GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 5. Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkk a

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 5 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkk a KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA II I Kuopio 1985

2 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku s PL KUOPIO 10

3 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT Vuottosuo Pitkänahonsuo Niittysuo Niskaneva Kuljunmäensuo Saarensuo Alasuo Kanalansuo Ruokosuo Pirkonsuo Leväsensuo Möylynsuo Nimetönsuo Simakkasuo Lahnassuo Kettusuo Pihasuo Ukonsuo Saarisuo Kupulinsuo Hötkynsuo Torvelansuo Pohjolansuo Sopensuo Puolivälinsuo Levälamminsuo Kuohunsuo Teerisuo S Teerisuo N 126

4 104. Pärsänsuo Ampiaissuo 13 3 TULOSTEN TARKASTELUA 13 8 KIRJALLISUUS 14 2 LIITTEET

5 - 3 - JOHDANTO Geologian tutkimuskeskuksen tehtävänä on valtakunna n turvevarojen kokonaisselvitys. Tutkimuksia tehdään kuntakohtaisina selvityksinä turpeen käytön kannalta ajankohtaisill a alueilla. Kajaanin kaupungin alueella tutkimukset aloitettiin v yhteistyössä Kajaanin ja Iisalmen kaupunkien kanssa. Tutkimuksia jatkettiin vuosina 1982 ja 1983 sekä muutamie n soiden osalta vielä vuonna Vuodesta 1982 lukien työt ä on tehty yhteistyössä Kainuun seutukaavaliiton kanssa, jok a on osallistunut työhön KTM :n energiaosaston myöntämän erillisrahoituksen turvin. Vuonna 1980 tutkittiin 37 suota yhteisalaltaan n ha ja vuonna 1982 samoin 37 suota yhteisalaltaan n ha. Tutkimustulokset on julkaistu kahdessa tutkimusraportiss a (Häikiö ja Porkka 1984 sekä Häikiö, Löytynoja ja Porkka 1985). Tähän julkaisuun sisältyvät vuosina 1983 ja 1984 tutkitut suot, joita on 31 kpl yhteisalaltaan 3380 ha. Tutkimuksen pääpaino asetettiin nykyisillä tuotantomene - telmillä hyödynnettävissä olevien alueiden ja turvemäärie n sekä turpeen laadun ja energiasisällön selvittämiseen. Monipuolisia tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää myös soi - den muun käytön suunnittelussa. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimuskes - kuksen turvetutkimuksissa yleisesti käyttämiä menetelmiä (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1978). Tutkittaville soille laadittiin linjastot, jotka koostuvat suon hallitsevan osan poik - ki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan ole - vista poikkilinjoista, jotka ovat tavallisesti 400 m :n välein. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein, suo n reunoilla usein myös tiheämmässä syvyyssuhteiden selvittämiseksi. Näiden lisäksi tehtiin kairauslinjoilla ja erillisillä poikkilinjojen välisillä linjoilla syvyysmittauksia 50 m :n

6 - 4 - pistevälein. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset pyritty kiin - nittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisell a tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan veti - syys, mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sek ä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitys - luokka ja mahdolliset hakkuut. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuu s (H1-10), kosteus ja kuituisuus. Kairaushavaintoja tehtii n myös turpeen alla olevista maalajeista. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden, selvittämiseksi luodattiin turveker - rostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n pituisella rassilla. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettii n turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopis - teet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvi n ko. suon turvekerrostumaa. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden ph märäst ä näytteestä ja vesipitoisuus kuivaamalla turve C :ssa vakiopainoon. Ns. tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kui - va-ainemäärä eli suo- m 3 :n irtotiheys. Kuivatuista turvenäyt - teistä määritettiin 815 ± 25 C :ssa hehkuttamalla tuhkapitoi - suus ja osasta näytteitä lämpöarvo Leco AC-200 kalorimetrill ä (ASTM D 3286). Joistakin näytteistä määritettiin tuhkan sula - mispiste Leitz Wetzlar-kuumennusmikroskoopilla (DIN 51731). Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatu - neen pintakerroksen paksuus eri puolilla suota. Joistakin soista on laadittu peruskarttapohjalle tutkimuspisteiden sijaintia kuvaavat kartat. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoilta piirretyillä turvelaji- ja maa - tuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöistä

7 - 5 - ovat liitteessä 1. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 2). Siin ä olevat turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin heikosti maatuneen pintakerroksen (H1-4), hyvin maatuneen pohjakerroksen (H5-10) ja koko turvekerrostuman (H1-10 ) osalta erikseen koko suolle sekä yli 1 m :n, yli 1,5 m :n j a yli 2 m :n syvyisille osille. Keskimaatuneisuuksien erot suo n eri syvyysalueilla ovat niin pieniä, ettei niiden laskemine n erikseen ole tarpeellista. Pinta-alat mitattiin suokartoilt a planimetrillä. Turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykkeist ä laskutapaa. Syvyysvyöhyke on syvyyskäyrien välinen alue. Vyöhykkeen turvemäärä on saatu kertomalla pinta-ala vyöhykkeell ä olevien tutkimuspisteiden keskisyvyydellä. Syvyysalueide n turvemäärät on saatu laskemalla vyöhykkeiden turvemäärät yhteen. Syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla turve - määrät pinta-aloilla. Tutkimuspisteiden ja syvyysmittauspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakau - ma (liite 3). Suotyypit on rymitelty seuraavasti : nevat, rämeet, korvet, turvekankaat ja muut. Luonnontilaisten suo - tyyppien määrä on ilmoitettu kussakin ryhmässä ja kaikist a määrityksistä erikseen. Turvelajien prosenttijakauma esitetään liitteessä 4. Siinä turvelajit on jaettu rahka-, sara- ja ruskosammalvaltai - siin. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin, saravaltaiset sara-, rahka- ja ruskosammalsaraturpeisiin sek ä ruskosammalvaltaiset vastaavasti ruskosammal-, rahka- ja sararuskosammalturpeisiin. Erillisistä turvelajeista on otettu mukaan vain yleisimmin tavatut. Liekojen määrää, eli soiden liekoisuutta on selvitett y soveltamalla Pavlovin menetelmää. Liekojen prosentuaalinen osuus tilavuudesta on laskettu turvekerrostuman 0-0,5, 0,5-1,0, 1,0-1,5 ja 1,5-2,0 m :n syvyysväleille soide n > 1 m :n syvyisten alueiden osalta (liite 5). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suo n sijainti, ympäristön topografia, suon koko ja kuivatusmahdol - lisuus. Niissä kuvataan suotyyppien jakauma, puustoisuus j a ojitustilanne tutkimusajankohtana. Turvekerrostumaa

