ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA III GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 261.

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 261 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA III Abstract : The mires and their potentialities in peat production in the municipality of Ilomantsi. Part III Kuopio 1993

2 Suomi,Timo1993. Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa III. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset. Turvetutkimusraportti 261, 24 sivua, 2 kuvaa ja 3 liitettä. Ilomantsissa tutkittiin vuonna suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Linjaverkostolla sadan metrin välein sijaitsevilta tutkimuspisteiltä määritettiin mm. suotyypit, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys sekä puuston laatu ja tiheys. Kairauksissa tutkittiin turvelajit, liejut ja pohjamaalajit. Tilavuustarkkoja laboratorionäytteitä otettiin 519 kpl. Turpeiden keskipaksuus on 2,1 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen osuus on 0,4 m. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 101,14 milj.suo-m3. Turvenäytteiden keskimääräinen lämpöarvo on 21,3 MJ/kg, kuiva-ainemäärä 80 kg/suo-m 3, tuhkapitoisuus 2,5 % ja rikkipitoisuus 0,25 % kuivapainosta. Energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa aluetta on 12 suolla yhteensä ha. Tuotantokelpoisen turpeen määrä on 38,86 milj. suo-m`, jonka kuiva-ainemäärä on 3,10 milj. tn ja energiasisältö 18,62 milj. MWh kuivalle turpeelle laskettuna. Avainsanat : suo, turve, energiaturve, Ilomantsi Timo Suomi Geologian tutkimuskeskus PL 1237 SF KUOPIO FINLAND

3 Suomi,Timo1993. Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa III. - The mires and their potentialities in peat production in the municipality of Ilomantsi. Part III. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of peat investigation pages, 2 figures, 3 appendices. In the municipality of Ilomantsi ere studied 19 mires by Geological Survey of Finland. Altogether hectares of peatland ere studied. The field ork as carried out on survey line grids ith study sites at the intervals of 100 meters. Peat deposits ere studied to determine the type and humification of peat. Also ere studied for example the cover type and etness of mire, amount of snags in the deposits and si e, density and uality of trees. Altogether 519 samples ere taken to the laboratory. The mean depth of the mires is 2,1 m, including 0,4 m of slightly humified surfical layer. The amount of peat of the studied peatland is 101,14 milj.m3. The average net calorific value of dry peat is 21,3 MJ/kg and bulk density 80 kg/m3 in situ. The average ash content is 2,5 % and sulphur content 0,25 % of dry eight. The total peatland area suitable for fuel peat production is hectares. Useful peat resources are 38,86 milj. m3 in situ and the energy content 18,62 milj. MWh as calculated for dry peat. Key ords : peat, mire, energy peat, Ilomantsi. Timo Suomi Geological Survey of Finland P.O.Box 1237 SF KUOPIO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 7 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 9 3. AINEISTON KÄSITTELY Laskelmat ja arviointiperusteet Tulosteet TUTKITUT SUOT TULOSTEN TARKASTELU Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat Laboratoriomääritysten tulokset Tutkittujen soiden soveltuvuus turvetuotantoon 23 KIRJALLISUUTTA 24 LIITTEET

5 7 1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tutkinut soita Ilomantsin kunnan alueella vuosina 1960, 1961, 1987, 1988 ja Tutkimusten päätarkoituksena on selvittää soiden soveltuvuus turvetuotantoon. Vuoden 1989 loppuun mennessä on Ilomantsin yli 20 ha :n soiden ha :n pinta-alasta tutkittu noin ha (44 %). Vuosina tutkittiin 22 suota (n ha) ja suota (9 766 ha). Vuosien 1987 ja 1988 tutkimustulokset on julkaistu turveraporteissa 226 ja 243. Tähän raporttiin on koottu vuonna 1989 tutkituista soista vain lyhyet yleispiirteiset yhteenvedot. Tutkimusselostuksista puuttuvat suokartat, profiilit ja laboratoriotulokset. Kyseinen aineisto ja yksityiskohtaiset tiedot tutkituista soista on tilattavissa GTK :n Väli- Suomen aluetoimistosta. Vuonna 1989 tutkittiin 19 suota, joiden yhteispinta-ala on ha. Tutkittujen soiden sijainti on esitetty kuvassa TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, jossa selkälinjaa vasten on tehty poikkilinjoja yleensä 400 metrin välein. Tutkimuspisteet ovat linjastoilla 100 metrin välein (ks. Lappalainen, St6n ja Häikiö, 1984). Syvyydet on kairattu tutkimuspisteiden puolivälistä sekä erillisiltä linjoilta 50 metrin välein. Tutkimuslinjat on vaaittu. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (5-asteikolla) sekä mättäisyys. Edelleen huomioitiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, kehitysluokka ja hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittin pääturvelaji sekä mahdollisten lisätekijöiden määrä (6-asteikolla). Turpeen maatuneisuus määritettiin maastotöihin soveltuvalla von Postin menetelmällä (10-asteikko). Lisäksi määritettiin kosteus (5-asteikolla) ja kuituisuus sekä mahdolliset liejukerrokset ja pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi luodattiin kahden metrin tangolla kymmenen kertaa kunkin tutkimuspisteen ympärillä.

6 8 Kuva 1. Ilomantsissa vuonna 1989 tutkitut suot. 1. Kimiinpohjansuo 8. Ruostesuo 14. Iso Ukonsuo 2. Ilomantsinsuo 9. Lylykoskensuo 15. Aukeasuo N 3. Issakansuo 10. Kisusuo 16. Suhansuo 4. Tetrisuo W 11. Korpisuo 17. Jormonsuo 5. Aukeasuo W 12. Joutensuo 18. Tetrisuo N 6. Lieponsuo 13. Pieni Ukonsuo 19. Pitkänlahdensuot 7. Kuohtunsuo

