GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 301 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa XV The Mires and Peat Reserves in the Municipality of Pudasjärvi Part XV Espoo 1996
Hänninen, Pauli ja Sutinen, Heikki 1996. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 301, 29 sivua, 18 kuvaa, 2 taulukkoa, 3 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1995 Pudasjärven kunnan alueelta 16 suota yhteispinta-alaltaan 4 230 ha. Soiden keskisyvyys on 1,0 m ja turvemäärä 42,2 milj. suo-m 3. Yli 1,5 m syvien alueiden pinta-ala on 980 ha, keskisyvyys 2,1 m ja turvemäärä 20,5 mj. suo-m3. Yli 1,5 m syvien alueiden turpeista on saravaltaisia 64 %, rahkavaltaisia 35 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Keskimaatuneisuus on 4,8. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,4 % kuivapainosta, kuivatilavuuspaino 88 kg/suo-m3 ja rikkipitoisuus 0,16 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,0 MJ/kg. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 14 suolla yhteensä 760 ha. Tuotantokelpoistaturvetta on yhteensä 12,70 milj. suo-m3. Sen energiasisältö on 5,76 milj. MWh 50 % kostealle turpeelle laskettuna. Avainsanat : suo, energiaturve, Pudasjärvi Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 70211 KUOPIO e-mail. pauli. hanninen@gsffii heikki. sutinen@gsfj ISBN 951-690-679-6 ISSN 1235-9440
Hänninen, Pauli and Sutinen, Heikki 1996. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. OsaXV -The mires and peat reserves in the municipality of Pudasjärvi. Part XV. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report ofpeat Investigation 301. 29 pages, 18 figures, 2 tables, 3 appendices. In the year 1995 sixteen mires covering 4 230 hectares were studied in the municipality of Pudasjärvi. The average depth of the mires is 1.0 meters. They contain about 42 million cubic meters of peat "in situ". Of the peat in the areas depeer than 1.5 m 64 % is sedge, 35 % Sphagnum and 1 % brown moss peat. The average degree of humification is 4.8. On an average the ash content of peat is 4.4 % of dry weight, dry matter content 88 kg/cubic meter of peat "in situ", sulphur content 0.16 % of dry weight and net heating value of dry peat 21.0 MJ/kg. Altogether 760 hectares of peatland were evaluated to be suitable for energy peat production. The amount of recoverable energy peat is 12.70 million cubic meters of peat "in situ". The energy content equals to 5.76 million MWh as calculated for 50 % moisture content. Key words : mire, energy peat, Pudasjärvi Pauli Hänninen and Heikki Sutinen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN- 70211 KUOPIO FINLAND e-mail : pauli. hanninen@gsffi heikki.sutinen@gsffi
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 7 AINEISTON KÄSITTELY 9 Laskelmat ja arviointiperusteet 9 Erikseen tilattavat tulosteet 9 TUTKITUT SUOT 11 1. Kaivossuo 11 2. Vastassuo 12 3. Ronansuo 12 4. Koivistonsuo 14 5. Aittosuo 15 6. Kontiosuo 16 7. Mustasuo 17 8. Myllysuo 18 9. Karjosuo 18 10. Kiiskisuo 19 11. Pikku Joutensuo 20 12. Iso Joutensuo 21 13. Paskokorvensuo 22 14. Kiiskiperänsuo 23 15. Päiväkämmenensuo 24 16. Kalkkisuo 24 TULOSTEN TARKASTELU 26 Suot ja niiden turvekerrostumat 26 Soveltuvuus turvetuotantoon 26 KIRJALLISUUS 29 LIITTEET
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksia Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, 1978-1995. Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Pudasjärvellä erityisesti tavoitteena on ollut löytää energiaturvetta suunnitteilla ollutta lauhdevoimalaitosta varten. Vuosien 1974, 1978-1994 tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmin (Hänninen, P. 1983a ja b, 1984, 1985, 1986, 1988, Hänninen, P. ja Hyvönen, A.1989, 1990, 1991, Hänninen, P. ja Jokinen, S. 1992, Häikiö, J. 1993, Häikiö, J. ja Sutinen, H. 1994, Hänninen, P. ja Sutinen, H. 1994, 1995). Tässä raportissa julkaistaan lyhyet yhteenvedot vuonna 1995 tutkituista soista. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n kokoista suota, joiden yhteispinta-ala on 220 490 ha (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Vuonna 1995 tutkittiin 16 suota yhteispinta-alaltaan 4 230 ha (kuva 1). Vuoden 1995 loppuun mennessä on tutkittu 421 suota yhteispinta-alaltaan 144 650 ha eli noin 66 % kunnan suoalasta. Liitteessä 1 on Pudasjärvellä vuoteen 1995 mennessä tutkitut suot aakkosjärjestyksessä. Tutkimukset jatkuvat edelleen. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "turvetutkimusten maastoopas" kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää,jossa suon hallitsevan osan halki on tehty selkälinja ja sille poikkilinjoja 200 m :n välein. Tutkimuspisteiltä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (5-asteikolla) sekä mättäisyys. Edelleen huomioitiin puulajisuhteet, tiheysluokka, kehitysluokka ja hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin pääturvelaji sekä mahdollisten lisätekijöiden määrä (6-asteikolla). Turpeen maatuneisuus määritettiin maastotöihin soveltuvalla von Postin menetelmällä (10-asteikko). Lisäksi määritettiin kosteus (5- asteikolla) ja kuituisuus sekä mahdolliset liejukerrokset japohjamaan laatu. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä ja mäntäkairalla liejunäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrä arvioitiin luotaamalla tangolla tutkimuspisteen ympärillä 2 metrin syvyyteen saakka. Neljällä suolla mitattiin turpeen kosteus suosondilla. Mittaus tehtiin tutkimuslinjoilla 200 m :n pistevälein pinnasta pohjaan 10 cm :n lukemavälein. Laboratoriotutkimukset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 12 suolta yhteensä 262 tilavuustarkkaa näytettä. Näytteistä määritettiin maastossa turvelajit ja maatuneisuus sekä laboratoriossa happamuus, vesipitoisuus, tuhkapitoisuus, kuiva-ainemäärä ja lämpöarvo. Rikkipitoisuus määritettiin 93 :sta, hivenaineet 39 :stä ja N-, C- ja H-arvot 52 :sta näytteestä. 7
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen J/ I i I I 353713533 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 111-11-111,- 1 Kuva 1. Vuonna 1995 Pudasjärvellä tutkitut suot. 1. Kaivossuo 2. Vastassuo 3. Ronansuo 4. Koivistonsuo 5. Aittosuo 6. Kontiosuo 7. Mustasuo 8. Myllysuo 9. Karjosuo 10. Kiiskisuo 11. Pikku Joutensuo 12. Iso Joutensuo 13. Paskokorvensuo 14. Kiiskiperänsuo 15. Päiväkämmenensuo 16. Kalkkisuo 8