8 - 6 - koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kan - nalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhte - näistä turvekerrosta, missä maatuneisuus on korkeintaan H4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa, jonka maatumisaste on tavallisesti kohtaisesta (H5-6) hyvää n (H7-10). Siinä voi esiintyä myös heikostikin maatuneita ker - roksia. Suon keskustan turvekerrostuman rakenteesta on lyhy t kuvaus. Liekoisuutta tarkastellaan suon yli metrin syvyisil - lä alueilla. Liekoisuutta ja liekojen määrää kuvattaessa o n käytetty seuraavaa luokittelua : Liekoisuus-% Liekoja on < 1 erittäin vähän 1-1,9 vähän 2-2,9 kohtalaisest i 3-3,9 runsaast i > 4 erittäin runsaasti Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään ph, tuhkapitoisuus (% :eina kuivapainosta), vesipitoisuu s (% :eina märkäpainosta, kuiva-ainemäärä (kg/suo-m 3 ) ja kuiva n turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näiden keskiarvot. Keski - arvoja laskettaessa on näytesarjan alin cm :n pituine n näyte jätetty huomioimatta. Alimpaan näytteeseen vaikutta a suon pohjan mineraalimaa ja toisaalta tämä osa jää turvetuotannossa käyttämättä. Suon aivan pinnimmainen kerron on jätet - ty huomioimatta, jos se on katsottu tulevan poistetuksi enne n polttoturvetuotantoa. Turvemäärätietojen jälkeen on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttömahdollisuudesta j a siihen vaikuttavista tekijöistä. Turvetuotantoon soveltuvasta soista on esitetty arvio tuotantokelpoisesta alasta ja se n sisältämästä tuotantokelpoisesta luonnontilaisesta turvemäärästä. Tätä turvemäärää laskettaessa on huomioitu suon pohjalle jäävä turvekerros (0,5 m) ja mahdollisesti pinnast a poistettava kerros. Käyttökelpoisten turvevarojen energiasisältö on laskettu seuraavalla kaavalla : E - Nsuo-m3 D d Hu

9 - 7 - E = energiasisältö (GJ ) Nsuo-m3 = suokuutioiden lukumäär ä Dd = suokuution sisältämä kuivan turpeen määrä(kg/ m 3 ) Hu = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg)

10 - 8 - Kuva 1. Kajaanissa vuosina tutkitut suot. 75. Vuottosuo 85. Leväsensuo 95. Hötkynsu o 76. Pitkänahonsuo 86. Möylynsuo 96. Torvelansu o 77. Niittysuo 87. Nimetönsuo 97. Pohjolansu o 78. Niskaneva 88. Simakkasuo 98. Sopensu o 79. Kuljunmäensuo 89. Lahnassuo 99. Puolivälinsu o 80. Saarensuo 90. Kettusuo 100. Levälamminsu o 81. Alasuo 91. Pihasuo 101. Kuohunsu o 82. Kanalansuo 92. Ukonsuo 102. Teerisuo S 83. Ruokosuo 93. Saarisuo 103. Teerisuo N 84. Pirkonsuo 94. Kupulinsuo 104. Pärsänsu o 105. Ampiaissuo

11 - 9 - TUTKITUT SUOT 75. Vuottosuo (kl , x = 7099, y = 516) sijaitsee Kajaanin etelärajalla 5-tien länsipuolella 40 km :n etäisyydellä kaupungin keskustasta. Se sijaitsee luode-kaakkosuuntaisten moreenimäkien välisessä painanteessa ja rajoittu u koillisessa Ylimmäiseen Vuottojärveen ja kaakkoiskulmassaa n Ahveroisen lampeen sekä Ahveroisesta Lika-Pvöreeseen virtaavaan puroon. Suon lounaisreunalla kulkee metsäautotie ja toine n metsäautotie tulee suon pohjoisreunalle (kuva 2). Suon pinta on m mpy ja viettää pääosiltaan koht i kaakkoispäätä. Suota kuivatettaessa vedet on helpointa johta a Lika-Pyöreeseen. Vuottosuo on luonnontilainen ja keskiosastaan vetinen. Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen neva, jossa paikoi n esiintyy rimpisyyttä. Kaakkoisosassa ja laidoilla on lyhyt - kortista nevarämettä ja varsinaista sararämettä. Suon keskiosassa on pitkä ja kapea noin 10 hain laajui - nen syvänne, jossa turvepaksuus ylittää 2 m. Koillisosa o n yli 1,5 m syvää, kaakkoispää sen sijaan on matala. Taulukosta 1 näkyvät Vuottosuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää - rät syvyysalueittain. Taulukko 1. Vuottosuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. H 1-4 H 5-10 H I-10 H 1-4 H 5-10 H $ Koko suo 105 0,43 0,64 1,07 0,45 0,67 1, Yli 1 m 45 0,53 1,19 1,72 0,24 0,54 0, Yli 1,5 m 32 0,53 1,40 1,93 0,17 0,45 0, Yli 2 m 12 0,62 1,67 2,29 0,07 0,20 0,27 24

12 KAJAANISSA TUTKITUT SUOT Sivu 1 INDEKSI ATK KARTTA- SUON NIMI KOKO YLI YLI YL I N:O N:O LEHTI SUO 1 M 1,5 M 2 M RUOSTESUO PÄIVÄNIEMENSUO VÄLISUO _ PUROJÄRVENSUO KOKAMONSUO SUURISUO HAUTALANSUO MAUNUKSENSUO HANHILAMMENSUO KATVANSUO KORTESUO AHVEROISSUO HOIKANSUO NISKANSUO MUSTASUO KIVISUO SUURISUO SÄYNÄJÄSUO KÄPÄLÄSUO ALUSSUO HEVOSSUO MARJOSUO SIIRANSUO KURKISUO NIITTYSUO PÄÄLAMMINSUO KORTESUO KOUKOSUO KOLJOSENSUO LINTUSUO SOPENSUO RISTISUO HAUKISUO RUOSTESUO HYYRÖNSUO KOTASUO KUOHUNSUO ALASUO RAATOSUO SIKASUO H I RS I S UO AHVEROISENSUO LAUTASUO PYYSUO SUOVASUO RITASUO KUOHUNSUO PALOSUO VARISSUO KIISKINEN RIMMINHARJANSUO HALLASUO _ KALLIOMÄENSUO

13 KAJAANISSA TUTKITUT SUOT Sivu NIITTYSUO KYNTÖLÄNSUO PUIRONSUO -VASIKKASUO LAUTASUO KIVISUO SYRJÄSUO 85i HYYRÖNSUO PETÄJÄSUO ; KAIKOSUO ! PIHLAJASUO RAUDANSUO PÖLLÖSENSUO SULATUKSENSUO 125 ' KOTISUO PEURASUO RAISKIOSUO 100i HAUKIJÄRVI 55 ; MATOS U ' TALKKUNASUO 120 ; RUPUKANSUO SOTKAMON PUOLELLA KOKKOS U0 SOTKAMON PUOLELL A VUOTTOSUO PITKÄNAHONSUO NIITTYSUO NISKANEVA KULJUNMÄENSUO SAARENSUO ALASUO KANALANSUO RUOKOSUO ' PIRKONSUO LEVÄSENSUO MÖYLYNSUO 85' NIMETÖNSUO SIMAKKASUO LAHNASSUO KETTUSUO PIHASUO UKONSUO SAARISUO KUPULINSUO HÖTKYNSUO TORVELANSUO 155 j POHJOLANSUO SOPENSUO PUOLIVÄLINSUO LEVÄLAMMINSUO KUOHUNSUO TEERISUO S 15j 4 1 ~ _ TEERISUO N PÄRSÄNSUO 85~ AMPIAISSUO ' HEVOSOJANSUO-SIANOJA 135, SOIDINSUO RAHKASUO _ 85 i 1 YHTEENSÄ

