Yläjoensuo Yläjoensuo (kl ) sijaitsee 33 km Ilomantsin keskustasta koilliseen. Suon pintaala on 165 ha, josta yli 1,5 metriä syvää on 107 ha. Tutkimuspisteitä on 101 (kuva 11). Yläjoensuo rajoittuu kaakossa jyrkkäpiirteiseen hiekkavaltaiseen harjuun ja muualla moreenimäkiin. Suon pinta ( m mpy) viettää pohjoisosassa etelään ja eteläosassa itään kohti Yläjokea, joka virtaa etelään. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Paikoin on isovarpurämemuuttumaa, rahkarämemuuttumaa ja kangasrämemuuttumaa. Suo on kokonaan ojitettu. Turpeesta on 93 % rahkavaltaista ja 7 saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Energiaturvetuotantoon soveltuvien yli 1,5 m syvien alueiden pinta-ala on yhteensä 70 ha. Tuotantoa haittaavia tekijöitä ovat paikoin runsas liekoisuus ja Yläjoen lammen aiheuttamat kuivatusvaikeudet.

19 ON 1% ä ~ 0 n AF. 195 sama n 40 ~ ,. - ss A 'L ~_ 1100o maa '~ _ WF- 12 ~ 1 F 2,4 04.,~ f,.,n \r ` ~ - sahol,f 4 r~.,,529 ~~'_Pohjakartta ö Maanmittaushallitus

20 rrttvo4p4 l - ki;ra 1 M, - gäe-e ffi1~1, ala w m - -1 MM-- k km - h. so i T:a8-, rl ~ III ~ I : ~~~C ~~~~ ~ : es z~ '97, ies,

21 / ;-\ \.\nn Effiffilffin -t7 :k4%4 ~ ~ ~ ' n.' I --n Ei SF A. A 1 la., '- z ~~ _ --- ~ -- \),~ A J'.. yn-ye ;i ' ä Y~t Fk, MW. M. EF, Ji MA,M111.1 Pohjakartta ö Maanmittaushallitus ;1 e M ~

22 , -A --.~ Sik e '' \ \ W/1 \ \ \ n- \. \p - n ` ~~n I eo q -- k 4 ~ A - A- mm omio L ik ki. - L 7- n / \~ Sikosuo-rC. C I ä ~. i\ n - pa - - L )\ - /n \ Q \A n n n-' '-` \ \ \ _, säj fi \ ~\ n n - ',vörösuo- ~~~ opn.kls~yes So Pohjakartta Ä maanmittaushallitus_ a-' ~- 4~

