GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13, Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984

3 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku s Kivimiehentie ESPOO 15

4 SIS.;LTÖ 1 JOHDANTO Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusmenetelmät ja aineisto Turpeen tuotantoon vaikuttavia tekijöitä 8 2 ALUEEN LUONNONOLOT Maa- ja kallioperä Maanpinnan topografia Soiden yleinen kuvaus TUTKITUT SUOT Suursuo Sarasuo Riisaarensuo Laudassuo Kurjenvivunsuo Vehkasaarensuo Petrahuounsuo Kyrönsuo Lantansuo Rahettavansuo Ruisniemensuo Sarsuo Lamminniemensuo Tinolansuo Mikkelsuo Sammalsuo Haposuo Rajalamminsuo Kiihansuo Siikasuo Rahkasuo (Hyrkkälä) Kissasuo Niiransuo Lummesuo Rahkasuo (Pettilä) Puusuo 96

5 4 TULOSTEN TARKASTELU Turpeen paksuus ja turvemäärä Suotyypit Turvelajit ja turvetekijät Maatuneisuus Liekoisuus Pohjamaalajit ja liejut Happamuus Tuhkapitoisuus Vesipitoisuus Kuivatilavuuspaino Lämpöarvo YHTEENVETO 11 2 KIRJALLISUUTTA 113

6 JOHDANTO 1.1. Tutkimuksen tarkoitus Geologinen tutkimuslaitos (vuoden 1984 alusta Geologian tutkimuskeskus) teki vuonna 1981 turveraaka-aineen teollist a soveltuvuutta selvitteleviä tutkimuksia Savitaipaleella. Ai - kaisemmin on Geologinen tutkimuslaitos suorittanut maaperä - kartoituksiin liittyviä tutkimuksia vuonna 1973 Savitaipaleen kunnan suoalueilla. Tutkimuksessa pääpaino asetettiin soide n energiasisällön samoin kuin turpeen nykyisillä tuotantomen e- telmillä hyödynnettävissä olevan turvemäärän ja turvetuotan - toon soveltuvien alueiden selvittämiseen. Tutkittujen soide n sijainti näkyy kuvassa Tutkimusmenetelmä.t ja aineisto t Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että kullekin tut - kittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suo n hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vas - taan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten, Häikiö, 1978). Poikkilinjojen väli on 400 m. Näin laaditull a linjastolla tutkimuspisteiden väli on 100 m. Linjojen päiss ä käytettiin tiheämpää pisteväliä. Osa soista tutkittiin haja - pistein. Tutkimuslinjat on vaaittu ja korkeudet on pyritt y mahdollisuuksien mukaan sitomaan valtakunnalliseen kiintopis - teverkkoon. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi ja suon pinna n vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, ri m- pinen) samoin kuin mättäiden peittävyysprosentti ja mättäi - syyden keskimääräinen korkeus. Edelleen huomioitiin puusto n puulajisuhteet, tiheysluokka ja mahdolliset hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin, paitsi its e turvelaji, myös siinä olevien lisätekijöiden määrä (6-aste i - kolla). Turpeen maatuneisuus määritettiin von Postin maas - totöihin soveltuvalla menetelmällä (10-asteikko). Mitä maat u - neempaa turve on, sitä enemmän siitä puristettaessa pursuaa

7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto Kuva 1. Savitaipaleella tutkitut suot. 1. Suursuo 14. Timolansuo 2. Sarasuo 15. Mikkelsuo 3. Riisaarensuo 16. Sammalsu o 4. Laudassuo 17. Haposuo 5. Kurjenvivunsuo 18. Rajalamminsuo 6. Vehkasaarensuo 19. Kiihansu o 7. Petrahuounsuo 20. Siikasuo (Taipalsaari ) 8. Kyrönsuo 21. Rahkasuo (Hyrkkälä ) 9. Lantansuo 22. Kissasuo 10. Rahettavansuo 23. Niivansu o 11. Ruisniemensuo 24. Lummesuo 12. Sarsuo 25. Rahkasuo (Pettilä ) 13. Lamminniemensuo 26. Puusuo

8 - 7 sormien välistä... Lisäksi määritettiin kosteus (5-asteikolla ) sekä kuituisuus (0-6-asteikolla). Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö luodattii n kahden metrin syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. Tode - tut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 m :n ja 1-2 m : n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on hyvin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalai - sesti (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaast i (yli 4 %). Eräiltä soilta otettiin suon koosta riippuen 1-2 pin - nasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksi a varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edusta a mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumia. Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ), tuhkapitoisuus prosentteina ( C :ss a hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC 200 -kalorimetrillä. Lämpöarvo on laskettu erikseen kuivasta turpeest a sekä 50 % :n käyttökosteudessa olevasta turpeesta. Niiden soiden osalta, joilta ei ole otettu laboratorio - näytteitä, on käytetty Savitaipaleen kunnasta otettujen näytteiden keskiarvoja. Tutkittujen soiden polttoturve- sekä kuivike- ja kasv u - turvemääristä on kerätty tiedot taulukkoon. Turvetuotantoo n soveltuvina alueina on pidetty yleensä suon yli 2 m syvä ä osaa. Polttoturvetuotantoon suon on katsottu soveltuvan, jo s heikosti maatunut pintaturvekerros on alle 0,8 m paksu. Mu - kana on myös soita, joissa heikommin maatunutta pintaturvett a on enemmän. Näillä soilla on katsottu melko kookkaan puusto n olevan esteenä heikosti maatuneen kerroksen käyttöön kasvutu r - peena, mutta pintaturpeen käyttöä polttoturpeena puolta a kuitenkin niiden edullinen sijainti. Laskettaessa käyttökelpoisia polttoturvevaroja on aluee n turvemäärästä vähennetty suon pohjalle jäävä keskimäärin 5 0 cm :n paksuinen runsastuhkainen turvekerros, jota ei

