YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivist o YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune o f Ylivieska and Their Potential Use Kuopio,, 1987

2 Korpijaakko, Martti ja Koivisto, Markku Ylivieskassa tutkitut suot j a niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Maaperäosasto, Turveraportt i 196, 77 sivua, 49 kuvaa, 32 taulukkoa, 7 liitettä. Geologian tutkimuskeskuksen tehtävänä on inventoida Suomen turvevarat. Täss ä raportissa käsitellään vuosina 1963 ja 1983 Ylivieskan kunnan alueella tutkittuja soita ja niiden turvevaroja. Suot tutkittiin käyttäen Geologian tutkimuskeskuksen oppaassa N :o 12 kuvattuja menetelmiä. Kaikkiaan tutkittiin 23 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-al a on 3678 ha. Tämä on 32 % alueen, peruskartoilta mitattujen yli 20 ha :n laajuisten soiden yhteispinta-alasta. Polttöturvetuotantoon arvioitiin soveltu - van yhteensä 482 ha eli noin 13 % tutkitusta alasta. Tuotettavissa olevaa tur - vetta on tällä alueella noin 3,95 milj. suo-m3 ja sen energiasisältö laskettuna 50 % kostealle turpeelle 14,75 milj. GJ eli 4,100 milj. MWh. Mandollisest i kasvuturvetuotantoon soveliasta aluetta on noin 200 ha. Yksi suo, eli noi n 240 ha on suojeltu. Avainsanat : turve, suo, inventointi, Yliviesk a Korpijaakko, Martti ja Koivisto, Markku1987. The Mires and Peat Resources o f the Commune of Ylivieska and Their Potential Use. One of the tasks of the Geological Survey of Finland is to make an inventor y of the peat resources of Finland. In this report the results of the studie s carried out in the municipality of Ylivieska are dealt with. About 3680 ha of peatlands were studied using the standard methods of th e Geological Survey of Finland (Geologian tutkimuskeskus, Opas N :o 12, Espo o 1984) : Peatlands for detailed ground surveyes were selected in a preliminary survey, which included a review of the basic maps at the scale of 1 : and reconnaissance trips to the field. Detailed groundsurveyes were mad e using survey line grids, which consist of a main line and secondary line s perpendicular to it. The study sites were staked out at 100 m intervals i n the lines. Depth measurements were made at 50 m intervals. Such features as cover type, wetness of mire, density and quality of tre e stand were determined at each study site first. Then the peat deposit wa s sampled from the surface to the bottom. Peat type was determined accordin g to its botanical origin and the degree of humification on v. Pos t ' s ten scale. Volumetric peat samples were taken from selected sites to the laboratory t o determine water content, bulk density, ash content, heating value and sulphu r content of peat. The results are discussed on a bog by bog basis. Include d are tables, detailed peatland maps and peat type and humification profiles. About 480 hectares of peatlands were estimated good for fuel peat production. This is 13 % of the surveyed area (3678 ha). One deposit of the size o f 200 hectares wasjuged good for production of both horticultural and fue l peat. One peatland of the size at 240 hectares is been conserved. Key words : peat, mire, inventory, Ylivieska Martti Korpijaakko, Markku Koivist o Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 SF KUOPI O Finland ISBN X ISSN

3 SISÄLT p JOHDANTO 4 TUTKIMUSMENETELMÄT 6 Kenttätutkimukset 6 Laboratoriotutkimukset 6 Arviointiperusteet 7 Laskelmat Tulosten esitys 9 SUOKOHTAISET TULOKSET 1 0 YHTEENVETO 7 3 Yleistä 7 3 Polttoturvesuot 7 3 Kasvuturvesuot 7 3 Suojelusuot 7 4 TARKASTELU 7 6 KIRJALLISUUS 7 7 LIITTEET : 1. Merkkien ja lyhenteiden selitykse t 2. Polttoturpeen luokitu s 3. Suotyyppien prosenttiosuudet pinta - alast a 4. Ojitustilanne prosentteina pinta - alasta. 5. Turvelajijakaumat prosenttein a turpeen määrästä 6. Ylivieskan kunnan alueella tutkittuje n soiden numerotietoja. 7. Aakkosellinen hakemisto

4 4 JOHDANT O Geologian tutkimuskeskus on selvittänyt Ylivieskan kun - nan turvevaroja vuosina 1964 ja Työ on osa valtakunna n turvevarojen inventointia. Tehtävän päätarkoitus on Suome n teollisesti käyttökelpoisten turvevarojen selvitys, kuitenki n huomiota kiinnitetään myös soiden muihin mahdollisiin käyttö - muotoihin mukaanlukien suojelu ja virkistyskäyttö. Alueelta tutkittiin 23 suota (kuva 1), joiden yhteispin - ta-ala on 3678 ha (liite 6), mikä on noin 32 % alueen yl i 20 ha laajuisten soiden pinta-alasta (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Tutkimuksiin ovat kentällä osallistuneet kirjoittajie n lisäksi tutkijana luk. Pekka Suorsa sekä linjoitus-, kairaus - ja näytteenottotehtävissä Lauri Harju, Jouko Korpi sekä Kauk o öljymäki.

5 5 1. Iso ja Pieni 9. Hietahaka 17. Teerinev a Mällineva 10. Pahkaneva 18. Vasamannev a 2. Löytynneva 11. Mertoneva 19. Pikku Vasamannev a 3. Hirvikurut 12. Rahkaneva 20. Hirvinev a 4. Pitkänpää 13. Sydänneva 21. Varpunev a 5. Pitkäneva 14. Tuohineva 22. Urakkanev a 6. Sukkaneva 15. Ranttiskuru 23. Pohjannev a 7. Takuneva 16. Takuneva 8. Ojaräme Kuva 1. Ylivieskassa tutkitut suot.

6 6 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuk - sen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, St6n, Häikiö1984). Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetää n selkälinja ja tälle kohtisuoria poikkilinjoja. Poikkilinjat ovat yleensä 400 m :n välein. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sada n metrin välein. Niiden sijainti maastossa on merkitty paaluin. Tutkimuslinjojen lisäksi on soille tehty syvyydenmittauslinjoja. Syvyydet näillä samoinkuin tutkimuslinjoilla on mitattu 50 m : n välein. Syvyyspisteitä ei ole paalutettu. Kullakin tutkimuspisteellä tehtiin seuraavat havainnot : suotyyppi, ojitus, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys sekä puus - ton tiheys ja laatu. Muita havaintoja on tehty tarpeen mukaan. Turvekerroksen rakenteen selvittämiseksi määritettiin kul - lakin tutkimuspisteellä turvelajit, turpeen maatuneisuus, kui - tuisuus ja kosteus. Näytteet otettiin ns. venäläisellä suokai - ralla. Kerrostumassa esiintyvien liekojen määrää selvitettiin luo - taamalla kahden metrin tangolla kymmenen kertaa tutkimuspistei - den ympärillä. Soilta on lisäksi otettu näytteitä laboratoriomäärityksi ä varten. Näytteet ovat tilavuustarkkoja ja ne on otettu tätä tar - koitusta varten kehitetyllä mäntäkairalla (M. Korpijaakko 1981). Laboratoriotutkimukse t Näytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin tutkimu s pisteiltä, jotka edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttöke l- poista turvekerrostumaa. Turpeen happamuus on mitattu suoraan märästä näytteestä. Vesipitoisuus on ilmoitettu prosentteina märkäpainosta (kuiva - tus 105 C :ssa) ja tuhkapitoisuus prosentteina turpeen kuivapai - nosta (hehkutus 815 ± 250C). Lämpöarvot on määritetty LECO AC