23 Haravasuo Haravasuo (kl ) sijaitsee 35 km Ilomantsin keskustasta pohjoiseen Käenkoskelta Hattuvaaraan johtavan tien eteläpuolella. Suon pinta-ala on ha, josta yli 1,5 metriä syvää on 425 ha. Tutkimuspisteitä on 410 (kuva 14). Haravasuo rajoittuu pohjoisessa Palokankaanreunamuodostumaan ja idässä moreenimäkiin. Etelä- ja länsiosat ovat matalaa hiekkakumpujen pirstomaa soistumaa, missä suon reunaa on vaikea määrittää. Suon pinta ( m mpy) viettää etelään. Vedet laskevat etelään virtaavia valtaojia myöten Haravapuroon, Kivipuroon ja Huuronpuroon sekä itäosasta Valkeajokeen ja edelleen Pyöreä- Kelsimään. Tutkimuspisteistä on 43 % avosuolla, 54 % rämeellä, 1 % korvessa ja 2 % turvekankaalla. Yleisimmät suotyypit ovat pohjois- ja keskiosissa rimpineva ja lähinnä kaakkoisosassa kei- dasräme. Keidasrämettä ja silmäkenevaa on paikoin myös suon pohjois- ja keskiosassa. Suon etelä- ja länsiosat ovat saarekkeiden pirstomaa epäyhtenäistä soistumaa, joka pääosin on saraneva- ja lyhytkorsinevamuuttumaa. Itäosassa on tupasvillarämettä. Ojitetulla alueella on 46 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 74 % rahkavaltaista, 25 saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,0. Yleisin pohjamaalaji on moreeni, jonka päälle on paikoin huuhtoutunut ohuita hieta- tai hiekkakerroksia. Haravasuo ei sovellu energiaturvetuotantoon. Tuotannon estää suon mataluus, pohjan epätasaisuus ja suon syvimmillä osilla heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus. 14. Valkeasuo Valkeasuo (kl ) sijaitsee 45 km Ilomantsin keskustasta pohjoiskoilliseen Käenkoskelta Hattuvaaraan johtavan tien eteläpuolella. Suon pinta-ala on 760 ha, josta yli 1,5 metriä syvää on 460 ha ja yli 2 m syvää 320 ha. Tutkimuspisteitä on 301 (kuva 15). Valkeasuo on osa Palokankaan reunamuodostuman etumaastoon syntynyttä laajaa suokompleksia. Etelässä suo jatkuu Kaitoinsuona ja idässä Ilajansuona. Suon pinta ( m mpy) viettää etelään. Vedet laskevat länsiosasta Ylä- ja Ala-Vepsän kautta Valkeajärveen ja itäosasta Polttopuroa myöten Rahejärveen. Tutkimuspisteistä on 32 % avosuolla, 62 rämeellä, 4 % korvessa ja 2 % turvekankaalla. Yleisimmät suotyypit ovat keidasräme ja saranevamuuttuma sekä itäosassa tupasvillaräme- ja rahkarämemuuttuma. Reunamuodostumalta valuvien vesien vaikutus näkyy suolla rehevinä juotteina, jotka kiemurtelevat paikoin koko suon läpi. Silmiinpistävää onkin suotyyppien jyrkät vaihtelut karuista keidasrämeistä reheviin sara- ja rimpinevoihin. Suon länsiosa on luonnontilainen. Ojitetulla alueella on 54 tutkimuspisteistä. Turpeesta on 45 % rahkavaltaista ja 55 % saravaltaista. Rahkaisimmat alueet ovat suon länsiosassa ja saraisimmat etelä- ja kaakkoisosassa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta. Valkeasuon yli 2 m syvästä alueesta soveltuu energiaturvetuotantoon 290 ha. Tuotantoa haittaa pohjan epätasaisuus ja paikoin paksu rahkavaltainen pintakerros. Alle 2 m syvillä suon osilla on suon syvyyteen nähden liian paksu rahkavaltainen pintakerros.

24 11 ('_` A % ~ \,,U Af i` ` a ~~ - 1~~n o3t ~~ ~~~ Y~~~ Ly ä,. ~(, ~,~ ~\ ~awdj ~na.~., - n... ~g 1 A 4j \\\), n n, ~~....n ä.,.~~ ` I ~, ~ \ \I r ` 'r\,,, ~~~ ~\ \~~ \ - ä,.,/,- / 'I,'r A 1 71, ' 1 - 'XN ~' , \, R , r,.. ~ A :- A ~ - ö v a a 1 rr\ Ä A IKI v - 4, 5g -A ly-i3som1~ 1 A A Maanmittaushallitus

25 l'..,-y Pg~suo -~ \A~`tat,p.q~p,pm~~ j r ~~` Q ~ n\, fä.,, nr~~,~~~'~~,\~ ;~/ \~ \ /'~~LI~ ~ f\ \ A 4o4 - AE A A A A 4Oth A Pohj akartta ö Maanmittaushallitus