14 Vuottosuon turpeista 51 % on sara- ja 49 % rahkavaltaisia. Lyhytkorsineva-alueella suon keskellä turvekerrostuma muodostuu kokonaan rahkavaltaisesta turpeesta, muualla ainoastaan pintaturve on rahkavaltaista (kuva 3). Tupasvillaa esiintyy yleisesti sekä sara- että rahkavaltaisen turpeen yhteydessä. Tupasvillaa sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 49 %, puut a sisältävien alle 1 %. Liekoja on sekä 0-1 m :n että 1-2 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,5 % ja 0,4 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikosti maatuneen pintaturpeen 3,3 ja hyvin maatuneen turvekerrostuman 6,2. Heikosti maatunut kerros on suon keskiosissa verrattain paksu (kuva 3). Laboratorionäytteitä on otettu kahdesta pisteestä, jotk a sijaitsevat suon keskustassa ja luoteisosassa. Turpeen happa - muus on keskimäärin 4,5, vesipitoisuus 91,0 % ja kuiva-ainepi - toisuus 99,3 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on suon keskiosassa pieni, mutta Ylimmäisen Vuottojärven lähistöllä varsinkin turvekerrostuman yläosas - sa korkea. Keskimääräinen tuhkapitoisuus näytteissä on 3,8 %. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,5 MJ/kg kuivalla turpeel - la ja 9,5 MJ/kg 50 % :n käyttökosteudessa (taulukko 2). Vuottosuossa on yli 1,5 m syvää aluetta noin 30 ha. Alue sopii kuitenkin huonosti polttoturvetuotantoon, sillä pinnass a on keskimäärin 0,5 m heikosti maatunutta rahkaa. Kun pintaturpeen lisäksi otetaan huomioon suon pohjalle jäävä n. 0,5 m : n turvekerros, on käyttökelpoisen turpeen määrä 0,3 milj. suo-m 3. Suo kannattanee ottaa tuotantoon vain siinä tapauksessa, jo s pintaturpeelle löytyy käyttöä.

15 Pitkänahonsuo (kl , x = 7099, y = 521 ) sijaitsee Kajaanin eteläosassa 5-tien itäpuolella, n. 35 km : n etäisyydellä kaupungin keskustasta. Suo on muodoltaan pitkän - omainen ja luode-kaakkosuuntaisten moreeniselänteiden rajaama. Halla-ahoon johtava maantie sivuaa suon koilliskulmaa (kuva 4). Suon pohja on hiekkamoreenia. Pinta viettää kaakkoon noi n 5 m/km. Vallitsevana suotyyppinä suon luoteisosassa on pallosararämemuuttuma, keskiosissa turvekankaat ja hyvin matalassa kaakkoisosassa varsinaisen korven muuttuma. Turvekangas- ja korpimuuttuma-alueella puusto on paikoin keskitiheää, paikoin tiheää. Valtapuulajina suon luoteis- ja keskiosassa on mänty, kaak - koisosassa kuusi. Suo on kokonaan ojitettu.

16 Suo on hyvin matala. Taulukosta 3 näkyvät Pitkänahonsuon pinta-ala-, keskisyvyys- ja turvemäärätiedot syvyysalueit - tain. Taulukko 3. Pitkänahonsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala - pinta pohja yht. pinta pohja yht. $ (ha) H 1-4 H5-10 H I-10 H 1-4 H5-10 H Koko suo 70 0,14 0,47 0,61 0,10 0,33 0, Yli 1 m 2 0,51 0,73 1,24 0,01 0,02 0,03 7 Yli 1,5 m Yli 2 m Pitkänahonsuon turpeista 64 % on sara- ja 36 % rahkaval - taisia. Rahkavaltainen turve sijaitsee turvekerrostuman pinta - osassa. Yleisin lisätekijä on tupasvilla sekä sara- että rahkavaltaisen turpeen yhteydessä (kuva 5). Puunjäännöksiä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 3 %. Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä erittäin runsaasti (6,3 %), mutta 1-2 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,4 %). Turpeen maatuneisuus on keskimäärin 5,1, heikosti maatu - neen pintaturpeen 3,5 ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 5,5. Pitkänahonsuo on aivan liian matala turvetuotantoon. Suo sopii hyvin metsätalouskäyttöön, ja vanhan ojituksen an - siosta suolla onkin jo vankka puusto. 77. Niittysuo (kl , x = 7097, y = 524) sijaitsee maanteitse 37 km Kajaanista lounaaseen Rasimäen itäpuolel - la. Suo on pieni luonnontilainen lahdeke, joka liittyy pohjois - osistaan Palosuohon ja kaakkoisosistaan jo turvetuotantoon otet - tuun Pihlajasuohon. Suon pohjoisosan poikki menee Halla-aho n maantie (kuva 6). Suon pinta on m mpy ja viettä ä luoteeseen n. 10 m/km. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa lyhytkortine n neva ja kalvakkaneva. Reunoilla yleisin tyyppi on lyhytkorti - nen nevaräme. Pohjois- ja itäreunalla on varsinaista sararämettä.

17 Kuva 6. Niittysuon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuu s ja turvekerrostuman paksuus. Suoallas on yhtenäinen, jyrkkäreunainen ja keskeisilt a osiltaan yli 2 m syvä. Taulukossa 4 on esitetty Niittysuo n pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 4. Niittysuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) al a (ha) pinta H 1-4 pohj a H5-10 yht. H 1-10 pinta H 1-4 pohj a H5-10 yht. H I-10 $ Koko suo 12 1,30 1,05 2,35 0,16 0,12 0, Yli 1 m 10 1,50 1,19 2,69 0,15 0,12 0, Yli 1,5 m 8 1,76 1,34 3,10 0,14 0,11 0, Yli 2 m 7 1,87 1,43 3,30 0,13 0,10 0,23 82 Niittysuossa on saravaltaisia turpeita noin 92 %. Rahkavaltaisia on 8 % ja ne sijoittuvat turvepatjan pintaosiin. Turpeen lisätekijöinä tavataan tupasvillaa ja leväkköä (kuva 7).

18 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 8 Liekoja on 0-1 metrin syvyydessä kohtalaisesti (2,5 % ) ja 1-2 metrin syvyydessä vähän (1,6 %). Yli 2 m syväll ä alueella liekoja on erittäin vähän. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja hyvi n maatuneen pohjakerroksen 5,5. Laboratorionäytteet on yhdeltä pisteeltä (taulukko 5). Turpeen vesipitoisuus on suuri, keskimäärin 93,0 Tästä johtuen kuiva-ainetta on vähän, vain 68,9 kg/m 3. Turpeen tuhka - pitoisuus on keskimäärin 3,2 % (vaihteluväli 2,2-4,0 %). Kuivan turpeen lämpöarvo on 21,8 MJ/kg ja 50 % :n kosteudess a 9,7 MJ/kg. Niittysuolla on yli 1,5 m syvää aluetta 8 ha ja sill ä turvetta 0,25 milj. suo-m 3. Heikosti maatunut pintakerros o n keskimäärin 1,9 m paksu ja se on osaksi rahkaturvetta. Turpeet sopivat jyrsinpolttoturpeeksi, mutta kannattavaan tuotantoon alue on liian pieni.

