GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 301. Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen. PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa XV

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 301 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa XV The Mires and Peat Reserves in the Municipality of Pudasjärvi Part XV Espoo 1996

2 Hänninen, Pauli ja Sutinen, Heikki Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 301, 29 sivua, 18 kuvaa, 2 taulukkoa, 3 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1995 Pudasjärven kunnan alueelta 16 suota yhteispinta-alaltaan ha. Soiden keskisyvyys on 1,0 m ja turvemäärä 42,2 milj. suo-m 3. Yli 1,5 m syvien alueiden pinta-ala on 980 ha, keskisyvyys 2,1 m ja turvemäärä 20,5 mj. suo-m3. Yli 1,5 m syvien alueiden turpeista on saravaltaisia 64 %, rahkavaltaisia 35 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Keskimaatuneisuus on 4,8. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,4 % kuivapainosta, kuivatilavuuspaino 88 kg/suo-m3 ja rikkipitoisuus 0,16 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,0 MJ/kg. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 14 suolla yhteensä 760 ha. Tuotantokelpoistaturvetta on yhteensä 12,70 milj. suo-m3. Sen energiasisältö on 5,76 milj. MWh 50 % kostealle turpeelle laskettuna. Avainsanat : suo, energiaturve, Pudasjärvi Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO . pauli. hanninen@gsffii heikki. sutinen@gsfj ISBN ISSN

3 Hänninen, Pauli and Sutinen, Heikki Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. OsaXV -The mires and peat reserves in the municipality of Pudasjärvi. Part XV. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report ofpeat Investigation pages, 18 figures, 2 tables, 3 appendices. In the year 1995 sixteen mires covering hectares were studied in the municipality of Pudasjärvi. The average depth of the mires is 1.0 meters. They contain about 42 million cubic meters of peat "in situ". Of the peat in the areas depeer than 1.5 m 64 % is sedge, 35 % Sphagnum and 1 % brown moss peat. The average degree of humification is 4.8. On an average the ash content of peat is 4.4 % of dry weight, dry matter content 88 kg/cubic meter of peat "in situ", sulphur content 0.16 % of dry weight and net heating value of dry peat 21.0 MJ/kg. Altogether 760 hectares of peatland were evaluated to be suitable for energy peat production. The amount of recoverable energy peat is million cubic meters of peat "in situ". The energy content equals to 5.76 million MWh as calculated for 50 % moisture content. Key words : mire, energy peat, Pudasjärvi Pauli Hänninen and Heikki Sutinen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN KUOPIO FINLAND pauli. hanninen@gsffi heikki.sutinen@gsffi

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 7 AINEISTON KÄSITTELY 9 Laskelmat ja arviointiperusteet 9 Erikseen tilattavat tulosteet 9 TUTKITUT SUOT Kaivossuo Vastassuo Ronansuo Koivistonsuo Aittosuo Kontiosuo Mustasuo Myllysuo Karjosuo Kiiskisuo Pikku Joutensuo Iso Joutensuo Paskokorvensuo Kiiskiperänsuo Päiväkämmenensuo Kalkkisuo 24 TULOSTEN TARKASTELU 26 Suot ja niiden turvekerrostumat 26 Soveltuvuus turvetuotantoon 26 KIRJALLISUUS 29 LIITTEET

5 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksia Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Pudasjärvellä erityisesti tavoitteena on ollut löytää energiaturvetta suunnitteilla ollutta lauhdevoimalaitosta varten. Vuosien 1974, tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmin (Hänninen, P. 1983a ja b, 1984, 1985, 1986, 1988, Hänninen, P. ja Hyvönen, A.1989, 1990, 1991, Hänninen, P. ja Jokinen, S. 1992, Häikiö, J. 1993, Häikiö, J. ja Sutinen, H. 1994, Hänninen, P. ja Sutinen, H. 1994, 1995). Tässä raportissa julkaistaan lyhyet yhteenvedot vuonna 1995 tutkituista soista. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n kokoista suota, joiden yhteispinta-ala on ha (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Vuonna 1995 tutkittiin 16 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1). Vuoden 1995 loppuun mennessä on tutkittu 421 suota yhteispinta-alaltaan ha eli noin 66 % kunnan suoalasta. Liitteessä 1 on Pudasjärvellä vuoteen 1995 mennessä tutkitut suot aakkosjärjestyksessä. Tutkimukset jatkuvat edelleen. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "turvetutkimusten maastoopas" kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää,jossa suon hallitsevan osan halki on tehty selkälinja ja sille poikkilinjoja 200 m :n välein. Tutkimuspisteiltä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (5-asteikolla) sekä mättäisyys. Edelleen huomioitiin puulajisuhteet, tiheysluokka, kehitysluokka ja hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin pääturvelaji sekä mahdollisten lisätekijöiden määrä (6-asteikolla). Turpeen maatuneisuus määritettiin maastotöihin soveltuvalla von Postin menetelmällä (10-asteikko). Lisäksi määritettiin kosteus (5- asteikolla) ja kuituisuus sekä mahdolliset liejukerrokset japohjamaan laatu. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä ja mäntäkairalla liejunäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrä arvioitiin luotaamalla tangolla tutkimuspisteen ympärillä 2 metrin syvyyteen saakka. Neljällä suolla mitattiin turpeen kosteus suosondilla. Mittaus tehtiin tutkimuslinjoilla 200 m :n pistevälein pinnasta pohjaan 10 cm :n lukemavälein. Laboratoriotutkimukset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 12 suolta yhteensä 262 tilavuustarkkaa näytettä. Näytteistä määritettiin maastossa turvelajit ja maatuneisuus sekä laboratoriossa happamuus, vesipitoisuus, tuhkapitoisuus, kuiva-ainemäärä ja lämpöarvo. Rikkipitoisuus määritettiin 93 :sta, hivenaineet 39 :stä ja N-, C- ja H-arvot 52 :sta näytteestä. 7

6 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen J/ I i I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ,- 1 Kuva 1. Vuonna 1995 Pudasjärvellä tutkitut suot. 1. Kaivossuo 2. Vastassuo 3. Ronansuo 4. Koivistonsuo 5. Aittosuo 6. Kontiosuo 7. Mustasuo 8. Myllysuo 9. Karjosuo 10. Kiiskisuo 11. Pikku Joutensuo 12. Iso Joutensuo 13. Paskokorvensuo 14. Kiiskiperänsuo 15. Päiväkämmenensuo 16. Kalkkisuo 8

