KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 244 Martti Korpijaakko KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peat resources of seventeen peat deposits in the commune o f Kannonkoski in Central Finland Kuopio 1991

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimu s Turveraportti 244 Martti Korpijaakko KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seventeen peat deposits in the commune of Kannonkoski in Central Finland Kuopio 1991

Korpijaakko, Martti 1990. Kannonkoskella tutkitut suot j a niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset. Turveraportti 244. 58 sivua, 29 kuvaa, 27 taulukkoa, 9 liitettä. Geologian tutkimuskeskuksen yhtenä tehtävänä on inventoid a Suomen turvevarat. Tässä raportissa käsitellään Kannonkoskell a tutkittuja soita ja niiden turvevaroja. Kunnan alueella on tutkittu 17 suota, joiden yhteenlaskett u pinta-ala on 1530 ha, mikä on noin 44 % Kannonkosken yli 20 he h- taaria laajojen soiden 3 480 hehtaarin kokonaisalasta. Polttoturvetuotantoon soveliasta aluetta löytyi kandeksalt a suolta yhteensä 318 ha. Tuotettavissa olevaa turvetta on täll ä alueella kaikkiaan 5,17 milj. suokuutiometriä. Sen kuiva-aines i- sältö on 550 000 tonnia ja energiasisältö kuivana 3,28 milj. MWh ja 50 % :n käyttökosteudessa vastaavasti 2,91 milj. MWh. Avainsanat : turve, suo, inventointi, Kannonkosk i Korpijaakko.Martti1990. The peat resources of seventeen peat deposits in the commune of Kannonkoski in Central Finland. One of the tasks of the Geological Survey of Finland is t o make an inventory of the peat resources of Finland. The mai n target is to map industrially useful peat deposits, but attentio n is paid also to the multiple use of mires, like conservation, regreation etc. More information of the work, its methods an d results are available in the address given below. Key words : peat, mire, inventory, Kannonkosk i Martti Korpijaakko Geologian tutkimuskesku s PL 123 7 SF-70701 Kuopio Finland ISBN 951-690-407-6 ISSN 0782-8527

SISÄLLYSLIIETTELO 1 JOHDANTO 4 2 MENETELMÄT 4 2.1 Kenttätutkimukset 4 2.2 Laboratoriotutkimukset 6 2.3 Arviointiperusteet 6 2.4 Laskelmat 7 2.4 Tulosten esitys 8 2.4.1 Suoselostukset 8 2.4.2 Kartat 9 2.4.3 Profiilit 9 3 SUOSELOSTUKSET 1 0 4 YHTEENVETO 5 6 4.1 Yleistä 5 6 4.2 Polttoturvesuot 5 6 5 KIRJALLISUUS 5 9 LIITTEET

4 1 JOHDANT O Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Kannonkosken kunna n alueella kaikkiaan 17 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala o n 1471 ha (kuva 1). Tutkimus on osa Geologian tutkimuskeskukse n suorittamaa valtakunnan soiden ja turvevarojen kokonaisinventoin - tia. 2 MENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuk - sen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Suot on tutkittu käyttäen linj a- tutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetää n selkälinja ja tälle kohtisuoria poikkilinjoja. Poikkilinjat ovat yleensä 400 metrin välein. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sada n metrin välein. Niiden sijainti maastossa on merkitty paaluin. Tutkimuslinjojen lisäksi on soille tehty syvyydenmittauslinjoja. Syvyydet näillä, samoinkuin tutkimuslinjoilla, on mitattu 50 m : n välein. Syvyyspisteitä ei ole paalutettu. Kullakin tutkimuspisteellä tehtiin seuraavat havainnot : suotyyppi, ojitustilanne, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys sek ä puuston tiheys ja laatu. Muita havaintoja on tehty tarpeen mukaan. Turvekerroksen rakenteen selvittämiseksi määritettiin kul - lakin tutkimuspisteellä turvelajit, turpeen maatuneisuus, kuitui - suus ja kosteus. Näytteet otettiin ns. laippakairalla. Soissa esiintyvien liekopuiden määrää selvitettiin luotaamalla kanden metrin tangolla kymmenen kertaa kunkin tutkimuspi s - teen ympärillä. Lieko-osumat kirjattiin ja liekoisuus laskettii n soveltaen Pavlovin menetelmää.

5 Kuva 1. Kannonkoskella tutkitut suot : 1. Isonev a 2. Suurisu o 3. Jukkosu o 4. Iso Kylkineva 5. Lakojoensu o 6. Iso Hevossuo - Pieni Hevossu o 7. Junninneva 8. Teerineva 9. Rimminneva 10. Pohjoisnev a 11. Aittoneva 12. Isoneva 13. Muhossu o 14. Sapilassu o 15. Suursuo 16. Pieni Vipusu o 17. Niittoneva

6 2.2 Laboratoriotutkimukse t Näytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin mandollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa edustavilta pis - teiltä. Näytteet ovat tilavuustarkkoja ja ne on otettu tätä tar - koitusta varten kehitetyllä mäntäkairalla (Korpijaakko 1981). Turpeen happamuus on mitattu suoraan märästä näytteestä. Vesipitoisuus on ilmoitettu prosentteina turvenäytteen alkupe - räisestä märkäpainosta (kuivatus 105 C :ssa) ja tuhkapitoisuu s prosentteina turpeen kuivapainosta (hehkutus 815 +- 25 C :ssa). Lämpöarvot on määritetty LECO AC 300-kalorimetrillä (ASTM D 328 6-7) ja tulokset on ilmoitettu megajouleina kilogrammaa koht i (MJ/kg). Rikkipitoisuudet on määritetty LECO-rikinmäärityslai t- teella. Tulokset on ilmoitettu prosentteina kuiva-aineen painosta. 2.3 Arviointiperusteet Turpeiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on nojauduttu Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (liite 2). Mikäl i turve täyttää vaatimukset tuhka- ja rikkipitoisuuden sekä läm - pöarvon suhteen, se soveltuu polttoturpeeksi seuraavasti : - Saraturve (C) soveltuu myös heikosti maatuneena poltto - turpeeksi jyrsinturpeena tuotettuna. Palaturpeeksi saraturv e soveltuu kohtalaisesti tai hyvin maatuneena, mikäli siinä o n mukana riittävästi paloja koossa pitäviä aineksia, esimerkiks i maatunutta rahkaa. - Rahkaturve (S) soveltuu kohtalaisesti ja hyvin maatuneen a (H5-10) polttoturpeeksi sekä jyrsin- että palaturpeena tuotettuna. Kasvuturpeeksi soveltuu heikosti maatunut (H1-3) acutifolia - ryhmän rahkaturve, jossa ei ole haittaavia määriä lisätekijöit ä (tupasvillaa, leväkköä, varpua yms.). Soiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on käytetty nelij a- koa : 1) polttoturvesuo, (2) kasvuturvesuo, (3) suojelusuo, (4) mu u käyttö, joista viimeinen tarkoittaa esimerkiksi suon jättämist ä luonnontilaiseksi tai sen metsittämistä. - Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyy - tenä pidetään yleensä 1,5 m. Mikäli turpeen kuiva-ainepitoisuus on

