PYHÄSALMELLA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA II

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 275 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka PYHÄSALMELLA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA II Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in Pyhäsalmi Part II Kuopio 1994

2 Luukkanen, Ari ja Porkka, Heimo 1994 Pyhäsalmella tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus Osa II Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 275, 18 sivua, 2 kuvaa ja 3 liitettä Pyhäsalmen turvevarojen inventointia jatkettiin vuosina 1984 ja 1990 Tuolloin tutkittiin soita yhteensä ha Tutkimusten päätarkoitus oli käyttökelpoisten turvevarojen kartoitus ja inventointi sekä maaperäkartoitukseen liittyvät tutkimukset Turvekerrostumien keskimääräinen paksuus on 1,0 m, johon sisältyy 0,3 m paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve Yli 2 m :n turvekerrostumia on yhteensä 225 ha Turpeesta on 50 % saravaltaista, 48 % rahkavaltaista ja 2 % ruskosammalvaltaista Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,0 Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,8 % kuivapainosta, vesipitoisuus on 91,1 % märkäpainosta, kuiva-aineen määrä 88 kg/suo-m 3 ja rikkipitoisuus 0,17 % kuivapainosta Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,0 MJ/kg Energiaturvetuotantoon soveltuvaa suota on yhteensä 292 ha Käyttökelpoisen turpeen määrä on 5,18 milj suo-m3 Vastaava energiasisältö on 2,39 milj MWh 50 % :n käyttökosteudessa Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, Pyhäsalmi Ari Luukkanen ja Heimo Porkka Geologian tutkimuskeskus PL 1237 FIN KUOPIO FINLAND

3 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 10 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 TUTKITUT SUOT 12 1 Raitaneva-Heinineva 12 2 Poikkisiltaneva 12 3 Miekkasuo 12 4 Vaivionneva 12 5 Räme 13 6 Lintuneva 13 7Isoneva 13 8 Vuorenalusneva 13 9 Lähdeniitty Hiekkaneva Pullosuo Korhosneva Heteneva Rytineva Nuottisuo Harvanneva Murtoräme Reijusneva Herkeysneva Viitaneva 16 TULOSTEN TARKASTELUA 17 Suot ja niiden turvekerrostumat 17 Soveltuvuus turvetuotantoon 17 KIRJALLISUUTTA 18 LIITTEET

4 7 JOHDANTO Pyhäsalmen kaupunki on Oulun läänin eteläisin kunta Siellä on luetteloitu yli 20 ha :n laajuisia soita 325 kpl yhteispinta-alaltaan ha Tämä on noin kolmannes kunnan maa-alasta (Lappalainen & al 1980) Laajimmat suo-alueet ovat kunnan länsi- ja koillisosassa Pyhäsalmen soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuutta on tutkittu aiemmin vuosina 1963 (Salmi 1964), 1979 ja 1980 (Mäkilä ja Toivonen 1981), jolloin inventoitiin 80 suota pintaalaltaan ha Vuonna 1963 tutkituista soista osalla on ollut turvetuotantoa jo pitkään Tutkimuksia jatkettiin vuosina 1984 ja 1990 geologien Ari Luukkanen ja Kimmo Virtanen johdolla, jolloin tarkoituksena oli myös maaperäkartaneloperäistenkerrostumienkartoittami- nen Tällöin tutkittiin 20 suota yhteispintaalaltaan ha Kyseiset suot kuuluvat tähän julkaisuun (kuva 1) Yhteensä Pyhäsalmen soista on tutkittu ha, mikä on 56 % kunnan suoalasta Työ on osa Geologian tutkimuskeskuksen tekemästä valtakunnan turvevarojen kokonaisinventoinnista Se palvelee alueen nykyisiä ja tulevia turpeen käyttäjiä sekä antaa myös tietoja soiden ja turpeen muista mahdollisuuksista esimerkiksi maa- ja metsätalouden sekä suojelun ja virkistyskäytön kannalta Tässä julkaisussa on lyhyt kuvaus tutkituista soista ja arvio hyödyntämismahdollisuuksista sekä tulosten tarkasteluosa Yksityiskohtaiset tutkimustiedot, suokartat, poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset säilytetään GTK :n Väli-Suomen aluetoimistossa Esimerkki suokartasta ja poikkileikkauskuvasta on kuvassa 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset tehtiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984) Tutkimuspisteet ovat selkälinjoillajapoikkilinjoilla l00m :nvälein Lähes kaikki tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :ntarkkuudellapääturvelajienjamahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10- asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6 Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaalaji Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa Pliktauksia ei tehty alle 1 m syvyisillä alueilla

5 km ~ t 1 Kuva 1 Pyhäsalmella vuosina 1984 ja 1990 tutkitut suot TUTKITUT SUOT 1 Raitaneva-Heinineva 8 Vuorenalusneva 15 Nuottisuo 2 Poikkisiltaneva 9 Lähdeniitty 16 Harvanneva 3 Miekkasuo 10 Hiekkanneva 17 Murtoräme 4 Vaivionneva 11 Pullosuo 18 Reijusneva 5 Räme 12 Korhosneva 19 Herkeysneva 6 Lintuneva 13 Heteneva 20 Viitaneva 7 Isoneva 14 Rytineva

6 m GIAA t 191K14U5KESKUS 1urvetutkimus 1990 M MPY MRRTUNEISUUS M MPY _ _ _ 166 -,1,,,,,10,,~ 0 1 1% 1511,11, q- i,i1i i11111~ M MPY I88 - SUOTYYPIT LIEKO-OSUMRT TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT 164 M MPY _ _ _164 AO IOdO A1120m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 2 Esimerkki suokartasta sekä maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista Merkkien selite liitteessä 3