7 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV AINEISTON KÄSITTELY Laskelmat ja arviointiperusteet Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelajien osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen. Siinä syvyyskäyrien väliset alueet käsitetään omina syvyysvyöhykkeinään, joilta lasketaan erikseen turvemäärät. Nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Tuotantokelpoisena alueena pidettiin yleensä soiden yli 1,5 m syviä osia. Kapeat lahdekkeet, rikkonaiset alueet, alle 10 ha :n kokoiset altaat ja laadullisesti kelpaamattomat alueet rajattiin pois. Turvemääristä on vähennetty suon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm paksu kerros. Kuivatuksen on oletettu tapahtuvan ilman pumppausta. Arvioitaessa turpeen soveltuvuutta energiaturpeeksi, tukeuduttiin Turveteollisuusliiton antamiin ohjeisiin turpeen laatuvaatimuksista (liite 2). Energiaturvetuotantoon soveltuvina pidetään yleensä saravaltaisia turpeita ja H5-10 maatuneita rahkavaltaisia turpeita. Energiaturvekerrosta peittää usein heikosti maatunut rahkainen pintaturvekerros. Mikäli sen paksuus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoa haittaavana tekijänä. Tuotantokelpoisten alueiden ohuet pintarahkakerrostumat on laskettu mukaan energiaturvemäärään. Erikseen tilattavat tulosteet Jokaisesta suosta on tehty suoselostus, jossa käsitellään yleisesti mm. suon sijaintia, kulkuyhteyksiä Pudasjärven keskustasta, sekä suon ympäristöä, laskusuhteita ja ojitusta. Pinta-alat, keskisyvyydet (heikosti maatunut rahkainen pintakerros ja energiaturvekerros) ja turvemäärät on taulukoitu syvyysalueittain (koko suo, yli 1, yli 1,5 ja yli 2 m). Lisäksi esitetään yleisimmät suotyypit, turvelajit, maatuneisuus, liekoisuus, pohjamaalajit ja liejut. Lopuksi on arvioitu suon soveltuvuus turvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuvan käyttökelpoisen turpeen määrä, kuiva-ainemäärä ja energiasisältö on laskettu laboratoriotuloksiin ja keskisyvyyteen perustuen. Soiden turvekerroksia on havainnollistettu karttojen ja proflilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Suokarttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu neljään osaan : lähes maatumaton (H1-3), heikosti (H4) maatunut, kohtalaisesti (H5-6) maatunut ja hyvin maatunut (H7-10). Tur- velajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella suotyyppi ja liekoisuus (kuva 2). Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein (liite 3). Laboratoriomääritysten tulokset on taulukoitu. Laskelmat soiden energiasisällöstä perustuvat kuiva-aine - ja lämpöarvomäärityksiin. Neljästä suosta (Mustasuo, Myllysuo, Karjosuo ja Kalkkisuo) on tehty kosteusmittauksia myös suosondilla. Mitatuista linjoista on saatavissa esim. turpeen kuivatilavuuspainoa tai energiasisältöä kuvaavat profiilit. Edellämainittujen tulosteiden lisäksi on GTK :n turvetutkimuksista laadittu ATK-ohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla esitetään tutkimuspisteittäin mm. turpeen paksuus, suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, puusto, liejukerroksettai pohjamaalajit. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan tulostaa kerralla kaksi edellä mainittua tietoa. Haluttaessa voidaan profiilein tai kartoin esittää suon maatuneisuus, syvyys tai esimerkiksi energiasisältö. Tulosteita voi tilata Geologian tutkimuskeskuksesta : PL 1237, Kuopio. Puh :

8 m 1 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 301, 1996 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen Pudasjärvi kl AO m 44 O 0. 5 / 4 q 3 52 ö m (4/16.A j 4, 1 l /12 0/12 1,5m 4,5-320m /27 40 /oi9 1b s0 61 H Lo10 680m5 oliölid7 5114: / /19 1 A m B "7 o / 2 m I0 UI Yols 7 5 ol s o11s J Olfi 3 51/ J m 0%4 5, w 2%19 5i oso o,oa m 5 ei1v A1200 1l7 43 fp m1 4 /44 1 o s FooA600 s m, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimuksct 1991 M MPY MARTUNEISUUS M MPY ii IIIIII1,,, -- 1I M MPY SUOTYYPIT.LIEKO-OSUMRT.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY VON 0/0 RH8N 0/0 VON 9/0 LKNOJ 2/0 RH8NOJ LKNOJ 0/0 0/0 LKNOJ 0/0 LKNOJ LKNOJ LKNOJ 0/O 0/0 0/0 LKNOJ 0/0 PSR PSR 0/0 0/0-112 IlO Do M OEOLOOIRN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 2. Esimerkki suokartasta sekä maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. 1 0

9 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV TUTKITUT SUOT 1. Kaivossuo Kaivossuo (kl ) sijaitsee Hetekylässä Jauhosuon turvetuotantoalueen länsipuolella, maanteitse 43 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Viitamaahan, Jokiharjuun, Sarvivaaraan sekä Kuusiojaan. Hetteensuo kuuluu tutkittavaan alueeseen. Metsäautoteitä tulee eri puolille suota. Suon pinta-ala on 300 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 85 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 32 ha. Pinta viettää pohjoisosassa länsilounaaseen ja eteläosassa länteen. Vedet laskevat metsäojia ja Hanhiojaa pitkin Kuusiojaan, josta edelleen Kallaojan kautta Nuorittajokeen. Kaivossuon tutkimuslinjasto 1 1

