GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 210 MAAPERÄOSASTO Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen RUUKISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA II Abstract : The mires and their peat resources in Ruukki part II Kuopio 1988

2 Herranen, Teuvo 1988 Ruukissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kimmo Virtanen, Yhteenveto Ruukissa tutkituista soista Osa II Abstract : The mires and their peat resources in Vihanti Part II Geological Survey of Finland, Report of peat Investigation The Geological Survey of Finland has studied the area of hectars of mires in the municipality of Ruukki Majority of the mires with industrial interest were included in the study This work is a part of the total inventory of the peat resources of Finland The detailed surveys were made using line grids, where study sites were staked out at 100 meter intervals The cover type, the peat type, the decomposition degree of peat and the substratum of mires were determined at each study site Laboratory samples were taken from selected sites to determine the ph value, ash content, heating value and bulk density of peat (507 samples) Samples were also analysed for some trace elements (Co, Cr, Cu, Cd, Pb, Zn, Ni, Ag, Mn, Fe and S) Behavior of the peat ash melting and the cation exchange capasity were determined, too The mires of Ruukki are both ombrotrophic bogs and minerotrophic fens 58 % of the peat deposits is composed of Carex and 42 % of Sphagnum peat In the fens there are chemical precipitates in the peat such as siderite and vivianite Paludification have started in Ruukki area about 5000 years ago after the land had emerged from the Baltic sea due to the crust uplifting The mires of Ruukki are quite shallow On an average they are 0,95 m deep Of the surreyed mire area 36 % is over 1 m deep and only 9 % over two meters deep The average ash content is 4,0 %, bulk density 101 kg/m³ (in situ) and the heating value 21,2 MJ/kg Slightly the trace-element contents of peat samples of Ruukki are small (e g average content of Cr 26 ppm, Cu 7 ppm, Ni 4 ppm, Pb 5 ppm, Zn 9 ppm, Cd 0,2 ppm, Fe 0,19 % and S 0,23 %) Most of the traces have become concentrated to the bottom layer of peat, but Pb and Zn to the surface layer The melting points of slightly humified surfice Sphagnum peat ashes are lower than those of other peat ash samples The cation exchange capasity (CEC) is highest in slightly humified Acutifolia-type Sphagnum peat (max 128 m ekv/100 g dry peat) Altogether ha of mires were evaluated suitable for peat production The amount of useful fuel peat is 40 milj m³ in situ and the amount of useful horticultural peat is 4 milj m³ in situ The energy content of fuel peat is 21 TWh on dry basis Key words : peat, mire, inventory, resources, Ruukki Kimmo Virtanen and Teuvo Herranen Geological Survey of Finland P O Box 237 ISBN x SF KUOPIO ISSN Finland

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 2 TUTKITUT SUOT 8 47 Sarvisuo 8 48 Vesineva Kotaneva Hangasneva Jääräsuo Katajamaanräme Kipsuanräme Lemetinsuo Virsunneva Kuusimaanneva Lumineva Jussinsaarenneva Ilvesneva Siliäneva Rötösneva Nälkäneva Honkiräme Soidinräme Löytöneva Mikonneva Ruskianeva Isoneva Hankalansuo Hoijakkaneva Tervaneva Riitasuo Matoneva Jokiperänsuo Sauvonaro Tuomaanneva Piilineva Aituuksenneva Isoneva Jylhänräme 99

4 81 Akanneva Hukanneva Rimmenneva Lemetinneva Salonräme TULOSTEN TARKASTELUA Suotyypit Turvekerrostumat Turpeen fysikaaliset ominaisuudet Happamuus Tuhkapitoisuus Turvetuhkan sulamiskäyttäytyminen Vesipitoisuus Kuivatilavuuspaino Lämpöarvo Vaihtokapasiteetti Turpeen kemialliset ominaisuudet Kromi Kupari Nikkeli Koboltti Lyijy Sinkki Kadmium Hopea Mangaani Rauta Rikki SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Turvetuotanto Suojelusuot YHTEENVETO 154 TIEDOTUKSIA 155 KIRJALLISUUS 157 LIITTEET

5 - 5-1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt turvetutkimuksia Ruukin kunnassa vuosina 1975, 1976, 1979, 1982, 1983, 1984 ja 1985 Tutkimuksia on vielä täydennetty vuonna 1986 Vuosina 1975 ja 1976 tehdyt tutkimukset on julkaistu Geologian tutkimuskeskuksen tutkimusraportissa n :o 33 : "Siikajokilaakson turvevarat ja niiden käyttömahdollisuudet" (Lappalainen, Häikiö, Korpijaakko ja Mäkilä 1978) Nyt julkaistavat Ruukin turvetutkimustiedot tulevat kahtena erillisenä raporttina, joista osa I sisältää kuvauksen tutkimusmenetelmistä, vanhojen tutkimusten tarkennustiedot ja selostukset kunnan länsi- ja pohjoisosien soista Osa II sisältää selostukset kunnan itä- ja eteläosien soista ja koko kunnan tutkimusaineiston yhteenvedon Ruukissa on tutkittu kaikkiaan 85 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha Tämä on n 62 % kunnan yli 20 ha :n suuruisten soiden pinta-alasta ( ha) (Lappalainen ym 1980) Ruukin soista on jätetty tutkimuksen ulkopuolelle soidensuojelun perusohjelmaan (Maa- ja metsätalousministeriö) kuuluva Revonnevan-Ruonevan-Kivikartanonnevan alue (3 430 ha) sekä kunnan luoteisosassa olevat rikkonaiset suoalueet, jotka aerogammakartoilta tulkitsemalla on todettu mataliksi (Virtanen ja Vironmäki 1985) Turvetutkimusten tarkoituksena on ollut käyttökelpoisten poltto- ja kasvuturvevarojen selvittäminen, mutta tämän lisäksi on huomioitu myös turpeen ja soiden muut käyttömahdollisuudet Ruukin lähialueilta on aiemmin julkaistu turvetutkimustuloksia Siikajokilaaksosta (Lappalainen, Häikiö, Korpijaakko ja Mäkilä 1978), Pattijoelta (Virtanen 1985) ja Vihannista (Virtanen ja Herranen, osa ja osa II 1986)

