PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa XIV

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 292 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa XIV Abstract : The mires and peat reserves in the municipality of Pudasjärvi. Part XIV Kuopio 1995

2 Hänninen, Pauli ja Sutinen, Heikki Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIV. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 292, 33 sivua, 2 kuvaa, 2 taulukkoa, 3 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1994 Pudasjärven kunnan alueelta 20 suota yhteispinta-alaltaan ha. Soiden keskisyvyys on 1,1 m ja turvemäärä 50,3 milj. suo-m3. Yli 1,5 m syvien alueiden pinta-ala on ha, keskisyvyys 2,1 m ja turvemäärä 23,2 milj. suo-m3. Yli 1,5 m syvien alueiden turpeista on saravaltaisia 54 %, rahkavaltaisia 41 % ja ruskosammalvaltaisia 5 %. Keskimaatuneisuus on 4,8. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,0 % kuivapainosta, kuivatilavuuspaino 89 kg/suo-m 3 ja rikkipitoisuus 0,26 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,1 MJ/kg. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 13 suolla yhteensä 615 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 10,67 milj. suo-m3. Sen energiasisältö on 5,02 milj. MWh 50 % kostealle turpeelle laskettuna. Avainsanat : suo, energiaturve, Pudasjärvi Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 FIN KUOPIO FINLAND

3 Hänninen, Pauli and Sutinen, Heikki Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIV - The mires and peat reserves in the municipality of Pudasjärvi. Part XIV. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report ofpeat investigation pages, 2 figures, 2 tables, 3 appendices. In the year 1994 twenty mires covering hectares were studied in the municipality of Pudasjärvi. The average depth of the mires is 1.1 meters. They contain about 50 million cubic meters of peat "in situ". Of the peat in the areas depeer than 1.5 m 54 % is sedge, 41 Sphagnum and 5 % brown moss peat. The average degree of humification is 4.8. On an average the ash content of peat is 4.0 % of dry weight, dry matter content 89 kg/cubic meter of peat in situ, sulphur content 0.26 % of dry weight and net heating value of dry peat 21.1 MJ/kg. Altogether 615 hectares of peatland were evaluated to be suitable for energy peat production. The amount of recoverable energy peat is million cubic meters of peat "in situ". The energy content equals to 5.02 million MWh as calculated for 50 % moisture content. Key words: mire, energy peat, Pudasjärvi Pauli Hänninen and Heikki Sutinen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN KUOPIO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 7 AINEISTON KÄSITTELY 9 Laskelmat ja arviointiperusteet 9 Tulosteet 9 TUTKITUT SUOT Heinisuo Vittasuo Lapinjärvensuo Hanhisuo Teerisuo Haapasuo Vanhainniittyinsuo Viinisuo Ukonsuo Leppisuo Kirnusuo Teerisuo Pieni Kuokkasuo Hautasuo Mustasuo Lampisuo Saunasuo Kumpumaansuo Ketolansuo Ruotosuo 27 TULOSTEN TARKASTELU 29 Suot ja niiden turvekerrostumat 29 Soveltuvuus turvetuotantoon 29 KIRJALLISUUS 32 LIITTEET

5 7 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksia Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Vuosien 1974, tutkimusten tulokseton julkaistu aiemmin (Hänninen, P a ja b, 1984, 1985, 1986, 1988, Hänninen, P. ja Hyvönen, A. 1989, 1990, 1991, Hänninen, P. ja Jokinen, S., 1992, Häikiö, J., 1993, Häikiö, J. ja Sutinen, H. 1994, Hänninen, P. ja Sutinen, H., 1994). Tässä raportissa julkaistaan lyhyet yhteenvedot vuonna 1994 tutkituista soista. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n kokoista suota, joiden yhteispinta-ala on ha ( Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Vuonna 1994 tutkittiin 20 suota yhteispintaalaltaan ha (kuva 1). Vuoden 1994 loppuun mennessä on tutkittu 405 suota yhteispinta-alaltaan ha eli noin 64 % kunnan suoalasta. Liitteessä 1 on Pudasjärvellä vuoteen 1994 mennessä tutkitut suot aakkosjärjestyksessä. Tutkimukset jatkuvat edelleen. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maastoopas" (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle poikkilinjoja 200 m :n välein. Tutkimuspisteiltä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (5-asteikolla) sekä mättäisyys. Edelleen huomioitiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, kehitysluokka ja hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin pääturvelaji sekä mahdollisten lisätekijöidenmäärä (6-asteikolla). Turpeen maatuneisuus määritettiin maastotöihin soveltuvalla von Postin menetelmällä (10-asteikko). Lisäksi määritettiin kosteus (5- asteikolla) ja kuituisuus sekä mahdolliset liejukerrokset ja pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrä arvioitiin luotaamalla tangolla tutkimuspisteen ympärillä 2 metrin syvyyteen saakka. Kolmelta suolta mitattiin turpeen kosteutta suosondilla 200 m :n välein syvyyssuunnassa 10 cm kerrallaan (ks. Hänninen, P. ja Lappalainen, E., 1987). Yhden suon turvekerrostumaa ja pohjamaata on tutkittu maatutkalla. Laboratoriotutkimukset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 7 suolta yhteensä 195 tilavuustarkkaa näytettä ja 6 tuhkanäytettä. Näytteistä määritettiin maastossa turvelajit ja maatuneisuus sekä laboratoriossa happamuus, vesipitoisuus, tuhkapitoisuus, kuiva- ainemäärä ja lämpöarvo. Lisäksi määritettiin rikkipitoisuus 71 :sta ja hivenaineet (Cu, Mn, Ni, Pb, Zn, Fe, Cd, P, As) 54 :stä näytteestä sekä N-, C- ja H-arvot 39 :stä näytteestä.

6 Aanualle \ s 1 \ L A i _ r j3 - GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperöosasto Kuva 1. Vuonna 1994 Pudasjärvellä tutkitut suot. 1. Heinisuo 2. Vittasuo 3. Lapinjärvensuo 4. Hanhisuo 5. Teerisuo 2 6. Haapasuo 7. Vanhainniittyinsuo 8. Viinisuo 9. Ukonsuo 10. Leppisuo 11. Kirnusuo 12. Teerisuo Pieni Kuokkasuo 14. Hautasuo 15. Mustasuo 16. Lampisuo 17. Saunasuo 18. Kumpumaansuo 19. Ketolansuo 20. Ruotosuo