7 10 Laboratoriotutkimukset Kaikista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin näytesarjoja laboratoriotutkimuksia varten Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C : ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpö arvo LECO AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286) Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/- suo-m3) Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainostaleco SC- 39 -rikkianalysaattorilla AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Turvemäärät, maatuneisuudetsekäturvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983) Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,5 m jne ) Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä on laskettu erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä on saatu suon kokonaisturvemäärä selville Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet on laskettu turvemäärillä painottaen Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä Prosenttiluvut on laskettu ns Pavlovin menetelmää soveltaen jossa liekopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %) Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saraturve (C) sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena Toisinaan käytetään myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna Suo on arvioitu soveltuvaksi energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 1/2 tai 2 m syvää yhte- näistä aluetta Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu Paksu pintarahka on usein este palaturvetuotannon aloittamiselle Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty kokonaan käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se voidaan tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena Tuotantoalueen tulee mieluiten olla ilman pumppausta kuivattavissa Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävää runsastuhkaista kerrosta Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeeseen vuodelta 1991 (liite 2) Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle Hyvälaatuisen (1 1k) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat melko tiukat Siihen soveltuu vain H 1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä turpeenkeskimääräinenmaatumisastepisteellä Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät Turve-

8 1 1 kerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohj amaalaj it on merkitty symbolein Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä liekoosumien määrät Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK:n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta taihalutustatutkimusalueesta Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä Tällaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla kaksi edellä mainittua tietoa

9 12 TUTKITUT SUOT 1 Raitaneva-Heinineva Raitaneva-Heinineva (kl ) sijaitsee noin 13 km Pyhäsalmen keskustasta kaakkoon Sekä suon itä- että länsipuolitse kulkee paikallistie Suon pinta on m mpy ja viettää länteen Aivan eteläosassa on viettoa etelään Vedet laskevat suon poikki virtaavan Konttipuron kautta Komujärven Lintulahteen Pinta-ala on 408 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 156 ha ja yli kahden metrin aluetta 14 ha Yleisimmät suotyypit ovat suon länsiosassa lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme sekä muualla ruohoinen sararäme ja ruohoinen heinäkorpi, jotka lähes kaikki ovat muuttumavaiheessa Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on kolme neljännestä saravaltaista Yleisin pääturvelaji on saraturve (51 %) Keskimaatuneisuus on 5,0 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (87 %) ja hiekka Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä Suolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 45 ha :n alueella Haittana on paikoin suuri liekojen määrä 2 Poikkisiltaneva Poikkisiltaneva (kl ) on pienehkö, matala suo, joka sijaitsee Raitaneva-Heininevan itäpuolella noin 17 km Pyhäsalmen keskustasta kaakkoon Suon pinta on m mpy ja viettää keskeltä sekä kaakkoon että luoteeseen Vedet laskevat puroja pitkin Komujärveen Pinta-ala on 66 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 7 ha ja yli puolentoista metrin syvyistä aluetta 3 ha Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja ruohoturvekangas Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on yli puolet rahkavaltaista Yleisin pääturvelaji on sararahkaturve (35 %) Keskimaatuneisuus on 5,1 Pohjamaa on moreenia Poikkisiltaneva on matala, ojitettu suo, joka soveltuu metsätalouskäyttöön 3 Miekkasuo Miekkasuo (kl ) sijaitsee noin 27 km PyhäsalmenkeskuastastakaakkoonKiuruveden rajalla Suon itäpuolitse kulkee paikallistie Suon pinta on m mpy Keskiosaltaan se on tasainen Suo sijaitsee vedenjakajaalueella Länsiosan vedet laskevat ojia pitkin länteen Komunpuroon ja edelleen Komujärveen Itäosasta on lasku itään Myllypuron kautta Vaaksj ärveenj aedelleen Niemisj ärveen Pintaala on 77 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli kahden metrin aluetta 23 ha Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosan luonnontilaisella alueella rahkaneva, silmäkeneva jakaru rimpineva Rämevaltaiset reunaalueet on ojitettu ja niiden yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme, jotka ovat usein muuttumavaiheessa Turvekerrostumasta on puolet rahkavaltaista Yleisin pääturvelaji on rahkasaraturve (30 %) Keskimaatuneisuuson5,0 Yleisimmätpohjamaalajit ovat moreeni (82 %) ja hiekka Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä Miekkasuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 35 ha :n alueella Haittana on luonnontilaisen keskiosan rimpisyys Puolen metrin paksuinen lähes maatumaton tai heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros soveltuu esim ympäristöturpeeksi 4 Vaivionneva Vaivionneva (kl ) sijaitsee noin 13 km Pyhäsalmen keskustasta eteläkaakkoon Suon pohjoispuolitse kulkee Vaivionperä- Niinimäki paikallistie Suon pinta on m mpy ja viettää länteen Vedet laskevat Vaivionpuron kautta Pyhäjärveen Pinta-ala on 81 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 43 ha ja yli kahden metrin aluetta 13 ha Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeja varsinainen sararämemuuttuma Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on kolme neljännestä saravaltaista Yleisin pääturvelaji on rahkasaraturve (36 %) Keskimaatuneisuus on 5,2 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni

