ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA IV GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 263.

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 263 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA IV Abstract : The mires and their potentialities in peat production in the municipality of Ilomantsi. Part IV Kuopio 1993

2 Suomi. Timo Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa IV. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset. Turvetutkimusraportti 263, 25 sivua, 2 kuvaaja 3 liitettä. Ilomantsissa tutkittiin vuosina suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Linjaverkostolla metrin välein sijaitsevilta tutkimuspisteiltä määritettiin mm. suotyypit, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys, puulajisuhteet sekä puuston tiheys- ja kehitysluokka. Kairauksissa tutkittiin turvelajit, liejut ja pohjamaalajit. Tilavuustarkkoja näytteitä laboratoriomäärityksiä varten otettiin 861 kpl. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen osuus on 0,3 m. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 134,18 milj. m3. Turvenäytteiden keskimääräinen lämpöarvo on 21,9 MJ/kg, kuiva-ainemäärä 86 kg/suo-m 3, tuhkapitoisuus 2,9 % ja rikkipitoisuus 0,26 % kuivapainosta. Energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on 13 suolla yhteensä ha. Tuotantokelpoisen turpeen määrä on 33,20 milj. suo-m3, jonka kuivaainemäärä on 2,86 milj. tn ja energiasisältö 17,11 milj. MWh kuivalle turpeelle laskettuna. Avainsanat : suo, turve, energiaturve, Ilomantsi Timo Suomi Geologian tutkimuskeskus PL 1237 SF KUOPIO FINLAND

3 Suomi. Timo1993. Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa IV. The mires and their potentialities in peat production in the municipality of Ilomantsi. Part IV. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of peat investigation pages, 2 figures, 3 appendices. The Geological Survey of Finland made a peat inventory in the municipality of Ilomantsi in twenty five mires covering hectares of peatland were studied. The field work was carried out on survey line grids with study sites at the intervals of meters. Peat deposits were studied to determine the type and humification of peat. Also the cover type and wetness of mire, amount of snags in the deposits and size, density and quality of trees were determined. Altogether 861 samples were taken to the laboratory. The mean depth of the mires is 1,8 m, including 0,3 m of slightly humified surfical layer. The amount of peat of the studied peatlands is 134,18 milj.m3. The average net calorific value of dry peat is 21,9 MJ/kg and bulk density 86 kg/m3 in situ. The average ash content is 2,9 % and sulphur content 0,26 % of dry weight. The total peatland area suitable for fuel peat production is hectares. The amount of energy peat available is 33,20 milj.m3 in situ and the energy content 18,62 mi1j. MWh as calculated for dry peat. Key words : peat, mire, energy peat, Ilomantsi. Timo Suomi Geological Survey of Finland P.O. BOX 1237 SF KUOPIO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 9 3 AINEISTON KÄSITTELY Laskelmat ja arviointiperusteet Tulosteet 10 4 TUTKITUT SUOT 13 5 TULOSTEN TARKASTELU Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat Laboratoriomääritysten tulokset Tutkittujen soiden soveltuvuus turvetuotantoon 23 KIRJALLISUUTTA 25 LIITTEET

5 7 I JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tutkinut soita Ilomantsin kunnan alueella vuosina 1960 ja Uudelleen tutkimukset aloitettiin vuonna Tutkimusten päätarkoituksena on selvittää soiden soveltuvuus turvetuotantoon. Vuosina tutkittiin harvalla linjaverkostolla noin ha :n suoalueet. Nykyisin on osa tästä alueesta suojeltuna ja osa turvetuotannossa. Vuosina tutkittiin ha (92 suota), mikä on 28 % Ilomantsin yli 20 ha :n soiden ha :n pinta-alasta. Vuosien 1987 ja 1988 tutkimustulokset on julkaistu turveraporteissa 226 ja 243. Vuonna 1989 raportointia muutettiin siten, että tutkituista soista julkaistaan vain lyhyet yleispiirteiset yhteenvedot (raportti n :o 261). Tutkimusselostuksista puuttuvat suokartat, profiilit ja laboratoriotulokset. Kyseinen aineisto ja yksityiskohtaiset tiedot tutkituista soista on tilattavissa GTK :n Väli-Suomen aluetoimistosta. Tähän raporttiin on koottu vuosina 1990 ja 1991 tutkittujen soiden yhteenvedot. Vuosina tutkittiin 25 suota, joiden yhteispinta-ala on ha. Tutkittujen soiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Luettelo vuosina tutkituista soista on liitteessä 1. Turvetutkimuksiin ovat maastossa osallistuneet allekirjoittaneen johdolla vuonna 1990 harjoittelijat Riikka Repo ja Jukka Turunen sekä vuonna 1991 Vesa Turkia. Linjoituksesta, vaaituksesta ja muista maastotöistä ovat vastanneet tutkimustyöntekijät Hannu Nenola ja Jorma Ikonen apunaan Unto Nuutinen ja Mikko Eronen. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, jossa selkälinjaa vasten on tehty poikkilinjoja yleensä metrin välein. Tutkimuspisteet ovat linjastoilla metrin välein (ks. Lappalainen, Sten ja Häikiö, 1984). Syvyydet on kairattu tutkimuspisteiden välistä sekä erillisiltä linjoilta 50 metrin välein. Tutkimuslinjat on vaaittu. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (5-asteikolla) sekä mättäisyys. Edelleen huomioitiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, kehitysluokka ja hakkuut.

6 km I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimukset 1990,1991 Kuva 1. Ilomantsissa tutkitut suot. 1. Riihisuo 10. Elinsuo 18. Niemissuo 2. Surmasuo 11. Mäkräsuo 19. Tavarasuo 3. Viitasuo 12. Isokivisuo 20. Rahesuo 4. Kotkatsuo 13. Selkosensuo 21. Naukulamminsuo 5. Aukeasuo 14. Timonsuo 22. Lautasuo (N) 6. Ruohosuo 15. Lautasuo (S) 23. Muurinsuo 7. S aunasuo 16. Tikkasensuo 24. Kuohusuo 8. Kauhasuo 17. Viitalahdensuo 25. Vasikkasuo 9. Heinäsuo