7 erittäin suuri on tuotantokelpoiseksi katsottu metrinkin syvyise t alueet. Käytettäessä jyrsinturvemenetelmää on tuotantoalueen vähim - mäiskoko 20 ha. Käytännössä näin pienen kentän kunnostaminen vaatii, että lähistöllä on muitakin tuotantoalueita. Palaturvetuotantoon soveliaan alueen vähimmäiskokoa o n vaikea määritellä, koska kyseeseen saattaa tulla myös pienimuotoi - nen kotitarvetuotanto. Tapaukset on arvioitava yksittäin ottae n huomioon mm. tiestö sekä kuivatus- ja kunnostustöiden vaikeus jne. Kasvuturvetuotantoon soveliaaksi on katsottu suo, joss a pinnalla on vähintäin 80 cm :n vahvuudelta kasvuturpeeksi sovel - tuvaa turvetta 30 ha :n alalla. Soiden muita käyttömuotoja arvioitaessa (3,4) on otettu huomioon muun muassa soiden sijainti vesistöjen suhteen sekä muu t luonnonsuojelulliset näkökohdat sekä alueella mandollisesti suori - tetut metsänhoidolliset toimenpiteet jne. Soiden omistussuhteit a ei tässä tutkimuksessa ole selvitelty. 2.4 Laskelma t Turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa. Syvyysvyöhyke on kartalle piirrettyjen syvyyskäyrien välinen alue. Syvyyskäyrät on piirretty osoittamaan 1, 1,5, 2, 3, 4 jne metrin paksuisten turvekerrosten rajoja. Syvyysvyöhykkeen turvemäärä o n saatu kertomalla vyöhykkeen pinta-ala sillä olevien tutkimus- j a syvyyspisteiden keskisyvyydellä. Koko suon samoin kuin syvyysalu - eiden turvemäärät on saatu laskemalla koko suon tai vastaavast i kyseisen syvyysalueen sisältävien syvyysvyöhykkeiden turvemäärät yhteen. Suossa olevan turpeen määrä on ilmoitettu miljoonina suo - kuutiometreinä (milj. suo-m3 ). Polttoturpeen tuotannossa mandollisesti saatavissa oleva n turpeen määrä on saatu vähentämällä kyseisen alueen turpeen koko - naismäärästä pinnan heikosti maatuneen rahkaisen sekä pohjall e jäävän noin 50 cm :n paksuisen turvekerroksen osuus. Tuotantomenetelmistä johtuvia vähennyksiä ei ole otettu huomioon. Koko suon, samoinkuin eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla turvemäärä pinta-alalla.

8 Suossa olevan kuiva-aineen määrä on saatu kertomalla suokuutioiden lukumäärä yhden suokuution sisältämällä kuiva-ainee n määrällä (kg/suo-m3 ). Suon kuiva-ainemäärä on ilmoitettu tuhansin a tonneina (10 3 t). Energiasisältö on laskettu sekä kuivalle että 50 % ja 35 % kostealle turpeelle. Kuivalle turpeelle se saadaan kaavasta 1 j a kostealle turpeelle kaavasta 2 : 1. E = Nsuo-m 3 Dd * Hu 2. E = Nsuo-m3 Dd (100/100-K) Hu, jossa E = energiasisältö, Nsuo_m3 = suokuutioiden lukumäärä, Dd = suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä (kg/suo-m3 ), Hu = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), Hu kosteudessa K olevan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus ( % alkuperäisestä märkäpainosta). Tulos on ilmoitettu miljoonina gigajouleina (milj. GJ) sek ä miljoonina megavattitunteina (milj. MWh). Mikäli suosta ei ole tilavuustarkkoja näytteitä, on suokuu - tion sisältämän kuiva-aineen määrä arvioitu sen ja vesipitoisuude n välisen riippuvuuden perusteella (Korpijaakko, Häikiö, Lein o 1981). Jos suolta ei ole laboratorionäytteitä on laskelmiss a käytetty muista vastaavista turvekerrostumista saatuja keskia r- volukemia. 2.5 Tulosten esity s 2.5.1 Suoselostukset Kustakin suosta on kirjoitettu selostus, jossa käsitellää n suon sijaintia, laskusuhteita, suotyyppejä, ojitustilannetta, turvelajeja, maatumisastetta jne. Pinta-alatiedot, keskisyvyydet j a turvemäärät samoinkuin laboratoriomääritysten tulokset ilmenevät mukaan liitetyistä taulukoista. Selostuksen lopussa on arvio suon soveltuvuudesta eri käy t - tötarkoituksiin sekä, mikäli suo soveltuu polttoturvetuotantoon, laskelma mandollisesti nostettavissa olevan, tuotantoon kelpaava n turpeen määrästä ja energiasisällöstä.

9 2.5.2 Kartat Selostuksen mukana seuraa suokartta, johon on merkitt y tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, kunkin tu t - kimuspisteen keskimääräinen maatumisaste ja heikosti maatunee n rahkaisen pintakerroksen sekä koko turvekerroksen paksuus. Lisäks i karttoihin on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittava t syvyyskäyrät. Suokartat on piirretty mittakaavaan 1 :10 000, josta ne on pienennetty sivuille hyvin sopiviksi. Merkkien selitykse t ovat liitteessä 1. Tutkimuslinjojen ja soiden paikantamisen helpottamiseksi o n mukaan liitetty myös kopiot Maanmittaushallituksen 1 :20 000 mit - takaavaisista peruskartoista, joihin on merkitty tukimuslinjasto t ja -pisteet. 2.5.3 Profiili t Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistettu poikk i - leikkauskuvin, joihin turvelajit, maatuneisuudet ja pohjamaalaji t on merkitty symbolein, suotyypit lyhentein sekä liekoisuus nume - roin (selitykset liitteessä 1). Alkupräisistä 1 :10 000 mittakaavaisista kartoista, kute n myös alkuperäisistä poikkileikkauskuvioista on saatavissa kopioit a Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusyksiköstä Kuopiosta.

1 0 3 SIIOSELOSTIIRSET 1. Isoneva (kl. 2333 04, x = 6986,6, y = 2558,0) sijaitse e noin 5 km länteen Kannonkosken kirkolta korkeahkojen moreenipei t - teisten mäkien välisessä laaksossa. Pinta on 165,7-167,2 m mpy. Vedet laskevat ojia myöten länteen ja edelleen puroa myöten poh - joiseen Ala-Viivajärveen sekä kaakkoon Kotinevalle, josta edelleen pohjoiseen Viivajokeen (kuvat 2 ja liite 3). Taulukko 1. Isonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) 1 ) 2 ) 1 ) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 60 0,4 1,3 1,7 0,24 0,80 1,0 4 Yli 1,0 m 40 0,6 1,7 2,3 0,24 0,69 0,9 4 Yli 1,5 m 30 0,8 2,0 2,7 0,23 0,59 0,81 Yli 2,0 m 19 1,1 2,2 3,3 0,20 0,42 0,62 1) Heikosti maatunut pintarahkaturvekerro s 2) Polttoturpeeksi soveltuva turv e Tutkimuspisteistä on 17 % avosuolla, 81 % rämeellä ja 2 % korvessa. Suo on ojitettu. Suon keskiosat ovat lyhytkorsineva n muuttumaa ja ojikkoa. Suon pohjoisosassa esiintyy myös rahkanev a- ojikkoa. Reunamilla on lyhytkorsinevarämeen ja isovarpurämee n ojikkoa sekä myös korpirämeen ojikkoa ja muuttumaa. Puusto on pääosin harvaa tai keskitiheää riukuasteen männik - köä tai taimikkoa. Turpeesta on 77,0 % rahka- ja 23,0 % saravaltaista (kuv a 3). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 6,2 %, tupa s - villan jäännöksiä sisältävien 21,7 % ja varpuainesta sisältävien 1,1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (34 %), tupasvillarahka - (17 %), sararahka- (16 %) ja rahkasaraturve (13 %). Saravaltaiset turpeet ovat pääosin suon pohjakerroksessa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,5.