10 1 3 (47 %) hiesu ja savi Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä Vaivionnevalla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 22 ha :n alueella Haittana on paikoin suuri liekopitoisuus 5 Räme Räme (kl ) (uudella kartalla Varisneva) sijaitsee noin 9 km Pyhäsalmen keskustasta kaakkoon Pyhäsalmi-Keitele tie kulkee suon länsipuolitse Suon pinta on m mpy ja viettää länsiluoteeseen Vedet laskevat ojia pitkin Pyhäjärveen (139 m mpy) Pinta-ala on 47 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 13 ha ja yli puolentoista metrin aluetta 2 ha Yleisin suotyyppi on isovarpuinen räme, joka on muuttumavaiheessa muualla paitsi suon pohjoispään luonnontilaisella alueella Turvekerrostumasta on yli puolet rahkavaltaista Yleisin pääturvelaji on sararahkaturve (61 %) Keskimaatuneisuus on 4,9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (50 %) ja hieta Räme on matala suo, joka eteläosastaan on lähinnä biologista suota Se soveltuu metsätalouskäyttöön 6 Lintuneva Lintuneva (kl ) sijaitsee noin 17 km Pyhäsalmen keskustasta kaakkoon Suon eteläosan poikki ja pitkin länsi- ja pohjoislaitaa kulkee uusi metsäautotie Suon pinta on m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat Myllypuron kautta Vaivionpuroon ja edelleen Pyhäjärveen Pinta-ala on 83 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 51 ha ja yli kahden metrin aluetta 29 ha Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, lyhytkortinen nevaräme ja kalvakkaneva, jotka kaikki ovat monin paikoin muuttumavaiheessa Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on neljä viidennestä saravaltaista Yleisin pääturvelaji on saraturve (60 %) Keskimaatuneisuus on 4,9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (77 %) ja hiekka Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä Lintunevalla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 35 hain alueella Suosta otettujen turvenäytteiden kuiva-aineen määrät ja energiasisältö ovat alhaiset 7 Isoneva Isoneva (kl ) sijaitsee noin 19 km Pyhäsalmen keskustasta etelään Pyhäjärven rannalla Suon keskiosan poikki kulkee paikallistie ja eteläosan yksityistie Pinta on m mpy ja viettää loivasti Pyhäjärveen, jonka keskivedenpinta on 139,4 m mpy (vaihteluväli 138,7-140,0) Vedet laskevat ojia pitkin eteläosasta etelään ja pohjoisosasta pohjoiseen Pyhäjärveen Pinta-ala on 116 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 44 ha ja yli kahden metrin aluetta 5 ha Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja erilaiset turvekankaat Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on lähes kaksi kolmannesta rahkavaltaista Yleisin pääturvelaji on sararahkaturve (37 %) Keskimaatuneisuus on 5, 3 Yleisimmät pohj amaalaj it ovat moreeni (39 %), hiesu ja savi Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä Isonevan turpeet ovat vaikeasti hyödynnettävissä, sillä suon pinta on vain runsaan metrin korkeammalla kuin viereisen Pyhäjärven pinta 8 Vuorenalusneva Vuorenalusneva (kl ) sijaitsee noin 15 kmpyhäsalmenkeskustastakaakkoon Suon itäpuolitse kulkee yksityistie, joka erottaa sen itäpuolisesta Lähdeniitystä Suon pinta on m mpy ja viettää voimakkaasti luoteeseen Vedet laskevat ojia pitkin Myllypuroon ja edelleen Pyhäjärveen Pinta-ala on 24 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 4 ha Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas ja tupasvillarämemuuttuma Koko suo on ojitettu Yli puolet turvekerrostumasta on rahkavaltaista Yleisin pääturvelaji on sararahkaturve (39 %) Keskimaatuneisuus on 5,0 Suon pohjamaa on moreenia Vuorenalusneva on pieni ja matala, tehokkaasti ojitettu suo, joka soveltuu metsätalouskäyttöön

