GEOLOGIAN TUTKIMU KE KU, Maaperäosasto TURVERAPORTTI 214 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto HAAPAJÄRVELLÄ TUTKITUT UOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Kuopio 1987
Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto 1987 : Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. Turveraportti 214, 49 sivua, 23 kuvaa, 13 taulukkoa, 2 liitettä. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Haapajärvellä soita vuosina 1983, 1984 ja 1986. Vuosien 1983 ja 1984 tutkimusten tulokset on julkaistu v. 1986 (Geologian tutkimuskeskus, Maaperäosasto, turveraportti 185). Nyt julkaistaan vuoden 1986 tulokset sekä annetaan kokonaisarvio Haapajärven hyödynnettävissä olevista turvevaroista. Kunnan alueella on tutkittu kaikkiaan 9 695 ha suota. Lisäksi on syvyystietoja 865 ha :n laajuiselta alueelta. Polttoturvetuotantoon soveliaaksi on arvioitu 1 724 ha, jossa nostettavissa olevaa polttoturvetta on 26,12 milj. suo-m³. en kuiva-ainepitoisuus on 2 505 10³ tonnia ja energiasisältö kuivana 51,96 milj. GJ (14,44 milj. MWh), 50 % kosteana 46,81 milj. GJ (13,01 milj. MWh) ja 35 % kosteana 48,74 milj. GJ (13,55 milj. MWh). Kun mukaan lasketaan VAPO :lla jo tuotannossa olevat suot sekä arvio vielä tutkimatta olevien soiden tuotantoon kelpaavasta alueesta, nousee polttoturvetuotantoala noin 2 700 hehtaariin, josta on arviolta saatavissa noin 41 milj. suo-m³ polttoturvetta. en energiasisältö on kuivana 81,08 milj. GJ (22,54 milj. MWh) ja vastaavasti 50 % kosteana 74,02 milj. GJ (20,58 milj. MWh) sekä 35 % kosteana 76,32 milj. GJ (21,22 milj. MWh). Avainsanat : suo, turve, inventointi, Haapajärvi Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto Geologian tutkimuskeskus PL 237 I BN 951-690-296--0 70101 KUOPIO 10 I N 0782-8527
I ÄLTÖ JOHDANTO 5 TUTKIMU MENETELMÄT 8 Kenttätutkimukset 8 Laboratoriotutkimukset 8 Arviointiperusteet 9 Laskelmat 10 Tulosten esitys 11 UOKOHTAI ET TULOK ET 13 YHTEENVETO 43 KIRJALLI UU 49 LIITTEET : 1. Merkkien ja lyhenteiden selitykset 2. Polttoturpeen luokitus
5 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus suoritti laajahkon turvevaraselvityksen Haapajärven kunnassa vuosina 1983 ja 1984. Tulokset on julkaistu vuonna 1986 ilmestyneessä Geologian tutkimuskeskuksen maaperäosaston turveraportissa nro 185. Vuonna 1986 tehtiin alueella suppea jatkotutkimus, jonka tuloksia käsitellään tässä raportissa. Kuvassa 1 ilmenevät kaikki GTK :n Haapajärvellä tutkimat suot. uot 1-45 on käsitelty edellisessä ja suot numerosta 46 lähtien tässä raportissa. Tutkimukset ovat osa Geologian tutkimuskeskuksen suorittamaa valtakunnan turvevarojen inventointia.
6 Kuva 1. Haapajärvellä tutkitut suot. uot 1-45 on tutkittu vuosina 1983 ja 1984. Niiden tulokset on julkistettu turveraportissa nro 185. uot 46-52 on tutkittu vuonna 1986 ja niiden tulokset julkistetaan tässä raportissa. oista 53-63 on syvyysmittaustiedot, mutta tarkempi tutkimus puuttuu. uot I, II ja III ovat Vapolla turvetuotannossa sekä suot IV ja V suojeltuja.
7 Haapajärvellä tutkitut suot 1. Rämeneva 2. Antinneva 3. Jokisuunneva 4. Pieni Haapaneva 5. Rämeneva 32. Nokkoudenjärvi 33. Juurikkaneva 34. Pykälöneva 35. Lampareenneva 36. Konineva 6. Aittosuo 7. Tervaneva 8. Juurikkaneva 9. Kellarilamminneva 10. Pitkäneva 37. Isoneva 38. Hirsineva 39. Lamminneva 40. Pesäneva 41. Lukkaristenneva 11. Kananeva 12. Kivikuru 13. Lehtosneva 14. Välineva 15. Niinineva 42. Ruosteneva 43. Malistenneva 44. Rantaneva 45. Rajaräme 46. Järvineva 16. Myllylänneva 17. Vihtaneva 18. Korsunneva 19. Rahkaneva 20. Hanhineva 47. Heikinräme 48. Pieni Rimminneva 49. Rimminneva 50. Purhonneva 51. Korpineva 21. Lähdesuo 22. Makuusuo 23. avineva 24. avineva 25. Makkaraneva 52. Niinineva 53. Pirttineva 54. Isoräme 55. Rajaneva 56. Heinineva 26. Ankonahonneva 27. Murisjärvenneva 28. Lammineva 29. Kettukaarronneva 30. Multakaarroneva 57. Hirvasneva 58. Teerineva 59. Hakulinneva-Tulponneva 60. Hakulinneva 61. iiponneva 31. Petäjäneva 62. Pöyhösenräme 63. Pesäneva
