Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 354 LAPILAHDELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 354 GEOLOGICAL SURVEY OF FILAD Report of Peat Investigation 354 LAPILAHDELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The Peatlands and peat reserves of Lapinlahti Part 1 Espoo 2004 1
Luukkanen Ari 2004 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 354, 50 sivua, 43 kuvaa, 8 taulukkoa ja 3 liitettä Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 2002 Lapinlahden kunnan alueella 16 suota yhteispinta-alaltaan 1239 ha Tämä on noin 37 % kunnan koko suoalasta Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 18,7 milj suo-m 3 Soiden keskisyvyys on 1,4 m, josta heikosti maatuneen rahkaturpeen osuus on 0,1 m Turpeen keskimaatuneisuus on 4,5 Yli kaksi metriä syvän alueen pinta-ala on 347 ha ja turvemäärä 53 % koko tutkitun alan turvemäärästä Turpeista on saravaltaisia 83 %, rahkavaltaisia 15 % ja ruskosammalvaltaisia 2 % Luonnontilaisen suon osuus on noin 9 % suotyyppihavainnoista pintaalalla painotettuna Turvekankaan osuus on 43 % suotyyppihavainnoista Energiaturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,9 % kuivapainosta Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,22 %, vesipitoisuus 90,3 % märkäpainosta, kuiva-aineen määrä 99 kg/m 3 Energiaturpeeksi soveltuvan kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,9 MJ/kg Tutkituista soista 14:ää suositellaan energiaturvetuotantoon Turvetuotantoon soveltuva pinta-ala on 397 ha ja siinä on tuotantoon soveltuvaa turvetta on noin 8,2 milj suo-m 3 Tämän turpeen energiasisältö 50 %:n käyttökosteudessa on noin 4,0 milj MWh Kolmella suolla on turvetuotantoon soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkaturvetta Tätä turvetta on 7 ha:n alueella noin 50 000 suo-m 3 Avainsanat: suo, turvevarat, energiaturve, Lapinlahti Geologian tutkimuskeskus PL 1237 70 211 KUOPIO Sähköposti: ari luukkanen@gtk fi ISB 951-690-899-3 ISS 1235-9440 2
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Luukkanen Ari 2004 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 The Peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Part 1 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 354, 50 pages, 43 figures, 8 tables and 3 appendices The Geological survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Lapinlahti in 2002 Sixteen mires and bogs covering 1239 hectares were studied This is about 37 % of the total peatland area in Lapinlahti The peatlands studied contain a total of 18 7 million m 3 of peat in situ The mean thickness of peat is 1 4 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer which averages 0 1 m in thickness The mean humification degree of peat is H 4 5 The area deeper than two meters covers 347 hectares and contains 53 % of the total quantity of peat Eightythree per cent of the peat is Carex predominant, 15 % Sphagnum predominant and 2 % Bryales predominant Virgin peatland covers about 9 % of the total area Drained forest peatland covers 43 per cent of the studied peatland The average ash content of energy peat is 3 9 % of dry weight The water content of energy peat is 90 3 % of wet weight The average dry bulk density of energy peat is 99 kg per m 3 in situ and sulfur content 0 22 % of dry weight The average effective calorific value of dry energy peat is 20 9 MJ/kg Fourteen mires are suitable for energy peat production The total area suitable for energy peat production is 397 hectares The amount of mineable energy peat is some 8 2 million m 3 in situ The energy content at 50 % moisture content is about 4 0 million MWh Three mires covered 7 hectares have mineable and weakly decomposed surface peat layer The amount of that peat is some 50 000 m 3 in situ Key words: peatland, mire, peat reserves, energy peat, Lapinlahti Geological Survey of Finland P O Box 1237 FI -70 211 KUOPIO FILAD E- mail: ari luukkanen@gtk fi 3
4
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDATO 7 TUTKIMUSMEETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 7 AIEISTO KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 ARVIOITIPERUSTEET 11 TUTKITUT SUOT 12 1 Hukkasuo 12 2 Kiukonsuo 14 3 Vehmassuo 16 4 Teerisuo 19 5 Aumasuo 20 6 Savonneva 23 7 Pitkäsuo 25 8 Kivisuo 26 9 Vuohisuo 28 10 Teerisuo 30 11 Honkasuo 31 12 Polvisuo 32 13 Rappusuo 34 14 Rautakorpi 35 15 Lehtomäensuo 37 16 Suurisuo 44 TULOSTE TARKASTELUA 47 Suot ja soistuminen 47 Suoyhdistymät ja suotyypit 47 Turvekerrostumat 47 Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotannossa 48 Soidensuojelu 49 KIITOKSET 49 KIRJALLISUUTTA 50 LIITTEET 5
6
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 JOHDATO Lapinlahti sijaitsee Pohjois-Savossa ja kuuluu maakunnallisesti Ylä-Savon talousalueeseen, rajanaapureinaan Siilinjärvi, Maaninka, Sonkajärvi ja Varpaisjärvi Lapinlahdella on peruskartoilta tehdyn mittauksen mukaan luetteloitu yli 20 ha:n suuruisia suokuvioita 61 kpl (Lappalainen & al 1980) Geologista suota (turvetta yli 30 cm) näissä on yhteensä 3 320 ha Geologian tutkimuskeskus tutki Lapinlahden turvevaroja ensimmäisen kerran vuonna 1990, jolloin tutkittiin kaksi suota lähinnä maaperäkartoitusta silmälläpitäen Vuonna 2002 tutkittiin yhteensä 15 suota ja jo aiemmin raportoidulta Hukkasuolta otettiin muiden soiden ohella laboratorionäytteet Tähän Lapinlahden kunnan ensimmäiseen turveraporttiin sisältyy 16 suota Lapinlahden turvetutkimukset liittyvät osana GTK: n tehtävänä olevaan valtakunnan turvevarojen kokonaiskartoitukseen Tulokset palvelevat turpeen käyttäjiä ja antavat myös tietoja soiden ja turpeen soveltuvuudesta esimerkiksi maa- ja metsätalouteen sekä suojeluun ja virkistyskäyttöön Alueen turvetutkimukset ovat myös osana, nyt jo päättyneessä GTK:n ja Maanmittauslaitoksen yhteistyönä tehdyssä maaperäkartoituksessa Tässä julkaisussa on lyhyt kuvaus tutkituista soista ja arvio hyödyntämismahdollisuuksista sekä tulosten tarkasteluosa Soista on mahdollisuus tilata monipuolisia suoselostuksia, yksityiskohtaisia karttoja ja turvekerrostumien poikkileikkauskuvia sekä tietoja turpeen laadusta ja määrästä Tuloksia on saatavissa palstoittain, soittain, kunnittain tai vesistöalueittain Lisäksi on mahdollisuus saada tietoja laboratorioanalyyseistä Yksityiskohtaiset tutkimustiedot säilytetään GTK:n Kuopion yksikössä TUTKIMUSMEETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa noudatettiin GTK:n turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Stén & Häikiö 1984) Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jossa GPS- satelliittipaikantimen avulla suon hallitsevan osan poikki paikannettiin selkälinja ja tälle poikkilinjoja Poikkilinjat ovat yleensä 200 metrin etäisyydellä toisistaan (kuva 2) Tutkimuspisteet ovat selkälinjoilla 100 metrin välein Lisäksi soilla on syvyysmittauslinjoja ja -pisteitä, joilta mitattiin turvekerrostuman paksuudet 50 metrin välein Tärkeimmät tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon Jokaiselta tutkimuspisteeltä määritettiin suotyyppi ja suon pinnan mättäisyys (peittävyys-% ja korkeus) Suon kasvukerroksesta havainnoitiin hillan, karpalon ja kihokkien määrät (3-asteikko) Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet sekä tiheys- ja kehitysluokka Turvekerrostumien kairauksissa selvitettiin turvelajit lisätekijöineen (6-asteikko), turpeen maatuneisuus (10-asteikko), kosteus (5-asteikko), tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikko) ja liekoisuus (%- osuus) Lisäksi tutkittiin liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaalaji (kuva 3) Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin tilavuustarkat laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin käyttökelpoista turvekerrostumaa äytteistä määritettiin GTK:n Geopalvelukeskuksen (GPK) geolaboratoriossa Kuopiossa turpeen happamuus eli ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (+ 105 C:ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (+ 815 ± 25 :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo IKA (C 5000 DUO) kalorimetrillä (ASTM D 3286-77) (kuva 4) Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuivaaineen määrä (kg/suo-m 3 ) Samalla analysoitiin, osasta näytteistä rikkipitoisuus rikkianalysaattorilla (810L) ja hiili- sekä typpipitoisuus hiili-typpi- analysaattorilla (820L) Osasta näytteitä analysoitiin ryhmä alkuaineita (menetelmänä 503P) kuningasvesiuutolla + 90 C:ssa ICP- AES- tekniikalla Analysoidut alkuaineet olivat: Al, As, B, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, La, Mg, Mn, Mo, a, i, P, Pb, S, Sb, Sn, Sr, Ti, V, ja Zn 7
Lapinlahdella vuonna 2002 tutkitut suot 04.512 04.514 04.513 04.516 04.517 04.581 04.589 3341 04 07 10 13 14 9 15 5 1 12 8 3 6 7 04.518 2 04.635 04.634 4 16 03 06 10 09 12 Ñ Lapinlahti 11 04.511 04.594 04.595 3332 02 05 08 11 5 Tutkitut suot 04.511 Valuma-alue Suot Pellot Vesistö Tiet Rautatie 04.519 04.592 04.591 04.652 04 07 10 333106 09 12 0 10km 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Hukkasuo Kiukonsuo Vehmassuo Teerisuo Aumasuo Savonneva Pitkäsuo Kivisuo Vuohisuo Teerisuo Honkasuo Polvisuo Rappusuo Rautakorpi Lehtomäensuo Suurisuo Kuva 1 Lapinlahdella vuonna 2002 tutkitut suot ja niiden sijoittuminen vesistö- ja valuma-alueisiin nähden 4 VUOKSE VESISTÖALUE 4 5 Iisalmen reitin va 4 51 Onkiveden alue 4 511 Onkiveden lähialue 4 512 erkoonjärven alue 4 513 Myllyjoen vesistöalue 4 514 Koivujoen vesistöalue 4 516 Kirmanjoen vesistöalue 4 517 Mätäsjoen vesistöalue 4 518 Suurijoen vesistöalue 4 519 Kirjopuron vesistöalue 4 58 Sonkajärven reitin vesistöalue 4 581 Kilpijärven-Hernejärven alue 4 589 Varpasjoen vesistöalue 4 59 aarvanjoen vesistöalue 4 591 aarvanjoen alaosan alue 4 592 Ala-Pitkän alue 4 594 Luhinjoen vesistöalue 4 595 Torkonjoen vesistöalue 4 6 ilsiän reitin vesistöalue 4 63 Syvärin alue 4 634 Urimojoen vesistöalue 4 635 Syvärinjoen vesistöalue 4 65 Siilinjoen vesistöalue 4 652 Pöljänjoen vesistöalue 8
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1-330m -70m -200m A1200m 183.1 18 35 31 0 / 37 6 0 / 26 0 / 13 3.2 3.0 3.4 403.7 30 14 37 140 / 31 2 / 38 324.0 3.6 0 / 36 24 23 21 8 9 18 32 320 / 40 32 0 3.1 0 / 19 3.9 3.1 / 29 80 / 11 283.2 0 / 31 3.4 32 30 23 15 15 23 304.2 0 / 21 3.5 250 / 32 23 26 3 0 / 14 30 3.2 15 0 / 28 26 25 16 27 250 / 28 0 3.2 3.2 3.1-190m 3.1 / 25 250 / 28 0 / 21 25 3.2 3 13 0 / 17 4.0 84.8 5 0 / 5 6 0 / 6 3-70m A1100+160m A900+215m A0 3.5 8 12 0 / 11 3.7 0 / 24 A300+220m A100+160m A700+600m A500+500m Savonneva, 22334, Lapinlahti, kl. 3332 09 Turpeen paksuus 0-1m 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 3-4m 6.4 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen pintakerroksen/ koko turvekerrostuman paksuus (dm) 15 Turvekerrostuman paksuus (dm) 0 100 200 300 400 500m 2/17 Kuva 2 Esimerkki suokartasta Merkkien selite liitteessä 2 9
Kuva 3 Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiileista Merkkien selite liitteessä 2 AIEISTO KÄSITTELY JA TULOSTEET Tutkimusaineisto on tallennettu GTK:n turvetietokantaan Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym 1983) Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, ja nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet on laskettu turvemäärillä painottaen Lieko-osumat on muutettu kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0 1 ja 1 2 metrin välisissä syvyyskerroksissa Jokaisesta suosta on tässä raportissa olevan suppean kuvauksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, suokartta ja poikkileikkauskuvia Suokartassa on tutkimus- ja syvyysmittauspisteet, pistekohtaiset turvepaksuudet sekä turpeen keskimääräinen maatuneisuus Kartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2) Poikkileikkauskuvilla selvennetään turvekerrostuman rakennetta Kuvista käy ilmi turvelajit, tur- 10
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Kuva 4 Laborantti Arja Salpakari määrittämässä turpeen lämpöarvoa uudella IKA (C 5000 DUO) kalorimetrillä (kuva ) peen maatuneisuus, pohjamaalajit, suotyypit ja lieko-osumat (kuva 3) Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK:n turvetutkimusaineistosta on saatavissa atk-tulosteita tasokarttoina ja listauksina esimerkiksi suotyypeistä, liekoisuudesta, suon pinnan ja pohjan korkeudesta, liejuista sekä pohjamaalajeista Samaan karttaan, yhdelle tutkimuspisteelle voidaan merkitä kerralla kaksi eri tietoa ARVIOITIPERUSTEET Turvekerrostuman koko ja paksuus, turvelajit, turpeen maatuneisuus sekä turpeen muut fysikaaliset ja tietyt kemialliset ominaisuudet ja kuivatettavuus ovat tärkeimpiä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon Rahkaturve soveltuu energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on vähintään H 5 Saraturve soveltuu energiakäyttöön heikomminkin maatuneena Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen paksuus on yli 0,6 m se soveltuu useimmiten käytettäväksi ympäristöturpeena Kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat sen verran tiukemmat, ettei tällä alueella juurikaan kasvuturpeeksi soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaturvetta löydy Ympäristöturpeella ymmärretään tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H 1-4 ) rahkavaltaista turvetta Ohut heikosti maatunut pintarahkakerros on luokiteltu energiaturpeeksi, koska se kunnostusvaiheessa sekoittuu alla olevaan maatuneempaan rahkaturpeeseen tai saraturpeeseen ja voidaan siten tuottaa energiaturpeena Turpeiden ja soiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on nojauduttu Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen Tuhka- ja rikkipitoisuuden osalta on sovellettu jyrsin- ja palapolttoturpeille asetettuja laatuvaatimuksia (liite 3) Tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty 1,5 metriä Parantuneen tuotantotekniikan ansiosta tuotetaan nykyisin vieläkin matalampia alueita Tuotantoon soveltuvalle alueelle ei ole asetettu vähimmäiskokoa vaan pienetkin alueet on huomioitu Käyttökelpoisen energiaturpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty 0,3 0,5 m, mikä vastaa tuotannon jälkeen suon pohjalle jäävää turvekerrosta Käyttökelpoisen, ympäristöturpeena tuotettavan turpeen vähimmäissyvyytenä on pidetty 0,6 metriä Soiden käyttömuotoja arvioitaessa on myös otettu huomioon soiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat Soiden omistussuhteita ei ole selvitetty 11
TUTKITUT SUOT 1 Hukkasuo Hukkasuo (kl 3332 09) sijaitsee vajaat 15 km Lapinlahden keskustasta koilliseen Suo rajoittuu etelässä Kivisuohon Muualla on vaihtelevapiirteistä moreenimaastoa Koko suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 144 155 m ja pinta viettää eteläkaakkoon Suon eteläosa on tutkittu linjastomenetelmällä ja pohjoisosa hajapisteillä Hukkasuosta on tehty kaksi erillistä tutkimusselostetta (Häikiö 1999 ja 2001) sekä kolmas tutkimusseloste (Luukkanen 2002) Hukkasuon turpeiden laboratoriomääritysten tuloksista Hukkasuo kuuluu kokonaisuudessaan ATURA:an (kuva 5) Vedet laskevat pääosin suon eteläpuolisen Kivisuon kautta Polvijokeen virtaavaan Humalapuroon Lounaisosan vedet laskevat ojia pitkin lounaaseen suoraan Polvijokeen, jota pitkin edelleen Lammakkeenjokeen ja Onkiveden Lapinlahteen (84,7 m mpy) Hukkasuo on lähes kokonaan luonnontilainen Suon itä-, etelä- ja länsireunoilta on ojitettu yhteensä vajaan 20 ha:n alue Hukkasuo kuuluu atura 2002-rajaus Kuva 5 Tutkimuspisteiden sijainti Hukkasuolla 12
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Onkiveden alueeseen (4 51) ja siinä lähemmin Suurijoen vesistöalueeseen (4 518) Tutkimuspistetiheys on 3,3 kpl/10 ha Suon kokonaispinta-ala on 135 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 96 ha, yli 1,5 m:n aluetta 86 ha ja yli kahden metrin aluetta 69 ha Tutkimuspisteistä on puolet rämeellä ja runsas kolmannes avosuolla Turvekankaan osuus on 13 % ja korpityypin 2 % Suon eteläosassa on lyhytkortista nevaa sekä karua rahkarämettä Pohjoisosassa on varsinaista saranevaa Reunaosien turvekankaat ovat pääasiassa puolukkaturvekangasta Turpeesta on 62 % saravaltaista, 36 % rahkavaltaista ja 2 % ruskosammalvaltaista Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 12 %, suoleväkkörahkasaraturve (ShSC-t) 12 % ja sararahkaturve (CS-t) 8 % Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 18 %, varpuainesta sisältävien 17 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 5 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,4 Liekoja on koko suossa erittäin vähän Suon pohja on pääosin moreenia ja puolet siitä on kivistä moreenia Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu varsinaiselta saranevalta ja varsinaiselta sararämeeltä Turpeen tuhkapitoisuus on ilman runsastuhkaista pohjakerrosta keskimäärin 4,9 % Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,25 % Suon pohjoisosan väli- ja pohjakerroksessa sijaitsevat ruskosammalsaraturpeet (BC-t) ovat erittäin runsasrikkisiä Turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 77 kg/m 3 Kuivan turpeen lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ/kg Hukkasuon pinta-, väli- ja pohjaturvenäytteiden alkuainepitoisuuksia on esitelty taulukossa 1 Saranevan pintaturve, kuten koko kerrostumakin on saravaltainen (SC-t) kun taas sararämeen pintaturve on tupasvillarahkaturvetta (ErS-t) Rämenäytteen väli- ja pohjaturve ovat ruskosammalsaraturvetta (BC-t) Taulukko 1 Hukkasuon etelä- ja keskiosien pinta-, väli- ja pohjaturpeiden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä alkuainepitoisuuksia (mg/kg, Fe- ja S- pitoisuudet %:na) äytepiste A 600 P 24 VS VSR Syvyys 0 30 cm 150 170 cm 310 330 cm 0 30 cm 170 190 cm 430 450 cm Turvelaji SC-t EqSC-t EqSC-t ErS-t EqBC-t BC-t Maatumisaste (H) 3 4 7 2 4 5 ph 4,5 5,0 6,0 3,0 4,9 5,4 Vesipitoisuus % 92,1 91,7 87,8 93,8 93,0 90,7 Kuiva-aine kg/m 3 83 123 61 92 Tuhkapitoisuus 9,39 3,19 7,66 2,2 5,3 10,4 Lämpöarvo MJ/kg 21,9 Al mg/kg 1 530 2 100 7 410 254 3 440 8 020 As mg/kg alle 10 alle 10 alle 10 alle 10 alle 10 alle 10 Ca mg/kg 3 350 7 550 19 500 1 650 6 340 7 840 Cd mg/kg 0,2 alle 0,2 alle 0,2 0,3 alle 0,2 0,2 Co mg/kg 2,9 2,3 alle 0,5 alle 0,5 2,3 alle 0,5 Cr mg/kg 3,3 2,9 12,1 alle 1 4,9 25,0 Cu mg/kg 4,2 2,7 33,0 2,1 17,2 32,9 Fe % 1,10 0,34 0,28 0,06 0,53 1,49 K mg/kg 472 29 159 384 31 90 Mg mg/kg 756 754 1 370 522 913 952 Mn mg/kg 269 107 130 43,9 110 164 i mg/kg 2,7 4,5 9,0 alle 2 3,9 3,7 P mg/kg 620 468 620 299 567 965 Pb mg/kg 22,8 alle 5 alle 5 12,0 alle 5 alle 5 S % 0,27 0,16 0,23 0,13 0,25 0,33 Zn mg/kg 23,2 2,7 3,6 31,3 4,0 4,7 13