7 7 300-kalorimetrillä (ASTM D ) ja tulokset on ilmoitett u megajouleina kilogrammaa kohti (MJ/kg). Lisäksi määritettii n rikkipitoisuus LECO-rikinmäärityslaitteella. Arviointiperustee t Turpeiden-käyttökelpoisuutta selvitettäessä on nojaudutt u Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (liite 2). Mi - käli turve täyttää nämä vaatimukset tuhka- ja rikkipitoisuude n ja lämpöarvon suhteen, se soveltuu polttoturpeeksi seuraavas - ti : - Saraturve (C) soveltuu myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittä - västi sitovaa ainetta, esim. maatunutta rahkaa, jotta palat py - syvät koossa. - Rahkaturve (S) ja sekaturve soveltuu kohtalaisesti ja hy - vin maatuneena (H5-10) sekä jyrsin- että palaturpeeksi. Soide-käyttökelpoisuutta arvioitaessa on käytetty nelija - koa : (1) polttoturvesuo, (2) kasvuturvesuo, (3) suojelusuo j a (4) muu käyttö, joista jälkimmäinen tarkoittaa lähinnä suon jät - tämistä luonnontilaiseksi tai esim. metsänviljelyyn. Perinteisesti polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen vä - himmäissyvyy tenä on pidetty kahta metriä, mutta käytännön raj a on nykyään 1,5 m. Mikäli turpeen kuiva-ainepitoisuus on suuri, on tuotantokelpoiseksi katsottu yli metrinkin syvyiset alueet. Jyrsinturvetuotantoon soveliaan alueen vähimmäiskooksi on otettu 20 ha. Käytännössä näin pienen kentän kunnostaminen tuo - tantoon vaatii, että lähistöllä on muitakin tuotantoalueita. Palaturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskokoa o n vaikea määritellä, koska kyseeseen saattaa tulla myös pienimu o- toinen kotitarvetuotanto. Tapaukset on arvioitava yksittäin ot - taen huomioon mm. tiestö sekä kuivatus ja kunnostustyöt sek ä kerrostuman liekoisuus. Yksinomaan kasvuturvetuotantoon soveltuvaksi on katsott u suo, jossa on pinnalla vähintään 80 cm heikosti maatunutta (H1-3 ) rahkaturvetta 30 hain alalla. Suon omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole otettu huo - mioon. Sen sijaan mm. pitkälle viedyt metsähoidolliset toimen-

8 ~ _ -8- piteet, turvealueiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat on huomioitu. Mikäli suossa on huomattavasti hyödynnettävissä olevaa tur - vetta on sen määrä ja energiasisältö arvioitu, vaikkei suo jostain em. syystä olisikaan tuotantoon otettavissa. Laskelma t Turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa. Syvyysvyöhyke on metrin ja puolen metrin välein piirrettyje n syvyyskäyrien välinen alue. Syvyysvyöhykkeen turvemäärä on saa - tu kertomalla vyöhykkeen pinta-ala sillä olevien tutkimus- j a syvyyspisteiden keskisyvyydellä. Tämän jälkeen on koko suon j a eri syvyysalueiden turvemäärät saatu laskemalla vyöhykkeide n turvemäärät yhteen. Suossa olevan turpeen määrä on ilmoitettu miljoonina suokuutiometreinä (milj. suo-m3 ). Polttoturpeen tuotannossa mahdollisesti saatavissa oleva n turpeen määrä on saatu vähentämällä kyseisen alueen turpeen kokonaismäärästä heikosti maatuneen rahkaturpeen ja pohjalle jää - vän 50 cm :n paksuisen turvekerroksen osuus. Tuotantomenetelmistä johtuvia vähennyksiä ei ole otettu huomioon. Koko suon samoinkuin eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla turvemäärä pinta-alalla. Suossa olevan kuiva-aineen määrä on saatu kertomalla suokuutioiden lukumäärä yhden suokuution sisältämällä kuiva-ainemäärällä (kg/suo-m 3 ). Kuiva-ainemäärä ilmoitetaan tuhansin a tonneina (10 3 t). EnergiasisäZtö on laskettu sekä kuivalle että 50 % kostealle turpeelle. Kuivalle turpeelle se saadaan kaavasta 1 ja kostealle turpeelle kaavasta E = Nsuo-m3. Dd. Hu 2. E = Nsuo-m3. Dd. (100/100-K) - Hs, jossa E = energiasisältö, Nsuo-m3 = suokuutioiden lukumäärä, Dd = suokuution sisältämä kuiva-aine (kg/suo-m 3 ), Hu = kuivan

9 9 turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), Ha = kosteudessa K oleva n turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), K= turpeen kosteus (%). Tulos on ilmoitettu miljoonina gigajouleina (milj. GJ). Mikäli suosta ei ole tilavuustarkkoja näytteitä, on suokuu - tion sisältämä kuiva-ainemäärä arvioitu sen ja vesipitoisuude n välisen riippuvuuden perusteella (Korpijaakko, Häikiö, Lein o 1981). Jos suolta ei ole saatu ollenkaan laboratorionäytteitä, on laskelmissa käytetty muista vastaavista turvekerrostumist a saatuja keskiarvolukemia. TULOSTEN ESITY S Suoselostukset : Kustakin suosta on kirjoitettu selostus, jos - sa käsitellään suon sijaintia, laskusuhteita, suotyyppejä, ojitus - tilannetta, turvelajeja, maatumisastetta jne. Pinta-alatiedot, keskisyvyydet ja turvemäärät samoinkuin laboratoriomääritysten tu - lokset ilmenevät mukaan liitetyistä taulukoista. Selostuksen lopussa on arvio suon käyttökelpoisuudesta sek ä laskelma mahdollisesti nostettavissa olevan, tuotantoon kelpaava n turpeen määrästä ja energiasisällöstä. Kartat : Selostuksen mukana seuraa suokartta, johon on merkit - ty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteide n keskisyvyydet sekä tutkimuspisteiden keskimääräiset maatumisasteet. Lisäksi on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittava t käyrät. Suokartat on piirretty mittakaavaan 1 :10 000, josta ne on pienennetty sivuille sopiviksi. Merkkien selitykset ovat liittees - sä 1. On huomattava, että kartoista ilmenee heikosti maatuneen pin - taturvekerroksen paksuus, mutta ei sen turvelaji (tutkimuspistee n alla olevan osamäärän osoittaja, liite 1), joten tätä lukemaa e i sinällään, tarkistamatta myös pintakerroksen turvelajia, void a hyödyntää arvioitaessa suon käyttökelpoisuutta. Tutkimuslinjastojen paikantamisen helpottamiseksi on mukaa n liitetty myös kopiot Maanmittaushallituksen 1 : mittakaavai - sista peruskartoista, joihin on merkitty tutkimuslinjastot j a -pisteet. Profiilit : Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistett u poikkileikkauskuvin, joihin turvelajit, maatuneisuudet ja pohjamaa - lajit on merkitty symbolein sekä lisäksi suotyypit lyhentein (lii - te 1).