7 9 AINEISTON KÄSITTELY Laskelmat ja arviointiperusteet Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelajien osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen, Grundström 1983). Siinä syvyyskäyrien väliset alueet käsitetään omina syvyysvyöhykkeinään, joilta lasketaan erikseen turvemäärät. Tuotantokelpoisena alueena pidettiin yleensä soiden yli 1,5 m syviä osia. Kapeat lahdekkeet, rikkonaiset alueet, alle 10 ha :n kokoiset altaat ja laadullisesti kelpaamattomat alueet on rajattu pois. Turvemääristä on vähennetty suon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm paksu kerros. Kuivatuksen on oletettu tapahtuvan ilman pumppausta. Arvioitaessa turpeen soveltuvuutta energiaturpeeksi, tukeuduttiin Turveteollisuusliiton antamiin ohjeisiin turpeen laatuvaatimuksista (liite 2). Energiaturvetuotantoon soveltuvina pidetään yleensä saravaltaisia turpeita ja H5-10 maatuneita rahkavaltaisia turpeita. Energiaturvekerrosta peittää usein heikosti maatunut rahkainen pintakerros. Mikäli sen paksuus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoa haittaavana tekijänä. Tällaiset vähintään 10 ha :n kokoiset alueet on mahdollista hyödyntää ympäristöturpeena. Ympäristöturpeella tarkoitetaan kaikkea heikosti (H1-4) maatunutta rahkavaltaista turvetta, jota voidaan käyttää esim. maataloudessa kuivike- ja imeytysturpeena, viherrakentamisessa, teollisuuden ja asumisjätteiden imeytyksessä tai suoraan maanparannuksessa. Tuotantokelpoisten alueiden ohuet pintarahkakerrostumat on laskettu mukaan energiaturvemäärään. Tulosteet Jokaisesta suosta on tehty suoselostus, jossa käsitellään yleisesti mm. suon sijaintia, kulkuyhteyksiä, sekä suon ympäristöä, laskusuhteita ja ojitusta. Pinta-alat, keskisyvyydet (heikosti maatunut rahkainen pintakerros ja energiaturvekerros) ja turvemäärät on taulukoitu syvyysalueittain (koko suo, yli 1, yli 1,5 ja yli 2 m). Lisäksi esitetään yleisimmät suotyypit, turvelajit, maatuneisuus, liekoisuus, pohjamaalajit ja liejut. Lopuksi on arvioitu suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Jokaisesta turvetuotantoon soveltuvan suon tuotantopinta-alasta ja keskisyvyydestä on laskettu käyttökelpoisen turpeen määrä kuivaainemäärineen ja energiasisältöineenlaboratoriotuloksiin perustuen. Soiden turvekerroksia on havainnollistettu karttojen ja profilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Suokarttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10- asteikko jaettu neljään osaan: lähes maatumaton (H1-3), heikosti (H4) maatunut, kohtalaisesti (H5-6) maatunut ja hyvin maatunut (H7-10). Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella suotyyppi ja liekoisuus. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein (liite 3). Laboratoriomääritysten tulokset on taulukoitu näyte- ja pistekohtaisesti. Laskelmat soiden energiasisällöstä perustuvat näytteistä tehtyihin kuivaaine- ja lämpöarvomäärityksiin. Kolmesta suosta (Leppisuo, Hanhisuo ja Teerisuo 2) on tehty kosteusmittauksia myös suosondilla. Mitatuista linjoista on saatavissa profilit kuivatilavuuspainosta tai energiasisällöstä. Edellä mainittujen tulosteiden lisäksi on GTK :n turvetutkimuksista laadittu ATK-ohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla esitetään tutkimuspisteittäin mm. turpeen paksuus, suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, puusto, liejukerrokset tai pohjamaalajit. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan tulostaa kerralla kaksi edellä mainittua tietoa. Haluttaessa voidaan profiilein tai kartoin esittää suon maatuneisuus, syvyys tai esimerkiksi energiasisältö. Tulosteita voi tilata Geologian tutkimuskeskuksesta : PL 1237, Kuopio. Puh :

8 10 Pudasjärvi kl YLI - I11 PUDASJÄRVI -230m l=.y äö 11 lt m (Nl6 ~j ~0n2 %0 112\ \ On 1 1,5\. 2 *o/lu 7; /5 å9j ~ 5128 Ö/ 2 "L116'\ m -320m ' 4,4 1m26 i å ; ' Ch IS n1 1150m 71 ~aa ~~ _ö i 0114:2y7 å/16 45 åzlz4o ~ O ~\ 0 47 ål2c 2m , 4 16 '53 OIO å128 c A5 4p ` ~. 0/ ~ 0725 ~ ~3e 4.6~ 25 17~5 ~55 0,1 ~0%1~4å/11 S ~~ 6 5,6 511 M4.1å-49 1,5m 2i 62~ o ~ ~74 5, m sn1 qo ~0% \ 00 ~4 å v 51 0/0~ 010A1406 2OOM A m.l0 9/ 21g~4p0 z, 3.2 Sp;A m pti~ - 0 Soom 3/5 I i I ti..,s ^a A1820m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimuksct 1991 M MPY MRRTUNEISUUS N MPY _ _ _ _108 M MPY SUOTYYPIT.LIEKO-OSUMRT.TURVELRJIT JA POHJRMRRLRJIT M MPY 113 _ LKNOJ 2/0 RM0/0 J LKNOJ 0/0 LKNOJ 9/o _ m OEOLOOIRN TU161680NEUKU8 TURVETUTKIMUKSET Kuva 2. Esimerkki suokartasta sekä maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista.

9 11 TUTKITUT SUOT 1. Heinisuo Heinisuo (kl ) sijaitsee Siuruan kylöllö n. 38 km maanteitse kunnan keskustasta luoteeseen. Suon pohjoispuolella virtaa Siuruanjoki ja etelöpuolella Mertajoki. Suolle on hyvöt kulkuyhteydet itöreunaa sivuavan metsöautotien kautta. Pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta on 8 ha ja yli 1,5 metrin syvyistö aluetta 1 ha. Pinta on m mpy ja viettöö lounaaseen. Vedet laskevat metsöojia pitkin Mertajokeen, josta edelleen Siuruanjokeen. Suo on löhes kokonaan ojitettu. Luonnontilaista aluetta on vöhön suon keskiosassa. Itöosassa on varsinaista saranevamuuttumaa ja keskiosassa ojikko- ja muuttumavaiheessa olevaa rahkarömettö ja rimpinevaa. Reunoilla vallitsevat karut römetyypit. Turvekerrostuman pinnassa on keskimöörin 10 cm paksu rahkainen pintakerros ja sen alla hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta. Suon itöosa on muusta alueesta poiketen kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Pohjamaa on valtaosin hiekkaa ja hietaa. Heinisuo ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon. 3 P /okanga's,-f \n ~~ 100 n n A n =n A T N 90 (n 0 i t s,.30 A - C- L ä 8ln L A Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos- Heinisuon tutkimuslinjasto

10 Vittasuo Vittasuo (kl ) sijaitsee Ouluntien etelöpuolella n. 29 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu itöpuolella harjuun ja lönsipuolella Lapinojaan. Itöreunalla on metsöautotie. Suon pinta-ala on 175 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta on 147 ha ja yli 1,5 metrin syvyistö aluetta 112 ha. Pinta on m mpy ja viettöö lönsiluoteeseen. Vedet laskevat metsöojia pitkin Lapinojaan, josta ne virtaavat edelleen Isoon Kienasjörven. Vittasuon tutkimuslinjasto