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV AINEISTON KÄSITTELY Laskelmat ja arviointiperusteet Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelajien osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen. Siinä syvyyskäyrien väliset alueet käsitetään omina syvyysvyöhykkeinään, joilta lasketaan erikseen turvemäärät. Nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Tuotantokelpoisena alueena pidettiin yleensä soiden yli 1,5 m syviä osia. Kapeat lahdekkeet, rikkonaiset alueet, alle 10 ha :n kokoiset altaat ja laadullisesti kelpaamattomat alueet rajattiin pois. Turvemääristä on vähennetty suon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm paksu kerros. Kuivatuksen on oletettu tapahtuvan ilman pumppausta. Arvioitaessa turpeen soveltuvuutta energiaturpeeksi, tukeuduttiin Turveteollisuusliiton antamiin ohjeisiin turpeen laatuvaatimuksista (liite 2). Energiaturvetuotantoon soveltuvina pidetään yleensä saravaltaisia turpeita ja H5-10 maatuneita rahkavaltaisia turpeita. Energiaturvekerrosta peittää usein heikosti maatunut rahkainen pintaturvekerros. Mikäli sen paksuus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoa haittaavana tekijänä. Tuotantokelpoisten alueiden ohuet pintarahkakerrostumat on laskettu mukaan energiaturvemäärään. Erikseen tilattavat tulosteet Jokaisesta suosta on tehty suoselostus, jossa käsitellään yleisesti mm. suon sijaintia, kulkuyhteyksiä Pudasjärven keskustasta, sekä suon ympäristöä, laskusuhteita ja ojitusta. Pinta-alat, keskisyvyydet (heikosti maatunut rahkainen pintakerros ja energiaturvekerros) ja turvemäärät on taulukoitu syvyysalueittain (koko suo, yli 1, yli 1,5 ja yli 2 m). Lisäksi esitetään yleisimmät suotyypit, turvelajit, maatuneisuus, liekoisuus, pohjamaalajit ja liejut. Lopuksi on arvioitu suon soveltuvuus turvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuvan käyttökelpoisen turpeen määrä, kuiva-ainemäärä ja energiasisältö on laskettu laboratoriotuloksiin ja keskisyvyyteen perustuen. Soiden turvekerroksia on havainnollistettu karttojen ja proflilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Suokarttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu neljään osaan : lähes maatumaton (H1-3), heikosti (H4) maatunut, kohtalaisesti (H5-6) maatunut ja hyvin maatunut (H7-10). Tur- velajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella suotyyppi ja liekoisuus (kuva 2). Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein (liite 3). Laboratoriomääritysten tulokset on taulukoitu. Laskelmat soiden energiasisällöstä perustuvat kuiva-aine - ja lämpöarvomäärityksiin. Neljästä suosta (Mustasuo, Myllysuo, Karjosuo ja Kalkkisuo) on tehty kosteusmittauksia myös suosondilla. Mitatuista linjoista on saatavissa esim. turpeen kuivatilavuuspainoa tai energiasisältöä kuvaavat profiilit. Edellämainittujen tulosteiden lisäksi on GTK :n turvetutkimuksista laadittu ATK-ohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla esitetään tutkimuspisteittäin mm. turpeen paksuus, suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, puusto, liejukerroksettai pohjamaalajit. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan tulostaa kerralla kaksi edellä mainittua tietoa. Haluttaessa voidaan profiilein tai kartoin esittää suon maatuneisuus, syvyys tai esimerkiksi energiasisältö. Tulosteita voi tilata Geologian tutkimuskeskuksesta : PL 1237, 70211 Kuopio. Puh : 0205 50 3305 9
m 1 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 301, 1996 Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen Pudasjärvi kl. 3514 01. AO 0.0-230m 44 O 0. 5 / 4 q 3 52 ö 117 11m (4/16.A j 4, 1 l0112 50 /12 0/12 1,5m 4,5-320m 0126 4 11. 10 0/27 40 /oi9 1b 6 2 016 45 3 s0 61 H Lo10 680m5 oliölid7 5114: / 0122 44 3/19 1 A800 430m B "7 o / 2 m 0125 436 53 1 0I0 UI25 40 2 505 40 56 012 41 Yols 7 5 ol s o11s 6 47 0 0111 J Olfi 3 51/ -14 1 4 5 2J 62-- 18-4915m 0%4 5, w 2%19 5i11 0 101 0 40 51 oso o,oa140 200m 5 ei1v A1200 1l7 43 fp 19-1150m1 4 /44 1 o -- 61 s FooA600 s 7125 1114 2m, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimuksct 1991 M MPY MARTUNEISUUS M MPY 113 113 112 112 110 - ii IIIIII1,,, -- 1I0 109 109 108 106 M MPY SUOTYYPIT.LIEKO-OSUMRT.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY 113 113 112 VON 0/0 RH8N 0/0 VON 9/0 LKNOJ 2/0 RH8NOJ LKNOJ 0/0 0/0 LKNOJ 0/0 LKNOJ LKNOJ LKNOJ 0/O 0/0 0/0 LKNOJ 0/0 PSR PSR 0/0 0/0-112 IlO - 110 109-0 109 108 - -108 Do 200 400 800 800 1000 1200 01350M OEOLOOIRN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 2. Esimerkki suokartasta sekä maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. 1 0
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV TUTKITUT SUOT 1. Kaivossuo Kaivossuo (kl. 3513 08) sijaitsee Hetekylässä Jauhosuon turvetuotantoalueen länsipuolella, maanteitse 43 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Viitamaahan, Jokiharjuun, Sarvivaaraan sekä Kuusiojaan. Hetteensuo kuuluu tutkittavaan alueeseen. Metsäautoteitä tulee eri puolille suota. Suon pinta-ala on 300 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 85 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 32 ha. Pinta viettää pohjoisosassa länsilounaaseen ja eteläosassa länteen. Vedet laskevat metsäojia ja Hanhiojaa pitkin Kuusiojaan, josta edelleen Kallaojan kautta Nuorittajokeen. Kaivossuon tutkimuslinjasto 1 1
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen Suo on kokonaan ojitettu. Yleisin suotyyppi on sararämemuuttuma. Itäosassa on äskettäin ojitettua sararämettä ja eteläosassa karhunsammalmuuttumaa ja peltoa. Keskiosassa on varputurvekangasta, jossa on suoritettu hakkuita. Ojan lähistöllä vallitsevat korpimuuttumat. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Syvimmällä alueella on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta, raatteen jäännöksiä sisältävää rahkasaraturvetta. Pohjoisosassa turpeen seassa on mineraaliainesta Kuusiojan ja Hanhiojan tulvimisesta johtuen. Koko turvekerrostuman keskimaa- tuneisuus on 4,8. Pohjamaa on enimmäkseen hietaa. Hiekkaa on suon itäosassa ja hienoainespitoista moreenia suon matalilla reuna-alueilla. Kaivossuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 12 ha, jossa on käyttökelpoista turvettan. 0,17 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuisi parhaiten jyrsinturvetuotantoon, johon se kuitenkin on liian pieni. Pohjoisosa ei sovellu turvetuotantoon heikosti maatuneen rahkavaltaisen turpeen suuren määrän sekä jo kenttätutkimuksissa havaitun korkean tuhkapitoisuuden vuoksi. 