9 - 8 - käytännössä voi hyödyntää. Kuivatusolosuhteista riippuen o n suon pohjalle jäänyt turvekerros voinut olla myös suurempi. Muita teknillis-taloudellisia tekijöitä ei ole huomioitu, el - lei suoselostuksessa ole niistä erikseen mainittu. Parilla suolla polttoturvetuotannon estää käytännöss ä paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros. Näistä soista o n laskettu erikseen kasvu- ja polttoturvemäärät. Taulukossa il - moitettu energiasisältö on tällöin paremmin maatuneen pohja - turpeen sisältämä energiamäärä. Suoselostuksien yhteydess ä on myös ilmoitettu näiden soiden koko turvemäärän energiasisältö. Tutkimuspisteiden syvyyden aritmeettinen keskiarvo vo i antaa suon turvevaroista virheellisen kuvan. Tässä tutkimuksessa onkin käytetty turvemäärien laskussa syvyysvyöhykeittäi n pinta-alaan painotettuja keskisyvyyksiä, jolloin saadaan luo - tettavampi kuva suon todellisista turvevaroista. Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistettu karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevä t linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin keskimääräinen maatunei - suus sekä heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus. Karttoihin on piirretty myös turpeen pak - suutta 1 m :n välein esittävät syvyyskäyrät sekä suon pinna n korkeuskäyrät. Maatuneisuusprofiileissa on turpeen jaettu maatuneisuu - den mukaan kolmeen ryhmään : H 1-3, H 4 ja H Turvelaji - profiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitett y suotyyppi ja liekoisuus (0-1 m :n syvyyskerroksen osumat / 1-2 m :n syvyyskerroksen osumat). Turvelajit on esitetty sym - bolein (kuva 2). Lisäksi on ilmoitettu kunkin kairauspistee n pohjamaan laatu. Osasta soita on laadittu kolmiulotteine n profiili, jossa on selkälinjan lisäksi poikkilinjat kuvaamassa suon pinnan ja pohjan muotoja. Muu tutkimusaineisto on arkistoituna Geologian tutkimus - keskuksen turvearkistossa. 1.3 Tuotantoon vaikuttavia tekijöit ä Turpeen pääasiallisia lämmönlähteitä ovat hiili ja vety.

10 - 9 -

11 Suotyyppien sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat : I Avosuot II Rämeet 1. Varsinainen letto VL 1. Lettoräme LR 2. Rimpiletto RIL 2. Ruohoinen sararäme RHS R 3. Ruohoinen saraneva RHSN 3. Varsinainen sararäme VS R 4. Varsinainen saraneva VSN 4. Lyhytkorsinevaräme LKNR 5. Rimpineva RIN 5. Tupasvillaräme TR 6. Lyhytkortinen neva LKN 6. Pallosararäme PS R 7. Kalvakkaneva KN 7. Korpiräme KR 8. Silmäkeneva SIN 8. Kangasräme KGR 9. Rahkaneva RN 9. Isovarpuräme I R 10. Luhtaneva LUN 10. Rahkaräme RR 11. Keidasräme KE R III Korvet IV Muuttuneetsuotyypi t 1. Lettokorpi LK 1. Ojikko OJ 2. Koivuletto KOL 2. Muuttuma MU 3. Lehtokorpi LHK 3. Karhunsammalmuuttuma KSMU 4. Ruoho- ja heinäkorpi RHK 4. Ruohoturvekangas RHTK 5. Kangaskorpi KGK 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Varsinainen korpi VK 6. Puolukkaturvekangas PT K 7. Nevakorpi NK 7. Varputurvekangas VATK 8. Rääseikkö RAK 8. Jäkäläturvekangas JAT K 9. Kytöheitto KH 10. Pelto PE il. Palaturpeen nostoalue PTA 12. Jyrsinturpeen nostoalue JTA Pääturvelajit Lisätekijä t 1. Rahkaturve S 1. Tupasvilla (Eriophorwn) E R 2. Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignidi) L 3. Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (NanoZignidi) N 4. Saraturve C 4. Korte (Equisetwn) EQ 5. Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phra.gmites) P R 6. Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) SH 7. Ruskosammalturve B 7. Tupasluikka (Trichophorum) T R 8. Rahkaruskosammalturve SB 8. Raate (Menyanthes) MN 9. Sararuskosammalturve CB 9. Siniheinä (Molinia) ML 10. Järvikaisla (Scirrous) SP

12 Maatumisefl edistyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisäänty y ja lämpöarvo kasvaa. Maatuminen vaikuttaa turpeen lämpöarvoo n myös siten, että maatumisen kasvaessa kuivatilavuuspaino suu - renee ja lämpöarvo tilavuusyksikköä kohden kasvaa. Merkity s tuntuu mm. kuljetuskustannusten alenemisena. Myös itse tur - velaji vaikuttaa turpeen käyttökelpoisuuteen siten, että sara - turve soveltuu polttoturpeeksi heikommin maatuneena kuin rahkaturve. Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan ) osuus turpeessa. Sen lisäksi, että tuhka alentaa lämpöarvoa, se sintraantumalla kattiloihin hankaloittaa polttoa ja aiheut - taa polttokattiloiden mekaanista kulumista. Happamien turpei - den on puolestaan todettu aiheuttavan enemmän korroosiota kuin vähemmän happamien. Turpeen ph-asteella on tässä mielessä merkitystä. Rikki on vähemmän toivottava aine polttoturpeessa, koska se aiheuttaa lämmityskattiloiden syöpymistä ja ympäris - tön saastekuormituksen lisääntymistä. Tärkeä laatutekijä o n myös puuaineksen osuus turpeessa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin (taulukko 1). Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edellä mainittujen turvetekijöiden ohella ovat suotekijät, joist a tärkeimpiä ovat suon sijainti kulutuskohteeseen nähden ja tieyhteydet. Myös kantoisuus ja liekoisuus ovat taloudellisest i merkittäviä tekijöitä. Muita tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja ovat mm. turvekerrostumien paksuus, pohjamaan laatu, suon koko ja muoto, kuivatusmahdollisuudet ja ilmastolliset olosuhteet. Polttoturpeella tarkoitetaan energiahuollossa lämmö n ja sähkön tuotantoon käytettävää turvetta (Polttoturvekomitea n mietintö ). Nostotekniikan perusteella voidaan puhu a joko pala- tai jyrsinturpeesta. Palaturvemenetelmässä suosta nostettu turve sekoitetaa n ja muokataan sekä. puristetaan lopuksi suuttimen läpi tuotanto - kentän pinnalle kuivumaan. Palaturpeen valmistusmenetelmien kehittyminen ja palakoon pienentäminen ovat tehneet siit ä varteenotettavan vaihtoehdon jyrsinturpeelle. Polttokattila - teknologian kehityksen myötä näyttää siltä, että halvempie n käyttökulujen ansiosta palaturve on jyrsinturvetta edullisempaa