11 1 3 Suosta yli puolet on luonnontilaisena. Ojitettuna ovat suon keskialue sekö pohjoisosa. Pohjoisosassa vallitsevat karut römetyypit ja niiden ojikot. Suon keskiosassa on ravinteikkaita suotyyppejö, kuten ruohoista saranevamuuttumaa, rimpilettomuuttumaa ja ruohoturvekangasta. Etelöosassa yleisin suotyyppi on lyhytkorsinevaröme. Iso Kienasjörvi on soistunut etelöosastaan umpeen. Turve on löhes koko suolla saravaltaista. Keskiosassa saravaltainen turve on heikosti maatunutta ja muualla kohtalaisesti ja hyvin maatunutta. Ruskosammalvaltaista turvetta on löhinnö suon keski- ja pohjoisosan pohjakerroksissa. Ylemmissö kerroksissa sen möörö vöhenee suon kehityttyö karumpaan suuntaan. Vittasuon turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Pohjamaa on moreenia suon etelöosassa ja hiekkaa sekö hietaa suon keskija pohjoisosassa. Laboratoriomöörityksiö varten on otettu tilavuustarkat nöytteet yhdeltö pisteeltö. Suon itöosassa harjun liepeillö on n. 10 ha :n alueella turpeessa rautasaostumakerroksia. Nömö sideriittisaostumat ovat syntyneet harjun pohjavedestö, joka on muodostanut löhteisyyttö harjun katkoskohtaan. Saostumat syntyvöt suon rimpipinnalle ja myåhemmin suon kasvaessa hautautuvat turvekerrosten alle. Yhtenöiset saostumakerrokset ovat paksuimmillaan yli metrin vahvuisia. Vittasuon itöiset alueet eivöt sovellu energiaturvetuotantoon rautasaostumien vuoksi. Suon muissa osissa on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 65 ha, jossa on köyttåkelpoista turvetta n. 1,20 milj. suo-m3. 3. Lapinjiirvensuo Lapinjörvensuo (kl ) sijaitsee Heteky- Iössö n. 36 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu suurelta osin harjuun ja sen laajentumaan. Suolle tulee metsöautotie Viitaniementieltö. Suon pinta-ala on 105 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta on 50 ha ja yli 1,5 metrin syvyistö aluetta 32 ha. Pinta on m mpy ja viettöö loivasti suon keskusalueelle. Vedet laskevat Lapinojan kautta Isoon Kienasjörveen. Suo on valtaosin luonnontilainen. Ojia on tehty suon lönsi- ja pohjoisosan reuna-alueille. Vallitse- vina suotyyppeinö ovat etelöosassa lyhytkortinen nevaröme ja rimpineva ja muualla karut römeojikot. Turpeesta neljö viidesosaa on rahkavaltaista. Yleisin turvelaji on tupasvillaa sisöltövö rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Pohjamaa on löhes kokonaan hiekkaa ja hietaa. Lapinjörvensuo ei sovellu energiaturvetuotantoon heikosti maatuneen rahkavaltaisen turpeen sekö kuivatusvaikeuksien vuoksi. Lapinjörvensuolla on köyttåö marjastuksessa. Lapinjörvensuon tutkimuslinjasto

12 14 4. Hanhisuo Hanhisuo (kl ) sijaitsee Hetekylössö n. 36 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu hiekkakankaisiin ja moreenisaarekkeisiin. Suon keskiosan rantavalli halkoo suota pitkönö niemenö. Suon pohjois- ja etelöpuolelle on tieyhteys Viitaniementieltö. Suon pinta-ala on 390 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta on 212 ha ja yli 1,5 metrin syvyistö aluetta 118 ha. Pinta on m mpy ja viettöö lönsilounaaseen. Vedet laskevat Hanhiojan ja Kuusiojan kautta Kallaojaan, josta edelleen Nuorittajokeen. Suo on valtaosin ojitettu. Luonnontilaista aluetta on Lapinkankaan etelöpuolella ja suon keskusalueella. Nöillö alueilla yleisimmöt suotyypit ovat rimpineva ja varsinainen saraneva. Ojitetut alueet ovat suon pohjois- ja itöosassa enimmökseen rimpinevaojikkoa ja varsinaista saranevamuuttumaa. Suon lönsiosassa on myås ravinteikkaita suotyyp- pejö kuten koivulettokorpimuuttumaa sekö ruohoja heinökorpiojikkoa. Turve on valtaosin heikosti ja kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvetta. Suon lönsiosan pohjakerroksissa on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta ruskosammalvaltaista turvetta sekö suon itöosassa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Pohjamaa on enimmökseen hiekkaa. Moreenia on suon reuna-alueilla. Laboratoriomöörityksiö varten on otettu tilavuustarkat nöytteet kahdelta pisteeltö sekö tuhkanöyte yhdeltö pisteeltö. Hanhisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 84 ha, jossa on köyttåkelpoista turvetta n. 1,34 milj. suo-m3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Hanhisuon tutkimuslinjasto

13 15 5. Teerisuo 2 Teerisuo 2 (kl ) sijaitsee Hetekylössö n. 38 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen. Suon itöpuolella on harju ja etelöpuolella Jauhosuonturvetuotantoalue. Suon lönsipuolelle oli tutkimusajankohtanarakenteillametsöautotie. Suon pinta-ala on 150 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta on 76 ha ja yli 1,5 metrin syvyistö aluetta 44 ha. Pinta on m mpy ja viettöö kaakkoon. Vedet laskevat Jauhosuon turvetuotantoalueen kautta Nuorittajokeen. Teerisuo on porojen ja hanhien suosima luonnontilainen suo. Kolme neljösosaa tutkimuspisteistö on avosuolla ja neljösosa römeellö. Suon keskusalue on rimpinevaa ja rimpilettoa, jotka vaihettuvat varsinaiseksi saranevaksi ja lyhytkortiseksi nevarömeeksi. Reunoilla esiintyy yleisenö mm. isovarpuröme ja pallosararöme. Yli puolet turvekerrostumasta on saravaltaista. Suon pinnassa on heikosti maatunutta rahkaista pintakerrosta keskimöörin 30 cm. Suon keskusalueet ovat heikosti ja kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvetta ja reuna-alueet hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Pohjamaa on valtaosin hiekkaa. Moreenia esiintyy suon lönsireunalla. Laboratoriomöörityksiö varten on otettu tilavuustarkat nöytteet yhdeltö pisteeltö. Teerisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 32 ha, jossa on köyttåkelpoista turvetta n. 0,58 milj. suo-m3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Rehevöt suotyypit ja runsas linnusto puoltavat kuitenkin suon söilyttömistö luonnontilaisena. 1 J1 1 r i n -S i IA I Teerisuon tutkimuslinjasto