TUTKIMU MENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, ten, Häikiö 1984). uot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle kohtisuoria poikkilinjoja. Poikkilinjat ovat yleensä 400 m :n välein. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sadan metrin välein. Niiden sijainti maastossa on merkitty paaluin. Tutkimuslinjojen lisäksi on soille tehty syvyydenmittauslinjoja. yvyydet näillä samoinkuin tutkimuslinjoilla on mitattu 50 m :n välein. yvyyspisteitä ei ole paalutettu. Kullakin tutkimuspisteellä tehtiin seuraavat havainnot : suotyyppi, ojitus, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys sekä puuston tiheys ja laatu. Muita havaintoja on tehty tarpeen mukaan. Turvekerroksen rakenteen selvittämiseksi määritettiin kullakin tutkimuspisteellä turvelajit, turpeen maatuneisuus, kuituisuus ja kosteus. Näytteet otettiin ns. venäläisellä suokairalla. Kerrostumassa esiintyvien liekojen määrää selvitettiin luotaamalla kahden metrin tangolla kymmenen kertaa tutkimuspisteiden ympärillä. oilta on lisäksi otettu näytteitä laboratoriomäärityksiä varten. Näytteet ovat tilavuustarkkoja ja ne on otettu tätä tarkoitusta varten kehitetyllä mäntäkairalla (M. Korpijaakko 1981). Laboratoriotutkimukset Näytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin tutkimuspisteiltä, jotka edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa. Turpeen happamuus on mitattu suoraan märästä näytteestä. Vesipitoisuus on ilmoitettu prosentteina märkäpainosta (kuivatus 105ºC :ssa) ja tuhkapitoisuus prosentteina turpeen kuivapainosta (hehkutus 815 ± 25ºC). Lämpöarvot on määritetty LECO AC
9 300-kalorimetrillä (A TM D 3286-77) ja tulokset on ilmoitettu megajouleina kilogrammaa kohti (MJ/kg). Lisäksi määritettiin rikkipitoisuus LECO-rikinmäärityslaitteella. Arviointiperusteet Turpeiden käyttökelpoisuutta selvitettäessä on nojauduttu Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (liite 2). Mikäli turve täyttää nämä vaatimukset tuhka- ja rikkipitoisuuden ja lämpöarvon suhteen, se soveltuu polttoturpeeksi seuraavasti : - araturve (C) soveltuu myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittävästi sitovaa ainetta, esim. maatunutta rahkaa, jotta palat pysyvät koossa. - Rahkaturve ( ) ja sekaturve soveltuu kohtalaisesti ja hyvin maatuneena (H5-10) sekä jyrsin- että palaturpeeksi. oiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on käytetty nelijakoa : (1) polttoturvesuo, (2) kasvuturvesuo, (3) suojelusuo ja (4) muu käyttö, joista jälkimmäinen tarkoittaa lähinnä suon jättämistä luonnontilaiseksi tai esim. metsänviljelyyn. Perinteisesti polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty kahta metriä, mutta käytännön raja on nykyään 1,5 m. Mikäli turpeen kuiva-ainepitoisuus on suuri, on tuotantokelpoiseksi katsottu yli metrinkin syvyiset alueet. Jyrsinturvetuotantoon soveliaan alueen vähimmäiskooksi on otettu 20 ha. Käytännössä näin pienen kentän kunnostaminen tuotantoon vaatii, että lähistöllä on muitakin tuotantoalueita. Palaturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskokoa on vaikea määritellä, koska kyseeseen saattaa tulla myös pienimuotoinen kotitarvetuotanto. Tapaukset on arvioitava yksittäin ottaen huomioon mm. tiestö sekä kuivatus ja kunnostustyöt sekä kerrostuman liekoisuus. Yksinomaan kasvuturvetuotantoon soveltuvaksi on katsottu suo, jossa on pinnalla vähintään 80 cm heikosti maatunutta (H1-3) rahkaturvetta 30 ha :n alalla. uon omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole otettu huomioon. en sijaan mm. pitkälle viedyt metsänhoidolliset toimen-
- 1 0 - piteet, turvealueiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat on huomioitu. Mikäli suossa on huomattavasti hyödynnettävissä olevaa turvetta on sen määrä ja energiasisältö arvioitu, vaikkei suo jostain em. syystä olisikaan tuotantoon otettavissa. Laskelmat Turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa. yvyysvyöhyke on metrin ja puolen metrin välein piirrettyjen syvyyskäyrien välinen alue. yvyysvyöhykkeen turvemäärä on saatu kertomalla vyöhykkeen pinta-ala sillä olevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskisyvyydellä. Tämän jälkeen on koko suon ja eri syvyysalueiden turvemäärät saatu laskemalla vyöhykkeiden turvemäärät yhteen. uossa olevan turpeen määrä on ilmoitettu miljoonina suokuutiometreinä (milj. suo-m³ ). Polttoturpeen tuotannossa mahdollisesti saatavissa olevan turpeen määrä on saatu vähentämällä kyseisen alueen turpeen kokonaismäärästä heikosti maatuneen rahkaturpeen ja pohjalle jäävän noin 50 cm :n paksuisen turvekerroksen osuus. Tuotantomenetelmistä johtuvia vähennyksiä ei ole otettu huomioon. Koko suon samoinkuin eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla turvemäärä pinta-alalla. uossa olevan kuiva-aineen määrä on saatu kertomalla suokuutioiden lukumäärä yhden suokuution sisältämällä kuiva-ainemäärällä (kg/suo-m³ ).Kuiva-ainemäärä ilmoitetaan tuhansina tonneina (10³t). Energiasisältö on laskettu sekä kuivalle että 50 ja 35 kostealle turpeelle. Kuivalle turpeelle se saadaan kaavasta 1 ja kostealle turpeelle kaavasta 2.