10 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen Suo on kokonaan ojitettu. Yleisin suotyyppi on sararämemuuttuma. Itäosassa on äskettäin ojitettua sararämettä ja eteläosassa karhunsammalmuuttumaa ja peltoa. Keskiosassa on varputurvekangasta, jossa on suoritettu hakkuita. Ojan lähistöllä vallitsevat korpimuuttumat. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Syvimmällä alueella on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta, raatteen jäännöksiä sisältävää rahkasaraturvetta. Pohjoisosassa turpeen seassa on mineraaliainesta Kuusiojan ja Hanhiojan tulvimisesta johtuen. Koko turvekerrostuman keskimaa- tuneisuus on 4,8. Pohjamaa on enimmäkseen hietaa. Hiekkaa on suon itäosassa ja hienoainespitoista moreenia suon matalilla reuna-alueilla. Kaivossuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 12 ha, jossa on käyttökelpoista turvettan. 0,17 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuisi parhaiten jyrsinturvetuotantoon, johon se kuitenkin on liian pieni. Pohjoisosa ei sovellu turvetuotantoon heikosti maatuneen rahkavaltaisen turpeen suuren määrän sekä jo kenttätutkimuksissa havaitun korkean tuhkapitoisuuden vuoksi. 2. Vastassuo Vastassuo (kl ) sijaitsee Hetekylässä Vitsasuon turvetuotantoalueen länsipuolella, maanteitse 34 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Nuorittajokeen, Alaojaan ja Juurikantiehen. Itäosaan tulee huonokuntoinen metsäautotie. Suon pinta-ala on 450 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 180 haja yli 1,5 metrin syvyistä 90 ha. Suon pinta viettää länsilounaaseen. Vedet laskevat metsäoj ia pitkin Alaojaan januorittajokeen. Suo on suurelta osin ojitettu. Ojia on lisäksi kunnostettu etelä- ja kaakkoisosassa. Luonnontilaista aluetta on Lehmikaiston eteläpuolella ja Männikkökankaan lähistöllä n. 60 ha, joissa vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva, lyhytkortinen nevaräme ja varsinainen saraneva. Ojitetut alueet ovat enimmäkseen näiden muuttumavaihetyyppejä. Turpeesta yli puolet on rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Keskimaatuneisuus on 5,1. Turvekerrostuman pohjalla on yleensä ohut kerros liejua sekä hiesua ja hietaa ennen kovempaa hiekka tai hietakerrosta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Vastassuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 70 ha, jossa on käyttökelpoista turvettan. 1,15 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu välttävästi jyrsinturvetuotantoon. 3. Ronansuo Ronansuo (kl ) sijaitsee Sorsuanojan ja Nuorittajoen liittymäkohdan eteläpuolella, maanteitse 40 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suon eteläpuolella on Vainiosuon turvetuotantoalue. Ylikiimingintie menee suon halki. Suon pinta-ala on 325 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole. Pinta viettää luoteeseen ja vedet laskevat metsäojien kautta Sorsuanojaan ja Nuorittajokeen. Suo on kokonaan ojitettu. Vallitsevina suotyyppeinä ovat karut rämemuuttumat. Reunoilla pallosararämemuuttuma on yleinen. Suon länsiosassa on ravinteikkaampia suotyyppejä, jotka ovat paikoin jo turvekangasasteella. Tyypillinen, alle metrin vahvuinen turvekerrostuma sisältää kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta sekä ohuen heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen. Lisätekijöinä on varpuainesta ja tupasvillan jäännöksiä. Keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Ronansuo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi. 1 2

11 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV Vastassuon tutkimuslinjasto Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96 Ronansuon tutkimuslinjasto 1 3

12 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen 4. Koivistonsuo Koivistonsuo (kl ) sijaitsee Nuorittajoen varrella Sorsuanperällä, maanteitse 52 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Kallaviitaan, matalapiirteisiin moreenimaihin, Nuorittajokeen ja lännessä metsäautotiehen. Pohjoispuolella on myös metsäautotie. Suon pinta-ala on 330 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 85 haja yli 1,5 metrin syvyistä 50 ha. Pinta viettää etelään. Vedet laskevat metsäojia pitkin Nuorittajokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Luonnontilaista aluetta on itäreunalla, joka on enimmäkseen saraja korpirämettä. Muualla vallitseva suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma. Turve on matalalla alueella rahkavaltaista ja syvällä alueella saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Pohjamaa on suon pohjoisreunalla moreeniaja muualla enimmäkseen hietaa ja hiesua. Koivistonsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 50 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta 0,88 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. - -, Kumpvn eml t I -- 1 A OKivikk6kang r 38a0 y - //a v/ :.- ro C (- r - c 1 1L -t- n sr vo - 1. A ts 4. 8.C 09 TetyPh: ro: r r 10 1 ti ˆ - an o Koly - -s - äo.vj. N 1. - tysr5me- / - -- J1 o K et 1c, - Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96 2 " :- Autio - er k - ahoa Rnr Koivistonsuon tutkimuslinjasto 1 4

13 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV 5. Aittosuo Aittosuo (kl ) sijaitsee Aittojärven eteläpuolella Taipaleenharjussa, maanteitse 16 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suon itäraja kulkee linjalla Pitkämaa-Mustamaa. Lännessä suo rajoittuu Kurikkasuohon, moreenisaarekkeisiin ja Aitto-ojaan. Aittovaaraan sekä Aittokumpuun tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 330 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 95 haja yli 1,5 metrin syvyistä 55 ha. Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Aitto-ojaan. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Eteläosassa on rimpinevaoj ikkoa ja lyhytkortista nevaojikkoa sekä näiden muuttumavaihetyyppejä. Suon pohjoisosassa on sararäme- ja karhunsammalmuuttumaa, jota on metsitetty kyntämällä ja männyn siementä kylvämällä. Reunalla on isovarpurämeojikkoa. Turpeesta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on ainoastaan suon reunaalueen pintakerroksessa. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, joka on syvällä alueella varpu- ja kortepitoista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Pohjamaa on hiekkaa suon eteläosassa, hietaa syvällä alueella ja muualla moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Aittosuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 55 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta n. 0,70 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Aiitovaara A A Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96 Aittosuon tutkimuslinjasto 1 5

14 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen 6. Kontiosuo Kontiosuo (kl ) sijaitsee Ison Marikaisvaaran lounaispuolella, maanteitse 19 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Pyöriäsuohon ja moreenimaihin (Aittomaa, Iso Pahkasaari, Välimaa, Salvokangas). Pohjoispuolella on metsäautotie. Suon pinta-ala on 180 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 70 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 50 ha. Pinta viettää loivasti eteläkaakkoon. Vedet laskevat Pyöriäsuon ja Ison Joutensuon kautta Jaurakaisjärveen ja Jaurakkaojaan. Laattaikon eteläpuolella on viettoa länteen j a vedet laskevat metsäojia pitkin Vaaraojan, Väliojan ja Alaojan kautta Nuorittajokeen. Suo on luonnontilainen lukuun ottamatta Laattaikon eteläpuolta. Luonnontilaiset alueet ovat saranevaa ja sarakasvillisuuden peittämää rimpine- vaa. Länsiosassa kalvakkaneva on yleinen. Ojitettujen alueiden yleisin suotyyppi on lyhytkortinen nevaojikko. Reunat ovat varsinaista sararämettä ja pallosararämettä. Turpeesta yli puolet on rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Syvällä alueella on huomattavasti raate- ja tupasvillapitoista rahkaturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Suon syvänteissä ja pohjoisreunalla pohjamaa on hiekkaa ja muualla moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä Kontiosuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 45 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta n. 0,68 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Kontiosuon tutkimuslinjasto 1 6