2. Vastassuo Vastassuo (kl. 3513 08) sijaitsee Hetekylässä Vitsasuon turvetuotantoalueen länsipuolella, maanteitse 34 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Nuorittajokeen, Alaojaan ja Juurikantiehen. Itäosaan tulee huonokuntoinen metsäautotie. Suon pinta-ala on 450 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 180 haja yli 1,5 metrin syvyistä 90 ha. Suon pinta viettää länsilounaaseen. Vedet laskevat metsäoj ia pitkin Alaojaan januorittajokeen. Suo on suurelta osin ojitettu. Ojia on lisäksi kunnostettu etelä- ja kaakkoisosassa. Luonnontilaista aluetta on Lehmikaiston eteläpuolella ja Männikkökankaan lähistöllä n. 60 ha, joissa vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva, lyhytkortinen nevaräme ja varsinainen saraneva. Ojitetut alueet ovat enimmäkseen näiden muuttumavaihetyyppejä. Turpeesta yli puolet on rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Keskimaatuneisuus on 5,1. Turvekerrostuman pohjalla on yleensä ohut kerros liejua sekä hiesua ja hietaa ennen kovempaa hiekka tai hietakerrosta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Vastassuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 70 ha, jossa on käyttökelpoista turvettan. 1,15 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu välttävästi jyrsinturvetuotantoon. 3. Ronansuo Ronansuo (kl. 3513 07) sijaitsee Sorsuanojan ja Nuorittajoen liittymäkohdan eteläpuolella, maanteitse 40 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suon eteläpuolella on Vainiosuon turvetuotantoalue. Ylikiimingintie menee suon halki. Suon pinta-ala on 325 ha. Yli metrin syvyistä aluetta ei ole. Pinta viettää luoteeseen ja vedet laskevat metsäojien kautta Sorsuanojaan ja Nuorittajokeen. Suo on kokonaan ojitettu. Vallitsevina suotyyppeinä ovat karut rämemuuttumat. Reunoilla pallosararämemuuttuma on yleinen. Suon länsiosassa on ravinteikkaampia suotyyppejä, jotka ovat paikoin jo turvekangasasteella. Tyypillinen, alle metrin vahvuinen turvekerrostuma sisältää kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta sekä ohuen heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen. Lisätekijöinä on varpuainesta ja tupasvillan jäännöksiä. Keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Ronansuo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi. 1 2
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV Vastassuon tutkimuslinjasto Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96 Ronansuon tutkimuslinjasto 1 3
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen 4. Koivistonsuo Koivistonsuo (kl. 3513 07) sijaitsee Nuorittajoen varrella Sorsuanperällä, maanteitse 52 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Kallaviitaan, matalapiirteisiin moreenimaihin, Nuorittajokeen ja lännessä metsäautotiehen. Pohjoispuolella on myös metsäautotie. Suon pinta-ala on 330 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 85 haja yli 1,5 metrin syvyistä 50 ha. Pinta viettää etelään. Vedet laskevat metsäojia pitkin Nuorittajokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Luonnontilaista aluetta on itäreunalla, joka on enimmäkseen saraja korpirämettä. Muualla vallitseva suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma. Turve on matalalla alueella rahkavaltaista ja syvällä alueella saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Pohjamaa on suon pohjoisreunalla moreeniaja muualla enimmäkseen hietaa ja hiesua. Koivistonsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 50 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta 0,88 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. - -, Kumpvn eml t 51 1- - 1 I -- 1 A OKivikk6kang r 38a0 y - //a v/ :.- ro C (- r - c 1 1L -t- n sr1 94. 1670 vo - 1. A ts 4. 8.C 09 TetyPh: ro: r r 10 1 ti ˆ - an o Koly - -s - äo.vj. N 1. - tysr5me- / - -- J1 o K et 1c, - Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96 2 " :- Autio - er k - ahoa - - -- - Rnr Koivistonsuon tutkimuslinjasto 1 4
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV 5. Aittosuo Aittosuo (kl. 3513 11) sijaitsee Aittojärven eteläpuolella Taipaleenharjussa, maanteitse 16 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suon itäraja kulkee linjalla Pitkämaa-Mustamaa. Lännessä suo rajoittuu Kurikkasuohon, moreenisaarekkeisiin ja Aitto-ojaan. Aittovaaraan sekä Aittokumpuun tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 330 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 95 haja yli 1,5 metrin syvyistä 55 ha. Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Aitto-ojaan. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Eteläosassa on rimpinevaoj ikkoa ja lyhytkortista nevaojikkoa sekä näiden muuttumavaihetyyppejä. Suon pohjoisosassa on sararäme- ja karhunsammalmuuttumaa, jota on metsitetty kyntämällä ja männyn siementä kylvämällä. Reunalla on isovarpurämeojikkoa. Turpeesta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on ainoastaan suon reunaalueen pintakerroksessa. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, joka on syvällä alueella varpu- ja kortepitoista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Pohjamaa on hiekkaa suon eteläosassa, hietaa syvällä alueella ja muualla moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Aittosuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 55 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta n. 0,70 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Aiitovaara A A Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96 Aittosuon tutkimuslinjasto 1 5
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen 6. Kontiosuo Kontiosuo (kl. 3513 11) sijaitsee Ison Marikaisvaaran lounaispuolella, maanteitse 19 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Pyöriäsuohon ja moreenimaihin (Aittomaa, Iso Pahkasaari, Välimaa, Salvokangas). Pohjoispuolella on metsäautotie. Suon pinta-ala on 180 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 70 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 50 ha. Pinta viettää loivasti eteläkaakkoon. Vedet laskevat Pyöriäsuon ja Ison Joutensuon kautta Jaurakaisjärveen ja Jaurakkaojaan. Laattaikon eteläpuolella on viettoa länteen j a vedet laskevat metsäojia pitkin Vaaraojan, Väliojan ja Alaojan kautta Nuorittajokeen. Suo on luonnontilainen lukuun ottamatta Laattaikon eteläpuolta. Luonnontilaiset alueet ovat saranevaa ja sarakasvillisuuden peittämää rimpine- vaa. Länsiosassa kalvakkaneva on yleinen. Ojitettujen alueiden yleisin suotyyppi on lyhytkortinen nevaojikko. Reunat ovat varsinaista sararämettä ja pallosararämettä. Turpeesta yli puolet on rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Syvällä alueella on huomattavasti raate- ja tupasvillapitoista rahkaturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Suon syvänteissä ja pohjoisreunalla pohjamaa on hiekkaa ja muualla moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä Kontiosuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 45 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta n. 0,68 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Kontiosuon tutkimuslinjasto 1 6
