TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 355 GEOLOGICAL SURVEY OF FILAD Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The Peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Espoo 2004 1

Leino Jukka 2004 Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 355, 58 sivua, 36 kuvaa, 4 taulukkoa ja 4 liitettä Tohmajärven kunnan alueella tutkittiin vuosina 1975 ja 1996-99 kaikkiaan 31suota yhteispinta-alaltaan 7 387 ha Tutkimus kattaa noin puolet kunnan alueen yli 20 ha:n kokoisista soista Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 122,0 milj suo-m 3 Soiden keskisyvyys on 1,7 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen osuus on keskimäärin 0,3 m Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3 Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on 2 520 ha ja turvemäärä noin 62 % koko tutkitun alan turpeesta Turpeista on rahkavaltaisia 78 %, saravaltaisia 20,5 % ja ruskosammalvaltaisia 1,5 % Rämemuuttumat ja turvekankaat ovat yleisimpiä suotyyppejä Luonnontilaisia suotyyppejä on vähän Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,3 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta 88,7 %, kuiva-aineen määrä 115 kg/suo-m 3 Rikkipitoisuus vaihtelee paljon ja on paikoin hyvin korkea Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,3 MJ/kg Tutkituista soista turvetuotantoon soveltuviksi arvioidut alueet on jaettu kolmeen ryhmään turvekerrostuman rikkipitoisuuden mukaan Vähän rikkiä sisältäviä alueita on yhteensä 646 ha ja näiden yhteenlaskettu kasvu- tai ympäristöturpeen määrä 2,97 milj suo-m 3 ja energiaturpeen määrä 7,3 milj suo-m 3 Turvekerrostuman alaosassa runsaasti rikkiä sisältäviä alueita on yhteensä 514 ha ja sen kasvu- tai ympäristöturpeen määrä 0,805 milj suom 3 ja energiaturpeen määrä 10,70 milj suo-m 3 Koko turvekerrostuman osalla paljon rikkiä sisältäviä kerrostumia on yhteensä 1 897 ha sen energiaturpeen määrä 31,0 milj suo-m 3 Avainsanat: suo, turvevarat, kasvuturve, ympäristöturve, energiaturve, Tohmajärvi Geologian tutkimuskeskus PL 1237 70211 KUOPIO Sähköposti: jukka leino@gtk fi ISB 951-690-900-0 ISS 1235-9440 2

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Leino Jukka 2004 Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 - The peatlands and peat reserves in the municipality of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 355, 58 pages, 36 figures, 4 tables and 4 appendices In the municipality of Tohmajärvi, 31 peatlands covering 7 387 hectares were surveyed from 1975 1999 The peatlands studied contain a total of 122 0 million m 3 of peat in situ The mean thickness of peat is 1 7 m, including the slightly humified Sphagnum dominated surface layer, which averages 0 3 m in thickness The mean humification degree (H) of peat is 5 3 The area deeper than 2 m covers 2 520 hectares and contains about 62 % of the total peat quantity Seventy-eight per cent of the peat is Sphagnum, 20 5 % Carex and 1 5 % Bryales dominated The most common site types are pine bogs, which have been largely drained for peatland forestry The average ash content of peat is 5 3 % of dry weight, the water content 88 7 % of wet weight and the dry bulk density 115 kg per m 3 in situ The sulphur content of peat varies very much and in places is very high The average effective calorific value of the dry peat is 21 3 MJ/kg The investigated peatlands that are suitable for peat production were divided into three groups according the sulphur content of peat In the first group the sulphur content of peat is low and the total area of peatlands belonging to this group is 646 hectars, the amount of horticultural peat 2 97 million m 3 of peat in situ, and the amount of fuel peat 7 3 million m 3 of peat in situ In the second group, the sulphur content of the bottom peat layer is high The total area of peatlands of this group is 514 hectares, the amount of horticultural peat 0 805 million m 3 of peat in situ, and the amount of fuel peat 10 70 million m 3 of peat in situ In the third group, the sulphur content of peat is high in the whole of peat layer The total area of peatlands of this group is 1 897 hectares and the amount of fuel peat 31 0 million m 3 of peat in situ Key words: peatland, peat reserves, horticultural peat, energy peat, Tohmajärvi Geological Survey of Finland P O Box 1237 FI-70211 KUOPIO FILAD E-mail: jukka leino@gtk fi 3

4

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDATO 7 TUTKIMUSMEETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 10 AIEISTO KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 ARVIOITIPERUSTEET 11 TUTKITUT SUOT 12 1 Riukusuo 12 2 Kirkkosuo 13 3 Veteläsuo 14 4 Veteläsuo E 16 5 ikunvaaransuo 16 6 Perttisensuo 18 7 Tohmajoensuo 19 8 Pieni Hirvisuo 21 9 Humalalamminsuo 22 10 Heinäsuo 23 11 Multasärkänsuo W 24 12 Vatalansuo 26 13 Pykälikönsuo 27 14 Lempaansuo 28 15 Koivistonsuo 29 16 Petäikönsuo 30 17 Sinikonpuronsuo 32 18 Vatalanvälisuo A 33 19 Vatalanvälisuo B 34 20 Vatalanvälisuo C 35 21 Vatalanvälisuo D 37 22 Vatalanvälisuo E 38 23 Hirvisuo 39 24 Vehkasuo 41 25 Teerisuo 42 26 Lahdenvaaransuo 43 27 Havukkavaaransuo 45 29 Rajasuo 46 28 Hirvisuo SE 46 30 Multasärkänsuo E 49 31 Pukronsuo 50 TULOSTE TARKASTELUA 51 Soiden levinneisyys ja vesistöalueet 51 Soistuminen 51 Suotyypit 51 Turvekerrostumat 51 Laboratoriotutkimukset 54 Soiden soveltuvuus turvetuotantoon 57 Soidensuojelu 57 YHTEEVETO 57 KIRJALLISUUS 58 LIITTEET 5

6

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 JOHDATO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt turvetutkimuksia Tohmajärven kunnan alueella jo1940-luvulta lähtien Varhaisimmat tutkimukset vuonna 1942 ja 1960 tehtiin Tohmajärven kunnan pyynnöstä ja yhteistyössä sen kanssa Tarkoituksena oli selvittää alueen eräiden suurten soiden soveltuvuus polttoturpeen tuotantoon Selvityksessä todettiin turvekerrostuman silloisten laatu- ja ominaisuusvaatimusten täyttyvän parhaiten Valkeasuon kohdalla Sittemmin Valkeasuolle perustettiin Pohjois-Karjalan suurin turvetyömaa, jonka keskelle rakennettiin rautatie Tutkimuksia Tohmajärven soilla jatkettiin 1975, jolloin tutkittiin seitsemän suota Edelleen oli päätarkoituksena polttoturpeen löytäminen Työt tehtiin Vapo Oy:n toivomuksesta ja niitä jatkettiin Joensuun ympäristössä Tutkituista seitsemästä suosta laadittiin lausunnot (Leino 1975) Tutkimuslinjasto- ja -pistetiheys oli harvempi nykyiseen verrattuna Käytettävissä olleet kartat tai niiden puuttuminen vaikeuttaa silloisten kairauspisteiden sijoittamista nykyisille peruskartoille Kun tutkimuksia jatkettiin 1996 1999, täydennettiin vanhoja tutkimuksia ja vietiin tutkimustiedot ATK:lle turverekisteriin Viimeaikaiset työt on tehty GTK:n toimesta ja ne kuuluvat osana valtakunnan turvevarojen kokonaiskartoitukseen Vuodesta 1975 lähtien tutkimuksista on vastannut geologi Tähän raporttiin on koottu kaikkien vuosien 1975 1999 aikana tutkittujen soiden tutkimustulokset Valkeasuota lukuun ottamatta tämä sisältää myös kaikki vuonna 1960 tutkitut suot Tohmajärven kunnan alueella on peruskartoilta tehdyn mittauksen mukaan yli 20 ha:n suuruisia soita 100 kpl, yhteensä 16 485 ha (Lappalainen ym 1980, Virtanen ym 2003) Tässä raportissa julkaistaan 31 suon tutkimustulokset ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 7 387 ha (kuva 1) Kunnan alueen soista on tai on ollut turvetuotannossa nykyisten peruskarttatietojen mukaan noin 1 750 ha ämä alueet eivät sisälly tässä raportissa esitettyihin tutkimustuloksiin Tutkimustulokset palvelevat maankäytön suunnittelijoita, energiahuollon suunnittelijoita sekä nykyisiä ja tulevia kasvu-, ympäristö- ja energiaturpeen tuottajia ja turpeen käyttäjiä Vaikka kartoituksen päätarkoituksena on etsiä turvetuotantoon sopivat suoalueet, voidaan tutkimustietoja hyödyntää myös soiden muussa käytössä, kuten maa- ja metsätaloudessa, virkistyskäytössä ja suojelussa Tutkimustulokset hyödynnetään myös maaperäkartoituksessa Tässä raportissa on jokaisesta tutkitusta suosta yleiskuvaus ja arvio soveltuvuudesta turvetuotantoon tai muuhun käyttöön (KTM, Energiaosasto 1990) Arviot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat turvetuotantoalueelle yleisesti ja eri käyttömuodoissa turpeen laatuominaisuuksille asetettuihin vaatimuksiin Tässä raportissa julkaistun aineiston lisäksi on tilattavissa yksityiskohtaiset tiedot soista tai niiden osista, kuten eri syvyysalueiden pinta-alat, turvemäärät ja turvelajijakaumat, laboratorioanalyysien tulokset ja havainnot puustosta sekä suokartat halutussa mittakaavassa ja mahdolliset poikkileikkauskuvat Tutkimustuloksia on mahdollista tilata palstoittain, soittain, kunnittain, maakunnittain tai vesistöalueittain Turvetutkimukset ovat pääosin tehneet geologi ja tutkimusassistentti Heimo Porkka Tutkimuksia avustavista maastotöistä on vastannut tutkimusavustaja Hannu enola TUTKIMUSMEETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa noudatettiin GTK:n turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen ym 1984) Lähes kaikille soille laadittiin linjaverkosto Suon hallitsevan osan läpi vedettiin selkälinja ja sitä vastaan kohtisuoraan, yleensä 400 metrin välein poikkilinjoja (kuva 2) Turvetutkimus tehtiin linjoilla 100 metrin pistevälein Turpeen paksuus mitattiin tutkimuslinjoilta ja erillisiltä syvyyslinjoilta 50 metrin välein Pienet ja rikkonaiset suot ja suolahdekkeet tutkittiin hajapistein Suon pinnan korkeuden ja laskusuhteiden selvittämiseksi tutkimuspisteet vaa ittiin ja korkeudet kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäiden peittävyysprosentti ja korkeus Puustosta määritettiin puulajisuhteet, kehitys- ja tiheysluokka sekä mahdolliset hakkuut Kairauksin selvitettiin turvekerrostumien rakenne 1 dm:n tarkkuudella Pääturvelajien ja lisätekijöiden suhteelliset osuudet määritettiin 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10-asteikolla, tur- 7

Tohmajärvellä tutkitut suot 4241 01 04 Särkijärvi Suuri Onkamojärvi 12 4214 11 8 03 23 4232 02 10 15 27 9 28 29 16 25 13 06 17 12 22 18 21 11 1 30 26 05 19 20 2 24 31 14 34 09 08 12 11 Ñ Tohmajärvi 04 6 5 7 07 10 Suot Tutkitut suot Järvet Tiet Rautatie Pellot 4231 06 Joet 0 10km 09 Kuva 1 Tohmajärvellä tutkitut suot 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Riukusuo Kirkkosuo Veteläsuo Veteläsuo E-puoli ikunvaaransuo Perttisensuo Tohmajoensuo Pieni Hirvisuo Humalalamminsuo Heinäsuo 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Multasärkänsuo W Vatalansuo Pykälikönsuo Lempaansuo Koivistonsuo Petäikönsuo Sinikonpuronsuo Vatalanvälisuo A Vatalanvälisuo B Vatalanvälisuo C 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 Vatalanvälisuo D Vatalanvälisuo E Hirvisuo Vehkasuo Teerisuo Lahdenvaaransuo Havukkavaaransuo Hirvisuo SE Rajasuo Multasärkänsuo E Pukronsuo 8

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 peen kosteus 5-asteikolla sekä tupasvillan kuitujen määrä 0-6 asteikolla Lisäksi määritettiin liejukerrostumat ja pohjamaalaji 5 cm:n tarkkuudella (kuva 3) Turpeessa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m:n syvyyteen kymmenen kertaa 11 5 12 21 A0 5.3 10 5 / 9 2 A0-200m 18 6.5 15 4 / 17 5.019 145.2 8 / 19 8 / 18 164.718 5 / 19 5.3 4.56 18 4 / 11 14 7 28-200m 39 6.1 36 5 / 26 31 3029 6.2 6 / 27 6.0 4 / 30 30-740m 4 / 32 35 34 31 5.6 A200+300m 7 / 20 5.8 6 / 23 5.6 5 0 / 14 6.37 4 7 6.714 1 / 10 2 / 11 5.1 5.816 1613 13 11 9 3 10 5 5 / 10 6 / 19 6 15 99 9 23 3.1 6.8 6 / 7 4 / 13 25 25 11 12 1816 6 16 8 216.4 5 / 22 5.3 3.0 24 16 16 13 10 16 1316 6 / 15 4 / 7 125.1 5.6 5 / 11 40 6.0 6.3 4 / 32 10 1013 8 5 / 13 2 / 7 5.712 8 115.116 16 2 / 9 5 / 12 6.79 4.6 2 / 16 4.0 11 11 4 / 8 7.1 2 / 3 6 10 2 / 9 3 5.0 6.3 9 5 0 / 3 0-170m 2 / 9 2 0 6.811 2 0 / 5 0 3 0 0 3-300m 0 0 0 3 9-250m A400+565m A600+720m 3 A900+490m A1100+250m 6 3 A1300m 2 PIEI HIRVISUO, kl. 4232 02, Tohmajärvi Turpeen paksuus 0-1m 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 3-4m 4-5m Keskimäärinen maatuneisuus Heikosti maatuneen pintakerroksen/ koko turvekerrostuman paksuus (dm) Turvekerrostuman paksuus (dm) 6.4 2/17 15 0 100 200 300 400 500m Kuva 2 Esimerkki suokartasta Merkkien selite on liitteessä 4 9