19 Niskaneva (kl , x = 7100, y = 524) sijaitsee 37 km :n etäisyydellä Kajaanin keskustasta Kajaani-Iisalm i rautatien länsipuolella (kuva 87). Lähimmälle tielle on suo n keskustasta matkaa noin 2,5 km. Suo sijaitsee rikkonaisess a moreenimaastossa ja sen pinta viettää koilliseen noin 5 m/km. Pohja on moreenia. Yli puolet suoalasta on ojitettu, kaakkoisosa on luonnontilaisena. Suon keskiosassa nevalaikut vuorottelevat rämeide n kanssa. Suotyypit ovat karuja. Reunoilla on pääasiassa RSR :ttä. Ojitetuilla alueilla tyypit ovat osittain ojikko-, osittai n muuttuma-asteella. Näiden alueiden puusto vaihtelee harvast a keskitiheään harvennusvaiheen männikköön. Niskaneva on kokonaisuudessaan matala suo, jossa turve - paksuus vain paikoitellen ylittää yhden metrin. Taulukoss a 6 on esitetty pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Taulukko 6. Niskanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) % H 1-4 H 5-10 H I-10 H 1-4 H 5-10 H1-1 0 Koko suo 165 0,22 0,47 0,69 0,36 0,78 1, Yli 1 m 19 0,45 0,67 1,12 0,09 0,12 0, Yli 1,5 m 1 0,49 1,18 1,67 0,01 0,01 0,02 2 Yli 2 m Turpeista 54 % on rahka- ja 46 % saravaltaisia. Sara - valtainen turve sijaitsee turvekerrostuman alaosassa (kuva 9). Lisätekijöinä esiintyy puuainesta, tupasvillaa ja varpua. Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä erittäin runsaast i (5,7 %), 1-2 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,2 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,7 ja pohjaturpeen 5,8. Niskaneva on liian matala turvetuotantoon.

20 "Kuljunmäensuo" (kl , x = 7102, y = 527 ) sijaitsee Murtomäen eteläpuolella 33 km :n etäisyydellä Kajaanin keskustasta. Se sijaitsee kanden luode-kaakkosuuntaise n moreeniselänteen välissä. Eteläpuolella on metsäautotie j a länsipään halki kulkee yksityistie (kuva 10). Suon pinta o n korkeimmillaan keskustassa ja viettää sieltä molempiin päihin. Luoteispäässä vietto on noin 13 m/km ja kaakkoispäässä noi n 6 m/km. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Pohjamaalajin a on moreeni (kuva 11). Vallitsevana suotyyppinä suon luoteisosassa on lyhytkorsinevan muuttuma, keskiosassa lyhytkortinen nevaräme ja kaakkoisosassa lyhytkortisen nevarämeen muuttuma. Noin 80 % suo - alasta on ojitettu, keskiosassa on pieni ojittamaton alue. Valtaosa puustosta on harvaa mäntytaimikkoa. Koivua esiinty y sekapuuna ja reunoilla on kuusikkoja. Suon luoteisosassa on pienialainen syvänne, jossa turvepaksuus on yli kaksi metriä. Valtaosassa suota syvyys jä ä alle 1,5 metrin. Taulukosta 7 näkyvät pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain.

21 Taulukko 7. Kuljunmäensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. % H 1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H5-10 H1-10 Koko suo 50 0,50 0,38 0,88 0,25 0,19 0, Yli 1 m 22 0,68 0,53 1,21 0,15 0,12 0, Yli 1,5 m 2 0,68 1,41 2,09 0,01 0,03 0,04 9 Yli 2 m 1 0,71 1,77 2,48 0,01 0,02 0,03 7 Saravaltaisten turpeiden osuus on 53 % ja rahkavaltais - ten 47 %. Rahkavaltainen turve sijaitsee suon pinnassa se n keski- ja kaakkoisosassa (kuva 11). Tupasvillaa esiintyy lähinnä rahkaturpeiden yhteydessä ja sitä sisältävien turpeiden osuus on 63 %. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus o n 7 o. Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä erittäin runsaast i (5,0 %), mutta 1-2 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,6 %). Turpeen keskimaatuneisuus on 4,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,7. Laboratorionäytteitä on otettu yhdestä pisteestä suo n luoteisosasta (taulukko 8). Keskimääräiset arvot ovat seuraa - via ; happamuus 4,4, vesipitoisuus 91,5 %, kuiva-ainepitoisuu s 84,0 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 3,1 %. Tehollinen lämpöarvo o n kuivalla turpeella 21,0 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Turvetuotantoon sopivaa aluetta "Kuljunmäensuossa" o n ainoastaan muutama hehtaari luoteisosassa peltoalueen itäpuo - lella, joten suolla ei ole turveteollista merkitystä.

22 Saarensuo (kl , x = 7104, y = 526) sijaitsee Kajaanin eteläosassa Murtomäen kylän eteläpuolella. Etäi - syys kaupungin keskustasta on 33 km. Suo on kapea ja lähes 3 km pitkä ja Kajaani-Iisalmi -rautatie jakaa sen kahteen osaan. Suo rajoittuu luode-kaakkosuuntaisiin moreenisaarekkeisiin. Lähimmälle tielle on matkaa toista kilometriä (kuva 12). Pohjamaalaji on pääasiassa moreenia. Pekonlammen ympäristössä on liejua toista metriä paksu kerros ja rautatien ete - läpuolella sijaitsevassa syvänteessä cm. Suon pinnan korkeus vaihtelee m mpy ja se viettää kaakkoon noin 5 m / km. Kuivatuksen kannalta Pekonlammen ympäristö on vaikeaa alu - etta, muuten kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon luoteispäässä on pieni ojittamaton alue, muuten suo on kokonaan ojitettu. Ojittamaton alue on suotyypiltään rim - pistä lyhytkorsinevaa, muuten yleisimpiä tyyppejä ovat isovar - puisen rämeen ja tupasvillarämeen muuttumat. Puusto on hyvä - kasvuista keskitiheää männikköä, joka monin paikoin on pinota - vara-asteella. Suon länsiosassa on pitkä ja kapea syvänne, jossa turve - paksuus ylittää 2 m, itäinen puolisko sen sijaan on Pekonlammen ympäristöä lukuunottamatta matala. Taulukosta 9 näkyvä t pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 9. Saarensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää - rät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) al a pinta pohja yht. pinta pohja yht. $ (ha) H 1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 100 0,68 0,47 1,15 0,67 0,48 1, Yli 1 m 52 1,08 0,60 1,68 0,56 0,31 0, Yli 1,5 m 28 1,26 0,86 2,12 0,35 0,24 0, Yli 2 m 14 1,60 0,89 2,49 0,23 0,12 0, Saarensuon turpeista saravaltaisten osuus on 54 % ja rah - kavaltaisten 45 %. Rahkavaltaista turvetta tavataan turvekerrostuman pinnassa lähinnä suon kaakkois- ja luoteispäässä, muu - ten vallitsevana on rahkasaraturve. Tupasvillaa esiintyy ennen

23 27 - kaikkea rahkaturpeen, mutta suon keskivaiheilla myös saravaltaisen turpeen yhteydessä. Pohjaturpeessa on yleisesti puu - ainesta ja monin paikoin myös varpua (kuva 13). Tupasvillapitoisten turpeiden kokonaisosuus on 30 oja puunjäänteitä sisältävien turpeiden 2 5 Liekoja on 0,1 m :n syvyydessä vähän (1,6 %) ja 1-2 m : n syvyydessä erittäin vähän (0,6 %).

