Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Laihia. Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 304 Tapio Toivonen LAIHIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT The Mires and Peat Reserves of Laihia Espoo 1997

2 Toivonen, Tapio, 1997 Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 304, 37 sivua, 4 kuvaa ja 2 liitettä Laihian kunnan alueella tutkittiin Geologian tutkimuskeskuksen toimesta vuosina 1984, 1986, 1992, 1993 ja 1995 turveinventointiin ja maaperäkartoitukseen liittyen 59 suotayhteispinta-alaltaan ha Kaikki kunnan alueella sijaitsevat 20 haja sitä suuremmat suot on tutkittu Laihialla tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 134,7 milj suo-m 3 Soiden keskisyvyys on 1,7 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,7 m Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9 Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on ha ja turvemäärä 82,6 milj suo-m3 Turpeista on rahkavaltaisia 78 %, ja loput 22 % ovat saravaltaisia Laihian soille on tyypillistä paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros Suurin osa soista on ojitettu Yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme ja tupasvillaräme Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,1 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 92,4 %, kuiva-aineen määrä 75 kg/suo-m 3 jarikkipitoisuus 0,13 % kuivapainosta Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,0 MJ/kg Tutkituista soista soveltuu 24 turvetuotantoon, näistä kahdeksan ennen energiaturpeen nostoa kasvuturvetuotantoon, 11 pelkästään kasvuturvetuotantoon javiisivain energiaturvetuotantoon Turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaispinta-ala on ha Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 721 ha Käyttökelpoiset energiaturvevarat tällä alueella ovat 9,1 milj suo-m' ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 3,7 milj MWh Kasvuturpeeksi soveltuvien alueiden pinta-ala on 814 ha ja käyttökelpoinen turvemäärä 11,6 milj suo-m3 Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Laihia Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO Sähköposti : tapiotoivonen@gsffi ISBN ISSN

3 Toivonen, Tapio, 1997 Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat The mires and peat reserves of Laihia Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 3xx - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 304, 37 pages, 4 figures, 2 appendices The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Laihia in 1984, 1986, 1992, 1993 and 1995 Fifty-nine mires covering a total of hectares were studied The mires studied contain a total of million m 3 of peat in situ The mean depth of the mires is 1 7 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 07 m in thickness The mean humification degree (H) of the peat is 4 9 The area deeper than 2 m covers ha and contains 61 % of the total peat quantity (82 6 million m3 ) Seventy-eight per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 22 % Carex predominant The majority of the mires are drained The most common site types are Sphagnum fuscum pine bog and cottongrass pine bog The average ash content of peat is 2 1 % of dry weight, the water content 92 4 % of wet weight, the dry bulk density 75 kg per m 3 in situ and the sulphur content 0 13 % of dry weight The effective calorific value of the dry peat is 20 0 MJ/kg Twenty four of the investigated mires are suitable for peat production ; eight of them are suitable for horticultural peat production before fuel peat production and 11 only for horticultural peat production and five only for fuel peat production The total area suitable for peat production is ha The total area suitable for fuel peat production is 721 ha The available amount of peat is 9 1 million m3 in situ and the energy content at 50 moisture content 3 7 million MWh The area suitable for horticultural peat is 814 ha and the available amount of the peat is 11 6 million m3 in situ Key words : mire, peat, inventory, fuel peat, horticultural peat, Laihia Tapio Toivonen Geological Survey of Finland PO Box 96 FIN ESPOO FINLAND tapio toivonen@gsffi

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 7 AINEISTON KÄSITTELY 10 ARVIOINTIPERUSTEET 10 Energiaturve 10 Kasvuturve 10 TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET 11 TUTKITUT SUOT 12 1 Vuodonneva 12 2 Kaijanneva 12 3 Havuselanneva 12 4 Peltoneva 13 5 Ahkiokivenneva 13 6 Ruoksunneva 13 7 Orvoonneva 13 8 Hautaneva 14 9 Kyrössuo Levaneva Kuuttoneva "Luhtalansaarenneva" Havinneva Hietahautainneva Soffakallionneva Klipinneva Klapurinneva Sutikanneva Tulipalonneva Hatunrämäkkä Isoneva Kantolahti Kairainneva Palssinneva Haisuneva Jaskarinrämäkkä Isorämäkkä Kaakimonneva Vaatimonneva Vähäneva Helaalanneva Helinevankurkku Isokorpi Irunjärvi Monnansuo Rytirämäkkä Tieraneva Nälkäneva Rokamaanneva 25

5 40 Soiluhdanneva Puurtinkorvenneva Untamonneva Pitkärämäkkä Lamminrämäkkä Lataneva Hirvineva Teerineva Kivimäenneva Kotaneva Riitaneva Teerineva Rajaneva Kirstanneva Leivanninneva Kärmesneva "Pihkamäenneva" Torkonneva "Puskalanneva" Isokorpi (E) 31 TULOSTEN TARKASTELU 32 Suot ja turvekerrostumat 32 Turpeen kasvunopeus 33 Laboratoriomääritysten tulokset 34 Soiden soveltuvuus turvetuotantoon 35 Soidensuojelu 35 KIRJALLISUUTTA 37 LIITTEET

6 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey offinland, Report ofpeat Investigation 304, 1997 Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin ja maaperäkartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Laihian kunnan alueella vuosina 1984, 1986, 1992, 1993 ja 1995 Laihialla on tutkittu kaikkiaan 59 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1) Laihiankunnan alueeltaonjulkaistu kaksi maaperäkarttaa, Kyläinpää (Huttunen 1990) ja Laihia (Lindroos et al 1989), joissa on myös turvetietoj a Peruskartoilta tehtyjen pinta-alamittausten mukaan Laihialla on ha 20 haja sitä suurempia suoalueita (Lappalainen ja Häikiö 1985) Kaikki kunnan alueella olevat 20 ha ja sitä suuremmat yhtenäiset suoalueet on tutkittu Ero pinta-alamittauksen ja tutkitun suoalan välillä johtuu lähinnä soiden rajauksista ja Kivi-ja Levalammen tekojärven alle jääneestä suoalueesta Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset kaikista Laihialla tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa Raportissa esitettyjen soiden yksityiskohtaiset suoselostukset, suokartat, poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset ovat tilattavissagtk :n Etelä-Suomen aluetoimistosta Esimerkki suokartasta on kuvassa 2j a poikkileikkauskuvasta kuvassa 3 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984) Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi Osa pienialaisista soista tutkittiin hajapistein Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys peittävyysprosentteina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus Lisäksi määritettiin puuston puulaj isuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka Kairauksin tutkittiin turveker- rostuman rakenne 10 cm :n tarkkuudella Pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet määritettiin 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6 Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaalaji Kaikkien muiden soiden paitsi Levanevan (10) ja Kuuttonevan (11) kohdalla on heikosti maatunut pintarahkaturve kenttätutkimuksen yhteydessä jaoteltu kasvijäännekoostumuksen mukaan kolmeen ryhmään (Acutifolia-, Cuspidata- ja Palustria-ryhmät) Suossaolevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-4 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä joka toisesta näytteestä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286) Samoista näytteistä määritettiin rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta Leco SC-132 -rikkianalysaattorilla Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä eli tiheys (kg/suo-m 3 ) Kasvuturveominaisuuksien selvittämiseksi on osasta näytteitä tehty vaihtokapasiteettimäärityksiä bariumasetaattimenetelmällä 7