- 11 jossa E = energiasisältö, N suo-m³ = suokuutioiden lukumäärä, Dd = suokuution sisältämä kuiva-aine (kg/suo-m³ ), H u = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), Hú = kosteudessa K olevan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus (%). Tulos on ilmoitettu miljoonina gigajouleina (milj. GJ). Mikäli suosta ei ole tilavuustarkkoja näytteitä, on suokuution sisältämä kuiva-ainemäärä arvioitu sen ja vesipitoisuuden välisen riippuvuuden perusteella (Korpijaakko, Häikiö, Leino 1981). Jos suolta ei ole saatu ollenkaan laboratorionäytteitä, on laskelmissa käytetty muista vastaavista turvekerrostumista saatuja keskiarvolukemia. TULO TEN E ITY uoselostukset : Kustakin suosta on kirjoitettu selostus, jossa käsitellään suon sijaintia, laskusuhteita, suotyyppejä, ojitustilannetta, turvelajeja, maatumisastetta jne. Pinta-alatiedot, keskisyvyydet ja turvemäärät samoinkuin laboratoriomääritysten tulokset ilmenevät mukaan liitetyistä taulukoista. elostuksen lopussa on arvio suon käyttökelpoisuudesta sekä laskelma mahdollisesti nostettavissa olevan, tuotantoon kelpaavan turpeen määrästä ja energiasisällöstä. Kartat : elostuksen mukana seuraa suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden keskisyvyydet sekä tutkimuspisteiden keskimääräiset maatumisasteet. Lisäksi on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittavat käyrät. uokartat on piirretty mittakaavaan 1 :10 000, josta ne on pienennetty sivuille sopiviksi. Merkkien selitykset ovat liitteessä 1. On huomattava, että kartoista ilmenee heikosti maatuneen pintaturvekerroksen paksuus, mutta ei sen turvelaji (tutkimuspisteen alla olevan osamäärän osoittaja, liite 1), joten tätä lukemaa ei sinällään, tarkistamatta myös pintakerroksen turvelajia, voida hyödyntää arvioitaessa suon käyttökelpoisuutta.
12 Tutkimuslinjastojen paikantamisen helpottamiseksi on mukaan liitetty myös kopiot Maanmittaushallituksen 1 :20 000 mittakaavaisista peruskartoista, joihin on merkitty tutkimuslinjastot ja -pisteet. Profiilit : Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistettu poikkileikkauskuvin, joihin turvelajit, maatuneisuudet ja pohjamaalajit on merkitty symbolein sekä lisäksi suotyypit lyhentein (liite 1).
1 3 - UOKOHTAI ET TULOK ET sivu 46. Järvineva 13 47. Heikinräme 20 48. Pieni Rimminneva 24 49. Rimminneva 29 50. Purhonneva 32 51. Korpineva 34 52. Niinineva 40
1 4-46.Järvineva (kl. 3322 03, x = 7091, y = 2429) sijaitsee runsaat 20 km koilliseen Haapajärven kaupungista. uon eteläpuolisko kuuluu Haapajärveen ja pohjoispuoli jakautuu Haapaveden ja Kärsämäen kuntien kesken. Tässä raportissa käsitellään Haapajärven puoleista osaa. uon pinta on 133,8-139,5 m mpy ja viettää itään ja kaakkoon. Vedet laskevat ojia myöten Kuusaanjärveen (kuvat 2 ja 3). Taulukko 1. Järvinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. yvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht, H 1-10 pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht. H 1-10 Koko suo 475 0,5 0,8 1,3 2,42 3,75 6,17 100 Yli 1,0 m 305 0,6 1,1 1,7 1,91 3,27 5,18 84 Yli 1,5 m 190 0,7 1,3 2,0 1,28 2,54 3,82 62 Yli 2,0 m 90 0,7 1,7 2,4 0,64 1,49 2,13 35 Järvinevan A-linjaston lounaisosa - Lemppaanneva (kuva 2) - on pääosin luonnontilaista rahkaneva. Reunamat ovat ojitettua pallosara-, rahka-, tupasvilla- ja lyhytkortista nevarämettä. A-linjaston pohjoisosa on ojitettu turvetuotantoa varten. uotyypit ovat varsinaisen saranevan ja sararämeen muuttumia sekä reunamilla rahkanevaa ja -rämettä sekä niiden ojikkoa ja muuttumaa. B-linjaston alue on niinikään ojitettu turvetuotantoa varten (kuva 2). B-selkälinjasta länteen oleva alue on varsinaisen sararämeen ja -nevan muuttumaa. elkälinja ja siitä itään oleva alue on tupasvillarämeen, rahkarämeen ja lyhytkortisen nevarämeen ojikkoa ja muuttumaa. Järvinevan turpeesta on noin 60 sara- ja loput rahkavaltaista. Rahkaturpeesta on valtaosa suon rahkoittuneessa pintakerroksessa ja saraturve pääosin syvemmissä kerroksissa lukuun ottamatta saraneva- ja -rämealueita, joissa se muodostaa kerrostuman pinnasta pohjaan asti (kuvat 4-6).
18 - Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu neljältä tutkimuspisteeltä (taulukko 2). aadut tulokset vastaavat polttoturpeelle asetettuja laatuvaatimuksia (liite 2). Järvineva soveltuu osittain polttoturvetuotantoon. Parhaiten soveltuu noin 90 ha :n laajuinen alue A-linjaston pohjoisosassa. Heikommin soveltuu matalahko, 90 ha :n laajuinen B-linjastolla sijaitseva alue (kuva 3). VAPO on jo varannut molemmista alueista suuren osan polttoturvetuotantoon (kuva 2). A-linjaston lounaisosassa paksu heikosti maatunut pintarahkakerros vaikeuttaa polttoturvetuotantoa.