24 Laboratorionäytteitä on otettu kandesta pisteestä rauta - tien itä- ja länsipuolelta (taulukko 10). Läntisessä pisteessä pintaturpeen ph ja tuhkapitoisuus ovat korkeampia kuin itäisessä, muuten pisteiden välillä ei ole suuria eroja. Turpee n keskimääräinen happamuus on 4,4, vesipitoisuus 91,1 % ja tuhka - pitoisuus 3,6 Kuiva-ainepitoisuus on keskimäärin 82,1 kg/ m Keskimääräinen lämpöarvo on kuivalla turpeella 22,0 MJ/kg j a 50 % :n kosteudessa 9,8 MJ/kg. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikost i maatuneen pintaturpeen 3,2 ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 5,7. Heikosti maatunut pintakerros on suon syvillä alueilla hyvi n paksu ja pohjalla on vain ohut kerros keskinkertaisesti maatunutta turvetta. Saarensuossa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 syvää aluetta 24 ha pääasiassa rautatien länsipuolella. Pala - turpeen tuotantoon turve ei sovellu sen heikon maatuneisuude n takia. Tällä alueella on tuotantokelpoista turvetta 0,39 milj. suo-m 3. Sen kuiva-ainesisältö on 32 x 10 3 t, jonka energiasisältö on 0,7 milj. GJ kuivana ja 0,6 milj. GJ 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna. Tällöin on suon pohjalle laskett u jäävän 0,5 metrin kerros turvetta. m

25 Alasuo (kl , x = 7108, y = 525) sijaitse e Kajaanin eteläosassa 26 km :n etäisyydellä kaupungin keskustasta. Suo rajoittuu luode-kaakkosuuntaisiin moreeniselänteisiin. Tieyhteydet ovat hyvät (kuva 14). Pohjamaalaji on pääasiass a hiekkaa. Suon pinta viettää länsilounaaseen noin 5 m/km. Vallitsevana suotyyppinä suon keskiosassa on varsinaine n saraneva ja sen ympärillä on varsinaista ja ruohoista sararämettä. Yli puolet suoalasta on ojitettu. Puusto on keskitiheää mäntytaimikkoa, koivua esiintyy sekapuuna. Alasuo on kokonaan hyvin matala. Suon pinta-ala on 65 ha, keskisyvyys on 0,61 m ja turvemäärä 0,39 milj. m 3, Turpeista 92 % on sara- ja 8 % rahkavaltaisia (kuva 15). Lisätekijöinä tavataan puuta ja varpua. Liekoja on erittäi n runsaasti (6,9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, heikosti maatuneen pintaturpeen 1,0 ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 6,3. Alasuo ei sovi mataluutensa vuoksi turvetuotantoon.

26 Kanalansuo (kl , x = 7096, y = 529) on pie - ni ja matala suo Halla-ahossa, Kajaanin eteläosassa. Suon ympäristö on luode-kaakkosuuntaista moreenimaastoa. Maantie sivuaa suon koillis-, itä- ja eteläreunaa (kuva 16). Pohjamaalaji on moreenia. Suon pinta viettää kaakkoon noin 8 m/km. Suotyypit ovat pitkälle muuttuneita. Riuku- ja harvennus - vaiheen männikkö kattaa koko suoalueen. Puusto on keskitiheää. Suolla on vanha ja tiheä ojitus. Suoallas on matala, vain pohjoispäässä on pienialaine n syvänne. Taulukosta 11 näkyvät pinta-alat, keskisyvyyde t ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 11. Kanalansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) % H 1-4 H5-10 H I-10 H 1-4 H5-10 H I-10 Koko suo 85 0,41 0,42 0,83 0,35 0,36 0, Yli 1 m 20 0,43 0,92 1,35 0,09 0,18 0,27 38 Yli 1,5 m 5 0,23 1,68 1,91 0,01 0,09 0, Yli 2 m 1 0,40 2,10 2,50 0,01 0,02 0,03 7 Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 63 % ja saravaltais - ten 37 %. Rahkaturpeet muodostavat turvepatjan pintaosan j a saraturpeet pohjaosan (kuva 17). Liekoja on 0-1 m :n syvyy - dessä erittäin runsaasti (4,7 %), mutta 1-2 m :n syvyydess ä erittäin vähän (0,4 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maa - tuneen pintaturpeen 3,7 ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 5,3. Laboratorionäytteet on otettu yhdestä pisteestä suon poh - joispäästä (taulukko 11). Turpeen happamuus on keskimääri n 4,4, vesipitoisuus 89,8 %, kuiva-ainepitoisuus 98,2 kg/ m 3 j a tuhkapitoisuus 2,4 %. Lämpöarvo on kuivalla turpeella 22, 7 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 10,1 MJ/kg. Kanalansuon pohjoisosassa on palaturpeen tuotantoon so - pivaa aluetta noin 5 ha. Tuotantokelpoista turvetta tällä

27 alueella on noin 0,07 milj. suo-m 3. Sen kuiva-ainesisältö o n 4,9 x 10 3 t ja energiasisältö 0,1 milj.gj kuivana tai 0,1 milj. GJ 50 % :n käyttökosteudessa. Tällöin oletetaan suon pohjall a jäävän keskimäärin 0,5 m :n kerros turvetta.

28 Ruokosuo (kl , x = 7095, y = 530) sijaitsee Halla-ahossa Kajaanin etelärajan tuntumassa 44 km :n etäisyy - dellä kaupungin keskustasta. Se rajoittuu itä- ja eteläreunaltaan moreenisaarekkeisiin ja pohjois- ja länsireunalta maan - tiehen (kuva 18). Pohjamaalaji on hiekkamoreenia. Suon pint a on m mpy ja viettää kaakkoon noin 7 m/km. Ojitu s on vanhaa ja kattaa koko suoalueen. Suotyyppeinä on nykyisin erilaisia turvekankaita, reuna - alueilla on peltoa. Puusto on keskitiheää, harvennusvaiheess a olevaa männikköä, jossa koivua esiintyy sekapuuna. Suo on matala. Eteläosassa ja pohjoisreunan peltoalueella turvepaksuus ylittää 1,5 metriä, muualla se jää huomattavasti pienemmäksi. Taulukossa 13 on suon pinta-ala-, keskisyvyysja turvemäärätietoja syvyysalueittain. Taulukko 13. Ruokosuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää - rät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) al a pinta pohja yht. pinta pohja yht. $ (ha) H I-4 H 5-10 H 1-10 H I-4 H 5-10 H Koko suo 120 0,34 0,64 0,97 0,41 0,75 1, Yli 1 m 60 0,47 0,90 1,37 0,28 0,54 0, Yli 1,5 m 18 0,64 1,13 1,78 0,12 0,20 0, Yli 2 m 2 0,91 1,59 2,50 0,02 0,03 0,05 4

29 Pirkonsuo (kl , x = 7101, y = 534) sijaitsee maanteitse 42 km Kajaanista etelään Loutejoen eteläpuolella kumpumoreenimaastossa. Suon etelä- ja itäpuolelle tule e metsäautotiet (kuva 20). Pinta on m mpy ja viettää voimakkaasti (8 m/km) länteen ja luoteeseen kohti Loutejokea. Pirkonsuolla vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosiss a luonnontilainen rimpinen lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva. Rämealueet on miltei kaikki äskettäin ojitettu j a yleisimmät tyypit ovat varsinainen sararäme, lyhytkortinen nevaräme sekä tupasvillaräme ja näiden ojikot. Suoalasta on ojitettu 50 %. Suon keskiosissa on melko yhtenäinen yli 2 m syvä allas. Kaakkoisosissa tavataan kahdessa painanteessa yli 4 metrin syvyyksiä. Pohja on altaan keskiosissa melko tasainen ja muodostuu pääasiassa moreenista. Taulukossa 15 on esitetty Pirkonsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 15. Pirkonsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H 1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H5-10 H $ Koko suo 200 0,72 1,01 1,73 1,43 2,01 3, Yli 1 m 138 0,89 1,35 2,24 1,23 1,86 3, Yli 1,5 m 110 0,99 1,52 2,51 1,09 1,67 2, Yli 2 m 80 1,13 1,70 2,83 0,90 1,36 2, Pirkonsuossa on saravaltaisia turpeita noin 64 %. Rahkavaltaisia turpeita on 36 % ja ne sijaitsevat pääasiassa turvepatjan pintaosassa (kuvat 21 ja 22). Turpeen lisätekijöin ä tavataan puuta pohjaturpeissa ja tupasvillaa pintaturpeissa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 35 %. Liekoja on 0-1 metrin syvyydessä erittäin runsaast i (4,0 %) ja 1-2 metrin syvyydessä vähän (2,0 %). Liekojen määrä on pienin suon keskiosissa.