Pintaturpeiden pitoisuudet ovat normaaleja Rämepisteen (VSR) pohjaturpeen kupari (Cu) ja rauta (Fe) ovat lievästi koholla Samoin on kuparin (Cu) laita nevapisteellä (VS) Hukkasuo kuuluu kokonaisuudessaan ATURA: an Energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta suolla on 63 ha:n alueella noin 1,47 milj suo-m 3 Lisäksi suon pinnalla on heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta 10 ha:n alueella noin 100 000 suo-m 3 2 Kiukonsuo Kiukonsuo (kl 3332 09) sijaitsee 9 km Lapinlahden keskustasta koilliseen Suo on moreenimuodostumien ympäröimä etelästä, lännestä ja idästä Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 144 147 m ja pinta viettää loivasti pohjoiseen Vedet laskevat ojia pitkin suon itäreunaa pitkin pohjoiseen virtaavaan Kiukonjokeen, jota pitkin edelleen Myllypuron kautta Polvijokeen ja Onkiveden Lapinlahteen (84,7 m mpy) Suolla on vanha kattava ojitus Uudisojitus on tehty vuosisadan vaihteen tienoilla paikoitellen Suon itälaidalla, Kiukonjoen läheisyydessä on suon pohjalla vaihtelevan paksuinen kerros järvimutaa Tämä saattaa hankaloittaa kuivatusta Kiukonsuo kuuluu Onkiveden alueeseen (4 51) ja siinä lähemmin Suurijoen vesistöalueeseen (4 518) Tutkimuspistetiheys on 7,9 kpl/10 ha Suon pinta-ala on 42 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 22 ha, yli 1,5 m:n aluetta 18 ha ja yli kahden metrin aluetta 11 ha (kuva 6) Tutkimuspisteistä on lähes puolet turvekankaalla ja lähes yhtä paljon rämeellä Korven osuus on 5 % ja turvepellon 3 % Puolukkaturvekangasta on runsaasti suon etelä- ja pohjoisosissa Tupasvillarämeen muuttuma on yleisin suotyyppi (kuva 7) ja sitä on laajalti suon keskiosassa Suon reunan korpirämeen muuttumalla kasvaa mm maariankämmekkää (kuva 8) Pohjoisosan ruohoheinäturvekankaalla kasvaa mätässaraa Turve on rahkasammalvaltaista Rahkavaltaisen turpeen osuus on 53 % ja saravaltaisen 39 % Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus (8 %) on myös huomattavan suuri Suon pohjalla on maksimissaan 60 cm:ä korte- ja järviruokopitoista sararuskosammalturvetta Yleisimmät turvelajit ovat Kuva 6 Tutkimuspisteiden sijainti Kiukonsuolla 14
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 rahkasaraturve (SC-t) 20 %, tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 17 %, varputupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 12 % ja sararahkaturve (CS-t) 11 % Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 38 % ja varpuainesta sisältävien 16 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Liekoja on kohtalaisesti Erittäin runsaasti niitä on syvyysvälillä 0,6 1,0 m Suon pohja on valtaosin moreenia Kiukonjoen läheisyydessä, suon itäosassa turpeen alla on ohuelti liejua ja tämän alla paksuimmillaan metrin vahvuudelta järvimutaa Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu tupasvillarämeen muuttumalta Turpeen tuhkapitoisuus on korkea, keskimäärin 8,0 % Ilman runsastuhkaista keski- ja pohjakerrosta tuhkapitoisuus on keskimäärin vain 2,6 % Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,18 % Turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on, ilman runsastuhkaisia kerroksiakin korkea, keskimäärin 127 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on myös korkea, keskimäärin 22,9 MJ/kg Turvenäytteiden alkuainepitoisuuksista pintaturpeen (ErS-t) sinkkipitoisuus (Zn) on selvästi koholla Muiden raskasmetallien ja ravinnealkuaineiden pitoisuudet ovat normaaleja (Virtanen ja Herranen 1986) Kiukonsuolla on 13 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,22 milj suo-m 3 Kuva 7 Tupasvillarämeen muuttumaa Kiukonsuon eteläisessä keskiosassa Kuvanottopaikalla on turvetta 3,2 metriä ja turpeen alla järvimutaa metrin paksuudelta Pohjan mineraalimaana on moreeni (kuva ) 15
Kuva 8 Maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) on täplikäslehtinen monivuotisruoho, jonka kukkien väri vaihtelee lähes valkoisesta sinipunaiseen Se ei ole kasvupaikkojensa suhteen liian tarkka vaan kelpuuttaa yhtä hyvin letot ja korvet kuin karumpien soiden ohutturpeiset laiteetkin sekä kosteat niityt ja lehdot kasvupaikakseen Maariankämmekän kansanomaisia nimiä ovat mm hiidenkämmen, jeesuksenkämmen, aataminkoura ja lehmänutarheinä (kuva ) 3 Vehmassuo Vehmassuo (kl 3332 09) sijaitsee 9 km Lapinlahden keskustasta koilliseen Suo rajoittuu etelässä Heinäahon moreenimuodostumaan Länsi-, pohjois- ja itäpuolella on enemmän tai vähemmän yhtenäisiä suoaltaita Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 143 147 m ja pinta viettää loivasti luoteeseen Vedet laskevat ojia pitkin suon koillis- ja pohjoispuolitse virtaavaan Myllypuroon Polvijokeen, jota pitkin edelleen lounaaseen Lapinlahteen (84,7 m mpy) Suo on ojitettu kauttaaltaan eikä kuivatusvaikeuksia ole Vehmassuo kuuluu Onkiveden alueeseen (4 51) ja siinä lähemmin Suurijoen vesistöalueeseen (4 518) Tutkimuspistetiheys on 6,8 kpl/10 ha Suon pinta-ala on 40 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 16 ha, yli 1,5 m:n aluetta 12 ha ja yli kahden metrin aluetta 3 ha (kuva 9) Tutkimuspisteistä on runsaat puolet rämeellä Turvekankaan osuus on 42 % ja korven 4 % Lyhytkortinen nevarämeen muuttuma on yleisin rämetyyppi ja sitä on runsaasti suon keski- ja pohjoisosissa Tupasvillarämemuuttumaa on lyhytkortisen nevarämeen ympäristössä (kuva 10) Puolukkaturvekangasta on runsaasti suon eteläosassa Suon reunan mustikkaturvekankaalla kasvaa mm kultapiiskua 16
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Kuva 9 Tutkimuspisteiden sijainti Vehmassuolla Kuva 10 Lyhytkortista nevarämeen muuttumaa Vehmassuon keskiosassa Kuvanottopaikalla on turvetta 1,5 metriä (kuva ) 17
Turpeesta on 62 % saravaltaista, 37 % rahkavaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 38 %, tupasvillarahkaturve (ErS-t) 19 % ja tupasvillarahkasaraturve (ErSC-t) 18 % Turpeessa on runsaasti tupasvillan jäännöksiä iiden jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 53 % koko turvemäärästä Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0 Liekoja on koko suossa kohtalaisesti ja erittäin runsaasti syvyysvälillä 0,6 1,0 m Suon syvimmän altaan pohjalla on ohuelti liejua ja tämän alla hiesua Reunaalueet ovat moreenia Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu tupasvillarämeen muuttumalta Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 2,0 % ja rikkipitoisuus keskimäärin 0,14 % Turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 137 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,6 MJ/kg Vehmassuon pinta-, väli- ja pohjaturpeita edustavien näytteiden alkuainepitoisuuksia on esitetty taulukossa 2 Pintaturve on lähes maatumatonta tupasvillarahkaturvetta (ErS-t) Sekä väli- että pohjaturve ovat hyvin maatuneita rahkasaraturpeita (SC-t) Pintanäytteen lyijyn (Pb) pitoisuus on koholla Pintaturpeen muiden raskasmetallien pitoisuudet ovat normaaleja tai alhaisia Ravinnealkuainepitoisuudet sekä pohjaturpeen alkuainepitoisuudet ovat normaaleja (Virtanen ja Herranen 1986) Vehmassuolla on 10 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,14 milj suo-m 3 Turvekerrostuman keskiosassa on erittäin hyvin maatunutta rahkasaraturvetta 2 ha:n alueella noin 20 000 suo-m 3 Tämä turve saattaisi soveltua mm kylpyturpeeksi Taulukko 2 Vehmassuon pinta-, väli- ja pohjaturpeiden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä alkuainepitoisuuksia (mg/kg, Fe- ja S- pitoisuudet %:na) äytepiste A 300 TR mu Syvyys 0 30 cm 110 130 cm 170 190 cm Turvelaji Maatumisaste (H) ph 2,8 3,5 3,6 Vesipitoisuus % 88,7 87,1 85,9 Kuiva-aine kg/m 3-129 - Tuhkapitoisuus 2,94 1,67 2,53 Lämpöarvo MJ/kg - 23,5 - Al mg/kg 651 2 900 2 860 As mg/kg alle 10 alle 10 alle 10 Ca mg/kg 1 980 1 630 2 720 Cd mg/kg 0,9 alle 0,2 alle 0,2 Co mg/kg 0,7 1,3 1,6 Cr mg/kg 2,1 3,0 4,5 Cu mg/kg 3,2 9,4 13,4 Fe % 0,16 0,10 0,19 K mg/kg 782 94 198 Mg mg/kg 649 314 502 Mn mg/kg 14,7 6,8 11,6 i mg/kg 2,4 4,2 8,4 P mg/kg 717 454 353 Pb mg/kg 25,7 alle 5 alle 5 S % 0,12 0,14 0,15 Zn mg/kg 30,3 8,6 5,7 18