Kuva 3 Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiileista Merkkien selite on liitteessä 4 Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa äytteiden otossa käytettiin ns tilavuustarkkaa näytekairaa (Korpijaakko 1981) äytteistä määritettiin GTK:n turvelaboratoriossa Kuopiossa turpeen happamuus eli ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (+ 105 C:ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina kuivapainosta (+ 815 ± 25 C:ssa hehkutettuna) sekä lämpöarvo LECO AC- 300-kalorimetrillä (ASTMD 3286) Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3 ) Osasta näytteitä analysoitiin rikkipitoisuus LECO-SC-132 rikkianalysaattorilla AIEISTO KÄSITTELY JA TULOSTEET Tutkimusaineistot on talletettu atk:lle numeeriseen muotoon Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym 1983) Siinä jokaisen suon kartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä ja nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet on laskettu turvemäärillä painottaen Lieko-osumat on muunnettu kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0 1 ja 1 2 m:n välisissä syvyyskerroksissa Jokaisesta suosta on tässä raportissa olevan kuvauksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, suokartta ja poikkileikkauskuvia Suokartassa on tutkimus- ja syvyyspisteet, pisteiden turvepaksuudet sekä turpeen keskimääräinen maatuneisuus Kartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2) Poikkileikkauskuvilla selvennetään turvekerrostuman rakennetta iistä käy ilmi turvelajit, turpeen maatuneisuus, pohjamaalajit, suotyypit ja lieko-osumat (kuva 3) Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK:n turvetutkimusaineistoista on saatavissa atk-tulosteita tasokarttoina ja listauksina esim suotyypeistä, 10

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 liekoisuudesta, suon pinnan ja pohjan korkeudesta, liejuista ja pohjamaalajeista Samaan karttaan yhdelle tutkimuspisteelle voidaan merkitä kerralla kaksi tietoa ARVIOITIPERUSTEET Turvekerrostuman paksuus, turvelaji, turpeen maatuneisuus sekä turpeen muut fysikaaliset ja tietyt kemialliset ominaisuudet ovat tärkeimpiä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon Rahkaturve soveltuu energiaturpeeksi, jos sen maatuneisuus on vähintään H5, kun taas saravaltainen turve soveltuu energiakäyttöön heikomminkin maatuneena Ohut, heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on luokiteltu energiaturpeeksi, koska se kunnostusvaiheessa sekoittuu alla olevaan maatuneeseen turpeeseen, ja voidaan siten tuottaa energiaturpeena Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen paksuus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoon sopimattomana ja suositeltu käytettäväksi ympäristöturpeena Tällöin ympäristökäyttöön soveltuvan turpeen määrä on ilmoitettu erikseen Kasvuturpeeksi soveltuvalle turpeelle on omat tarkat vaatimuksensa (liite 3) Ympäristöturpeella tarkoitetaan tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H1 4) rahkavaltaista turvetta Tuhka- ja rikkipitoisuuden osalta on sovellettu jyrsin- ja palapolttoturpeille asetettuja laatuvaatimuksia (liite 2) Tuotantoon sopivan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty yleensä 1,5 metriä Pienetkin alueet on huomioitu Käyttökelpoisen energiaturpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty yleensä 0,5 m, mikä keskimäärin vastaa suon pintakerroksesta kunnostusvaiheessa mahdollisesti poistettavaa kerrosta lisättynä tuotannon jälkeen suon pohjalle jäävä turvekerros Soiden käyttösuosituksissa on turvetuotannon ohella huomioitu myös säilyttäminen luonnontilaisena biologisten ja maisemallisten luonnonarvojen takia 11

TUTKITUT SUOT 1 Riukusuo Riukusuo (kl 4232 05) sijaitsee noin 4 km Tohmajärven keskustasta koilliseen Suon eteläosan poikki kulkee Saarioon menevä tie ja itäpuolitse Kiihtelysvaaran tie Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 4) Suon keskiosa on koholla Pinta on 84 90 m mpy ja viettää keskustasta kohti suon kaakkoisreunaa noin 2 m/km Vedet laskevat pääosin ojia pitkin kaakkoon Lahdenvaaransuon kautta Lahdenjokeen ja edelleen Tohmajärveen Pohjoispään vedet laskevat koilliseen Suonpäänjokeen ja edelleen Jänisjoen kautta rajantakaiseen Jänisjärveen Valtaosa suosta on ojitettu Ojittamatonta aluetta on suon pohjoisosassa noin 30 ha Turvekerrostuma on ojittamalla kuivatettavissa Tutkimuspisteitä on 3,7 kpl/10 ha ja tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 9,8 kpl/10 ha Pinta-ala on 180 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 121 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 74 ha Tutkimuspisteistä on 34 % avosuolla, 51 % rämeellä ja 15 % korvessa Suon keskiosan luonnontilainen alue on pääosin lyhytkortista nevaa Pohjois- ja länsireuna ovat isovarpuista rämettä Eteläosa on pääasiassa isovarpuista rämettä, rahkarämettä ja varsinaista korpea Itäreuna on tupasvillarämettä ja ruoho- ja heinäkorpea Suotyypit olivat tutkimusvuonna 1975 pääosin ojikkona ja ovat nykyään todennäköisesti muuttumia ja turvekankaita Turpeesta on 99 % rahka- ja 1 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 52 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahkaturve (48 %) ja rahkaturve (30 %) Kuva 4 Riukusuon tutkimuspisteet 12

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,1 Riukusuon allas on melko yhtenäinen ja jyrkkäreunainen paitsi pohjoispäästään, missä on matalia alueita Pinnassa on keskimäärin metrin paksuudelta maatumatonta ja heikosti maatunutta tupasvillarahkaturvetta Sen alla on hyvin maatunutta, pääosin rahkavaltaista turvetta Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka Syvimmissä painanteissa on vähän liejua turpeen alla Eteläpäässä on tavattu hiesukerroksia turvekerroksen sisällä Laboratorionäytteet on otettu neljältä pisteeltä Kuiva-aineen määrä on maatumattomassa pintakerroksessa alhainen, mutta syvemmällä paikoin korkeahko Lämpöarvo vaihtelee vastaavasti Tuhkaa on keskimäärin vähän Eteläosassa on pohjaturpeessa paikoin korkea tuhkapitoisuus Rikin määrä on yleensä alle 0,3 %, mutta pohjakerrostumissa paikoin korkeampi Riukusuon pintaturpeet soveltuvat lähinnä ympäristöturpeeksi Sitä on yhtenäisellä, yli 1,5 metrin syvyisellä ja 90 ha:n kokoisella alueella noin 0,90 milj suo-m 3 Tämä rahkavaltainen turve on pääosin maatuneisuudeltaan H4 Sen alla on varauksin, paikoin pohjaturpeen korkeasta rikkipitoisuudesta johtuen, energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta noin 1,08 milj suo-m 3 Suo sijaitsee lähellä Teerisuon (25 ) turvetuotantoaluetta Mahdollisen turvetuotannon jälkeen suonpohja soveltuu maanviljelyyn, metsänkasvatukseen tai uudelleen soistamiseen 2 Kirkkosuo Kirkkosuo (kl 4232 08) sijaitsee noin 8 km Tohmajärven keskustasta koilliseen, Saarion tien molemmin puolin Suon länsi- ja eteläpuolitse kulkee yksityistie Suo on muodoltaan pyöreä ja viljelysten ympäröimä (kuva 5) Pinta on 81 82,5 m mpy ja viettää loivasti etelään Vedet laskevat ojia pitkin Suopäänjokeen ja edelleen Jänisjoen kautta rajantakaiseen Jänisjärveen Suon keskellä on vain noin 8 ha:n alue ojittamatta Muutoin suo on ojitettu ja turvekerros on Kuva 5 Kirkkosuon tutkimuspisteet 13

kuivatettavissa pohjaan asti Tutkimuspisteitä on 3,2 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 4,9 kpl/10 ha Pinta-ala on 175 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 50 ha Tutkimuspisteistä on 24 % avosuolla, 47 % rämeellä, 12 % korvessa ja 17 % turvekankaalla Suon keskusta oli tutkimusvuonna (1975) avointa rahkanevaojikkoa ja sen ympärillä lyhytkorsinevaojikkoa Reunaosat olivat pääasiassa isovarpurämeojikkoa, pohjoisosassa oli korpityyppejä ykyisin ravinteikkaimmat alueet ovat turvekankaita Turpeesta on 97 % rahka-, 1 % sara- ja 2 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 14 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 35 % ja varpuainesta sisältävien 3 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (43 %) ja tupasvillarahkaturve (34 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,3 Kirkkosuon allas on loivareunainen ja matala Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on keskimäärin yli puoli metriä paksu Se on paksuimmillaan suon syvimmällä alueella Sen alla on keskinkertaisesti ja hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta Liekoja on erittäin vähän (0,4 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja hiekka Suon keskiosassa on ohut kerros liejua turvekerrostuman alla Kirkkosuolta on otettu laboratorionäytteet yhdeltä pisteeltä Kuiva-ainesisältö on turvekerrostuman keski- ja pohjaosassa keskimääräistä korkeampi Lämpöarvo on maatuneessa rahkaturpeessa korkea Tuhka- ja rikkipitoisuus ovat normaalit, paitsi aivan pohjalla, missä rikkiä on hyvin runsaasti Turvelajeiltaan ja maatuneisuudeltaan suon yli 1,5 m syvä, 15 ha:n alue soveltuu turvetuotantoon Pinnassa on 0,8 m lähes maatumatonta rahkaturvetta, joka soveltuu ympäristöturpeeksi, mahdollisesti kasvuturpeeksikin Turpeen määrä on noin 0,12 milj suo-m 3 Sen alla on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,06 milj suo-m 3 Mahdollisen turvetuotannon jälkeen suo soveltuu maanviljelyyn tai metsänkasvatukseen 3 Veteläsuo Veteläsuo (kl 4232 08) sijaitsee noin 14 km Tohmajärven keskustasta koilliseen, Kankaankylän itäpuolella Suon länsi- ja pohjoispuolitse kulkee maantie Eteläosa on Värtsilän kunnan alueella (kuva 6) Pinta on 89 95 m mpy Pohjoispää viettää loivasti etelään, keskiosa itään ja eteläosa kohti lounasta Keski- ja pohjoispään vedet laskevat ojia pitkin itään Kangasjokeen ja edelleen Jänisjokeen Lounaisosan vedet laskevat ojia pitkin Jänisjokeen Suon eteläosassa on ojittamatonta aluetta noin 50 ha Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät Tutkimuspisteitä on 5,2 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,0 kpl/10 ha Pinta-ala on 185 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 153 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 124 ha Tutkimuspisteistä on 33 % avosuolla, 31 % rämeellä, 7 % korvessa ja 29 % turvekankaalla Eteläosan ojittamaton alue on lyhytkortista nevaa, jolla on isovarpurämekermejä ja rahkamättäitä Lounaisosa oli tutkimisvuonna (1975) isovarpurämeojikkoa Pohjoisosa (tutkittiin 1996) on silmäkeneva- ja keidasrämemuuttumaa sekä rahkarämemuuttumaa ja puolukkaturvekangasta Turpeesta on 92 % rahka- ja 8 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 5 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 37 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- (26 %), rahka- (23 %) ja sararahkaturve (19 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Veteläsuon allas on pitkänomainen ja jyrkkäreunainen Pinnassa on maatumatonta ja heikosti maatunutta, tupasvillaa ja suoleväkköä sisältävää rahkavaltaista turvetta Syvemmällä on keskinkertaisesti ja hyvin maatunutta tupasvillarahka- ja sararahkaturvetta Pohjoispäässä on suon pohjalla kerros heikosti maatunutta saravaltaista turvetta Turve on eteläosan luonnontilaisella alueella hyvin vetistä eikä se ole paljoa kuivunut ojitetuillakaan alueilla Liekoja on erittäin vähän (0,3 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka Liejua on vähän syvimmissä painanteissa Laboratorionäytteet on otettu viideltä pisteeltä Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen Kuiva-ainesisältö on alhainen, samoin lämpöarvo, paitsi aivan pohjakerrostumassa Rikkiä on vähän Veteläsuon turvekerros soveltuu välttävästi turvetuotantoon Pohjoispään ojitetulla noin 80 ha:n alueella on lähes maatumatonta rahkavaltaista pintaturvetta 0,80 milj suo-m 3, joka soveltuu lähinnä ympäristöturpeeksi Sen alla on 1,20 milj suo-m 3 energiaturvetta, jonka kuiva-ainemäärä on alhainen 14

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Pääosin Värtsilän kunnan alueella olevan eteläosan ojittamaton keskusta on kaunis, puistomainen keidassuo, jonka vetiset neva-alueet vaihtelevat kitukasvuista mäntyä kasvavien kermien kanssa Alueen ojitus metsänkasvatusta varten ei ole kannattavaa Kuva 6 Veteläsuon tutkimuspisteet 15

4 Veteläsuo E Veteläsuo E (kl 4232 08) sijaitsee noin 15 km Tohmajärven keskustasta koilliseen, liittyen lännessä Veteläsuohon, kaakossa Kaationsuohon ja pohjoisessa Ruostesuohon Muualla se rajoittuu moreenimäkiin ja kumpareisiin Suon reunoille tulee metsäautoteitä Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 7) Suon pinta on noin 92 86 m mpy ja viettää eteläosassa kaakkoon sekä pohjoisosassa koilliseen Koko suo on ojitettu ja vedet laskevat ojia pitkin Kangasjokeen ja edelleen Jänisjokeen Turvekerros on hyvin kuivatettavissa Tutkimuspisteitä on 1,9 kpl/10 ha Suo on tutkittu hajapistein Pinta-ala on 86 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 50 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 24 ha Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 50 % rämeellä ja 44 % korvessa Tutkimusvuonna 1975 yleisimmät suotyypit olivat ruoho- ja heinäkorpiojikko sekä isovarpurämeojikko, jotka nykyään lienevät valtaosin muuttumina ja turvekankaina Turve on rahkavaltaista Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 5 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (54 %) ja sararahkaturve (46 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä Turvekerrostuma on samantyyppinen kuin viereisellä Veteläsuolla, joten Veteläsuo E:stä soveltuu ympäristö- ja energiaturpeen tuotantoon 35 ha Ympäristöturpeen määrä on noin 0,315 milj suo-m 3 ja energiaturpeen 0,385 milj suo-m 3 Kuva 7 Veteläsuon E tutkimuspisteet 5 ikunvaaransuo ikunvaaransuo (kl 4232 07) sijaitsee noin 18 km Tohmajärven keskustasta kaakkoon Suon reunoille tulee yksityis- ja metsäautoteitä Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 8) Suon etelä- ja itäreuna rajoittuu jyrkästi nouseviin Salpausselkä I:n sora- ja hiekkamuodostumiin Suon länsireunaa on raivattu viljelykseen Pohjoispuolella suo rajoittuu Perttisensuohon Pinta on 82 87 m mpy ja viettää eteläosassa pohjoiseen kohti Perttisenjokea Pohjoisosassa vietto 16