14 Haapasuo Haapasuo (kl ) sijaitsee Viinikoskella n. 42 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen rajoittuen Ylikiimingintiehen ja Ohtontiehen. Suon pinta-ala on 100 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta on 24 ha ja yli 1,5 metrin syvyistö aluetta 15 ha. Pinta on m mpy ja viettöö itöön. Vedet laskevat metsöojia pitkin Nuorittajokeen. Suo on kokonaan ojitettu. Yleisimmöt suotyypit ovat varsinainen saranevamuuttuma ja karhunsammalmuuttuma. Suon etelö- ja lönsiosassa on peltoa. Turve on suon allasalueella enimmökseen heikosti maatunutta saravaltaista turvetta. Ruskosammalvaltaisia turpeita esiintyy suon pohjakerroksissa ja rahkavaltaisia suon reuna-alueilla. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Pohjamaa on hiekkaa ja hiesua ja suon reunoilla moreenia. Haapasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 20 ha, jossa on köyttåkelpoista, enimmökseen jyrsinturpeeksi soveltuvaa turvetta n. 0,32 milj. suo-m3. m imit "\15 3- A1-1 A n \, 75 _N\,'.I: A Ko nt i~i~o`n m a, a A A `- - _~_ n i vu, xo h`, II A I,; Poh'akartta Ä Maanmittauslaitos A 4 Haapasuon tutkimuslinjasto 7. Vanhainniittyinsuo Vanhainniittyinsuo (kl ) sijaitsee Hetekylössö n. 45 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu itöosastaan Kuusiojaan ja muualla rantavalleihin sekö moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon keskiosaan tulee Ohtontieltö metsöautotie. Suon pinta-ala on 240 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta on 71 ha ja yli 1,5 metriö syvöö aluetta 39 ha. Pinta on m mpy ja viettöö jyrkösti itökaakkoon. Vedet laskevat metsöojia pitkin Kuusiojaan ja edelleen Nuorittajokeen. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Luonnontilaista aluetta on suon etelöosassa, jossa vallitsevina suotyyppeinö ovat kalvakkaneva ja varsinainen saraneva. Ojitetuilla alueilla yleisimmöt suotyypit ovat muuttumavaiheessa olevat varsinainen sararöme ja rimpineva. Suon keskiosassa on turvekankaita. Turve on valtaosin kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta. Saravaltaista turvetta on ohuina linsseinö turpeen völikerroksissa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2.

15 1 7 Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja soveltuvaa aluetta 30 ha, jossa on köyttåkelpoista moreeni. Laboratoriomöörityksiö varten on otettu turvetta n. 0,42 milj. suo-m3. Turveominaisuuksiltilavuustarkat nöytteet yhdeltö pisteeltö. taan suo soveltuu hyvin jyrsin- ja kohtalaisesti Vanhainniityinsuossa on energiaturvetuotantoon palaturvetuotantoon. Vanhainniittyinsuon tutkimuslinjasto 8. Viinisuo Viinisuo (kl ) sijaitsee n. 43 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen Ylikiimingintien ja Viinivaarantien risteyskohdassa. Suon itöpuolella on harju ja lönsipuolella Nuorittajoki. Suon pinta-ala on 85 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta on 29 ha ja yli 1,5 metrin syvyistö aluetta 11 ha. Pinta on m mpy ja viettöö lönsilounaaseen. Vedet laskevat ojia pitkin Nuorittajokeen. Vallitsevat suotyypit ovat suon pohjoisosassa karhunsammalmuuttuma sekö ruoho- ja puolukkaturvekangas ja muualla varsinainen saraneva- ja sararömemuuttuma. Turpeesta puolet on rahka- ja puolet saravaltaista. Syvönnealueella turve on saravaltaista. Suon koillisosassa tavattiin turvekerrostumassa ohut sideriittisaostumakerros noin puolen metrin syvyydessö. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Pohjamaa on valtaosin hiekkaa. Viinisuo soveltuisi turvelajien ja maatuneisuuden puolesta jyrsinturvetuotantoon. Saostumien vuoksi suon tuotantokelpoisuuden selvitys vaatii lisötutkimuksia mahdollisten korkeiden tuhkapitoisuuksien vuoksi.

16 1 8 Viinisuon tutkimuslinjasto 9. Ukonsuo Ukonsuo (kl ) sijaitsee Viinikoskella n. 45 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Leppiojaan ja Nuorittajokeen. Etelöpuolella on harju, josta ulottuu hiekkainen rantavalli suon itöreunalle. Rantavallin pööllö on metsöautotie. Suon pinta-ala on 245 ha. Yli metrin syvyistö aluetta ei ole. Pinta on m mpy ja viettöö luoteeseen. Vedet laskevat metsöojia pitkin Leppiojaan ja edelleen Nuorittajokeen. Suo on löhes kokonaan ojitettu. Pieni luonnontilainen alue on suon keskiosassa selkölinjan etelöpuolella. Vallitsevina suotyyppeinö ovat muuttu- mavaiheessa olevat tupasvillaröme ja varsinainen sararöme. Turvekerrostuma muodostuu keskimöörin 20 cm vahvuisestaheikosti maatuneesta pintarahkakerroksesta ja sen alla olevasta alle puolen metrin vahvuisesta hyvin maatuneesta sararahkaturvekerroksesta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Pohjamaa on hiekkaa ja hiekkaista moreenia. Ukonsuo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi. Puustohavaintojen perusteella alue soveltuu metsötalousköyttåån. Ukonsuon tutkimuslinjasto

17 Leppisuo Leppisuo (kl ) sijaitsee Viinikoskella n. 46 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen. Suurelta osin harjuihin rajoittuvan suon pohjoispuolella on Varvuntie ja etelöpuolella Viinivaarantie. Suo on yhteydessö Sarvisuohon idössö ja Ukonsuohon lönnessö. Suon pinta-ala on ha, josta yli metrin syvyistö aluetta on 699 ha ja yli 1,5 metrin syvyistö aluetta 439 ha. Pinta on m mpy ja viettöö luoteeseen. Vedet laskevat Ison- ja Pienen Leppilammen kautta Leppiojaan, josta edelleen Nuorittajokeen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Suota on ojitettu Pienen Leppilammen itöpuolelta, Ison Leppilammen etelöpuolelta sekö suon itöosasta Niemenmaan etelöpuolelta. Pienen Leppilammen itöpuoliset alueet ovat rimpiletto- ja koivulettokorpimuuttumia. Alueesta on ojituksen jölkeen kehittynyt hyvö kasvupohja koivu- ja möntyvaltaiselle puustolle. Niemenmaan reunalla olevan luonnontilaisen rimpi- ja lyhytkorsinevavyåhykkeen etelöpuolella on karuja römeojikoita ja römemuuttumia. Luonnontilaiset alueet ovat valtaosin rimpinevaa, rimpilettoa ja rahkanevaa. Lönsiosassa on rimpinevaa, joka vaihettuu kermikeitaaksi Leppilampien völissö. Kermikeidasta reunustavat rahkaröme ja rahkaneva. Ison Leppilammen löhialueet ovat muualla rimpinevaa. Sen itöpuolella oleva laaja avosuo on kauttaaltaan hyllyvöö, pitkö- ja kapeajönteistö rimpilettoa, joka vaihettuu varsinaiseksi saranevaksi. Suon etelöosassa Viinivaarasta huuhtoutuneiden rantavallien rikkoma alue on rimpinevaa, kalvakkanevaa ja lyhytkortista nevarömettö. 6 L_AVarvur~,kangas, ' ia g T = ~~ Z 11 r E emen _P-P.-i`.'s o _ m,. ~ L A_,.~_ T P/kkukur cy H 1 t. e 1 rn r -- 0o. 00A - -3'- ~' -~ I \ a Ö o k T n n l A 127,.' Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos Leppisuon tutkimuslinjasto