6 - 6 - Kuva 1 Tutkitut suot Fig 1 Location of the investigated mires

7 - 7 - Kuva 1 Tutkitut suot Fig 1 Names of the investicated mires 1 Haarasuo 2 Matoneva 3 Lehmineva 4 Karjoneva 5 Pullinneva 6 Paloneva 7 Ämmänmäensuo 8 Sauvolanneva 9 Turtaneva 10 Rinkanneva 11 Nissilänneva 12 Olkineva 13 Relletinsuo 14 Olkineva (Lautakota) 15 Meteliaro 16 Kippakengänneva 17 Valkeisneva 18 Varesneva 19 Kampuraneva 20 Taarinneva 21 Hukkaneva 22 "Ahvenharjunsuo" 23 Kouruneva 24 Pohjanneva 25 Karhuräme 26 Tuomela 27 Viitaräme 28 Itkonräme 29 Siponneva 30 Linnanräme 31 Laitumenneva 32 Pahaojankorpi 33 Pikkusaarenräme 34 Hemminneva 35 Idänräme 36 Tervasneva 37 Isoneva 38 Järvineva Pahaneva Ruoneva 41 Rahkaneva 42 Selänräme 43 Huhtineva 44 Pesuanneva 45 Tapaninneva 46 Honkaneva 47 Sarvisuo 48 Vesineva 49 Kotaneva 50 Hangasneva 51 Jääräsuo 52 Katajamaanräme 53 Kipsuanräme 54 Lemetinsuo 55 Virsunneva 56 Kuusimaanneva 57 Lumineva 58 Jussinsaarenneva 59 Ilvesneva 60 Siliäneva 61 Rötösneva 62 Nälkäneva 63 Honkiräme 64 Soidinräme 65 Löytöneva 66 Mikonneva 67 Ruskianeva 68 Isoneva 69 Hankalansuo 70 Hoijakkaneva 71 Tervaneva 72 Riitasuo 73 Matoneva 74 Jokiperänsuo 75 Sauvonaro 76 Tuomaanneva 77 Piilineva 78 Aituuksenneva 79 Isoneva 80 Jylhänräme 81 Akanneva Hukanneva Rimmenneva 84 Lemetinneva 85 Salonräme Suot 1-46 julkaistaan Ruukin turvevaroja käsittelevässä raportin I osassa ja suot raportin II osassa The mires 1-46 are published in the I part of the report concerning the peatresources in the municipality of Ruukki and the mires in the II part of the report

8 - 8-2 TUTKITUT SUOT 47 Sarvisuo (kl , x = 71615, y = 25630) sijaitsee noin 7 km Paavolasta lounaaseen Suo rajoittuu etelässä maantiehen, pohjoisessa Kipsuanojaan, lännessä ja idässä moreenimäkiin (kuva 2) Pinta-ala on 231 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 54 ha ja yli 1,5 m :n 10 ha Tutkimuspisteitä on 0,6 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 1,0 kpl/10 ha Suurin osa suosta on peltoa Vallitsevia suotyyppejä ovat varputurvekangas ja eri muuttuma-asteella olevat tupasvillarämeet Tutkimuspisteistä on avosoilla 7 %, rämeillä 33 %, korvissa 7 %, turvekankailla 20 % ja pelloilla 33 % Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Vedet valuvat ojia myöten suon pohjoispuolella virtaavaan Kipsuanojaan Sarvisuon turvekerrostuman keskisyvyys on 0,8 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m Tästä on pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 0,6 m Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu Sarvisuossa on rahkavaltaisia turpeita 30 % ja saravaltaisia 70 % Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 56 % Yleisemmät turvelajit ovat puuta sisältävä rahkasaraturve 42 %, rahkasaraturve 16 % ja puhdas rahkaturve 9 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerroksen 3,7 ja pohjakerroksen 5,8 Liekoisuus on erittäin alhainen (0,5 %) Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1-0,5 m (1,5 %) Sarvisuossa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,51 1,23 1,74 yli 1 m 0,36 0,33 0,69 yli 1,5 m 0,11 0,06 0,17 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 47 % pohjaturvetta Sarvisuon keskiosissa on n 20 ha alue, joka pääosin

9 - 9 - on yli 1,5 m syvää Tämä alue on valtaosin peltoa ja se soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon Alueelta on tehtävä tuhkamäärityksiä ennen turvetuotannon aloittamista Turve on heikosti maatunutta ja saravaltaista ja on mahdollista, että alueelta tuotettava palaturve on tämän takia murenevaa

10 Vesineva (kl , x = 71656, y = 25596) sijaitsee noin 7 km Paavolasta kaakkoon Suo rajoittuu lännessä pääosin peltoihin, pohjoisessa tiehen ja muualla moreenista muodostuneisiin mäkiin (kuva 3) Pinta-ala on 387 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 97 ha, yli 1,5 m :n 67 ha ja yli kahden metrin 2 ha Tutkimuspisteitä on 2,8 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 3,4 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat eriasteiset tupasvillarämeet ja sararämeet Puusto on pääosin mäntyvaltaista keskitiheää harvennusmetsikköä Tutkimuspisteistä on avosoilla 14 %, rämeillä 78 % ja turvekankailla 8 % Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Vedet valuvat Vesinevanojan kautta Siikajokeen Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Vesinevanojaan Vesinevan turvekerrostuman keskisyvyys on 0,9 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 0,9 m Suon pohja on tasainen ja yleisin pohjamaalaji on hiesu Vesinevassa on rahkavaltaisia turpeita 35,3 %, saravaltaisia 64,3 % ja ruskosammalvaltaisia 0,3 % (kuvat 4-6) Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 30 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve 38 %, puuta sisältävä rahkasaraturve 22 % ja puhdas rahkaturve 16 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerroksen 3,1 ja pohjakerroksen 6,2 Liekoisuus on keskimääräinen (2,2 %) Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1-0,5 m (4,9 %) Vesinevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteiltä A333 ja C 300 (taulukko 1) Turpeiden ph on korkea suon länsiosassa (ka 5,3) Vesipitoisuus on keskimäärin 89,3 % Turpeiden kuiva-ainesisältö on kg/suo-m³ (ka 98 kg/suo-m³ ) Turpeen tuhkapitoisuus on suon länsiosassa keskimäärin 5,1 % ja itäosissa 2,0 % Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/kg Vesinevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 1,45 2,02 3,47 yli 1 m 0,74 1,01 1,75 yli 1,5 m 0,42 0,57 0,99 yli 2 m 0,03 0,01 0,04

11 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 58 % pohjaturvetta Vesinevalla on turvetuotantoon soveltuvaa, yli 1,5 m syvyistä aluetta noin 60 ha, jos suon pohjoispuolella olevat pellot huomioidaan mukaan Koska suon pohja on tasainen ja kivetön, voidaan turvetta tuottaa syvemmältä kuin yleensä Suon teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 0,9 milj suo-m³