1 1 Liekoja suossa on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Liejua o n suon syvimmillä kohdin. varten. Isonevasta ei ole otettu näytteitä laboratoriomäärityksi ä Isoneva on alaltaan pieni. Pinnassa on paksulti heikost i maatunutta rahkaturvetta (taulukko 1). Suo ei sovellu polttoturvetuotantoon. Suolta on aiemmin nostettu kuiviketurvetta, joks i heikosti maatunut pintarahkaturve sopiikin hyvin.

1 3 2. Suurisuo (kl. 2333 07, x = 6988,5, y = 2568,3) sijaitsee noin 5 km koilliseen Kannonkosken kirkolta. Suo rajoittuu moree - nikankaisiin muualla, paitsi kaakossa, jossa Hilmonjoki erotta a sen Jukkosuosta. Kauttaaltaan ojitetun suon vedet laskevat Hilmo n- jokeen (kuva 4 ja liite 4). Taulukko 2. Suurisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta - ala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) 1) 1 2) 1 1) 1 2) 1 Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S- t H1-10 Koko suo 140 0,2 1,6 1,8 0,24 2,26 2,5 0 Yli 1,0 m 115 0,2 1,9 2,1 0,21 2,20 2,4 1 Yli 1,5 m 96 0,2 2,1 2,3 0,18 2,04 2,2 1 Yli 2,0 m 70 0,2 2,3 2,5 0,14 1,63 1,77 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. Tutkimuspisteistä on 91 % rämeellä, 3 % korvessa ja 6 % turvekankaalla. Koko suo on ojitettu kahteen kertaan. Turpeista on valtaosa rahkavaltaisia (70 %). Saraturpeita esiintyy kerrostuman keski- ja pohjaosissa (30 %). Yleisin yksittäinen turvelaji on sararahkaturve. Liekoja kerrostumassa on kohtalaisesti (2,1 %). Kerrosvä - lillä 0,6-1,0 m niitä on erittäin runsaasti (7,3 %). Kerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 6,8, heikost i maatuneen pinnan 2,0 ja hyvin maatuneen osan 7,3. Suolta on otettu laboratorionäytteet kandelta pisteelt ä (taulukko 3). Suon kaakkoisosasta otetussa näytesarjassa o n 50-120 cm :n syvyydellä kerrostuma, jossa tuhkan määrä on kor - kea. Muut näytteet vastaavat polttoturpeelle asetettuja vaati - muksia. Suurisuo soveltuu turvelajiensa puolesta polttoturvetu o- tantoon. Rajoittavana tekijänä on vesistön läheisyys sekä korke - at tuhkapitoisuudet lähellä Hilmonjokea.

1 5 Mikäli joen rannalle ajatellaan jätettäväksi 200 m leve ä suojavyöhyke jää Suurisuohon yli metrin syvyistä polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 100 ha. Siitä saataviss a oleva polttoturpeen määrä ja energiasisältö on laskettu allaolevaan jaotelmaan (laskentaperusteet s. 8). Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.gj / milj.mwh ala milj. ainetta Kuiva 50 % kostea 35 % koste a ha suo-m 3 10 3 t turve turve turve 100 1,50 175 3,80 3,36 3,58 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvolukemia : suo - kuution sisältämä kuiva-aineen määrä 117 kg, kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo 21,7 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarv o 9,6 MJ/kg ja 35 % kostean 13,3 MJ/kg.

1 6 3. Jukkosuo (kl. 2333 07, x = 6987,5, y = 2569,5) rajoittuu muualla moreenikankaisiin, paitsi koillisessa, jossa Hilmonjok i erottaa sen Suurisuosta. Lähes kauttaaltaan ojitettu suo laske e vetensä Hilmonjokeen (kuva 5 ja liitteet 4 ja 5). Taulukko 4. Jukkosuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) 1 ) Pintak. H1-4 S-t Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) 2 ) H1-10 C-t H5-10 S-t Yht. H1-10 1 ) Pintak. H1-4 S-t 2 ) H1-10 C-t H5-10 S-t Yht. H1-10 Koko suo 125 0,1 2,0 2,2 0,17 2,55 2,7 1 Yli 1,0 m 110 0,1 2,2 2,4 0,16 2,47 2,6 3 Yli 1,5 m 81 0,2 2,7 2,8 0,13 2,15 2,2 8 Yli 2,0 m 65 0,2 2,9 3,1 0,11 1,90 2,01 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. Tutkimuspisteistä on 8 % avosuolla, 61 % rämeellä, 6 % korvessa, 24 % turvekankaalla ja 1 % pellolla. Suo on lähe s kauttaaltaan ojitettu. Turpeesta on 58 % rahka- ja 42 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4,0 %, tupasvilla n jäännöksiä sisältävien 27,2 % ja varpuainesta sisältävien 9,3 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5 ja poltto - turpeeksi soveltuvan osan 6,8. Liekoja on kohtalaisesti (2,6 %). Runsaimmin liekoja esiinty y 0,6-1,0 m :n syvyysvälillä (8,3 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiekka. Suolta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten kandelta pisteeltä (taulukko 5). Rikkimääritykset puuttuvat. Muitten määritysten perusteella turve soveltuu polttoturpeeksi (liite 1). Kerrostuman laadun, syvyyden ja pinta-alan puolesta Jukkosu o soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon. Rajoittavan tekijänä on vesistön läheisyys, mikä voi vaikeuttaa kuivatuslupien saantia. Kuivatusvaikeuksia ei ole. Allaolevassa jaotelmassa on laskettun a Jukkosuolta yli metrin syvyiseltä alueelta saatavissa olevan turpee n määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet sivulla 8).

1 7 Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.gj / milj.mwh ala milj. 3 ainetta Kuiva 50 % kostea 35 % koste a ha suo-m1 0 3 t turve 90 1,44 176 3,69 3,27 3,46 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvolukemia : suokuutio n sisältämän kuiva-aineen määrä 122 kg, kuivan turpeen teholline n lämpöarvo 21,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,3 MJ/kg j a 35 % kostean turpeen 12,8 MJ/kg.

1 8 4. Iso Kylkineva (kl. 2333 10, x = 6986,8, y = 2574,4 ) sijaitsee noin 10 km itään Kannonkosken kirkolta Vuosjärve n länsirannalla. Suo rajoittuu kivisiin moreenikankaisiin. Pinta on 109-111 m mpy. Vedet laskevat keskustasta suurta laskuoja a myöten Vuosjärveen (kuva 6).

1 9 Taulukko 6. Iso Kylkinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue al a (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-1 0 Koko suo 60 0,6 0,5 1,1 0,38 0,30 0,6 8 Yli 1,0m 27 0,7 0,9 1,6 0,19 0,25 0,4 4 Yli 1,5m 16 0,6 1,2 1,9 0,10 0,20 0,3 0 Yli 2,0m 5 0,6 1,8 2,3 0,03 0,09 0,12 1) Heikosti maatunut pintarahkaturv e 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve.

