7. DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT
|
|
- Juho Salminen
- 7 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 7. DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT Tavallinen differentiaalihtälö koostuu tuntemattoman hden muuttujan funktion derivaatoista sekä funktiosta riippumattomista termeistä. Esimerkki differentiaalihtälöstä on Newtonin toinen laki. Differentiaalihtälön ratkaisemiseksi on etsittävä (arvaamalla / kokeilemalla tai sstemaattisesti tuntematon funktio, joka toteuttaa ko. htälön. Differentiaalihtälöt voidaan luokitella niissä esiintvien termien avulla (esim. lineaarinen. Osittaisdifferentiaalihtälöillä tarkoitetaan htälöitä, joissa tuntematon funktio riippuu useasta muuttujasta ja niissä voi esiintä osittaisderivaattoja. 4. Homogeeninen lineaarinen (tavallinen vakiokertoiminen differentiaalihtälö voidaan ratkaista kättäen eksponentiaalista ritefunktiota. 5. Epähomogeeninen lineaarinen differentiaalihtälö voidaan ratkaista tädellisesti, jos htälölle lödetään ksikin ratkaisu. 6. Eksakti differentiaalihtälö voidaan ratkaista viivaintegraalin avulla. 7. Jotkut epäeksaktit differentiaalihtälöt voidaan muuntaa eksakteiksi differentiaalihtälöiksi integroivan tekijän avulla. 8. Jotkut osittaisdifferentiaalihtälöt voidaan ratkaista muuttujien separointimenettelllä. 9. Differentiaalihtälö voidaan muuntaa tavalliseksi htälöksi Laplace-muunnoksen avulla. Käänteismuunnos antaa ratkaisun. 3 Perusideat:. Differentiaalihtälön ratkaisulla tarkoitetaan funktiota, joka toteuttaa derivaattoineen annetun htälön.. Liikehtälö (Newton II on esimerkki differentiaalihtälöstä: F = ma (F = voima, m = massa, a = kiihtvs. Toisella tavalla kirjoitettuna: F = m (, (, z( t t t, missä vektori [(, (, z(] kertoo kappaleen sijainnin ajanhetkellä t. 3. Edellisen htälön avulla voidaan ratkaista kappaleen liikerata, jos kappaleen alkupaikka ja alkunopeus tunnetaan. Differentiaalihtälöt ja Newtonin lait Nopeus ja kiihtvs ovat kolmiulotteisia vektoreita: v = dr( a = d r( = i d( = i d ( + j d( + j d ( + k dz( = iv + jv + kv z + k d z( = ia + ja + ka z dv {z} ( Nopeus ja kiihtvs liittvät toisiinsa: = a {z} ( samoin paikka ja nopeus: d{(, (, z(} = v {z} ( Edelliset htälöt voidaan integroida puolittain: dv {z} ( v {z} (t v {z} ( = = a ( {z} {(t, (t,z(t } {(, (, z(} = t ( t ( t ( d{(t, (t,z(t } = v {z} (t t ( 4
2 Yhdessä ulottuvuudessa Newton II -htälö (F = ma saa muodon: F z (z = m d z( Jos tunnetaan kappaleen massa (m ja siihen vaikuttava voima F z, voidaan differentiaalihtälöstä ratkaista kappaleen paikka z(. Usein voima saadaan laskettua potentiaalienergiafunktiosta V(z seuraavasti: F z (z = dv(z (leisesti: F( z = V( z dz Näillä htälöillä on kaksi eritisen tärkeää ominaisuutta:. Jos z ( ja z ( ovat htälön ratkaisuja, mös niiden lineaarikombinaatio z 3 ( = c z ( + c z ( on ko. htälön ratkaisu. c ja c ovat z:sta riippumattomia vakioita.. Jos z( toteuttaa htälön, mös cz(, missä c on z:sta riippumaton vakio, toteuttaa sen. Yhtälöllä on siis monta eri ratkaisua Differentiaalihtälö voidaan ratkaista seuraavalla menettelrutiinilla:. Valitaan testifunktioksi: z( = e t. Sijoitetaan tämä funktio htälöön, jolloin saadaan ns. karakteristinen htälö :lle.. Etsitään kaikki arvot, jotka toteuttavat htälön ja merkitään näitä,,..., n. 3. Yleinen ratkaisu on: z( = c e t + c e t c n e nt. 5 Huomautus. Kertoimet c,..., c n ovat llä siis vapaasti valittavia. Kaikki valinnat tuottavat funktion, joka sopii differentiaalihtälön ratkaisuksi VAKIOKERTOIMISET LINEAARISET DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT Tarkastellaan esimerkkinä ns. harmonista oskillaattoria hdessä ulottuvuudessa: d z( + k m z( = missä z( on kappaleen paikka ajanhetkellä t, k on ns. jousivakio ja m on kappaleen massa. Tämä on esimerkki differentiaalihtälöstä, jossa tuntemattomana on siis funktio z(. Yhtälön luokittelu:. Se on lineaarinen: funktio z ja sen derivaatat esiintvät enintään korotettuna ensimmäiseen potenssiin.. Se on homogeeninen: siinä ei esiinn z:sta riippumattomia termejä. 3. Se on toista kertalukua: korkein derivaatta on toinen derivaatta. 4. Se on vakiokertoiminen: z:n ja sen derivaattojen kertoimet ovat vakioita. 6 E 7.. Osoitetaan, että testifunktio ( = e toteuttaa differentiaalihtälön: a 3 d 3 ( d 3 + a d ( d + a d( d + a ( = Sijoitetaan ( = e paikalleen htälöön: a 3 3 e + a e + a e + a e = a a + a + a = (jaetaan e :llä puolittan Yhtälöstä voidaan ratkaista kolme eri arvoa :lle, joilla htälö toteutuu. E 7.. Ratkaistaan differentiaalihtälö: d ( + d( d d ( = Sijoitetaan testifunktio htälöön, jolloin saadaan karakteristinen htälö: + =. Tästä voidaan ratkaista: = tai =. Siten htälön leinen ratkaisu on: ( = c e + c e. Ratkaisuja on siis useita, koska c ja c ovat vapaasti valittavissa. 8
3 Tehtävä Osoita, että harmonisen värähtelijän karakteristinen htälö on + k/m =. Osoita mös, että alla ratkaistu z( toteuttaa ko. differentiaalihtälön. Karakteristisen htälön ratkaisu on = ±i(k/m /, joten leinen ratkaisu on ( k z( = c ep * +i m + ( k t- + c ep *.i, m = c [ cos(/ + isin(/ ] + c [ cos(/. isin(/ ], missä / = k m Halutaan reaalinen ratkaisu, koska z on fsikaalisesti mitattava suure. Siten asetetaan (kts. kpl. : c + c = b ja i(c. c = b, jolloin saadaan ekvivalentti tulos: z( = b cos(/ + b sin(/, missä b ja b ovat reaaliset. + t-, (. Lineaarinen differentiaalihtälö n:ttä kertalukua f n ( d n z( n + f n ( d n z( n on epähomogeeninen, jos g(, mutta siis vakiokertoiminen, jos f n -termit eivät riipu t:stä.. kertaluvussa leinen ratkaisu on: z( = e f (t f (t f (t f e (t g( + c f ( ( +L+ f ( dz( + f (z( = g( 9 Yksittäisellä ratkaisulla tarkoitetaan htälön jotain htä ratkaisua. Usein kemiallinen tai fsikaalinen ssteemi asettaa lisärajoitteita eli reunaehdot tai alkuehdot, jotka rajoittavat ratkaisujen määrän hteen. Alkuehdot (hetkellä t = z( = ja v z ( = v antavat tulokselle z( = b cos( + b sin( eritisratkaisun b = z( = b sin(. Nopeus saadaan derivoimalla: v z ( = dz/ = b cos(, ja kättämällä alkuehtoa, saadaan Epähomogeeninen differentiaalihtälö voidaan ratkaista mös seuraavaa menettelä kättäen:. Poista ensin epähomogeeninen termi ja ratkaise homogeeninen htälö.. Etsi jollain keinolla ksi epähomogeenisen htälön ratkaisu. 3. Epähomogeenisen htälön leinen ratkaisu saadaan muodostettua liittämällä homogeenisen htälön leiseen ratkaisuun epähomogeenisen htälön ksittäinen ratkaisu. v z ( = b b = v /, eli z( = v / sin( ja v z ( = v cos(. E 7.3 d z + k m z = F( m on pakotetun harmonisen värähtelijän htälö, jossa F( on ulkoinen voima.