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV 7. Mustasuo Mustasuo (kl. 3513 11) sijaitsee Sorvarinjärven lounaispuolella, maanteitse 16 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Isoon Marikaisvaaran, Laattaikkoon, Mustamaahan, Völökankaaseen ja Niskamaahan. Metsäautoteitä tulee eri puolille suota. Suon pinta-ala on 260 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 95 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 75 ha. Pinta viettää loivasti kohti Sorvarinjärveä. Vedet laskevat Sorvarinjärven ja Sorvarinojan kautta Aittojärveen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Vain länsi-ja pohjoisosaa on ojitettu. Järven edustalla vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja lyhytkortinen neva, suon itäosassa sararäme ja saraneva ja muualla rimpineva. Reunalla pallosararämeojikko on yleinen. Turpeesta kolme neljäsosaa on rahkavaltaista. Saravaltaista turvetta on ainoastaan suon itäosassa. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, tupasvillarahka- ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Pohjamaa on hiekkaa syvällä alueella sekä pohjoisosassa. Muualla on moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Suon itäosassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta n. 15 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta n. 0,23 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan alue soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Mustasuon tutkimuslinjasto 1 7
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen 8. Myllysuo Myllysuo (kl. 3513 08) sijaitsee Ylikiimingintien varrella Hetekylässä, maanteitse 33 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suon eteläpuolella on Juurikantie ja länsipuolella Heteoja. Pohjoisessa suo rajoittuu Anttosenkankaaseen ja idässä pienet moreenisaarekkeet erottavat sen Karjosuosta. Suon pinta-ala on 150 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 90 haja yli 1,5 metrin syvyistä 60 ha. Pinta viettää loivasti länteen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Heteojaan ja Alalampeen Suo on lähes kokonaan ojitettu. Lisäksi uusia ojalinjoja on tehty edellisenä keväänä. Suon keskusosa on rimpinevaa. Muualla on enimmäkseen saranevamuuttumaa. Turpeesta yli puolet on saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve sekä syvällä alueella varpuainesta ja raatteen jäännöksiä sisältävä sararahkaturve. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Myllysuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 55 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta 1,00 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksia heikentää välikerroksen heikosti maatunut rahkavaltainen turve, joten soveltuvuus jyrsinturvetuotantoon on korkeintaan kohtalainen. -" 1/ :r/- as 27 t - AP l- :62 A- I%iy ) SU K iaho OŠ ahö/ a vaasuunkangas A"- - r 9 i Sivulehto r A avt Makk - a :2 s e Jui asen ampi IIK i U toti 81 r L altala 8,1. 876 :1000 ˆd p4 1 9. Jlirva en. ku.i3 :11 1 Makela Al ( - Ihtpel R i,a1 b a a l Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96, 8, 1 A 9 :28 m 1 Ka pi o, - 20 Myllysuon tutkimuslinjasto 9. Karjosuo Karjosuo (kl. 3513 11) sijaitsee Juurikantien varrella Hetekylässä, maanteitse 27 km kunnan keskustasta lounaaseen. Juurikantien lisäksi suo rajoittuu Kiviahoon, Hämeenmaahan ja Ahvenharjuun. Kissasuo kuuluu tutkittuun alueeseen. Karjosuo-Kissasuon pinta-ala on 240 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 130 haja yli 1,5 metrin syvyistä 105 ha. Pinta viettää loivasti länteen. Vedet laskevat metsäoj ien ja Alaoj an kautta Nuorittaj okeen. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Luonnontilaista aluetta on suon keskusosassa, jossa vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva, rimpineva ja lyhytkortinen nevaräme. Myös Kissasuolla on luonnontilaista aluetta. Se on enimmäkseen lyhytkortista nevaa. Ojitetuilla alueilla vallitsevina suo- 1 8
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV tyyppeinä ovat saranevamuuttuma, rimpinevaojikko ja isovarpurämeojikko. Turpeesta yli puolet on saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on suon pohjoisosassa ja ruskosammalvaltaista suon syvimmissä pohjakerroksissa. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Koko turveker- rostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Pohjamaa on lähes kokonaan moreenia. Karjosuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 100 ha, jossa on käyttökelpoista turvettan. 1,68 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Karjosuon tutkimuslinjasto 10. Kiiskisuo Kiiskisuo (kl. 3513 11) sijaitsee Ahvenlammin pohjoispuolella Hetekylässä, maanteitse n. 25 km kunnan keskustasta lounaaseen. Moreenisaarekkeiden rikkoma suo ulottuu pohjoisessa Joutenharjun korkeudelle. Länsiosastaan suo on yhteydessä Kiiskiperänsuohon. Etelässä ja idässä suo rajoittuu Juurikantiehen ja viljelyksille menevään tiehen. Suon pinta-ala on 280 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 190 haja yli 1,5 metrin syvyistä 136 ha. Pinta viettää loivasti itä- ja koillisosassa itään ja muualla länteen. Vedet laskevat itäosista metsäojia pitkin Jaurakkaojaan ja Alalampeen ja länsiosasta Hete- ja Alaojaan. Suon on lähes luonnontilainen. Vain reuna-alueita on ojitettu. Suon keskusalueet ovat rimpilettoa, rimpinevaa ja saranevaa. Reunamilla on lisäksi myös sararämettä. Turve on valtaosin saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on ainoastaan suon reuna-alueilla. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Pohjamaa on enimmäkseen moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Kiiskiperänsuohoa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 135 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta n. 2,45 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. 1 9