2 0 Tutkimuspisteistä on 53 % rämeellä, 16 % korvessa, 5 % turvekankaalla ja 26 % pellolla. Suon eteläisin osa on tupas - villa- ja isovarpurämeen ojikkoa. Keskiosa on rahkaturvepelto a ja pohjoisin osa isovarpu- ja korpirämeen muuttumaa. Turpeesta on 98,6 % rahka- ja 1,4 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 45,3 %, tupasvilla n jäännöksiä sisältävien 3,7 % ja varpuainesta sisältävien 5,8 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja poltto - turpeeksi soveltuvan osan 6,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja savi. Iso Kylkineva ei sovellu polttoturvetuotantoon. Syynä on paksu heikosti maatunut pintakerros sekä kerrostuman liekoisuus. 5. Lakojoensuo (kl. 2333 10, x = 6984,7, y = 2576,0). Tä11ä nimellä on tutkittu suo, joka sijaitsee Vuosjärven etelä - rannalla Lakojoen kahtapuolen. Peruskartalle ei suon nimeä ol e painettu. Suo rajoittuu Pohjoisessa Vuosjärveen ja muuall a moreenikankaisiin. Pinta on 108,0-108,4 m mpy. Vedet laskeva t Vuosjärveen, jonka pinta on 107,1 m mpy (kuva 7 ja liite 6). Taulukko 7. Lakojoensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja tur - vemäärät syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue ala - (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-1 0 Koko suo 123 0,3 0,6 0,9 0,36 0,76 1,1 2 Yli 1,0 m 37 0,4 1,1 1,4 0,14 0,39 0,5 3 Yli 1,5 m 15 0,5 1,3 1,8 0,07 0,20 0,2 7 Yli 2,0 m 3 0,5 1,7 2,2 0,01 0,05 0,07 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. Tutkimuspisteistä on 89 % rämeellä, 9 % korvessa, 2 % turve - kankaalla. Turpeesta on 60,2 % rahka- ja 39,8 % saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8.

2 1 Pohjamaalajit ovat savi, hiesu ja hieta. Lakojoensuo ei sijaintinsa eikä mataluutensa vuoksi sovell u turvetuotantoon.

2 2 6. Iso Hevossuo - Pieni Hevossuo (kl. 3311 01, x = 6983,7, y = 3427,4) sijaitsee moreenipeitteisten, paikoin lohkareiste n mäkien välisessä laaksossa noin kolme kilometriä kaakkoon Vuosjärvestä, jonne myös vedet laskevat Pienestä Hevossuosta Salmipuroa ja Isosta Hevossuosta Lammaspuroa myöten (kuva 8). Suo on matala. Ison Hevossuon keskisyvyys on 1,4m ja Piene n Hevossuon 0,8 m. Yli 2 m syvää aluetta on noin hehtaarin verran j a yli metrin syvyistä noin 10 ha. Turpeet ovat rahkavaltaisia. Keskimääräinen maatumisaste on 5,7. Suo on kokonaan ojitettu. Suotyypit ovat tupasvillaräme j a kangasrämeojikko sekä rahkanevamuuttuma. Suo ei mataluutensa ja pienuutensa vuoksi sovellu turve - tuotantoon.

2 3 7. Junninneva (kl. 2333 10, x = 6984,9, y = 2572,4 ) sijaitsee noin 10 km itään Kannonkosken kirkolta. Suo rajoittuu moreenikankaisiin, jotka jakavat sen kahteen kaakko-luode-suu n- taiseen altaaseen. Pinta on 146,3-137,6 m mpy ja viettää koil - liseen 7 m/km. Vedet laskevat Junninpuroa myöten Vuosjärveen (kuva 8 ja liite 5). Taulukko 8. Junninnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue ala - (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-1 0 Koko suo 135 0,2 1,1 1,3 0,24 1,46 1,7 0 Yli 1,0 m 75 0,2 1,6 1,3 0,16 1,20 1,3 7 Yli 1,5 m 47 0,2 2,0 2,2 0,09 0,94 1,0 3 Yli 2,0 m 28 0,2 2,4 2,5 0,04 0,67 0,71 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. Tutkimuspisteistä on 25 % avosuolla, 71 % rämeellä, 4 % korvessa. A - linjaston pohjoisosaa, noin A 11 tasolta lähtie n luonnehtivat lyhytkorsinevan muuttuma ja lyhytkorsinevarämee n ojikko. A 11 ja A 14 välinen alue on rimpinevaa. B-linjasto n alue on niinikään valtaosin lyhytkorsinevan muuttumaa ja lyhyt - korsinevarämeen muuttumaa ja ojikkoa. Reunamat ovat isovarpur ä - meen ojikkoa. A-linjaston alueesta on pohjois- ja keskiosa t ojitettu. A 11 tasolta etelään suo on luonnontilainen ja märkä. B-linjaston alue on ojitettu lukuunottamatta tutkimuspisteiden A 3 ja A 8 välisen alueen itäosaa. Turpeesta on 47,6 % rahka- ja 52,4 % saravaltaista (kuva t 10-12). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus o n 17,8 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 2,9 % ja varpu - ainesta sisältävien 3,6 %. Pohjamaalajit ovat hieta, hiesu, hiekka ja hiekkamoreeni. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja hyvi n maatuneen osan 5,8.

2 5 Liekoja kerrostumassa on erittäin vähän (0,1 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (0,4 %). Suolta on otettu tilavuustarkat näytteet laboratoriomäär i - tyksiä varten kandelta pisteeltä A 900 ja B 800 (taulukko 9). Molemmissa näytesarjoissa on pinnalla noin 0,5 metrin paksuine n runsastuhkainen kerros. Turvekerrostuman rikkipitoisuus o n poikkeuksellisen korkea ylittäen kolmen näytteen kohdalla polttoturpeelle asetetun suositusrajan 0,3 %. Junninnevassa on kaikkiaan noin 47 ha turvelajiensa puolesta polttoturvetuotantoon soveliasta aluetta, mutta pintakerrosten korkean tuhkapitoisuuden sekä kerrostuman suhteellise n korkean, paikoin ohjearvot ylittävän rikkipitoisuuden vuoks i suota ei suositella turvetuotantoon. Tuotantoon sopivan aluee n jakautuminen kahteen kapeaan pitkänomaiseen altaaseen vaikeutta a myös tuotantokenttien suunnittelua (kuva 8).

2 8 8. Teerineva (kl. 2333 10, x = 6983,5, y = 2571,5) sijait - see noin 8 km kaakkoon Kannonkosken kirkolta. Suo rajoittu u pääosin mataliin soistuviin moreenikankaisiin, paitsi lounaassa, jossa sitä reunustavat jyrkähköt kalliokukkulat. Pinta on 149,3-156,3 m mpy ja viettää kaakkoon noin 3 m/km. Kauttaaltaan ojitetun suon vedet laskevat Topelopuroon, jota myöten edelleen Vuosjärveen (kuva 13 ja liite 5). Taulukko 10. Teerinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue al a (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H1-10 C-t H5-10 S-t Yht. H1-1 0 Koko suo 130 0,2 0,9 1,1 0,29 1,19 1,4 8 Yli 1,0 m 46 0,3 1,9 2,2 0,16 0,87 1,0 3 Yli 1,5 m 29 0,3 2,5 2,9 0,09 0,74 0,8 3 Yli 2,0 m 21 0,4 3,0 3,3 0,08 0,62 0,70 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. Tutkimuspisteistä on 34 % avosuolla, 64 % rämeellä, 1 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Suon erittäin matala pohjoisos a on korpirämeen ja isovarpurämeen ojikkoa ja muuttumaa. Keskialu - eet ovat pääosin tupasvillarämeojikkoa, länsi- ja eteläosa t lyhytkorsinevan ojikkoa ja muuttumaa sekä tupasvillarämeen ojikkoa ja lyhytkorsinevarämeen ojikkoa ja muuttumaa. Reunama t ovat isovarpurämeen ja korpirämeen muuttumaa. Suo on kauttaal - taan ojitettu. Osa ojista on vanhoja ja umpeenkasvaneita. Oji - tuksen tulos on ollut huonohko. Turpeesta on 57,5 % rahka- ja 42,5 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 9,0 %, tupasvilla n jäännöksiä sisältävien 18,1 % ja varpuainesta sisältävien 6,6 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Runsaimmin liekoj a esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,2 %).