12 Kotaneva (kl , x = 71645, y = 25610) sijaitsee noin 5 km Paavolasta kaakkoon (kuva 7) Suo rajoittuu lännessä Luohuanjokeen, idässä ja koillisessa maantiehen, etelässä peltoihin, pohjoisessa Luohuanjokeen ja maantiehen (kuva 8) Pinta-ala on 229 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 90 ha, yli 1,5 m : n 41 ha j a yli kahden metrin 21 ha Tutkimuspisteitä on 2,5 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 4,8 kpl/10 ha Vallitsevana suotyyppinä on sararäme, joka on suurelta osin muuttuma-asteella Puusto on pääosin mäntyvaltaista keskitiheää harvennusmetsikköä Tutkimuspisteistä on rämeillä 93 % ja turvekankailla 7 % Suo on ojitettu kauttaaltaan Vedet valuvat ojia pitkin Luohuanjoen kautta Siikajokeen Kotanevan turvekerrostuman keskisyvyys on 1,0 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,0 m Suon pohja on tasainen Yleisin pohjamaalaji on hiesu Kotanevassa on rahkavaltaisia turpeita 18 % ja saravaltaisia 82 % (Kuvat 9-12) Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 22 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve 58 % ja puuta sisältävä rahkasaraturve 19 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerroksen 3,3 ja pohjakerroksen 6,0 Liekoisuus on keskimääräinen (2,2 %) -0,5 Liekoja m (4,7 on %) eniten syvyysvälillä 0,1 Kotanevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 400, B 300 ja C 100 (taulukko 2) Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,2 % ja turpeen vesipitoisuus 87 % Alhaisesta vesipitoisuudesta johtuen turpeen kuiva-ainemäärä on suuri (ka 117 kg/suo-m³ ) Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/kg eli 50 % :n käyttökosteudella 9,6 MJ/kg Kotanevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,99 1,26 2,25 yli 1 m 0,55 0,88 1,43 yli 1,5 m 0,33 0,50 0,83 yli 2 m 0,20 0,30 0,50

13 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 61 % pohjaturvetta Kotaneva soveltuu polttoturvetuotantoon Suolla on yhtenäinen, n 40 hehtaarin suuruinen, yli 1,5 m paksu alue, joka voidaan ottaa tuotantoon Kotanevan käyttökelpoiset turvevarat ovat n 0,6 milj suo-m³

14 Hangasneva (kl , x = 71645, y = 25578) sijaitsee noin 3 km Paavolan keskustasta etelään (kuva 13) Suo rajoittuu loivapiirteiseen hiekkamoreenimaastoon muualla paitsi lännessä Oulu-Ylivieska kantatiehen ja Ohtuanojaan (kuva 14) Suo on otettu turvetuotantoon v 1984 (Turveruukki Oy tuottaa suolla kasvuturvetta) Pinta-ala on 360 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 255 ha, yli 1,5 m :n 190 ha ja yli kahden metrin 130 ha Tutkimuspisteitä on 2,6 kpl/10 ha Vallitsevana suotyyppinä on pohjois-ja itäosassa lyhytkortinen neva, länsi- ja eteläosassa vaihtelevat tupasvillaräme ja isovarpuinen räme, keskiosa on kauttaaltaan rahkanevaa Myös rahkarämettä tavataan reunoilla Tutkimuspisteistä on avosoilla 57 %, rämeillä 32 %, korvissa 5 %, turvekankailla 4 % ja pelloilla 2 % Vedet valuvat itäosasta Luohuanjokeen ja länsiosasta Ohtuanojaan Hangasnevan turvekerrostuman keskisyvyys on 1,5 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m Tästä on pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 1,1 m Suon pohja on tasainen ja yleisin pohjamaalaji on hieta Hangasnevassa on rahkavaltaisia turpeita 55 % ja saravaltaisia 45 % (kuvat 15-19) Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 10 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 19 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve 18 %, rahkasaraturve 15 %, puhdas rahkaturve 14 %, tupasvillaa sisältävä rahkaturve 15 % ja kortetta sisältävä rahkasaraturve 13 % Korte on A-linjastolla yleisin lisätekijä suon pohjakerroksessa Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerroksen 2,7 ja pohjakerroksen 6,0 Liekoisuus on koko suolla erittäin alhainen (0,3 %) Hangasnevalta on tehty turpeen vaihtokapasiteettimäärityksiä 26 näytteestä turpeen kasvuturveominaisuuksien selvittämiseksi (taulukko 3) Vaihtokapasiteettiarvot olivat mekv/100 g turvetta Kasvuturpeeksi soveltuvien turpeiden vaihtokapasiteetti oli keskimäärin 108 mekv/100 g Hyvän kasvuturpeen vaihtokapasiteetin olisi oltava yli 100 mekv/100 g turvetta (Turveteollisuusliitto)

15 Hangasnevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 1,98 3,26 5,24 yli 1 m 1,69 2,91 4,60 yli 1,5 m 1,46 2,44 3,90 yli 2 m 1,04 1,65 2,69 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 63 % pohjaturvetta Hangasneva on otettu turvetuotantoon Suolla on 190 ha turvetuotantoon sopivaa aluetta Suon paksu pintakerros on muodostunut suurelta osin acutifolia-ryhmän sammalista, joilla on korkeahko vaihtokapasiteetti Turve soveltuu erinomaisesti kasvuturpeeksi Kasvuturvetuotannon jälkeen suon pohjaosien turpeet voidaan tuottaa polttoturpeeksi Kasvuturvetuotantoon sopivaa aluetta on n 140 ha Suon pohjoisosa ei sovellu kasvuturvetuotantoon Suon kasvuturvevarat ovat n suo-m³ ja polttoturvevarat n 2 milj suo-m³ 51 Jääräsuo (kl , x = 71622, y = 25571) sijaitsee noin 6 km Paavolasta etelään Suo rajoittuu moreenimaastoon Lounaisreunalla kulkee maantie (kuva 20) Pinta-ala on 210 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 23 ha Tutkimuspisteitä on 0,4 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 1,4 kpl/10 ha Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme Suon keskiosissa on peltoa Puusto on pääosin keskitiheää vajaatuottoista männikköä Kaikki tutkimuspisteet ovat rämeillä Suoalasta on ojitettu noin puolet Vedet valuvat ojia myöten Jääräojaan ja sitä pitkin Ohtuanojaan, joka laskee Siikajokeen Jääräsuon turvekerrostuman keskisyvyys on 0,8 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 0,7 m Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Jääräsuossa on rahkavaltaisia turpeita 96 % ja saravaltaisia 4 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillaa sisältävä