7 Tapio Toivonen Kuva 1 Laihialla tutkitut suot 1 Vuodonneva 16 Klipinneva 31 Helaalanneva 46 Hirvineva 2 Kaijanneva 17 Klapurinneva 32 Helinevankurkku 47 Teerineva 3 Havuselanneva 18 Sutikanneva 33 Isokorpi 48 Kivimäenneva 4 Peltoneva 19 Tulipalonneva 34 Irunjärvi 49 Kotaneva 5 Ahkiokivenneva 20 Hatunrämäkkä 35 Monnansuo 50 Riitaneva 6 Ruoksunneva 21 Isoneva 36 Rytiriimäkkä 51 Teerineva 7 Orvoonneva 22 Kantolahti 37 Tieraneva 52 Rajaneva 8 Hautaneva 23 Kairainneva 38 Nälkäneva 53 Kirstanneva 9 Kyrössuo 24 Palssinnneva 39 Rokamaanneva 54 Leivanninneva 10 Levaneva 25 Haisuneva 40 Soiluhdanneva 55 Kärmesneva 11 Kuuttoneva 26 Jaskarinrämäkkä 41 Puurtinkorvenneva 56 "Pihkamäenneva" 12 "Luhtalansaarenneva" 27 Isorämäkkä 42 Untamonneva 57 Torkonneva 13 Havinneva 28 Kaakimonneva 43 Pitkärämäkkä 58 "Puskalanneva" 14 Hietahautainneva 29 Vaatimonneva 44 Lamminrämäkkä 59 Isokorpi (E) 15 Soffakallionneva 30 Vähäneva 45 Lataneva 8

8 Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat 117 E1/4 A ; m 4 3 0/r A m ~ 6750~i/ 6 0 a 2/ c -~ 7/1 811 A ,6 9/7 7 7 A /26 i6 7 2 ~ 3\ A m ~t '0 ~, 9 1 O/12 \61 8/19 6/28 1/4 6 5,5 1 / 5 8 Ö/90 Ö/28 1/8 6 3 L 3/2 2/95 5,5 w 1/2j60, 1%11 0/21 A m / F ss ) /6 o1ze 10/286 3 ~5 117/611 2/ / ~~2f0~37 A80 2/2'r15'3 5 : 1 A 1650 m 0 /'yy m10%2 A m \ A m W I 1/14 0/0 Å m N TUTKIMUSPISTE : 41 MAATUMISASTE 10/25 PINTARAHKAN KOKO TURVEKERROKSEN PAKSUUS dm/paksuus dm SYVYYS- KÄYRÄ SUON REUNA M 0E0LOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 2 Esimerkki suokartasta, NW M MPY MRRTUNEISUUS SE M Mf'Y _90 _89 _88 _87 _86 _85 M MPY KRMU 0/0 SUOTYYPPI LIEKOISUUS TURVELRJIT PSRMU olo TRMU 2/0 TRMU 0/0 RR 0/0 LKN 0/0 JA POHJRMRRLRJIT LKN 1/0 RR 0/0 M MPY _ A A A 0 i _89 _88 _87 _86 _85-526m A800? m ~IM TOTKIMWMLMNB IWHSSbM8T0 TUTKIISISVUOUI 80 Kuva 3 Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista Merkkien selite liitteessä 2 9

9 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti -Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 304, 1997 Tapio Toivonen AINEISTON KÄSITTELY Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983) Siinä jokainen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä(0,3-0,9 m, 1,0-1,9 mjne ) Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville Heikosti maatuneen pintarahkaturpeen (H 1-3) ja H4 maatuneen rahkavaltaisen väliturpeen määrät ja turvetekijöiden osuudet on laskettu erillisellä kasvuturveohjelmalla Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet on laskettu turvemäärillä painottaen Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä Käyttökelpoisen,turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että jyrsinturpeen käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1994) esittämää menetelmää ARVIOINTIPERUSTEET Energiaturve Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena Toisinaan käytetään myös H4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna Suota on suositeltu tässä raportissa energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään noin 10 hayhtenäistäturvelajinjamaatumisasteenpuolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 '/2 tai 2 m syvää aluetta Paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros eli pintarahka on usein este palaturvetuotannon aloittamiselle Ohutta pintarahkakerrosta ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökel- poista turvemäärää laskettaessa, koska se voidaan sekoittaa alla olevaan turpeeseen ja tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman suuria pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa Asutuksen keskellä sijaitsevia soita ja vesistöihin rajoittuvia pienikokoisia soita ei ole suositeltu turvetuotantoon Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää, yleensä vaikeasti hyödynnettävää, runsastuhkaista kerrosta Vain ne suot ovat mukana turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaismäärässä, joista suoselostuksissa on ilmoitettu käyttökelpoinen pintaala Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeisiin (liite 1) Kasvuturve Hyvälaatuisen (1 lk) kasvuturpeen eli viljelyturpeen laatuvaatimukset ovat tiukat Siihen soveltuu vain HI - 3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperusteena pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980) sekä maa- ja metsätalousministeriön päätöstä eräistä lannoitevalmisteista (Suomen säädöskokoelma N :o ) Laissa viljelyturpeella tarkoitetaan H1-3 maatunutta vaaleaa rahkaturvetta, joka sisältää vähintään 90 % rahkasammaljäännöksiä, joista yli

