PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995

Korpijaakko, artti 1995 Perhossa tutkitut suot ja niiden turvevarat Geologian tutkiuskeskus, Turvetutkiukset, Turvetutkiusraportti 294 32 sivua, 3 kuvaa, 4 liitettä Perhossa on tutkittu soita vuosien 1977 ja 1995 välisenä aikana Seitseänkyenluvulla tehtyjen tutkiusten tulokset on julkaistu vuonna 1982 (Geologinen tutkiuslaitos, Tutkiusraportti :o 56) Tutkiukset ovat osa turveinventointia, jonka tarkoituksena on selvittää valtakunnan suo- ja turvevarat sekä niiden käyttökelpoisuus Perhon kunnan yli 2 ha laajojen soiden alasta (noin 29 ha) on nyt tutkittu 52 % Avainsanat : turve, suo, inventointi, Perho artti Korpijaakko Geologian tutkiuskeskus PL 1237 FI-7211 KUPI FILAD

Korpijaakko, artti 1995 Perhossa tutkitut suot ja niiden turvevarat - The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Geologian tutkiuskeskus, Turvetutkiusraportti - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkiusraportti - Report of peat investigation 294, 32 pages, 3 pictures, 4 appendices ne of the tasks of the Geological Survey of Finland is to ake an inventory of the peat lands and peat resources of Finland The ain target is to ap industrially useful peat deposits, but attention is also paid to the ultiple use of ires including conservation, recreation etc The results serve Finnish power copanies, peat enterprises, the inistries of Trade and Industry and Environent, regional planning authorities and local land owners The report has been published in Finnish Key words : peat, peat land, ire, inventory, Perho artti Korpijaakko Geological Survey of Finland PBox 1237 7211 KUPI FILAD

SISÄLLYSLUETTEL JHDAT 7 EETELÄT 7 Kenttätutkiukset 7 Laboratoriotutkiukset 7 Tulosten esitys 1 Arviointiperusteet 1 SUSELSTUKSET 13 YHTEEVET 28 KIRJALLISUUS 32 LIITTEET

7 JHDAT Perhon kunnan alueelta on tutkittu vuoden 1994 loppuun ennessä 87 suoaluetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 15 236 ha (kuva 1) Tässä raportissa on lyhyet selostukset Perhossa 198-1994 tutkituista soista Ennen vuotta 198 tutkittujen soiden tiedot on julkaistu vuonna 1982 Geo- logisen tutkiuslaitoksen, Tutkiusraportissa :o 56 Tutkius liittyy Geologian tutkiuskeskuksen suorittaaan valtakunnan suo- ja turvevarojen inventointiin Perhossa tutkittujen soiden aakkosellinen hakeisto on liiteessä 2 EETELöT Kenttiitutkiukset Kenttätutkiuksissa on noudatettu Geologian tutkiuskeskuksen "Turvetutkiusten aastooppaassa" kuvattuja eneteliä (Lappalainen, St6n ja HäikiÄ 1984) Suot tutkitaan käyttäen linjatutkiusenetelää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle kohtisuoria poikkilinjoja Poikkilinjat ovat yleensä 2 etrin välein Selkälinja sekä joka toinen poikkilinja tutkitaan ja joka toiselta poikkilinjalta itataan syvyydet Tutkiuspisteet ovat linjoilla sadan etrin välein Syvyydet itataan 5 etrin välein Kullakin tutkiuspisteellä tehdään seuraavat havainnot : suotyyppi, ojitustilanne, suon pinnan vetisyys ja ättäisyys sekä puuston tiheys ja laatu uita havaintoja tehdään tarpeen ukaan Turvekerroksen rakenteen selvittäiseksi ääritetään kullakin tutkiuspisteellä turvelajit, turpeen aatuneisuus, kuituisuus ja kosteus äytteet otetaan ns laippakairalla Soissa esiintyvien liekopuiden äärää selvitetään luotaaalla kahden etrin tangolla kyenen kertaa kunkin tutkiuspisteen ypärillä Lieko-osuat kirjataan ja liekoisuus lasketaan soveltaen Pavlovin enetelää Laboratoriotutkiukset äytteet laboratoriotutkiuksia varten otetaan suon käyttäkelpoista turvekerrostuaa ahdollisian hyvin edustavilta pisteiltä äytteet ovat tilavuustarkkoja ja ne otetaan tätä tarkoitusta varten kehitetyllä äntäkairalla (Korpijaakko 1981) Turpeen happauus itataan suoraan ärästä näytteestä Vesipitoisuus iloitetaan prosentteina turvenäytteen alkuperäisestä ärkäpainosta (kuivatus 15 C :ssa) ja tuhkapitoisuus prosentteina turpeen kuivapainosta (hehkutus 815 ± 25 C :ssa) LäpÄarvot on ääritetty LEC AC 3 kalorietrillä (AST D 3286-7) ja tulokset iloitetaan egajouleina kilograaa kohti (J/kg) Rikkipitoisuudet on ääritetty LECrikinäärityslaitteella Tulokset iloitetaan prosentteina kuiva-aineen painosta

8 GELGIA TUTKIUSKESKUS Turvetutkius Kuva 1 Perhossa tutkitut suot

9 PERHSSA TUTKITUT SUT 1 Loukkusaarenneva 2 Rahkaneva 3 Rantaneva 4 Koukkuneva 5 Savilain-Juurikkaneva 6 Korteneva 7 ittarinneva 8 Koivuneva 9 Isosuo 1 Luolaneva 12 Saarenneva 13 Kotikytö 14 Hepolainneva 15 Säästöpiirinneva 2 16 lkineva 17 Pohjalainneva 18 Aittolainneva 19 Isonva 2 Riitalainneva 21 iittulainneva 22 Kontusenneva 23 Teerineva 24 Soidinneva 25 Heikinjärvenneva 26 Sarvineva 27 Haapaneva 28 Ketunneva 29 Pahaneva 3 uolisalonneva 31 Pirtinneva 32 Peltokankaanniittu 33 Lyllykorvenneva 34 Uksneva 35 Vihtasalenneva 36 Pankaneva 37 Piilipuronneva 38 Sääksneva 39 Sydänaanneva 4 Kotineva 41 Patanajärvenneva 42 Hoikkaneva 43 Sahinniittuneva 45 Haarajoenneva 46 Suovaneva 47 Hirvineva 48 Isokankaanneva 49 Kivineva 5 Lapineva 51 uurasneva 52 etelhaainneva 53 Kuusisaarenneva 54 Lehikivenneva 55 Karhuneva 56 Kärjensuo 57 Karpinneva 58 Pännärinneva 59 Saakkolainneva 6 Vipuneva 61 Haaralainneva 62 ustasenneva- Rahkaneva 63 Suurisuo 64 Hoikkaneva 65 Rahkaneva 66 Kruunuojanneva 67 eva-hoikanneva 68 Haukkaneva 69 Ripisuonneva 7 Tunturineva 71 Saakkolainneva 72 Aittosuo 73 Löytöneva 2 74 Rauhakankaanneva 75 Papinaho 76 Perkkiönneva 77 Suurisuo 78 Autionneva 79 Piili-Autionneva 8 Erijärvenneva 81 Tiaspatinneva 82 Puksholanneva 83 Pohjakupuneva 84 Haukilainneva 85 Aittokangas