11 14 9 Lähdeniitty Lähdeniitty (kl ) sijaitsee noin 15 km Pyhäsalmen keskustasta kaakkoon Vuorenalusnevankaakkoispuolella Suoallas jatkuu kaakkoon eri nimisenä Luoteispuolitse kulkee yksityistie Suon pinta on m mpy ja viettää voimakkaasti pohjois-luoteeseen Vedet laskevat ojia pitkin Myllypuroon ja edelleen Pyhäjärveen Pinta-ala on 35 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 13 ha ja yli kahden metrin aluetta 2 ha Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on kaksi kolmannesta saravaltaista Yleisin pääturvelaji on saraturve (38 %) Keskimaatuneisuus on 5,0 Pohjamaa on moreenia Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä Lähdeniitty on pieni, matala, tehokkaasti ojitettu suo, joka soveltuu metsätalouskäyttöön 10 Hiekkaneva Hiekkaneva (kl ) sijaitsee lähellä Pyhäjärven kaakkoisrantaa noin 25 km Pyhäsalmen keskustasta etelään Suon eteläosan poikki kulkee paikallistie ja pohjoisosan yksityistie Suon pinta on m mpy ja viettää länsilounaaseen Vedet laskevat ojia pitkin Pyhäjärven Maaselänlahteen Pinta-ala on 66 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 14 ha ja yli puolentoista metrin aluetta 3 ha Yleisimmät suotyypit ovat pallosararäme-, tupasvillaräme- ja lyhytkortinen nevarämemuuttuma Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on lähes kolme neljännestä rahkavaltaista Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (66 %) ja hieta Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä Hiekkaneva on matala, liekoinen ja suotyypeiltään karu suo 11 Pullosuo Pullosuo (kl ) sijaitsee lähellä Pyhäjärven kaakkoisrantaa noin 23 km Pyhäsalmen keskustasta etelään Suon lounaispuolitse kulkee yksityistie Suon pinta on m mpy ja viettää lounaaseen Vedet laskevat ojia pitkin Pyhäjärven Maaselänlahteen Pinta-ala on 36 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 4 ha Yleisimmät suotyypit ovat pallosararäme ja tupasvillaräme, jotka ovat ojikko- ja muuttumavaiheessa Turvekerrostumasta on yli puolet rahkavaltaista Ruskosammalturpeen osuus (7 %) on huomattavan suuri Keskimaatuneisuus on 4,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (58 %) ja moreeni Pullosuo on matala ja liekoinen suo 12 Korhosneva Korhosneva (kl ) sijaitsee noin 21 km Pyhäsalmen keskustasta eteläkaakkoon Suon eteläosassa on noin 5 ha :n suuruinen Haapalampi (166,0 m mpy) Metsäautotiet tulevat suon etelä- ja kaakkoisreunaan Suon pinta on m mpy ja viettää etelään Vedet laskevat ojia pitkin Haapalampeen ja edelleenhaapapuron kautta Pyhäjärven Maaselänlahteen Pinta-ala on 56 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 39 ha ja yli kahden metrin aluetta 24 ha Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeja varsinainen sararämemuuttuma Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta neljä viidennestä on saravaltaista Yleisin pääturvelaji on saraturve (45 %) Keskimaatuneisuus on 5,3 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (71 %), hieta ja hiekka Liejua on Haapalammen ympäristössä metrin kerros suon pohjalla Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä Korhosnevallaonenergiatuotantoonsoveltuvaa turvetta noin 23 ha :n alueella Haapalampi vaikeuttaa suon eteläosan hyödyntämistä 13 Heteneva Heteneva (kl ) sijaitsee noin 28 km PyhäsalmenkeskustastaeteläkaakkoonPielaveden raj an tuntumassa Suon länsipuolitse kulkee Pyhäsalmi-Keitele paikallistie Itään viettävä suon pinta on m mpy Vedet laskevat Karjalaispuron kautta Koivujärveen ja edelleen Pielaveden vesistöön Pinta-ala on 58 ha, mistä

12 1 5 yli metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli kahden metrin aluetta 25 ha Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeja lyhytkortinen nevamuuttuma Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on puolet rahkaja puolet saravaltaista Suon länsiosassa on rahkaturpeita ja itäosassa saraturpeita Tupasvillan jäännöksiä sisältäviä turpeita (34 %) on runsaasti Yleisin pääturvelaji on rahkaturve (29 %) Keskimaatuneisuus on 4,6 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (46 %), hiesu ja hieta Liejuj a on suon itäosassa paksuimmillaan yli kahden metrin kerroksena Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä Hetenevalla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 30 ha :n alueella Paksu lähes maatumaton pintarahkakerros soveltuu ympäristöturpeeksi 14 Rytineva Rytineva (kl ) sijaitsee Pyhäsalmen koillisosassa Kiuruveden rajalla Matkaa kunnan keskustaan on noin 38 km Yksityistie kulkee suon länsipuolitse Suon pinta on m mpy ja viettää voimakkaasti kaakkoon Vedet laskevat Harvanpuron kautta Lahnaseen ja edelleen Osmankijärven kautta Kiuruveden vesistöön Pinta-ala on 125 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 75 ha ja yli kahden metrin aluetta 35 ha Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma, rahkarämemuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on puolet rahka- ja puolet saravaltaista Yleisinpääturvelajionrahkasaraturve (52 %) Keskimaatuneisuus on 5,2 Suon pohjamaa on hiekkaa Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä Rytinevalla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta kahdessa altaassa yhteessä noin 50 ha : n alueella 15 Nuottisuo Nuottisuo (kl ) on matala, laaja suo, joka sijaitsee Pyhäsalmen koilliskulmassa Pyhännän rajan tuntumassa Matkaa kuntakes- kukseen on noin 34 km Metsäautotie kulkee suon länsipuolitse Suon pinta on m mpy ja viettää voimakkaasti itään Vedet laskevat suon keskellä olevan Nuottilammen kautta etelään Nuottipuroon ja edelleen Lahnaseen Pinta-ala on 580 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 24 ha ja yli kahden metrin aluetta 5 ha Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, rahkaräme ja isovarpuinen räme, jotka kaikki ovat pääosin muuttumavaiheessa Lähes koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta yli neljä viidennestä onrahkavaltaista Yleisinpääturvelaji on sararahkaturve (43 %) Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden (67 %) osuus on suuri Keskimaatuneisuus on 4,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (73 %) ja moreeni Nuottisuo on matala suo, missä syvimmät alueet ovat pienialaisina Nuottilammen ja Sammakkolammen ympäristössä, joten energiaturvetuotanto ei tule kyseeseen Metsätalouskäyttöönkin suo on monin paikoin karu 16 Harvanneva Harvanneva (kl ) sijaitsee Pyhäsalmen koillisosassa noin 32 km :n etäisyydellä kunnan keskustasta Luoteispuolella on Harvanlampi (151,5 m mpy) Suon luoteis- ja länsipuolitse kulkee metsäautotie Suon pinta on m mpy ja viettää voimakkaasti lounaaseen Vedet laskevat Harvanpuroa pitkin kaakkoon Lahnaseen ja edelleen Osmankijärveen Pinta-ala on 150 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 22 ha ja yli puolentoista metrin aluetta 9 ha Yleisimmät suotyypit ovat ruohoturvekankaan ohella pallosararäme- ja tupasvillarämemuuttumat Suo on ojitettu kokonaan Turvekerrostumasta runsas puolet on saravaltaista Yleisin pääturvelaji on rahkasaraturve (49 %) Keskimaatuneisuus on 5,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (39 %), moreeni ja hiekka Harvanneva on matala tehokkaasti ojitettu suo, jossa puustoonharvennusvaiheessaolevaa mänty-koivu sekametsää Alue soveltuu metsätalouskäyttöön