7 9 Turvekerrostumien kairauksissa tutkittin pääturvelaji sekä mahdollisten lisätekijöiden määrä (6-asteikolla). Turpeen maatuneisuus määritettiin maastotöihin soveltuvalla von Postin menetelmällä (10-asteikko). Lisäksi määritettiin kosteus (5-asteikolla) ja kuituisuus sekä mahdolliset liejukerrokset ja pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi luodattiin kahden metrin tangolla kymmenen kertaa kunkin tutkimuspisteen ympärillä. Joillakin soilla mitattiin turpeen kosteutta suosondilla 200 m :n välein syvyyssuunnassa 10 cm kerrallaan (ks. Hänninen ja Lappalainen 1987). 2.2 Laboratoriotutkimukset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 57 näytepisteeltä yhteensä 861 tilavuustarkkaa näytettä. Näytteistä määritettiin maastossa turvelajit ja maatuneisuus sekä laboratoriossa happamuus, vesipitoisuus, tuhkapitoisuus ja kuiva-ainemäärä. Lisäksi määritettiin lämpöarvo 405 :sta ja rikkipitoisuus 245 :sta näytteestä. Alkuainemäärityksiä (33 alkuainetta) on tehty yhteensä 52 : sta näytteestä. 3 AINEISTON KÄSITTELY 3.1 Laskelmat ja arviointiperusteet Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelajien osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä syvyyskäyrien väliset alueet käsitetään omina syvyysvyöhykkeinään (0,3-1,0 m, 1,0-1,5 m jne), joilta lasketaan erikseen turvemäärät. Nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Tuotantokelpoisena alueena pidettiin yleensä soiden yli 1,5 m syviä osia. Turvemääristä on vähennetty laadullisesti kelpaamattomat alueet ja suon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm paksu runsastuhkainen kerros. Kuivatuksen on oletettu tapahtuvan ilman pumppaustoimenpiteitä. Alle 15 hehtaarin tuotantokelpoisia alueita ei ole ilmoitettu. Energiaturvetuotantoon soveltuvina pidetään yleensä saravaltaisia turpeita ja H5-10 maatuneita rahkavaltaisia turpeita. Muilta osin turpeen soveltuvuutta energiaturpeeksi arvioitaessa nojauduttiin Energiataloudellisen yhdistyksen laatuohjeisiin (liite 2).

8 10 Tuotantokelpoisten soiden heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve on laskettu mukaan energiaturvemäärään, mikäli sitä ei erikseen ole suositeltu kasvuturpeeksi. Arviot turpeen soveltuvuudesta kasvuturpeeksi on tehty turvelajien, turpeessa esiintyvien lisätekijöiden ja maatuneisuuden perusteella. Myös rahkasammalryhmät (Acutifolia, Palustria, Cuspidata) on huomioitu. 3.2 Tulosteet Jokaisesta suosta on tehty suoselostus, jossa käsitellään mm. suon sijaintia, kulkuyhteyksiä, sekä suon ympäristöä, laskusuhteita ja ojitusta. Lisäksi esitetään yleisimmät suotyypit, turvelajit, liekoisuus, pohjamaalajit ja liejut. Pinta-alat, keskisyvyydet (H1-4, H5-10) ja turvemäärät on taulukoitu syvyysalueittain (koko suo, yli 1, yli 1,5 ja yli 2 m). Lopuksi on arvioitu suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Jokaisen turvetuotantoon soveltuvan suon tuotantopinta-alasta on laskettu soveltuvan turpeen määrä, kuiva-ainemäärä ja energiasisältö. Soiden turvekerroksia havainnollistetaan karttojen ja profiilien avulla (kuva 2). Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Suokarttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu neljään osaan : heikosti (H1-3) maatunut, vähän (H4) maatunut, kohtalaisesti (H5-6) maatunut ja hyvin maatunut (H7-10). Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella suotyyppi ja liekoisuus. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein (liite 3). Laboratoriomääritysten tulokset on taulukoitu näyte- ja pistekohtaisesti. Laskelmat soiden energiasisällöstä perustuvat näytteistä tehtyihin kuiva-aine- ja lämpöarvomäärityksiin. Joistakin soista on tehty kosteusmittauksia myös suosondilla (taulukko 1). Mitatuista linjoista on saatavissa profiilit kuiva-aineesta tai energiasisällöstä. Laboratorionäytteistä on aina määritetty turvelaji, maatuneisuus, ph, vesipitoisuus ja kuiva-ainemäärä. Lämpöarvo on määritetty noin joka toisesta näytteestä (405 kpl). Taulukosta 1 käyvät ilmi muut laboratoriomääritykset. Rikkipitoisuus on määritetty 245 :stä näytteestä. Alkuainemääritykset on tehty valituilta näytepisteiltä. Määritettyjä alkuaineita on yhteensä 33/näyte.

9 11 Taulukko 1. SUON NIMI LAB. RIKKI- KOSTEU- ALKU- NÄYT- TEITÄ kpl MÄÄRI- TYKSIÄ kpl DEN MIT- TAUKSIA (sondi) AINE- MÄÄRI- TYKSIÄ 1. RIIHISUO 35 7 X X 2. SURMASUO 38 7 X 3. VIITASUO KOTKATSUO 17 9 X X 5. AUKEASUO RUOHOSUO X X 7. SAUNASUO KAUHASUO X X 9. HEINÄSUO X X 10. ELINSUO 18 X 11. MÄKRÄSUO 27 7 X X 12. ISO KIVISUO 41 9 X 13. SELKOSENSUO 14. TIMONSUO X X 15. LAUTASUO (S) X X 16. TIKKASENAHO 9 X 17. VIITALAHDENSUO 62 9 X X 18. NIEMISSUO X X 19. TAVARASUO X X 20. RAHESUO 13 7 X X 21. NAUKULAMMINSUO LAUTASUO (N) 13 7 X X 23. MUURINSUO 20 9 X X 24. KUOHUSUO VASIKKASUO X X YHTEENSÄ GTK :n turvetutkimuksissa kerätyn aineiston käsittelemiseksi laadittu ATK-ohjelmisto mahdollistaa monipuolisten karttojen saannin. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla esitetään tutkimuspisteittäin mm. turpeen paksuus, suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, puusto, liejukerrokset tai pohjamaalajit. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan tulostaa kerralla kaksi edellä mainittua tietoa. Tulostuksia voi tilata Geologian tutkimuskekuksesta : PL 1237, Kuopio. Puh :

10 12-445m /25 2 7~51 2/ / ,, / 5.2 K, I10 3/13 ~' %19*, %i - -/ m `-i4.8 ~1I30 6/ ~ / % 5l4 ~ /20 8/34 '5.1\.7I17, a m _ M MPY SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT KM 0/0 M MPY _ _ 156 _ IRMU 1/0 PSRMU IRMU 0/0 0/0 IRMU 2/3 VSRMU 1/1 ygrmu 4/0 VSRMU 0/4 TRMU 2/3 LKNMU LKNMU 1/6 0/1 LKNMU 0/1 TRMU 4/1 VSRMU 0/0 A PSRMU 0/0 0 A _168 _167 _ _ A A A A _ _ AO i A 1210m Kuva 2. Esimerkki suokartasta sekä maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista.