4 Ns. parametrien variointimenetelmä antaa taulukoidut ritefunktiot epähomogeeniselle lineaariselle differentiaalihtälölle: Epähomogeeninen termi t n e t t n e t e t sin( e t cos( Yritefunktio A A + A t + A t A n tn Aet e t (A +A t + A t A n t n e t (A cos( + B sin( e t (A cos( + B sin( (* E 7.4 Ensimmäisen kertaluvun reaktio voidaan kuvata seuraavan differentiaalihtälön avulla: dc( = kc( missä c( on konsentraatio ajanhetkellä t ja k on ns. reaktionopeusvakio. Jaetaan htälö c(:llä ja kerrotaan :llä: Integroidaan puolittain (C on integrointivakio: dc( c( dc( c( = k = k ln(c( = kt + C Esim. jos F(/m = F sin( / m, saadaan sijoittamalla (* z eritisr. ( = F sin( / [m( - ]. Kokonaisratkaisu on siten z leinen ( = b cos( + b sin( + z eritisr. (. Jotta tästä saadaan lauseke c(:lle on molempiin puoliin operoitava eksponenttifunktiolla: c( = e C e kt MUUTTUJIEN SEPAROINTITEKNIIKKA Tässä kappaleessa tarkastellaan differentiaalihtälöitä, jotka voidaan muokata muotoon: g( d, d = f ( missä g on integroituva funktio muuttujan suhteen ja f on integroituva funktio :n suhteen. Kerrotaan htälö puolittain d:llä ja kätetään aiemmin ollutta tulosta (d/dd = d: g(d = f (d Nt htälö voidaan integroida puolittain (integrointivakiot: g(d = f (d tai tunnettaessa ala- ja lärajat (ei integrointivakioita: g(d = f (d 4 Mikä on e C :n merkits? Tarkastellaan konsentraatiota ajanhetkellä t = : c( = e C. Vakiokerroinosa liitt siis lähtökonsentraatioon, jolloin voidaan merkitä: c( = c(e kt. Saman asian voi nähdä kättämällä määrättä integrointia: c(t dc = ln c(t t c c( = (k = (kt c( Tästä saadaan siis (lopussa merkitt t = t : c( = c(e kt. Esim. Ilmanpaineen P muutosnopeus korkeuden h funktiona on suoraan verrannollinen ilmanpaineeseen tarkastelukorkeudessa: dp(h = P(h dp = dh + C dh P 6
5 Huom. Monet. kertaluvun differentiaalihtälöt voidaan muuntaa separoituviksi muuttujanvaihdolla. Jos htälö on (esim. muotoa d / d = F( /, voidaan tehdä muunnos u = / missä = ( ja u = u(. E 7. 5 d d =+ { F( / Muuttujanvaihto antaa = u, jolloin d d = d du (u = u +. Sijoitus differentiaalihtälöön : d d u + du d =+ u du d = = f ( g(u ( Integroinnin * du = * d kautta saadaan u = ln( + C, jolloin = (ln( + C on leinen ratkaisu. Koska polun C voi valita vapaasti, on helpointa tehdä se seuraavasti: (, (, (,. Ensimmäisellä osalla :n arvo on vakio (, joten d = ja toisella osalla :n arvo on vakio ( eli d =. Siten saadaan tulos: df = M( C d + N(,d Jos ko. integraalit osataan laskea, saadaan alkuperäisen differentiaalihtälön ratkaisu. E 7.6 Ratkaistaan differentiaalihtälö: d d + = Muutetaan htälö ensin sopivaan muotoon kertomalla se puolittain d :llä: d + d = EKSAKTIT DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT Tarkastellaan differentiaalihtälöitä, jotka voidaan muokata muotoon: df = M ( d + N( d = Aiemman mukaan differentiaali df on eksakti jos: M = N Lisäksi tämä tarkoittaa, että funktion f tät olla vakiofunktio, koska sen differentiaali on nolla. Aiemmin todettiin, että eksakti differentiaali voidaan integroida li mielivaltaisen polun C laskemalla sitä vastaavan funktion f arvo alku- ja loppupisteissä: df = f ( C, f (, missä pisteet (, ja (, ovat polun alku- ja loppupisteet. Testataan seuraavaksi että kseessä on eksakti differentiaali: M ( = N( = M = ja N = ( Eksakti differentiaali. Kätetään edellisen sivun tulosta: d + d = = M ( d + N(, d = d = + = + d = ( + ( Merkitään ja sisältävää osuutta vakiolla C ja vaihdetaan ja pelkiksi :ksi ja :ksi. Ratkaisu on siis muotoa ( = C /. Tehtävä Varmista, että llä saatu ratkaisu toteuttaa DY:n. Ratkaise htälö (4+d + d =. 8
6 7.4 INTEGROIVAN TEKIJÄN KÄYTTÖ Tarkastellaan epäeksaktia differentiaalihtälöä: M ( d + N( d = Aiemmasta tiedämme, että jotkut epäeksaktit differentiaalit voidaan muuntaa eksakteiksi kertomalla ne integroivalla tekijällä (Kpl. 5. Olkoon g( eo. htälön integroiva tekijä ja kerrotaan htälö sillä puolittain: g( M ( d + g( N( d = Tämä htälö voidaan siten ratkaista kättäen aiempaa menetelmää: = = { =C d ( = ( ( d = C = C ( ( ( ( Tämä on leinen ratkaisu, koska alkuperäinen htälö on ensimmäisen kertaluvun htälö. Sen leiseen ratkaisuun tät liittä ksi tuntematon vakio. Tällä htälöllä on samat ratkaisut kuin alkuperäisellä differentiaalihtälöllä. E 7.7 Ratkaistaan differentiaalihtälö: d d = Muunnetaan htälö ensin muotoon: d d = Tehtävä Osoita, että mös / on integroiva tekijä htälölle d/d = / ja antaa saman ratkaisun. 3 Seuraavaksi testataan onko kseessä eksakti vai epäeksakti differentiaalihtälö: = ja (( = ( Epäeksakti differentiaalihtälö. Funktio / on integroiva tekijä htälölle. Kertomalla htälön molemmat puolet tällä saadaan: d ( d = Nt : ( * / -, / = ja +,./ ( * (/ -, / +. = Eksakti differentiaalihtälö 7.5 YHTÄLÖIDEN RATKAISU LAPLACEN MUUNNOKSELLA Laplacen muunnos: F(s = Funktion f( derivointi tai integrointi muuntuu Laplacen muunnoksella luvulla s kertomiseksi tai jakamiseksi, kts. Kpl. 6. Differentiaali- ja integraalihtälöt muuntuvat Laplacen muunnoksella polnomihtälöiksi. Laplacen käänteismuunnoksessa: f (e st f ( = i +i i F(se st ds integroidaan kompleksitasossa pitkin vertikaalista viivaa =>Re(s p, missä s p ovat F(s:n singulaaripisteet. Contour-integrointi tehdään kätännössä residlaskennan keinoin (FMPIII, kompleksianalsi, mutta tulokset voi onneksi lötää taulukoista. 4