26 Kaitoinsuo Kaitoinsuo (kl ) sijaitsee 35 km Ilomantsin keskustasta pohj oiskoilliseen Hattuvaaraan johtavan tien länsipuolella. Suon pinta-ala on 420 ha, josta yli 1,5 metriä syvää on 222 ha. Tutkimuspisteitä on 184 (kuva 16). Kaitoinsuon itäpuolella on korkeita moreenimäkiä ja eteläpuolella Rahesuo. Lännessä ja pohjoisessa Rahej ärvi ja Polttopuro erottavat Kaitoinsuon Valkeasuosta. Suon pinta ( m mpy) viettää lounaaseen kohti Rahepuroa ja Rahejärveä. Tutkimuspisteistä on 19 % avosuolla, 74 rämeellä, 3 % korvessa ja 4 % turvekankaalla. Yleisin suotyyppi on sararämemuuttuma. Suon pohjoisosassa on lisäksi saranevamuuttumaa sekä kaakkois-ja luoteisosissa tupasvillarämemuuttumaa. Ojitetulla alueella on 90 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 39 % rahkavaltaista, 58 % saravaltaista ja 3 % ruskosammalvaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Kaitoinsuon yli 1,5 m syvästä alueesta soveltuu energiaturvetuotantoon 180 ha. Tuotantoa haittaa paikoin runsas liekoisuus ja kookas puusto. Rikkipitoisuus on suhteellisen korkea. 16. Rahesuo Rahesuo (kl ) sijaitsee 30 km Ilomantsin keskustasta koilliseen Hattuvaaraan johtavan tien länsipuolella. Suon pinta-ala on 750 ha, josta yli 1,5 metriä syvää on 530 ha. Tutkimuspisteitä on 263 (kuva 17). Pohjoisessa suon erottaa Kaitoinsuosta Rahepuro ja Valkeasuosta Rahejärvi. Muualla Rahesuota ympäröivät laajat moreenimäet. Suon pinta ( m mpy) viettää kohti Rahepuroa, joka laskee suon läpi luoteeseen Rahejärveen. Tutkimuspisteistä on 29 % avosuolla, 67 rämeellä, 2 % korvessa ja 2 % turvekankaalla. Yleisimmät suotyypit ovat keidasrämemuuttuma ja saraneva. Suon keskiosassa on Hajalammen kohdalla koko suon läpi ulottuva saraneva-alue. Etelä-kaakkoisosan allas on luonnontilaista keidasrämettä ja etelä-luoteisosan allas keidasrämemuuttumaa. Reunoillaja eteläosassa on rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttumaa. Tutkimuspisteistä on 53 % ojitetulla alueella. Turpeesta on 60 % rahkavaltaista, 38 saravaltaista ja 2 % ruskosammalvaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja moreeni. Rahesuon yli 1,5 syvät 530 ha :n alueet soveltuvat tietyin varauksin energiaturvetuotantoon. Tuotantoa haittaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. Turpeen laadussa on kuitenkin jyrkkiä alueellisia vaihteluita. Saraneva- ja sararämealueilla on suon pohjalla usein heikosti maatunutta rahkaturvetta. Rikkipitoisuus on etenkin pohjaturpeessa suhteellisen korkea.

27 Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Kaitoinsuolla. 29

28 ,~_ 1aa.5,aas. A : A - i -- ~ n \ ~' 1. 1 \ CO - A V n, Rehek,gn ai, ~ \ Rah- esuo- \ 1 w A n- N-i Iy Aäm ns p _ -~ _ l h fr eeawy9t,.' F' ~~~ 1 C`~M'. tyla.ä\j t / Poh J öakartta I O C Maanmittaushallitus Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijanti Rahesuolla ö