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96 " Anr asnoro. 21 :1 f- --- Kot k IPI- 1 A 1. 371 Kiiskisuon tutkimuslinjasto 11. Pikku Joutensuo Pikku Joutensuo (kl. 3513 11) sijaitsee Hetekylän itäpuolella, maanteitse 20 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suolle on maantieltä matkaa 2 km. Kapeat moreenimaat erottavat sen ympäröivistä suoalueista. Pohjoisosa on moreenisaarekkeiden vuoksi muodoltaan hyvin rikkonainen. Suon pintaala on 90 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 37 haja yli 1,5 metrin syvyistä 18 ha. Pinta viettää länteen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Korteojaan, josta edelleen Heteojan ja Alaojan kautta Nuorittajokeen. Suo on suurelta osin luonnontilainen. Vain etelä- ja länsiosan reuna-alueita on ojitettu. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpiletto ja rimpineva, jotka ovat yleensä sarakasvillisuuden peittämiä. Ojitetut alueet ovat rimpiletto-ojikkoa ja reunat saranevaa ja -rämettä. Turpeesta kolme neljäsosaa on saravaltaista. Heikosti ja kohtalaisesti maatunut rahkasaraturve on selvästi yleisin turvelaji. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Pohj amaa on enimmäkseen moreenia. Pikku Joutensuo ei sovellu energiaturvetuotantoon tuotantokelpoisen alan pienuuden vuoksi. Pikku Joutensuon tutkimuslinjasto 2 0
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV 12. Iso Joutensuo Iso Joutensuo (kl. 3513 11) sijaitsee Jaurakaisjärven länsipuolella, maanteitse 20 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo sijaitsee kumpumoreenialueella ja on sen vuoksi muodoltaan hyvin rikkonainen. Kapeat moreenimaat erottavat sen ympärillä olevista suoalueista. Itäpuolella on PyÄriäniementie. Suon pinta-ala on 220 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 125 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 85 ha. Pinta viettää enimmäkseen itäkaakkoon. Vedet laskevat Jaurakaisjärven ja Jaurakkaojan kautta Nuorittajokeen. Pohjoisosassa on viettoa länteen ja vedet laskevat metsäojien kautta Korteojaan ja edelleen Väliojaa pitkin Nuorittajokeen. Suo on lähes kokonaan luonnontilainen. Ainoastaan muutama oja on kaivettu suon reunaan Jau- rakaisjärven lähiställä. Keskusosissa parhaiten edustuneena suotyyppinä on rimpineva, lähempänä suon reunaa lyhytkortinen neva ja saraneva. Reunoilla varsinainen sararäme on yleinen. Turpeesta on hieman yli puolet rahkavaltaista. Saravaltaista turvetta on syvällä alueella. Yleisimmät turvelaj it ovat rahkasara-, sararahka- ja tupasvillarahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisin pohjamaalaji on suon syvänteissä hiekka ja muualla moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Ison Joutensuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 49 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 0,95 milj. suo-m3. Alueella on sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta. Iso Joutensuon tutkimuslinjasto 21
Pauli Hänninen Ja Heikki Sutinen 13. Paskokorvensuo Paskokorvensuo (kl. 3513 11) sijaitsee Aittojärven eteläpuolella Taipaleenharjussa, maanteitse 13 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Sorvarinojaan ja muualla soistumiin ja mataliin moreenisaarekkeisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät joka puolelle suota. Suon pintaala on 210 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 70 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 48 ha. Pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat metsäojien ja Sorvarinojan kautta Aittojärveen. Suoalasta on oj itettu noin puolet. Keskusalue on luonnontilainen. Luonnontilaisella alueella on saranevaa, kalvakkanevaa ja rimpilettoa. Suotyypit vaihettuvat ravinteikkaammiksi pohjoista kohti, jossa esiintyy mm. rimpilettomuuttumaa ja ruohoturvekangasta. Turve on enimmäkseen saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on ainoastaan suon pinnalla ja reuna-alueella. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, joka syvillä alueilla sisältää huomattavasti kortetta ja varpuainesta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiekkamoreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Paskokorvensuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 32 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 0,51 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Osaa suosta ei voida hyädyntää rautasaostumien vuoksi. 1 orvar/nkangas - Sr %r m 7 I 233 - Y Tervah. a - O n,,-i J /1-2 20:1 - A :3 - Pit 05 Aittokumpu:. l 1-- "" ) 1 1 t - - - r,- - 2:46 / Nisk ö Maanmittauslaitos, lupa nro 246/MAA/96 - / - - - ä- ER Paskokorvensuon tutkimuslinjasto 2 2
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV 14. Kiiskiperänsuo Kiiskiperänsuo (kl. 3513 11) sijaitsee Hetekylässä, maanteitse 27 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin (Iso Kivimaa, Hämeenmaa, Anttosenkangas). Pohjoisessa suo ulottuu umpeenkasvaneen Akanlammen korkeudelle saakka. Kulkuyhteydet ovat huonot. Ainoastaan Anttosenkankaalle tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 310 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 135 haja yli 1,5 metrin syvyistä 85 ha. Pinta viettää länsiluoteeseen. Vedet laskevat metsäojien kautta Heteojaan, josta Alaojan kautta Nuorittajokeen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Vain reuna-alueita on ojitettu. Ojitetut alueet ovat enimmäkseen ruohoista saraneva- ja varsinaista sararämemuuttumaa ja luonnontilaiset keskialueet rimpilettoa, rimpinevaa sekä varsinaista saranevaa. Suon länsiosassa on umpeenkasvanut lampi, joka on luhtanevaa. Turve on lähes kokonaan saravaltaista. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, joka sisältää usein varvun ja kortteen jäännäksiä. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisin pohjamaalaji on moreeni ja paksuturpeisella alueella hiekka. Kiiskiperänsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 80 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta 1,34 milj. suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Kiiskiperänsuon tutkimuslinjasto 2 3