15 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV 7. Mustasuo Mustasuo (kl ) sijaitsee Sorvarinjärven lounaispuolella, maanteitse 16 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Isoon Marikaisvaaran, Laattaikkoon, Mustamaahan, Völökankaaseen ja Niskamaahan. Metsäautoteitä tulee eri puolille suota. Suon pinta-ala on 260 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 95 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 75 ha. Pinta viettää loivasti kohti Sorvarinjärveä. Vedet laskevat Sorvarinjärven ja Sorvarinojan kautta Aittojärveen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Vain länsi-ja pohjoisosaa on ojitettu. Järven edustalla vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja lyhytkortinen neva, suon itäosassa sararäme ja saraneva ja muualla rimpineva. Reunalla pallosararämeojikko on yleinen. Turpeesta kolme neljäsosaa on rahkavaltaista. Saravaltaista turvetta on ainoastaan suon itäosassa. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, tupasvillarahka- ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Pohjamaa on hiekkaa syvällä alueella sekä pohjoisosassa. Muualla on moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Suon itäosassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta n. 15 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta n. 0,23 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan alue soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Mustasuon tutkimuslinjasto 1 7

16 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen 8. Myllysuo Myllysuo (kl ) sijaitsee Ylikiimingintien varrella Hetekylässä, maanteitse 33 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suon eteläpuolella on Juurikantie ja länsipuolella Heteoja. Pohjoisessa suo rajoittuu Anttosenkankaaseen ja idässä pienet moreenisaarekkeet erottavat sen Karjosuosta. Suon pinta-ala on 150 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 90 haja yli 1,5 metrin syvyistä 60 ha. Pinta viettää loivasti länteen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Heteojaan ja Alalampeen Suo on lähes kokonaan ojitettu. Lisäksi uusia ojalinjoja on tehty edellisenä keväänä. Suon keskusosa on rimpinevaa. Muualla on enimmäkseen saranevamuuttumaa. Turpeesta yli puolet on saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve sekä syvällä alueella varpuainesta ja raatteen jäännöksiä sisältävä sararahkaturve. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Myllysuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 55 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta 1,00 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksia heikentää välikerroksen heikosti maatunut rahkavaltainen turve, joten soveltuvuus jyrsinturvetuotantoon on korkeintaan kohtalainen. -" 1/ :r/- as 27 t - AP l- :62 A- I%iy ) SU K iaho OŠ ahö/ a vaasuunkangas A"- - r 9 i Sivulehto r A avt Makk - a :2 s e Jui asen ampi IIK i U toti 81 r L altala 8, :1000 ˆd p Jlirva en. ku.i3 :11 1 Makela Al ( - Ihtpel R i,a1 b a a l Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96, 8, 1 A 9 :28 m 1 Ka pi o, - 20 Myllysuon tutkimuslinjasto 9. Karjosuo Karjosuo (kl ) sijaitsee Juurikantien varrella Hetekylässä, maanteitse 27 km kunnan keskustasta lounaaseen. Juurikantien lisäksi suo rajoittuu Kiviahoon, Hämeenmaahan ja Ahvenharjuun. Kissasuo kuuluu tutkittuun alueeseen. Karjosuo-Kissasuon pinta-ala on 240 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 130 haja yli 1,5 metrin syvyistä 105 ha. Pinta viettää loivasti länteen. Vedet laskevat metsäoj ien ja Alaoj an kautta Nuorittaj okeen. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Luonnontilaista aluetta on suon keskusosassa, jossa vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva, rimpineva ja lyhytkortinen nevaräme. Myös Kissasuolla on luonnontilaista aluetta. Se on enimmäkseen lyhytkortista nevaa. Ojitetuilla alueilla vallitsevina suo- 1 8

17 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV tyyppeinä ovat saranevamuuttuma, rimpinevaojikko ja isovarpurämeojikko. Turpeesta yli puolet on saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on suon pohjoisosassa ja ruskosammalvaltaista suon syvimmissä pohjakerroksissa. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Koko turveker- rostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Pohjamaa on lähes kokonaan moreenia. Karjosuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 100 ha, jossa on käyttökelpoista turvettan. 1,68 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Karjosuon tutkimuslinjasto 10. Kiiskisuo Kiiskisuo (kl ) sijaitsee Ahvenlammin pohjoispuolella Hetekylässä, maanteitse n. 25 km kunnan keskustasta lounaaseen. Moreenisaarekkeiden rikkoma suo ulottuu pohjoisessa Joutenharjun korkeudelle. Länsiosastaan suo on yhteydessä Kiiskiperänsuohon. Etelässä ja idässä suo rajoittuu Juurikantiehen ja viljelyksille menevään tiehen. Suon pinta-ala on 280 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 190 haja yli 1,5 metrin syvyistä 136 ha. Pinta viettää loivasti itä- ja koillisosassa itään ja muualla länteen. Vedet laskevat itäosista metsäojia pitkin Jaurakkaojaan ja Alalampeen ja länsiosasta Hete- ja Alaojaan. Suon on lähes luonnontilainen. Vain reuna-alueita on ojitettu. Suon keskusalueet ovat rimpilettoa, rimpinevaa ja saranevaa. Reunamilla on lisäksi myös sararämettä. Turve on valtaosin saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on ainoastaan suon reuna-alueilla. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Pohjamaa on enimmäkseen moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Kiiskiperänsuohoa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 135 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta n. 2,45 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. 1 9