16 rahkaturve 53 %, puuta sisältävä sararahkaturve 27 % ja puhdas rahkaturve 11 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerroksen 2,7 ja pohjakerroksen 6,3 Liekoisuus on koko suolla erittäin alhainen (0,2 %) Jääräsuossa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,44 1,14 1,58 yli 1 m 0,12 0,15 0,27 Jääräsuo ei matalana sovellu turvetuotantoon 52 Katajamaanräme (kl , x = 71652, y =25560) sijaitsee noin 4 km Paavolasta lounaaseen Suo rajoittuu luode-kaakkosuuntaisiin moreenimäkiin muualla paitsi idässä peltoihin ja Ohtuanojaan Uusi metsäautotie kulkee suon lounaisosan läpi (kuva 21) Pinta-ala on 88 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 27 ha Tutkimuspisteitä on 3,5 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 3,2 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen sararämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma Puusto on pääosin mänty- ja koivuvaltaista keskitiheää harvennusmetsikköä Tutkimuspisteistä on avosoilla 6 %, rämeillä 65 %,korvissa 19 ja turvekankailla 10 % Suo on ojitettu kauttaaltaan Vedet valuvat ojia myöten Ohtuanojaan, joka laskee Siikajokeen Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Ohtuanojaan Katajamaanrämeen turvekerrostuman keskisyvyys on 0,9 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m Tästä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 0,9 m Suon pohja on tasainen Yleisin pohjamaalaji on moreeni Katajamaanrämeessä on rahkavaltaisia turpeita 50 % ja saravaltaisia 50 % Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 66 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 17 % Yleisimmät turvelajit ovat puuta sisältävä rahkasaraturve 38 % ja puuta sisältävä sararahkaturve 22 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerroksen 3,2 ja pohjakerroksen 6,7 Liekoisuus on keskimääräinen (2,6 %)

17 eri Katajamaanrämeessä turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,23 0,55 0,78 yli 1 m 0,09 0,25 0,34 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 72 % pohjaturvetta Katajamaanrämeeltä on mahdollisuus ottaa n 15 hehtaarin alue lähes 1,5 m syvyistä aluetta pienimuotoiseen palaturvetuotantoon Ennen tuotannon alkua on vielä selvitettävä turpeen tuhkapitoisuus Katajamaanrämeen käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m³ 53 Kipsuanräme (kl , x = 71618, y = 25644) sijaitsee noin 8 km Paavolasta kaakkoon Suo rajoittuu topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon ja idässä osittain myös Kipsuanojaan Suoallas on moreenikumpujen pirstoma (kuva 22) Suon länsi- ja itäpuolelle tulee tilustie Pinta-ala on 177 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 38 ha ja yli 1,5 m :n 2 ha Tutkimuspisteitä on 1,1 kpl/ 10 ha ja syvyysmittauksia on 1,0 kpl/10 ha Vallitsevana suotyyppinä on sararäme, joka on suurelta osin muuttuma-asteella Puusto on tiheää mäntyvaltaista kasvatus- ja harvennusmetsikköä Kaikki tutkimuspisteet ovat rämeillä Suo on ojitettu kauttaaltaan Vedet valuvat Kipsuanojaan, siitä Luohuanjokeen ja Siikajoen kautta Perämereen Kipsuanrämeen turvekerrostuman keskisyvyys on 0,7 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m Tästä on pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 0,5 m Suon pohja on tasainen ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja hiekka Kipsuanrämeessä on rahkavaltaisia turpeita 6 % ja saravaltaisia 94 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve 48 % ja puuta sisältävä rahkasaraturve 44 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, pintakerroksen 3,4 ja pohjakerroksen 5,7 Liekoisuus on erittäin korkea (9,6 %)

18 Kipsuanrämeessä turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,76 0,52 1,28 yli 1 m 0,26 0,20 0,46 yli 1,5 m 0,02 0,01 0,03 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 44 % pohjaturvetta Kipsuanrämeen keskiosista on mahdollisuus ottaa pienimuotoiseen palaturvetuotantoon n 10 hehtaarin alue, jonka syvyys on noin 1,5 m Turvetuotantoa haittaa lahoamattoman puuaineksen suuri määrä Ennen tuotannon aloittamista suolta on tehtävä vielä tuhkapitoisuusmäärityksiä Alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m³

19 Lemetinsuo (kl , x = 71636, y = 25542) sijaitsee noin 5 km Paavolasta lounaaseen Suo rajoittuu moreenimaastoon Koillisessa suo rajoittuu osittain maantiehen (kuva 23) Pinta-ala on 55 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 2 ha Tutkimuspisteitä on 0,7 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 1,1 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat turvekankaat, pellot ja muuttuma-asteiset sararämeet Puusto on pääosin tiheää koivuvaltaista harvennusmetsikköä Tutkimuspisteistä on rämeillä 25 %, turvekankailla 50 % ja pelloilla 25 % Suo on ojitettu kauttaaltaan Vedet valuvat ojia myöten pohjoiseen Roppolanojan ja Ohtuanojan kautta Siikajokeen Lemetinsuon turvekerrostuman keskisyvyys on 0,6 m Pohjamaalaji on moreeni Lemetinsuossa on rahkavaltaisia turpeita 7 % ja saravaltaisia 93 % Yleisimmät turvelajit ovat puuta sisältävä rahkasaraturve 50 %, rahkasaraturve 30 % ja varpua sisältävä rahkasaraturve 13 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerroksen 3,3 ja pohjakerroksen 5,7 Lemetinsuossa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,03 0,31 0,34 yli 1 m 0,01 0,01 0,02 Lemetinsuo ei matalana sovellu turvetuotantoon

20 Virsunneva (kl , x = 71626, y = 25542) sijaitsee noin 6 km Paavolasta lounaaseen (kuva 24) Suo rajoittuu koillisessa peltoihin, muualla topografialtaan vaihtelevaan moreenimaastoon (kuva 23) Pinta-ala on 30 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 15 ha ja yli 1,5 m :n 4 ha Tutkimuspisteitä on 3,0 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 0,3 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat sararämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma Tutkimuspisteistä on avosoilla 11 % ja rämeillä 89 % Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Vedet valuvat ojia pitkin Ohtuanojaan ja siitä Siikajoen kautta edelleen Perämereen Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Ohtuanoj aan Virsunnevan turvekerrostuman keskisyvyys on 1,0 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m Tästä on pintakerrosta 1,0 m ja pohjakerrosta 0,4 m Suon pohja on vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja hiekka Virsunnevassa on rahkavaltaisia turpeita 12 % ja saravaltaisia 88 % Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 54 % Yleisimmät turvelajit ovat puuta sisältävä rahkasaraturve 50 % ja rahkasaraturve 36 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, pintakerroksen 3,2 ja pohjakerroksen 5,9 Liekoisuus on korkea (3,0 %) Virsunnevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,20 0,11 0,31 yli 1 m 0,14 0,07 0,21 yli 1,5 m 0,06 0,02 0,08 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 32 % pohjaturvetta Virsunnevalta voidaan ottaa n 10 hehtaarin suuruinen alue tilakohtaiseen palaturvetuotantoon Alue on osittain peltoa Koska turve on heikosti maatunutta ja saravaltaista, palaturpeesta voi tulla murenevaa Turpeen tuhkapitoisuus on myös selvitettävä ennen turvetuotantoa Virsunnevan käyttökelpoiset turvevarat ovat n 0,1 milj suo-m³