11 1 3 4 TUTKITUT SUOT 1. Riihisuo, sijaitsee Enoon johtavan maantien varrella, noin 20 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen. Suon pinta-ala on 430 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 169 ha. Tutkimuspisteitä on 229. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, sararäme- ja korpirämemuuttuma. Turpeesta on 55 % rahkavaltaista, 42 % saravaltaista ja 3 % ruskosammalvaltaista. Turvekerrostumissa on suurta vaihtelua sekä turvelajien että maatuneisuuden osalta. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Paikoin on suon pohjalla liejua. Riihisuon 251 ha :n yli 1,5 m syvä alue soveltuu välttävästi energiaturvetuotantoon. Käyttöönottoa haittaavia tekijöitä ovat paikoin runsas liekoisuus ja kookas puusto. Lisäksi suo on rikkonainen ja yli 1,5 m syvät alueet koostuvat useasta eri altaasta. 2. Surmasuo sijaitsee Koitajoen länsipuolella noin 30 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen. Vedet laskevat suon läpi Virtaavaan Lehmijokeen. Suon pinta-ala on 340 ha, josta yli 2 m syvää on 191 ha. Tutkimuspisteitä on 172. Yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa tupasvillarämemuuttuma ja pohjoisosassa lyhytkortinen nevaräme. Ojitusta on ainoastaan suon eteläosassa. Turpeesta on 59 rahkavaltaista, 40 % saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Saraturpeet sijoittuvat pääosin suon pohjaosaan tupasvillarahkaturpeen alle. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Suon pohjalla on Lehmijoen ympäristössä muutaman desimetrin paksuinen liejukerros. Energiaturvetuotantoa haittaa, etenkin suon pohjoisosassa, suon syvyyteen nähden liian paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. Suon eteläosassa on pieniä turvetuotantoon soveltuvia osia. Laajaa yhtenäistä energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta ei kuitenkaan suon rikkonaisuuden vuoksi ole. 3. Viitasuo sijaitsee Koitajoen länsipuolella noin 32 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen. Suon pinta viettää loivasti koilliseen kohti Koitajokea. Viitasuon pinta-ala on 575 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 385 ha. Tutkimuspisteitä on 199. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsi- ja silmäkeneva, jotka suon itäosassa vaihettuvat rimpinevaksi. Reunaosissa on tupasvillarämettä ja paikoin myös sararämettä. Ojitetulla alueella on vain 7 % suotyyppihavainnoista. Turpeesta on 76 % rahkavaltaista

12 14 ja 24 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja tupasvillarahkaturpeet. Saraturpeet ovat ohuehkona kerroksena suon pohjalla. hiekka. Pohjamaalajina on pääasiassa Energiaturvetuotannon estää paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros sekä kuivatusvaikeudet. Viitasuo kuuluu soidensuojelunperusohjelmaan. 4. Kotkatsuo sijaitsee Koitereen länsipuolella noin 46 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen. Suon pinta-ala on 230 ha, josta yli 2 m syvää on 61 ha. 90. Vedet laskevat Koitereeseen. Tutkimuspisteitä on Yleisimmät suotyypit ovat koillisosassa kangasrämemuuttuma ja kaakkoisosassa silmäkenevamuuttuma. Keski- ja länsiosassa on sararäme- ja tupasvillarämemuuttumaa. Turpeesta on 62 % rahkavaltaista, 37 % saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Kotkatsuon yli 1,5 m syvästä alueesta 75 ha soveltuu välttävästi energiaturvetuotantoon. Tuotantoa haittaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. 5. Aukeasuo sijaitsee Kivilahden pohjoispuolella noin 55 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Kuorajokeen ja muualla louhikkoiseen hiekka- ja moreenimaastoon. Aukeasuon pinta-ala on 195 ha, josta yli 2 m syvää on 69 ha. Tutkimuspisteitä 132. Yleisimmät suotyypit ovat itäosassa korpi- ja sararämeen muuttuma ja länsiosassa lyhytkorsineva ja lyhytkorsinevaräme. Suotyyppihavainnoista on 61 % ojitetulla alueella. Turpeesta on 66 % rahkavaltaista ja 34 % saravaltaista. Saravaltaiset turpeet ovat yleensä ohuina linsseinä suon pohjaosassa. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Energiaturvetuotannon estää suon syvyyteen nähden liian paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. 6. Ruohosuo sijaitsee noin 20 km Ilomantsin keskustasta pohjoiskoilliseen. Vedet valuvat suon läpi virtaaviin puroihin, jotka laskevat etelään Kelsimänjokeen. Suon pintaala on 540 ha, josta yli 2 m syvää on 189 ha. Tutkimuspisteitä on 264. Suon länsiosat ovat pääosin korpi-ja korpirämemuuttumaa. Itäosassa on tupasvilla-, isovarpu- ja korpirämettä ja eteläosassa silmäkenevaa. Suotyyppihavainnoista on 57

13 1 5 ojitetulla alueella. Turpeesta on 55 % rahkavaltaista ja 45 % saravaltaista. Saravaltaista turvetta on suon pohjakerroksen lisäksi luoteisosassa. hiekka, hieta ja moreeni. Yleisimmät pohjamaalajit ovat Ruohosuon yli 1,5 m syvästä alueesta soveltuu 155 ha energiaturvetuotantoon. Haittaavina tekijöinä ovat kookas puusto ja runsas liekoisuus. 7. Saunasuo sijaitsee noin 25 km Ilomantsin keskustasta pohjoiskoilliseen Kelsimänjärven länsipuolella. Suon pinta-ala on 410 ha, josta yli 2 m syvää on 89 ha. Tutkimuspisteitä on 212. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Ojittamattomat alueet ovat pääosin lyhytkorsinevarämettä ja keidasrämettä sekä pohjoisosassa korpiräme- ja isovarpurämemuuttumaa. Suotyyppihavainnoista on 66 % ojitetulla alueella. Turpeesta on 87 % rahkavaltaista ja 13 % saravaltaista. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Saunasuo ei sovellu energiaturvetuotantoon paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen vuoksi. Pohjaturpeen hyödyntämisen estävät kuivatusvaikeudet. 8. Kauhasuo sijaitsee noin 22 km Ilomantsin keskustasta pohjoiskoilliseen. Suon pinta viettää kohti Haukipuroa, joka virtaa suon läpi idästä länteen Kelsimänjokeen. Kauhasuon pinta-ala on 550 ha, josta yli 2 m syvää on 118 ha. Tutkimuspisteitä on 280. Kauhasuo on kokonaan ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat sararäme- ja korpirämemuuttumat. Myös korpimuuttumia, turvekankaita sekä tupasvilla- ja isovarpurämemuuttumaa on paikoin runsaasti. Reunoilla on yleisesti kangasrämettä. Turpeesta on 64 % rahkavaltaista ja 36 % saravaltaista. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Kauhasuon yli 1,5 m syvä 218 ha :n alue soveltuu turvelaatunsa puolesta energiaturvetuotantoon. Haittaavia tekijöitä ovat kookas puusto ja runsas liekoisuus. 9. Heinäsuo sijaitsee Viinijärven itäpuolella noin 25 km Ilomantsin keskustasta koilliseen. Itäosasta vedet laskevat Mustajokea myöten etelään Nuorajärveen ja muualta Karkulammen kautta Nuorajärven Viinilahteen. Heinäsuon pinta-ala on 275 ha, josta yli 2 m syvää on 74 ha. Tutkimuspisteitä on 173.