18 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96 " Anr asnoro. 21 :1 f- --- Kot k IPI- 1 A Kiiskisuon tutkimuslinjasto 11. Pikku Joutensuo Pikku Joutensuo (kl ) sijaitsee Hetekylän itäpuolella, maanteitse 20 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suolle on maantieltä matkaa 2 km. Kapeat moreenimaat erottavat sen ympäröivistä suoalueista. Pohjoisosa on moreenisaarekkeiden vuoksi muodoltaan hyvin rikkonainen. Suon pintaala on 90 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 37 haja yli 1,5 metrin syvyistä 18 ha. Pinta viettää länteen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Korteojaan, josta edelleen Heteojan ja Alaojan kautta Nuorittajokeen. Suo on suurelta osin luonnontilainen. Vain etelä- ja länsiosan reuna-alueita on ojitettu. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpiletto ja rimpineva, jotka ovat yleensä sarakasvillisuuden peittämiä. Ojitetut alueet ovat rimpiletto-ojikkoa ja reunat saranevaa ja -rämettä. Turpeesta kolme neljäsosaa on saravaltaista. Heikosti ja kohtalaisesti maatunut rahkasaraturve on selvästi yleisin turvelaji. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Pohj amaa on enimmäkseen moreenia. Pikku Joutensuo ei sovellu energiaturvetuotantoon tuotantokelpoisen alan pienuuden vuoksi. Pikku Joutensuon tutkimuslinjasto 2 0

19 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV 12. Iso Joutensuo Iso Joutensuo (kl ) sijaitsee Jaurakaisjärven länsipuolella, maanteitse 20 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo sijaitsee kumpumoreenialueella ja on sen vuoksi muodoltaan hyvin rikkonainen. Kapeat moreenimaat erottavat sen ympärillä olevista suoalueista. Itäpuolella on PyÄriäniementie. Suon pinta-ala on 220 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 125 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 85 ha. Pinta viettää enimmäkseen itäkaakkoon. Vedet laskevat Jaurakaisjärven ja Jaurakkaojan kautta Nuorittajokeen. Pohjoisosassa on viettoa länteen ja vedet laskevat metsäojien kautta Korteojaan ja edelleen Väliojaa pitkin Nuorittajokeen. Suo on lähes kokonaan luonnontilainen. Ainoastaan muutama oja on kaivettu suon reunaan Jau- rakaisjärven lähiställä. Keskusosissa parhaiten edustuneena suotyyppinä on rimpineva, lähempänä suon reunaa lyhytkortinen neva ja saraneva. Reunoilla varsinainen sararäme on yleinen. Turpeesta on hieman yli puolet rahkavaltaista. Saravaltaista turvetta on syvällä alueella. Yleisimmät turvelaj it ovat rahkasara-, sararahka- ja tupasvillarahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisin pohjamaalaji on suon syvänteissä hiekka ja muualla moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Ison Joutensuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 49 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 0,95 milj. suo-m3. Alueella on sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta. Iso Joutensuon tutkimuslinjasto 21

20 Pauli Hänninen Ja Heikki Sutinen 13. Paskokorvensuo Paskokorvensuo (kl ) sijaitsee Aittojärven eteläpuolella Taipaleenharjussa, maanteitse 13 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Sorvarinojaan ja muualla soistumiin ja mataliin moreenisaarekkeisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät joka puolelle suota. Suon pintaala on 210 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 70 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 48 ha. Pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat metsäojien ja Sorvarinojan kautta Aittojärveen. Suoalasta on oj itettu noin puolet. Keskusalue on luonnontilainen. Luonnontilaisella alueella on saranevaa, kalvakkanevaa ja rimpilettoa. Suotyypit vaihettuvat ravinteikkaammiksi pohjoista kohti, jossa esiintyy mm. rimpilettomuuttumaa ja ruohoturvekangasta. Turve on enimmäkseen saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on ainoastaan suon pinnalla ja reuna-alueella. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, joka syvillä alueilla sisältää huomattavasti kortetta ja varpuainesta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiekkamoreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Paskokorvensuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 32 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 0,51 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Osaa suosta ei voida hyädyntää rautasaostumien vuoksi. 1 orvar/nkangas - Sr %r m 7 I Y Tervah. a - O n,,-i J /1-2 20:1 - A :3 - Pit 05 Aittokumpu:. l 1-- "" ) 1 1 t r,- - 2:46 / Nisk ö Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96 - / ä- ER Paskokorvensuon tutkimuslinjasto 2 2

21 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV 14. Kiiskiperänsuo Kiiskiperänsuo (kl ) sijaitsee Hetekylässä, maanteitse 27 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin (Iso Kivimaa, Hämeenmaa, Anttosenkangas). Pohjoisessa suo ulottuu umpeenkasvaneen Akanlammen korkeudelle saakka. Kulkuyhteydet ovat huonot. Ainoastaan Anttosenkankaalle tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 310 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 135 haja yli 1,5 metrin syvyistä 85 ha. Pinta viettää länsiluoteeseen. Vedet laskevat metsäojien kautta Heteojaan, josta Alaojan kautta Nuorittajokeen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Vain reuna-alueita on ojitettu. Ojitetut alueet ovat enimmäkseen ruohoista saraneva- ja varsinaista sararämemuuttumaa ja luonnontilaiset keskialueet rimpilettoa, rimpinevaa sekä varsinaista saranevaa. Suon länsiosassa on umpeenkasvanut lampi, joka on luhtanevaa. Turve on lähes kokonaan saravaltaista. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, joka sisältää usein varvun ja kortteen jäännäksiä. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisin pohjamaalaji on moreeni ja paksuturpeisella alueella hiekka. Kiiskiperänsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 80 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta 1,34 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Kiiskiperänsuon tutkimuslinjasto 2 3