13 Taulukko 1. Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeet. PALATURPEE LUOKITUS POS.* OMINAISUUS YKSIKK() LAATU P10 LAATU P12 LAATU P1 3 3 Kosteus, toimituserä % Tehollinen länpöarvo saa- MJ/kg pumistilassa, vähintään NWh/m1,0 1,2 1, Tuhka kuiva-aineessa, max - kuukausikeskiarvo toimituserä (tarvittaessa) % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen* * 8 Kappalekoko, max mitat nm 15Ox20Ox 15Ox200x 10Ox1O0x Marskan määrä, alle 20 nm, % max 11 Rikkipitoisuus, ilmoitetaan % 0,3 0,3 0, 3 jos yl i * Positionumerot viittaavat turveteollisuusliitan laadunmääritysohjeeseen ** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 C ('iurveteollisuus ) JYRSINTURPE321LUOKITUS K. OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11 S 3 Kosteus Tehollinen länpöarvo 11u M7/kg yli 8 11 ± M7/m yli 2500 yli 3000 yli Tuhka, kuukausikeskiarv,nax % yksittäinen näyte, max % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x 5.3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x 6 Kuljetustilawuspaino liki- kg/m main 7 Karkeus, ritilän mitat mm 100 x x x Puun määrä, max Rikkipitoisuus y y y HUOM. Tuotanto-, käsittely- ja kuljetustapa ym. lisätiedot x x x : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mahdollisimman vapaa lumest a ja jäästä. X - ilmoitetaan tarvittaessa y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 % Ro. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäista - pauksissa soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia. Pos.-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (TUrveteollisuus )

14 polttoturveainetta vielä ainakin 10 MWh :n laitoksissa (Kot i - maisten polttoaineiden käyttö kiinteistö- ja aluekohtaisiss a lämpökeskuksissa 1979). Polttoturpeen käytön yleistyminen pienissä yksiköissä, kuten maatiloilla, pientaloissa ja kuntien aluelämpökeskuksi s - sa, heijastuu tuotantojärjestelmään pientuottajia suosivasti. Uusimmat maataloustraktorin perään kiinnitettävät palaturve - koneet mahdollistavat yhä pienempien, käytännössä jopa all e 10 ha :n suuruisten tuotantokenttien käyttöönoton. Siten mm. monet hylätyt turvepellot soveltuvat palaturvetuotantoon. Polttotekniikan kehittyessä voidaan käytettävän turpeen laatuvaatimuksia muuttaa. Jyrsinturpeella tarkoitetaan ohuina kerroksina suon pi n- nalta jyrsimällä irrotettua turvejauhoa. Jyrsinturvetuotant o vaatii laajoja tuotantokenttiä ja kalliita koneinvestointeja. Lisäksi jyrsinturpeen laatu vaihtelee tuntuvasti aiheuttae n vaikeuksia polton säädössä. Turpeen tilavuuspaino on alhainen, mikä lisää kuljetus- ja varastointikustannuksia. Kuljetuksen osuus on nyt lähes kolmannes jyrsinturpeen kuluttajahinnast a ja tulee edelleen kasvamaan. Edellä mainitut tekijät tekevät jyrsinturpeen jalosta - misen ajankohtaiseksi. Eräs jyrsinturpeesta saatava jalost e on turvepelletti. Tehdyt tutkimukset ja kokeet (Suoninen 1979 ) osoittavat jyrsinturpeen pelletöinnin mahdolliseksi verraten laajalla laatu- ja kosteusalueella. Koska myös heikkolaatui - nen jyrsinturve on pelletöitävissä, saattaa menetelmä tarjot a tähänastista edullisemman ratkaisun laadultaan heikkojen tur - vekerrosten hyväksikäyttöön. Turpeen keskeinen käyttömuoto on myös käyttö kasvutur - peena. Parasta kasvuturvetta on heikosti (H 1-3) maatunut ra h- katurve, ennen kaikkea Shagnum fuscum -turve, jolla on korke a ravinteiden pidätys- ja luovutuskyky. Kun kasvuturpeen tuotan - toa harjoitetaan laajassa mittakaavassa edellytetään, että suo s - sa on vähintään 1 m :n paksuinen kerros kunnollista raaka-aine t - ta. Tuotantoon suunniteltavan alueen tulisi olla mieluimmi n avosuota tai vähä.puustoista. Kuiviketurpeeksi soveltuu heikosti (H 1-4) maatunut ra h- katurve. Kuiviketurve näyttää olevan taloudellisesti varsin järkevä keino edistää karjatalouden jätehuoltoa pienillä

15 tiloilla. Turpeeseen sidottuna pienenee lannan ravinnehävikk i sitä varastoitaessa ja levitettäessä pelloille. Kuiviketurpeen nosto mahdollistaa myös isäntälinjan poittoturvetuotanno n varsinkin pienehköillä soilla, koska tällöin heikosti maatunu t pintaturve poistetaan ennen tuotantoa. 2. ALUEEN LUONNONOLO T 2.1 Maa- ja kallioper ä Savitai paleen koillis- ja pohjoisosat ovat vesien pir s - tomaa aluetta ; eteläosa sitä vastoin on suhteellisen ehyttä j a sen järvet pieniä. Moreeni on yleisin kivennäismaaiaji. Eniten sitä on kunnan pohjoisosissa. Paikoin moreenia on mannerjään luode-kaakko liikesuunnan mukaisina selänteinä ja kumpu i- na, etenkin kunnan läpi kulkevan Salpausselän pohjoisreunalla. Harjuainesta on vähän. Selvin, joskin katkonainen selännejon o alkaa Savitaipaleen kirkonkylän luota ja jatkuu useina jonoin a Suomenniemelle. Savikot, jotka ovat pieniä ja hajallaan, liittyvät lähin - nä järvien ranta-alueisiin. Savikkoja on myös Salpausselä n reuna-alueilla, varsinkin sen eteläreunalla. Laajimmat savikot ovat Lavikanlahden perukassa ja Kivijärven länsi- ja luoteis - puolella. Kallioperä on enimmäkseen graniitteja ja liuskeita. S a- vitaipale on varsinaisen rapakivialueen ulkopuolella, mutta et e - läosan graniitit ovat yleensä porfyyrisiä ja pohjoisessa n e vaihtuvat tasarakeisempiin graniitteihin ja liuskeisiin. Yle i - simmin kalliopaljastumat esiintyvät järvien rannoilla. 2.2 Maanpinnan topografi a Pinnanmuodot ovat Sisä-Suomelle tyypillisiä : pieniä ko r- keuserojen vaihteluita on runsaasti, mutta huippukorkeudet ova t vähäisiä ja laajat tasangot puuttuvat. Kunnan keskiosan melk o suuren keskikorkeuden aiheuttaa pitäjän halki lounais-koilli s - suunnassa kulkeva Salpausselkä, jonka päällä ovat myös kunnan