7 E 7.8. Ratkaistaan toisen kertaluvun differentiaalihtälö: + = t alkuehdoilla ( =, ( = -. -tehdään Laplacen muunnos jokaiselle DY:n termille, -kätetään derivaatan Laplacen muunnoksen ominaisuutta L[ f n (] = s n L s n f ( s n f ( L f n ( -saadaan karakteristinen htälö, joka ratkaistaan L :lle, jolla Laplacen muunnosta L[] merkitään, -saatu tulos käänteismuunnetaan, jolloin saadaan DY:n ratkaisu L[ +] = L[ t] L[ ] + L[] = L[ t] s L[] s( ( + L[] = s s L s + + L = s L = s + s = s + s + s + s 3 + s = L [L] = L s + s + s 3 s = L + L 3L + s ( s ( + s ( + s ( = t + cos( 3sin( OSITTAISDIFFERENTIAALIYHTÄLÖT (lhesti Katsotaan tässä esimerkkien avulla miltä osittaisdifferentiaalihtälöt nättävät ja missä niitä voidaan kättää. Esimerkkejä (lämmön johtuminen osittaisdifferentiaalihtälöistä (engl. partial differential equation; PDE : u( u( = = t ( u u( u( u( = + t u( z, u( u( = + + = u z, diffuusiovakio = ksiulotteinen lämpöhtälö Kseessä on siis differentiaalihtälön kaltainen ongelma, mutta riippumattomia muuttujia on nt enemmän kuin ksi. kaksiulotteinen lämpöhtälö Laplace n htälö, 3-ulotteinen (potentiaaliteoria, sähköoppi, hdrodnamiikka YHTÄLÖIDEN RATKAISEMINEN NUMEERISESTI Eulerin menetelmä: d = f (, tunnetulla alkuarvolla ( =. Muodollista ratkaisua t (t = + f ( approksimoidaan seuraavasti: t ( + f (, = + t f (,. Prosessi toistetaan monta kertaa Tarkempi Runge-Kutta menetelmä: (saatu muodostamalla Talorin kehitelmä pienellä t arvolla, kunnes haluttu t saavutetaan. Kun on toistettu i kertaa, eli t i = it, ollaan pisteessä i. Kirjoitetaan siis i+ i + t f ( i,t i. i+ i + ( 6 F + F + F 3 + F 4, missä F = t f ( i,t i F = t f i + F,t i + t ( F 3 = t f i + F,t + t i ( F 4 = t f ( i + F 3,t i +. 6 Tavallisen osittaisdifferentiaalihtälön lisäksi on olemassa ns. ominaisarvohtälöitä, jotka tpillisesti sisältävät differentiaalioperaattoreita. Esim. ajasta riippumaton hden kappaleen Schrödingerin htälö on ominaisarvohtälö: h m + + ( * + V = E z Yhtälössä on tunnettu potentiaalifunktio V(z ja tuntemattomia ovat ((z ja E (m ja h ovat vakioita. Ratkaisu saadaan esim. muuttujien separoinnilla, jolloin ritefunktio koostuu hden muuttujan funktioiden tulosta: ((z=x(y(z(z. Yhtälöstä on olemassa mös ns. ajasta riippuva muoto (= ((z,t : i ( h ( ( ( h = V ( t m ( ( ( z Kvanttimekaniikka pohjautuu pääosin edellisiin htälöihin ja siten ne ovat perustana kemian teoreettiselle mallintamiselle. 8
Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä
1 MAT-1345 LAAJA MATEMATIIKKA 5 Tampereen teknillinen yliopisto Risto Silvennoinen Kevät 9 Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä Yksi tavallisimmista luonnontieteissä ja tekniikassa
LisätiedotInsinöörimatematiikka D
Insinöörimatematiikka D M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi Matematiikan ja tilastotieteen laitos Turun yliopisto 2015 M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi Luentokalvot
LisätiedotEsimerkki: Tarkastellaan korkeudella h ht () putoavaa kappaletta, jonka massa on m (ks. kuva).
6 DIFFERENTIAALIYHTÄLÖISTÄ Esimerkki: Tarkastellaan korkeudella h ht () putoavaa kappaletta, jonka massa on m (ks. kuva). Newtonin II:n lain (ma missä Yhtälö dh dt m dh dt F) mukaan mg, on kiihtyvyys ja
Lisätiedot2. Viikko. CDH: luvut (s ). Matematiikka on fysiikan kieli ja differentiaaliyhtälöt sen yleisin murre.
2. Viikko Keskeiset asiat ja tavoitteet: 1. Peruskäsitteet: kertaluku, lineaarisuus, homogeenisuus. 2. Separoituvan diff. yhtälön ratkaisu, 3. Lineaarisen 1. kl yhtälön ratkaisu, CDH: luvut 19.1.-19.4.
LisätiedotInsinöörimatematiikka D
Insinöörimatematiikka D Demonstraatio 7, 6.7... Ratkaise dierentiaalihtälöpari = = Vastaus: DY-pari voidaan esittää muodossa ( = Matriisin ominaisarvot ovat i ja i ja näihin kuuluvat ominaisvektorit (
LisätiedotMS-A010{3,4,5} (ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 11: Lineaarinen differentiaaliyhtälö
MS-A010{3,4,5} (ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 11: Lineaarinen differentiaaliyhtälö Pekka Alestalo, Jarmo Malinen Aalto-yliopisto, Matematiikan ja systeemianalyysin laitos
Lisätiedot4. Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä
1 Laaja matematiikka 5 Kevät 010 4. Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä Yksi tavallisimmista luonnontieteissä ja tekniikassa esiintyvistä matemaattisista malleista on differentiaaliyhtälö.