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 4 Teerisuo Teerisuo (kl 3332 09) sijaitsee 5 km Lapinlahden keskustasta koilliseen Suo rajoittuu vaihtelevapiirteiseen moreenimaastoon ja pienialaisiin soihin Anortosiittilouhos sijaitsee suon kaakkoispuolisella kankaalla ja louhoksen jätekivet on ajettu suon keskiseen eteläosaan Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 101 103 m ja eteläosan pinta viettää loivasti eteläkaakkoon ja pohjoisosan pinta loivasti pohjoisluoteeseen Suon etelä- ja keskiosien vedet laskevat ojia pitkin etelälounaaseen Iso-Väärään (100,4 m mpy), josta edelleen Jouhtenon (93,9 m mpy) kautta Savonjärveen (92,7 m mpy) ja Onkiveteen (84,7 m mpy) Pohjoisosan vedet laskevat ojia pitkin koilliseen Lammakkeenjokeen, jota pitkin edelleen Suurijokeen ja Onkiveteen Suo on ojitettu kauttaaltaan eikä kuivatusvaikeuksia ole Teerisuo kuuluu Onkiveden alueeseen (4 51) ja pohjoisosastaan Suurijoen vesistöalueeseen (4 518) sekä etelä- ja keskiosistaan Onkiveden lähialueeseen (4 511) Tutkimuspistetiheys on 6,1 kpl/10 ha Suon pinta-ala on 54 ha, mistä yli metrin syvyisen alueen pinta-ala on 10 ha, yli 1,5 m:n alueen 6 ha ja yli kahden metrin alueen 5 ha (kuva 11) Tutkimuspisteistä on lähes kaksi kolmasosaa turvekankaalla Rämeen osuus on 29 % ja korven 7 % suotyyppihavainnoista Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi Sitä on suon etelä- ja keskiosissa sekä pohjoisosan reunamilla Suon pohjoisosassa on varsinaisen sararämeen muuttumaa Turpeesta on 78 % saravaltaista ja 22 % rahkavaltaista Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 68 %, tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 6 % ja sararahkaturve (CS-t) 6 % Varpuainesta sisältävien turpeiden osuus on 10 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 9 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 ja energiatuotantoon soveltuvan osan 4,4 Liekoja on koko suossa erittäin vähän Suon pohja on reuna-alueilla moreenia Syvimmällä alueella turpeen alla on vajaa puoli metriä liejua Liejun alla on pääosin hiesua Kuva 11 Tutkimuspisteiden sijainti Teerisuolla 19
Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen muuttumalta Turpeen tuhkapitoisuus on erittäin alhainen, keskimäärin 2,5 % Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,18 % Turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on alhainen, keskimäärin 68 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,6 MJ/kg Teerisuon väliturpeesta on määritetty alkuainepitoisuuksia äytteiden raskasmetallipitoisuudet ovat alhaiset samoin kuin ravinnealkuainepitoisuudetkin Teerisuolla on 6 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,14 milj suo-m 3 5 Aumasuo Aumasuo (kl 3332 09) sijaitsee 13 km Lapinlahden keskustasta pohjoiskoilliseen Suo sijaitsee jyrkkäpiirteisten moreenimäkien keskellä Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 146 152 m ja pinta viettää loivasti luoteeseen ja kaakkoon Suon kaakkoisosan vedet laskevat ojia pitkin lounaaseen Polvijokeen, jota pitkin Suurijoen kautta Lapinlahteen (84,7 m mpy) Luoteisosan vedet laskevat ojia pitkin luoteeseen Rautakorpeen, josta edelleen luoteeseen Petäjäpuroon, Hirvipuroon, Heinäjokeen ja Pölöhlammen kautta Kilpijärveen (85,9 m mpy) Suo on ojitettu kauttaaltaan eikä kuivatusvaikeuksia ole Aumasuon keski- ja kaakkoisosat kuuluvat Onkiveden alueeseen (4 51) ja siinä lähemmin Suurijoen vesistöalueeseen (4 518) Suon luoteisnurkkaus kuuluu Sonkajärven reitin vesistöalueeseen (4 58) ja siinä lähemmin Kilpijärven-Hernejärven alueeseen (4 581) Tutkimuspistetiheys on 8,3 kpl/10 ha Suon pinta-ala on 40 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 27 ha, yli 1,5 m:n aluetta 19 ha ja yli kahden metrin aluetta 15 ha (kuva 12) Kuva 12 Tutkimuspisteiden sijainti Aumasuolla 20
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Tutkimuspisteistä on 55 % rämeellä, 29 % turvekankaalla, 11 % korvessa ja 5 % avosuolla Varsinaisen sararämeen muuttuma on yleisin suotyyppi ja sitä on runsaasti suon keski- ja pohjoisosissa (kuva 13) Lyhytkortisen nevarämeen muuttumaa on suon keskiosassa Suon pohjois- ja luoteisosissa on puolukkaturvekangasta Turpeesta on 79 % saravaltaista, 20 % rahkavaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 36 %, sararahkaturve (CS-t) 11 % ja puurahkasaraturve (LSCt) 9 % Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 12 % ja tupasvillan jäänteitä sisältävien 11 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on alhainen, keskimäärin 3,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 3,8 (kuva 14) Liekoja on koko suossa vähän Moreeni on matalien reuna-alueiden pohjamaalaji Turpeen alla on, suon syvimmän altaan pohjalla, järvimutaa 1,2 metrin paksuudelta ja tämän alla hiesua Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu puolukkaturvekankaalta ja lyhytkortisen nevan ojikolta Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen Ilman runsastuhkaista pohjakerrosta se on keskimäärin 2,5 % Rikkipitoisuus on myös alhainen, keskimäärin 0,15 % Turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on alhainen, keskimäärin 72 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,5 MJ/kg Aumasuon pinta-, väli- ja pohjaturpeita edustavien näytteiden alkuainepitoisuuksia on esitetty taulukossa 3 Pintaturve on vähätuhkaista sararahkaturvetta ja väliturve vähätuhkaista rahkasaraturvetta Molemmat ovat lähes maatumatonta turvetta Pohjaturve on hyvin maatunutta ja runsastuhkaista puurahkasaraturvetta Pintanäytteen