1 Tulosten esitys Tähän raporttiin on liitetty vain lyhyet yhteenvedot tutkituista soista Jokaisesta tutkitusta suosta on arkistoitu tarkepi selostus, joka sisältää suokartan ja poikkileikkausprof ileja sekä laboratorioääritystentulokset Selostuksissa käsitellään tietoja suon sijainnista, ypäristöstä, suon pinta-aloista ja syvyyksistä, suotyypeistä, oj itustilanteesta ja laskusuhteista sekä suon turvelajeista ja aatuneisuudesta Laboratoriotuloksia on käsitelty lyhyesti ja lisäksi ne on esitetty taulukoissa Suon käyttökelpoisuudesta on tehty selvitys, jossa on pyritty huoioiaan tärkeiät tuotantoon vaikuttavat tekijät Suokartasta ilenee tutkiuslinjojen sijainti, turvekerrostuan kokonaispaksuus, heikosti aatuneen pintaturvekerroksen paksuudet ja turpeen keskiaatuneisuudet (kuva 2) Poikkileikkausprofiileista ilenevät turvekerrostuan rakenne, turvelajit, aatuneisuus, pohjaaalajit ja suon kaltevuus (kuva 3) Selosteita, karttoja, poikkileikkausprofiilejajne on tilattavissa GTK :sta Kuopiosta Arviointiperusteet Turpeiden käyttökelpoisuuden arviointi perustuu Turveteollisuusliiton laadunääritysohjeeseen (liite 3) ikäli laatuvaatiukset tuhka- ja rikkipitoisuuden sekä läpöarvon suhteen täyttyvät, saraturve (C) soveltuu energiaturvetuotantoon sekä heikosti että hyvin aatuneena ja rahkaturve (S) kohtalaisesti ja hyvin aatuneena Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen vähiäiskoko riippuu siitä onko suon läheisyydessä uita tuotantoon soveltuvia alueita Jyrsinturvetuotanto vaatii suurepia yhtenäisiä alueita, kuin palaturvetuotanto

1 1 T -35 +414521 ; 9 4 9-42 4 119& -37-33 4136 7141 4 9 8144 2 A15 3 / 7 1,5 %114 5 1 x18 / 8735 29 /5 3/21 x 23 15( 7114-5 6 x34 5/37 38 5 6 48 5729 9%26 5 1/21 x41 15741 3/41 4' 4 4 5 x41 4 6 814 5 5 14/45 1/41 I x39 5 4 7 31 13/32 712915)25 4 7 12 x36 6142 5, 2 /' 1/31 x 4 4-31 6 2/ 5 L44 / 13%21 1 112 2 3x 2/38 68 i 12/36 3 9 15/29 5/19/ 3 1-3 7 1/12 7111 3 x 46,2_ 6719 1 1 /1 3 34 \ 1/25 81 FS 1 51 21 5%18 \ 1 1 4 5 1 1 A 2+2 A135 9 * +33i 5,4 5 4 G / /19 /18 %4 5 5 5 1 1/23 6 / i 111 A55+4 2/6 A4+43 1 / 21 2 6 3\ 5 59 6 4 11 ; 18 ' A95+65 A75 +65 1/14 1%12 ' -A115 + 15 1 A SI I i i GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUKSET 1993 Kuva 2 Esierkki suokartasta Tutkiuspisteen yläpuolella on turpeen keskiaatuneisuus von Postin asteikolla, alapuolella heikosti aatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus/koko turvekerrostuan paksuus desietreinä Syvyyskäytät on piirretty etrin väleinä

12 PY ARTUE I SUUS PY 178 - _178 177 - _177 176 - _176 175 - _175 174 - _174 173 - _173 172 - -172 PY SUTYYPIT LIEK-SUAT TURVELRJIT JA PHJRRALRJIT PY 178 178 177 177 176 176 175 - _175 174 - _174 173 - _173 172 - _172-36 -2 A 14± +276 GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUKSET TUTIUSVUSIs91 Kuva 3 Esierkki suoprofiilista aatuneisuuden ja turvelajien lisäksi kuvassa on suotyypit, liekoosuat ja pohjaaalajit erkit on selitetty liitteessä 4

1 3 SUSELSTUKSET 12 Saarenneva Saarenneva (kl 2331 6, x = 73,2, y = 2513,4) Tään niisenä on tutkittu Perhon Porasessa sijaitseva suoalue, joka rajoittuu etelässä Yliäisen järveen Lounaassa pellot ja oreenisaarekkeet erottavat sen Isonevasta, luoteessa se rajoittuu kankaaseen, jolla ovat Viikan- ja Saari-niiset talot Pohjoisessa oreenikankaat erottavat sen Rantanevasta sa suosta on Alajärven kunnan puolella Pinta on 17-173 py Vedet laskevat Porasenjärveen Tutkiuspisteistä on 33 % avosuolla ja 67 räeellä Kauttaaltaan ojitettua suota vallitsevat ripineva-, rahkaräe-, tupasvillaräe- ja kangasräeuuttuat Turpeesta on 72 % rahka-, 28 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3,1 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 52,5 % ja varpuainesta sisältävien,7 % Yleisiät pääturvelajit ovat CS-, S- ja SC-turve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,5 Liekoja on erittäin vähän Pohjaaalajit ovat oreeni ja hiekka Suolla on noin 3 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu turvelajiensa puolesta energiaturvetuotantoon Suo rajoittuu Yliäisen lapeen, joka puolestaan rajoittuu suojelualueeseen Laen pinta on korkeaalla, kuin suurin osa suosta, ikä voi vaikeuttaa kuivatusta 13 Kotikytö Kotikytö (kl 2331 6, x = 74,4, y = 2515,3) sijaitsee Perhon Porasessa Suo on Rantanevan koillinen jatke Idässä oreenisaarekkeet erottavat Kotikydön Juurikkanevasta Suota reunustavat suurelta osin turvepellot Vedet laskevat Porasjärveen Tutkiuspisteistä on 6 % avosuolla, 9 % räeellä ja 3 % turvekankaalla Vallitseva suotyyppi on varsinaisen sararäeen uuttua Turpeesta on 2 % rahka- ja 98 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 6,6 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 2,8 % ja varpuainesta sisältävien 6,5 % Yleisiät pääturvelajit ovat rahkasara- ja saraturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,1 Liekoja ei ole Pohjaaalaji on oreeni Kotikytö soveltuu hyvin energiaturpeen tuotantoon Tuotantoon soveltuvaa aluetta on noin 3 ha Alue liittyy sauattoasti vuonna 1979 tutkittuun yös hyvin energiaturpeen tuotantoon soveltuvaan Rantanevaan 26 Sarvineva Sarvineva (kl 2332 1, x = 718,1, y = 254,6) sijaitsee noin 3 k itään Patanan tekojärvestä Suo rajoittuu osin hiekka- osin oreenikankaisiin Pinta on 127-132 py ja viettää pohjoiseen Vedet laskevat Patanan tekojärveen Tutkiuspisteistä on 49 % avosuolla, 41 räeellä, 5 % korvessa ja 5 % turvekankaalla Suon avointa keskialuetta luonnehtii lyhytkortinen neva sekä pakoin yös ripi- ja siläkeneva Puustoisilla alueilla vallitsevat lyhytkortinen nevaräe ja tupasvillaräe sekä reunailla pallosararäe Suon reunaia on jonkin verran ojitettu Turpeesta on 58 % rahka-, 41 % sara- ja 1 ruskosaalvaltaista Saraturpeet esiintyvät suon pohjakerrostuissa