Lisätiedoty (0) = 0 y h (x) = C 1 e 2x +C 2 e x e10x e 3 e8x dx + e x 1 3 e9x dx = e 2x 1 3 e8x 1 8 = 1 24 e10x 1 27 e10x = e 10x e10x
BM0A5830 Differentiaaliyhtälöiden peruskurssi Harjoitus 4, Kevät 017 Päivityksiä: 1. Ratkaise differentiaaliyhtälöt 3y + 4y = 0 ja 3y + 4y = e x.. Ratkaise DY (a) 3y 9y + 6y = e 10x (b) Mikä on edellisen
Lisätiedot10. Toisen kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt
37. Toisen kertaluvun lineaariset differentiaalihtälöt Tarkastelemme muotoa () ( x) + a( x) ( x) + a( x) ( x) = b( x) olevia htälöitä, missä kerroinfunktiot ja oikea puoli ovat välillä I jatkuvia. Edellisen
LisätiedotBM20A0900, Matematiikka KoTiB3
BM20A0900, Matematiikka KoTiB3 Luennot: Matti Alatalo Oppikirja: Kreyszig, E.: Advanced Engineering Mathematics, 8th Edition, John Wiley & Sons, 1999, luvut 1 4. 1 Sisältö Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöt
Lisätiedot2. kl:n DY:t. Lause. Yleisesti yhtälöllä ẍ = f(ẋ, x, t) on (sopivin oletuksin) aina olemassa 1-käs. ratkaisu. (ẋ dx/dt, ẍ d 2 x/dt 2.
2. kl:n DY:t Yleisesti yhtälöllä ẍ = f(ẋ, x, t) on (sopivin oletuksin) aina olemassa 1-käs. ratkaisu. (ẋ dx/dt, ẍ d 2 x/dt 2.) Lause Olkoon f(x 2, x 1, t) funktio, ja oletetaan, että f, f/ x 1 ja f/ x
Lisätiedot3 TOISEN KERTALUVUN LINEAARISET DY:T
3 TOISEN KERTALUVUN LINEAARISET DY:T Huomautus epälineaarisista. kertaluvun differentiaaliyhtälöistä Epälineaarisen DY:n ratkaisemiseen ei ole yleismenetelmää. Seuraavat erikoistapaukset voidaan ratkaista
LisätiedotKompleksiluvun logaritmi: Jos nyt z = re iθ = re iθ e in2π, missä n Z, niin saadaan. ja siihen vaikuttava
Kompleksiluvun logaritmi: ln z = w z = e w Jos nyt z = re iθ = re iθ e inπ, missä n Z, niin saadaan w = ln z = ln r + iθ + inπ, n Z Logaritmi on siis äärettömän moniarvoinen funktio. Helposti nähdään että
LisätiedotMatematiikka B3 - Avoin yliopisto
2. heinäkuuta 2009 Opetusjärjestelyt Luennot 9:15-11:30 Harjoitukset 12:30-15:00 Tentti Lisäharjoitustehtävä Kurssin sisältö (1/2) 1. asteen Differentiaali yhtälöt (1.DY) Separoituva Ratkaisukaava Bernoyulli
LisätiedotNormaaliryhmä. Toisen kertaluvun normaaliryhmä on yleistä muotoa
Normaaliryhmä Toisen kertaluvun normaaliryhmä on yleistä muotoa x = u(t,x,y), y t I, = v(t,x,y), Funktiot u = u(t,x,y), t I ja v = v(t,x,y), t I ovat tunnettuja Toisen kertaluvun normaaliryhmän ratkaisu
LisätiedotDifferentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 6. viikolle /
Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 6. viikolle / 16. 18.5. Lineaariset differentiaaliyhtälöt, homogeeniset differentiaaliyhtälöt Tehtävä 1: a) Määritä differentiaaliyhtälön y 3y = 14e 4x
Lisätiedot3 Toisen kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt
3 Toisen kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt 3.1 Homogeeniset lineaariset differentiaaliyhtälöt Toisen kertaluvun differentiaaliyhtälö on lineaarinen, jos se voidaan kirjoittaa muotoon Jos r(x)
Lisätiedoty + 4y = 0 (1) λ = 0
Matematiikan ja tilastotieteen osasto/hy Differentiaaliyhtälöt I Laskuharjoitus 6 mallit Kevät 2019 Tehtävä 1. Ratkaise yhtälöt a) y + 4y = x 2, b) y + 4y = 3e x. Ratkaisu: a) Differentiaaliyhtälön yleinen
Lisätiedot(a) Järjestellään yhtälöitä siten, että vasemmalle puolelle jää vain y i ja oikealle puolelle muut
BM0A5830 Differentiaalihtälöiden peruskurssi Harjoitus 7, Kevät 07 Päivitksiä: Tehtävän b tehtävänantoa korjattu, tehtävän 5 vastaus korjattu. b tehtävänantoa sujuvoitettu. Vastauksia lisätt.. Monasti
Lisätiedot1 Peruskäsitteet. Dierentiaaliyhtälöt
Teknillinen korkeakoulu Matematiikka Dierentiaaliyhtälöt Alestalo Tässä monisteessa käydään läpi tavallisiin dierentiaaliyhtälöihin liittyviä peruskäsitteitä ja ratkaisuperiaatteita. Esimerkkejä luennoilla
LisätiedotInsinöörimatematiikka D, laskuharjoituksien esimerkkiratkaisut
Insinöörimatematiikka D, 5.4.06 5. laskuharjoituksien esimerkkiratkaisut. Etsitään homogeenisen vakiokertoimisen lineaarisen differentiaaliyhtälön kaikki ratkaisut (reaalisessa muodossa). y (5) +4y (4)
Lisätiedot13. Ratkaisu. Kirjoitetaan tehtävän DY hieman eri muodossa: = 1 + y x + ( y ) 2 (y )
MATEMATIIKAN JA TILASTOTIETEEN LAITOS Differentiaaliyhtälöt, kesä 00 Tehtävät 3-8 / Ratkaisuehdotuksia (RT).6.00 3. Ratkaisu. Kirjoitetaan tehtävän DY hieman eri muodossa: y = + y + y = + y + ( y ) (y
LisätiedotInsinöörimatematiikka D
Insinöörimatematiikka D M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi A. Lepistö alepisto@utu.fi Matematiikan ja tilastotieteen laitos Turun yliopisto 2016 M. Hirvensalo V. Junnila A. Lepistö
LisätiedotMS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt
MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt Differentiaaliyhtälöt, osa 1 Riikka Kangaslampi Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto 2015 1 / 20 R. Kangaslampi Matriisihajotelmista
LisätiedotDifferentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 5. viikolle /
MS-A8 Differentiaali- ja integraalilaskenta, V/7 Differentiaali- ja integraalilaskenta Ratkaisut 5. viikolle / 9..5. Integroimismenetelmät Tehtävä : Laske osittaisintegroinnin avulla a) π x sin(x) dx,
LisätiedotLuoki?elua: tavallinen vs osi?ais. Osa 11. Differen0aaliyhtälöt. Luoki?elua: kertaluku. Luoki?elua: lineaarisuus 4/13/13
4/3/3 Osa. Differen0aaliyhtälöt Differen0aaliyhtälö = yhtälö jossa esiintyy jonkin funk0on derivaa?a. Esim: dx = x2 f x + f xy 2 2m d 2 ψ = Eψ dx 2 Luoki?elua: tavallinen vs osi?ais Differen0aaliyhtälöt
Lisätiedot6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset
SARJAT JA DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT 2003 51 6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt Määritelmä 6.1. Olkoon I R avoin väli. Olkoot p i : I R, i = 0, 1, 2,..., n, ja q : I R jatkuvia
Lisätiedota 1 y 1 (x) + a 2 y 2 (x) = 0 vain jos a 1 = a 2 = 0
6. Lineaariset toisen kertaluvun yhtälöt Toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöt ovat tuntuvasti hankalampia ratkaista kuin ensimmäinen. Käsittelemmekin tässä vain tärkeintä erikoistapausta, toisen kertaluvun
LisätiedotInsinöörimatematiikka D
Insinöörimatematiikka D M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi A. Lepistö alepisto@utu.fi Matematiikan ja tilastotieteen laitos Turun yliopisto 2016 M. Hirvensalo V. Junnila A. Lepistö
LisätiedotInsinöörimatematiikka D
Insinöörimatematiikka D M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi Matematiikan ja tilastotieteen laitos Turun yliopisto 2015 M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi Luentokalvot
LisätiedotMat Matematiikan peruskurssi K2
Mat-.3 Matematiikan peruskurssi K Heikkinen/Tikanmäki Kolmas välikoe 6.5. Kokeessa saa käyttää ylioppilaskirjoituksiin hyväksyttyä laskinta. Sivun kääntöpuolelta löytyy integrointikaavoja.. Olkoon F(x,
LisätiedotLuento 2: Liikkeen kuvausta
Luento 2: Liikkeen kuvausta Suoraviivainen liike integrointi Kinematiikkaa yhdessä dimensiossa Luennon sisältö Suoraviivainen liike integrointi Kinematiikkaa yhdessä dimensiossa Liikkeen ratkaisu kiihtyvyydestä
Lisätiedot4 Korkeamman kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt
4 Korkeamman kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt 4.1 Homogeeniset lineaariset differentiaaliyhtälöt Homogeeninen yhtälö on muotoa F(x, y,, y (n) ) = 0. (1) Yhtälö on lineaarinen, jos se voidaan
LisätiedotOsa 11. Differen-aaliyhtälöt
Osa 11. Differen-aaliyhtälöt Differen-aaliyhtälö = yhtälö jossa esiintyy jonkin funk-on derivaa
LisätiedotInsinöörimatematiikka D
Insinöörimatematiikka D M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi Matematiikan ja tilastotieteen laitos Turun yliopisto 2015 M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi Luentokalvot
Lisätiedot5 Differentiaaliyhtälöryhmät
5 Differentiaaliyhtälöryhmät 5.1 Taustaa ja teoriaa Differentiaaliyhtälöryhmiä tarvitaan useissa sovelluksissa. Toinen motivaatio yhtälöryhmien käytölle: Korkeamman asteen differentiaaliyhtälöt y (n) =
Lisätiedot12. Differentiaaliyhtälöt
1. Differentiaaliyhtälöt 1.1 Johdanto Differentiaaliyhtälöitä voidaan käyttää monilla alueilla esimerkiksi tarkasteltaessa jonkin kohteen lämpötilan vaihtelua, eksponentiaalista kasvua, sähkölatauksen
LisätiedotInsinöörimatematiikka D, laskuharjoituksien esimerkkiratkaisut
Insinöörimatematiikka D, 406 6 laskuharjoituksien esimerkkiratkaisut Ratkaistaan differentiaaliyhtälö y = y () Tässä = d dy eli kyseessä on lineaarinen kertaluvun differentiaaliyhtälö: Yhtälön () homogenisoidulle
Lisätiedot4 Korkeamman kertaluvun differentiaaliyhtälöt
Differentiaaliyhtälöt c Pekka Alestalo 2015 Tässä monisteessa käydään läpi tavallisiin differentiaaliyhtälöihin liittyviä peruskäsitteitä ja ratkaisuperiaatteita. Luennolla lasketaan esimerkkitehtäviä
LisätiedotDierentiaaliyhtälöistä
Dierentiaaliyhtälöistä Markus Kettunen 4. maaliskuuta 2009 1 SISÄLTÖ 1 Sisältö 1 Dierentiaaliyhtälöistä 2 1.1 Johdanto................................. 2 1.2 Ratkaisun yksikäsitteisyydestä.....................
LisätiedotDifferentiaaliyhtälöt
Differentiaaliyhtälöt Differentiaaliyhtälöksi (lyh. DY) sanotaan yhtälöä, jossa on tuntemattomana jokin funktio y(x) ja jossa esiintyy sen derivaattoja y, y, y, y (4),... Esimerkiksi y + y = x, y y + y
LisätiedotDierentiaaliyhtälöistä
Dierentiaaliyhtälöistä Markus Kettunen 17. maaliskuuta 2009 1 SISÄLTÖ 1 Sisältö 1 Dierentiaaliyhtälöistä 2 1.1 Johdanto................................. 2 1.2 Ratkaisun yksikäsitteisyydestä.....................