10 Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat tulee ollaacutifolia-ryhmän jäännöksiä Se vastaa vanhassa kasvuturvestandardissa I laatu luokan viljelyturvetta Kasvu- ja maanparannusturpeen määritelmä on laissa hyvin väljä Turpeen on oltava koostumukseltaan vain pääosin suokasvien jäännöksiä ja maatumisasteen H1-6 Tässä raportissa kasvu-, kuivike- tai imeytysturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on ilmoitettu vain sellaisten soiden kohdalla, missä on vähintään noin 10 hain alueella yli 0,6 m paksu H1-3 maatunut rahkavaltainen pintakerros, josta osa (yli 40 %) kuuluu Acutifolia- tai Palustriaryhmiin Ainakin osa tästä turpeesta soveltuu viljelyturpeeksi Mikäli suota on suositeltu ensisijai- Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden turvepaksuudet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2) Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofii- sesti viljelyturvetuotantoon, on Acutifolia-turvetekijän osuus pintarahkasta vähintään 72 % Pelkästään tai valtaosin Cuspidata-ryhmään kuuluva pintarahkakerrosta on mahdollista käyttää kasvuturpeena, maanparannusturpeena tai välttävästi kuiviketurpeena Tällaista turvetta on kuitenkin pyritty heikon laadun takia välttämään käyttämästä näihin tarkoituksiin Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvien soiden pintarahkaa ei ole laskettu mukaan käyttökelpoisen turpeen määrään Kuivikeja imeytyskäyttöönkin soveltuu parhaiten sellainen turve, joka sisältää mahdollisimman paljon Acutifolia-ryhmän rahkasammalien jäännöksiä TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET leita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät (kuva 3) Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atk-ohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta tai halutustatutkimusalueesta Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä Tällaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys Samaan karttaan yhdelle tutkimuspisteelle voidaan merkitä kerralla kaksi edellä mainittua tietoa 1 1

11 Tapio Toivonen TUTKITUT SUOT 1 Vuodonneva Vuodonneva (kl ) sijaitsee noin 30 km Laihian keskustasta etelälounaaseen Suo rajoittuu lännessä ja etelässä turvepeltoihinjamuualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Osa peltoalueesta on laskettu mukaan tutkittuun suoalueeseen Suon eteläreunaan pellolle johtaa tilustie Tutkimuspistetiheys on 3,6/10 ha Kokonaispinta-ala on 128 ha, yli 1 m syvän alueen 102 haja yli 2 m syvän 27 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen Vuodonneva on suureksi osaksi ojitettu Suon keskellä on luonnontilainen alue Vedet laskevat ojia myöten länsiosan peltoalueen kautta Sarvijokeen, joka yhtyy Maalahdenjokeen Vuodonnevan yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 62 % havainnoista Nevoja on 8 %, korpia 2 % ja muita 13 % Suon keskellä luonnontilaisella alueella on rahkarämettä ja keidasrämettä sekä paikoin lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa Reunaosissa ja suon kaakkoisosassa on turvekankaita sekä sara- ja pallosararämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 Suon pohja on paikoin epätasainen Vallitseva pohjamaalaji on moreeni Suon pohjalla on liejua syvimmässä kohdassa ohuehko kerros Vuodonnevan turpeista on rahkavaltaisia 46 ja saravaltaisia 54 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 34 %, sararahkaturve (CS) 12 %, saraturve (C) 4 % ja rahkasaraturve (SC) 50 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 18 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 20 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % Vuodonnevan yli 2 m syvän 27 ha :n laajuisen alueen paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros soveltuu tyydyttävästi viljelyturpeen raaka-aineeksi Pintarahkan alapuolinen saravaltainen kerros soveltuu energiaturvetuotantoon 2 Kaijanneva Kaijanneva (kl ) sijaitsee noin 30 km Laihian keskustasta etelälounaaseen Suo rajoittuu lounaassa peltoon, idässä moreenimäkeen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon länsipuolella kulkee metsäautotie Tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha Kokonaispinta-ala on 60 ha, yli 1 m syvän alueen 13 haja yli 2 m syvän 8 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen ja luoteeseen Kaijanne- va on kokonaan ojitettu Osa ojista on vanhoja Suon keskeltä lähtee valtaoja pohjoiseen Madesjokeen, joka yhtyy Maalahdenjokeen Kaijannevan yleisin suotyyppi suon keski- ja eteläosassa on ruohoturvekangas ja pohjoisosassa varsinainen sararämemuuttuma Paikoin on puolukka- ja mustikkaturvekangasta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiesu Kaijannevan turpeista on saravaltaisia 92 % ja rahkavaltaisia 8 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 8 %, saraturve (C) 2 % ja rahkasaraturve (SC) 90 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 0,2 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 47 % Turvelajin ja maatumisasteen puolesta suo soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon Haittana ovat erittäin runsas liekoisuus ja kookas puusto Siksi Kaijannevaa ei suositella turvetuotantoon 3 Havuselanneva Havuselanneva (kl ) sijaitsee noin 30 km Laihian keskustasta etelälounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon eteläpuolella noin 200 m :n päässä kulkee metsäautotie Suo on tutkittu hajapistein, ja tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha Kokonaispinta-ala on 16 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 50-52,5 m, ja pinta viettää pohjoiseen Havuselanneva on kokonaan ojitettu Pohjoisreunasta lähtee laskuoja pohjoiseen kohti Madesjokea Havuselannevan yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämemuuttumat (88 %), joista vallitseva on isovarpurämemuuttuma Paikoin on kangasrämemuuttumaa ja puolukkaturvekangasta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 Suon pohja on pikkupiirteissään epätasainen Vallitseva pohjamaalaji on moreeni Havuselannevan turpeista on rahkavaltaisia 44 ja saravaltaisia 56 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 22 %, sararahkaturve (CS) 22 % ja rahkasaraturve (SC) 56 % Puun jäännöksiä sisältäviä turpeita on 73 % Ohuen turvekerroksen takia Havuselanneva ei sovellu turvetuotantoon 1 2