14 Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5, ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Liekoja on erittäin vähän Yleisiät pohjaaalajit ovat hiekka ja hieta Suossa on yli 1,5 etriä syvää aluetta noin 115 ha Pinnassa on keskiäärin 8 c (paksuiillaan 1,5 ) heikosti aatunutta, pääosin Acutifolia-rahkaturvetta, ikä aluksi vaikeuttaa energiaturvetuotantoa Pintaosa sopii kasvu- ja ypäristöturpeeksi 33 Lyllykorvenneva Lyllykorvenneva (kl 2332 4, x = 715,3, y = 2512,2) on suoalue ksakoskelta Vipeliin vievän tien eteläpuolella Alue on tutkittu kolessa osassa : pohjoisin Lyllykorvennevana, eteläisin Isokankaannevana ja keskiäinen nyt yös Lyllykorvennevana Suo rajoittuu oreenikankaisiin sekä salien kautta ypäröiviin soihin Tutkiuspisteistä on 23 % avosuolla, 74 % räeellä ja 2 % turvekankaalla Yleisiät suotyy- pit ovat varsinainen sararäe ja ripineva Havaintopisteistä 8 % oli luonnontilaisella suolla ja 2 % ojikolla tai uuttualla Turpeesta on 15 % rahka-, 85 % saravaltaista Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,4 Pohjaaalaji on oreenia Suolla on noin 8 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 41 Patanajärvenneva Patanajärvenneva (kl 2332 4, x = 712,1, y = 2514,2) Suota reunustavat ja pirstovat oreenikupareet Lounaassa suo rajoittuupatanajärveen Pinta on 159-166 py ja viettää länteen Vedet laskevat eteläosasta Patanajärveen, josta edelleen Patananjokea yöten Patanan tekojärveen Pohjoisosan vedet laskevat ojia yöten luoteeseen Tutkiuspisteistä on 23 % avosuolla, 76 % räeellä ja 2 % turvekankaalla Suon lounaispuoliskossa on noin 2 ha:n laajuinen ojittaaton alue, loput suosta on ojitettu jittaaton alue on rah- kanevaa Kaakkoisosa on pääosin lyhytkortisen nevan uuttuaa, luoteispää rahkaräe- ja rahkanevauuttuaa Turpeesta on 99 % rahka- ja 1 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 38 % ja varpuainesta sisältävien 1 % Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,2 Yleisin pohjaaalaji on hiekka Patanajärvennevalla on 64 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu kohtalaisesti energiaturvetuotantoon 42 Hoikkaneva Hoikkaneva (kl 2332 4, x = 713,8, y = 2514,5) sijaitsee epätasaisessa oreeniaastossa Pohjoisosassa ja suon itäpuolella on peltoja Pinta on 161-165 py ja viettää itään Vedet laskevat Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 4 % avosuolla, 76 % räeellä, 14 % turvekankaalla ja 6 % pellolla Vallitsevia suotyyppejä ovat tupasvillaräeojikko ja -uuttua, rahkaräe- ja rahkanevauuttua sekä karhunsaaluuttua Suo on ojitettu Turpeesta on 84 % rahka- ja 16 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 1,1 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 24,8 ja varpuainesta sisältävien,5 %

1 5 Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,9 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,9 Pohjaaalaji on oreeni, jonka päällä hiekkaa Hoikkanevalla on yli 1,5 syvää aluetta noin 31 ha jakaantuneena kahteen erilliseen altaaseen Alueet soveltuvat välttävästi energiaturpeen tuottaiseen 43 Sahinniittuneva Sahinniittuneva (kl 2332 4, x = 711,2, y = 2513,3) sijaitsee oreenikankaiden välisessä kaakko-luode-suuntaisessa painanteessa Patanajärven tuntuassa Pinta on 163-175 py ja viettää luoteeseen Vedet laskevat Patanajärveen, josta edelleen Patanajokea yöten Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 21 % avosuolla ja 79 räeellä Avosuoalueet ovat varsinaista sara- ja lyhytkortista nevaa, puustoiset alueet varsinaista sararäettä, tupasvillaräettä ja pallosararäettä sekä niiden ojikkoa Suon koillisreunaa sekä kaak- koisosaa on ojitettu Pääosa suosta on luonnontilassa Turpeesta on 4 % rahka- ja 6 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 21,6 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 9,5 ja varpuainesta sisältävien 2,3 % Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,2 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 4,8 Liekoja on erittäin vähän Pohjaaalaji on oreeni Sahinnitunnevalla on 25 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturpeen tuottaiseen 45 Haarajoenneva Haarajoenneva (kl 2332 4, x = 71,1, y = 2519,1) sijaitsee pari kiloetriä Perhon kirkolta luoteeseen Porasen tien varressa oin 2 ha :n laajuinen suo rajoittuu osittain sora- ja osittain oreenikankaisiin ja peltoihin Vedet laskevat Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 5 % avosuolla, 66 % räeellä, 23 % turvekankaalla ja 6 % pellolla Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu Yleisin suotyyppi on tupasvillaräeen ojikko ja uuttua Kerrostua on uodostunut pääosin rahkasaraja sararahkaturpeesta Pinnalla on noin 4 c :n vahvuinen heikosti aatunut rahkaturvekerros Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,4 Yleisiät pohjaaalajit ovat hiekka, hiesu ja hieta Suolla on yli 1,5 syvää aluetta runsaat 8 ha, joka turvekerrostuansa rakenteen puolesta soveltuu hyvin turvetuotantoon 46 Suovaneva Suovaneva (kl 2332 5, x = 72,9, y = 2519,2) sijaitsee noin 9 k pohjoiseen Perhon kirkonkylästä Suo rajoittuu osittain hiekka ja osittain oreeniaihin Pinta on 167-171 py ja viettää länteen Vedet laskevat Pajuojaan, jota pitkin edelleen Halsuanjärveen Tutkiuspisteistä on 6 % avosuolla, 36 % räeellä ja 4 % turvekankaalla Yleisiät suotyypit ovat ripineva, varsinainen saraneva, lyhytkortinen ja ruohoinen saraneva sekä puustoisilla alueilla tupasvillaräe, varsinainen ja ruo- hoinen sararäe Suo on valtaosin luonnontilainen jituksia on reunailla Turpeesta on 48 % rahka- ja 52 % saravaltaista Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,9 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,3 Pohjaaalaji on hiekka Suovannevalla on noin 16 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka turvelajiensa puolesta soveltuu energiaturvetuotantoon Haittaava tekijä on kerrostuan ärkyys

16 47 Hirvineva Hirvineva (kl 2332 2, x = 724,2, y = 257,) sijaitsee noin 15 k luoteeseen Perhon kirkonkylästä Suo rajoittuu hiekkakankaisiin sekä idässä peltoihin ja Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 4 % avosuolla, 95 % räeellä ja 1 % korvessa jitetun suon yleisiät suotyypit ovat tupasvilla- ja rahkaräeen ojikot ja uuttuat Paikoin esiintyy varsinaista sara- ja lyhytkortista nevaräeojikkoa ja uuttuaa Reunailla on pallosara- ja kangasräeojikkoa jauuttuaa Rahkavaltaiset turpeet ovat eneistönä, varsinkin suonpintakerroksissa Turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,6 Pohjaaalaji on hiekka Hirvineva ei sovellu energiaturvetuotantoon turvekerrostuan ataluuden, rakenteen sekä paikoin korkeiden tuhkapitoisuuksien vuoksi 48 Isokankaanneva Isokankaanneva (kl 2332 4, x = 714,6, y = 2511,5) niisenä on tutkittu peruskartalla nieäätön suoalue, joka rajoittuu koillisessa Isokankaaseen ja uualla epätasaiseen oreeniaastoon Tutkiuspisteistä on 46 % avosuolla, 22 räeellä ja 33 % turvekankaalla Yleisin suotyyppi on lyhytkorsinevauuttua Turpeesta on 6 % rahka- ja 4 % saravaltaista Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5, Pohjaaalaji on oreeni Suo ei ataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 49 Kivineva Kivineva (kl 2332 7, x = 716,8, y = 252,3) sijaitsee noin 5 k pohjoiseen Perhon kirkonkylästä rajoittuen kivikkoisiin oreenikankaisiin Pinta on 164-168 py ja viettää sekä länteen että pohjoiseen Suon pohjois- ja itäosan vedet laskevat ielupuroa yöten Halsuan järveen Länsi- ja eteläosan vedet laskevat Patinojaa yöten Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 22 % avosuolla, 62 % räeellä ja 16 % turvekankaalla eso- ja eutrofisten suotyyppien uuttuat ja ojikot vallitsevat suota Reunoilla on ruohoisen sararäeen, varsinaisen sararäeen ja tupasvillaräeen uuttuia, keskellä yleisipinä ruohoisen sararäeen, varsinaisen sararäeen ja lettoräeen uuttuat ja ojikot sekä ripinevan ja ripileton ojikko ja uuttua Suolla on luonnontilainen alue, jossa on ripilettoa, ripinevaa, ruohoista saranevaa ja lettoräettä Kasvilajeista on tavattu kataja, rätvänä, paatsaa, ähkä, käeköitä, lue, siniheinä, järviruoko ja luhtakuusio Valtaosa suosta on ojitettu Turpeista 75 % on saravaltaista ja 25 % rahkavaltaista Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Liekoja ei ole Yleisiät pohjaaalajit ovat hiekka ja oreeni Kivinevalla on 16 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon

1 7 5 Lapineva Lapineva (kl 2332 2, x = 722,8, y = 255,3) sijaitsee noin 18 k länsiluoteeseen Perhon kirkonkylästä Suo kuuluu puoleksi Vetelin kuntaan Suo rajoittuu lännessä harjuun uualla huuhtoutuneisiin oreenikankaisiin Pinta on 13-133 py Vedet laskevat Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 19 % avosuolla, 74 % räeellä ja 7 % turvekankaalla Länsiosa suota on lyhytkortista nevaa ja sen ojikkoa, itäosa tupasvillaräettä ja lyhytkortista nevaräettä Turve on rahkavaltaista Puun jäännöksiä sisäl- tävien turpeiden osuus on 8,1 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 85,5 % ja varpuainesta sisältävien 7,4 % Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5,6 Liekoja on erittäin vähän Yleisiät pohjaaalajit ovat hiekka, oreeni ja hiesu Suossa on yli 1,5 syvää energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 43 ha Lapinevassa on pinnassa paikoin jopa 1,5 heikosti aatunutta rahkaturvetta 51 uurasneva uurasneva (kl 2332 5, x = 721,9, y = 2514,) sijaitsee noin 1 k luoteeseen Perhon kirkonkylästä rajoittuen oreenikankaisiin ja saarekkeisiin, joiden väliset salet yhdistävät sen ypäröiviin soihin Pinta on 155-158 py ja viettää koilliseen Vedet laskevat osittain Pajuojaa yöten Halsuan järveen ja osittain kanavia yöten Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 22 % avosuolla ja 77 % räeellä ja 1 % turvekankaalla Suo on valtaosin luonnontilainen Yleisiät suotyypit ovat tupasvillaräe-, rahkaräe- ja lyhytkortinen nevaräe sekä puuttoilla alueilla lyhytkortinen neva yös keidasräettä ja varsinaista sararäettä esiintyy paikoin Turpeesta on 6 % rahka- ja 4 % saravaltaista Yleisiät pääturvelajit ovat rahka-, rahkasara- ja sararahkaturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,2 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5 Liekoja on erittäin vähän Yleisiät pohjaaalajit ovat hiekka ja hiesu Suolla on noin 12 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu turvetuotantoon 52 etelhaainneva etelhaainneva (kl 2332 5, x = 724,5, y = 2513,8) sijaitsee noin 15 k luoteeseen Perhon kirkonkylästä Suo rajoittuu huuhtoutuneisiin oreenikankaisiin Pinta on 157-16 py ja viettää lounaaseen Vedet laskevat Pajuojaan, jota yöten edelleen Halsuan järveen Tutkiuspisteistä on 15 % avosuolla, 78 % räeellä ja 7 % turvekankaalla Lähes kauttaaltaan ojitettua suota leiaavat varsinaisen sararäeen sekä tupasvillaräeen uuttua ja ojikko Luonnontilaisen alueen suotyyppi on ripineva Turpeesta on 62,3 % rahka- ja 37,7 % saravaltaista Turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5,2 Yleisin pohjaaalaji on hiekka Suolla on yli 1,5 syvän aluetta 11 ha, jonka turve soveltuu energiaturpeen tuottaiseen

1 8 53 Kuusisaarenneva Kuusisaarenneva (kl 2332 5, x = 722,9, y = 251,6) sijaitsee noin 13 k luoteeseen Perhon kirkonkylästä Suo rajoittuu louhikkoisiin oreenikankaisiin, luoteessa hiekkakankaisiin Vedet laskevat lounaaseen Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 4 % avosuolla, 58 % räeellä ja 1 % pellolla Suon lounaisia reunaalueita luonnehtivat isovarpu- sekä lyhytkorsinevaräeen ojikot ja uuttuat Keskusta ja koilliset reuna-alueet ovat lyhytkortista nevaa, varsinaista sara- ja ripinevaa Paikoin esiintyy yös varsinaista sararäettä Turpeesta on 38 % rahka- ja 62 % saravaltaista Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,9 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5 Pohjaaalajit ovat hiekka ja oreeni Kuusisaarennevalla on noin 59 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon Tuhkapitoisuudet ovat korkeahkot 54 Lehikivenneva Lehikivenneva (kl 2332 5, x = 726,3, y = 251,3) sijaitsee noin 16 k luoteeseen Perhon kirkonkylästä puoleksi Perhon ja puoleksi Halsuan kunnan alueella Suota rajoittavat ja sitä pirstovat lohkareiset, huuhtoutuneet oreenikankaat ja saarekkeet Pinta on 149-151 py ja viettää pohjoiseen Vedet laskevat Pajuojan kautta Halsuan järveen Tutkiuspisteistä on 52 % avosuolla, 47 % räeellä ja 1 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen saraneva ja varsinainen sararäe Suo on valtaosin luonnontilainen Turpeesta on 37 % rahka- ja 63 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 7, %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 9,2 % ja varpuainesta sisältävien,7 % Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,1 Liekoja on erittäin vähän Pohjaaalajit ovat hiekka ja oreeni Lehikivennevalla on noin 6 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka turvelajiensa puolesta soveltuu energiaturvetuotantoon Vaikeutta saattaa tuottaa suon saarekkeisuus ja pohjan epätasaisuus 55 Karhuneva Karhuneva (kl 2332 4, x = 71,3, y = 2515,5) sijaitsee noin viisi kiloetriä Perhon kirkonkylästä lounaaseen Saarekkeinen suo rajoittuu kallioiseen ja lohkareiseen oreeniaastoon Suon pinta on 169-176 py ja viettää koilliseen Vedet laskevat Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 19 % avosuolla, 8 % räeellä ja 2 % turvekankaalla Suota luonnehtivat lyhytkortisen nevan sekä -nevaräeen, rahkaräeen ja tupasvillaräeen ojikko ja uuttua Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu Turpeesta on 85 % rahka- ja 15 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on,9 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 12,7 ja varpuainesta sisältävien,6 % Pääturvelajit ovat sararahka-, rahkasara- ja rahkaturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Liekoja on erittäin vähän Pohjaaalaji on oreenia Suossa on yli 1,5 syvää aluetta yhteensä noin 1 ha jakaantuneen koleen eri altaaseen, joista voidaan tuottaa sekä pehku- että polttoturvetta