18 20 Turve on suon keskiosassa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta saravaltaista turvetta, jonka lisätekijät ovat varpuaines ja korteitten jäänteet. Muualla turve on heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta, jossa ensimmäisen laatuluokan kasvuturpeen osuus on vähäinen. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Pohjamaa on enimmäkseen hiekkaa. Moreenia on suon luoteisosassa sekä eteläreunalla. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kuudelta pisteeltä. Leppisuon keskialueella on energiaturvetuotan- toon soveltuvaa aluetta 183 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 2,93 milj. suo-m3. Turveominaisuuksiltaan alue soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. YmpäristÄturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on lampien läheisyydessä ja suon kaakkoisosassa yhteensä 142 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 2,08 milj. suo-m3. Turvekerrostumille on yhteistä niiden välikerroksissa olevat maatuneemmat turpeet (n. 0,60 milj.suo-m3), jotka voidaan hyädyntää palaturpeena. 11. Kirnusuo Kirnusuo (ki ) sijaitsee Viinikoskellan. 41 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Nuorittajokeen, Leppiojaan ja Vaanaharjuun. Kulkuyhteydet suolle ovat Vaanaharjun tai Viinikosken sillan kautta. Suon pinta-ala on 280 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 49 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 25 ha. Pinta on m mpy ja viettää länsiluo- teeseen. Vedet laskevat metsäojien ja Leppiojan kautta Nuorittajokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Luonnontilaista aluetta on ainoastaa muutama hehtaari suon keskija eteläosassa. Rimpinevaojikko, sararämemuuttuma ja karut rämemuuttumat ovat vallitsevia suotyyppejä. Kirnusuon tutkimuslinjasto

19 2 1 Turve on suon eteläosan syvällä alueella kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvetta ja suon pohjoisosassa enimmäkseen hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Pohjamaa on lähes ko- konaan hiekkaa. Kirnusuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 15 ha, joka soveltuu turveominaisuuksiltaan palaturvetuotantoon. Tuotantokelpoista turvetta on n. 0,21 milj. suo-m Teerisuo 1 Teerisuo 1 (kl ) sijaitsee Nuorittajoen varressa n. 48 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoispuolella Nuorittajokeen, eteläpuolella Vaanaharjusta huuhtoutuneisiin hiekkaisiin rantavalleihin ja muualla viereisiin soihin. Suon eteläosaan tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 275 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 85 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 17 ha. Pinta on m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Nuorittajokeen. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Viimeisen ojituksen yhteydessä on vanhoja ojia kunnostettu. Luonnontilaista aluetta on suon keskiosassa. Vallit- sevina suotyyppeinä ovat varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva. Ojitetut alueet ovat suurimmaksi osaksi varsinaista saranevamuuttumaa. Turvekerrostuma on saravaltainen suon keskiosassa ja rahkavaltainen muualla. Ruskosammalvaltaista turvetta on erityisesti suon pohjoisosan syvänteen pohjakerroksissa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Pohjamaa on hiekkaa ja pohjoisessa myäs hietaa. Teerisuossa olisi turpeen laadun perusteella tilakohtaiseen palaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta. Turpeen korkeat tuhkapitoisuudet ovat nähtävissä monin paikoin ilman tuhka-analyysejä ja alue ei siten sovellu tuotantoon =n-- _T - 7L fa \ y -- =Y~i. - `4-\- -K u o k Teerisuon tutkimuslinjasto

20 Pieni Kuokkasuo Pieni Kuokkasuo (ki ) sijaitsee Viinikoskella n. 47 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Vaanaharjuun ja siitä huuhtoutuneisiin hiekkoihin. Suon etelä- ja länsipuolella on metsäautotie. Suon pinta-ala on 35 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 18 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 14 ha. Pinta on m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Teerisuon metsäojien kautta Nuorittajokeen. Suo on lähes luonnontilainen. Yksi oja on suon koillisosassa. Tutkimushetkellä lähes kokonaan kuivuneen Kuokkalammen ympärillä on ruoppaista rimpinevaa, joka vaihettuu lyhytkortisesta nevasta edelleen tupasvilla- ja rahkarämeeksi. Reunat ovat isovarpu- ja kangasrämettä. Turpeesta neljä viidesosaa on rahkavaltaista. Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on suon keskiosassa paksu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Pohjamaa on hiekkaa ja syvimmillä alueilla hietaa. Pieni Kuokkasuo ei sovellu energiaturvetuotantoon heikosti maatuneen rahkaturpeen suuren osuuden vuoksi. Suo on maisemallisesti arvokas luonnontilaisena. Pohj akartta Maanmittauslaitos I.eppilwALV Pieni Kuokkasuon tutkimuslinjasto 14. Hautasuo Hautasuo (kl ) sijaitsee Viinikoskella maanteitse n. 49 km kunnan keskustasta lounaaseen. Tutkittu alue rajoittuu harjuun, kunnan etelärajaan sekä Hanganojaan. Suon pohjoisreunalla on metsäautotie. Suon pinta-ala on 310 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 29 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 13 ha. Pinta on m mpy ja viettää länsilounaaseen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Hanganojaan ja edelleen Nuorittajokeen. Suo on kokonaan ojitettu. Länsiosa on suurimmaksi osaksi koivua ja pajua kasvavaa kytäheittoa ja itäosa karhunsammalmuuttumaa. Muualla on enimmäkseen varsinaista sararämemuuttumaa.