12 Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat 4 Peltoneva Peltoneva (kl ) sijaitsee noin 30 km Laihian keskustasta etelälounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon itäpuolelle noin 300 m :n päähän ulottuu metsäautotien pää Suo on tutkittu hajapistein, ja tutkimuspistetiheys on 2,3/10 ha Kokonaispinta-ala on 30 ha, yli 1 m syvän alueen 14 haja yli 2 m syvän 2 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää länteen ja pohjoiseen Peltoneva on kokonaan ojitettu Suon länsireunasta lähtee laskuoja länteen kääntyen edelleen pohjoiseen kohti Madesjokea Peltonevan vallitseva suotyyppi on rahkarämemuuttuma Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Suon pohja on epätasainen Yleisin pohjamaalaji onmoreeni (80 %) Liejua on suon pohjalla parissa kohtaa noin puolen metrin paksuinen kerros Peltonevan turpeista on rahkavaltaisia 94 % ja saravaltaisia 6 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 65 %, sararahkaturve (CS) 29 ja rahkasaraturve (SC) 6 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % Liekoja on paikoin runsaasti Suurin osa Peltonevasta on melko ohutturpeista Paksuturpeisimmalla alueella heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve soveltuu pienimuotoiseen kuiviketurpeen tuotantoon 5 Ahkiokivenneva Ahkiokivenneva (kl ) sijaitsee noin 29 km Laihian keskustasta etelälounaaseen Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon itä-ja länsipuolelle ulottuu metsäautotie Suo on tutkittu hajapistein, ja tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha Kokonaispinta-ala on 20 haja yli 1 m syvän alueen 3 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Ahkiokivenneva on kokonaan ojitettu Pohjoispäästä lähtee laskuojia Isonnevanojaan, joka johtaa Madesjokeen Ahkiokivennevan suotyypit ovat erilaisia rämeitä, joista yleisimmät ovat rahkarämeojikko ja - muuttuma sekä varsinainen sararämemuuttuma Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 Suon pohja on epätasainen Vallitseva pohjamaalaji on moreeni Ahkiokivennevan turpeista on rahkavaltaisia 44 % ja saravaltaisia 56 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 26 %, sararahkaturve (CS) 18 %, saraturve (C) 2 % ja rahkasaraturve (SC) 54 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 7 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 58 % Ohuen turvekerroksen takia Ahkiokivenneva ei sovellu turvetuotantoon 6 Ruoksunneva Ruoksunneva (kl ) sijaitsee noin 26 km Laihian keskustasta etelälounaaseen Suo rajoittuu idässä moreenimäkeen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon kaakkoispuolelle ulottuu metsäautotien pää Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha Kokonaispinta-ala on 130 ha, yli 1 m syvän alueen 63 haja yli 2 m syvän 1 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Ruoksunneva on kokonaan ojitettu Osa ojista on melko uusia Suon itäosan halki on kaivettu pohjoiseen viettävä valtaoja,joka jatkuu Madesjokenayhtyen Maalahdenjokeen Ruoksunnevan yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämemuuttumat, joista ylivoimaisesti yleisin on varsinainen sararämemuuttuma Paikoin on pallosararämemuuttumaa ja ruohoturvekangasta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0 Suon pohja on epätasainen Vallitseva pohjamaalaji on moreeni Suon pohjalla on liejua pohjoisosassa paikoin ohuehko kerros Ruoksunnevan turpeista on rahkavaltaisia 8 ja saravaltaisia 92 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 6 %, sararahkaturve (CS) 2 %, saraturve (C) 10 % ja rahkasaraturve (SC) 82 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 3 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 23 % Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Ruoksunneva soveltuu energiaturvetuotantoon Tuotantoa haittaava ja estävä tekijä on ohut turvekerros, joka ei ole kuin hieman yli metrin paksuinen Siksi suota ei suositella turvetuotantoon 7 Orvoonneva Orvoonneva (kl ) sijaitsee noin 24 km Laihian keskustasta etelään Suo rajoittuu erityisesti pohjoisessa ja idässä kallioiseen moreenimaastoon Suolla on runsaasti kalliosaarekkeita Länsireunaa sivuaa paikallistie Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha Kokonaispinta-ala on 84 ha, yli 1 m syvän alueen 46 haja yli 2 m syvän 16 ha 1 3