29 31 Turpeista on rahkavaltaisia 58 %, saravaltaisia 41 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve, jonka osuus on 40 %. Puhdasta rahkaturvetta on 17 % ja rahkasaraturvetta 35 %. Suokuution kuiva-ainemäärä on kaikkien näytteiden keskiarvona 91 kg (vaihteluväli soittain kg) ja lämpöarvo 21,8 MJ/Kg (21,3-22,6 MJ/Kg). Tuhkapitoisuus vaihteli soittain 1,5-4,7 % :n ja rikkipitoisuus 0,15-0,46 % :n välillä. Näytteiden keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,26 % ja tuhkapitoisuus 2,8 % kuivapainosta. Taulukko 2. Soiden pinta-ala, turvekerrostumien paksuus, maatuneisuus ja turvemäärä. Suon n :o ja nimi Karttalehti Pintaala (ha) Keskipaksuus (m) Yht Keskimaat. Turvemäärä (milj.suo-m3) S I-3 S4 S5-10 S5-10 KOKO S S5-10 Yht. C1-10 C1-10 SUO C KIIMASUO(W) ,0 0,1 2,0 2,1 6,1 6,0 0,06 0,15 2,59 2,80 2.PÄNTTÄSUO ,1 0,1 2,0 2,2 6,4 6,2 0,09 0,14 2,90 3,13 3.HEIN SUO ,0 0,1 2,1 2,2 5,6 5,5 0,14 0,30 7,05 7,49 4.ALUSSUO ,2 0,3 2,2 2,7 5,5 5,1 0,40 0,74 5,09 6,23 5.KARJOSUO ,1 0,3 2,2 2,6 5,5 5,2 0,09 0,46 3,15 3,70 6.M KR SUO ,1 0,1 1,5 1,7 5,9 5,7 0,22 0,34 6,74 7,30 7.KELOKORVENSUO ,0 0,2 1,7 1,9 5,4 5,2' 0,09 0,38 3,50 3,97 8.KIIMASUO (E) ,0 0,1 1,7 1,8 5,9 5,7 0,03 0,23 2,62 2,88 9.KORVILANSUO ,1 0,2 1,5 1,8 6,1 5,7 0,76 0,80 7,65 9,21 10.YL JOENSUO ,1 0,1 1,6 1,8 6,1 5,9 0,12 0,10 2,68 2,90 11.LEHMISUO ,1 0,3 0,8 1,2 5,5 4,8 0,04 0,18 0,59 0,81 12.SIKOSUO ,1 0,1 1,5 1,7 6,5 6,1 0,14 0,12 1,91 2,17 13.HARAVASUO ,2 0,1 1,1 1,4 6,0 5,3 2,03 1,44 10,89 14,36 14.VALKEASUO ,0 0,2 1,6 1,8 5,6 5,3 0,28 1,53 12,17 13,98 15.KAITOINSUO ,0 0,1 1,5 1,6 5,5 5,4 0,08 0,26 6,55 6,89 16.RAHESUO ,1 0,2 1,9 2,2 5,6 5,2 0,64 1,73 14,23 16,60 YHT./KESKI- M RIN ,1 0,2 1,6 1,9 5,8 5,4 5,21 8,90 90,31 104,42 S I-3 rahkaturve, maatuneisuus 1-3 S4 rahkaturve, maatuneisuus 4 S5-10 rahkaturve, maatuneisuus 5-10 C1-10 saraturve, maatuneisuus 1-10

30 32 Tutkittujen soiden soveltuvuus turvetuotantoon Tutkituista soista on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 12 suolla yhteensä 1775 ha, joka on noin 32 % tutkitusta pinta-alasta. Energiaturvetuotantoon soveltuvan turpeen kokonaismäärä on 34,32 milj. suo-m3, kuivaainemäärä 3,024 milj. tonnia ja energiasisältö 18,211 milj. MWh (taulukko 3). Mikään tutkituista soista ei sovellu hyvin kasvuturvetuotantoon. Soista on saatavissa tiedot H 1-3 ja H 4 maatuneen rahkaturpeen määristä sekä rahkaturpeen sisältämistä lisätekijöistä ja niiden määristä. Taulukko 3. Yhteenveto energiaturvetuotuotantoon soveltuvista alueista. Suon nimi Tuotantokelpoinen alue ha Turvemäärä milj. suo-m3 Kuiva-ainetta t Energiasisältö milj.mwh (kuiva turve) 1. KIIMASUO W 70 1, , PÄNTTÄSUO 74 1, , HEIN SUO 95 2, , M KR SUO 177 3, , KELOKORVENSUO 84 1, , KIIMASUO E 48 0, , KORVILANSUO 125 2, , YL JOENSUO 70 1, , SIKOSUO 32 0, , VALKEASUO 290 5, , KAITOINSUO 180 3, , RAHESUO , ,211 YHTEENS , ,211

