VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I

Turveraportt i Report of Peat Investigation 18 8 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herrane n VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I Abstract : The mires and their peat resource s Part I I Geologian tutkimuskesku s Kuopio 1986

Virtanen, KimmojaHerranen,Teuvo1986.. Vihannissa tutkitut suot ja niidenturvevarat. Osa II.. Abstract : The mires an d their peat resources in Vihanti. Part II.. Geological Survey of Finland, Report of peat Investigation. The Geological Survey of Finland studied the area of 16 28 0 hectars of mires in the municipality of Vihanti during 1975, 1982, 1983. The study is a part of the total inventory of th e peat resources of Finland that the Geological Survey is making. In Vihanti all the mires of industrial interest was studied. The detailed surveys were made using survey line grids, wher e study sites were staked out at 100 meters intervals. The cove r type, the peat type, the decomposition degree of peat and th e substratum of the mire were determined at each study site. Laboratory samples were taken from selected sites to determin e the ph value, ash content, heating value and bulk density o f peat. Samples were also analysed for some trace elements. Altogether 3 393 ha of mires were evaluated suitable for pea t production. The amount of useful fuel peat is 44 milj. m3 in situ and the amount of useful horticulture peat is 4 milj. m 3 in situ. The energy content of fuel peat is 26 milj. MWh dry basis. on Key words : peat, mire, inventory, resources, Vihant i Kimmo Virtane n Geological Survey of Finlan d P.O. Box 23 7 SF-70101 FINLAN D KUOPIO Teuvo Herranen Geological Survey of Finland P.Q. Box 237 SF-70101. KUOPIO ISBN 951-690-230-8 ISSN 0782-852 7 FINLAND XUOPION TYÖKESKUS, KUOPIO 1986

SISALLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 5 2. TUTKITUT SUOT 8 44. Hulkkiräme 8 45. Siltaräme 9 46. Varputaipaleenräme 1 1 47. Varpuneva 1 4 48. Korteräme 1 5 49. Härkäräme 1 6 50. Verkaneva 2 0 51. Möykänviia 2 5 52. Kuuhkamonneva 2 6 53. Pyörälänsuo 3 4 54. Mätässuonräme 3 6 55. Väliräme 3 7 56. Alpuanjärvi 3 8 57. Isoneva (Verkaperä) 3 8 58. Takaneva 4 6 59. Isoneva (Lampinsaari) 4 7 60. Kanaräme 5 4 61. Tulineva 5 9 62. Märssynneva 6 0 63. Haranevankorpi 6 6 64. Kirkkoniemenräme 6 7 65. Kupiaisenneva 7 1 66. Honkiräme 7 2 67. Varesneva 7 4 68. Kiikkuneva 8 2 69. Kattilaneva 8 4 70. Lampinräme 9 2 71. Murronaava 9 7 72. Umpilevä 9 8 73. Kyrönsuo 10 0 74. Kyrönviia 10 3 75. Huhtaneva 10 6 76. Törmisuo 11 0 77. Jokiräme 112

78. Taskisneva 11 2 79. Saarineva 11 4 80. Lumineva 11 8 81. Latvaneva 12 2 82. Kukonharjunneva 12 4 83. Lumperinneva 12 7 84. Meriäneva 13 2 85. Mäentakustanräme 13 5 86. Siirinräme 14 0 87. Rahkaneva (Vilminko) 14 3 88. Lähdeneva 14 9 89. Pikku Rahkaneva 15 8 90. Isoneva (Vilminko) 16 2 91. Iso Rahkaneva 16 6 92. Ruisahonneva 17 2 93. Myllyneva 17 6 94. Jousipelto 17 8 95. Vanhasuo 17 9 3. TULOSTEN TARKASTELUA 18 2 3.1. Suotyypit 18 2 3.2. Turvekerrostumat 18 2 3.3. Tutkittujen turpeiden fysikaaliset ominaisuu - det 18 9 3.3.1. Happamuus 18 9 3.3.2. Tuhkapitoisuus 18 9 3.3.3. Vesipitoisuus 19 0 3.3.4. Kuivatilavuuspaino 19 0 3.3.5. Lämpöarvo 19 2 3.4. Turpeen kemialliset ominaisuudet 19 3 3.4.1. Koboltti 19 4 3.4.2. Kromi 19 4 3.4.3. Kupari 19 4 3.4.4. Mangaani 19 5 3.4.5. Nikkeli 19 5 3.4.6. Lyijy 19 5 3.4.7. Sinkki 19 5 3.4.8. Hopea 19 6 3.4.9. Kadmium 19 6 3.4.10. Molybdeeni 196

3.4.11. Rauta 19 6 3.4.12. Rikki 19 7 4. SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET 20 3 4.1. Turvetuotanto 20 3 4.2. Soiden suojelu 20 3 KIRJALLISUUS 20 6 LIITTEET

- 5 - JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuk - sia Vihannin kunnan alueella vuosina 1975, 1982 ja 1983. Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Vihannin tutkimustulokset julkaistaan kandessa osassa. Nyt julkaistavat kunnan itäosan suoselostukset (kuva 1) ja ko - ko kunnan aineiston yhteenveto ovat jatkoa 1984 ilmestyneell e länsiosan raportille (Virtanen ja Herranen 1984). Vihannin lähialueilta on aikaisemmin julkaistu turvetutkimustuloksia Siikajokilaaksosta (Lappalainen, Häikiö, Korpijaakko ja Mäkilä 1978)ja Pattijoelta (Virtanen 1985). Vihannissa on tutkittu kaikkiaan 95 suota, joiden yhteen - laskettu pinta-ala on 16 280 ha. Tämä on n. 82,5 % kunnan yl i 20 hain suuruisten soiden pinta-alasta (19 745 ha) (Lappalainen ym. 1980). Vihannin I osan raportissa on kuvattu yli.m,alkaisest i alueen kallio- ja maaperaä, turvetutkimusm.enetelm,iä ja ylei - siä periaatteita soiden soveltuvuudesta turvetuotantoon. Kenttä-tutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" kuvattuja menetelmiä (Lappalainen ym. 1983) ja laskentamenetelmät on selvitetty tutkimuskeskuksen maaperäosaston raportissa P 13.4/83/13 1 (Hänninen ym. 1983). Turpeen käyttökelpoisuussuosituksiss a on noudatettu Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeit a (-1976, 1980 ja 1982). Turvetutkimusten tarkoituksena on ollut käyttökelpoiste n poltto- ja kasvuturvevarojen selvittäminen, mutta tämän lisäksi on huomioitu myös turpeen ja soiden muut käyttömahdollisu u det.