2 9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta. Teerineva ei sovellu turvetuotantoon. Yli 1,5 m syvä alu e on pieni ja epäedullisen muotoinen. Lisäksi polttoturvetuotantoon soveltumaton pintakerros on paikoin paksu.

3 0 9. Rimminneva (kl. 2333 10, x = 6980,7, y = 2573,8) s i - jaitsee noin 11 km kaakkoon Kannonkosken kirkolta maantien 650 2 kahtapuolen. Suo muodostuu kolmesta pitkästä kapeahkosta juo - tista, joiden yhtymäkohdassa on Rimminlampi. Sekä pohjoisen että eteläisen haarakkeen vedet laskevat Rimminlampeen, josta edel - leen kaakkoon suuntautuvan suon osan kautta Posti- ja Lakojär - veen. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Pinta on 154,8-146,5 m mpy (kuva 14 ja liite 7). Taulukko 11. Rimminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turv e määrät syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue ala (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 145 0,2 1,2 1,5 0,35 1,77 2,1 2 Yli 1,0 m 85 0,3 1,8 2,1 0,28 1,51 1,7 9 Yli 1,5 m 60 0,3 2,1 2,5 0,24 1,27 1,5 1 Yli 2,0 m 39 0,4 2,5 3,0 0,17 0,98 1,15 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 88 % rämeellä ja 6 % korvessa. Rimminlammen ympäristö on luhta- ja varsinaista sa - ranevaa. Suon keskiosia luonnehtii varsinaisen sararämeen muut - tuma, eteläosaa tupasvillarämeen ojikko ja isovarpurämeen muut - tuma ja pohjoisosaa lyhytkortisen nevarämeen ojikko. Reunamill a esiintyy pallosararämeen ojikkoa ja muuttumaa sekä kangasrämet - tä. Suo on ojitettu. Turpeesta on 61 % sara- ja 39 % rahkavaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 14,4 %, tupasvilla n jäännöksiä sisältävien 19,5 % ja varpuainesta sisältävien 5,7 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Rahkavaltaisia turpeita esiintyy runsaimmin suon eteläisimmissä osissa sekä B-linjastol - la myös Rimminlammin läheisyydessä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja poltt o- turpeeksi soveltuvan osan 5,6 (kuvat 15 ja 16).

3 2 Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hiekka. Suolta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varte n kolmelta pisteeltä (taulukko 12).

3 3 Rimminnevan muoto on epäedullinen turvetuotantoa ajatellen. Tuotantoon soveltuvat alueet ovat pieniä ja toisistaan erillään. Parhaiten tuotantoon soveltuu A-linjaston pohjois- ja keski - alueet (kuva 14). Näiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 25 ha. Turvelajiensa puolesta polttoturvetuotantoon sopivaa aluetta o n myös B-linjaston keskivaiheilla, mutta alue on liian pieni (noi n 10 ha) ja kapea taloudellisesti tuotantoon raivattavaksi. Alla - olevassa jaotelmassa on laskettuna A-linjaston alueelta saatavissa olevan polttoturpeen määrä ja energiasisältö.

3 4 Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.gj / milj.mwh ala milj. ainetta Kuiva 50 % kostea 35 % koste a ha suo-m3 10 3 t turve turve turve 10 (A) 0,19 17,3 0,36/0,10 0,32/0.09 0,34/0,0 9 15 (B) 0,23 30,4 0,66/0,18 0,58/0,16 0,62/0,1 7 Yht. 25 0,49 47,7 1,02/0,28 0,90/0,25 0,96/0,2 6 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriomäärityste n keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 91 kg (A ) ja 135 kg (B), kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,8 Mj/k g (A) ja 21,7 Mj/kg (B), 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,2 Mj/kg (A) ja 10,0 Mj/kg (B) sekä 35 % kostean turpeen 12,7 Mj/kg (A ) ja 13,3 Mj/kg (B) :

Maantien pohjoispuoli on kokonaan ojitettu, eteläpuolella o n reuna- ja veto-ojat. Valtapuulaji on mänty. Koivua ja kuust a kasvaa reunamilla. Puusto on monin paikoin tiheää vaihdelle n vajaatuottoisesta metsästä varttuneeseen kasvumetsikköön. 3 7

3 5 10. Pohjoisneva (kl. 2333 10, x = 6981,3, y = 2572,0 ) on pieni moreenimäkien reunustama suo noin 9 km kaakkoon Kannonkosken kirkolta (kuva 17 ja liite 7). Taulukko 13. Pohjoisnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue al a (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-1 0 Koko suo 65 0,7 0,2 0,9 0,43 0,14 0,5 7 Yli 1,0 m 14 1,0 1,0 2,0 0,14 0,14 0,2 8 Yli 1,5 m 10 0,9 1,4 2,3 0,09 0,14 0,2 3 Yli 2,0 m 7 0,7 1,8 2,6 0,05 0,13 0,18 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve.

3 6 Suon keskusta on metsitettyä lyhytkorsinevan ja varsi - naisen saranevan muuttumaa. Puusto on männyn taimistoa. Entisen avosuoalueen ympärillä kiertää tupasvillarämeojikon vyöhyke, jossa puusto on riukuasteen männikköä. Reunamat ja koko poh - joisosa ovat kangasrämeen ojikkoa. Turpeesta on 77,9 % rahka- ja 22,1 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 %, tupasvilla n jäännöksiä sisältävien 56 %. Koko turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 4,0. Suon keskustan pohjamaalaji on hiekka j a reunamilla hiekkainen moreeni. Pohjoisneva ei syvän alueen pienuuden ja turvekerrokse n rakenteen vuoksi sovellu turvetuotantoon. 11. Aittoneva (kl. 2333 10, x = 6980,3, y = 2571,8 ) sijaitsee noin 10 km kaakkoon Kannonkosken kirkolta. Suon poikki kulkee maantie n :o 6520. Suo rajoittuu korkeahkoihin moreenimä - kiin. Pohjoisosassa on kesannolla olevia turvepeltoja. Pinta on 158,7-150,3 m mpy ja viettää kaakkoon noin 5 m/km. Vedet laskeva Ala-Rimminlammen ja Rimminlammen kautt a Postijärveen (kuva 18 liite 7). Taulukko 14. Aittonevan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue al a (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-1 0 Koko suo 50 0,1 1,4 1,5 0,04 0,71 0,7 6 Yli 1,0 m 30 0,1 2,1 2,2 0,02 0,64 0,6 6 Yli 1,5 m 26 0,1 2,3 2,4 0,02 0,60 0,6 2 Yli 2,0 m 16 0,1 2,7 2,8 0,01 0,44 0,45 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. Tutkimuspisteistä on 5 % avosuolla, 75 % rämeellä, 5 % korvessa, 2 % turvekankaalla ja 13 % pellolla. Vallitseva suo - tyyppi on varsinainen sararäme, sen muuttuma ja ojikko.