7 9 Joillakin soilla mitattiin turpeen kosteutta suosondilla 200 m :n välein syvyyssuunnassa 10 cm kerrallaan (ks. Hänninen, P. ja Lappalainen, E., 1987). 2.2 Laboratoriotutkimukset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 33 näytepisteeltä yhteensä 519 tilavuustarkkaa näytettä. Näytteistä määritettiin maastossa turvelajit ja maatuneisuus sekä laboratoriossa happamuus, vesipitoisuus, tuhkapitoisuus ja kuiva-ainemäärä. Lisäksi määritettiin lämpöarvo 182 :sta, rikkipitoisuus 119 :sta ja hivenaineet P, As) 68 :sta näytteestä. (Cu, Mn, Ni, Pb, Zn, Fe, Cd, 3. AINEISTON KÄSITTELY 3.1 Laskelmat ja arviointiperusteet Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelajien osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen, Grundström 1983). Siinä syvyyskäyrien väliset alueet käsitetään omina syvyysvyöhykkeinään (0,3-1,0 m, 1,0-1,5 m jne), joilta lasketaan erikseen turvemäärät. Nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Tuotantokelpoisena alueena pidettiin soiden yli 1,5 m syviä osia. Turvemääristä on vähennetty laadullisesti kelpaamattomat alueet ja suon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm paksu runsastuhkainen kerros. Kuivatuksen on oletettu tapahtuvan ilman pumppaustoimenpiteitä. Mikäli tuotantokelpoisen alueen pinta-ala ylittää 20 ha, on se ilmoitettu, ja sen energiasisältö laskettu. Arvioitaessa turpeen soveltuvuutta energiaturpeeksi nojauduttiin Turveteollisuusliiton antamiin ohjeisiin turpeen laatuvaatimuksista (liite 2). Turvekerrostuman käyttökelpoisuuden määrää heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen alla olevan pohjaturpeen laatuja määrä. Energiaturvetuotantoon soveltuvina pidetään yleensä saravaltaisia turpeita ja H5-10 maatuneita rahkavaltaisia turpeita. Tuotantokelpoisten soiden heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve on laskettu mukaan energiaturvemäärään, mikäli sitä ei erikseen ole suositeltu kasvuturpeeksi.

8 Tulosteet Jokaisesta suosta on tehty suoselostus, jossa käsitellään mm. suon sijaintia, kulkuyhteyksiä, sekä suon ympäristöä, laskusuhteita ja ojitusta. Lisäksi esitetään yleisimmät suotyypit, turvelajit, liekoisuus, pohjamaalajit ja liejut. Pinta-alat, keskisyvyydet (H1-4, H5-10) ja turvemäärät on taulukoitu syvyysalueittain (koko suo, yli 1, yli 1,5 ja yli 2 m). Lopuksi on arvioitu suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Jokaisen turvetuotantoon soveltuvan suon tuotantopinta-alasta on laskettu soveltuvan turpeen määrä, kuiva-ainemäärä ja energiasisältö. Soiden turvekerroksia havainnollistetaan karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Suokarttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu neljään osaan : heikosti (H1-3) maatunut, vähän (H4) maatunut, kohtalaisesti (H5-6) maatunut ja hyvin maatunut (H7-10). Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella suotyyppi ja liekoisuus. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein (liite 3). Laboratoriomääritysten tulokset on taulukoitu näyte- ja pistekohtaisesti. Laskelmat soiden energiasisällöstä perustuvat näytteistä tehtyihin kuiva-aine- ja lämpöarvomäärityksiin. Joistakin soista on tehty kosteusmittauksia myös suosondilla. Mitatuista linjoista on saatavissa profiilit kuiva-aineesta tai esimerkiksi energiasisällöstä. Edellä mainittujen lisäksi on GTK :n turvetutkimuksista laadittu ATK-ohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla esitetään tutkimuspisteittäin mm. turpeen paksuus, suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, puusto, liejukerrokset tai pohjamaalajit. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan tulostaa kerralla kaksi edellä mainittua tietoa. Tarpeen mukaan voidaan profiilein tai kartoin esittää suon maatuneisuus, syvyys tai esimerkiksi energiasisältö. Tulostuksia voi tilata Geologian tutkimuskekuksesta : PL 1237, Kuopio. Puh :

9 K ISUSUO, Ilomantsi, kl , `4727 ~SUtiampti m 5,9 22 3/28 9 -I- V4.g / ~ (i/ /Z 9 : \ \ 8 8%36 8/ r 4/ O~S ~8/20-4.5~ 5 : 1/19 / \ -445m ~- -330m -430m m 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 7117~ a A m KISUSUO ILOMANTSI R-SELKMLINJR. KL M MPY MRRTUNEISUUS m MPY _I _ _ _ _ -152 M SPY SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELRJIT JA POHJAMAALAJIT KAMU 0/0 M MPY _ IRMU 1/0 IRMU PSRMU IRMU 2/3 0/0 0/0 VSRMU 1/1 YBRMU 4/0 V8RMU 0/4 TRMU LKNMU LKNMU 2/3 1/6 0/1 LKNMU 0/1 TRMU 4/1 P8RMU V8RMU 0/0 0/0 A A A _158 _ _ A A _ A1210m Kuva 2. Esimerkki suokartasta sekä maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista

10 TUTKITUT SUOT 1. Kimiinpohjansuo sijaitsee Ilomantsinjärven lounaispuolella noin 12 km Ilomantsin keskustasta länteen. Etelässä suo rajoittuu Kimiinpuroon ja pohjoisessa Ilomantsinsuohon. Vedet laskevat Kimiinpuroa myöten Mustajokeen ja edelleen Ilomantsinjärveen. Kimiinpohjansuon pinta-ala on 247 ha, josta yli 2 metriä syvää aluetta on 116 ha. Tutkimuspisteitä on yhteensä 108 ja syvyyspisteitä 175. Yleisimmät suotyypit ovat korpi-, sara-, isovarpu- ja tupasvillarämeen muuttumat. Paikoin on muuttuminen edennyt turvekangasvaiheeseen. Suolla on lisäksi peltoa, josta osa on vanhaa, jo metsittynyttä kytöheittoa. Turve on suurimmaksi osaksi puuta sisältävää sararahka- ja rahkasaraturvetta. Rahkavaltaista turvetta on 75 % ja saravaltaista 25 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni. Kimiinpuron läheisyydessä on suon pohja pehmeää hiedansekaista liejua. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä kolmesta on alkuainemääritykset. 14 kpl, joista Energiaturvetuotannon estää suon pohjakerroksen suuri rikki- ja tuhkapitoisuus. Kookas puusto ja suhteellisen runsas liekoisuus haittaavat pintaosankin hyödyntämistä. 2. Ilomantsinsuo sijaitsee noin 12 km Ilomantsin keskustasta länteen. Suon pinta viettää itään kohti Ilomantsinjärveä. Länsiosassa vietto on jopa 7 m/km, kun taas Ilomantsinjärveen rajoittuva itäosa on suhteellisen tasainen. Ilomantsinsuon pinta-ala on 595 ha, josta yli 2 metriä syvää aluetta on 443 ha. Tutkimuspisteitä on 202 ja syvyyspisteitä 434. Yleisin suotyyppi on lyhytkorsineva. Ojitetut pohjois- ja länsiosat ovat pääosin isovarpu- ja tupasvillarämeen muuttumaa. Ojitetulla alueella on yhteensä 62 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 63 % saravaltaista, 36 % rahkavaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Yleisin pohjamaalaji on hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä kolmelta näytepisteeltä yhteensä 54 kpl, joista yhdeksästä on myös alkuainemääritykset. Lisäksi on suosondilla tehty kosteusmittauksia. Ilomantsinsuon yli 1,5 m syvästä alueesta soveltuu energiaturvetuotantoon 375 hain alue. Tuotantoa haittaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros (keskimäärin 0,5 m) ja kuivatusvaikeudet.