1 9 56 Kärjensuo Kärjensuo (kl 2331 6, x = 72,5, y = 2518,3) sijaitsee noin 1 k etelään Perhon ja Kyyjärven rajan tuntuassa Suo rajoittuu oreenikankaisiin Pohjoisessa salet liittävät sen ittarinevaan Etelässä Kärjenpuro erottaa sen Piuharjunnevasta Pinta on 168-172 py ja viettää etelään Vedet laskevat Kärjenpuroa kaakkoon päätyen Kyyjärveen Tutkiuspisteistä on 3 % avosuolla, 95 % rä- eellä ja 3 % turvekankaalla Yleisiät suotyypit ovat tupasvillaräe sekä sen uuttua ja rahkaräe oin kolannes suosta on ojitettu Turpeesta on 73 % rahka- ja 27 % saravaltaista Turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4, 8 Pohjaaalajit ovat hiekka ja oreeni Kärjensuossa on 45 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu turvelajiensa puolesta välttävästi turvetuotantoon Heikosti aatunut pintarahkakerros on paksuhko 57 Karpinneva Karpinneva (kl 2331 6, x = 74,3, y = 2519,1) sijaitsee hiekkaisten oreenikankaitten välisessä laaksossa noin 9 k etelään Perhon kirkonkylältä Pinta on 179-183 py ja viettää etelään Vedet laskevat Kyyjärveen Tutkiuspisteistä on 37 % avosuolla ja 63 räeellä Yleisiät suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja tupasvillaräe Varsinaista saranevaa ja - räettä saoin rahkanevaa ja -räettä esiintyy jonkin verran Suo on pääosin luonnontilainen Turpeesta on 78, % rahka- ja 22, % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 1,5 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 38,1 % ja varpuainesta sisältävien 2,4 % Yleisiät pääturvelajit ovat rahka-, sararahka- ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4, Pohjaaalajit ovat oreeni ja hiekka Karpinneva ei pienen kokonsa ja turvekerrostuan rakenteen vuoksi sovellu turvetuotantoon 58 Pännärinneva Pännärineva (kl 2331 6, x = 77,5, y = 2517,1) on Savilaennevan lahdeke Pinta on 172-178 py ja viettää koilliseen Vedet laskevat ojia ja puroja yöten Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 38 % avosuolla, 45 % räeellä, 2 % korvessa ja 14 % turvekankaalla Suon länsiosa on pääosin lyhytkorsinevaa ja eteläosa lyhytkorsinevan uuttuaa Keskiosalla ja itäpuolella esiintyy varsinaista sararäe-, pallosararäe-, tupasvillaräeuuttuaa ja var- sinaista turvekangasta Yleisiät pääturvelajit ovat rahka-, sararahkaja rahkasaraturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Pohjaaalaji on oreeni Pännärinnevalla on noin 15 hain kokoinen alue, joka soveltuu syvyytensä ja turvekerrostuan rakenteen puolesta kohtalaisesti energiaturpeen tuottaiseen

2 59 Saakkolainneva Saakkolainneva (kl 2331 12, x = 79,7, y = 2536,5) sijaitsee noin 16 k länteen Perhon kirkonkylästä Kivijärven tien eteläpuolella Suo rajoittuu pohjoisessa Luotolapeen uualla oreenikupuihin Pinta on 2,1 py Tutkiuspisteistä on 36 % avosuolla, 6 % räeellä ja 4 % turvekankaalla Lähes luonnontilainen suo on suotyypeiltäänverrattain onipuolinen Yleisin tyyppi on lyhytkortinen neva uita esiintyviä tyyppejä ovat rahkaräe, lyhytkorsinevaräe, varsinainen sararäe, ruohoinen sa- raräe, varsinainen saraneva, kalvakkaneva, ripineva, ja tupasvillaräe Turpeesta on 85 % rahka- ja 15 % saravaltaista Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5, Pohjaaalaji on oreeni Saakkolainnevalla on noin 37 ha yli 1,5 syvää energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta Suon kuivattaista turvetuotantoon saattavat vaikeuttaa useat laet Pohja on epätasainen, heikosti aatunut pintarahkakerros on paksu 6 Vipuneva Vipuneva (kl 2331 6, x = 77,4, y = 2518,6) sijaitsee oreeniäkien välisessä painanteessa noin 6 k etelään Perhon kirkonkylältä Pinta on 173-181 py Vedet laskevat puroja ja ojia yöten Haarajokeen ja edelleen Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 33 % avosuolla, 27 % räeellä ja 39 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat tupasvillaräe ja lyhytkortinen neva sekä niiden ojikot ja uuttuat oin 8 % suosta on ojitettu Pääturvelajit ovat rahka-, sararahka ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5,4 Yleisin pohjaaalaji on hiekka Vipuneva ei sovellu energiaturvetuotantoon Suo on pieni ja atala Lisäksi heikosti aatuneen pintarahkakerroksen osuus turvekerrostuasta on suuri 61 Haaralainneva Haaralainneva (kl 2331 6, x = 79,, y = 2519,2) niisenä on tutkittu Perhon Haarajoenperällä sijaitseva kapea pitkä suoalue, jonka pohjoisosassa on Haaralapi ja eteläosassa Vipulapi Suo rajoittuu oreenikankaisiin ja peltoihin Tutkiuspisteistä on 2 % avosuolla, 85 % räeellä, 5 % korvessa ja 8 % turvekankaalla jitetun suon vallitsevat tyypit ovat varsinaisen sararäeen uuttua sekä pallosararäeen ojikko ja uuttua Turpeesta on 35 % rahka- ja 65 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 33,2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 7,9 ja varpuainesta sisältävien 11,8 % Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,5 Liekoja on erittäin Suolla on yli 1,5 syvää aluetta yhteensä noin 15 ha jakautuneena kahteen lähes saankokoiseen alueeseen Toinen on suon pohjois- toinen eteläosassa Turvelajiensa puolesta alueet soveltuvat energiaturpeen tuottaiseen

2 1 62 ustasenneva - Rahkaneva ustasenneva - Rahkaneva (kl 23316, x = 78,3, y = 2512,6) sijaitsee Perhon Porasessa Vipeliin vievän tien luoteispuolella Suon pinta on noin 175-168 py Suon keskellä on ustasen lapi, josta lähtevä ustapuro vie suon vedet luoteeseen Tutkiuspisteistä on 14 % avosuolla ja 85 räeellä Vallitsevat suotyypit ovat rahkaräe, tupasvillaräe sekä niiden ojikko ja uuttua Suosta on noin puolet ojitettu Turpeesta on 75,7 % rahka- ja 24,3 % saravaltaista Turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,2 Pohjaaalajit ovat oreeni ja hiekka Suossa on yli 1,5 etriä syvää aluetta yhteensä noin 48 ha jakaantuneena viideksi erilliseksi altaaksi Kole suurinta aluetta on suon kahtia jakavan ustasen laen olein puolin Paksun heikosti aatuneen pintarahkakerroksen alla on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta 63 Suurisuo Suurisuo (kl 2331 9, x = 77,7, y = 2523,5) sijaitsee Sievin öttösessä Suo rajoittuu atalahkoihin oreeniäkiin Pinta on 162-169 py ja viettää koilliseen Vedet laskevat Perhonjokeen Vallitseva suotyyppi on tupasvillaräeuuttua Turpeesta on 73,4 % rahka- ja 26,6 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 1,2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23,8 % j a varpuainesta sisältävien 2,7 % Yleisiät pääturvelajit ovat sararahka-, rahkasara- ja rahkaturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5,1 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Liekoja on erittäin vähän Yleisin pohjaaalaji on hiekka Suurisuossa on noin 4 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 64 Hoikkaneva Hoikkaneva (kl 2331 9, x = 77,6, y = 2521,6) sijaitsee Perhon öttösessä rajoittuen ataliin oreenikankaisiin Pinta on 164-176 py Vedet laskevat Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 11 % avosuolla, 85 % räeellä ja 4 % korvessa Avosuo on luonnontilaista, ja sitä luonnehtii lyhytkortinen neva ja rahkaneva Puustoisia alueita leiaavat lyhytkortinen ne- varäe ja tupasvillaräe sekä niiden ojikot ja uuttuat Paikoin esiintyy rahka- ja tupasvillaräettä sekä niiden ojikkoja Reunailla on pallosararäeojikkoa ja uuttuaa Turpeesta on 97,3 % rahka- ja 2,7 % saravaltaista Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 3,9 Suo ei ataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 65 Rahkaneva Rahkaneva (kl 2331 9, x = 74,6, y = 2521,1) sijaitsee noin 1 k etelään Perhon kirkonkylältä Suo rajoittuu oreenikankaisiin Pinta on 176-18 py Vedet laskevat Viitalapeen ja Alajokeen Tutkiuspisteistä on 2 % avosuolla ja 8 % räeellä Reunoilla on vallitsevana kangasräeuuttua, keskiosissa heikosti kehittynyt keidasräe, rahkaneva ja lyhytkortinen neva etsäiset osat ovat tupasvillaräe- ja rahkaräeuuttuaa, pohjoispäässä on yös varsinaisen sararäeen uuttuaa Reunaat on ojitettu