16 tasaisimmat alueet. Niistä laajin sijaitsee kirkonkylän et e- läpuolella. Keskimäärin korkeudet vaihtelevat 80 ja 120 m : n välillä. Pitäjän korkein kohta, n. 145 m on Selänjärven lu o- na oleva Valkolanmäki. 2.3 Soiden yleinen kuvau s Savitaipaleen kunnan maapinta-ala on 540,4 k m2. Täst ä alasta on yli 20 ha :n suuruisia soita 2810 ha eli 5,2 % maa - alasta (kuva 3). Kaikkiaan tutkittuun 2215 ha :n suoalueet, joista Savi - taipaleen kunnan alueelle sijoittuu 2105 ha (75 % kunnan suo - alasta). Soita on Savitaipaleella vähän, sillä pitäjän pohjois - osa on soistumiseen liian rikkonaista ja eteläinen Salpausselä n alueen maaperä liian läpäisevää tai kaltevaa. Laajimmat suo - alueet sijoittuvat Salpausselän eteläpuoliselle alueelle. Savitaipaleen suot kuuluvat Sisä-Suomen keidassuoalue e- seen. Soiden keskisyvyys on 2,5 m, josta heikosti maatunee n rahkavaltaisen pintaturpeen osuus on 0,4 m. Tutkituista soist a on avosoita 7 %, rämeitä 59 %, korpia 10 % ja turvekankait a 20 %. Muu alue on peltoa tai turpeennostoaluetta. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillaräme. Suurin osa soista on ojitettu. Luonnontilaista aluetta on vain 10 % kokonaissu o- alasta. Tutkittujen soiden pinta-ala ja lukumäärä kokoluokittai n näkyvät taulukossa 2. Taulukko 2. Tutkittujen soiden pinta-ala (ha) ja lukumäärä kokoluokittain Savitaipaleella. Tutkittujen soiden pinta-ala (ha) ja >50 0 1km (kpl) * 2215 ha kpl * Pinta-alassa on mukana Siikasuo, joka suurimmaksi osaks i sijoittuu Taipalsaaren alueelle.

17 TUTKITUT SUO T 1. Suursuo (kl , ) x = 6771,0, y = 3523,7) sijaitsee noin 24 km Savitaipaleen keskustasta louna a- seen Kaulion kylässä Heitu-inlahdelta Purtoismäen kautta Taave t- tiin johtavan tien länsipuolella. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettä ä etelään kohti Lennusjärveä (kuva 4). Suo rajoittuu moreenimä - kiin. Suolla on 49 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys o n 5,4/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 3380 m (kuva 5). Suursuon yleisimmät suotyypit ovat suon eteläosiss a (A-linjasto) varputurvekangas ja kapealla reunavyöhykkeellä ruo - hoturvekangas sekä varsinainen korpimuuttuma. Pohjoisosien (B - linjasto) yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja rahkar ä- memuuttuma. Reunaosat ovat muuttuma-asteella olevaa korpea. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Puusto on pääosin riuku- tai pinotavara-asteella ole - vaa mäntyä ja keskitiheää tai tiheää. Reunojen korpivyöhykkee l- lä puusto on tukkipuuasteella ja keskitiheää. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Taulukko 3. Suursuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha). H I-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 90 0,57 1,90 2,47 0,51 0,71 2, Yli 1 m 79 0,63 2,13 2,76 0,50 1,68 2,18 98, 2 Yli 2 m 69 0,65 2,32 2,97 0,45 1,60 2,05 92, 3 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen yleens ä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 ja hyvin ma a- tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,2. Suuri n turpeen paksuus, 4,40, on tavattu pisteessä A Yle i- simmät pohjamaalajit ovat savi ja reunoilla moreeni. Lieju a on suon pohjalla usealla tutkimuspisteellä (kuva 6).

18 Suursuon turpeista on rahkavaltaisia 74,7 %, saravaltai - sia 23,0 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajei t- tain jakaantuma on S 33,6 %, CS 40,2 %, BS 0,8 %, C 1,2 %, S C 19,4 %, BC 2,4 %, B 0,2 %, SB 0,2 % ja CB 2,0 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28,5 % ja puun jäännöksi ä sisältäviä turpeita 10,1 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuude t kokonaisturvemäärästä ovat S 59,6 %,.C 26,0 %, B 2,4 %, Er 5,5 % ja L 2,0 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydess ä keskimäärin 2,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,3 %. Yli 2 m : n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,1 % j a 1-2 m :n syvyydessä 2,5 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Liekoisuus o n kohtalaisen suuri. Suursuolla on yli 2 m :n syvyisellä 69 ha : n alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 1,70 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,141 milj. tn ja energiasisältö 2,9 5 milj. GJ eli 0,82 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 2,59 milj. GJ eli 0,72 milj. MWh. 2. Sarasuo (kl , x = 6773,7, y = 3521,6) sijait - see noin 23 km Savitaipaleen keskustasta lounaaseen Laarin ky - lässä ja rajoittuu Sarajärven pohjoispäähän. Suolle johtaa met - säautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m j a pinta viettää pohjoispä.ässä pohjoiseen kohti Alajokea ja ete - läpäässä länteen. Suo rajoittuu etelässä Sarajärveen ja pohjoisessa Alajokeen. Länsi- ja itäpuolella on moreenimäkiä j a paikoin savipeltoja. Suolla on 20 tutkimuspistettä. Tutkimus - pistetiheys on 6,7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1470 m (kuva 7). Sarasuon yleisin suotyyppi on ojikko ja muuttuma-asteell a oleva isovarpuräme. Reunaosat ovat muuttuma-asteella oleva a korpea sekä turvekangasta. Eteläosassa on sararämemuuttumaa. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 35 % ja mättäiden korkeu s on 3 dm. Puusto on pääosin keskitiheää pinotavara-asteella ol e - vaa mäntyä. Reunaosien korpivyöhykkeillä on myös koivua j a kuusta. Sarasuo on kokonaan ojitettu.

19 Taulukko 4. Sarasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H 1-4 Ii 5-10 H Koko suo 30 0,45 0,91 1,36 1,13 0,28 0, Yli 1 m 20 0,36 1,37 1,73 0,07 0,28 0,35 85, 4 Yli 2 m 5 0,68 1,62 2,30 0,03 0,09 0,12 29, 3 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,6. Suurin turpeen paksuus, 2,50 m, on tavattu pisteessä A 800. Yleisimmät pohjamaalajit ovat pohjois- ja eteläpäässä savi, muualla hieta. Liejua on paksu kerros suon eteläosien pohjall a Sarajärveen rajoittuvalla alueella. Sarasuon turpeista on rahkavaltaisia 70,8 %, saravaltaisi a 29,2 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 23,3 %, CS 47,4 %, C 2,5 % ja SC 25,8 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä tur - peita on 28,1 % ja puunjäännöksiä sisältäviä turpeita 11,6 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ova t S 61,1 %, C 28,2 %, Er 4,R %, L 1,9 % ja Eq 3,4 %. Liekoja o n koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,2 % j a 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,8 % ja 1-2 m :n syvyydess ä 0,2 %. Sarasuo ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksiens a vuoksi.