10 1. Iso Mällineva (kl , x = 7097,5, y = 2522,5 ) sijaitsee Sievin ja Ylivieskan rajan molemmin puolin. Suo kuuluu soiden suojelun perusohjelmaan. Suo on tutkittu vuonna Sen kokonaispinta-ala on 840 ha, josta noin 340 ha kuuluu Ylivieskaan (kuva 2). Iso Mällineva on suurelta osin nevaa, jossa vallitse - vat Sievin puoleisella alueella rimpi- ja varsinainen sa - raneva vaihtuen Ylivieskan puolella lyhytkortiseksi- j a rahkanevaksi. Reunamien rämeitä luonnehtivat isovarpu-, rahka- sekä tupasvillaräme. Suon itäinen osa (B-linjasto n alue) on pääosin rahka- ja lyhytkorsinevaa. Vallitsevat turvelajit ovat rahkasara- ja sararahka - turpeet. Tupasvillarahkaturvetta esiintyy myös runsaasti. Koko turvekerrostuman keskimääräinen maatumisaste o n 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,7 ja hyvin maatu - neen osan 6,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskipak - suus on 0,4 m ja koko suon keskisyvyys 1,8 m.

11 SUOKOHTAISET TULOKSET sivu 1. Iso ja Pieni Mällineva Löytynneva Hirvikurut Pitkänpää Pitkäneva Sukkaneva Takuneva Ojaräme Hietahaka Pahkaneva Mertoneva Rahkaneva Sydänneva Tuohineva Ranttiskuru Takuneva Teerineva Vasamanneva Pikku Vasamanneva Hirvineva Varpuneva Urakkaneva Pohjanneva 69

12 Löytynneva (kl , x= 7115, y = 2524) sijaitsee noin 7 km luoteeseen Ylivieskan kaupungista. Suo rajoittuu pohjoisessa moreenipeitteisiin kalliokumpareisiin ja muu - alla peltoihin. Pinta on m mpy viettäen etelään. Vedet laskevat Kalajokeen. Suo on tutkittu v (kuvat 3 j a 4). Taulukko 1. Löytynnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo m3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 270 0,8 1,4 2,2 2,20 3,70 5,9 0 Yli 1 m 200 0,8 1,4 2,2 1,60 2,80 4,4 0 Yli 1,5 m 175 0,9 1,5 2,4 1,60 2,60 4,2 0 Yli 2 m 140 0,9 1,6 2,5 1,30 2,20 3,50 Suon eteläosa on ollut pääosin rahkarämettä ja keski- j a pohjoisosat rahkanevaa. Suon pinnassa on vajaan metrin vahvuinen heikosti maatunut rahkaturvekerros, jossa vallitsevina turvelajeina ova t rahka- ja tupasvillarahkaturve. Tämän kerroksen alapuolell a on suon eteläosassa yleisesti sararahkaturvetta ja muualla tupasvillarahka- ja tupasvillasararahkaturvetta. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerroksen 3,2 ja hyvin maatuneen osan 6,3. Löytynneva on otettu turvetuotantoon. Sen erittäin paks u heikosti maatunut pintarahkakerros soveltuu esim. kuivike- j a lieteturpeeksi sekä myös kasvihuoneiden kasvuturpeeksi. Heikosti maatuneen rahkaturvekerroksen alla on keskimäärin 1,6 metriä hyvin maatunutta rahkaturvetta, joka kelpaa hy - vin polttoturpeeksi sekä pala- että jyrsinturpeena tuotettuna.

13 Mikäli suon pohjalle arvellaan jäävän noin 0,5 m turvet - ta, on polttoturvetta saatavissa yli 1,5 m syvältä alueelt a noin 1,9 milj. suo-m3. Sen energiasisältö on noin 4 milj. GJ kuivana ja 3,5 milj. GJ 50 kosteana. Suosta ei ole laboratoriomäärityksiä.

14 3. Hirvikurut (kl , x =7119,5, y = 531,3) sijaitsee noin 12 km Ylivieskan kaupungista pohjoiseen Rahkape - rän kylän pohjoisosassa Oulaisten kunnanrajan tuntumassa. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Pinta on 69,4-71,0 m mpy j a viettää länteen. Vedet laskevat kohti lännessä olevia pelto - ojia. Suon keskellä on umpeenkasvava Hirvilampi (kuvat 5 j a 6).

15 1 5 Taulukko 2. Hirvikurujen pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 55 0,3 0,8 1,1 0,16 0,45 0, Yli 1 m 30 0,2 1,3 1,5 0,13 0,30 0, Yli 1,5 m 15 0,1 1,6 1,7 0,01 0,24 0, Yli 2 m 3 0,1 1,9 2,0 0,00 0,06 0,06 17 Vallitsevat suotyypit ovat Hirvilammen ympärillä varsi - nainen jaruohoinen saraneva, pohjoisosassa rahka- ja tupas - villaräme sekä muualla isovarpuisen rämeen ojikot ja muuttu - mat. Reunoilla esiintyy pallosararämettä. Eteläosassa o n vuotta vanhaa ojitusta ja länsiosassa pelto-ojitusta. Muutoin suo on luonnontilainen.

16 Puusto on mäntyvaltaista ja pääasiassa vajaatuottoista. Harvennushakkuuta on tehty jonkin verran suon koillis-, län - si- ja kaakkoisosissa. Turpeista on noin 56 % rahka- ja 44 % saravaltaisia. Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta on keskimäärin noi n 30 cm paksuudelta. Liekoja on kohtalaisesti syvyysvälill ä 0,1-1,0 m ja erittäin vähän välillä 1,1-2,0 m. Turveker - rostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Pohjamaana on kivinen j a lohkareinen moreeni, paikoin kalliö. Pohjoisosassa esiinty y myös liejua (kuva 7). Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu yhdelt ä pisteeltä suon pohjoisosasta (taulukko 3). Hirvikurut ei sovellu polttoturvetuotantoon paksuhko n heikosti maatuneen pintarahkaturpeensa ja mataluutensa vuok - si.

17 4. Pitkänpää (kl , x = 7117,6, y = 532,7) si - jaitsee noin 11 km Ylivieskan kaupungista pohjoiseen Kangas - Sakkoperä -kylätien pohjoispuolella. Suo rajoittuu eteläss ä peltoihin ja muualla mataliin moreenikankaisiin. Pinta on 69,5-71,2 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat suon keskellä olevaa ojaa myöten etelään Pitkänevan kautta Mertu - anojaan (kuvat 8 ja 9). Taulukko 4. Pitkänpään pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala (ha) pinta pohja yht, pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 60 0,4 0,7 1,1 0,21 0,43 0, Yli 1 m 35 0,5 1,0 1,5 0,18 0,34 0, Yli 1,5 m 15 0,6 1,2 1,8 0,09 0,19 0, Yli 2 m 4 0,9 1,4 2,3 0,04 0,05 0,09 17 Pohjoisosassa vallitsevat sara- ja korpirämemuuttuma, eteläosassa pääasiassa isovarpurämemuuttuma. Suurin osa.suos - ta on ojitettu. Puusto on harvennusvaiheessa olevaa mäntyvaltaista met - sää. Harvennushakkuuta on tehty jonkin verran. Turpeista on 78 % rahka- ja 22 % saravaltaisia. Heikos - ti maatunutta pintarahkaturvetta on suon luoteisosassa keski - määrin noin 30 cm, muualla vähemmän. Liekoja on erittäin vä - hän. Pohjamaana on moreeni, jonka päällä on noin viiden cm : n kerros karkeadetritusliejua (kuva 10). Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu yhdelt ä pisteeltä suon keskialueelta (taulukko 5). Pitkänpää soveltuu osittain palaturvetuotantoon. Sovel - tuvaksi arvioitu alue on rasteroitu kuvassa 9.