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 17 on länteen kohti samaista jokea Vedet laskevat Perttisenjokea pitkin Tohmajärveen Kuivatusmahdollisuudet ovat etelä- ja keskiosassa kohtalaisen hyvät, pohjoisosan turvekerrostuman alaosassa huonot Tutkimuspisteitä on 1,9 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 8,1 kpl/10 ha Pinta-ala on 453 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 402 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 326 ha Suon turvekerrostuma on laajalla alueella yli 3 metriä paksu Keskiosassa turvetta on yli 4 metriä, paksuimmillaan lähes 5 metriä Tutkimuspisteistä on 32 % rämeellä, 9 % korves- Kuva 8 ikunvaaransuon tutkimuspisteet

sa, 58 % turvekankaalla ja 1 % pellolla Suo on kauttaaltaan ojitettu ja yleisin suotyyppi on puolukkaturvekangas Muita suotyyppejä ovat isovarpurämeojikko ja -muuttuma sekä varputurvekangas Turpeesta on 85 % rahka-, 12 % sara- ja 3 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 49 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 6 % ja varpuainesta sisältävien 1 % Yleisimmät turvelajit ovat puusararahka- (40 %), sararahka- (23 %) ja järviruokosararahkaturpeet (8 %) Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut Sen alla on 1,5 2,0 metriä kohtalaisesti ja hyvin maatunutta sararahkaturvetta, missä on puunjäännöksiä mukana Turvekerrostuman pohjaosa on enimmäkseen heikosti maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta, missä on järviruo on ja ruskosammalien jäännöksiä Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiekka ja hiesu Liejua on ohuehko kerros suon pohjoisosassa, Perttisenjoen ympäristössä ikunvaaransuolta on otettu näytteet kuudelta pisteeltä Turvekerrostuman kuiva-ainesisältö on korkea, mutta tuhkapitoisuus on paikoin haitallisen korkea Lämpöarvo vaihtelee ja on keskiarvona keskinkertainen Huomattavaa on turpeen erittäin korkea rikkipitoisuus ikunvaaransuo soveltuu kohtalaisen hyvin energiaturpeen tuotantoon muiden ominaisuuksiensa paitsi erittäin korkean rikkipitoisuuden puolesta Tuotantokelpoinen alue on 365 ha ja rikkipitoisen energiaturpeen määrä on 8,76 milj suo-m 3 6 Perttisensuo Perttisensuo (kl 4232 07) sijaitsee Perttisenjoen kahden puolen, noin 16 km Tohmajärven keskustasta kaakkoon (kuva 9) Metsäautoteitä pitkin on suolle varsin hyvät kulkuyhteydet Suo rajoittuu pohjoisosastaan peltoihin, eteläosastaan ikunvaaransuohon (nro 5 ), lännessä kallioisiin moreenimaihin ja peltoihin sekä idässä jyrkkärinteisiin Salpausselkä I:n muodostumiin Pinta on 80 83 m mpy ja se viettää reunaosista keskustaan, Perttisenjokeen päin Suo on kauttaaltaan ojitettu ja vedet laskevat Perttisenjokeen ja edelleen Tohmajärveen (pinta 80,2 m mpy) Turvekerrostumasta on ojittamalla kuivatettavissa vain noin puolet Tutkimuspisteitä on 3,2 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 9,3 kpl/10 ha Pinta-ala on 345 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 299 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 214 ha Turvekerrostuma on suon keskiosassa laajalla alueella yli kolme metriä paksu Suon pohja on muodoltaan tasainen Tutkimuspisteistä on 7 % avosuolla, 74 % rämeellä, 17 % korvessa, 1 % turvekankaalla ja 1 % pellolla Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämeojikko, rahkarämeojikko ja tupasvillarämeojikko Suolla on vanhoja turvepehkun nostopaikkoja Turpeesta on 98 % rahka-, 1,5 % sara- ja 0,5 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 19 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 16 % ja varpuainesta sisältävien 1 % Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (27 %), sararahka- (22 %) ja puusararahkaturve (14 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5 Liekoja on vähän Eniten niitä on 0,6 1,0 metrin syvyysvälillä (1,4 %) Suon keskiosien rahkarämealueilla on turvekerrostuman pintaosa noin 0,5 1,0 metrin syvyyteen asti lähes maatumatonta rahkaturvetta Sen alla on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta tupasvilla- ja sararahkaturvetta, missä on puunjäännöksiä mukana Saravaltaista turvetta on vain vähän turvekerrostuman pohjalla Seassa on ruskosammalturvetta ja järviruo on jäännöksiä Syvänteissä ja Perttisenjoen ympäristössä on turpeen alla ohut liejukerros Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja hiekka Laboratoriomäärityksiä varten on otettu näytesarjat seitsemältä pisteeltä Kuiva-aineen määrä on turvekerrostuman keskiosassa korkea, pinnassa ja pohjalla alhainen Tuhkapitoisuus on yleensä melko alhainen Lämpöarvo on keskimääräinen tai korkea Rikkipitoisuus on pintaturpeessa alhainen, mutta pohjalla jo huomattavan korkea Turvekerrostuman korkean rikkipitoisuuden ja kuivatusvaikeuksien takia Perttisensuo soveltuu huonosti energiaturpeen tuotantoon Suon keskiosassa on kohtalaisen hyvälaatuista, mahdollisesti kasvuturpeeksikin soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkaturvetta 65 ha:n alueella Sen käyttökelpoinen turvemäärä noin 390 000 suo-m 3 Mikäli energiaturpeen tuotantoon voidaan käyttää pumppukuivausta eikä turpeen korkea rikkipitoisuus ole esteenä, turvetuotantoon soveltuva energiaturvemäärä on 5,18 milj suo-m 3 18

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Kuva 9 Perttisensuon tutkimuspisteet 7 Tohmajoensuo Tohmajoensuo (kl 4232 07) sijaitsee noin 19 km Tohmajärven keskustasta kaakkoon, Tohmajoen länsipuolella Metsäautoteitä tulee suon pohjoisosaan ja länsireunalle ja kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 10) Suo rajoittuu idässä ja koillisessa Tohmajokeen, lännessä ja luoteessa Petravaarankankaaseen, joka kuuluu Salpausselkä I:n muodostumiin Etelässä suo on rajattu Valkeanlamminpuroon Pinta on 78,5 86,5 m mpy ja viettää lännestä itään, Tohmajokeen, minne myös kokonaan ojitetun suon vedet valuvat Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Tutkimuspisteitä on 2,5 kpl/10 ha Pinta-ala on 305 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 270 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 210 ha Suo syvenee länsireunastaan verrattain nopeasti ja keskiosassa on laaja yli kolme metriä syvä alue 19

Paksuimmillaan turvetta on lähes neljä metriä Tutkimuspisteistä on 91 % rämeellä ja 9 % korvessa Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämeojikko ja kangasrämeojikko Tohmajoen rannalla on korpia Turpeesta on 98 % rahka-, 1,5 % sara- ja 0,5 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 26 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 3 % ja varpuainesta sisältävien 1 % Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (36 %), sararahka- (19 %) ja puusararahkaturve (18 %) Kuva 10 Tohmajoensuon tutkimuspisteet 20

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,1 Lähes koko alueella pohjamaalajina on hiekka Turvekerrostuman pääosan muodostaa hyvin ja kohtalaisesti maatunut rahka-, sararahka- ja puusararahkaturve Pohjaosassa on järviruo on jäännöksiä sisältävää ruskosammalsaraturvetta Laboratoriomäärityksiä varten on otettu näytesarjat neljältä pisteeltä Turvekerrostuman kuivaainesisältö on kohtalaisen korkea ja tuhkapitoisuus melko korkea Lämpöarvo on keskimääräinen Rikkipitoisuus on huomattavan korkea lähes pinnasta alkaen Turpeen korkean rikki- ja tuhkapitoisuuden takia suo soveltuu huonosti energiaturpeen tuotantoon Mikäli nämä eivät ole esteenä, tuotantokelpoista aluetta on 210 ha, ja sen energiaturvemäärä on 5,04 milj suo-m 3 8 Pieni Hirvisuo Pieni Hirvisuo (kl 4232 02) sijaitsee Joensuun- Lappeenrannan rautatien itäpuolella, noin 16 km Tohmajärven keskustasta länsi-luoteeseen, Suon etelä- ja pohjoispuolitse kulkee metsäautoteitä ja kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 11) Pinta on 111 113 m mpy ja viettää itäkaakkoon Vedet laskevat ojia pitkin eteläkaakkoon Ukonojaan ja edelleen Humalajoen kautta Kiteenjärveen Itäosasta on vesien kulkusuunta myös Hirvisuolle Valtaosa suosta on ojitettu Luonnontilaista aluetta on suon länsiosassa Turvepatja on kuivatettavissa pohjaan asti Tutkimuspisteitä on 3,6 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,1 kpl/10 ha Pinta-ala on 135 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 60 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 16 ha Tutkimuspisteistä on 14 % avosuolla, 56 % rämeellä, 1 % korvessa ja 29 % turvekankaalla Yleisimmät suotyypit ovat länsiosassa rahkaräme ja rahkaneva, keskiosassa keidasräme ja itäosassa lyhytkortinen nevarämemuuttuma Turpeesta on 97 % rahka- ja 3 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on Kuva 11 Pieni Hirvisuon tutkimuspisteet 21

13 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 81 % ja varpuainesta sisältävien 2 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (87 %) ja sararahkaturve (9 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,9 Pieni Hirvisuon allas on paikoin moreenisaarekkeiden rikkoma ja itä- sekä kaakkoisosastaan matala Paksuimmillaan turvetta on nelisen metriä Pinnassa on puoli metriä maatumatonta rahkaturvetta Sen alla on keskimääräisesti ja hyvin maatunutta rahkaturvetta Liekoja on kohtalaisesti (2,2 %) Eniten liekoja on 1,1 1,5 m:n syvyysvälillä (2,9 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka Liejua on parissa painanteessa ohut kerros turpeen alla Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä Kuiva-aineen määrä on pinnassa alhainen, syvemmällä kohtalainen Tuhkaa ja rikkiä on vähän Lämpöarvo on pintakerrosta lukuun ottamatta korkea Pienen Hirvisuon länsiosassa on yhtenäinen 27 ha:n alue, jonka pinnasta noin 0,5 m soveltuu kasvuturpeeksi Sitä on 0,13 milj suo-m 3 Turvekerrostuman pohjaosassa on energiaturvetta 0,32 milj suo-m 3 9 Humalalamminsuo Humalalamminsuo (kl 4232 05) sijaitsee Sopen kylän luoteispuolella, noin 11 km Tohmajärven keskustasta länsilounaaseen Suon etelä- ja länsipuolitse kulkee metsäautotie (kuva 12) Pinta on 82 85 m mpy ja viettää loivasti etelään Vedet laskevat ojia pitkin suon eteläpäässä sijaitsevaan Humalalampeen (pinta 81,1 m mpy) ja edelleen Humalajoen kautta Kiteenjärveen Koko suo on ojitettu ja turvekerrostuma on kuivatettavissa pohjaan asti Tutkimuspisteitä on 3,2 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 10,1 kpl/10 ha Kuva 12 Humalalamminsuon tutkimuspisteet 22

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Pinta-ala on 125 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 21 ha Tutkimuspisteistä on 21 % avosuolla, 46 % rämeellä, 1 % korvessa ja 32 % turvekankaalla Suo on keskiosaltaan karua rahkaräme-, rahkaneva- ja keidasrämeojikkoa ja muuttumaa, sekä lyhytkorsineva- ja lyhytkortista nevarämemuuttumaa Laidoilla on paikoin varsinaista sararämemuuttumaa Pohjoispäässä on varputurvekangasta Eteläpään lannoitus on rehevöittänyt pintakasvillisuutta Turpeesta on 93 % rahka-, 5 % sara- ja 2 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 25 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 62 % ja varpuainesta sisältävien 2 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (73 %) ja sararahkaturve (20 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,6 Humalalamminsuon allas on matala Paksuimmillaan turvetta on pari metriä, mutta alue on pieni Pinnassa on maatumatonta rahkaturvetta keskimäärin 30 cm:n kerros Sen alla on hyvin maatunutta rahkaturvetta Liekoja on kohtalaisesti (2,4 %) Eniten liekoja on 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä (5,4 %) ja suon laidoilla Pohjamaa on hietaa Liejua on vähän Humalalammen ympäristössä ja syvimmissä painanteissa Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä Tuhka- ja rikkipitoisuudet ovat alhaiset Kuivaaineen määrä on korkea, samoin lämpöarvo Humalamminsuon keskellä on yli 1 metrin syvyinen yhtenäinen 10 ha:n, josta on saatavissa energiaturvetta noin 0,08 milj suo-m 3 10 Heinäsuo Heinäsuo (kl 4232 05) sijaitsee noin 7 km Tohmajärven keskustasta luoteeseen, Onkamon-Tohmajärven tien pohjoispuolella Suota ympäröivät metsäautotiet ja kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 13) Pinta on 86 100 m mpy ja viettää kaakkoon 5 m/ km Vedet laskevat suon itäosan poikki menevään Ruostepuroon ja edelleen Luosojoen kautta Tohmajärveen Suon pohjoisosan keskellä on pienehkö ojittamaton alue Muutoin suo on ojitettu ja turvepatja on kuivatettavissa pohjaan asti Kaakkoispäätä on raivattu pelloksi Tutkimuspisteitä on 3,8 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 10,7 kpl/10 ha Pinta-ala on 190 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 50 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 12 ha Tutkimuspisteistä on 3 % avosuolla, 36 % rämeellä, 7 % korvessa, 52 % turvekankaalla ja 2 % pellolla Heinäsuon luonnontilainen keskiosa on varsinaista saranevaa, lyhytkortista nevaa ja lyhytkortista nevarämettä Paikoin on rahkoittuneita alueita, mutta valtaosa suosta on ollut saravaltaisia suotyyppejä ollen nykyään puolukkaturvekangasta, mustikkaturvekangasta ja ruohoturvekangasta Turpeesta on 51 % rahka-, 48 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 55 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 11 % ja varpuainesta sisältävien 9 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (45 %) ja sararahkaturve (39 %) Suon syvimmällä alueella saravaltaisten turpeiden osuus on neljä viidennestä Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7 Heinäsuon allas on verraten matala Suon luoteis- ja kaakkoisosa on keskimäärin alle metrin syvyistä Keskiosassa on turvetta yli kahden metrin kerros Pintarahkaa on yleensä vain ohut kerros Sen alla on keskinkertaisesti maatunutta saravaltaista turvetta Suon länsilaidalla on metrin paksuinen kerros maatumatonta pintarahkaa Liekoja on kohtalaisesti (2,5 %) Eniten liekoja on 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä (5,0 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka Paikoin on pohjalla vähän liejua Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä Tulokset poikkeavat toisistaan suon länsi- ja itäosassa Länsipuolen rahkaturpeessa tuhkapitoisuus on alhainen ja itäosan saraturpeissa korkeampi Turvekerrostuman pohjaosassa on kummallakin pisteellä rikkipitoisuus yli ilmoitusrajan (0,3 %) Kuiva-aineen määrä on itäosassa korkea ja länsiosan paksussa pintakerrostumassa alhainen Lämpöarvo on itäosassa korkea, länsiosassa alhaisempi Heinäsuon eteläpää on matalaa, paikoin lähes biologista suota, joten metsätalouskäyttö on tämän ojitetun alueen soveltuvin käyttömuoto Pohjoisosan yli 1,5 metrin alue jakautuu turvelajeiltaan kahteen osaan Länsiosan maatumaton pintarahka soveltuu esim kuiviketurpeeksi Sitä on 6 ha:n alueella noin 60 000 suo-m 3 Sen itäpuolella on 23 ha:n alueella energiatuotantoon varauksin soveltuvaa turvetta noin 0,32 milj suo-m 3 Laboratorionäytteitä tulisi ottaa lisää ennen mahdollisen tuotantopäätöksen tekoa, sillä tuhka- ja rikkipitoisuudet ovat korkeahkot 23