3 8 Turpeesta on 11 % rahka- ja 89 % saravaltaista (kuvat 1 9 ja 20). Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 4,9. Liekoja on erittäin vähän (0,5 %). Runsaimmin liekoj a esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (0,8 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Suolta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varte n pisteeltä A 600 (taulukko 15). Aittoneva soveltuu polttoturvetuotantoon. Allaolevass a jaotelmassa on laskettuna Aittonevan yli 1,5 m syvältä alueelt a saatavissa olevan polttoturpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet sivulla 8) : Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.gj / milj.mwh ala milj. ainetta Kuiva 50 % kostea 35 % koste a ha suo-m3 10 3 t turve turve turve 16 0,5 40 0,84/0,23 0,75/0,21 0,79/0,22 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriomääritykte n keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 80,3 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,0 MJ/kg, 50 % kostea n turpeen lämpöarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,8 MJ/kg.

4 0 12. Isoneva (kl. 2244 12, x = 6979,2, y = 2572,3) sijaitsee noin 11 km kaakkoon Kannonkosken kirkolta maantien no. 6502 eteläpuolella kanden luode-kaakko-suuntaisen pitkänomaisen moreenikankaan välissä. Pinta on 167,7-149,8 m mpy j a viettää etelään (kuva 21 liite 7).

Taulukko 16. Isonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. 4 2 Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue ala - (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. Hl-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-1 0 Koko suo 120 0,1 0,6 0,8 0,18 0,72 0,9 0 Yli 1,0 m 27 0,3 1,2 1,4 0,08 0,31 0,3 9 Yli 1,5 m 10 0,4 1,4 1,8 0,04 0,14 0,1 8 Yli 2,0 m 2 0,4 1,8 2,1 0,01 0,04 0,0 4 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. Tutkimuspisteistä on 10 % avosuolla, 50 % rämeellä, 6 % korvessa, 1 % turvekankaalla ja 33 % pellolla. Suo on kauttaal - taan ojitettu. Turpeesta on 20,4 % rahka-, 79,6 % saralvaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Isoneva ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon. 13. Muhossuo (kl. 2244 12, x = 6978,8, y = 2571,7) s i - jaitsee noin 11 km kaakkoon Kannonkosken kirkolta kanden luode - kaakko-suuntaisen moreeniharjanteen välissä. Pinta on 162,1-156,2 m mpy ja viettää kohti suon eteläosassa olevaa Muhoslam - pea, josta alkava Muhospuro johtaa suon vedet kaakkoon Mylly - puroon, joka laskee Saarilampeen (kuva 22 ja liite 7). Taulukko 17. Muhossuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta - ala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) - - - 1 ) 2 ) 1 ) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C- t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-1 0 Koko suo 65 0,2 1,0 1,2 0,12 0,65 0,7 7 Yli 1,0 m 29 0,2 1,8 2,0 0,07 0,53 0,5 9 Yli 1,5 m 21 0,3 2,1 2,4 0,05 0,45 0,5 0 Yli 2,0 m 14 0,3 2,4 2,7 0,04 0,34 0,38 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve.

4 3 Tutkimuspisteistä on 29 % avosuolla, 52 % rämeellä, 15 % korvessa ja 4 % turvekankaalla. Kokonaan ojitetun suo n A 1100 -A 1600 välistä aluetta leimaavat lyhytkorsinevan j a rimpinevan muuttuma sekä A 200 - A 100 välistä aluetta nevakorven muuttuma. Muualla vaihtelevat lyhytkortisen rämeen, korpirämeen ja varsinaisen korven muuttumat.

4 4 Turpeesta on 32,8 % rahka- ja 67,2 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 29,5 %, tupasvilla n jäännöksiä sisältävien 5,0 % ja varpuainesta sisältävien 5,9 %. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %) (kuva 23). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja poltto - turpeeksi soveltuvan osan 5,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu.

4 5 Suolta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varte n pisteiltä A 700 ja A 1400 (taulukko 18). Tuloksista on huomattavaa se, että pisteellä A 1400 kanden pohjimmaisen näyttee t rikkipitoisuus saavuttaa ilmoitusrajan 0,3 %. Muhossuolla on polttoturvetuotantoon soveliasta yl i 1,5 m syvää aluetta noin 15 ha (kuva 22). Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna alueelta saatavissa olevan polttoturpee n määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet sivulla 8). Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.gj / milj.mwh ala milj. 3 aipetta Kuiva 50 % kostea 35 % koste a ha suo-m 10 t turve turve turve 15 0,24 24 0,53/0,14 0,47/0,13 0,50/0,14 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotuloste n keskiarvoja : Suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 99,5 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 22,1 MJ/kg, 50 % kostea n turpeen lämpöarvo 9,8 MJ/kg ja 35 % kostean 13,5 MJ/kg.

4 6 14. Sapilassuo (kl. 2244 12, x = 6977,2, y = 2571,3 ) sijaitsee noin 12 km kaakkoon Kannonkosken kirkolta. Suota Rajoittavat korkeahkot hiekka- ja moreenikankaat. Sapilassu o on tutkittu hajapistein. Suon pinta on 172-162 m mpy j a viettää pohjoiseen ja itään (kuva 24).

4 7 Taulukko 19. Sapilassuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue ala (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-1 0 Koko suo 95 0,3 0,8 1,1 0,25 0,76 1,0 1 Yli 1,0 m 43 0,3 1,3 1,5 0,11 0,54 0,6 5 Yli 1,5 m 23 0,1 1,8 1,9 0,03 0,42 0,4 4 Yli 2,0 m 11 0,3 2,0 2,2 0,03 0,21 0,24 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. Sapilassuo on kauttaaltaan ojitettu. Yleisimmät suotyypi t ovat saranevan- ja sararämeen muuttumat. Pienen Sapilassuo n aluetta leimaa lyhytkortisen rämeen ojikko. Sapilassuon alueen turpeeet ovat valtaosin saravaltaisi a ja Pienen Sapilassuon rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Sapilassuolla on yli 1,5 syvää aluetta arviolta 23 ha, joka turvelajiensa puolesta sopisi turvetuotantoon. Kuitenkin aluee n jakautuminen kolmeen erilliseen pieneen altaaseen yhdessä suon syrjäisen aseman vuoksi tekee turvetuotannon suolla kannattamattomaksi. 15. Suursuo (kl. 2244 09, x = 6975, 8, y = 2567,7) sijaitsee kivisten moreenimäkien välisessä laaksossa noin 11 km etelä - kaakkoon Kannonkosken kirkolta. Pinta on 173,0-168,4 m mpy ja viettää jyrkähkösti etelä - lounaaseen, jonne myös vedet laskevat suurta laskuojaa pitki n päätyen Vuosjärven Kannonselkään (kuva 25 ja liite 8).