18 Pitkänevalla on noin 45 ha :n laajuinen alue, joka sovel - tuu turvelajiensa puolesta polttoturvetuotantoon (kuva 11). Turve soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Alue on kuitenkin verrattain matala, keskimäärin 1,7 m syvä. Tämä yhdessä keskinkertaisen tiheän puuston kanssa on tuotanno n kannattavuutta rajoittava tekijä. Liekoja ei kerrostumass a ole.

19 Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna tuotantoon sovel - tuvan kartassa rasteroidun, noin 12 ha alueen polttoturvetuo - tantoon kelpaavan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentape - rusteet ss. 8-9). Tuotantoon soveltuva alue (ha) Turvett a milj. 3 suo-m Kuiva - ainetta 10 3 t Energiasisältö milj.gj Kuiva- 50 % koste a turve turve 12 0, ,13 0,2 7 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten kes - kiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 111 kg, kui - van turpeen tehollinen lämpöarvo 20 MJ/kg ja 50 % kostean tur - peen lämpöarvo 8,8 MJ/kg. 5. Pitkäneva (kl , x 7116,5, y = 532,0) sijait - see noin 11 km Ylivieskan kaupungista pohjoiseen Kangas-Sakko - perä -kylätien eteläpuolella. Suo rajoittuu pohjoisessa j a etelässä peltoihin, idässä ja lännessä mataliin moreenimäkiin. Pinta on 66,2-68,4 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat suon keskellä sijaitsevaa ojaa myöten etelään Mertuan - ojaan (kuvat 8 ja 11).

20 Taulukko 6. Pitkänevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala - (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 % H 1-4 H 5-10 H 1-10 Koko suo 140 0,5 0,7 1,2 0,65 1,00 1, Yli 1 m 90 0,6 0,9 1,5 0,53 0,78 1, Yli 1,5 m 45 0,6 1,1 1,7 0,27 0,50 0, Yli 2 m 1 0,7 1,3 2,0 0,01 0,01 0,02 - Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja sararämeen ojiko t ja muuttumat. Suo on ojitettu kokonaan. Puusto on mänty- ja koivuvaltaista joko harvennusvaihees - sa olevaa tai varttunutta kasvatusmetsikköä. Harvennushakkuu - ta on tehty jonkin verran. Turpeista on noin 61 % rahka- ja 39 % saravaltaisia. Hei - kosti maatuneen pintarahkakerroksen paksuus vaihtelee cm :n välillä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 4,9. Lie - koja on erittäin vähän. Pohjamaana on kauttaaltaan moreen i (kuvat 12 ja 1 3). Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu yhdelt ä pisteeltä suon keskiosasta (taulukko 7).

21 Pitkänevalla on noin 45 ha :n laajuinen alue, joka sovel - tuu turvelajiensa puolesta polttoturvetuotantoon (kuva 11). Turve soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Alue on kuitenkin verrattain matala, keskimäärin 1,7 m syvä. Tämä yhdessä keskinkertaisen tiheän puuston kanssa on tuotanno n kannattavuutta rajoittava tekijä. Liekoja ei kerrostumass a ole.

22 Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna alueelta saata - vissa olevan polttoturpeen määrä ja energiasisältö (laskenta - perusteet ss. 8-9). Tuotantoon Turvetta Kuiva - soveltuva milj. 3 ainett a alue (ha) suo-m10 3t Energiasisältö milj.gj Kuiva- 50 % kostea turve turve 45 0, ,03 0,8 8 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten kes - kiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 110 kg, kui - van turpeen tehollinen lämpöarvo 21 MJ/kg ja 50 % kostean tur - peen lämpöarvo 9 MJ/kg.

23 Sukkaneva (kl , x = 7117,0, y = 2530,5) sijaitsee välittömästi Pitkänevan lounaispuolella kaakk o- lounais - suuntaisten hiekkaisten ja hietaisten moreenikankaiden väliss ä (kuva 14).

24 Suo on kokonaan ojitettu. Vallitsevat suotyypit ovat varsinaisen sararämeen ja tupasvillarämeen muuttuma. Kerrostuma on muodostunut lähes kauttaaltaan sararahkaja rahkasaraturpeesta. Keskimääräinen maatumisaste on 5,7. Suo ei mataluutensa vuoksi kelpaa turvetuotantoon (tau - lukko 8). Taulukko 8. Sukkanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärat. Syvyysalue Pinta - ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. % H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 Koko suo 100 0,1 0,6 0,7 0,11 0,62 0, Yli 1 m 15 0,2 1,0 1,2 0,03 0,15 0, Yli 1,5 m 1 0,3 1,4 1,7 0,00 0,01 0,02 - Yli 2 m Takuneva (kl , x = 7117,4, y = 2535,2) sijaitsee Ylivieskan kunnan pohjoisrajalla välittömästi Pohjanmaa n radan länsipuolella (kuvat 15 ja 16). Taulukko 9. Takunevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta - al a (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) - pint a H 1-4 pohj a H 5-10 yht. H 1-10 pinta H 1-4 pohj a H 5-10 yht. H 1-10 % Koko suo 40 0,2 0,9 1,1' 0,10 0,35 0, Yli 1 m 25 0,4 1,0 1,4 0,09 0,26 0, Yli 1,5 m 5 0,4 1,3 1,7 0,02 0,06 0, Yli 2 m 1 0,6 1,6 2,2 0,00 0,02 0,02 -

25 Suo on kauttaaltaan ojitettu. Suotyypit ovat isovarpu - rämeen ja tupasvillarämeen sekä keskustassa myös rahkarämee n ja reunamilla korpirämeen muuttumia. Puusto on pääosin kes - kinkertaisen tiheää harvennusmetsikköä. Valtapuina ovat män - ty ja koivu. Kerrostuma on pääosin sararahka- ja rahkasaraturvetta. Keskimääräinen maatumisaste on 5,4. Suo ei pienuutensa ja mataluutensa vuoksi kelpaa turve - tuotantoon. 8. Ojaräme (kl , x 7114,8, y = 2533,0) sijaitsee noin 5 km koilliseen Ylivieskan kaupungista. Suo rajoit - tuu lännessä Ylivieska-Oulainen maantiehen, pohjoisessa pel - toihin sekä Mertuanojaan, muualla moreeni- ja hiekkakankaisiin. Pinta on noin 70,5 m mpy ja viettää loivasti pohjoiseen Mertu - anojaan (kuvat 17 ja 18). Taulukko 10. Ojarämeen pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta - ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. % H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 Koko suo 40 0,5 0,7 1,2 0,18 0,30 0, Yli 1 m 20 0,7 1,0 1,7 0,13 0,20 0, Yli 1,5 m 15 0,8 1,0 1,8 0,12 0,15 0, Yli 2 m 6 1,7 0,4 2,1 0,10 0,02 0,12 20 Rahkaräme on suolle leimaa-antava. Reunamilla esiintyy myös sararämettä. Suo on valtaosin luonnontilainen. Turpeista on 73 % rahka- ja loput saravaltaisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve (61 %) ja seuraavaksi rahkasara - turve (27 %). Koko kerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, hei - kosti maatuneen pinnan 3,5 ja hyvin maatuneen osan 5,7. Lie-

26 koisuus on melko alhainen. Pohjamaa on moreenia ja paikoi n hiekkaa (kuva 19). Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu yhdelt ä pisteeltä (taulukko 11).