Kuva 13 Heinäsuon tutkimuspisteet 11 Multasärkänsuo W Multasärkänsuo (kl 4232 05, 08) sijaitsee noin 7 km Tohmajärven keskustasta pohjoiseen, Multasärkän harjumuodostuman lounaispuolella Tohmajärvi-Kiihtelysvaara tie kulkee suon poikki ja metsäautotie kulkee suon itäpuolitse Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät (kuva 14) Pinta on 84 94 m mpy ja viettää lounaaseen kohti Suopäänjokea, jota pitkin vedet virtaavat Jänisjoen kautta Venäjän puolelle Jänisjärveen Koko suo on ojitettu ja turvepatja on kuivatettavissa pohjaan asti Tutkimuspisteitä on 5,9 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 10,9 kpl/10 ha Pinta-ala on 175 ha, mistä on yli metrin syvyistä 24

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 aluetta 72 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 22 ha Tutkimuspisteistä on 1 % avosuolla, 31 % rämeellä, 7 % korvessa ja 61 % turvekankaalla Vanha ojitus ja lannoitus ovat muuttaneet alunperin karuhkot suotyypit monin paikoin turvekankaiksi, joista yleisin on varputurvekangas Suon eteläpäässä on myös puolukka- ja mustikkaturvekangasta Vielä ojikko- ja muuttumavaiheessa olevista suotyypeistä ovat yleisimpiä pohjoisosassa rahkarämemuuttuma ja eteläosassa varsinaisen korven muuttuma Turpeesta on 86 % rahka- ja 14 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 41 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23 % ja varpuainesta sisältävien 8 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (53 %) ja sararahkaturve (32 %) Kuva 14 Multasärkänsuon tutkimuspisteet 25

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0 Multasärkänsuon allas on hiekka- ja moreenisaarekkeiden rikkoma ja pohja on epätasainen Suolla on kaksi suurempaa ja useita pienempiä yli 1,5 m syviä painanteita Paksuimmillaan on turvetta pienialaisesti yli 4 m 0,6 metriä paksusta pintarahkasta on puolet maatumatonta ja puolet heikosti maatunutta Turvekerrostuman keskiosassa on keskinkertaisesti maatunutta rahkavaltaista turvetta ja pohjalla hyvin maatunutta turvetta Liekoja on kohtalaisesti (2,6 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä (3,9 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat harjun liepeellä hieta ja hiekka, muualla moreeni Liejua on vähän muutamassa painanteessa turpeen alla Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä Tuhkaa on verraten vähän, mutta rikkipitoisuus on turvekerrostuman keski- ja pohjaosassa korkea Kuiva-ainesisältö on pinnassa alhainen, mutta syvemmällä normaali Lämpöarvo on turvekerrostuman keskiosassa korkea Multasärkänsuo soveltuu huonosti energiaturpeen tuotantoon, koska allas on rikkonainen ja turvekerrostuman paksuus vaihtelee eikä syviä, yhtenäisiä ja tasalaatuisia alueita ole Yli metrin syvyydessä turpeen rikkipitoisuus on korkea Pintaosan heikosti maatunutta rahkaturvetta on 0,6 metrin kerros, josta saadaan ympäristöturvetta (0,120 milj suo-m 3 ) Energiaturpeen tuotantokelpoiseksi alueeksi on tässä arvioitu yhteensä noin 20 hehtaarin alue, joka soveltuu lähinnä pienimuotoiseen turvetuotantoon Sen tuotantokelpoinen turvemäärä on noin 0,20 milj suo-m 3 12 Vatalansuo Vatalansuo (kl 4232 06) sijaitsee noin 13 km Tohmajärven keskustasta pohjoiseen Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä suon pohjois- ja eteläpuolitse kulkee maantie ja itäpuolelle tulee metsäautotie (kuva 15) Pinta on 104 112 m mpy ja viettää kaakkoon 7 m/km Vedet laskevat Vihtapuron kautta Jänisjokeen ja edelleen Venäjän puolelle Jänisjärveen Koko suo on ojitettu ja turvekerrostuma on kuivatettavissa pohjaan asti Tutkimuspisteitä on 7,4 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 15,2 kpl/10 ha Pinta-ala on 65 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 45 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 25 ha Tutkimuspisteistä on 16 % rämeellä, 9 % korvessa, 74 % turvekankaalla ja 1 % pellolla Valtaosa suosta on turvekangasta Yleisimpiä ovat pohjoispäässä varputurvekangas ja eteläpäässä puolukkaturvekangas Paikoin on tupasvillarämemuuttumaa Turpeesta on 53 % rahka-, 42 % sara- ja 5 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 48 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 13 % ja varpuainesta sisältävien 13 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (30 %), rahkasaraturve (27 %) ja sararahkaturve (22 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,2 Vatalansuo syvenee jyrkästi Vain koillinen ja eteläinen lahdeke ovat matalia Paksuimmillaan on suon keskiosassa turvetta lähes viisi metriä Maatumatonta pintarahkaa on keskiosassa metrin verran, muualla vain 0,2 m Valtaosa turvekerroksesta on keskinkertaisesti maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta Pohjalla on monin paikoin kerros ruskosammalvaltaista turvetta Liekoja on runsaasti (3,2 %) Eniten liekoja on 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä (5,2 %) Pohjamaa on enimmäkseen hietaa Liejua on vähän muutamassa painanteessa suon pohjalla Eteläosassa tavataan doppleriittia turvekerrostuman alla Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, mutta rikin määrä ylittää ilmoitusrajan turvekerrostuman pohjaosassa Kuiva-ainesisältö on pintarahkaa lukuun ottamatta korkeahko Lämpöarvo on hyvä Vatalansuon keskellä on noin kolmen hehtaarin alalla metrin kerros maatumatonta pintarahkaa eli 30 000 suo-m 3, joka on soveliasta esim kuiviketurpeeksi Energiaturvetuotantoon sopivaa turvetta on 32 ha:n alalla 0,70 milj suo-m 3 26

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Kuva 15 Vatalansuon tutkimuspisteet 13 Pykälikönsuo Pykälikönsuo (kl 4232 06) sijaitsee Vatalanvaaran ja Pykälikön välisessä laaksossa, noin 15 km Tohmajärven keskustasta pohjoiseen Suon länsipuolitse kulkee Tohmajärvi-Kiihtelysvaara tie ja itäpuolelle tulee metsäautotie, joten kulkuyhteydet ovat varsin hyvät Pohjoispäätä on raivattu viljelykseen (kuva 16) Pinta on 114 121 m mpy ja viettää pääosin kaakkoon Vedet laskevat Vatalansuon kautta Vihtapuroon Suon pohjoispään vedet laskevat luoteeseen Haluksenlampien kautta Koirapuroon ja edelleen Viesimonjokeen Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Tutkimuspisteitä on 5,9 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 15,9 kpl/10 ha Pinta-ala on 70 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 42 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 15 ha Tutkimuspisteistä on 4 % rämeellä, 37 % korvessa, 55 % turvekankaalla ja 4 % pellolla Yleisimmät suotyypit ovat mustikka- ja puolukkaturvekangas sekä varsinaisen korven muuttuma Turpeesta on 67 % rahka-, 29 % sara- ja 4 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 82 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 5 % ja varpuainesta sisältävien 3 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (51 %) ja rahkasaraturve (27 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Pykälikönsuo sijaitsee vedenjakajalla, joka jakaa altaan kahtia Pohjoispään allas on melko matala Suon keskiosassa on turvetta paksuimmillaan yli 3 m Pinnassa on ohut kerros heikosti (H4) maatunutta rahkaturvetta Sen alla on keskinkertaisesti maatunutta ja pääosin rahkavaltaista, mutta paikoin 27

myös saravaltaista turvetta Pohjalla on paikoin maatumatonta ruskosammalturvetta Liekoja on runsaasti (3,4 %) Eniten liekoja on 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä (6,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka Painanteiden pohjalla on vähän liejua Laboratorionäytteet on otettu kahdelta pisteeltä Tuhkapitoisuus on melko korkea ja se vaihtelee paljon turvekerrostumassa Rikkipitoisuus on korkea Kuiva-ainetta on paljon ja lämpöarvo on keskimääräinen Mikäli turvekerrostuman korkea rikkipitoisuus ei haittaa, niin turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on 20 ha ja sen turvemäärä on 0,34 milj suo-m 3 Kuva 16 Pykälikönsuon tutkimuspisteet 14 Lempaansuo Lempaansuo (kl 4232 08) sijaitsee noin 11 km Tohmajärven keskustasta itään Suon itäpuolitse kulkee maantie ja länsiosaan tulee metsäautotie (kuva 17) Pinta on 81 85 m mpy ja viettää kaakkoon Vedet laskevat ojaa pitkin Jänisjokeen Suo on ojitettu kokonaan ja turvekerrostuma on kuivatettavissa pohjaan asti Tutkimuspisteitä on 2,9 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 7,6 kpl/10 ha Pinta-ala on 80 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta vain 2 ha Tutkimuspisteistä on 44 % rämeellä, 11 % korvessa, ja 44 % turvekankaalla Vanha ojitus on muuttanut suotyyppejä turvekankaiksi, joista yleisimpiä ovat puolukka- ja varputurvekangas Suon 28

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 länsiosassa on varsinaisen korven muuttumaa Muualla on pallosararäme- ja korpirämemuuttumaa Turpeesta on 87 % rahka- ja 13 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 75 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 16 % ja varpuainesta sisältävien 6 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (50 %) ja rahkaturve (37 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,7 Pohjamaa on hietaa Lempaansuo on matala, ojitettu suo, joka kasvaa mäntyvaltaista harvennusvaiheessa olevaa, paikoin tukkipuuvaltaista metsää Turvetuotantoon suo ei sovellu Kuva 17 Lempaansuon tutkimuspisteet 15 Koivistonsuo Koivistonsuo (kl 4232 05) sijaitsee noin 8 km Tohmajärven keskustasta luoteeseen, Tohmajärven-Onkamon tien länsipuolella Suon ympäri kulkee yksityisteitä, joten kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 18) Pinta on 90 96 m mpy ja viettää kohti suon lounaisreunaa Koko suo on ojitettu ja vedet laskevat ojia pitkin Saarekkeenpuroon ja edelleen Luosojoen kautta Tohmajärveen Turvekerrostuma on kuivatettavissa pohjaan asti Tutkimuspisteitä on 6,9 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 17,7 kpl/10 ha Pinta-ala on 90 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 48 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 10 ha Tutkimuspisteistä on 2 % avosuolla, 24 % rämeellä, 2 % korvessa, 66 % turvekankaalla ja 7 % pellolla Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja varputurvekangas sekä kangasräme- ja lyhytkortinen nevarämemuuttuma Karuimmilla alueilla on keidasrämettä Turpeesta on 80 % rahka-, 19 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 39 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 28 % ja varpuainesta sisältävien 5 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- (23 %), puusararahka- (17 %) ja rahkaturve (19 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,3 Koivistonsuon allas on moreeni- ja hiekkasaarekkeiden rikkoma Suolla ja sen reunoilla on dyynejä Suon pohjoislaidalla on vanha kaatopaikka- 29

alue Turvekerroksen paksuus vaihtelee Syvin pienialainen painanne on umpeenkasvaneen lammen kohdalla Siinä on hyvin vetistä turvetta 13 m Suon pinnassa on keskimäärin puoli metriä lähes maatumatonta rahkavaltaista turvetta Sen alla on keskimääräisesti ja hyvin maatunutta tupasvillarahkaturvetta ja paikoin rahkasaraturvetta Liekoja on kohtalaisesti (2,1 %) Runsaimmin liekoja on 0,1 0,5 m:n syvyysvälillä (4,3 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka Muutamassa painanteessa on turpeen alla vähän liejua Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä Tuhka- ja rikkipitoisuus ovat alhaiset Kuiva-aineen määrä on keskimääräinen, samoin lämpöarvo Koivistonsuolla on lähinnä palaturpeen pientuotantoon soveltuvaa turvetta noin 15 ha:n melko rikkonaisella yli 1,5 m:n syvällä alueella Suolla oleva umpeenkasvanut lampi ja pienialaiset painanteet on rajattu pois Lähes maatumaton puolen metrin pintarahka ja korkeahko liekoisuus haittaavat paikoin tuotantoa Energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta on noin 0,25 milj suo-m 3 Kuva 18 Koivistonsuon tutkimuspisteet 16 Petäikönsuo Petäikönsuo (kl 4232 06) sijaitsee noin 15 km Tohmajärven keskustasta pohjoiseen Tohmajärven-Kiihtelysvaaran tie kulkee suon itäpuolitse ja suon poikki kulkee metsäautoteitä Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 19) Pinta on 97 109 m mpy Suon keskiosa on koholla Pohjoisosa viettää luoteeseen ja eteläosa lounaaseen Vedet laskevat kummastakin päästä ojia pitkin Suopäänjokeen ja edelleen Jänisjokeen Suon keskellä on noin 45 ha:n alue ojittamatta Viettosuhteiden ja pohjatopografian perusteella turvekerrostuma on ojittamalla kuivatettavissa Tutkimuspisteitä on 4,5 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,0 kpl/10 ha Pinta-ala on 280 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 178 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 84 ha Tutkimuspisteistä on 3 % avosuolla, 33 % rämeellä, 9 % korvessa ja 55 % turvekankaalla Suon länsi- ja keskiosan ojittamaton alue on keidassuota Kermit ovat rahkarämettä ja välit pääosin lyhytkortista nevaa Ojitettu alue on valtaosaltaan turvekangasta, jonka pintakasvillisuutta on lannoitus rehevöittänyt Yleisimmät turvekankaat ovat puolukkaja varputurvekangas, itäosassa paikoin myös mustikka- ja ruohoturvekangas Turpeesta on 83 % rahka-, 14 % sara- ja 3 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 47 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 22 % ja varpuainesta sisältävien 3 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- (19 %), puusararahka- (16 %), puurahka- (12 %) ja rahkaturve (12 %) 30