13 Murtoräme Murtoräme (kl ) sijaitsee Pyhäsalmen koillisosassa noin 36 km kunnan keskustasta koilliseen Metsäautotie kulkee suon eteläja lounaispuolitse Suon pinta on m mpy ja viettää voimakkaasti koilliseen Vedet laskevat Nuottipuron kautta Lahnaseen ja edelleen Osmankijärveen Pinta-ala on 55 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 18 ha ja yli kahden metrin aluetta 5 ha Yleisin suotyyppi on rahkarämeojikko Koko suo on ojitettu Turvekerrostuma on lähes kokonaan rahkavaltainen Yleisin pääturvelaji on sararahkaturve (60 %) Tupasvillan jäänteitä sisältävien turpeiden (54 %) osuus on suuri Keskimaatuneisuus on 5,2 Pohjamaa on hiekkaa Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä Murtorämeellä on sekä ympäristö- että energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta noin 12 ha :n alueella 18 Reijusneva Reijusneva (kl ) sijaitsee noin 12 km Pyhäsalmen keskustasta itään Yksityistie tulee noin puolen kilometrin päähän sekä suon pohjois- että eteläpuolelle Suon pinta on m mpy ja viettää länteen Vedet laskevat ojia pitkin Pyhäjärven vesistöön Pinta-ala on 55 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 10 ha Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeja lyhytkortinen nevarämemuuttuma Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on kolme neljännestä rahkavaltaista Yleisin pääturvelaji on sararahkaturve (70 %) Keskimaatuneisuus on 6,1 Suon pohjamaa on hiekkaa Suosta on otettu alkuainemäärityksiä varten näytteitä 14 pisteeltä Reijusneva on matala, tehokkaasti ojitettu suo, jossa kasvaa harvennusasteella olevaa mäntymetsää Suon pohjalla on sulfidimalmi 19 Herkeysneva Herkeysneva (kl ) sijaitsee lähellä Kiuruveden rajaa noin 22 km Pyhäsalmen keskustasta koilliseen Metsäautotie kulkee suon itä- ja pohjoispuolitse Suon pinta on m mpy ja viettää etelään Vedet laskevat eteläpäästä ojia pitkin Korpijokeen ja edelleen Osmankijärveen Pinta-ala on 60 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 35 ha ja yli kahden metrin aluetta 19 ha Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme, tupasvillaräme ja isovarpuinen räme, jotka ovat ojikko- ja muuttumavaiheessa Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on 40 % rahkavaltaista Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve (19 %) Keskimaatuneisuus on 4,4 Yleisimmät pohj amaalaj it ovat moreeni (5 1 %), hiesu ja hiekka Liejua on suon eteläosassa paikoin lähes 2 m :n kerros Herkeysnevan keskiosassa on paikoin yli metrin paksuinen lähes maatumaton ympäristöturpeeksi soveltuva rahkaturvekerros Eteläpäässä on energiatuotantoon soveltuvaaturvetta 10 ha :n alueella 20 Viitaneva Viitaneva (kl ) sijaitsee Herkeysnevan pohjoispuolella noin 25 km Pyhäsalmen keskustasta koilliseen Metsäautotiet ympäröivät suota Suon pinta on m mpy ja viettää pohjoisosassa pohjoisluoteeseen Pohjoispään vedet laskevat Leväsuon kautta pohjoiseen Harvapuroon ja edelleen Lahnasen kautta Osmankijärveen Suon eteläosassa ei ole paljonkaan viettoa Vesien laskusuunta on lounaaseen ja edelleen Korpijoen kautta kaakkoon Osmankijärveen Pinta-ala on 80 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 56 ha ja yli kahden metrin aluetta 26 ha Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa ojikko- ja muuttumavaiheessa oleva lyhytkortinen nevaräme ja eteläosassa rimpinevamuuttuma Pohjoisosa on turvekangasta Koko suo on ojitettu Turvekerrostumasta on puolet rahkavaltaista Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve Keskimaatuneisuus on 4,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (71 %) ja hiesu Suon eteläpäässä on liejua paikoin yli 2 m :n kerros Viitanevalla on keskimäärin 0,5 m :n paksuinen, lähes maatumaton rahkaturvekerros, joka soveltuu esim ympäristöturpeeksi Energiatuotantoon soveltuvaa turvetta on kahdella eri alueella yhteispinta-alaltaan 30 ha Viitalammen (167,0 m mpy) ympäristö on rajattu pois tuotantoon soveltuvasta alueesta