20 Riisaarensuo (kl , x = 6773,5, y = 3526,5 ) sijaitsee noin 22 km Savitaipaleen keskustasta luoteeseen Ran - talan kylässä Heituinlahti-Taavetti -tien itäpuolella ja Pelätty-järvien pohjoispuolella. Suon poikki kulkee metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viet - tää pohjoiseen kohti Kosenjokea. Eteläisimmät landekkeet viet - tävät etelään kohti Pelätty-järviä. Suo rajoittuu idässä harjuun ja lännessä moreenimaastoon. Itälaidasta suo on turvepellon kautta yhteydessä Kurjenvivunsuohon. Suolla on 42 tutkimus - pistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha.

21 Tutkimuslinjaston pituus on 3310 m (kuva 9). Riisaarensuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosass a rahkanevaojikko ja -muuttuma sekä pohjoispäässä rahkarämemuu t - tuma. Reunempana suotyyppi vaihettuu tupasvillaräme- ja iso - varpurämemuuttumaksi. Reunavyöhyke on muuttuma-asteella ole - vaakorpea. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 35 % ja mät - täiden korkeus on 3 dm. Puusto on pääosin riuku- tai pinotav a - ra-asteella ja harvaa tai keskitiheää. Keskiosien puusto o n kitukasvuista männikköä. Riisaarensuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 5. Riisaarensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 Z Koko suo 85. 0,54 2,57 3,11 0,45 2,20 2, Yli 1 m 77 0,58 2,80 3,38 0,44 2,16 2,60 98, 1 Yli 2 m 63 0,57 3,22 3,79 0,36 2,03 2,39 90, 2 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,4. Suurin turpeen paksuus, 6,40 m, on tavattu pisteessä B Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja reunoilla moreeni. Liejua on suon pohjoisosien pohjalla paikoin paksu kerros (kuvat 10 ja 11). Riisaarensuon turpeista on rahkavaltaisia 60,7 %, sara - valtaisia 39,1 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Päätu r- velajeittain jakaantuma on S 40,7 %, CS 17,2 %, BS 2,7 %, C 5,8 %, SC 32,6 %, BC 0,7 %, SB 0,1 % ja CB 0,2 %. Tupasvilla a lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16,8 % ja puunjäännöksi ä sisältäviä turpeita 4,6 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 59,3 %, C 31,1 %, B 1,3 %, Er 3,2 %, Eq 1,5 % ja Pr 1,7 %. Liekoja on koko suon alueell a 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,5 % ja 1-2 m :n syvyydess ä 1,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,2 %.

22 Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä B 15 0 ja B 1000 on 1,5 % (vaihteluväli 0,8-3,3) kuivapainosta, ph-arvo 3,7 (2,9-5,0), vesipitoisuus märkäpainosta 92,6 % (87,7-94,6), vesipitoisuus tilavuudesta 90,8 % (87,4-94,4 ) ja kuivatilavuuspaino 78 kg/m 3 (57-124). Keskimääräine n lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,7 MJ/kg (17,9-23,1) ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg (taulukko 6).

23 Suon pohjaosien kuivattaminen on vaikeaa. Käyttökelpoi - siksi polttoturvevaroiksi on laskettu yli 4 m :n syvyisen aluee n 1-3 m :n paksu pintakerros. Riisaarensuolla on yli 4 m :n syvyisellä 22 hain alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,33 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,026 milj. tn ja energiasisältö 0,54 milj. GJ eli 0,15 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 0,47 milj. GJ eli 0,13 milj. MWh. 4. Laudassuo (kl , x = 6775,1, y = 3524,1) sijaitsee noin 20 km Savitaipaleen keskustasta lounaaseen Heituinlahti-Taavetti -tien länsipuolella rajoittuen eteläpääs - tään Vuorinen-järveen. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pin - nan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää pohjoisosissa pohjoiseen kohti Lennusjokea ja eteläosissa ete - lään kohti Vuorinen-järveä (kuva 12). Suo rajoittuu moreeni - mäkiin ja kallioihin sekä itäosissa paikoin peltoihin. Suolla on 39 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2845 m(kuva 13 ) Laudassuon yleisimmä.t suotyypit ovat suon keskiosass a tupasvillarämeojikko ja -muuttuma. Suon reunaosat ovat muu t- tuma-asteella olevaa korpea ja turvekangasta. Keskimääräine n pinnan mättä.isyys on 30 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Puus - to on suon etelä- ja keskiosissa pinotavara-asteella ja po h- joisosissa riukuasteella. Reunaosien puusto on tukkipuu- ta i pinotavara-asteella. Tiheysluokka vaihtelee tiheästä keskit i- heään. Laudassuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 7. Laudassuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemä ä - rät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemääril (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H I-4 H 5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H Koko suo 80 0,35 2,30 2,65 0,28 1,84 2, Yli 1 m 62 0,36 2,90 3,26 0,22 1,80 2,02 95, 3 Yli 2 m 50 0,39 3,25 3,64 0,20 1,62 1,82 85,9

24 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,4.

25 Suurin turpeen paksuus, 5,50 m, on tavattu pisteessä B 200. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja reunoilla toreeni. Liejua on suon pohjalla eteläosissa. Paikoin on liejua ohu e- na kerroksena myös turpeiden välissä. Laudassuon turpeista on rahkavaltaisia 46,1 %, sarava l- taisia 53,8 % ja loput ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeit - tain jakaantuma on S 16,4 %, CS 28,7 %, BS 0,9 %, SC 53,0 %, BC 0,8 %, B 0,1 % ja CB 0,1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20,0 % ja puun jäännöksiä sisältäviä tur - peita 4,8 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaistu r- vemäärästä ovat S 49,9 %, C 43,1 %, Er 3,3 %.ja Pr 1,6 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä ke s - kimäärin 2,7 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,8 %. Yli 2 m :n sy - vyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,9 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Ennen mahdo l - lista turvetuotantoa tulisi suolta ottaa tuhkapitoisuusmäär i - tyksiä. Laudassuolla on yli 2 m :n syvyisellä 50 hain alueell a polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 1,57 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,130 milj. tn ja energiasisältö 2,72 milj. GJ eli 0,76 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 2,39 milj. GJ eli 0,66 milj. MWh. 5. Kurjenvivunsuo (kl , x = 6775,5, y = 3526,1 ) sijaitsee noin 18 km Savitaipaleen keskustasta luoteeseen. Suon länsireunaa sivuaa Heituinlahti-Taavetti -tie. Suon pin - nan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää pohjoi - seen (kuva 14). Suo rajoittuu idässä kalliojyrkänteeseen j a etelässä suon erottaa Riisaarensuosta katkeileva harjujakso. Muutoin suota ympäröi moreenimaasto. Suolla on 72 tutkimuspi s - tettä. Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m(kuva 15). Kurjenvivunsuon yleisimmät suotyypit ovat muuttuma-astee l - la olevat isovarpu- ja korpiräme sekä erilaiset turvekankaat. Suon reunaosia on raivattu pelloksi. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 25 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Puusto on pää - osin riuku- tai pinotavara-asteella ja keskitiheää. Reunaosien