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 31 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,9 Petäikönsuon allas jakautuu kahteen syvänteeseen Pohjois- ja keskiosassa on melko säännöllisen muotoinen alue ja kaakkoisosassa pitkänomainen ja jyrkkäreunainen allas Maatumatonta ja heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta on keskimäärin 0,5 m:n kerros Pintakerros on paksuimmil- Kuva 19 Petäikönsuon tutkimuspisteet

laan suon luonnontilaisella osalla keskimäärin lähes metrin vahvuinen Sen alla on vaihtelevasti maatunutta rahkavaltaista turvetta Lähellä pohjaa on kerros keskinkertaisesti maatunutta saravaltaista turvetta ja aivan pohjalla on maatumatonta ruskosammalturvetta Liekoja on runsaasti (3,3 %) Runsaimmin liekoja on 0,1 0,5 m:n syvyysvälillä (4,4 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni Muutamissa painanteissa on ohut kerros liejua turpeen alla Laboratorionäytteet on otettu neljältä pisteeltä Kuiva-aineen määrä on keskiosan luonnontilaisella alueella alhainen ja muualla kohtalaisen korkea Tuhkapitoisuudet ja lämpöarvot ovat keskimääräisiä, mutta rikkipitoisuus ylittää paikoin selvästi ilmoitusrajan (0,3 %) Petäikönsuolla on yli 1,5 metrin syvyistä aluetta yhteensä 124 ha kahdessa eri altaassa Suon luonnontilaisen, noin 45 ha:n alueen pinnassa on 0,7 m:n kerros ympäristöturpeeksi soveltuvaa lähes maatumatonta tai heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta 0,31 milj suo-m 3 Turvelajeiltaan ja maatuneisuudeltaan energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta on 124 ha:n alueella 1,79 milj suo-m 3, mutta korkea rikkipitoisuus on huomattava haittatekijä 17 Sinikonpuronsuo Sinikonpuronsuo (kl 4232 06) sijaitsee noin 13 km Tohmajärven keskustasta pohjoiseen, Tohmajärven-Kiihtelysvaaran tien länsipuolella Suon reunoille tulee metsäautoteitä ja kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 20) Pinta on 96 98 m mpy ja viettää kaakkoon Vedet laskevat ojia pitkin Sinikonpuroon, josta Suopäänjokeen ja edelleen Jänisjokeen Suo on ojitettu kokonaan ja turvekerrostuma on ojittamalla kuivatettavissa Tutkimuspisteitä on 5,4 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,3 kpl/10 ha Pinta-ala on 26 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 7 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 1 ha Tutkimuspisteistä on 34 % rämeellä, 45 % korvessa ja 21 % turvekankaalla Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen korven muuttuma, isovarpurämemuuttuma ja pallosararämemuuttuma Turvekangasvaiheessa oleva suon osa on puolukka- ja mustikkaturvekangasta Turpeesta on 90 % rahka-, 9 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 52 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 2 % Yleisimmät turvelajit ovat puusararahka- (38 %) ja rahkaturve (31 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,3 Valtaosa Sinikonpuronsuosta on matalaa, lähes biologista suota Kaakkoisosassa on noin 4 ha:n alue, joka liittyy Petäikönsuon B-linjaston syvänteeseen Maatumatonta rahkavaltaista pintakerrosta on vähän Valtaosa turvekerrostumasta on Kuva 20 Sinikonpuronsuon tutkimuspisteet 32

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 rahkavaltaista keskinkertaisesti ja hyvin maatunutta turvetta Liekoja on runsaasti (3,4 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja hiekka Suon kaakkoisosan painanteessa on liejua puolisen metriä turpeen alla Sinikonpuronsuo on matala, pienialainen ja kokonaan ojitettu suo, joka soveltuu parhaiten metsätalouskäyttöön 18 Vatalanvälisuo A Vatalanvälisuo A (kl 4232 09) on osa suuresta suokompleksista (1 294 ha), joka on jaettu käsittelyn helpottamiseksi viiteen osaan (A-E-linjastot) A-linjaston alue rajoittuu länsiosastaan Multasärkän harjualueeseen Pohjoispuolella on E-linjaston alue, itäpuolella C-linjaston alue ja eteläpuolella D- linjaston alue Suo sijaitsee noin 10 km Tohmajärven keskustasta pohjois-koilliseen Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät ympärillä kulkevien maanteiden ja yksityisteiden kautta (kuva 21) Kuva 21 Vatalanvälisuo A:n tutkimuspisteet 33

Pinta on 89 98 m mpy ja viettää suon pohjois- ja keskiosassa kohti suon itäreunaa ja vedet laskevat Vihtapuron kautta Jänisjokeen Aivan eteläosassa vietto on etelään ja vedet laskevat Mustapuron kautta Pitkälampeen (76,7 m mpy) ja edelleen Porttipuron kautta Jänisjokeen Suon keskiosassa on noin 50 ha:n ojittamaton alue, muutoin suo on ojitettu Pohjoisosaa on raivattu viljelykseen Turvekerrostuma on ojittamalla kuivatettavissa pohjaan asti Tutkimuspisteitä on 3,2 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,1 kpl/10 ha Pinta-ala on 460 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 314 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 155 ha Suon keskiosassa on turvekerroksen paksuus yli 4 metriä Luoteisosassa on laajahko alue, missä turvetta on alle metrin kerros Tutkimuspisteistä on 5 % avosuolla, 36 % rämeellä, 3 % korvessa, 55 % turvekankaalla ja 1 % pellolla Keskiosan luonnontilainen alue on keidassuota Sen eteläosa on lyhytkortista nevaa, joka muuttuu aivan eteläpäässä varsinaiseksi saranevaksi Pohjoispää on keidasrämettä Ojitettu alue on pääosin turvekangasvaiheessa Yleisimmät turvekankaat ovat puolukka- ja varputurvekangas Turpeesta on 55 % rahka-, 41 % sara- ja 4 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 52 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23 % ja varpuainesta sisältävien 6 % Yleisimmät turvelajit ovat puurahkasara- (17 %), tupasvillarahka- (15 %) ja puusararahkaturve (14 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5 Suon luonnontilaisella keskiosalla on noin metrin paksuinen pintakerros maatumatonta rahkaturvetta Muualla pintakerros on ohuempi ja se muodostuu valtaosaltaan heikosti maatuneesta (H 4 ) rahkavaltaisesta turpeesta Sen alla on keskinkertaisesti ja hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta, joka muuttuu syvemmällä keskinkertaisesti ja hyvin maatuneeksi saravaltaiseksi turpeeksi Pohjalla on paikoin kerros maatumatonta ruskosammalturvetta Liekoja on runsaasti (3,0 %) Runsaimmin liekoja on 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä (3,9 %) Yleisin pohjamaalaji on hieta Liejua on turpeen alla muutamissa painanteissa 10 cm:n kerros Laboratorionäytteet on otettu neljältä pisteeltä Turpeen kuiva-ainesisältö vaihtelee pisteittäin jonkin verran, mutta on keskimäärin korkea Lämpöarvo on myös korkea Tuhkapitoisuus on pohjakerrostumassa paikoin suuri Rikkipitoisuus ylittää paikoin ilmoitusrajan (0,3 %) turvekerrostuman keski- ja pohjaosassa Vatalanvälisuo A:lla on suon luonnontilaisella 50 ha:n alueella keskimäärin 0,7 metrin paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, josta 0,35 milj suo-m 3 soveltuu ympäristöturpeen tuotantoon Energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on kahdella yli 1,5 m syvällä alueella yhteensä 4,13 milj suo-m 3 19 Vatalanvälisuo B Vatalanvälisuo B (kl 4232 09) sijaitsee noin 14 km Tohmajärven keskustasta koilliseen Suo rajoittuu etelässä Vihtapuroon, pohjoisessa ja lännessä peltoihin ja muualla moreeni- ja hiekkakankaisiin Suon kaakkoisosassa on palaturvetuotantoalue, jossa turvekerros on ohut Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä suolle tulee useita yksityisteitä (kuva 22) Pinta on 86 95 m mpy ja viettää kaakkoon Suolla on ojittamatonta aluetta vain koillisosassa noin 8 ha Vedet laskevat ojia ja Vihtapuroa pitkin Jänisjokeen Turvekerrostuma on ojittamalla kuivatettavissa pohjaan asti Tutkimuspisteitä on 3,2 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 10,2 kpl/10 ha Pinta-ala on 420 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 145 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 17 ha Tutkimuspisteistä on 8 % avosuolla, 39 % rämeellä, 5 % korvessa, 41 % turvekankaalla 5 % pellolla ja 2 % turvetuotantoalueella Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme, lyhytkortinen nevaräme, tupasvillaräme ja lyhytkortinen neva, jotka kaikki ovat muuttumavaiheessa Valtaosa suotyypeistä on jo muuttunut turvekankaiksi, joista yleisimpiä ovat puolukkaturvekankaat Turpeesta on 58 % rahka- ja 42 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 44 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 30 % ja varpuainesta sisältävien 8 % Yleisimmät turvelajit ovat puurahkasara- (15 %), tupasvillarahka- (11 %) ja tupasvillasararahkaturve (11 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7 Vatalanvälisuo B on valtaosin alle metrin syvyistä Suurempi yhtenäinen yli kahden metrin kerrostuma on suon länsiosassa Pinnassa on syvimmillä alueilla keskimäärin 0,4 m:n kerros heikosti maatunutta tupasvillarahkaturvetta Sen alla on keskinkertaisesti maatunutta, pohjalla hyvin maatunutta, 34

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 35 paikoin rahka- ja saravaltaista turvetta Liekoja on runsaasti (3,3 %) Runsaimmin liekoja on 0,1 0,5 m:n syvyysvälillä (6,2 %) Yleisin pohjamaalaji on hieta Liejua on turpeen alla muutamissa painanteissa ohut kerros Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä suon länsiosasta Turpeen kuiva-ainesisältö on alhainen, mutta lämpöarvo on verraten hyvä Tuhkaa ja rikkiä on keskimääräisesti Vatalanvälisuo B:n länsiosassa on 35 ha:n suuruinen, yli 1,5 m syvä yhtenäinen alue, jonka turvekerrostumasta soveltuu energiaturpeen tuotantoon noin 0,49 milj suo-m 3 Kuva 22 Vatalanvälisuo B:n tutkimuspisteet Vatalanvälisuo C (kl 4232 09) sijaitsee noin 12 km Tohmajärven keskustasta koilliseen, Vatalanvälisuo A:n itäpuolella Länsipuolitse kulkee maantie ja itäosaan tulee metsäautoteitä Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 23) Pinta on 86 90 m mpy ja viettää itään Vedet laskevat ojia pitkin Vihtapuroon ja edelleen Jänisjokeen Suon keskellä on noin 6 ha:n ojittamaton alue Muutoin suo on ojitettu ja turvekerrostuma on ojittamalla kuivatettavissa 20 Vatalanvälisuo C

Tutkimuspisteitä on 3,2 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,6 kpl/10 ha Pinta-ala on 195 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 68 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 7 ha Tutkimuspisteistä on 41 % rämeellä, 4 % korvessa, 51 % turvekankaalla ja 4 % pellolla Suon keskellä oleva luonnontilainen alue on rahkarämettä Valtaosa suosta on turvekangasvaiheessa Yleisimpiä suotyyppejä ovat varpu- ja puolukkaturvekangas Muuttumavaiheessa olevat suotyypit ovat karuja: isovarpuinen räme, rahkaräme, lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme Turpeesta on 89 % rahka-, 6 % sara- ja 5 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 45 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 35 % ja varpuainesta sisältävien 4,1 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- (22 %), puurahka- (17 %), puusararahka- (14%) ja rahkaturve (13 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0 Vatalanvälisuon C-linjaston alue on valtaosin alle metrin syvyistä aluetta Länsiosassa on yhtenäinen yli 1,5 m syvä alue Pinnassa on maatumatonta (H1-3)rahkaturvetta keskimäärin 0,3 m:n kerros, mutta syvimmällä alueella se on paikoin yli puolen metrin paksuinen Sen alla on keskinkertaisesti ja hyvin maatunutta pääosin rahkavaltaista turvetta pohjaan asti Liekoja on kohtalaisesti (2,1 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1 0,5 m:n syvyysvälillä (4,2 %) Pohjamaa on hietaa Liejua on paikoin ohut kerros turpeen alla Laboratorionäytteet on otettu suon länsiosan syvänteestä Kuiva-ainesisältö on pinnassa alhainen, mutta syvemmällä korkea Lämpöarvo vaihtelee, ollen korkeimmillaan turvekerroksen keskiosassa Tuhkapitoisuus on lähellä pohjaa yli 5 % ja rikin määrä ylittää pohjalla ilmoitusrajan 0,3 % Kuva 23 Vatalanvälisuo C:n tutkimuspisteet 36

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Vatalanvälisuo C:n länsiosassa on 20 ha:n suuruinen, yli 1,5 m syvä yhtenäinen alue, jonka turpeet soveltuvat energiaturpeeksi Pinnassa on paikoin yli 0,5 metriä lähes maatumatonta rahkaturvetta, joka tulisi ensin tuottaa esimerkiksi ympäristöturpeena tai sekoittaa alla olevaan paremmin maatuneeseen turpeeseen Tuotantokelpoinen turvemäärä on noin 0,24 milj suo-m 3 21 Vatalanvälisuo D Vatalanvälisuo D (kl 4232 08) sijaitsee Vatalanvälisuo A:n eteläpuolella, siihen rajoittuen Matkaa Tohmajärven keskustaan on noin 10 km ja kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 24) Pinta on 86 94 m mpy ja viettää kaakkoon Koko suo on ojitettu ja vedet laskevat ojia pitkin Mustapuroon ja edelleen Mustalampeen (pinta 77,7 m mpy), Pitkälampeen ja Porttipuron kautta Jänisjokeen Tutkimuspisteitä on 4,9 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,0 kpl/10 ha Pinta-ala on 129 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 73 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 13 ha Tutkimuspisteistä on 13 % rämeellä, 20 % korvessa, 61 % turvekankaalla ja 6 % pellolla Suon pohjoisosa ja aivan eteläpää ovat pääosin varsinaisen korven muuttumaa Suon keskiosa on kynnetty ja mätästetty, ja se on nyt heinäistä ja ryteikköistä puolukkaturvekangasta Turpeesta on 85 % rahka-, 12 % sara- ja 3 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 76 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 2 % ja varpuainesta sisältävien 1 % Yleisimmät turvelajit ovat puurahka- (32 %), puusararahka- (14 %) ja järviruokopuurahkaturve (14 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0 Kuva 24 Vatalanvälisuo D:n tutkimuspisteet 37