14 1 6 Heinäsuo on lähes kokonaan ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat korpi- ja isovarpurämemuuttumat. Myös tupasvilla- ja sararämettä on runsaasti. Keskiosan avosuoalue on pääosin lyhytkorsi- ja saranevamuuttumaa. Turpeesta on 74 % rahkavaltaista, 25 saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on peräti 37 %. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Energiaturvetuotantoon soveltuu välttävästi yli 1,5 m syvästä alueesta 110 ha. Haittana on paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ja runsas liekoisuus. 10. Elinsuo sijaitsee noin 25 km Ilomantsin keskustasta koilliseen Hattuvaaraan johtavan tien kaakkoispuolella. Suon pinta viettää kohti keskiosan Elinlampea, mistä vedet laskevat itään Yläjokeen. Elinsuon pinta-ala on 160 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 61 ha. Tutkimuspisteitä on 111. Suon ojittamaton keskiosa on keidasrämettä ja silmäkenevaa. Muualla vallitsevat tupasvilla- ja isovarpurämemuuttumat. Suotyyppihavainnoista on ojitetulla alueella 77 %. Turpeesta on 72 % rahkavaltaista, 27 % saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Elinsuo ei sovellu energiaturvetuotantoon paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen takia. Lisäksi suolammet vaikeuttavat pohjaosien kuivatusta. 11. Mäkräsuo sijaitsee noin 27 km Ilomantsin keskustasta koilliseen Särkkäjärven itäpuolella. Suon pinta-ala on 185 ha, josta yli 2 m syvää on 53 ha Tutkimuspisteitä on Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarämemuuttumat. Eteläosassa on lisäksi runsaasti korpiräme- ja kangasrämemuuttumaa ja pohjoisosassa paikoin sararämemuuttumaa. Turpeesta on 65 % rahkavaltaista, 34 % saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Energiaturvetuotantoon soveltuu Mäkräsuon yli 1,5 m syvästä alueesta 60 ha. Haittana on kookas puusto ja runsas liekoisuus. 12. Isokivisuo sijaitsee 28 km Ilomantsin keskustasta koilliseen. Suon pinta-ala on 280 ha, josta yli 2 m syvää on 106 ha. Tutkimuspisteitä on 193.

15 17 Suon keskiosat ovat keidasrämemuuttumaa ja lyhytkorsinevaa. Länsiosassa on sararämettä. Muualla yleisimmät suotyypit ovat isovarpu-, tupasvilla- ja korpirämemuuttumat. Turpeesta on 71 % rahkavaltaista ja 29 % saravaltaista. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Energiaturvetuotannon estää liian paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. Lisäksi heikosti maatunutta rahkaturvetta on pohjaturpeessa maatuneempien kerrosten välissä. 13. Selkosensuo sijaitsee Niemijärvelle johtavan tien pohjoispuolella noin 35 km Ilomantsin keskustasta koilliseen. Suon pinta-ala on 300 ha, josta yli 2 m syvää on vain 5 ha. Tutkimuspisteitä on 128. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, kangasräme- ja isovarpurämemuuttumat. Myös sararämemuuttumaa on paikoin runsaasti. Selkosensuo on kokonaan ojitettu. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Selkosensuo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi. 14. Timonsuo sijaitsee Nuorajärven itäpuolella 27 km Ilomantsin keskustasta itään. Suo rajoittuu lännessä Hölkönselkään ja etelässä Koitajokeen. Itäosasta vedet laskevat puroa myöten pohjoiseen Myllylampeen. Timonsuon pinta-ala on 440 ha, josta yli 2 m syvää on 238 ha. Tutkimuspisteitä on 237. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeojikot ja -muuttumat. Avosuoalueet ovat pääosin lyhytkorsi- ja saranevaa. 60 % tutkimuspisteistä on ojitetulla alueella. Turpeesta on 73 % rahkavaltaista ja 27 % saravaltaista. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Timonsuo ei sovellu energiaturvetuotantoon paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen ja kuivatusvaikeuksien vuoksi. Suon itäosa on rikkonainen eikä laajaa yhtenäistä tuotantoon soveltuvaa aluetta ole. 15. Lautasuo (S) sijaitsee noin 28 km Ilomantsin keskustasta itään Sysmän eteläpuolella. Suoalue on jyrkkäpiirteisten moreenimäkien rikkoma. Lautasuon pinta-ala on 380 ha, josta yli 2 m syvää on 116 ha. Tutkimuspisteitä on 186.

16 1 8 Yleisimpiä suotyyppejä ovat tupasvillaräme, tupasvillarämemuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Noin puolet suotyyppihavainnoista on ojitetulla alueella. Turpeesta on 58 % rahkavaltaista, 41 % saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Turvetuotantoon soveltuu yli 1,5 m syvästä alueesta 125 ha. Muualla tuotannon estävät kuivatusvaikeudet ja paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. 16. Tikkasenaho sijaitsee noin 29 km Ilomantsin keskustasta koilliseen Sysmän luoteispuolella. Suon pinta-ala on 175 ha, josta yli 2 m syvää on 27 ha. on 42. Tutkimuspisteitä Yleisimpiä suotyyppejä ovat tupasvillaräme- ja korpirämemuuttuma, sekä rahkarämeen ojikot ja muuttumat. Turpeesta on 96 % rahkavaltaista ja 4 % saravaltaista. Turverrostumat ovat pääosin puuta sisältävää hyvin maatunutta rahka- ja sararahkaturvetta. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Energiaturvetuotannon estää suon syvyyteen nähden liian paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ja runsas liekoisuus. Lisäksi suon pohjaosan vaikeuttavat Sossavanlampi ja Salmilampi. kuivattamista 17. Viitalahdensuo sijaitsee Sysmän pohjoispuolella noin 32 km Ilomantsin keskustasta itäkoilliseen. Suon pinta viettää jyrkästi etelään kohti Sysmää. Viitalahdensuon pinta-ala on 260 ha, josta yli 2 m syvää 100 on ha. Tutkimuspisteitä on 121. Avosuoalueet ovat pääosin lyhytkorsinevaa ja silmäkenevaa sekä paikoin keidasrämettä. Rämealueilla on tupasvilla- ja sararämettä. Tutkimuspisteistä on 40 % ojitetulla alueella. Turpeesta on 79 % rahkavaltaista ja 21 % saravaltaista. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Yli 1,5 m syvästä alueesta 30 ha soveltuu energiaturvetuotantoon. Muualla tuotannon estää paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. Myös pohjaturpeessa paikoin heikosti maatunutta rahkaturvetta. on 18. Niemissuo sijaitsee noin 34 km Ilomantsin keskustasta itäkoilliseen. Suon pinta viettää kohtalaisen jyrkästi etelään kohti Tavarapuroa, jota pitkin vedet laskevat lounaaseen Pohjoiseen Pitkäjärveen. Niemissuon pinta-ala on 235 ha, josta yli 2 m syvää on 77 ha. Tutkimuspisteitä on 105.