30 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,9. Laboratorionäytteet on otettu kolmelta pisteeltä (taulukko 16). Turpeen vesipitoisuus on luonnontilaiselle suolle ominainen 91,7 Kuiva-ainetta on 83,7 kg/m ja tuhkapitoisuu s on keskimäärin 3,5 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo o n 21,8 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,7 MJ/kg. Pirkonsuossa on välttävästi jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa yli 2 m syvää aluetta 80 ha. Suon käyttökelpoisuutt a alentavat paikoin paksu heikosti maatunut rahkainen pintakerros, rämeiden korkea liekopitoisuus ja pinnan jyrkkä vietto. Käyttökelpoista turvetta tällä alueella on 1,60 milj. suo-m 3, Sen kuiva-ainemäärä on 134 x 103 t ja energiasisältö kuivan a 2,9 milj. GJ tai 2,6 milj GJ 50 % :n kävttökosteudelle laskettuna. Laskelmia tehtäessä on oletettu pinnalta poistettavan

31 "Leväsensuolla" (kl , x = 7092, y = 537 ) tarkoitetaan tässä laajaa nimetöntä suoaluetta Leväsen järve n itä- ja eteläpuolella. Suo sijaitsee Kajaanin kaakkoisosass a 54 km :n etäisyydessä kaupungin keskustasta. Suo rajoittuu län - nessä Leväseen,luoteessa Sulatuksenjokeen ja muualla moreenipeitteisiin mäkiin ja moreenikumpareisiin. Hyväkuntoinen metsäautotie sivuaa suoalueen itäreunaa (kuva 23). Suon pinta on m mpy ja viettää joka suunnalt a kohti Levästä, jonka pinnan korkeus on 161,7 m mpy. Järve n rantaan jää m leveä kaistale, jota vedenpinnan korkeu - den vuoksi ei saada kuivaksi. Suon kaakkoisosassa ja lounaiskolkassa on luonnontilais - ta aluetta, muuten suo on ojitettu. Ojitettujen alueiden suo - tyypit ovat muuttuma-asteella. Laurosenpuron varsilla on var - sinaisen sararämeen muuttumaa ja puron länsipuolen ojitetull a alueella tupasvillarämemuuttumaa. Ojittamaton kaakkoisosa o n lyhytkortista nevarämettä ja tupasvillarämettä ja lounaisos a jonkin verran muuttunutta lyhytkorsinevaa. Leväsen itäpuolisella suoalueella vallitsee varputurvekangas ja suon luoteisim - massa osassa on karuja rämemuuttumia. Lähes ainoana puulajin a suoalueella esiintyy mänty. Männikkö on paikoin harvaa, paikoin keskitiheää ja valtaosaltaan riukuasteella. Turvekangasalueen puusto on pinotavara-asteella. Kaakkois- ja lounaisosan syvänteitä lukuunottamatta su o on suhteellisen matala. Syvänteetkin ovat pienialaisia j a turvepaksuus niissä vaihtelee 2-3 metrin välillä. Taulukoss a 17 on pinta-ala-, keskisyvyys- ja turvemäärätietoja syvyysalu - eittain. Taulukko 17. Leväsensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) % H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H Koko suo 280 0,18 0,93 1,11 0,51 2,61 3, Yli 1 m 137 0,25 1,34 1,59 0,34 1,83 2, Yli 1,5 m 62 0,35 1,78 2,12 0,22 1,10 1, Yli 2 m 30 0,43 2,20 2,63 0,13 0,66 0,79 25

32 Turpeista on saravaltaisia 63 % ja rahkavaltaisia 37 %. Yleensä turvekerrostuman pintaosan muodostaa rahkavaltaine n turve, ja pohjaturve on saravaltaista. Rahkavaltaisen turpee n lisätekijänä esiintyy tupasvillaa, saravaltaisessa on puu n ohella paikoitellen kortetta (kuvat 24-26). Tupasvillaa si - sältävien turpeiden kokonaisosuus on 32 % ja puuta sisältävie n 14 o. Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä kohtalaisesti (2,3 %), mutta 1-2 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,3 %). Lounais - osan neva-alueella liekoja ei tavata lainkaan ja Laurosenpuro n ympäristössä vain vähän. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, heikosti maa - tuneen pintaturpeen 3,5 ja sen alla olevan kerrostuman 6,5. Laboratorionäytteet on otettu kaakkoisosan ja lounais - osan ojittamattomilta alueilta suhteellisen läheltä Leväsenmäkeä (taulukko 18). Keskimääräinen happamuus on 4,2, vesi - pitoisuus on 91,4 %, kuiva-ainepitoisuus on 96,9 kg/ m 3 ja tuhkapitoisuus 2,6 %. Lounaisosan pintanäytteen tuhkapitoisuu s on korkeahko, muuten pitoisuudet ovat pieniä. Tehollinen läm - pöarvo on kuivalla turpeella 21,4 MJ/kg ja 50 % :n kosteudess a 9,5 MJ/kg. Leväsensuo on rikkonainen ja matala suo. Lounaisosass a C-linjaston alueella ja kaakkoisosassa B-linjaston alueell a ovat n. 15 ha :n suuruiset yli 1,5 m syvät alueet, joilla o n jonkinlaiset mahdollisuudet palaturvetuotantoon. Heikosti maatuneesta rahkaisesta pintakerroksesta on poistettava os a ennen polttoturvetuotannon aloittamista. Käyttökelpoista tur - vetta on alueilla yhteensä noin 0,5 milj. suo-m 3.