Vatalanvälisuon D-linjaston allas on pitkänomainen ja se jakautuu kahteen syvänteeseen Pintakerrostuma on pääosin heikosti (H 4 ) maatunutta, puuta sisältävää rahkaturvetta Sen alla on keskinkertaisesti ja pohjalla hyvin maatunutta pääosin rahkavaltaista turvetta Paikoin on pohjalla myös ruskosammal- ja saraturpeita Liekoja on runsaasti (3,2 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1 0,5 m:n syvyysvälillä (6,1 %) Pohjamaa on hietaa Liejua on paikoin ohut kerros turpeen alla Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä suon keskiosasta Kuiva-ainesisältö ja lämpöarvo ovat korkeat Aivan pintakerroksessa on tuhkapitoisuus yli 10 %, mutta keskimäärin tuhkaa on alle 5 % Rikin määrä ylittää ilmoitusrajan (0,3 %) Vatalanvälisuo D:n turpeet soveltuvat turvelajiensa ja maatuneisuutensa puolesta hyvin energiaturpeeksi, mutta korkea rikkipitoisuus on merkittävä haittatekijä Alueelta on vain yksi näytesarja, joten rikkianalyysejä on syytä tehdä lisää ennen mahdollisia tuotantopäätöksiä Mikäli korkea rikkipitoisuus ei ole este, tuotantoon soveltuvaa aluetta on suon yli 1,5 metrin syvyinen alue, 35 ha, jonka turvemäärä on 0,56 milj suo-m 3 22 Vatalanvälisuo E Vatalanvälisuo E (kl 4232 09) sijaitsee Vatalanvälisuo A:n pohjoispuolella, noin 12 km Tohmajärven keskustasta pohjois-koilliseen Suo rajoittuu etelässä, idässä ja koillisessa peltoihin Länsipuolella on korkea ja kallioinen Honkavaara Ympärillä kulkee maanteitä, joten kulkuyhteydet suolle ovat hyvät (kuva 25) Pinta on 93,5 103,5 m mpy ja viettää kohti suon kaakkoisreunaa 8 m/km Vedet laskevat ojia pitkin Vihtapuroon ja edelleen Jänisjokeen Koko suo on ojitettu ja turvepatja on kuivatettavissa pohjaan asti Tutkimuspisteitä on 4,4 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,2 kpl/10 ha Pinta-ala on 90 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 48 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 18 ha Tutkimuspisteistä on 26 % rämeellä, 13 % korvessa, 50 % turvekankaalla ja 11 % pellolla Suon luoteisosa on karuinta aluetta ollen rahkaräme- ja lyhytkorsirämemuuttumaa Suuri osa suosta on puolukkaturvekangasta, mutta laidoilla on vankkapuustoista varsinaisen korven muuttumaa Turpeesta on 58 % rahka- ja 42 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 63 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 16 % ja Kuva 25 Vatalanvälisuo E:n tutkimuspisteet 38

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 varpuainesta sisältävien 2 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (38 %), rahkaturve (35 %) ja sararahkaturve (24 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Vatalanvälisuo E:n allas viettää voimakkaasti kaakkoon Luoteisosan turpeet ovat pääosin kohtalaisesti ja hyvin maatuneita rahkavaltaisia turpeita Keski- ja kaakkoisosassa turve on enimmäkseen kohtalaisesti maatunutta ja saravaltaista Liekoja on vähän (1,9 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1 0,5 m:n syvyysvälillä (2,6 %) Pohjamaa on hietaa Liejua on paikoin ohut kerros turpeen alla Laboratorionäytteet on otettu yhdeltä pisteeltä suon keskiosasta Turpeen kuiva-ainesisältö on puoleentoista metriin asti alhainen, mutta syvemmällä korkea Lämpöarvo vaihtelee ollen korkeimmillaan turvekerrostuman keskiosassa Tuhkan määrä on korkea yli 1,5 m:n syvyydessä Rikkipitoisuus ylittää ilmoitusrajan (0,3 %) noin metrin syvyydestä alkaen Vatalanvälisuo E:llä on yli 1,5 m syvää aluetta 33 ha ja energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 0,53 milj suo-m 3, mikäli turvekerrostuman alaosan korkea tuhka- ja rikkipitoisuus eivät ole esteenä 23 Hirvisuo Hirvisuo (kl 4232 02) sijaitsee noin 8 km Tohmajärven keskustasta luoteeseen Suo rajoittuu lännessä Toisen Salpausselän hiekka- ja hietamuodostumiin, idässä Saarekkeenpuroon ja kallioisiin moreenimäkiin sekä etelässä Ukonojaan ja Hirvijokeen ja loivapiirteisiin moreenikumpuihin Suon eteläosassa on soidensuojelualue Kulkuyhteydet ovat metsäautoteitä pitkin varsin hyvät (kuva 26) Pinta on 87 107 m mpy ja viettää kaakkoon Keskiosassa vietto on noin 4 m/km Vedet laskevat ojia pitkin keski- ja pohjoisosasta Saarekkeenpuroon ja edelleen Luosojokeen, joka laskee Tohmajärveen Eteläosasta vedet valuvat Ukonojaan ja Hirvijokeen ja edelleen Humalajokea pitkin Kiteenjärveen Turvekerrostuman kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Tutkimuspisteitä on 2,9 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 10,0 kpl/10 ha Pinta-ala on 1 450 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 884 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 402 ha Suon keskiosassa on laajahko alue, missä turvekerros on alle metrin paksuinen Länsi- ja pohjoisreunoistaan suo syvenee nopeasti ja turvetta on 2 3 metriä Suo koostuu useista pienialaisista altaista Tutkimuspisteistä on 1 % avosuolla, 33 % rämeellä, 9 % korvessa, 57 % turvekankaalla ja 1 % pellolla Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja varputurvekangas sekä isovarpurämemuuttuma Turpeesta on 76 % rahka-, 23 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 53 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 17 % ja varpuainesta sisältävien 5 % Yleisimmät turvelajit ovat puurahka- (18 %), puusararahka- (9 %) ja tupasvillarahkaturve (8 %) Järviruo on jäännöksiä on runsaasti turvekerrostuman pohjaosassa Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7 Liekoja on runsaasti (3,1 %) Runsaimmin liekoja on 0,1 0,5 m:n syvyysvälillä (5,4 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka Hirvisuon pohjoisosassa on turvekerrostuman pääosa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta Heikosti maatunut pintakerros on ohut Pohjalla on paikoin kerros saravaltaista turvetta Suon pohja on epätasainen Keskiosan turvekerrostuma on enimmäkseen saravaltainen Heikosti maatunut, rahkavaltainen pintakerros on ohut Alueen keskellä on laajahko alue, missä turvekerros on alle metrin paksuinen Länsiosassa turvekerroksessa vallitsevat kohtalaisesti ja hyvin maatuneet puunjäännöksiä sisältävät saraturpeet Järviruo on jäännöksiä on runsaasti kerrostuman keski- ja pohjaosassa Heikosti maatunut pintakerros on ohut äytteitä laboratoriotutkimuksia varten otettiin kaikkiaan 14 pisteeltä Suurimmassa osassa turvekerroksen kuiva-ainesisältö on korkea Tuhkapitoisuus on enimmäkseen alhainen ja lämpöarvo kohtalaisen korkea Rikkipitoisuus on huomattavan korkea lähes koko suolla Korkeimmillaan rikkipitoisuus on yli 5 % Turvekerrostuman korkean rikkipitoisuuden vuoksi suo soveltuu huonosti energiaturpeen tuotantoon Itäosassa rikkipitoisuus on kohtalaisen alhainen, mutta turvekerros on paksumpi vain soidensuojelualueeseen rajoittuvalla osalla eikä näin ollen tule kyseeseen turvetuotantoalueena Suolla on yli 1,5 metriä syvällä alueella yhteensä mahdollisesti tuotantokelpoista turvetta 5,95 milj suo-m 3 Laajempia, yhtenäisiä kasvu- tai ympäristöturpeen tuotantoon soveltuvia alueita suolla ei ole 39

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 355, 2004 Kuva 26. Hirvisuon tutkimuspisteet. 40

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 355, 2004 Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 24 Vehkasuo Vehkasuo (kl 4232 09) sijaitsee noin 15 km Tohmajärven keskustasta koilliseen Suo rajoittuu lännessä Hongikonkankaan hiekkamuodostumaan ja muualla jyrkkärinteisiin moreenimäkiin Suon keskellä on Vehkalampi Kulkuyhteydet ovat yksityis- ja metsäautoteitä myöten hyvät (kuva 27) Pinta on 108 116 m mpy ja viettää luoteeseen, eteläosassa jyrkemmin ja muualla loivasti Vedet laskevat lounaiskulmasta ojia pitkin Havukkapuroon ja sitä pitkin Jänisjokeen Pääosa vesistä valuu luoteeseen, Pyörittäjänpuroon, joka laskee Jänisjokeen Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Tutkimuspisteitä on 4,9 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,7 kpl/10 ha Pinta-ala on 220 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 193 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 155 ha Tutkimuspisteistä on 8 % avosuolla, 55 % rämeellä, 16 % korvessa ja 20 % turvekankaalla Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma, korpirämemuuttuma ja puolukkaturvekangas Keskiosassa on pieniä alueita keidas- ja rahkarämettä sekä lyhytkorsi- ja silmäkenevaa Turpeesta on 75 % rahka-, 24 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 22 %, tupasvillan jäännöksiä Kuva 27 Vehkasuon tutkimuspisteet 41

sisältävien 36 % ja varpuainesta sisältävien 1 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- (25 %), rahkasara- (11 %) ja rahkaturve (8 %) Järviruo on jäännöksiä on runsaasti lisätekijänä Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Liekoja on kohtalaisesti 2,5 % Runsaimmin liekoja on 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä 4,2 % Eteläosan turvekerrostuma on lähes kokonaan saravaltainen Keski- ja pohjoisosa ovat rahkavaltaisia Maatuneisuus vaihtelee Etenkin pohjoisosan turpeessa on hyvin maatuneita kerroksia Keskiosassa on turpeen alla puolen metrin paksuinen kerros liejua Suo syvenee reunoiltaan nopeasti, mutta pohja on tasainen Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, moreeni ja hiesu äytesarjat laboratoriotutkimuksia varten otettiin kolmelta pisteeltä iissä turpeen kuiva-ainesisältö on keskimäärin alhainen, samoin tuhkapitoisuus Lämpöarvo on keskimääräinen tai korkea Rikkipitoisuus on alueelle poikkeuksellisesti melkoisen alhainen Vehkasuo soveltuu melko hyvin energiaturpeen tuotantoon Tuotanto edellyttää keskiosassa olevan Vehkalammin laskua Keskiosan pintakerroksesta on saatavissa pieni määrä ympäristöturpeeksi soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkaturvetta Turvetuotantoon soveltuvan 150 ha:n alueen turpeen määrä on 3,45 milj suo-m 3 25 Teerisuo Teerisuo (kl 4232 05) sijaitsee noin 3 km Tohmajärven keskustasta pohjoiseen, rautatien kahden puolen Suo rajoittuu pohjoisessa ja idässä kalliomäkiin, lännessä alavaan moreenimaastoon ja etelässä peltoon ja maantiehen Suon keskiosassa on turvetuotantoalue ja lounaiskulmassa jäteveden puhdistamo Kulkuyhteydet ovat yleisiä ja metsäautoteitä myöten hyvät (kuva 28) Pinta on 87 96 m mpy ja viettää kaakkoon Eteläosassa vietto on 2,5 m/km Pohjoisosassa vietto on vähäisempi Vedet laskevat koko suon kattavaa ojitusta myöten kaakkoon, Lahdenvaaransuolle, josta edelleen Lahdenjokea pitkin Tohmajärveen Turvekerrostuman kuivatusmahdollisuudet ovat eteläpäätä lukuun ottamatta hyvät Tutkimuspisteitä on 4,0 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,3 kpl/10 ha Pinta-ala on 310 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 239 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 187 ha Teerisuon länsireuna on matalaa ja rikkonaista suota Muilta osin suo syvenee reunoiltaan jyrkästi ja paksuimmillaan on suon eteläosassa liki 6 metriä turvetta Tutkimuspisteistä on 9 % avosuolla, 29 % rämeellä, 7 % korvessa, 33 % turvekankaalla ja 2 % pellolla Yleisimmät suotyypit ovat varpu- ja puolukkaturvekangas Suon keskiosat ovat karua keidas- ja lyhytkorsinevarämettä sekä silmäkenevaa Turpeesta on 70 % rahka- ja 30 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 26 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 33 % ja varpuainesta sisältävien 2 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- (23 %) ja rahkaturpeet (10 %), sekä lisätekijöitä sisältävät saravaltaiset turpeet Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Liekoja on kohtalaisesti (2,7 %) Runsaimmin liekoja on 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä (3,9 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka Liejua on pienialaisesti syvimpien painanteiden pohjalla Suon pohja on topografialtaan vaihteleva Teerisuon eteläosan turvekerrostuma jakautuu puoliksi rahkavaltaiseen pintaosaan ja saravaltaiseen pohjaosaan Pintakerroksessa maatuneisuus vaihtelee, mutta lähes maatumatonta pintarahkaa ei ole Pohjaosan saravaltaisessa turpeessa on paljon puun ja järviruo on jäännöksiä ja turve on kohtalaisesti maatunutta Teerisuon pohjoisosan turvekerrostuma on rahkavaltaisempi myös pohjaosastaan Pinnalla on yhtenäinen heikosti maatunut tupasvillarahkaturvekerros Sen alla turve on hyvin maatunutta tupasvillarahkaturvetta Pohjaosa on kohtalaisesti maatunutta rahkasara- ja sararahkaturvetta äytesarjat laboratoriotutkimuksia varten otettiin viideltä pisteeltä Kuiva-aineen määrä on pintakerroksessa alhainen, keski- ja pohjaosassa keskimääräinen tai korkea Tuhkapitoisuus on alhainen Lämpöarvoissa on vaihtelua, mutta suokohtainen keskiarvo on normaali Rikkipitoisuus on suurimmaksi osaksi alle 0,3 % Aivan pohjaosassa rikkipitoisuus on yli 1 % Teerisuo soveltuu tyydyttävästi energia- ja ympäristöturpeen tuotantoon Jo turvetuotannossa olevan alueen lisäksi ympäristö- tai kasvuturvetta on saatavissa B-linjaston alueelta noin 0,7 metrin paksuisesta pintakerroksesta ja tuotantokelpoista turvetta on 0,245 milj suo-m 3 Tuotantokelpoisen energiaturpeen määrä on 175 ha:n alueella 4,30 milj suo-m 3 42