17 1 9 Keski- ja luoteisosan avosuoalueet ovat pääosin lyhytkorsinevaa ja lyhytkorsinevarämettä. Rämeistä yleisimpiä ovat tupasvillarämeojikko ja -muuttuma. Suon reunoilla ja matalilla osilla on kangasrämettä. Tutkimuspisteistä on ojitetulla alueella 89 %. Turpeesta on 78 % rahkavaltaista ja 22 % saravaltaista. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeeni, hiekka ja hieta. Yli 1,5 m syvästä alueesta 135 ha soveltuu energiaturvetuotantoon. Muualla energiakäytön estää paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros sekä pohjaturpeessa eri syvyyksissä esiintyvät heikosti maatuneet rahkaturvelinssit. Myös tuotantoon soveltuvalla alueella on haittana paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros (keskim. 0,44 m) ja paikoin runsas liekoisuus. 19. Tavarasuo sijaitsee noin 35 km Ilomantsin keskustasta itäkoilliseen. Länsireunaltaan suo rajoittuu Niemissuohon ja muualla matalapiirteisiin moreenimäkiin. Tavarasuon pinta-ala 235 ha, josta yli 2 m syvää on 77 ha. Tutkimuspisteitä on 105. Yleisimmät suotyypit ovat kangasräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Myös korpi-, sara- ja isovarpurämettä on yleisesti. Avosuoalueet ovat pääasiassa lyhytkorsinevaa. Turpeesta on 71 % rahkavaltaista 29 % saravaltaista. Yleisimmät pohjamaalajit moreeni, hiekka ja hieta. ovat Energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä 65 ha. Muualla tuotannon estää suon syvyyteen nähden liian paksu rahkavaltainen pintakerros, kuivatusvaikeudet sekä pohjaturpeen heikosti maatuneet rahkaturvelinssit. 20. Rahesuo sijaitsee noin 25 km Ilomantsin keskustasta koilliseen Hattuvaaraan johtavan maantien itäpuolella. Vedet laskevat Rahepuroon ja sitä myöten luoteeseen Rahejärveen. Rahesuon pinta-ala on 120 ha, josta yli 2 m syvää on 78 ha. Tutkimuspisteitä on 64. Yleisimmät suotyypit ovat suon pohjoisosassa tupasvillaräme-, keidasräme- ja rahkarämemuuttuma. Eteläosassa on lisäksi isovarpuräme- ja sararämemuuttumaa. Turpeesta on 80 % rahkavaltaista, 18 % saravaltaista ja 2 % ruskosammalvaltaista. Turvekerrostumat ovat valtaosin puuta ja varpua sisältävää sararahkaturvetta. pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Yleisimmät

18 20 Rahesuo ei sovellu energiaturvetuotantoon. Heikosti maatuneen pintaturpeen alla on ohut kerros maatunutta turvetta, mutta pohjaosa on monin paikoin heikosti maatunutta rahkaturvetta. Suon keskiosassa on pohjaturpeen rikkipitoisuus korkea. 21. Naukulamminsuo sijaitsee noin 28 km Ilomantsin keskustasta koilliseen Suuren Kivilammen ja Naukulammen itäpuolella. Suon pinta-ala on 105 ha, josta 40 ha on yli 2 m syvää. Tutkimuspisteitä on 81. Suon keski- ja eteläosan vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Suojoenpuron pohjoispuolella on lisäksi silmäkenevaa. Turpeesta on 91 rahkavaltaista, 6 % saravaltaista ja 3 % ruskosammalvaltaista. Turvekerrostumat ovat pääosin puuta sisältävää sararahkaturvetta. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suojoenpuron ja Suojoen lähistöllä on noin metrin paksuisia liejukerroksia. Naukulamminsuo ei sovellu turvetuotantoon. Suon pohjoisosassa on paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ja eteläosassa ei suon rikkonaisuuden laajaa tuotantoon soveltuvaa aluetta. vuoksi ole 22. Lautasuo (N) sijaitsee Viinijärven länsipuolella noin 15 km Ilomantsin keskustasta koilliseen. Suon pinta-ala on 190 ha, josta yli 2 m syvää aluetta on 33 ha. Tutkimuspisteitä on 119. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja korpirämemuuttumat. Turpeesta on 94 rahkavaltaista, 3 % saravaltaista ja 3 % ruskosammalvaltaista. Turvekerrostumat ovat valtaosin puuta ja varpuja sisältävää sararahkaturvetta. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Lautasuon yli 1,5 m syvät alueet soveltuvat välttävästi energiaturvetuotantoon. Haittaavia tekijöitä ovat suon mataluus, kookas puusto ja runsas liekoisuus. soveltuvat alueet ovat pieniä ja hajallaan ympäri suota. Tuotantoon 23. Muurinsuo sijaitsee Hattuvaaraan johtavan maantien varressa noin 24 km Ilomantsin keskustasta koilliseen. Suon pinta-ala on 135 ha, josta yli 2m syvää on 49 ha. Tutkimuspisteitä on 82. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttumat, jotka vaihettuvat reunoja kohti korpirämemuuttumaksi sekä puolukkaturvekankaaksi. Avosuoalueet ovat pääasiassa lyhytkorsineva- ja saranevamuuttumaa. Turpeesta on 95 % rahka-

19 2 1 valtaista ja 5 % saravaltaista. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Muurinsuon yli 1,5 m syvästä alueesta soveltuu välttävästi turvetuotantoon 40 ha. Turvetuotantoa haittaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ja runsas liekoisuus. 24. Kuohusuo sijaitsee Viinilahden itäpuolella noin 15 km Ilomantsin keskustasta itäkoilliseen. Vedet laskevat pohjoisosasta Karkulampeen, itä- ja eteläosasta Mustajokeen ja länsiosasta Viinilahteen. Suon pinta-ala on 180 ha, josta yli 2 m syvää on 76 ha. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Myös korpi- ja sararämemuuttumaa on paikoin runsaasti. Turpeesta on 81 % rahkavaltaista ja 19 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 46 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Kuohtunsuo ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien ja paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen vuoksi. Myös turpeen laatu on valtaosin energiaturpeeksi huonoa. 25. Vasikkasuo sijaitsee noin 17 km Ilomantsin keskustasta koilliseen Hattuvaaraan johtavan maantien eteläpuolella. Vedet laskevat Viinipuroa ja Salpapuroa pitkin Viinijärveen. Suon pinta-ala on 600 ha, josta yli 2 m syvää 292 ha. Tutkimuspisteitä on 285. Yleisimpiä suotyyppejä ovat tupasvilla- ja isovarpurämemuuttumat. Lisäksi esiintyy yleisesti keidasräme- ja korpirämemuuttumaa. Turpeesta on 78 % rahkavaltaista, 17 saravaltaista ja 5 % ruskosammalvaltaista. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hieta. Vasikkasuon yli 1,5 m syvät 355 hain alueet soveltuvat tietyin rajoituksin energiaturvetuotantoon. Tuotantoa haittaa heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus. Paikoin on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon pintaosassa yli metri. Alueelliset vaihtelut ovat kuitenkin suuria. Keskimääräinen H 1-4 maatuneen pintarahkaturpeen paksuus on vain 0,2 m. Myös turpeen laatu on paikoitellen huonoa. Eräillä näytepisteillä on turpeessa runsaasti tuhkaa ja rikkiä sisältäviä kerroksia, joissa alhaisiksi. lämpöarvot jäävät