27 0jaräme ei paksun heikosti. maatuneen pintarahkakerrok - sen vuoksi sovellu polttoturvetuotantoon. Pintaturpeet ei - vät ole soveliaita kasvuturvetuotantoonkaan.

28 9. Hietahaka (kl , x = 7116,5, y = 2532,8) sijaitsee Ojarämeen (n :o 8) eteläpuolella. Suo rajoittuu pohjoisessa peltoihin, muualla moreenikankaisiin. Pinta on noin 70 m mpy. Vedet laskevat Mertuanojaan (kuvat 17 ja 18). Pinta-aloja, keskisyvyyttä ja turvemääriä koskevat tie - dot ovat taulukossa 12. Suota luonnehtivat rahka-, isovarpu- ja korpirämeen oji - kot. Turpeista on noin 90 % rahka- ja 10 % saravaltaisia. Keskimääräinen maatumisaste on 4,9. Suo ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon.

29 Taulukko 12. Hietahaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta - ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) pinta pohja H yht pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 30 0,2 0,6 0,8 0,07 0,18 0, Yli 1 m 8 0,6 0,7 1,3 0,05 0,05 0, Yli 1,5 m 1 0,2 1,3 1,5 0,00 0,01 0,01 - Yli 2 m Pahkaneva (kl , x =7114,0, y = 2534,1) sijaitsee noin 10 km koilliseen Ylivieskasta. Suo on moreenimäkien ympäröimä. Reunamilla on peltoja. Pinta on 76,5-80, 0 m mpy ja viettää luoteeseen (kuvat 17 ja 20). Taulukko 13. Pahkanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. % H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 Koko suo 60 0,7 0,5 1,2 0,41 0,30 0, Yli 1 m 30 0,9 0,8 1,7 0,27 0,24 0, Yli 1,5 m 20 1,0 1,0 2,0 0,20 0,20 0, Yli 2 m 15 1,0 1,1 2,1 0,15 0,17 0, Yleisin suotyyppi on rahkarämemuuttuma. Suolla esiintyy myös varsinaisen sararämeen ojikkoa ja muuttumaa, karhunsammalmuuttumaa sekä mustikka- ja puolukkaturvekangasta.

30 Pahkanevan turpeista on yli 90 % rahkavaltaisia. Ylei - sin turvelaji on sararahkaturve (76 %). Koko kerrostuman kes - kimääräinen maatumisaste on 4,6, heikosti maatuneen pinnan 3, 6 ja hyvin maatuneen osan 5,8. Liekoja kerrostumassa on runsaasti pinnasta noin 1,5 m :n syvyyteen. Pohjamaa on moreeni a (kuva 21). Pahkaneva ei turvelajiensa, heikon maatumisasteen sek ä runsaan liekopitoisuuden vuoksi sovellu turvetuotantoon.

31 11. Mertoneva (kl , x = 7114,2, y = 2538,5) sijaitsee noin 14 km koilliseen Ylivieskan kaupungista, Ylivieskan ja Oulaisten rajalla. Tutkittu on rajan eteläpuoleine n osa. Suo rajoittuu mataliin moreenikankaisiin. Suon keskellä on Mertosen lampi. Suon pinta on 81-80,4 m mpy ja viettää etelään (kuvat 22 ja 23). Pinta-aloja, keskisyvyyttä ja turvemääriä koskevat tie - dot ovat taulukossa 14.

32 Taulukko 14. Mertonevan pinta- alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10, H1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 200 0,6 0,7 1,3 1,15 1,37 2, Yli 1 m 130 0,6 1,0 1,6 0,84 1,18 2, Yli 1,5 m 75 0,7 1,1 1,8 0,49 0,88 1, Yli 2 m 20 0,7 1,4 2,1 0,13 0,30 0,43 16

33 Kuva 23. Mertonevan suokartta. A-,linjaston länsipäätä luonnehtii varsinainen sararäme, muualla melkein pelkästään varsinaisen sararämeen muuttuma. B-linjaston pohjoispää on sararämemuuttumaa. Etelämpänä esiin - tyy lyhytkorsi-, varsinaista sara- ja rimpinevaa. Eteläisi n osa on lyhytkortista nevarämettä ja rahkarämettä. Noin 40 % suosta on luonnontilaista ja loput ojitettua. Puusto on val - taosin vajaatuottoista rämemännikköä.

34 Turpeista on noin 88 % sara- ja loput rahkavaltaisia. Vallitseva turvelajion rahkasaraturve (81 %). Kerrostuma n keskimääräinen maatumisaste on 4,7, heikosti maatuneen pinna n 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,8. Liekoja suossa on erittäi n vähän (kuvat 24 ja 25). Laboratorionäytteitä on otettu kahdelta pisteeltä (tau - lukko 15). Mertonevalla on yli 1,5 m syvää aluetta noin 75 ha, joka soveltuu polttoturvetuotantoon sekä jyrsin- että palaturveme - netelmällä. Tuotantoa saattaa vaikeuttaa Mertosen lampi, jo - ka pitäisi mahdollisesti kuivattaa. Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m syväl - tä alueelta saatavan polttoturpeen määrä ja energiasisält ö (laskentaperusteet ss. 8-9). Tuotantoon Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.gj soveltuva milj. 3 ainetta Kuiva- 50 % kostea alue (ha) suo-m10 3 t turve turve 75 0,8 83 1,71 1,51

35 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuuti - on sisältämä kuiva-aineen määrä 104 kg, kuivan turpeen tehol - linen lämpöarvo 20,5 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarv o 9,1 MJ/kg. 12. Rahkaneva (kl , x = 7110,7, y = 2531,5) si - jaitsee moreenipeitteisten kalliokumpareiden välisessä painan - teessa noin 6 km koilliseen Ylivieskan kaupungista. Pinta o n 81,5-79,7 m mpy ja viettää luoteeseen (kuvat 26 ja 27). Taulukko 16. Rahkanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. % H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 Koko suo 75 0,5 1,0 1,5 0,36 0,73 1, Yli 1 m 60 0,5 1,2 1,7 0,32 0,68 1, Yli 1,5 m 40 0,6 1,3 1,9 0,24 0,52 0, Yli 2 m 17 0,8 1,4 2,2 0,13 0,25 0,37 36 Suotyypit ovat keidasräme, tupasvilla- ja rahkaräme sek ä paikoin lyhytkortinen nevaräme. Reunamilla esiintyy myös kor - pirämettä. Suurin osa suosta on ojitettu. Turpeista on 90 % rahka- ja loput saravaltaisia. Sara - turvetta esiintyy suon pohjakerroksissa. Tupasvillarahkatur - ve on yleisin yksittäinen turvelaji (kuva 28). Koko kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikosti maa - tuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 5,9. Heikosti maatunut pintarahkakerros on paksu ja myös syvällä kerrostumass a on erittäin heikosti maatuneita linssejä (kuva 28). Liekoj a ei kerrostumassa ole.