26 puusto on keskitiheää tukkipuuta. Kurjenvivunsuo on kokonaan ojitettu ja sen halki virtaa Ylä-Lennusjoki. Taulukko 8. Kurjenvivunsuon pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys(m) Turve_määrä (milj.suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H Koko suo 195 0,34 1,49 1,83 0,66 2,90 3, Yli 1 m 148 0,44 1,78 2,22 0,64 2,65 3,29 92, 4 Yli 2 m 93 0,53 2,10 2,63 0,49 1,95 2,44 68, 5 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatunee n pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 ja hyvin maatuneen pohjake r - roksen 5,6. Suurin turpeen paksuus, 4,70 m, on tavattu pis - teessä B Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiet a sekä reunoilla moreeni ja hiekka. Liejua on suon keskiosie n pohjalla pienellä alueella paksu kerros (kuva 16). Kurjenvivunsuon turpeista on rahkavaltaisia 40,9 %, sa - ravaltaisia 58,9 % ja loput ruskosammalvaltaisia. Pääturvel a - jeittain jakaantuma on S 14,6 %, CS 24,2 %, BS 2,0 %, C 0,8 %, SC 55,3 %, BC 2,8 %, SB 0,2 % ja CB 0,1 %. Tupasvillaa lisät e- kijänä sisältäviä turpeita on 11,6 % ja puun jäännöksiä sisä l - täviä turpeita 0,3 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet k o - konaisturvemäärästä ovat S 45,3 %, C 44,7 %, B 1,8 %, Er 2,0 % ja L 2,0 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyyde s- sä keskimäärin 1,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m : n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,1 % j a 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Polttoturvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon rik - konainen muoto ja Ylä-Lennusjoki, joka vaikeuttaa suon kuivaamista ja saattaa nostaa turpeen tuhkapitoisuutta. Kurjenvivunsuolla on yli 2 m :n syvyisellä 93 hain aluee l- la polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 1,98 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,164 milj. tn ja energiasisältö 3,4 3 milj. GJ eli 0,95 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden olless a 50 % on energiasisältö 3,02 milj. GJ eli 0,84 milj. MWh.

27 Vehkasaarensuo (kl , x = 6776,6, y = 3552,1 ) sijaitsee noin 20 km Savitaipaleen keskustasta lounaaseen Nii - nimäen kylässä. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää etelään koht i Ylä-Lehmusjokea (kuva 17). Suo rajoittuu kalliojyrkänteisiin ja moreenimäkiin sekä paikoin peltoihin. Suolla on 44 tutkimus - pistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1380 m (kuva 1R). Vehkasaarensuon yleisimmät suotyypit ovat pohjoisosiss a turvekankaat ja eteläosissa korpimuuttumat, jotka osin ova t turvekangasasteella. Eri puolille suota on raivattu peltoja. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 25 % ja mättäiden korkeu s on 3 dm. Puusto on pohjoisosissa riuku- tai pinotavara-asteel - la ja harvaa tai keskitiheää. Suon reuna- ja eteläosien puus - to on pinotavara- tai tukkipuuasteella ja keskitiheää. Vehka - saarensuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 9. Vehkasaarensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja tu r- vemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H I-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H Koko suo 115 0,05 1,70 1,75 0,06 1,95 2,01 '100 Yli 1 m 73 0,08 2,44 2,52 0,06 1,78 1,84 92, 0 Yli 2 m 46 0,09 3,04 3,13 0,04 1,40 1,44 71, 6 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatunee n pintakerroksen maatuneisuus on 3,9 ja hyvin maatuneen pohj a kerroksen 6,1. Suurin turpeen paksuus, 4,50 m, on tavattu pis - teessä A 300. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiekka j a moreeni. Liejua on suon pohjalla muutamalla tutkimuspisteellä. Vehkasaarensuon turpeista on rahkavaltaisia 54,4 % j a saravaltaisia 45,6 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 14,4 %, CS 40,0 %, C 0,6 % ja SC 45,0 %. Tupasvillaa lisätekijänä si - sältäviä turpeita on 8,8 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpei - ta 24,7 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturve - määrästä ovat S 48,4 %, C 40,4 %, Er 1,5 %, Eq 1,9 % ja Pr 2,8 %.

28 Liekoja on koko-suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimääri n 3,9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,6 Yli 2 m :n syvyisell ä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 3,8 % ja 1-2 m : n syvyydessä 3, 0 Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuu s pisteissä A 100 ja A on 3,7 % (vaihteluväli 2,4-8,7 ) kuivapainosta, ph-arvo 4,2 (3,5-4,8), vesipitoisuus märkäpainosta 90,7 % (88,1-92,3), vesipitoisuus tilavuudesta 89,1 % (82,4-94,0) ja kuivatilavuuspaino 91 kg/ m 3 (72-129). Kes - kimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,4 MJ / kg (20,4-22,9) ja 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg (taulukko 10).

29 Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turvetuotantoa vaikeutta - via tekijöitä ovat suon rikkonainen muoto ja paikoin korkea liekoisuus sekä eri puolelle suota raivatut pellot (mahdolline n mineraalimaan levitys pinnalle maanparannusaineeksi). Vehkasaarensuolla on yli 2 m :n syvyisellä 46 hain aluee l - la polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 1,21 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,110 milj. tn ja energiasisältö 2,3 5 milj. GJ eli 0,65 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden olless a 50 % on energiasisältö 2,09 milj. GJ eli 0,58 milj. MWh. 7. Petrahuounsuo (kl , x = 6776,8, y = 3520,2 ) sijaitsee noin 23 km Savitaipaleen keskustasta lounaasee n Laari-Hämäläinen -tien länsipuolella. Suon pinnan korkeus me - renpinnasta on m ja pinta viettää etelään. Suo rajoit - tuu pohjoisessa toiseen Salpausselkään ja muualla moreenimäkiin. Suolla on 23 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys o n 7,7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1520 m (kuva 19). Petrahuounsuon yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämeja tupasvillarämemuuttuma. Reunoilla on turvekankaita ja muu t - tuma-asteella olevia korpia. Suon etelä- ja länsireunalle o n raivattu peltoa. Keskimääräinen pinnan mä.ttäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on riuku- tai pinotavara - asteella ja tiheää tai keskitiheää. Reunaosien puusto on pää - osin tiheää tukkipuuta. Petrahuounsuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 11. Petrahuounsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja tur - vemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä(milj.suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H Koko suo 30 0,12 1,48 1,60 0,04 0,44 0, Yli 1 m 22 0,15 1,83 1,98 0,03 0,41 0,44 91, 7 Yli 2 m 10 0,17 2,51 2,68 0,02 0,25 0,27 56,3

30 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen, yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,9 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,9. Suurin turpeen paksuus, 3,90 m, on tavattu pisteissä A 40 0 ja A 500. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka.