33 Möylynsuo (kl , x = 7098, y = 531) sijaitsee Kajaanin eteläosassa Viinijärvien länsipuolella 35 km : n etäisyydellä kaupungin keskustasta. Suo sijaitsee rikkonaises - sa moreenimaastossa. Länsipuolella on luode-kaakkosuuntaine n selänne, jota myöten kulkee heikkokuntoinen yksityistie. Suon itäreuna rajoittuu Isoon ja Pieneen Viinijärveen (kuva 27). Suon pinta on m mpy ja viettää järviä kohti (n. 8 m / km). Suon pohja on itäpäässä osittain vesipinnan (163,5 m mpy ) alapuolella. Vanhan ojituksen ansiosta Möylynsuo on suureksi osaks i turvekangasasteella (varputurvekangasta). Koillisosassa on ly - hytkorsinevamuuttuman alue ja matalikoilla pallosararämemuuttu - maa. Mäntypuusto on keskitiheää ja osaksi riuku-, osaksi pino - tavara-asteella. Suossa on kaksi yli 1,5 m syvää aluetta, joista itäosas - sa sijaitseva isompi alue on alaltaan n. 10 ha ja länsiosass a sijaitseva pienempi alue n. 4 ha. Yli 2 m syvää aluetta o n vain 5 ha (taulukko 1 9). Taulukko 19. Möylynsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. % H 1-4 H5-10 H I-10 H 1-4 H5-10 H Koko suo 85 0,05 0,94 0,99 0,05 0,79 0, Yli 1 m 31 0,09 1,43 1,52 0,03 0,44 0, Yli 1,5 m 14 0,17 1,71 1,88 0,02 0,24 0, Yli 2 m 5 0,12 1,98 2,10 0,01 0,10 0, Möylynsuon turpeista on saravaltaisia 52 % ja rahkavaltaisia 47 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita on 1 %. Rahkavaltaista turvetta tavataan yleensä vain ohuena kerroksena suo n pinnassa, paitsi järviin rajoittuvilla osilla, missä se muodos - taa turvekerrostuman pääosan. Yleisenä lisätekijänä esiinty y tupasvillaa. Puunjäänteitä esiintyy sekä sara- että rahkavaltaisten turpeiden yhteydessä (kuva 28). Tupasvillaa sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 34 % ja puuta sisältävien 18 %.

34 Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä erittäin runsaast i (6,3 %), mutta 1-2 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,6 %). Pintaliekojen määrää nostaa selkälinjan kulku saarekkeiden läheisyydessä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 5,8. Laboratorionäytteet on otettu itäosan syvänteestä (tau - lukko 20). Ojituksen seurauksena turpeen vesipitoisuus o n pudonnut keskimäärin 87,8 % :iin ja kuivatilavuuspaino on noussut 115,2 kg/m 3, Turpeen keskimääräinen happamuus on 5,0 j a tuhkapitoisuus 5,0 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo o n 23,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 10,4 MJ/kg. Möylynsuon itäpäässä on yli 1,5 m syvää polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 10 ha ja sillä käyttökelpoista

35 turvetta 0,11 milj. suo-m 3, Turpeen kuiva-ainesisältö o n 13 x 10 3 t, jonka energiasisältö on 0,3 milj. GJ kuivana. Laskuissa on oletettu suon pohjalle jäävän 0,8 m hyödyntämätönt ä turvetta. Tuotannon kannalta hankaluutena on turpeen korke a liekopitoisuus sekä turvepatjan pohjaosien kuivatus.

36 Nimetönsuo (kl , x = 7095, y = 535) sijait - see Kajaanin kaakkoisosassa Leväsen järven pohjoispuolella. Etäisyys kaupungin keskustasta on 49 km. Suo rajoittuu luodekaakkosuuntaisiin moreenisaarekkeisiin. Kaakkoispäästä on sal - mien kautta yhteys Pöllösensuohon. Hyväkuntoinen metsäautoti e sivuaa suon itälaitaa (kuva 29). Suon pinta on m mpy ja viettää luoteesta kaakkoo n noin 10 m/km. Kuivatusmandollisuudet ovat erinomaiset. Pohjamaalajina on kivinen moreeni. Koko suo on ojitettu. Suotyypiltään keskiosat ovat varsinaisen saranevan muuttumaa, kaakkoispäässä on paikoin varsi - naisen sararämeen muuttumaa ja paikoin ruohoista turvekangasta. Luoteispään tyyppinä on tupasvillarämemuuttuma. Pääosa puustosta on keskitiheää harvennusvaiheessa olevaa männikköä. Sekapuuna esiintyy jonkin verran koivua. Suo on kaakkois- ja luoteispään pieniä syvänteitä lukuun - ottamatta matala (taulukko 21). Taulukko 21. Nimetönsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) al a pinta pohj a yht. pinta pohj a yht. (ha) % H I-4 H 5-10 H 1-10 H I-4 H 5-10 H1-10 Koko suo 65 0,35 0,78 1,13 0,23 0,51 0, Yli 1 m 30 0,42 1,13 1,55 0,13 0,34 0, Yli 1,5 m 12 0,76 1,34 2,10 0,09 0,16 0, Yli 2 m 7 1,20 1,18 2,38 0,09 0,08 0,17 23

37 Simakkasuo (kl , x = 7088, y = 540 ) sijaitsee Kajaanin kaakkoisosassa Laakajärven länsipuolella. Etäisyys kaupungin keskustasta on 60 km. Suo sijaitsee luode - kaakkosuuntaisten moreeniharjanteiden välissä ja on muodoltaa n hyvin pitkä ja kapea. Koillisreunalla on hyväkuntoinen metsä - autotie (kuva 31). Suon pinta on m mpy. Korkein kohta on Laakalais - ahon ja Laurosenkankaan välissä, mistä pinta viettää luoteeseen noin 10 m/km ja kaakkoon noin 5 m/km. Suoalue on kuivattavissa luoteispäästä Paskapuron ja lounaiskulmasta Simakkapu - ron kautta. Pohjamaalaji on moreenia, suon kaakkoisosass a esiintyy pohjalla lohkareita. Koko suo on ojitettu ja pääosin hyvin kuivunut, jonk a johdosta suotyypit ovat muuttuma-asteella. Suon eteläosass a tyyppinä on tupasvillarämemuuttuma ja pohjoisosassa vallitseva - na tyyppinä lyhytkortisen nevarämeen muuttuma. Puusto on mäntyä, enimmäkseen harvaa ja riukuasteella. Suon eteläosassa on 54 ha ja pohjoisosassa 18 ha yli 1,5 m syvää aluetta. Lisäksi suossa on muutamia pienialaisia syvän - teitä. Taulukosta 23 käy ilmi pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 23. Simakkasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H 1-4 H 5-10 H I-10 H 1-4 H 5-10 H I-1 0 $ Koko suo 215 0,26 0,95 1,21 0,57 2,04 2, Yli 1 m 119 0,38 1,30 1,68 0,45 1,55 2, Yli 1,5 m 75 0,46 1,54 2,00 0,35 1,15 1, Yli 2 m 28 0,41 2,11 2,52 0,12 0,59 0, Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 55 % ja saravaltaiste n 45 %. Tupasvillarahkaturve muodostaa suon eteläosassa pintaa n yhtenäisen, muutamia kymmeniä senttejä paksun kerroksen. Muuten pintaturve on tupasvillan sekaista sararahkaturvetta. Tur - vekerrostuman alemmissa osissa sara- ja rahkasaraturpeet

38 Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 55 % ja saravaltaiste n 45 Tupasvillarahkaturve muodostaa suon eteläosassa pintaa n yhtenäisen, muutamia kymmeniä senttejä paksun kerroksen. Muu - ten pintaturve on tupasvillan sekaista sararahkaturvetta. Turvekerrostuman alemmissa osissa sara- ja rahkasaraturpeet vuorottelevat. Näissä turpeissa on vain vähän lisätekijöitä (kuv a 32). Tupasvillapitoisten turpeiden kokonaisosuus on 38 % j a puuta sisältävien 8 %.