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 43 Lahdenvaaransuo (kl 4232 05) sijaitsee noin 2 km Tohmajärven keskustasta koilliseen Suo rajoittuu pohjoisessa Tohmajärven aseman asutus- ja teollisuusalueeseen, lännessä peltoihin, etelässä kallio- ja moreenimäkiin ja idässä alavaan hieta- ja moreenimaastoon Kulkuyhteydet ovat yleisiä-, yksityisiä- ja metsäautoteitä myöten varsin hyvät (kuva 29) Pinta on 81 89 m mpy ja viettää suon itäosassa virtaavaan Lahdenjokeen päin Vedet laskevat koko suon kattavaa ojitusta myöten Lahdenjokeen ja edelleen Tohmajärveen Tutkimuspisteitä on 4,5 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,1 kpl/10 ha Pinta-ala on 370 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 308 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 174 ha Suon länsiosassa on noin 50 ha:n alueella turvetta yli 4 metriä ja paksuimmillaan yli 5 metriä Itäosassa turvekerroksen vahvuus on yleensä alle 2 metriä Tutkimuspisteistä on 12 % rämeellä, 12 % korvessa, 68 % turvekankaalla ja 8 % pellolla Yleisim- Kuva 28 Teerisuon tutkimuspisteet 26 Lahdenvaaransuo

mät suotyypit ovat varpu-, puolukka- ja ruohoturvekangas Turpeesta on 57 % rahka-, 42 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 33 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 15,0 % ja varpuainesta sisältävien 4,6 % Yleisimmät turvelajit ovat järviruokorahkasara- (12 %), puusararahka- (8 %) ja tupasvillarahkaturve (9 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4 Liekoja on vähän (1,9 %) Runsaimmin liekoja on 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä (3,1 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja savi Lähes koko suon alueella on turvekerroksen alla ohut kerros liejua Suon länsiosassa turvekerros on puoliksi rahkavaltainen ja puoliksi saravaltainen Turvelajit ja maatuneisuus vaihtelevat Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta ei ole Suon keski- ja itäosan turvekerrostumassa on selkeä rakenne: pinnasta turvekerrostuman puoliväliin asti on heikosti Kuva 29 Lahdenvaaransuon tutkimuspisteet 44

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta ja pohjaosa on saravaltaista turvetta Suon eteläosassa on turvekerros suurimmaksi osaksi rahkavaltainen Lahdenjoen ympäristössä on turvekerroksen sisällä liejukerroksia, jotka ovat syntyneet joen tulviessa äytesarjat laboratoriotutkimuksia varten otettiin viideltä pisteeltä Turvekerrostuman kuiva-ainesisällössä on paikallista vaihtelua, mutta keskiarvona se on melko suuri Tuhkapitoisuus on alhainen Lämpöarvo on keskimääräistä korkeampi Rikkipitoisuus on vaihtelee alhaisesta korkeaan Lahdenvaaransuo soveltuu muutoin energiaturpeen tuotantoon, mutta turpeen rikkipitoisuus ja Lahdenjoen lähistön tulvakerrokset on huomioitava Tuotantokelpoisen energiaturpeen määrä on 235 ha:n alueella 5,41 milj suo-m 3 27 Havukkavaaransuo Havukkavaaransuo (kl 4232 05) sijaitsee noin 4 km Tohmajärven keskustasta luoteeseen Suo rajoittuu jyrkkärinteisiin kallio- ja moreenimäkiin Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 30) Pinta on 89 99 m mpy ja viettää pohjoiseen Vedet laskevat koko suon kattavaa ojitusta pitkin pohjoiseen, Luosojokeen ja edelleen Tohmajärveen Turvekerrostuman kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Tutkimuspisteitä on 8,5 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 19,6 kpl/10 ha Pinta-ala on 47 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 34 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 25 ha Suo on jyrkkäreunainen Eteläosassa on paksuimmillaan 7 metriä turvetta Tutkimuspisteistä on 14 % rämeellä, 12 % korvessa, 64 % turvekankaalla ja 11 % pellolla Yleisimmät suotyypit ovat ruoho-, puolukka- ja mustikkaturvekangas Turpeesta on 78 % rahka-, 17 % sara- ja 5 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 34 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 22 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- (18 %), rahka- (17 %) ja puusararahkaturve (12 %) Kuva 30 Havukkavaaransuon tutkimuspisteet 45

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,1 Liekoja on runsaasti (3,2 %) Runsaimmin liekoja on 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä (4,9 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja moreeni Liejua on ohuelti suon pohjasyvänteissä Suon pohja on epätasainen Suolta on otettu kaksi näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten Kuiva-aineen määrä on melko alhainen Tuhkapitoisuus on suon etelä- ja keskiosassa keskimääräinen, länsiosassa alhainen Lämpöarvo on keskimääräinen Rikkipitoisuus on keskija eteläosassa korkea, mutta länsiosassa alhainen Mikäli keski- ja eteläosan turvekerrostuman korkea rikkipitoisuus ei haittaa, suo soveltuu välttävästi energiaturpeen tuotantoon ja sen tuotantokelpoisen 25 ha:n alueen turvemäärä on noin 0,65 milj suo-m 3 28 Hirvisuo SE Hirvisuo SE (kl 4232 05) sijaitsee noin 5 km Tohmajärven keskustasta länteen Suo rajoittuu pohjoisessa Hirvisuon luonnonsuojelualueeseen ja Hirvijokeen Itä- ja eteläreunalla on jyrkkärinteisiä luode - kaakko suuntaisia kallio- ja moreeniselänteitä Lännessä on alavaa moreenimaastoa Kulkuyhteydet ovat metsäautoteitä pitkin hyvät (kuva 31) Pinta on 85 96 m mpy ja viettää eteläosassa suhteellisen jyrkästi (4 m/km) pohjoiseen Pohjoispäässä vietto on loivempi Vedet laskevat länsi- ja pohjoisosasta ojia pitkin Hirvijokeen ja edelleen Kiteenjärveen Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Tutkimuspisteitä on 5,3 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 14,1 kpl/10 ha Pinta-ala on 313 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 226 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 139 ha Suon länsi- ja luoteisosassa turvekerros on laajalti alle metrin paksuinen Eteläosassa turvetta on parhaimmillaan 7 metriä Tutkimuspisteistä on 8 % rämeellä, 9 % korvessa ja 83 % turvekankaalla Yleisimmät suotyypit ovat mustikka-, puolukka- ja ruohoturvekangas Turpeesta on 64 % rahka-, 33 % sara- ja 3 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 54 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 4 % ja varpuainesta sisältävien 3 % Yleisimmät turvelajit ovat puurahka- (20 %), puusararahka- (14 %) ja järviruokorahkasaraturve (11 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Liekoja on runsaasti (3,0 %) Runsaimmin liekoja on 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä (5,0 %) Suon pohjoisosan turvekerrostuma on rahkavaltainen ja kohtalaisesti tai hyvin maatunut Eteläosassa vallitsevat heikosti maatuneet saravaltaiset turpeet Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta Liejua on ohuelti syvimmissä painanteissa turpeen alla äytteet laboratoriotutkimuksia varten on otettu kuudelta pisteeltä Turvekerroksen kuiva-ainesisältö on suon pohjoisosassa korkea ja eteläosassa keskimääräinen tai alhainen Tuhkapitoisuus on keskimääräinen ja pohjoisosassa paikoin korkea Lämpöarvo on keskimääräinen Rikkipitoisuus vaihtelee, mutta kokonaisuutena se on korkea Suo soveltuu energiaturpeen tuotantoon Haittana on turvekerroksen pohjaosan paikoin korkea tuhka- ja rikkipitoisuus Tuotantokelpoisen 160 ha:n alueen turvemäärä on noin 4,16 milj suo-m 3 29 Rajasuo Rajasuo (kl 4232 05) sijaitsee noin 7 km Tohmajärven keskustasta länteen, Tohmajärven ja Kiteen kunnanrajan kahden puolen Suo rajoittuu pohjoisessa ja idässä alavaan moreenimaastoon, etelässä peltoihin ja lännessä peltoihin ja moreenimäkeen Kulkuyhteydet ovat ympäristön tilus- ja metsäautoteitä sekä kunnanrajaa pitkin tulevaa metsäautotietä myöten varsin hyvät (kuva 32) Pinta on 83 87 m mpy ja viettää itään Vedet laskevat koko suon kattavaa ojitusta pitkin itään ja etelään, Hirvijokeen ja edelleen Humalajokeen Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Tutkimuspisteitä on 4,7 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,9 kpl/10 ha Pinta-ala on 182 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 39 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 4 ha Tutkimuspisteistä on 19 % rämeellä, 4 % korves- 46

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 47 Kuva 31 Hirvisuo SE:n tutkimuspisteet

sa, 73 % turvekankaalla ja 3 % pellolla Yleisimmät suotyypit ovat varpu-, puolukka- ja mustikkaturvekangas Turpeesta on 95 % rahka-, 4 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 64 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 5 % ja varpuainesta sisältävien 6 % Yleisimmät turvelajit ovat puurahka- (32 %), puusararahka- (26 %) ja rahkaturve (15 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,8 Liekoja on kohtalaisesti (2,2 %) Runsaimmin liekoja on 0,1 0,5 m:n syvyysvälillä (5,7 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka Liejua on ohuelti suon syvimmissä painanteissa turpeen alla äytesarjat laboratoriotutkimuksia varten otettiin kahdelta pisteeltä iissä turvekerroksen kuivaainesisältö on suuri, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo keskimääräistä korkeampi sekä rikkipitoisuus korkea Rajasuon keskiosasta soveltuu energiaturpeen pientuotantoon noin 10 ha:n alue, josta osa on peltoa Alueen tuotantokelpoinen turvemäärä on 0,13 milj suo-m 3 Kuva 32 Rajasuon tutkimuspisteet 48

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 30 Multasärkänsuo E Multasärkänsuo (kl 4232 08) sijaitsee noin 6 km Tohmajärven keskustasta koilliseen Suo rajoittuu pohjoisessa ja idässä Multasärkän hiekkamuodostumiin, etelässä ja lännessä peltoihin ja tasaiseen hietamaastoon Kulkuyhteydet ovat yksityis- ja metsäautoteitä myöten hyvät (kuva 33) Pinta on 84 93 m mpy ja viettää etelään, pohjoisosassa melko jyrkästikin Vedet laskevat koko suon kattavaa ojitusta pitkin etelään ja länteen, Suopäänjokeen, joka laskee Jänisjokeen Turvekerroksen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät Tutkimuspisteitä on 4,7 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,2 kpl/10 ha Pinta-ala on 207 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 95 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 47 ha Suon eteläosan turvekerros on ohut Alue on pääasiassa soistunutta mineraalimaata Suon länsija itäosassa on itsenäiset altaat, joiden keskiosassa on pienialaisesti yli 4 metriä turvetta Tutkimuspisteistä on 5 % rämeellä, 25 % korvessa, 66 % turvekankaalla ja 4 % pellolla Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja varputurvekangas sekä varsinaisen korven muuttuma Turpeesta on 91 % rahka- ja 9 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 65 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 9 % ja varpuainesta sisältävien 1 % Yleisimmät turvelajit ovat puurahka- (22 %), puusararahka- (17 %) ja puujärviruokorahkaturve (14 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,1 Liekoja on runsaasti (3,0 %) Runsaimmin liekoja on 0,6 1,0 m:n syvyysvälillä (4,6 %) Kuva 33 Multasärkänsuo E:n tutkimuspisteet 49

Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, savi ja hiesu Länsiosassa on vähän liejua turvekerroksen alla Itäosan keskiosassa on paksuhko kerros heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta, mutta alue on pienehkö Suon turvekerrostuman keskiosassa on hyvin maatuneen rahkavaltaisen turpeen kerros Saravaltaista turvetta on vain vähän suon keskiosan pohjakerroksessa Suolta on otettu näytesarjat laboratoriotutkimuksia varten neljältä pisteeltä Turvekerroksen kuivaainesisältö on kohtalaisen korkea Tuhkapitoisuus on itäosan turvekerrostuman pohjaosassa korkea ja muualla keskimääräinen Lämpöarvo on keskimääräinen Pintarahkaa lukuun ottamatta turpeen rikkipitoisuus on huomattavan korkea Korkean rikki- ja tuhkapitoisuuden vuoksi suon turvekerrostuma soveltuu huonosti energiaturpeen tuotantoon Mikäli nämä eivät ole esteenä, niin tuotantokelpoisen yli 1,5 metrin syvyisen alueen 65 ha:n turvemäärä on 1,30 milj suo-m 3 31 Pukronsuo Pukronsuo (kl 4232 09) sijaitsee noin 13 km Tohmajärven keskustasta koilliseen Suo rajoittuu jyrkkärinteisiin kallio- ja moreenimaihin sekä pohjoisosassa myös hiekkakumpuihin Kulkuyhteydet ovat metsäautoteitä pitkin kohtalaisen hyvät (kuva 34) Pinta on noin 103 107 m mpy ja viettää länsiluoteeseen Vedet laskevat ojia pitkin luoteeseen, Havukkapuroon ja edelleen Jänisjokeen Suon pohjoisreunalla on lähteitä Turvekerrostuman kuivatusmahdollisuudet ovat aivan pohjakerrosta lukuun ottamatta hyvät Tutkimuspisteitä on 2,4 kpl/10 ha Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,1 kpl/10 ha Suo on tutkittu hajapistein Pinta-ala on 29 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 20 ha Suo syvenee reunoistaan hyvin nopeasti ja keskiosassa on yli 7 metriä turvetta Tutkimuspisteistä on 3 % avosuolla, 23 % rämeellä, 20 % korvessa, 54 % turvekankaalla Yleisimmät suotyypit ovat mustikka- ja varputurvekangas sekä varsinaisen korven muuttuma Keskiosassa on pieni alue keidasrämettä Pohjoisreunan lähteiden ympäristössä on ravinteisia rämetyyppejä Turpeesta on 45 % rahka-, 49 % sara- ja 6 % ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 8 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 25 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (30 %) ja tupasvillarahkaturve (20 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,0 Liekoja on kohtalaisesti (2,5 %) Runsaimmin liekoja on 1,1 1,5 m:n syvyysvälillä (4,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni Länsiosan turvekerrostuma on lähes kokonaan kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvetta Pohjalla on heikosti maatunutta ruskosammalturvetta Suon keskiosan pintakerros on heikosti maatunutta rahka- ja tupasvillarahkaturvetta, joka sy- Kuva 34 Pukronsuon tutkimuspisteet 50