- 6-1. Latvalammensuo 16. Ahmaneva (Myllyperä ) 2. Rahkaneva (Leinosperä) 17. Mustaräme 3. Lampinneva 18. Talliviidannev a 4. Ojaneva 19. Huhtaneva 5. Rahkaneva (Mehtäperä) 20. Kokonnev a 6. Mätäskorpi 21. Iso Kaijannev a 7. Unikovonräme 22. Pikku Kaijannev a 8. Peuraneva 23. Piehinginnev a 9. Hevoskorpi 24. Kangaslammensuo 10. Männikönkankaansuo 25. Saarelanjärv i 11. Katuneva 26. Kaijanräm e 12. Raitaräme 27. Rantasenjärv i 13. Tavaskanneva 28. Heinineva 14. Kirkkoräme 29. Vaippaneva (Ojasti ) 15. Paloneva 30. Lysteikönneva

- 7-31. Puuroneva 64. Kirkkoniemenräm e 32. Lantonneva 65. Kupiaisennev a 33. Konnunneva 66. Honkiräm e 34. Ahmaneva (Ahonpää) 67. Varesnev a 35. Marjoneva 68. Kiikkunev a 36. Mäntylammensuo 69. Kattilanev a 37. Alaneva 70. Lamp inräme 38. Temppelineva 71. Murronaav a 39. Vaippaneva (Möykkyperä) 72. Umpilevä 40. Mustanlähteenneva 73. Kyrönsuo 41. Mäntyräme 74. Kyrönvii a 42. Koivulammenneva 75. Huhtanev a 43. Koivukaaransuo 76. Törmisuo 44. Hulkkiräme 77. Jokiräme 45. Siltaräme 78. Taskisnev a 46. Varputaipaleenräme 79. Saarinev a 47. Varpuneva 80. Lumineva 48. Korteräme 81. Latvanev a 49. Härkäräme 82. Kukonharjunnev a 50. Verkaneva 83. Lumperinnev a 51. Möykänviia 84. Meriännev a 52. Kuuhkamonneva 85. Mäentakustanräm e 53. Pyörälänsuo 86. Siirinräm e 54, Mätässuonräme 87. Rahkaneva (Vilminko ) 55. Väliräme 88. Lähdeneva 56. Alpuanjärvi 89. Pikku Rahkanev a 57. Isoneva (Verkaperä) 90. Isoneva (Vilminko ) 58. Takaneva 91. Iso Rahkanev a 59. Isoneva (Lampinsaari) 92. Ruisahonnev a 60. Kanaräme 93. Myllynev a 61. Tulineva 94. Jousipelt o 62. Märsynneva 95. Vanhasuo 63. Haranevankorpi

- 8 - TUTKITUT SUO T 44. Hulkkiräme (kl. 2434 04, x = 7140,3, y = 2556,5 ) sijaitsee noin 21 km Vihannin keskustasta kaakkoon (kuva 2), Suo rajoittuu pohjoisessa Piipsanjokeen, lännessä ja idäss ä peltoihin, etelässä loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suon länsipäähän ulottuu peltoalueen halki kulkeva kärrytie. Pinta-ala on 90 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 18 ha. Tutkimuslinjaa on 2145 m ja syvyys- ja tutkimuspistetiheys 5,3/10 ha. Pinta viettää pohjoiseep. ja suo purkaavetensa ojia pitki n Piipsanjokeen, joka laskee vetensä Piipsjärven kautta Pyhäjo - keen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa isovarpuine n rämemuuttuma, etelämpänä. varsinainen sararämemuuttuma.

- 9 - Keskiosassa sijaitsee turvekangasalue, jonka puusto on tiheää. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,87 m. Tästä on hei - kosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,28 m ja hyvin maatuneen osuus 0,59 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,16 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja yleisimpin ä pohjamaalajeina ovat hieta ja hiesu. Turpeista on noin 85 % sara- ja 15 % rahkavaltaisia. Yleisimpiä turvelajeja ovat erilaiset rahkasaraturpeet. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 56 %. Korttee n jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 21 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pinnan 3,7 ja hyvin maatuneen osan 6,4. Liekoj a havaittiin kohtalaisesti (2,6 %) 0-1 m syvyydellä ja 1-2 m syvyydellä erittäin vähän (0,1 %). Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,78 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,25 milj. suo-m 3 (32 %) ja hy - vin maatunutta noin 0,53 milj. suo-m3 (68 %). Hulkkirämeellä on yli metrin syvyistä aluetta n. 18 ha. Suolla on vanha ojitus ja suo on turvekangasasteella. Kosk a sen pohja on tasainen ja turvekerrostuma,hyvin maatunut, voi - daan Hulkkiräme ottaa tilakohtaiseen palaturvetuotantoon, mikäli kentän kunnostus ei tule liian kalliiksi. Suon käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 130 000 suo-m 3. 45. Siltaräme (kl. 2434 04, x = 7139,4, y = 2551,3 ) sijaitsee noin 16 km Vihannin keskustasta etelään (kuva 3). Suo rajoittuu pohjoisessa Piipsanjokeen, muualla moreenimaastoon. Suon pohjoisosassa on pieni, yli 1,5 m syvä itä-länsisuuntainen allas. Suon etelä- ja kaakkoisosat ovat ohutturpeisia. Ristolanperän tilustie, jolta on yhteys Oulu-Ylivieska kantatielle, kulkee suon lounaisosan halki. Pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 12 ha ja yli 1,5 m :n 5 ha. Syvyys- ja tutkimuspistetiheys on 7,7/10 ha. Suo on tutkittu hajapistemenetelmällä. Pinta viettää luoteeseen purkaen vetensä Piipsanjokeen, joka laskee vetensä Piipsjärven kautta Pyhäjokeen. Vallitse - vina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa erilaiset korvet, joista osa on muuttuma-asteella. Suon eteläosassa vallitse - va suotyyppi on sararämemuuttuma.

- 10 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,00 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,37 m ja hyvin maatuneen osuus 0,63 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,41 m ja yli 1,5 metrin 1,66 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiesu j a hieta. Turpeista on noin 69 % sara- ja 31 % rahkavaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 5 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, heikosti maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 7,0. Liekoja esiintyy vähän (1,4 %) 0-1 metrin syvyydellä ja 1-2 m syvyydellä erittäin vähän (0,3 %). Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,30 milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 0,11 milj. suo-m 3 (36,8 %) ja

- 11 - hyvin maatunutta noin 0,19 milj. suo-m 3 (63,2 %). Siltarämeellä on yli metrin syvyistä aluetta n. 14 ha. Suo on pääosin muuttuma-asteella ja sen pohja on tasainen. Siltaräme soveltuu tilakohtaiseen palaturvetuotantoon, kosk a turve on kohtalaisesti tai hyvin maatunutta. Turpeen tuhkapitoisuus on kuitenkin selvitettävä ennen tuotantoa. Suon käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 100 000 suo-m 3. 46. Varputaipaleenräme (kl. 2434 04, x = 7139,6, y = 2552,2) sijaitsee noin 17 km Vihannin keskustasta etelää n (Kuva 4). Suo rajoittuu etelässä moreenimaastoon, länness ä Piipsanjokeen, idässä peltoihin ja pohjoisessa Varpunevaan. Pinta-ala on 125 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 35 ha, yli 1,5 m :n 15 ha ja yli kanden metrin 6 ha. Tutkimuslinjaa on 6035 m ja syvyys- ja tutkimuspistetihey s 10,1/10 ha. Pinta viettää pohjoiseen ja suo purkaa vetensä ojia pit - kin Piipsanjokeen, joka laskee vetensä Piipsjärven kautta Pyhä - jokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja lyhytkortinen neva, jotka ovat yleensä muuttuma-asteella. Koko suo on ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,96 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,42 m ja hyvin maatuneen osuus 0,54 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,41 m, yli 1,5 metrin 1,74 m ja yli kahden metrin 2,06 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pöhjamaalajina on hiekka suon itäosassa ja hiesu suon länsiosassa. Turpeista on noin 58 % sara- ja 42 rahkavaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 16 %. Tupasvillan jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 6,5. esiintyy erittäin vähän (0,6 %) 0-1 m syvyydellä. Liekoj a Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,20 milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 0,53 milj. suo-m3 (44 %) ja hyvin maatunutta noin 0,67 milj. suo-m 3 (56 %). Varputaipaleenrämeellä on yli 1,5 m syvyistä aluett a n. 15 ha. Suo soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon

- 12 - Turpeen tuhkapitoisuus on kuitenkin selvitettävä ennen käyttöönottoa. Suon käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 180 00 0 suo-m 3.