11 Issakansuo sijaitsee noin 10 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen Enoon johtavan maantien pohjoispuolella. Suon pinta viettää voimakkaasti kaakkoon. Issakansuon pinta-ala on 240 ha, josta yli 2 metriä syvää aluetta on 132 ha. Tutkimuspisteitä on yhteensä 129 ja syvyyspisteitä 133. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarämeen muuttumat. Pohjoisosassa on lisäksi lyhytkorsinevaojikkoa ja eteläosassa sararämemuuttumaa sekä turvekangasta. Turve on valtaosin puuta sisältävää sararahkaturvetta. Rahkavaltaista turvetta on 68 %. Saravaltaiset turpeet sijoittuvat pääasiassa A-linjaston alueen eteläosaan. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä 24 kpl, joista viidestä on alkuainemääritykset. Lisäksi on suosondilla tehty kosteusmittauksia. Issakansuon yli 1,5 m syvästä alueesta soveltuu energiaturvetuotantoon 135 ha :n alue. Tuotantoa haittaavia tekijöitä ovat paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve, paikoin runsas liekoisuus ja kookas puusto. 4. TetrisuoW sijaitsee noin 27 km Ilomantsin keskustasta länteen. Tetrisuon pintaala on 145 ha, josta yli 2 metriä syvää aluetta on 16 ha. Tutkimuspisteitä on yhteensä 62 ja syvyyspisteitä 103. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevaräme-, isovarpuräme- ja tupasvillarämeojikko. Tetrisuo on kokonaan ojitettu. Turpeesta on 70 % rahkavaltaista ja 30 % saravaltaista. Saravaltainen turve on ohuena kerroksena tupasvillaa sisältävän rahkavaltaisen pintaturpeen alla. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Energiaturvetuotannon estää suon mataluus ja syvyyteen nähden liian paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. 5. Aukeasuo W sijaitsee noin 24 km Ilomantsin keskustasta länsiluoteeseen. Suo rajoittuu luoteessa tiehen ja muualla moreenimäkiin. Vedet kerääntyvät suon länsipäässä olevaan puroon, joka virtaa etelään yhtyen Silkunpuroon. Aukeasuon pinta-ala on 213 ha, josta yli 2 metriä syvää aluetta on 82 ha. Tutkimuspisteitä on 100 ja syvyyspisteitä 169. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma, joka vaihettuu reunoja kohti isovarpu- ja korpirämemuuttumaksi. Turpeesta on 54 % rahkavaltaista, 44 % saravaltaista ja 2 % ruskosammalvaltaista. Saravaltaiset turpeet sijoittuvat pääosin rahkavaltaisen

12 1 4 pintaturpeen alle suon pohjaosaan. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Suon pohjalla on paikoin noin puolen metrin paksuinen liejukerros. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä 16 kpl, joista neljästä on alkuainemääritykset. Lisäksi on suosondilla tehty kosteusmittauksia. Energiaturvetuotantoon soveltuu yli 1,5 m syvästä alueesta 100 ha. Paikoin suuri liekojen määrä haittaa turvetuotantoa. 6. Lienonsuo sijaitsee noin 15 km Ilomantsin keskustasta länsiluoteeseen. Suon pinta-ala on 118 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 54 ha. Tutkimuspisteitä on 65 ja syvyyspisteitä 104. Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa lyhytkorsineva ja etelämpänä lyhytkorsi- ja saranevamuuttuma. Reunaosilla on vallitsevana suotyyppinä korpirämemuuttuma. Ojitetulla alueella on 71 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 55 % rahkavaltaista ja 45 % saravaltaista. Saravaltainen turve on yleensä paksuhkona välikerroksena rahkavaltaisen pinta- ja pohjaturpeen välissä. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Suon syvimpien osien pohjalla on paksuimmillaan noin metrin paksuinen liejukerros. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä 18 kpl, joista neljästä on alkuainemääritykset. Lisäksi on suosondilla tehty kosteusmittauksia. Lieponsuon yli 1,5 m syvä 69 hain alue soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantoa vaikeuttaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ja runsas liekoisuus. 7. Kuohtunsuo sijaitsee noin 17 km Ilomantsin keskustasta länsiluoteeseen. Suon pinta-ala on 208 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 53 ha. Tutkimuspisteitä on 65 ja syvyyspisteitä 104. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämeen muuttumat. Reunoilla on korpiräme- ja sararämemuuttumaa. Turpeesta on 63 % rahkavaltaista. Tupasvillaa sisältävän pintarahkaturpeen alla vuorottelevat rahka- ja saravaltaisen turpeen kerrokset. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä kolmesta on alkuainemääritykset. 11 kpl, joista

13 1 5 Kuohtunsuon yli 1,5 m syvä 86 ha :n alue soveltuu välttävästi turvetuotantoon. Tuotantoa haittaa paikoitellen runsas liekoisuus ja kookas puusto. Lisäksi suo on muodoltaan rikkonainen ja mahdolliset tuotantoalueet muodostuvat useasta eri altaasta. 8. Ruostesuo sijaitsee noin 15 km Ilomantsin keskustasta länsiluoteeseen Enoon johtavan tien eteläpuolella. Suon pinta-ala on 210 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 44 ha. Tutkimuspisteitä on 132 ja syvyyspisteitä 129. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, korpiräme- ja isovarpurämemuuttumat. Reunoilla lisäksi sararäme- ja korpimuuttumaa. Turpeesta on 74 % rahkavaltaista. Turvekerrostumissa vaihtelevat rahka- ja saravaltaisten turpeiden kerrokset. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Suon pohjalla on paikoin liejua. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä viidestä on alkuainemääritykset. 24 kpl, joista ha. Ruostesuon yli 1,5 m syvästä alueesta soveltuu energiaturvetuotantoon yhteensä 44 Tuotantoa haittaa heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus. Myöskin syvimmän osan pohjaturve on energiaturpeeksi kelpaamatonta. Paikoin tuotannon estää suon mataluus ja kuivatusvaikeudet. 9. Lvlykoskensuo sijaitsee noin 22 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen Huhuksen kylään johtavan tien länsipuolella. Suon pinta-ala on 427 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 225 ha. Tutkimuspisteitä on 218 ja syvyyspisteitä 284. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämeen muuttumat. Lisäksi suon koillisosassa on lyhytkorsinevaa, luoteisosassa lyhytkorsinevamuuttumaa ja keskiosassa Koveropuron itäpuolella sararäme- ja saranevamuuttumaa. Lylykoskensuo on koillisosaa lukuunottamatta ojitettu. Ojitetulla alueella on yhteensä 90 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 69 % rahkavaltaista, 29 % saravaltaista ja 2 % ruskosammalvaltaista. Turvekerrostumat ovat valtaosin sararahkaturvetta. Saravaltaiset turpeet sijoittuvat Koveropuron itäpuolelle ja suon pohjaosaan. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä kahdelta näytepisteeltä yhteensä 24 kpl, joista kolmesta on alkuainemääritykset. tehty kosteusmittauksia. Lisäksi on suosondilla