36 Rahkaneva ei turvekerrostumansa rakenteen vuoksi kelpa a turvetuotantoon. 13. Sydänneva (kl , x = 7108,0, y = 2544,5) si - jaitsee noin 20 km itään Ylivieskan kaupungista. Suon eteläpuolitse kulkee metsäautotie. Pinta on noin m mp y ja viettää luoteeseen (kuvat 29 ja 30). Taulukko 18. Sydännevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta - ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H Koko suo 50 0,5 0,6 1,1 0,24 0,30 0, Yli 1 m 25 0,6 0,8 1,4 0,14 0,22 0, Yli 1,5 m 11 0,6 1,1 1,7 0,07 0,12 0, Yli 2 m 2 0,7 1,3 2,0 0,01 0,03 0,04 - Suo on kauttaaltaan ojitettu ja suotyypit jo pitkäll e muuttuneita. Vallitsevat tyypit ovat tupasvillaräme-, varsinainen sararäme- ja pallosararämemuuttuma. Puusto vaihtele e vajaatuottoisesta harvennusmetsikköön. Valtapuuna on mänty. Jonkin verran esiintyy myös koivua. Tiheys vaihtelee harvas - ta keskinkertaiseen. Turpeista on 83 % sara- ja loput rahkavaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (77 %). Rahkavaltaista turvett a esiintyy suon pinnimmaisissa kerroksissa tupasvilla- ja iso - varpurämemuuttumilla. Liekoja on kerrostumassa vähän. Kerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 4,9, heikosti maatu - neen Sydänneva pinnan ei pienuutensa 3,5 ja paksun hyvin pintarahkakerroksensa maatuneen osan vuoksi 6,1 sovellu. polttoturvetuotantoon

37 14. Tuohineva (kl , x = 7106,8, y = 2543,8) sijaitsee noin 20 km länteen Ylivieskan kaupungista. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin kalliokumpareisiin. Kaakossa salme t liittävät sen Pikku Vasamanevaan (kuvat 30 ja 31). Taulukko 19. Tuohinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H Koko suo 100 0,3 0,4 0,7 0,28 0,39 0, Yli 1 m 11 0,4 0,9 1,3 0,04 0,10 0, Yli 1,5 m 1 0,5 1,0 1,5 0,01 0,01 0,02 - Yli 2 m

38 Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Paikoin esiintyy myös sararämemuuttumaa. Koko suo on ojitettu. Puustosta on 60 % mäntyä ja 40 % koivua. Se vaihtelee va - jaatuottoisesta harvennusmetsikköön. Turpeet ovat rahkavaltaisia. Yleisin turvelaji on sa - rarahkaturve. Keskimääräinen maatumisaste on 4,5. Tuohineva ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotan - toon.

39 15. Ranttiskuru (kl , x = 7108,7, y = 2548,9) sijaitsee noin 25 km länteen Ylivieskan kaupungista Haapavede n rajan tuntumassa. Suo rajoittuu kallio- ja moreenikumpuihin. Pinta on m mpy ja viettää etelään (kuvat 32 ja 33). Pinta-aloja, keskisyvyyttä ja turvemääriä koskevat tiedo t ovat taulukossa 20. Eteläosa on varsinaisen sararämeen muuttumaa ja pohjois - osa pääosin rahkaräme- ja rahkanevamuuttumaa. Puusto on mäntyvaltaista riukuasteen- ja harvennusmetsikköä.

40 Taulukko 20. Ranttiskurun pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta - Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 35 0,3 0,4 0,7 0,12 0,13 0, Yli 1 m 6 0,3 1,0 1,3 0,02 0,06 0, Yli 1,5 m 2 0,5 1,1 1,6 0,01 0,02 0,03 - Yli 2 m Turpeista on noin puolet sara- ja puolet rahkavaltaisia. Keskimääräinen maatumisaste on 6,0. toon. Ranttiskuru ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotan Takuneva (kl , x = 7107,5, y = 2549,2) sijaitsee välittömästi Ranttiskurun eteläpuolella noin 25 k m itään Ylivieskan kaupungista. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin kalliokumpareisiin. Pinta on m mpy ja viettä ä etelään (kuvat 32 ja 33). Taulukko 21. Takunevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 % H 1-4 H 5-10 H 1-10 Koko suo 110 0,4 0,6 1,0 0,42 0,62 1, Yli 1 m 50 0,6 0,8 1,4 0,29 0,40 0, Yli 1,5 m 13 0,5 1,2 1,7 0,06 0,16 0, Yli 2 m 2 1,5 0,5 2,0 0,03 0,01 0,04 -

41 51 - Suurin osa suon keskustaa on rahkanevamuuttumaa ja reu - namat sararämemuuttumaa. Koko suo on ojitettu. Noin puolet turpeista on rahka- ja puolet saravaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Sa - raturpeet ovat keskittyneet suon itäosaan, rahkaturpeet suo n länsiosaan sekä keskipaikkeille pintakerrokseen. Turvekerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 4,7. Takuneva ei mataluutensa vuoksi kelpaa turvetuotantoon. 17. Teerineva (kl , x = 7106,7, y = 2549,0) si - jaitsee noin 20 km länteen Ylivieskan kaupungista. Suota reu - nustavat kallioiset kumpareet. Pinta on m mpy j a viettää länteen. Suo on tutkittu vuonna 1963 ja siitä puuttu - vat syvyysmittauslinjat (kuvat 33 ja 34). Taulukko 22. Teerinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät Syvyysalue Pinta - ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 328 0,2 1,5 1,7 0,8 4,9 5, Yli 1 m 206 0,3 1,6 1,9 0,6 3,3 3,9 6 8 Yli 1,5 m 148 0,3 1,9 2,2 0,5 2,8 3,3 5 8 Yli 2 m 84 0,3 2,1 2,4 0,2 1,8 2,0 35 Suon reunamat, kaakkois- ja luoteispäät on ojitettu. Tut - kimusvuonna oli ojitusaste erittäin vähäinen. Silloisen kuvauksen mukaan Teerinevaa vallitsevat laajat neva-alueet, joill a yleisimpinä suotyyppeinä ovat varsinainen saraneva, rimpilaik - kuinen saraneva ja rimpineva. Pienillä alueilla suon pohjois - osassa esiintyy lyhytkortista nevaa ja rahkanevaa. Rämeitä o n suon reunamilla, tyyppinä yleensä sararäme sekä paikoin isovar - pu- ja rahkaräme.

42 Turpeet ovat saravaltaisia. Yleisimmät turvelajit ova t rahkasara- ja sararahkaturve. Heikosti maatunut pintarahka - kerros on ohut. Koko turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,8, heikosti maatuneen pinnan 2,5 ja hyvin maatuneen osan 6,6. Lie koja ei kerrostumassa ole. Pohjamaa on pääosin hiekkaa. Laboratorionäytteet on haettu pisteeltä A 3000 (taulukk o 23). Pintanäytteen tuhkapitoisuus on korkea. Muut vastaava t Turveteollisuusliiton laatuvaatimuksia (liite 2). Taulukko 23. Laboratoriomääritysten tuloksia Teerinevalta.. Tutk. Syvyys Turve- Maa- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- Teholl.lämpö- Rikkipiste (cm) laji tu- pit. ainet- pit. arvo (MJ/kg) pit. nei- (%) ta (%) (% ) Suo- suus (kg/ kuiva- 50% : n tyyppi (H) suo-m3 ) turve kost. A SC 2 4,8 92,8-18,0 15,7 6, 6 VSN SC 3 4,9 89, ,9 20,9 9, SC 4 5,1 88, ,0 20,7 9, SC 5 5,0 90, ;4 21,2 9, EgShSC 5 5,1 92,0 81 4,4 20,3 8,9 Suo kelpaa hyvin polttoturvetuotantoon. Alla olevass a jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m syvältä (pa. n. 150 ha ) alueelta saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisält ö (laskentaperusteet ss. 8-9). Tuotantoon Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.gj soveltuva milj. 3 ainetta Kuiva- 50 % koste a alue (ha) suo-m 10 3 t turve turve yli 1,5 m 2, ,7 4, 2 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuutio n sisältämä kuiva-aineen määrä 103 kg, kuivan turpeen teholline n lämpöarvo 20,8 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,2 MJ/kg.