21 2 3 Turpeesta yli puolet on saravaltaista ja se on syvimmillä aluilla heikosti maatunutta. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostu-, man keskimaatuneisuus on 5,5. Pohjamaa on lähes kokonaan hiekkaa. Hautasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 13 ha. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu parhaiten jyrsinturpeeksi, jota on n. 0,21 milj. suo-m3. Tuotantokelpoinen allas jatkuu Hetteensuon puolelle. Hautasuon tutkimuslinjasto 15. Mustasuo Mustasuo (kl ) sijaitsee kunnan etelärajalla Sorsuanojan ja Hanganojan välisellä alueella n. 49 km maanteitse kunnan keskustasta lounaaseen. Suolle on matkaa noin kilometri sekä Viini- vaarantieltä että Vainionsuon metsäautotieltä. Suon pinta-ala on 105 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 25 ha. Mustasuon tutkimuslinjasto

22 24 Pinta on m mpy ja viettää länsilounaaseen. Vedet laskevat metsäojien kautta Sorsuanojaan, josta edelleen Nuorittajokeen. Suo on kokonaan ojitettu. Itäosassa varsinainen sararämemuuttuma on vallitseva suotyyppi. Länsiosassa ovat puolukka- ja ruohoturvekankaat yleisimpiä. Puusto on enimmäkseen vanhaa kitukasvuista koivikkoa. Suon syvimmällä alueella turve on keskimäärin heikosti maatunutta ja yleensä varpuainesta sisältävää rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Pohjamaa on lähes kauttaaltaan hiekkaa. Mustasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 25 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 0,33 milj.suo-m3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. 16. Lampisuo Lampisuo (kl ) sijaitsee kunnan länsirajalla. Moreenisaarekkeiden ympäräimän suon länsireunalla virtaa Vitmaoja. Pudasjärven keskustasta suolle on n. 80 km maanteitse Liekokylän kautta. Suon pinta-ala on 315 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 211 haja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 121 ha. Pinta on m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Vitmaojaan ja edelleen Siuruanjokeen. -,+ /8 2- _, --~- - 'n Tannila = -, - o _. _ i ~0,7 _. k s umpu a - -.~ -- m.u-u h m a a - - _ -J_= - h---j a \ - - _ -.,~ A - - t a,rr-p`' its -., n-,~ \I, - si, -,I, - 11 f -- _- - ~ / 37 -n = _ -- /So Sa)una -= - - 7n m'a~a - Kiu kala ~ i9 ; ~s 1aa +1L1nTn3l - Ta4n+7 a\.. ^ lsopelo n f b - -Poh ~ öakartta ~ Maanmittauslaitos Lampisuon tutkimuslinjasto

23 25 Suon eteläosan reunat, suon keskiosa sekä suon pohjoisosa lukuunottamatta keskusaluetta ovat ojitettu. Luonnontilaiset suon keskusalueet ovat rimpinevaa ja vaihettuvat reunoille päin varsinaiseksi saranevaksi ja lyhytkortiseksi nevaksi. Ojitetut alueet ovat lähes kokonaan varsinaista saraneva- ja sararämemuuttumaa. Suon syvimmillä alueilla turve on saravaltaista maatuneisuudeltaan H4 - H7. Koko turvekerrostumasta hieman yli puolet on saravaltaista. Keski- maatuneisuus on 4,8. Pohjamaa on valtaosin moreenia. Hiekkaa on paikoitellen. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Lampisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 87 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 1,54 milj. suo-m3. Lampisuonlammen itäpuolisilla alueella ovat kuivatusvaikeudet ilmeisiä suon pohjan ollessa keskimäärin 2 m alle lammen vedenpinnan tason. 17. Saunasuo Saunasuo (kl ) sijaitsee kunnan länsirajalla maanteitse n. 80 km kunnan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Osa suosta on Kuivaniemen puolella. Suon itäreunaan on tieyhteys Liekokylän kautta. Suon pintaala on 185 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 37 ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 17 ha. Pinta on m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat ojia pitkin Vitmaojaan, josta edelleen Siuruanjokeen. Suosta on ojitettu noin puolet. Luonnontilaista aluetta on suon länsiosassa sekä pieni alue suon itäosassa. Länsiosassa vallitsevana suotyyppinä on varsinainen saraneva ja suon itäosassa rahkaräme. Suon keskialueella on lyhytkortista nevaa, rahkanevaojikkoa sekä karuja rämemuuttumia. Suon reunat ovat enimmäkseen ojitettua pallosararämettä. Suon turvekerrostuma on ohutta rahkaista pintakerrosta lukuun ottamatta hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Suon pohjalla on yleensä ohut kerros hyvin maatunutta sararuskosammalturvetta. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Pohjamaa on hiekkaa suon länsiosassa ja muualla moreenia. Saunasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 16 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 0,22 milj. suo-m3. PienehkÄ alue soveltuisi turveominaisuuksiltaan parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Saunasuon tutkimuslinjasto

24 Kumpumaansuo Kumpumaansuo (kl ) sijaitsee kunnan länsirajalla maanteitse n. 80 km kunnan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon pinta-ala on 71 ha, josta yli metrin syvyistä on 13 haja yli 1,5 metriä syvää aluetta 1 ha. Pinta on m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat ojia pitkin Vitmaojaan, josta edelleen Siuruanjokeen. Suon keskusta on luonnontilainen lukuun ottamatta kahta itä -länsi suunnassa kaivettua ojaa. Reuna-alueet on ojitettu. Keskusalue on rimpinevaa, varsinaista saranevaa ja rimpilettoa. Suon itäreunat ovat pallosararämeojikkoa ja länsireunat isovarpurämeojikkoa. Turpeesta kolme neljäsosaa on rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalrahka- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Pohjamaa on moreenia. Kumpumaansuo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi. Kumpumaansuon tutkimuslinjasto 19. Ketolansuo Ketolansuo (kl ) sijaitsee Siuruanjoen varrella kunnan länsirajalla, maanteitse n. 80 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Moreenisaarekkeiden rikkoma suo käsittää varsinaisen Ketolansuon itäisen, suurelta osin Pudasjärven puoleisen alueen. Suon itäpuolella virtaa Hepo-oja. Suon pinta-ala on 136 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 46 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 24 ha. Pinta on m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat metsäojien ja Hepo-ojan kautta Siuruanjokeen. Suosta on ojitettu eteläosa sekä reuna-alueita. Luonnontilaiset alueet ovat enimmäkseen varsi- naista saranevaa ja rimpinevaa. Ojitetut alueet ovat lähes kokonaan ojikko- ja muuttumavaiheessa olevaa varsinaista saranevaa ja reunat kangasrämeojikkoa. Koko suon turvekerrostumasta puolet on rahkaja puolet saravaltaista, mutta yli 2 m syvyisellä alueella saravaltaisen turpeen osuus on yli 80 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Pohjamaa on syvällä alueella ja suon eteläosassa hiekkaa, muualla moreenia. Ketolansuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta n. 21 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 0,29 milj. suo-m3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon.