LisätiedotMatemaattinen Analyysi
Vaasan liopisto, kevät 2015 / ORMS1010 Matemaattinen Analsi 8. harjoitus, viikko 18 R1 ma 16 18 D115 (27.4.) R2 ke 12 14 B209 (29.4.) 1. Määritä funktion (x) MacLaurinin sarjan kertoimet, kun (0) = 2 ja
LisätiedotSuoran yhtälöt. Suoran ratkaistu ja yleinen muoto: Suoran yhtälö ratkaistussa, eli eksplisiittisessä muodossa, on
Suoran htälöt Suoran ratkaistu ja leinen muoto: Suoran htälö ratkaistussa, eli eksplisiittisessä muodossa, on ANALYYTTINEN GEOMETRIA MAA5 = k + b, tai = a missä vakiotermi b ilmoittaa suoran ja -akselin
LisätiedotMatemaattinen Analyysi
Vaasan yliopisto, kevät 01 / ORMS1010 Matemaattinen Analyysi. harjoitus, viikko 1 R1 ke 1 16 D11 (..) R to 10 1 D11 (..) 1. Määritä funktion y(x) MacLaurinin sarjan kertoimet, kun y(0) = ja y (x) = (x
LisätiedotInsinöörimatematiikka D
Insinöörimatematiikka D M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi A. Lepistö alepisto@utu.fi Matematiikan ja tilastotieteen laitos Turun yliopisto 2016 M. Hirvensalo V. Junnila A. Lepistö
LisätiedotNumeeriset menetelmät TIEA381. Luento 12. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 12 () Numeeriset menetelmät / 33
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 12 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 12 () Numeeriset menetelmät 25.4.2013 1 / 33 Luennon 2 sisältö Tavallisten differentiaaliyhtälöiden numeriikasta Rungen
LisätiedotHarjoitus Etsi seuraavien autonomisten yhtälöiden kriittiset pisteet ja tutki niiden stabiliteettia:
Differentiaaliyhtälöt, Kesä 216 Harjoitus 2 1. Etsi seuraavien autonomisten yhtälöiden kriittiset pisteet ja tutki niiden stabiliteettia: (a) y = (2 y) 3, (b) y = (y 1) 2, (c) y = 2y y 2. 2. Etsi seuraavien
Lisätiedot1 Di erentiaaliyhtälöt
Taloustieteen mat.menetelmät syksy 2017 materiaali II-5 1 Di erentiaaliyhtälöt 1.1 Skalaariyhtälöt Määritelmä: ensimmäisen kertaluvun di erentiaaliyhtälö on muotoa _y = F (y; t) oleva yhtälö, missä _y
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 12 To 13.10.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 12 To 13.10.2011 p. 1/38 p. 1/38 Tavalliset differentiaaliyhtälöt Yhtälöissä tuntematon funktio Tavalliset
LisätiedotLaplace-muunnos: määritelmä
Laplace-muunnos: määritelmä Olkoon f : [, [ R funktio. Funktion f Laplacen muunnos määritellään yhtälöllä F(s) = L(f) := f(t)e st dt edellyttäen, että integraali f(t)e st dt suppenee. Riittävä ehto integraalin
LisätiedotLukujonot Z-muunnos Z-muunnoksen ominaisuuksia Z-käänteismuunnos Differenssiyhtälöt. Z-muunnos. 5. joulukuuta Z-muunnos
Lukujonot Z-muunnoksen ominaisuuksia Z-käänteismuunnos Differenssiyhtälöt 5. joulukuuta 2016 Lukujonot Z-muunnoksen ominaisuuksia Z-käänteismuunnos Differenssiyhtälöt Lukujonot Lukujonot Z-muunnoksen ominaisuuksia
LisätiedotFyMM IIa Kertausta loppukoetta varten
Tiistai 27.2.2018 1/11 FyMM IIa Kertausta loppukoetta varten 2018 Tiistai 27.2.2018 2/11 1 Kokeesta yleisesti 2 3 4 5 6 Koealue jakaantuu neljään pääalueeseen: 1 Ensimmäisen kertaluvun ODY:t 2 Toisen kertaluvun
Lisätiedoty x1 σ t 1 = c y x 1 σ t 1 = y x 2 σ t 2 y x 2 x 1 y = σ(t 2 t 1 ) x 2 x 1 y t 2 t 1
1. Tarkastellaan funktiota missä σ C ja y (y 1,..., y n ) R n. u : R n R C, u(x, t) e i(y x σt), (a) Miksi funktiota u(x, t) voidaan kutsua tasoaalloksi, jonka aaltorintama on kohtisuorassa vektorin y
LisätiedotDYNAAMISET SYSTEEMIT 1998
1. harjoitus, viikko 3 1. Määritä seuraavien differentiaaliyhtälöiden tyyppi (kertaluku, lineaarinen eilineaarinen, jos lineaarinen, niin vakiokertoiminen ei-vakiokertoiminen): a) y + y - x 2 = 0 b) y
Lisätiedot3 = Lisäksi z(4, 9) = = 21, joten kysytty lineaarinen approksimaatio on. L(x,y) =
BM20A5810 Differentiaalilaskenta ja sovellukset Harjoitus 6, Syksy 2016 1. (a) Olkoon z = z(x,y) = yx 1/2 + y 1/2. Muodosta z:lle lineaarinen approksimaatio L(x,y) siten että approksimaation ja z:n arvot
LisätiedotMatematiikan johdantokurssi, syksy 2017 Harjoitus 8, ratkaisuista
Matematiikan johdantokurssi, sks 07 Harjoitus 8, ratkaisuista. Olkoot f ja g reaalifunktioita. Mitä voidaan sanoa hdistetstä funktiosta g f, jos a) f tai g on rajoitettu? b) f tai g on jaksollinen? Ratkaisu.
LisätiedotDierentiaaliyhtälöistä
Dierentiaaliyhtälöistä Markus Kettunen 14. helmikuuta 2011 1 SISÄLTÖ 1 Sisältö 1 Dierentiaaliyhtälöistä 2 1.1 Johdanto................................. 2 1.2 Ratkaisun olemassaolosta ja yksikäsitteisyydestä...........
LisätiedotYhtälöryhmät 1/6 Sisältö ESITIEDOT: yhtälöt
Yhtälöryhmät 1/6 Sisältö Yhtälöryhmä Yhtälöryhmässä on useita yhtälöitä ja yleensä myös useita tuntemattomia. Tavoitteena on löytää tuntemattomille sellaiset arvot, että kaikki yhtälöt toteutuvat samanaikaisesti.
LisätiedotMS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 10: Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö
MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 10: Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö Pekka Alestalo, Jarmo Malinen Aalto-yliopisto, Matematiikan ja systeemianalyysin laitos
LisätiedotInsinöörimatematiikka D
Insinöörimatematiikka D M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi Matematiikan ja tilastotieteen laitos Turun yliopisto 2015 M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi Luentokalvot
Lisätiedot5 DIFFERENTIAALIYHTÄLÖRYHMÄT
5 DIFFERENTIAALIYHTÄLÖRYHMÄT 5. Ensimmäisen kl:n DY-ryhmät Differentiaaliyhtälöryhmiä tarvitaan useissa sovelluksissa. Useimmat voidaan mallintaa ensimmäisen kertaluvun DY-ryhmien avulla. Ensimmäisen kl:n
LisätiedotKorkeamman asteen polynomifunktio
POLYNOMIFUNKTIOT JA -YHTÄLÖT, MAA Korkeamman asteen polnomifunktio Määritelmä: Jos polnomifunktion asteluku n, niin funktiota sanotaan korkeamman asteen polnomifunktioksi, P: P = a n n + a n 1 n 1 +...
LisätiedotOsa IX. Z muunnos. Johdanto Diskreetit funktiot
Osa IX Z muunnos A.Rasila, J.v.Pfaler () Mat-.33 Matematiikan peruskurssi KP3-i 9. lokakuuta 2007 298 / 322 A.Rasila, J.v.Pfaler () Mat-.33 Matematiikan peruskurssi KP3-i 9. lokakuuta 2007 299 / 322 Johdanto
Lisätiedot2v 1 = v 2, 2v 1 + 3v 2 = 4v 2.. Vastaavasti ominaisarvoa λ 2 = 4 vastaavat ominaisvektorit toteuttavat. v 2 =
TKK, Matematiikan laitos Pikkarainen/Tikanmäki Mat-1.1320 Matematiikan peruskurssi K2 Harjoitus 12, A=alku-, L=loppuviikko, T= taulutehtävä, P= palautettava tehtävä, W= verkkotehtävä 21. 25.4.2008, viikko
Lisätiedot4 KORKEAMMAN KERTALUVUN LINEAARISET DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT. Kertaluvun n lineaarinen differentiaaliyhtälö ns. standardimuodossa on
4 4 KORKEAAN KERTAUVUN INEAARISET DIFFERENTIAAIYHTÄÖT Kertalukua olevassa differetiaalihtälössä F(x,,,, () ) = 0 esiit :e kertaluvu derivaatta () = d /dx ja mahdollisesti alempia derivaattoja, :tä ja x:ää.