- 1 4-47. Varpuneva (kl. 2334 05, x = 7140,5, y = 2552,8 ) sijaitsee noin 18 km Vihannin keskustasta eteläkaakkoon (kuv a 4). Suo rajoittuu etelässä moreenimaastoon ja Varputaipaleenrämeeseen sekä muualla Piipsanjoen ruoppaus- ja tulvamaihin. Suon länsiosassa on lounais-koillissuuntainen yli metrin syvyinen allas. Muuten suo on ohutturpeinen. Suon kaakkoispuoliselle peltoalueelle tulee tilustie. Pinta-ala on 93 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 33 ha ja yli 1,5 m :n 4 ha. Tutkimuslinjaa on 2950 m ja syvyys- ja tutkimuspistetiheys 4,5 kpl/10 ha. Pinta viettää luoteeseen purkaen vetensä ojia pitki n Piipsanjokeen, joka laskee vetensä Piipsjärven kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa neva - korpi- ja saranevamuuttumat, Suon reunoilla on yleisesti erilaisia turvekankaita. Koko suolla on vanha ojitus. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,76 m. Tästä on hei - kosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,27 m ja hyvin maatuneen osuus 0,49 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,22 m ja yli 1,5 metrin 1,63 m. Suon pohja on tasainen j a yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiesu ja hieta (kuva 5). Turpeista on noin 62 % nahka- ja 37 saravaltaisia. Ruskosammalvaltaisia turpeita on n. 1 %. Puunjåänteitä..sisältävien turpeiden osuus on n. 30 %. Tupasvillanjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 5 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, heikost i maatuneen pinnan 3,5 ja hyvin maatuneen osan 7,0. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %) 0-1 m syvyydessä. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,71 milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 0,26 milj. suo-m 3 (36 %) ja hy - vin maatunutta noin 0,45 milj. suo-m 3 (64 %). Varpunevalla on turvekangasasteella olevaa, tasapohjaista yli metrin syvyistä aluetta n. 20 ha. Suo soveltuu pieni- ' muotoiseen palaturvetuotantoon, koska turve on hyvin maatunutt a rahkaturvetta. Tuhkapitoisuus on kuitenkin selvitettävä enne n mahdollista tuotantoa. Suon käyttökelpoiset turvevarat ova t noin 170 000 suo-m 3.

- 15-48. Korteräme (kl. 2434 05, x = 7140,1, y = 2550,8 ) sijaitsee noin 16 km Vihannin keskustasta etelään (kuva 3). Suo rajoittuu lännessä moreenimaastoon, muualla Piipsanjoe n ruoppaus- ja tulvamaihin. Pinta-ala on 23 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 11 ha. Syvyys- ja tutkimuspistetiheys on 7,8 kpl/10 ha. Suo on tutkittu hajapistemenetelmällä. Pinta viettää etelä-kaakkoon purkaen vetensä Piipsanjokeen, joka laskee vetensä Piipsjärven kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat turvekankaat ja pallosararäme. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,93 m. Tästä on hei - kosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,22 m ja hyvin maa - tuneen osuus 0,71 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,27 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiesu. Turpeista on noin 90 % rahka- ja 10 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 77 %. Tupasvillanjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 5 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, heikost i maatuneen pinnan 2,8 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Liekoja

- 16 - esiintyy erittäin vähän (0,3 %) 0-1 m syvyydessä. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,22 milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 0,05 milj. suo-m 3 (23 %) ja hy - vin maatunutta noin 0,17 milj. suo-m 3 (77 %). Korterämeellä on yli metrin syvyistä aluetta n. 10 ha. Alue soveltuu tilakohtaiseen palaturvetuotantoon, koska se o n valmiiksi kuivattu, pohja on tasainen ja turve on hyvin maatunutta.. Suon käyttökelpoiset turvevarat ovat n. 80 00,0 suo-m 3. 49. Hä±käräme (kl. 2434 05, x = 7141,1, y = 2553,5 ) sijaitsee noin 17 km Vihannin keskustasta eteläkåakkoon (kuva 6). Suo rajoittuu idässä Vehkaperä-Käpylä maantiehen j a lounaassa Piipsanjokeen. Muualla Härkärämettä ympäröivät hie - ta- ja moreenimaat. Suon ympäristön topografia on vaihteleva

- 17 - Pinta-ala on 122 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 85 ha, yli 1,5 m :n 54 ha ja yli kahden metrin 16 ha. Tutkimuslinjaa on 4810 m ja tutkimuspistetiheys 13,4 kpl/10 ha. Pinta viettää etelälounaaseen ja suo purkaa vetensä Piipsanjokeen, joka laskee vetensä Piipsjärven kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen saranevamuuttuma, tupasvillarämemuuttuma, tupasvillarämeojikko ja tupasvillaräme. Suosta on ojitettu n. 70 % (kuva 6).

- 19 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,34 m. Tästä on hei - kosti maatuneen turpeen osuus 0,23 m ja hyvin maatuneen osuu s 1,11 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,64 m, yli 1,5 m :n 1,87 m ja yli kanden metrin 2,35 m. Suon pohj a on muodoltaan vaihteleva ja yleisimpänä pohjamaalajina o n hiesu. Turpeista on noin 63 % sara- ja 36 % rahkavaltaisia. Ruskosammalvaltaisia on noin 1 Yleisimpiä ovat rahkasara - (42 %) ja tupasvillarahkaturpeet (15 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 20 %(kuva 8). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, heikost i maatuneen pinnan 2,7 ja hyvin maatuneen osan 7,4.- koko suolla erittäin vähän. Härkärämeeltä otettiin näytteet pisteiltä A 1700 j a A 1000-200 (taulukko 1 ). Turpeen vesipitoisuus on Liekoja on