14 1 7 TULOSTEN TARKASTELUA Suot ja niiden turvekerrostumat Pyhäsalmella tutkittiin vuosina 1984 ja 1990 yhteensä 20 suota pinta-alaltaan ha Kyseiset suot sijaitsevat kaupungin itäosassa Kiuruvedenvastaisellarajallasekäkoillisosassa Pyhännän vastaisella rajalla Soista kuuluu 12 kpl Pyhäjoen ja 6 kpl Iisalmen reitin vesistöalueeseen Heteneva kuuluu Rautalamminreitin vesistöalueeseen Miekkasuo sijaitsee Iisalmen reitin ja Pyhäjoen vesistöalueen vedenjakaj alla Suurin osa nyt tutkituista soista on matalia ; keskisyvyys on 1,0 m Yli metrin syvyistä aluetta on 722 ha (32 %), yli 1,5 metrin aluetta 425 ha (19 %) ja yli kahden metrin aluetta 225 ha (10 %) Soiden keskikoko on 113 ha Alue kuuluu Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen Suoalasta on rämeitä 62 %, korpia 11 %, avosoita 8 % sekä turvekankaita ja peltoja 19 % Suoalasta on ojitettu yli 90 % Turpeista on saravaltaisia 50 %, rahkavaltaisia 48 % ja ruskosammalvaltaisia 2 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (27 %) ja sararahkaturve (27 %) Runsaimmin esiintyviä turpeen lisätekijöitä ovat tupasvilla ja puu Liekoja on erittäin runsaasti kuudella suolla Turpeiden keskimaatuneisuus on 5,0 Energiaturpeeksi soveltuvan turpeen keskimaatuneisuus on 5,7 Noin 17 % :lla tutkimuspisteistä on suon pohjalla liejua Useimmin kairaus päättyi moreeniin (44 % tutkimuskairauksista) ja hiekkaan (37 % tutkimuskairauksista) Osa suon pohjan hiekkahavainnoista lienee moreenia, joka on pinnaltaan huuhtoutunutta Laboratoriomääritysten mukaan energiaturpeen ph on keskimäärin 4,5, tuhkapitoisuus 2,8 % kuivapainosta ja vesipitoisuus 91,1 % märkäpainosta Suo-m3:ssä on kuiva-ainetta keskimäärin 98 kg Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,0 Ml/kg, 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg ja 35 % :n kosteudessa 12,8 MJ/kg Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,17 % kuivapainosta Soveltuvuus turvetuotantoon Energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on 10 suolla yhteensä 292 ha :n alueella, mikä on noin 13 % tutkitusta suoalasta Muutamilla soilla on paksu pintarahka, joka soveltuu esim maanparannus- tai kuiviketurpeeksi Energiaturpeeksi soveltuva turvemäärä on yhteensä 5,18 milj suo-m3, joka vastaa 0,45 milj t kuiva-ainetta Energiasisältö on 50 % :n käyttökosteudessa 8,56 milj GJ eli 2,39 milj MWh Suurimmat energiaturvetuotantoon soveltuvat alueet ovat Rytinevalla (50 ha), Raitaneva-Heininevalla (45 ha) ja Miekkasuolla (35 ha) Kun mukaan otetaan myös aikaisemmat Geologian tutkimuskeskuksen suo- ja turvetutkimukset Pyhäsalmella 1960-luvulta alkaen, on kunnan alueella energiaturvetuotantoon soveltuvia soita 55 kpl pinta-alaltaan ha Aiemmin tutkituista soista on osa hyödynnetty turvetuotannossa

15 18 KIRJALLISUUTTA Energiataloudellinen yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry ja Turveteollisuusliitto ry Polttoturpeen laatuohje 1991 Hänninen, P, Toivonen, T ja Grundström, A 1983 Turvetutkimustietojen laskentamenetelmät Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13 4/83/ s Lappalainen, E, St6n, C-G ja Häikiö, J 1984 Turvetutkimusten maasto-opas Geologian tutkimuskeskus, Opas N :o s Lappalainen, E ja Hänninen, P 1993 tutkimusraportti s Suomen turvevarat Geologian tutkimuskeskus, Luukkanen,A ja Porkka, H 1994 Pyhäsalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa II Geologian tutkimuskeskus Arkistoitu turveraportti 4/1994 Mäkilä, M ja Toivonen, T1981 Pyhäjärven turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus Geologinen tutkimuslaitos Maaperäosasto, raportti P 13 4/81/ s Salmi, M 1964 Lausunto Pyhäjärvellä (01) kesällä 1963 suoritetuista suo- ja turvetutkimuksista Otaniemi, Turveteollisuusliitto ry, 1980 Kasvuturvestandardi Helsinki

16 00 ri N o d' It O) cr) - 7L cr) M O r-1 O O 00 :3 ri In u1 I O ri nw I r1 U 0-41 tn cr) -I U) r I ri 1r) O) 00 cr) cr)0000 UNOri N d'0-4 r-$ N -1 U1 Ln N ON N 00 tn ) N tl -0-0 cr) en ri VA CV) i1' N OO 0 00 U1 O) LO d' 0 N 01 r1 r1 O O O O O -1-1 r) O O O ri r1 r1 N O O) (r) Co c+) 0001NON 0OODd'O N N O0-1 N N H 00 N LO r 1 O (r) Ir) tn O) O) IN t0 -I 0)ONIr)U) Ir)0U)d'c+) O) ri O0 O t- W ri 0HNN01 0 r 1 0 N ri v ch LIITE 1 ti U) ri w o O r1 1 00r400 a I H 0 Ori0NO' 0)cr)00d' nch1dnod d'nnd' O LnLnU)Lnd' -gr Ln Ln Ln d' d'lnd'ln-r LnLn%D %r In O uj HO ': d'nnu)n N01Nd'ON r)lnd'01ch Od'OOlLn N ri,, I 0 U) U) Ln U) Ln U) U) U) U) U) U) Ln U) U) 1D 10 %D N 1' U) U) Ln H U) I U a DLnN co x, 4 O O 1-4 -I O c ) * O 0 r -I O 0 s1 e-i O Ir) r-1 0 tn Ir) r1U) r100r1ri U) )N 10OOLn10 tn0100 tnu) 0 riri000 Or 1 r I -io 000rir-1 ri z w å O H E 0 ri OD In N ri 1D U) W U) 00 d' U) 10 N N Ir) Ln 1D tn N ri r- 1 O S U)r 1 00 r 1 r 10 r rir 1 r40 000r1 r4 0 O ', 7 ri U] U ririrlrin r-inr-ir1n r1nd 0 NN rinrifln N a cn OOOO0 OOOOO o H M, C) OONOO 0000r1 OONrirI ririonn rl I - ft- ft%ftftft % z U) 1 a Ei H D l- ri t- WNO0d' Ir1 10 d' ld OD U) O co H c,4m%d cr)u)u) Hc,4 coc O U) Ln 0 0 Ln U)Ln N a N rinnriri ri00r4r10 000NN NNNr 4 r 4 I T-400Hri ri0r-irir-1 ririh00 OOr1OO H H H Ir) cr) ri ri ri r1 r1 r-1 r1 ri ri ri å' d' d' d' r1 d' d' E-4 E-4 NNN NN NNNN NNNNN p4 m Ir) cr) cr) Ir) cr) tn cr) cr) cr) (1 Ir) cr) ch 1r) cr) Ir) cr) Ir) Ih Ir) 04 H z H a H H z z Hw > z x z ~H " 4å0w < zh > > 0 > > 0 > W H 0 > H 0 <#< O W z> z,)0p-~i~p~,h >zw ÖÖzzH 1O~ HW ~HA4D4~ H a7 WHH >E E-I HH W H xoo',7,~ ELFLO PCH H U) ~aaz> LaHwD4xaz zz> :~ z rin1r)d'u) 10 tn00010 ri r1nl")d'in 'OtN00010 i ri ri ri ri ri ri ri rl N m E x