31 Petrahuounsuon turpeista on rahkavaltaisia 89,9 % ja sa - ravaltaisia 10,1 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 53,6 %, CS 36,3 % ja SC 10,1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävi ä turpeita on 16,7 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeit a 51,0 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemää - rästä ovat S 72,8 %, C 14,1 %, Er 2,8 % ja L 10,2 %. Liekoj a on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 3,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,4 %. Yli 2 m :n s_yvyisellä alueell a liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,3 % ja 1-2 m :n syvyydess ä 2,5 %. Suo soveltuu pienen kokonsa johdosta pientuotantoon lähinnä tilakohtaisiin tarpeisiin. Suon kuivatusmahdollisuude t ovat hyvät. Kustannuksia lisäävä tekijä on liekojen kohtalaisen suuri määrä. Petrahuounsuolla on yli 2 m :n syvyisell ä 10 ha :n alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,22 milj. suo-m 3. Tämän kuiva -ainemäärä on 0,018 milj. tn ja energia - sisältö 0,38 milj. GJ eli 0,11 milj. MWh. Turpeen käyttökos - teuden ollessa 50 % on energiasisältö 0,33 milj. GJ eli 0,0 9 milj. MWh. 8. Kyrönsuo (kl , x = 6777,6, y = 3526,3 ) sijaitsee noin 1R km Savitaipaleen keskustasta lounaaseen Pur toismäen kylässä. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m,ja pinta viettää länteen. Suo rajoittuu moreenimäkiin ja peltoihin. Suolla on 31 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,2/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2300 m (kuva 20). Kyrönsuon yleisimmät suotyypit ovat suon itäosissa rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Leveä reunavyöhyke on tu r- vekangasasteella. Länsiosassa on lähes tarpeeton järvikuvio, jossa on paksu liejukerros. Länsiosien muut suotyypit ova t muuttuma-asteella olevia korpia. Suon reunaosia on eteläreu - naa lukuun ottamatta raivattu pelloksi. Keskimääräinen pinna n mättäisyys on 5 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Puusto on pää - osin pinotavara-asteella ja keskitiheää. Kyrönsuo on kokonaan ojitettu.

32 ja turvemää- Taulukko 12. Kyrönsuon pinta-alat, keskisyvyydet rät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta - Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H 1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 Koko suo 60 0,25 1,32 1,57 0,15 0,79 0, Yli 1 m 33 0,20 2,27 2,47 0,07 0,75 0,82 87, 2 Yli 2 m 21 0,22 2,70 2,92 0,05 0,56 0,61 64,9

33 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,9 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,9. Suurin turpeen paksuus, 3,50 m, on tavattu pisteissä A ja A Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on suo n pohjalla lähes koko suon alueella. Kyrönsuon turpeista on rahkavaltaisia 86,8 %, saraval - taisia 12,9 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 47,1 %, CS 38,2 %, BS 1',4 %, SC 12,6 %, BC 0,3 % ja B 0,4 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 15,9 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 10,8 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä ovat 569,3 %, C 20,2 %, Er 3,2 %, Sh 1,1 %, L 2,0 % ja E q 3,6 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydess ä keskimäärin 1,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,0 %. Yli 2 m :n sy - vyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,6 %. Suo soveltuu pienen kokonsa johdosta pientuotantoon lä - hinnä tilakohtaisiin tarpeisiin. Suon kuivatusmahdollisuude t ovat tyydyttävät. Kyrönsuolla on yli 2 m :n syvyisellä 21 hain alueell a polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,51 milj. suo-m3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,042 milj. tn ja energiasisältö 0,88 milj. GJ eli 0,24 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 0,77 milj. GJ eli 0,21 milj. MWh. 9. Lantansuo (kl , x = 6776,4, y = 3529,0) sijaitsee noin 18 km Savitaipaleen keskustasta lounaaseen Mie - lakka-järven koillispuolella. Suon pohjoisosan poikki kulke e autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, j a pinta viettää koillispäässä länteen ja lounaispäässä lounaaseen. Suo rajoittuu peltoihin ja moreenimäkiin. Suolla on 14 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1300 m (kuva 21). Lantansuon yleisin suotyyppi on ojikko- tai muuttuma-a s - teella oleva isovarpuräme. Puusto on riuku- tai pinotavaraasteella ja tiheää. Lantansuo on kokonaan ojitettu.

34 Taulukko 13. Lantansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H I-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 97 0,45 2,98 3,43 0,44 2,89 3, Yli 1 m 86 0,50 3,29. 3,79 0,43 2,83 3,26 97, 9 Yli 2 m 76 0,54 3,55 4,09 0,41 2,70 3,11 93, 4 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,7 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,7. Suurin turpeen paksuus, 6,20 m, on tavattu pisteissä A 500, A 800, A 900 ja A Yleisimmät pohjamaalajit ovat hies u ja hieta. Liejua on ohut kerros suon pohjalla lähes koko suo n alueella. Lantansuon turpeista on rahkavaltaisia 92,8 %, sarava l - taisia 4,9 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvel a- jeittain jakaantuma on S 85,5 %, CS 7,3 %, c 1,2 %, SC 3,7 % ja B 2,3 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita o n 55,4 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 4,6 %. Yleisi m- pien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärä.stä ovat S 70,2 %, C 4,2 %, Er 10,7 %, Sh 3,7 %, Eq 2,9 % ja Pr 3,6 %. Suo on tyydyttävästi kuivattavissa. Turvetuotanno n aloittaminen vaatii tarkemman linjastotutkimuksen. Alustavan tutkimuksen mukaan voidaan arvioida, että Lantansuolla on yl i 2 m :n syvyisellä 76 ha :n alueella polttoturpeeksi soveltuva a turvetta 2,73 milj. suo-m3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,22 7 milj. tn ja energiasisältö 4,74 milj. GJ eli 1,32 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 4,1 8 milj. GJ eli 1, 1 6 milj. MWh.