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 vemmällä on kohtalaisesti maatunutta Pohjakerros on kohtalaisesti ja heikosti maatunutta sara- ja ruskosammalvaltaista turvetta Suon keskiosasta otetussa näytesarjassa turpeen kuiva-aineen määrä on keskimääräistä hieman alhaisempi, tuhkapitoisuus alhainen, lämpöarvo kohtalaisen korkea ja rikkipitoisuus melko alhainen Pukronsuo soveltuu turvetuotantoon Keskiosan pintakerroksesta on saatavissa vähäinen määrä ympäristöturvetta Energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa aluetta on 20 ha ja käyttökelpoinen turvemäärä on 0,80 milj suo-m 3 TULOSTE TARKASTELUA Soiden levinneisyys ja vesistöalueet Tohmajärven kunnan alueella on yli 20 ha:n suuruisia soita 16 485 ha, mikä on 23,5 % kunnan maaalasta (Virtanen ym 2003) Suot ovat jakautuneet kunnan alueelle verraten tasaisesti (kuva 1) Laajimmat, yhtenäiset soistuneet alueet ovat Onkamon ympäristössä, missä Hirvisuo ja Valkeasuo ovat yli tuhannen hehtaarin kokoisia soita Tässä julkaisussa esitettävien 31 suon tutkimustulokset kattavat 7 387 ha, mikä on 45 % kunnan alueen yli 20 ha:n suuruisista soista Kun huomioidaan turvetuotan- nossa olevat ja olleet alueet (1 750 ha), on yli puolet kunnan geologisesta suoalasta tähän mennessä tutkittu Tutkitut suot sijatsevat eri vesistö- ja valumaalueilla (Ekholm 1993) kuvan 35 ja taulukon 1 mukaisesti Useimmat suot sijoittuvat Tohmajoen ja Jänisjoen valuma-alueelle Riukusuolta, Pykälikönsuolta ja Hirvisuolta vedet valuvat kahden eri valuma-alueen osalle Soistuminen Tohmajärven alue vapautui mannerjäätikön peitosta uusimpien tutkimusten mukaan noin 11 500 vuotta sitten (Salonen ym 2002) Verraten pian jäästä ja vedestä paljastuneissa, soistumiselle otollisissa painanteissa suokasvillisuus valtasi alaa ja alkoi kerrostua turvetta Tutkittujen soiden yleisin soistumistapa on ollut primaarinen (välittömästi jään tai veden alta paljastuneen maan) soistuminen ja metsämaan soistuminen Tutkimuspisteistä vain 15 % on alueilla, missä turvekerroksen alla on liejukerros merkkinä muinaisesta lammen tai järven umpeenkasvusta Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka Suotyypit Tohmajärven alue kuuluu Sisä-Suomen ja Pohjois-Karjalan vietto- ja rahkakeitaiden suokasvillisuusvyöhykkeeseen (Ruuhijärvi 1983) Viettokeitaille on ominaista yhteen suuntaan viettävä pinta, jolloin suon pinnalla olevat kermit ja kuljut sijaitsevat kohtisuoraan viettosuuntaa vastaan Suotyypit ovat usein karuja rämeitä kuten tupasvilla- ja isovarpurämettä Alueella on myös muutamia aapasoiden suoyhdistymätyyppiin kuuluvia soita, kuten osat Hirvisuosta ja Valkeasuosta Suurin osa nyt tutkituista soista on ojitettu ja suotyypit ovat ojikkoja, muuttumia ja turvekankaita Suokohtaisesti pinta-aloihin painottaen laskettujen keskiarvojen perusteella yleisimpiä suotyyppejä ovat erilaiset rämemuuttumat (36 %) ja turvekankaat (46 %) Turvekerrostumat yt tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,7 m (liite 1) Kahdeksan suon keskisyvyys on alle metrin ja neljällä se on yli 2,5 metriä Koko aineistosta laskettuna yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yli kahden metrin syvyisen alueen 3,0 m Yli metrin syvyistä aluetta on tutkituilla soilla 4 561 ha (62 %), yli 1,5 m:n aluetta 3 155 ha (57 %) ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 2 520 ha (34 %) 51

04.371 04.375 Särkijärvi Suuri Onkamojärvi 12 04.381 4214 11 4241 01 04.374 04.376 Tohmajärvellä tutkitut suot 03 01.062 01.053 04.372 02.014 8 10 23 15 04.382 27 9 28 02.024 4232 02 29 02.023 04 06 6 02.012 5 7 09 13 01.061 16 24 17 12 22 01.016 18 19 31 01.052 20 21 11 01.012 34 1 30 01.014 25 26 2 01.051 02.016 14 05 08 02.013 Ñ Tohmajärvi 04 02.015 02.011 01.011 02.017 07 01.092 12 11 10 Suot Tutkitut suot Järvet Pellot 01.011 Valuma-alue Joet Tiet Rautatie 4231 06 0 10km 09 Kuva 35 Tutkittujen soiden sijoittuminen eri valuma-alueille 52

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Taulukko 1 Tohmajärvellä tutkitut suot vesistöalueittain jaoteltuna 1 JÄISJOE VESISTÖALUE Suomen puolella 1 01 Jänisjoen a Suomen puolella 3 Veteläsuo (eteläosa) 1 012 Jänisjoen keskiosan a 12 Vatalansuo 1 012 Jänisjoen keskiosan a 13 Pykälikönsuo (keski-kaakkoisosa) 1 012 Jänisjoen keskiosan a 14 Lempaansuo 1 012 Jänisjoen keskiosan a 18 Vatalanvälisuo A (pohjois-keskiosa) 1 012 Jänisjoen keskiosan a 19 Vatalanvälisuo B 1 012 Jänisjoen keskiosan a 20 Vatalanvälisuo C 1 012 Jänisjoen keskiosan a 22 Vatalanvälisuo E 1 012 Jänisjoen keskiosan a 24 Vehkasuo 1 012 Jänisjoen keskiosan a 31 Pukronsuo 1 012 Jänisjoen keskiosan a 18 Vatalanvälisuo A (eteläosa) 1 014 Porttipuron va 21 Vatalanvälisuo D 1 014 Porttipuron va 3 Veteläsuo (pohjoisosa) 1 016 Kangasjoen va 4 Veteläsuo E-osa 1 016 Kangasjoen va 1 05 Suonpäänjoen va 2 Kirkkosuo 1 051 Suonpäänjoen alaosan a 30 Multasärkänsuo E 1 051 Suonpäänjoen alaosan a 1 Riukusuo (pohjoisosa) 1 052 Suonpäänjoen keskiosan a 11 Multasärkänsuo W 1 052 Suonpäänjoen keskiosan a 16 Petäikönsuo 1 052 Suonpäänjoen keskiosan a 17 Sinikonpuronsuo 1 052 Suonpäänjoen keskiosan a 1 06 Viesimojoen va 13 Pykälikönsuo (luoteisosa) 1 062 Viesimojoen keskiosan a 2 KITEEJOE-TOHMAJOE VESISTÖALUE Suomen puolella 2 01 Tohmajoen va 7 Tohmajoensuo 2 012 Tohmajoen alaosan a 10 Heinäsuo 2 014 Luosojoen va 15 Koivistonsuo 2 014 Luosojoen va 23 Hirvisuo (pohjois-keskiosa) 2 014 Luosojoen va 27 Havukkavaaransuo 2 014 Luosojoen va 5 ikunvaaransuo 2 015 Perttisenjoen va 6 Perttisensuo 2 015 Perttisenjoen va 25 Teerisuo 2 016 Lahdenjoen va 26 Lahdenvaaransuo 2 016 Lahdenjoen va 1 Riukusuo (eteläosa) 2 016 Lahdenjoen va 2 02 Kiteenjoen va 8 Pieni Hirvisuo 2 024 Humalajoen yläosan va 9 Humalalamminsuo 2 024 Humalajoen yläosan va 23 Hirvisuo (lounais-eteläosa) 2 024 Humalajoen yläosan va 28 Hirvisuo SE 2 024 Humalajoen yläosan va 29 Rajasuo 2 024 Humalajoen yläosan va 53

Tohmajärvellä tähän mennessä tutkittujen soiden turvemäärä on 122,0 milj suo-m 3 Tästä on yli 1,5 m syvällä alueella 90,4 milj suo-m 3 eli 74 % kokonaisturvemäärästä ja yli 2 m syvällä alueella 76,1 milj suo-m 3 eli 62 % kokonaisturvemäärästä Tutkittujen soiden kokonaisturvemäärästä on rahkavaltaisia turpeita 78 %, saravaltaisia 20,5 % ja ruskosammalvaltaisia turpeita 1,5 % Puuainesta sisältäviä turpeita on keskimäärin 39 %, tupasvillan jäännöksiä sisältäviä turpeita 20 % ja varpuainesta sisältäviä turpeita 3 % Myös järviruoko on pohjaturpeissa yleinen lisätekijä Rahkaturpeet sijaitsevat yleensä turvekerrostuman pintaosassa ja saraturpeet pohjalla Laboratoriotutkimukset Tilavuustarkkoja turvenäytteitä otettiin laboratoriotutkimuksia varten 82 näytepisteeltä Energiaturpeen tuotantoon soveliaiksi arvioitujen näytteiden vesipitoisuus on keskimäärin 88,7 % märkäpainosta ja turpeen tiheys eli kuiva-aineen määrä tilavuusyksikössä on 115,2 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,3 MJ/kg Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,3 % Alueelliset laskelmat on tehty turvemääriin painotettuina Polttoturpeen laatuohjeen (liite 2) mukaan turpeen rikkipitoisuus tulee ilmoittaa turpeen käyttäjälle, mikäli se ylittää 0,3 % Joissakin tutkituista soista turpeen rikkipitoisuus on korkea tai huomattavan korkea joko turvekerrostuman pohjaosassa tai koko turvekerrostumankin osalta Samassa suossa voi olla rikkipitoisuudeltaan erilaisia alueita Tämän johdosta on energiaturpeen tuotantoon soveliaiksi arvioidut suot jaettu kolmeen luokkaan niiden turvekerrostuman rikkipitoisuuden perusteella (taulukot 2 4) Taulukossa 2 ovat suot, joiden turvekerrostuman rikkipitoisuus on alle ilmoitusrajan (0,3 %) Taulukon 3 soiden turvekerrostumien pohjaosassa rikkipitoisuus on korkea ja taulukon 4 soissa koko turvekerrostuman rikkipitoisuus on korkea Tutkituista soista otettujen näytesarjojen keskimääräinen rikkipitoisuus on esitetty kuvasssa 36 Taulukko 2 Turvetuotantoon soveltuvat suot, joiden turvekerroksen rikkipitoisuus on alhainen (<0,30 %) Suon nimi Pintaala (ha) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) Ymp. turve Energiaturve Energiaturpeessa kuiva-ainetta 1000 t Kuiva-aineen energiasisältö (milj. MWh) Huomautuksia 1. Riukusuo 90 0,900 1,080 120 0,723 lähellä Teerisuon turvetuotantoaluetta 2. Kirkkosuo 15 0,120 0,060 8 0,048 mahd. kasvuturvetta; aivan pohjalla korkea rikkipitoisuus 3. Veteläsuo 80 0,800 1,200 79 0,454 alhainen kuiva-ainesisältö 4. Veteläsuo E 35 0,315 0,385 25 0,146 käytetty Veteläsuon pohjoisosan lab.tuloksia 6. Perttisensuo 65 0,390 - - - mahd. kasvuturvetta; alap. energiaturve vaikea hyödyntää 8. Pieni Hirvisuo 27 0,130 0,320 27 0,171 alhainen rikkipitoisuus, korkea lämpöarvo 9. Humalalamminsuo 10-0,080 12 0,081 suuri kuiva-ainemäärä, alhainen rikkipit., ohut turvekerros 15. Koivistonsuo 15-0,250 27 0,163 hyvin rikkonainen alue, pintarahkaa 16. Petäikönsuo 124 0,315 energiaturpeessa korkea rikkipitoisuus 19. Vatalanvälisuo B 35-0,490 36 0,215 alhainen tuhka- ja rikkipitoisuus 24. Vehkasuo 150-3,450 297 1,790 Vehkalampi suon keskiosassa Yhteensä 646 2,970 7,315 631 3,791 54

Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Taulukko 3 Turvetuotantoon soveltuvat suot, joiden turvekerroksen pohjaosan rikkipitoisuus on >0,30 % Suon nimi Pintaala (ha) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) Ymp. turve Energiaturve Energiaturpeessa kuiva-ainetta 1000 t Kuiva-aineen energiasisältö (milj. MWh) Huomautuksia 10. Heinäsuo 23 0,060 0,320 39 0,247 kaksijakoinen turvekerrostuma 11. Multasärkänsuo W 20 0,120 0,200 20 0,132 korkea lämpöarvo 12. Vatalansuo 32 0,030 0,704 73 0,460 epätasainen pohja 18. Vatalanvälisuo A 224 0,350 4,130 458 2,817 paikoin pohjalla korkeahko rikkipitoisuus 20. Vatalanvälisuo C 20-0,240 29 0,171 pintarahkaa lähes 0,5 metriä 25. Teerisuo 175 0,245 4,305 423 2,545 turvetuotantoalueen ulkopuolinen osa suosta 31. Pukronsuo 20 0,800 69 0,415 paksu turvekerros Yhteensä 514 0,805 10,699 1111 6,787 Taulukko 4 Turvetuotantoon soveltuvat suot, joiden turvekerroksesta yli puolet on rikkipitoisuudeltaan >0,30 % Suon nimi Pintaala (ha) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) Energiaturve Energiaturpeessa kuiva-ainetta 1000 t Kuiva-aineen Huomautuksia energiasisältö (milj. MWh) 5. ikunvaaransuo 365 8,76 1060 6,011 varsin korkea rikkipitoisuus 6. Perttisensuo 265 5,18 559 3,341 vaatii pumppukuivauksen 7. Tohmajoensuo 210 5,04 534 3,119 rikkipitoisuus vaihtelee 13. Pykälikönsuo 20 0,34 47 0,279 tuhkapitoisuus korkeahko 16. Petäikönsuo 124 1,79 185 1,083 pinnasta ympäristöturvetta (taulukko x) 21. Vatalanvälisuo D 35 0,56 69 0,429 pohjakerroksen rikkipitoisuus yli 1% 22. Vatalanvälisuo E 33 0,53 57 0,339 pohjakerroksen rikkipitoisuus yli 2% 23. Hirvisuo 350 5,95 607 3,695 vaihtelevia, kapeahkoja altaita 26. Lahdenvaaransuo 235 5,41 530 3,107 osassa alhainen rikkipitoisuus 27. Havukkavaaransuo 25 0,65 55 0,304 osassa alhainen rikkipitoisuus 28. Hirvisuo SE 160 4,16 416 2,417 paksu turvekerros 29. Rajasuo 10 0,13 18 0,111 osaksi suopeltoa 30. Multasärkänsuo E 65 1,3 143 0,831 paikoin rikkipitoisuus yli 4 % Yhteensä 1897 31,04 4280 25,066 55

!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!(!( ytepisteiden rikkipitoisuus KESKIARVO %!( 0,10-0,20!( 0,21-0,30!( 0,31-0,50!( 0,51-0,85!( 0,86-1,50!( 1,51-3,08 rautatie joet tiet tutkitut suot suot j rvet pelto!(!(!(!(!(!(!(!(!(!( 0 5 000 10 000 m Kuva 36 Tohmajärveltä otettujen näytesarjojen rikkipitoisuuden keskiarvot 56