14 16 Energiaturvetuotantoon soveltuu välttävästi suon yli 1,5 m syvästä alueesta 210 ha. Tuotantoa haittaa paikoin paksu rahkavaltainen pintakerros ja runsas liekoisuus. 10. Kisusuo sijaitsee Huhuksen kylän länsipuolella noin 30 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen. Suon pinta-ala on 85 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 42 ha. Tutkimuspisteitä on 43 ja syvyyspisteitä 76. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, sararäme- ja lyhytkorsinevamuuttuma. Reunoilla on isovarpu- ja korpirämeen muuttumaa. Turpeesta on 69 % rahkavaltaista. Saravaltaiset turpeet sijoittuvat suon länsi- ja pohjaosiin. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä 17 kpl, joista neljästä on alkuainemääritykset. Kisusuon yli 1,5 m syvä 55 ha :n alue soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon. Tuotantoa haittaavat itäosassa paksuhko rahkavaltainen pintakerros ja länsiosassa kuivatusvaikeuksia aiheuttava Kisulampi. 11. Korpisuo sijaitsee Huhuksen kylän länsipuolella noin 33 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen. Suon pinta-ala on 65 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 35 ha. Tutkimuspisteitä on 35 ja syvyyspisteitä 55. Yleisimmät suotyypit ovat länsiosassa isovarpu- ja korpirämemuuttuma ja itäosassa lyhytkorsineva. Ojitetulla alueella on 51 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 87 % rahkavaltaista. Turvekerrostumat ovat länsiosassa puuta ja itäosassa tupasvillaa sisältävää sararahkaturvetta. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä 15 kpl, joista kolmesta on alkuainemääritykset. Korpisuo ei sovellu energiaturvetuotantoon. Tuotantoa haittaavia tekijöitä ovat varsinkin suon itäosassa paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. Lisäksi pohjaturpeessa on hyvin maatuneiden turpeiden välissä heikosti maatuneita rahkaturvekerroksia. 12. Joutensuo sijaitsee Huhuksen kylän länsipuolella noin 31 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen. Joutenjärvi jakaa suon kahteen osaan. Suon pinta-ala on 182 ha,

15 1 7 josta yli 2 m syvää aluetta on 90 ha. Tutkimuspisteitä on 88 ja syvyyspisteitä 126. Yleisimmät suotyypit ovat länsiosassa isovarpurämemuuttuma ja itäosassa lyhytkorsineva ja lyhytkorsinevaräme. Paikoin suotyypit ovat ojikko- ja muuttumavaiheessa. Joutenjärven eteläpuoliset alueet ovat pääosin tupasvillarämemuuttumaa. on 64 % tutkimuspisteistä. Ojitetulla alueella Turpeesta on 75 % rahkavaltaista. Turvekerrostumat ovat pääosin sararahkaturvetta. Rahkavaltaisessa pintaturpeessa on runsaasti tupasvillaa, ja pohjaturpeessa vuorottelevat puuta sisältävät sararahka- ja rahkasarakerrokset. Yleisin pohjamaalaji on hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä neljästä on myös alkuainemääritykset. 15 kpl, joista Joutensuon yli 1,5 m syvästä alueesta 65 ha soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantoa haittaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros sekä runsas liekoisuus. 13. Pieni Ukonsuo sijaitsee Koitereen eteläpuolella noin 38 km Ilomantsin keskustasta pohjoiseen. Pohjoisessa suo rajoittuu Ukonlahteen ja etelässä laajaan hiekkamuodostumaan. Suon pinta-ala on 118 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 69 ha. on 44 ja syvyyspisteitä 70. Tutkimuspisteitä Yleisin suotyyppi on keidasräme. Länsiosassa on lisäksi isovarpurämettä, korpirämettä ja varsinaista korpea. Ojitetulla alueella on 24 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 79 % rahkavaltaista. Suon pintaosan tupasvillarahkaturpeen alla on sararahkaturvetta ja pohjimmaisena saravaltaista tai ruskosammalvaltaista turvetta. Pohjamaalajina on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä 17 kpl, joista neljästä on alkuainemääritykset. Lisäksi on suosondilla tehty kosteusmittauksia. Pieni Ukonsuo ei sovellu energiaturvetuotantoon. Tuotannon estää suon syvyyteen nähden liian paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ja pohjaosan kuivatusvaikeudet. Myös pohjaturpeessa on paikoin heikosti maatunutta rahkaturvetta. 14. Iso Ukonsuo sijaitsee Koitereen kaakkoispuolella noin 36 km Ilomantsin keskustasta pohjoiseen. Pohjoisessa suo rajoittuu Syväysjokeen ja muualla laajaan hiekkakankaaseen. Suon pinta-ala on 430 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 246 ha. Tutkimuspisteitä on 140 ja syvyyspisteitä 295.

16 1 8 Yleisimmät suotyypit ovat pohjoisosassa lyhytkorsineva ja etelämpänä lyhytkorsinevaräme ja tupasvillaräme. Reunoilla on isovarpuräme-, korpiräme- ja sararämeojikkoa. Ojitetulla alueella on 31 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 68 % rahkavaltaista. Valtaosa turpeesta on tupasvillaa sisältävää rahka- tai sararahkaturvetta. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoj a näytteitä kahdelta tutkimuspisteeltä yhteensä 31 kpl, joista neljästä on tehty myös alkuainemääritykset. Lisäksi on suosondilla tehty kosteusmittauksia. Iso Ukonsuo ei sovellu energiaturvetuotantoon. Tuotannon estää suon syvyteen nähden liian paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ja pohjaosan kuivatusvaikeudet. 15. Aukeasuo N sijaitsee noin 33 km Ilomantsin keskustasta pohjoiseen Naarvaan johtavan tien länsipuolella. Etelässä suo rajoittuu hiekkakankaaseen ja pohjoisessa Syväysjokeen. Suon pinta-ala on 240 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 51 ha. Tutkimuspisteitä on 90 ja syvyyspisteitä 146. Yleisimmät suotyypit ovat suon pohjoisosassa lyhytkorsineva ja keskiosassa tupasvilla- ja isovarpuräme. Eteläosat ovat pääosin korpi- ja sararämeen muuttumaa. Ojitetulla alueella on 42 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 56 % rahkavaltaista. Pintaturve on pääosin tupasvillarahkaturvetta. Puuta sisältävät rahkasaraturpeet sijoittuvat pohjaosaan. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. suon Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä 12 kpl. Aukeasuo ei sovellu energiaturvetuotantoon. Tuotannon estää suon syvyyteen nähden liian paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ja pohjaosan kuivatusvaikeudet. Lisäksi suon pintaosan liekoisuus on suuri. 16. Suhansuo sijaitsee noin 35 km Ilomantsin keskustasta koilliseen. Suon pinta-ala on 485 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 257 ha. Tutkimuspisteitä on 227 ja syvyyspisteitä 364. Yleisin suotyyppi on keskiosissa lyhytkorsineva, joka reunoja kohti vaihettuu tupasvilla- ja isovarpurämeeksi. Reunoilla on korpi- ja sararämeen muuttumia. Ojitetulla alueella on 48 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 64 % rahkavaltaista. Yleisin pohjamaalaji on hiekka.