25 27-7 ; el_o_lans u o=- _ -Silt 40 Pohjakartta å Maanmittauslaitos Ketolansuon tutkimuslinjasto 20. Ruotosuo Ruotosuo (kl ) sijaitsee Yli-Kurjen kylässä n. 41 km maanteitse kunnan keskustasta itään. Suo rajoittuu lännessä Ruotoharjuun ja pohjoisessa Rimminkankaaseen. lijoki virtaa suon itä- ja eteläpuolitse. Metsäautoteitä tulee eri puolille suota. Suon pinta-ala on 277 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 91 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 54 ha. Pinta on m mpy ja viettää suon lounaisosassa etelään ja muualla itäkaakkoon. Vedet laskevat metsäojia ja luonnonojia pitkin Iijokeen. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Luonnontilaista aluetta on Keskilammin pohjoispuolella. Lammen ympäristässä on varsinaista saranevaa, joka pohjoisempana vaihettuu rimpinevaksi. Ojitettujen alueiden keskiosat ovat varsinaista sarane- vamuuttumaa. Reunoilla kangasrämeojikko on yleinen. Koko suon turvekerrostumasta puolet on rahkaja puolet saravaltaista. Yli 2 m :n alueilla saravaltaisen turpeen osuus on neljäviidesosaa. Yleisimmät turvelajit syvillä alueilla ovat rahkasara- ja kortepitoinen rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Ruotosuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 24 ha, jossa on käyttäkelpoista jyrsinturvetta n. 0,49 milj. suo-m3. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros heikentää paikoin turpeen laatua tuotannon alkuvaiheessa.

26 O 0 i 6TJ~ 0 0 d

27 29 TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrostumat Tähän tutkimukseen sisältyvistä soista suurin osa sijaitsee Hetekylässä ja Viinikoskella. Neljä suota sijaitsee Siuruanjoen pohjoispuolella kunnan länsirajalla ja yksi Pintamolla. Soista 12 kpl laskee Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen, 5 kpl Siuruanjoen kautta Iijokeen ja 3 kpl suoraan Iijokeen. Kunnan länsirajalla tutkitut suot ovat moreenisaarekkeiden rikkomia. Lounaisosan suot sijoittuvat harjujakson liepeille ja ovat yhtenäisempiä. Harjusta purkautuneet pohjavedet ovat aiheuttaneet paikoin ravinteikkaamman suoekosysteemin ja ruskosammalpitoisen turvekerrostuman. Vittasuo on tästä hyvänä esimerkkinä. Soiden keskikoko on n. 230 ha. Yli 300 ha :n soita on 4 kpl, ja alle 100 ha :n 4 kpl (taulukko 1). Yhteenlaskettu pinta-ala on ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta ha (41 %), yli 1,5 m :n ha (24 %) ja yli 2 m :n 556 ha (12 %). Keskimääräinen syvyys on koko suoalalla vain 1,1 m ja yli 1,5 m syvillä osilla 2,1 m. Syvimmät suo ovat Vittasuo, Lampisuo ja Ruotosuo. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on yli 1,5 syvillä alueilla keskimäärin 0,4 m. Määrältään sitä on eniten Leppisuossa (4,78 milj. suo-m3). Luonnontilaisia soita ovat Teerisuo 2 ja Pieni Kuokkasuo ja lähes luonnontilaisia Vittasuo, Lapinjärvensuo, Leppisuo, Kumpumaansuo, Keto- lansuo ja Lampisuo. Muut suot ovat enimmäkseen ojitettuja. Suoalasta on avosuota 46 %, rämettä 43 %, turvekangasta 6 %, korpia 3 % ja peltoa 2 %. Avosoista on luonnontilaisena 65 %, rämeistä 28 % ja korvista 33 %. Suurin osa soista on rahkaturvevaltaisia. Saraturvevaltaisia soita ovat Mustasuo, Hanhisuo ja Teerisuo 2. Ruskosammalvaltaisia turpeita on runsaasti Vittasuossa, Haapasuossa ja Teerisuo 1 :ssä. Kaikkiaan rahkavaltaisia turpeita on 51 %, saravaltaisia 46 % ja ruskosammalvaltaisia 3 %. Yli 1,5 m syvien alueiden turpeista saravaltaisia on 54 %, rahkavaltaisia 41 % ja ruskosammalvaltaisia 5 %. Turpeiden keskimääräinen maatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi sopivien turpeiden 5,5. Maatuneisuuserot voivat olla suuria suon tai kerrostuman eri osien välillä. Liekoja on yleensä erittäin vähän. Laboratoriomääritysten perusteella lasketut turpeen keskimääräiset ominaisuudet ovat : - ph-aste 4,3 - vesipitoisuus 91,0 - kuiva-ainepitoisuus 89 kg/suo-m3 - lämpäarvo 21,1 MJ/kg - tuhkapitoisuus 4,0 - rikkipitoisuus 0,26 % Soveltuvuus turvetuotantoon Tutkituista soista on energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita 13 suolla yhteensä 615 ha, mikä on noin 13 % koko tutkitusta suoalasta (taulukko 2). Kolme suota hylättiin kokonaan mataluuden, kaksi turvelaadun ja kuivatusvaikeuksien sekä kaksi korkean tuhkapitoisuuden ja saostumien vuoksi. Tuotantokelpoisesta alasta sijaitseekiiminkijoen valuma-alueella 402 ha (8 suota) ja Iijoen valumaalueella 213 ha (5 suota). Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 10,67 milj. suo-m3. Sen energiasisältä on 50 % käyttäkosteudessa 18,11 milj. GJ eli 5,02 milj. MWh. Keskimääräinen energiamäärä tuotantokelpoista hehtaaria kohti on n GJ eli MWh. Vuoden 1994 loppuun mennessä on Pudasjärvellä tutkittu 405 suota yhteispinta-alaltaan suohehtaaria, josta on turvetuotantoon soveltuvaa ha. Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen turvemäärä on noin 569 milj. suo-m3. Se sisältää kuiva-ainetta noin 54,0 milj. tonnia.

28 30 Ä `~ N l- N N O\.-+ m ON M 1* V1 m O~ 'O M E.. N -~ ~O t O~ N N m 0 en 1* (14 0 en xn V) M O\ M 0 M.- Ilt - O N O ti ' N N O N.-+ -q.-+ O _ N 0 O O ON ^~.-+ ~O N N N M (V b M 00 ~O `"" M l~ 00 O~ N ~O N O O N xn ~ U O N o ' Ö O O.~ Ö N '+ M - O - N M.-r 00 d' O M O\ N 00 O N N M M - N N N C -4-4 O Vl N 0 N \0.M- E Ilt 0 Ö Ö Ö Ö Ö Ö 0 o c,1 O O O O O Ö O Ö O O N^ 5 i9 h M N O 00 N ~ S O, 8 0 N O, en p O O ~p M ' M Ö O O Ö Ö 0 O Ö 0 N 0 m Ö Ȫ O Ö O o Vl N O Ö O O 0 Ö Ȫ 00 ' n O - V1 rh 00 '.O O O 'O V1 M 'O V1 00 O 00 N - 00 Ä O V1 rt tt V' ~O V) V) tt h et V1 er 1/1 V) V1 V1 d~ O O 00 0 ~ - * b 00 '.O O 1* 00 l1. 00 I- ln VI N O\ V1 I N ''.~+ q. Vl v ~ ~ ~ Vl t-: Vl V1 Vl v1 r In ~ I In 4,U N c~ - N N O\ O\ V1.M-. (- ON N l- O 1* T 00 O - - O O ~D.-ö r N O\ \0 \0 N N O O b \ ,_', O Ö rr O Ö O Ö O Ö Ö Ö O O O E O 1,* O O O O Ö O Ö Ö Ö Ö Ö O Ö N Ö N Ö LY 0 M - c+1 O -~ O - -.-~ N O rm O O N.-t q -- -~ '-+ O rai V) Ö Ö O O O O O Ö Ö O Ö Ö Ö O Ö O O Vl Vl V1 0 O O S O h Vl Vl O Vl V) O_ V) i Vl.--~ '.O ln o~ - m 0\ ~,.r M N N N M M oo t- ti N r~r V) N 00 N ln O O N ln N N ln M M 0 0 O O - - ö m m O O d M M M M m M M m m M M M m m ef e d' N V'1 Vl V1 V1 V1 V) V) V-1 V) In h Vl V1 In V) V1 h Vl 1n n en m M M M C1 M rm en en f+1 M (+1 M M M en M M M Ä O z V) z o o z o~ o N r o 0o 0 z ~ ~l o o z 5D ~ N N r,, z ~ o W Z H.~ a Z, W z O W z O z x -~ x Eö x O H p. ~, W -+ N cn et Vj 1,6 r oä c' O -~ tv ri ~ V; '.D N 00 :~ Ö