17 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (1) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdistuminen Yluikkö Ilmoitustarkkuus Raja-arvot Laatuluok ittain Tabsmistapa kattavwa ja taajtaa J6 18 J10 1 KOSTEUS Toimitusmi SAAPUMIS- -vähintäin p% 0,1 40,0 40,0 40,0 A, 1/vrk TILASSA -enintään p% 0,1 60,0 56,0 50,0 A, lmk Yksittiknsn haraa -vähintään p% 0,1 38,0 38,0 38,0 C -enintään p% 0,1 65,0 63,0 60,0 2 TEHOLLINEN Toimituseri, LÅMPÖARVO vähintäin MJ/kg 0,1 6,0 8,0 10,0 A, 1/vrk SAAPUMIS- TILASSA 3 ENERGIA- Toimituserä, TIHEYS vähintäin MW1Jtn' 0,01 0,50 0,70 0,80 A, 1Mk SAAPUMIS- TILASSA 4 TEHOLLINEN Kuukausieri, LÅMPÖARVO vähintään Ml/kg 0,01 18,00 18,00 19,00 B, 1/vrk KUIVA- AINEESSA 5 TUHKA- Kuukausierä PITOISUUS enintään p-% 0,1 10,0 10,0 10,0 B, I/kk KUIVA- AINEESSA Toimituserä ja kuukatulerä p% 0,1 15,0 15,0 15,0 C yhdeltä toimituspallarlta enh~ 6 TUHKAN Kuuksusierä, SULAMIS- puolipallopiste 'C C KAYTTÅYTYM vähintään ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7 RIKKI- Kuukausien, PITOISUUS enintään p% 0,01 0,30 0,30 I 0,30 B, I/kk KUIVA- AINMISSA ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 8 SUURET Kuorma, KAPPALEET silmikooltaan p% 0,2 1,0 1,0 0,5 C 200x200 mm tiryritilälle jäivi osuus enintään Yksittäisen m 0,1 1,0 1,0 1,0 C kappaleen suurin sallittu ulottuvuus ja m 0,2 0,2 0,2 C tilavuus ellei etukäteen toisin ole sovittu 9 KARKEA Toimituseri, AINES 200x200 mm p% C tiryritilin Ii- I~ mutta 40x40 mm seu- ellei, tuläteaa toisin ole sovittu lallejiivi osuus enintään 10 IRTOTIHEYS Kuorta, -vähintäin kg/n? C -enintään kg/m' Raja-arvot Kattavuus Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoilohm arvon mukainen, mikäli se poikkmaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkmalesta opiedulliseen suuntaan A Koko turve~ kattava säännöllinen ominaisuuden miirit<ys turpeen arvon miädttimisti vetten B Koko turve~ kattava säännöllinen ominaisuuden miiritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon C Ominaisuus määritetiin satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa Taajuus Ilmoitettu laajuus on vähimmiistaajuus, jolla ominaisuus miiritetään