31 33 KIRJALLISUUTTA Energiataloudellinen Yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry ja Turveteollisuusliitto, Polttoturpeen laatuohje. Hänninen, P., Toivonen, T. ja Grundström, A Turvetutkimusten laskentamenetelmät. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13.4/83/131, 30 s. Hänninen, P. ja Lappalainen, E., Maatutkan ja suosondin soveltuvuus turvevarojen määrän ja laadun selvittämiseen. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 202, 32 s. Lappalainen, E., St6n, C.-G. ja Häikiö, J., Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, opas n :o s. Lappalainen, E. ja Hänninen, P., tutkimusraportti 117, 118 s. Suomen turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Saarelainen, J., Ilomantsin kunnassa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 1. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 226, 177 s. Suomi, T., Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa II. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 243, 150 s. Suomi, T., 1993 a. Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa III. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 261, 28 s. Suomi, T., 1993 b. Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa IV. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 263, 25 s.

32 34 LIITE 1 (1) ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT ( ) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI n :o Ahvenlamminsuo Alussuo Aukeasuo Aukeasuo Aukeasuo n Aukeasuo w Elinsuo Hallahuuhansuo Haravasuo Haukilamminsuo Haukilampi Hauta-ahonsuo Heinäsuo Heinäsuo Heinäsuo Hullarinsuo , Hukkasuo Ilomantsinsuo Isokivisuo Iso ukonsuo Issakansuo Jormonsuo Joutensuo Järvisuo Kaitoinsuo

33 35 LIITE 1 (2) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI n :o Kalattomansuo Karjosuo Karpansuo Karsikkosuo Kauhasuo Kelorannankangas Kelorannansuo Kelokorvensuo Kiimasuo e Kiimasuo w Kimiinpohjansuo Kirkkosuo Kisusuo , Kontturinsuo Korpisuo Korvilansuo Kuikkasuo Kuikkavaara Kuohtunsuo Kotkatsuo Kuohusuo Kurensuo Kurkelansuo Lakkasuo Lamminvaaranalussuo

34 36 LIITE 1 (3) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI n :o Lautasuo (n) Lautasuo (s) Lemisuo Lieponsuo Lylykoskensuo Maksimaistensuo Mustanjoensuo Muurinsuo Mäkräsuo Mäkräsuo Naukulamminsuo Niemisuo Papinlamminsuo , Parilamminsuo Parkusuo Patrikkasuo Pienenvaaransuo Pieni ukonsuo Pitkäkangas Pitkänlahdensuot , Pitkäsuo Pönttösuo Pötönvaara Rahesuo , Rahesuo

35 37 LIITE 1 (4) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI n :o Rajasuo Reimisuo Reposuo Riihisuo Ruohosuo Ruokosuo Ruostesuo Ruostesuo Saunasuo Selkosensuo Sikosuo Sortosuo Suhansuo , Suokonsuo Surmasuo Suurisuo Suurisuo Syrjösuo Säynesuo Tavarasuo Teronsuo Tetrisuo n Tetrisuo w , Tikkasenaho Timonsuo

36 38 LIITE 1 (4) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI n :o Tuohisuo Uitoskorpi Valkeasuo , Vasikkasuo Veitsijoensuo Viitalahdensuo Viitasuo Yläjoensuo