2 2 Turpeesta on 87 % rahka- ja 13 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 5,7 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 28,3 % Yleisiät pääturvelajit ovat rahka-, sararahka- ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 6,1 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 7,3 Liekoja on erittäin vähän Yleisiät pohjaaalajit ovat hiekka, sora ja hieta Suolla on yli 1,5 syvää aluetta 18 ha, joka soveltuu välttävästi energiaturvetuotantoon 66 Kruunuojanneva Kruunuojanneva (kl 2331 9, x = 79,8, y = 2522,2) sijaitsee Perhon öttösessä Suurisuon pohjoispuolella Suo rajoittuu hiesu- ja hiekkaoreenikankaisiin Suolle on raivattu peltoja Pinta on 156-163 py ja viettää itään Vedet laskevat Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 2 % avosuolla, 95 % räeellä, 1 % korvessa ja 2 % pellolla Yleisin suotyyppi on tupasvillaräe, sen uuttua ja ojikko Reunailla esiintyy pallosararäettä ja kangasräettä Lähes koko suon kattaa vanhahko ojitus, joka on paikoin kasvanut upeen Turpeesta on 95,1 % rahka- ja 4,9 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3,3 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23,6 % ja varpuainesta sisältävien 2,4 % Yleisiät turvelajit ovat tupasvillarahka- ja rahkaturvetta Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,1 Liekoja on erittäin vähän Yleisiät pohjaaalajit ovat hiekka ja hiesu Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 syvää aluetta noin 3 ha 68 Haukkaneva Haukkaneva (kl 2331 12, x = 76,7, y = 2532,9) on keskiäinen lohko lähes yhtenäisestä suoalueesta, jonka koillisosan uodostaa Tunturineva ja eteläisen osan Ripisuonnneva Suo rajoittuu oreenikupuihin Pinta on 195-197 py ja viettää kaakkoon Vedet laskevat etelään päätyen Kyyjärveen Tutkiuspisteistä on 8 % avosuolla ja 92 räeellä Suo on valtaosin ojitettu Vallitseva suotyyppi on tupasvillaräe ja sen uuttua Avosuoalueita luonnehtii lyhytkortinen neva Sararahka-, rahkasara- ja rahkaturve ovat vallitsevat pääturvelajit Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6, Liekoja on erittäin vähän Haukkanevassa on yli 1,5 syvää aluetta 45 ha Turvetuotantoon alue soveltuu välttävästi Heikentävä tekijä on paikoin paksu heikosti aatunut pintarahkakerros 69 Ripisuonneva Ripisuonneva (kl 233112, x = 75,6, y = 2533,3) on Haukkanevasta etelään Uudeissa kartoissa suolla on niet Saloaanneva ja Pyöriäsuo oreenikupareet rajoittavat ja pirstovat suota Pinta on 189-195 py ja viettää länteen Vedet laskevat länteen päätyen lopulta Kyyjärveen Tutkiuspisteistä on 15 % avosuolla, 81 % räeellä, 3 % korvessa ja 1 % turvekankaalla oin 3/4 suosta on ojitettu Yleisiät suotyypit ovat lyhykorsinevaräe, tupasvillaräe, varsinainen sararäe ja niiden ojikot ja uuttuat Reunailla kangasräe ojikkoineen ja uuttuineen

2 3 Turpeesta on 34 % rahka- ja 66 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3,2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 1,6 % ja varpuainesta sisältävien 2,3 % Yleisiät pääturvelajit ovat rahkasara-, sararahka- ja rahkaturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 4,9 Liekoja on erittäin vähän Yleisiät pohjaaalajit ovat hiekka ja oreeni Ripisuonnevalla on yli 1,5 syvää aluetta kaikkiaan 36 ha Alue on hajanainen Energiaturvetuotantoon siitä voidaan suositella noin 3 hehtaaria Alue on yhteydessä Haukkasuohon 7 Tunturineva Tunturineva (kl 2331 12, x = 77,7, y = 2533,5) on pohjoinen osa yhtenäisestä suoalueesta Ripisuonneva-Haukkaneva-Tunturineva Kaakossa suo rajoittuu Tunturilapeen, lounaassa Haukkanevaan ja uualla oreenikankaisiin Pinta on noin 195-197 py ja viettää kaakkoon Vedet laskevat Tunturilapeen ja siitä edelleen Pekkasenjokea yöten Kyyjärveen Tutkiuspisteistä on 96 % räeellä, 2 % korvessa ja 2 % turvekankaalla Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortisen nevaräeen uuttua ja ojikko, tupasvillaräeen uuttua ja ojikko sekä varsinaisen sararäeen uuttua Turpeesta on 3,2 % rahka- ja 69,8 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3,1 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 16, % ja varpuainesta sisältävien 3, % Yleisiät pääturvelajit ovat rahkasara-, sararahka- ja rahkaturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5,2 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,7 Liekoja on erittäin vähän Yleisiät pohjaaalajit ovat oreeni ja hiesu Suolla on yli 1,5 syvää aluetta 23 ha, ikä turvelajiensa puolesta soveltuu energiaturvetuotantoon Alue yhtyy lounaassa Haukkanevaan Tuotantoon ottoa vaikeuttavan tekijänä on Tunturilapi, jonka pintaa jouduttaisiin ahdollisesti laskeaan 72 Aittosuo Aittosuo (kl 2331 12, x = 74,1, y = 2537,5) sijaitsee Perhon kunnan kaakkoisnurkassa sa suosta on Kyyjärven kunnan alueella Suo rajoittuu oreenikankaisiin Pohjoisosassa on lapi Pinta on 197-21 py ja viettää luoteeseen Tutkiuspisteistä on 51 % avosuolla, 46 % räeellä ja 3 % turvekankaalla Suon pohjoisin osa, Kainuun Valkeisen ypäristö sekä eteläisin kärki on ojitettu Pääosa suosta on luonnontilassa Yleisiät suotyypit ovat lyhytkortinen neva, ly- hytkortinen nevaräe, tupasvillaräe ja varsinainen saraneva ja räe Turvekerrostuan pohjoisosaa leiaavat saraja eteläosaa rahkavaltaiset turpeet Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 5, ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Liekoja on erittäin vähän Yleisiät pohjaaalajit ovat hiekka ja oreeni Suo soveltuu kohtalaisesti energiaturvetuotantoon 73 L iytöneva Löytöneva 2 (kl 2332 5, x = 723,7, y = Pinta on 156-16 py ja viettää lounaaseen 2515,2) sijaitsee noin 13 k luoteeseen Perhon Vedet laskevat Pajuojaan, jota pitkin edelleen kirkonkylästä Suo rajoittuu hiekkakankaisiin Halsuanjärveen