LisätiedotLukujonot Z-muunnos Z-muunnoksen ominaisuuksia Z-käänteismuunnos Differenssiyhtälöt. Z-muunnos. 1. joulukuuta Z-muunnos
Lukujonot Z-muunnoksen ominaisuuksia Z-käänteismuunnos Differenssiyhtälöt 1. joulukuuta 2015 Lukujonot Z-muunnoksen ominaisuuksia Z-käänteismuunnos Differenssiyhtälöt Lukujono Lukujono on diskreetti funktio
Lisätiedot3 Lineaariset yhtälöryhmät ja Gaussin eliminointimenetelmä
1 3 Lineaariset yhtälöryhmät ja Gaussin eliminointimenetelmä Lineaarinen m:n yhtälön yhtälöryhmä, jossa on n tuntematonta x 1,, x n on joukko yhtälöitä, jotka ovat muotoa a 11 x 1 + + a 1n x n = b 1 a
LisätiedotEsimerkki 1 Ratkaise differentiaaliyhtälö
Esimerkki 1 Ratkaise differentiaaliyhtälö x 2 y xy =1/x. 1 / K. Tuominen kimmo.i.tuominen@helsinki.fi MApu II 1/20 20 Esimerkki 2 Ratkaise differentiaaliyhtälö x(ln y)y y ln x =0. 2 / K. Tuominen kimmo.i.tuominen@helsinki.fi
LisätiedotMS-A010{3,4,5} (ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 10: Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö
MS-A010{3,4,5} (ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 10: Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö Pekka Alestalo, Jarmo Malinen Aalto-yliopisto, Matematiikan ja systeemianalyysin
Lisätiedot1. Olkoot f ja g reaalifunktioita. Mitä voidaan sanoa yhdistetystä funktiosta g f, jos a) f tai g on rajoitettu? b) f tai g on jaksollinen?
Matematiikan johdantokurssi, sks 06 Harjoitus 8, ratkaisuista. Olkoot f ja g reaalifunktioita. Mitä voidaan sanoa hdistetstä funktiosta g f, jos a) f tai g on rajoitettu? b) f tai g on jaksollinen? Ratkaisu.
LisätiedotSijoitusmenetelmä. 1.2. Yhtälöpari
MAB Yhtälöpari Yhtälöpari Yhtälöparilla tarkoitetaan tilannetta, missä on kaksi htälöä, joiden tät toteutua htä aikaa Tämä on sama asia kuin että kstään, missä pisteessä tai missä pisteissä htälöitä vastaavat
LisätiedotMatemaattiset apuneuvot II, harjoitus 3
Matemaattiset apuneuvot II, harjoitus 3 K. Tuominen 16. marraskuuta 2017 Palauta ratkaisusi Moodlessa.pdf tiedostona maanantaina 20.11. kello 10:15 mennessä. Merkitse vastauspaperiin laskuharjoitusryhmäsi
Lisätiedot3 Lineaariset yhtälöryhmät ja Gaussin eliminointimenetelmä
3 Lineaariset yhtälöryhmät ja Gaussin eliminointimenetelmä Lineaarinen m:n yhtälön yhtälöryhmä, jossa on n tuntematonta x 1,, x n on joukko yhtälöitä, jotka ovat muotoa a 11 x 1 + + a 1n x n = b 1 a 21
Lisätiedotjärjestelmät Luento 8
DEE-111 Lineaariset järjestelmät Luento 8 1 Lineaariset järjestelmät Risto Mikkonen 7.8.214 Luento 7 - Recap Z-muunnos ja sen ominaisuudet Lineaaristen dierenssiyhtälöiden käsittely Alku- ja loppuarvot
LisätiedotMatemaattisessa analyysissa on usein käyttökelpoista soveltaa integraalimuunnoksia. Yksi tärkeimmistä on Laplace-muunnos. e st f(t)dt, s > s 0
Laplace-muunnos (Kr. 6. Aalto Mat-.32/332, C3-II/KP3-II, 8/23, Kari Eloranta Matemaattisessa analyysissa on usein käyttökelpoista soveltaa integraalimuunnoksia. Yksi tärkeimmistä on Laplace-muunnos. Määritelmä
LisätiedotOsittaisderivaatat. Huomautus 4.15 (Geometrinen tulkinta)
Osittaisderivaatat Monisteessa määritellään sivulla 31 osittaisderivaatat: useamman muuttujan funktion osittaisderivaatat saadaan derivoimalla aina hden muuttujan suhteen pitämällä muita muuttujia vakioina.
Lisätiedotinfoa Viikon aiheet Potenssisarja a n = c n (x x 0 ) n < 1
infoa Viikon aiheet Tentti ensi viikolla ma 23.0. klo 9.00-3.00 Huomaa, alkaa tasalta! D0 (Sukunimet A-) E204 (Sukunimet S-Ö) Mukaan kynä ja kumi. Ei muuta materiaalia. Tentissä kaavakokoelma valmiina.