37 39 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (1) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdisttaninen Yksikkö Ilmoitustarkkuus Raja-arvot Laatuluokittain Toteamistapa. kattavuus ja laajuus J6 J8 ilo KOSTEUS SAAPUMIS- Toimituser -vähintään p% 0,1 40,0 40,0 40,0 A, I/vrk TILASSA -enintään p% 0,1 60,0 56,0 50,0 A, l/vrk Yksittäinen kuorma -vähintäin p% 0,1 38,0 38,0 38,0 C -enintään p% 0,1 65,0 63,0 60,0 2. TEHOLLINEN Toimituseri, LAMPÄARVO vähintään MJ/kg 0,1 6,0 8,0 10,0 A, 1/vrk SAAPUMIS- TILASSA 3. ENERGIA- Toimituseri, TIHEYS vähintäin MWIs/m' 0,01 0,50 0,70 0,80 A, 1/vrk SAAPUMIS- TILASSA 4. TEHOLLINEN Kuukausierä, LAMPÄARVO vähintäin MJ/kg 0,01 18,00 18,00 19,00 B, 1/vrk KUIVA- AINEESSA 5. TUHKA- Kuukausieri PITOISUUS enintään p% 0,1 10,0 10,0 10,0 B, 1/kk KUIVA- AINEESSA Toimituserä ja kuukausier p% 0,1 15,0 15,0 15,0 C yhdeltä toimituspaikalta enintään 6. TUHKAN Kuukausier, SULAMIS- puolipallopiste.c C K YTTAYTYM. vähintään ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI- Kuukausieri, PITOISUUS enintään p% 0,01 0,30 0,30 0,30 B, 1/kk KUIVA- AINEESSA ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 8. SUURET Kuorma, KAPPALEET silm kooltaan p% 0,2 1,0 1,0 0,5 C 200x200 mm täryritil lle jäävä osuus enintään Yksittäisen m 0,1 1,0 1,0 1,0 C kappaleen suurin sallittu ulottuvuus ja ns 0,2 0,2 0,2 C tilavuus ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. KARKEA Toimituserä, AINES 200x200 mm p% C täryritil n l - p isevä, mutta 40x40 Ton seu- ellei etukäteen toisin ole sovittu lalle jäävä osuus enintään 10. IRTOTIHEYS Kuorma, -vähintään kg/m' C -enintään kg/m' Raja-arvot Kattavuus Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan. A. Koko turvem irän kattava säännöllinen ominaisuuden m ritys turpeen arvon m rittämist varten. B. Koko turvem ärän kattava säännöllinen ominaisuuden m ritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus mä ritet n satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu laajuus on v himm istaajuus, jolla ominaisuus määriteti n.

38 40 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (2) PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdistuminen Yksikkö Ilmoitustarkkuus Raja-arvot Laatuluokittain Toteamistapa - kattavuus ja Laajuus P9 P11 P13 P15 ) l. KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA Toimituser -viihints n cnintlsn p-% p-% 0,1 0,1 35,0 53,0 30,0 47,0 27,0,0 20,0 ) 33,0 A, I/vrk A, l/vrk 2. TEHOLLINEN L MPÄARVO SAAPUMIS- TILASSA _) Toimituserä, vähintään MJ/kg 0,1 9,0 11,0 13,0 5,0 A, 1/vrk 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA ') 4. TEHOLLINEN L MPÄARVO KUIVA- AINEESSA Toimituser, v hint än MWWm 0,01 1, ,50 A, 1/vrk Kuukausier8, vähintään MJ/kg 0,01 18,00 19, B, 1/vrk 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukauslerä enintään ToimituserS ja kuukausier yhdeltä toimituspaikalta eiiint n p-% p-% 0,1 0,1 10,0 15,0 10,0 15, ,0 6,0 8,0 B, 1/kk C 6. TUHKAN SULAMIS- K VIT YTYM. Kuukausiorii, puolipallopiste vähintään 'C ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu C 7. RIKKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausierä, enintään p% 0,01 0,30 0,30 I 0,30 ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu I 0,30 B, 1/kk 8. SUURET KAPPALEET Kuorma, suurin ulottuvuus enintään nuo, C osuus enintään p-% 0,1 1,0 1,0 1,0 1,0 ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. PALAKOKO Keskimääräiset mitat -halkaisija mm ellei etukäteen toisin c -pituus mm ole sovittu 10. HIENOAINEKSEN OSUUS Kuorma, silm kooltaan 20x20 mmverkkoseulan l p iseva osuus enintään p% ) tai 10 5 ) C ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 11. IRTOTIHEYS Kuorma -vähintään kghn' C -enintään kg/m' HUOMAUTUKSET :.) Pienkäyttöluokka, jonka osalta toteamistapa (-kattavuus ja taajuus) sovitaan tapauskohtaisesti. Erityisrajoitus kohdassa 5.2 Sovitaan toimitussopimuksessa käytetäänkö MJ/kg vai MWh/m', ei molempia samanaikaisesti. Lisähuomautus : MJ/kg- ja MWh/m'- arvoja ei ole tästä syystä synkronoitu keskenään. Seulottu kuormausvaiheessa. Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan. Kattavuus A. Koko turvem ärän kattava säännöllinen ominaisuuden määnitys turpeen arvon m rittämistä varten. B. Koko turvemäär n kattava säännöllinen ominaisuuden mäiritys ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus mäiritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu taajuus on vähimmiiistaajuus, jolla ominaisuus m ritet n.