22 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen 15. Päiväkämmenensuo Päiväkämmenensuo (kl ) sijaitsee Hetekylässä, maanteitse 21 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Aittovaaraan, kapeisiin moreenimaihin sekä soistuvien kannaksien välityksellä ympäräiviin suoalueisiin. Pekansuo kuuluu tutkittavaan alueeseen. Suon pohjoisreunalla on metsäautotie. Suon pinta-ala on 145 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 50 haja yli 1,5 metrin syvyistä 32 ha. Suon pinta viettää länsiosassa länteen ja itäosassa lounaaseen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Vaaraojaan ja Korteojaan, jotka laskevat Väliojaan ja lopulta Nuorittajokeen. Yli puolet suosta on luonnontilaisena. Ojitettuna ovat suon pohjois-ja eteläreunat, jossa yleisimmät suotyypit ovat sararämeojikko ja sararäme- muuttuma. Suon pohjoisosan luonnontilaisella alueella sararäme on vallitseva suotyyppi ja eteläosassa lyhytkortinen neva ja nevaräme. Turpeesta hieman yli puolet on saravaltaista. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Pohjamaa on syvillä alueilla hiekkaa ja muualla moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Päiväkämmenensuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 20 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta 0,34 milj.suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. KäyttÄkelpoisuutta heikentää tuotantoon sopivan alueen keskellä oleva heikosti maatunut rahkavaltainen turve. Päiväkämmenensuon tutkimuslinjasto 16. Kalkkisuo Kalkkisuo (kl ) sijaitsee Jaurakaisjärven lounaispuolella, maanteitse 25 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Jaurakkaojaan, Nuorittajokeen, Hautamaahan, Määtänperäntiehen ja Juurikantiehen. Suon pinta-ala on 399 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 109 ha ja yli 1,5 metriä syvää 61 ha. Pinta viettää itäosassa itään, länsiosassa länsilounaaseen ja eteläosassa etelään. Vedet laskevat metsäojia pitkin Jaurakkaojaan januorittajokeen. Lisäksi Kotakummun pohjoispuolelta laskee vesiä Ahvenlampeen. Suosta on ojitettu yli puolet. Luonnontilaista aluetta on suon pohjoisosassa, jossa on lyhytkor- 2 4

23 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV tista nevaa ja varsinaista saranevaa sekä keskiosassa, jossa on rimpinevaa ja rimpilettoa. Ojitetuilla alueilla yleisimpänä suotyyppinä on lyhytkorsinevarämeojikko. Turpeesta yli puolet on rahkavaltaista. Syvillä alueilla turve on saravaltaista. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Pohjamaa on hiekkaa suon pohjoisosassa, moreenia keskiosassa sekä hietaa ja hiesua eteläosassa. Kalkkisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 41 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 0,62 milj. suo-m3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Kalkkisuon tutkimuslinjasto 2 5

24 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrostumat Tähän tutkimukseen sisältyvät suot sijaitsevat Hetekylän lähialueilla. Vedet laskevat kaikilta soilta Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Ison Marikaisvaaran harjujakson ja Juurikantien välisellä alueella ovat suot luonnontilaisia aapasoita, jotka liittyvät toisiinsa pienien moreenikannasten välityksellä. Vain reuna-alueita on ojitettu. Tutkituista soista eteläisimmät ovat suurimmaksi osaksi ojitettu. Alueen luode-kaakko suuntainen kumpumoreenialue tekee osan soista muodoltaan rikkonaiseksi. Soiden keskikoko on n. 270 ha. Vähintään 300 ha :n soita on 7 kpl, ja alle 100 hain 1 kpl (taulukko 1). Yhteenlaskettu pinta-ala on ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta (37 %), yli 1,5 m :n 980 ha (24 %) ja yli 2 m :n 510 ha (12 %). Keskimääräinen syvyys on koko suoalalla vain 1,0 m ja yli 1,5 m syvillä osilla 2,1 m. Keskimääräistä arvoa syvempiä soita ovat Myllysuo, Karjosuo ja Kiiskisuo. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on yli 1,5 syvillä alueilla keskimäärin 0,3 m. Eniten sitä on Mustasuossa, jossa kerroksen vahvuus on keskimäärin 0,8 m. Puolet soista on lähes kokonaan ojitettu ja puolet melkein luonnontilaisia. Avosuota on 41 %, rämettä 50 %, turvekangasta 5 %, korpia 2 % ja peltoa 2 %. Avosoista on luonnontilaisena 71 %, rämeistä 26 % ja korvista 50 %. Tutkitun alueen aapasuot ovat tyypillisesti saraturvevaltaisia. Rahkavaltaiset turpeet esiintyvät lähinnä suon pinnalla ja reuna-alueilla. Ainoastaan Vastassuossa ja Mustasuossa rahkavaltaiset turpeet ovat vallitsevina yli 2 m syvyysalueella. Ruskosammalvaltaisia turpeita on eniten Myllysuossa ja Karjosuossa, jossa ne esiintyvät lähinnä turvekerrostuman pohjalla. Turpeiden keskimääräinen maatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi sopivien turpeiden 5,3. Maatuneisuuserot voivat olla suuria suon tai kerrostuman eri osien välillä. Liekoja on yleensä erittäin vähän. Laboratoriomääritysten perusteella lasketut turpeen keskimääräiset ominaisuudet ovat : - ph-aste 4,6 - vesipitoisuus 91,1 - kuiva-ainemäärä 88 kg/suo-m 3 - lämpäarvo 21,0 MJ/kg - tuhkapitoisuus 4,4 - rikkipitoisuus 0,16 Soveltuvuus turvetuotantoon Tutkituista soista on energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita 14 suolla yhteensä 760 ha, mikä on noin 18 % tutkitusta suoalasta (taulukko 2). Kaksi suota todettiin mataluuden ja pienen koon vuoksi energiaturvetuotantoon sopimattomiksi. Kaikki tuotantokelpoiset alueet sijaitsevat Kiiminkijoen valuma-alueella. Kiiminkijoki kuuluu kansainväliseen Project Aqua -ohjelmaan. Se velvoittaa, että Kiiminkijoen vesistäalueen käytässä ja käytän suunnittelussa vältetään toimenpiteitä, jotka voisivat heikentää olennaisesti vesistän tilaa (Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto, 1993). Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 12,70 milj. suo-m 3. Sen energiasisältä on 50 % käyttäkosteudessa 20,64 milj. GJ eli 5,76 milj. MWh. Keskimääräinen energiamäärä tuotantokelpoista hehtaaria kohti on n GJ eli MWh. Vuoden 1995 loppuun mennessä on Pudasjärvellätutkittu421 suotayhteispinta-alaltaan suohehtaaria, josta on turvetuotantoon soveltuvaa ha. Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen turvemäärä on noin 582 milj. suo-m 3. Se sisältää kuiva-ainetta noin 55,0 milj. tonnia. 2 6