21 Kuusimaanneva (kl , x = 71631, y = 25536) sijaitsee noin 7 km Paavolasta lounaaseen (kuva 24) Suo rajoittuu suuriin luode-kaakko -suuntaisiin moreenikumpareisiin Suon pohjoispäässä on maantie (kuva 25) Pinta-ala on 116 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 51 ha, yli 1,5 m :n 22 ha ja yli kahden metrin 5 ha Tutkimuspisteitä on 1,2 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 2,1 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa muuttunut tupasvillaräme, keskiosassa turvepellot ja muuttuneet sararämeet Eteläosassa on luonnontilaista ja muuttunutta saranevaa Tutkimuspisteistä on avosoilla 21 %, rämeillä 57 ja pelloilla 22 % Valtaosa suosta on ojitettu n v sitten Vedet valuvat ojia myöten Roppolanojaan, joka laskee Ohtuanojaan ja edelleen Siikajokeen Kuusimaannevan turvekerrostuman keskisyvyys on 1,1 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m Tästä on pintakerrosta 0,9 m ja pohjakerrosta 0,6 m Suon pohja on vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni Kuusimaannevassa on rahkavaltaisia turpeita 16 % ja saravaltaisia 84 % Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 45 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 13 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve 39 %, puuta sisältävä rahkasaraturve 31 % ja raatetta sisältävä rahkasaraturve 10 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerroksen 3,7 ja pohjakerroksen 6,1 Liekoisuus on koko suolla erittäin alhainen (0,2 %) Kuusimaannevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,71 0,52 1,23 yli 1 m 0,44 0,31 0,75 yli 1,5 m 0,26 0,13 0,39 yli, 2 m 0,09 0,02 0,11 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 42 % pohjaturvetta Kuusimaannevalla on turvetuotantoon soveltuvaa, valtaosin yli 1,5 m syvää aluetta n 25 ha Suo voidaan ottaa

22 turvetuotantoon Jussinsaarennevan (58 ) lisäalueena Ennen tuotannon aloitusta suolta on tehtävä tuhkamäärityksiä ja lisättävä huomattavasti syvyystutkimuksia Kuusimaannevan käyttökelpoiset turvevarat ovat n 0,3 milj suo-m³ 57 Lumineva (kl , x = 71637, y = 25523) sijaitsee noin 7 km Paavolasta lounaaseen (kuva 24) Suo rajoittuu laajoihin moreenikumpareihin (kuva 26) Suon länsipuolella on tilustie Pinta-ala on 106 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 48 ha, yli 1,5 m :n 12 ha ja yli kahden metrin 3 ha Tutkimuspisteitä on 1,1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 2,6 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämeojikko ja sararämemuuttuma Paikoin tavataan myös turvekankaita Puusto on pääosin mäntytaimistoa Tutkimuspisteistä on rämeillä 92 % ja turvekankailla 8 % Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Vedet valuvat pohjoiseen ja koilliseen meneviä ojia myöten Roppolanojaan, josta vedet laskevat Ohtuanojaan ja edelleen Siikajokeen Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Roppolanojaan Luminevan turvekerrostuman keskisyvyys on 1,0 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 0,8 m Suon pohja on vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni Luminevassa on rahkavaltaisia turpeita 32 % ja saravaltaisia 68 % Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 59 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23 % Yleisimmät turvelajit ovat puuta sisältävä rahkasaraturve 43 % ja rahkasaraturve 19 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerroksen 3,4 ja pohjakerroksen 6,1 Liekoisuus on erittäin alhainen (0,8 %) Liekoja on eniten syvyysvälillä 0, 1-0, 5 m (1, 6 %) Luminevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,40 0,62 1,02 yli 1 m 0,23 0,40 0,63 yli 1,5 m 0,09 0,12 0,21 yli 2 m 0,04 0,02 0,06

23 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 64 % pohjaturvetta Lumineva voidaan ottaa turvetuotantoon Jussinsaarennevan (58 ) lisäalueena Suon turvetuotantoon soveltuva alue on yhteensä n 25 ha ja se koostuu kolmesta erillisestä osasta Ennen turvetuotantoa alueen syvyysmittauksia ja tuhkan määrityksiä on lisättävä Luminevan käyttökelpoiset turvevarat ovat kaikkiaan n 0,3 milj suo-m³

24 Jussinsaarenneva (kl , x = 71620, y = 25528) sijaitsee noin 8 km Paavolan keskustasta etelälounaaseen (kuva 23) Suo rajoittuu moreenikumpuihin A-linjaston itäpäässä on Ohtuanoja (kuva 27) Kulkuyhteydet ovat heikot, sillä suolle ei ole tietä Pinta-ala on 222 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 66 ha, yli 1,5 m :n 40 ha ja yli kahden metrin 2 ha Tutkimuspisteitä on 3,3 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 5,8 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjaston itäpäässä sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma, suon keskellä saraneva ja -räme B-linjaston länsiosassa ovat vallitsevina erilaiset muuttumat ja suon reunoilla korvet Tutkimuspisteistä on avosoilla 13 %, rämeillä 75 %, korvissa 8 % ja turvekankailla 4 % Suosta on ojitettu noin puolet Vedet valuvat A-linjastolta ojia pitkin Ohtuanojan kautta Siikajokeen, B- linjastolta ojia pitkin Haukkaojaan ja Roppelonojaan ja edelleen Ohtuanojaan Jussinsaarennevan turvekerrostuman keskisyvyys on 0,9 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m Tästä on pintakerrosta 1,0 m ja pohjakerrosta 0,5 m Suon pohja on länsiosassa tasainen ja itäosassa vaihteleva Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Jussinsaarennevassa on rahkavaltaisia turpeita 34 % ja saravaltaisia noin 66 % (kuva 28) Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 36 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 21 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve 21 %, puuta sisältävä saraturve 12 %, puuta sisältävä rahkasaraturve 13 % ja sararahkaturve 11 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, pintakerroksen 3,5 ja pohjakerroksen 5,9 Liekoisuus on erittäin alhainen (0,7 %) Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,0-0,5 m (1,3 %) Jussinsaarennevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 700 ja A 1200 (taulukko 4) Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,4 % Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 88,7 % ja turpeen kuiva-ainemäärä 107 kg/suo-m³ Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,3 MJ/kg eli 50 % :n käyttökosteudella 9,4 MJ/kg