20 22 5 TULOSTEN TARKASTELU 5.1 Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat Vuosina tutkittiin 25 suota yhteispinta-alaltaan ha. Suot sijaitsevat valtaosin Ilomantsin itäosassa Nuorajärven ja Ilajanjärven välisellä soistuneella moreenialueella. Tämän alueen suot ovat luode-kaakkosuuntaisia, suhteellisen syviä ja rahkavaltaisia. Toinen suokeskittymä sijaitsee Ilomantsin keskustasta noin 20 km luoteeseen Kelsimänjärvien länsipuolella. Tämän loivahkopiirteisen ja hiekkaisen alueen suot ovat edellistä matalampia ja saravaltaisia alueita on runsaammin. Tutkittujen turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, josta heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista pintaturvetta on keskimäärin 0,3 m (taulukko 2). Pohjois-Karjalan läänissä on heikosti maatuneen rahkavaltaisen turpeen keskimääräinen paksuus 0,51 m (Lappalainen & Toivonen 1984). Taulukko 2. Tutkittujen soiden pinta-ala, turvekerrostumien paksuus, maatuneisuus ja turvemäärä. Syvyysalue > 0.3 m SUON N :O JA NIMI KARTTA- PINTA- KESKIPAKSUUS (m) KESKIMAAT. TURVEMÄÄRÄ (milj.suo-m3) LEHTI ALA S1-3 S4 S5-10 YHT S5-10 KOKO S1-3 S4 S5-10 YHT (ha) C1-10 C1-10 suo C RIIHISUO ,1 0,1 1,5 1,7 5,4 5,1 0,54 0,58 6,39 7,51 2. SURMASUO ,2 0,2 1,6 2,0 5,6 5,1 0,82 0,55 5,43 6,80 3. VIITASUO ,4 0,5 1,8 2,7 5,5 4,8 2,25 2,71 10,38 15,34 4. KOTKATSUO ,1 0,2 1,0 1,3 5,7 5,2 0,15 0,45 2,39 2,99 5. AUKEASUO ,2 0,2 1,1 1,5 6,0 5,3 0,32 0,36 2,27 2,95 6. RUOHOSUO ,1 0,2 1,3 1,6 5,5 5,1 0,54 0,89 7,08 8,51 7. SAUNASUO ,1 0,2 1,0 1,3 5,8 5,2 0,61 0,66 3,93 5,20 8. KAUHASUO ,0 0,1 1,3 1,4 5,2 5,0 0,23 0,73 6,48 7,44 9. HEINÄSUO ,0 0,2 1,2 1,4 5,9 5,6 0,09 0,47 3,36 3, ELINSUO ,1 0,2 1,6 1,9 5,9 5,5 0,15 0,35 2,46 2, MÄKRÄSUO ,1 0,1 1,4 1,6 5,6 5,3 0,16 0,26 2,54 2, ISOKIVISUO ,1 0,3 1,4 1,8 5,8 5,3 0,35 0,73 3,87 4, SELKOSENSUO ,1 0,1 0,6 0,8 6,0 5,3 0,33 0,42 1,78 2, TIMONSUO ,2 0,3 2,1 2,6 5,5 5,1 0,86 1,12 9,30 11, LAUTASUO (S) ,1 0,1 1,5 1,7 5,5 5,2 0,50 0,41 5,47 6, TIKKASENAHO ,1 0,1 0,9 1,1 6,1 5,7 0,19 0,11 1,69 1, VIITALAHDENSUO ,3 0,2 1,4 1,9 5,9 5,2 0,73 0,54 3,63 4, NIEMISUO ,1 0,2 1,7 2,0 5,8 5,4 0,42 0,63 5,20 6, TAVARASUO ,1 0,1 1,4 1,6 5,7 5,4 0,25 0,27 3,30 3, RAHESUO ,0 0,2 2,2 2,4 5,3 5,2 0,05 0,23 2,58 2, NAUKULAMMINSUO ,2 0,1 1,5 1,8 5,9 5,6 0,16 0,10 1,61 1, LAUTASUO (N) ,0 0,1 1,2 1,3 5,8 5,6 0,08 0,17 2,14 2, MUURINSUO ,1 0,3 1,3 1,7 5,7 5,3 0,07 0,45 1,78 2, KUOHUSUO ,1 0,2 1,7 2,0 5,6 5,3 0,15 0,30 3,19 3, VASIKKASUO ,1 0,1 1,9 2,1 5,4 5,2 0,47 0,65 11,32 12, YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN ,1 0,2 1,5 1,8 5,6 5,2 10,47 14,14 109,57 134,18

21 23 Tutkitusta alasta on yli metrin syvyistä aluetta ha (69 %), yli 1,5 m :n syvyistä (52 %) ja yli 2 m :n syvyistä ha (38 %). Kokonaisturvemäärä tutkituissa soissa on noin 134 milj. suo-m3, josta yli metrin syvillä osilla on 120 milj. suo-m3, yli 1,5 m syvillä 105 milj. suo-m 3 ja yli 2 m syvillä 86 milj. suo-m3. Ilomantsin suot kuuluvat soiden aluejaossa keidassoiden ja aapasoiden vaihettumisvyöhykkeeseen. Tutkituista soista on rämeitä 76 %, avosoita 16 %, korpia 6 % ja turvekankaita 2 %. Rämeistä yleisimpiä ovat tupasvilla- ja isovarpuräme. Avosuoalueet ovat valtaosin lyhytkorsinevaa. Luonnontilaista aluetta on yhteensä 26 %. Ojitetut alueet ovat yleensä vanhaa ojikkoa ja suotyypit muuttumavaiheessa. Turpeista on rahkavaltaista 72 %, saravaltaista 27 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve, jota on 49 % kaikista turpeista. Puhdasta rahkaturvetta on 22 % ja rahkasaraturvetta 27 %. 5.2 Laboratoriomääritysten tulokset Suokuution kuiva-ainemäärä on suurin Tikkasenaholla (116 kg) ja pienin Viitasuolla (72 kg). Keskimääräinen kuiva-ainemäärä on 84 kg/suo-m3. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/kg. Korkein lämpöarvo on Heinäsuolla (22,5 MJ/kg) ja alhaisin Kuohusuolla (20,4 MJ/kg). Kaikkien soiden keskimääräiset tuhkapitoisuudet alittavat Energiataloudellisen yhdistyksen laadunmääritysohjeessa (liite 2) asettamat raja-arvot. Korkein tuhkapitoisuus on Kuohusuolla (6,2 %). Kaikkien näytteiden keskiarvo on 2,9 %. Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeen mukaan rikkipitoisuus on ilmoitettava mikäli se ylittää 0,30 %. Kyseisen arvon ylittävät Ruohosuo (0,36), Heinäsuo (0,36) ja Rahesuo (0,42). Pintaturpeen rikkipitoisuus on kaikissa tapauksissa alle 0,30 % kun taas pohjaturpeessa se usein ylittää kyseisen arvon. Kaikkien näytteiden keskiarvo on 0,26 %. 5.3 Tutkittujen soiden soveltuvuus turvetuotantoon Tutkituista 25 suosta on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 13 suolla yhteensä ha, joka on noin 22 % tutkitusta pinta-alasta (taulukko 3). Suurimmat tuotantoa rajoittavat tekijät ovat kuivatusvaikeudet ja suon pintaosan heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus. Energiaturvetuotantoon soveltuvan turpeen