- 21 Alla olevassa jaotelmassa on laskettu tuotantoon soveltuvien alueiden mahdollisesti tuotettavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 10). Pintaala ha Turvetta milj.³ suo-m Kuivaainetta 10³ t Energiasisältö milj. GJ kuivaturve turve 50 % kost. 35 % kost. turve 90 (A) 1,35 143 2,98 2,63 2,78 90 (B) 0,99 126 2,77 2,46 2,59 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä (A) 106 kg, (B) 127 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (A) 20,8 MJ/kg, (B) 22,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo (A) 9,2 MJ/kg, (B) 9,8 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen lämpöarvo (A) 12,7 MJ/kg, (B) 13,4 MJ/kg. 47. Heikinräme (kl. 3321 06, x = 7069,7, y = 2431,3) sijaitsee noin 16 km itään Haapajärven kaupungista Kuonanjärven länsipuolella. uo rajoittuu mataliin hiekkakankaisiin. Pohjoisosaan on raivattu uutta peltoa. Pinta on 135,5-139,7 m mpy ja viettää pohjois-koilliseen kohti Kuonanjokea. Vietto on noin 3 m/km (kuvat 7 ja 8). uon pohjoispuoli on tupasvilla-, rahka- ja lyhytkortista nevarämettä sekä paikoin lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa. Eteläosa ja reunamat ovat tupasvilla- ja pallosararämettä. uo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Puusto vaihtelee vajaatuottoisesta taimistoon ja varttuneeseen kasvatusmetsikkö. Pääpuulaji on mänty. Yli 1,5 m syvän alueen turpeesta on noin 52 % rahka- ja loput saravaltaista. Yleisin yksittäinen turvelaji on rahkasaraturve (47 %). euraavina ovat rahkaturve (38 %) ja sararahkaturve (14 %). Rahkaturpeet ovat suon pintakerroksissa ja saraturpeet pohjalla (kuvat 9 ja 10).
22 - Taulukko 3. Heikinrämeen pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. yvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht. H 1-10 pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht. H 1-10 % Koko suo 145 0,3 0,8 1,1 0,48 1,18 1,66 100 Yli 1,0 m 62 0,5 1,4 1,9 0,34 0,85 1,19 72 Yli 1,5 m 43 0,6 1,6 2,2 0,25 0,71 0,96 58 Yli 2,0 m 30 0,7 1,8 2,5 0,20 0,54 0,74 45
- 24 - Turvekerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 5,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Liekoja on metrin syvyyteen asti runsaasti. Laboratoriomäärityksiä ei suolta ole tehty. Heikinrämeellä on noin 40 ha :n laajuinen alue, joka syvyytensä puolesta sopisi turvetuotantoon, mutta paksu heikosti maatunut pintarahkakerros (0,6 m) sekä liekojen suuri määrä tekevät tuotannon kannattamattomaksi.
25-48. Pieni Rimminnneva (kl. 2343 07, 09, x = 7060,3, y = 2564,0) sijaitsee noin 12 km etelään Haapajärven kaupungista. uota reunustavat moreenikankaat. Etelässä salmet liittävät sen Rimminnevaan. uon länsipuolella on metsäautotie (kuvat 11 ja 12). Pinta on 147,4-150,7 m mpy ja viettää etelään noin 4 m/km.
28 - Taulukko 4. Pienen Rimminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. yvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht. H 1-10 pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht. H 1-10 % Koko suo 30 0,2 0,7 0,9 0,07 0,22 0,30 100 Yli 1,0 m 11 0,4 1,4 1,8 0,04 0,16 2,20 67 Yli 1,5 m 8 0,3 1,7 2,0 0,03 0,14 0,17 56 Yli 2,0 m 5 0,2 2,1 2,3 0,01 0,10 0,11 39 uo on kokonaan ojitettu. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämeen ojikko ja muuttuma sekä lyhytkortisen nevarämeen ojikko. Reunamilla esiintyy pallosararäme- ja kangasrämeojikkoa. Keskustassa on pieni rimpinevaojikkoalue. Puusto on pääosin keskinkertaisen tiheää vajaatuottoista rämemännikköä. Yli 1,5 m syvän alueen turpeesta on noin 60 sara- ja 40 % rahkavaltaista. Yleisimmät yksittäiset turvelajit ovat rahkasaraturve (55 %) ja sararahkaturve (21 %) (kuva 13). Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,7, hyvin maatuneen osan (H 5-10) 6,2. Heikosti maatunut pintarahkakerros on ohut. uon yli 1,5 m syvä alue soveltuu turvelajiensa puolesta polttoturvetuotantoon sekä jyrsin- että palaturvemenetelmällä. Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna suolta saatavan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 10) : Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ ala milj, ainetta kuiva- 50 % kost. 35 % kost. ha suo-m³ 10³ t turve turve turve 11 0,11 10 0,21 0,18 0,20
- 29 - Pieneltä Rimminnevalta ei ole otettu laboratorionäytteitä. Laskelmissa on käytetty seuraavia arviolukemia : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 93 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,6 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,1 MJ/kg. Mikäli suolle suunnitellaan turvetuotantoa pitää turpeen tuhkapitoisuus määrittää.