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen 15. Päiväkämmenensuo Päiväkämmenensuo (kl. 3513 11) sijaitsee Hetekylässä, maanteitse 21 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Aittovaaraan, kapeisiin moreenimaihin sekä soistuvien kannaksien välityksellä ympäräiviin suoalueisiin. Pekansuo kuuluu tutkittavaan alueeseen. Suon pohjoisreunalla on metsäautotie. Suon pinta-ala on 145 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 50 haja yli 1,5 metrin syvyistä 32 ha. Suon pinta viettää länsiosassa länteen ja itäosassa lounaaseen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Vaaraojaan ja Korteojaan, jotka laskevat Väliojaan ja lopulta Nuorittajokeen. Yli puolet suosta on luonnontilaisena. Ojitettuna ovat suon pohjois-ja eteläreunat, jossa yleisimmät suotyypit ovat sararämeojikko ja sararäme- muuttuma. Suon pohjoisosan luonnontilaisella alueella sararäme on vallitseva suotyyppi ja eteläosassa lyhytkortinen neva ja nevaräme. Turpeesta hieman yli puolet on saravaltaista. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Pohjamaa on syvillä alueilla hiekkaa ja muualla moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Päiväkämmenensuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 20 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta 0,34 milj.suo-m 3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. KäyttÄkelpoisuutta heikentää tuotantoon sopivan alueen keskellä oleva heikosti maatunut rahkavaltainen turve. Päiväkämmenensuon tutkimuslinjasto 16. Kalkkisuo Kalkkisuo (kl. 3513 11) sijaitsee Jaurakaisjärven lounaispuolella, maanteitse 25 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Jaurakkaojaan, Nuorittajokeen, Hautamaahan, Määtänperäntiehen ja Juurikantiehen. Suon pinta-ala on 399 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 109 ha ja yli 1,5 metriä syvää 61 ha. Pinta viettää itäosassa itään, länsiosassa länsilounaaseen ja eteläosassa etelään. Vedet laskevat metsäojia pitkin Jaurakkaojaan januorittajokeen. Lisäksi Kotakummun pohjoispuolelta laskee vesiä Ahvenlampeen. Suosta on ojitettu yli puolet. Luonnontilaista aluetta on suon pohjoisosassa, jossa on lyhytkor- 2 4
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV tista nevaa ja varsinaista saranevaa sekä keskiosassa, jossa on rimpinevaa ja rimpilettoa. Ojitetuilla alueilla yleisimpänä suotyyppinä on lyhytkorsinevarämeojikko. Turpeesta yli puolet on rahkavaltaista. Syvillä alueilla turve on saravaltaista. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Pohjamaa on hiekkaa suon pohjoisosassa, moreenia keskiosassa sekä hietaa ja hiesua eteläosassa. Kalkkisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 41 ha, jossa on käyttäkelpoista turvetta n. 0,62 milj. suo-m3. Turveominaisuuksiltaan suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Kalkkisuon tutkimuslinjasto 2 5
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrostumat Tähän tutkimukseen sisältyvät suot sijaitsevat Hetekylän lähialueilla. Vedet laskevat kaikilta soilta Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Ison Marikaisvaaran harjujakson ja Juurikantien välisellä alueella ovat suot luonnontilaisia aapasoita, jotka liittyvät toisiinsa pienien moreenikannasten välityksellä. Vain reuna-alueita on ojitettu. Tutkituista soista eteläisimmät ovat suurimmaksi osaksi ojitettu. Alueen luode-kaakko suuntainen kumpumoreenialue tekee osan soista muodoltaan rikkonaiseksi. Soiden keskikoko on n. 270 ha. Vähintään 300 ha :n soita on 7 kpl, ja alle 100 hain 1 kpl (taulukko 1). Yhteenlaskettu pinta-ala on 4 230 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 1 570 (37 %), yli 1,5 m :n 980 ha (24 %) ja yli 2 m :n 510 ha (12 %). Keskimääräinen syvyys on koko suoalalla vain 1,0 m ja yli 1,5 m syvillä osilla 2,1 m. Keskimääräistä arvoa syvempiä soita ovat Myllysuo, Karjosuo ja Kiiskisuo. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on yli 1,5 syvillä alueilla keskimäärin 0,3 m. Eniten sitä on Mustasuossa, jossa kerroksen vahvuus on keskimäärin 0,8 m. Puolet soista on lähes kokonaan ojitettu ja puolet melkein luonnontilaisia. Avosuota on 41 %, rämettä 50 %, turvekangasta 5 %, korpia 2 % ja peltoa 2 %. Avosoista on luonnontilaisena 71 %, rämeistä 26 % ja korvista 50 %. Tutkitun alueen aapasuot ovat tyypillisesti saraturvevaltaisia. Rahkavaltaiset turpeet esiintyvät lähinnä suon pinnalla ja reuna-alueilla. Ainoastaan Vastassuossa ja Mustasuossa rahkavaltaiset turpeet ovat vallitsevina yli 2 m syvyysalueella. Ruskosammalvaltaisia turpeita on eniten Myllysuossa ja Karjosuossa, jossa ne esiintyvät lähinnä turvekerrostuman pohjalla. Turpeiden keskimääräinen maatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi sopivien turpeiden 5,3. Maatuneisuuserot voivat olla suuria suon tai kerrostuman eri osien välillä. Liekoja on yleensä erittäin vähän. Laboratoriomääritysten perusteella lasketut turpeen keskimääräiset ominaisuudet ovat : - ph-aste 4,6 - vesipitoisuus 91,1 - kuiva-ainemäärä 88 kg/suo-m 3 - lämpäarvo 21,0 MJ/kg - tuhkapitoisuus 4,4 - rikkipitoisuus 0,16 Soveltuvuus turvetuotantoon Tutkituista soista on energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita 14 suolla yhteensä 760 ha, mikä on noin 18 % tutkitusta suoalasta (taulukko 2). Kaksi suota todettiin mataluuden ja pienen koon vuoksi energiaturvetuotantoon sopimattomiksi. Kaikki tuotantokelpoiset alueet sijaitsevat Kiiminkijoen valuma-alueella. Kiiminkijoki kuuluu kansainväliseen Project Aqua -ohjelmaan. Se velvoittaa, että Kiiminkijoen vesistäalueen käytässä ja käytän suunnittelussa vältetään toimenpiteitä, jotka voisivat heikentää olennaisesti vesistän tilaa (Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto, 1993). Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 12,70 milj. suo-m 3. Sen energiasisältä on 50 % käyttäkosteudessa 20,64 milj. GJ eli 5,76 milj. MWh. Keskimääräinen energiamäärä tuotantokelpoista hehtaaria kohti on n. 27 200 GJ eli 7 600 MWh. Vuoden 1995 loppuun mennessä on Pudasjärvellätutkittu421 suotayhteispinta-alaltaan 144 650 suohehtaaria, josta on turvetuotantoon soveltuvaa 33 460 ha. Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen turvemäärä on noin 582 milj. suo-m 3. Se sisältää kuiva-ainetta noin 55,0 milj. tonnia. 2 6