- 20 - keskimäärin 87 % ja sen kuiva-ainesisältö on 108 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus on korkea (keskimäärin 5,2 %). Turvekerrostuman pohjaosassa (0,5 m) on joen tulvimisen seurauksena tuhka a 11-67 %, Turpeen lämpöarvo on tuhkaista pohjakerrosta lukuunottamatta korkea (ka. 22,3 MJ/kg eli 50 % käyttökosteudel - la 9,9 MJ/kg). Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,63 milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 0,28 milj. suo-m 3 (17,2 % ) ja hyvin maatunutta noin 1,35 milj. suo-m 3 (82,8 %). Härkärämeellä on turvetuotantoon soveltuvaa, yli 1,5 metrin syvyistä aluetta noin 55 ha. Suo soveltuu parhaiten jyrsinturvemenetelmällä tuotettavaksi, mutta myös palaturvetuotanto on mahdollista. Suon käyttökelpoiset turvevarat ova t noin 0,75 milj. suo-m 3. 50. Verkaneva (kl. 2434 05, x = 71418, y = 25518 ) sijaitsee noin 16 km Vihannin keskustasta eteläkaakkoon. Suo rajoittuu etelässä Piipsanjokeen ja hiesuisiin jokikerrostumiin. Muualla se rajoittuu peltoihin ja pääosin hiekkaisii n metsämaihin. Suon pohjoisosiin johtaa tie (kuva 7). Pinta-ala on 215 ha, josta yli yhden metrin syvyistä alu - etta on 105 ha, yli 1,5 m :n 78 ha ja yli kahden metrin 52 ha. Tutkimuslinjaa on 9,7 kpl/10 ha. 6 545 m. Syvyys- ja tutkimuspistetiheys o n Suo viettää etelään purkaen vetensä Piipsanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja eteläosassa sara - räme, joka on monin paikoin muuttuma-asteella. Suon reuna t on ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,32 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,45 m ja hyvin maatuneen osuus 0x87 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,02 m ja yli kahden metrin 2,64 m. Suon pohja on tasaine n ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiesu, hieta ja hiekka. Turpeista on noin 79,6 % rahkavaltaisia ja 20,1 % sara - valtaisia. Ruskosammalvaltaisia on noin 0,3 %. Saraturpee t ovat suon pohjalla ja paksuimmillaan ne ovat lähellä. jokea. Suon pohjoisosassa vallitsevina ovat heikosti maatuneet rahkaturpeet, joissa paikoin tavataan tupasvillaa ja saraa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 6,4 %(kuvat 9 ja 10).

- 22 - Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, heikost i maatuneen pinnan 2,6 ja hyvin maatuneen osan 7,2. Liekoj a esiintyy erittäin vähän (0,2 %) koko turvekerrostumassa. Verkanevalta on suon pohjoispäästä tehty kasvuturvemäärityksiä seitsemältä pisteeltä (taulukko 3 ). Nämä osoittavat, että suon heikosti maatuneet rahkaturpeet ovat vaihtelevasti Acutifolia ja Cuspidata -tyyppiä. Näiden vaihtokapasiteetti on yleensä noin 100 me/g. Osa turpeista on erin - omaista raaka-ainetta kasvuturpeeksi, osa taas on välttävää. Muita määrityksiä on tehty pisteiltä A 400 ja A 1200. Näistä ilmenee, että keskimääräinen kuiva-aineen määrä o n pisteellä A 400 n. 99 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 2,4 %. Turpeen tehollinen lämp arvo vaihtele e välillä 18,4 MJ/kg ja 22,3 MJ/kg, keskiarvo on 20,6 MJ/kg el i 50 % kosteudessa 9,1 MJ/kg.

- 25 - Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,83 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,95 milj. suo-m 3 (34,4 %) j a hyvin maatunutta noin 1,84 milj. suo-m3 (65,6 %). Verkanevalla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 80 ha. Tästä noin 25 ha soveltuu kasvuturvetuotantoon ja 55 ha polttoturvetuotantoon. Suo soveltuu parhaiten jyrsinturvemenetelmällä tuotettavaksi, mutt a polttoturve voidaan tuottaa myös palaturpeena. Teollisest i käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 1,40 milj. suo-m 3. Tästä 0,35 milj. suo-m 3 soveltuu kasvuturpeeksi. Verkaneva voidaan tuottaa yhdessä sen itäpuolella olevan Härkärämeen kans - sa. 51. Möykänviia (kl. 2434 05, x = 7141,4, y = 2550,4 ) sijaitsee noin 13 km Vihannin keskustasta etelään (kuva 11). Suon ympäristön topografia on loivapiirteinen.

- 26 - Pinta-ala on 68 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 10 ha. Syvyys- ja tutkimuspistetiheys on 3,7 kpl / 10 ha. Suo on tutkittu hajapistemenetelmällä. Suo viettää itään purkaen vetensä ojia myöten Vihanninjokeen, josta Piipsanjoen ja Piipsjärven kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoturvekangas ja sararämeojikko. Suon pohjoisosa on peltoa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,71 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,25 m ja hyvi n maatuneen osuus 0,46 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 1,7 m. Suon pohja on tasairsen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiesu. Turpeista on noin 77 % rahka- ja 23 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 37 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Liekoj a esiintyy erittäin vähän (0,9 %) 0-1 m syvyydellä. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,48 milj. suo-m3, mutta mataluutensa vuoksi Möykänviia ei sovellu turvetuotantoon. 52. Kuuhkamonneva (kl. 2434 05, x = 7141,5, y = 2556,5 ) sijaitsee noin 18 km Vihannin keskustasta kaakkoon (kuval2). Suo on tutkittu vuonna 1976. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Se on eksentrinen kohosuo, joka on länsiosastaan saarekkeide n rikkoma. Suon koillispää rajoittuu Mäntyniemenperän tiehen. Suo muodostuu isosta pyöreähköstä koillis-lounaissuuntaisesta altaasta ja ohutturpeisista reuna-alueista. Suon keskellä painanteessa on Kuuhkamonlampi (kuva 13). Pinta-ala on 820 ha, josta yli yhden metrin syvyistä alu - etta on 516 ha, yli 1,5 m :n 391 ha ja yli kahden metrin 317 ha. Tutkimuslinjaa on 14 980 m ja syvyys- ja tutkimuspistetihey s 1,9 kpl/10 ha. Pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat ojia myöte n Piipsanjokeen, joka laskee vetensä Piipsjärven kautta Pyhäjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on suon keskiosassa keidasräme. Keidasrämeen ulkopuolella suotyyppeinä ovat yleensä rahkaräme ja -neva ja suon laidoilla isovarpuräme ja tupasvillaräme. Kuuhkamonlammen ympärillä on saraneva yleinen tyyppi.

- 28 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,58 m. Tästä on hei - kosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,57 m ja hyvin maatuneen osuus 1,01 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,14 m, yli 1,5 metrin 2,44 m ja yli kahden metrin 2,62 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat sa - vi ja moreeni. Turpeista on noin 62 % rahka- ja 38 % saravaltaisia. Suon keskiosat ovat rahka- tai tupasvillarahkaturvetta. Reuna-alueet ovat yleensä saraturvetta, jonka lisätekijänä yleensä varpu tai korte, mutta suon pohjoisosassa yleisin li - sätekijä on leväkkö. Puunjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on n. 10 %. Tupasvillajäänteitä sisältävien turpeide n osuus on n. 15 % (kuvat 14, 15 ja 16). on

- 29 - Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikost i maatuneen pinnan 2,7 ja hyvin maatuneen osan 6,5. Liekoj a ei tavattu. Suolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 500, A 1400, A 1800-800 ja A 1800+200 (taulukko 4). Turpeen vesi - pitoisuus on korkea (ka. 92,0 %). Tuhkapitoisuus on rahkaturvealueilla alhainen, keskimäärin 1,2 % ja saraturvealueill a korkeampi (ka. 4,7 %). Turpeen kuiva-ainesisältö on rahkaturvealueilla pieni (ka. 69,6 kg/suo-m3 ) ja saraturvealueilla keskimääräinen (ka. 95,6 kg/suo-m 3 ). Kuuhkamonnevasta on ojitettu turvetuotantoa varten n. 250 ha suon etelä-, itä- ja länsiosassa (kuva 12). Tämä alu e soveltuu turvetuotantoon joko pala- tai jyrsinturvemenetelmällä. Alueen hyödynnettävät turvevarat ovat noin 4,1 milj. suo-m 3. Suon luonnontilainen keskusta on heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka voidaan osittain ottaa kasvuturvetuotantoon. Tuotantoon sopivan alueen pinta-ala on noin 80 ha ja alueen hyödynnettävät turvevarat ovat noin 2 milj. suo-m3.