22 24 kokonaismäärä on 33,20 milj. suo-m3, kuiva-ainemäärä 2,859 milj. tn ja energiasisältö 17,11 milj. MWh. Kasvuturvetuotantoon hyvin soveltuvia soita ei ollut. Parhaimmillaankin heikosti maatunut pintaturve on vain II :n luokan kasvuturvetta. Soista on saatavissa tiedot H 1-3 ja H 4 maatuneen turpeen määristä sekä rahkaturpeen sisältämistä lisätekijöistä ja niiden määristä. Taulukko 3. Yhteenveto energiaturvetuotantoon soveltuvista alueista SUON NIMI TUOTANTO- TURVE- KUIVA- ENERGIA- KELPOINEN MÄÄRÄ AINETTA SISÄLTÖ ALUE KUIVALLE HA MILJ. TURPEELLE SUO-m TN MILJ. MWh 1. RIIHISUO 4. KOTKATSUO 6. RUOHOSUO 8. KAUHASUO 9. HEINÄSUO ,77 1,58 2,95 3,92 1, ,283 0,784 1,559 2,134 1, MÄKRÄSUO 60 1, , LAUTASUO (S) 125 1, , VIITALAHDENSUO 30 0, , NIEMISSUO 135 2, , TAVARASUO 65 1, , LAUTASUO (N) 70 1, , MUURINSUO 25. VASIKKASUO ,76 8, ,369 4,100 YHTEENSÄ , ,11

23 2 5 KIRJALLISUUTTA Energiataloudellinen Yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry ja Turveteollisuusliitto, Polttoturpeen laatuohje. Hänninen, P., Toivonen, T. ja Grundström, A Turvetutkimusten laskentamenetelmät. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13.4/83/131, 30 s. Hänninen, P. ja Lappalainen, E., Maatutkan ja suosondin soveltuvuus turvevarojen määrän ja laadun selvittämiseen. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 202, 32 s. Lappalainen, E., St6n, C.-G. ja Häikiö, J., Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, opas n :o s. Lappalainen, E. ja Toivonen, T Laskelmat Suomen turvevaroista. Yhteenveto vuosien turvetutkimuksista. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti s. Saarelainen, J., Ilomantsin kunnassa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 1. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 226, 177 s. Suomi, T., Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa II. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 243, 150 s. Suomi, T., Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa II. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 243, 150 s.

24 ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT ( ) LIITE 1 (1) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI n :o AHVENLAMMINSUO AUKEASUO AUKEASUO AUKEASUO N AUKEASUO W ELINSUO HALLAHUUHANSUO HAUKILAMMINSUO HAUKILAMPI HAUTA-AHONSUO HEINÄ SUO HEINÄSUO HULLARINSUO , HUKKASUO ILOMANTSINSUO ISOKIVISUO ISO UKONSUO ISSAKANSUO JORMONSUO JOUTENSUO JÄRVISUO KALATTOMANSUO KARPANSUO KARSIKKOSUO KAUHASUO KELORANNANKANGAS KELORANNANSUO KIMIINPOHJANSUO KIRKKOSUO KISUSUO , KONTTURINSUO KORPISUO

25 SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI n :o LIITE 1 (2) KUIKKASUO KUIKKAVAARA KUOHTUNSUO KOTKATSUO KUOHUSUO KURENSUO KURKELANSUO LAKKASUO LAMMINVAARANALUSSUO LAUTASUO (N) LAUTASUO (S) LIEPONSUO LYLYKOSKENSUO MAKSIMAISTENSUO MUSTANJOENSUO MUURINSUO MÄKRÄSUO NAUKULAMMINSUO NIEMISSUO PAPINLAMMINSUO , PARILAMMINSUO PARKUSUO PATRIKKASUO PIENENVAARANSUO PIENI UKONSUO PITKÄKANGAS PITKÄNLAHDENSUOT , PITKÄSUO PÖTÖNVAARA RAHESUO RAJASUO REIMISUO REPOSUO RIIHISUO

26 SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI n :o LIITE 1 (3) RUOHOSUO RUOKOSUO RUOSTESUO RUOSTESUO SAUNASUO SELKOSENSUO SORTOSUO SUHANSUO , SUOKONSUO SURMASUO SUURISUO SUURISUO SYRJÖSUO SÄYNESUO TAVARASUO TERONSUO TETRISUO N TETRISUO W , TIKKASENAHO TIMONSUO TUOHISUO UITOSKORPI VASIKKASUO VEITSIJOENSUO VIITALAHDENSUO VIITASUO

27 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (1) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdistuminen Raja-arvot Toteamistapa - katavuus hikkii Ilmoitustarkkuus Laatuluokittain ja taajuus J KOSTEUS Toimituserå SAAPUMIS- -vålu'nteån p% 0,1 40,0 40,0 40,0 A, 1/vrk TILASSA -enintiin p-% 0,1 60,0 56,0 50,0 A, llvrk Yksittäinen kuorma -våhintåån p4 0,1 38,0 38,0 38,0 C -cnimåån P% 0,1 65,0 63,0 60,0 2. TEHOLLINEN Toimituserå, LÅMPÖARVO våhintiån MJ/kg 0,1 6,0 8,0 10,0 A, i/vrk SAAPUMIS- TILASSA 3. ENERGIA- Toimituserå, TIHEYS våhintåin MWb/m' 0,01 0,50 0,70 0,80 A, 1/vrk SAAPUMIS- TILASSA 4. TEHOLLINEN Kuukauaieri, LÅMPÖARVO vshintiån MJ/kg 0,01 18,00 18,00 19,00 B, 1/vrk KUIVA- AINEESSA 5. TUHKA- Kuukausierå PITOISUUS onintåån p% 0,1 10,0 10,0 10,0 B, 1/kk KUIVA- AINEESSA Toimituserå ja kuukauaieri p-% 0,1 15,0 15,0 15,0 C yhdeltä toimituspailatlta enintiin 6. TUHKAN Kuukausieri, SULAMIS- puolipallopisto 'C C KÅYITÅYTYM. vå IntiIn ellei otuk lteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI- Kuukausierå, PITOISUUS enintlin p-% 0,01 0,30 0,30 0,30 B, 1/kk KUIVA- AINEESSA ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu I 8. SUURET Kuorma, KAPPALEET silnåkooltaan p% 0,2 1,0 1,0 0,5 C 200x200 mm tåryritilille jiåvå osuus enintåån Yksittäisen m 0,1 1,0 1,0 1,0 C kappaleen suurin sallittu ulottuvuus ja m' 0,2 0,2 0,2 C tilavuus ellei etukiteen toisin ole sovittu 9. KARKEA Toimituseri, AINES 200x200 mm p% C tiryritilin H- påieevi, mutta 40x40 mm seu- ellei etukiteen toisin ole sovittu kalle Juva osuus enintlin 10. IRTOTIHEYS Kuorta, -vahintiån kg/n? C -onintiin kg/ Raja-arvot Kattavuus Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikili se poikkeaa raja-arvosta enintåån puolet ilmoitustarkkuudesta epiedulliseen suuntaan. A. Koko turvem lrin kattava sihatöllinen ominaisuuden utååritys turpeen arvon miårittimistii varten. B. Koko turvemåirån kattava siinnstlinen ominaisuuden miiritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus måiritotiin satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu Laajuus on våhimmiisaajuus, jolla ominaisuus mååritetiin.