29 3 1 Taulukko 2. Yhteenveto soiden tuotantokelpoisista alueista. Tuotantokelpoinen alue EnergiasisältÄ kuivana 50 % kost. Suon nimi Pinta- Turvemäärä Kuiva- milj. milj. milj. milj. ala (milj.suo-m3) ainetta GJ MWh GJ MWH (ha) (1000 tn) 2. Viitasuo 65 1, ,83 0,51 1,61 0,45 4. Hanhisuo 84 1, ,53 0,70 2,23 0,62 5. Teerisuo , ,13 0,31 1,00 0,28 6. Haapasuo 20 0, ,60 0,17 0,54 0,15 7. Vanhainniittyinsuo 30 0, ,87 0,24 0,77 0, Leppisuo 183 3, ,30 2,03 6,49 1, Kirnusuo 15 0, ,39 0,11 0,35 0, Hautasuo 13 0, ,39 0,11 0,35 0, Mustasuo 25 0, ,62 0,17 0,55 0, Lampisuo 87 1, ,78 0,77 2,46 0, Saunasuo 16 0, ,41 0,11 0,37 0, Ketolansuo 21 0, ,54 0,15 0,49 0, Ruotosuo 24 0, ,02 0,28 0,90 0,25 Yhteensä , ,41 5,66 18,11 5,02

30 3 2 KIRJALLISUUS Energiataloudellinen yhdistys, LämpÄlaitosyhdistys ry ja Turveteollisuusliitto ry Polttoturpeen laatuohje. HäikiÄ, J Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XI. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 271. HäikiÄ, J. ja Sutinen, H Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XII. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 276. Hänninen, P a. Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/83/118. Hänninen, P b. Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/84/136. Hänninen, P Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa III. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13.4/84/156. Hänninen, P Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13.4/85/174. Hänninen, P Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 192. Hänninen, P Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 212. Hänninen, P. ja Lappalainen, E Maatutkan ja suosondin soveltuvuus turvevarojen määrän ja laadun selvittämiseen. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 202. Hänninen, P. ja HyvÄnen, A Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 227. Hänninen, P. ja HyvÄnen, A Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 240. Hänninen, P. ja HyvÄnen, A Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IX. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 246. Hänninen, P. ja Jokinen, S Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa X. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 252. Hänninen, P. ja Sutinen, H Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIII. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 279. Hänninen, P. ja Sutinen, H Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIV. Geologian tutkimuskeskus, Julkaisematon arkistoraportti.

31 Lappalainen, E., HäikiÄ, J. ja Heiskanen, Oulun läänin suoinventointi. Yhdistelmä pintaalamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/80/24. Lappalainen, E., Sten, C-G. ja HäikiÄ, J Turvetutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos. Opas nro

32 LIITE 1 (1) PUDASJ RVELL TUTKITUT SUOT SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT Ahmasuo II /31-37 Ahosuo II Ahvensuo V /69-76 Airokassuo VII Alakoirasuo VIII / Anttilansuo XI / 13 Arosuo V /17-21 Asmuntinsuo XII / 20 Eeranrannansuo VII / Ellinperänsuo VII / Emännänsuo Epäilyksensuo I / Erosuo IX / Eteläsuo XI / 16 Haapasuo XIV / 16 Haapasuo-Maijansuo VI Haaposuo / Haarasuo II /93-98 Haarasuo VIII / Haasiosuo VIII / Halmesuo VII / Hanganpohjansuo VIII /69-76 Hanhijärvensuo VII /46-54 Hanhisuo XIV / 14 Haukkasuo , 06 VI /12-16 Hautasuo VIII /21-23 Hautasuo XI / 16 Hautasuo XIV /22-23 Hautasuo-Tupakkisuo VII / Havaharjunsuo VI / Heiniojansuo XI / 15 Heinisuo XII / 24 Heinisuo XIV / 11 Helkalansuo VII / Hetesuo IV Hetesuo VII / HetteikÄnsuo XIII / 18 Hietakaistonsuo X / 12 Hiirisuo VIII / Hiisisuo VIII /12-19 Hirsimaansuo XII / 33 Hirvaskorpi VII /64-69 Hirvisuo , 03 VI / Hoikkasuo /100 Hoikkasuo VIII / Hoikka A XIII / 25 Hoikka B XIII / 27 Hollonsuo /82-84

33 LIITE 1 (2) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI /SIVUT Hongikonkankaansuo VIII /53-58 Hongikonsuo VIII /52-53 Honkasuo VIII Honkisuo VII Honkisuo VIII / Huttusuo V Hyrsynsuo VII / HyÄtÄsuo XII / 26 HärkÄsuo VIII / HÄrhiläissuo VII Isoahontaussuo VII / Iso Ahmasuo II /38-43 Iso Joutensuo I /29-33 Iso Kalliosuo I / Iso Kontiosuo II Iso Leväsuo III /32-39 Isoneva VII / Isonlahdenrämiä XI / 13 Isonniitynsuo VIII Isonperänsuo XI / 15 Iso Pasko I / Iso Petäjäsuo VIII / Iso PylkÄnsuo X / 13 Iso PyÄriäsuo VI / Isosuo I /76-78 Isosuo E IV /84-91 Isosuo W IV / Isosuo E V / Isosuo VII Isosuo VII / Isosuo VIII / Isosuo-Jänissuo VII / Iso Raatesuo IX / Iso Teerisuo VI Jaalangansuo I /64-69 Jokisuo VI / Jousisuo VII Jousisuo-Palosuo II /27-31 Joutensuo IV /47-50 Joutensuo VIII / Joutensuo-Vihtapuho X / 17 Juhmunsuo IX /26-33 Juputinsuo VII / Juurikkasuo V /8-17 Juurikkasuo VII / Juutissuo XIII / 16 Jyskysuo VI / Kaahainsuo II / Kaartosuo IV / Kalettomansuo I / Kalettomansuo VIII / 76-82