2 4 Tutkiuspisteistä on 26 % avosuolla ja 68 räeellä Avosuoalue on ripinevaa ja sen uuttuaa sekä paikoin varsinaisen saranevan ja ruohoisen saranevan uuttuaa Puustoista aluetta vallitsee varsinaisen sararäeen uuttua uita tyyppejä ovat tupasvillaräeen uuttua ja ojikko, varsinainen sararäe ja pallosararäe sekä niiden ojikot ja uuttuat Turpeesta on 26 % rahka- ja 74 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 14,5 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 6,8 % Turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,4 Suo ei ataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 74 Rauhakankaanneva Rauhakankaanneva (kl 2332 1, x = 717,9, y = 253,4) sijaitsee Perhon kunnan lounaisnurkassa Sanaa Rauhakangas ei esiinny uusissa kartoissa Suon eteläisin osa, eraneva, kuuluu Vipeliin Suo rajoittuu idässä harjuun lännessä oreenikankaisiin Pinta on 125-132 Vedet laskevat Patanan tekojärveen Tutkiuspisteistä on 5 % avosuolla, 47 % räeellä, 2 % korvessa ja 1 % turvekankaalla Suon avonaista keskialuetta luonnehtivat lyhytkortinen neva ja siläkeneva Puustoisten reunaalueiden yleisiät suotyypit ovat rahka- ja tupasvillaräe Suon eteläosa, eraneva, on ojitettu uu suo on valtaosin luonnontilainen Turpeesta on 72 % rahka-, 28 % saravaltaista Saravaltaisia turpeita esiintyy aivan suon pohjalla ja eteläosassa Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 2 % ja varpuainesta sisältävien 11, % Turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,9 Pohjaaalajit ovat hiekka, hieta ja hiesu Suolla on yli 1,5 syvää aluetta noin 16 ha Pinnassa on keskiäärin 1,4 paksu heikosti aatunut pääosin Cuspidataryhän saalista syntynyt rahkaturvekerros Tään alla on energiaturpeeksi soveltuvaa sara- sekä hyvin ja kohtalaisesti aatunutta rahkaturvetta keskiäärin 2,6 75 Papinaho Papinaho (kl 2332 1, x = 719,8, y = 253,8) Suo rajoittuu osittain hiekka-, osittain oreenikankaisiin ii on annettu viereisen Papinaho-niisen kankaan ukaan Suo on itseasiassa Sarvinevan pohjoisosa, joka on erotettu eäsuostaaan Patanan tekojärveen johtavalla kanavalla ja tiellä Pinta on 124-128 py Vedet laskevat Perhonjokeen Tutkiuspisteistä on 26 % avosuolla, 62 % räeellä, 1 % korvessa ja 11 % turvekankaalla Avosuota hallitsee rahkaneva ja paikoin lyhytkortinen neva Puustoiset alueet ovat valtaosin tupasvillaräeen, rahkaräeen ja keidasräeen uuttuaa Suo on ojitettu turvetuotantoa varten Turpeesta on 68 % rahka ja 32 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 21 % ja varpuainesta sisältävien 2 % Yleisiät pääturvelajit ovat rahka-, rahkasara- ja sararahkaturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5, Liekoja on erittäin vähän Yleisiät pohjaaalajit ovat hiekka, hiesu ja hieta Turvekerrostuan pintaosa on heikosti aatunutta rahkaturvetta, joka sopii osittain kasvu- ja osittain ypäristöturpeeksi Tätä turvetta on yli 1,5 syvällä alueella,46 ilj suo-3 Syveältä on saatavissa polttoturvetta noin 1 ilj suo-3

2 5 76 Perkkiönneva Perkkiönneva (kl 2332 1, x = 712,9, y = 258,7) sijaitsee noin 11 k länteen Perhon kirkonkylästä Perhon ja Vipelin kunnan raja jakaa suon kahtia Suo rajoittuu kallio- ja oreenikankaisiin Pinta on 148-154 py ja viettää sekä etelään ustapuroon että pohjoiseen Patanaojaan Tutkiuspisteistä on 22 % avosuolla, 72 % räeellä, 5 % turvekankaalla ja 1 % pellolla Avosuolla yleisiät tyypit ovat rahka- ja lyhytkortinen neva Paikoin esiintyy yös-ripinevaa ja varsinaista saranevaa Puustoisia alueita rahkaräe sekä tupasvillaräe Reunailla esiintyy pallosararäettä sekä paikoin yös varsinaista sararäettä Suon reunaia on ojitettu Turpeesta on 63 % rahka- ja 37 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 16 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23 % ja varpuainesta sisältävien,5 % Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,4 Yleisiät pohjaaalajit ovat oreeni ja hiekka Perkkiöneva ei turvekerrostuansa rakenteen eikä pohjan epätasaisuuden vuoksi sovellu turvetuotantoon 77 Suurisuo Suurisuo (kl 2332 7, x = 718,3, y = 2529,5) sijaitsee noin 1 k koilliseen Perhon kirkonkylästä Suo rajoittuu ja sitä pirstovat oreenikankaat Suolla on kaksi lapea ja sen läpi virtaa Syrjäjoki Pinta on 171-183 py ja viettää pohjoiseen Vedet laskevat Syrjäjokea yöten Korpijärveen Tutkiuspisteistä on 31 % avosuolla, 66 räeellä, 1 % korvessa ja 2 % pellolla Suon saarekkeinen eteläosa on pääosin ojitettu saoin suurensuon lapien itäpuoleinen saarekealue Lapien tienoot saoin kuin suon itäinen saareton alue ovat luonnontilaisia Yleisiät suotyypit ovat lyhytkortinen neva, tupasvillaräe, lyhytkortinen nevaräe, varsinainen sararäe ja varsinainen saraneva Turpeesta on 68 % rahka- ja 32 % saravaltaista Yleisiät pääturvelajit ovat rahka ja rahkasaraturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6, Liekoja on erittäin vähän Pohjaaalaji on oreeni Suolla on noin 8 ha yli 1,5 syvää aluetta, jolta voidaan tuottaa polttoturvetta 78 Autionneva Autionneva (kl 2332 8, x = 72,5, y = 2525,4) sijaitsee noin 9 k Perhon kirkolta pohjoiseen Jängän- Halsuan tien itäpuolella Suo rajoittuu oreenikankaisiin Pinta on 172-175 py ja viettää länteen Vedet laskevat Jängänjärveen ja yllyjärveen Tutkiuspisteistä on 13 % avosuolla, 84 räeellä 3 % turvekankaalla Yleisiät suotyypit ovat tupasviilaräe, lyhytkortinen nevaräe, varsinainen sararäe sekä nevoilla lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva Suo on lähes kokonaan ojitettu ja suotyypit suurelta osin uuttuia Turpeesta on 62 % rahka- ja 38 % saravaltaista Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 4,8 Pohjaaalajit ovat oreeni ja hiekka Autionevalla on 95 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon

26 79 Piili-Autionneva Piili-Autionneva (kl 2332 8, x = 722,1, y = 2525,4) sijaitsee Perhon kunnan pohjoisosassa Jängältä Halsualle enevän tien länsipuolella oreenikankaiden välisessä painanteessa Pinta on 175-177 py ja viettää länteen Vedet laskevat yllyjokeen Tutkiuspisteistä on 31 % avosuolla, 68 % räeellä ja 2 % turvekankaalla Yleisiät suotyypit ovat tupasvillaräe, lyhytkortinen nevaräe, pallosararäe, lyhytkortinen neva ja varsinainen sararäe Suo on ojitettu ja suotyypit valtaosin uuttua-asteella Turpeesta on 47 % rahka- ja 53 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 5, %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 26,2 % Yleisiät pääturvelajit ovat rahkasara-, sararahka-, ja rahkaturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,2 Pohjaaalajit ovat oreeni ja hiesu Piili-Autionnevalla on noin 7 ha yli 1,5 syvää aluetta, ikä soveltuu energiaturvetuotantoon 8 Erijärvenneva Erijärvenneva (kl 2332 11, x = 726,4, y = 2531,8) sijaitsee noin 13 k koilliseen Perhon kirkonkylästä Suo rajoittuu oreenikankaisiin Suolla on kole lapea : pohjoisessa Ahvenlapi ja etelässä Erijärvi ja Heinälapi, joita yhdistää Heinäpuro Pinta on 175-181 py Vedet laskevat Salaajärveen Tutkiuspisteistä on 5 % avosuolla, 9 % räeellä ja 4 % turvekankaalla Suon pohjoisosa, Ahvenlaen ypäristö on luonnontilassa uu osa suota on ojitettu Vallitsevat suotyypit ovat varsinaisen sararäe, tupasvillaräeen ja pallosararäeen uuttuia ja ojikkoja Turpeesta on 47 % rahka- ja 53 % saravaltaista Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,8 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,2 Pohjaaalaji on oreeni Erijärvennevalla on yli 1,5 syvää aluetta yhteensä 19 ha Alue on kolessa erillisessä altaassa Pohjoisin, luonnontilainen alue sijaitsee Ahvenlain ypäristössä Ahvenlapi saattaa estää turvetuotannon alueella Keskiäinen allas rajoittuu Erijärveen Eteläisin ja pienin allas rajoittuu osittain peltoihin Turvekerrostuan rakenteen puolesta kaikki altaat soveltuvat energiaturpeen tuotantoon Helpoiin tuotantoon on otettavissa keskiäinen ja eteläinen allas 81 Tiaspatinneva Tiaspatinneva (kl 2332 8, x = 727,, y = 2522,4) Tällä niellä on tutkittu suoalue, joka sijaitsee Ala-Penninkilaesta noin 1,5 k pohjoiseenrajoittuen etelässä Tiaspatinkankaaseen Suo on kupuoreenialueella Pinta on 172-177 py ja viettää etelään Vedet laskevat Ala-Penninkilapeen, josta edelleen Penninkijokea yöten länteen Halsuanjärveen Tutkiuspisteistä on 35 % avosuolla, 43 räeellä ja 21 % turvekankaalla Suo on ojitettu kauttaaltaan Yleisiät suotyypitovat varsinaisen saranevan uuttua, varsinaisen sararäeen ojikko ja uuttua sekä karhunsaaluuttua Turpeesta on 3,4 % rahka-, 67,3 % sara- ja 2,3 % ruskosaalvaltaista Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,8 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,1 Liekoja ei ole Pohjaaalajit ovat hiekka ja oreeni Tiaspatinnevalla on noin 9 ha yli 1,5 syvää aluetta, ikä soveltuu hyvin energiaturvetuotantoon

27 82 Puksholanneva Puksholanneva (kl 2332 8, x = 727,6, y = 2521,3) sijaitsee noin 15 k pohjoiseen Perhon kirkonkylästä atala ja pirstonainen suo rajoittuu oreenikupuihin Tutkiuspisteistä on 95 % räeellä ja 5 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat tupasvil- laräeen ja varsinaisen sararäeen uuttua Suo on kokonaan ojitettu Turpeesta on 58,7 % rahka- ja 41,3 % saravaltaista Turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,5 Pohjaaalajit ovat oreeni ja hiekka Suo ei ataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 83 Pohjakupuneva Pohjakupuneva (kl 2332 8, x = 729,6, y = 2525,7) sijaitsee noin 2 k pohjoiseen Perhon kirkonkylästä sa suosta on Lestijärven kunnan puolella Suo rajoittuu oreenikankaisiin Pinta on 185-19 py Vedet laskevat osittain etelään Elääiseen osittain pohjoiseen Tutkiuspisteistä on 49 % avosuolla, 48 % räeellä, 1 % korvessa ja 2 % turvekankaalla Yleisiät suotyypit ovat lyhytkortinen neva, varsinainen saraneva, rahkaneva varsinainen sararäe, pallosararäe ja rahkaräe Suon ete- läinen osa on ojitettu Turpeesta on 56 % rahka-, 43 % sara- ja 1,2 % ruskosaalvaltaista Yleisiät pääturvelajit ovat rahka-, rahkasara- ja sararahkaturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5 Liekoja on erittäin vähänpohjaaalajit ovat hiekka ja oreeni Pohjakupunevassa on yli 1,5 syvää aluetta noin 5 ha Joka soveltuu kohtalaisesti energiaturvetuotantoon 84 Haukilainneva Haukilainneva (kl 2332 8, x = 728,7, y = 2527,4) sijaitsee noin 18 k koilliseen Perhon kirkonkylästä kupuoreenialueella Pinta on 181-184 py Vedet laskevat etelään Elääiseen Tutkiuspisteistä on 49 % avosuolla ja 51 räeellä Suon on lähes kokonaan luonnontilainne ojitusta on vain paikoin reunailla Yleisiät suotyypit ovat varsinainen sararäe ja - neva Turpeesta on 14 % rahka-, 86 % saravaltaista Yleisiät pääturvelajit ovat rahkasara- ja saraturve Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,1 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 4,3 Liekoja on erittäin vähän Pohjaaalajit ovat oreeni ja hieta Haukilainnevalla on noin 18 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon Alue on pieni ja syvä, ikä voi aiheuttaa ongelia suon hyödyntäisessä pohjaan asti 85 Aittokangas Aittokangas (kl 2332 8, x = 728,1, y = 2526,3) sijaitsee Perhon kunnan pohjoisosassa Aittolainnevan itäpuolella Tällä niellä on tutkittu lännessä Aittokankaaseen rajoittuva kartal- la nietön suo Suo rajoittuu hiekkakankaisiin Pinta on 176-181 py ja viettää kaakkoon Vedet laskevat suota osittain halkovaa puroa yöten Elääiseen

2 8 Tutkiuspisteistä on 58 % avosuolla, 35 räeellä, 1 % korvessa ja 6 % turvekankaalla Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen saraneva ja varsinainen sararäe Puustoiset alueet on kokonaan ojitettu avoiesta alueesta on noin kolannes luonnontilassa Turpeesta on 17 % rahka- ja 83 saravaltaista Koko turvekerrostuan keskiaatuneisuus on 4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 4,8 Liekoja on erittäin vähän Pohjaaalajit ovat hieta ja hiekka Suo soveltuu turvelajiensa puolesta hyvin energiaturvetuotantoon Suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, joten tuhkapitoisuus ys arvot pitää selvittää ikäli tuotantoa suolle suunnitellaan Yli 1,5 syvää aluetta suolla on noin 28 ha YHTEEVET Peruskartoilta suoritetun ittauksen ukaan Perhossa on yli 2 ha laajoja soita noin 29 ha josta tutkittu on runsaat 15 2 ha eli 52 % Perhon kunnan alueella tutkituista soista soveltuu energiaturvetuotantoon kaikkiaan noin 4 1 ha Kaikkiaan on alueelta saatavissa ener- giaturvetta noin 62 ilj suo-3, jossa on energiaa kuivana noin 112 ilj GJ 131,3 ilj Wh ja vastaavasti 5 % kosteudessa 99 ilj GJ / 27 ilj Wh (taulukot 1 ja 2) Tuotantoon soveltuva alue on 25 % tutkitusta suoalasta ja turveäärä 28 % tutkitun alueen turveäärästä