LisätiedotDI matematiikan opettajaksi: Täydennyskurssi, kevät 2010 Luentorunkoa ja harjoituksia viikolle 11: ti klo 13:00-15:30
DI matematiikan opettajaksi: Tädennskurssi, kevät Luentorunkoa ja harjoituksia viikolle : ti 6 klo :-5: Kädään läpi: funktioita f : D f R n R m ja integrointia R n :ssä Oletetaan, että, R n ovat mielivaltaisia
LisätiedotKJR-C2002 Kontinuumimekaniikan perusteet, tentti
KJR-C2002 Kontinuumimekaniikan perusteet, tentti 13.12.2017 1. Jos r θ on paikkavektori, niin mitä ovat r θ, esitksiä r θ ja r θ? Kätä Karteesisen koordinaatiston T θ θ r < j < j zθ θ k k z ja / θ < j
LisätiedotDifferentiaali- ja integraalilaskenta 2 TFM Laskuharjoitus 2L
Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 TFM Laskuharjoitus 2L Tehtävät 1-3 ovat kotitehtäviä, jotka on tarkoitus laskea ennen loppuviikon harjoitusta. Tehtävät 4-6 palautetaan kirjallisena A4-paperilla
LisätiedotSARJAT JA DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT
SARJAT JA DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT 2003 43 0.5 0.4 0.3 0.2 0.1 0.7 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 0.1 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 1 0.8 0.6 0.4 0.2 0.2 0.4 0.6 0.8 1 Kuva 12. Esimerkin 4.26(c kuvauksen
LisätiedotDifferentiaaliyhtälöt I Ratkaisuehdotuksia, 2. harjoitus, kevät Etsi seuraavien yhtälöiden yleiset ratkaisut (Tässä = d
Differentiaaliyhtälöt I Ratkaisuehdotuksia,. harjoitus, kevät 016 1. Etsi seuraavien yhtälöiden yleiset ratkaisut (Tässä = d dx ): (a) y + xy = xe x, (b) (1 + x ) y xy = (1 + x ), (c) y sin x y = 1 cos
Lisätiedoty = 3x2 y 2 + sin(2x). x = ex y + e y2 y = ex y + 2xye y2
Matematiikan ja tilastotieteen osasto/hy Differentiaaliyhtälöt I Laskuharjoitus 2 mallit Kevät 219 Tehtävä 1. Laske osittaisderivaatat f x = f/x ja f y = f/, kun f = f(x, y) on funktio a) x 2 y 3 + y sin(2x),
LisätiedotRatkaisu: Tutkitaan derivoituvuutta Cauchy-Riemannin yhtälöillä: f(x, y) = u(x, y) + iv(x, y) = 2x + ixy 2. 2 = 2xy xy = 1
1. Selvitä missä tason pisteissä annetut funktiot ovat derivoituvia/analyyttisiä. Määrää funktion derivaatta niissä pisteissä, joissa se on olemassa. (a) (x, y) 2x + ixy 2 (b) (x, y) cos x cosh y i sin
Lisätiedot9. Lineaaristen differentiaaliyhtälöiden ratkaisuavaruuksista
29 9 Lineaaristen differentiaaliyhtälöiden ratkaisuavaruuksista Tarkastelemme kertalukua n olevia lineaarisia differentiaaliyhtälöitä y ( x) + a ( x) y ( x) + + a ( x) y( x) + a ( x) y= b( x) ( n) ( n
LisätiedotNumeeriset menetelmät TIEA381. Luento 11. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 11 () Numeeriset menetelmät / 37
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 11 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 11 () Numeeriset menetelmät 24.4.2013 1 / 37 Luennon 11 sisältö Numeerisesta integroinnista ja derivoinnista Adaptiiviset
LisätiedotVärähdysliikkeet. q + f (q, q, t) = 0. q + f (q, q) = F (t) missä nopeusriippuvuus kuvaa vaimenemista ja F (t) on ulkoinen pakkovoima.
Torstai 18.9.2014 1/17 Värähdysliikkeet Värähdysliikkeet ovat tyypillisiä fysiikassa: Häiriö oskillaatio Jaksollinen liike oskillaatio Yleisesti värähdysliikettä voidaan kuvata yhtälöllä q + f (q, q, t)
LisätiedotTehtävänanto oli ratkaista seuraavat määrätyt integraalit: b) 0 e x + 1
Tehtävä : Tehtävänanto oli ratkaista seuraavat määrätyt integraalit: a) a) x b) e x + Integraali voisi ratketa muuttujanvaihdolla. Integroitava on muotoa (a x ) n joten sopiva muuttujanvaihto voisi olla
LisätiedotVapaus. Määritelmä. jos c 1 v 1 + c 2 v c k v k = 0 joillakin c 1,..., c k R, niin c 1 = 0, c 2 = 0,..., c k = 0.
Vapaus Määritelmä Oletetaan, että v 1, v 2,..., v k R n, missä n {1, 2,... }. Vektorijono ( v 1, v 2,..., v k ) on vapaa eli lineaarisesti riippumaton, jos seuraava ehto pätee: jos c 1 v 1 + c 2 v 2 +
LisätiedotLuento 4: Liikkeen kuvausta, differentiaaliyhtälöt
Luento 4: Liikkeen kuvausta, differentiaaliyhtälöt Digress: vakio- vs. muuttuva kiihtyvyys käytännössä Kinematiikkaa yhdessä dimensiossa taustatietoa Matlab-esittelyä 1 / 20 Luennon sisältö Digress: vakio-
LisätiedotFunktiojonot ja funktiotermiset sarjat Funktiojono ja funktioterminen sarja Pisteittäinen ja tasainen suppeneminen
4. Funktiojonot ja funktiotermiset sarjat 4.1. Funktiojono ja funktioterminen sarja 60. Tutki, millä muuttujan R arvoilla funktiojono f k suppenee, kun Mikä on rajafunktio? a) f k () = 2k 2k + 1, b) f
LisätiedotMat. tukikurssi 27.3.
Mat. tukikurssi 7.. Tänään oli paljon vaikeita aiheita: - suunnattu derivaatta - kokonaisdierentiaali - dierentiaalikehitelmä - implisiittinen derivointi Nämä kaikki liittvät aika läheisesti toisiinsa.
Lisätiedot3. Laske osittaisintegroinnin avulla seuraavat integraalit
Harjoitus 1 / syksy 2001 1. Laske seuraavat derivaatat 2 a) D ( 5x + 5) x, b) D (-e 2x ), c) D (-ln x) ja d) D (sin 2x + cos x). 2. Laske seuraavat integraalit 2 x 5x 5 dx, a) ( + ) x b) ( e 2 ) dx, c)
LisätiedotVektoreiden A = (A1, A 2, A 3 ) ja B = (B1, B 2, B 3 ) pistetulo on. Edellisestä seuraa
Viikon aiheet Pistetulo (skalaaritulo Vektorien tulot Pistetulo Ristitulo Skalaari- ja vektorikolmitulo Integraalifunktio, alkeisfunktioiden integrointi, yhdistetyn funktion derivaatan integrointi Vektoreiden
LisätiedotFYSA2031 Potentiaalikuoppa
FYSA2031 Potentiaalikuoppa Työselostus Laura Laulumaa JYFL YK216 laura.e.laulumaa@student.jyu.fi 16.10-2.11. 2017 Ohjaus Työn ja ohjelman esittely ( 30 min) Harjoitellaan ohjelman käyttöä Harmoninen potentiaali
LisätiedotEpähomogeenisen yhtälön ratkaisu
Epähomogeenisen yhtälön ratkaisu Lause Olkoot a = a(x), b = b(x) ja f = f(x) jatkuvia funktioita välillä I R ja olkoot y 1 = y 1 (x) ja y 2 = y 2 (x) eräs homogeeniyhtälön y + a(x)y + b(x)y = 0 ratkaisujen
LisätiedotMatemaattinen Analyysi
Vaasan yliopisto, 009-010 / ORMS1010 Matemaattinen Analyysi 7 harjoitus 1 Määritä seuraavien potenssisarjojen suppenemissäteet a) k k x 5)k b) k=1 k x 5)k = k k 1) k ) 1) Suppenemissäteen R käänteisarvo
LisätiedotDerivaatan sovelluksia
Derivaatan sovelluksia Derivaatta muutosnopeuden mittarina Tehdään monisteen esimerkistä 5 hiukan mutkikkaampi versio Olete- taan, että meillä on mpräpohjaisen kartion muotoinen astia, johon virtaa vettä
LisätiedotCHEM-C2230 Pintakemia. Työ 2: Etikkahapon adsorptio aktiivihiileen. Työohje
CHEM-C2230 Pintakemia Tö 2: Etikkahapon orptio aktiivihiileen Töohje 1 Johdanto Kaasun ja kiinteän aineen rajapinnalla tapahtuu leensä kaasun orptiota. Mös liuoksissa tapahtuu usein liuenneen aineen orptiota
Lisätiedot