ravinnealkuaineista kalium (K) on lievästi koholla, samoin raskasmetalleista sinkki (Zn) Lyijyn (Pb) pitoisuus on huomattavan korkea (taulukko 3) Pohjaturpeen kupari (Cu) ja rauta (Fe) ovat myös lievästi koholla Ravinnealkuaineista kalsiumin (Ca) pitoisuus on korkea Aumasuon keskiosasta, noin 50 metriä suon laidasta (kuva 15) löydettiin kesällä 2002 tuohivirsu Virsu löytyi 50 cm:n syvyydestä suo-ojan penkasta Se oli hyväkuntoinen, ainoastaan kantapää oli kärsinyt kaivinkoneen kauhasta Uudisojituksen myötä virsu oli tullut esille Kuopion museolta todettiin, että virsu on tyypillinen kaksipuolinen konttivirsu Tällaisia virsuja valmistettiin jo 1500-luvulla aina viime vuosisadan alkuun asti (kuva 16) Aumasuolla on 19 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,56 milj suo-m 3 Lisäksi suolla on yhden ha:n alueella heikosti maatunutta rahkaturvetta noin 10 000 suo-m 3 Kuva 13 Varsinaisen sararämeen muuttumaa Aumasuon keskiosassa Uudet suo-ojat on kaivettu paikoitellen vanhojen päälle Kuvanottopaikalla on turvetta 1,9 metriä (kuva ) 21
Kuva 14 Turvetutkimusta Lapinlahden Aumasuolla Turvetutkija Leena iska ja kairanvarressa työnjohtaja Reijo Rantapelkonen (kuva ) Kuva 15 Tutkimusavustaja Markku Tiikkanen paikalla, josta hän havaitsi tuohivirsun kantapään kurkistavan ojanpenkalta (kuva ) Kuva 16 Tuohivirsu kuvattuna Kuopion luonnontieteellisen Museon tiloissa (kuva Jouko Aroalho) 22
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Taulukko 3 Aumasuon pinta-, väli- ja pohjaturpeiden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä alkuainepitoisuuksia (mg/kg, Fe- ja S- pitoisuudet %:na) äytepiste A1200 Ptk Syvyys 0 30 cm 230 250 cm 370 390 cm Turvelaji CS - t SC - t LSC - t Maatumisaste (H) 3 3 7 ph 2,9 4,6 5,0 Vesipitoisuus % 88,7 92,9 91,0 Kuiva-aine kg/m 3 67 88 Tuhkapitoisuus 4,06 3,22 10,10 Lämpöarvo MJ/kg 20,1 Al mg/kg 708 2 350 9 070 As mg/kg alle 10 alle 10 alle 10 Ca mg/kg 3 890 6 790 11400 Cd mg/kg 0,4 alle 0,2 0,3 Co mg/kg 1,1 1,8 2,7 Cr mg/kg 1,5 3,3 7,8 Cu mg/kg 3,3 5,9 38,8 Fe % 0,18 0,31 1,19 K mg/kg 476 64 77 Mg mg/kg 836 923 839 Mn mg/kg 16,6 120 625 i mg/kg 2,5 4,6 9,5 P mg/kg 689 465 834 Pb mg/kg 70,6 alle 5 alle 5 S % 0,18 0,14 0,38 Zn mg/kg 29,7 3,0 3,5 6 Savonneva Savonneva (kl 3332 09) sijaitsee vajaat 10 km Lapinlahden keskustasta pohjoiseen Suota ympäröi loivapiirteinen moreenimaasto Suon eteläpuolella on silttipeltoja Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 104 107 m ja pinta viettää loivasti eteläkaakkoon Vedet laskevat ojia pitkin etelään Savolannevanpuroon, jota pitkin edelleen lounaaseen virtaavaan Suurijokeen ja Lapinlahteen (84,7 m mpy) Suo on ojitettu kauttaaltaan Suon pohjoispäässä on noin hehtaarin suuruinen Aisolampi (105,5 m mpy) ja länsipuolella noin 16 ha:n kokoinen Savonnevanlampi (103,5 m mpy) Etelänsuuntaan kuivatusongelmia ei ole Savonneva kuuluu Onkiveden alueeseen (4 51) ja siinä lähemmin Suurijoen vesistöalueeseen (4 518) Tutkimuspistetiheys on 5,6 kpl/10 ha Suon pinta-ala on 66 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 46 ha, yli 1,5 m:n aluetta 39 ha ja yli kahden metrin aluetta 30 ha (kuva 17) Kaksi kolmasosaa suotyyppihavainnoista on turvekankaalla Rämeen osuus on 21 %, korven 7 % samoin kuin peltotyypinkin Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on runsaasti suon eteläja keskiosissa Suon etelä- ja pohjoisosissa on myös mustikkaturvekangasta, jossa kasvaa mm ahomansikkaa Varsinaisen sararämeen muuttumaa on suon keskiosassa Lähes koko suon turve on saravaltaista Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus on 3 % ja rahkavaltaisen 1 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- 23
turve (SC-t) 38 %, kortesaraturve (EqC-t) 12 % ja korterahkasaraturve (EqSC-t) 9 % Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 10 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on erittäin alhainen, keskimäärin 3,5 Liekoja on koko suossa erittäin vähän Turpeen alla on vaihtelevanpaksuisesti liejua, paksuimmillaan suon eteläosassa maksimissaan 1,2 metriä Liejun alla on pohjan mineraalimaalajina pääosin hiesu Suon matalilla reunaalueilla pohjamaalajina on moreeni Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu puolukka-, mustikka- ja ruohoheinäturvekankaalta Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen (ilman runsastuhkaista pintakerrosta), keskimäärin 4,5 % Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,19 % Turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 96 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,1 MJ/kg Savonnevan pinta-, väli- ja pohjaturpeita edustavien näytteiden alkuainepitoisuuksia on esitetty taulukossa 4 Mustikkaturvekankaan (mtk) pintaturve on lähes maatumatonta runsastuhkaista sararahkaturvetta (CS-t) Puolukkaturvekankaan (ptk) pintaturve on lähes maatumatonta normaalituhkaista varpurahkaturvetta (SC-t) Väli- ja pohjaturpeet ovat heikosti maatuneita ja niukkatuhkaisia korterahkasaraturpeita (EqSC-t) äytteiden ravinnealkuaineista pintaturpeiden kalium (K) on lievästi koholla Raskasmetalleista pintaturpeen lyijy (Pb) on myös lievästi koholla (taulukko 4) Muut pitoisuudet ovat normaaleja Savonnevalla on 37 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,74 milj suo-m 3 Kuva 17 Tutkimuspisteiden sijainti Savonnevalla 24
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Taulukko 4 Savonnevan pinta-, väli- ja pohjaturpeiden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä alkuainepitoisuuksia (mg/kg, Fe- ja S -pitoisuudet %:na) äytepiste A700+200 A300 mtk ptk Syvyys 0 30 cm 0 30 cm 130 150 cm 270 280 cm Turvelaji CS - t SC - t EqSC - t EqSC - t Maatumisaste (H) 3 2 4 4 ph 3,5 3,2 4,4 4,8 Vesipitoisuus % 85,70 85,30 87,50 91,20 Kuiva-aine kg/m 3 123 Tuhkapitoisuus 12,90 5,86 3,95 3,74 Lämpöarvo MJ/kg 19,2 21,7 Al mg/kg 2 420 1 670 5 400 2 480 As mg/kg alle 10 alle 10 alle 10 alle 10 Ca mg/kg 2 930 1 750 3 800 5 400 Cd mg/kg 0,2 0,3 alle 0,2 alle 0,2 Co mg/kg 1,4 1,1 2,5 1,9 Cr mg/kg 3,5 2,9 7,9 2,6 Cu mg/kg 5,7 3,9 9,5 5,5 Fe % 0,44 0,95 0,64 0,92 K mg/kg 575 791 61 107 Mg mg/kg 476 318 1010 1620 Mn mg/kg 74,2 42,7 140 285 i mg/kg 3,2 2,3 3,8 4,2 P mg/kg 1 100 909 694 299 Pb mg/kg 13,9 22,4 alle 5 alle 5 S % 0,21 0,21 0,18 0,16 Zn mg/kg 12,8 23,4 4,6 4,7 7 Pitkäsuo Pitkäsuo (kl 3332 09) sijaitsee 10 km Lapinlahden keskustasta pohjoiseen, Savonnevan koillispuolella Suo rajoittuu pääasiassa loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 109 120 m ja pinta viettää melko voimakkaasti eteläkaakkoon Vedet laskevat ojia pitkin lounaaseen Savonnevalle, josta edelleen etelään Savonnevanpuroon ja Suurijoen kautta Lapinlahteen (84,7 m mpy) Suon keskiosassa on pieni ojittamaton alue, muualta suo on ojitettu Kuivatusvaikeuksia ei ole Pitkäsuo kuuluu Onkiveden alueeseen (4 51) ja siinä lähemmin Suurijoen vesistöalueeseen (4 518) Tutkimuspistetiheys on 6,8 kpl/10 ha Suon pinta-ala on 41 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 21 ha, yli 1,5 m:n aluetta 14 ha ja yli kahden metrin aluetta 9 ha (kuva 18) Valtaosa (69 %) suosta on turvekangasta Rämeen osuus on 19 %, korven 10 % ja pellon 2 % Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi Sitä on runsaasti suon pohjois- ja keskiosissa Suon eteläosassa on mustikkaturvekangasta ja keskiosassa varsinaisen sararämeen muuttumaa Turve on pääosin saravaltaista Rahkavaltaisen turpeen osuus on 12 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 38 % ja korterahkasaraturve (EqSC-t) 11 % Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 7 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan 25
osan ainoastaan 3,8 Liekoja on koko suossa erittäin vähän Suon syvimmän altaan pohjalla on keskimäärin 30 cm liejua ja sen alla useimmiten hiesua Suon pohjoisosan matalat alueet ovat pohjaltaan moreenia Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu puolukkaturvekankaalta Turpeen tuhkapitoisuus, ilman runsastuhkaista ja rahkavaltaista pintakerrosta on keskimäärin 5,0 % Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,19 % Turvenäytteiden vesipitoisuus on korkea, keskimäärin 92,6 % Turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on erittäin alhainen, keskimäärin 66 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on alhainen, keskimäärin 19,4 MJ/kg äytteiden ravinnealkuaine- ja raskasmetallipitoisuudet ovat normaaleja Paikoitellen suo-ojissa on ravinteikkaista turpeista ja valuvesistä johtuvaa ns öljyvettä Pitkäsuolla on 15 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,33 milj suo-m 3 Kuva 18 Tutkimuspisteiden sijainti Pitkäsuolla 8 Kivisuo Kivisuo (kl 3332 09) sijaitsee 11 km Lapinlahden keskustasta koilliseen Suon ympäristössä on runsaasti muita soita ja moreenisaarekkeita Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 140 145 m ja pääosa pinnasta viettää loivasti länsiluoteeseen Vedet laskevat ojia pitkin suon eteläosan halki länsiluoteeseen virtaavaan Humalapuroon Tämä puro muuttuu myöhemmin Polvijoeksi, joka laskee etelään Lammakkeenjokeen ja edelleen Suurijoen kautta Lapinlahteen (84,7 m mpy) Suo on ojitettu kauttaaltaan Suonpinnan loiva vietto yhdessä suolla virtaavien luonnonpurojen kanssa hankaloittavat suon syvempien osien kuivatusta Kivisuo kuuluu Onkiveden alueeseen (4 51) ja siinä lähemmin Suurijoen vesistöalueeseen (4 518) Tutkimuspistetiheys on 4,8 kpl/10 ha Suon pinta-ala on 141 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 72 ha, yli 1,5 m:n aluetta 47 ha ja yli kahden metrin aluetta 22 ha (kuva 19) Puolet suotyyppihavainnoista on rämeellä Turvekankaan osuus on 31 % ja korven 19 % Varsinaisen sararämeen muuttuma on yleisin suotyyppi ja sitä on runsaasti suon keskiosassa Suon eteläisessä keskiosassa on tupasvillarämeen muuttumaa 26
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Puolukkaturvekangasta on suon itäosassa ja ruohoheinäturvekangasta suon eteläosassa, Humalapuron ympäristössä Puron ympäristössä kasvaa mm kurjenjalkaa, rentukkaa (kuva 20), mesimarjaa, mesiangervoa, suo-orvokkia ja erilaisia saniaisia Humalapurossa on paikoitellen myös rautasaostumaa ja ns öljyvettä merkkinä ravinteikkaista turpeista Turpeesta on 77 % saravaltaista, 19 % rahkavaltaista ja 4 % ruskosammalvaltaista turvetta Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 47 % ja korterahkasaraturve (EqSC-t) 10 % Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 15 % ja puun jäännöksiä sisältävien 8 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,7 Koko suossa on liekoja erittäin vähän Humalapuron läheisyydessä suon pohjalla on maksimissaan metrin kerros järvimutaa ja sen alla metrin verran savea ja sitten moreenia Muualla syvimpien alueiden pohjalla on liejua, maksimissaan 0,6 metriä Liejun alla pohjamaalaji on useimmiten hiesua Matalilla alueilla pohjamaalajina on moreeni Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen muuttumalta sekä ruohoheinäturvekankaalta, Humalapuron varrelta Rämenäytteen turpeen tuhkapitoisuus on, ilman runsastuhkaista pohjakerrosta keskimäärin 4,8 % ja rikkipitoisuus 0,27 % Turvekankaalla, puron läheisyydessä turpeen tuhkapitoisuus on läpi koko kerrostuman huomattavan korkea, keskimäärin 34,1 % Rikkipitoisuus on keskimäärin vain 0,26 % Turpeen kuiva-aineen määrä on rämenäytteissä keskimäärin 83 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on rämenäytteissä keskimäärin 20,6 MJ/kg Kivisuolla on 44 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,70 milj suo-m 3 Humalapuron ympäristö on runsastuhkaisena ja liejupohjaisena jätetty laskuissa tuotantoalueen ulkopuolelle Kuva 19 Tutkimuspisteiden sijainti Kivisuolla 27
Kuva 20 Rentukka (Caltha palustris) on myrkyllinen kosteikkokasvi, jonka emikukissa on mettä erittäviä rauhassoluja ämä houkuttelevat paikalle suuria määriä pölytyksestä huolehtivia hyönteisiä (kuva Ari Luukkanen) 9 Vuohisuo Vuohisuo (kl 3341 07) sijaitsee 23 km Lapinlahden keskustasta koilliseen Suon eteläpuolella on lähes 190 m korkea Paalimäki Suojärvi (94,0 m mpy) järvenrantapeltoineen reunustaa suon pohjois- ja luoteisreunaa Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 90 99 m ja pinta viettää pääosin pohjoiseen mutta myös koilliseen ja luoteeseen Vedet laskevat ojia pitkin sekä pohjoiseen Suojärven Itälahteen että luoteeseen Suojärven Etelälahteen (kuva 21) Suo on ojitettu kauttaaltaan eikä kuivatusvaikeuksia ole Vuohisuo kuuluu Sonkajärven reitin vesistöalueeseen (4 58) ja siinä lähemmin Kilpijärven Hernejärven alueeseen (4 581) Tutkimuspistetiheys on 5,8 kpl/10 ha Suon pinta-ala on 48 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 21 ha, yli 1,5 m:n aluetta 13 ha ja yli kahden metrin aluetta 10 ha Tutkimuspisteistä on 60 % turvekankaalla Rämeen osuus on 38 % ja korven 2 % Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on runsaasti suon pohjois- ja itäosissa