4 8 Taulukko 20. Suursuon pinta -alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue al a ( ha) 1 ) 2 ) 1) 2 ) Pintak. H1-10 c-tyht. Pintak. H1-10 C-tYht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-1 0 Koko suo 95 0,3 1,0 1,3 0,27 0,95 1,2 2 Yli 1,0 m 52 0,3 1,6 1,9 0,17 0,81 0,9 9 Yli 1,5 m 38 0,4 1,7 2,2 0,16 0,65 0,8 2 Yli 2,0 m 20 0,4 2,1 2,5 0,09 0,42 0,50 1) Heikosti maatunut pintarhakaturv e 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve

4 9 Suursuo on ojitettu kokonaan. Suotyypit ovat valtaosi n muuttumia. Alkuperäisinä suotyyppeinä ovat olleet tupasvilla-, isovarpu- sekä paikoin myös lyhytkorsiräme. Puusto on mäntyvaltaista, harvaa tai keskitiheää riukuasteen metsikköä ja harvennusmetsikköä. Turpeesta on 65,5 % rahka-, 34,5 % saravaltaista (kuva t 26 ja 27). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus o n 7,2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 11,2 % ja varpuainesta sisältävien 2,8 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, suoleväkkörahkasara- ja rahkasaraturve.

5 0 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja poltto - turpeeksi soveltuvan osan 5,7. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Suolta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varte n pisteeltä A 600 (taulukko 21). Suursuolla on polttoturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 35 ha. Alue on jakautunut kahteen osaan A- j a B- linjastoille (kuva 25). Allaolevassa jaotelmassa on laskettun a alueelta saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö :

5 1 Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.gj / milj.mwh ala milj. ainetta Kuiva 50 % kostea 35 % koste a ha suo-m3 10 3 t turve turve turve 35 0,42 38 0,81/0,23 0,73/0,20 0,76/0,21 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriomäärityste n keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 89,4 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,6 MJ/kg, 50 % kostea n turpeen lämpöarvo 9,6 ja 35 % kostean 13,2 MJ/kg. 16. Pieni Vipusuo (kl. 2244 09, x = 6972,8, y = 2563,6 ) sijaitsee noin 17 km etelään Kannonkosken kirkolta välittömästi Saarijärven tien itäpuolella. Suota ympäröivät lohka - reiset moreenikankaat. Pinta on 154,5-149,0 m mpy ja viet - tää pohjoiseen. Vedet laskevat Pieneen Haapajärveen (kuva 2 8 ja liite 9).

5 2 Taulukko 22. Pienen Vipusuon pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue al a (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 38 0,3 1,6 1,9 0,11 0,60 0,7 1 Yli 1,0 m 30 0,3 1,8 2,2 0,10 0,55 0,6 5 Yli 1,5 m 23 0,3 2,2 2,5 0,07 0,49 0,5 6 Yli 2,0 m 15 0,3 2,5 2,8 0,05 0,38 0,43 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. Suosta on noin 40 % nevaa, jota vallitsevat lyhytkorsine - vamuuttuma ja saranevaojikko. Rämealueita leimaavat tupasvillarämeojikko ja sararäme. Turpeesta on runsaat puolet rahka- ja loput saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 9,8 %, tupasvil - lan jäännöksiä sisältävien 8,9 % ja varpuainesta sisältävie n 7,3 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Liekoja kerrostumas - sa on erittäin vähän. Turvekerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 6,1. Pohjamaalajit ovat savi, hieta ja moreeni. Suolta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varte n yhdeltä pisteeltä (taulukko 23). Rikkimäärityksiä ei ole tehty. Pieni Vipusuo soveltuu polttoturvetuotantoon. Alla olevas - sa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m syvältä alueelta tuotan - toon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (lasken - taperusteet sivulla 8) : Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.gj / milj.mwh ala milj. 3 ai j etta Kuiva 50 % kostea 35 % koste a ha suo-m 3 10 ' t turve turve turve 23 0,40 32 0,73/0,20 0,65/0,18 0,69/0,1 9 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriomäärityste n keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 81 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 22,9 MJ/kg, 50 % kostea n turpeen lämpöarvo 10,2 MJ/kg ja 35 % kostean 14,7 MJ/kg.

5 4 17. Niittoneva (kl. 2244 09, x = 6972,1, y = 2564,1 ) sijaitsee Pienen Vipusuon kaakkoispuolella. Kapea salmi yhdistää suot toisiinsa. Suota ympäröivät moreenikankaat. Pinta on 158-159 m mpy. Vedet laskevat ojia myöten koilliseen päätyen Pienee n Haapaj ärveen (kuva 28 ja liite 9). Taulukko 24. Niittonevan pinta-alat, keskisyvyydet turvemäärät syvyysalueittain. j a Syvyys- Pinta- Keskisyvyys(m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue al a (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-tYht. Pintak. H1-10 C-tYht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-1 0 Koko suo 25 0,2 1,3 1,6 0,06 0,38 0,3 9 Yli 1,0 m 18 0,3 1,9 2,2 0,05 0,28 0,3 3 Yli 1,5 m 14 0,4 2,1 2,5 0,04 0,25 0,2 9 Yli 2,0 m 10 0,4 2,3 2,6 0,04 0,23 0,26 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. Vallitsevat suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpuräme - ojikko. Reunamilla esiintyy myös sararäme- ja kangasrämeojikkoa sekä ruoho- ja heinäkorpea.

5 5 Turpeesta on 81,9 % rahka- ja 18,1 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 6,9 %, tupasvilla n jäännöksiä sisältävien 12,3 % ja varpuainesta sisältävie n 6,9 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 ja poltto - turpeeksi soveltuvan osan 7,1. Liekoja on kohtalaisesti (2,3 %). Runsaimmin liekoj a esiintyy 0,6-1,0 m :n syvyysvälillä (8,4 % ) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta. Suolta on otettu näytteet laboratoriomäärityktiä varte n pisteeltä A 500 (taulukko 25). Rikkimääritykset puuttuvat. Niittonevalla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvä ä aluetta noin 14 ha. Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna tält ä alueelta saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö : Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.gj / milj.mwh ala milj. ainetta Kuiva 50 % kostea 35 % koste a ha suo-m3 10 3 t turve turve turve 14 0,18 16,7 0,38/0,11 0,34/0,09 0,36/0,10 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriomääritykte n keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 93 kg, kuiva n turpeen tehollinen lämpöarvo 22,9 MJ/kg, 50 % kostean turpee n lämpöarvo 10,2 MJ/kg ja 35 % kostean 14 MJ/kg.

5 6 4 YHTEENVET O 4.1 Yleistä Kannonkosken kunnan alueella on yli 20 ha :n laajuisia soita kaikkiaan noin 3 480 ha. Tästä alasta on tutkittu noin 44 % el i 1 530 ha (taulukko 26). Kannonkosken kunta kuluu Suomenselä n aapasoiden alueeseen. Tutkimusalue on pinnanmuodoiltaan verrattai n vaihtelevaa, josta johtuen suot ovat alaltaan pienehköjä. Tutkit - tujen soiden koot vaihtelevat 50 :stä 140 hehtaariin. Soiden keski - määrinen syvyys on 1,4 m. Heikosti maatunut pintarahkaturvekerro s on yleensä ohut (taulukko 26). Turpeista on noin puolet rahka- j a puolet saravaltaisia. Alueen suot on pitkälle ojitettuja. Havaintopisteistä vai n 8 % on lonnontilaisella suolla. Havainnoista 17 % on avosuolla ta i sen muuttumalla, 68 % rämeellä, 6 % korvessa ja loput 9 % turvepellolla. Taulukko 26. Kannonkoskella tutkittujen soiden kokonaispinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) alue ala (ha) 1) 2) 1) 2 ) Pintak. H1-10 C-t Yht. Pintak. H1-10 C-t Yht. H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 Koko suo 1530 0,3 1,1 1,4 3,96 16,27 20,1 2 Yli 1,0 m 786 0,3 1,7 2,0 2,32 13,52 15,8 4 Yli 1,5 m 525 0,4 2,1 2,5 1,65 11,24 12,8 9 Yli 2,0 m 346 0,4 2,5 2,9 1,13 8,53 9,67 1) Heikosti maatunut pintarahkaturve. 2) Polttoturpeeksi soveltuva turve. 4.2 Poittoturvesuo t Kannonkoskella tutkituista 17 suosta on 8 arvioitu soveltu - van polttoturvetuotantoon (taulukko 27, kuva 29). Tuotantoo n