17 19 Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä kolmelta näytepisteeltä yhteensä 60 kpl, joista viidestä on alkuainemääritykset. tehty kosteusmittauksia. Lisäksi on suosondilla Suhansuon yli 1,5 m syvä 311 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon, mikäli heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve hyödynnetään ennen energiaturvetuotannon aloittamista. Pintaturve sisältää runsaasti tupasvillaa ja on lähinnä II :n laatuluokan kasvuturvetta. 17. Jormonsuo sijaitsee noin 35 km Ilomantsin keskustasta koilliseen. Suon pintaala on 152 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 74 ha. Tutkimuspisteitä on 86 ja syvyyspisteitä 105. Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa lyhytkorsinevamuuttuma, joka reunoja kohti vaihettuu lyhytkorsinevaräme-, tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttumaksi. Reunaosat ovat pääosin korpirämemuuttumaa. Turpeesta on 93 % rahkavaltaista. Turvekerrostumat ovat valtaosin hyvin tai kohtalaisesti maatunutta puusararahkaturvetta. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä 17 kpl, joista neljästä on alkuainemääritykset. Lisäksi on suosondilla tehty kosteusmittauksia. Jormonsuon yli 1,5 m syvä 90 ha :n alue soveltuu välttävästi energiaturvetuotantoon. Tuotantoa haittaa suon pintaosan heikosti maatuneen rahkaturvekerroksen paksuus, liekojen määrä ja kookas puusto. suuri 18. TetrisuoN sijaitsee noin 38 km Ilomantsin keskustasta koilliseen. Luoteesta kaakkoon virtaava Suojoki jakaa Tetrisuon kahteen osaan. Suon pinta-ala on 410 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 220 ha. Tutkimuspisteitä on 165 ja syvyyspisteitä 282. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämeojikot. Reunaosissa on yleisesti sararämettä ja korpirämettä. Ojitetulla alueella on 70 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 77 % rahkavaltaista. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä kahdelta näytepisteeltä yhteensä 25 kpl, joista neljästä on alkuainemääritykset. Lisäksi on suosondilla tehty kosteusmittauksia.

18 20 Tetrisuon yli 1,5 m syvästä alueesta soveltuu energiaturvetuotantoon 115 ha, mikäli heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve hyödynnetään ennen energiaturvetuotannon aloittamista. Myös pohjaturpeessa on paikoin heikosti maatunutta rahkaturvetta. Pintaturve sisältää runsaasti tupasvillaa ja on lähinnä II :n laatuluokan kasvuturvetta. 19. Pitkänlahdensuot sijaitsee noin 7 km Ilomantsin keskustasta pohjoiskoilliseen Hattuvaaraan johtavan tien länsipuolella. Suo rajoittuu kaakossa Tetrilampeen ja luoteessa Kätkäjärveen. Idässä suota reunustaa harjuselänne lampineen. Suon pinta-ala on 210 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 177 ha. Tutkimuspisteitä on 107 ja syvyyspisteitä 179. Yleisin suotyyppi on silmäkeneva, joka reunoja kohti vaihettuu lyhytkorsinevarämeeksi. Reunoilla on isovarpu-, tupasvilla- ja sararämettä. Ojitetulla alueella on vain 20 % tutkimuspisteistä. Turpeesta on 72 % rahkavaltaista. Turvekerrostumat ovat pääosin sararahkaturvetta, jossa saravaltaiset turpeet ovat ohuina välikerroksina. Yleisin pohjamaalaji on hieta. Suon pohjalla on paikoin liejua. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkkoja näytteitä 21 kpl. Pitkänlahdensuot ei sovellu energiaturvetuotantoon paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen ja pohjaosan kuivatusvaikeuksien takia.

19 TULOSTEN TARKASTELU 5.1 Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat Vuonna 1989 tutkittiin 19 suota yhteispinta-alaltaan ha. Tutkittujen turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m, josta heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista pintaturvetta on keskimäärin 0,4 m. Pohjois-Karjalan läänissä on heikosti maatuneen rahkavaltaisen turpeen keskimääräinen paksuus 0,51 m (Lappalainen & Toivonen 1984). Tutkituista soista vain Pitkänlahdensuolla on pintaturpeen keskimääräinen paksuus suurempi (0,8 m). TUTKITTUJEN SOIDEN PINTA-ALA, TURVEKERROSTUMIEN PAKSUUS, MAA- TUNEISUUS JA TURVEMAÄRÄ SYVYYSALUE >0.3m SUON N :O JA NIMI KARTTA- PINTA- KESKIPAKSUUS (.) KESKIMAAT. TURVENÄÄRÄ (.ilj.suo-a3) LEHTI ALA S1-3 S4 S5-10 YHT S5-10 KOKO S1-3 S4 S5-10 YHT (ha) C1-10 C1-10 SUO C KIMIINPOHJANSUO ,0 0,1 1,4 1,5 5,3 5,2 0,05 0,19 3,35 3,59 2. ILOMANTSINSUO ,2 0,2 2,6 3,0 5,1 4,8 1,22 1,29 15,10 17,61 3. ISSAKANSUO ,0 0,2 2,3 2,5 5,2 5,1 0,08 0,58 5,46 6,12 4. TETRISUO W ,3 0,1 0,8 1,2 5,9 5,1 0,37 0,16 1,22 1,75 5. AUKEASUO W ,1 0,1 1,7 1,9 5,6 5,4 0,19 0,30 3,61 4,10 6. LIEPONSUO ,1 0,2 1,7 2,0 5,7 5,4 0,10 0,27 1,96 2,33 7. KUOHTUNSUO ,0 0,1 1,3 1,4 5,9 5,6 0,08 0,28 2,64 3,00 8. RUOSTESUO ,0 0,2 1,2 1,4 5,7 5,4 0,07 0,41 2,54 3,02 9. LYLYKOSKENSUO ,2 0,2 1,2 1,6 5,4 5,0 0,67 0,84 5,40 6, KISUSUO ,1 0,2 1,7 2,0 5,5 5,1 0,11 0,17 1,43 1, KORPISUO ,2 0,2 1,9 2,3 5,5 5,2 0,10 0,15 1,27 1, JOUTENSUO ,1 0,2 1,6 1,9 5,3 5,0 0,18 0,33 3,02 3, PIENIUKONSUO ,1 0,2 1,9 2,2 5,3 5,0 0,18 0,20 2,24 2, ISOUKONSUO ,2 0,3 1,6 2,1 6,0 5,3 1,06 1,15 6,83 9, AUKEASUO N ,2 0,1 1,1 1,4 5,9 5,3 0,47 0,21 2,65 3, SUHANSUO ,2 0,3 2,1 2,6 5,7 5,2 1,17 1,60 9,73 12, JORMONSUO ,0 0,4 1,8 2,2 5,8 5,5 0,03 0,56 2,77 3, TETRISUO N ,2 0,2 1,4 1,8 6,2 5,5 0,90 0,99 5,50 7, PITKANLAHDENSUOT ,2 0,6 2,9 3,7 5,2 4,9 0,36 1,29 6,06 7, YHTEENSA/KESKIMAARIN ,2 0,2 1,7 2,1 5,5 5,1 7,39 10,97 82,78 101,14 Tutkitusta alasta on yli metrin syvyistä aluetta ha (75 %), yli 1,5 m :n syvyistä ha (61 %) ja yli 2 m :n syvyistä ha (47 %). Kokonaisturvemäärä tutkituissa soissa on noin 101 milj. suo-m3, josta yli yli metrin syvillä osilla on 93 milj. suo-m3, yli 1,5 m syvillä 86 milj. suo-m 3 ja yli 2 m syvillä 74 milj. suo-m3.