13 Tapio Toivonen Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on keskellä muuta suota selvästi korkeammalla Orvoonneva on suurimmaksi osaksi ojitettu Osa ojista on melko uusia Kaakkoisosassa on luonnontilaista aluetta Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät Itäreunasta on laskuoja läheiseen Kivi- ja Levalammen tekojärveen Orvoonnevan keskiosassa on rahkaräme- ja keidasrämeojikkoa sekä -muuttumaa Paikoin esiintyy rahkanevaojikkoa Kaakkoisosan luonnontilaisella alueella on rahkarämettä ja -nevaa Reunaosissa on mm tupasvillarämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 Suon pohja on paikoin epätasainen Yleisin pohjamaalaji on moreeni (85 %) Suon pohjalla on liejua muutamassa kohdassa ohut kerros Orvoonnevan turpeista on rahkavaltaisia 90 ja saravaltaisia 10 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 72 %, sararahkaturve (CS) 18 % ja rahkasaraturve (SC) 10 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviäturpeita on 27 %,puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 14 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 0,5 % Maatumisastevaihtelut heikentävät Orvoonnevan paksuturpeisimman alueen soveltuvuutta sekä kasvu- että energiaturvetuotantoon Suota ei suositella turvetuotantoon 8 Hautaneva Hautaneva (kl ) sijaitsee noin 26 km Laihian keskustasta etelään Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon itäpuolella kulkee metsäautotie Suo on tutkittu hajapistein, ja tutkimuspistetiheys on 3,2/10 ha Kokonaispintaala on 22 ha, yli 1 m syvän alueen 8 haja yli 2 m syvän 2 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään Hautaneva on kauttaaltaan ojitettu Itäreunasta lähtee laskuojia läheiseen Kivija Levalammen tekojärveen Hautanevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 Suon pohja on paikoin epätasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (63 %) ja hiekka Suon pohjalla on liejua pienellä alueella noin puolen metrin paksuinen kerros Hautanevan turpeista on rahkavaltaisia 7 % ja saravaltaisia 93 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 1 %, sararahkaturve (CS) 6 %, saraturve (C) 42 % ja rahkasaraturve (SC) 51 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 2 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 25 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Hautaneva soveltuu energiaturvetuotantoon Ohuen turvekerroksen takia suota ei kuitenkaan suositella tähän tarkoitukseen 9 Kyrössuo Kyrössuo (kl ) sijaitsee noin 19 km Laihian keskustasta etelään Suo rajoittuu etelässä Kivi- ja Levalammen tekojärveen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Suolle ei johda ajokelpoista tietä Suon itä-ja pohjoispuolelle ulottuu metsäautotien pää Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha Kokonaispinta-ala on 323 ha, yli 1 m syvän alueen 244 haja yli 2 m syvän 163 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää keskeltä suota pohjoiseen ja etelään Kyrössuo on suureksi osaksi luonnontilainen Pohjoisosassa ja reunoilla on ojitusta Kuivatusmahdollisuudet ovat eteläosaa lukuun ottamatta melko hyvät Eteläosan vedet laskevat Kivija Levalammen tekojärveen, jonka eteläpäästä on laskuoja Närpiönjokeen Pohjoisreunasta lähtee useita laskuojia kohti Laihianjokea Kyrössuon yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 73 % havainnoista Luonnontilaisia suotyyppejä on 51 % havainnoista Luonnontilaisella alueella ovat keidas- ja rahkaräme tyypillisiä suotyyppejä Eteläosassa, lähellä tekojärveä, on lyhytkorsinevaa ja varsinaista saranevaa Ojitetuilla alueilla ovat rahkaräme-, tupasvillaräme- ja sararämemuuttuma tyypillisiä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Suon pohja on paikoin epätasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu Suon pohjalla eteläosan paksuturpeisimmalla alueella on liejua vaihtelevan paksuinen kerros Kyrössuon turpeista on rahkavaltaisia 79 % ja saravaltaisia 21 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturvetta (S) 38 %, sararahkaturvetta (CS) 41 %, saraturvetta (C) 2 % ja rahkasaraturvetta (SC) 19 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 25 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 16 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 % Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat eteläosan rajoittuminen tekojärveen ja paksuhko melko heikkolaatuinen pintarahkakerros, josta suurin osa ei sovellu viljelyturpeen raaka-aineeksi Kyrössuon pohjoisosassa on noin 25 hain alueella lähinnä kuivike- tai imeytyskäyttöön soveltuvaa rahkaturvetta, jonka seassa on maatuneempia rahkaturvekerroksia 1 4

14 Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat 10 Levaneva Levaneva (kl ) sijaitsee noin 23 km Laihian keskustasta etelään Suo rajoittuu lännessä Kivi- ja Levalammen tekojärveen, idässä Kuuttonevaan, pohjoisessa loivapiirteiseen moreenimaastoon jaetelässämoreenisaarekkeisiin, joiden välissä on suoyhteys Vähään Levanevaan Suon lounaispuolelle vajaan kilometrin etäisyydelle ulottuu metsäautotien pää Tutkimuspistetiheys on 0,8/10 ha Kokonaispinta-ala on 970 ha, yli 1 m syvän alueen 786 haja yli 2 m syvän 658 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää suon keskeltä sekä länteen että itään Levaneva on lähes kokonaan luonnontilainen Pohjois- ja eteläreunassa on ojitusta Suo rajoittuu lännessä tekojärveen, jonka pinta voi nousta 78,8 m :n korkeuteen merenpinnasta Levanevan keskiosassa on laaja allikkoalue Tällä alueella on karua lyhytkorsi- ja silmäkenevaa ja ympärillä keidasrämettä Rehevämpiä suotyyppejä esiintyy kapea-alaisina lähinnä reuna- ja laideosissa ja mineraalimaasaarekkeiden ympärillä Suolla on lisäksi virtaavien vesien kulkusuunnissa kapeita minerotrofisia saranevajuotteja Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 Suurin turpeen paksuus on 5,5 m Suon pohja on paikoin epätasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (76 %), hiesu ja hieta Suon pohjalla on liejua paikoin ohut kerros Levanevan turpeista on rahkavaltaisia 90 % ja saravaltaisia 10 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 58 %, sararahkaturve (CS) 32 %, rahkasaraturve (SC) 8 % ja saraturve (C) 2 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 31 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 13 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 11 % Levaneva on nykyisin soidensuojelualuetta 11 Kuuttoneva Kuuttoneva (kl ) sijaitsee noin 36 km Laihian keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu lännessä Levanevaan ja Vähä Levanevaan sekä muualla loivapiirteiseenmoreenimaastoon Suolle ei ole ajokelpoista tietä Tutkimuspistetiheys on 0,8/10 ha Kokonaispinta-ala on 936 ha, yli 1 m syvän alueen 755 haja yli 2 m syvän 590 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää keskeltä etelään ja pohjoiseen Kuuttoneva on lähes kokonaan luonnontilainen, ja vain suon pohjois- ja lounaisreunassa on ojia Pohjoispäästä on laskuoja (Tuurinluoma) pohjoiseen Laihianjokeen Suon eteläosassa sijaitsevasta umpeenkasvaneesta Särkij ärvestä lähtee Särkiluoma etelään yhtyen Tainusluomaan, josta vedet virtaavat Närpiönjokeen Kuuttonevan keskellä on laajaallikkoalue (Kuuttolammet), jonka ympärillä on lyhytkorsi- ja silmäkenevaa Muualla on keidasräme tyypillisin suotyyppi Reunemmalla on monin paikoin rahkarämettä Särkijärven ympärillä on luhtanevaa Suolla on lisäksi virtaavien (tulva)vesien viettosuunnassa kapeita minerotrofisia saranevajuotteja Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 Suon pohja on paikoin epätasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (41 %), hiekka ja hiesu Suon pohjalla on liejua monin paikoin vaihtelevan paksuinen kerros Kuuttonevan turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 42 %, sararahkaturve (CS) 36 %, saraturve (C) 5 % ja rahkasaraturve (SC) 17 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 14 % Kuuttoneva kuuluu osana Levanevan soidensuojelualueeseen 12 "Luhtalansaarenneva" "Luhtalansaarenneva" (kl ) sijaitsee noin 31 km Laihian keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu etelässä hiekkakankaaseen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Etelä- ja länsireunaa sivuaa maantie Suo on tutkittu hajapistein, ja tutkimuspistetiheys on 1,9/10 ha Kokonaispinta-ala on 26 haja yli 1 m syvän alueen 15 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koilliseen Luhtalansaarenneva on kokonaan ojitettu Vedet virtaavat laskuojia myöten pohjoiseen Laihianjokeen Luhtalansaarennevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma Reunaosat ovat turvekangasasteella Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7 Suon pohja on paikoin epätasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (83 %) ja hiekka Luhtalansaarennevan turpeista on saravaltaisia (C) 84 % ja rahkavaltaisia (S) 16 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 4 %, sararahkaturve (CS) 12 %, saraturve (C) 6 % ja rahkasaraturve (SC) 78 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 5 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 18 % Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Luhtalansaarenneva soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon Haittaavina tekijöinä ovat kuitenkin ohut turvekerros ja paikoin kookas puusto Suota ei suositella turvetuotantoon 1 5