- 3 4-53. Pyörälänsuo (kl. 2434 05, x = 7143,1, y = 2558,0 ) sijaitsee noin 18 km Vihannin keskustasta kaakkoon (kuva 17). Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Eteläpäästään suo rajoittuu Mäntyniemenperän tiehen. Pinta-ala on 29 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 1,5 m :n 6 ha. Syvyys- ja tutkimuspistetiheys on 4,5 kpl/10 ha. Suo on tutkittu hajapistemenetelmällä. Suo viettää pohjoiseen purkaen vetensä ojia myöten Alpuanjärven kautta Järviojaan, josta Harojan kautta Luohuanjokeen ja edelleen Siikajokeen. Vallitsevana suotyyppin ä on tupasvillarämemuuttuma. Turvekerroksen keskipaksuus on 0,91 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,40 m ja hyvin maatuneen osuus 0,51 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,62 m ja yli 1,5 metrin 1,90 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Suon pohjoisosassa on ohut liejukerros. Turpeista on noin 73 % rahka- ja 27 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 7 Tupas - villanjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 27 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikost i maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 6,5. esiintyy erittäin vähän (0,5 %) 0-1 m syvyydellä. Liekoj a Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,27 milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 0,12 milj. suo-m 3 (44 %) j a hyvin maatunutta noin 0,15 milj. suo-m3 (56 %). Pyörälänsuolla on tilakohtaiseen palaturvetuotantoon sopivaa peltoa ja muuta suota noin 5 ha. Sen käyttökelpoise t turvevarat ovat noin 50 000 suo-m 3. Suon pohjoisosa ei sovellu turvetuotantoon paksun heikosti maatuneen pintakerroksens a takia.

- 36-54. Mätässuonräme (kl. 2434 05, x = 7143,2, y 2553,8 ) sijaitsee noin 17 km Vihannin keskustasta kaakkoon (kuva 18). Suo rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon. Se on muodoltaa n yhtenäinen. Sen pohjoisosan halki kulkee Alpua-Ilveskorp i maantie. Pinta-ala on 27 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 7 ha ja yli 1,5 m :n 3 ha. Syvyys- ja tutkimuspistetihey s on 6,7 kpl/10 ha. Suo on tutkittu hajapistemenetelmällä. Suo viettää länteen purkaen vetensä ojia pitkin Isonevalle ja edelleen Vihanninjokeen, josta Piipsanjoen ja Piipsjärven kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat nahka- ja pallosararäme. Suo on kokonaan ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,87 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,2 m ja hyvin maatunee n osuus 0,67 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,47 m

- 37 - ja yli 1,5 metrin 1,75 m. Suon pohja on muodoltaan tasaine n ja yleisimpänä pohjamaalajina on moreeni. Suon turpeet ovat rahkaturpeita, joiden lisätekijänä tavataan tupasvillaa ja puunjäänteitä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,24'milj. suo-m3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 0,05 milj. suo-m 3 (23 %) ja hy - vin maatunutta noin 0,19 milj. suo-m3 (77 %). Mätässuonrämeellä on tilakohtaiseen palaturvetuotantoo n soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta noin 7 ha. Suon käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 70 000 suo-m 3. 55. Väliräme (kl. 2434 05, x = 7143,9, y = 2557,1) si - jaitsee noin 15 km Vihannin keskustasta kaakkoon (kuva 17). Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon, lännessä osaks i peltoihin. Suo muodostuu pitkänomaisesta, yli metrin syvyisestä pohjois-eteläsuuntaisesta altaasta. Sen länsipuolella o n Mäntyniemenperän tie. Pinta-ala on 46 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 28 ha ja yli 1,5 m :n 14 ha. Syvyys- ja tutkimuspistetiheys on 4,4 kpl/10 ha. Suo on tutkittu hajapistemenetelmällä. Pinta viettää itään ja vedet purkautuvat ojia pitkin Alpuanjärven kautta Järviojaan, josta Harojan kautta Luohuanjokee n ja edelleen Siikajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkarämemuuttuma ja lyhytkortinen nevarämeojikko. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,18 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,59 m ja hyvin maatuneen osuus 0,59 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,52 m ja yli 1,5 metrin 1,85 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on moreeni. Turpeista on noin 49 % rahka- ja 41 % saravaltaisia. Metsäsammalvaltaisia turpeita on n. 10 %. Puunjäänteitä sisältä - vien turpeiden osuus on n. 37 % ja tupasvillajäänteitä sisältä - vien n. 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikost i maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 7,0. Liekoj a esiintyy erittäin runsaasti (5,3 %) 0-1 m syvyydellä ja 1-2 m syvyydellä vähän (1,2 %).

- 38 - Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,54 milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 0,27 milj. suo-m3 (50 %) ja hy - vin maatunutta noin 0,27 milj. suo-m 3 (50 %). Väliräme ei sovellu turvetuotantoon, sillä jyrsinturvetuotantoon se on liian pieni ja lisäksi heikosti maatunut nahkainen pintakerros on liian paksu. 56. Alpuanjärvi (kl. 2434 05, x = 7145,5, y = 2558,5 ) sijaitsee noin 15 km Vihannin keskustasta kaakkoon (kuva 17). Alpuanjärvi on entinen järvi, joka on kuivattu 1800-luvulla. Se on tutkittu mahdollisen piimaaesiintymän selvittämiseksi. Järvi rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Alpuanharjuun, muualla matalaan moreenimaastoon ja soihin. Pinta-ala on 425 ha. Yli yhden metrin syvyistä turve - aluetta ei ole. Tutkimuslinjaa on 3400 m ja syvyys- ja tutkimuspistetiheys 0,C kpl/10 ha. Suo viettää järven keskiosaan purkaen vetensä Järvioja a myöten Harojaan, josta Luohuanjokeen ja edelleen Siikajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat nevakorpi ja luhtaneva. Monin paikoin alueella on tiheä pensaikko. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,33 m. Järven pohj a on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja moreeni, joiden päällä on paksulti hiesua. Turpeen alla on muta a yleensä n. 0,5 m kerros. 19). Turpeista on noin 97 % sara- ja 3 % rahkavaltaisia (kuv a Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Turvett a on suossa kaikkiaan noin 0,25 milj. suo-m 3 ja mutaa n. 0,6 7 milj. suo-m 3. Alpuanjärven muta- tai liejukerrostumat eivät sovell u piimaan raaka-aineeksi. 57. Isoneva (kl. 2434 05, x = 7144,1, y = 2551,5) sijaitsee noin 12 km Vihannin keskustasta eteläkaakkoon (kuva 20). Suo rajoittuu lännessä peltoihin ja Vihanninjokeen, idässä tasaiseen moreenimaastoon. Se on muodoltaan yhtenäinen. Sen kaakkoispäässä kulkee Alpua-Ilveskorpi maantie (kuva 21). Pinta-ala on 327 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 155 ha, yli 1,5 m :n 70 ha ja yli kahden metrin 20 ha.