20 22 Ilomantsin suot kuuluvat suokasvillisuusaluejaossa keidassoiden ja aapasoiden vaihettumisvyöhykkeeseen. Rämeitä on 72 %, avosoita 21 %, korpia 4 %, turvekankaita 2 % ja peltoa 1 %. Rämeistä yleisimpiä ovat tupasvilla- ja isovarpuräme. Myös korpirämettä on paikoin runsaasti. Avosuoalueet ovat valtaosin lyhytkorsinevaa. Luonnontilaista aluetta on yhteensä 31 %. Eniten on luonnontilaista aluetta Pitkänlahdensuolla, Pienellä Ukonsuolla ja Isolla Ukonsuolla. Ojitetut alueet ovat yleensä vanhaa ojikkoa ja suotyypit muuttumavaiheessa. Turpeista on rahkavaltaista 64 %, saravaltaista 35 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve, jota on 46 % kaikista turpeista. Puhdasta rahkaturvetta on 18 % ja rahkasaraturvetta 33 %. Ainoastaan Ilomantsinsuossa on saravaltaista turvetta yli puolet kokonaisturvemäärästä. Tutkittujen soiden keskimääräinen liekoisuus eli maatumattomien puunjäännösten määrä on yli 1 m :n syvyysalueella 2,1 %. Runsainta liekoisuus on Jormonsuolla (3,2 %) ja alhaisinta Pitkänlahdensuolla (0,5 %). 5.2 Laboratoriomääritysten tulokset Suokuution kuiva-ainemäärät ovat suurimmat Kuohtunsuolla (105 kg) ja Kimiinpohjansuolla (103 kg). Vetisimmät turvekerrostumat ovat Pitkänlahdensuolla (63 kg) ja Suhansuolla (69 kg). Näytteiden keskimääräinen kuiva-ainemäärä on 80 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on korkein Kuohtunsuolla (23,0 MJ/kg) ja alhaisin Korpisuolla (20,4 MJ/kg). Kaikkien soiden keskimääräiset tuhkapitoisuudet alittavat Turveteollisuusliitto ry :n laadunmääritysohjeessa (liite 1) asettamat raja-arvot. Korkein tuhkapitoisuus on Kimiinpohjansuolla (5,4 %) ja alhaisin Pienellä Ukonsuolla (1,5 %). Kaikkien näytteiden keskiarvo on 2,5 %. Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeen mukaan rikkipitoisuus on ilmoitettava mikäli se ylittää 0,30 %. Kimiinpohjansuolla keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,54 % ja Suhansuolla sekä Jormonsuolla 0,30 %. Pintaturpeen rikkipitoisuus on kaikissa tapauksissa alle 0,30 % kun taas pohjaturpeessa se usein ylittää kyseisen arvon. Kaikkien näytteiden keskiarvo on 0,25 %. Alkuainemäärityksiä tehtiin yhteensä 68 : sta näytteestä. Muuhun aineistoon verrattuna poikkeuksellisen korkeita pitoisuuksia on Kimiinpohjansuolla, jossa varsinkin suon pohjaosan näytteiden Cu, Mn ja Ni- pitoisuudet ovat suuria. Useissa muissakin soissa

21 2 3 kuparin, mangaanin, nikkelin ja raudan pitoisuudet kasvavat suon pohjaa kohden. Lyijyn ja sinkin sekä paikoin mangaanin ja kadmiumin osalta on yleistä pintanäytteen korkea pitoisuus muuhun turvekerrostumaan verrattuna. 5.3 Tutkittujen soiden soveltuvuus turvetuotantoon Tutkituista 19 suosta on energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa aluetta 12 suolla yhteensä ha, joka on noin 35 % tutkitusta pinta-alasta. Suurimmat tuotantoa rajoittavat tekijät ovat kuivatusvaikeudet ja suon pintaosan heikosti maatuneen rahkaturvekerroksen paksuus. Energiaturvetuotantoon soveltuvan turpeen kokonaismäärä on 38,86 milj. suo-m 3, kuiva-ainemäärä 3,095 milj.t n ja kuivan turpeen energiasisältö 18,62 milj. MWh. Suhansuolla ja Tetrisuolla on edellytetty heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen hyödyntämistä ennen energiaturvetuotannon aloittamista. Näiltä soilta saadaan lähinnä 11 :n laatuluokan kasvuturvetta 426 ha :n alueelta yhteensä 3,59 milj. suo-m3. Muilla tuotantoon soveltuvilla soilla pintaturve on laskettu sisältyväksi energiaturpeen kokonaismäärään.