28 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (2) PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohua Ominaisuus Raja-arvon kohdistuntima Raja-arvot Toteamistapa - kattavuus YksikkS Ilmoitustarkkuus Laatuluokittain ja laajuus 1,9 P11 P13 P15 *) 1. KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA Toimituser3 -vähintäin -enintään p% p% 0,1 0,1 35,0 53,0 30,0 47,0 270 ") ,0 ") 33,0 A, I/vrk A, I/vrk 2. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO SAAPUMIS- TILASSA " ) Toimituserä, vähintään MJ/kg 0,1 9,0 11,0 13,0 15,0 A, l/vrk 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA "') Toimituser3, vähintään MWb/nr' 0,01 1, ,50 A, 1/vrk 4. TEHOLLINEN LAMPÖARVO KUIVA- AINEESSA Kuukausierä, vähintään MJ/kg 0,01 18, , B, 1/vrk 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausierä enintään Toimituserä ja kuukausierä yhdeltä toimituspaikalta enintään p-% p% 0,1 0,1 10,0 15,0 10,0 15,0 8,0 12, B, I/kk C 6. TUHKAN SULAMIS- KÅYTTÄYTYM. 7. RIKKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausierä, puolipallopiste vähintään 'C C ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu Kuulausierä, enintään p-% 0,01 0,30 0,30 0,30 0,30 B, 1/kk I ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 8. SUURET KAPPALEET Kuorma, suurin ulottuvuus enintiin mm C osuus enintään p-% 0,1 1,0 1,0 1,0 1,0 ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. PALAKOKO Keakimiåräiset mitat -halkaisija mm ellei etukäteen toisin c -pituus mm ole sovittu 10. HIENOAINEKSEN OSUUS Kuorma, silmäkooltaan 2" mm verkkoseulan läpäisovi osuus emntäåa p-% ) tai 10 5 "") C ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 11. IRTOTIHEYS Kuorma -vähintään kg/rtr' C enintään kg/m' HUOMAUTUKSET- Pienkäyttöluokka, jonka osalta toteamistapa (-kattavuus ja Laajuus) sovitaan tapauskohtaisesti. Erityisrajoitus kohdassa 5.2 Sovitaan toimitussopimuktessa käytetäänko MJ/kg vai MWh/n?, ei molempia samanaikaisesti. Lisähtomautus: Ml/kg- ja MWh/m'- arvoja ei ole tästä syystä synkronoitu keskenään. Seulottu kuoren ausvaiheessa. Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedullisen suuntaan. Kattavuus A. Koko turvemäärän kattava säätmbllinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittämistä varten. B. Koko turvomäärin kattava säännöllinen ominaisuuden määritys ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus määritetään satumntaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu Rajuus on vähimmåisaajuus, jolla ominaisuus mäåritetiän.

29 LIITE 3 SUOKARTTA f / Suon ja mineraalien aan raja 51 Pelto 7/23 Lohkare Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen pintakerroksen/ koko turvekerrostumop paksuus dm Järvi tai lampi 22 Turvekerrostumon paksuus dm Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki,2m2 Suon syvyyskäyrä -90 -) Suon pinnan korkeuskäyrä y Tie PROFIILIT Turvetajit Pohjamaatajit Turpeen maatuneisuus : Rahko ( Sphagnum 1 $ Karkeadetrituslieju KdLj r.1 H 1-3 Sara 1 Cores I C Hienodetrituslieju Hdlj!' II H 4 Ruskosammal ( Bryales 1 B Järvimuta Jomu H S-6 Sararohka ( Corex- Sphagnum 1 CS xxxxx Savilieju SoLj H 7-10 Rahkosaro 1 Sphagnum-Carex 1 SC Ruskosemmol-( Bryoles-Corex ) BC sora ffis Liejusovi LjSa Sovi, So Muita Symboleja : i T~ Tupasvilla IEriophorum ) Er Hiesu Hs Hiilikerros Tuposluikka (Trichopharum 1 Tr Hieta Ht Soostuma 9W Sinihe,nä ( Molinia ) MI Hiekka Hk FEE 11 l Suolevakkö ( Scheuchzeria ) Sh Korte ( Equisetum ) Ei ;, - - G a 1 Sora Sr Liekoisuus : 3/2 Lieko-osumat syvyydesso Moreeni Mr 0-tm / 1-2m 8 I ; E t 1 Järviruoko ( Phragmites 1 Pr Kallio 1(a Root* 1 Menyonthes 1 Mn Lohkareito Lo Varpucines ( Nanolignidi 1 N Puuaines ( Lignidi ) L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korvet VI Varsinainen letto LR R I L Rimprletto RHSR VSN Varsinainen saraneva VSR RHSN Ruohomen saraneva LKNR R I N Rimpineva TR KN Kalvakkaneva PSR LKN Lyhytkortinen neva KGR SIN Silmakenevo IR RN Rohkaneva RR LUN Luhtoneva KER KR Muuttuneet suotyypit oj mu tk Suotyyppi-ja Iiekoisuuskartta IRmu ojikko muuttuma turvekongos Suotyyppi ksmu rhtk mlk ptk votk jot k 1230 Lieko-osumat lkpl) syvyysvoleilla p i.5-2.om Lettorame Ruohoinen sararome Varsinainen sarorame Lyhytkorsnevarame Tupasvillarame Poliosorordme Kangasrame Isovarpuinen räme Rahkarome Keidasräme Korpirome Karhunsemmalmuuttuma Ruohoturvekangas M ustikkoturvekangas Puolukkoturvekangas Varputurvekangas JakäläkanervaIurvekangas ~tm Suon syvyyskayro VLK Varsinainen tettokorpi KOLK Koivutettokorpi LHK Lehtokorpi RHK Ruoho-jo heinokorpi KGK Kangaskorpi VK Varsinainen korpi NK Nevakorpi RAK Räoseikkö kh pe ta pto ilo Kytöheitto Pelto Turpeennostoalue Palaturpeen nostoalue Jyrsinturpeen nostoolue