39 41 LIITE 3 SUO KARTTA Suon ja mineraalimaan raja Pelto 5.1 7/23 Lohkare Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen (H1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen/ koko turvekerrostuman paksuus dm Järvi tai lampi./ Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki Turvekerrostuman paksuus Suon syvyyskäyrat dm Tie PROFIILIT Turvelajit Pohjamaalajit Turpeen maatuneisuus : Rahko ( Sphagnum 1 Sara ( Carex ) 5 C Karkeadetrituslieju KdLj Hienodetritus - Hdlj H 4 lieju H 1-3 Ruskosammal ( Bryales I B %/ Järvimuta Ja Mu H 5-6 I'- P4 S P k S 15 Sararahka ( Corex- Sphagnum 1 CS Rahkosara ( Sphagnum-Carex ) Sc Ruskosammal-(Bryales-Carex ) Sara Tupasvilla (Errophorum 1 Tupasluikka ( Trichophorum ) BC Er xxx x Savilieju SaLj H 7-10 r Lielusavi Lj Sa Savi Sa Muita symboleja : Hiesu Hs A A A Hiilikerros Hieta Ht ss SaosIuma Siniheinä ( M olinia ) Hiekka Hk y r r r r I TT l Tl I Suolevakko ( Scheuchzeria 1 Korte ( Equisetum I Jorviruoko I Phragmites I,, Sora sr Liekoisuus : 3/2 Lieko-osumat syvyydessä p Moreeni Mr 0 - l m/ I- 2 m Kallio Ko Roote ( Menyanthes 1 Lohkareita Lo Varpuaines ( Nanolignidi 1 N A Puuaines 1 Lignidi 1 L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korvet VL Varsinainen letto LR Lettarame RIL Rimpiietto RHSR Ruohoinen sararame V5N Varsinainen saraneva VSR Varsinainen sararame RHSN Ruohomen saraneva LKNR Lyhytkorsinevararne R I N Rimpmeva TR Tupasvillarame KN Kalvokkaneva PSR Pallosorarame LKN Lyhytkorhnen eeva KGR Kangasrome SIN Silmakeneva IR Isovarpuinen rame RN Rahkanevo RR Rohkarame LUN Luhtaneva KER Keidasrame KR Korpirame Muuttuneet suotyypit : oj ojikko ksmu mu muutluma rhtk tk turvekangas mlk ptk vatk jotk Suotyyppi -ja IRmu Suotyyppi liekoisuuskartta 1230 Lieko-osumat Ikpll syvyysvöleillö 0.0.5, ,5 ja Om Suon syvyyskiyrä VLK Varsinainen lettokorpi KOLK Koivule 1 tokorpi LHK Lehtokorpi RHK Ruoho-la heinakorpi KGK Kangaskorpi VK Varsinainen korpi NK Nevakorai RAK Raaseikko Karhunsammalmuuttuma kh Kytäheitto Ruohoturvekangas pe Pello Mustikkaturvekangas ta Turpeennostoalue Puolukkaturvekangas pta Palaturpeen nostoalue Varpulurvekangas Ita Jyrsinturpeen nostoalue Jokalakonervoturvekaegas