22 24 KIRJALLISUUTTA Energiataloudellinen Yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry ja Turveteollisuusliitto, Polttoturpeen laatuohje. Hänninen, P., Toivonen, T. ja Grundström, A Turvetutkimusten laskentamenetelmät. Geologian tutkimuskeskus,maaperäosasto, raportti P 13.4/83/131, 30 s. Hänninen, P. ja Lappalainen, E., Maatutkan ja suosondin soveltuvuus turvevarojen määrän ja laadun selvittämiseen. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 202, 32 s. Lappalainen, E., Sten, C.-G. ja Häikiö, J., Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, opas n :o s. Lappalainen, E. ja Toivonen, T Laskelmat Suomen turvevaroista. Yhteenveto vuosien turvetutkimuksista. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti s. Saarelainen, J., Ilomantsin kunnassa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 1. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 226, 177 s. Suomi, T., Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa II. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 243, 150 s.

23 LIITE 1 ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT ( ) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI n :o AHVENLAMMINSUO AUKEASUO AUKEASUO N AUKEASUO W HALLAHUUHANSUO HAUKILAMMINSUO HAUKILAMPI HAUTA-AHONSUO HEINÄSUO HULLARINSUO , HUKKASUO ILOMANTSINSUO ISO UKONSUO ISSAKANSUO JORMONSUO JOUTENSUO JARVISUO KALATTOMANSUO KARPANSUO KARSIKKOSUO KELORANNANKANGAS KELORANNANSUO KIMIINPOHJANSUO KIRKKOSUO KISUSUO , KONTTURINSUO KORPISUO KUIKKASUO KUIKKAVAARA KUOHTUNSUO KURENSUO KURKELANSUO

24 LIITE 1 jatkoa SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI n :o LAKKASUO LAMMINVAARANALUSSUO LIEPONSUO LYLYKOSKENSUO MAKSIMAISTENSUO MUSTANJOENSUO PAPINLAMMINSUO , PARILAMMINSUO ' 243 PARKUSUO PATRIKKASUO PIENENVAARANSUO PIENI UKONSUO PITKÄKANGAS PITKÄNLAHDENSUOT , PITKÄSUO PÖTÖNVAARA RAJASUO REIMISUO REPOSUO RUOKOSUO RUOSTESUO RUOSTESUO SORTOSUO SUHANSUO , SUOKONSUO SUURISUO SUURISUO SYRJÖSUO SÄYNESUO TERONSUO TETRISUO N TETRISUO W , TUOHISUO UITOSKORPI VEITSIJOENSUO

25 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (1) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Ominaisuus Raja-arvon koldistuminen Yksikkö Ilmoitustarkkuus Raja-arvot Laatuluokittain Toteamistapa - kattavuus ja taaja e j6 18 ilo l. KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA Toimituseri -vihintå8n -enintåin Ylmittåinen kuorma -vihintiån -onintiin p% p-% p-% p% 0,1 0,1 0,1 0,1 40,0 60,0 38,0 65,0 40,0 56,0 38,0 63,0 40,0 50,0 38,0 60,0 A, 1/vrk A, I/vrk C 2. TEHOLLINEN LÅMPÖARVO SAAPUMIS- TILASSA Toimituserå, vihintåån Mi/kg 0,1 6,0 8,0 10,0 A, 1/vrk 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA 4. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO KUIVA- AINEESSA Toimituseri, vähintään MWh/m' 0,01 0,50 0,70 0,80 A, l/vrk Kuulausierå, våhint88n Ml/kg 0,01 18,00 18,00 19,00 B, l/vrk 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausierå enintään Toimituseri ja kuukausieri yldelti toimituspaikalta enintään p-% p-% 0,1 0,1 10,0 15,0 10,0 15,0 10,0 15,0 B, 1/kk C 6. TUHKAN SULAMIS- KÄYTrÄYTYM. 7. RIKKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausieri, puolipallopiste vähintäin 'C Kuulausieri, enintään p-% 0,01 0, ellei etukiteen toisin olo ihnoitettu 0,30 ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu I C 0,30 B, 1/kk 8. SUURET KAPPALEET Kuorma, silmåkooltaan 200x200 mm tiryritilålle jäåva osuus enintåån p% 0,2 1,0 1,0 0,5 C Yksittäisen kappaleen suurin sallittu ulottuvuus ja tilavuus m m' 0,1 1,0 0,2 1,0 0,2 1,0 0,2 C C ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. KARKEA AINES Tohnituseri, 200x200 mm t8ryritilin låpiisevi, mutta 40x40 mm seulalle jiivå osuus enintään p% 6 6 ellei etukäteen toisin ole sovittu 6 C 10. IRTOTIHEYS Kuorma, -vihintään -enintään kg/m' kg/m' C Raja-arvot Kattavuus Ominaisuuden arvon katsotaan olevan i moitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintåin puolet ilmoitustarkkuudesta epåedulliseen suuntaan. A. Koko turvomiirån kattava såimni llinen ominaisuuden måiritys turpeen arvon miirittåmisti varten. B. Koko turvemåirin kattava ~hänen ominaisuuden miiritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus mliritetåån satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taaja us Ilmoitettu laajuus on vetimmiiistaajuus, jolla ominaisuus miiritetiån.

26 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 ( 1 ) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Ominaisuus Raja-arvon koldistuminen Yksikkö ilmoitustarkkuus Raja-arvot Lsatuluokittain Toteamistapa - kantavuus ja laajuus J6 J8 ilo 1. KOSTEUS Toimituseri SAAPUMIS- -vähintäin p% 0,1 40,0 40,0 40,0 A, 1/vrk TILASSA -enintään p% 0,1 60,0 56,0 50,0 A, 1/vrk Yksittäinen kuorma -vähintään p% 0,1 38,0 38,0 38,0 C -enintään p% 0,1 65,0 63,0 60,0 2. TEHOLLINEN Toimituserä, LÄMPÖARVO vähintäin MJ/kg 0,1 6,0 8,0 10,0 A, 1/vrk SAAPUMIS- TILASSA 3. ENERGIA- Toimituserä, TIHEYS vähintään MWh/m' 0,01 0,50 0,70 0,80 A, I/vrk SAAPUMIS- TILASSA 4. TEHOLLINEN Kuukausieri, LÄMPÖARVO vähintään MJ/kg 0,01 18,00 18,00 19,00 B, 1/vrk KUIVA- AINEESSA 5. TUHKA- Kuukausieri PITOISUUS enintään p% 0,1 10,0 10,0 10,0 B, 1/kk KUIVA- AINEESSA Toimituserä ja kuukausierä p% 0,1 15,0 15,0 15,0 C yhdeltä toimituspaikalta enintään 6. TUHKAN Kuukausierä, SULAMIS- puolipallopisla C C KÄYCTÄYTYM. vähintään ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI- Kuukausierä, PITOISUUS enintään p% 0,01 0,30 0,30 0,30 B, I/kk KUIVA- AINEESSA ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu I 8. SUURET Kuorma, KAPPALEET sihnäkooltaan p% 0,2 1,0 1,0 0,5 C 200x200 mm täryritilälle jäävi osuus enintään Yksittäisen m 0,1 1,0 1,0 1,0 C kappale= suurin sallittu ulottuvuus ja m' 0,2 0,2 0,2 C tilavuus ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. KARKEA Toimituseri, AINES 200x200 mm p% C täryritilin lipiisevi, mutta 40x40 mm seu- ellei etukäteen toisin ole sovittu kalle jäävä osuus enintään 10. IRTOTIHEYS Kuorma, -vähintään kg/m' C -enintään kg/m' Raja-arvot Kattavuus Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetu a arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkutdesta epäedulliseen suuntaan. A. Koko turvemiirän kattava säännöllinen ominaisuuden mäiritys turpeen arvon mäirittämisti varten. B. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus mäiritetäin satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu taajuus on vähimmäistaajuus, jolla ominaisuus määritetään.