39 Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä kohtalaisesti (2,4 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,7 %). Suon keskell ä sijaitsevan saarekkeen pohjoispuolella on lähes lieoton alue. Yli metrin syvyydessä liekoja on koko suoalueella vain satun - naisesti. Keskimaatuneisuus koko turvekerrostumassa on 6,0, heikos - ti maatuneessa pintakerroksessa 3,5 ja hyvin maatuneessa pohja - kerroksessa 6,6. Pintakerroksen paksuus ja maatumisaste vaihtelee suon eri osissa. Eteläisimmässä osassa se on paksu j a hyvin heikosti maatunut. Myös suon keskiosassa se on paksu, mutta maatumisasteeltaan H4. Muualla vastaava kerros on ohu t tai puuttuu kokonaan. Kerrostuman keskivaiheilla turve on kes - kinkertaisesti tai hyvin maatunutta, pohjalla useimmiten hyvi n maatunutta (kuva 32). Laboratorionäytteitä on otettu kahdesta pisteestä Simakka - lampien läheisyydestä (taulukko 24). Ominaisuuksissa ei pis - teiden välillä ole huomattavia eroja. Turpeen happamuus o n keskimäärin 4,3, vesipitoisuus 89,7 %, kuiva-ainepitoisuu s 100,5 kg/ m 3 ja tuhkapitoisuus 3,3 %. Kuiva-ainepitoisuudet ova t turvekerrostuman yläosassa huomattavan korkeat johtuen tehokkaasta ojituksesta. Tehollinen lämpöarvo on kuivalla turpeell a 22,6 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 10,1 MJ/kg. Simakkasuossa on tuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvä ä aluetta kahdessa altaassa yhteensä 72 ha. Pinnassa on vaihtelevan paksuinen kerros (keskimäärin 0,5 m) heikosti maatunutt a tupasvillarahkaturvetta, joka ei sovi jyrsin- eikä palaturpeek - si. Mikäli pinnasta poistetaan turvetta keskimäärin 30 cm, voi - daan alempia kerroksia käyttää sekä jyrsin- että palaturpee n tuottamiseen. Kyseisellä 72 hain alueella ( ha) on tuotantokelpoista turvetta 0,86 milj. suo-m 3. Sen kuiva-ainesisältö on 86 x 10 3 t, jonka energiasisältö on 1,9 milj. GJ kuiva - na ja 1,7 milj. GJ 50 % :n käyttökosteudessa. Suon pohjall e on laskettu jäävän 0,5 metrin kerros turvetta tuotannon loput - tua.

40 Lahnassuo (kl ja , x = 7095, y = 534) sijaitsee Kajaanin kaakkoisosassa 35 km :n etäisyydell ä keskustasta. Lahnasjärven kylästä Halla-ahoon johtava ti e sivuaa suoalueen pohjoisreunaa. Suo rajoittuu lännessä Lahnas - järveen ja Koivikonjokeen, kaakossa pienten moreenisaarekkeiden parvi erottaa Lahnassuon Ukonsuosta. Muualla suo rajoittu u suuntautuneisiin moreenimäkiin (kuva 33). Vallitsevana pohjamaalajina on moreeni. Järveen rajoittuvalla suoalueella j a myös muualla painanteissa tavataan hiesua. Suon pinta on m mpy ja järven keskivedenkorkeu s on 167,2 m mpy. Korkeimmillaan suon pinta on koillisosass a Ylänteensuolla, josta pudotus suon keskiosiin on yli 10 m/km. Keskiosassa laajalla alueella vietto on alle 3 m/km. Suo viet - tää pohjoisesta, idästä ja etelästä länteen kohti Lahnasjärveä. Järven rantaan jää m leveä kaista, jota ei voida ojit - tamalla kuivattaa. Koko suo on ojitettu ja suotyypit ovat muuttuma-asteella. Laaja keskusta on pääasiassa varsinaisen sararämeen muuttumaa, paikoitellen esiintyy varsinaisen saranevan ja tupasvillarämeen muuttumaa. Reunaosissa on pohjoisessa kangasrämettä, idässä ja lännessä järven rantaa lukuunottamatta korpia ja pal - losararämettä, etelässä niinikään pallosararämettä. Puusto on mäntyvaltaista, paikoin tiheää, paikoin keskitiheää ja valta - osaltaan harvennusasteella. Pohjoisreunalla on useita pieni ä peltoalueita. Suon pohjoisosassa itäreunalta luoteispäähän saakka o n kapea syvänne, jossa on turvetta yli kaksi metriä. Länsi- j a eteläosan laajalla matalikolla syvyys jää alle 1,5 metrin. Taulukosta 25 käy ilmi pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää - rät syvyysalueittain. Taulukko 25. Lahnassuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala _ (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. $ H 1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H5-10 H Koko suo 280 0,24 1,00 1,24 0,66 2,80 3, Yli 1 m 180 0,30 1,30 1,60 0,54 2,33 2, Yli 1,5 m 75 0,37 1,89 2,26 0,28 1,42 1, Yli 2 m 49 0,42 2,14 2,56 0,21 1,05 1,25 36

41 Lahnassuon turpeista 90 % on sara- ja 10 % rahkavaltaisia. Sararahkaturve muodostaa paksuhkon kerroksen suon pintaan luoteisosassa, mutta esiintyy muualla vain paikoitellen ohuen a kerroksena. Reunaosissa turve on pääasiassa rahkasaraturvett a ja suon keskiosissa saraturvetta. Rahkavaltaisen turpeen l i sätekijöinä tavataan tupasvillaa, saravaltaisen yleisimmi n puuta ja kortetta. Monin paikoin saraturve on vailla mitää n lisätekijöitä (kuvat 34 ja 35). Puunjäänteitä sisältävää turvetta on 27 % ja tupasvillaa sisältävää 13 %. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,8 %), mut - te 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,4 %). Pintaliekoja esiinty y koko suoalueella, syvemmällä liekoja on satunnaisesti. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, heikosti maa - tuneen pintaturpeen 4,0 ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 6,3. Suon pinnassa on H4-maatumisasteella oleva kerros, joka useim - miten on ohut ja epäyhtenäinen, mutta keskiosissa suota paksuimmillaan metrin luokkaa. Turvekerrostuman keskiosat ova t keskinkertaisesti ja pohjakerros hyvin maatunutta (kuvat 3 4 ja 35). Laboratorionäytteitä on otettu kolmelta pisteeltä, jotk a sijaitsevat syvänteen itä-, keski- ja länsiosassa (taulukk o 26). Tuhkapitoisuuksien keskiarvot ovat pisteittäin 4,1, 3, 3 ja 1,9 %. Keskimääräinen happamuus on 4,2, vesipitoisuus 90,1 % ja kuiva-ainepitoisuus 92,2 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo o n kuivalla turpeella 22,1 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9, 8 MJ/kg. Lahnassuossa on 69 hehtaarin yhtenäinen yli 1,5 m syv ä allas, jossa on polttoturveteollisesti käyttökelpoista turvet - ta 1,21 milj. suo-m 3. Siinä on kuiva-ainetta 111 x 10 3 t, jonka energiasisältö on 2,5 milj. GJ kuivana ja 2,2 milj. GJ 50 % : n käyttökosteudessa. Laskelmissa on oletettu suon pohjalle jää - vän turvetta 0,5 metrin kerros. Turpeet ovat valtaosaltaan sa - ravaltaisia, joten sopivin tuotantomuoto on jyrsinturvetuotan - to. Palaturvetuotantoon sopivaa aluetta on suon luoteisnurkas - sa noin 5 hain alueella, missä turpeet ovat hyvin maatuneit a rahkaturpeita. Suuri liekopitoisuus voi paikoin haitata tuotantoa.