30-49.Rimminneva (kl. 2343 08, x = 7059,4, y = 2564,2) sijaitsee noin 13 km etelään Haapajärven keskustasta. Pohjoisessa salmet yhdistävät Rimminnevan Pieneen Rimminnevaan, muualla se rajoittuu moreenikankaisiin. Suon länsipuolella on metsäautotie (kuvat 11 ja 12). Suon pinta on 139,7-146,6 m mpy ja viettää kaakkoon noin 7 m/km. Taulukko 5. Rimminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht, H 1-10 pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht. H 1-10 % Koko suo 70 0,5 0,9 1,4 0,34 0,65 0,99 100 Yli 1,0 m 37 0,6 1,4 2,0 0,20 0,54 0,74 75 Yli 1,5 m 23 0,7 1,8 2,5 0,16 0,42 0,58 59 Yli 2,0 m 17 0,6 2,2 2,8 0,11 0,37 0,48 48 Suo on keskustan vähäistä rimpineva-aluetta lukuunottamatta ojitettu. Muualla vallitsevat varsinaisen saranevan ja rimpinevan muuttuma sekä ojikko. Reunamilla esiintyy tupasvilla-, kangas- sekä korpirämeen ojikkoa ja muuttumaa. Puusto on valtaosin mäntyä, joukossa myös koivua. Metsikkö on pääosin keskitiheää taimikkoa. Noin 80 turpeista on sara- ja loput rahkavaltaisia. Kerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 5,3. Heikosti maatunut pintarahkakerros on ohuehko (noin 25 cm) (kuvat 14 ja 15). Taulukossa 5 esitetyt heikosti maatuneen pintakerroksen paksuudet sisältävät myös alle H 4 -maatuneen saraturpeen, joka soveltuu polttoturpeeksi. Suolta on otettu yksi näytesarja laboratoriomäärityksiä varten. 60-70 cm :n syvyydestä otetun näytteen tuhkapitoisuus on poikkeuksellisen korkea (taulukko 6). Sen lienee aiheuttanut suolla virtaava puro (kuva 11).
- 33 - Turvekerrostuman yli 1,5 m syvä alue soveltuu rakenteensa puolesta hyvin polttoturvetuotantoon sekä jyrsin- että palaturvemenetelmällä. Mikäli tuotantoa suolle suunnitellaan, tuhkaja rikkipitoisuusmäärityksiä pitäisi tehdä lisää. Seuraavassa jaotelmassa on laskettuna suon yli 1,5 m syvältä alueelta nostettavissa olevan polttoturpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 10). Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ ala milj. ainetta kuiva- 50 % kost. 35 % kost. ha suo-m³ 10³ t turve turve turve 23 0,41 38 0,77 0,67 0,73 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvolukemia : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 93 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,1 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen 8,8 MJ/kg. 50. Purhonneva (kl. 2343 09, x = 7062,5, y = 2564,4) sijaitsee noin 10 km etelään Haapajärven kaupungista. Matala, saarekkeiden pirstoma suo rajoittuu moreenikankaisiin. Pinta on 125-136 m mpy ja viettää kaakkoon noin 8 m/km (kuva 16 ja 17). Taulukko 7. Purhonnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht, H 1-10 pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht. H 1-10 Koko suo 80 0,3 0,4 0,7 0,20 0,32 0,52 100 Yli 1,0 m 13 0,4 0,8 1,2 0,06 0,10 0,16 31 Yli 1,5 m 3 0,6 1,0 1,6 0,02 0,03 0,05 10 Yli 2,0 m - - - - - - - -
3 4 - Suo on kauttaaltaan ojitettu. Pääasiallinen suotyyppi on varsinaisen sararämeen muuttuma. Reunamilla ja saarekkeiden lähellä esiintyy kangasrämettä, korpirämettä ja pallosararämettä muuttumineen. Turpeista on 90 sara- ja 10 % rahkavaltaisia. Kerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 5,1. Suo ei mataluutensa vuoksi kelpaa turvetuotantoon.
- 3 5-51. Korpineva (kl. 2343 09, x = 7066,2, y = 2560,8) sijaitsee noin 8 km lounaaseen Haapajärven kaupungista. Luoteessa suo liittyy Niininevaan, muualla se rajoittuu vaihtelevaan moreenimaastoon. Eteläisen osan läpi virtaa Leväperän kanava. Pinta on 102,5-105,5 m mpy. A-linjaston alueella pinta viettää luoteeseen noin 2 m/km, jonne myös vedet laskevat ojia myöten. Itäosassa (B-linjaston alue) vesien laskusuunta on itä (kuvat 18 ja 19).
- 38 - Taulukko 8. Korpinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht H 1-10 pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht. H 1-10 % Koko suo 160 0,7 0,8 1,5 1,13 1,26 2,39 100 Yli 1,0 m 100 0,9 1,1 2,0 0,90 1,10 2,00 84 Yli 1,5 m 70 1,0 1,4 2,4 0,71 0,94 1,65 69 Yli 2,0 m 46 1,2 1,5 2,7 0,55 0,70 1,25 52 A-linjaston alueen lounaisosa sekä reunamat ovat tupasvillarämeojikkoa ja -muuttumaa. Muualla A-linjastolla vallitsevat lyhytkortinen neva ja sen ojikko sekä paikoin lyhytkorsinevarämeen ojikko. Suon itäosan, B-linjaston alueen, suotyypit ovat tupasvillaräme, tupasvillarämeojikko, korpirämeojikko ja paikoin lyhytkorsinevarämeojikko. Keskialueita lukuun ottamatta se on ojitettu. Turpeesta on noin puolet rahka- ja puolet saravaltaista. A-linjaston alue on valtaosin saravaltaista ja B-linjaston alue rahkavaltaista turvetta (kuvat 20 ja 21). Kerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 5. Liekoja on vähän. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu pisteeltä A 700 (taulukko 9). Korpinevan A-linjaston alueella on noin 23 ha :n laajuinen polttoturvetuotantoon soveltuva alue (kuva 19, rasteroitu alue). Alueen turve on rahkasara- ja sararahkaturvetta, joka soveltuu sekä jyrsin- että palaturpeeksi. Seuraavassa jaotelmassa on laskettuna alueelta mahdollisesti nostettavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö : Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ ala milj. ainetta kuiva 50 % kost. 35 % kost. ha suo-m³ 10³ t turve turve turve 23 0,34 37 0,79 0,70 0,74
3 9 - Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 110 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,2 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,4 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo 12,9 MJ/kg.