15 Tapio Toivonen 13 Havinneva Havinneva (kl ) sijaitsee noin 31 km Laihian keskustasta eteläkaakkoon Suolla on runsaasti mineraalimaasaarekkeita, ja se rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon itäreunaa sivuaa paikallistie Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha Kokonaispinta-ala on 306 ha, yli 1 m syvän alueen 140 ha ja yli 2 m syvän 31 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää koilliseen Havinneva on suurimmaksi osaksi ojitettu Suolla on vain pari pienialaista luonnontilaista aluetta Itäosan halki on kaivettu valtaoja, joka johtaa vedet koilliseen Laihianjokeen Havinneva on suotyypeiltään vaihteleva, ja paikoin on keskimääräistä rehevämpiä suotyyppejä Rämemuuttumat (61 %) ovat yleisimpiä suotyyppejä Rämetyypeistä ovat yleisimpiä varsinainen sararäme- ja rahkarämemuuttuma Muita suotyyppejä ovat mm varsinainen saranevamuuttuma, ruohoinen sararämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma Luonnontilaisilla alueilla on yleensä rahkanevaa ja -rämettä Turvekankaita on 16 havainnoista Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Suon pohja on melko epätasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (86 %) ja hiekka Suon pohjalla on liejua parissa pisteessä ohut kerros Havinnevan turpeista on rahkavaltaisia 37 % ja saravaltaisia 63 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 15 %, sararahkaturve (CS) 22 %, saraturve (C) 15 % ja rahkasaraturve (SC) 48 % Tupasvillaalisätekijänäsisältäviäturpeitaon 11 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 17 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 % Suurin osa Havinnevasta on melko ohutturpeista ja mineraalimaasaarekkeiden rikkomaa Suolla on kuitenkin yhtenäinen noin 27 ha :n laajuinen yli 2 m syvä alue, joka soveltuu tyydyttävästi energiaturvetuotantoon Haittana tällä alueella on paikoin paksuhko heikosti maatunut pintarahkakerros 14 Hietahautainneva Hietahautainneva (kl ) sijaitsee noin 33 km Laihian keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu mäkiseen moreeni- ja hiekkamaastoon Luoteisreunassa on sorakuoppa, jolle johtaa ajokelpoinen tie Tutkimuspistetiheys on 6,3/10 ha Kokonaispinta-ala on 35 ha, yli 1 m syvän alueen 20 haja yli 2 m syvän 5 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 90 m, ja pinta viettää länteen Hietahautainneva on kokonaan ojitettu Länsiosasta johtaa valtaoja Havinnevalle ja edelleen Laihianjokeen Hietahautainnevan yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen ja varsinainen sararämemuuttuma sekä erilaiset turvekankaat Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7 Suon pohja on epätasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (49 %) ja hiekka Suon pohjalla on liejua parin tutkimuspisteen alueella ohut kerros Hietahautainnevan turpeista on rahkavaltaisia 16 % ja saravaltaisia 84 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 10 %, sararahkaturve (CS) 6 %, saraturve (C) 16 % ja rahkasaraturve (SC) 68 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 38% Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Hietahautainneva soveltuu energiaturvetuotantoon Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat melko ohut turvekerros, kookas puusto ja korkea liekoisuus Siksi suota ei suositella turvetuotantoon 15 Soffakallionneva Soffakallionneva (kl ) sijaitsee noin 34 km Laihian keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu loivapiirteiseen ja rikkonaiseen moreenimaastoon Suolle ei johda ajokelpoista tietä Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha Kokonaispinta-ala on 35 ha, yli 1 m syvän alueen 20 ha ja yli 2 m syvän 5 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on melko tasainen Soffakallionneva on suureksi osaksi luonnontilainen Itä- ja eteläreunassa on ojitusta Eteläreunasta on ojayhteyksiä Havinnevalle ja siitä edelleen Laihianjokeen Pohjoispäästä on laskuoja Tuurinluomaan, joka johtaa niin ikään Laihianjokeen Soffakallionnevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja rahkaräme Eteläosassa on rahkaneva-alue Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4 Suon pohja on epätasainen Yleisin pohjamaalaji on moreeni (91 %) Suon pohjalla on liejua parissa kohtaa ohuehko kerros Soffakallionnevan turpeista on rahkavaltaisia 95 % ja saravaltaisia 5 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 55 %, sararahkaturve (CS) 40 % ja rahkasaraturve (SC) 5 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 42 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 22 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 1 % Suurin osa Soffakallionnevasta on ohutturpeista ja pohja on epätasainen Siksi suota ei suositella turvetuotantoon 1 6