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV F- O N 0 O - 00 - N 00 "t 0) N 1- (0 O N 0) LO 0) O 11- O N - 0) 0) O) d (0 - N M - M N N N N M O N - M - M 0 3 O O U) r r M O 00 - - O (O N 0 - L() 0) M (O ti O). L O Oo CA - q CO CO O W 1-0o N CO O - (O O) % r N N C M N - - - N M O. N - M - N Cn U M L :0 d M 00 O - (O 0 LO 0) 1 O 00 - M M C ) N Ln L() N M V C ) ti O N cr Co q L() N C ) N CO N O O O O O O O O O O O O O O O O (0 0 3 F M O c ) r M - r O O N- N 00 N Co Co ti - - - O O - M 0 - N O O - O O O M 0) O O O Ä O CD O O O O O O Ä O Ä O r 0 N3 N C Y O O 00 - N ti O (O N Co U N N O) N 0) Y U) O O Ilt N Lt) O M - 00 LO CO " r- U) - N 0) C ) c i L L6 L L L O L Lr) i L W W v L L w -oi i E O M CO O O - - M LO O M O - O O O 1 O - Ä O Ä r - - - - c- r O - - O r O O II- - C ) CO 00 00 11- N M tt 0) O CO O N CO C0 E Ln r O - O O O O O r - - O - O - O O O w U 3 3 Y d N - N - - N ) - - - - N - - 0 CA O O O O O O O O O O O O O O 0. N O N O r2 C Y o - 0 o 0 o 0 0 0-0 0 r- - 0 Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä L g U) W 0 0 O 0 O 0 0 0 0 0 0 0 0 0 LO c 0 L M U) M M M 0 ON W- N 00 N O N - N -M - O 1 N L 00 00 y t O O r O 1O - - - 00 O - - - - - - - - r i C ) M M M M M M c ) (1) C ) M M M ( ) C ) M Y - - - - - - - C() - - - - - - - - - M M LO Ll) Le) M M L() M L() M M CO M L() M L() LO LO M M CO M LO M CO M LC) M CO M O 0 O w :D LU U) W U) O U) O O 0 O w 2 O w.ä CO U) O O C0 U) ) O O O ) 0 Y 0 Co (n W o C O H Y Y Y Y 0 U) 1 O w - 1 W 0 Y j OY 2 Y E: LD t Y a Y (0 N "4: ) CC) r c6 o O - - - Ṉ C ) - i - LO - ( - 27
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen Taulukko 2. Yhteenveto soiden tuotantokelpoisista alueista. Tuotantokelpoinen alue EnergiasisältÄ kuivana 50 % kost. Suon nimi (ha) Turve-määrä (milj.suo-m) Pintaala Kuivaainetta (1000 tn) milj. GJ milj. MWh milj. GJ milj. MWh 1. KAIVOSSUO 12 0,17 15 0,31 0,09 0,28 0,07 2. VASTASSUO 70 1,15 101 2,01 0,56 1,76 0,49 4. KOIVISTONSUO 50 0,88 76 1,58 0,44 1,39 0,39 5. AITTOSUO 55 0,70 74 1,54 0,43 1,37 0,38 6. KONTIOSUO 45 0,68 64 1,37 0,38 1,21 0,34 7. MUSTASUO 15 0,23 19 0,40 0,11 0,35 0,10 8. MYLLYSUO 55 1,00 76 1,53 0,42 1,35 0,38 9. KARJOSUO 100 1,68 158 3,36 0,94 2,97 0,83 10. KIISKISUO 135 2,45 211 4,45 1,24 3,92 1,09 12. ISO JOUTENSUO 49 0,95 765 1,61 0,45 1,43 0,40 13. PASKOKORVENSUO 32 0,51 48 0,98 0,27 0,86 0,24 14. KIISKIPERANSUO 80 1,34 118 2,43 0,68 2,15 0,60 15. P IVAKAMMENENSUO 20 0,34 25 0,52 0,14 0,46 0,13 16. KALKKISUO 41 0,62 60 12,9 0,36 11,4 0,32 YHTEENS 760 12,70 1121 34,01 34,99 30,90 5,76 2 8
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV KIRJALLISUUS Energiataloudellinen yhdistys, LämpÄlaitosyhdistys ry ja Turveteollisuusliitto ry 1991. Polttoturpeen laatuohje. HäikiÄ, J. 1993. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XI. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 271. HäikiÄ, J. ja Sutinen, H. 1994. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XII. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 276. Hänninen, P. 1983 a. Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/83/118. Hänninen, P. 1983 b. Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/84/136. Hänninen, P. 1984. Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa III. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13.4/ 84/156. Hänninen, P. 1985. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13.4/85/174. Hänninen, P. 1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 192. Hänninen, P. 1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 212. Hänninen, P. ja Lappalainen, E. 1987. Maatutkan ja suosondin soveltuvuus turvevarojen määrän ja laadun selvittämiseen. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 202. Hänninen, P. ja HyvÄnen, A. 1989. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 227. Hänninen, P. ja HyvÄnen, A. 1990. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 240. Hänninen, P. ja HyvÄnen, A. 1991. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IX. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 246. Hänninen, P. ja Jokinen, S. 1992. Pudasjärvellä tutkitut suot j a niiden turvevarat. Osa X. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 252. Hänninen, P. ja Sutinen, H. 1994. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIII. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 279. Hänninen, P. ja Sutinen, H. 1995. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIV. Geologian tutkimuskeskus, Julkaisematon arkistoraportti. Hänninen, P. ja Sutinen, H. 1996. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV. Geologian tutkimuskeskus, Julkaisematon arkistoraportti. Lappalainen, E., HäikiÄ, J. ja Heiskanen, O. 1980. Oulun läänin suoinventointi. Yhdistelmä pinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/80/24. Lappalainen, E., Sten, C-G. ja HäikiÄ, J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos. Opas nro 12. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto, 1993. Pohjois- Pohjanmaan seutukaava, 1990. Oulu 1993. 2 9
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen LIITE 1 (1) PUDASJ RVELL TUTKITUT SUOT SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT Ahmasuo 3532 02 11 /31-37 Aho suo 3532 03 II /84-88 Ahvensuo 3513 09 V /69-76 Airokassuo 3531 06 VII /226-230 Aittosuo 3513 11 XV / 15 Alakoirasuo 3532 02 VIII /160-167 Anttilansuo 3514 07 XI / 13 Arosuo 3513 05 V /17-21 Asmuntinsuo 3523 04 XII / 20 Eeranrannansuo 3532 06 VII /109-114 Ellinperänsuo 3514 09 VII /296-301 Emännänsuo 3514 11 I /144-147 Epäilyksensuo 3514 02 I /162-167 Erosuo 3541 02 IX /114-121 Eteläsuo 3514 07 XI / 16 Haapasuo 3513 07 XIV / 16 Haapasuo-Maijansuo 3513 06 VI / 45-49 Haaposuo 3531 03 I /122-127 Haarasuo 3532 03 11 /93-98 Haarasuo 3541 01 VIII /386-391 Haasiosuo 3531 09 VIII /125-130 Halmesuo 3514 09 VII /287-290 Hanganpohjansuo 3531 06 VIII /69-76 Hanhijärvensuo 3532 04 VII /46-54 Hanhisuo 3513 08 XIV / 14 Haukkasuo 3513 03,06 VI /12-16 Hautasuo 3514 09 VIII /21-23 Hautasuo 3514 08 XI / 16 Hautasuo 3513 07 XIV /22-23 Hautasuo-Tupakkisuo 3541 01 VII /187-192 Havaharjunsuo 3513 06 VI /108-110 Heiniojansuo 3514 09 XI /15 Heinisuo 3523 07 XII / 24 Heinisuo 3514 05 XIV / 11 Helkalansuo 3531 06 VII /223-226 Hetesuo 3523 04 IV /8-16 Hetesuo 3541 01 VII /156-160 HetteikÄnsuo 3523 10 XIII /18 Hietakaistonsuo 3514 01 X/12 Hiirisuo 3531 06 VIII /97-101 Hiisisuo 3514 09 VIII /12-19 Hirsimaansuo 3523 07 XII / 33 Hirvaskorpi 3532 04 VII /64-69 Hirvisuo 3 513 02,03 VI /105-108 Hoikkasuo 3531 02 I /100 Hoikkasuo 3532 01 VIII /149-155 Hoikka A 3523 10 XIII / 25