35 Rahettavansuo (kl , x = 6786,4, y = 3522,2 ) sijaitsee noin 18 km Savitaipaleen keskustasta länteen Viim a - järven luoteispuolella. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettä ä kaakkoon kohti Rahettavanjokea. Suo rajoittuu idässä Rahettavanlampeen ja muualla moreenimäkiin. Suolla on 26 tutkimuspi s - tettä. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2000 m (kuva 22). Rahettavansuon yleisin suotyyppi on rahkaräme, joka on paikoin muuttuma-asteella. Reunaosilla on erilaisia Korpimuu t - tumia. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 45 % ja mättäide n korkeus on 3 dm. Puusto on suon keskiosissa kitukasvuista j a harvaa. Reunaosilla puusto on riuku- tai pinotavara-asteell a ja keskitiheää. Rahettavansuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 14. Rahettavansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H 1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 65 0,26 1,13 1,39 0,17 0,73 0, Yli 1 m 41 0,33 1,61 1,94 0,13 0,67 0,80 88, 9 Yli 2 m 17 0,38 2,20 2,58 0,06 0,38 0,44 48, 9 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,4. Suurin turpeen paksuus, 3,00 m, on tavattu pisteissä A 700 j a A Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja reunoilla moreeni. Liejua on suon pohjalla koko suon alueella. Rahettavansuon turpeista on rahkavaltaisia 48,8 %, sara - valtaisia 49,7 % ja loput ovat ruskosammalvaitaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 36,3 %, CS 12,5 %, C 0,1 %, SC 44,6 %, BC 5,0 % ja CB 1,5 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisä l- täviä turpeita on 11,1 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpe i- ta on 13,2 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaistu r- vemäärästä ovat S 53,2 %, C 37,7 %, B 2,4 $, Er 2,1 % ja L 4,2 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä

36 keskimäärin 0,6 Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja o n 0-1 m :n syvyydessä 0, 7 Rahettavansuon pohjaosien kuivattaminen on vaikeaa. Suo soveltuu pienen kokonsa johdosta pientuotantoon lähinnä tilakohtaisiin tarpeisiin. Rahettavansuolla on yli 2 m :n syvyisel - lä 17 ha :n alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,3 5 milj. suo-m 3, Tämän kuiva-ainemäärä on 0,029 milj. tn ja energiasisältö 0,61 milj. GJ eli 0,17 milj. MWh. Turpeen käyttö - kosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 0,54 milj. GJ 0,15 milj. MWh. el i

37 Ruisniemensuo (kl , 07), x = 6778,4, y = 3530,8) sijaitsee noin 12 km Savitaipaleen keskustasta louna a- seen Savitaipale-Taavetti -tien länsipuolella. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään kohti Kantoniitunjokea. Suo rajoi t - tuu moreenimäkiin ja paikoin peltoihin. Etelässä suo jatku u Lantonsuona. Suolla on 51 tutkimuspistettä. Tutkimuspistet i- heys on 2,7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 4925 m (kuva 23). Ruisniemensuon yleisimmät suotyypit ovat etelä.- ja län - siosassa ojikkoasteella olevat isovarpu-, tupasvilla- ja rahkaräme. Pohjoisosissa esiintyy yleisesti lyhytkorsi- ja rahk a- nevaa sekä tupasvilla- ja rahkarämettä. Ruisniemensuo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Taulukko 15. Ruisniemensuon pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain.. Syvyysalue Pinta-, Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 190 0,62 3,00 3,62 1,18 5,71 6, Yli 1 m 175 0,67 3,21 3,88 1,18 5,61 6,79 98, 6 Yli 2 m 160 0,74 3,36 4,10 1,18 5,38 6,56 95, 2 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,3. Suurin turpeen paksuus, 6,60 m, on tavattu pisteessä B Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiesu. Liejua on ohu t kerros suon pohjalla lähes koko suon alueella. Ruisniemensuon turpeista on rahkavaltaisia 47,9 %, sara - valtaisia 48,4 % ja loput ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 35,8 %, CS 12,1 %, C 31,6 %, SC 14,7 %, BC 2,1 %, B 0,2 % ja CB 3,5 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 33,7 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 5,6 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaistur - vemäärästä ovat S 40,9 %, C 45,9 %, B 3,0 %, Er 6,6.% j a Eq 1,4 %.

38 Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A on 2,5 % (vaihteluväli 0,8-6,8) kuivapainosta, ph-arvo 4, 1 (3,4-5,1), vesipitoisuus tilavuudesta 90,4 % (87,4-95,2 ) ja kuivatilavuuspaino 87 kg/m 3 (54-121). Keskimääräine n lämpöarvo laskettuna kuivalle turpelle on 21,0 MJ/kg (17,4-23,8) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg (taulukko 16).

39 53 - Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Polttoturvetuotantoa vaikeuttavana tekijänä pn paikoin paksu heikosti maatunut pintaturvekerros. Ruisniemensuolla on yli 2 m :n syvyise l- lä 160 ha :n alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 5,7 6 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,501 milj. tn ja ener - giasisältö 01,52 milj. GJ eli 2,92 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 9,32 milj. GJ el i 2,59 milj. MWh. 12. Sarsuo (kl , x = 6779,1, y = 3535,6) sijai t- see noin 11 km Savitaipaleen keskustasta etelään Havola-Kontunen -tien eteläpuolella. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m ja pinta viettää etelään. Suo rajoittuu etelässä peltoon ja muualla moreenimä - kiin. Suolla on 24 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys o n 6,7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1810 m (kuva 24). Sarsuon yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja is o- varpurämemuuttuma. Reunaosilla ovat yleisinä erilaiset turve - kankaat. Suon eteläpää on raivattu pelloksi. Keskimääräine n pinnan mättäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on suon keskiosissa riukuasteella ja keskitiheää tai har - vaa. Reunaosien puusto on pinotavara-asteella ja tiheää ta i keskitiheää. Sarsuo on kokonaan ojitettu. Suon halki kulke e pohjoisesta etelään Letkujoki. Taulukko 17. Sarsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H I-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 Z Koko suo 36 0,66 1,41 2,07 0,24 0,51 0, Yli 1 m 30 0,77 1,61 2,38 0,23 0,48 0,71 94, 7 Yli 2 m 24 0,91 1,69 2,60 0,22 0,40 0,62 87, 2 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatunee n pintakerroksen maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohja - kerroksen 6,3.