Suon keskiosan reunamilla on mustikkaturvekangasta Varsinaisen sararämeen muuttumaa on suon etelä- ja pohjoisosissa Turpeesta on 91 % saravaltaista ja 9 % rahkavaltaista Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 52 %, korterahkasaraturve (EqSC-t) 14 % ja puurahkasaraturve (LSC-t) 8 % Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 9 % samoin kuin varpuainesta sisältävienkin Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,3 Koko suossa on liekoja kohtalaisesti mutta syvyysvälillä 0,6 1,0 m niitä on erittäin runsaasti Suon pohjalla on turpeen alla maksimissaan metrin verran liejua, joka vaihettuu liejunsekaisen hiesun kautta hiesuksi Matalat reunaalueet ovat moreenia Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu puolukkaturvekankaalta Turpeen tuhkapitoisuus on suon eteläosan näytteissä keskimäärin 12,2 % Tuhkapitoisuus ylittää 10 %:n pitoisuuden kerrostuman puolessa välissä Tuhkapitoisuus on ilman runsastuhkaista kerrosta keskimäärin 4,6 % ja kaikissa tuotantoon soveltuvissa näytteissä keskimäärin 4,7 % Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,27 %, ylittäen yhdessä näytteessä (30 50 cm) viranomaisten ilmoitusrajan (0,3 %) Käyttökelpoisen turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 94 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,4 MJ/kg Vuohisuon pinta-, väli- ja pohjaturpeita edustavien näytteiden alkuainepitoisuuksia on esitelty taulukossa 5 Pintaturve on lähes maatumatonta niukkatuhkaista rahkaturvetta Väliturve on heikosti maatunutta runsastuhkaista rahkasaraturvetta (SC-t) ja pohjaturve lähes maatumatonta runsastuhkaista kortetta ja raatetta sisältävää rahkasaraturvetta (EqMnSC-t) 28
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Kuva 21 Tutkimuspisteiden sijainti Vuohisuolla äytepiste A 200 Ptk Taulukko 5 Vuohisuon pinta-, väli- ja pohjaturpeiden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä alkuainepitoisuuksia (mg/kg, Fe- ja S- pitoisuudet %:na) Syvyys 0 30 cm 190 210 cm 390 410 cm Turvelaji S-t SC-t EqMnSC-t Maatumisaste (H) 2 4 3 ph 2,9 4,4 4,7 Vesipitoisuus % 88,9 91,9 93,2 Kuiva-aine kg/m 3 79 67 Tuhkapitoisuus 1,95 10,60 10,90 Lämpöarvo MJ/kg 18,6 Al mg/kg 396 7300 6290 As mg/kg alle 10 alle 10 alle 10 Ca mg/kg 2470 3810 3720 Cd mg/kg 0,4 0,3 alle 0,2 Co mg/kg alle 1 2,8 2,1 Cr mg/kg alle 1 12,5 11,4 Cu mg/kg 4,0 64,4 38,2 Fe % 0,07 0,30 0,94 K mg/kg 946 211 430 Mg mg/kg 805 722 935 Mn mg/kg 84,8 87,8 461 i mg/kg alle 2 8,5 6,7 P mg/kg 507 614 625 Pb mg/kg 18,4 alle 5 alle 5 S % 0,10 0,25 0,15 Zn mg/kg 31,3 3,7 6,9 29
Pintaturpeen lyijy- ja sinkkipitoisuudet (Pb ja Zn) ovat koholla Muut pintaturpeen raskasmetallipitoisuudet ovat alhaiset Kalium (K) on pintaturpeessa lievästi koholla Väliturpeen kupari (Cu) on koholla Pohjaturpeen alkuainepitoisuudet ovat normaaleja (Virtanen ja Herranen 1986) Vuohisuolla on 17 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,39 milj suo-m 3 Liejukerros turpeessa ja väli- sekä pohjakerrostuman runsastuhkaisuus hankaloittavat tuotantoa 10 Teerisuo Teerisuo (kl 3332 09) sijaitsee 12 km Lapinlahden keskustasta itään Suon länsipuolella on korkea (189,9 m mpy) kallioytiminen moreenimäki, Teerimäki Myös suon itä- ja eteläpuolella on moreenimäkiä Luoteisnurkastaan suo on yhteydessä Suurisuohon Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 155 160 m ja pinta viettää sekä kohti keskustaa että loivasti luoteeseen Aivan suon eteläpäässä viettoa on myös etelään Vedet laskevat ojia pitkin luoteeseen Suurisuolle, josta edelleen suon halki pohjoiseen virtaavaan Suurensuon kanavaan Kanava päättyy länsiluoteeseen virtaavaan Lohipuroon, joka jatkuu Kiukonjokena ja Polvijokena päätyen Suurijoen kautta Lapinlahteen (84,7 m mpy) Suo on ojitettu kauttaaltaan eikä kuivatusvaikeuksia ole Teerisuo kuuluu Onkiveden alueeseen (4 51) ja siinä lähemmin Suurijoen vesistöalueeseen (4 518) Tutkimuspistetiheys on 6,9 kpl/10 ha Suon pinta-ala on 45 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 34 ha, yli 1,5 m:n aluetta 19 ha ja yli kahden metrin aluetta 11 ha (kuva 22) Tutkimuspisteistä on 68 % turvekankaalla Rämeen osuus on 27 %, pellon 3 % ja korven 2 % Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on runsaasti suon etelä- ja pohjoispäässä Suon keskiosan laiteilla on mustikkaturvekangasta Varsinaisen sararämeen muuttumaa on laajalti suon keskiosassa Suon keskiosassa olevalla karhunsammalmuuttumalla kasvaa runsaasti jäkälää Turve on lähes kokonaan saravaltaista Rahkaturpeen osuus on 3 % Yleisimmät turvelajit ovat Kuva 22 Tutkimuspisteiden sijainti Teerisuolla 30
Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 rahkasaraturve (SC-t) 54 % ja puukortesaraturve (LeqC-t) 9 % Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 16 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 6 % Energiaturpeeksi soveltuvan turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 Liekoja on kohtalaisesti syvyysvälillä 1,1 1,5 m Syvempien alueiden pohjamaalajeina vaihtelevat hiekka ja hieta Reuna-alueiden pohjamaalajina on moreeni Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu puolukkaturvekankaalta Turpeen tuhkapitoisuus on normaali, keskimäärin 4,8 % Rikkipitoisuus ylittää toisen näytesarjan pohjakerroksessa (0,37 %) ilmoitusrajan (0,3 %) Keskimäärin rikkipitoisuus on 0,27 % Turpeen kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 91 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,8 MJ/kg Määritetyistä turpeen alkuaineista pohjaturpeen kalsium (Ca) (16 700 mg/kg) on koholla Muut pitoisuudet ovat normaaleja (Virtanen ja Herranen 1986) Teerisuolla on 22 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,37 milj suo-m 3 11 Honkasuo Honkasuo (kl 3332 09) sijaitsee 12 km Lapinlahden keskustasta koilliseen moreenisaarekkeiden ympäröimänä Hukkasuo on suon luoteispuolella ja Kivisuo länsipuolella Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 143 151 m ja pinta viettää etelään (kuva 23) Vedet laskevat ojia pitkin suon eteläpuolitse länteen virtaavaan Humalapuroon, jota pitkin edelleen Polvijoen, Lammakkeenjoen ja Suurijoen kautta Lapinlahteen (84,7 m mpy) Suo on ojitettu pohjoisosaa lukuun ottamatta kaikkialta Kuivatusvaikeuksia ei ole Honkasuo kuuluu Onkiveden alueeseen (4 51) ja siinä lähemmin Suurijoen vesistöalueeseen (4 518) Tutkimuspistetiheys on 9,2 kpl/10 ha Suon Kuva 23 Tutkimuspisteiden sijainti Honkasuolla 31