5 7 soveltuvat alat ovat pieniä. Laajimmat alueet ovat Jukkosuolla, noin 90 ha, ja Suurisuolla, noin 100 ha. Kaikkiaan polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on vajaat 320 ha. Muuhun turvetuotantoon tai esimerkiksi suojelukohteiks i soveltuvia soita ei tutkittujen joukossa ole. 2. Suurisuo 13. Muhossuo 3. Jukkosuo 15. Suursu o 9. Rimminneva 16. Pieni Vipusu o 11. Aittoneva 17. Niittoneva

5 8 Taulukko 27. Polttoturvetuotantoon soveltuvat alueet, turvemäärät ja energiasisältö. Suo Pintaala milj. ainetta Turvetta Kuiva- ha suo-m3 103 t Energiasisältö milj.gj / milj.mwh Kuivaturve 50 % koste a 2. Suurisuo 100 1,50 175 3,80/1,06 3,36/0,9 3 3. Jukkosuo 90 1,44 176 3,69/1,03 3,27/0,9 1 9. Rimminneva 25 0,49 48 1,02/0,28 0,90/0,2 6 11. Aittoneva 16 0,50 40 0,84/0,23 0,75/0,2 1 13. Muhossuo 15 0,24 24 0,54/0,14 0,47/0,13 15. Suursuo 35 0,42 38 0,81/0,23 0,73/0,20 16. Pieni Vipusuo 23 0,40 32 0,73/0,20 0,69/0,1 8 17. Niittoneva 14 0,18 17 0,38/0,11 0,34/0,0 9 Yhteensä 318 5,17 550 11,81/3,28 10,51/2,91

Liittee t Liite 1. Merkkien ja lyhenteiden selitykse t Liite 2. Polttoturpeen luokitu s Liite 3. Isonevan tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 :20 000 peru s kartta no. 2333 04. Liite 4. Suurisuon ja Jukkosuon luoteisosan tutkimuslinjat j a -pisteet. 1 :20 000 peruskartta no. 2333 07. Liite 5. Jukkosuon kaakkoisosan, Junninnevan ja Teerineva n tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 :20 000 peruskartta no. 2333 10. Liite 6. Lakojoensuon tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 :20 00 0 peruskartta no. 2333 10, 3311 01. Liite 7. Muhossuon, Isonevan, Aittonevan, Pohjoisnevan j a Rimminnevan tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 :20 00 0 peruskartat 2244 12 ja 2333 10. Liite 8. Suursuon tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 :20 000 peru s - kartta no. 2244 09. Liite 9. Pienen Vipusuon ja Niittonevan tutkimuslinjat ja - pisteet. 1 :20 000 peruskartta no. 2244 09.

Liite 1 Luonnontiloiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korve t VL Varsinainen letto LR Lettoräme LK Lettokorp i RI L Rimpiletto SR Sararäme LHK Lehtokorp i SN Saraneva TR Tupasvillaräme RHK Ruoho -ja heinäkorp i R I N Rimpineva PSR Pallosararäme KGK Kangaskorp i KN Kalvakkaneva KR Korpiräme VK Varsinainen korp i LKN Lyhytkortinen neva KGR Kangasräme NK Nevakorp i SIN Silmäkeneva IR Isovarpuinen räme RAK Rääseikki5korp i RN Rahkaneva RR Rahkaräm e LUN Luhtaneva KER Keidasräm e Muuttuneet suotyypit : oj ojikko ksmu Karhunsammalmuuttuma kh Kytöheitt o mu muuttuma rhtk Ruohoturvekangas pe Pelt o tk turvekangas mtk Mustikkaturvekangas ta Turpeennostoalu e ptk Puolukkaturvekangas pta Palaturpeen nostoalu e vat k Varputurvekangas jta Jyrsinturpeen nostoalu e jätk Jäkäläkanervaturvekangas

Liite 2 PALATURPEEN LUOKITUS 198 2 POS.* OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU 10 LAATU P12 LAATU P1 3 3 Kosteus, toimituserä % 30-50 30-45 20-3 8 4.4 Tehollinen lämpöarvo saa- MJ/kg 10 12 1 3 pumistilassa, vähintään MWh/m3 1,0 1,2 1, 3 5.1 Tuhka kuiva-aineessa, - max - kuukausikeskiarvo % 10 10 7 - toimituserä (tarvittaessa) % 15 15 1 0 6 Tuhkan sulamiskäyttäytyminen * * 8 Kappalekoko, max mitat mm 150x200x 150x200x 100xlOO x 300 300 20 0 10 Murskan määrä, alle 20 mm, % 20 15 5 max 11 Rikkipitoisuus, ilmoitetaan % 0,3 0,3 0, 3 jos yl i * Positionumerot viittaavat turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeesee n ** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 C (Turveteollisuus 3-1982)

Liite 2 jatko a JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKA T OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVO T Ote polttoturpeen laatuohjeesta 198 9 Ominaisuus Raja-arvo t Raja-arvo n kohdistuminen Yksikkö Ilmoitus - tarkkuus Laatuluokittai n J6 J8 J.1 0 Yksittäine n kuorm a - vähintään p-% 0,1 38,0 38,0 38, 0 - enintään p-x 0,1. 65,0 63,0 60, 0 TEHOLLINE N LÄMPÖARVO SAAPUMIS - TILASS A ENERGIA - TIHEYS SAAPUMIS - TILASS A TEHOLLINE N LÄMPÖARVO KUIVA - AINEESS A TUHKA - PITOISUUS KUIVA - AINEESSA Toimituserä, vähintään MJ/kg 0,1 6,0 8,0 10, 0 Toimituserä, vähintään MWh/m3 0,01 0,50 0,70 0,8 0 Kuukausierä, vähintään MJ/kg 0,01 18,00 18,00 19,0 0 Kuukausierä, enintään p-x 0,1 10,0 10,0 10, 0 Toimituserä j a kuukausierä p-% 0,1 15,0 15,0 15, 0 yhdeltä toimi - tuspaikalt a enintää n KOSTEU S Toimituser ä SAAPUMIS- - vähintään p-% 0,1 40,0 40,0 40, 0 TILASSA - enintään p-% 0,1 60,0 56,0 50, 0 TUHKA N Kuukausierä, SULAMIS- puolipallo- C 10 +1120 +1120 +112 0 KÄYTTÄYTYM. piste ellei etukäteen toisi n vähintään ole ilmoitett u RIKKI - Kuukausier ä PITOISUUS enintään p-% 0,01 0,30 0,30 0,3 0 KUIVA- ellei etukäteen toisi n AINEESSA ole ilmoitett u IRTOTIHEYS Kuorma, - vähintään kg/m3 10 200 220 24 0 - enintään kg/m3 1G 450 450 450 Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäl i se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedul - liseen suuntaan. Lähde : Polttoturpeen laatuohje 1989. Energiataloudellinen Yhdistys ja Turveteolli - suusliitto ry.