4 1 52. Niinineva (kl. 2343 06, x = 7067,4, y = 2559,0) sijaitsee noin 10 km lounaaseen Haapajärven kaupungista. Kalajanjoki sivuaa suon luoteisreunaa, muualla sitä reunustavat moreenikankaat. Reunamat on osittain raivattu pelloksi. Pinta on noin 106-103 m mpy ja viettää luoteeseen kohden Kalajanjokea (kuvat 18 ja 22).
4 2 - Taulukko 10. Niininevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m³ ) pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht, H 1-10 pinta H 1-4 pohja H 5-10 yht. H 1-10 % Koko suo 175 0,3 0,7 1,0 0,52 1,26 1,78 100 Yli 1,0 m 82 0,4 1,0 1,4 0,33 0,84 1,17 66 Yli 1,5 m 32 0,3 1,5 1,8 0,10 0,53 0,63 35 Yli 2,0 m 4 0,2 1,8 2,0 0,01 0,07 0,08 4 Niinineva on kauttaaltaan ojitettu. Vallitsevat suotyypit ovat tupasvilla- ja lyhytkortisen nevarämeen muuttuma ja ojikko. Matalilla reuna-alueilla esiintyy pallosara-, korpiräme- ja kangasräme ojikkoa ja muuttumaa. Puusto on pääasiassa keskinkertaisen tiheää harvennus ja riukuasteen männikköä ja koivikkoa. Turpeista on noin 80 % rahka- ja 20 % saravaltaisia. Kerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 6,0. Niininevasta ei ole laboratoriomäärityksiä. Suolla on noin 30 ha yli 1,5 m syvää aluetta, mikä sopii turvekerrostuman rakenteen ja maatumisasteen puolesta polttoturvetuotantoon (kuva 22, katkoviivan rajaama alue). Mikäli alueelle suunnitellaan turvetuotantoa, on kerrostuman tuhkapitoisuus määritettävä. Tuotannon kannattavuutta heikentää alueella suoritetut metsänkasvatukselliset toimenpiteet. Mahdollisesti tuotantoon saatavissa olisi noin 0,4 miljoonaa suokuutiota, jonka arvioitu energiasisältö on kuivalle turpeelle laskettuna 0,74 milj. GJ ja 50 % kostealle turpeelle laskettuna 0,65 milj. GJ ja 35 % kostealle 0,69 milj. GJ. Laskelmissa on oletettu suokuution sisältävän 90 kg kuivaainetta sekä kuivan turpeen teholliseksi lämpöarvoksi 20,5 MJ/kg ja vastaavasti 50 % kostean turpeen lämpöarvoksi 9,0 MJ/kg (laskentaperusteet s. 10).
43 - YHTEENVETO Vuonna 1986 tutkittiin seitsemän suota, joiden yhteispinta-ala on 1 135 ha (taulukko 11). Polttoturvetuotantoon soveliasta aluetta on viidellä suolla yhteensä 267 ha (taulukko 12). Suurin yhtenäinen tuotantoon sovelias alue on Järvinevalla. Alue on VAPO :n hallinnassa. Kasvuturvetuotantoon soveliaita soita ei ole. Kaikkiaan Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Haapajärven kunnan alueella 9 695 ha suota, josta polttoturvetuotantoon soveltuvaksi on arvioitu 1 724 ha, ja siitä saatavissa olevan kuivan turpeen energiasisällöksi 51,96 milj. GJ (14,44 milj. MWh) ja vastaavasti 50 % kosteana 46,81 milj. GJ (13,01 milj. MWh) sekä 35 % kosteana 48,74 milj. GJ (13,55 milj. MWh) (taulukko 12, kuva 23). Edellä mainitun lisäksi on syvyystietoja 11 suolta eli 865 hehtaarin alueelta (taulukko 13). Kyseiset suot ovat matalia. VAPO :lla on tuotannossa kolme suota, joiden kokonaisala on noin 850 ha (kuva 23). Peruskartoilta on mitattu Haapajärven yli 20 ha :n laajuisten soiden pinta-alaksi 21 000 ha (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980), josta, kun otetaan huomioon edellä mainitut tiedot sekä suojeluun määrätyt suot (n. 290 ha) (kuva 23), on tutkittu 11 700 ha eli 56 %. Tutkimatta on vielä noin 9 300 ha. Tutkimusten alussa suoritetusta valinnasta johtuen ovat jäljelle jääneet suot pieniä ja repaleisia ja todennäköisesti matalia. Olettaen, että tästä määrästä 5 % soveltuu polttoturvetuotantoon saadaan Haapajärven polttoturvetuotantoon soveltuvaksi suoalaksi kaikkiaan noin 2 700 ha, josta on mahdollisesti tuotantoon saatavissa olevaa turvetta noin 41 milj. suo-m³ ja sen energiasisältö 81,08 milj. GJ (22,54 milj. MWh) kuivana ja vastaavasti 74,02 milj. GJ (20,58 milj. MWh) 50 % kosteana sekä 76,32 milj. GJ (21,22 milj. MWh) 35 % kosteana.