43 Vasamanneva (kl , x = 7105,0, y = 547,0) si - jaitsee noin 21 km Ylivieskan kaupungista länteen Kantokylä n kaakkoispuolella. Suota ympäröivät moreeni- ja hiekkakankaat. Vasamanneva yhtyy lännessä Pikku Vasamannevaan. Pohjoispuolel - la on metsäautotie. Pinta on noin m mpy ja viettä ä lounaaseen noin 1,5 m/km. Vedet laskevat Vasamanojaan (kuva t 35 ja 36). Taulukko 24. Vasamannevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 450 0,4 0,7 1,1 1,57 3,41 4, Yli 1 m 230 0,5 1,1 1,6 1,10 2,56 3, Yli 1,5 m 135 0,6 1,3 1,9 0,79 1,77 2, Yli 2 m 50 0,7 1,5 2,2 0,36 0,74 1,10 22 Vallitsevina suotyyppeinä ovat etelässä varsinainen sara - räme, varsinainen sararämemuuttuma, varsinainen saraneva j a varsinainen saranevamuuttuma sekä rimpineva. Pohjoisosassa esiintyy tupasvillarämeojikkoa, tupasvillarämemuuttumaa, ly - hytkortista nevarämeojikkoa ja ruohoista turvekangasta. Suos - ta on noin 70 % ojitettu. Turpeista on noin 90 % sara- ja 10 % rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, heikosti maatuneen pinnan (H1-4) 3,6 ja hyvin maatuneen osan (H5-10) 5,9. Heikost i maatunutta pintarahkaturvetta on cm :n paksuinen kerros. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaa on pääasiassa hiekkaa (kuvat 37-40). Laboratoriomäärityksiä varten on otettu näytteet sekä suo n etelä- että pohjoisosasta (taulukko 25). Vasamanneva soveltuu polttoturvetuotantoon sekä jyrsin - että palaturvemenetelmällä. Tuotantoon soveltuvan alueen ker - rostuma (rasteroitu suokarttaan) on rahkasaraturvetta.

44 Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna tuotantoon sovel - tuvan yli 1,5 m :n syvän (135 ha) ja yli 2,0 m :n syvän (50 ha ) alueen polttoturpeeksi kelpaavan turpeen määrä ja energiasi - sältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Tuotantoon Turvetta Kuiva - Energiasisältö milj. G J soveltuva milj. 3 ainetta 10 t Kuiva- 50 % koste a alue (ha) suo-m turve turve Yli 1,5 m 1, ,24 2,8 5 Yli 2,0 m 0, ,47 1,30 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten kes - kiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 89 kg, kuiva n turpeen tehollinen lämpöarvo 20,7 MJ/kg ja 50 % kostean turpee n lämpöarvo 9,1 3MJ/kg.

45 19. Pikku Vasamanneva (kl , x = 7105,8, y = 545,2 ) sijaitsee noin 20 km Ylivieskan kaupungista länteen Kantokylä n kaakkoispuolella. Suota rajoittavat matalat moreenipeitteise t kalliokumpareet. Suon luoteispuolella kulkee metsäautotie. Pinta on noin m mpy ja viettää loivasti lounaaseen. Vedet laskevat pääasiassa etelään Vasamanojaan (kuvat 35 ja 41). Taulukko 26. Pikku Vasamannevan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Syvyysalue Pinta - ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 110 0,3 0,5 0,8 0,34 0,56 0, Yli 1 m 30 0,4 0,8 1,2 0,12 0,24 0, Yli 1,5 m 3 0,4 1,2 1,6 0,01 0,04 0, Yli 2 m

46 Vallitsevina suotyyppeinä ovat luoteessa rahkanevamuuttu - ma, keskiosassa lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevaräm e ja eteläosassa rahkarämemuuttuma. Suo on keskiosia lukuunottamatta ojitettu. Puusto on pääasiassa vajaatuottoista männikköä. Turpeista on noin 82 % rahka-'ja 18 % saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikosti maatuneen pinnan (H1-4) 3,5 ja hyvin maatuneen osan (H5-10) 5,9. Suolla on cm :n paksuinen pintarahkakerros. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaa on hiekkaista osittain lajittunutta moreenia. Pikku Vasamanneva ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuo - tantoon.

47 Hirvineva (kl , x = 7103,6, y = 542,0) sijait - see noin 18 km itäkaakkoon Ylivieskan kaupungista Ylivieska-Ni - vala -tien pohjoispuolella. Sen länsipuolitse kulkee metsäau - totie. Suo rajoittuu hajanaisiin moreenikankaisiin. Pinta o n noin m mpy ja viettää luoteeseen 1,5 m/km. Vedet las - kevat osaksi Hirvinevanojaa osaksi Karistenhaaraa myöten Vas a- manojaan (kuvat 42 ja 43). Taulukko 27. Hirvinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta - Keskisyvyys(m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 % H 1-4 H 5-10 H 1-10 Koko suo 265 0,3 0,5 0,8 0,79 1,44 2, Yli 1 m 85 0,5 0,9 1,4 0,42 0,78 1, Yli 1,5 m 36 0,8 0,9 1,7 0,30 0,33 0, Yli 2 m 9 1,5 0,7 2,1 0,13 0,06 0,19 9 Vallitsevat suotyypit ovat kaakossa lyhytkortinen nevarä - memuuttuma, keskiosassa varsinainen sararäme- ja ruohoinen sa - rarämemuuttuma sekä luoteessa tupasvillarämeojikko, rahkaräm e ja rahkaneva. Laiteet ovat pallosararäme- ja korpirämemuuttumaa. Lähes koko suo on ojitettu, vain luoteisosa on luonnonti - lainen. Puusto on pääasiassa vajaatuottoista männikköä. Turpeista on noin 72 % sara- ja 28 % rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikosti maatuneen pinnan (H1-4) 3,5 ja hyvin maatuneen osan (H5-10) 5,8. Heikost i maatunutta pintarahkaturvetta on runsaasti suon luoteisosass a ja pienellä alueella myös kaakkoisosassa. Liekoja on vähän syvyyysvälillä 0,1-1,0 m ja erittäin vähän välillä 1,1-2,0 m. Pohjamaa on jossain määrin lajittunutta hiekkamoreenia. Hirvinevan kaakkoisosassa on noin 27 ha polttoturvetuotan - toon soveltuvaa aluetta (kuva 43, rasteroitu alue). Kerrostu - ma on rahkasaraturvetta, joka soveltunee myös palaturpeeksi. Laboratorionäytteitä ei suolta ole otettu.