25 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV F- O N 0 O N 00 "t 0) N 1- (0 O N 0) LO 0) O 11- O N - 0) 0) O) d (0 - N M - M N N N N M O N - M - M 0 3 O O U) r r M O O (O N 0 - L() 0) M (O ti O). L O Oo CA - q CO CO O W 1-0o N CO O - (O O) % r N N C M N N M O. N - M - N Cn U M L :0 d M 00 O - (O 0 LO 0) 1 O 00 - M M C ) N Ln L() N M V C ) ti O N cr Co q L() N C ) N CO N O O O O O O O O O O O O O O O O (0 0 3 F M O c ) r M - r O O N- N 00 N Co Co ti O O - M 0 - N O O - O O O M 0) O O O Ä O CD O O O O O O Ä O Ä O r 0 N3 N C Y O O 00 - N ti O (O N Co U N N O) N 0) Y U) O O Ilt N Lt) O M - 00 LO CO " r- U) - N 0) C ) c i L L6 L L L O L Lr) i L W W v L L w -oi i E O M CO O O - - M LO O M O - O O O 1 O - Ä O Ä r c- r O - - O r O O II- - C ) CO N M tt 0) O CO O N CO C0 E Ln r O - O O O O O r - - O - O - O O O w U 3 3 Y d N - N - - N ) N CA O O O O O O O O O O O O O O 0. N O N O r2 C Y o - 0 o 0 o r- - 0 Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä L g U) W 0 0 O 0 O LO c 0 L M U) M M M 0 ON W- N 00 N O N - N -M - O 1 N L y t O O r O 1O O r i C ) M M M M M M c ) (1) C ) M M M ( ) C ) M Y C() M M LO Ll) Le) M M L() M L() M M CO M L() M L() LO LO M M CO M LO M CO M LC) M CO M O 0 O w :D LU U) W U) O U) O O 0 O w 2 O w.ä CO U) O O C0 U) ) O O O ) 0 Y 0 Co (n W o C O H Y Y Y Y 0 U) 1 O w - 1 W 0 Y j OY 2 Y E: LD t Y a Y (0 N "4: ) CC) r c6 o O Ṉ C ) - i - LO - ( - 27

26 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen Taulukko 2. Yhteenveto soiden tuotantokelpoisista alueista. Tuotantokelpoinen alue EnergiasisältÄ kuivana 50 % kost. Suon nimi (ha) Turve-määrä (milj.suo-m) Pintaala Kuivaainetta (1000 tn) milj. GJ milj. MWh milj. GJ milj. MWh 1. KAIVOSSUO 12 0, ,31 0,09 0,28 0,07 2. VASTASSUO 70 1, ,01 0,56 1,76 0,49 4. KOIVISTONSUO 50 0, ,58 0,44 1,39 0,39 5. AITTOSUO 55 0, ,54 0,43 1,37 0,38 6. KONTIOSUO 45 0, ,37 0,38 1,21 0,34 7. MUSTASUO 15 0, ,40 0,11 0,35 0,10 8. MYLLYSUO 55 1, ,53 0,42 1,35 0,38 9. KARJOSUO 100 1, ,36 0,94 2,97 0, KIISKISUO 135 2, ,45 1,24 3,92 1, ISO JOUTENSUO 49 0, ,61 0,45 1,43 0, PASKOKORVENSUO 32 0, ,98 0,27 0,86 0, KIISKIPERANSUO 80 1, ,43 0,68 2,15 0, P IVAKAMMENENSUO 20 0, ,52 0,14 0,46 0, KALKKISUO 41 0, ,9 0,36 11,4 0,32 YHTEENS , ,01 34,99 30,90 5,76 2 8

27 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV KIRJALLISUUS Energiataloudellinen yhdistys, LämpÄlaitosyhdistys ry ja Turveteollisuusliitto ry Polttoturpeen laatuohje. HäikiÄ, J Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XI. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 271. HäikiÄ, J. ja Sutinen, H Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XII. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 276. Hänninen, P a. Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/83/118. Hänninen, P b. Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/84/136. Hänninen, P Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa III. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13.4/ 84/156. Hänninen, P Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13.4/85/174. Hänninen, P Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 192. Hänninen, P Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 212. Hänninen, P. ja Lappalainen, E Maatutkan ja suosondin soveltuvuus turvevarojen määrän ja laadun selvittämiseen. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 202. Hänninen, P. ja HyvÄnen, A Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 227. Hänninen, P. ja HyvÄnen, A Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 240. Hänninen, P. ja HyvÄnen, A Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IX. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 246. Hänninen, P. ja Jokinen, S Pudasjärvellä tutkitut suot j a niiden turvevarat. Osa X. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 252. Hänninen, P. ja Sutinen, H Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIII. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 279. Hänninen, P. ja Sutinen, H Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIV. Geologian tutkimuskeskus, Julkaisematon arkistoraportti. Hänninen, P. ja Sutinen, H Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV. Geologian tutkimuskeskus, Julkaisematon arkistoraportti. Lappalainen, E., HäikiÄ, J. ja Heiskanen, O Oulun läänin suoinventointi. Yhdistelmä pinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/80/24. Lappalainen, E., Sten, C-G. ja HäikiÄ, J Turvetutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos. Opas nro 12. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto, Pohjois- Pohjanmaan seutukaava, Oulu

28 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen LIITE 1 (1) PUDASJ RVELL TUTKITUT SUOT SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT Ahmasuo /31-37 Aho suo II /84-88 Ahvensuo V /69-76 Airokassuo VII / Aittosuo XV / 15 Alakoirasuo VIII / Anttilansuo XI / 13 Arosuo V /17-21 Asmuntinsuo XII / 20 Eeranrannansuo VII / Ellinperänsuo VII / Emännänsuo I / Epäilyksensuo I / Erosuo IX / Eteläsuo XI / 16 Haapasuo XIV / 16 Haapasuo-Maijansuo VI / Haaposuo I / Haarasuo /93-98 Haarasuo VIII / Haasiosuo VIII / Halmesuo VII / Hanganpohjansuo VIII /69-76 Hanhijärvensuo VII /46-54 Hanhisuo XIV / 14 Haukkasuo ,06 VI /12-16 Hautasuo VIII /21-23 Hautasuo XI / 16 Hautasuo XIV /22-23 Hautasuo-Tupakkisuo VII / Havaharjunsuo VI / Heiniojansuo XI /15 Heinisuo XII / 24 Heinisuo XIV / 11 Helkalansuo VII / Hetesuo IV /8-16 Hetesuo VII / HetteikÄnsuo XIII /18 Hietakaistonsuo X/12 Hiirisuo VIII / Hiisisuo VIII /12-19 Hirsimaansuo XII / 33 Hirvaskorpi VII /64-69 Hirvisuo ,03 VI / Hoikkasuo I /100 Hoikkasuo VIII / Hoikka A XIII / 25