- 40 - Tutkimuslinjaa on 10 155 m ja syvyys- ja tutkimuspistetiheys 9,9 kpl/10 ha. Pinta viettää länteen ja vedet purkautuvat Vihannanjokeen, josta Piipsanjokeen ja edelleen Pyhäjoen kautta Perämereen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisessa ruohoturvekangas ja sararämemuuttuma. Eteläosassa yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- ja lyhytkorsinevamuuttuma. Koko suo on ojitettu.

- 41 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,03 m. Tästä on hei - kosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,28 m ja hyvin maatuneen osuus 0,75 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,49 m, yli 1,5 metrin 1,85 m ja yli kahden metrin 2,30 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hieta ja hiekka.

- 42 - Turpeista on noin 65 % sara- ja 31 % rahkavaltaisia. Ruskosammalvaltaisia turpeita on n. 4 %. Rahkaturpeet ova t yleensä suon eteläosassa. Yleisimpiä ovat rahkasaraturpee t (n. 44 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 19 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 4 % (kuvat 22, 23, 24).

- 44 - Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, hei - kosti maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 7,1. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 m syvyydellä. Isonevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteilt ä A 400 ja A 1900-500 (taulukko 5 ). Turpeen vesipitoisuus o n suon eteläosassa korkeampi (ka. 90,2 %) kuin suon pohjois - osassa (ka. 88,1 %), joka on pääasiassa muuttuma-asteella. Tämä vaikuttaa myös turpeen kuiva-ainesisältöön, joka suo n eteläosassa on keskimäärin 97 kg/suo-m 3 ja suon pohjoisosassa 115 kg/suo-m 3. Tuhkapitoisuus on suhteellisen korke a (ka. 5,3 %). Turpeen lämpöarvo on hyvä (tehollinen ka. 21,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 9,5 MJ/kg).

- 45 - Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,37 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,93 milj. suo-m3 (28 %) j a hyvin maatunutta noin 2,44 milj. suo-m 3 (72 %). Isonevan suotyypit ovat muuttumia, tur peet ovat hyvi n maatuneita ja suon pohja on tasainen. Turvetuotantoon sopivan a voidaan pitää yli metrin syvyisestä alueesta noin 150 ha. Tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 1,5 milj. suo- m3. Koska turpeet ovat hyvin maatuneita rahkasaraturpeita, soveltuvat ne myäs palaturvetuotantoon.

- 46-58. Takaneva (kl. 2434 05, x = 7145,6, y = 2554,8 ) sijaitsee noin 12 km Vihannin keskustasta kaakkoon (kuva 25). Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon ja idässä Lampinsaaren maantiehen. Pinta-ala on 120 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 17 ha. Syvyys ja tutkimuspistetiheys on 2,1 kpl / 10 ha. Suo on tutkittu hajapistemenetelmällä. Suo viettää itään purkaen vetensä länsiosasta Kanarämeen ja Tulinevan kautta Vihanninjokeen, josta Piipsanjoen j a Piipsjärven kautta Pyhäjokeen. Itäosasta vedet valuvat oji a pitkin Isonevalle ja Alpuanjärven kautta Järviojaan, jost a Harojan ja Luohuanjoen kautta Siikajokeen. Vallitsevana suo - tyyppinä on suon keskiosassa muuttuma-asteinen sararäme. Länsi- ja itäosassa suo on turvekangasasteella.. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,70 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,43 m ja hyvin maatuneen osuus 0,27 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,19 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on moreeni.

- 47 - Turpeista on noin 57 % sara- ja 43 % rahkavaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 17 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikosti maatuneen pinnan 3,5 ja hyvin maatuneen osan 5,5. esiintyy runsaasti (3,7 %) 0-1 m syvyydellä. Liekoj a Turvetta on suossa kaikkiaan noin 0,84 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,52 milj. suo-m 3 (62 %) j a hyvin maatunutta noin 0,32 milj. suo-m 3 (38 %). Takanevan eteläosassa on noin 10 hehtaarin alue muuttuma-asteella olevaa yli metrin syvyistä suota, jonka turv e sopii maatuneena ja rahkavaltaisena tilakohtaiseen palaturvetuotantoon. Tuotettavat turvevarat ovat n. 100 000 suo-m 3. 59. Isoneva (kl. 2434 05,x = 7146,6, y = 2556,9) sijaitsee noin 13 km Vihannin keskustasta kaakkoon. Suo rajoit - tuu pohjoisessa Alpuan harjun hiekkamäkiin, koillisessa su o rajoittuu peltoihin. Muualla suota ympäröivät moreenimaa t lukuunottamatta länsiosaa, jossa suo rajoittuu Vihannin kaivoksen jätekasoihin. Idässä suo rajoittuu tiehen (kuva 26). Pinta-ala on 368 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 290 ha, yli 1,5 m :n 211 ha ja yli kahden metri n 94 ha. Tutkimuslinjaa on 7 505 m. Syvyys- ja tutkimuspistetiheys on 7,0/10 ha. Pinta viettää pohjoiseen purkaen vetensä koillisosist a Järviojaa Luohuanjokeen, joka puolestaan laskee Siikajokee n ja suon länsiosasta Alpuanojaa Vihanninjokeen, joka laske e Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa lyhytkortinen neva, kalvakkaneva ja saraneva. Suon eteläosat ova t ojitettuja rämeitä, yleensä tupasvillarämettä ja isovarpuist a rämettä. Lounaisosassa on lettoa. Suon poikki kulkee vesijohtoputki. Etelä- ja itäosat on ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,50 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,52 m ja hyvin maatuneen osuu s 0,98 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,72 m, yl i 1,5 m :n 1,91 m ja yli kahden metrin 2,16 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja hieta, joide n päällä on suon pohjoisosassa savi. Suon pohjalla tavataan laajoilla alueilla paksuja liejukerroksia ja myös turvekerrokse n välissä suon keskustassa on noin 10 hehtaarin alueella ohu t liejukerros.

- 50 - Turpeista on noin 61 % rahka- ja 39 % saravaltåisia. Rahkavaltaiset ovat yleisimpiä suon itäosissa ja saravaltaiset suon länsiosissa. Yleisimpiä turpeita ovat sararahka - ja rahkasaraturpeet. Rahkaturpeiden yleisimpänä lisätekijän ä on tupasvilla. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus o n 15,5 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus o n 8,9 % (kuvat 28, 29 ja 30).

- 52 - Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikosti maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 6,0. Maatuneisuus turvekerrostuman keskiosissa on vaihtelevaa. Suon pohjois- ja eteläosissa turve on hyvin maatunutta. Liekoj a esiintyy erittäin vähän (0,6 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1-2 metrin vyöhykkeellä erittäin vähän (0,2 %). Isonevalta on tehty erillinen kasvuturveselvitys, joss a laboratoriossa testattiin näytteitä 97 pisteeltä. Tämän perusteella voidaan todeta, että Isonevan heikosti maatuneet rahkaturpeet ovat pääasiassa Cuspidata-tyyppiä ja yleensä ne sisältävät kohtalaisen runsaasti leväkköä ja tupasvillaa lisätekijänä.