27 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (2) PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdistuminen Yksikkö Ilmoitustarkkuus Raja-arvot Laatuluoldttain Toteamistapa - kattavuus ja taajuus P9 pii P13 P15 *) 1. KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA Toimituserä -vähintään -enintään p-% p-% 0,1 0,1 35,0 53,0 30,0 47,0 27,0 ') 40,0 20,0 ") 33,0 A, l/vrk A, 1/vrk 2. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO SAAPUMIS- TILASSA '"') 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA ' ) Toimituserä, vähintään Ml/kg 0,1 9,0 11,0 13,0 15,0 A, llvrk Toimituserä, vähintään MWh/m' 0,01 1, A, I/vrk 4. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO KUIVA- AINEESSA Kuukausierä, vähintään MJ/kg 0,01 18,00 19, ,00 B, Ilvrk 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukauslerä enintään Toimituserä ja kuulausierä yhdeltä toimituapakkala enintään p-% p-% 0,1 0,1 10,0 15,0 10,0 15, ,0 8,0 B, 1/kk C 6. TUHKAN SULAMIS- KÄYTTÄYTYM. Kuukausierä, puolipallopiste vähintään 'C c ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausierä, enintään p-% 0,01 0,30 0,30 0,30 ( 0,30 B, 1/kk ollei etukäteen toisin ole ilmoitettu 8. SUURET KAPPALEET Kuorma, suurin ulottuvuus enintään mm C osuus enintään p-% 0,1 1,0 1,0 1,0 1,0 ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. PALAKOKO Keskimääräiset mitat -halkaisija mm ellei etukäteen toisin c -pituus mm ole sovittu 10. HIENOAINEKSEN OSUUS Kuorma, silmäkooltaan 20x20 mm verkkoseulan Iäpäisovi osuus enintään p-% "") tai 10 5 ) C ellei etukäteen toisin olo ilmoitet u 11. IRTOTIHEYS Kuorta -vähintäin kg/m' C -enintään kg/rd HUOMAUTUKSET: Pienkiyttöluokka, jonka osalta toteamistapa (-kattavuus ja laajuus) sovitaan tapauskohtaisesti. Erityisrajoitus kohdassa 5.2 Sovitaan toimitusso imuksessa käytetäänkö Ml/kg vai MWhhni, ei molempia samanaikaisesti. Lisilhiomautua : MJ/kg- ja MWh/m'- arvoja ei ole tästä syystä synkronoitu laskenäån. Seulottu kuormauavaihoessa. Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitusarkkuudesta epäedulliseen suuntaan. Kattavuus A. Koko turvemiärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittämistä varten. B. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määrhys oi ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus määritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu taajuus on vähimmäistaajuus, jolla ominaisuus määritetään.

28 LIITE 3 SUO KARTTA Suon la mineraolimaan raja k Pelto Järvi toi lampi - ML /23 22 Lohkare Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen pintakerroksen/ koko turvekerrostumon paksuus dm e Turvekerrostuman paksuus dm ~/ Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki / 2m Suon syvyyskäyrii -g0 1 Suon pinnan korkeuskäyrä Tie PROFIILIT Turvelajit Pohjamdalajit Turpeen maatuneisuus : Rahko ( Sphagnum 1 S Sora ( Carte ) C Ruskosammal ( Bryoles 1 B Sororahka (Caret- Sphagnum 1 CS ~~ Karkeadetritus- KdLj lieju ö H 1-3 Hienodetritus - Hdlj LT H L lieju VA Järvimuta JoMu Ä H 5-6 Savilieju SaLj H 7-10 Rahkasara 1 Sphagnum-Carex 1 SC Ruskosammal-1 Bryoles-Carex I BC Sara Tupasvilla (Eriophorum 1 Er Liejusavi Sovi Hresu LjSa So Muita symboleja : Hs Hiilikerros Tuposluikka 1 Trichophorum I Tr Hieta OlE Sinmheinä ( M olinia I MI Suoleväkkd 1 Scheuchxeria ) Sh Korte 1 E uisetum 1 Ei a Sora Ht Saostuma Hiekka Hk Sr Liekoisuus : 3/2 Lieko-osuma) syvyydesso Mareeni Mr 0-Im/ 1-2m iis Järviruoko ( Phrogmites I Pr I", 1 Kallio Ko Roate ( Menyanthes 1 Mn Varpuoines 1 Nanolignidi 1 N Fik Lohkoreita La Puuaines ( Lignidi 1 L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korvet VI. Varsinainen letto LR R I L Rimpiietto RHSR VSN Varsinainen soraneva VSR RHSN Ruohoinen saraneva LKNR R I N Rimpinevo TR KN Kalvakkoneva PSR LKN Lyhytkortinen neva KGR SIN Silmokenevo IR RN Rahkoneva RR LUN Luhtoneva KER KR Muuttuneet suotyypit : oj mu tk ksmu rhtk mlk ptk vatk jot k Suotyyppi-ja liekoisuuskartta IRmu ojikko muuttuma turvekangos Suotyyppi 1230 Lieko-osumot (kpll syvyysvaleillä ,5 p Om Lettorome Ruohoinen scrorome Varsinainen sarorome Lyhytkorsinevarome Tupasvillarnme Pallosararome Kangosrdme Isovarpuinen räme Rohkorame Keidasrame Korpirome Korhunsammalmuuttumo Ruohoturvekangos Mustikkaturvekongas Puolukkaturvekangas Varputurvekangas Jäkälakanervaturvekangas tm Suon syvyyskoyra VLK KOLK LHK RHK KOK VK NK RAK kh pii ta pta jta Varsinainen lettokorpi Koivulettokorpi Lehtokorpi Ruoho.p heinäkorpi Kangaskorpi Varsinainen korpi Nevakorpi Rääseikkd Kytäheilto Pelto Turpeennostoalue Paloturpeen nostoalue Jyrsinturpeen nostoalue