Syvyysalue > 0,3 m Taulukko 11. Haapajärvellä v. 1986 tutkittujen soiden numerotietoja. Suon nimi Kartta- Pinta- Keskisyvyys Keskimaatuneisuus Turvemäärä milj.suo-m³ lehti ala ha H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 46. Järvineva 3322 03 475 1,30 0,51 0,79 4,96 3,12 6,14 6,173 2,419 3,754 47. Heikinräme 3321 06 145 1,14 0,33 0,81 5,38 2,99 6,35 1,658 0,478 1,180 48. Pieni Rimminneva 2343 09 30 0,99 0,24 0,75 5,32 2,74 6,15 0,297 0,072 0,223 49. Rimminneva 2343 08 70 1,41 0,49 0,92 5,09 3,28 6,04 0,990 0,343 0,647 50. Purhonneva 2343 09 80 0,65 0,25 0,40 4,90 3,30 5,89 0,520 0,198 0,322 51. Korpineva 2343 09 160 1,49 0,70 0,79 4,86 3,45 6,12 2,388 1,126 1,262 52. Niinineva 2343 06 175 1,02 0,29 0,73 5,82 3,23 6,87 1,781 0,515 1,266 Yhteensä 1135 1,22 0,45 0,77 5,12 3,20 6,25 13,81 5,15 8,66 Syvyysalue > 1,0 m 46. Järvineva 3322 03 305 1,70 0,63 1,07 5,01 3,17 6,08 5,176 1,907 3,269 47. Heikinräme 3321 06 62 1,91 0,54 1,37 5,26 2,99 6,17 1,187 0,338 0,849 48. Pieni Rimminneva 2343 09 11 1,81 0,37 1,44 5,52 2,79 6,23 0,199 0,041 0,158 49. Rimminneva 2343 08 37 1,99 0,55 1,44 5,29 3,36 6,03 0,736 0,204 0,532 50. Purhonneva 2343 09 13 1,24 0,45 0,79 5,12 3,53 6,04 0,161 0,059 0,102 51. Korpineva 2343 09 100 2,00 0,90 1,10 4,90 3,51 6,05 2,000 0,902 1,098 52. Niinineva 2343 06 82 1,42 0,40 1,02 5,99 3,32 7,04 1,167 0,329 0,838 Yhteensä 610 1,74 0,62 1,12 5,15 3,26 6,20 10,63 3,78 6,85
Taulukko 11 jatkuu Syvyysalue > 1,5 m Suon nimi Kartta- Pinta- Keskisyvyys Keskimaatuneisuus Turvemäärä milj.suo-m 3 lehti ala ha H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 46. Järvineva 332203 190 2,01 0,68 1,33 5,05 3,16 6,01 3,815 1,283 2,532 47. Heikinräme 3321 06 43 2,22 0,58 1,64 5,32 3,00 6,15 0,956 0,250 0,706 48. Pieni Rimminneva 2343 09 8 2,07 0,33 1,74 5,68 2,72 6,23 0,166 0,026 0,140 49. Rimminneva 2343 08 23 2,53 0,68 1,85 5,27 3,41 5,95 0,582 0,157 0,425 50. Purhonneva 2343 09 3 1,60 0,60 1,00 5,34 3,50 6,45 0,048 0,018 0,030 51. Korpineva 2343 09 70 2,35 1,01 1,34 4,95 3,52 6,03 1,648 0,706 0,942 52. Niinineva 2343 06 36 1,75 0,42 1,33 5,97 3,21 6,83 0,629 0,150 0,479 Yhteensä 373 2,10 0,69 1,41 5,17 3,26 6,11 7,84 2,59 5,25 Syvyysalue > 2,0 m 46. Järvineva 3322 03 90 2,37 0,71 1,66 4,95 3,26 5,68 2,133 0,641 1,492 47. Heikinräme 3321 06 30 2,46 0,66 1,80 5,19 3,05 5,97 0,737 0,197 0,540 48. Pieni Rimminneva 2343 09 5 2,29 0,21 2,08 5,68 2,00 6,05 0,115 0,010 0,105 49. Rimminneva 2343 08 17 2,83 0,63 2,20 5,26 3,37 5,81 0,482 0,107 0,375 50. Purhonneva 2343 09 0 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,000 0,000 0,000 51. Korpineva 2343 09 46 2,67 1,21 1,46 4,91 3,50 6,08 1,229 0,555 0,674 52. Niinineva 2343 06 4 2,00 0,20 1,80 6,35 3,00 6,72 0,080 0,008 0,072 Yhteensä 192 2,49 0,79 1,70 5,05 3,32 5,86 4,78 1,52 3,26
Taulukko 12. Haapajärvellä v. 1986 tutkitut polttoturvetuotantoon soveltuvat suot. Suon nimi Pinta-ala (ha) Tuotettavissa oleva Määrä turve Energiasisältö milj. GJ/milj. MWh Suon nimi Koko suo Tuotant. sovelt. alue milj. suo-m³ kuivaainetta 10³t kuivaturve 50 % kostea turve 35 % kostea turve 45. Järvineva 475 180 2,34 269 5,75/1,60 5,09/1,42 5,23/1,45 48. Pieni Rimminneva 30 11 0,11 10 0,21/0,06 0,18/0,05 0,19/0,05 49. Rimminneva 70 23 0,41 38 0,77/0,21 0,67/0,19 0,74/0,21 51. Korpineva 160 23 0,34 37 0,79/0,22 0,70/0,20 0,72/0,20 52. Niinineva 175 30 0,40 36 0,74/0,21 0,65/0,81 0,70/0,20 Yhteensä 910 267 3,60 390 8,26/2,30 7,29/2,67 7,58/2,11
Taulukko 13. Suot, joista on syvyystietoja, mutta joita ei ole tutkittu. Suon nimi Karttalehti Koordinaatit x y Koko suo ha > 1,5 m syvä alue ha > 2,0 m syvä alue ha 53. Pirttineva 3321 03 7067 2429,5 150 - - 54. Isoräme 2344 07,10 7072 2570 140 - - 55. Rajaneva 2343 08 7057 2562 40 23 11 56. Heinineva 2344 11 7085 2571,5 66 19-57. Hirvasneva 2344 08 7085 2561 45 10-58. Teerineva 2344 09 7091,5 2562 50 12-59. Hakulinneva- Tulponneva 2344 08,09 7090 2564 100 - - 60. Hakulinneva 2344 09 7091 2565 80 3 2 61. Siiponneva 2344 09 7092 2566 80 15 8 62. Pöyhösenräme 2344 09 7092 2567 90 - - 63. Pesäneva 2344 10 7073 2572 24 18 - Yhteensä 865 100 21