- 53 - Turveruukki Oy :n tekemän selvityksen mukaan tuhkapitoisuus vaihtelee yleensä 1,3-11,3 %. Tuhkapitoisuutta lisä ä suon keskustassa turpeiden välikerroksessa tavattava liejukerros. Turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,5-24,3 MJ/kg.

- 54 - Turvetta on suossa kaikkiaan noin 5,54 milj. suo-m 3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 1,91 milj. suo-m 3 (34,5 %) j a hyvin maatunutta noin 3,63 milj. suo-m 3 (65,5 %). Isonevalla on tuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluetta noin 200 ha. Tästä noin 170 ha soveltuu polttoturvetuotantoon ja 30 ha kasvuturvetuotantoon. Tosin viimeks i mainitusta valtaosa on välttävästi kasvuturpeeksi sopivaa Cuspidata-tyypin sammalista muodostunutta turvetta ja sisältää p aikoin runsaasti leväkön ja tupasvillan jäänteitä. Lisäksi kasvuturpeeksi sopivalla alueella on laatua alentavia maatuneita välikerroksia. Suon keskiosa soveltuu jyrsinturpeena tuotettavaksi ja suon hyvin maatunut pohjois- ja eteläosa palaturpeeksi. Isonevan tuotantokelpoiset turvevarat ovat noin 2,8 milj. suo-m3, josta heikkolaatuista kasvuturvetta on noin 0,4 milj. suo-m 3. 60. Kanaräme (kl. 2434 05, x = 7145,9, y = 2552,8) sijaitsee noin 11 km Vihannin keskustasta kaakkoon (kuva 31 ). Suo rajoittuu lännessä Tulinevaan, pohjoisessa Märsynnevaan j a muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suo muodostuu soikeasta itä-länsisuuntaisesta, yli 2 m syvästä altaasta ja ohut - turpeisista reuna-alueista. Lampinsaaren maantie tulee suo n koillisosaan ja Seiväsniemen tilustie sen eteläosaan (kuva 34).

- 55 - Pinta-ala on 222 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 105 ha, yli 1,5 m :n 60 ha ja yli kanden metrin 25 ha. Tutkimuslinjaa on 5760 m ja syvyys- ja tutkimuspistetihey s 8,9/10 ha. Pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuvat ojia myöte n Vihanninjokeen, josta ne laskevat Piipsanjoen ja Piipsjärve n kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keski - osissa rahkaräme ja rahkaneva, reunoilla on erilaisia rämeitä. Valtaosa suosta on ojitettu ja suotyy p it sen vuoksi muuntuneita. Turvekerroksen keskipaksuus on 1,09 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,35 m ja hyvin maatuneen osuus 0,74 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,61 m, yli 1,5 metrin 1,93 m ja yli kahden metrin 2,26 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ova t keskiosissa hiesu tai hieta, reunoilla yleensä hiekka ta i moreeni. Turpeista on noin 54 % rahka- ja 46 % saravaltaisia. Saravaltaiset turpeet ovat pääasiassa suon keskustassa ja rahkavaltaiset suon reunoilla. Saraturpeiden päällä on ohut kerros rahkaturvetta. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on keskimäärin n. 21 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 29 % (kuvat 32 ja 33). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Liekoj a esiintyy vähän (1,7 %) 0-1 m syvyydellä ja 1-2 m syvyydellä erittäin vähän (0,2 %). Kanarämeeltä otettiin tilavuustarkat näytteet pisteitt ä A 1200 ja A 1600 (taulukko 8 ). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,5 % ja sen kuiva-ainesisältö 93 kg/suo-m 3. Suon pintaosissa,30-70 cm syvyydessä, on parhaat kuiva-ainesisällöt. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,5 %. Tehollinen länpöarvo on keskimäärin 21,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 9,4 MJ/kg.

- 58 - Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,41 milj. suo-m3, jos - ta on heikosti maatunutta noin 0,78 milj. suo-m 3 (32 %) ja hyvi n maatunutta noin 1,63 milj. suo-m 3 (68 %). Kanarämeellä on turvetuotantoon soveltuva yli 1,5 metri n syvyinen yhtenäinen alue, jonka pinta-ala on noin 60 ha. Suon keskiosan turpeet ovat saravaltaisia ja ne soveltuvat parhaite n jyrsinturvemenetelmällä tuotettaviksi. Suon keskellä on 25 hehtaarin alueella saraturpeen päällä heikosti maatunutta acutifoliatyypin rahkaturvetta noin 0,5 m kerros, joka voidaan tuotta a kasvuturpeeksi ennen polttoturvetuotannon aloittamista. Kasvuturpeeksi sopivaa turvetta on noin 0,1 milj. suo-m3. Suon polttoturvevarat ovat noin 0,8 milj. suo-m3.

- 5 9-61. Tulineva (kl. 2434 05, x = 7146,3, y = 2551,5 ) sijaitsee noin 12 km Vihannin keskustasta eteläkaakkoon (kuv a 31). Suo rajoittuu lännessä Vihanninjokeen, etelässä loivapiirteiseen moreenimaastoon ja itä- sekä pohjoissuunnalla matalaturpeisten soistuvien kangasalueiden välityksellä muihin soi - hin. Suon eteläpuolella on tilustie (kuva 34). Pinta-ala on 169 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 1,5 m :n 6 ha. Tutkimuslinjaa on 1840 m ja syvyys- ja tutkimuspistetiheys 4,7 kpl/10 ha. Suo viettää länteen purkaen vetensä Vihanninjokeen, jos - ta Piipsanjoen ja Piipsjärven kautta Pyhäjokeen. Vallitsevan a suotyyppinä on suon keskiosassa tuoasvillaräme. Reunaosat ova t ojituksen seurauksena pääasiassa ruohoturvekangasta ja karhunsammalmuuttumaa. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,69 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,24 m ja hyvin maatunee n osuus 0,45 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,16 m ja yli 1,5 metrin 1,52 m. Suon pohja on muodoltaan tasaine n ja yleisimpänä pohjamaalajina on hieta. Turpeista on noin 73 % sara- ja 27 % rahkavaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 67 %. Tupasvillan jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 5 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 6,4. Liekoja havaittiin erittäin vähän (0,2 %) 0-1 m syvyydellä. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,16 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,41 milj. suo- m3 (35 %) j a hyvin maatunutta noin 0,75 milj. suo-m 3 (65 %). Tulinevalla on turvetuotantoon soveltuvaa, lähes 1, 5 metrin syvyistä aluetta noin 10 ha. Alue on viereisen Kanarämeen tuotantokelpoisen alueen jatkeena. Käyttökelpoise t turvevarat ovat noin 100 000 suo-m 3.