48 Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna tuotantoon sovel - tuvan alueen polttoturpeeksi kelpaavan turpeen määrä ja ener - giasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Tuotantoon Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ soveltuva milj. ainetta Kuiva- 50 % kostea alue (ha) suo-m t turve turve 27 0, ,66 0,5 9 Laskelmissa on käytetty seuraavia arvioituja keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 105 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,0 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpö - arvo 9,3 MJ/kg. 21. Varpuneva (kl , x = 7101,3, y = 544,4) sijait - see noin 22 km Ylivieskan kaupungista kaakkoon Ylivieska-Niva - la -tien pohjoispuolella. Suo rajoittuu mataliin moreenikankaisiin. Etelässä metsäautotie erottaa sen Urakkanevasta. Pin - ta on noin m mpy ja viettää lounaaseen noin 2 m/km. Ve det virtaavat ojia myöten Urakkanevan ja Pohjannevan kautta ete - lään (kuvat 44 ja 45). Taulukko 28. Varpunevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala - (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 170 0,3 0,4 0,7 0,40 0,70 1, Yli 1 m 15 0,3 0,9 1,2 0,05 0,13 0, Yli 1,5 m 2 0,6 1,0 1,6 0,01 0,02 0,03 - Yli 2 m

49 Vallitseva suotyyppi on sararämemuuttuma. Luoteessa esiin - tyy myös rahkarämettä ja rahkaneva- sekä tupasvillarämemuuttu - maa. Koko suo on ojitettu. Puusto on pääasiassa vajaatuottoista koivikkoa ja männik - köä, joskin myös riukuasteen ja harvennusvaiheen metsikkö ä esiintyy. Turpeista on noin 52 % rahka- ja 48 % saravaltaisia. Tur - vekerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 5,0, heikosti maa - tuneen (H1-4) osan 3,6 ja hyvin maatuneen osan (H5-10) 5,8. Liekoja on kohtalaisesti syvyysvälillä 0,1-1,0 m, syvemmäll ä niitä ei ole lainkaan. Pohjamaa on hiekkaa. Varpuneva ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon. 22. Urakkaneva (kl , x = 7100,3, y = 543,0) sijait - see noin 22 km Ylivieskan kaupungista kaakkoon Ylivieska-Nival a -tien pohjoispuolella. Suo rajoittuu mataliin moreenikankaisiin. Idässä se yhtyy Pohjannevaan. Pohjoisosaan tulee metsä - autotie. Pinta on noin m mpy ja viettää länsilounaaseen noin 4 m/km. Vedet laskevat lounaaseen Kuusikonojaan j a edelleen Kalajokeen (kuvat 44 ja 45). Taulukko 29. Urakkanevan pinta -alat, ke.skisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala - (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. % H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 Koko suo 150 0,3 0,3 0,6 0,40 0,55 0, Yli 1 m 1 0,2 0,8 1,0 0,00 0,01 0,01 - Yli 1,5 m ' Yli 2 m Vallitseva suotyyppi on ruohoisen sararämeen muuttuma, jolla kasvaa hyvin tiheä riukuasteen koivikko. Koko suo on ojitettu.

50 Turpeista on noin 55 % sara- ja 45 rahkavaltaisia. Turvekerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 4,9, heikosti maa - tuneen (H1-4) osan 4,0 ja hyvin maatuneen osan (H5-10) 5,5. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaa on kivistä hiekkaa. Urakkaneva ei mataluutensa vuoksi sovellu polttoturvetuo - tantoon. 23. Pohjanneva (kl , x = 7099,3, y = 544,5) si - jaitsee noin 23 km Ylivieskan kaupungista kaakkoon Ylivieska - Nivala -tien pohjoispuolella. Suo rajoittuu mataliin moreeni - ja hiekkakankaisiin, luoteessa se yhtyy Urakkanevaan. Pinta on noin m mpy ja viettää loivasti lounaaseen. Vedet laskevat luoteessa Urakkanevan kautta Kuusikonojaan ja kaakos - sa Pahaojaan ja edelleen Kalajokeen (kuvat 44 ja 45). Taulukko 30. Pohjannevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta - ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 500 0,3 0,5 0,8 1,67 2,40 4, Yli 1 m 130 0,5 1,0 1,5 0,66 1,25 1, Yli 1,5 m 65 0,5 1,3 1,8 0,34 0,82 1, Yli 2 m 15 0,7 1,4 2,1 0,11 0,21 0,32 7 Suota leimaavat tiheäkoivikkoinen ruohoinen sararämemuut - tuma ja paikoin rahkanevamuuttuma. Luonnontilaista aluetta o n vain kaakossa, muilta osin suo on ojitettu. Puusto on koivu- ja mäntyvaltaista joko vajaatuottoist a tai riukuasteessa ja harvennusvaiheessa olevaa metsikköä. Hak kuita ei ole tehty.

51 Turpeista on noin 67 % sara- ja 33 % rahkavaltaisia (kuvat 46 ja 47). Rahkaturve on keskittynyt suon kaakkoisosaan, missä sitä on myös paksuna heikosti maatuneena pintakerrokse - na haitaten polttoturvetuotantoa (kuva 47). Turvekerrostuma n keskimääräinen maatumisaste on 4,9, heikosti maatuneen (H1-4 ) osan 3,7 ja hyvin maatuneen osan (H5-10) 5,8. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaana on kivinen moreeni ja hiekka. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu yhdelt ä pisteeltä suon keskiosasta (taulukko 31). Pohjannevan kaakkoisosassa on noin 40 ha :n laajuinen polt - toturvetuotantoon soveltuva alue (rasteroitu suokarttaan, kuvat 45, s. 67). ' Alueen turve on rahkasaraturvetta, joka sovel - tuu tuotettavaksi myös palaturpeena. Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna tuotantoon sovel - tuvan alueen polttoturpeeksi kelpaavan turpeen määrä ja ener - giasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Tuotantoon Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ soveltuva milj. 3 ainetta Kuiva- 50 % kostea alue (ha) suo-m10 3 t turve turve 40 0, ,08 0,9 5 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten kes - kiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 100 kg, kui - van turpeen tehollinen lämpöarvo 20,7 MJ/kg ja 50 % kostean tu r peen lämpöarvo 9,1 MJ/kg.

52 Ylivieskan alue kuuluu Pohjanmaan aapasoiden vyöhykkee - seen. Tutkitusta suoalasta on noin 74 % puustoista ja 26 % avointa. Yleisimmät suotyypit puustoisella alueella ovat var - sinainen sararäme, rahkaräme, tupasvillaräme, ruohoinen sara - räme ja isovarpuräme sekä avoimilla alueilla lyhytkorsineva, varsinainen saraneva ja rahkaneva (liite 3). Runsaat 80 % tutkitusta suoalasta on ojitettu. 74 % on muuttuma-asteella (liite 4). Turpeista on noin 62 % rahka- ja 38 % saravaltaisia (lii - te 5). Keskimääräinen maatumisaste on 5,0. Liekoja on kerrostumissa yleensä vähän. Turvekerrostumien keskisyvyys on 0,9 m, yli 1,5 m syvie n alueiden 1,8 m ja yli 2,0 m syvien 2,2 m (liite 6). Kerrostumien keskimääräinen happamuus on 4,4, vesipitoi - suus 89,4 %, suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 106,5 kg, tuhkapitoisuus 4,8 %, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20, 0 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 8,8 MJ/kg. Polttoturvesuot Polttoturvetuotantoon soveliaaksi arvioitiin yhteens ä 482 ha :n laajuinen alue, joka jakautuu 8 suon osalle (kuva 48, taulukko 32). Alue on 13 % tutkitusta suoalasta (3708 ha). Polttoturpeeksi soveliasta turvetta on kyseiseltä alueelt a saatavissa noin 3,95 milj..suo-m3. Sen energiasisältö on kui - vana noin 16,73 milj. GJ ja 50 % kosteana noin 14,75 milj. GJ. Kasvuturvesuo t Kasvuturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on jo tuotannoss a olevalla Löytynnevalla noin 200 ha (s. 12).