18 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (2) PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohua Ominaisuus Raja-arvon ko diatuminen Yksikkö Ilmoitustarkkuus Raja-arvot Lastuluokittain Towmletap kattavuus ja ta4jtaus P9 P11 P13 P1S *) 1 KOSTEUS Toimitusorä SAAPUMIS- -vähintään p% 0,1 35, ,0 20,0 A, 1/vrk TILASSA ") ") -enintään p% 0,1 53,0 47,0 40,0 33,0 A, llwk 2 TEHOLLINEN Toimituserä, LÅMPÖARVO vähintään MJ/kg 0,1 9,0 11,0 13,0 15,0 A, 1/vrk SAAPUMIS- TILASSA 3 ENERGIA- Toimituserä, TIHEYS vähintään MWh/m' 0,01 1, ,30 1,50 A, 1/vrk SAAPUMIS- TILASSA "') 4 TEHOLLINEN Kuukausiorä, LAMPÖARVO vähintään MJ/kg 0,01 18,00 19,00 19,00 20,00 B, 1/vrk KUIVA- AINEESSA 5 TUHKA- Kuukausierä PITOISUUS enintään p-% 0,1 10,0 10,0 8,0 6,0 B, 1/kk KUIVA- AINEESSA Toimituserä ja kuukausierä p% 0,1 15,0 15,0 12,0 8,0 C yhdeltä toimi- -~a enintään 6 TUHKAN Ku kauslerä, SULAMIS- puolipallopiste 'C C KAYTTAYTYM vähintään ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7 RIKKI- Kuulutusierä, PITOISUUS enintään p% 0,01 0,30 0,30 I 0,30 0,30 B, 1/kk 1 KUIVA- AINEESSA ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 8 SUURET Kuoren, KAPPALEET suurin ulottuvuus mm C enintään osuus enintään p% 0,1 1,0 1,0 1,0 1,0 ellei etukäteen toisin ole sovittu 9 PALAKOKO Keskimaaraiset mitat -halkaisija mm ellei etukäteen toisin c -pituus mm olo sovittu 10 HIENOAINEKSEN Kuorma, OSUUS silmäkooltean 21x20 mm vrk P-% ) S "") C koeeulan läpäi- tai MÄ osuus 10 enintään ellei etukäteen toisin olo ilmoitettu 11 IRTOTIIIEYS Kuorma -vöintään kg/m' C -en~ kg/m' HUOMAUTUKSET- Pienkäyttoluokka, jonka osalta toteamistapa (-kmavuus ja taajuus) sovitaan tapauskohtaisesti Erityisrajoitus kohdassa 52 Sovitaan toimita ssopimoulrecasa kiytetäänko MI/kg vai MWh/m', ei molempia samanaikaisesti Lisähuomautus : Ml/kg- ja MWh /m'- arvoja ei olo tästä syystä synkronoitu Imekanään Setdattu kuonnausvaiheessa Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli so poikkeaa raja-arvosta eaterään puolet ilmoitustarkkutxbsta epäedulliseen suuntaan Kattavuus A Koko turvemäädn kattava säännöllinen ominaisuuden miäritys turpeen arvon määrittämistä varten B Koko turvemäårän kattava säännöllinen ominaisuuden määrätyn ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon C Ominaisuus määritatään satrnnsixeti tai tarpeen vaatiessa Taajuus ilmoitettu Laajuus on vaähimmäistagjuus, jolla ominaisuus määrirotään

19 LIITE 3 SUO KARTTA Suon ja mineraalimaan raja Pelto 7/23 51 Lohkare Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen (H1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen/ koko turvekerrostuman paksuus dm Järvi tai lampi 22 Turvekerrostuman paksuus dm ~/ Oja ja veden virtaussuunta Suon syvyysköyrät Puro tai joki i'~'sm t Tie PROFIILIT Turvelajit Pohjamaalajit Turpeen maatuneisuus : Sara ( Cares ) e~w -s lp T Rahka ( Sphagnum 1 S Ruskosammal ( Bryales 1 Sararahka Rahkasora ( Carex- Sphagnum ) CS 1 Sphagnum-Carex I SC Ruskosammal-( Bryales- Carex ) BC sara Tupasvilla 1 Eriophorum I B Er i ~ Karkeadetritus- KdLj ~~ lieju C Hienodetritus - Hdlj lieju I x xxx a + + Järvimuta Savilieju Liejusavi Savi Hiesu JaMu SaLj Lj Sa Sa Hs H 1 3 H 4 H 5-6 II H 7-10 Muita symboleja : AAA Hiilikerros b Tupasluikka ( Trichophorum ) Tr Hieta Ht ss Soastuma Siniheinä ( M olinia 1 Ml Hiekka Hk r _ Suoleväkkö ( Scheuchzeria I Sh Sora Sr Liekoisuus : Korte 1 Equisetum I Eq Moreeni Mr 3/2 Lieko- osumat syvyydessa 0-Im/1-2m 2 S F f Järviruoko ( Phragmites ) Pr Kallio Ka M M M Raate ( Menyanthes I Mn Lohkareita Lo Varpuaines 1 Nanolignidi I N A Al Puuaines 1 Lignidi ) L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rä m eet Korvet VL Varsinainen letto RIL Rimpiletto V SN Varsinainen saraneva RHSN Ruohoinen saroneva R I N Rimpineva KN Kalvakkaneva LKN Lyhytkortinen neva SIN Silmakeneva RN Rahkaneva LUN Luhtaneva Muuttuneet suotyypit : Suotyyppi-ja liekoisuuskartta IRMU Suotyyppi LR RHSR VSR LKNR TR PSR KGR IR RR KER KR 0 1 ojikko KSMU MU muuttuma RHTK TK turvekangas WK PTK VAT K JATK 1230 Lieko-osumat (kpl) syvyysvaleilla 0-0,5, Q5-1,0,1 0-1,5 ja 1,5-2 Om Lettorame Ruohoinen sarorame Varsinainen saraname Lyhytkorsinevarame Tupasvillarame Pallosararame Kangasrame lsovarpuinen räme Rahkarame Keidasrame Korpiräme Karhunsammalmuuttuma KH Kytöheitt i Ruohoturvekangas PE Pelto Mustikkaturvekangas TA Turpeennostoalue Puolukkaturvekangas PTA Palaturpeen nostoalue Varputurvekangas JTA Jyrsinturpeen nostoalue J6käläkanervaturvekangas Suon syvyyskoyra VLK Varsinainen Ie'tokorpi KOLK Koivulettokorpi LHK Lehtokorpi RHK Ruoho-ja heinokorpi KGK Kangaskorpi VK Varsinainen korpi NK Nevakorpi RAK Raaseikko