16 Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat 16 Klipinneva Klipinneva (kl ) sijaitsee noin 27 km Laihian keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Koillisessa ja idässä on hiekkaisia kankaita Suon pohjoispuolelle ulottuu metsäautotien pää Tutkimuspistetiheys on 2,9/10 ha Kokonaispinta-ala on 140 ha, yli 1 m syvän alueen 46 haja yli 2 m syvän 17 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää keski- ja eteläosassa itäkaakkoon ja pohjoispäässä pohjoiseen Klipinneva on kokonaan ojitettu Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Itäreunasta on laskuoja Laihianjokeen Pohjoispäästä on ojayhteys Tuurinluomaan ja edelleen Laihianjokeen Klipinnevan keskiosa on suurimmaksi osaksi rahkarämemuuttumaa Paikoin esiintyy lyhytkorsineva- ja lyhytkorsinevarämemuuttumalaikkuja Reunemmalla ja ohutturpeisilla alueilla ovat tupasvillaräme-, isovarpuräme- ja pallosararämemuuttuma yleisiä Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 Suon pohja on paikoin epätasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (57 %) ja hiekka Klipinnevan turpeista on rahkavaltaisia 90 % ja saravaltaisia 10 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 45 %, sararahkaturve (CS) 45 ja rahkasaraturve (SC) 10 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviäturpeita on 37 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 12 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Suurin osa Klipinnevasta on ohutturpeista Suolla on 17 ha yli 2 m syvää aluetta, joka soveltuu tyydyttävästi energiaturvetuotantoon Energiaturpeen laatua heikentävä tekijä tällä alueella on 1,0 m :n syvyydessä noin metrin paksu H4 maatunut Acutifolia-turvekerros 17 Klapurinneva Klapurinneva (kl ) sijaitsee noin 28 km Laihian keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu itä- ja koillisreunastaan koko pituudeltaan harjuun, joka on täynnä sorakuoppia Muualla suota reunustaa loivapiirteinen moreenimaasto Itäpuolisella harjulla kulkee lähes koko suon pituudelta sorakuopille johtava tie Tutkimuspistetiheys on 3,4/10 ha Kokonaispinta-ala on 377 ha, yli 1 m syvän alueen 218 haja yli 2 m syvän 136 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää suon keskeltä kaakkoon ja luoteeseen Klapurinneva on osittain ojitettu Ojitus sijoittuu suon länsi- ja lounaisosiin sekä suon keskiosaan Suon keskelle on kaivettu kaakkoon viettävä valtaoja, joka johtaa Laihianjokeen Pohjoispäästä on niin ikään ojayhteys Laihianjokeen Klapurinnevan luonnontilaisilla alueilla on yleensä rahkarämettä ja rahkanevaa sekä paikoin keidasrämettä Ojitusalueilla on rahkarämemuuttuman lisäksi mm isovarpu- ja tupasvillarämeojikoita ja-muuttumia sekä turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (59 %), hieta ja hiekka Suon pohjalla on liejua kaakkoisosassa paikoin vaihtelevan paksuinen kerros Klapurinnevan turpeista on rahkavaltaisia 80 ja saravaltaisia 20 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 40 %, sararahkaturve (CS) 40 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasaraturve (SC) 19 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 44 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 22 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % Suolla on paksuudeltaan ja laadultaan vaihteleva heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, jonka käyttö on ratkaistava ennen alempien kerrosten hyödyntämistä Laatuvaihtelun takia pintarahkakerros soveltuu lähinnä kuivikkeeksi tai jätevesien imeytykseen Hyvälaatuisen viljelyturpeen tuottamiseen ei voi osoittaa yhtenäistä aluetta Turvetuotantoon parhaiten sopiva alue koostuu kahdesta yli 2 m syvästä altaasta, joiden yhteispinta-ala on noin 134 ha Pintarahkan alapuolinen turve soveltuu energiaturpeen tuotantoon 18 Sutikanneva Sutikanneva (kl ) sijaitsee noin 28 km Laihian keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu lounaassa koko pituudeltaan harjuun, joka on täynnä sorakuoppia, ja muualla rikkonaiseen moreenimaastoon Suo on monien moreenisaarekkeiden rikkoma Itäreunassa on lisäksi peltoja Lounaispuolisella harjulla kulkee lähes koko suon pituudelta ajokelpoinen tie Tutkimuspistetiheys on 3,9/10 ha Kokonaispinta-ala on 326 ha, yli 1 m syvän alueen 239 haja yli 2 m syvän 101 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää melko voimakkaasti kaakkoon Sutikanneva on suurimmaksi osaksi ojitettu Suolla on kolme pienehköä luonnontilaista aluetta Vedet laskevat useita laskuojia myöten kaakkoon läheiseen Laihianjokeen Yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 85 % havainnoista Ojitusaste on 78 % Sutikannevan pohjoisosan luonnontilaisella alueella on keidasrämettä ja muualla ojittamattomilla 1 7

17 Tapio Toivonen alueilla rahkarämettäjarahkanevaa Oj itusalueilla ovat rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumat tyypillisiä Lisäksi suolla on mm varsinaista sararämemuuttumaa, pallosararämemuuttumaa ja turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Suon pohja on epätasainen Yleisimmät pohjamaalaj it ovat moreeni (62 %) ja hiesu Suon pohjalla on liejua muutamassa kohdassa vaihtelevan paksuinen kerros Sutikannevan turpeista on rahkavaltaisia 78 ja saravaltaisia 22 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 54 %, sararahkaturve (CS) 24 %, saraturve (C) 4 % ja rahkasaraturve (SC) 18 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 29 ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 % Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon rikkonaisuus ja paksuhkon heikosti maatuneen pintarahkakerroksen heikko laatu Yli 60 pintarahkasta kuuluu Cuspidata-ryhmään Suolla on kuitenkin noin 15 hain laajuinen alue, jossa saravaltainen turve ulottuu lähelle pintaa Tämä alue soveltuu tyydyttävästi energiaturvetuotantoon 19 Tulipalonneva Tulipalonneva (kl ) sijaitsee noin 22 km Laihian keskustasta kaakkoon Suo raj oittuu mäkiseen moreenimaastoon Suon itäpuolella kulkee valtatie Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha Kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvän alueen 27 ha ja yli 2 m syvän 5 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Tulipalonneva on kokonaan ojitettu Vedet laskevat useita laskuojia myöten itään, läheiseen Laihianjokeen Tulipalonnevan keskiosa on tupasvillarämemuuttumaa Reunemmalla on isovarpuräme-, varsinainen sararäme- ja pallosararämemuuttumaa sekä turvekankaita Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 Suon pohja on epätasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (61 %) ja savi, jonka alla on melko lähellä moreeni Suon pohjalla on liejua yhdessä pisteessä ohut kerros Tulipalonnevan turpeista on rahkavaltaisia 68 ja saravaltaisia 32 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 43 %, sararahkaturve (CS) 25 % ja rahkasaraturve (SC) 32 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviäturpeita on 32 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 9 % Suurin osa Tulipalonnevasta on melko ohutturpeista, ja puusto on melko kookasta Suota ei suositella turvetuotantoon 20 Hatunrämäkkä Hatunrämäkkä (kl ) sijaitsee noin 23 km Laihian keskustasta etelälounaaseen Suo rajoittuu mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon Suolle ei johda ajokelpoista tietä Lähimmät metsäautotiet ovat suon pohjois- ja lounaispuolella noin 400 m :n etäisyydellä Suo on tutkittu hajapistein, ja tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha Kokonaispintaala on 34 haja yli 1 m syvän alueen 20 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 29 m, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen Hatunrämäkkä on kokonaan ojitettu Vedet laskevat suon halki virtaavan Vähännevanojan kautta pohjoiseen Madesjokeen, joka yhtyy Maalahdenjokeen Hatunrämäkän vallitseva suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma Eteläpäässä on korpialue Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Suon pohja on paikoin epätasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (53 %) ja savi Suon pohjalla on liejua yhdessä pisteessä ohut kerros Hatunrämäkän turpeista on rahkavaltaisia 29 ja saravaltaisia 71 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 22 %, sararahkaturve (CS) 7 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasaraturve (SC) 70 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 6 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 18 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 14 % Ohuen turvekerroksen takia suota ei suositella turvetuotantoon 21 Isoneva Isoneva (kl ) sijaitsee noin 21 km Laihian keskustasta etelälounaaseen Suo rajoittuu pohjoisessa peltoon ja muualla mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon Keskiosassa on lisäksi hylätty peltoalue Koillisreunaa sivuaa paikallistie Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha Kokonaispinta-ala on 113 haja yli 1 m syvän alueen 62 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Isoneva on kokonaan ojitettu Eteläosan halki on kaivettu valtaoja, jonka kautta vedet virtaavat koillisosan poikki kulkevaan Isonnevanojaan, joka päätyy Madesjokeen Isonevan pohjoisosa on melkein kokonaan puolukkaturvekangasta Eteläosassa on puolukkaturvekankaan ohella mm lyhytkorsinevaräme-, rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (40 %), hieta ja moreeni Isonevan turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % Pääturvelajeittain jakaantuma 1 8