- 60-62. Märsynneva (kl. 2434 05, x = 7147,7, y = 2551,5 ) sijaitsee noin 7 km Vihannin keskustasta kaakkoon (kuva 34). Suo rajoittuu lännessä Vihanninjokeen, etelässä Tulinevaan j a Kanarämeeseen sekä pohjoisessa ja idässä Lampinsaari-Petäjäkangas maantiehen. Pohjoisessa se rajoittuu osittain myö s hiekkakankaaseen. Märsynnevan poikki kulkee Alpuanoja. Suo on tutkittu osittain v. 1976 ja tutkimuksia on täydennett y 1983. Sen pohjoislaidalla on pieni palaturpeen nostoalue(kuv a 35). Pinta-ala on 715 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 422 ha, yli 1,5 m :n 180 ha ja yli kanden metri n 12 ha. Tutkimuslinjaa on 15 460 m ja syvyys- ja tutkimuspistetiheys 8,3 kpl/10 ha. Suo viettää pohjoisosasta etelään ja muualta länteen. Vedet laskevat suon pohjois- ja itäosista Alpuanojaan, jost a Vihanninjokeen. Suon länsiosasta vedet laskevat Vihanninjokeen, josta edelleen Piipsanjoen ja Piipsjärven kautta Pyhäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saranevat ja -rämeet. Lehto- ja nevakorpia tavataan suolla huomattavan paljon (yht. 20 %). Myös tupasvillarämeitä ja isovarpurämeitä on paljon. Koko suo on ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,08 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,18 m ja hyvin maatuneen osuus 0,90 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,41m, yli 1,5 metrin 1,68 m ja yli kanden metrin 2,08 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat suon keskustassa hieta ja moreeni, joita usei n peittää hiesu tai savi. Suon pohjoisosassa yleisin maalaj i on hiekka, muualla moreeni. Turpeista on noin 65 % rahka- ja 35 % saravaltaisia. Yleisimpiä turvelajeja ovat sararahka- ja rahkasaraturpeet. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 33 %. Varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 11 % (kuva 36). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 6,6. Liekoj a esiintyy erittäin vähän. Märsynnevalta otettiin näytteitä pisteiltä A 600, A 3100, A 2500-200, A 2500+700. Turpeen vesipitoisuus on matala

- 61 - (k.a. 87,5 %) ja turpeen kuiva-ainesisältö korkea (k.a. 117 kg / suo-m 3 ). Paras kuiva-ainesisältö on ojituksesta johtuen turvekerrostuman pintaosassa (yli 150 kg/suo-m 3 ). Tuhkapitoisuu s vaihtelee 3-10 %. Suon itäosassa (piste A 3100) tuhkaa o n haitallisen paljon turvetuotantoa ajatellen. Tutkituissa näytteissä turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,2 MJ/kg - 24,2 MJ/k g (k.a. 21,8 MJ/kg). Lämpöarvo on 50 % :n käyttökosteudella keskimäärin 9,7 MJ/kg (taulukko 9). Turvetta on suossa kaikkiaan noin 7,69 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,31 milj. suo-m 3 (17 %) j a hyvin maatunutta noin 6,38 milj. suo-m 3 (83 %). Märsynnevalla on vanha ojitus, suo on laaja, pohja on ta - sainen, turve on hyvin maatunutta ja turpeella on hyvä kuivaainesisältö. Suon yli metrin syvyiset osat sopivat hyvin turvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on noi n 400 ha ja sen käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 4 milj. suo- m 3. Ennen suon tuotantoon ottamista on tuhkapitoisuusmäärityksi ä tehtävä lisää runsastuhkaisten alueiden kartoittamiseksi.

- 66-63. Haranevankorpi(kl. 2434 09, x = 7151,3, y = 2561,1 ) sijaitsee noin 9 km Vihannin keskustasta itään (kuva 33). Su o rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Pinta-ala on 90 ha. Tutkimuslinjaa on 750 m ja syvyys - ja tutkimuspistetiheys 1,0 kpl/10 ha. Suo viettää pohjois-koilliseen purkaen vetensä ojia pit - kin Louhuanjokeen ja edelleen Siikajokeen. Vallitsevina suo - tyyppeinä ovat pallosararäme ja tupasvillaräme. Koko suo o n ojitettu.

- 67 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,30 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,17 m ja hyvin maatunee n osuus 0,13 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja yleisimpän ä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 85 % rahka- ja 15 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 47 %. Tupasvillanjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 21 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, heikost i maatuneen pinnan 2,2 ja hyvin maatuneen osan 7,6. Liekoja ei tavattu. Turvetta on suussa kaikkkiaan noin 0,27 milj. suo-m 3. Haranevankorpi ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon. 64. Kirkkoniemenräme (kl, 2434 05, x = 7148,8, y = 2557,6) sijaitsee noin 11 km Vihannin keskustasta itäkaakkoo n (kuva 38).. Suo rajoittuu etelässä harjuun (Alpuankangas), idässä pääosin Vihanti-Pulkkila va,ltatiehen, muualla lohkarei - seen jyrkkäpiirteiseen ablaatiomoreeniin. Suo on saarekkeide n rikkomaa. Sen poikki kulkee sorankuljetustie (kuva 39).

- 69 - Pinta-ala on 110 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 52 ha, yli 1,5 m :n 23 ha ja yli kanden metrin 10 ha. Tutkimuslinjaa on 3100 m ja syvyys- ja tutkimuspistetiheys 7, 5 kpl/10 ha. Suo viettää pohjoiseen purkaen vetensä Harojan kautt a Luohuanjokeen ja edelleen Siikajokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupasvillaräme. Lähes kok o suo on ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,02 m. Tästä on hei - kosti maatuneen turpeen osuus keskimäärin 0,23 m ja hyvi n maatuneen osuus 0,79 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,53 m, yli 1,5 metrin 1,95 m ja yli kahden metri n 2,32 m. Suon pohja on muodoltaan epäsäännöllinen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja pohjoisosissa moreeni j a hiesu. Turpeista on noin 70 % rahka- ja 29 % saravaltaisia. Ruskosammalvaltaisia turpeita on n. 1 %. Saravaltaisia turpeita on eniten suon koillisosassa ja keskiosassa suon pohja - kerroksessa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 45 % ja varpujenjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on n. 22 % (kuva 40).

- 70 - Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 6,1. Suon pohjoisosassa on paksu heikosti maatunut turvekerros. Liekoj a esiintyy kohtalaisesti (2,1 %) 0-1 m syvyydellä ja 1-2 syvyydellä erittäin vähän (0,6 %). Kirkkoniemenrämeeltä otettiin tilavuustarkat näyttee t pisteeltä A 500 (taulukko 10 ). Turpeen ph on matala (ka. _ 3,4). Vesipitoisuus on matala (ka. 86,3 %) ja vastaavast i sen kuiva-ainesisältö on korkea (ka. 122 kg/suo-m 3 ). Turvekerrostuman pintaosissa kuiva-ainesisältö on yli 170 kg/suo- m 3. Tuhkapitoisuus on matala (ka. 2,4). Lämpöarvo on hyvä (tehollinen ka. 21,1 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 9,7 MJ/kg). m Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,12 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 0,25 milj. suo- m 3 (22 %) j a hyvin maatunutta noin 0,87 milj. suo-m3 (78 %). Kirkkoniemenrämeellä on kolme erillistä yli metrin sy - vyistä aluetta, jotka soveltuvat palaturvetuotantoon. Turpee t ovat näissä maatuneita ja rahkavaltaisia. Suon pohjoisosa e i sovellu tuotantoon paksun, heikosti maatuneen rahkaisen pinta - turpeen takia. Yhteensä tuotantoon soveltuvaa aluetta on n. 30 ha ja sen käyttökel p oiset turvevarat ovat noin 300 00 0 3 suo-m.