29 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT LIITE 1 (2) Hoikka B XIII / 27 Hollonsuo I /82-84 Hongikonkankaansuo VIII /53-58 Hongikonsuo VIII /52-53 Honkasuo VIII / Honkisuo VII / Honkisuo VIII / Huttusuo V /46-50 Hyrsynsuo VII /12-13 HyÄtÄsuo XII / 26 HärkÄsuo VIII / HÄrhiläissuo VII / Isoahontaussuo VII / Iso Ahmasuo II / Iso Joutensuo /29-33 Iso Joutensuo XV /21 Iso Kalliosuo / Iso Kontiosuo /47-52 Iso Leväsuo III /32-39 Isoneva VII /59-64 Isonlahdenrämiä XI / 13 Isonniitynsuo VIII / Isonperänsuo XI / 15 Iso Pasko I / Iso Petäjäsuo VIII / Iso PylkÄnsuo X/13 Iso PyÄriäsuo VI /37-42 Isosuo I /76-78 Isosuo E IV /84-91 Isosuo W IV / Isosuo E V / Isosuo VII / Isosuo VII / Isosuo VIII / Isosuo-Jänissuo VII / Iso Raatesuo IX /81-85 Iso Teerisuo VI /85-89 Jaalangansuo /64-69 Jokisuo VI / Jousisuo VII / Jousisuo-Palosuo /27-31 Joutensuo IV /47-50 Joutensuo VIII / Joutensuo-Vihtapuho X/17 Juhmunsuo IX /26-33 Juputinsuo VII / Juurikkasuo V /8-17 Juurikkasuo VII /14-18 Juutissuo XIII / 16 Jyskysuo VI /

30 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen LIITE 1 (3) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT Kaahainsuo II / Kaartosuo IV /57-60 Kaivossuo XV /11-12 Kalettomansuo I / Kalettomansuo VIII /76-82 Kalkkisuo XV /24-25 Kallasuo E / Kallasuo W / Kalliosuo I / Kalliosuo-Jokisuo VIII / Kapulasuo XI / 14 Kapustasuo VI /89-94 Karhusuo II / Karhusuo III /70-86 Karhusuo VII / Karhusuo IX /69-81 Karhusuo XI /21 Karjosuo I / Karjosuo XV /18-19 Karkusuo I /50-52 Karsikkosuo-Juusonsuo XI / 20 Katossuo III /87-90 Katusuo / Kellosuo VIII / Keskijärvensuo , 03 1 /18-22 Keskijärvensuo VII /33-40 Keskijärvensuo VIII /63-69 Ketolansuo XIV /26-27 Kettusuo /40-43 Kiiskiperänsuo XV / 23 Kiiskisuo /11-13 Kiiskisuo XV / 19 Kiiskisuo-Marjasuo VIII / Kipinäsuo VII / Kirkkosuo VII / Kirnusuo XIV / Kirsisuo III /27-32 Kivisuo I / Kivisuo XII /15 Kivisuo XIII / 25 Koiraojanlatvasuo VII / Koirasuo IX / Koivistonsuo XV / 14 Koivulamminsuo I /55-58 Koivuojanlatvasuo , 08 V /92-99 Koivusuo /79-84 Koivusuo /45-51 Koivusuo VI / Koivusuo IX / Kokkosuo VIII / Kolmikannansuo XI / 22 Kolmikopransuo VI /64-69

31 Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT LIITE 1 (4) Konnunsuo VIII / Kontiosuo XV ( 16 Konttisuo I / Konttisuo III /58-64 Koppelosuo VIII / Korentojärvensuo XIII /18 Korppisuo V /76-80 Kortesalmensuo X/15 Kortesuo I / Kortesuo VIII /37-47 Kotainsuo XI / 22 Kotisuo III /20-27 Kotisuo V /40-46 Kotisuo VI /49-52 Kotisuo IX /12-17 Kotisuo XII / 16 Kuikkasuo I / Kumpumaansuo XIV / 26 Kurikkaharjunsuo XII / 12 Kurkisuo VIII / Kuusikkomaansuo VII /18-21 Kuusisuo ,08 1 / Kuvajasuo VII / Kylmänperänsuo IV /30-36 Kynkäänsuo XI / 19 Kyrminsuo VII /69-74 Kärppäsuo IV /40-47 Kärppäsuo XII / 19 Kääpäsuo XI / 17 Käärmesuo XI / 17 Käärmesuo XII / 25 Lakisuo VIII / Lakisuo X /15 Lakisuo XI / 16 Lakisuo XIII / 14 Lakisuo B VIII / Lakisuo C VIII / Lakisuo D VIII / Lakkisuo VIII / Lammassuo IX /38-40 Lamminsuo /53-55 Lamminsuo VII / Lamminsuo VIII / Lammintakasuo X/16 Lampisuo IV /51-57 Lampisuo XIV /24-25 Lapinjärvensuo XIV / 13 Latvansuo IV /81-83 Latvasuo-Hautasuo I / Laulajasuo / Lavasuo VII /

32 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen LIITE 1 (5) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT Lehmisuo VII / Lehmisuo XII / 13 Lehtiahonsuo X/15 Lehtoinsuo VIII / Lehtosuo /61-64 Lehtosuo IV /68-71 Leppisuo XOV / Leppisuo-Kauhasuo VII / Leuansuo XII / 14 Liejusuo /44-47 Limasuo VIII / Lintuperänsuo II /18-22 Livonsaari XI / 18 Loukassuo XII / 21 Lomansuo XII / 22 Luhtarämiä /69-72 Luodesuo VII / Lusikkasuo /43-46 Lähteensuo VIII / Lämpsänsuo /79-82 Länsihaaransuo XII / 30 Marikkosuo XIII / 22 Marjasuo IX / Matkalamminsuo / Matkasuo-Koirasuo X /17 Matkasuo-Korpisuo III /51-57 Matosuo VII / Merkkipetäjänsuo VII / Metsosuo I / Metsosuo VII Mikansuo V / Murj olansuo / Murtosuo II /22-27 Murtosuo III /64-69 Murtosuo VI /22-30 Murtosuo VIII / Mustasuo /72-76 Mustasuo XIV /23-24 Mustasuo XV / 17 Mutkavaulunsuo II /13-18 Myllysuo XV / 18 Mäntyharjunsuo V / Mätässuo VIII / Nahkasuo-Halmesuo IV /64-67 Nahkiaissuo V / Navettasuo IV /37-40 Niittysuo VII /27-32 Niittysuo VII / Niittysuo XII / 29 Nikuojansuo VIII /