18 Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat on rahkaturve (S) 41 %, sararahkaturve (CS) 16 ja rahkasaraturve (SC) 43 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 15 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 39 % Ohuen turvekerroksen, kookkaan puuston ja korkeahkon liekoisuuden takia suota ei suositella turvetuotantoon 22 Kantolahti Kantolahti (kl ) sijaitsee noin 21 km Laihian keskustasta etelälounaaseen Suo rajoittuu mäkiseen ja osin kallioiseen moreenimaastoon Koillisreunassa on pienehkö peltoalue Pohjois-ja eteläpäätä sivuaa maantie Tutkimuspistetiheys on 5,7/10 ha Kokonaispinta-ala on 46 haja yli 1 m syvän alueen 28 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen Kantolahti on kokonaanojitettu Suon keskeltäjohtaa valtaoja pohjoiseen Vähänevan halki Madesjokeen, joka yhtyy Maalahdenjokeen Kantolahden yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma, joka vuorottelee paikoin sararämemuuttuman kanssa Pohjoisosassa ja reunoilla on puolukkaturvekangas yleinen Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (66 %) ja moreeni Kantolahden turpeista on rahkavaltaisia 30 % ja saravaltaisia 70 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 11 %, sararahkaturve (CS) 19 %, saraturve (C) 7 % ja rahkasaraturve (SC) 63 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 11 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 46 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 2 % Ohuen turvekerroksen, korkean liekoisuuden ja paikoin kookkaan puuston takia suo ei sovellu turvetuotantoon 23 Kairainneva Kairainneva (kl ) sijaitsee noin 23 km Laihian keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu mäkiseen ja osin kallioiseen moreenimaastoon Eteläpää on osittain raivattu pelloiksi Suon itäpuolella noin 400 m :n etäisyydellä kulkee paikallistie ja länsipuolella samalla etäisyydellä metsäautotie Tutkimuspistetiheys on 2,6/10 ha Kokonaispintaala on 190 ha, yli 1 m syvän alueen 147 haja yli 2 m syvän 103 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään Kairainneva on kokonaan ojitettu Vedet laskevat lounaaseen läheiseen Sarvijokeen, joka yhtyy Maalahdenjokeen Kairainnevan yleisimmät suotyypit ovat suon keskellä rahkaneva- ja rahkarämemuuttuma Paikoin esiintyy lyhytkorsinevamuuttumaa Reunoilla on paikoin turvekangasta ja isovarpurämemuuttumaa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 Suon pohja on melko tasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (62 %) ja moreeni Suon pohjoisosassa on pohjalla liejua vaihtelevan paksuinen kerros Kairainnevan turpeista on rahkavaltaisia 87 % ja saravaltaisia 13 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 63 %, sararahkaturve (CS) 24 ja rahkasaraturve (SC) 13 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviäturpeita on 12 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 16 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 3 % Kairainnevan yli 2 m syvän noin 90 ha :n alueen paksu heikosti maatunut pintarahkakerros ei sovellu vaihtelevan rahkalaadun takiaviljelyturpeen raaka-aineeksi Se soveltuu kuitenkin välttävästi kuivike- ja imeytyskäyttöön Tuotantoalueen muodostamista haittaa pohjoisosan rikkonaisuus Pintarahkan käytön jälkeen alapuolinen kerros soveltuu energiaturvetuotantoon 24 Palssinneva Palssinneva (kl ) sijaitsee noin 19 km Laihian keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon Suon itäreunaa sivuaa metsäautotie Suo on tutkittu hajapistein, ja tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha Kokonaispinta-ala on 15 ha ja yli 1 m syvän alueen 6 ha Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 24 m, ja pinta viettää lounaaseen Palssinneva on kokonaan ojitettu Vedet laskevat lounaisosasta lähtevän laskuojan kautta FinnÄhon, joka johtaa Maalahdenjokeen Palssinnevan pohjoisosa on rahkarämemuuttumaa ja eteläosa puolukkaturvekangasta Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 Suon pohja on paikoin epätasainen, ja pohjamaalajinaon moreeni Palssinnevan turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 % Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 34 %, sararahkaturve (CS) 20 ja rahkasaraturve (SC) 46 % Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 11 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 40 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 12 % Suon pieni koko ja ohuehko turvekerros rajoittavat käyttöä turvetuotantoon Pohjoisosassa on pienimuotoinen kuiviketurpeen nosto mahdollista 19