25 Jussinsaarennevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 1,16 0,73 1,89 yli 1 m 0,63 0,35 0,98 yli 1,5 m 0,46 0,21 0,67 yli 2 m 0,03 0,01 0,04 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 35 % pohjaturvetta Jussinsaarenneva soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 m syvyiseltä osaltaan (40 ha) Tuotantoon sopivan alueen länsipäässä on tuotantoa haittaamassa n 40 cm paksu heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros, joka ei sovellu kasvuturpeeksi Jussinsaarennevan lisäalueiksi voidaan ottaa Lumineva (57 ), Kuusimaanräme (56 ) ja Ilvesneva (59 ), jolloin saadaan yhteensä yli 100 ha käsittävä rikkonainen tuotantoalue Jussinsaarennevan käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m³ 59 Ilvesneva (kl , x = 71615, y = 25516) sijaitsee 9 km Paavolasta lounaaseen (kuva 24) Suo muodostuu kahdesta erillisestä kapeiden salmien toisiinsa yhdistämästä altaasta Suo rajoittuu moreeni- ja hiekkamaastoon (kuva 29) Kulkuyhteydet ovat heikot, sillä suolle ei ole tietä Pinta-ala on 111 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 49 ha, yli 1,5 m :n 28 ha ja yli kahden metrin 5 ha Tutkimuspisteitä on 1,1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 1,9 kpl/ 10 ha Vallitsevana suotyyppinä on varsinainen sararäme, joka on osittain muuttuma-asteella Puusto on pääosin keskitiheää, mäntyvaltaista harvennusmetsikköä Tutkimuspisteistä on avosoilla 8 % ja rämeillä 92 % Suoalasta on ojitettu 75 % Vedet valuvat ojia pitkin Ohtuanojaan, josta Siikajoen kautta Perämereen Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Ohtuanojaan Ilvesnevan turvekerrostuman keskisyvyys on 1,0 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m Tästä on pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 0,7 m Suon pohja on

26 vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on hieta Ilvesnevassa on rahkavaltaisia turpeita 26 % ja saravaltaisia 74 % Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 24 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve 44 %, puuta sisältävä rahkasaraturve 22 % ja sararahkaturve 10 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, pintakerroksen 3,0 ja pohjakerroksen 5,9 Liekoisuus on keskimääräinen (2,2 %) Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1-0, 5 m (4, 5 %)

27 Ilvesnevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,63 0,51 1,14 yli 1 m 0,42 0,32 0,74 yli 1,5 m 0,30 0,19 0,49 yli 2 m 0,05 0,05 0,10 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 44 % pohjaturvetta Ilvesnevalta on mahdollisuus ottaa yhtenäinen n 25 ha alue turvetuotantoon Jussinsaarennevan (58) lisäalueeksi Ilvesnevan itäpäässä on paikoin n 40 cm paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros, joka vaikeuttaa suon polttoturvetuotantoon ottamista Ennen turvetuotannon aloitusta on Ilvesnevalta tehtävä tarkennustutkimuksia ja turpeen tuhkapitoisuuden määrityksiä Ilvesnevan käyttökelpoiset turvevarat ovat n 0,33 milj suo-m³

28 Siliäneva (kl , x = 71593, y = 25509) sijaitsee noin 11 km Paavolasta lounaaseen Suo rajoittuu pääosin hiekka- ja hiekkamoreenimaastoon (kuva 30) mistä on yli metrin syvyistä aluetta 4 ha Pinta-ala on 317 ha, Tutkimuspisteitä on 0,6 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 1,1 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat pallosararämemuuttuma, kangasrämemuuttuma ja varputurvekangas Tutkimuspisteistä on rämeillä 89 % ja turvekankaalla 11 % Suo on ojitettu Vedet valuvat ojia pitkin Ohtuanojaan ja siitä edelleen Siikajokeen Siliänevan turvekerrostuman keskisyvyys on 0,4 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 0,7 m Suon pohja on tasainen ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta Siliänevassa on rahkavaltaisia turpeita 96 % ja saravaltaisia 4 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve 55 % ja puuta sisältävä sararahkaturve 41 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerroksen 3,3 ja pohjakerroksen 5,8 Siliänevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,02 1,24 1,26 yli 1 m 0,02 0,03 0,05 Siliäneva ei matalana sovellu turvetuotantoon

29 Rötösneva (ki , x = 71580, y = 25530) sijaitsee noin 11 km Paavolasta lounaaseen Suo rajoittuu hiekka- ja hiekkamoreenimaastoon (kuva 31) Pinta-ala on 32 ha Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Tutkimuspisteitä on 0,3 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 2,5 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat pallosararämemuuttuma ja ruohoturvekangas Tutkimuspisteet ovat rämeillä Suo on ojitettu kauttaaltaan Vedet valuvat ojia pitkin Rukkisenojaan, siitä Luohuanjoen kautta Siikajokeen ja edelleen Perämereen Rötösnevan turvekerrostuman keskisyvyys on 0,5 m Suon pohja on tasainen ja pohjamaalaji on hiekka Yleisimmät turvelajit ovat puuta sisältävä rahkasaraturve 38 %, tupasvillaa sisältävä sararahkaturve 37 % ja sararahkaturve 24 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, pintakerroksen 2,8 ja pohjakerroksen 6,0 Rötösnevassa on turvetta kaikkiaan 0,34 milj suo-m³, mutta matalana se ei sovellu turvetuotantoon 62 Nälkäneva (kl , x = 71575, y = 25538) sijaitsee noin 12 km Paavolasta lounaaseen Suo rajoittuu hiekkakankaisiin (kuva 31) Pohjois- ja itäosissa kulkee metsäautotie Pinta-ala on 130 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 13 ha Tutkimuspisteitä on 0,8 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 1,9 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme, reunoilla isovarpurämemuuttuma ja eteläosassa rahkarämemuuttuma Tutkimuspisteistä on rämeillä 91 % ja turvekankailla 9 % Suosta on ojitettu noin puolet Vedet valuvat suon luoteisosasta metsäojia myöten Rukkisenojaan, kaakkoisosasta metsäojia myöten Levänojaan, joka laskee Rukkisenojaan Rukkisenojan vedet laskevat Luohuanjokeen ja edelleen Siikajokeen Nälkänevan turvekerrostuman keskisyvyys on 0,6 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,1 m Tästä on pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 0,8 m Suon pohja on vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu

30 Nälkänevassa on rahkavaltaisia turpeita 99 % ja saravaltaisia 1 % Yleisimmät turvelajit ovat puhdas rahkaturve 51 % ja sararahkaturve 42 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerroksen 2,8 ja pohjakerroksen 6,3 Nälkänevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,26 0,58 0,84 yli 1 m 0,05 0,10 0,15 Nälkäneva ei matalana sovellu turvetuotantoon 63 Honkiräme (kl , x = 71506, y = 25505) sijaitsee noin 10 km Paavolasta etelään Suo rajoittuu luodekaakko -suuntaisiin moreenikumpareihin (kuva 32) Pinta-ala on 170 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 9 ha ja yli 1,5 m :n 1 ha Tutkimuspisteitä on 1,2 kpl/ 10 ha ja syvyysmittauksia on 1,8 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämemuuttuma ja lyhytkortinen nevamuuttuma Tutkimuspisteistä on avosoilla 30 % ja rämeillä 70 % Suo on ojitettu kauttaaltaan Vedet valuvat suon keskellä virtaavaan perattuun Rukkisenojaan ja sieltä Luohuanjoen kautta Siikajokeen Honkirämeen turvekerrostuman keskisyvyys on 0,7 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,1 m Tästä on pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 0,8 m Suon pohja on vaihteleva Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Honkirämeessä on rahkavaltaisia turpeita 81 % ja saravaltaisia 19 % Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 53 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 29 % Yleisimmät turvelajit ovat puhdas rahkaturve 26 %, puuta sisältävä sararahkaturve 22 %, puuta sisältävä rahkasaraturve 17 % ja tupasvillaa sisältävä rahkaturve 17 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerroksen 3,3 ja pohjakerroksen 6,9

31 Honkirämeessä turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,50 0,67 1,17 yli 1 m 0,03 0,07 0,10 yli 1,5 m 0,01 0,01 0,02 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 70 % pohjaturvetta Honkiräme ei matalana sovellu turvetuotantoon

32 Soidinräme (kl , x = 71568, y = 25563) sijaitsee noin 14 km Paavolasta etelään (kuva 33) Suo rajoittuu luode-kaakko -suuntaisiin moreenikumpuihin (kuva 34) Pinta-ala on 84 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 20 ha, yli 1,5 m :n 6 ha ja yli kahden metrin 2 ha Tutkimuspisteitä on 2,3 kpl/10 10 ha ha ja syvyysmittauksia on 4,3 kpl/ Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa rahkarämeojikko ja pohjoisosassa isovarpuräme- ja tupasvillarämeojikko Tutkimuspisteistä on rämeillä 76 %, korvissa 10 % ja turvekankailla 14 % Suoalasta on ojitettu n 95 % Vedet valuvat suon luoteispäästä Rukkisenojan kautta Luohuanjokeen ja edelleen Siikajokeen Muualta vedet laskevat ojia myöten Riitaojan kautta Luohuanjokeen ja edelleen Siikajokeen Soidinrämeen turvekerrostuman keskisyvyys on 0,8 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 0,8 m Suon pohja on vaihteleva Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja moreeni Soidinrämeessä on rahkavaltaisia turpeita 99 % ja saravaltaisia 1 % (kuva 35) Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 33 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 14 % Yleisimmät turvelajit ovat puhdas rahkaturve 35 %, puuta sisältävä sararahkaturve 27 %, sararahkaturve 15 % ja tupasvillaa sisältävä rahkaturve 10 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, pintakerroksen 2,4 ja pohjakerroksen 6,3 Liekoisuus on korkea (3,3 %) Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,6-1,0 m (6,0 %) Soidinrämeessä turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,31 0,34 0,65 yli 1 m 0,13 0,14 0,27 yli 1,5 m 0,02 0,09 0,11 yli 2 m 0,01 0,03 0,04 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 54 % pohjaturvetta Soidinräme ei sovellu tuotantoon, koska suolla on paksu (n 0,5 m) heikosti maatunut pintarahkakerros, ja koska

33 ,6-1,0 m syvyydessä on runsaasti lahoamatonta puuainesta (liekoja)

34 Löytöneva (kl , x = 71557, y = 25556) sijaitsee noin 18 km Ruukin keskustasta etelään (kuva 36) Suo rajoittuu moreenikumpareisiin, joiden välissä on ojitettuja suojuotteja Suon luoteisosassa on metsäautotie (kuva 37) Pinta-ala on 73 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 47 ha, yli 1,5 m :n 39 ha ja yli kahden metrin 26 ha Tutkimuspisteitä on 4,4 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 6,8 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa ombrotrofiset rämeet, eteläosassa ruohoinen saraneva ja muut ojitetut ruohoiset suotyypit Suon reunoilla minerotrofiset rämeet ovat vallitsevina Tutkimuspisteistä on avosoilla 12 %, rämeillä 47 %, korvissa 25 % ja turvekankailla 16 % Suoalasta on ojitettu 75 % Vedet valuvat ojia pitkin Levänojaan ja siitä Luohuanjoen kautta Siikajokeen Löytönevan turvekerrostuman keskisyvyys on 1,4 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m Tästä on pintakerrosta 1,1 m ja pohjakerrosta 0,9 m Suon pohja on tasainen Pohjamaalajina on moreeni Syvemmissä kohdissa sen päällä on ohuelti liejua tai hiesua Löytönevassa on rahkavaltaisia turpeita 29 % ja saravaltaisia 71 % (kuvat 38 ja 39) Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 28 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 18 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve 20 %, kortetta sisältävä saraturve 17 % ja puuta sisältävä saraturve 13 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerroksen 3,6 ja pohjakerroksen 5,5 Liekoisuus on alhainen (1,1 %) Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,6-1,0 m (2,2 %) Löytönevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 400 (taulukko 5) Turpeen tuhkapitoisuus on erittäin pieni (ka 1,6 %) Tämä johtuu rahkavaltaisista turpeista Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90 % ja kuiva-ainemäärä 99 kg/suo-m³ Lämpöarvo on suon heikosti maatuneissa pintaturpeissa pieni (17,6 MJ/kg), muissa kohtalainen (ka tehollinen 20,5 ja 50 % :n käyttökosteudella 9,1 MJ/kg)

35 Löytönevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,58 0,47 1,05 yli 1 m 0,51 0,43 0,94 yli 1,5 m 0,45 0,38 0,83 yli 2 m 0,37 0,24 0,61 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 46 % pohjaturvetta Löytöneva voidaan ottaa turvetuotantoon sen yli 1,5 m syvyiseltä osalta, jota on n 40 ha Suon pohjoisosassa on paksuhko (n 0,5 m) heikosti maatunut rahkainen pintaturvekerros, joka voisi soveltua kasvuturpeeksi Löytönevan käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m³, josta on polttoturvetta n suo-m³

36 Mikonneva (kl , x = 71531, y = 25562) sijaitsee noin 14 km Paavolasta etelään Suo rajoittuu loivasti kumpuilevaan moreenimaastoon Turvealueet muodostavat verkoston moreenikumpareiden väliin Suon keskellä on Juurikkajärvi Suon pohjoispuolella on metsäautotie (kuva 40) Pinta-ala on 231 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 109 ha, yli 1,5 m :n 49 ha ja yli kahden metrin 16 ha Tutkimuspisteitä on 0,7 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 2,4 kpl/10 ha Suurten ojien ympäristö on turvekangasta Kauempana ojista on sararämemuuttumaa, eteläosassa myös tupasvillarämemuuttumaa Tutkimuspisteistä on avosoilla 18 %, rämeillä 53 % ja turvekankailla 29 % Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Vedet valuvat ojia pitkin suon keskellä olevaan valtaojaan, joka laskee Juurikkajärvestä pohjoiseen Rukkisojaan ja sitä kautta Siikajokeen Mikonnevan turvekerrostusman keskisyvyys on 1,1 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m Tästä on pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 0,7 m Suon pohja on vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni

37 Mikonnevassa on rahkavaltaisia turpeita 8 % ja saravaltaisia 92 % Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 49 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve 29 %, puuta sisältävä rahkasaraturve 39 % ja kortetta sisältävä rahkasaraturve 18 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerroksen 3,8 ja pohjakerroksen 5,9 Mikonnevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 1,16 1,30 2,46 yli 1 m 0,89 0,78 1,67 yli 1,5 m 0,56 0,35 0,91 yli 2 m 0,27 0,09 0,36 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 46 % pohjaturvetta Mikonneva ei sovellu teolliseen turvetuotantoon, koska suon syvät alueet ovat pienialaisia Myöskään tilakohtaiseen turvetuotantoon nämä alueet eivät ole hyviä, sillä suon turve on laadultaan sellaista, että tuotettu palaturve olisi helposti murenevaa Lisäksi näille alueille ei ole olemassa tieyhteyttä 67 Ruskianeva (kl , x = 71560, y = 25586) sijaitsee noin 13 km Paavolasta etelään (kuva 33) Suo rajoittuu jyrkkäpiirteiseen, lohkareiseen moreenimaastoon (kuva 41) Suon itälaidalla on maantie Pinta-ala on 346 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 47 ha, yli 1,5 m :n 23 ha ja yli kahden metrin 15 ha Tutkimuspisteitä on 0,7 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 0,8 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa tupasvillarämeojikko, eteläosassa ruohoturvekangas, varsinainen sararämemuuttuma ja tupasvillarämeojikko Puusto on pääosin keskitiheää mäntyvaltaista harvennusmetsikköä Tutkimuspisteistä on avosoilla 2 %, rämeillä 71 %, korvissa 2 % ja turvekankailla 25 % Suo on ojitettu kauttaaltaan n v sitten Vedet valuvat ojia myöten Hankalansuon kautta Luohuanjokeen ja edelleen Siikajokeen Ruskianevan turvekerrostuman keskisyvyys on 0,8 m Yli

38 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,1 m Suon pohja on vaihteleva Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu Ruskianevassa on rahkavaltaisia turpeita 86 % ja saravaltaisia 14 % Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 23 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 37 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillaa sisältävä rahkaturve 33 %, sararahkaturve 27 %, puuta sisältävä sararahkaturve 14 % ja rahkasaraturve 13 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerroksen 3,0 ja pohjakerroksen 6,6 Liekoisuus on alhainen (1,3 %) Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1-0,5 m (3,2 %) Ruskianevassa turvemäärä jakautuu (milj suo-m³ ) eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti : H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,90 1,94 2,84 yli 1 m 0,23 0,50 0,73 yli 1,5 m 0,15 0,31 0,46 yli 2 m 0,12 0,22 0,34 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 69 % pohjaturvetta Ruskianevan pohjoisosassa on n 20 hehtaarin alue, joka soveltuu turvetuotantoon Turvetta voidaan tuottaa palaturvemenetelmällä Ruskianevan käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m³ 68 Isoneva (kl , x = 71537, y = 25591) sijaitsee noin 14 km Paavolasta etelään (kuva 42) Suo rajoittuu lännessä moreenisaarekkeiden välityksellä Akannevaan sekä koillisessa Tuomaannevaan Muutoin suota ympäröi moreenimaasto Suon pohjoispuolella on tilustie (kuva 43) Pinta-ala on 238 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 35 ha ja yli 1,5 m :n 12 ha Tutkimuspisteitä on 1,9 kpl/ 10 ha ja syvyysmittauksia on 2,1 kpl/10 ha Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja tupasvillaräme Puusto on pääosin keskitiheää mäntyvaltaista harvennusmetsikköä Tutkimuspisteistä on rämeillä 95 % ja turvekankailla 5 % Suosta on ojitettu valtaosa Vedet valuvat ojia pitkin Luohuanjokeen

39 Isonevan turvekerrostuman keskisyvyys on 0,8 m Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 0,8 m Suon pohja on länsiosassa vaihteleva ja itäosassa tasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja hiekka Isonevassa on rahkavaltaisia turpeita 9 % ja saravaltaisia 91 % (kuvat 44 ja 45) Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 40 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve 53 % ja puuta sisältävä rahkasaraturve 38 %

40 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerroksen 3,4 ja pohjakerroksen 6,4 Liekoisuus on keskimääräinen (2,3 %) Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1-0,5 m (4,3 %) Isonevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 800 (taulukko 6) Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,0 % ja vesipitoisuus 88,6 % Turpeen kuiva-ainemäärä on korkea (ka 120,5 kg/suo-m³ ) ja turpeen lämpöarvo erikoisen hyvä (ka tehollinen 23,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 10,4 MJ/kg) H1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 0,86 1,09 1,95 yli 1 m 0,17 0,29 0,46 yli 1,5 m 0,08 0,12 0,20 Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 62 % pohjaturvetta Isoneva voidaan ottaa pienimuotoiseen turvetuotantoon yli 1,5 m syviltä osiltaan (12 ha) Turve on saravaltaista, joten palaturpeesta voi tulla helposti murenevaa Isonevan käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m³

41 Hankalansuo (kl , x = 71579, y = 25594) sijaitsee noin 10 km Paavolasta kaakkoon Suo rajoittuu hiekka- ja hiekkamoreenimaastoon (kuva 46) Pinta-ala on 63 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 1 ha Tutkimuspisteitä on 0,5 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 2,5 kpl/10 ha Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillarämemuuttuma Tutkimuspisteet ovat rämeillä Suo on ojitettu kauttaaltaan Vedet valuvat ojia pitkin Luohuanjokeen ja siitä Siikajoen kautta Perämereen Hankalansuon turvekerrostuman keskisyvyys on 0,5 m Pohjamaalajeina ovat hiekka 67 % ja hieta 33 % Yleisimmät turvelajit ovat puuta sisältävä rahkasaraturve 38 %, tupasvillaa sisältävä sararahkaturve 37 % ja sararahkaturve 24 % Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, pintakerroksen 2,8 ja pohjakerroksen 6,0 Hankalansuossa on turvetta kaikkiaan 0,34 milj suom ³ Hankalansuo ei kuitenkaan matalana sovellu turvetuotantoon