49 - KIRJALLISUUS Korpijaakko, M., 1981. Uusi kairatyyppi tilavuustarkkojen turvenäytteiden ottamiseen. Suo 32, n :o 1, ss. 7-8. Korpijaakko, M., Häikiö, J., Leino, J., 1981. Vesipitoisuuden ja maatuneisuuden vaikutus turpeen kuivatilavuuspainoon. Suo 32, n :o 2, ss. 39-43. Korpijaakko, M., Koivisto, M., 1986. Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 185. Lappalainen, E., Häikiö, J., Heiskanen, P., 1980. Oulun läänin suoinventointi. Yhdistelmä pinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.6/80/24. Lappalainen, E., Stén, C-G., Häikiö, J., 1984. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos, opas n :o 6, 46 s. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje 1976. Turveteollisuus 1976 n :o 3. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje 1981. Turveteollisuus 1982 n :o 3.
LIITTEET
Merkkien ja lyhenteiden selitykset SUO KARTTA Luonnontitaiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korvet VL Varsinainen letto R I L Rimpiletto VSN Varsinainen saraneva RHSN Ruohoinen saraneva RIN Rimpineva KN Kalvokkaneva LKN Lyhytkortinen neva SIN Silmäkeneva RN Rahkaneva LUN Luhtaneva Muuttuneet suotyypit oj mu tk ojikko muuttuma turvekangas Suotyyppi- ja IRmu Suotyyppi liekoisuuskartto 1230 Lieko-osumat (kpl) syvyysväleillä 0-0.5, 0,5-1,0,1,0-1,5 ja 1,5-2.0m LR Lettoräme RHSR Ruohoinen sararäme VSR Varsinainen sararäme LKNR Lyhytkorsinevaräme TR Tupasvillaräme PSR Pallosararäme KGR Kangasräme IR Isovarpuinen räme RR Rahkaräme KER Keidasräme KR Korpiräme kamu Karhunsammalmuuttuma rhtk Ruohoturvekangas mtk Mustikkaturvekangas ptk Puolukkaturvekangas vatk Varputurvekongas jat k Jäkäläkanervaturvekongas V LK Varsinainen lettokorpi KOLK Koivulettokorpi LHK Lehtokorpi RHK Ruoho-ja heinäkorpi KGK Kangaskorpi VK Varsinainen korpi NK Nevakorpi RAK Rääseikkö kh pe ta pta jta Kytöheitto Pelto Turpeennostoalue Palaturpeen nostoalue Jyrsinturpeen nostoalue
Liite 2 Polttoturpeen luokitus PALATURPEEN LUOKITUS 1982 POS.* OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU P10 LAATU P12 LAATU P13 3 Kosteus, toimituserä % 30-50 30-45 20-38 4.4 Tehollinen lämpöarvo saa- MJ/kg 10 12 13 pumistilassa, vähintään MWh/m3 1,0 1,2 1,3 5.1 Tuhka kuiva-aineessa, max - kuukausikeskiarvo % 10 10 7 - toimituserä (tarvittaessa) % 15 15 10 6 Tuhkan sulamiskäyttäytyminen** 8 Kappalekoko, max mitat mm 150x200x 150x200x 100x100x 300 300 200 10 Murskan määrä, alle 20 mm, % max 11 Rikkipitoisuus, ilmoitetaan % jos yli 20 15 5 0,3 0,3 0,3 * Positionumerot viittaavat turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeeseen ** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120º C (Turveteollisuus 3-1982) JYRSINTURPEEN LUOKITUS 1976 POS. OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11S 3 Kosteus % 40-55 40-55 40-55 4.4 Tehollinen lämpöarvo Hu MJ/1kg yli 8 11 ± 2 11 ± 2 MJ/m yli 2500 yli 3000 yli 3000 5.1 Tuhka, kuukausikeskiarvo,,max % 10 8 8 yksittäinen näyte, max % 14 12 12 5.2 Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x 5.3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x 6 Kuljetustilavuuspaino liki- kg/m 3 main 250-450 250-450 250-450 7 Karkeus, ritilän mitat mm 100 x 200 100 x 200 40 x 40 9 Puun määrä, max. % 8 8 8 11 Rikkipitoisuus % y y y Tuotanto-, käsittely- ja kuljetustapa ym. lisätiedot x x x HUOM. : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mahdollisimman vapaa lumesta ja jäästä. X - ilmoitetaan tarvittaessa y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 % Eo. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäistapauksissa soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia. Pos.-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadinmäärittelyohjeeseen (Turveteollisuus 3-1976)