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT LIITE 1 (2) Hoikka B 3523 10 XIII / 27 Hollonsuo 3514 10 I /82-84 Hongikonkankaansuo 3532 01 VIII /53-58 Hongikonsuo 3514 11 VIII /52-53 Honkasuo 3532 07 VIII /270-277 Honkisuo 3541 01 VII /160-164 Honkisuo 3532 08 VIII / 332-337 Huttusuo 3513 08 V /46-50 Hyrsynsuo 3532 01 VII /12-13 HyÄtÄsuo 3523 07 XII / 26 HärkÄsuo 3532 04 VIII /206-212 HÄrhiläissuo 3532 03 VII /104-109 Isoahontaussuo 3523 07 VII / 312-316 Iso Ahmasuo 3532 01 II / 3 8-43 Iso Joutensuo 3531 05 1 /29-33 Iso Joutensuo 3513 11 XV /21 Iso Kalliosuo 3514 05 1 /217-223 Iso Kontiosuo 3532 02 11 /47-52 Iso Leväsuo 3513 06 III /32-39 Isoneva 3532 04 VII /59-64 Isonlahdenrämiä 3514 07 XI / 13 Isonniitynsuo 3532 04 VIII /101-105 Isonperänsuo 3514 11 XI / 15 Iso Pasko 3513 12 I /149-153 Iso Petäjäsuo 3532 09 VIII /360-364 Iso PylkÄnsuo 3514 02 X/13 Iso PyÄriäsuo 3514 11 VI /37-42 Isosuo 3513 12 I /76-78 Isosuo E 3532 03 IV /84-91 Isosuo W 3514 07 IV /103-107 Isosuo E 3514 07 V /99-105 Isosuo 3523 10 VII /193-199 Isosuo 3541 04 VII /250-255 Isosuo 3531 08 VIII /105-112 Isosuo-Jänissuo 3532 05 VII /98-103 Iso Raatesuo 3514 06 IX /81-85 Iso Teerisuo 3514 06 VI /85-89 Jaalangansuo 3531 05 1 /64-69 Jokisuo 3513 06 VI / 74-79 Jousisuo 3514 08 VII / 262-268 Jousisuo-Palosuo 3532 06 11 /27-31 Joutensuo 3514 04 IV /47-50 Joutensuo 3532 05 VIII /229-235 Joutensuo-Vihtapuho 3513 12 X/17 Juhmunsuo 3514 03 IX /26-33 Juputinsuo 3532 06 VII /145-146 Juurikkasuo 3513 05 V /8-17 Juurikkasuo 3532 01 VII /14-18 Juutissuo 3514 09 XIII / 16 Jyskysuo 3514 04 VI /120-124
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen LIITE 1 (3) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT Kaahainsuo 3514 10 II /127-132 Kaartosuo 3514 04 IV /57-60 Kaivossuo 3513 08 XV /11-12 Kalettomansuo 3531 03 I /141-144 Kalettomansuo 3531 06 VIII /76-82 Kalkkisuo 3513 11 XV /24-25 Kallasuo E 3513 07 1 /208-210 Kallasuo W 3513 04 1 /210-213 Kalliosuo 3514 09 I /195-199 Kalliosuo-Jokisuo 3532 02 VIII /167-177 Kapulasuo 3513 11 XI / 14 Kapustasuo 3514 09 VI /89-94 Karhusuo 3532 07 II /116-121 Karhusuo 3514 08 III /70-86 Karhusuo 3532 05 VII /125-132 Karhusuo 3514 06 IX /69-81 Karhusuo 2 3523 07 XI /21 Karjosuo 3514 12 I /147-149 Karjosuo 3513 11 XV /18-19 Karkusuo 3531 05 I /50-52 Karsikkosuo-Juusonsuo 3523 07 XI / 20 Katossuo 3513 07 III /87-90 Katusuo 3532 02 1 /178-182 Kellosuo 3532 07 VIII /139-144 Keskijärvensuo 3531 02, 03 1 /18-22 Keskijärvensuo 3532 04 VII /33-40 Keskijärvensuo 3532 02 VIII /63-69 Ketolansuo 3514 03 XIV /26-27 Kettusuo 3531 05 1 /40-43 Kiiskiperänsuo 3513 11 XV / 23 Kiiskisuo 3532 06 11 /11-13 Kiiskisuo 3513 11 XV / 19 Kiiskisuo-Marjasuo 3532 05 VIII /235-242 Kipinäsuo 3541 01 VII /182-186 Kirkkosuo 3514 10 VII /231-235 Kirnusuo 3513 07 XIV / 20-21 Kirsisuo 3514 12 III /27-32 Kivisuo 3514 11 I /172-176 Kivisuo 3513 09 XII /15 Kivisuo 3514 05 XIII / 25 Koiraojanlatvasuo 3532 03 VII /307-312 Koirasuo 3523 04 IX /106-114 Koivistonsuo 3513 07 XV / 14 Koivulamminsuo 3531 05 I /55-58 Koivuojanlatvasuo 351405, 08 V /92-99 Koivusuo 3532 03 11 /79-84 Koivusuo 3513 08 111/45-51 Koivusuo 3513 11 VI /100-104 Koivusuo 3532 05 IX /100-106 Kokkosuo 3532 05 VIII /212-220 Kolmikannansuo 3523 07 XI / 22 Kolmikopransuo 3531 03 VI /64-69
Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT LIITE 1 (4) Konnunsuo 3532 08 VIII /325-331 Kontiosuo 3513 11 XV ( 16 Konttisuo 3514 10 I /199-204 Konttisuo 3514 11 III /58-64 Koppelosuo 3532 08 VIII /242-249 Korentojärvensuo 3514 09 XIII /18 Korppisuo 3513 09 V /76-80 Kortesalmensuo 3514 05 X/15 Kortesuo 3513 08 I /189-195 Kortesuo 3532 01 VIII /37-47 Kotainsuo 3523 07 XI / 22 Kotisuo 3514 12 III /20-27 Kotisuo 3513 08 V /40-46 Kotisuo 3513 07 VI /49-52 Kotisuo 3514 02 IX /12-17 Kotisuo 3513 09 XII / 16 Kuikkasuo 3514 02 I /153-157 Kumpumaansuo 3514 03 XIV / 26 Kurikkaharjunsuo 3513 06 XII / 12 Kurkisuo 3531 09 VIII /130-132 Kuusikkomaansuo 3532 01 VII /18-21 Kuusisuo 3513 05,08 1 /204-208 Kuvajasuo 3541 01 VII /171-176 Kylmänperänsuo 3513 09 IV /30-36 Kynkäänsuo 3523 07 XI / 19 Kyrminsuo 3532 04 VII /69-74 Kärppäsuo 3513 06 IV /40-47 Kärppäsuo 3514 04 XII / 19 Kääpäsuo 3514 07 XI / 17 Käärmesuo 3514 07 XI / 17 Käärmesuo 3523 07 XII / 25 Lakisuo 3532 05 VIII /220-224 Lakisuo 3523 05 X /15 Lakisuo 3531 06 XI / 16 Lakisuo 3514 12 XIII / 14 Lakisuo B 3532 06 VIII /253-256 Lakisuo C 3532 07 VIII /277-284 Lakisuo D 3532 04 VIII /200-206 Lakkisuo 3532 05 VIII /224-229 Lammassuo 3514 05 IX /38-40 Lamminsuo 3531 05 1 /53-55 Lamminsuo 3514 12 VII /235-240 Lamminsuo 3532 02 VIII /177-183 Lammintakasuo 3523 04 X/16 Lampisuo 3513 06 IV /51-57 Lampisuo 3514 03 XIV /24-25 Lapinjärvensuo 3513 08 XIV / 13 Latvansuo 3532 05 IV /81-83 Latvasuo-Hautasuo 3514 11 I /139-140 Laulajasuo 3531 02 1 /115-122 Lavasuo 3532 05 VII /138-144
Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen LIITE 1 (5) SUON NIMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT Lehmisuo 3514 08 VII /277-281 Lehmisuo 3513 06 XII / 13 Lehtiahonsuo 3514 04 X/15 Lehtoinsuo 3532 10 VIII /374-380 Lehtosuo 3531 05 1 /61-64 Lehtosuo 3513 05 IV /68-71 Leppisuo 3513 10 XOV / 19-20 Leppisuo-Kauhasuo 3514 08 VII /255-261 Leuansuo 3513 09 XII / 14 Liejusuo 3531 05 1 /44-47 Limasuo 3532 08 VIII /293-298 Lintuperänsuo 3532 06 II /18-22 Livonsaari 3514 10 XI / 18 Loukassuo 3523 07 XII / 21 Lomansuo 3523 07 XII / 22 Luhtarämiä 3531 06 1 /69-72 Luodesuo 3532 04 VII / 74-79 Lusikkasuo 3532 02 11 /43-46 Lähteensuo 3514 11 VIII / 58-63 Lämpsänsuo 3532 01 1 /79-82 Länsihaaransuo 3523 10 XII / 30 Marikkosuo 3514 05 XIII / 22 Marjasuo 3514 06 IX / 42-47 Matkalamminsuo 3514 08 11 /107-112 Matkasuo-Koirasuo 3514 10 X /17 Matkasuo-Korpisuo 3514 06 III /51-57 Matosuo 3514 09 VII /282-287 Merkkipetäjänsuo 3514 08 VII /273-277 Metsosuo 3514 11 I /168-172 Metsosuo 3541 01 VII 1150-155 Mikansuo 3514 10 V /110-115 Murj olansuo 3523 04 11 /113-116 Murtosuo 3532 06 II /22-27 Murtosuo 3532 02 III /64-69 Murtosuo 3513 07 VI /22-30 Murtosuo 3532 09 VIII /337-343 Mustasuo 3513 12 1 /72-76 Mustasuo 3513 07 XIV /23-24 Mustasuo 3513 11 XV / 17 Mutkavaulunsuo 3532 06 II /13-18 Myllysuo 3513 08 XV / 18 Mäntyharjunsuo 3513 06 V / 36-40 Mätässuo 3532 10 VIII / 307-312 Nahkasuo-Halmesuo 3523 04 IV /64-67 Nahkiaissuo 3514 07 V /105-109 Navettasuo 3513 05 IV /37-40 Niittysuo 3532 01 VII /27-32 Niittysuo 3514 09 VII /291-293 Niittysuo 3523 07 XII / 29 Nikuojansuo 3532 04 VIII /189-196